Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32016R0429

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OJ L 84, 31.3.2016, p. 1–208 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/429/oj

31.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/429,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,

tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan, 114 artiklan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tarttuvilla eläintaudeilla ja niiden torjumiseksi tarpeellisilla toimenpiteillä voi olla tuhoisat seuraukset yksittäisille eläimille, eläinpopulaatioille, eläinten pitäjille ja taloudelle.

(2)

Tarttuvilla eläintaudeilla voi olla merkittäviä vaikutuksia myös kansanterveyteen ja elintarviketurvallisuuteen, kuten viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet.

(3)

Haitallisia yhteisvaikutuksia voidaan havaita myös biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöön liittyvien näkökohtien suhteen. Ilmastonmuutos voi tuoda esiin uusia tauteja tai vaikuttaa olemassa olevien tautien esiintyvyyteen sekä taudinaiheuttajien ja tartunnanlevittäjien maantieteelliseen levinneisyyteen, myös luonnonvaraisten lajien osalta.

(4)

Eläinterveyttä koskevista säännöistä olisi säädettävä unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa eläinterveyteen ja kansanterveyteen sovellettavat tiukat vaatimukset unionissa sekä maatalouden ja vesiviljelyn rationaalinen kehitys ja tuottavuuden kasvu. Nämä säännöt ovat tarpeen muun muassa sen vuoksi, että edistetään sisämarkkinoiden toteutumista ja vältetään tarttuvien tautien leviäminen. Näillä säännöillä olisi myös varmistettava mahdollisimman kattavasti se, että vallitseva eläinten terveystilanne unionissa säilytetään ja sitä pyritään edelleen parantamaan.

(5)

Nykyinen eläinterveyttä koskeva unionin lainsäädäntö koostuu toisiinsa liittyvistä perussäädöksistä, joissa vahvistetaan eläinterveyttä koskevat säännöt, joita sovelletaan unionin sisäiseen kauppaan, eläinten ja tuotteiden saapumiseen unioniin, tautien hävittämiseen, eläinlääkinnälliseen valvontaan, taudeista ilmoittamiseen ja eri eläinlajeihin liittyvään taloudelliseen tukeen, mutta kaiken kattavat oikeudelliset puitteet, joissa säädetään koko alaan sovellettavat yhdenmukaistetut periaatteet, puuttuvat.

(6)

Eläinten terveyttä koskevien tavoitteiden tukemiseen liittyvistä varainhoitosäännöistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 652/2014 (3) erillään tästä asetuksesta. Lisäksi eläinterveyteen liittyvien toimenpiteiden virallista valvontaa koskevia sääntöjä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (4) sekä neuvoston direktiiveissä 89/662/ETY (5), 90/425/ETY (6), 91/496/ETY (7) ja 97/78/EY (8), olisi käytettävä eläinterveyttä koskevien virallisten tarkastusten sääntelyyn.

(7)

Tämä asetus ei sisällä eläinten hyvinvointia säänteleviä säännöksiä. Eläinten terveys ja hyvinvointi kuitenkin liittyvät toisiinsa: eläinten parempi terveys lisää eläinten hyvinvointia ja päinvastoin. Toteutettaessa tämän asetuksen mukaisesti taudinehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä olisi otettava huomioon niiden vaikutus eläinten hyvinvointiin, jota tarkastellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan valossa, jotta kyseisiä eläimiä varjeltaisiin vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön kuten neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 (9) ja (EY) N:o 1099/2009 (10) soveltamista olisi jatkettava ja se olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön. Tämän asetuksen säännöt eivät saisi olla päällekkäisiä mainitun lainsäädännön säännösten kanssa.

(8)

EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito”19 päivänä syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon tavoitteena on edistää eläinten terveyttä keskittymällä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä eläintautien seurantaan, torjuntaan ja tutkimukseen, jotta eläintautien esiintyvyys vähenisi ja taudinpurkausten vaikutukset saataisiin minimoitua silloin, kun niitä esiintyy. Siinä ehdotetaan hyväksyttäväksi yksi yksinkertaistettu eläinten terveyttä koskeva sääntelykehys, jolla pyritään lähentymään kansainvälisiä standardeja ja varmistetaan samalla luja sitoutuminen eläinten terveyttä koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin.

(9)

Tämän asetuksen tavoitteena on panna täytäntöön kyseisessä eläinterveyttä koskevassa strategiassa esitetyt sitoumukset ja visiot – ”yksi terveys” -periaate mukaan luettuna – yhteistä eläinten terveyspolitiikkaa koskevan unionin sääntelykehyksen vahvistamiseksi yksinkertaistetun ja joustavan eläinten terveyttä koskevan keskitetyn sääntelykehyksen avulla.

(10)

Eläimillä voi olla hyvin erilaisia infektiotauteja ja muita kuin infektiotauteja. Monia tauteja voidaan hoitaa, ne vaikuttavat ainoastaan kyseiseen yksittäiseen eläimeen eivätkä leviä toisiin eläimiin tai ihmisiin. Sen sijaan tarttuvilla taudeilla voi olla eläinterveyteen tai kansanterveyteen laajempi, eläinpopulaation tai väestön tasolla tuntuva vaikutus. Tässä asetuksessa säädetyt eläinterveyttä koskevat säännöt olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan tarttuvia tauteja.

(11)

Kyseisiä eläinterveyttä koskevia sääntöjä vahvistettaessa on olennaisen tärkeää tarkastella eläinterveyden yhteyksiä kansanterveyteen, ympäristöön, elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin, ruokaturvaan sekä taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin.

(12)

Sopimuksella terveys- ja kasvinsuojelutoimista (SPS-sopimus), jonka osapuoli unioni on, säännellään ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi tarvittavien toimien käyttöä, jotta niillä ei sattumanvaraisesti tai perusteettomasti syrjitä joitain Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseniä. Jos voimassa on kansainvälisiä standardeja, niitä on käytettävä perustana. SPS-sopimuksen osapuolilla on kuitenkin oikeus vahvistaa omat asiaankuuluvat standardinsa edellyttäen, että kyseiset standardit perustuvat tieteelliseen näyttöön.

(13)

Eläinterveyden osalta SPS-sopimuksessa viitataan Maailman eläintautijärjestön (OIE), standardeihin siltä, osin kuin kyse on eläinterveyttä koskevista vaatimuksista kansainvälisessä kaupassa. Kaupan häiriöriskin vähentämiseksi eläinterveyttä koskevissa unionin toimenpiteissä olisi pyrittävä suhteellisen lähelle OIE:n standardeja.

(14)

Erityisolosuhteissa, joissa ilmenee merkittävä eläinten terveyteen tai kansanterveyteen kohdistuva riski mutta joissa asiasta vallitsee tieteellinen epävarmuus, SPS-sopimuksen 5 artiklan 7 kohdassa, jota on tulkittu unionin tarpeisiin ennalta varautumisen periaatteesta 2 päivänä helmikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa, annetaan kyseisen sopimuksen sopimuspuolille mahdollisuus hyväksyä saatavilla oleviin merkityksellisiin tietoihin perustuvia väliaikaisia toimenpiteitä. Tällaisissa olosuhteissa asianomaisen sopimuspuolen edellytetään hankkivan kohtuullisen ajan kuluessa lisätiedot, joita tarvitaan riskin objektiivisempaan arviointiin ja sen mukaiseen toimenpiteen tarkasteluun.

(15)

Riskinarviointi, johon tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden on perustuttava, olisi tehtävä saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella riippumattomasti, objektiivisesti ja avoimesti. Lisäksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (11) 22 artiklan 1 kohdalla perustetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (12) säädetään tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita koskevista, sekä kansanterveyteen että eläinten terveyteen liittyvistä säännöistä, jotta ehkäistään ja minimoidaan kyseisistä tuotteista kansanterveydelle ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit ja suojataan etenkin elintarvike- ja rehuketjun turvallisuus. Päällekkäisyyksien välttämiseksi unionin lainsäädännössä tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin ainoastaan niissä tapauksissa, joista asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 ei ole säädetty erityisiä sääntöjä ja joihin liittyy eläinten terveysriski. Asetuksessa (EY) N:o 2069/2009 ei säädetä esimerkiksi siitä, miten eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsitellään taudintorjuntatoimenpiteiden yhteydessä, ja siten nämä seikat kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(17)

Lisäksi tarttuvia eläintauteja – mukaan lukien ihmisiin tarttuvat taudit eli zoonoosit – koskevia erityissääntöjä on jo vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (13), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/99/EY (14) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 (15), ja ihmisessä esiintyviä tartuntatauteja koskevia erityissääntöjä on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1082/2013/EU (16). Näiden säädösten olisi edelleen oltava voimassa tämän asetuksen tultua hyväksytyksi. Päällekkäisyyksien välttämiseksi unionin lainsäädännössä tätä asetusta olisi vastaavasti sovellettava zoonooseihin ainoastaan niissä tapauksissa, joiden osalta ei ole vahvistettu erityisiä sääntöjä kyseisissä muissa unionin säädöksissä. Lisäksi tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta unionin muissa säädöksissä esimerkiksi eläinten lääkitsemisen ja eläinten hyvinvoinnin aloilla säädettyjä sääntöjä.

(18)

Pidettävillä eläimillä esiintyvillä taudeilla voi olla vakavia vaikutuksia maatalouteen ja vesiviljelyyn, kansanterveyteen, ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen. Taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä on kuitenkin usein helpompi soveltaa ihmisten pitämiin eläimiin kuin luonnonvaraisiin eläimiin.

(19)

Myös luonnonvaraisten eläinten populaatioissa esiintyvillä taudeilla voi kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia maatalouteen ja vesiviljelyyn, kansanterveyteen, ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen. Sen vuoksi on aiheellista, että kyseisissä tapauksissa myös luonnonvaraiset eläimet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, sekä näiden tautien mahdollisina uhreina että niiden tartunnanlevittäjinä. Tässä asetuksessa ’luonnonvaraisilla eläimillä’ tarkoitetaan kaikkia muita kuin pidettäviä eläimiä, mukaan lukien irrallaan tavatut ja villiintyneet eläimet, vaikka ne kuuluvat tavanomaisiin kotieläinlajeihin.

(20)

Eläintaudit eivät tartu pelkästään eläinten välisissä tai eläinten ja ihmisten välisissä suorissa kontakteissa. Ne leviävät myös vesiväylien ja ilman välityksellä, tartunnanlevittäjien kuten hyönteisten avulla tai keinosiemennyksessä käytettävän siemennesteen, munasolujen ja alkioiden välityksellä sekä munasolujen luovutuksen tai alkionsiirron yhteydessä. Taudinaiheuttajia voi olla myös elintarvikkeissa ja muissa eläinperäisissä tuotteissa, kuten nahassa, turkiksissa, höyhenissä, sarvissa tai missä tahansa muussa eläimen ruhosta saadussa materiaalissa. Lisäksi taudinaiheuttajat voivat levitä kuljetusvälineiden, laitteiden, rehun sekä heinien ja olkien välityksellä. Eläinterveyttä koskevien vaikuttavien sääntöjen on sen vuoksi katettava kaikki infektioiden leviämistiet ja kaikki niihin liittyvät materiaalit.

(21)

Eläintaudeilla voi olla haitallisia vaikutuksia eläinlajien levinneisyyteen luonnossa, ja siten ne voivat vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen. Tällaisia eläintauteja aiheuttavia mikro-organismeja voidaan sen vuoksi pitää Yhdistyneiden kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettuina vieraslajeina. Tässä asetuksessa säädetyissä toimenpiteissä otetaan huomioon myös biologinen monimuotoisuus, ja sen vuoksi sitä olisi sovellettava sellaisiin eläinlajeihin ja taudinaiheuttajiin, haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut lajit mukaan luettuina, joiden välityksellä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat taudit tarttuvat tai joihin kyseiset taudit vaikuttavat.

