EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52007AE0071
Opinion of the European Economic and Social Committee on the Communication from the Commission: Towards a European Charter on the Rights of Energy Consumers COM(2007) 386 final
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheesta Komission tiedonanto Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja KOM(2007) 386 lopullinen
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheesta Komission tiedonanto Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja KOM(2007) 386 lopullinen
OJ C 151, 17.6.2008, p. 27–34
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
17.6.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 151/27 |
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheesta Komission tiedonanto Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja
KOM(2007) 386 lopullinen
(2008/C 151/09)
Euroopan komissio päätti 5. heinäkuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta
Komission tiedonanto — Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 25. syyskuuta 2007 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.
Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 16.–17. tammikuuta 2008 pitämässään 441. täysistunnossa (tammikuun 17. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Edgardo Maria Iozian ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.
1. Tiivistelmä ETSK:n huomioista ja suosituksista
1.1 |
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja. |
1.2 |
ETSK pitää peruskirjaa ensimmäisenä toimenpiteenä kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi ja tehostamiseksi. Kyseisiä oikeuksia ei varmisteta pelkästään markkinamekanismein, kuten komissio aivan oikein toteaa. |
1.3 |
ETSK katsoo, että mahdollisuuksien mukaan on vältettävä ei-sitovien säännösten antamista. ETSK yhtyy Euroopan parlamentin päätöslauselmaan ja katsoo, että kansalaisten oikeuksien varmistamiseksi tarvitaan sitovia säännöksiä ja että muulla kuin velvoittavalla lainsäädännöllä ei täysin saavuteta tavoitteita. Matkustajien oikeuksia ajatellen komissio katsoi tarpeelliseksi antaa 11. helmikuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 261/2004. Näin ollen ei ole selvää, miksi energiankuluttajien oikeuksista tulisi huolehtia muulla kuin velvoittavalla asiakirjalla. |
1.4 |
ETSK suosittelee, että komissio tutkii välittömästi sekä hyväksyttävinä oleviin direktiiveihin ehdotettuja muutoksia että peruskirjan muuttamista eurooppalaisten energiankuluttajien oikeuksia koskevaksi asetukseksi. |
1.5 |
ETSK katsoo, että direktiiveissä säädettyjä oikeuksia on sovellettava kaikkiin loppukäyttäjiin, etenkin kotitalouksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Sähködirektiivin 2003/54/EY mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, varmistavatko ne pienyrityksille (alle 50 työntekijää ja kokonaisliikevaihto alle 10 miljoonaa euroa) oikeuden saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähkötoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin hinnoin. |
1.6 |
ETSK katsoo, ettei erilainen kohtelu ole mitenkään perusteltua ja että ainakin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on koko unionissa oltava oikeus yleispalveluun. Tämän saavuttamiseksi ja kun otetaan huomioon, että kolmannella energiapaketilla, jota ETSK parhaillaan tutkii, muutetaan sähködirektiiviä 2003/54/EY, komitea suosittelee painokkaasti, että komissio muuttaa 2 artiklaa tämän mukaisesti tai sisällyttää peruskirjan kohderyhmään kotitalouksien ohella myös muut asiakkaat. |
1.7 |
ETSK:n mielestä on välttämätöntä, että ”kuluttajalla” tarkoitetaan loppukuluttajaa, eli energiayhtiön asiakasta. Terminologia vaihtelee verrattuna tiedonantoon ”Energiapolitiikka Euroopalle”, jossa puhutaan energiankuluttajien peruskirjasta, ja tässä tarkasteltavassa ehdotuksessa, jossa puhutaan energiankuluttajien oikeuksia koskevasta peruskirjasta. Tämä luo epävarmuutta ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Pienten ja keskisuurten yritysten on tärkeää voida luottaa tuotantotoiminnassaan riittävään ja jatkuvaan energiansaantiin, joten asiaan on kiinnitettävä asianmukaista huomiota etenkin lähentymis- ja koheesioalueilla. |
1.8 |
Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ulotettu yleispalvelun saatavuuden varmistaminen, julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, taloudellisesti heikossa asemassa olevien ja ”energiaköyhyyden” uhassa elävien ryhmien suojeleminen, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio, sopimusvapaus, oikeus tiedonsaantiin, oikeus saada liittymä nopeasti, oikeus selkeisiin sopimuksiin, oikeus kohtuullisiin ja eri palveluntarjoajien välillä vertailukelpoisiin avoimiin hintoihin, toimituksen jatkuvuuden varmistaminen sekä käytettyjen energialähteiden tuntemus ovat erittäin tärkeitä seikkoja. Komissio on aivan oikein todennut, ettei omilla ehdoillaan toimivilla markkinoilla päästä tarvittavalle sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristönsuojelua koskevan ”tietoisuuden” tasolle. ETSK kannattaa varauksetta kaikkia tämänsuuntaisia yksinkertaisia ja tehokkaita aloitteita sekä kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia asianmukaisimpia välineitä. |
1.9 |
ETSK suosittelee, että kolmannen energiapaketin yhteydessä harkitaan mahdollisuutta sisällyttää sähködirektiivin liitteeseen A kolmen jo suunnitellun muutoksen ohella lisämuutoksia. |
1.10 |
ETSK ehdotti vuoden 2001 lopulla Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) muuttamista virastoksi. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on toteuttanut ehdotuksen kolmannen energiapaketin yhteydessä, ja toivoo, että tulevan viraston tehtäviin kuuluu myös kuluttajien oikeuksien asianmukaisen täytäntöönpanon valvonta ja etenkin heikossa asemassa olevien kuluttajien suojeleminen. ETSK kannattaa kuluttajajärjestöjen, pienten ja keskisuurten yritysten, alan teollisuuden sekä ammattijärjestöjen osallistumista, jotta hyödynnetään yhteistyötä ja jaetaan vastuu, kuten kuljetusalalla on jo tehty. Euroopan tason yhteisneuvotteluryhmä, joka antaa virastolle valtuudet puuttua tuottajien ja loppukäyttäjien suhteisiin sekä ohjailla niitä, saattaa huomattavasti auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet. Kansallisten lainsäätäjien tulisi valvoa markkinoita toimivaltuuksiensa mukaisesti. |
