52001DC0351

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN YHTEISÖN PERUSTAMISSOPIMUKSEN 28 JA 49 ARTIKLAN MUKAISEN TAVAROIDEN JA PALVELUJEN VAPAAN LIIKKUVUUDEN YLEISTEN PERIAATTEIDEN SOVELTAMISESTA SATELLIITTIANTENNIEN KÄYTÖN ALALLA

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto

I. TIEDONANNON AIHE: Satelliittiantennit : palvelujen vastaanottamiseen ja levittämiseen tarkoitetut laitteet sisämarkkinoilla

1. Satelliittiantennien merkitys

2. Antennien välityksellä laaja valikoima palveluita

3. Laaja kiinnostus satelliittiantennien käyttöön

II. perusperiaatteet, jotka koskevat tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta ja satelliittiantenneja

1. Satelliittiantennit ja sisämarkkinat

2. Satelliittiantennit ja sananvapaus

III. Kansallisten elinten antamista määräyksistä tai toiminnasta johtuvat satelliittiantennien käytön rajoitukset

a) standardit ja tekniset vaatimukset

b) hallinnolliset määräykset

c) arkkitehtoniset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät määräykset

d) verotussäännökset

e) vastaanottoon sovellettavat määräykset

Johdanto

Lissabonin Eurooppa-neuvosto on tuonut esiin, että siirtyminen tietämykseen perustuvaan digitaaliseen talouteen luo mahdollisuuksia kasvuun ja työpaikkojen syntymiseen. Eurooppa-neuvosto on korostanut, miten tärkeää on yrityksille ja Euroopan kansalaisille saada käyttöönsä kohtuulliseen hintaan koko maailman laajuinen viestintäjärjestelmä ja palvelutarjonta. [1]

[1] Komissio antoi 29. 12. 2000 vastauksena Lissabonin Eurooppa-neuvoston kehotukseen tiedonannon (KOM(2000)888), jossa määritellään palvelujen sisämarkkinastrategia. Tiedonannossa korostetaan erityisesti sitä, että tietoyhteiskunta on tuonut uutta dynaamisuutta palveluihin alentamalla tiedonvälityksen ja -saannin kustannuksia ja sitä, että tavoitteena on palvelujen vapaan liikkuvuuden edellytysten parantaminen kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan taloudessa.

Satelliittiantenneilla vastataan kattavasti näihin tavoitteisiin. Antennit mahdollistavat suoraan satelliitin välityksellä tapahtuvan erityyppisten laadukkaiden palvelujen vastaanoton. Antennit ovat vaivattomia käyttää ja kohtuuhintaisia. Siksi näinä päivinä suuri yleisö on niistä yhä kiinnostuneempi ja niistä on tulossa erittäin suosittuja ammatillisen käytön lisäksi myös kotitalouksissa.

Mahdollisuus antaa käyttäjille selkeä ja tasapainoinen määritelmä 'oikeudesta antenniin' loisi ennakkoasetelman, joka helpottaisi ja laajentaisi kuluttajien ja yritysten uuden teknologian käyttömahdollisuuksia. Samalla vahvistettaisiin investointinäkymiä ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä, varsinkin kun pidetään silmällä satelliittivastaanoton valtavia laajentumisnäkymiä Euroopassa.

Komissio haluaa tällä tiedonannolla parantaa olemassa olevien periaatteiden valossa oikeusvarmuutta ja tarjota käyttäjille, taloudellisille toimijoille ja kansallisille viranomaisille hyödyllisen lähdeasiakirjan. Tarkoituksena on erityisesti estää mahdollisten esteiden syntyminen rajat ylittäviä palveluita vastaanottavien laitteiden käytölle ja poistaa nykyisiä esteitä, jotta vältyttäisiin rikkomusmenettelyjen kasvavalta määrältä. Komissio käyttää tässä EY:n perustamissopimuksen 211 artiklalla myönnettyjä toimivaltuuksia varmistaakseen sisämarkkinoiden toiminnan ja kehittämisen.

On kuitenkin kunkin jäsenvaltion vastuulla oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti määrätä satelliittiantennien asennuksessa ja käytössä noudatettavista määräyksistä. Tiettyjen maiden kansalliset lait näyttäisivät kuitenkin vaikuttavan vastaanottomahdollisuuksiin ja siten epäsuorasti satelliitin välityksellä tapahtuvaan televisio- ja radio-ohjelmien sekä interaktiivisten palvelujen (tietoyhteiskunnan palvelujen) levitykseen, jotka ovat mitä suurimmassa määrin rajat ylittäviä. Näiden määräysten on vastedes oltava yhteensopivia perustamissopimuksen sellaisten perusperiaatteiden kanssa kuten tavaroiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, jotka perustuvat EY:n perustamissopimuksen 28 [2] -30 artiklaan ja 49 [3] artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin.

[2] 28 artikla: "Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä".

[3] 49 artiklan 1 kohta: "Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä".

Komissio ottaa huomioon asian herättämän kasvavan kiinnostuksen, joka on käynyt ilmi yksityishenkilöiden ja muiden toimielinten [4] sille osoittamista kanteluista, vetoomuksista ja tietopyynnöistä ja vaikka komissio ei tällä hetkellä suunnittelekaan erityistä lainsäädäntöaloitetta, se arvioi hyödylliseksi tämän asiakirjan julkaisemisen. Komissio arvioi tässä tiedonannossa tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteiden soveltamisalaa ja käytännön vaikutusta, sellaisina kuin niistä säädetään perustamissopimuksessa ja sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on ne tulkitut mitä tulee kansallisiin satelliittiantennien käyttöedellytyksiä koskeviin määräyksiin.

[4] Ks. muun muassa parlamentin kirjalliset kysymykset 1759/97, 4114/98, 99/2216, 01/718 ja 01/883.

Komissio voi ryhtyä toimenpiteisiin tässä tiedonannossa esiin tuotujen seikkojen osalta pitämällä yhteyttä yksityishenkilöihin sekä erilaisiin sidosryhmiin (yritykset, kansalliset ja yhteisön viranomaiset) sekä vaihtamalla näiden kanssa tietoja. Komissio aikoo käynnistää tarvittavat aloitteet sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien esteiden poistamiseksi tai ehkäisemiseksi tällä alueella.

Tässä tiedonannossa käsitellään ainoastaan palvelujen vastaanottoon tarkoitettuja satelliittiantenneja. Siihen eivät siis sisälly antennit, joiden kapasiteetti antaa käyttäjälle mahdollisuuden lähettämiseen (tällaiset antennit eivät ole yhtä laajalle levinneitä, ja ne ovat olleet markkinoilla vasta lyhyen aikaa), vaikka jäljempänä esitettyjä seikkoja voidaankin tarvittaessa soveltuvin osiin soveltaa laajalti myös lähettämiseen tarkoitettuihin satelliittiantenneihin. Vastaanottoantennit eivät teknisiltä ominaisuuksiltaan aiheuta esimerkiksi kysymyksiä magneettisten aaltojen mahdollisista päästöriskeistä tai vaikutuksista muihin lähetystoimintalaitteistoihin (lentoasemat, sotilaalliset laitokset jne.) ja tästä syystä voi olla aiheellista laatia tulevaisuudessa erityisanalyysi käyttäjien satelliitin välityksellä tapahtuvassa vastaanotossa ilmenneistä muista ongelmista.

Komission tässä tiedonannossa esittämät mielipiteet perustuvat yhteisön lainsäädännön yleisten periaatteiden nykyiseen tulkintaan ja tällä hetkellä saatavilla oleviin tietoihin. Tästä syystä tämän tiedonannon kantoja voidaan luonnollisesti mukauttaa erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen tulevan oikeuskäytännön, tekniikan kehittymisen ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen myötä.