(22)

Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä säädetään erikseen maa- ja vesieläimiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista säännöistä. Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY (17) säädetään vesiviljelyeläimiin sovellettavista erityisistä säännöistä. Useimmiten hyvän eläinterveyden hallinnan sekä hyvän kotieläintalouden perusperiaatteita voidaan kuitenkin soveltaa kumpaankin eläinlajiryhmään. Näin ollen sekä maa- että vesieläinten olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, ja siinä olisi mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava kyseiset eläinterveyttä koskevat säännöt. Etenkin pitopaikkojen rekisteröintiin ja hyväksymiseen sekä eläinten jäljitettävyyteen ja siirtoihin unionissa liittyvien näkökohtien osalta tässä asetuksessa pitäydytään kuitenkin aiempaan lähestymistapaan eli siinä säädetään erilliset eläinterveyttä koskevat säännöt maa- ja vesieläimille, mikä johtuu näiden eläinten erilaisesta elinympäristöstä ja eläinten terveyden suojelun erilaisista vaatimuksista.

(23)

Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä ja erityisesti neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (18) säädetään myös sellaisten muiden eläinlajien, kuten matelijoiden, sammakkoeläinten, merinisäkkäiden ja muiden lajien, eläinten terveyttä koskevista perussäännöistä, joista ei säädetä muissa unionin säädöksissä ja jotka eivät kuulu tässä asetuksessa määriteltyihin vesi- tai maaeläimiin. Tällaiset lajit eivät tavallisesti aiheuta merkittävää terveysriskiä ihmisille tai toisille eläimille, ja siksi niihin sovelletaan sääntöjä vain harvoin tai niihin ei sovelleta sääntöjä lainkaan. Tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten välttämiseksi tässä asetuksessa olisi pitäydyttävä aiemmin omaksuttuun lähestymistapaan eli säädettävä oikeudellinen kehys, joka mahdollistaa kyseisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoihin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien sääntöjen vahvistamisen, jos asiaan liittyvät riskit niin edellyttävät.

(24)

Ihmiset pitävät usein tiettyjä eläinlajeja lemmikki- ja seuraeläiminä kotitalouksissaan. Tällaisten lemmikkieläinten, myös koristevesieläinten, pitäminen puhtaasti yksityisiin tarkoituksiin kotitalouksissa sisätiloissa tai ulkona aiheuttaa yleensä pienemmän terveysriskin kuin laajamittaisempi eläinten pito tai siirtäminen, mikä on yleistä maataloudessa, vesiviljelyssä, eläinsuojissa ja eläinten kuljetuksessa yleisemmin. Sen vuoksi näihin lemmikkieläimiin ei olisi aiheellista soveltaa yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat rekisteröintiä, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä siirtoja unionissa, koska se aiheuttaisi perusteettomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia. Rekisteröinti- sekä kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksia ei näin ollen pitäisi soveltaa lemmikkieläinten pitäjiin. Lisäksi olisi sovellettava erityisiä sääntöjä lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin unionissa.

(25)

Jotkin määritellyt eläinryhmät, joihin sovellettavat erityiset eläinten terveyttä koskevat säännöt vahvistetaan tässä asetuksessa, on kyseisen ryhmän moninaisuuden vuoksi tarpeen esittää liitteessä eläinlajien luettelona. Tämä koskee sorkka- ja kavioeläinten ryhmää. Kyseistä luetteloa saattaa olla tarpeen muuttaa tulevaisuudessa taksonomian muutosten vuoksi. Jotta tällaiset muutokset voidaan ottaa huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä II olevaa sorkka- ja kavioeläinten luetteloa.

(26)

Kaikkia tarttuvia eläintauteja ei voida tai ei pitäisi ehkäistä ja torjua sääntelytoimenpiteillä esimerkiksi siinä tapauksessa, että tauti on levinnyt liian laajalle, diagnoosivälineitä ei ole käytettävissä tai yksityissektori pystyy itse toteuttamaan toimenpiteitä taudin torjumiseksi. Tarttuvien eläintautien ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tarkoitetuilla sääntelytoimenpiteillä voi olla merkittäviä talousvaikutuksia asianomaisille aloille, ja ne saattavat aiheuttaa häiriöitä kaupankäynnille. Sen vuoksi on tärkeää, että sellaisia toimenpiteitä toteutetaan ainoastaan silloin, kun ne ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia, esimerkiksi kun jokin tauti aiheuttaa tai sen epäillään aiheuttavan merkittävän riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle.

(27)

Lisäksi tarttuvien eläintautien taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteet olisi muokattava kunkin tarttuvan taudin mukaiseksi, jotta taudin yksilöllinen epidemiologinen profiili ja seuraukset sekä sen levinneisyys unionissa voidaan ottaa huomioon. Kuhunkin tautiin liittyvien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden olisi siksi oltava tautikohtaisia.

(28)

Tarttuvien eläintautien osalta tautitilaan liittyy yleensä infektion kliinisiä oireita tai patologisia ilmentymiä. Koska tämän asetuksen tavoitteena on ehkäistä tiettyjen tarttuvien eläintautien leviäminen ja hävittää kyseiset taudit, taudin määritelmä olisi laajennettava kattamaan taudinaiheuttajien muut kantajat.

(29)

Jotkin tarttuvat eläintaudit eivät leviä helposti muihin eläimiin tai ihmisiin, ja sen vuoksi ne eivät aiheuta laajamittaista vahinkoa taloudelle tai biologiselle monimuotoisuudelle. Näin ollen niistä ei aiheudu unionissa vakavaa uhkaa eläinten terveydelle tai kansanterveydelle, ja niihin voidaan tarvittaessa puuttua kansallisin säännöin.

(30)

Niiden tarttuvien eläintautien osalta, joihin ei sovelleta unionin tasolla säädettyjä toimenpiteitä mutta joilla on jonkin verran taloudellista merkitystä paikallistason yksityissektoriin, tämän yksityissektorin olisi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten avustamana toteutettava kyseisten tautien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä esimerkiksi itsesääntelytoimenpiteiden tai käytännesääntöjen laadinnan avulla.

(31)

Toisin kuin johdanto-osan 29 ja 30 kappaleessa kuvatut tarttuvat eläintaudit, erittäin tarttuvat eläintaudit saattavat levitä helposti rajojen yli, ja jos ne ovat myös zoonooseja, ne voivat vaikuttaa myös kansanterveyteen ja elintarviketurvallisuuteen. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava erittäin tarttuviin eläintauteihin ja zoonooseihin.

(32)

Mikrobilääkeresistenssi, joka tarkoittaa mikro-organismien kykyä säilyä hengissä tai kasvaa sellaisessa pitoisuudessa mikrobilääkettä, joka yleensä on riittävä saman lajin mikro-organismien kasvun hillitsemiseksi tai niiden tappamiseksi, on lisääntymässä. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi” suositetussa toimessa nro 5 korostetaan tämän asetuksen ennaltaehkäisevää merkitystä ja sen seurauksena odotettavaa antibioottien käytön vähentymistä eläimillä. Tällainen mikro-organismien vastustuskyky mikrobilääkkeille, joilla aiemmin oli niihin vaikutus, vaikeuttaa ihmisissä ja eläimissä esiintyvien tartuntatautien hoitoa ja voi näin ollen olla uhka ihmisten tai eläinten terveydelle. Tämän vuoksi mikrobilääkeresistenssin kehittäneitä mikro-organismeja olisi käsiteltävä tarttuvina tauteina, ja niiden olisi näin ollen kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Tämä mahdollistaa tapauksen mukaan ja tarvittaessa toimien toteuttamisen mikrobilääkeresistenttejä organismeja vastaan.

(33)

Tiettyihin tauteihin tai lajeihin liittyvät uudet vaarat voivat kehittyä etenkin kaupankäyntimallien, ympäristön, ilmaston, kotieläintalouden tai maatalousperinteiden muutosten sekä yhteiskunnallisten muutosten tuloksena. Lisäksi tieteellinen edistys voi tuottaa uutta tietoa ja lisätä tietoisuutta olemassa olevista taudeista. Toisaalta nykyisin merkittävät taudit ja lajit saattavat tulevaisuudessa marginalisoitua. Näistä syistä tämän asetuksen soveltamisalan olisi oltava laaja, ja siinä vahvistettavien sääntöjen olisi kohdistuttava tauteihin, jotka ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä. OIE on Euroopan komission tuella laatinut tutkimuksen ”Listing and categorisation of priority animal diseases, including those transmissible to humans” (ensisijaisten eläintautien, myös ihmisiin tarttuvien tautien, luettelointi ja luokitus) ja välineen tätä varten tautien priorisointi- ja luokitusjärjestelmän kehittämiseksi. Mainittu väline on esimerkki järjestelmällisestä lähestymistavasta eläintauteja koskevien tietojen keräämiseksi ja arvioimiseksi.

(34)

On tarpeen perustaa yhdenmukaistettu tarttuvien eläintautien luettelo, jäljempänä ’luetteloidut taudit’, jotka muodostavat riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle joko kaikkialla unionissa tai vain joissakin sen osissa. Tässä asetuksessa jo määriteltyjä viittä tautia olisi täydennettävä liitteessä olevalla tautiluettelolla. Komission olisi tarkistettava ja muutettava tätä liitettä tiettyjen kriteerien mukaisesti. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat kyseisen liitteen muuttamista.

(35)

Tulevaisuudessa saattaa esiintyä uusia tauteja, jotka voivat aiheuttaa vakavia riskejä kansanterveydelle ja eläinten terveydelle ja vaikuttaa terveyteen, talouteen tai ympäristöön. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisten uusien tautien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteistä asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi näiden tautien mahdollisiin kielteisiin seurauksiin puuttumiseksi, vaikka niitä ei vielä olekaan kokonaan arvioitu mahdollista luettelointia varten. Tällaiset toimenpiteet eivät vaikuta hätätoimenpiteisiin, ja niitä voidaan soveltaa edelleen uusiin tauteihin odotettaessa päätöstä niiden luetteloinnista.

(36)

Luetteloidut taudit edellyttävät erilaisia hallinnointiperiaatteita. Jotkin helposti leviävät tartuntataudit, joita ei nykyisin esiinny unionissa, vaativat tiukkoja toimenpiteitä, joiden avulla ne hävitetään heti niiden ilmaannuttua. Tapauksissa, joissa kyseisiä tauteja ei ripeästi hävitetä vaan ne saavat endeemisen luonteen, edellytetään pitkän aikavälin pakollista hävittämisohjelmaa. Muiden, joissain unionin osissa jo esiintyvien tautien osalta edellytetään pakollista tai valinnaista hävittämistä. Näissä tapauksissa on aiheellista asettaa eläinten ja tuotteiden siirtoja koskevia rajoituksia, kuten siirtojen kieltämistä alueille ja alueilta, joilla tautia esiintyy, tai testattava kyseiset eläimet tai tuotteet ennen lähettämistä. Toisaalta kyseisen taudin levinneisyyden seurantaohjelma saattaa riittää ilman muita toimenpiteitä.

(37)

Olisi säädettävä kriteereistä sen varmistamiseksi, että kaikki merkitykselliset näkökohdat tutkitaan päätettäessä, mitkä tarttuvat eläintaudit olisi tämän asetuksen soveltamiseksi merkittävä luetteloon.

(38)

Tässä asetuksessa vahvistettuja, tietyn tarttuvan eläintaudin ehkäisy- ja torjuntasääntöjä olisi sovellettava eläinlajeihin, jotka voivat tartuttaa kyseisen taudin olemalla sille alttiina tai toimimalla sen tartunnanlevittäjinä. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, on tarpeen perustaa sellaisten lajien yhdenmukaistettu luettelo, joihin tiettyjä luetteloituja tauteja koskevia unionin tason toimenpiteitä sovelletaan, jäljempänä ’luetteloidut lajit’, ja sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisesta luettelosta.

(39)

Luokitteluprosessin olisi perustuttava etukäteen määriteltyihin kriteereihin kuten kyseisen luetteloidun taudin profiiliin, sen vaikutustasoon eläinten terveyteen ja kansanterveyteen, eläinten hyvinvointiin ja unionin talouteen, sen leviämisriskiin sekä kyseisen luetteloidun taudin ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden käytettävyyteen. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa säätää siitä, mitä sääntöjä kuhunkin luetteloituun tautiin on sovellettava.

