(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (4) on tärkein säädös, jonka avulla estetään unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Direktiivissä säädetään kattavasta oikeuskehyksestä, jota on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (5), jolla puututtiin uusiin riskeihin sekä lisättiin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevaa läpinäkyvyyttä. Kyseisen oikeuskehityksen mukaisista saavutuksista huolimatta kokemus on osoittanut, että direktiiviä (EU) 2015/849 olisi parannettava, jotta riskejä saataisiin vähennettyä riittävästi ja rikollisten yritykset unionin rahoitusjärjestelmän väärinkäyttöön havaittaisiin tehokkaasti ja jotta edistettäisiin sisämarkkinoiden eheyttä.

(2)

Direktiivin (EU) 2015/849 voimaantulon jälkeen on havaittu useita aloja, joilla muutokset olisivat tarpeen, jotta unionin rahoitusjärjestelmä olisi riittävän häiriönsietokykyinen ja sillä olisi riittävä kapasiteetti ehkäistä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(3)

Direktiivin (EU) 2015/849 täytäntöönpanossa havaittiin, että toimivaltaisten viranomaisten käytännöissä ja lähestymistavoissa on merkittävää vaihtelua, eivätkä järjestelyt rajat ylittävän yhteistyön tekemiseksi ole riittävän tehokkaita. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista määrittää selkeät vaatimukset, joilla edistetään sujuvaa yhteistyötä kaikkialla unionissa niin, että jäsenvaltiot pystyvät ottamaan huomioon kansallisten järjestelmiensä erityispiirteet.

(4)

Tämä direktiivi kuuluu kattavaan lainsäädäntöpakettiin, jolla pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin kehystä. Tämä direktiivi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) 2023/1113 (6), (EU) 2024/1624 (7) ja (EU) 2024/1620 (8) muodostavat yhdessä lainsäädäntökehyksen, jolla säännellään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, joita ilmoitusvelvollisten on noudatettava, ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa unionin institutionaalinen kehys, rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustaminen mukaan lukien, pohjautuu siihen.

(5)

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus tapahtuvat usein kansainvälisessä yhteydessä. Unionin tason toimenpiteiden vaikutukset olisivat erittäin rajallisia ilman kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä. Unionin kyseisellä alalla toteuttamien toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia muiden kansainvälisellä tasolla toteutettavien toimenpiteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja. Unionin toiminnassa olisi edelleen otettava huomioon erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ”FATF”, suositukset sekä muiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla toimivien kansainvälisten elinten välineet. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi asianomaiset unionin säädökset olisi tarvittaessa saatettava yhdenmukaisiksi FATF:n helmikuussa 2012 hyväksymien rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevien kansainvälisten normien, jäljempänä ”tarkistetut FATF:n suositukset”, sekä kyseisiin normeihin tehtävien muutosten kanssa.

(6)

Yksittäiset rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvät uhat, riskit ja haavoittuvuudet, jotka vaikuttavat tiettyihin talouden aloihin kansallisella tasolla, heikentävät jäsenvaltioiden kykyä edistää unionin rahoitusjärjestelmän eheyttä ja vakautta. On siis tarkoituksenmukaista antaa jäsenvaltioiden päättää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisesta muillakin aloilla kuin asetuksen (EU) 2024/1624 kattamilla aloilla, sen jälkeen kun nämä alat ja erityiset riskit on määritetty. Sisämarkkinoiden ja unionin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän tehokkuuden säilyttämiseksi komission olisi voitava arvioida rahanpesuntorjuntaviranomaisen tuella, ovatko jäsenvaltioiden aikomukset soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia muilla aloilla perusteltuja. Tilanteissa, joissa unionin etu voidaan saavuttaa toimimalla unionin tasolla yksittäisten alojen osalta, komission olisi ilmoitettava jäsenvaltiolle, joka aikoo soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia kyseisillä aloilla, että se aikoo toteuttaa sen sijaan unionin tason toimia, ja jäsenvaltion olisi pidättäydyttävä toteuttamasta aikomiaan kansallisia toimenpiteitä, jollei niiden tarkoituksena ole käsitellä välitöntä riskiä.

(7)

Tiettyihin ilmoitusvelvollisten ryhmiin sovelletaan niiden palvelujen tarjoamista koskevia toimilupa- tai sääntelyvaatimuksia, kun taas toisten toimijaryhmien osalta ammatin harjoittamista ei säännellä. Ammatin tai toiminnan harjoittamiseen sovellettavasta kehyksestä riippumatta kaikki ilmoitusvelvolliset toimivat unionin rahoitusjärjestelmän portinvartijoina, ja niiden on kehitettävä erityisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä taitoja tämän tehtävän suorittamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi harkittava koulutuksen tarjoamista henkilöille, jotka haluavat ryhtyä harjoittamaan kyseisten yhteisöjen ammattia, jotta he kykenevät hoitamaan tehtävänsä. Jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi harkita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien kurssien sisällyttämistä akateemiseen tarjontaan, joka liittyy kyseisiin ammatteihin, tai yhteistyön tekemistä ammatillisten yhdistysten kanssa, kun uusia tulokkaita koulutetaan kyseisiin ammatteihin.

(8)

Jos ilmoitusvelvollisiin ei sovelleta erityisiä toimilupa- tai rekisteröintivaatimuksia, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla valvojat voivat varmuudella tietää valvomansa ryhmän laajuuden, jotta voidaan varmistaa tällaisten ilmoitusvelvollisten asianmukainen valvonta minä tahansa ajankohtana. Tämä ei tarkoita sitä, että jäsenvaltioiden olisi asetettava erityisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä rekisteröintivaatimuksia, jos tämä ei ole tarpeen ilmoitusvelvollisten tunnistamista varten, kuten esimerkiksi silloin, kun alv-rekisteröinti mahdollistaa sellaisten toimijoiden tunnistamisen, jotka harjoittavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

(9)

Kun kyseessä ovat valuutanvaihtotoimistot, sekinlunastustoimistot, trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat ja rahapelipalvelujen tarjoajat sekä rahoitusalalla toimivat monialan holdingyhtiöt, valvojien olisi varmistettava, että henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat tällaisten yhteisöjen liiketoimintaa, sekä tällaisten yhteisöjen tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat hyvämaineisia, toimivat vilpittömästi ja rehellisesti ja että heillä on tehtäviensä hoitamiseen tarvittava tietämys ja asiantuntemus. Edellä mainittujen vaatimusten täyttymistä arvioitaessa käytettävissä perusteissa olisi huomioitava vähintäänkin se, että tällaisten yhteisöjen johtajia tai tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia olisi estettävä käyttämästä yhteisöä rikollisiin tarkoituksiin. Jotta voidaan edistää valvojien yhteistä toimintatapaa sen tarkistamiseen, että ilmoitusvelvollisten johto ja tosiasialliset omistajat ja edunsaajat täyttävät nämä vaatimukset, rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi annettava ohjeita hyvämaineisuuden, vilpittömyyden ja rehellisyyden arviointiperusteista sekä tietämyksen ja asiantuntemuksen arviointiperusteista.

(10)

Arvioitaessa sellaisten henkilöiden soveltuvuutta, jotka ovat johtotehtävissä tai muuten käyttävät määräysvaltaa ilmoitusvelvollisissa, rikostuomioita koskevien tietojen vaihdon olisi tapahduttava aina neuvoston puitepäätöksen 2009/315/YOS (9) ja neuvoston päätöksen 2009/316/YOS (10) mukaisesti. Lisäksi valvojien olisi voitava saada kaikki tarvittavat tiedot ylempään johtoon kuuluvien henkilöiden tietämyksen ja asiantuntemuksen sekä heidän hyvämaineisuutensa, vilpittömyytensä ja rehellisyytensä tarkistamiseksi, mukaan lukien luotettavista ja riippumattomista lähteistä saatavilla olevat tiedot.

(11)

Sijoitusjärjestelyihin perustuviin oleskeluoikeuksiin liittyy riskejä ja haavoittuvuuksia, jotka liittyvät erityisesti rahanpesuun, unionin rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen, korruptioon ja veronkiertoon, jotka voivat viime kädessä aiheuttaa tiettyjä riskejä unionin turvallisuudelle. Esimerkiksi joidenkin järjestelmien toiminnassa esiintyvät heikkoudet, mukaan lukien riskinhallintaprosessien puuttuminen tai heikko täytäntöönpano, voivat luoda mahdollisuuksia korruptioon, kun taas hakijoiden varojen alkuperää ja varallisuuden alkuperää koskevien tarkastusten heikko tai epäjohdonmukainen soveltaminen voi lisätä riskiä siitä, että hakijat hyödyntävät tällaisia järjestelmiä rikollisiin tarkoituksiin ja pyrkivät laillistamaan laittomin keinoin hankittuja varoja. Jotta tällaisten järjestelmien toiminnasta aiheutuvat riskit eivät vaikuttaisi unionin rahoitusjärjestelmään, jäsenvaltioiden, joiden kansallinen lainsäädännön nojalla on mahdollista myöntää oleskeluoikeus kaikenlaisten sijoitusten vastineena, olisi sen vuoksi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla lievennetään siihen liittyviä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen riskejä. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä asianmukainen riskinhallintaprosessi, mukaan lukien sen täytäntöönpanon tehokas seuranta, hakijoiden profiilin tarkastukset, mukaan lukien tietojen hankkiminen hakijoiden varojen alkuperästä ja varallisuuden alkuperästä sekä hakijoita koskevien tietojen tarkistaminen vertaamalla niitä toimivaltaisten viranomaisten hallussa oleviin tietoihin.

(12)

Komissiolla on hyvät edellytykset tarkastella tiettyjä rajat ylittäviä uhkia, jotka saattavat vaikuttaa sisämarkkinoihin ja joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi tehokkaasti tunnistaa ja torjua. Tämän vuoksi sen tehtäväksi olisi annettava rajat ylittävään toimintaan liittyvien riskien arvioinnin koordinoiminen. Riskinarvioinnin tehokkuuden kannalta on olennaista, että siihen osallistuvat alan asiantuntijat, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen asiantuntijaryhmä sekä rahanpesun selvittelykeskusten ja tarvittaessa muiden unionin tason elinten, myös rahanpesuntorjuntaviranomaisen, edustajat. Tärkeänä tiedonlähteenä kyseisessä prosessissa ovat myös kansalliset riskiarviot ja kokemukset. Komission suorittaman rajat ylittävien riskien arvioinnin ei olisi sisällettävä henkilötietojen käsittelyä. Joka tapauksessa tietojen olisi oltava täysin anonymisoituja. Unionin ja kansallisten tietosuojaviranomaisten olisi osallistuttava arviointiin vain, jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin arvioinnilla on vaikutusta yksityishenkilöiden yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Jotta riskien arvioinnissa unionin ja kansallisella tasolla olisi mahdollisimman paljon synergioita, komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä soveltamaan yhdenmukaisia menetelmiä.

(13)

Unionin tasolla tehdyn riskiarvion tulokset voivat auttaa toimivaltaisia viranomaisia ja ilmoitusvelvollisia tunnistamaan, ymmärtämään, hallitsemaan ja vähentämään rahapesun ja terrorismin rahoituksen riskiä sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskejä. Tämän vuoksi on tärkeää, että riskiarvion tulokset julkaistaan.

(14)

Jäsenvaltioilla on parhaat edellytykset tunnistaa, arvioida ja ymmärtää niihin suoraan kohdistuvia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä sekä tehdä päätöksiä siitä, miten näitä riskejä voidaan vähentää. Jokaisen jäsenvaltion olisi siis toteutettava asianmukaiset toimet itseensä kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja ymmärtämiseksi asianmukaisesti, minkä lisäksi niiden olisi määritettävä johdonmukainen kansallinen strategia, joka otetaan käyttöön näiden riskien vähentämiseksi. Tällaisiin kansallisiin riskiarvioihin olisi sisällytettävä kuvaus jäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän institutionaalisesta rakenteesta ja menettelyistä sekä järjestelmälle osoitetuista henkilöresursseista ja taloudellisista resursseista siinä laajuudessa kuin nämä tiedot ovat saatavilla. Jäsenvaltioiden olisi päivitettävä säännöllisesti kansallista riskinarviointiaan, jotta niillä olisi jatkuva käsitys riskeistä, ja niiden olisi voitava täydentää riskinarviointiaan kohdennetuilla päivityksillä ja arvioinneilla, jotka koskevat tiettyihin aloihin, tuotteisiin tai palveluihin liittyviä riskejä.

(15)

Oikeushenkilöt ja oikeudelliset järjestelyt voivat tarjota rikollisille keinon piiloutua laillisuuden verhon taakse, ja niitä voidaan näin ollen käyttää väärin laittomasti saadun hyödyn pesemiseen joko kotimaassa tai rajojen yli. Näiden riskien lieventämiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ymmärtävät niiden alueella oleviin oikeushenkilöihin ja oikeudellisiin järjestelyihin liittyvät riskit joko siksi, että kyseiset yhteisöt ovat sijoittautuneet niiden alueelle, tai siksi, että express trust -järjestelyjen omaisuudenhoitajat tai samankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä vastaavissa asemissa toimivat henkilöt ovat sijoittautuneet niiden alueelle tai asuvat siellä taikka hallinnoivat oikeudellista järjestelyä sieltä käsin. Oikeudellisten järjestelyjen tapauksessa on myös tärkeää, että kun otetaan huomioon perustajan oikeus valita järjestelyyn sovellettava laki, jäsenvaltioilla on käsitys riskeistä, jotka liittyvät oikeudellisiin järjestelyihin, joita niiden lainsäädännön nojalla voidaan perustaa, riippumatta siitä, säännelläänkö niitä nimenomaisesti niiden lainsäädännössä, vai perustuuko niiden käyttöönotto osapuolten sopimusvapauteen ja tunnustavatko kansalliset tuomioistuimet sen.

(16)

Kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on luonteeltaan yhdentynyt, ja unionin talous on avointa, joten oikeushenkilöihin ja oikeudellisiin järjestelyihin liittyvät riskit ulottuvat unionin aluetta laajemmalle. Sen vuoksi on tärkeää, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on käsitys ulkomaisista oikeushenkilöistä ja ulkomaisista oikeudellisista järjestelyistä aiheutuville riskeille altistumisesta. Tällaisessa riskinarvioinnissa ei tarvitse käsitellä jokaista yksittäistä ulkomaista oikeushenkilöä tai ulkomaista oikeudellista järjestelyä, jolla on riittävä yhteys unioniin joko sen vuoksi, että se hankkii kiinteistöjä tai tekee julkiseen hankintamenettelyyn perustuvia sopimuksia, tai sellaisten ilmoitusvelvollisten kanssa toteutettujen liiketoimien vuoksi, joiden kautta sille aukeaa pääsy unionin rahoitusjärjestelmään ja talouteen. Riskinarvioinnin avulla unioni ja sen jäsenvaltiot voivat kuitenkin saada käsityksen siitä, minkä tyyppisillä ulkomaisilla oikeushenkilöillä ja ulkomaisilla oikeudellisilla järjestelyillä on tällainen pääsy unionin rahoitusjärjestelmään ja talouteen ja millaisia riskejä siihen liittyy.

(17)

Riskiarvioiden tulokset olisi asetettava ilmoitusvelvollisten saataville hyvissä ajoin, jotta nämä voivat tunnistaa riskinsä sekä ymmärtää, hallita ja vähentää niitä. Tulokset voidaan jakaa tiivistetyssä muodossa, ja ne voidaan myös asettaa julkisesti saataville, mutta niiden ei olisi sisällettävä turvallisuusluokiteltuja tietoja eikä henkilötietoja.

(18)

Jotta unionin tason riskit voitaisiin tunnistaa ja niitä voitaisiin ymmärtää, hallita ja vähentää tehokkaammin, jäsenvaltioiden olisi lisäksi asetettava riskiarvioidensa tulokset toistensa, komission sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen saataville. Turvallisuusluokiteltuja tietoja ja henkilötietoja ei pitäisi sisällyttää tällaisiin siirtoihin, paitsi jos se katsotaan ehdottoman välttämättömäksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien tehtävien suorittamisen kannalta.

(19)

Jotta kansallisessa riskinarvioinnissa yksilöityjä riskejä voitaisiin lieventää tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisen tason toimet ovat johdonmukaisia, joko nimeämällä viranomainen koordinoimaan kansallisia toimia tai perustamalla tätä varten mekanismi. Valitusta toimintatavasta riippumatta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nimetyllä viranomaisella tai perustetulla mekanismilla on riittävät valtuudet ja resurssit suorittaa tämä tehtävä tehokkaasti ja varmistaa, että yksilöityihin riskeihin reagoidaan asianmukaisesti.

(20)

Jotta jäsenvaltioiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmien tehokkuutta voitaisiin tarkastella, jäsenvaltioiden olisi laadittava asiaan liittyviä tilastoja ja parannettava niiden laatua. Unionin tasolla kerättyjen tilastotietojen laadun ja johdonmukaisuuden parantamiseksi komission ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi seurattava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tilannetta unionin laajuisesti ja julkaistava säännöllisiä katsauksia.