Tässä tiedonannossa ei millään muotoa pyritä ennakoimaan yhteisöjen tuomioistuimen tulevia tulkintoja, varsinkaan tulevia EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisia ennakkoratkaisupäätöksiä jäljempänä esiin otettavista kysymyksistä.

I. TIEDONANNON AIHE: Satelliittiantennit : palvelujen vastaanottamiseen ja levittämiseen tarkoitetut laitteet sisämarkkinoilla

1. Satelliittiantennien merkitys

Satelliittiantenni on välttämätön lenkki satelliitin välityksellä levitettävien palvelujen ketjussa. Satelliittilähetykset ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne sijoitu kansallisen alueen rajojen sisäpuolelle vaan kattavat erittäin laajoja maantieteellisiä alueita ja ulottuvat näin useiden valtioiden kuten koko Euroopan yhteisön alueelle (ja laajemmallekin) etäisyyksistä ja maantieteellistä rajoista riippumatta.

Antenneja ilmestyy tasaisesti kaikkialle, koska niiden hinta on laskenut hyvin kohtuulliseksi ja ne ovat tekniikaltaan yhä suorituskykyisempiä. Vuoden 2000 puolivälissä tehtyjen arvioiden mukaan miltei 30 miljoonassa EU:n alueella sijaitsevassa kotitaloudessa [5] olisi suoraan satelliittilähetyksiä vastaanottava järjestelmä eli yksittäinen antenni yhtä taloutta kohti (suora satelliittijakelu direct to home, DTH) tai useimmille talouksille tarkoitettu yhteisantenni (SMATV : Satellite Master Antenna Television).

[5] Astran toimittamat luvut. Tarkemmin sanottuna sellaisten kotitalouksien määrä, joiden käytössä oli satelliittilähetysten vastaanottojärjestelmä, oli EU:ssa oli 25,2 milj. vuoden 1998 puolivälissä, 27,7 milj. vuoden 1999 puolivälissä, ja se nousi 29,4 miljoonaan vuoden 2000 puolivälissä ja se voi nousta 52 miljoonaan vuonna 2010. Toisten tilastojen eli Crédomen Eutelsatille tekemän tutkimuksen mukaan (Centre de Recherche Innovation/Médias du Groupe Publicis) vuonna 1999 tällaisten kotitalouksien kokonaismäärä oli joka tapauksessa yli 26 miljoonaa.

Antennien välityksellä saatavat palvelut kehittyvät erityisesti:

- laadullisesti; esimerkiksi lähetystekniikoiden parantuminen, kuvan ja äänen tarkkuuden parantuminen. Lisäksi niiden tavanomainen koko on asteittain pienentymässä ilman vaikutusta kapasiteettiin.

- määrällisesti; digitalisointi ja digitaalinen pakkaaminen, jotka moninkertaistavat lähetysmahdollisuudet ja antavat mahdollisuuden kasvattaa tapahtumien (esim. maksutelevisio Pay Per View) ja interaktiivisten palvelujen tarjontaa ja muunnella lähetysaikoja, kieliversiota, tarjota useita otoksia samasta tapahtumasta jne.

Teknisen kehityksen ansiosta antennien avulla voidaan limittää hyvin erityyppistä toimintaa koko Euroopan unionin alueella. Limittyminen ei toteudu ainoastaan taloudellista kannalta vaan sillä on myös kulttuurista ja yhteiskunnallista näkökulmaa (usein antenni on ainoa tapa vastaanottaa muista kuin asuinjäsenvaltioista lähtöisin olevia radio- ja televisiolähetyksiä ja erityisesti vastaanottajan kotimaasta tai lähtöalueelta peräisin olevia lähetyksiä). Limittyminen on kielellistä (vieraiden kielten oppiminen ja ulkomailla asuvien perheiden ja varsinkin perheen lasten mahdollisuus kuulla omaa äidinkieltään) sekä etäopetukseen (aihekohtaiset kanavat ja interaktiiviset palvelut) ja matkailuun liittyvää (antennien käyttö lomanviettopaikoissa) jne. [6]

[6] Ks. neuvoston "satelliitti ja kaapeli" direktiivin 93/83/ETY (EYVL L 248, 6.10.1993) johdanto-osan 3 kappale, jossa säädetään, että "erityisesti satelliitin välityksellä ja kaapeleitse tapahtuva valtioiden rajat ylittävä ohjelmien yleisradiointi yhteisössä on yksi pääasiallisista keinoista toteuttaa nämä yhteisön tavoitteet, jotka ovat sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia että oikeudellisia".

Sen lisäksi, että satelliittilähetykset muodostavat yhden ylimääräisen lähetystavan muiden tapojen joukossa (lähetykset digitaalisesti tai kaapelin välityksellä; kaapelilähetykset ovat joskus kansallisten monopolien alaisia, koska palveluja tarjoaa vain yksi operaattori), ne voivat olla ainoa mahdollisuus vastaanottaa tiettyjä ohjelmia ja palveluita, jotka eivät ole muutoin saatavilla. Vaikka muun jäsenvaltion kuin asuinjäsenvaltion digitaali- tai kaapelikanavien määrä olisi suppea tai olematon, satelliitin kautta määrä on suuri ja mahdollisesti rajoittamaton.

2. Antennien välityksellä laaja valikoima palveluita

Teknisen kehityksen ansiosta antennilla vastaanotettavat ja satelliitin välityksellä tarjottavat rajat ylittävät palvelut käsittävät nykyisin (a) televisio- ja radiolähetysten välittämisen lisäksi [7] (b) tietoyhteiskunnan palvelut.

[7] Yhteisöjen tuomioistuin on selvästi tunnustanut televisiolähetysten kuuluvan perustamissopimuksen 49 artiklan (ent. 59 artikla) piiriin. Asia 155/73, tuomio Sacchi 30.4.1974. Televisiolähetykset kuuluvat "televisio ilman rajoja" direktiivin 89/552/ETY, annettu 3.10.1989 (EYVL L 298, 17.10.1989) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, annettu 30.6.1997 (EYVL L 202,30.7.1997) alaisuuteen.

(a) Näinä päivinä Euroopan alueella on useita satoja yleisradiokanavia. Ne ovat analogisia tai digitaalisia ; salaustekniikalla varustettuja tai ilman, ne on tarkoitettu suurelle yleisölle tai ammattikäyttöön (bisnes-TV). Joidenkin ennusteiden mukaan [8] maksullisia satelliittitelevisiolähetyksiä tilaavien perheiden määrä voisi kasvaa 27 miljoonaan vuoteen 2010 mennessä, jolloin kasvua olisi 349 prosenttia kymmenessä vuodessa.

[8] Baskerville Communications.

(b) Tähän on vielä lisättävä tietoyhteiskunnan palvelut [9], joihin pääsyn mahdollistavat samaiset vastaanottoon tarkoitetut satelliittiantennit. Kyseessä ovat interaktiiviset on-line palvelut, jotka toimivat sähköisissä verkoissa kuten Internetissä ja muodostuvat tietojen, asiakirjojen, äänen ja kuvan välittämisestä. Riippumatta siitä, mikä on vastaanottavan yksityishenkilön hakemuksen lähetysmuoto (esim. kaapeli), vastaanottaja voi ottaa vastaan satelliitin välityksellä tarjottavia palveluita ainoastaan satelliittilähetysten vastaanottamiseen tarkoitetulla antennilla, jota voidaan samanaikaisesti käyttää edellä mainittuihin yleisradiolähetysten vastaanottamiseen. Satelliitin välityksellä tarjottavat tietoyhteiskunnan palvelut on tarkoitettu kuluttajien lisäksi myös taloudellisille toimijoille (business to business). Esimerkiksi Internet-palveluntarjoajat (jotka käyttävät satelliittikapasiteettia kasvattaakseen yhteyksiään televiestintäverkkoihin ja asiakkaille tarjoamaansa siirtokapasiteettia) ja useissa maissa toimintaansa harjoittavat yritykset (jotka voivat nopeasti ja turvallisesti siirtää suuria määriä tietoja ja tiedostoja yksityisissä verkoissa satelliitin kautta).