(40)

Tällaisia sääntöjä olisi sovellettava luetteloituihin tauteihin, joita ei tavanomaisesti esiinny unionissa ja joiden hävittämiseksi toteutetaan ehdottomasti toimenpiteitä heti, kun ne havaitaan (esimerkiksi klassinen sikarutto), luetteloituihin tauteihin, jotka on torjuttava kaikissa jäsenvaltioissa niiden hävittämiseksi kaikkialta unionista (nautojen luomistaudin tyyppiset taudit), luetteloituihin tauteihin, jotka ovat merkityksellisiä muutamille jäsenvaltioille ja joita varten tarvitaan toimenpiteitä, jotta tautien leviäminen estetään sellaisiin unionin osiin, jotka ovat virallisesti tautivapaita tai joilla on hävittämisohjelmat kyseisiä luetteloituja tauteja varten (esimerkiksi nautojen tarttuva rinotrakeiitti), luetteloituihin tauteihin, jotka edellyttävät toimenpiteitä niiden leviämisen estämiseksi unioniin kulkeutumisen tai jäsenvaltioiden välisten siirtojen yhteydessä (hevosen näivetystaudin tyyppiset taudit) sekä luetteloidut taudit, joita on seurattava unionissa (pernaruton tyyppiset taudit).

(41)

Tietyn taudin tautiprofiili saattaa muuttua, samoin tautiin liittyvät riskit ja muut olosuhteet. Tämän varalta komissiolle siirrettävään täytäntöönpanovaltaan olisi sisällytettävä myös valta muuttaa tietyn luetteloidun taudin luokkaa ja näin siihen kohdistettavia toimenpiteitä.

(42)

Eläinten parissa työskentelevillä toimijoilla on parhaat edellytykset tarkkailla eläinten terveyttä ja varmistaa se sekä valvoa vastuullaan olevia tuotteita. Siksi heillä tulisi olla ensisijainen vastuu eläintautien leviämisen ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden toteuttamisesta ja vastuullaan olevien tuotteiden valvonnasta.

(43)

Bioturvaaminen on tärkeimpiä toimijoiden ja muiden eläinten parissa työskentelevien käytössä olevia ennaltaehkäisyn välineitä, joilla ehkäistään tarttuvien eläintautien kulkeutuminen eläinpopulaatioon, kehittyminen siinä ja leviäminen edelleen. Bioturvaamisen merkitys tunnustetaan myös tämän asetuksen hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa, jossa nimenomaisesti arvioidaan sen mahdolliset vaikutukset. Hyväksyttyjen bioturvaamistoimenpiteiden olisi oltava riittävän joustavia, niiden olisi sovittava tuotantotyyppiin ja kyseessä oleviin eläinlajeihin tai -luokkiin ja niissä olisi otettava huomioon paikalliset olosuhteet ja tekninen kehitys. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää vähimmäisvaatimuksista, jotka ovat tarpeen bioturvaamistoimenpiteiden yhdenmukaiseksi soveltamiseksi jäsenvaltioissa. Toimijoilla, jäsenvaltioilla tai komissiolla on kuitenkin aina mahdollisuus edistää tarttuvien tautien ennaltaehkäisyä tiukemmin bioturvaamista koskevin vaatimuksin laatimalla omat hyviä käytäntöjä koskevat oppaansa. Bioturvaaminen saattaa vaatia jossakin määrin ennakkoinvestointeja, mutta tuloksena olevan eläintautien vähenemisen tulisi olla myönteinen kannustin toimijoille.

(44)

Biosidivalmisteilla, kuten desinfiointiaineilla, joita käytetään eläinlääkintähygienian tarpeisiin tai elintarvikkeiden ja rehun käsittelypaikoissa, sekä hyönteismyrkyillä, karkottimilla tai jyrsijämyrkyillä on tärkeä osuus bioturvaamisstrategioissa sekä maatiloilla että eläinkuljetusten aikana. Niiden pitäisi näin ollen katsoa kuuluvan bioturvaamiseen.

(45)

Eläinterveyttä koskeva tietämys, joka kattaa taudin oireet ja seuraukset sekä mahdolliset ennaltaehkäisykeinot, kuten bioturvaamisen, käsittelyn ja valvonnan, on tehokkaan eläinterveyden hallinnan ennakkoedellytys ja olennaisen tärkeä tekijä varmistettaessa eläintautien varhainen havaitseminen. Toimijoiden ja eläinalan ammattilaisten olisi sen vuoksi hankittava tällaiset tarvittavat tiedot. Nämä tiedot voi hankkia eri tavoin, esimerkiksi virallisen koulutuksen avulla sekä maatalousalalla olemassa olevan maatilojen neuvontajärjestelmän välityksellä taikka epävirallisella koulutuksella, jossa kansallisilla ja unionin tason maataloustuottajajärjestöillä ja muilla organisaatioilla voi olla tärkeä merkitys.

(46)

Eläinlääkäreillä ja vesieläinlääkinnän ammattilaisilla on keskeinen asema kaikessa eläinterveyden hallinnassa, ja tässä asetuksessa olisi säädettävä heidän rooliaan ja vastuutaan koskevista yleisistä säännöistä.

(47)

Eläinlääkäreiden koulutus ja ammattipätevyys osoittavat, että he ovat hankkineet muun muassa tautien diagnosoinnin ja eläinten hoitamisen edellyttämät tiedot, taidot ja valmiudet. Lisäksi joissain jäsenvaltioissa on historiallisista syistä tai siksi, että vesieläinten tauteja hoitavia eläinlääkäreitä ei ole, vesieläinlääkinnän ammattilaisiksi kutsuttu erityisammattiryhmä. Nämä ammattilaiset eivät perinteisesti ole eläinlääkäreitä, mutta he harjoittavat vesieläinlääkintää. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi kunnioitettava kyseisten jäsenvaltioiden päätöstä tunnustaa tämä ammatti. Kyseisissä tapauksissa vesieläinlääkinnän ammattilaisilla olisi työalansa osalta oltava samat vastuut ja velvollisuudet kuin eläinlääkäreillä. Tämä lähestymistapa on vesieläinten terveyttä koskevan OIE:n säännöstön mukainen.

(48)

Jäsenvaltiot ja etenkin niiden eläinten terveydestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset kuuluvat tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyn ja torjunnan keskeisiin toimijoihin. Eläinten terveydestä vastaavalla toimivaltaisella viranomaisella on tärkeä asema suhteessa seurantaan, hävittämiseen, taudintorjuntatoimenpiteisiin, valmiussuunnitteluun ja tauteja koskevan tietoisuuden lisäämiseen samoin kuin eläinten siirtojen helpottamisessa ja kansainvälisessä kaupassa myöntäessään eläinten terveystodistuksia. Voidakseen suorittaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä jäsenvaltioilla on oltava käytössään riittävät taloudelliset, infrastruktuuri- ja henkilöstöresurssit koko alueellaan, mukaan lukien laboratoriovalmiudet sekä tieteellinen ja muu tarvittava tietotaito.

(49)

Toimivaltaiset viranomaiset eivät rajallisten resurssiensa vuoksi aina kykene toteuttamaan kaikkia tässä asetuksessa vaadittuja toimia. Sen vuoksi on tarpeen säätää oikeusperustasta, joka koskee tiettyjen tehtävien suorittamisen siirtämistä eläinlääkäreille, jotka eivät ole virkaeläinlääkäreitä. Samasta syystä jäsenvaltioille olisi annettava lupa sallia myös luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden suorittaa tiettyjä tehtäviä tietyin edellytyksin.

(50)

Jotta varmistetaan, että taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden yleistä soveltamista kaikkialla unionissa koskevat tarpeelliset edellytykset vahvistetaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muiden sellaisten tehtävien suorittamisen siirtämistä, jotka toimivaltainen viranomainen voi siirtää muille eläinlääkäreille kuin virkaeläinlääkäreille.

(51)

Optimaalinen eläinterveyden hallinta voi toteutua ainoastaan yhteistyönä eläinten pitäjien, toimijoiden, eläinlääkäreiden, eläinlääkinnän ammattilaisten, muiden sidosryhmien ja kauppakumppanien kanssa. Heidän tukensa varmistamiseksi on tarpeen järjestää selkeällä, avoimella ja osallistavalla tavalla päätöksentekomenettelyt ja tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen.

(52)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi myös toteutettava asianmukaiset tiedottamistoimet etenkin silloin, kun on perustellut syyt epäillä, että eläimet tai tuotteet saattavat aiheuttaa eläinten terveyteen tai kansanterveyteen kohdistuvan riskin, tai kun kyseessä on yleinen etu. Näissä tapauksissa kyseiset eläimet tai tuotteet voivat olla peräisin unionista tai saapua unioniin sen ulkopuolelta. Tällaisia tuotteita saattavat tuoda unioniin myös unionin ulkopuolella matkustavat henkilöt matkatavaranaan. Kansalaisille annettavien tietojen olisi näin ollen katettava myös tällaisiin tilanteisiin liittyvät riskit.

(53)

Jotta vältetään taudinaiheuttajien vapautuminen laboratorioista, tutkimuslaitoksista ja muista taudinaiheuttajia käsittelevistä laitoksista, on olennaisen tärkeää, että ne toteuttavat asianmukaiset bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyvät toimenpiteet. Tässä asetuksessa olisi siksi säädettävä turvallisuustoimenpiteistä, jotka on toteutettava käsiteltäessä tai kuljetettaessa tällaisia taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita. Asiaa koskevaa velvoitetta olisi sovellettava myös kaikkiin luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, jotka osallistuvat tällaiseen toimintaan. Jotta varmistetaan turvallisuusstandardien noudattaminen käsiteltäessä helposti tarttuvia taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisissä laboratorioissa, tutkimuslaitoksissa ja muissa laitoksissa toteutettavia turvallisuustoimenpiteitä sekä taudinaiheuttajien siirtoja.

(54)

Varhainen havaitseminen ja selkeä taudeista ilmoittamisen ja raportoinnin ketju ovat tehokkaan taudintorjunnan olennaisia edellytyksiä. Jotta reagointi on tehokasta ja nopeaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jokaisesta tiettyjen luetteloitujen tautien epäilystä tai taudinpurkauksen vahvistumisesta olisi välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

(55)

Eläinlääkärit ovat tautitutkimuksen avaintoimijoita ja keskeisiä linkkejä toimijoiden ja toimivaltaisen viranomaisen välillä. Sen vuoksi asianomaisten toimijoiden olisi ilmoitettava eläinlääkäreille eläinten epätavallisesta kuolleisuudesta, muista vakavista tautiongelmista tai tuotantomäärien merkittävästä vähentymisestä määrittämättömästä syystä.

(56)

Jotta varmistetaan toimiva ja tehokas ilmoittaminen ja selvennetään epätavallisen kuolleisuuden ja muiden vakavien tautien merkkien olosuhteita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kriteerejä, joiden perusteella määritetään, milloin on kyse ilmoittamista edellyttävistä olosuhteista, sekä soveltuvissa tapauksissa tarkempia tutkimuksia koskevia sääntöjä.

(57)

On erittäin tärkeää, että jäsenvaltion olisi välittömästi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiettyjen luetteloitujen tautien puhkeamisesta alueellaan. Tällaisen ilmoittamisen ansiosta naapurijäsenvaltiot ja muut jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat tarvittaessa toteuttaa varotoimenpiteitä.

(58)

Toisaalta joidenkin tautien osalta välitön ilmoittaminen ja toimien toteuttaminen eivät ole tarpeellisia. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää koota tietoja ja raportoida kyseisten tautien esiintymisestä tautitilanteen valvomiseksi ja toteuttaa tarvittaessa taudinehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä. Tätä raportointivelvollisuutta voidaan soveltaa myös tauteihin, joista edellytetään unioninlaajuista ilmoittamista mutta joista tarvitaan lisätietoja tehokkaiden taudinehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden toteuttamiseksi. Jotta varmistetaan, että kunkin taudin leviämisen ehkäisemiseksi tai taudin torjumiseksi tarvittavat paikkansapitävät tiedot kerätään oikea-aikaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä siitä, mistä seikoista on raportoitava.