1.11 |
ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, jotka esitetään tiedonannon liitteessä. Jos ehdotukset toteutetaan tehokkaasti, ne vahvistavat kuluttajien oikeuksia. Komitea painottaa erityisesti, että oikeus julkisen palvelun ja yleispalvelun saamiseen on varmistettava tehokkaasti yksilöimällä toimituksista viime kädessä vastaava taho, joka voi energian toimitusvaikeuksissa korvata valitun toimittajan. |
1.12 |
Yhtenäismarkkinoilla on sovellettava sopimuksiin samanlaisia sääntöjä: avoimuus, toteutustavat, selkeä ja kohtuuhintainen riitojenratkaisumenettely, yhtäläiset korvausmenettelyt kuluttajien rajatylittävän liikkuvuuden edistämiseksi sekä eurooppalaisten markkinoiden avaaminen myös loppukuluttajille. |
1.13 |
Hintojen on oltava kohtuullisia, avoimia ja vertailukelpoisia. Laskujen on oltava selkeitä, ja niissä on esitettävä kuluttajan kannalta hyödylliset tiedot niin sähkön tuotannossa käytetyistä energialähteistä kuin hiilidioksidipäästöistä ja muista kasvihuonekaasupäästöistä sekä unionin politiikkojen mukaisia ehdotuksia energiansäästöä varten. |
1.14 |
Markkinoiden täydelliseen toteuttamiseen liittyvien oikeuksien mukaisesti energiantoimittaja on voitava valita vapaasti, ja se on myös voitava vaihtaa nopeasti ja kustannuksitta. Sopimusten vähimmäiskestoa on rajoitettava. |
1.15 |
Tietojen, jotka koskevat liittymisehtoja, käyttöä, tariffeja ja hintoja sekä niiden muutoksia, on oltava luotettavia, täydellisiä ja ymmärrettäviä. |
1.16 |
Valitusten osalta olisi päätettävä käyttää riitojenratkaisussa muita kuin oikeudellisia menettelyjä ja sovellettava komission antamia suosituksia 98/257/EY ja 2001/310/EY. |
1.17 |
Kuluttajajärjestöjen avulla on vahvistettava ja tehostettava edustusoikeutta. Perustettavan viraston yhteydessä toimiva avoin yhteisneuvotteluryhmä voisi olla foorumi, jossa kaikki asianomaiset sidosryhmät kohtaavat ja löytävät soveltuvimmat ratkaisut kuluttajien oikeuksien tehostamiseksi. |
1.18 |
”Energiaköyhyys” tarkoittaa joutumista ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle. On määriteltävä yhtenäisesti heikossa asemassa oleva kuluttaja sekä hänen hyväkseen toteutettavat toimet ja vältettävä toimituksen katkaiseminen takaamalla energian perustoimitus, mutta myös energian ilmaisjakelu. Vastuuperiaate tulisi aina säilyttää. |
1.19 |
Sopimattomat kaupalliset menettelyt on torjuttava tehokkaasti ajantasaistamalla 11. toukokuuta 2005 annetun direktiivin liitteen 1 säännöksiä. Muut sopimattomat menettelyt voitaisiin määritellä pikemminkin lainsäädäntöteitse kuin muuttamalla direktiiviä. |
1.20 |
ETSK ehdottaa, että komission esittämien yhdeksän aihepiirin lisäksi otetaan huomioon energiayhtiöiden ja kuluttajajärjestöjen eräissä unionin jäsenvaltioissa jo allekirjoittamien eräiden peruskirjojen sisältämät aihepiirit. Tällaisia aiheita ovat kuluttajan oikeus aikansa kunnioitukseen, oikeus osallistua ja olla edustettuna, oikeus laatuun ja turvallisuuteen, oikeus kuluttajan profiilia parhaiten vastaavaan tariffiin sekä oikeus vahingonkorvaukseen ja nopeaan sekä tehokkaaseen sovittelumenettelyyn. |
2. Johdanto: komission asiakirja
2.1 |
Komissio ilmoitti 10. tammikuuta 2007 antamissaan tiedonannoissa (1) (2) aikomuksestaan laatia kaasu- ja energiayhtiöiden asiakkaiden oikeuksia koskeva peruskirja. Neuvosto hyväksyi esityksen 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pitämässään kevään huippukokouksessa ja kehotti päätelmissään parantamaan kuluttajansuojaa ”esimerkiksi laatimalla energiankuluttajien peruskirja”. |
2.2 |
Komissio tunnustaa, ettei pelkillä markkinamekanismeilla voida varmistaa kuluttajien etujen kunnioittamista, ja toteaa, että jo olemassa olevissa direktiiveissä säädetään julkisen palvelun velvoitteista ja taataan kuluttajanoikeudet. Komissio ilmoittaa toimista, joilla valvotaan kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoa ja tehokasta noudattamista kansallisella tasolla sekä vahvistetaan ja laajennetaan kyseisiä oikeuksia. |
2.3 |
Euroopan energia- ja kaasumarkkinoiden täysimittainen liberalisointi 1. heinäkuuta 2007 on otollinen tilaisuus käynnistää asianmukainen kansalaisille suunnattu tiedotuskampanja, johon kuluttajajärjestöt osallistuvat ja jossa kerrotaan eduista, jotka johtuvat mahdollisuudesta valita energiantoimittaja ja nauttia edelleen samoista oikeuksista. |
2.4 |
Energiansaanti on olennaista jokaiselle eurooppalaiselle. Suojatoimien parantaminen ja kuluttajien etujen voimistaminen samaan aikaan yritysten etujen kanssa ovat hyvin toimivien sisämarkkinoiden perusedellytys. |
2.5 |
EU-lainsäädännössä edellytetään jo nykyisellään julkisen palvelun velvoitteiden noudattamista, ja julkisten palvelujen tarjonta on energialainsäädännön ehdoton edellytys. Kestävän kehityksen ensisijaisuus sekä ympäristön, kuluttajien ja heikoimmassa asemassa olevien yhteiskunta-alojen suojelu tarkoittavat sitä, että julkisen palvelun velvoitteet täydentävät välttämättömällä tavalla kilpailua. ”Hyvin kohdennettujen yleispalvelujen ja julkisen palvelun velvoitteiden on edelleen oltava keskeisellä sijalla markkinoiden avaamisprosessissa energiankuluttajien kannalta.” |
2.6 |
EU:n on tehtävä enemmän ”energiaköyhyyden” ehkäisemiseksi. Polttoaineiden hinnannousu maailmanmarkkinoilla heijastuu energian hintaan, mikä aiheuttaa yhä enemmän ongelmia etenkin unionin heikoimmassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille. Jäsenvaltiot eivät ole puuttuneet aiheeseen riittävästi, ja vain viidessä jäsenvaltiossa on sosiaalisiin näkökohtiin perustuvia tariffeja. Tulevassa peruskirjassa on määriteltävä asianmukaiset menettelyt heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi. |
2.7 |
Keskeiset tavoitteet. Komissio vahvistaa jo aiemmin ehdottamansa seuraavat neljä tavoitetta (3).