[9] Tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Tämä määritelmä, joka lisättiin direktiivin 98/48/EY 1 artiklan toisessa kappaleessa (joka muuttaa direktiiviä 98/34/EY ja jossa säädetään määräyksiä koskevassa menettelyssä noudatettavasta avoimuudesta, EYVL L 217, 5.8.1998), on otettu direktiiviin 98/84/EY (joka koskee ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa, EYVL L 320, 28.11.1998) ja direktiiviin 2000/31 (joka koskee sähköistä kaupankäyntiä, EYVL L 178 du 17.7.2000).

Yhteenvetona voidaan todeta, että satelliittiantennista on tullut todellinen monikäyttöinen pääte, jonka avulla voidaan ottaa vastaa laaja valikoima palveluita.

3. Laaja kiinnostus satelliittiantennien käyttöön

Kun otetaan huomioon tarjonnan monimuotoisuus ja laajuus, voidaan todeta, että antennien asennukseen ja käyttöön vastaanottolaitteena sovellettava lainsäädäntö vaikuttaa suoraan tai välillisesti useisiin taloudellisiin toimijoihin, jotka ovat mukana antennien valmistus- ja markkinointiprosessissa sekä satelliittien kautta välitettävien palvelujen tuottamisessa ja levittämisessä. Voidaan luetella varsinkin seuraavat taloudellisten toimijoiden luokat:

* käyttäjät

televisiokatsojat, radiokuuntelijat ja erilaiset on-line palvelujen käyttäjät (kuluttajat, ammattilaiset, yritykset ja julkiset laitokset).

* antennien tekniikasta vastaavat

nämä toimivat antennien kaupan alalla (vähittäismyyjät) ja/tai vastaavat asennuksesta ja huollosta (asentajat).

* satelliittiyritykset

eli toimijat, jotka tarjoavat satelliittitaajuuksia erilaisten palvelujen välittämistä varten lähetysinfrastruktuurin kattamilla alueilla.

* satelliittitelevisio- ja radiokanavat

nämä toimijat käyttävät satelliitteja ohjelmiensa lähettämiseen.

* tietoyhteiskunnan palveluntarjoajat

kyseessä ovat toimijat, jotka tarjoavat interaktiivisia palveluita, jotka lähetetään satelliitin välityksellä ja jotka päätyvät satelliittiantennin kautta loppukäyttäjille.

* kaupallisen viestinnän ammattilaiset

joille satelliittivälitteiset palvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia laajentaa mainosten vastaanottajien määrää.

* sisällöntuottajat

joista mainittakoon elokuvantekijät, televisio-ohjelmien tekijät, muusikot ja urheilutapahtumien järjestäjät ja tuottajat, joille on ensisijaista etua siitä, että heidän tuotantoaan voidaan levittää satelliitin ja antennien kautta mahdollisimman monille loppukäyttäjille.

* tuottajat ja jakelijat

kyseessä ovat antennien valmistajat, maahantuojat ja tukkumyyjät, jotka vastaavat jakelusta.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen antennien käyttöön mahdollisesti kohdistuvat rajoitukset vaikuttavat loppukäyttäjän lisäksi moniin tuotantoketjun taloudellisiin toimijoihin, myös investointinäkymien osalta.

II. perusperiaatteet, jotka koskevat tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta ja satelliittiantenneja

Tavaroiden (EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklan) ja palvelujen (EY:n perustamissopimuksen 49 artikla ja sitä seuraavat artiklat, sellaisina kuin niitä on tulkittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan pohjalta) vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti kaikille niille henkilöille, jotka haluavat hankkia käyttöönsä satelliittiantennin, on tämä oikeus annettava.

1. Satelliittiantennit ja sisämarkkinat

Rajattomien sisämarkkinoiden toiminnan kannalta satelliittiantennien kaupan pitoa, asentamista ja käyttöä - siltä osin kuin on kyse on rajatylittävästä toiminnasta - jäsenvaltioissa säätelevät määräykset herättävät kysymyksiä erityisesti kahden EY:n perustamissopimuksessa annetun perusvapauden toteutumisen osalta. Kyseessä ovat tavaroiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen tarjoamisen vapaus. Antennit ovat tavaroita, [10] joiden välityksellä siirretään mitä suurimmassa määrin rajat ylittäviä palveluita [11].

[10] Kyseessä ovat rahallista arvoa omaavat tuotteet, joiden voidaan olettaa muodostavan sellaisenaan liiketoimen kuten tarkoitetaan asiassa 7/68 komissio v. Italia annetussa tuomiossa 10.12.1968.

[11] Kyseessä ovat suoritukset (satelliitin välityksellä), joista tavallisesti maksetaan korvaus EY:n perustamissopimuksen 50 artiklan tarkoittamalla tavalla (ks. asia 352/85 Bond van Adverteerders, tuomio 26.4.1988) ja joiden kaikki osaset eivät rajoitu yhden jäsenvaltion sisälle (ks. asia C-198/89 komissio v. Kreikka, tuomio 26.2.1991 ).

EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artikla, sellaisina kuin niitä on tulkittu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä takaavat kumpainenkin näiden vapauksien suojaamisen. Ne poistavat suoraa tai epäsuoraa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää sekä karsivat kansallisia rajoituksia, siinä tapauksessa, että artiklojen soveltamisessa on epäselvyyttä ja että ne saavat rajat ylittävän toiminnan tuntumaan vähemmän houkuttelevalta tai haittaavat sitä tai estävät sen [12].

[12] Ks. asia 8/74 Dassonville, tuomio 11.7.1974. Yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91 Keck et Mithouard, tuomio 24.11.1993 ; Asia C-272/94 Guiot, tuomio 28.3.1996,(kohta 10).

Kansalliset toimenpiteet voivat haitata toimintaa sellaisilla yhdenmukaistamattomilla aloilla, kuten satelliittiantennien kaupan pito, asennus ja käyttö tai tehdä alasta vähemmän houkuttelevan. Jotta nämä kansalliset toimenpiteet voidaan hyväksyä poikkeuksina sisämarkkinoiden perusvapauksiin, niiden on täytettävä neljä ehtoa.

* Niitä tulee soveltaa ilman syrjintää.

* Ne on perusteltava perustamissopimuksen mukaisilla laillisilla etunäkökohdilla [13], joita ovat yleinen järjestys ja turvallisuus sekä kansanterveys tai muut sellaiset lailliset etunäkökohdat, jotka tunnustetaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Etunäkökohdat voivat olla merkittäviä yleistä etua koskevia syitä palvelujen osalta [14] tai pakollisia vaatimuksia tavaroiden osalta [15], joista esimerkkeinä mainittakoon kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu.

[13] EY:n perustamissopimuksen 30 ja 46 artikla.

[14] Ks. asia C-76/90 Dennemeyer, tuomio 25.7.1991.

[15] Ks. asia 120/78 Rewe, ns."Cassis de Dijon", tuomio 20.2.1979.

* Niiden tulee soveltua sen tavoitteen saavuttamiseksi, joka niille on asetettu.