(59)

Taudeista ilmoittamisen ja raportoinnin tärkein tarkoitus on tuottaa luotettavaa, avointa ja käytettävissä olevaa epidemiologista tietoa. Unionin tasolla olisi perustettava sähköinen vuorovaikutteinen tietojärjestelmä luetteloitujen tautien ja tarvittaessa uusien tautien tai mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien seurantaa koskevien tietojen tehokasta keruuta ja hallinnointia varten. Tällainen järjestelmä edistäisi optimaalista tietojen saatavuutta, helpottaisi tiedonvaihtoa ja vähentäisi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista rasitetta yhdistämällä unionin tason ja kansainvälisen tason ilmoitukset ja raportoinnin yhdeksi prosessiksi OIE:n tietokannan välityksellä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus direktiivin 2003/99/EY mukaiseen tietojen vaihtoon nähden.

(60)

Jotta voidaan varmistaa taudeista ilmoittamista ja raportointia koskevien unionin sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta sellaisten tautien luettelon laatimiseksi, joihin sovelletaan tässä asetuksessa vahvistettuja unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia koskevia sääntöjä, sekä taudeista ilmoittamisessa ja raportoinnissa tarvittavien menettelyjen, esitysmuotojen ja tiedonvaihdon määrittämiseksi.

(61)

Seuranta on keskeisen tärkeää taudintorjuntapolitiikassa. Seurannan avulla pitäisi olla mahdollista havaita tarttuvat eläintaudit varhaisessa vaiheessa ja ilmoittaa niistä tehokkaasti, jotta asianomainen toimiala ja toimivaltainen viranomainen voivat tarvittaessa soveltaa oikea-aikaisia taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä ja hävittää kyseisen taudin. Lisäksi seurannan tulisi tuottaa tietoja kunkin jäsenvaltion ja unionin eläinten terveystilanteesta tautivapauden vahvistamisen perusteeksi ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan helpottamiseksi.

(62)

Toimijat tarkkailevat eläimiään säännöllisesti, ja heillä on parhaat edellytykset havaita epätavallinen kuolleisuus tai muut vakavat taudin oireet. Sen vuoksi toimijat ovat kaiken seurannan kulmakivi, ja he ovat toimivaltaisen viranomaisen suorittaman seurannan kannalta olennaisen tärkeitä.

(63)

Toimijoiden ja eläinlääkärien tai vesieläinlääkinnän ammattilaisten välisen tiiviin yhteistyön ja tietojenvaihdon varmistamiseksi ja toimijoiden suorittaman seurannan täydentämiseksi pitopaikoissa olisi tehtävä eläinterveyskäyntejä, siten kuin tuotantotyyppi ja muut asiankuuluvat seikat huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista. Jotta voidaan varmistaa eläinterveyskäyntien yhdenmukainen suorittaminen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa vähimmäisvaatimukset.

(64)

On tärkeää, että toimivaltaisella viranomaisella on käytössä seurantaa edellyttävien luetteloitujen tautien seurantajärjestelmä. Tämän pitäisi koskea myös uusia tauteja, koska kyseisen taudin mahdolliset terveysriskit olisi arvioitava ja epidemiologisia tietoja kerättävä tällaista arviointia varten. Resurssien käytön optimoimiseksi tietoja olisi kerättävä, levitettävä ja käytettävä mahdollisimman toimivalla ja tehokkaalla tavalla.

(65)

Seurannan menetelmät, suoritustiheys ja tehokkuus olisi mukautettava kuhunkin tautiin sopivaksi, ja niissä olisi otettava huomioon seurannan tarkoitus, eläinten terveystilanne asianomaisella vyöhykkeellä sekä mahdollinen toimijoiden suorittama lisäseuranta. Aiheelliset epidemiologisen seurannan toimet voisivat ulottua yksinkertaisesta, luetteloidun tai uuden taudin tai muiden poikkeamien, kuten epätavallisen kuolleisuuden tai muiden taudin merkkien esiintymisen tai epäilyksen, vuoksi tapahtuvasta ilmoittamisesta ja raportoinnista erityiseen ja kattavaan seurantaohjelmaan, joka tavanomaisesti sisältää täydentävät näytteidenotto- ja testausjärjestelmät.

(66)

Taudin epidemiologisen profiilin ja asiaankuuluvien riskitekijöiden mukaisesti saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön erityinen seurantaohjelma, joka käsittää määriteltyjä ja järjestelmällisiä toimia. Tällöin jäsenvaltioiden on aiheellista laatia kohdennettuja seurantaohjelmia. Kun tällaiset ohjelmat ovat aiheellisia koko unionin kannalta, olisi säädettävä säännöistä ohjelmien yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

(67)

Seurantaohjelmien olisi oltava unionin tavoitteiden mukaisia ja siksi unionin tasolla yhteensovitettuja. Tätä tarkoitusta varten ohjelmat olisi toimitettava tiedoksi komissiolle. Erityisiä seurantaohjelmia täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden olisi lisäksi säännöllisesti toimitettava komissiolle raportteja kyseisten seurantaohjelmien tuloksista. Jotta voidaan varmistaa seurantaohjelmien yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta laatia seurantaohjelmia edellyttävien luetteloitujen tautien luettelo ja säätää yhdenmukaistetuista menettelyistä, muodoista, tiedoista, tiedonvaihdosta ja seurantaohjelmien arvioinnissa käytettävistä kriteereistä.

(68)

Usein on tarpeen antaa yksityiskohtaisia tietoja siitä, mikä seurannan muoto sopii millekin taudille, koska joidenkin tautien seuranta voidaan rajoittaa raportointiin ja ilmoittamiseen, kun taas toisten tautien kohdalla on tarpeen ottaa käyttöön perusteellinen unionin laajuinen erityinen seurantaohjelma. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seurannan suunnittelua, unionin kannalta merkityksellisen seurantaohjelmaa edellyttävän taudin määrittämisen ja taudinpurkausten virallisen vahvistamisen kriteerejä, kyseisten tautitapausten määrittelyä sekä seurantaohjelmia koskevia vaatimuksia niiden sisällön, tällaisiin ohjelmiin sisällytettävien tietojen ja niiden soveltamisajan osalta.

(69)

Jäsenvaltioilta, jotka eivät ole tai joiden ei tiedetä olevan vapaita niistä luetteloiduista taudeista, joihin on sovellettava tämän asetuksen mukaisia hävittämistoimenpiteitä, olisi edellytettävä pakollisten hävittämisohjelmien perustamista kyseisten tautien hävittämiseksi, jos hävittäminen on pakollista unionissa.

(70)

Toisaalta on olemassa tauteja, jotka ovat unionin kannalta huolta aiheuttavia mutta joiden hävittämistä ei ole tarpeen edellyttää jäsenvaltioilta. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus perustaa kyseisiä tauteja varten valinnaisia hävittämisohjelmia, jos ne päättävät, että hävittäminen on niille tärkeää. Tällaiset valinnaiset hävittämisohjelmat tunnustettaisiin unionin tasolla, ja ne edellyttäisivät tiettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamista. Ne saattavat myös antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden komission hyväksynnällä edellyttää tiettyjä takuita, kun eläimiä vastaanotetaan toisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista.

(71)

Jotta voidaan varmistaa tautien hävittämisohjelmien yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisten ohjelmien toimittamista koskevista menettelyistä, tulosindikaattoreista ja raportoinnista.

(72)

Jäsenvaltiolla pitäisi lisäksi olla mahdollisuus julistaa koko alueensa tai sen vyöhykkeet tai lokerot vapaaksi yhdestä tai useammasta luetteloidusta taudista, joihin sovelletaan pakollisia tai valinnaisia hävittämisohjelmia koskevia sääntöjä, suojatakseen ne tällaisten luetteloitujen tautien kulkeutumiselta muista unionin osista tai kolmansista maista tai alueilta. Tätä tarkoitusta varten olisi vahvistettava selkeä, yhdenmukaistettu menettely sekä tarvittavat taudista vapaan aseman kriteerit. Jotta voidaan varmistaa taudista vapaan aseman tunnustamisen yhdenmukainen täytäntöönpano unionissa, taudista vapaa asema on tarpeen hyväksyä virallisesti, ja sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä tällainen asema.

(73)

OIE on maaeläinten ja vesieläinten terveyttä koskevien säännöstöjen, jäljempänä ’OIE:n säännöstöt’, yhteydessä ottanut käyttöön lokeroperusteista lähestymistapaa koskevan käsitteen. Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä tämä käsite tunnustettiin ainoastaan tiettyjen eläinlajien ja tautien osalta, jotka täsmennettiin erityisessä unionin lainsäädännössä; kyse oli lintuinfluenssasta ja vesieläinten taudeista. Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää lokerojärjestelmää myös muiden eläinlajien ja tautien kohdalla. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä lokeroiden tunnustamista koskevien yksityiskohtaisten edellytysten ja hyväksymistä koskevien sääntöjen sekä lokeroita koskevien vaatimusten vahvistamiseksi.

(74)

Jäsenvaltioiden olisi julkistettava taudista vapaat alueensa ja niiden vyöhykkeet ja lokerot tiedottaakseen asiasta kauppakumppaneilleen ja helpottaakseen kauppaa.

(75)

Taudista vapaan aseman tunnustamista koskevien yksityiskohtaisten edellytysten vahvistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisen aseman saamisen kriteerejä ja edellytyksiä, taudista vapaan aseman osoittamiseksi tarvittavia todisteita, erityisiä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä, mukaan lukien rokottamattomuusstatus soveltuvissa tapauksissa, rajoituksia, toimitettavia tietoja, poikkeuksia sekä kyseisen aseman säilyttämistä, väliaikaista tai kokonaan peruuttamista tai palauttamista.

(76)

Jotta voidaan varmistaa taudista vapaan aseman saamista koskevien menettelyjen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta määrittää luetteloidut taudit, joiden osalta lokeroperusteinen lähestymistapa on mahdollinen, sekä vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt hakemusten toimittamismuodoista ja tietojenvaihdosta.

(77)

Tietyille luetteloiduille taudeille altis eläinpopulaatio, jota ei ole rokotettu, vaatii jatkuvaa tietoisuutta taudista ja korkeaa valmiusastetta. Valmiussuunnitelmat ovat osoittautuneet tärkeäksi välineeksi aiempien tauteihin liittyvien hätätilanteiden onnistuneessa hallinnassa. Jotta varmistetaan, että käytössä on tällainen toimiva ja tehokas tauteihin liittyvien hätätilanteiden hallintaväline, joka on tarpeeksi joustava mukautuakseen hätätilanteisiin, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa tarvittavat säännöt valmiussuunnitelmien toteuttamiseksi.

(78)

Aiemmat eläinterveyskriisit ovat osoittaneet, että tauteihin liittyviä hätätapauksia koskevista spesifeistä, yksityiskohtaisista ja nopeista hallintomenettelyistä on etua. Organisaatioon liittyvillä menettelyillä olisi voitava varmistaa nopea ja tehokas reagointi ja parantaa kaikkien asianomaisten osapuolten ja etenkin toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien toimien koordinointia. Menettelyihin olisi sisällyttävä myös yhteistyö naapureina olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jos tämä on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista.

(79)

Jotta valmiussuunnitelmien käyttökelpoisuus todellisissa hätätilanteissa voidaan varmistaa, on olennaisen tärkeää harjoitella tilanteita ja testata asianomaisen järjestelmän toimivuutta. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava simulaatioharjoituksia yhteistyössä naapureinaan olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jos tämä on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista.

(80)

Jotta voidaan varmistaa valmiussuunnitelmien ja simulaatioharjoitusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa kyseisten suunnitelmien ja harjoitusten käytännön toteutusta koskevat säännöt.