(21)

FATF on laatinut normeja, joiden mukaisesti lainkäyttöalueilla voidaan yksilöidä ja arvioida joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskejä ja toteuttaa toimia näiden riskien lieventämiseksi. Nämä FATF:n laatimat uudet normit eivät korvaa tai kumoa voimassa olevia tiukkoja vaatimuksia, joiden mukaan valtioiden on pantava kohdennetut talouspakotteet täytäntöön, jotta ne noudattavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston asiaankuuluvia päätöslauselmia joukkotuhoaseiden leviämisestä ja niiden leviämisen rahoittamisen ehkäisemisestä, estämisestä ja torjunnasta. Kyseiset voimassa olevat velvoitteet, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön unionissa neuvoston päätöksellä 2010/413/YUTP (11) ja neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/849 (12) sekä neuvoston asetuksella (EU) N:o 267/2012 (13) ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1509 (14), sitovat edelleen kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä unionissa. Kun otetaan huomioon kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen erityiset riskit, joille unioni on alttiina, on aiheellista laajentaa riskinarviointi kattamaan kaikki unionin tasolla hyväksytyt kohdennetut talouspakotteet. Kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden riskialtis luonne ei poista kaikkien unionissa olevien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sääntöperusteista velvoitetta jäädyttää varoja ja olla antamatta varoja tai muuta omaisuutta käyttöön nimettyjen henkilöjen ja yhteisöjen hyväksi.

(22)

Kansainvälisellä tasolla tapahtunutta kehitystä vastaavasti, erityisesti tarkistettujen FATF:n suositusten osalta, ja kohdennettujen talouspakotteiden toteuttamisen kattavan kehyksen varmistamiseksi tällä direktiivillä olisi otettava käyttöön vaatimuksia kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin tai kiertämisen riskien tunnistamiseksi, ymmärtämiseksi, hallitsemiseksi ja vähentämiseksi unionin ja jäsenvaltioiden tasolla.

(23)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskitetyt rekisterit, jäljempänä ”keskitetyt rekisterit”, ovat ratkaisevassa asemassa oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen väärinkäytön torjunnassa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja, nimellisiä järjestelyjä koskevia tietoja sekä tietoja ulkomaisista oikeushenkilöistä ja ulkomaisista oikeudellisista järjestelyistä säilytetään keskitetyssä rekisterissä. Jotta kyseiset keskitetyt rekisterit olisivat helposti käytettävissä ja sisältäisivät laadukasta tietoa, olisi otettava käyttöön kyseisten tietojen keräämistä rekistereihin ja niissä säilyttämistä koskevat yhtenäiset säännöt. Keskitetyissä rekistereissä säilytettävien tietojen olisi oltava saatavilla käyttövalmiissa ja koneluettavassa muodossa.

(24)

Pyrittäessä lisäämään avoimuutta oikeushenkilöiden väärinkäytön torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot tallennetaan oikeushenkilön ulkopuolella sijaitsevaan keskitettyyn rekisteriin täysin unionin oikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä keskustietokantaa, johon kerätään tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, taikka kaupparekisteriä tai muuta keskitettyä rekisteriä. Jäsenvaltiot voivat päättää, että ilmoitusvelvolliset ovat vastuussa tiettyjen tietojen toimittamisesta keskitettyyn rekisteriin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä tiedot asetetaan kaikissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten saataville ja että ne annetaan ilmoitusvelvollisille näiden soveltaessa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä.

(25)

Express trust -järjestelyjen ja samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi rekisteröitävä siellä, mihin trustien omaisuudenhoitajat ja henkilöt, jotka ovat vastaavassa asemassa vastaavankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä, ovat sijoittautuneet tai missä he asuvat, tai siellä, missä vastaavaa oikeudellista järjestelyä hallinnoidaan. Express trust -järjestelyjen ja samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen tuloksellisen valvonnan ja rekisteröinnin varmistamiseksi tarvitaan myös jäsenvaltioiden yhteistyötä. Express trust -järjestelyjen ja samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekisterien yhteenliittämisen avulla voidaan saattaa nämä tiedot saataville ja myös välttää samojen express trust -järjestelyjen ja samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen moninkertainen rekisteröinti unionissa.

(26)

Pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin varhaisessa vaiheessa olisi varmistettava siten, ettei asianomaista oikeushenkilöä tai omaisuudenhoitajaa tai vastaavassa asemassa olevaa henkilöä ehditä varoittaa.

(27)

Keskitettyihin rekistereihin sisältyvien tietojen paikkansapitävyys on olennaista kaikille asiaankuuluville viranomaisille ja muille henkilöille, joilla on pääsy kyseisiin tietoihin, jotta kyseisten tietojen perusteella voidaan tehdä päteviä ja lainmukaisia päätöksiä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että keskitetyistä rekistereistä vastaavat elimet tarkistavat kohtuullisen ajan kuluessa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen toimittamisesta ja sen jälkeen säännöllisesti, että toimitetut tiedot ovat asianmukaisia, tarkkoja ja ajantasaisia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että keskitetyistä rekistereistä vastaavat elimet voivat pyytää kaikkia tietoja, joita ne tarvitsevat tarkistaakseen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ja nimellisiä järjestelyjä koskevat tiedot sekä tilanteet, joissa tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa ei ole tai joissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ei ole voitu määrittää. Näissä tilanteissa keskitettyyn rekisteriin toimitettuihin tietoihin olisi liitettävä perustelut, mukaan lukien kaikki asiaankuuluvat perusteena käytetyt asiakirjat, joiden avulla rekisteri voi varmistaa tietojen paikkansapitävyyden. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava myös, että keskitetyistä rekistereistä vastaavilla elimillä on käytettävissään asianmukaiset välineet, joiden avulla ne voivat suorittaa tarkistuksia, myös automaattisesti, siten, että turvataan perusoikeudet ja vältetään syrjiviä tuloksia.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi tärkeää antaa keskitetyistä rekistereistä vastaaville elimille riittävästi valtuuksia ja resursseja tarkistaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ja niille toimitettujen tietojen todenperäisyys sekä ilmoittaa mahdollisista epäilyistään rahanpesun selvittelykeskukselle. Tällaisiin valtuuksiin olisi kuuluttava valtuudet tarkastusten suorittamiseen sellaisten oikeushenkilöiden ja ilmoitusvelvollisten toimitiloissa, jotka toimivat express trust -järjestelyjen omaisuudenhoitajina tai vastaavassa asemassa samankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä, riippumatta siitä, suorittavatko tarkastuksia keskitetyistä rekistereistä vastaavat elimet vai muut viranomaiset niiden puolesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asianmukaisia suojatoimia sovelletaan, jos omaisuudenhoitajat tai vastaavassa asemassa samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä olevat henkilöt ovat oikeusalan ammattilaisia tai jos heidän toimitilansa tai heidän sääntömääräinen kotipaikkansa ovat samat kuin heidän yksityisasuntonsa. Tällaiset valtuudet olisi ulotettava ulkomaisten oikeushenkilöiden ja ulkomaisten oikeudellisten järjestelyjen edustajiin unionissa, jos kyseisillä oikeushenkilöillä ja järjestelyillä on sääntömääräinen kotipaikka tai edustajia unionissa.

(29)

Jos tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen tarkistus johtaa siihen, että keskitetystä rekisteristä vastaava elin toteaa, että kyseisissä tiedoissa on epäjohdonmukaisuuksia tai virheitä, tai jos kyseiset tiedot eivät muutoin täytä vaatimuksia, elimen olisi voitava olla myöntämättä todistusta rekisteröinnistä keskitettyyn rekisteriin tai keskeyttää tällaisen todistuksen voimassaolo, kunnes puutteet on korjattu.

(30)

Keskitetyistä rekistereistä vastaavien elinten olisi saatava hoitaa tehtäviään ilman että niihin kohdistuu sopimatonta vaikuttamista, mukaan lukien sopimaton poliittinen tai toimialan taholta tuleva vaikuttaminen, joka liittyy tietojen tarkistamiseen, toimenpiteiden tai seuraamusten määräämiseen ja pääsyn myöntämiseen henkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee. Tätä varten keskitetyistä rekistereistä vastaavilla elimillä olisi oltava käytössään toimintaperiaatteet eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

(31)

Keskitetyistä rekistereistä vastaavilla elimillä on hyvät edellytykset tunnistaa nopeasti ja tehokkaasti henkilöt, jotka viime kädessä omistavat oikeushenkilöitä ja oikeudellisia järjestelyjä tai käyttävät niissä määräysvaltaa, mukaan lukien kohdennettujen talouspakotteiden yhteydessä nimetyt henkilöt. Tällaisten omistus- ja määräysvaltarakenteiden oikea-aikainen havaitseminen auttaa ymmärtämään paremmin kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskeille altistumista ja tällaisten riskien vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden hyväksymistä. Sen vuoksi on tärkeää, että keskitetyistä rekistereistä vastaavia elimiä vaaditaan tarkastamaan niiden hallussa olevat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot kohdennettujen talouspakotteiden yhteydessä tehtyjä nimeämisiä vastaan sekä heti nimeämisen jälkeen että säännöllisesti sen jälkeen, jotta voidaan havaita, aiheuttavatko oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn omistus- tai määräysvaltarakenteen muutokset riskiä kohdennettujen talouspakotteiden kiertämisestä. Keskitetyissä rekistereissä oleva tieto siitä, että oikeushenkilöt tai oikeudelliset järjestelyt ovat yhteydessä henkilöihin tai yhteisöihin, joihin sovelletaan kohdennettuja talouspakotteita, edistää toimivaltaisten viranomaisten ja unionin rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten toimintaa.

(32)

Keskitettyihin rekistereihin sisältyvissä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevissa tiedoissa ja ilmoitusvelvollisten ja soveltuvin osin toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevissa tiedoissa olevista eroavuuksista ilmoittaminen on tehokas mekanismi tietojen paikkansapitävyyden tarkistamiseen. Havaitut eroavuudet olisi yksilöitävä, niistä olisi ilmoitettava ja ne olisi ratkaistava viipymättä tietosuojavaatimusten mukaisesti.

(33)

Jos analyysi epäilyttävästä liiketoimesta tai meneillään oleva rikostutkinta vaarantuisi siksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat eroavuuksista, rahanpesun selvittelykeskusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi lykättävä eroavuudesta ilmoittamista, kunnes ei enää ole perusteita olla ilmoittamatta siitä. Rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään saisi ilmoittaa eroavuuksista, jos se olisi jonkin luottamuksellisuutta koskevan kansallisen säännöksen vastaista tai merkitsisi rahanpesuilmoituksesta kertomista koskevaa rikosta.

(34)

Jotta tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan käsitettä sovellettaisiin tasapuolisin edellytyksin, on erittäin tärkeää, että oikeushenkilöillä ja express trust -järjestelyjen omaisuudenhoitajilla tai samankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä vastaavissa asemissa toimivilla henkilöillä on kaikkialla unionissa yhdenmukaiset ilmoituskanavat ja -keinot. Tätä varten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi toimitettava asiaankuuluviin keskitettyihin rekistereihin yhtenäisessä muodossa ja niin, että pystytään takaamaan läpinäkyvyys ja oikeusvarmuus.

(35)

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi erityyppisten oikeudellisten muotojen kesken myös trustien omaisuudenhoitajilta olisi edellytettävä, että ne hankkivat ja pitävät hallussaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sekä toimittavat nämä tiedot keskitettyyn rekisteriin tai keskustietokantaan.

(36)

On olennaisen tärkeää, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot pysyvät saatavilla keskitettyjen rekisterien ja keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta vähintään viiden vuoden ajan siitä, kun oikeushenkilö on purettu tai oikeudellinen järjestely on lakannut olemasta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää laissa lisäperusteista tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen käsittelylle muita tarkoituksia kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten, jos tällainen käsittely on yleistä etua koskevan tavoitteen mukainen ja muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden oikeasuhteisen toimenpiteen.

(37)

Rahanpesun selvittelykeskuksilla, muilla toimivaltaisilla viranomaisilla ja itsesääntelyelimillä olisi oltava välitön, suodattamaton, suora ja vapaa pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista, tutkimista ja syytteeseenpanoa varten. Myös ilmoitusvelvollisilla olisi oltava pääsy keskitettyihin rekistereihin asiakkaan tuntemisvelvoitetta koskevia toimia toteuttaessaan. Jäsenvaltiot voivat päättää periä ilmoitusvelvollisilta maksun tietoihin pääsystä. Tällainen maksu olisi kuitenkin rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen kyseisissä rekistereissä olevien tietojen laadun varmistamisesta ja tietojen saataville asettamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, eikä se saisi heikentää tehokasta pääsyä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin.

(38)

Kansallisten viranomaisten suora, oikea-aikainen ja suodattamaton pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin on myös ratkaisevan tärkeää unionin rajoittavien toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisen sekä niiden täytäntöönpanon laiminlyönnin ja kiertämisen riskin ehkäisemisen ja kyseisten rikkomisten tutkimisen kannalta. Kyseisistä syistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan perusteella annetuissa asiaankuuluvissa neuvoston asetuksissa yksilöidyillä, tällaisten rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon suhteen toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava suora ja välitön pääsy yhteenliitetyissä keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin.

(39)

Unionin elimillä, toimistoilla ja virastoilla, joilla on tehtäviä unionin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksessä, olisi oltava mahdollisuus päästä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin tehtäviään hoitaessaan. Tämä koskee Euroopan syyttäjänvirastoa, jäljempänä ”EPPO” mutta myös Euroopan petostentorjuntavirastoa, jäljempänä ”OLAF”, kun ne suorittavat tutkimuksiaan, sekä Europolia ja Eurojustia, kun ne tukevat kansallisten viranomaisten tutkimuksia. Valvontaviranomaisena toimivalle rahanpesuntorjuntaviranomaiselle on määrä myöntää pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, kun se suorittaa valvontatoimia. Sen varmistamiseksi, että rahanpesuntorjuntaviranomainen voi tukea tehokkaasti rahanpesun selvittelykeskusten toimintaa, sen olisi voitava päästä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin myös yhteisten analyysien yhteydessä.

(40)

Jotta voidaan rajoittaa puuttumista yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, yleisön olisi päästävä keskitetyissä rekistereissä oleviin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin vain osoittamalla oikeutetun edun. Jäsenvaltiot tarkistavat tällaisen oikeutetun edun erilaisin tavoin, mikä voi haitata rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja ennalta ehkäisevää tarkoitusta, jota varten yleisön pääsy tietoihin sallitaan. Sen vuoksi on tarpeen laatia puitteet, joiden mukaisesti oikeutetut edut tunnustetaan ja tarkistetaan unionin tasolla ja joissa noudatetaan täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”. Jos oikeutettu etu osoitetaan, yleisön olisi voitava saada tietoja oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista. Tietyillä henkilöryhmillä olisi oletettava olevan oikeutettu etu. Oikeutettuun etuun perustuvan pääsyn edellytyksenä ei saisi olla pääsyä pyytävän henkilön oikeudellinen asema tai muoto.

(41)

Valtioista riippumattomat järjestöt, tiedeyhteisö ja tutkivat toimittajat ovat edistäneet unionin tavoitteita rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla. Niiden olisi sen vuoksi katsottava olevan oikeutettu etu saada tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja, koska tämä on ratkaisevan tärkeää niiden tehtävien suorittamisen ja tapauksen mukaan julkisen valvonnan harjoittamisen kannalta. Pääsy keskitettyjen rekisterien tietoihin ei saisi olla riippuvainen siitä välineestä tai alustasta, jonka avulla nämä yhteisöt harjoittavat toimintaansa, eikä niiden aiemmasta kokemuksesta alalla. Jotta tällaisiin ryhmiin kuuluvat yhteisöt voisivat harjoittaa toimintaansa tehokkaasti ja välttää vastatoimien riskit, niiden olisi voitava saada tietoja oikeushenkilöistä ja oikeudellisista järjestelyistä osoittamatta yhteyttä kyseisiin yhteisöihin tai järjestelyihin. Kuten unionin tietosuojasäännöissä säädetään, tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien pääsy tietoihin, jotka koskevat heidän henkilötietojensa käsittelyä, ei saisi vaikuttaa haitallisesti muiden oikeuksiin ja vapauksiin, mukaan lukien oikeus henkilön turvallisuuteen. Jos tosiasialliselle omistajalle ja edunsaajalle ilmaistaan, että journalistisissa tarkoituksissa tai kansalaisjärjestöjen nimissä toimivat henkilöt ovat tutkineet heidän henkilötietojaan, mahdollista rikollista toimintaa tutkivien toimittajien ja kansalaisjärjestöjen jäsenten turvallisuus voi vaarantua. Sen vuoksi, jotta voidaan sovittaa yhteen oikeus henkilötietojen suojaan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (15) 85 artiklan mukainen tiedonvälityksen vapaus ja sananvapaus journalistisia tarkoituksia varten ja jotta voidaan varmistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rooli rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen estämisessä, tutkimisessa ja paljastamisessa mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, keskitetyistä rekistereistä vastaavien elinten ei olisi annettava tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille tietoja siitä, miten kyseisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt ovat käsitelleet tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja, vaan ainoastaan tieto siitä, että journalistisissa tarkoituksissa tai kansalaisyhteisön järjestöjen nimissä toimiva henkilö on tutkinut kyseisiä tietoja.