* Niiden tulee olla sellaisia, etteivät ne mene pidemmälle kuin tarpeellista määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi ja siten noudattavat suhteellisuusperiaatetta [16].

[16] Ks. ed. mainittu Rewe, asia C-55/94 Gebhard, tuomio 30.11.1995, (kohta37) ja asia C-67/98 Zenatti tuomio 21.10.1999, (kohta 29).

Tässä yhteydessä olisi myös pidettävä mielessä ns. "televisio ilman rajoja" direktiivi [17], jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava pääsääntöisesti alueellaan vapaus vastaanottaa toisten jäsenvaltioiden televisiolähetyksiä, eivätkä ne saa rajoittaa lähetysten edelleen lähettämistä yhteensovitettuja aloja koskevin perustein. Tämän direktiivin päätavoitteena on luoda sellaiset olosuhteet, joissa televisiolähetykset voivat liikkua vapaasti.

[17] Ks. alaviite 7.

EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklaa sovelletaan suoraan ja ehdoitta kansallisiin määräyksiin [18], ja ne tulevat voimaan välittömästi. Varsinkin palvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla on yhteisön oikeuden suomia perusperiaatteita, joista voivat nauttia palveluntarjoajien lisäksi myös palvelujen vastaanottajat [19].

[18] Ks. asia 74/76 Iannelli et Volpi, tuomio 22.3.1977, asia 33/74 Van Binsbergen, tuomio 3.12.74.

[19] Ks. asia 43/93 Vander Elst, tuomio 9.8.1994, (kohta 13). Terminologisesti käsite 'palvelujen vapaa liikkuvuus' (EY:n perustamissopimuksessa: ks. 3 artiklan 1 kohdan c) alakohta, 14 artiklan 2 kohta, tai III osaston 3 luku) vahvistaa sen ajatuksen, että EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan mukaiseen perusperiaatteeseen voivat vedota palvelujen tarjoajien lisäksi palvelujen vastaanottajat.

Koska yhteisön oikeus on ensisijaisessa asemassa kansalliseen lainsäädäntöön nähden EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklan mukaisesti eri sidosryhmille syntyy oikeuksia, joita kansallisten viranomaisten on kunnioitettava ja suojeltava.

Lisäksi artiklat vaikuttavat siten, että niiden kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä ei voida soveltaa, mutta myös siten, että ne voivat estää tulevaisuudessa sellaisten säädösten antamisen, jotka eivät olisi yhteensopivia yhteisön standardien kanssa [20]. Siten soveltamatta jättäminen koskee lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia määräyksiä. Hallinnollisiin määräyksiin kuuluvat yleisten ja abstraktien standardien lisäksi myös yksittäiset ja konkreettiset hallinnolliset päätökset [21].

[20] Ks. asia 106/77 Simmenthal, tuomio 9.3.1978 ja asia C-258/98 Carra, tuomio 8.6.2000.

[21] Ks. asia C-224/97 Ciola, tuomio 29.4.1999.

Kielto koskee myös kaikkea hallinnollista käytäntöä, joka ilmenee yhdenmukaisesti ja säännöllisesti viranomaisten toiminnassa sekä viranomaisten taholta ilmenevää vaikutusta ja vaikka se ei sido vastaanottajia, se voi vaikuttaa taloudellisten toimijoiden ja erityisesti kuluttajien toimintaan ja olla näin EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklan vastaista [22].

[22] Ks. asia 249/81 "Buy Irish" tuomio 24.11.1982. Asia C-213/89 Factortame, tuomio 19.6.1990.

Jäsenvaltioiden kaikkien elinten tulee täyttää velvoitteensa yhteisön oikeuden ensisijaisuuden takaamisessa. Tämä koskee kansallisia oikeuslaitoksia mutta myös kaikkia muita hallintoelimiä mukaan luettuna paikalliset ja hajautetut viranomaiset, kuten kunnallisviranomaiset [23]. Useissa jäsenvaltioissa antennien asennusta ja käyttöä koskevat määräykset on määritetty alueellisella ja paikallistasolla (erityisesti kunnissa). Näillä tasoilla viranomaiset antavat hyvinkin yksityiskohtaisia säädöksiä asiasta, kun taas ylemmän tason elimet (liittovaltion tai valtiolliset elimet) tyytyvät lausumaan yleisiä periaatteita.

[23] Ks. yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93 Brasserie du Pêcheur, tuomio 5.3.1996, Asia 14/83, tuomio 10.4.84, Asia 106/89; tuomio 13.11.1990.Asia 103/88 Fratelli Costanzo, tuomio 22.6.1989. Lisäksi tuomioistuin lisäsi, että jäsenvaltion vastuu ulottuu riippumatta siitä mikä on se valtion elin, jonka toimista tai toimimatta jättämisestä rikkomus aiheutuu, vaikka kyseessä oli perustuslaillisesti itsenäinen elin (Ks. asia 77-69 komissio v. Belgia, tuomio 5.5.1970 ja asia 71/81 tuomio 2.2.1982, Asia ).Lisäksi yksityiset henkilöt voivat käyttää palvelujen vapaasta liikkuvuudesta johtuvia oikeuksiaan organisaatioita vastaan, riippumatta näiden oikeudellisesta muodosta, jotka ovat valtion alaisuudessa tai valvonnassa tai jotka käyttävät liiallista valtaa siihen verrattuna, mitä yksityishenkilöihin kohdistuviin suhteisiin sovellettavista säännöistä johtuu (art. tuomio C-188/89, tuomio 12.7.1990 ). Tässä tarkoitetaan viranomaisten sekä muiden elinten antamia säädöksiä, ja vaikka muiden elinten juridinen asema olisi yksityinen, jos niillä on vaikutusta julkisen vallan toimintaan esimerkiksi julkisen vallan edustajien, johtavien jäsenten tai elinten rahoituksen kautta jne. (Ks. asia 21/84 komissio v. Ranska tuomio 9.5.85, ; « Buy Irish » mainittu, ks. alaviite 22).

Tästä syystä tämä tiedonanto, jossa nojaudutaan yhteisöjen tuomioistuimen vapaata liikkuvuutta koskeviin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä saatuihin yleisiin suuntaviivoihin, on tarkoitettu kaikille julkishallinnon elimille, niiden oikeudellisesta asemasta riippumatta, jotka ovat toimivaltaisia säätämään ja soveltamaan määräyksiä satelliittiantennien käytöstä ja jotka toimivat valtion, alueen, kunnan tai muun tasolla sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin kansallisen oikeusjärjestelmän tunnustamien itsenäisten etuoikeuksien soveltamista.

Lisäksi taloudelliset toimijat voivat palvelujen tarjoamisen vapauden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden yhteydessä käyttää hyväkseen suhteissaan viranomaisiin tiettyjä vähimmäistakeita. Olisikin esimerkiksi yhteisön oikeuden vastaista ottaa käyttöön sellaisia luvanmyöntämismenettelyjä, joita taloudellisen toimijan tai yksityishenkilön olisi hankala käyttää, jotka olisivat hitaita ja kalliita (ottaen huomioon erityisesti asennettavan antennin hinnan). Ja joissa ei voida taata mahdollisuutta saada hakemukseensa asianmukaisesti perusteltu päätös, josta voi oikeusteitse valittaa [24]. Lisäksi sellaisiin asianomaisiin, jotka eivät noudata kansallisia määräyksiä, sovellettavat rangaistukset eivät saa olla syrjiviä eivätkä ne saa mennä pidemmälle kuin on tarpeellista määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi [25].