(81)

Eläinlääkkeillä, kuten rokotteilla, hyperimmuuneilla seerumeilla ja mikrobilääkkeillä, on tärkeä merkitys tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Tämän asetuksen hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa korostetaan etenkin rokotteiden merkitystä eläintautien ennaltaehkäisyn, torjunnan ja hävittämisen välineenä.

(82)

Joidenkin tarttuvien eläintautien torjuntastrategioissa kuitenkin edellytetään tiettyjen eläinlääkkeiden käytön kieltämistä tai rajoittamista, koska ne haittaisivat näiden strategioiden vaikuttavuutta. Esimerkiksi tietyt eläinlääkkeet saattavat peittää taudin oireet, tehdä taudinaiheuttajan havaitsemisen mahdottomaksi tai vaikeuttaa nopean diagnoosin ja erotusdiagnoosin tekemistä ja vaarantaa siten taudin havaitsemisen.

(83)

Eri luetteloitujen tautien torjuntastrategiat voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi säädettävä eläinlääkkeiden käyttöä koskevista säännöistä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä yhdenmukaistetuista kriteereistä päätettäessä, käytetäänkö rokotteita, hyperimmuuneja seerumeja ja mikrobilääkkeitä ja miten niitä käytetään. Jotta varmistetaan joustava lähestymistapa ja otetaan huomioon luetteloitujen tautien erityispiirteet ja vaikuttavien hoitojen saatavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen luetteloitujen tautien torjunnan yhteydessä käytettävien tiettyjen eläinlääkkeiden käyttöä koskevia rajoituksia, kieltoja tai velvoitteita. Kiireellisissä tapauksissa ja sellaisten kehittymässä olevien riskien torjumiseksi, joilla saattaa olla tuhoisat seuraukset eläinten terveydelle tai kansanterveydelle, taloudelle, yhteiskunnalle tai ympäristölle, tällaiset toimenpiteet pitäisi voida hyväksyä kiireellistä menettelyä noudattaen.

(84)

Asiakirjan ”Expert opinion on vaccine and/or diagnostic banks for major animal diseases” (asiantuntijalausunto tärkeimpien eläintautien rokotepankeista ja/tai diagnostisista pankeista) päätelmien seurauksena myös unionille ja jäsenvaltioille pitäisi antaa mahdollisuus perustaa antigeeni- ja rokotevarantoja sekä diagnostisten reagenssien varantoja niiden luetteloitujen tautien osalta, jotka aiheuttavat vakavan uhkan eläinterveydelle tai kansanterveydelle. Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankin perustaminen edistäisi eläinten terveyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista mahdollistamalla nopean ja vaikuttavan reagoinnin, kun pankin resursseja tarvitaan, ja merkitsisi rajallisten resurssien tehokasta käyttöä.

(85)

Nopean ja tehokkaan reagoinnin varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisten pankkien perustamista ja hallinnointia ja niiden toimintaan sovellettavia turvallisuusstandardeja ja -vaatimuksia. Tässä asetuksessa ei kuitenkaan pitäisi säätää tällaisten tautien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden, kuten rokottamisen, rahoitusta koskevien sääntöjen hyväksymisestä.

(86)

Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien ensisijaista käyttöä koskevat kriteerit olisi vahvistettava tehokkaan jakelun varmistamiseksi hätätilanteissa.

(87)

Unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevia tiettyjä yksityiskohtaisia tietoja olisi bioterrorismiin ja agroterrorismiin liittyvistä turvallisuussyistä käsiteltävä luottamuksellisina, ja niiden julkistaminen olisi kiellettävä. Mitä tulee kansallisia rokotepankkeja koskeviin samantyyppisiin tietoihin, olisi otettava huomioon eri jäsenvaltioiden tiedonvälityksen vapautta koskevat perustuslailliset vaatimukset ja samalla varmistettava, että kyseisiä tietoja käsitellään luottamuksellisina.

(88)

Jotta voidaan varmistaa unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien yhdenmukainen hallinnointi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää yksityiskohtaiset säännöt siitä, mitä biologisia aineita kyseisissä pankeissa on oltava ja minkä tautien varalta, sekä antigeenien, rokotteiden ja diagnostisten reagenssien toimituksia, määriä, varastointia ja jakelua koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyyn liittyvistä ja teknisistä vaatimuksista sekä komissiolle toimitettavien tietojen sisällöstä ja toimitustiheydestä.

(89)

Sellaisen luetteloidun taudin taudinpurkauksen esiintyessä, jonka katsotaan aiheuttavan suuren riskin eläinterveydelle tai kansanterveydelle unionissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toteutetaan välittömiä taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin hävittämiseksi ja eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelemiseksi.

(90)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi vastattava niiden ensivaiheen tutkimusten käynnistämisestä, joilla vahvistetaan tai suljetaan pois sellaisen helposti tarttuvien tartuntataudin taudinpurkaus, jonka katsotaan aiheuttavan suuren riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle unionissa.

(91)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava käyttöön alustavat taudintorjuntatoimenpiteet ehkäistäkseen luetteloidun taudin mahdollinen leviäminen ja tehtävä epidemiologinen selvitys.

(92)

Heti kun luetteloidun taudin esiintyminen on vahvistettu, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava tarpeelliset taudintorjuntatoimenpiteet, joihin kuuluu tarvittaessa rajoitusvyöhykkeiden perustaminen, kyseisen taudin hävittämiseksi ja sen edelleen leviämisen ehkäisemiseksi.

(93)

Luetteloidun taudin esiintyminen luonnonvaraisissa eläimissä saattaa aiheuttaa riskin kansanterveydelle ja pidettävien eläinten terveydelle. Sen vuoksi olisi vahvistettava tarvittaessa luonnonvaraisiin eläimiin sovellettavia taudintorjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevat erityissäännöt.

(94)

Joissakin tapauksissa tiettyjen eläinten, kuten harvinaisten rotujen ja lajien, pienet populaatiot saattavat vaarantua, kun luetteloidun taudin esiintymisen vuoksi toteutetaan tavallisia taudintorjuntatoimenpiteitä. Kyseisten rotujen ja lajien suojelu saattaa vaatia toimivaltaiselta viranomaiselta muutettujen toimenpiteiden toteuttamista. Tällainen muuttaminen ei kuitenkaan saisi haitata kyseisen taudin yleistä torjuntaa.

(95)

Niiden luetteloitujen tautien osalta, jotka eivät ole helposti tarttuvia ja joihin sovelletaan pakollista hävittämistä, olisi toteutettava taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisten tautien leviämisen ehkäisemiseksi varsinkin tartunnoista vapailla alueilla. Nämä toimenpiteet voivat kuitenkin mahdollisesti olla rajoitetumpia tai erilaisia verrattuna kaikkein vaarallisimpiin luetteloituihin tauteihin sovellettaviin toimenpiteisiin. Sen vuoksi tässä asetuksessa pitäisi säätää näitä vähemmän vaarallisia tauteja koskevista erityissäännöistä. Myös valinnaista hävittämisohjelmaa täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden olisi toteutettava tällaiset taudintorjuntatoimenpiteet. Joissain tapauksissa taudin profiilista ja epidemiologisesta tilanteesta riippuen hävittäminen saattaa olla pitkän aikavälin tavoite, kun taas lyhyellä aikavälillä saatetaan pyrkiä taudin torjuntaan. Taudintorjuntatoimenpiteiden olisi kuitenkin oltava tasoltaan ja tehokkuudeltaan oikeasuhteisia, ja niissä olisi otettava huomioon kyseessä olevan luetteloidun taudin ominaispiirteet, levinneisyys ja merkitys asianomaiselle jäsenvaltiolle ja koko unionille.

(96)

Jotta varmistetaan toimijoiden, lemmikkieläinten pitäjien ja toimivaltaisten viranomaisten toteuttama tässä asetuksessa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden tehokas soveltaminen ja ottaen huomioon tiettyjä luetteloituja tauteja koskevien taudintorjuntatoimenpiteiden erityispiirteet ja niihin liittyvät riskit, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisista taudintorjuntatoimenpiteistä epäiltäessä luetteloidun taudin esiintymistä tai vahvistettaessa luetteloidun taudin esiintyminen pitopaikoissa, muissa paikoissa ja rajoitusvyöhykkeillä.

(97)

Jotta varmistetaan komission mahdollisuus hyväksyä väliaikaisia erityisiä taudintorjuntatoimenpiteitä tapauksessa, jolloin tässä asetuksessa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia kyseessä olevan riskin torjumiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia taudintorjuntatoimenpiteitä.

(98)

Tiettyjen maaeläimiä pitävien tai sukusoluja ja alkioita käsittelevien tai kuljettavien pitopaikkojen ja kuljettajien rekisteröinti on tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi suorittaa riittävää seurantaa ja ehkäistä, torjua ja hävittää tarttuvia eläintauteja.

(99)

Perusteettomien hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten välttämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava rajoitettu mahdollisuus vapauttaa rekisteröintivelvoitteesta tietyntyyppiset pitopaikat, joihin liittyvä riski on pieni. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta tällaisten poikkeusten myöntämisen kohdalla noudatettaisiin yhdenmukaista toimintatapaa. Yhdenmukainen toimintatapa on tarpeen erityisesti, jotta rekisteröintivelvoitteesta ei vapauteta tietyntyyppisiä pitopaikkoja. Tämä on erityisen tärkeää sekä niiden pitopaikkojen osalta, joihin liittyy eläinten terveyteen kohdistuva merkityksetöntä suurempi riski, että niiden pitopaikkojen osalta, joihin liittyy myös kansanterveyteen kohdistuva merkityksetöntä suurempi riski. Tällainen riski voi syntyä esimerkiksi pidettäessä eläimiä, jotka ovat tiiviissä yhteydessä ihmisiin tai ihmisten lähellä, kuten jalostettaessa koiria tietyllä jatkuvalla ja järjestelmällisellä tavalla niin, että perimmäisenä tarkoituksena on myydä ne lemmikkieläimiksi kotitalouksiin.

(100)

Jos tietyntyyppinen maaeläimiä pitävä tai sukusoluja ja alkiota käsittelevä tai varastoiva pitopaikka aiheuttaa erityisen eläinten terveysriskin, siihen olisi sovellettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

(101)

Jotta vältetään etenkin yrityksille, joihin liittyvä riski on pieni, aiheutuvat perusteettomat hallinnolliset rasitteet ja kustannukset, asian liittyvien toimenpiteiden olisi mahdollisuuksien mukaan oltava sillä tavalla joustavia, että rekisteröinti- ja hyväksyntäjärjestelmä voidaan mukauttaa paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja tuotantomalleihin.

(102)

Joissakin tapauksissa tiettyjen rekisteröinti- tai hyväksymisehtojen yhdenmukaistaminen kautta unionin on toivottavaa tai tarpeen. Esimerkiksi sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen ja eläinten kokoamisten olisi täytettävä tietyt ehdot ja ne olisi hyväksyttävä kansainvälisten standardien noudattamiseksi, mikä mahdollistaa sen, että unioni voi antaa kolmansille maille takuut eläinten terveydestä kaupankäynnin yhteydessä. Tällaisiin ehtoihin voi sisältyä myös erityistä koulutusta tai ammatillista pätevyyttä koskevia vaatimuksia tiettyjen hyvin erityisten pitopaikkojen tai toimintojen osalta (esimerkiksi alkioiden keruuryhmät) tai jopa velvoite toimivaltaisen viranomaisen erityisseurannasta. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä näistä erityisehdoista säätämistä varten valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat näitä yksityiskohtaisia vaatimuksia.

(103)

Hallinnollisen rasitteen keventämiseksi rekisteröinnit ja hyväksynnät olisi soveltuvissa tapauksissa sisällytettävä rekisteröinti- ja hyväksyntäjärjestelmään, jonka asianomainen jäsenvaltio on mahdollisesti jo perustanut muita tarkoituksia varten.