|
2.8 |
Tuleva energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja ei ole oikeudellinen asiakirja, mutta siihen olisi sisällyttävä
|
2.9 |
Seuraavat yhdeksän seikkaa on määritelty peruskirjan keskeisiksi kohdiksi:
|
2.10 |
Jaetun vastuun periaatteen mukaisesti kaikkien asianomaisten tahojen — yhteisön, jäsenvaltioiden, energiateollisuuden, jota edustavat kaikki työmarkkinaosapuolet, sekä kuluttajajärjestöjen — on annettava panoksensa onnistuneeseen ja kansalaismyönteiseen energiapolitiikkaan. |
2.11 |
Liitteessä esitetään jokaisen pääkohdan osalta nykyisin voimassa olevat säädökset ja aloitteet, jotka komissio tai jäsenvaltiot voisivat toteuttaa tai jotka voitaisiin toteuttaa joko asianomaisten tahojen sopimuksin tai itsesääntelyllä. |
3. Yleistä
3.1 |
ETSK tarkastelee seuraavia kysymyksiä: oikeudellinen kehys, peruskirjan kohderyhmä, komission ehdotuksen tehokkuus ja suhteellisuus, muiden mahdollisten välineiden asianmukaisuus, viraston ja kansallisten lainsäätäjien rooli, yleis- tai erityisluonteiset lisäehdotukset tai -aloitteet. |
Oikeudellinen kehys
3.2 |
Euroopan unionin perusoikeuskirjan kuluttajansuojaa käsittelevässä 38 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Unionin politiikoissa varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso”. Kyseinen artikla perustuu perustamissopimuksen 153 artiklaan, ja siinä määrätään, että yhteisön tehtävä on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso sekä edistää kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin sekä oikeutta järjestäytyä etujensa valvomiseksi. Lisäksi kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset on otettava huomioon yhteisön muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa. |
3.2.1 |
Amsterdamin sopimuksessa, jossa muotoillaan uudelleen perustamissopimusten entinen 129 A artikla nykyiseksi 153 artiklaksi, kuluttajansuoja luetaan selvästi yhteisön toimivaltuuksiin (4). |
3.2.2 |
ETSK suhtautuu myönteisesti komission päätökseen vahvistaa kuluttajien oikeuksia sekä koota energiankuluttajien oikeuksien peruskirjaan sekä yhteisön lainsäädännössä nykyisin säädettyjä toimia (5) sekä ehdotuksia eri tasoilla tulevaisuudessa toteutettaviksi aloitteiksi. |
3.2.2.1 |
Komitea korostaa kuitenkin, ettei jäsenvaltioiden hyväksymien kuluttajansuojan eri muotojen voi vielä sanoa varmistavan, että voimassa olevien direktiivien säännökset ovat yleisesti tunnustettuja oikeuksia. Koska peruskirja on luonteeltaan ei-velvoittava ja koska siinä kootaan yhteen eräitä seikkoja koskevat velvoitteet ja annetaan mahdollisuus jäsenvaltioiden ja energiantoimittajien itsesääntelyyn ja ”moraaliseen vakaumukseen”, peruskirja saattaa aiheuttaa sekaannusta. |
3.2.2.2 |
Euroopan parlamentti toteaa oikeudellisesti sitomattomien välineiden institutionaalisista ja oikeudellisista vaikutuksista 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman X perustelukappaleessa seuraavaa: ”– — kun yhteisöllä on lainsäädäntövaltaa mutta ei poliittista tahtoa käyttää sitä lainsäädännön antamiseen, oikeudellisesti sitomattomalla sääntelyllä voidaan kiertää asianmukaiset toimivaltaiset lainsäädäntöelimet ja rikkoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisia demokratian ja oikeusvaltion periaatteita sekä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mikä saattaa johtaa siihen, että komissio toimii valtuutensa ylittäen”. |
3.2.2.3 |
Euroopan parlamentin jäsenen Manuel Medina Ortegan esittämän päätöslauselman (6) 1 kohdassa parlamentti ”katsoo, että yhteisöyhteyksissä oikeudellisesti sitomaton sääntely jää liian usein mielivaltaiseksi ja tehottomaksi välineeksi, joka on omiaan haittaamaan yhteisön lainsäädäntöä ja toimielinten välistä tasapainoa, ja että siihen olisi sen vuoksi turvauduttava varovaisesti niissäkin tapauksissa, kun asiasta on määrätty EY:n perustamissopimuksessa”, ja kehottaa 8 kohdassa ”komissiota käsittelemään erityisesti oikeudellisesti sitomattoman sääntelyn vaikutuksia kuluttajiin ja näiden käytettävissä oleviin suojakeinoihin, ennen kuin komissio ehdottaa mitään toimia, joihin liittyy oikeudellisesti sitomattomia välineitä”. |
3.2.3 |
ETSK kehottaa tekemään eron noudatettavissa ja vaadittavissa olevien ”oikeuksien” ja muiden suojelumuotojen välillä siten, että tulevassa peruskirjassa erotetaan selvästi nykyiset oikeudet muista aloite-ehdotuksista, jotka toteutetaan tai voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla ja joita pidetään toivottavina muttei sitovina. |
3.2.3.1 |
ETSK pohtii, olisiko komission riittämättömiksi luonnehtimien tähänastisten kokemusten valossa ja komissiolle perustamissopimuksissa annettuja toimivaltuuksia ajatellen pikemminkin harkittava muutamien uusien ja selkeiden sääntöjen käyttöönottoa etenkin heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi. Perustamissopimuksen 5 artiklassa mainittua toissijaisuusperiaatetta, johon on usein virheellisesti vedottu vastustettaessa yhteisön aloitteita, tulisi tässä tapauksessa soveltaa kuluttajien kannalta edullisten päätösten tekemiseksi tehokkaiden kansallisten lakien puuttuessa. |
Ketkä ovat kuluttajia?