[24] Ks. asia 174/82 Sandoz tuomio 14.7.1983. Asia 222/86 Heylens, tuomio 15.10.1987. Asia C-18/88 GB Inno-BM SA, tuomio 13.12.1991. Asiassa C-1, 62/99 komissio v. Italia annetussa tuomiossa 18.1.2001 täsmennetään, että "jäsenvaltioiden tulee yhteisön oikeuden täydellisen soveltamisen takaamiseksi saattaa lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi yhteisön oikeuden kanssa, mutta jäsenvaltioiden on lisäksi tehtävä se siten, että ne antavat säännöksiä, jotka ovat riittävän täsmällisiä, selkeitä ja avoimia, jotta oikeussubjektit voivat tuntea oikeutensa ja myös vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa".

[25] Ks. asia 203/80 Casati tuomio 11.11.1981. Asia C-210/91 komissio v. Kreikka, tuomio 16.12.1992.

2. Satelliittiantennit ja sananvapaus

Yhteisöjen tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti perusoikeudet ovat olennainen osa yhteisön oikeuteen kirjattuja yleisiä periaatteita, joiden noudattamista tuomioistuin valvoo [26].

[26] Ks. asia C-260/89 Elliniki Radiophonia, tuomio 18.6.1991.

Tuomioistuin on täsmentänyt, että yhteisössä ei voida hyväksyä sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja että sellaista säännöstöä, joka voi haitata yhteisön oikeudessa säädettyä palvelujen vapaata tarjoamista, ja sekä säännöstöä koskevia perusteluja on tulkittava oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti perusoikeuksien pohjalta. Perusteluihin voidaan soveltaa perustamissopimuksessa säädettyä poikkeusta ainoastaan siinä tapauksessa jos ne ovat yhdenmukaiset edellä mainittujen perusoikeuksien kanssa.

Tästä johtuu myös se, että kaikkien kansallisten määräysten, jotka rajoittavat satelliittivälitteisten lähetysten ja palvelujen vastaanottamista, on oltava yhdenmukaisia ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklan kanssa. Kyseisessä artiklassa nimenomaisesti määrätään vapaudesta ottaa vastaan tietoja tai ajatuksia ilman, että viranomaiset voivat puutua asiaan ja ilman rajojen huomioon ottamista [27].

[27] Euroopan unionin perusoikeuskirjan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapautta koskevassa 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta".

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin täsmensi erityisesti 22. toukokuuta 1990 antamassaan tuomiossa (asia Autronic), että yleissopimuksen 10 artikla "ei myöskään koskenut ainoastaan informaation sisältöä vaan myös sen välittämis- ja vastaanottamiskeinoja " ja erityisesti, että televisio-ohjelmien vastaanottaminen satelliittiantennien tai muiden antennien välityksellä kuuluu 10 artiklan kahden ensimmäisen lauseen soveltamisalaan". Samaisessa tuomiossa korostetaan yleissopimuksen puitteissa "tiukan" Euroopan tasoisen valvonnan merkitystä kun on kyse valtion puuttumisesta 10 artiklan takaamien oikeuksien ja vapauksien käyttöön.

III. satelliittiantennien käytön rajoitukset

Komissio käsittelee seuraavaksi erityyppisiä kansallisten laitosten asettamia rajoituksia. Noudattaen EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklassa annettuja periaatteita ja Euroopan ihmisoikeuksien yleissopimuksen 10 artiklan huomioon ottaen komission tarkoituksena on taata edellä mainittuihin artikloihin perustuvat todelliset antennia koskevat henkilökohtaiset oikeudet, jotka myös liittyvät kiinteästi sisämarkkinoiden toimintaan.

Satelliittiantennien vapaata käyttöä televisio- ja radio-ohjelmien sekä tietoyhteiskunnan palvelujen vastaanottamisessa voivat rajoittaa seuraavat määräykset ja seuraavan tyyppiset esteet:

a) standardit ja tekniset vaatimukset

b) hallinnolliset määräykset

c) arkkitehtoniset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät määräykset

d) verotussäännökset

e) vastaanottoon sovellettavat määräykset.

a) standardit ja tekniset vaatimukset

Kaikki sellaiset säännökset, joiden tarkoituksena on luoda teknisiä vaatimuksia ja/tai antennien asennusta koskevia teknisiä vaatimuksia voivat muodostaa esteen tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle.

Joskus jäsenvaltioiden lainsäädännössä tässä yhteydessä säädetään, että ainoastaan tietyt tekniset edellytykset täyttäviä laitteistoja voidaan pitää kaupan ja käyttää jäsenvaltion alueella. Tämä ongelma on melko yleinen, kun on kyse tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ja erityisesti huipputekniikan tuotteista. Tämä on omiaan vaikuttamaan sellaisten palvelujen (luvussa I tarkoitetut) vastaanottoon ja kiertoon, joita voidaan vastaanottaa ainoastaan satelliittien välittämiä signaaleja vastaanottavilla laitteilla tai haittamaan palvelujen vastaanottoa ja kiertoa tai jopa estämään sen.

Nämä määräykset voivat ulottua velvollisuudesta noudattaa tiettyjä vaatimustenmukaisuusehtoja (esim. mitä tulee kokoon, kaistanleveyksiin, merkintöihin, asennus- ja käyttöohjeisiin jne.) velvollisuuteen toimittaa tuote etukäteen tyyppihyväksyttäväksi kaupan pitämistä varten jäsenvaltion alueella.

Heti ensimmäiseksi on aihetta korostaa, että ainoastaan vastaanottoon tarkoitetut antennit kuuluvat tietyllä jännitealueella toimivista sähkölaitteista annetun direktiivin 73/23/ETY ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivi 89/336/ETY soveltamisalaan [28]. Direktiivien mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa turvallisuutta tai sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevista syistä estää alueellaan näiden direktiivien soveltamisalaan kuuluvan ja sen vaatimukset täyttävän laitteen saattamista markkinoille ja ottamista käyttöön. [29]

[28] Tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä helmikuuta 1973 annettu neuvoston direktiivi 73/23/ETY (EYVL L 77, 26.3.1973, s.29) ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/336/ETY (EYVL L 139, 23.5.1989, s.19).

[29] Lähettämiseen tarkoitettuja antenneilta hallinnoidaan radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/5/EY (EYVL L 91, 7.4.1999 s.10) : Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa tällaisten laitteiden markkinoille saattamista, vapaata liikkuvuutta ja käyttöönottoa ainoastaan , radiospektrin tehokkaaseen ja asianmukaiseen käyttöön liittyvistä syistä ja haitallisen häirinnän välttämiseen liittyvistä syistä, joihin ei siis kuulu esimerkiksi käytettävää tekniikkaa koskevat kiellot.

Yhteisöjen tuomioistuin, jolta on pyydetty ratkaisua EY:n perustamissopimuksen 28 artiklan tulkinnasta, on puuttunut useampaan kertaan jäsenvaltioiden esittämiin teknisiä edellytyksiä ja etukäteen vaadittavaa tuotteiden tyyppihyväksyntää koskeviin vaatimuksiin. Se on täsmentänyt, että näiden toimenpiteiden yhdenmukaisuudessa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa, sellaisena kuin siitä on säädetty perustamissopimuksessa, voi ilmetä ongelmia.

On myös selvää, että teknisten vaatimusten tavoitteena tai tuloksena ei saa olla tuotteiden tai palvelujen kotimaisen tuotannon suosiminen. Jos jossain tapauksessa toteutettu toimenpide on keino mielivaltaiseen syrjintään tai peiteltyyn rajoittamiseen, se on silloin EY:n perustamissopimuksen vastainen [30].