(104)

Toimijoilla on ensikäden tietoa hoitamistaan eläimistä. Sen vuoksi heidän olisi pidettävä yllä ajantasaisia rekisteritietoja, joita tarvitaan luetteloidun taudin esiintyessä eläinten terveydentilan arviointia, jäljitettävyyttä ja epidemiologista selvitystä varten. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tutustua helposti näihin rekisteritietoihin.

(105)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi rekisteröityjä pitopaikkoja ja toimijoita sekä hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevien ajantasaisten tietojen saatavuuden varmistamiseksi perustettava ja pidettävä yllä kyseisten pitopaikkojen ja toimijoiden rekisteriä. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisista tiedoista, jotka on määrä sisällyttää pitopaikkojen ja toimijoiden rekisteriin.

(106)

Pitopaikan olisi täytettävä tietyt vaatimukset, jotta toimivaltainen viranomainen hyväksyisi sen. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tehtävä pitopaikkaan tarkastuskäynti ennen hyväksynnän myöntämistä sen toteamiseksi, että kaikki vaatimukset täyttyvät. Joissain tapauksissa kaikki edellytykset eivät täyty välittömästi, mutta jäljellä olevat puutteet eivät aiheuta merkittävää riskiä eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. Tällöin toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava antaa ehdollinen hyväksyntä, jonka jälkeen tehdään toinen tarkastuskäynti sen toteamiseksi, että edistystä on tapahtunut. Näissä tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen olisi annettava kyseisten pitopaikkojen toimijoille tarpeellista opastusta, jotta nämä ymmärtävät puutteet ja voivat suunnitella niiden korjaamista.

(107)

Toimiva jäljitettävyys on keskeisen tärkeää taudintorjuntapolitiikassa. Tässä asetuksessa säädettyjen tautien ennaltaehkäisy- ja torjuntasääntöjen tehokkaan soveltamisen helpottamiseksi käytössä olisi oltava pidettävien maaeläinten eri lajeille sekä sukusoluille ja alkioille soveltuvat tunnistus- ja rekisteröintivaatimukset. Lisäksi on tärkeää säätää mahdollisuudesta perustaa tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä niitä lajeja varten, joiden osalta tällaista järjestelmää ei nykyisin ole tai jos muuttuvat olosuhteet ja riskit sitä edellyttävät.

(108)

Joillekin eläinlajeille, joiden osalta on tärkeää voida jäljittää yksittäisiä eläimiä tai eläinryhmiä, olisi vaadittava fyysinen tunnistin. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen eläin olisi merkittävä fyysisesti, varustettava merkillä, mikrosirulla tai muulla tunnistimella, joka näkyy tai voidaan havaita eläimen ulko- tai sisäpuolella ja jota ei voi helposti poistaa.

(109)

Tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sujuvan toiminnan takaamiseksi ja jäljitettävyyden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tietokantoihin liittyviä velvoitteita, eri eläinlajeja koskevia yksityiskohtaisia tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksia, mukaan lukien poikkeukset ja edellytykset poikkeuksille, ja asiakirjoja.

(110)

On aiheellista vähentää hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia ja säätää järjestelmän joustavuudesta olosuhteissa, joissa jäljitettävyysvaatimukset voidaan täyttää muilla tavoin kuin tässä asetuksessa säädetyillä keinoilla. Näin ollen komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksista myönnettäviä poikkeuksia.

(111)

Jotta voidaan varmistaa tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän ja jäljitettävyyden yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, jotka koskevat tietokantojen teknisiä eritelmiä, tunnistuskeinoja, asiakirjoja ja niiden muotoa sekä määräaikoja.

(112)

Taudin mahdollisesti tartuttavien eläinten ja tuotteiden siirtoja koskevat rajoitukset ovat tärkeä väline tarttuvan eläintaudin kulkeutumisen ja leviämisen ehkäisyssä. Eläinten ja tuotteiden siirtorajoituksilla saattaa kuitenkin olla vakava taloudellinen vaikutus, ja ne voivat häiritä sisämarkkinoiden toimintaa. Tällaisia rajoituksia pitäisi siksi asettaa ainoastaan silloin, kun se on tarpeellista ja oikeassa suhteessa riskeihin. Tämä lähestymistapa on SPS-sopimuksen periaatteiden ja OIE:n kansainvälisten standardien mukainen.

(113)

Kaikkiin eläinten siirtoihin olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä vaatimuksia, kuten kieltoa siirtää eläimiä pitopaikasta, jossa esiintyy epätavallista kuolleisuutta tai muita taudin oireita, joiden syytä ei ole määritetty, tai kuljetuksen aikana sovellettavia taudinehkäisyvaatimuksia.

(114)

Nykyisellään unionin eläinterveyssäännöstössä säädetyssä maaeläinten ja tuotteiden siirtoja koskevassa sääntelykehyksessä vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat ensisijaisesti tällaisia siirtoja jäsenvaltioiden välillä, ja siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää niiden alueen sisällä tapahtuvia siirtoja koskevat tarpeelliset vaatimukset. Tämän asetuksen hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa vertailtiin laajasti nykyistä tilannetta ja vaihtoehtoa, jossa myös jäsenvaltioiden sisäisiin siirtoihin sovellettavat säännöt yhdenmukaistettaisiin unionin tasolla. Johtopäätöksenä oli, että nykyinen lähestymistapa säilytettäisiin, koska kaikkien siirtojen täysimääräinen yhdenmukaistaminen olisi hyvin monimutkaista, eivätkä jäsenvaltioiden välisten siirtojen helpottamisesta saatavat hyödyt ylitä kielteisiä vaikutuksia, joita tällä saattaisi olla tautientorjuntakykyyn.

(115)

Jäsenvaltioiden välillä siirrettäviin eläimiin olisi sovellettava eläinten terveyttä koskevia perusvaatimuksia. Eläimiä ei etenkään saisi siirtää pitopaikoista, joissa esiintyy epätavallista kuolleisuutta tai muita tautiin viittaavia merkkejä, joiden syytä ei ole määritetty. Kuitenkin sellaisen kuolleisuuden, vaikkakin epätavallisen, joka liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU (19) mukaisesti hyväksyttyihin tieteellisiin toimenpiteisiin ja joka ei johdu luetteloitujen tautien tartunnasta, ei pitäisi olla syynä siihen, että tieteellisiin tutkimuksiin tarkoitettujen eläinten siirrot estetään.

(116)

Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä joustavuudesta niiden maaeläinlajien ja -luokkien siirtojen helpottamiseksi, joiden osalta luetteloitujen tautien leviämisriski jäsenvaltioiden välillä on pieni. Lisäksi olisi säädettävä uusista poikkeusmahdollisuuksista tapauksissa, joissa jäsenvaltiot tai toimijat ovat onnistuneesti toteuttaneet vaihtoehtoisia riskinvähentämistoimenpiteitä, kuten korkeatasoisia bioturvaamistoimia tai tehokkaita seurantajärjestelmiä.

(117)

Sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja ovat taloudellisesti hyvin merkittäviä eläinlajien ryhmiä, ja niihin sovelletaan erityisiä siirtoa koskevia vaatimuksia, joista säädetään ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä; nämä säädökset ovat neuvoston direktiivit 64/432/ETY (20), 91/68/ETY (21), 2009/156/EY (22), 2009/158/EY (23) ja 92/65/ETY osittain. Tässä asetuksessa olisi säädettävä kyseisten lajien siirtoja koskevista keskeisistä säännöistä. Yksityiskohtaisia vaatimuksia, jotka liittyvät lähinnä tauteihin, joita eri eläinlajit tai -luokat voivat tartuttaa, olisi säänneltävä myöhemmin annettavilla komission säädöksillä, joissa otetaan huomioon kyseisten tautien ja eläinlajien ja -luokkien erityispiirteet.

(118)

Koska sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoamiset aiheuttavat erityisen suuren tautiriskin, on aiheellista rajoittaa niiden lukumäärää jäsenvaltioiden välillä yhdellä kertaa siirrettävien eläinten kuljetuksessa ja vahvistaa tässä asetuksessa erityiset säännöt kokoamisissa mukana olevien eläinten terveyden suojelemiseksi ja tarttuvien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi. Kokoamiset suoritetaan tavallisesti tähän tarkoitukseen hyväksytyssä pitopaikassa. Alkuperäjäsenvaltion luvalla ensimmäinen kokoaminen voi tapahtua kuljetusvälineessä, esimerkiksi kuorma-autossa, kun eläimet kerätään eri paikoista kyseisen jäsenvaltion alueella.

(119)

Asianomaisista luetteloiduista taudeista ja luetteloiduista lajeista riippuen on tarpeen vahvistaa erityiset eläinterveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan tiettyihin muihin eläinlajeihin kuin pidettäviin sorkka- ja kavioeläimiin ja siipikarjaan kuuluviin lajeihin. Näitä lajeja koskevat säännöt on vahvistettu myös ennen tätä asetusta sovelletussa sääntelykehyksessä ja erityisesti direktiivissä 92/65/ETY. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan erityiset siirtoja koskevat säännöt, joita sovelletaan eläinlajeihin, esimerkiksi mehiläisiin, kimalaisiin, apinoihin, koiriin ja kissoihin, ja näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä oikeusperustasta, jonka nojalla voidaan hyväksyä delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kyseisten eläinlajien siirtoja koskevat erityiset säännöt.

(120)

Suljetuissa pitopaikoissa, joita käytetään yleensä laboratorio- tai eläintarhaeläinten pitämiseen, on tavallisesti korkea bioturvaamisen taso sekä suotuisa ja tarkasti valvottu terveystilanne, ja niistä siirretään vähemmän eläimiä tai siirtoja tehdään ainoastaan sisäisesti niiden väillä. Suljetun pitopaikan asema, jota toimijat voivat hakea vapaaehtoiselta pohjalta, otettiin käyttöön direktiivillä 92/65/ETY, jossa vahvistetaan hyväksyttyihin yhteisöihin, laitoksiin ja keskuksiin sovellettavat hyväksyntää ja siirtoja koskevat säännöt ja vaatimukset. Näin perustetussa järjestelmässä pitopaikat voivat vähäisemmin siirtoa koskevin vaatimuksin vaihtaa keskenään eläimiä, ja samalla annetaan sisäiset terveystakuut suljettujen pitopaikkojen välillä. Toimijat ovat laajalti hyväksyneet järjestelmän ja sitä on käytetty vapaaehtoispohjalta. Sen vuoksi tässä asetuksessa on aiheellista säilyttää suljetun pitopaikan käsite ja vahvistaa näiden pitopaikkojen välisiä siirtoja koskevat säännöt.

(121)

Eläimiä, jotka eivät täytä tässä asetuksessa vahvistettuja yleisiä eläinten terveysvaatimuksia ja jotka aiheuttavat kohonneen terveysriskin eläimille, saattaa olla tarpeen siirtää tieteellisiä tarkoituksia varten, esimerkiksi diagnostisiin tarkoituksiin ja etenkin direktiivin 2010/63/EU mukaisesti hyväksyttyihin tarkoituksiin. Tällä asetuksella ei pitäisi estää tai perusteettomasti rajoittaa kyseisiä siirtoja, koska se haittaisi muutoin sallittuja tieteellisiä toimia ja viivyttäisi tieteen edistystä. On kuitenkin tärkeää, että tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt sen varmistamiseksi, että kyseisten eläinten siirrot tehdään turvallisesti.

(122)

Sirkuseläinten, eläintarhoissa pidettävien ja näyttelyihin tarkoitettujen eläinten sekä joidenkin muiden eläinten siirtokäytännöt poikkeavat usein muiden pidettävien lajien siirtokäytännöistä. Mukautettaessa tällaisten eläinten siirtoihin sovellettavia unionin sääntöjä olisi tarkasteltava niiden erityisnäkökohtia ja otettava huomioon erityiset riskit ja vaihtoehtoiset riskinvähentämistoimenpiteet.