(42)

Liiketoimien luotettavuus on ratkaisevan tärkeää sisämarkkinoiden ja unionin rahoitusjärjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta. Tätä varten on tärkeää, että henkilöt, jotka haluavat harjoittaa liiketoimintaa unionin oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen kanssa, voivat saada niiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja, joiden avulla he voivat varmistaa, että heidän mahdolliset liikekumppaninsa eivät osallistu rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoitukseen. On laajalti näyttöä siitä, että rikolliset piilottavat henkilöllisyytensä yritysrakenteiden taakse, ja oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä rikollisiin tarkoituksiin voidaan torjua paremmin, jos ne, jotka voisivat suorittaa liiketoimia tietyn oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn kanssa, voivat saada tietoa kyseisen oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyydestä. Liiketoimi ei rajoitu kaupankäyntitoimintaan tai tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen tai ostamiseen, vaan se saattaa sisältää myös tilanteita, joissa henkilö todennäköisesti sijoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (16) 4 artiklan 25 alakohdassa määriteltyjä varoja tai kryptovaroja oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn tai todennäköisesti hankkii oikeushenkilön. Sen vuoksi ainoastaan taloudellista tai kaupallista toimintaa harjoittavien henkilöiden ei olisi katsottava täyttävän tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saamiseen liittyvää oikeutettua etua koskevan vaatimuksen.

(43)

Rahanpesu, sen esirikokset ja terrorismin rahoitus ovat rajat ylittävää toimintaa, joten olisi tunnustettava, että kolmansien maiden viranomaisilla on oikeutettu etu saada tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja unionin oikeushenkilöistä ja oikeudellisista järjestelyistä, jos tällainen tiedonsaanti on kyseisille viranomaisille tarpeen erityisten selvittelyjen tai analyysien yhteydessä heidän rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien tehtäviensä suorittamiseksi. Vastaavasti yhteisöillä, joihin sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia kolmansissa maissa, olisi oltava pääsy unionin keskitetyissä rekistereissä oleviin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jos niiden edellytetään kyseisissä maissa toteuttavan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten mukaisesti unioniin sijoittautuneiden oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen osalta. Keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin pääsyn olisi oltava henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön ja erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaista. Tätä varten keskitetyissä rekistereissä olisi otettava huomioon myös, voivatko unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden henkilöiden pyynnöt kuulua niiden edellytysten piiriin, joiden täyttyessä mainitun asetuksen 49 artiklan mukaista poikkeusta voidaan soveltaa. Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ”unionin tuomioistuin”, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjunta ovat yleisen edun mukaisia tavoitteita ja yleisen turvallisuuden tavoitteet liittyvät siihen. Jotta voidaan säilyttää kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten sekä lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten tutkimusten ja analyysien koskemattomuus, keskitettyjen rekisterien olisi pidättäydyttävä ilmaisemasta tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille kyseisten viranomaisten suorittamaa heidän henkilötietojensa käsittelyä, jos tällainen ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti kyseisten viranomaisten tutkimuksiin ja analyyseihin. Rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi keskitettyjen rekisterien olisi kuitenkin pidättäydyttävä ilmaisemasta kyseisiä tietoja vain siihen asti, kunnes tällainen tietojen ilmaiseminen ei enää vaarantaisi tutkintaa tai analyysia. Tällaiseksi määräajaksi olisi asetettava enintään viisi vuotta, ja sitä olisi pidennettävä ainoastaan kolmannen maan viranomaisen perustellusta pyynnöstä.

(44)

Jotta voidaan varmistaa, että käytössä on riittävän joustava ja uusiin olosuhteisiin sopeutuva järjestelmä tietoihin pääsyn hallintaa varten, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin tapauskohtaisesti kenelle tahansa henkilölle, joka voi osoittaa rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen estämiseen ja torjuntaan liittyvän oikeutetun edun. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä tietoja tapauksista, joissa oikeutettu etu ei muodostu tässä direktiivissä yksilöityjen ryhmien perusteella, ja ilmoitettava niistä komissiolle.

(45)

Rikolliset voivat käyttää oikeushenkilöitä väärin missä tahansa vaiheessa. Oikeushenkilöiden elinkaaren tiettyihin vaiheisiin kuitenkin liittyy suurempia riskejä. Näin voi olla esimerkiksi yhtiön perustamisvaiheessa tai silloin, kun yhtiörakenteessa tapahtuu muutoksia, kuten yhtiömuodon muuttaminen, yhtiön sulautuminen tai jakautuminen, joiden avulla rikolliset voivat hankkia määräysvallan oikeushenkilössä. Unionin kehyksessä säädetään, että viranomaiset valvovat näitä oikeushenkilön olemassaolon vaiheita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (17) mukaisesti. Sen varmistamiseksi, että kyseiset viranomaiset voivat harjoittaa toimintaansa tehokkaasti ja auttaa ehkäisemään oikeushenkilöiden väärinkäyttöä rikollisiin tarkoituksiin, niillä olisi oltava pääsy yhteenliitetyssä keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin.

(46)

Komissiolle unionin rahoitusohjelmien yhteydessä toimitettuun kirjanpitoon sisältyvien menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi ohjelmasta vastaavien viranomaisten on kerättävä tietoja unionin rahoituksen saajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ja säilytettävä niitä hallinto- ja valvontajärjestelmissään. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltioiden ohjelmasta vastaavilla viranomaisilla on pääsy yhteenliitetyissä keskitetyissä rekistereissä oleviin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, jotta ne voivat täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (18) mukaiset velvollisuutensa ehkäistä, havaita ja korjata sääntöjenvastaisuuksia, mukaan lukien petokset, ja raportoida niistä.

(47)

Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 (19) mukaista elpymis- ja palautumistukivälinettä toteuttavilla jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava pääsy yhteenliitettyihin keskitettyihin rekistereihin, jotta ne voivat kerätä kyseisessä asetuksessa edellytetyt unionin varojen saajaan tai toimeksisaajaan liittyvät tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot.

(48)

Korruptio julkisissa hankinnoissa vahingoittaa yleistä etua, heikentää kansalaisten luottamusta ja vaikuttaa kielteisesti kansalaisten elämään. Julkiset hankintamenettelyt ovat alttiita korruptiolle, petoksille ja muille esirikoksille, joten niiden osalta kansallisilla viranomaisilla, joilla on toimivaltuuksia julkisissa hankintamenettelyissä, olisi oltava mahdollisuus tutustua keskitettyihin rekistereihin, jotta ne voisivat selvittää niiden luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden, jotka viime kädessä omistavat tarjoajat tai joiden määräysvallassa ne ovat, ja tunnistaa tapaukset, joissa on olemassa riski rikollisten osallistumisesta hankintamenettelyyn. Oikea-aikainen pääsy keskitetyssä rekisterissä oleviin tietoihin on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että julkisia hankintamenettelyjä toteuttavat viranomaiset voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, myös havaitsemalla korruptiotapauksia kyseisissä menettelyissä. Hankintamenettelyihin liittyvän viranomaisten käsitteen olisi sisällettävä hankintaviranomaisten käsite tavaroita ja palveluja tai käyttöoikeussopimuksia koskeviin julkisiin hankintamenettelyihin liittyvissä unionin säädöksissä sekä kaikki viranomaiset, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet tarkistamaan julkisten hankintamenettelyjen laillisuuden ja jotka eivät ole rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla toimivaltaisia viranomaisia.

(49)

Kolmansiin osapuoliin kuuluvien palveluntarjoajien tarjoaman asiakkaiden seulonnan kaltaiset tuotteet tukevat ilmoitusvelvollisia asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämisessä. Tällaiset tuotteet antavat ilmoitusvelvollisille kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaasta, minkä ansiosta ne voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä asiakkaan riskiluokituksesta, sovellettavista lieventävistä toimenpiteistä ja mahdollisista epäilyistä, jotka koskevat asiakkaiden toimintaa. Kyseiset tuotteet edistävät myös toimivaltaisten viranomaisten työtä epäilyttävien liiketoimien analysoinnissa ja mahdollisten rahanpesutapausten, rahanpesun esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinnassa täydentämällä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja muilla teknisillä ratkaisuilla, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat saada laajemman käsityksen monimutkaisista rikollisista järjestelyistä, myös rikoksentekijöitä paikantamalla. Niillä on näin ollen keskeinen rooli rahanpesujärjestelyille ominaisten, yhä monimutkaisempien ja nopeampien liikkeiden jäljittämisessä. Koska niillä on vakiintunut tehtävä sääntöjen noudattamisen varmistamista palvelevassa infrastruktuurissa, on perusteltua katsoa, että kyseisiä tuotteita tarjoavilla palveluntarjoajilla on oikeutettu etu päästä keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin edellyttäen, että rekisteristä saatuja tietoja tarjotaan unionissa ainoastaan ilmoitusvelvollisille ja toimivaltaisille viranomaisille rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien tehtävien suorittamiseksi.

(50)

Jotta vältettäisiin se, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saamista koskeva oikeutetun edun käsite toteutuu vaihtelevilla tavoilla, tällaisen oikeutetun edun tunnustamista koskevat menettelyt olisi yhdenmukaistettava. Tässä yhteydessä olisi laadittava myös yhteiset mallit, joiden mukaisesti oikeutettu etu tunnustetaan ja sitä sovelletaan. Tämä helpottaisi oikeutetun edun vastavuoroista tunnustamista keskitettyjen rekisterien yhteydessä kaikkialla unionissa. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa yhdenmukaistettujen mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi.

(51)

Sen varmistamiseksi, että menettelyt pääsyn myöntämiseksi niille, joilla on aiemmin tarkistettu olleen oikeutettu etu, eivät ole kohtuuttoman työläitä, pääsy voidaan uusia yksinkertaistetuin menettelyin, joilla keskitetystä rekisteristä vastaava elin varmistaa, että tarkistamista varten aiemmin saadut tiedot ovat paikkansapitäviä ja tarkoituksenmukaisia ja että niitä on tarvittaessa päivitetty.

(52)

Oikeasuhteisen ja tasapuolisen lähestymistavan varmistamiseksi sekä yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä myös poikkeuksista, joita sovelletaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien henkilötietojen julkistamiseen keskitettyjen rekisterien kautta ja tällaisiin tietoihin pääsyyn, kun tietojen julkistaminen saattaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava edellyttää sähköistä kirjautumista rekisteristä tietoja pyytävän henkilön tunnistamiseksi sekä sitä, että henkilöt, joilla on oikeutettu etu, suorittavat keskitetyn rekisterin tietoihin tutustumisesta perittävän maksun. Tällainen maksu olisi kuitenkin rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen keskitetyissä rekistereissä olevien tietojen laadun varmistamisesta ja tietojen saataville asettamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, eikä se saisi heikentää tehokasta pääsyä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin.

(53)

Hakijoiden tunnistaminen on tarpeen sen varmistamiseksi, että vain henkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat saada tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja. Tunnistaminen olisi kuitenkin toteutettava siten, että se ei johda syrjintään, muun muassa hakijan asuinmaan tai kansalaisuuden perusteella. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään riittävät tunnistamismekanismit, muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (20) nojalla ilmoitetut sähköisen tunnistamisen järjestelmät, ja asiaankuuluvia hyväksyttyjä luottamuspalveluja, jotta henkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, olisi tehokas pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin.

(54)

Direktiivillä (EU) 2018/843 toteutettiin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen rekisterien yhteenliittäminen direktiivillä (EU) 2017/1132 perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta. Yhteenliittäminen on osoittautunut välttämättömäksi, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla, ilmoitusvelvollisilla ja henkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on tehokas rajatylittävä pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Sitä on kehitettävä edelleen, jotta kehittyneet sääntelyvaatimukset voidaan panna täytäntöön ennen tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen vuoksi yhteenliittämistä koskevaa työtä olisi jatkettava niin, että jäsenvaltiot osallistuvat koko järjestelmän toimintaan. Tämä olisi varmistettava siten, että komissio ja jäsenvaltioiden edustajat käyvät säännöllistä vuoropuhelua järjestelmän toimintaa ja sen tulevaa kehittämistä koskevista kysymyksistä.

(55)

Jäsenvaltioiden keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisen kautta olisi myönnettävä oikeutetun edun määritelmän perusteella sekä kansallinen että rajat ylittävä pääsy kunkin jäsenvaltion keskitetyssä rekisterissä oleviin oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin asiaankuuluvasta keskitetystä rekisteristä vastaavan elimen tekemän päätöksen nojalla. Jotta tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyn rajoittamista koskevat päätökset voitaisiin tarkistaa, olisi otettava käyttöön tällaisia päätöksiä koskevia muutoksenhakukeinoja. Yhdenmukaisen ja tehokkaan rekisteröinnin ja tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että jäsenvaltion keskitetystä rekisteristä vastaava elin tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien elinten kanssa, myös jakamalla tietoja trusteista ja vastaavankaltaisista oikeudellisista järjestelyistä, joihin sovelletaan yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joita hallinnoidaan toisessa jäsenvaltiossa tai joiden omaisuudenhoitaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai asuu toisessa jäsenvaltiossa.

(56)

Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Luonnollisille henkilöille, joiden henkilötietoja tosiasiallisina omistajina ja edunsaajina säilytetään keskitetyissä rekistereissä, olisi annettava sovellettavat tietosuojasäännöt tiedoksi. Lisäksi vain sellaiset henkilötiedot, jotka ovat ajantasaisia ja kuuluvat tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille, olisi annettava saataville, ja asianomaisille henkilöille olisi ilmoitettava heille unionin tietosuojasäännöstön mukaisesti kuuluvista oikeuksista ja näiden oikeuksien käyttämiseen sovellettavista menettelyistä.

(57)

Jos rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedon pankkitilien ja maksutilien, arvopaperitilien, kryptovaratilien ja tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä liian myöhään, rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien varainsiirtojen paljastaminen vaikeutuu. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten kaikissa jäsenvaltioissa toimiva rekisteri tai tietojenhakujärjestelmä, jotka ovat tehokas keino saada oikea-aikainen pääsy pankkitilien ja maksutilien, arvopaperitilien, kryptovaratilien sekä tallelokeroiden haltijoiden, heidän asiamiestensä tai näiden tilien ja tallelokeroiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyyttä koskeviin tietoihin. Tällaisiin tietoihin olisi sisällyttävä kaikki aiemmat tiedot entisistä asiakastilinhaltijoista sekä suljetuista pankkitileistä ja maksutileistä, virtuaaliset IBAN-tilinumerot mukaan lukien, arvopaperitileistä, kryptovaratileistä ja tallelokeroista. Tietoihin pääsyä koskevia säännöksiä sovellettaessa on aiheellista hyödyntää jo käytössä olevia mekanismeja edellyttäen, että tiedot, joista kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät selvityksiä, ovat niiden saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Jäsenvaltioiden olisi harkittava muiden tarpeellisiksi ja oikeasuhteisiksi katsottujen tietojen syöttämistä tällaisiin mekanismeihin, jotta voitaisiin vähentää tehokkaammin rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä. Rahanpesun selvittelykeskusten, rahanpesuntorjuntaviranomaisen yhteisten analyysien yhteydessä ja valvontaviranomaisten tekemien selvitysten ja niihin liittyvien tietopyyntöjen täysi luottamuksellisuus olisi varmistettava.

(58)

Virtuaaliset IBAN-tilinumerot ovat luottolaitosten ja finanssilaitosten myöntämiä virtuaalisia tilinumeroita, joiden avulla maksuja voidaan ohjata fyysisille pankkitileille tai maksutileille. Yritykset voivat käyttää virtuaalisia IBAN-tilinumeroita laillisiin tarkoituksiin, esimerkiksi sujuvoittaakseen maksujen keräämistä ja lähettämistä rajojen yli. Niihin liittyy kuitenkin myös lisääntynyt rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riski, koska niitä voidaan käyttää tilinomistajan henkilöllisyyden peittämiseen, minkä vuoksi rahanpesun selvittelykeskusten on vaikea jäljittää rahavirtoja, tunnistaa tilin sijainti ja määrätä tarvittavista toimenpiteistä, kuten tilin käytön keskeyttämisestä tai valvonnasta. Jotta voidaan lieventää näitä riskejä ja helpottaa rahanpesun selvittelykeskusten työtä laittomien rahavirtojen jäljittämiseksi ja havaitsemiseksi, keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin olisi sisällytettävä tiedot pankkitiliin tai maksutiliin liittyvistä virtuaalisista IBAN-tilinumeroista.