[30] Ks. EY:n perustamissopimuksen 30 artikla :"Mitä 28 ja 29 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen". Lupia ja etukäteen vaadittavaa tuotteiden tyyppihyväksyntää koskevissa kysymyksissä katso asia C-188/84 puuntyöstökoneita koskevassa asiassa annettu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28.1.1986, Asia C-80/92 komissio v. Belgia, tuomio 24.3.1994. Syrjivän teknisen valvonnan osalta ks. asia yhteisöjen tuomiostuimen C-50/85, tuomio 12.6.1986.

Samoin satelliittiantennin kokoa, vastaanottokaistoja tai muita teknisiä erityispiirteitä koskevat määräykset aiheuttavat ongelmia, koska nekään eivät ole yhteensopivia EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa. Artiklojen vaikutuksesta rajat ylittävien palvelujen (radiolähetykset tai muut) vastaanottaminen, jota varten tarvitaan tietyn kokoinen, tietyt vastaanottokaistat tai tietyt tekniset erityispiirteet omaava vastaanottolaitteisto, voi muuttua vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Edellä mainittujen määräysten lisäksi on usein käytössä turvallisuussyihin perustuvia toimenpiteitä, jotka edellyttävät tiettyjä teknisiä edellytyksiä ja asennusta koskevia sääntöjä antennien asennuksessa rakennuksiin (kiinnittäminen lattiaan tai seinään, sähköeristykset jne.). Näiden määräysten on oltava EY:n perustamissopimuksen ja mainittujen direktiivien mukaisia eivätkä ne missään tapauksessa saa ylittää suhteellisuusperiaatteen antamia rajoja eivätkä haitata antennin asentajien välistä kilpailua.

b) hallinnolliset määräykset

Ennen satelliittiantennin asentamista systemaattisesti edellytetty hallinnollinen menettely on luonteeltaan rajoittava

Yksityisen tai kollektiivisen satelliittiantennin asentamiseen on joidenkin paikallisten määräysten mukaisesti haettava useita asiakirjoja ja lomakkeita vaativa lupa. Paikallisviranomaiset myöntävät asentamiseen tarvittavan luvan, joka joissain tapauksissa on maksullinen ja kattaa näin hallinnolliset kulut [31].

[31] Hallinnolliset velvoitteet on tässä otettu huomioon sellaisenaan riippumatta niiden perussyistä (arkkitehtoniset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät syyt) ja joita käsitellään erityisesti seuraavassa kappaleessa.

Edellä sanottu ei kuitenkaan rajoita niiden seurausten analysointia, joita koituu antennien asentajien ja operaattoreiden sijoittautumisvapaudelle tietyllä alueella harjoitetusta systemaattisesta ja yleisestä verotuksesta (esim. kunnallisvero), joka on ongelmallinen, mitä tulee yhdenmukaisuuteen EY:n perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklan kanssa.

Toisaalta tämä tekee toisessa jäsenvaltiossa valmistettujen vastaanottoantennien kaupan pitämisestä vaikeaa ja saa kuluttajat luopumaan ajatuksesta ostaa ja käyttää tällaisia tuotteita [32].

[32] Ks. asia C-80/92 komissio v. Belgia, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.3.1994. Tässä tuomiossa, joka koskee radiolaitteiden kaupan pitoa ja käyttöä tuomioistuin katsoo että lupajärjestely, jota sovelletaan erottelematta kaikkiin radiovastaanottimiin on perustamissopimuksen 30 artiklan (nykyinen 28 artikla) vastainen.

Yleisellä vaatimuksella etukäteen hankittavasta luvasta on rajoittava vaikutus, joka on omiaan laimentamaan kuluttajien intoa käyttää satelliittiantennia (vaikka tämä ei millään tavalla liittyisi niiden valmistusmaata tai kaupan pitoa koskeviin kysymyksiin) laitteena erilaisten rajat ylittävien palvelujen vastaanottoon (ks. luku I, edellä). Luvan hankkiminen on omiaan vaikeuttamaan ja haittamaan toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin olevien lähetysten eli satelliitin välityksellä tarjottavien sisäisten palvelujen vastaanottamista [33]. Se voi tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa. Tuomioistuin on tarkentanut, että perustamissopimuksesta suoraan johdettua oikeutta ei voida valvoa sellaisilla tavoilla, jotka tekevät tästä vapaudesta ainoastaan kuvitteellisen tai sitä ei voida asettaa sitä alentavan kansallisen hallinnon alaiseksi [34].

[33] Ks. asia C-43/93 Vander Elst, tuomio 9.8.1994, (kohta 15), C-158/96 Kohll, tuomio 28.4.1998, (33-35) ja asia C-355/98 komissio v. Belgia, tuomio 9.3.2000. Tässä tuomiossa tuomioistuin muistuttaa että, "kansallinen lainsäädäntö, jossa muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen osalta tiettyjen palvelujen tarjoaminen valtion alueelle edellyttää viranomaisten myöntämää hallinnollista lupaa, merkitsee vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 59 artiklassa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvaa rajoitusta".

[34] Ks. yhdistetyt asiat 286/82 ja 26/83 Luisi et Carbone, tuomio 31.1.1984 ja asia.C-205/99 Analir, tuomio 20.2.2001.

Lisäksi on suhteellisuusperiaatteen vastaista vaatia kaikissa tapauksissa asianomaisilta henkilöiltä hallinnollisia toimia ja asiakirjoja, silloin kun hallinnollisia toimia edellyttävät viranomaiset voisivat saavuttaa mahdollisen tavoitteensa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Esimerkiksi voitaisiin vaatia antenneja asennettaessa yleisesti noudattamaan tiettyjä esteettisiä ja turvallisuutta koskevia ohjeita tai ottaa käyttöön jo toteutuneita asennuksia koskeva jälkikäteen toteutettava -ilmoitusjärjestelmä. Tällaisen järjestelmän avulla olisi mahdollisuus tehokkaampaan suoraan valvontaan ja tarpeen vaatiessa erityisiin korjaustoimiin (esimerkiksi asennusten siirrot tai muutokset, rakennusten saattaminen entiselleen tai rangaistusten soveltaminen).

Vaikka näyttääkin liioittelulta sisällyttää satelliittiantennien asennukset sellaisten töiden joukkoon jotka tavallisesti ovat hallinnollisen toimenpiteen alaisia, voitaisiin kuitenkin joissain aivan erityisissä asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa tarvittaessa vaatia yksityiskohtaisempia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa erityistarkastusta. Tähän voisi jopa liittyä ennakolta toimitettavia tietoja vaativa menettely (esim. tavallista suurempien antennien asennus tai asennukset suojeltuihin rakennuksiin [35]).

[35] Ks. seuraava kappale.

Joka tapauksessa ja jopa niissä yksittäisissä tapauksissa, joissa hallinnollisesti kalliimpi menettely on perusteltu yksityishenkilöt voivat perustamissopimuksen mukaisesti käyttää suhteissaan viranomaisiin hyväkseen tiettyjä menettelyn vähimmäistakeita kuten edellä luvussa I on esitetty.

c) arkkitehtoniset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät määräykset

Arkkitehtonisia ja kaupungin maisemallisia arvoja voidaan kunnioittaa toteuttamalla toimenpiteitä, joiden tavoitteena on minimoida asennetun satelliittiantennin aiheuttama esteettinen haitta, ilman, että se vaikuttaa antennin hankkimiseen liittyviin henkilökohtaisiin oikeuksiin ja aiheuttaa liiallisia kustannuksia

Kansalliset ja erityisesti paikallisen tason määräykset sisältävät usein rajoituksia antennien ja liitäntäkaapeleiden sijoittamiselle rakennuksiin. Rajoitukset liittyvät rakennusten ulkonäköön ja arkkitehtonisiin ja/tai asuinkortteleiden tai asuma-alueiden maisemallisiin arvoihin.