(123)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen johdanto-osan 112–122 kappaleessa tarkoitettujen tavoitteiden täyttyminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudinehkäisytoimenpiteitä kuljetuksen aikana, tiettyjen eläinlajien siirtoihin sovellettavia erityissääntöjä sekä erityisolosuhteita, kuten eläinten kokoamista tai lähetysten hylkäämistä, sekä muuntyyppisiä siirtoja, esimerkiksi tieteellisiin tarkoituksiin tehtäviä siirtoja, koskevia erityisvaatimuksia tai poikkeuksia.

(124)

Jotta erityissääntöjä voidaan vahvistaa siirroille, joiden osalta tavanomaiset siirtosäännöt eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia tietyn taudin leviämisen estämiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia siirtoihin sovellettavia sääntöjä.

(125)

Pidettävien maaeläinten, joita siirretään jäsenvaltioiden välillä, olisi oltava tällaisiin siirtoihin sovellettavien vaatimusten mukaisia. Terveysriskin aiheuttavien ja taloudellisesti merkittävämpien eläinlajien mukana olisi oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämä eläinten terveystodistus.

(126)

Siinä määrin kuin on teknisesti, taloudellisesti ja käytännön kannalta mahdollista, teknologian edistystä olisi hyödynnettävä toimijoille ja toimivaltaiselle viranomaiselle todentamisesta ja ilmoittamisesta koituvan hallinnollisen rasitteen keventämiseksi siten, että hyödynnetään informaatioteknologiaa paperimuotoisten asiakirjojen korvaamisessa ja ilmoittamismenettelyjen helpottamisessa ja käytetään tällaista teknologiaa mahdollisimman suurissa määrin moneen tarkoitukseen.

(127)

Jos toimivaltaisen viranomaisen myöntämää eläinten terveystodistusta ei vaadita, eläimiä toiseen jäsenvaltioon siirtävän toimijan olisi annettava omaa ilmoitusta koskeva asiakirja, jossa vahvistetaan, että kyseiset eläimet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt siirtoa koskevat vaatimukset.

(128)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen johdanto-osan 125, 126 ja 127 kappaleessa tarkoitettujen tavoitteiden täyttyminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinten terveystodistusten sisältöön sovellettavia sääntöjä, tiedonantovelvoitteita ja poikkeuksia eläinten terveyden todentamista koskevista vaatimuksista, todentamiseen sovellettavia erityisiä sääntöjä sekä virkaeläinlääkärien velvoitetta suorittaa asiaankuuluvat tarkastukset ennen eläinten terveystodistuksen allekirjoittamista.

(129)

Ilmoittaminen asianomaisten eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirroista jäsenvaltioiden välillä ja joissain tapauksissa myös jäsenvaltioiden sisällä on olennaisen tärkeää eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyden varmistamiseksi, kun tällaisilla siirroilla voi olla yhteys tarttuvien eläintautien leviämisriskiin. Sen vuoksi näistä siirroista olisi ilmoitettava ja tiedot olisi kirjattava ja säilytettävä eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän (Traces) avulla. Traces-järjestelmään sisällytetään yhdeksi kokonaisuudeksi direktiivin 90/425/ETY 20 artiklassa ja neuvoston päätöksessä 92/438/ETY (24) säädetyt järjestelmät komission päätösten 2003/24/EY (25) ja 2004/292/EY (26) perusteella.

(130)

Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen eläinten terveyden todentamista ja siirroista ilmoittamista koskevien sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, jotka koskevat eläinten terveystodistusten malleja, omaa ilmoitusta koskevia asiakirjoja sekä maa- ja vesieläinten, sukusolujen ja alkioiden ja soveltuvissa tapauksissa myös eläinperäisten tuotteiden siirtoja koskevien ilmoitusten muotoa ja määräaikoja.

(131)

Lemmikkieläinten siirtojen erityisluonne verrattuna muihin pidettäviin eläimiin aiheuttaa selkeästi erilaisen eläinten terveyteen liittyvän riskin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kyseisiin siirtoihin sovellettavista löyhemmistä säännöistä. Tällaiset löyhemmät säännöt ovat kuitenkin perusteltuja vain siinä tapauksessa, että lemmikkieläin on todellisesti omistajansa mukana tämän siirtyessä tai rajoitettuna aikana tämän jälkeen ja että liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettuja lemmikkieläimiä siirretään niiden omistajan siirtymisen yhteydessä korkeintaan viisi kerrallaan. Jotta varmistetaan, että lemmikkieläimet eivät aiheuta merkittävää tarttuvien eläintautien leviämisriskiä ja selkeytetään poikkeustilanteet, joissa enemmän kuin viisi lemmikkieläintä voi olla omistajan mukana tai joissa lemmikkieläin on määrä siirtää omistajan siirtymistä edeltävän tai sitä seuraavan pidemmän jakson kuluessa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä kyseisten eläinten siirtoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen eläinten turvallisuutta koskevien vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano lemmikkieläinten siirtojen osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, joita sovelletaan tällaisten siirtojen yhteydessä toteutettaviin taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteisiin.

(132)

Luonnonvaraiset eläimet voivat eri syistä aiheuttaa riskin eläinten terveydelle ja kansanterveydelle, jos niitä siirretään pitopaikkoihin tai ympäristöstä toiseen. Tarttuvien eläintautien leviämisen välttämiseksi näiden eläinten siirtojen yhteydessä voi olla tarpeen toteuttaa asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Jotta varmistetaan, että luonnonvaraiset eläimet eivät aiheuta merkittävää tarttuvien eläintautien leviämisriskiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä luonnonvaraisten maaeläinten siirtoja koskevista lisävaatimuksista.

(133)

Sukusolut ja alkiot voivat aiheuttaa eläville eläimille samanlaisen tarttuvien eläintautien leviämisriskin. Lisäksi niiden tuotannossa on erityispiirteitä, jotka liittyvät jalostuseläimiä koskeviin suuriin terveysvaatimuksiin ja jotka edellyttävät luovuttajaeläimiin sovellettavia tiukempia tai erityisiä eläinten terveysvaatimuksia. Jotta varmistetaan sukusolujen ja alkioiden turvalliset siirrot ja niiltä edellytetyt tiukat terveysstandardit ja jotta otetaan huomioon jotkin sukusolujen ja alkioiden erityiset käyttötarkoitukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tiettyjen eläinlajien sukusolujen ja alkioiden siirtoihin sovellettavista yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka koskevat esimerkiksi niiden siirtoja tieteellisiin tarkoituksiin sekä poikkeuksia eläinten terveyden todentamista koskevasta velvoitteesta.

(134)

Eläinperäiset tuotteet saattavat aiheuttaa tarttuvien eläintautien leviämisriskin. Unionin lainsäädännössä säädetyillä eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavilla elintarviketurvallisuusvaatimuksilla varmistetaan hyvät hygieniakäytännöt ja vähennetään tällaisten tuotteiden aiheuttamia riskejä eläinten terveydelle. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä tiettyjen tuotteiden osalta toteutettavista eläinten terveyttä koskevista erityistoimenpiteistä, kuten taudintorjuntatoimenpiteistä ja kiireellisistä toimenpiteistä, jotta varmistetaan, että eläintaudit eivät leviä eläinperäisten tuotteiden välityksellä. Eläinperäisten tuotteiden turvallisten siirtojen varmistamiseksi tällaisissa tapauksissa komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinperäisten tuotteiden siirtojen yhteydessä toteutettaviin taudintorjuntatoimenpiteisiin sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä, eläinten terveyden todentamiseen liittyviä velvollisuuksia ja poikkeuksia kyseisistä säännöistä, jos poikkeukset ovat siirtoihin sisältyvän riskin ja riskinvähentämistoimenpiteiden osalta mahdollisia.

(135)

Jos jäsenvaltiot toteuttavat eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevia kansallisia toimenpiteitä tai päättävät toteuttaa kansallisia toimenpiteitä rajoittaakseen muiden tarttuvien eläintautien kuin luetteloitujen tautien vaikutuksia alueellaan, kyseisten kansallisten toimenpiteiden ei pitäisi olla ristiriidassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen sisämarkkinasääntöjen kanssa. Näin ollen on aiheellista vahvistaa tällaisten kansallisten toimenpiteiden puitteet ja varmistaa, että toimenpiteet pysyvät unionin lainsäädännössä säädetyissä rajoissa.

(136)

Vesiviljelypitopaikkojen rekisteröinti ja hyväksyminen on tarpeen, jotta toimivaltaisella viranomaisella on mahdollisuus harjoittaa riittävää seurantaa ja ehkäistä, torjua ja hävittää tarttuvia eläintauteja. Direktiivin 2006/88/EY mukaisesti kaikilla vesieläimiä siirtävillä pitopaikoilla on oltava lupa. Tällainen lupajärjestelmä olisi säilytettävä tässä asetuksessa sen estämättä, että joillain unionin virallisilla kielillä tässä asetuksessa käytetään lupajärjestelmästä eri nimitystä kuin direktiivissä 2006/88/EY.

(137)

Taudintorjuntatoimenpiteiden kohteena olevien vesiviljelyeläinten teurastus ja jalostaminen voivat levittää tarttuvia eläintauteja muun muassa sen seurauksena, että jalostustoimintaa harjoittavista pitopaikoista päästetään taudinaiheuttajia sisältäviä jätevesiä. Sen vuoksi on tärkeää hyväksyä jalostustoimintaa harjoittavat pitopaikat, jotka suorittavat teurastuksen ja jalostuksen edellyttämät riskinvähentämistoimenpiteet. Näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten hyväksymisestä.

(138)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröityjä ja hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevien ajantasaisten tietojen julkisen saatavuuden varmistamiseksi perustettava ja pidettävä yllä kyseisten pitopaikkojen rekisteriä. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen rekistereihin sisällytettäviä tietoja sekä vesiviljelypitopaikkoihin ja kuljettajiin sovellettavia kirjaamisvaatimuksia.

(139)

Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa vahvistettujen, vesiviljelypitopaikkojen ja vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten rekisteröintiä ja hyväksymistä, niitä koskevien tietojen kirjaamista ja säilyttämistä ja pitopaikkojen ja laitosten rekistereitä koskevien sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tiedonantovelvoitteita koskevista säännöistä, poikkeuksista ja muista asiaa koskevista täytäntöönpanosäännöistä.

(140)

Koska useimmissa tapauksissa vesieläimiä ei ole mahdollista tunnistaa yksilöittäin, vesiviljelypitopaikkojen, vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten ja kuljettajien suorittama tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen on keskeisen tärkeää varmistettaessa vesieläinten jäljitettävyys. Kirjatut tiedot ovat tärkeitä myös näiden pitopaikkojen ja elintarvikelaitosten terveystilanteen seurannan kannalta.

(141)

Samoin kuin maaeläinten kohdalla vesieläinten siirroille on tarpeen vahvistaa yhdenmukaistetut säännöt, mukaan luettuna myös eläinten terveyden todentamista ja siirroista ilmoittamista koskevat säännöt.

(142)

Direktiivissä 2006/88/EY säädetään vesieläinten siirtoja koskevista säännöistä, joita sovelletaan sekä jäsenvaltioiden sisäisiin että niiden välisiin siirtoihin. Vesieläinten siirtoja koskevissa säännöissä määräävänä tekijänä on määränpäänä olevan jäsenvaltion, vyöhykkeen ja lokeron terveystilanne luetteloitujen tautien osalta.

(143)

Direktiivissä 2006/88/EY sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään luonnonvaraiset vesieläimet, joita kerätään tai pyydystetään tuotavaksi suoraan elintarvikeketjuun. Tässä asetuksessa ne taas kuuluvat asetuksen soveltamisalaan, mutta niitä ei määritellä vesiviljelyeläimiksi. Tällaisia vesieläimiä varten olisi säädettävä mahdollisista toimenpiteistä, jos ne ovat perusteltuja niihin liittyvien riskien kannalta, kun otetaan huomioon toimenpiteiden suhteellisuus.