(59)

Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kunnioittamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien tutkimusten suorittamisen kannalta tarpeelliset vähimmäistiedot olisi säilytettävä pankkitilien tai maksutilien, arvopaperitilien ja kryptovaratilien keskitetyissä automatisoiduissa mekanismeissa. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, mitä lisätietoja on hyödyllistä ja oikeasuhteista kerätä. Jäsenvaltiot saattaessa näitä mekanismeja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään niiden olisi säädettävä säilyttämisajasta, joka vastaa niiden asiakirjojen ja tietojen säilyttämisaikaa, jotka on hankittu asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovellettaessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa säilyttämisaikaa poikkeuksellisesti, jos tähän on hyvät syyt. Säilyttämisaikaa olisi voitava jatkaa enintään viidellä vuodella. Tämä säilyttämisaika ei saisi rajoittaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään muista tietojen säilyttämistä koskevista vaatimuksista, jotka mahdollistavat tapauskohtaiset päätökset rikosoikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen helpottamiseksi. Pääsyä näihin mekanismeihin olisi rajoitettava tiedonsaantitarpeen perusteella.

(60)

Jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien yhteenliittämisen kautta kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset voisivat saada nopeasti rajat ylittävää tietoa muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien pankkitilien ja maksutilien, arvopaperitilien, kryptovaratilien sekä tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä, mikä vahvistaisi niiden kykyä tehdä rahanpesuun liittyviä analyysejä ja tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Rajat ylittävä suora pääsy pankkitilejä ja maksutilejä, arvopaperitilejä, kryptovaratilejä sekä tallelokeroita koskeviin tietoihin antaisi rahanpesun selvittelykeskuksille valmiudet rahanpesuun liittyvien analyysien laatimiseen riittävän lyhyessä määräajassa monien eri tilien läpi, myös virtuaalisten IBAN-tilinumerojen avulla, kuljetettujen varojen jäljittämiseksi, mahdollisen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen havaitsemiksi ja nopeiden lainvalvontatoimien takaamiseksi. Rahanpesuntorjuntaviranomaiselle olisi myös annettava suora pääsy yhteenliitettyihin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin, jotta rahanpesun selvittelykeskuksille voidaan antaa operatiivista tukea yhteisten analyysien yhteydessä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että valvontaviranomaisilla on suora pääsy yhteenliitettyihin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin, jotta nämä voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

(61)

Henkilötietojen suojaa ja yksityisyyttä koskevien oikeuksien kunnioittamiseksi sekä kansallisiin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin sisältyvien tietojen rajat ylittävästä saatavuudesta aiheutuvien vaikutusten rajaamiseksi pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta saatavien tietojen laajuus olisi rajattava välttämättömään tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti niin, että voidaan kuitenkin tunnistaa kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka ovat pankkitilien tai maksutilien, arvopaperitilien, kryptovaratilien tai tallelokeroiden haltijoita tai joilla on määräysvalta tällaiseen tiliin tai tallelokeroon. Pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän olisi oltava välittömästi ja suodattamattomina rahanpesun selvittelykeskusten ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen sekä valvontaviranomaisten saatavilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstö ylläpitää luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia korkeita ammatillisia vaatimuksia ja että henkilöstö on erittäin luotettavaa ja sillä on asianmukainen osaaminen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön teknisiä ja organisaatioon liittyviä toimenpiteitä, joilla taataan teknisesti korkeatasoinen tietoturva.

(62)

Pankkitilejä ja maksutilejä, arvopaperitilejä, kryptovaratilejä sekä tallelokeroita koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien (keskitettyjen rekisterien tai keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien) yhteenliittäminen pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta edellyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavien kansallisten järjestelmien yhteensovittamista. Tätä varten on kehitettävä teknisiä toimenpiteitä ja eritelmiä, joissa otetaan huomioon kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien erot.

(63)

Kiinteistöt ovat rikollisille houkuttelevaa omaisuutta, joita käytetään laittomasta toiminnasta saadun hyödyn pesemiseen, koska niiden avulla voidaan peittää varojen todellinen lähde sekä tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyys. Rahanpesujärjestelyjen havaitsemisen ja varojen jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen sekä kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanemiseksi toteutettavien hallinnollisten jäädyttämistoimenpiteiden kannalta on tärkeää, että rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tunnistamaan kiinteistöt sekä kiinteistöt omistavat luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt ja oikeudelliset järjestelyt asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Siksi on tärkeää, että jäsenvaltiot antavat rahanpesun selvittelykeskuksille ja muille toimivaltaisille viranomaisille välittömän ja suoran pääsyn tietoihin, joiden avulla kiinteään omaisuuteen liittyviä mahdollisia rikosasioita voidaan analysoida ja tutkia asianmukaisesti. Tehokkaan pääsyn helpottamiseksi kyseiset tiedot olisi annettava maksutta keskitetyn yhteyspisteen kautta, digitaalisesti ja mahdollisuuksien mukaan koneellisesti luettavassa muodossa. Tietojen olisi sisällettävä aiemmat tiedot, mukaan lukien kiinteistön omistushistoria, hinnat, joilla kiinteistö on hankittu, ja siihen liittyvät rasitteet tietyn ajanjakson aikana, jotta rahanpesun selvittelykeskukset ja muut kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat analysoida ja tunnistaa kiinteistöjä, myös maa-alueita, koskeviin liiketoimiin liittyvää epäilyttävää toimintaa, joka voisi viitata rahanpesuun tai muuntyyppiseen rikollisuuteen. Tällaiset aiemmat tiedot koskevat tietoja, jotka on jo kerätty kiinteistöjä koskevien liiketoimien yhteydessä. Asianomaisille henkilöille ei näin ollen aseteta uusia velvoitteita, millä varmistetaan, että asianomaisten oikeutettuja odotuksia kunnioitetaan asianmukaisesti. Kun otetaan huomioon, että kiinteistöjä koskevat rikolliset järjestelyt ovat usein luonteeltaan rajatylittäviä, on aiheellista määrittää vähimmäistiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava saada ja jakaa muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kanssa.

(64)

Jäsenvaltiot ovat perustaneet tai niiden olisi perustettava toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton rahanpesun selvittelykeskus tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi, jotta voidaan havaita epäilyttävien liiketoimien ja epäilyttävän toiminnan sekä niiden taustalla olevien rikollisten toimien väliset yhteydet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi oltava epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten, tullitietojärjestelmän kautta tehtävien, käteisen rahan fyysistä rajan yli liikkumista koskevien ilmoitusten ja tietyn kynnysarvon ylittäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten (kynnysarvoon perustuva tietojen ilmaiseminen) sekä muiden rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen kannalta olennaisten, ilmoitusvelvollisten toimittamien tietojen vastaanottamisesta ja analysoinnista vastaava kansallinen keskusyksikkö. Rahanpesun selvittelykeskuksen itsenäinen ja riippumaton toiminta olisi varmistettava antamalla rahanpesun selvittelykeskukselle valtuudet ja valmiudet hoitaa tehtäviään vapaasti, mukaan lukien kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä yksittäisiä tietoja koskevien analyysien ja pyyntöjen sekä tietojen jakamisen osalta. Rahanpesun selvittelykeskuksella olisi oltava kaikissa tapauksissa itsenäinen oikeus välittää tai jakaa tietoja asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille. Rahanpesun selvittelykeskukselle olisi annettava riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöresurssit, niin että sen riippumattomuus ja itsenäisyys voidaan turvata ja se pystyy täyttämään tehtävänsä tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi saatava tehtäviensä hoitoon tarvitsemansa resurssit ja pystyttävä käyttämään niitä yksilöllisesti tai rutiininomaisesti ilman epäasiallista poliittista taikka hallituksen tai teollisuuden taholta tulevaa painostusta tai häirintää, joka saattaisi vaarantaa sen toiminnan itsenäisyyden. Jotta voidaan arvioida näiden vaatimusten täyttymistä ja tunnistaa puutteita ja parhaita käytäntöjä, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle olisi annettava valtuudet koordinoida rahanpesun selvittelykeskusten vertaisarviointien järjestämistä.

(65)

Rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstön olisi oltava erittäin luotettava, sillä olisi oltava asianmukainen pätevyys ja sen olisi ylläpidettävä korkeaa ammatillista tasoa. Rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi oltava käytössään menettelyt, joiden avulla voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hallita eturistiriitoja. Rahanpesun selvittelykeskukset vastaanottavat työnsä luonteen vuoksi suuren määrän arkaluonteisia henkilö- ja taloudellisia tietoja, ja niillä on pääsy tällaisiin tietoihin. Rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstöllä olisi sen vuoksi oltava asianmukainen pätevyys, joka koskee massadatan analysointivälineiden eettistä käyttöä. Rahanpesun selvittelykeskusten toiminnalla voi lisäksi olla vaikutuksia yksilöiden perusoikeuksiin, kuten henkilötietojen suojaa, yksityiselämää ja omaisuuden omistamista koskeviin oikeuksiin. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi sen vuoksi nimettävä perusoikeusvastaava, joka voi olla rahanpesun selvittelykeskuksen nykyisen henkilöstön jäsen. Perusoikeusvastaavan tehtäviin olisi kuuluttava rahanpesun selvittelykeskusten toimintaa haittaamatta tai viivyttämättä sen valvominen ja edistäminen, että rahanpesun selvittelykeskus noudattaa perusoikeuksia, neuvojen ja ohjeiden antaminen rahanpesun selvittelykeskukselle sen toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen vaikutuksista perusoikeuksiin, rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnan laillisuuden ja eettisyyden valvonta sekä ei-sitovien lausuntojen antaminen. Perusoikeusvastaavan nimeäminen auttaisi varmistamaan, että rahanpesun selvittelykeskukset kunnioittavat ja suojelevat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, kun ne suorittavat tehtäviään.

(66)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava jakaa tietoja rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. Tällaisten viranomaisten olisi katsottava käsittävän viranomaiset, joilla on tutkinta-, syyttäjä- tai lainkäyttötehtävä. Muilla viranomaisilla on kaikissa jäsenvaltioissa oma tehtävänsä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjunnassa, ja rahanpesun selvittelykeskusten olisi myös voitava toimittaa niille operatiivisten tai strategisten analyysiensa tulokset, jos ne katsovat kyseiset tulokset näiden viranomaisten tehtävien kannalta merkitykselliseksi. Näiden analyysien tulokset tarjoavat merkityksellistä tietoa, jota käytetään johtolankojen selvittämisessä tutkinta- ja syytetoimissa. Epäilyttäviä liiketoimia tai epäilyttävää toimintaa koskevan ilmoituksen lähdettä ei olisi ilmaistava tietojen jakamisen yhteydessä. Tämän ei kuitenkaan olisi estettävä rahanpesun selvittelykeskuksia jakamasta asiaankuuluvia tietoja, kuten IBAN-numeroita taikka BIC- tai SWIFT-koodeja koskevia tietoja. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava jakaa muita hallussaan olevia tietoja, myös muiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi itsemääräämisoikeuttaan ja riippumattomuuttaan toteuttaessaan otettava huomioon, miten tietojen antamisesta kieltäytyminen voisi vaikuttaa yhteistyöhön ja rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaan laajempaan tavoitteeseen. Tietojen antamisesta olisi kieltäydyttävä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, esimerkiksi silloin, kun tiedot ovat peräisin toiselta rahanpesun selvittelykeskukselta, joka ei ole antanut suostumustaan niiden jakamiseen edelleen, tai jos rahanpesun selvittelykeskuksella on syytä uskoa, että tietoja ei käytetä tarkoituksiin, joita varten niitä pyydettiin. Tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen olisi perusteltava kieltäytymisensä. Kieltäytymisen syitä voisivat olla esimerkiksi se, että tiedot eivät ole rahanpesun selvittelykeskuksen hallussa tai että suostumusta edelleen jakamiseen ei ole annettu.

(67)

Rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien välinen tehokas yhteistyö ja tietojenvaihto on ratkaisevan tärkeää rahoitusjärjestelmän eheyden ja vakauden kannalta. Sillä varmistetaan kattava ja johdonmukainen toimintatapa, jonka mukaisesti rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoitusta ehkäistään ja torjutaan, ja sillä tehostetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin järjestelmää ja suojataan taloutta laittoman rahoitustoiminnan aiheuttamilta uhkilta. Rahanpesun selvittelykeskusten hallussa olevat tiedot, jotka koskevat esimerkiksi ilmoitusvelvollisten toimittamien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten laatua ja määrää, ilmoitusvelvollisten rahanpesun selvittelykeskusten tietopyyntöihin antamien vastausten laatua ja oikea-aikaisuutta sekä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen tyyppejä, suuntauksia ja menetelmiä, voivat auttaa valvojia tunnistamaan aloja, joilla riskit ovat suurempia tai joilla vaatimusten noudattaminen on heikkoa, ja näin antaa niille käsityksen siitä, onko valvontaa tehostettava tiettyjen ilmoitusvelvollisten tai alojen osalta. Tätä varten rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava valvojille joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä tietyntyyppisiä tietoja, joilla voi olla merkitystä valvonnan kannalta.

(68)

Rahanpesun selvittelykeskuksilla on tärkeä rooli erityisesti rajat ylittävien terroristiverkostojen rahoitustoimien havaitsemisessa ja tällaisten verkostojen rahallisten tukijoiden paljastamisessa. Rahanpesun selvittelyllä voi olla perustavanlaatuinen merkitys terrorismirikosten edistämisen sekä terroristijärjestöjen verkostojen ja suunnitelmien paljastamisessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tehtävissä, toimivallassa ja valtuuksissa on edelleen merkittäviä eroavuuksia. Nykyiset eroavuudet eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan, varsinkaan sen valmiuksiin laatia ehkäiseviä analyyseja tiedustelu- ja tutkintatoimista sekä lainkäyttötehtävistä ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaavien viranomaisten tueksi. Niiden tehtävienhoidon kannalta on tullut olennaiseksi määrittää ne vähimmäistiedot, joiden olisi oltava nopeasti rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla ja joita niiden olisi pystyttävä vaihtamaan esteettä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Aina kun epäillään rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoitusta, tietojen olisi kuljettava suoraan ja nopeasti rahanpesun selvittelykeskusten välillä ilman aiheetonta viivytystä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää parantaa edelleen rahanpesun selvittelykeskusten tehokkuutta ja tuloksellisuutta selkiyttämällä niiden toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä.

(69)

Rahanpesun selvittelykeskusten toimivaltuuksiin kuuluu oikeus saada suoraan tai välillisesti rahoitus- ja lainvalvontatietoja sekä hallinnollisia tietoja, joita ne tarvitsevat voidakseen torjua rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoitusta. Koska ei ole määritelty, minkätyyppisiä tietoja näihin yleisluonteisiin ryhmiin sisältyy, rahanpesun selvittelykeskusten saataville on annettu hyvin monenkirjavaa tietoa, mikä on vaikuttanut niiden analysointitehtäviin sekä niiden kykyyn tehdä tehokasta yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa, myös yhteisten analyysien yhteydessä. Tämän vuoksi on tarpeen määritellä rahoitus- ja lainvalvontatiedot sekä hallinnolliset tiedot, jotka olisi annettava suoraan tai välillisesti jokaisen rahanpesun selvittelykeskuksen saataville kaikkialla unionissa. Rahanpesun selvittelykeskukset myös vastaanottavat ja tallentavat tietokantoihinsa sellaisiin liiketoimiin liittyviä tietoja, joista ilmoitetaan tiettyjen kynnysarvojen ylittyessä (kynnysarvoon perustuvat ilmoitukset), tai niillä on pääsy tällaisiin tietoihin. Nämä ilmoitukset ovat tärkeä tietolähde, ja rahanpesun selvittelykeskukset käyttävät niitä laajasti kansallisissa ja yhteisissä analyyseissä. Sen vuoksi kynnysarvoihin perustuvat ilmoitukset kuuluvat FIU.net-järjestelmän kautta vaihdettaviin tietoihin. Suora pääsy on tärkeä edellytys rahanpesun selvittelykeskusten operatiiviselle tehokkuudelle ja reagointikyvylle. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava antaa rahanpesun selvittelykeskuksille suora pääsy laajempiin tietoihin kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään. Tässä direktiivissä ei kuitenkaan vaadita jäsenvaltioita perustamaan uusia tietokantoja tai rekistereitä tapauksissa, joissa tietyntyyppiset tiedot, kuten hankintoja koskevat tiedot, ovat hajallaan eri tietorekistereissä tai arkistoissa. Jos tietokantaa tai rekisteriä ei ole perustettu, jäsenvaltioiden olisi toteutettava muita tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että rahanpesun selvittelykeskukset voivat saada kyseiset tiedot nopeasti. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada nopeasti miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta kaikki tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi voitava antaa tällaiset tiedot myös niitä pyytäneelle toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle sekä vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.