Tässä pyritään löytämään tasapaino seuraavien asioiden välillä: yhtäällä on kunkin asiasta kiinnostuneen ihmisen perusoikeus saada käyttöönsä tietoja ja palveluja asennuttamalla satelliittiantenni ja toisaalla on esteettisten arvojen säilyttämisen tuoma huoli.

Vaikka tällainen arviointi riippuu aina kunkin tapauksen erityispiirteistä, on tämäntyyppisten velvoitteiden oltava asianmukaisesti perusteltuja ja esteettisten seikkojen on oltava todellisia eikä niitä saa käyttää verukkeena. Lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti velvoitteita ei pitäisi soveltaa yleisesti vaan ottaen huomioon kukin yksittäinen tilanne erikseen ja asettaa etusijalle kussakin tapauksessa ja silloin kun erityisiä rajoitteet ovat pakollisia, toimenpiteet, jotka haittaavat kaikkein vähiten kyseistä perusvapautta.

Toimivaltaisten viranomaisten toiminnalle asetettava suuntaa-antava kriteeri, jota tietysti tulee mukauttaa kunkin tapauksen erityispiirteiden mukaisesti, näyttäisi olevan tarpeen vaatiessa antaa määräyksiä, jotka takaisivat asianomaiselle henkilölle oikeuden omistaa valitsemiansa palveluja vastaanottava satelliittiantenni ja samalla asettaisivat etusijalle ratkaisut, jotka minimoisivat asennetun satelliittiantennin aiheuttaman esteettisen haitan.

EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklan ja 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti jäljempänä esitettävät kansalliset määräykset voisivat olla hyväksyttävissä. Ne esitetään pelkästään ohjeellisina ja esimerkinomaisina ja siten, että ne samalla antavat teknisesti mahdollisuuden kullekin asiasta kiinnostuneelle vastaanottamiseen kohtuullisin ehdoin ja kustannuksin

- Määräykset, joissa asetetaan etusijalle yksittäisantennien sijoittaminen paikkaan, josta näkyvyys kadulle on kaikkein vähäisin (esim. parvekkeelle tai räystään sisennykseen mieluummin kuin suoraan rakennuksen julkisivuun).

- Määräykset, joiden mukaan on suositeltavampaa asentaa yksittäisantenni kuin useampi antenni, kun on kyse yhdestä käyttäjästä, tai jos käyttäjiä on kohtuullinen määrä, asennetaan mieluummin yhteisantenni kuin useiden yksittäisantenneja (kuitenkin niin, ettei tämä estä mahdollisuutta lisäpalveluita varten asennettaviin muihin yksittäisiin antenneihin eikä asianomaisten vapautta asentajien valinnassa eikä missään nimessä mahdollisuutta omaan yksittäiseen antenniin, jos käyttäjien välillä ilmenee erimielisyyttä).

- Määräykset, jotka sisältävät antennin muotoon, kokoon tai väriin liittyviä ja asianmukaisesti perusteltuja ohjeita, joita on noudatettava asennettaessa antenneja rakennuksiin tai tietyille asuma-alueille.

- Määräykset, joissa annetaan ohjeet niistä ehdoista, joilla rakenteilla tai suunnitteilla oleviin rakennuksiin voidaan asentaa mahdollisimman huomaamattomat yhteiset vastaanottolaitteistot esim. sijoittamalla antenni sisäpihoille tai suojaisiin paikkoihin, jotka eivät näy kadulle tai antennin konneksiokaapeleiden sijoittaminen sisäpihalle tai jopa rakennuksen sisätiloihin tai jo olemassa oleviin kaapelointeihin .

Edellä mainittujen huomautusten tarkoituksena on olla yleisluontoisia ja tarkastella asiaa palvelujen vapaan liikkuvuuden näkökulmasta. Toisaalta on olemassa erityisiä tilanteita, joissa voidaan vaatia tiettyjen tilannekohtaisten esteettisten vaatimusten noudattamista erityisesti kaupunkien historiallisten keskustojen muutostöissä tai suojelukohteena olevien rakennusten suojelussa arkkitehtonisista syistä.

Voidaan varautua siihen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset edellyttävät erityisten vaatimusten noudattamista, kun halutaan säilyttää yhtenäinen arkkitehtoninen kokonaisuus ja historiallisesti tai taiteellisesti merkittävän asuinkorttelin esteettinen laatu. Tällaisissa tilanteissa rajoittavammat toimenpiteet (asennuspaikat ja -ehdot) ovat perusteltuja, mutta kuitenkin siten, että vaatimukset eivät ole liiallisia tai etteivät ne aiheuta vahinkoa kunkin henkilökohtaiselle antennin käyttöoikeudelle.

Samoin on yleistä, että erittäin tiukkoja erityisehtoja vaaditaan kaikentyyppisten esineiden asentamiseen rakennuksiin, jotka olevat suojelukohteena kansallisista, arkkitehtonisista tai historiallisista syistä, kun tavoitteena on suojella näiden rakennusten esteettistä ulkomuotoa.

Kyseessä ovat hyvin erityisluontoiset olosuhteet, joihin on perusteltua soveltaa erityisjärjestelyjä, koska tilanne on erilainen verrattuna tavanomaisiin tilanteisiin, joissa ei tällaisia rajoituksia ja vaatimuksia ilmene.

d) verotussäännökset

Satelliittiantenneihin kohdistuvat erityiset verotustoimet, jotka poikkeavat muiden vastaanottovälineiden verotuksesta, ovat este palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla

Komissio arvioi, että sellaiset kansalliset verotustoimet, jotka kohdistuvat erityisesti satelliittiantennien käyttöön (tai antennien liitäntälaitteisiin) mutta ei muihin antenneihin tai vastaanottovälineisiin, ovat EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan vastaisia, jos niiden tarkoituksena on haitata rajat ylittävien palvelujen vastaanottoa tai niiden vaikutus on tällainen [36].

[36] Komissio on jo ottanut kantaa tämäntyyppiseen verotukseen rikkomismenettelyjen (vrt. IP 99/281 ja 00/237), kirjallisten kysymysten (vrt. alaviite 4) ja Euroopan parlamentin vetoomusten (339/97, 128/2000 ja 780/00) yhteydessä.

Vaikka yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa verotussäännökset kuuluvat kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, jäsenvaltioiden - ja toimivaltaisten alueellisten ja paikallisten elinten - on määräyksiä antaessaan noudattava perustamissopimusta [37]. Kansalliset verotussäädökset eivät varsinkaan saa olla syrjiviä tai rajoittaa EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen takaamaa perusoikeutta rikkomalla edellä mainittuja välttämättömyyden ja suhteellisuuden sanelemia perusteita.

[37] Ks. erityisesti asia C-118/96 Safir, tuomio 28.4.1998 tai asia C-80/94 Wielockx, tuomio 11.8.1995.

Olivatpa verotustoimet toistuvia tai kertaluonteisia, ne rasittavat erityisesti satelliittiantennien asennuksia ja ne rajoittavat palvelujen vapaata liikkuvuutta satelliitin välityksellä sisämarkkinoilla [38]. Tämä vaikuttaa sekä palvelujen vastaanottajiin (erityisesti kuluttajiin) että palveluntarjoajiin (operaattoreihin).

[38] Voidaanko kansallista verotusta pitää palvelujen tarjonnan vapautta rajoittavana, tämän kysymyksen osalta ks. asia C-381/93 komissio v. Ranska, tuomio 5.10.1994. Asia C-49/89 Corsica Ferries, tuomio 13.12.1989.