3.3 |
ETSK korostaa oikeudellisen viitekehyksen epävarmuutta, kun ajatellaan peruskirjan ja siihen liittyvien oikeuksien kohderyhmän määrittelyä unionin eri säädöksissä. Tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” (7) todetaan, että ”komissio tulee laatimaan energiankuluttajien peruskirjan”. |
3.3.1 |
Kesäkuun 26. päivänä 2003 annetussa direktiivissä 2003/54/EY määritellään 2 artiklan 7 kohdassa ”asiakkaat” sähkön tukkuasiakkaiksi tai loppukäyttäjiksi, ”loppukäyttäjät” asiakkaiksi, jotka ostavat sähköä omaan käyttöönsä, ”kotitalousasiakkaat” asiakkaiksi, jotka ostavat sähköä oman kotitaloutensa käyttöön, ja ”muut kuin kotitalousasiakkaat” luonnollisiksi henkilöiksi tai oikeushenkilöiksi, jotka ostavat sähköä muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön, tuottajat ja tukkuasiakkaat mukaan luettuina. |
3.3.2 |
Toukokuun 11. päivänä 2005 sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annettu direktiivi 2005/29/EY on komission mukaan oikeudellinen viitekehys sille peruskirjan osalle, jossa käsitellään kuluttajan oikeutta oikeudenmukaisiin ja avoimiin suhteisiin energiantoimittajansa kanssa. Direktiivin 2 artiklan a kohdassa määritellään ”kuluttajaksi” luonnollinen henkilö, joka kyseisen direktiivin alaan kuuluvissa kaupallisissa menettelyissä toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa. |
3.3.3 |
ETSK katsoo, että direktiiveissä säädettyjä oikeuksia on sovellettava kaikkiin loppukäyttäjiin, etenkin kotitalouksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Sähködirektiivin 2003/54/EY mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, varmistavatko ne pienyrityksille (alle 50 työntekijää ja kokonaisliikevaihto alle 10 miljoonaa euroa) oikeuden saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähkötoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin hinnoin. |
3.3.4 |
ETSK katsoo, ettei erilainen kohtelu ole mitenkään perusteltua ja että ainakin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on koko unionissa oltava oikeus yleispalveluun. Tämän saavuttamiseksi ja kun otetaan huomioon, että kolmannella energiapaketilla, jota ETSK tutkii parhaillaan, muutetaan sähködirektiiviä 2003/54/EY, komitea suosittelee painokkaasti, että komissio muuttaa 2 artiklaa tämän mukaisesti tai sisällyttää peruskirjan soveltamisalaan kotitalouksien ohella myös muut asiakkaat. |
3.3.5 |
ETSK:n mielestä on välttämätöntä, että ”kuluttajalla” tarkoitetaan loppukuluttajaa, eli energiayhtiön asiakasta. Terminologia vaihtelee verrattuna tiedonantoon ”Energiapolitiikka Euroopalle”, jossa puhutaan energiankuluttajien peruskirjasta, ja tässä tarkasteltavassa ehdotuksessa, jossa puhutaan energiankuluttajien oikeuksia koskevasta peruskirjasta. Tämä luo epävarmuutta ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Pienten ja keskisuurten yritysten on tärkeää voida luottaa tuotantotoiminnassaan riittävään ja jatkuvaan energiansaantiin, joten asiaan on kiinnitettävä asianmukaista huomiota etenkin lähentymis- ja koheesioalueilla. |
Ehdotuksen tehokkuus ja suhteellisuus
3.4 |
ETSK pitää tärkeänä ehdotusta antaa energiankuluttajien oikeuksia koskeva peruskirja, koska peruskirja saattaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, synnyttää keskustelua välittömästi sisämarkkinoiden avaamisen jälkeen ja lisätä kuluttajien tietoisuutta energiamarkkinoista. Kyseinen väline vaikuttaa kuitenkin heikolta, sillä toisin kuin liikennealalla annettu matkustajien oikeuksien peruskirja, jossa on selkeitä viittauksia sekä oikeuksiin että oikeutettuihin korvauksiin, energiankuluttajien oikeuksia koskeva peruskirja ei olisi komission ehdotuksen mukaan sitova muutoin kuin niiltä osin, jotka jo sisältyvät aiemmin annettuihin direktiiveihin. Kyse olisi pikemminkin oikeuksien luettelosta kuin niiden vahvistamisesta. Tarkasteltavan asiakirjan esittelytilaisuudessa komission jäsenten Andris Piebalgsin ja Meglena Kunevan puheenvuorojen johdosta syntyneissä odotuksissa saatetaan pettyä. |
3.4.1 |
”EU:n kuluttajat odottavat yhtenäistä eurooppalaista ratkaisua energia-alaan ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin”, totesi energia-asioista vastaava komissaari Andris Piebalgs. ”Kestävän, turvallisen ja kilpailukykyisen energiahuollon lisäksi he odottavat EU:n suojaavan kuluttajien oikeudet energiamarkkinoiden avautuessa ja kuluttajien valinnanvaran kasvaessa. Energiankuluttajien peruskirja vastaa juuri näihin odotuksiin.” |
3.4.2 |
”Energiamarkkinoiden avautuminen merkitsee Euroopan kuluttajille sekä haasteita että mahdollisuuksia”, totesi kuluttaja-asioista vastaava komissaari Meglena Kuneva. ”Voimme todeta saavuttaneemme tavoitteemme ainoastaan siinä tapauksessa, että olemme onnistuneet luomaan avoimet ja tehokkaat markkinat, joilla kuluttajien oikeudet on täysin turvattu ja joilla valistuneet kuluttajat pystyvät tietojensa pohjalta käyttämään hyödykseen saatavilla olevia tarjouksia.” |
3.4.3 |
ETSK yhtyy Euroopan parlamentin päätöslauselmaan ja katsoo, että kansalaisten oikeuksien varmistamiseksi tarvitaan sitovia säännöksiä ja että muulla kuin velvoittavalla lainsäädännöllä ei täysin saavuteta tavoitteita. Matkustajien oikeuksia ajatellen komissio katsoi tarpeelliseksi antaa 11. helmikuuta 2004 asetuksen EY N:o 261/2004. Näin ollen ei ole selvää, miksi energiankuluttajien oikeuksista tulisi säätää muulla kuin velvoittavalla asiakirjalla. Peruskirja julkaistaan, koska nykyisin säädettyjä oikeuksia ei noudateta tehokkaasti. Eräitä kiitettäviä poikkeuksia lukuun ottamatta oikeuksia ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissiolla on valta ja vastuu toimia, mutta se valitsee ei-sitovan välineen vaikka tietää, etteivät markkinat kykene yksinään tarjoamaan asianmukaisia ja riittäviä ratkaisuja. |