(70)

Pääsyä olisi pidettävä suorana ja välittömänä, kun tiedot sisältyvät tietokantaan, rekisteriin tai sähköiseen tietojenhakujärjestelmään, jonka avulla rahanpesun selvittelykeskus voi saada ne suoraan automaattisen mekanismin kautta ilman välittäjää. Jos tiedot ovat toisen elimen tai viranomaisen hallussa, suora pääsy merkitsee sitä, että kyseiset viranomaiset tai elimet toimittavat ne viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle puuttumatta pyydettyjen tietojen sisältöön tai toimitettaviin tietoihin. Tietoja ei pitäisi suodattaa. Joissakin tilanteissa tietoihin liittyvien luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten johdosta tietoja ei kuitenkaan voida antaa suodattamattomina. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa verotietoja voidaan antaa rahanpesun selvittelykeskuksille ainoastaan kolmannen maan veroviranomaisen suostumuksella tai joissa suora pääsy lainvalvontatietoihin voisi vaarantaa meneillään olevan tutkinnan, ja kun on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/681 (21) nojalla kerätyistä matkustajarekisteritiedoista. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan rahanpesun selvittelykeskusten tehokas pääsy tietoihin, muun muassa antamalla rahanpesun selvittelykeskuksille pääsy samanlaisin ehdoin kuin muille kansallisen tason viranomaisille niiden analysointitoiminnan helpottamiseksi.

(71)

Valtaosalle rahanpesun selvittelykeskuksista on annettu valtuudet toteuttaa kiireellisiä toimia ja keskeyttää liiketoimi tai kieltää sen jatkaminen, jotta voidaan tehdä analyyseja, vahvistaa epäily ja jakaa analysointitoiminnan tulokset toimivaltaiselle viranomaiselle. Liiketoimien keskeyttämisen kestossa on kuitenkin vaihtelua jäsenvaltioiden välillä, mikä vaikuttaa paitsi rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyön kautta tapahtuvan luonteeltaan rajat ylittävän toiminnan lykkäämiseen, myös yksilöiden perusoikeuksiin. Jotta rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi valmiudet toimia viipymättä rikollisten varojen pidättelemiseksi ja niiden hävittämisen estämiseksi myös takavarikointiin liittyvissä tarkoituksissa, rahanpesun selvittelykeskuksille olisi annettava lisäksi valtuudet keskeyttää pankkitilin tai maksutilin, kryptovaratilin tai liikesuhteen käyttö tilin tai liikesuhteen kautta suoritettujen tilisiirtojen analysoimiseksi, epäilyn vahvistamiseksi ja analyysin tulosten jakamiseksi asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille. Koska tällainen keskeyttäminen vaikuttaisi omistusoikeuteen, rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava keskeyttää liiketoimet, tilit tai liikesuhteet rajoitetuksi ajaksi varojen säilyttämiseksi, tarvittavien analyysien tekemiseksi ja analyysien tulosten jakamiseksi toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisten toimenpiteiden mahdollista toteuttamista varten. Koska asianomaisen henkilön perusoikeuksiin kohdistuva vaikutus on merkittävämpi, tilin tai liikesuhteen keskeyttäminen olisi määrättävä rajoitetummaksi ajaksi, jonka pituudeksi olisi vahvistettava viisi työpäivää. Jäsenvaltiot voivat määrittää pidemmän keskeyttämisajan, jos rahanpesun selvittelykeskus käyttää kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaa varojen takaisinperinnän alalla ja suorittaa rikoksella saatujen varojen jäljittämiseen, takavarikoimiseen, jäädyttämiseen tai menetetyksi tuomitsemiseen liittyviä tehtäviä. Tällaisissa tapauksissa toimien kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien suoja on taattava, ja rahanpesun selvittelykeskusten olisi hoidettava tehtävänsä asianmukaisia kansallisia suojatoimia noudattaen. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi lopetettava liiketoimen, tilin tai liikesuhteen keskeyttäminen heti, kun tällainen keskeyttäminen ei ole enää tarpeen. Jos määritetään pidempi keskeyttämisaika, asianomaisilla henkilöillä, joiden liiketoimet, tilit tai liikesuhteet on keskeytetty, olisi oltava mahdollisuus riitauttaa keskeyttämismääräys tuomioistuimessa.

(72)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi tietyissä olosuhteissa voitava pyytää omasta puolestaan tai toisen rahanpesun selvittelykeskuksen puolesta ilmoitusvelvollista seuraamaan tietyn ajan pankkitilin tai maksutilin tai kryptovaratilin tai muuntyyppisen liikesuhteen kautta toteutettuja liiketoimia tai sellaisiin henkilöihin liittyviä toimia, jotka aiheuttavat merkittävän rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen riskin. Tilin tai liikesuhteen tiiviimpi seuranta voi tarjota rahanpesun selvittelykeskukselle lisätietoja tilinhaltijan liiketoimien malleista. Sen avulla voidaan havaita oikea-aikaisesti epätavallisia tai epäilyttäviä liiketoimia taikka epätavallista tai epäilyttävää toimintaa, jotka saattavat edellyttää rahanpesun selvittelykeskuksen lisätoimia, mukaan lukien tilin tai liikesuhteen keskeyttäminen, kerättyjen tiedustelutietojen analysointi ja niiden jakaminen tutkinta- ja syyttäjäviranomaisille. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi myös voitava varoittaa ilmoitusvelvollisille asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisen kannalta merkityksellisistä tiedoista. Tällaiset varoitukset voivat auttaa ilmoitusvelvollisia tiedottamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista menettelyistään ja varmistamaan niiden vastaavuuden riskien kanssa sekä päivittämään riskinarviointi- ja riskinhallintajärjestelmiään vastaavasti, minkä lisäksi ilmoitusvelvolliset voivat saada varoituksista lisätietoja, joiden perusteella tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä saattaa olla tarpeen soveltaa tiettyihin asiakkaisiin tai liiketoimiin, joihin liittyy suurempia riskejä.

(73)

Toimintansa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi sekä toimintansa tunnettuuden parantamiseksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava vuosittain vuosikertomus. Näissä kertomuksissa olisi esitettävä ainakin tilastotietoja vastaanotetuista epäilyttävää liiketoimea koskevista ilmoituksista ja näiden jatkotoimista, kansallisille toimivaltaisille viranomaisille jaetuista tiedoista ja näiden jatkotoimista, muille rahanpesun selvittelykeskuksille osoitettujen ja muilta rahanpesun selvittelykeskuksilta vastaanotettujen pyyntöjen määrästä sekä havaituista suuntauksista ja tyypeistä. Kyseiset kertomukset olisi julkaistava niiden arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja sisältäviä osia lukuun ottamatta.

(74)

Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi annettava ilmoitusvelvollisille vähintään kerran vuodessa palautetta epäilyttävää liiketoimea koskevien ilmoitusten laadusta ja oikea-aikaisuudesta, epäilyn kuvauksesta ja mahdollisesti toimitetuista lisäasiakirjoista. Tällaista palautetta voidaan antaa yksittäisille ilmoitusvelvollisille tai ilmoitusvelvollisten ryhmille, ja sillä olisi pyrittävä edelleen parantamaan ilmoitusvelvollisten kykyä havaita ja tunnistaa epäilyttävät liiketoimet ja epäilyttävä toiminta, parantamaan epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten laatua ja yleisiä ilmoitusmekanismeja sekä antamaan ilmoitusvelvollisille tärkeitä tietoja rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvistä suuntauksista, typologioista ja riskeistä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi palautteen tyyppiä ja toistuvuutta määrittäessään otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon alat, joilla raportointitoimissa saatetaan tarvita parannuksia. Tukeakseen johdonmukaista toimintatapaa kaikissa rahanpesun selvittelykeskuksissa ja ilmoitusvelvollisille annettavaa asianmukaista palautetta rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi annettava rahanpesun selvittelykeskuksille suosituksia parhaista käytännöistä ja palautteen antamista koskevista toimintatavoista. Rahanpesun selvittelykeskukset voisivat harkita palautteen antamista epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten käytöstä tai tuloksista joko yksittäisten ilmoitusten perusteella tai kootusti, jos tämä ei vaaranna analyysi- tai tutkimustyötä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi myös annettava tulliviranomaisille vähintään kerran vuodessa palautetta käteisen rahan fyysistä rajan yli liikkumista koskevien ilmoitusten vaikuttavuudesta ja niiden jatkotoimista.

(75)

Rahanpesun selvittelykeskusten tarkoituksena on kerätä ja analysoida tietoja ja pyrkiä niiden pohjalta havaitsemaan epäilyttävien liiketoimien tai epäilyttävän toiminnan sekä niiden taustalla olevan rikollisen toiminnan välisiä yhteyksiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi, sekä jakaa toimivaltaisille viranomaisille analyysiensa tulokset ja muita tietoja, jos on syytä epäillä rahanpesua, sen esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Rahanpesun selvittelykeskus ei saisi pidättyä tai kieltäytyä vaihtamasta toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä tietoja sellaisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että esirikos ei ole selvillä, tai kansallisen rikoslainsäädännön erityispiirteisiin ja eroihin esirikosten määritelmissä taikka siihen, että ei ole viitattu joihinkin tiettyihin esirikoksiin. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet tiettyjen esirikosten, kuten verorikosten, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, kansallisten määritelmien eroihin perustuvista vaikeuksista tietojenvaihdossa. Tällaiset erot eivät saisi haitata keskinäistä tietojen vaihtamista, tietojen jakamista toimivaltaisille viranomaisille eivätkä tietojen käyttöä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi ripeästi, rakentavasti ja tehokkaasti huolehdittava mahdollisimman laajasta kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten kanssa tehtävästä rahanpesuun, sen esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä tiedonsiirtoon sovellettavien tietosuojasääntöjen, FATF:n suositusten ja Egmont-ryhmän rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojen vaihtoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Tätä varten rahanpesun selvittelykeskuksia olisi kannustettava tekemään kahdenvälisiä sopimuksia ja yhteisymmärryspöytäkirjoja kolmansien maiden vastapuolten kanssa ottaen samalla huomioon mahdolliset perusoikeusvelvoitteet ja tarve suojella oikeusvaltioperiaatetta.

(76)

Rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa tiettyjä rajoituksia toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle toimittamiensa tietojen jatkokäytön osalta. Vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen olisi käytettävä tietoja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten ne on pyydetty tai toimitettu. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi annettava vastaavasti toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ennakkosuostumuksensa tietojen toimittamiseen muille toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, minkä tyyppisiä esirikoksia niihin mahdollisesti liittyy, ja riippumatta siitä, onko esirikokset yksilöity tietojen vaihtamisen ajankohtana, jotta tietojen jakamistehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti. Tällainen ennakkosuostumus tietojen edelleen jakamiseen olisi annettava viipymättä, eikä sitä pitäisi evätä, paitsi jos kyseinen edelleen jakaminen ei kuulu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisalaan tai jos se ei ole kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden mukaista. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava selitys suostumuksen epäämisestä.

(77)

Rahanpesun selvittelykeskusten olisi käytettävä keskinäisessä yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan suojattuja järjestelmiä, kuten suojattuja viestintäkanavia. Tätä varten olisi perustettava jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihtojärjestelmä, jäljempänä ”FIU.net-järjestelmä”. Järjestelmän hallinnoinnista ja ylläpidosta huolehtii rahanpesuntorjuntaviranomainen, ja sen olisi varmistettava mahdollisimman korkea turvallisuustaso ja vaihdettujen tietojen täydellinen salaus. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi käytettävä FIU.net-järjestelmää keskinäisessä yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan. Järjestelmää voitaisiin käyttää tarvittaessa ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen päätöksellä myös tietojenvaihtoon kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten sekä muiden viranomaisten ja unionin elinten, toimistojen ja virastojen kanssa. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi hyödynnettävä FIU.net-järjestelmän toimintojen kaikilta osin. Näiden toimintojen avulla rahanpesun selvittelykeskusten olisi pystyttävä vertaamaan tietojaan muiden rahanpesun selvittelykeskusten tietoihin pseudonymisoidusti ja havaita näin niitä kiinnostavat kohteet muissa jäsenvaltioissa sekä selvittämään näiden kohteiden tulot ja varat varmistaen samalla henkilötietojen täyden suojan. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset voivat havaita yhteyksiä rahoitustietojen ja rikollisuuteen liittyvien tiedustelutietojen välillä, niiden olisi myös voitava käyttää FIU.net-toimintoja suorittaakseen tietojensa ristiinvertailua pseudonymisoidusti unionin elinten, toimistojen ja virastojen hallussa oleviin tietoihin nähden siltä osin kuin tällainen ristiinvertailu kuuluu viimeksi mainittujen oikeudellisten toimivaltuuksien piiriin ja noudattaen kaikilta osin sovellettavia tietosuojasääntöjä.

(78)

Rahanpesun selvittelykeskusten on tärkeää tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja tehokkaasti keskenään. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi avustettava niitä tältä osin niin koordinoimalla yhteisiä analyyseja rajat ylittäviä epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista kuin laatimalla luonnoksia teknisiksi täytäntöönpano- ja sääntelystandardeiksi rahanpesun selvittelykeskusten väliseen tietojenvaihtoon käytettävästä muodosta, epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten toimittamista varten käytettävä malli sekä merkityksellisyys ja valintaperusteet, jotka on otettava huomioon selvitettäessä, liittyykö epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus toiseen jäsenvaltioon, samoin kuin ohjeet, jotka koskevat operatiivisten ja strategisten analyysien luonnetta, ominaispiirteitä ja tavoitteita sekä menettelyjä, jotka on otettava käyttöön välitettäessä ja vastaanotettaessa epäilyttävää liiketoimea koskevaa ilmoitusta, joka liittyy toiseen jäsenvaltioon, ja toteutettavia jatkotoimia. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi myös perustettava vertaisarviointiprosessi, jonka avulla lisätään rahanpesun selvittelykeskusten toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja helpotetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa rahanpesun selvittelykeskusten välillä.

(79)

Rahanpesun selvittelykeskukset vastaavat epäilyttäviä liiketoimia tai epäilyttävää toimintaa koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta jäsenvaltioidensa alueelle sijoittautuneilta ilmoitusvelvollisilta. Tietyt epäilyttävät liiketoimet tai tietty epäilyttävä toiminta, joista ilmoitetaan rahanpesun selvittelykeskuksille, voivat kuitenkin liittyä ilmoitusvelvollisten muissa jäsenvaltioissa toteuttamaan toimintaan, jos ne toimivat ilman toimipaikkaa. Näissä tapauksissa on tärkeää, että rahanpesun selvittelykeskukset jakavat nämä ilmoitukset sen jäsenvaltion itseään vastaavalle elimelle, jota liiketoimi tai toiminta koskee, asettamatta ehtoja kyseisten ilmoitusten käytölle. FIU.net-järjestelmä mahdollistaa tällaisten rajatylittävien ilmoitusten jakamisen. Tämän toiminnon parantamiseksi järjestelmää päivitetään parhaillaan, jotta tällaiset ilmoitukset voitaisiin jakaa nopeasti, tukea merkittäviä tietojenvaihtoja rahanpesun selvittelykeskusten välillä ja siten panna tämä direktiivi tehokkaasti täytäntöön.

(80)

Määräajat rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihdolle ovat välttämättömiä nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteistyön varmistamiseksi. Määräajoista olisi säädettävä, jotta voidaan varmistaa tehokas tiedonvaihto kohtuullisessa ajassa tai täyttää menettelyä koskevat vaatimukset. Lyhemmistä määräajoista olisi säädettävä sellaisia poikkeuksellisia, perusteltuja ja kiireellisiä tapauksia varten, joissa tietopyynnön vastaanottaneella rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy tietokantoihin, joissa pyydettyjä tietoja säilytetään. Jos tietopyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pysty antamaan tietoja säädetyssä määräajassa, sen olisi ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle.

(81)

Laiton raha liikkuu rajojen yli ja voi vaikuttaa useisiin jäsenvaltioihin. Useita lainkäyttöalueita koskevat, rajat ylittävät tapaukset yleistyvät ja muuttuvat yhä merkittävämmiksi, mikä johtuu myös ilmoitusvelvollisten harjoittamasta rajat ylittävästä toiminnasta. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset pystyisivät käsittelemään tuloksellisesti useita jäsenvaltioita koskevat tapaukset, niiden olisi pystyttävä pelkän epäilyttävien liiketoimien ja epäilyttävän toiminnan havaitsemista ja analysointia koskevan tietojenvaihdon lisäksi myös toteuttamaan yhdessä varsinaisia analysointitoimia. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet useista tärkeistä kysymyksistä, jotka rajoittavat rahanpesun selvittelykeskusten kykyä osallistua yhteisten analyysien tekemiseen. Yhteisten analyysien tekeminen epäilyttävistä liiketoimista ja epäilyttävästä toiminnasta antaa rahanpesun selvittelykeskuksille tilaisuuden hyödyntää mahdollisia synergiaetuja, käyttää eri lähteistä peräisin olevia tietoja, saamaan kokonaiskuvan epätyypillisestä toiminnasta ja monipuolistaa analyysia. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi kyettävä tekemään yhteisiä analyyseja epäilyttävistä liiketoimista ja epäilyttävästä toiminnasta, perustamaan rahanpesuntorjuntaviranomaisen avulla yhteisiä analyysityöryhmiä tietyksi ajaksi tiettyä tarkoitusta varten sekä osallistumaan tällaisiin työryhmiin. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi käytettävä FIU.net-järjestelmää, jotta se voisi lähettää, vastaanottaa ja ristiinvertailla tietoja ja tarjota rahanpesun selvittelykeskuksille operatiivista tukea rajatylittävien tapausten yhteisen analyysin yhteydessä.