Palvelujen vastaanottajien puolella tällaiset verotustoimet eivät kannusta satelliittiantennin käyttöä ja joka tapauksessa ne nostavat ohjelmien ja muiden satelliittipalvelujen vastaanoton kokonaiskustannukset korkeiksi. Tällaisessa verotuskäytännössä voi ilmetä jopa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää, jos voidaan epäillä sen koskettavan erityisesti televisiokatsojia, jotka asettavat eniten arvoa satelliitin välityksellä lähetettävien ohjelmien vastaanotolle eli niitä ihmisiä, jotka asuvat ulkomailla ja haluavat vastaanottaa omasta kotimaastaan lähetettäviä ohjelmia.

Toisaalta palveluntarjoajien puolella tällaiset verotustoimet, jotka eivät houkuttele satelliittilähetysten vastaanottoon, vaikuttavat operaattorien mahdollisuuksiin levittää palveluitaan rajojen yli silloin, kun operaattorit on sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, jossa ne laillisesti harjoittavat toimintaansa. Näistä mainittakoon satelliittiviestintäyritykset, satelliittivälitteiset televisio- ja radiokanavat ja palveluntarjoajat, jotka tarjoavat palveluitaan esim. Internetin kautta.

Tällaisten verotustoimien vaikutukset ovat erittäin tuhoisia sisämarkkinoiden toteutumiselle, kun sitä tarkastellaan rajat ylittävän viestinnän näkökulmasta, haittaa koituu myös satelliitin kautta välitettävien palvelujen tekniselle kehittämiselle.

Suhteellisuuden huomioon ottaen tiettyjen asuinkortteleiden ja rakennuksien esteettisyyden suojelua - jolla joskus on verotusta perusteltu - on aihetta jatkaa vähemmän velvoittavien ja tapauskohtaisten toimenpiteiden mukaisesti [39].

[39] Erilaiset yhteisantennien asennusta yksittäisantennien sijasta kannustavat verojärjestelyt eivät esimerkiksi näytä EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan valossa sen vastaiselta b) kohdan mukaan (edellä).

Kun otetaan huomioon EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan suora sovelleltavuus jäsenvaltioilla on velvollisuus korvata perustamissopimuksen vastainen vero. Yhteisöjen tuomioistuin katsookin, että " oikeus saada korvausta jäsenvaltiolle maksamastaan verosta, jos jäsenvaltio on rikkonut yhteisön oikeuden tällaiset verot kieltäviä määräyksiä, perustuu yhteisön säädöksiin ja luo yksityiselle johtuvia oikeuksia täydentävän oikeuden. Jäsenvaltion on siis periaatteessa korvattava kantamansa vero, joka rikkoo yhteisön oikeutta" [40].

[40] Ks. yhdistetyt asiat C-192/95-C-218/ Comateb, tuomio 14.1.1997.

Kansallisen tuomioistuimen velvollisuutena on kuitenkin tällaisen taata kansallisen veron palautus eli yksityishenkilön oikeus vaatia. Palautus toteutettava kunkin kansallisen lainsäädännön vahvistamien sisältö- ja muotovaatimusten mukaisesti, erityisesti mitä tulee valituksen esittämisen määräaikoihin. On selvää, etteivät nämä vaatimukset saa olla epäsuosiollisempia kuin vastaavanlaisiin sisäisiin valituksiin kohdistuvat vaatimukset eivätkä ne saa vaikuttaa siten, että yhteisön oikeusjärjestelmän takaamien oikeuksien harjoittaminen muuttuu mahdottomaksi tai äärimmäisen vaikeaksi [41].

[41] Ks. yhdistetyt asiat C-10/97 -C-22/97 tuomio 22.10.1998.

e) vastaanottoon sovellettavat määräykset

Kunkin henkilön omassa päätösvallassa on määritellä itse minkä tyyppisiä palveluita hän haluaa laajasta valikoimasta vastaanottaa asennuttamaansa antenniin ja valita itse tämä vastaanottoväline monien mahdollisten joukosta

Kaikkien sellaisten toimenpiteiden, joiden voidaan arvella estävän suoraan tai välillisesti satelliittiantennien käyttöön liittyviä valintoja, silloin kun niitä käytetään vastaanottamaan rajat ylittäviä palveluita, on oltava yhdenmukaisia EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa.

Tästä johtuen ei voida hyväksyä valinnanvapautta rajoittavia esteitä tai syrjintää palvelujen vaihtoehtoisten vastaanottomahdollisuuksien välillä eikä myöskään saa epäsuoria rajoituksia käyttäjien oikeuteen turvautua satelliittiantenniin. Palvelujen vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen suojelu sisämarkkinoilla edellyttää itse asiassa kansallisten elinten toiminnalta puolueettomuutta suhteessa käyttäjien saatavilla oleviin erilaisiin teknisiin välineisiin ja niiden käyttöön.

Tämä vaatii yhtäältä sitä, etteivät viranomaiset voi antaa tai pitää voimassa sellaisia määräyksiä, jotka tuottavat vahinkoa antennien käytölle tai asettavat etusijalle turvautumisen vaihtoehtoisiin vastaanottojärjestelmiin. Ei voida mitenkään hyväksyä, että tietylle määritellylle käyttäjäjoukolle annettaisiin mahdollisuus asentaa antenni tai rajoittaa tämä mahdollisuus tapauksiin, joissa tietyt palvelut eivät vielä ole kaapelin kautta saatavilla.

Toisaalta viranomaiset eivät saa toiminnallaan kannustaa tai lannistaa, vaikka viranomaisten toiminta ei olisi velvoittavaa ja siten vaikuttaa ihmisten valintoihin. Tällainen toiminta on siten EY:n perustamissopimuksen vastaista, koska se vaikuttaa kielteisesti palvelujen liikkuvuuteen rajojen ylitse [42] .

[42] Ks. asia tuomio "Buy Irish" ed. mainittu (vrt. alaviite 22). Tuomiossa ilmaistiin yleinen käsitys, joka on ominainen sisämarkkinoilla vapauksien toiminnalle, jonka mukaan "jopa sellaiset jäsenvaltion hallituksen toimet, joilla ei ole sitovaa vaikutusta, voivat olla omiaan vaikuttamaan kauppiaiden ja kuluttajien käyttäytymiseen kyseisen valtion alueella ja siten vaarantamaan perustamissopimuksessa mainittujen yhteisön tavoitteiden saavuttamisen."

Kunkin henkilön omassa päätösvallassa on määritellä itse minkä tyyppisiä ohjelmia ja palveluita hän haluaa laajasta valikoimasta vastaanottaa asennuttamaansa satelliittiantenniin.

Palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoittaminen verottamalla yksittäisellä tai yhtenäisantennilla vastaanotettavia satelliittikanavia tai -palveluita on hyväksyttävissä ainoastaan siinä tapauksessa, että se voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä syillä, että se asianmukaisesti korvaa kyseisen tavoitteen ja ettei se missään tapauksessa ole suhteeton ja ettei sitä voida korvata vaihtoehtoisella ja käyttäjän kannalta vähemmän velvoittavalla toimenpiteellä.

Tällainen vastaanottamisen liittyvä velvoite, joka koskee vaatimusta suunnata antenni näitä palveluita välittäviä satelliitteja kohti (muiden satelliittien tai lisäksi tai sijasta), aiheuttaisi kuluttajalle lisäkustannuksia, mikä voisi lannistaa intoa antennin hankkimiseen. Se on myös luonteeltaan selkeästi rajoittava.