3.4.4 |
Peruskirjan tulisi kuvastaa matkustajien oikeuksista annetun asetuksen toimivuutta koskevaa komission tiedonantoa (8), jossa todetaan seuraavaa: ”Asetusta [(EY) N:o 261/2004] on sovellettu yli kaksi vuotta ja edistystä on tapahtunut, mutta vielä tarvitaan huomattavia parannuksia ennen kuin voidaan saavuttaa johdonmukaisuus siinä, miten lentoyhtiöt soveltavat sääntöjä ja miten niiden täytäntöönpanoa valvotaan jäsenvaltioissa. Erona aikaisempaan tilanteeseen matkustajilla on nyt määriteltyjä oikeuksia, mutta matkustajat ovat silti vielä lentoyhtiöihin verrattuna heikommassa asemassa.” On selvää, että sitovista velvoitteista huolimatta lentoyhtiöt eivät noudata direktiivin säännöksiä. Miksi näin tekisivät kaasu- ja sähköyhtiöt, jos peruskirja ei ole velvoittava? |
3.4.5 |
Kyseisellä alalla ja muilla talouselämän aloilla saatujen kokemusten perusteella ETSK pitää asianmukaisena suosittaa sellaisen lainsäädännön antamista, jossa kuluttajien oikeudet varmistetaan täysin. Ehdotuksen suhteellisuus perustuu siihen, missä määrin sillä saavutetaan asetetut tavoitteet ja siihen, tarvitaanko säädöksiä. Vaikka komissiolla on valtuudet esittää säädöksiä, se on tässä tapauksessa valinnut toisenlaisen lähestymistavan. ETSK katsoo, että valittu väline on objektiivisesti tarkasteluna soveltumaton asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Peruskirja voi olla kylläkin ensimmäinen toimenpide, mutta unionin lainsäätäjän on suuntauduttava oikeuksien tehokkaaseen vahvistamiseen. |
3.4.6 |
Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ulotettu yleispalvelun saatavuuden varmistaminen, julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, taloudellisesti heikossa asemassa olevien ja ”energiaköyhyyden” uhassa elävien ryhmien suojeleminen, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio, sopimusvapaus, oikeus tiedonsaantiin, oikeus saada liittymä nopeasti, oikeus selkeisiin sopimuksiin, oikeus kohtuullisiin ja eri palveluntarjoajien välillä vertailukelpoisiin avoimiin hintoihin, energiantoimituksen jatkuvuuden varmistaminen sekä käytettyjen energialähteiden tuntemus ovat erittäin tärkeitä seikkoja. Komissio on aivan oikein todennut, ettei omilla ehdoillaan toimivilla markkinoilla päästä tarvittavalle sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristönsuojelua koskevan ”tietoisuuden” tasolle. ETSK kannattaa varauksetta kaikkia tämänsuuntaisia yksinkertaisia ja tehokkaita aloitteita sekä kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia asianmukaisimpia välineitä. |
Viraston ja kansallisten lainsäätäjien rooli
3.5 |
ETSK suhtautuu myönteisesti kolmannen energiapaketin yhteydessä ehdotettuun asetukseen, jolla perustetaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (9). Komitea kehottaa toisesta energiapaketista 17. lokakuuta 2001 antamassaan lausunnossa (10)”– — komissiota tutkimaan tulevaisuudessa, kun on saatu kokemuksia neuvoston [ERGEG] toiminnasta, mahdollisuuksia tehdä neuvostosta eurooppalainen virasto tai vastaava elin, jolla on toimivaltaa sähkön ja maakaasun kansainvälisiin siirtoihin liittyvissä kysymyksissä”. Komitea on tyytyväinen siihen, että se on esittänyt näin varhaisessa vaiheessa kyseisen viraston perustamista. |
3.5.1 |
Komission tiedonannossa ”Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet” (11) esitetään kansallisen lainsäätäjän toimivaltuuksia koskevien direktiivien vahvistamista. Komissio toteaa tiedonannon kohdassa 2.2.1, että ”– — sääntelyviranomaiset tarvitsevat merkittävän toimivallan antaa ennakkoratkaisuja seuraavissa kysymyksissä: — – vii) kuluttajansuoja, loppukäyttäjältä perittävän hinnan valvonta mukaan luettuna”. Kolmatta energiapakettia koskevissa teksteissä tällaisesta ”vahvistamisesta” ei valitettavasti ole jälkeäkään. Uuden energiadirektiivin VII a luvussa vahvistetaankin eräitä lainsäädäntäviranomaisten toimivaltuuksia ja kehotetaan lainsäätäjää varmistamaan ”sähköalan yleispalvelun ja julkisten palvelujen korkea taso, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu ja tämän direktiivin liitteessä A määriteltyjen kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuus”. Kyseiset tehtävät on kuitenkin jo annettu lähes kaikille lainsäädäntäviranomaisille. |
3.5.2 |
Lisäksi komissio esittää uudessa energiadirektiivissä liitteen A muuttamista lisäämällä siihen kolme luetelmakohtaa, jotka koskevat asiakkaan oikeutta saada omat kulutustietonsa, asiakkaan oikeutta saada joka kuukausi tiedot kulutuksestaan ja siihen liittyvistä kustannuksista sekä asiakkaan oikeutta vaihtaa toimittajaa mihin aikaan vuodesta tahansa. ETSK on tyytyväinen ehdotukseen, mutta koska komissiolla oli mahdollisuus esittää paljon merkittävimpiä ehdotuksia, komitea ihmettelee, miksei komissio ole käyttänyt keskeisenä välineenä direktiivin tarkistusta vahvistaakseen toivomustensa mukaisesti kuluttajien oikeuksia. |
3.5.2.1 |