(82)

Kolmansien osapuolten, mukaan lukien unionin elimet, toimistot ja virastot, osallistuminen voi olla ratkaisevan tärkeää rahanpesun selvittelykeskusten analyysien, myös yhteisten analyysien, onnistumisen kannalta. Sen vuoksi rahanpesun selvittelykeskukset voivat kutsua kolmansia osapuolia mukaan yhteisten analyysien tekemiseen, jos niiden osallistuminen kuuluu kyseisten kolmansien osapuolten toimivaltuuksiin. Kolmansien osapuolten osallistuminen analyyttiseen prosessiin voisi auttaa tunnistamaan rahanpesun selvittelyn sekä rikollisuuteen liittyvien tietojen ja tiedustelutietojen välisiä yhteyksiä, monipuolistamaan analyysia ja määrittämään, onko rikoksen tekemisestä viitteitä.

(83)

Kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokas valvonta on olennaista unionin rahoitusjärjestelmän ja koko sisämarkkinoiden eheyden suojaamiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi harjoitettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehokasta ja puolueetonta valvontaa ja säädettävä valvojien tehokkaan, oikea-aikaisen ja jatkuvan yhteistyön edellytyksistä.

(84)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokkaasta, puolueettomasta ja riskiperusteisesta valvonnasta, jonka suorittavat mieluiten viranomaiset erillisen ja riippumattoman kansallisen valvojan kautta. Kansallisten valvojien olisi kyettävä toteuttamaan kattava valikoima tehtäviä pystyäkseen harjoittamaan kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokasta valvontaa.

(85)

Unionissa on suhtauduttu toisinaan melko huolettomasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien ilmoitusvelvollisten tehtävien valvontaan. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että kansalliset valvojat, jotka ovat osa tällä direktiivillä ja asetuksella (EU) 2024/1620 käyttöön otettavaa yhdennettyä valvontamekanismia, saavat selvyyden itselleen kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

(86)

Ilmoitusvelvollisiin kohdistuvien riskien ja sellaisten sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden, joita ne ottavat käyttöön kyseisten riskien hallitsemiseksi ja lieventämiseksi, tehokkaamman ja säännöllisemmän arvioinnin ja valvonnan varmistamiseksi ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanemiseksi on tarpeen tehdä selväksi, että kansallisilla valvojilla on sekä oikeus että velvollisuus tehdä kaikki tarvittavat tarkastukset toimitiloissa ja niiden ulkopuolella, aihepiirikohtaiset tarkastukset sekä kaikki tarpeellisiksi katsomansa muut selvitykset ja arvioinnit. Niiden olisi myös voitava reagoida ilman aiheetonta viivytystä epäilyihin sovellettavien vaatimusten noudattamatta jättämisestä ja voitava ryhtyä asianmukaisiin valvontatoimenpiteisiin noudattamatta jättämistä koskevien väitteiden käsittelemiseksi. Tämä auttaa valvojia ratkaisemaan tapaukset, joissa alalle ominaisista riskeistä on saatu selkeä käsitys, ja tarjoaa niille myös tarvittavat välineet asiaankuuluvien tietojen jakamiseksi ilmoitusvelvollisille, jotta nämä saisivat käsityksen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä.

(87)

Tiedotuskampanjat, mukaan lukien valvojien valvomilleen ilmoitusvelvollisille jakamat tiedot, ovat olennaisia sen takaamiseksi, että yksityisellä sektorilla on asianmukainen käsitys siihen kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien luonteesta ja tasosta. Tähän sisältyy tietojen jakaminen kohdennettujen talouspakotteiden ja YK:n talouspakotteiden yhteydessä tehdyistä nimeämisistä, jonka olisi tapahduttava välittömästi tällaisten nimeämisten tekemisen jälkeen, jotta sektorilla voidaan noudattaa sille kuuluvia velvollisuuksia. Koska ilmoitusvelvollisten suorittamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon liittyy henkilötietojen käsittelyä, on tärkeää, että valvojat tuntevat tietosuojaviranomaisten joko kansallisella tasolla tai Euroopan tietosuojaneuvoston välityksellä unionin tasolla antamat ohjeet ja muut julkaisut ja että ne sisällyttävät nämä tiedot tapauksen mukaan valvomilleen yhteisöille jakamiinsa tietoihin.

(88)

Valvojien olisi noudatettava työssään riskiperusteista lähestymistapaa, jonka avulla niiden olisi voitava keskittää resurssinsa sinne, missä riskit ovat suurimmat, varmistaen samalla, ettei yksikään ala tai yhteisö jää alttiiksi rikollisten rahanpesu- tai terrorisminrahoitusyrityksille. Tätä varten valvojien olisi suunniteltava toimintansa vuosittain. Näin tehdessään niiden olisi varmistettava valvomiensa alojen riskiperusteinen kattavuus, mutta myös se, että ne pystyvät reagoimaan nopeasti, jos ilmoitusvelvollisessa havaitaan objektiivisia ja merkittäviä viitteitä rikkomisista, erityisesti julkisten paljastusten tai väärinkäytösten paljastajien toimittamien tietojen perusteella. Valvojien olisi myös varmistettava toteuttamiensa valvontatoimien läpinäkyvyys; tällaisia ovat esimerkiksi valvontakollegiot, joita ne ovat järjestäneet ja joihin ne ovat osallistuneet, toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutetut valvontatoimet, määrätyt taloudelliset seuraamukset tai sovelletut hallinnolliset toimenpiteet. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi oltava johtavassa asemassa vankkaa yhteistä riskikäsitystä muodostettaessa, ja tämän vuoksi sen tehtäväksi olisi annettava ilmoitusvelvollisille ominaisen riskiprofiilin ja jäännösriskiprofiilin arvioinnissa ja luokittelussa sovellettavien vertailuarvojen ja menetelmien laatiminen.

(89)

Yksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tehokkaan ja toimivan valvonnan kulmakivistä on se, että valvojat ilmaisevat rahanpesun selvittelykeskuksille seikat, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ja se antaa valvojille mahdollisuuden käsitellä ilmoitusvelvollisten raportointiprosessissa olevia puutteita. Tätä varten valvojien olisi voitava ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskuksille valvontatoimintansa yhteydessä esiin tulleista epäilyistä, joiden mukaan ilmoitusvelvollinen ei ole toimittanut ilmoitusta tai täydentänyt toimittamiaan ilmoituksia lisätiedoilla. Valvojien olisi myös voitava ilmoittaa epäilyistä, jotka koskevat ilmoitusvelvollisen työntekijöiden tai vastaavassa asemassa olevien henkilöiden, sen johtoon kuuluvien henkilöiden tai tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien suorittamaa rahanpesua, sen esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Jäsenvaltioiden on siis otettava käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan rahanpesun selvittelykeskusten asianmukainen ja nopea tietojen saanti. Epäilyistä ilmoittamisen rahanpesun selvittelykeskukselle ei pitäisi tulkita korvaavan viranomaisten velvollisuutta ilmoittaa asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka ne paljastavat tai saavat tietoonsa tehtäviään suorittaessaan. Oikeudellisen ammattisalassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei pitäisi kerätä eikä niihin pitäisi tutustua valvontatehtävien yhteydessä, paitsi sovellettaessa asetuksessa (EU) 2024/1624 säädettyjä poikkeuksia. Jos valvojat havaitsevat tai saavat tällaisia tietoja, ne eivät saisi ottaa niitä huomioon valvontatoiminnassaan tai ilmoittaa niistä rahanpesun selvittelykeskukselle.

(90)

Kansallisten valvojien välinen yhteistyö on olennaista valvontaa koskevan yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi koko unionissa. Jotta yhteistyö olisi toimivaa, sitä on käytettävä mahdollisimman paljon valvojien luonteesta ja asemasta riippumatta. Perinteisen yhteistyön, kuten kyvyn suorittaa tutkimuksia pyynnön esittävän valvontaviranomaisen puolesta, lisäksi on tarkoituksenmukaista säätää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden perustamisesta rahoitusalalla sellaisten ilmoitusvelvollisten suhteen, jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa toimipaikkojen kautta, ja rajatylittävään konserniin kuuluvien ilmoitusvelvollisten suhteen. Kolmannen maan finanssivalvojia voidaan kutsua näihin kollegioihin tietyin edellytyksin, joihin kuuluvat unionin finanssialan valvojille asetettuja vaatimuksia vastaavat luottamuksellisuusvaatimukset ja henkilötietojen käsittelyä ja siirtämistä koskevan unionin lainsäädännön noudattaminen. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden toiminnan olisi oltava oikeassa suhteessa luottolaitokselle tai finanssilaitokselle aiheutuvan riskin tasoon ja rajatylittävän toiminnan laajuuteen.

(91)

Direktiiviin (EU) 2015/849 sisältyi koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivia valvojia koskeva yleinen yhteistyövaatimus. Tämä vaatimus vahvistettiin myöhemmin sen estämiseksi, että valvojien välinen tietojenvaihto ja yhteistyö kiellettäisiin tai sitä rajoitettaisiin kohtuuttomasti. Selkeän lainsäädäntökehyksen puuttuessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden perustaminen on perustunut kuitenkin ohjeisiin, jotka eivät ole sitovia. Tämän vuoksi on välttämätöntä säätää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden organisointia koskevista selkeistä säännöistä sekä koordinoidusta lähestymistavasta, jolla on vankka lainsäädäntöperusta ja jossa otetaan huomioon valvojien välisen jäsennellyn vuorovaikutuksen tarve kaikkialla unionissa. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava sille kuuluvan koordinointi- ja valvontatehtävän mukaisesti laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään yleiset edellytykset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden asianmukaista toimintaa varten.

(92)

Finanssialan ulkopuolisella alalla toimivat ilmoitusvelvolliset voivat myös harjoittaa rajat ylittävää toimintaa tai olla osa konsernia, joka harjoittaa rajatylittävää toimintaa. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa säännöt, joissa määritellään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden toiminta sekä rahoitustoimintaa että muuta kuin rahoitustoimintaa harjoittavien konsernien osalta ja joilla mahdollistetaan valvontakollegioiden perustaminen finanssialan ulkopuolisella alalla ottaen huomioon tarve soveltaa ylimääräisiä suojatoimenpiteitä oikeudellisia palveluja tarjoavien konsernien tai rajatylittävien yhteisöjen osalta. Jotta voidaan varmistaa tehokas rajatylittävä valvonta finanssialan ulkopuolisella alalla, rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi tämän direktiivin tarjoaman mahdollistavan kehyksen täytäntöönpanon edetessä tuettava tällaisten kollegioiden toimintaa ja annettava säännöllisesti lausuntoja niiden toiminnasta.

(93)

Jos ilmoitusvelvollisella on toimipaikkoja toisessa jäsenvaltiossa, myös asiamiesverkoston kautta, kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi oltava vastuussa sen valvomisesta, että ilmoitusvelvollinen soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia konsernin laajuisia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Tähän voi kuulua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden toimipaikkojen toimitiloihin tehtäviä käyntejä. Kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan kanssa ja ilmoitettava tälle kaikista seikoista, jotka voisivat vaikuttaa niiden arviointiin siitä, noudattaako toimipaikka sijaintijäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä.

(94)

Jos ilmoitusvelvollisella on toimipaikkoja toisessa jäsenvaltiossa, myös asiamiesverkoston kautta, sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi edelleen vastattava siitä, että toimipaikka noudattaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä, muun muassa suorittamalla tarvittaessa tarkastuksia toimitiloissa ja harjoittamalla valvontaa toimitilojen ulkopuolella sekä toteuttamalla asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jos näitä vaatimuksia rikotaan. Samaa periaatetta olisi sovellettava muuntyyppisiin ilmoitusvelvollisten infrastruktuureihin, jotka toimivat palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, jos kyseinen infrastruktuuri on niin suuri, että se edellyttää sijaintijäsenvaltion valvojan suorittamaa valvontaa. Sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan kanssa ja ilmoitettava tälle kaikista seikoista, jotka voisivat vaikuttaa tämän suorittamaan arviointiin siitä, miten ilmoitusvelvollinen soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja, ja annettava kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan toteuttaa toimenpiteitä puuttuakseen havaittuihin rikkomisiin. Jos kuitenkin todetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen vakavaa, toistuvaa tai järjestelmällistä rikkomista, joka vaatii välittömiä korjaavia toimenpiteitä, sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi voitava soveltaa asianmukaisia ja oikeasuhteisia väliaikaisia korjaavia toimenpiteitä, joita voidaan samankaltaisissa tapauksissa soveltaa niiden toimivallan piiriin kuuluviin ilmoitusvelvollisiin, tällaisiin vakaviin, toistuviin tai järjestelmällisiin rikkomuksiin puuttumiseksi tarvittaessa kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan avustuksella tai yhteistyössä sen kanssa.

(95)

Aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, jäsenvaltiot voivat toteuttaa kansallisia toimenpiteitä, vaikka nämä toimenpiteet rajoittaisivat sisämarkkinoiden vapauksia. Tämä koskee esimerkiksi toimenpiteitä, joita on toteutettu rahapelipalvelujen tarjoamisen sääntelemiseksi erityisesti silloin, kun kyseistä toimintaa harjoitetaan verkossa ilman jäsenvaltion infrastruktuuria. Jotta tällaiset toimenpiteet olisivat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, niiden on kuitenkin tarpeen saavuttaa yleinen etu ja olla syrjimättömiä ja soveltuvia tämän tavoitteen saavuttamiseen, eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä sen saavuttamiseksi. Jos jäsenvaltiot asettavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa unionin kehyksessä säänneltyjen palvelujen tarjoamiselle erityisiä lupavaatimuksia, kuten toimiluvan saamisen, niiden olisi vastattava myös kyseisten palvelujen valvonnasta. Vaatimus valvoa kyseisiä palveluja ei rajoita päätelmiä, joita unionin tuomioistuin voi tehdä kansallisten toimenpiteiden yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.

(96)

Kun huomioon otetaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin, maksupalveluntarjoajiin ja kryptovarapalvelun tarjoajiin liittyvät rahanpesuun liittyvät haavoittuvuudet, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että niiden alueelle muussa muodossa kuin sivuliikkeenä, jonka päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, tai muuntyyppisten infrastruktuurien kautta sijoittautuneet palveluntarjoajat nimeävät keskitetyn yhteyspisteen. Tällaisen keskitetyn yhteyspisteen, joka toimii nimeävän laitoksen puolesta, olisi varmistettava, että laitokset noudattavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä.

(97)

Valvojien velvollisuuksia suhteissa ilmoitusvelvollisiin, jotka toimivat muissa jäsenvaltioissa toimipaikkojen tai infrastruktuurimuotojen, joiden johdosta sijaintijäsenvaltion suorittama valvonta on perusteltua, kautta, olisi selkiytettävä ja erityisistä oikeasuhteisista yhteistyömekanismeista olisi säädettävä toimien koordinoinnin parantamiseksi ja yhdennetyn valvontamekanismin tarpeisiin vastaamiseksi tehokkaammin.

(98)

Rajat ylittävillä konserneilla olisi oltava käytössä kauaskantoisia konsernin laajuisia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Rajat ylittäviin toimiin soveltuvan riittävän valvonnan varmistamiseksi on tarpeen säätää yksityiskohtaisista valvontasäännöistä, joiden ansiosta kotijäsenvaltiossa toimivat valvojat ja sijaintijäsenvaltiossa toimivat valvojat voivat tehdä luonteestaan tai asemastaan riippumatta mahdollisimman laajaa yhteistyötä keskenään sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa riskien arvioimiseksi ja konserniin kuuluviin yhteisöihin mahdollisesti vaikuttavien kehityssuuntausten seuraamiseksi, valvontatoimien koordinoimiseksi ja riitojen ratkaisemiseksi. Koordinointitehtävänsä vuoksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään yksityiskohtaisesti konsernien koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien tehtävät sekä niiden välistä yhteistyötä koskevat järjestelyt. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien konsernin toimintaperiaatteiden tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa olisi noudatettava asiaankuuluvissa unionin alakohtaisissa säädöksissä säädetyn konsolidoidun valvonnan periaatteita ja menetelmiä.

(99)

Valvojien välinen tietojenvaihto ja yhteistyö ovat olennaisia globaalien rahoitusmarkkinoiden yhdentyessä edelleen. Yhtäältä unionin valvojien, rahanpesuntorjuntaviranomainen mukaan luettuna, olisi ilmoitettava toisilleen tilanteista, joissa kolmannen maan lainsäädäntö estää asetuksen (EU) 2024/1624 nojalla vaadittujen toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen täytäntöönpanon. Toisaalta jäsenvaltioiden olisi pystyttävä antamaan valvojille lupa tehdä yhteistyösopimuksia, joissa määrätään yhteistyöstä ja luottamuksellisten tietojen vaihdosta kolmansissa maissa toimivien valvojien kanssa asiassa sovellettavien henkilötietojen siirtoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi valvontatehtävänsä mukaisesti annettava tarvittaessa apua kolmannessa maassa toimivaa vastapuolta koskevien salassapitovaatimusten vastaavuuden arvioimiseksi.

(100)

Direktiivin (EU) 2015/849 mukaan jäsenvaltiot voivat antaa joidenkin ilmoitusvelvollisten valvonnan itsesääntelyelinten tehtäväksi. Tällaisten itsesääntelyelinten harjoittaman valvonnan laatu ja tiheys on kuitenkin ollut riittämätöntä, eikä siihen ole kohdistunut lainkaan tai lähes lainkaan julkista valvontaa. Jos jäsenvaltio päättää antaa valvonnan itsesääntelyelimen tehtäväksi, sen olisi myös nimettävä viranomainen valvomaan itsesääntelyelimen toimintaa, jotta voidaan varmistaa, että tämä toiminta toteutetaan tämän direktiivin mukaisesti. Kyseisen viranomaisen olisi oltava julkishallinnon elin, ja sen saatava hoitaa tehtäviään ilman että siihen kohdistuu sopimatonta vaikuttamista. Itsesääntelyelimiä valvovan viranomaisen tehtävät eivät tarkoita sitä, että viranomaisen olisi hoidettava valvontatehtäviä ilmoitusvelvollisiin nähden tai tehtävä päätöksiä itsesääntelyelimen käsittelemissä yksittäisissä tapauksissa. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita osoittamasta kyseiselle viranomaiselle lisätehtäviä, jos ne pitävät sitä tarpeellisena tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin tehdessään jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lisätehtävät ovat perusoikeuksien mukaisia ja erityisesti, etteivät kyseiset tehtävät vaikuta puolustautumisoikeuden käyttöön eivätkä asianajajan ja päämiehen välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuteen.

(101)

Koska rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta on tärkeää, jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia taloudellisia seuraamuksia ja hallinnollisia toimenpiteitä asetuksen (EU) 2024/1624 säännösten noudattamatta jättämisestä. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansallisille valvojille valtuudet soveltaa ilmoitusvelvollisiin tällaisia hallinnollisia toimenpiteitä rikkomistilanteen korjaamiseksi sekä määrätä taloudellisia seuraamuksia, jos nämä ovat rikkomisen vuoksi perusteltuja. Jäsenvaltioissa käytössä olevista organisatorisista järjestelmistä riippuen tällaisia toimenpiteitä ja seuraamuksia voidaan soveltaa myös yhteistyössä valvojien ja muiden viranomaisten kesken, delegoimalla valvojien tehtäviä muille viranomaisille tai siten, että oikeusviranomaiset toimivat valvojina. Näiden taloudellisten seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden olisi oltava riittävän laajoja, jotta jäsenvaltiot ja valvojat voisivat ottaa huomioon ilmoitusvelvollisten, etenkin luottolaitosten ja finanssilaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten, väliset erot, jotka koskevat niiden kokoa, ominaispiirteitä ja liiketoiminnan luonnetta.

(102)

Jäsenvaltioissa on nykyisellään käytössä monenlaisia taloudellisia seuraamuksia ja hallinnollisia toimenpiteitä, joita voidaan määrätä keskeisten ennalta ehkäisevien säännösten rikkomisesta, ja niiden lähestymistavat rahanpesun torjuntavaatimusten rikkomisen tutkintaan ja näitä koskevien seuraamusten määräämiseen ovat epäjohdonmukaisia. Valvojilla ei myöskään ole yhteistä käsitystä siitä, mikä olisi katsottava ”vakavaksi” rikkomiseksi, eivätkä ne näin ollen voi helposti erottaa, milloin olisi määrättävä taloudellinen seuraamus. Tästä monenkirjavuudesta on haittaa rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvissa toimissa, ja unionin vastatoimet jäävät hajanaisiksi. Tämän vuoksi olisi säädettävä yhteisistä perusteista, joiden mukaisesti määritetään sopivimmat valvontaan liittyvät toimet rikkomistilanteissa, sekä hallinnollisista toimenpiteistä, joita valvojat voisivat soveltaa rikkomisten korjaamiseksi joko yhdessä taloudellisten seuraamusten kanssa tai yksistään silloin, kun rikkomiset eivät ole riittävän vakavia, jotta niistä olisi määrättävä hallinnollinen seuraamus. Jotta ilmoitusvelvollisia voitaisiin kannustaa noudattamaan asetuksen (EU) 2024/1624 säännöksiä, on hallinnollisten seuraamusten pelotevaikutusta vahvistettava. Asetuksen (EU) 2024/1624 vakavasta rikkomisesta määrättävän enimmäisseuraamuksen vähimmäismäärää olisi siis korotettava. Saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne bis in idem -periaatetta ei rikota, kun määrätään taloudellisia seuraamuksia ja sovelletaan hallinnollisia toimenpiteitä sekä määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(103)

Kun on kyse ilmoitusvelvollisista, jotka ovat oikeushenkilöitä, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten rikkomiset tapahtuvat niiden luonnollisten henkilöiden toiminnan seurauksena tai niiden vastuulla, joilla on valtuudet ohjata sen toimintaa, myös asiamiesten, edustajien tai muiden ilmoitusvelvollisen puolesta toimivien henkilöiden välityksellä. Jotta tällaisten rikkomisten johdosta toteutettavat valvontatoimet olisivat tehokkaita, ilmoitusvelvollinen olisi myös saatettava vastuuseen kyseisten luonnollisten henkilöiden tahallisista tai tuottamuksellisista toimista. Rajoittamatta oikeushenkilöiden vastuuta rikosoikeudellisissa menettelyissä aikomus tuottaa ilmoitusvelvolliselle hyötyä rikkomisista viittaa siihen, että ilmoitusvelvollisen sisäisissä toimintaperiaatteissa, menettelytavoissa ja valvontatoimenpiteissä on laajempia puutteita rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi. Tällaiset puutteet heikentävät ilmoitusvelvollisen roolia unionin rahoitusjärjestelmän portinvartijana. Sen vuoksi aikomusta hyötyä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan vaatimuksen rikkomisesta olisi pidettävä raskauttavana seikkana.

(104)

Jäsenvaltioilla on käytössä erilaisia järjestelmiä taloudellisten seuraamusten määräämistä, hallinnollisten toimenpiteiden soveltamista ja uhkasakkojen määräämistä varten. Lisäksi tietyt hallinnolliset toimenpiteet, joita valvojilla on valtuudet soveltaa, kuten toimiluvan peruuttaminen tai keskeyttäminen, ovat riippuvaisia siitä, että muut viranomaiset toteuttavat kyseiset toimenpiteet. Jotta näin moninaiset tilanteet voidaan ottaa huomioon, on aiheellista sallia joustavuus niiden keinojen suhteen, joita valvojilla on käytössään määrätäkseen taloudellisia seuraamuksia, soveltaakseen hallinnollisia toimenpiteitä ja määrätäkseen uhkasakkoja. Valituista keinoista riippumatta jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että toteutetuilla mekanismeilla saavutetaan tavoiteltu tulos, joka on toiminnan saattaminen vaatimusten mukaiseksi, ja määrätä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia taloudellisia seuraamuksia.

(105)

Sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvolliset noudattavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia ja lieventävät tehokkaasti niihin kohdistuvia rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen riskejä, valvojien olisi voitava soveltaa hallinnollisia toimenpiteitä paitsi havaittujen rikkomisten korjaamiseksi myös, jos ne havaitsevat, että sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvontatoimenpiteiden puutteet johtavat todennäköisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten rikkomiseen, tai jos kyseiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvontatoimenpiteet ovat riittämättömiä riskien lieventämiseksi. Sovellettavien hallinnollisten toimenpiteiden laajuus ja ilmoitusvelvollisille vaadittujen toimien toteuttamiseksi myönnetty aika riippuvat havaituista rikkomisista tai puutteista. Jos havaitaan useita rikkomisia tai puutteita, kunkin määrätyn hallinnollisen toimenpiteen täytäntöönpanolle voitaisiin asettaa eri määräajat. Julkaisemiseen liittyvän rankaisevan ja koulutuksellisen tavoitteen mukaisesti olisi julkaistava ainoastaan päätökset, jotka koskevat hallinnollisten toimenpiteiden soveltamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten rikkomisten johdosta, mutta ei hallinnollisia toimenpiteitä, joita sovelletaan tällaisen rikkomisen estämiseksi.

(106)

On olennaisen tärkeää, että ilmoitusvelvolliset noudattavat niihin sovellettavia hallinnollisia toimenpiteitä oikea-aikaisesti, jotta rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoitusta vastaan voidaan varmistaa riittävä ja yhdenmukainen suojelun taso kaikkialla sisämarkkinoilla. Jos ilmoitusvelvolliset eivät noudata hallinnollisia toimenpiteitä asetetussa määräajassa, valvojien on voitava painostaa ilmoitusvelvollista noudattamaan vaatimuksia viipymättä. Tätä varten valvojien olisi voitava määrätä uhkasakkoja vaatimusten noudattamiselle asetetusta määräajasta alkaen, myös taannehtivasti, kun päätös uhkasakon määräämisestä tehdään myöhemmässä vaiheessa. Valvojien olisi uhkasakkojen määriä laskiessaan otettava huomioon ilmoitusvelvollisen kokonaisliikevaihto sekä valvontatoimenpiteen kohteena olevan rikkomisen tai puutteen tyyppi ja vakavuus sen varmistamiseksi, että uhkasakko on tehokas ja oikeasuhteinen. Koska uhkasakkojen tavoitteena on painostaa ilmoitusvelvollista noudattamaan hallinnollista toimenpidettä, niiden olisi oltava ajallisesti rajoitettuja ja niitä olisi sovellettava enintään kuuden kuukauden ajan. Vaikka valvojilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa uhkasakkojen määräämistä enintään kuudella kuukaudella, olisi harkittava vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla puututaan jatkuneeseen vaatimusten noudattamatta jättämisen tilanteeseen ja jotka ovat johdonmukaisia niiden monenlaisten hallinnollisten toimenpiteiden kanssa, joita valvojat voivat soveltaa.

(107)

Jos jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä ei sallita tässä direktiivissä säädettyjen taloudellisten seuraamusten määräämistä hallinnollisin keinoin, taloudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä voidaan soveltaa siten, että seuraamuksen käynnistää valvoja ja sen määräävät oikeusviranomaiset. Sen vuoksi kyseisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntöjen ja taloudellisten seuraamusten soveltamisella on valvojien määräämiä taloudellisia seuraamuksia vastaava vaikutus. Tällaisia taloudellisia seuraamuksia määrätessään oikeusviranomaisten olisi otettava huomioon seuraamuksen käynnistävän valvojan antama suositus. Määrättyjen taloudellisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(108)

Ilmoitusvelvolliset voivat hyödyntää palvelujen tarjoamisen vapautta ja vapautta sijoittautua eri puolille sisämarkkinoita tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseksi eri puolilla unionia. Tehokkaan valvontajärjestelmän edellytyksenä on, että valvojat ovat tietoisia ilmoitusvelvollisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattamiseen liittyvistä puutteista. Siksi on tärkeää, että valvojat pystyvät ilmoittamaan toisilleen ilmoitusvelvollisille määrätyistä taloudellisista seuraamuksista ja niihin sovelletuista hallinnollisista toimenpiteistä silloin, kun tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä muille valvontaviranomaisille.

(109)

Asetuksen (EU) 2024/1624 rikkomisesta määrättyjen taloudellisten seuraamusten tai hallinnollisten toimenpiteiden julkaisemisella voi olla vahva pelotevaikutus tällaisten rikkomisten toistamista vastaan. Julkaisemisen ansiosta muutkin yhteisöt saavat tietää seuraamuksen saaneeseen ilmoitusvelvolliseen liittyvästä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä ennen liikesuhteen aloittamista, ja siitä on apua muissa jäsenvaltioissa toimiville valvojille ilmoitusvelvolliseen liittyvien riskien osalta, jos ilmoitusvelvollinen toimii näissä jäsenvaltioissa rajat ylittävältä pohjalta. Näistä syistä vaatimus julkaista taloudellisia seuraamuksia koskevat päätökset, joihin ei voida hakea muutosta, olisi vahvistettava, ja se olisi ulotettava koskemaan tiettyjen sellaisten hallinnollisten toimenpiteiden julkaisemista, joita on sovellettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten rikkomisen korjaamiseksi, sekä uhkasakkojen julkaisemista. Tällaisen julkaisemisen olisi kuitenkin oltava oikeasuhteista, ja valvojien olisi otettava taloudellisen seuraamuksen tai hallinnollisen toimenpiteen julkaisemista koskevan päätöksen tehdessään huomioon rikkomisen vakavuus ja julkaisemisella todennäköisesti saavutettava pelotevaikutus. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat päättää, että ne lykkäävät sellaisten hallinnollisten toimenpiteiden julkaisemista, joihin haetaan muutosta, kun kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan sellaisen rikkomisen korjaamiseksi, joka ei ole vakava, toistuva tai järjestelmällinen.

(110)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937 (22) sovelletaan ilmoittamiseen rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvistä direktiivin (EU) 2015/849 rikkomisista ja tällaisista rikkomisista ilmoittavien henkilöiden suojeluun direktiivin (EU) 2019/1937 liitteessä olevassa II osassa tarkoitetulla tavalla. Koska tällä direktiivillä kumotaan direktiivi (EU) 2015/849, direktiivin (EU) 2019/1937 liitteessä olevassa II osassa olevaa viittausta direktiiviin (EU) 2015/849 olisi pidettävä viittauksena tähän direktiiviin. Samalla on tarpeen säilyttää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten rikkomisesta ilmoittamista koskevat mukautetut säännöt, joilla täydennetään direktiiviä (EU) 2019/1937, erityisesti siltä osin kuin on kyse vaatimuksista, joiden mukaan ilmoitusvelvollisten on otettava käyttöön sisäisiä ilmoituskanavia, sekä niiden viranomaisten yksilöinnistä, joilla on toimivalta vastaanottaa ja seurata ilmoituksia, jotka liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen rikkomisiin.

(111)

On olennaista, että käytössä on uusi, täysin yhdennetty ja johdonmukainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen unionin tason toimintaperiaate, jossa sekä unionilla että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on nimetyt tehtävänsä sujuvan ja jatkuvan yhteistyön varmistamiseksi. Tässä yhteydessä kaikkien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien kansallisten ja unionin viranomaisten välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, ja sitä olisi selkiytettävä ja tehostettava. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää säätää tarvittavista säännöistä sen varmistamiseksi, että kansallisella tasolla poliittisilla päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvojilla, myös rahanpesuntorjuntaviranomaisella, ja muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla ja lainvalvontaviranomaisilla on tämän direktiivin soveltamisalalla toimiessaan käytössä tehokkaat mekanismit, joiden avulla ne voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimia; toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta kieltäytyä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta toisen toimivaltaisen viranomaisten näitä pyytäessä on rajattava tiukasti. Käyttöön otetuista mekanismeista riippumatta tällaisen kansallisen yhteistyön tuloksena olisi luotava tehokas järjestelmä, jolla ehkäistään ja torjutaan rahanpesua, sen esirikoksia ja terrorismin rahoitusta sekä estetään kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanon laiminlyönti ja kiertäminen.

(112)

Tehokkaan yhteistyön ja erityisesti tietojenvaihdon helpottamiseksi ja edistämiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava toimittamaan komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle luettelo toimivaltaisista viranomaisistaan asiaankuuluvine yhteystietoineen.

(113)

Kaikki luottolaitoksista vastaavat valvojat voivat havaita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin. Luottolaitoksiin ja finanssilaitoksiin liittyvät toiminnan vakautta koskevat tiedot, kuten johtajien ja osakkaiden luotettavuutta, sopivuutta ja ammattitaitoa koskevat tiedot, tiedot sisäisistä valvontajärjestelmistä sekä hallintoa tai sääntöjen noudattamista ja riskinhallintaa koskevat tiedot, ovat usein välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän tällaisia laitoksia koskevan riittävän valvonnan takaamiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat tiedot ovat vastaavasti tärkeitä myös tällaisten laitosten toiminnan vakauden valvonnassa. Tämän vuoksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien valvojien ja rahanpesun selvittelykeskuksen yhteistyö ja tietojenvaihto olisi ulotettava kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin, joiden tehtävänä on kyseisten ilmoitusvelvollisten valvominen muiden unionin säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2013/36/EU (23), 2014/49/EU (24), 2014/59/EU (25) ja 2014/92/EU (26) ja direktiivin (EU) 2015/2366, mukaisesti. Tämän yhteistyön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava suoritetusta tietojenvaihdosta rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain.