Komission ehdotus muuttaa 3 artiklaa lisäämällä siihen uusi kohta 10, jossa eräitä sääntelyn osia asetetaan komiteamenettelyyn, voisi olla asianmukainen väline kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi, sillä komiteoiden päätökset tulevat niiden vastuualaan kuuluvissa asioissa välittömästi voimaan. ETSK suosittelee, että unionin toimielimet hyväksyvät kyseisen komission ehdotuksen. |
3.5.2.2 |
Tiedonannon liitteessä ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja” määritellään nykyisten (vaikeasti vaadittavissa olevien) oikeuksien ohella eräitä mahdollisia tulevia oikeuksia. Kyseisten ehdotusten sisällyttäminen liitteeseen A mahdollistaisi niiden velvoittavan luonteen ja valmistaisi maaperää loppukuluttajien oikeuksien suojasta annettavalle erityisasetukselle. |
3.5.3 |
ETSK katsoo, että unionin viraston tuleviin tehtäviin olisi kuuluttava myös kuluttajien oikeuksien noudattamisen valvonta. Tässä yhteydessä olisi varmistettava kuluttajajärjestöjen, pienten ja keskisuurten yritysten, alan teollisuuden sekä ammattijärjestöjen osallistuminen, jotta hyödynnetään yhteistyötä ja jaetaan vastuu, kuten kuljetusalalla on jo tehty. Kyseessä olisi Euroopan tason yhteisneuvotteluryhmä, joka antaa virastolle valtuudet puuttua tuottajien ja loppukäyttäjien suhteisiin ja ohjailla niitä. |
3.5.3.1 |
Virastolla on oltava institutionaalisessa rakenteessa sitovat valtuudet toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Virasto koostuu kansallisten lainsäädäntäviranomaisten edustajista, ja sen yhteydessä toimii teknisiä komiteoita, joihin kaikki kansalliset lainsäädäntäviranomaiset osallistuvat. ETSK toivoo, että viraston toimivaltuuksiin lisätään myös kuluttajansuoja ja että se voi kuulla yhteisneuvotteluryhmää. Näin voitaisiin tehostaa komission energiankuluttajien oikeuksia koskevassa peruskirjassa esittämien tavoitteiden saavuttamista. ETSK korosti jo vuonna 2001: ”Olisi — – pohdittava, tulisiko viranomaisten toiminnasta tehdä avoimempaa ja demokraattisempaa kutsumalla sähkö- ja maakaasumarkkinoiden eri toimijat (kuluttajat, työntekijät ja yritykset) osallistumaan päätöksentekoon” (12). |
3.5.3.2 |
Kansalliset lainsäätäjät voivat myös tehdä aktiivisesti yhteistyötä yleistä suojastrategiaa määriteltäessä, ja niillä tulee olemaan nykyistä enemmän vaikutusvaltaa säännösten toteuttamiseksi. |
4. Erityistä
4.1 |
Komitea suhtautuu energiadirektiivistä vuonna 2001 antamassaan lausunnossa (13) myönteisesti siihen, että julkisen palvelun tavoitteiden saavuttaminen on yksi komission keskeisistä päämääristä ja että se edellyttää säännöksiä kuluttajansuojan korkean tason takaamiseksi sekä erityistoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi. Tiettyjen ryhmien hyväksi tulisi käynnistää esimerkiksi sosiaalisia toimenpiteitä, jotta ryhmät saisivat energiaa oikeudenmukaiseen hintaan. Valitettavasti tästä ei ole saatu myönteisiä kokemuksia. |
4.2 |
”Rajat ylittävät sähkövirrat ovat kasvaneet Euroopassa jonkin verran vuosi vuodelta markkinoiden avaamisen jälkeen. Jäsenvaltioiden rajat ylittävän sähkön osuus Euroopan sähkönkulutuksesta on kuitenkin keskimäärin vain 10 prosenttia.” (14) |
4.3 |
”Italiassa vuonna 2003 ja UCTE-alueella (15) vuonna 2006 tapahtuneet sähkökatkot osoittivat, kuinka kalliita Euroopan laajuisessa siirtoverkossa esiintyvät häiriöt voivat olla. Sen vuoksi on tärkeää, että sähkökaupan kasvaessa lisätään verkon toiminnan koordinointia ja rakennetaan uutta infrastruktuuria: parannetaan olemassa olevia linjoja, rakennetaan uusia linjoja ja investoidaan tarvittaessa verkon muihin komponentteihin. — – Euroopan markkinat perustuvat yhä enemmän alueellisuuteen. Tämä onkin alun perin ollut luonnollista kehitystä verkon fyysisten ominaisuuksien vuoksi. Myöhemmin alueellisuus on saanut virallisen aseman, kun siirtorajoitusten hallintaa koskevissa muutetuissa suuntaviivoissa on määritetty sähkömarkkina-alueet ja sääntelyviranomaisten ryhmä ERGEG on kehittänyt alueelliset sähköaloitteensa.” (16) |
4.4 |
Loppukuluttajien erityisintressi on varma energiantoimitus. Alueiden kasvava rooli energia-alalla vaikuttanee myönteisesti jakeluun sekä edistänee etenkin rajaseutualueiden nykyistä tiiviimpien suhteiden muodostamista. Näin voidaan lisätä merkittävästi kauppaa ja virtoja sekä vähentää siirtorajoitusten riskiä. |
4.5 |
Loppukuluttajan suojelutoimiin tulisi sisältyä oikeus saada säännöllisesti tietoa myydyn energian määrästä, energian maantieteellisestä alkuperästä ja lähteestä, kasvihuonekaasupäästöistä kilowattituntia kohti sekä yhteisössä ja sen ulkopuolella tehdyistä yhteistyösopimuksista. On esimerkiksi tiedossa, että maat, jotka ovat päättäneet luopua ydinenergiasta, ostavat ydinvoimaloissa tuotettua energiaa. Kyseiset tiedot tulisi antaa kuluttajalle, joka voisi halutessaan vaihtaa toimittajaa, jos hän ei ole tyytyväinen energiayhtiön energiayhdistelmään. Nykyisin kuluttajalla ei todellakaan ole tietoa tuotantoa koskevista valinnoista. |
4.6 |
Liitäntä. Yleispalvelun varmistaminen, toimituksen jatkuvuus ja liittymän varmat toimitusajat ovat voimassa olevia oikeuksia, joita on vaikea noudattaa. Olisi nimettävä toimituksista viime kädessä vastaava taho, joka varmistaa palvelun tarjonnan, jos toimittaja ei siihen kykene. |
4.7 |