(114)

Yhteistyöllä sellaisten muiden viranomaisten kanssa, joilla on toimivalta valvoa luottolaitoksia direktiivien 2014/92/EU ja (EU) 2015/2366 mukaisesti, voidaan mahdollisesti vähentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten tahattomia seurauksia. Luottolaitokset voisivat päättää lopettaa liikesuhteen tai rajoittaa liikesuhteita tiettyyn asiakkaaseen tai asiakkaiden ryhmään riskin välttämiseksi riskin hallitsemisen sijaan. Tällaiset riskinpoistamiskäytännöt saattavat heikentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehystä ja epäilyttävien liiketoimien havaitsemista, sillä ne sysäävät kyseessä oleva asiakkaat käyttämään vähemmän turvallisia tai sääntelemättömiä maksukanavia rahoitustarpeidensa täyttämiseksi. Samaan aikaan pankkialalla toteutetut laajamittaiset riskinpoistamiskäytännöt voivat johtaa tiettyjen maksupalveluyritys- tai kuluttajaryhmien taloudelliseen poissulkemiseen. Finanssivalvojilla on parhaat edellytykset havaita tilanteet, joissa luottolaitos on kieltäytynyt aloittamasta liikesuhdetta huolimatta siitä, että sillä saattaa olla velvollisuus liikesuhteen aloittamiseen sen kansallisen lainsäädännön perusteella, jolla direktiivi 2014/92/EU tai direktiivi (EU) 2015/2366 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja ilman asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden dokumentointiin pohjautuvia perusteluja. Kun tällaisia tapauksia ilmenee tai kun liikesuhteet päätetään riskinpoistamiskäytäntöjen tuloksena, valvojien olisi varoitettava viranomaisia, jotka vastaavat siitä, että finanssilaitos noudattaa direktiiviä 2014/92/EU tai direktiiviä (EU) 2015/2366.

(115)

Finanssivalvojien sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinhallinnasta vastaavien viranomaisten, erityisesti talletusten vakuusjärjestelmässä nimettyjen viranomaisten ja kriisinratkaistuviranomaisten, yhteistyö on välttämätöntä tämän direktiivin mukaisten rahanpesun ehkäisemisen tavoitteiden yhteensovittamiseksi sekä rahoitusvakauden ja tallettajien suojaamiseksi direktiivien 2014/49/EU ja 2014/59/EU mukaisesti. Finanssivalvojien olisi ilmoitettava nimetyille viranomaisille ja kriisinratkaisuviranomaisille kyseisten direktiivien nojalla kaikista tapauksista, joissa ne havaitsevat maksukyvyttömyyteen ajautumisen todennäköisyyden lisääntyneen tai tilanteita, joissa talletuksia ei kyetä maksamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvistä syistä. Finanssivalvojien olisi myös ilmoitettava kyseisille viranomaisille kaikista liiketoimista, tileistä tai liikesuhteista, jotka rahanpesun selvittelykeskus on keskeyttänyt, jotta nimettyjen viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten tehtävät voidaan hoitaa tapauksissa, joissa maksukyvyttömyysriski on kasvanut tai joissa talletuksia ei kyetä maksamaan, riippumatta tämän lisääntyneen riskin syystä.

(116)

Luottolaitoksiin ja finanssilaitoksiin liittyvän yhteistyön helpottamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi kuultava Euroopan pankkiviranomaista ja annettava ohjeet, joissa täsmennetään tällaisen yhteistyön pääpiirteet, sekä tapa, jolla tietoja olisi vaihdettava.

(117)

Yhteistyömekanismit olisi ulotettava myös tilintarkastajien valvonnasta vastaaviin viranomaisiin, sillä tällainen yhteistyö voi lisätä unionin rahanpesun vastaisen kehyksen tuloksellisuutta.

(118)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihto ja avunanto ovat olennaisen tärkeitä tätä direktiiviä sovellettaessa. Näin ollen jäsenvaltiot eivät saisi kieltää tällaista tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja.

(119)

Valvojien olisi kyettävä yhteistyöhön ja luottamuksellisten tietojen vaihtoon luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Tätä varten niillä olisi oltava asianmukainen oikeusperusta luottamuksellisten tietojen vaihdolle ja yhteistyölle. Alaa koskevien selkeiden säännösten puuttumisesta mahdollisesti aiheutuva oikeudellinen epävarmuus ei saisi haitata tahattomasti tietojenvaihtoa ja yhteistyötä niiden muiden viranomaisten kanssa, joilla on toimivalta ilmoitusvelvollisten valvontaan muiden unionin säädösten nojalla. Lainsäädäntökehyksen selventäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että toiminnan vakauden valvonta on erinäisissä tapauksissa uskottu muille kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvojille, esimerkiksi Euroopan keskuspankille (EKP).

(120)

Valvojien hallussa olevat tiedot voivat olla ratkaisevan tärkeitä muiden toimivaltaisten viranomaisten toiminnan suorittamiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan unionin kehyksen tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava valvojien ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto. Vaihdettujen luottamuksellisten tietojen käyttöön olisi sovellettava tiukkoja sääntöjä.

(121)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen tehokkuus perustuu unionissa monien eri toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöhön. Tämän yhteistyön helpottamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava kaikkien toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä koskevien ohjeiden laatiminen koordinoidusti EKP:n, Euroopan valvontaviranomaisten, Europolin, Eurojustin ja EPPOn kanssa. Kyseisissä ohjeissa olisi kuvattava myös, miten muiden unionin säädösten nojalla ilmoitusvelvollisten valvontaan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvät seikat huomioon omia tehtäviään hoitaessaan.

(122)

Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (27). Jäsenvaltiot tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan yleisen edun kannalta tärkeää. Toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen tutkinnasta ja niihin liittyvästä syytteeseenpanosta tai joiden tehtäviin kuuluu rikoksen tuottaman hyödyn jäljittäminen, takavarikointi tai jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen, olisi kuitenkin noudatettava rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (28).

(123)

On tärkeää, että tämän direktiivin yhdenmukaistaminen tarkistettujen FATF:n suositusten kanssa toteutetaan noudattaen kaikilta osin unionin oikeutta, erityisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä ja tiedonsiirtoa koskevia sääntöjä, sekä suojaten perusoikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa. Tämän direktiivin tiettyjen näkökohtien täytäntöönpanoon liittyy tietojen keräämistä, analysointia, säilyttämistä ja luovuttamista, joka tapahtuu unionin sisällä tai kolmansien maiden kanssa. Tällainen henkilötietojen käsittely olisi sallittava perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ainoastaan tässä direktiivissä säädetyissä tarkoituksissa ja tässä direktiivissä edellytettyä toimintaa varten, esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten.

(124)

Tätä direktiiviä sovellettaessa käsiteltäviin henkilötietoihin sovelletaan rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksia. Rekisteröidyn pääsy epäilyttävää liiketoimea koskevaan ilmoitukseen liittyviin tietoihin heikentäisi kuitenkin vakavasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan vaikuttavuutta. Kyseiseen oikeuteen voi siis olla perusteltua kohdistaa asetuksen (EU) 2016/679 23 artiklan ja tarvittaessa asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia. Rekisteröidyllä on oikeus pyytää, että asetuksen (EU) 2016/679 51 artiklassa tarkoitettu valvontaviranomainen tai tapauksen mukaan Euroopan tietosuojavaltuutettu tarkistaa tietojenkäsittelyn laillisuuden, minkä lisäksi hänellä on oikeus mainitun asetuksen 79 artiklassa tarkoitettuun oikeussuojakeinoon. Asetuksen (EU) 2016/679 51 artiklassa tarkoitettu valvontaviranomainen voi toimia myös viran puolesta. Valvontaviranomaisen olisi voitava ilmoittaa rekisteröidylle, että se on suorittanut kaikki tarpeelliset todentamiset, ja ilmoittaa tälle kyseessä olevan tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta koskevat tulokset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedonsaantioikeutta koskevien rajoitusten soveltamista.

(125)

Komission olisi jatkettava FIU.net-järjestelmän väliaikaista ylläpitoa, jotta voidaan varmistaa rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihdon jatkuminen rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisvaiheen ajan. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset voisivat osallistua kaikilta osin järjestelmän toimintaan, komission olisi pidettävä säännöllisesti yhteyttä EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumiin – vuodesta 2006 lähtien toiminnassa olleeseen rahanpesun selvittelykeskusten edustajista koostuvaan epäviralliseen ryhmään – jolla helpotetaan rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyötä ja käydään keskustelua yhteistyöhön liittyvistä asioista.

(126)

Teknisillä sääntelystandardeilla olisi varmistettava jatkuva yhdenmukaistaminen kaikkialla unionissa. Koska rahanpesuntorjuntaviranomaisella on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta, olisi asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(127)

Rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien yhdenmukaisten lähestymistapojen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten indikaattoreiden määrittelemiseksi, joilla luokitellaan laiminlyöntien vakavuusaste tapauksissa, joissa ei ole toimitettu riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia tietoja keskitettyihin rekistereihin. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (29) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(128)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä rahanpesuntorjuntaviranomaisen laatimia teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään merkityksellisyys ja valintaperusteet määritettäessä, koskeeko epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus toista jäsenvaltiota; joissa määritetään ilmoitusvelvollisille ominaisen riskiprofiilin ja jäännösriskiprofiilin arvioinnissa ja luokittelussa käytettävät vertailuarvot ja menetelmät sekä riskiprofiilin tarkistusväli; säädetään perusteista niiden olosuhteiden määrittämiselle, joissa nimetään tiettyjen palveluntarjoajien keskitetty yhteispiste, sekä keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävistä; täsmennetään koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien velvollisuudet ja niiden välistä yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt; täsmennetään rahapesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset rahoitusalalla, malli kirjalliselle sopimukselle, joka finanssialan valvojien on allekirjoitettava, kaikki mahdolliset lisätoimenpiteet, jotka kollegioiden on toteutettava, jos konserneihin kuuluu ilmoitusvelvollisia finanssialan ulkopuoliselta alalta, sekä edellytykset kolmansissa maissa toimivien finanssialan valvojien osallistumiselle; täsmennetään rahapesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset finanssialan ulkopuolisella alalla, malli kirjalliselle sopimukselle, joka finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien on allekirjoitettava, edellytykset kolmansissa maissa toimivien finanssialan ulkopuolisten alojen valvojien osallistumiselle sekä kaikki mahdolliset lisätoimenpiteet, jotka kollegioiden on toteutettava, jos konserneihin kuuluu luottolaitoksia tai finanssilaitoksia; sekä määritetään indikaattorit, joilla luokitellaan tämän direktiivin rikkomisten vakavuusaste, kriteerit, jotka on otettava huomioon määritettäessä taloudellisten seuraamusten tasoa tai sovellettaessa hallinnollisia toimenpiteitä, sekä menetelmä uhkasakkojen määräämistä varten. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä SEUT 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) 2024/1620 49 artiklan mukaisesti.

(129)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi vahvistaa tilastotietojen keräämisessä käytettävän menetelmän; vahvistaa muodon, jossa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot toimitetaan keskitettyyn rekisteriin; määrittää tekniset eritelmät ja menettelyt, joita keskitetyt rekisterit tarvitsevat toteuttaakseen oikeutettuun etuun perustuvan pääsyn tietoihin; vahvistaa muodon, jossa tiedot toimitetaan keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin; vahvistaa tekniset eritelmät ja menettelyt, jotka koskevat jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien liittämistä pankkitilirekisterien yhteenliittämisjärjestelmään; vahvistaa jäsenvaltioiden keskitettyjen rekisterien yhteenliittämiseksi tarvittavat tekniset eritelmät ja menettelyt; ja vahvistaa tekniset eritelmät ja menettelyt, joita tarvitaan jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien yhteenliittämiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (30) mukaisesti.

(130)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä rahanpesuntorjuntaviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa täsmennetään, missä muodossa jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välinen tietojenvaihto tapahtuu, sekä täsmennetään malli, jota on käytettävä tehtäessä yhteistyösopimuksia unionin valvojien ja kolmannen maan vastapuolten välillä. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä SEUT 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) 2024/1620 53 artiklan mukaisesti.

(131)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeutta henkilötietojen suojaan ja elinkeinovapautta.

(132)

Naisten ja miesten tasa-arvo ja monimuotoisuus ovat unionin perusarvoja, joita unioni aikoo edistää kaikissa toimissaan. Vaikka näillä aloilla on edistytty, tarvitaan lisätoimia, jotta päätöksenteossa saavutettaisiin tasapainoinen edustus sekä unionin että kansallisella tasolla. Nimittäessään kansallisten valvontaviranomaistensa ja rahanpesun selvittelykeskustensa johtajia jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan sukupuolten tasapuolinen edustus, moninaisuus ja osallisuus ja otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon niiden väliset yhtymäkohdat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ansioihin perustuvien perusteiden ensisijaista soveltamista. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan tasapainoinen ja osallistava edustus myös valitessaan edustajiaan rahanpesuntorjuntaviranomaisen hallintoneuvostoihin.

(133)

Laatiessaan kertomusta, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa, komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittaminen.

(134)

Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-37/20 ja C-601/20, WM ja Sovim SA v. Luxembourg Business Registers (31) antamassa tuomiossa kumottiin muutos, joka direktiivillä (EU) 2018/843 oli tehty direktiivin (EU) 2015/849 30 artiklan 5 kohtaan niiltä osin, kuin siinä edellytettiin jäsenvaltioiden varmistavan, että niiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla. Oikeusvarmuuden varmistamiseksi on tärkeää muuttaa kyseistä säännöstä selventämällä, että ainoastaan henkilöiden tai järjestöjen, joiden oikeutettua etua asia koskee, olisi voitava saada pääsy kyseisiin tietoihin. Samaa edellytystä olisi sovellettava tietoihin, jotka koskevat trusteja tai vastaavankaltaisia oikeudellisia järjestelyjä. Direktiivi (EU) 2015/849 olisi sen vuoksi muutettava. Mainitun tuomion vaikutukset eivät rajoitu direktiivin (EU) 2015/849 30 artiklan 5 kohtaan, vaan ne ovat samankaltaisia suhteessa säännöksiin oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saatavuudesta. Sen varmistamiseksi, että perusoikeuksien suoja ja yleistä etua koskeva perusteltu tavoite, kuten unionin rahoitusjärjestelmän suojaaminen rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta, ovat unionin sääntelykehyksessä tasapainossa, direktiivin (EU) 2015/849 31 artiklan 4 kohtaan on näin ollen tarpeen tehdä muutoksia. Jäsenvaltioille olisi annettava yksi vuosi aikaa tämän direktiivin voimaantulopäivästä saattaa voimaan kyseisten muutosten täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Koska on tärkeää varmistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan unionin kehyksen oikeasuhteisuus, jäsenvaltioiden olisi kaikin keinoin pyrittävä panemaan kyseiset muutokset täytäntöön mahdollisimman pian ennen mainittua määräaikaa.

(135)

Koska on tarpeen ottaa kiireellisesti käyttöön yhdenmukainen lähestymistapa keskitettyihin rekistereihin pääsyyn oikeutetun edun osoittamisen perusteella, jäsenvaltioiden olisi saatettava asiaa koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 10 päivänä heinäkuuta 2026. Koska oikeutetun edun osoittamiseen perustuvaa pääsyä koskevan uuden järjestelmän alkuvaiheessa keskitetyistä rekistereistä vastaavien elinten käsiteltäväksi tulevien pyyntöjen määrä on todennäköisesti huomattavan korkea, pääsyn myöntämiselle asetettuja määräaikoja ei pitäisi soveltaa uuden järjestelmän neljän ensimmäisen soveltamiskuukauden aikana. Jäsenvaltioiden olisi perustettava kiinteistörekistereitä koskevat keskitetyt yhteyspisteet viimeistään 10 päivänä heinäkuuta 2029. Kyseiseen päivään mennessä olisi myös liitettävä yhteen keskitetyt automatisoidut mekanismit, joiden avulla voidaan tunnistaa pankkitilien tai maksutilien, arvopaperitilien, kryptovaratilien sekä tallelokeroiden haltijat.

(136)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli koordinoidun ja johdonmukaisen mekanismin perustamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(137)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (32) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(138)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä syyskuuta 2021 (33).

(139)

Direktiivi (EU) 2015/849 olisi sen vuoksi kumottava,