Sopimus. Avoimuus, toteutustavat, velvoitteet, korvausmenettely, oikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukaisten tai kohtuuttomien ehtojen puuttuminen sekä selkeä ja kohtuuhintainen riitojenratkaisumenettely ovat teoriassa jo tunnustettuja oikeuksia, jotka jokaisen jäsenvaltion olisi pitänyt saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Todellisuus on aivan muuta. Komissio on esittänyt kolmannessa energiapaketissa muutoksia liitteeseen A yritysten velvoitteiden lisäämiseksi. Muutokset ovat kuitenkin vaarassa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, sillä niihin ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta liity tehokasta seuraamusjärjestelmää sen kummemmin unioni- kuin jäsenvaltiotasollakaan. Etenkin tässä asiassa tarvittaisiin koko unionissa yhtenäisiä säännöksiä, joiden soveltaminen voidaan varmistaa vain asetuksella, kuten on tehty matkustajien oikeuksien suhteen. |
4.8 |
Hinnat, tariffit ja seuranta. Avoimuus, järkevyys, vertailtavuus, monenlaiset maksumenetelmät, älykkäiden mittarien käyttö, todellista kulutusta kuvaavat selkeät ja ymmärrettävät laskut: ETSK:n mielestä on hyvin tärkeää, että energialaskuissa eritellään selkeästi energiantuotannon eri kustannustekijät (polttoaineen osto, jakelu, ylläpito, kuoletukset, maksut ja valmisteverot, henkilöstömenot, yleiset kulut), lähteet (fossiiliset polttoaineet, vesivoima, uudistuvat energialähteet, ydinenergia, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto), hiilidioksidipäästöt, energiansäästö sekä vertaaminen aiempaan kulutukseen ja muiden profiililtaan samanlaisten kuluttajien keskikulutukseen. Tällaisen tiedottavan välineen avulla kuluttajaa kannustetaan pohtimaan energiansäästöön tähtäävien kulutusmallien tarpeellisuutta. Lasku palvelee energiayhtiön ja kuluttajan välistä tiedotusta (ja se tulisi komission äskettäisen ehdotuksen mukaan lähettää kuukausittain). Sen avulla voidaan levittää ”myönteisiä” viestejä, joilla edistetään unionin politiikkoja. |
4.9 |
Toimittajan vapaa valinta. Mahdollisuus vaihtaa toimittajaa mihin aikaan vuodesta tahansa kustannuksitta ja oikeuksiaan menettämättä: Mahdollisuus toimittajan vaihtoon tulisi taata tietyn ajan kuluessa. Toisinaan sopimuksessa määritellään sen vähimmäiskesto. ETSK katsoo, että jos tällainen ehto lisätään, tulisi sopimusten vähimmäiskestolle säätää katto, jottei liian pitkällä vähimmäiskestolla eikä sopimuksen purkamisesta johtuvilla huomattavilla maksuilla tehdä tyhjäksi oikeutta valita vapaasti toimittaja. |
4.10 |
Tiedottaminen. Tietojen, jotka koskevat liittymisehtoja, käyttöä, tariffeja ja hintoja sekä niiden muutoksia, on oltava luotettavia, täydellisiä ja ymmärrettäviä. On tehtävä tunnetuksi kuluttajien oikeuksia, jotka koskevat julkisen palvelun velvoitteita, yleispalvelun takaamisjärjestelmiä, etenkin sähkön tai kaasun toimituksen laatua ja jatkuvuutta, korvauksia kyseisten oikeuksien laiminlyönnin johdosta sekä mahdollisuutta maksuttomaan tai kohtuuhintaiseen riitojenratkaisumenettelyyn, jotta kaikki voivat nauttia samasta oikeudesta. Jokaisen toimittajan tulisi esittää vuosittain tai uuden toimittajan tullessa markkinoille luettelo alueella toimivista operaattoreista. Energiayhtiöiden tulisi ilmoittaa asiakkailleen myös rahoitus-, vero- ja sääntelytoimista, joilla pyritään edistämään energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä aloitteita, sekä esittää konkreettisia ehdotuksia sähkön- ja kaasunkulutuksen alentamiseksi. |
4.11 |
Valitukset. Komission jäsen Emma Bonino toimi vuonna 1998 aktiivisesti kuluttajien oikeuksien edistämiseksi, ja komissio antoi suosituksen (17) tuomioistuinten ulkopuolisiin, kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista. Vuonna 2001 (18) suositusta täydennettiin toisella suosituksella sen soveltamisalan laajentamiseksi. Energiankuluttajien oikeuksia koskevat valitukset tulisi ensi sijassa käsitellä muilla kuin oikeudellisilla menettelyillä, sillä näin voidaan hyvin alhaisin kustannuksin ja lyhyessä ajassa suojella kuluttajia tehokkaasti edellyttäen, että varmistetaan elimen puolueettomuus, tehokas menettely, julkisuus ja avoimuus. Kun ajatellaan riita-asioiden laajuutta energiahuollossa, olisi suhteetonta käyttää aikaa ja varoja oikeusistuinkäsittelyyn. |
4.12 |
Edustus. Vaikka kuluttajajärjestöjen edustusoikeus on tunnustettu unionin lainsäädännössä, se on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa. Ryhmäkanteita koskevan yhteisön oikeuskehyksen puuttuminen myös palvelujen tai rajatylittävän taloudellisen toiminnan osalta rajoittaa edelleen oikeutta nostaa kieltokanteita oikeusistuimissa. Unionin viraston perustaminen voisi tarjota tilaisuuden toteuttaa kyseinen oikeus käytännössä sekä muodostaa kaikista asianomaisista sidosryhmistä muodostuva pysyvä yhteisneuvotteluryhmä. Näin tehdään liikennealalla sovellettaessa autodirektiiviä, ja työmarkkinaosapuolten ja kuluttajien edustajat kutsutaan yhteistyöhön yhteisön elinten kanssa ehdotuksia analysoitaessa. Kansallisen lainsäätäjän tulisi vastaavasti jäsenvaltioissa asettaa pysyvä yhteisneuvotteluryhmä ja kuulla sitä. |
4.13 |
Sosiaaliset toimenpiteet. Komitea on erittäin tietoinen energiaköyhyyden aiheuttamista ongelmista, jotka saattavat johtaa energiatoimitusten katkaisemiseen maksuviivästysten vuoksi. ETSK toteaa äskettäin antamassaan lausunnossa seuraavaa (19): ”Eurooppalaisen energiapolitiikan tulisi olla kestävää kaikkien yhteiskuntaryhmien kannalta, ja kaikilla pitäisi olla tasapuoliset mahdollisuudet saada energiayhtiöiden tarjoamia palveluja — –.” ETSK ei kannata ilmaisia energiatoimituksia, sillä niillä ei kannusteta energiansäästöön. Komitean mielestä ongelma tulisi ratkaista yleisen verotuksen keinoin. Julkista palvelua koskevaan sopimukseen tulisi sisältyä tietyn sähkö- ja kaasumäärän toimitus omakustannushintaan, jotta tyydytetään heikossa asemassa olevien kuluttajien tarpeet ja jotta heille voidaan toimittaa sähköä ja kaasua riittävästi ja heidän kannaltaan kohtuuhintaan. Vastuuperiaate tulisi aina säilyttää. Joka tapauksessa heikossa asemassa olevan kuluttajan määritelmän ja hänen hyväkseen toteutettavien toimien tulisi olla yhtenäisiä koko unionissa, jotta ketään ei syrjittäisi ja jotta vältettäisiin kilpailuvääristymät. |
4.14 |
Sopimattomat kaupalliset menettelyt. Kuluttaja on suojattu harhaanjohtavilta kauppakäytänteiltä, joissa esitetään väärää tietoa, jätetään antamatta tosiasioihin perustuvan päätöksen tekoon tarvittavia oleellisia tietoja, luodaan esteitä ja vaaditaan toimittajaa vaihdettaessa perusteettomia maksuja kuluttajien aikeiden estämiseksi. ETSK katsoo, että kuluttajien oikeuksia on vahvistettava kyseisten käytänteiden torjumiseksi. Toukokuun 11. päivänä 2005 annetun direktiivin 2005/29/EY 5 artiklan 5 kohdassa viitataan liitteeseen I, jossa on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Kohdassa todetaan myös, että luetteloa voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla kyseistä direktiiviä. Koska kyseisen luettelon ajanmukaistaminen kestää suhteettoman pitkään, voisi energiankuluttajien suojelutoimia sisältävä asetus olla soveltuva väline, jolla säädetään energiankuluttajien erityisoikeuksista sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi. |
5. Hyvien käytänteiden vaihto
5.1 |
ETSK suosittelee, että komissio tarkastelee muutamia kuluttajajärjestöjen ja energiayhtiöiden jäsenvaltioissa allekirjoittamia kuluttajien oikeuksia koskevia peruskirjoja, joissa tunnustetut asiakkaiden oikeudet ovat unionin peruskirjan oikeuksia laajemmat. Esimerkiksi Italiassa kuluttajajärjestö Adoc ja sähkön tukkumyyjä La220 s.p.a., joka on jo vuosia sitoutunut sosiaaliseen vastuuseen, ovat allekirjoittaneet kuluttajien oikeuksia koskevan peruskirjan, jossa kuluttajien oikeudet ovat komission ehdotusta laajempia. Esimerkiksi on otettu huomioon kuluttajien oikeus aikansa kunnioitukseen, oikeus osallistumiseen ja edustukseen, oikeus laatuun ja turvallisuuteen, oikeus parhaaseen tariffiin ja oikeus vahingonkorvaukseen sekä nopeaan ja tehokkaaseen sovittelumenettelyyn. Jatkuva vertailu on varmistettu peruskirjan soveltamisen puolivuositarkastuksilla. Peruskirjan soveltaminen on yritykselle pakollista, sillä se on kirjattu asiakkaan kanssa tehtyyn sopimukseen. |
5.2 |
Eräät kansalliset lainsäätäjät ovat puuttuneet riitatapausten ohjaukseen ja laatineet velvoite-, valvonta- ja seuraamusjärjestelmän energiantoimituksen jatkuvuuden säätelemiseksi (20). Jännitemuutosten ja pitkien tai lyhyiden sähkökatkojen sattuessa on selvää, ettei toimitussopimuksen velvoitteita ole täytetty. Tällaisissa tapauksissa toimittajan on korvattava aiheutuneet vahingot, jollei se kykene todistamaan, ettei se ole vastuussa katkosta (21). |
Bryssel 17. tammikuuta 2008
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean
puheenjohtaja
Dimitris DIMITRIADIS
(1) Energiapolitiikka Euroopalle, KOM(2007) 1 lopullinen.
(2) Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet, KOM(2006) 841 lopullinen.
(3) Energiapolitiikka Euroopalle, KOM(2007) 1 lopullinen, s. 11.
(4) Lokakuun 4. päivänä 1997 annetussa Amsterdamin sopimuksessa muotoillaan uudelleen aiempi teksti, jossa komissiolle annettiin kuluttajansuojan alalla vain toissijainen koordinointitehtävä jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin nähden.
(5) Sähködirektiivin ja kaasudirektiivin liite A.
Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5. huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista.
Sähködirektiivin 3 artiklan 3, 5 ja 6 kohta.
Kaasudirektiivin 3 artiklan 3 kohta.
Energiatehokkuudesta 5. huhtikuuta 2006 annetun direktiivin 2006/32/EY 13 artiklan 1 ja 2 kohta.
Komission suositus 98/257/EY tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista.
Komission suositus 2001/310/EY kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista.
Direktiivi 98/27/EY, annettu 19. toukokuuta 1998, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista.
Direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla.
(6) Päätöslauselma P6_TA(2007)0366, 4. syyskuuta 2007.
(7) Tiedonannon kohta 3.1.7.
(8) KOM(2007) 168 lopullinen, 4.4.2007.
(9) KOM(2007) 530 lopullinen, 19.9.2007.
(10) EYVL C 36, s. 10, 8.2.2002 (esittelijä: Bernardo Hernández Bataller).
(11) KOM(2006) 841 lopullinen, 10.1.2007.
(12) Edellä mainitun komitean lausunnon kohta 6.7.4.
(13) Edellä mainitun komitean lausunnon kohdat 6.4.2 ja 6.4.3.
(14) Komission 15.5.2007 antama tiedonanto ”Kertomus rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevan asetuksen (EY) N:o 1228/2003 soveltamisesta saaduista kokemuksista”, KOM(2007) 250 lopullinen.
(15) Union for the Co-ordination of Transmission of Electricity (UCTE), Sähkönsiirron koordinointiliitto.
(16) KOM(2007) 250 lopullinen, 15.5.2007.
(17) 98/257/EY, 30. maaliskuuta 1998.
(18) 2001/310/EY, 4. huhtikuuta 2001.
(19) CESE 1243/2007. Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma, esittelijä: Edgardo Maria Iozia, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.
(20) Sähkö- ja kaasuviranomaisen päätös 202/99.
(21) Tiivistelmä 188, huhtikuu 2003, asianajaja Giulio Disegni, s.22.