(144)

Näin ollen johdanto-osan 132 kappaleessa selitettyä periaatetta olisi sovellettava myös sellaisten vesieläinten siirtoihin, joita ei määritellä vesiviljelyelämiksi mutta jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Tätä sovelletaan erityisesti sellaisiin vesieläimiin, joiden terveydentilasta käy ilmi mahdollinen tai vahvistettu tauti, riippumatta niiden lopullisesta käytöstä. Koska sellaisten luonnonvaraisten vesieläinten siirrot, joiden terveydentilasta käy ilmi mahdollinen tai vahvistettu tauti ja jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi, voivat myös aiheuttaa luetteloitujen tautien tai uusien tautien leviämisriskin, niihin olisi sovellettava samaa sääntöjärjestelmää. Tähän sisältyvät ihmisravinnoksi pyydystetyt tai kerätyt luonnonvaraiset vesieläimet, jotka siirretään ja joita pidetään tilapäisesti odottamassa teurastusta.

(145)

Kohtuuttomia siirtorajoituksia ja tarpeettomia hallinnollisia rasitteita pitopaikoille ja ammattikalastajille olisi kuitenkin vältettävä. Näin ollen jos luonnonvaraiset vesieläimet on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kyseisiä sääntöjä olisi periaatteessa sovellettava vain sellaisten luonnonvaraisten vesieläinten siirtoihin, jotka aiheuttavat merkittävän riskin luetteloitujen tautien tai uusien tautien leviämisestä sellaisiin jäsenvaltioihin, vyöhykkeisiin tai lokeroihin, jotka on vahvistettu taudista vapaiksi tai joihin sovelletaan hävittämisohjelmia näiden tautien osalta.

(146)

Tätä asetusta olisi tietyssä määrin mukautettava ja tehtävä joustavammaksi, jotta jäsenvaltioita kannustetaan parantamaan vesieläinpopulaatioidensa terveydentilaa.

(147)

Vesieläinten siirtojen valvonnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kuljetukseen sovellettavia taudinehkäisytoimenpiteitä, erityissääntöjä tiettyjen vesieläinluokkien eri tarkoituksiin tapahtuviin siirtoihin, erityisvaatimuksia tai poikkeuksia tietyntyyppisiin siirtoihin, kuten tieteellisiin tarkoituksiin tapahtuviin siirtoihin, sekä luonnonvaraisten vesieläinten siirtoja koskevia lisävaatimuksia.

(148)

Jotta varmistetaan mahdollisuus vahvistaa väliaikaisia poikkeuksia ja erityissääntöjä vesieläinten siirroille, joiden osalta tässä asetuksessa säädetyt siirtosäännöt eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia tietyn luetteloidun taudin leviämisen rajoittamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia siirtoihin sovellettavia sääntöjä tai poikkeuksia.

(149)

Unionin vesiviljelytuotanto on lajien ja tuotantojärjestelmien osalta äärimmäisen monipuolista, ja monipuolisuus kasvaa edelleen nopeasti. Tämä saattaa merkitä sitä, että jäsenvaltioiden tasolla on toteutettava kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat muita tauteja kuin tämän asetuksen mukaisesti luetteloiduiksi taudeiksi katsottavia tauteja. Tällaisten kansallisten toimenpiteiden olisi kuitenkin oltava perusteltuja, välttämättömiä ja oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden. Niiden ei myöskään pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden välisiin siirtoihin, ellei se ole tarpeen taudin kulkeutumisen ehkäisemiseksi tai taudin leviämisen torjumiseksi. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat kansalliset toimenpiteet olisi hyväksyttävä ja niitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen unionin tasolla.

(150)

Nykyisellään luetteloidut taudit koskevat vain hyvin rajoitetusti muita eläinlajeja kuin tässä asetuksessa maa- tai vesieläimiksi määriteltyjä lajeja, muun muassa matelijoita, sammakkoeläimiä ja hyönteisiä. Sen vuoksi ei ole aiheellista vaatia, että kaikkia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kyseisiin eläimiin. Jos kuitenkin muita kuin maa- ja vesieläinlajeja koskeva tauti luetteloidaan, tämän asetuksen asiaankuuluvia vaatimuksia olisi sovellettava kyseisiin lajeihin riittävien ja oikeasuhteisten taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamisen varmistamiseksi.

(151)

Jotta varmistetaan mahdollisuus säätää siirtoja koskevista säännöistä, joita sovelletaan eläimiin, joita ei tämän asetuksen mukaisesti määritellä maa- tai vesieläimiksi, tai tällaisista eläimistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin, kun riskit sitä edellyttävät, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä, rekistereitä, tunnistamista, rekisteröintiä ja jäljitettävyyttä, siirtoja koskevia vaatimuksia, eläinten terveyden todentamista ja omaa ilmoitusta sekä kyseisten lajien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden siirtoja koskevia ilmoittamisvelvoitteita.

(152)

Niitä tapauksia varten, joissa on tarpeen varmistaa kyseisiin muihin eläinlajeihin sekä niistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa kyseisiä vaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(153)

Jotta ehkäistään luetteloitujen tautien ja uusien tautien kulkeutuminen unioniin, olisi oltava käytössä toimivat säännöt, joita sovelletaan tällaisia tauteja mahdollisesti tartuttavien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapumiseen unioniin.

(154)

Tässä asetuksessa säädetään eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirroista unionissa unionin terveystilanteen takaamiseksi. Sen vuoksi on aiheellista vaatia unioniin tuleville eläimille ja eläinperäisille tuotteille vähintään yhtä tiukkoja ehtoja kuin unionin sisällä siirrettäville eläimille ja eläinperäisille tuotteille, jotta terveystilannetta ei vaarannettaisi.

(155)

Jotta varmistetaan, että kolmansista maista tai alueilta tulevat eläimet, sukusolut ja alkiot ja eläinperäiset tuotteet ovat sellaisten eläinten terveyttä koskevien vaatimusten mukaisia, jotka antavat unionin lainsäädännössä säädettyjä takeita vastaavat takeet, on olennaisen tärkeää, että unioniin vievien kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat ne asianmukaisesti. Tarvittaessa alkuperämaana olevan kolmannen maan tai alueen terveystilanne olisi todennettava, ennen kuin tällaisten eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin hyväksytään. Vastaavasti ainoastaan niiden kolmansien maiden ja alueiden, jotka voivat osoittaa täyttävänsä eläinten ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumiseen sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, pitäisi voida viedä niitä unioniin ja olla luetteloituja tähän tarkoitukseen.

(156)

Ennen tämän asetuksen hyväksymispäivää hyväksytyissä unionin säädöksissä ei ole joidenkin eläinlajien ja -luokkien, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden osalta vahvistettu unionin luetteloita kolmansista maista ja alueista, joista tulo unioniin on sallittu. Tällaisissa tapauksissa ja kunnes tämän asetuksen nojalla vahvistettavat säännöt hyväksytään, jäsenvaltioiden pitäisi voida päättää, mistä maista ja alueilta kyseisiä eläimiä, sukusoluja ja alkioita ja eläinperäisiä tuotteita voidaan sallia saapuvan niiden alueelle. Näin päättäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon tässä asetuksessa säädetyt kolmansia maita ja alueita koskeviin unionin luetteloihin sovellettavat kriteerit.

(157)

Jotta varmistetaan, että tässä asetuksessa säädettyjä eläinten terveyttä koskevia unioniin saapumiseen sovellettavia vaatimuksia noudatetaan ja että ne ovat OIE:n eläinten terveyttä koskevien säännöstöjen periaatteiden mukaisia, kaikkien unioniin saapuvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden mukana olisi oltava alkuperämaana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen myöntämä eläinten terveystodistus, jossa vahvistetaan kaikkien unioniin saapumiseen sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten täyttyminen. Vähäisen eläinten terveyteen liittyvän riskin aiheuttavien hyödykkeiden osalta olisi kuitenkin sallittava poikkeus tästä säännöstä.

(158)

Eläinten terveystodistuksia voidaan käyttää sellaisenaan, mutta unionin lainsäädännössä edellytetään usein todentamista muita tarkoituksia varten, kuten todistamaan, että eläimet tai eläinperäiset tuotteet ovat kansanterveyttä tai eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten mukaisia. Tämä on otettava huomioon. Hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten minimoimiseksi tällaisten eläinten terveystodistusten pitäisi voida sisältää myös tiedot, joita edellytetään muussa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta sekä eläinten hyvinvointia koskevassa unionin lainsäädännössä.

(159)

Taudit saattavat levitä muillakin tavoin kuin eläinten, sukusolujen ja alkioiden, eläinperäisten tuotteiden, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden välityksellä. Myös esimerkiksi tartunnan saaneiden eläinten kanssa kosketuksissa olleet ajoneuvot, kuljetuskontit, heinät, oljet, kasvituotteet, materiaalit ja laitteet saattavat levittää tauteja. Toimenpiteitä olisi toteutettava tarvittaessa, jotta ehkäistään kyseisillä tavoilla syntyvät tartunnat.

(160)

Unioniin saapumiseen sovellettavien vaatimusten asianmukaisen yksityiskohtaisuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat, kolmansissa maissa ja alueilla olevien pitopaikkojen hyväksymissääntöjen täydentämistä ja poikkeuksia, kolmansista maista ja alueilta unioniin saapuviin lähetyksiin sovellettavia eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia sekä sellaisiin taudinaiheuttajiin, muihin materiaaleihin, kuljetusvälineisiin ja laitteisiin liittyviä eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia, joiden välityksellä eläintaudit saattavat tarttua.

(161)

Jotta voidaan varmistaa unioniin saapumisen yhteydessä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetyksiin sovellettavien vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää muun muassa niiden kolmansien maiden ja alueiden luettelosta, joiden osalta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin on sallittu, sekä eläinten terveystodistusten sisällöistä ja malleista.

(162)

Kokemus on osoittanut, että kun jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tai alueilla, joista saapuu eläimiä tai tuotteita unioniin, esiintyy vakava taudinpurkaus, taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä on toteutettava välittömästi taudin kulkeutumisen ja leviämisen rajoittamiseksi. Tällaiseen hätätilanteeseen saattaa liittyä luetteloituja tauteja, uusia tauteja tai muita eläinten terveyteen liittyviä vaaroja. Tässä yhteydessä olisi ilmaistava selvästi, mitä tässä asetuksessa säädettyjä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä saa suorittaa luetteloidun tai uuden taudin tai vaaran esiintyessä. Kaikissa näissä tapauksissa on olennaista, että toimenpiteet suoritetaan viipymättä ja hyvin lyhyellä varoitusajalla. Koska tällaiset toimenpiteet rajoittaisivat siirtoja unionissa tai unioniin, ne olisi mahdollisuuksien mukaan pantava täytäntöön unionin tasolla.

(163)

Jotta kehittymässä oleviin riskeihin reagoidaan tehokkaasti ja nopeasti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää kiireellisistä toimenpiteistä.

(164)

Komission olisi viipymättä hyväksyttävä sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka koskevat muun muassa, toimenpiteitä uusia tauteja varten, unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevia varastointi-, toimitus-, säilytys-, jakelu- ja muita toimenpiteitä, rajallisen ajan voimassa olevien erityisten taudintorjuntatoimenpiteiden ja poikkeusten vahvistamista, maa- ja vesieläinten siirtoihin sovellettavia rajallisen ajan voimassa olevia erityissääntöjä, kiireellisiä toimenpiteitä sekä kolmansien maiden ja alueiden luetteloiden vahvistamista unioniin saapumisen osalta.

(165)

Tässä asetuksessa säädetään eläinten tarttuvien tautien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevista yleisistä ja erityisistä säännöistä, ja sen avulla varmistetaan yhdenmukaistettu lähestymistapa eläintauteihin kaikkialla unionissa. Joillakin osa-alueilla, kuten eläinten terveyttä koskevan yleisen vastuun, ilmoittamisen, seurannan, rekisteröinnin, hyväksymisen tai jäljitettävyyden osalta, jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus soveltaa tai niitä tulisi kannustaa soveltamaan täydentäviä tai tiukempia kansallisia toimenpiteitä. Tällaiset kansalliset toimenpiteet olisi kuitenkin sallittava ainoastaan, jos ne eivät vaaranna tässä asetuksessa säädettyjen eläinten terveyttä koskevien tavoitteiden täyttymistä ja jos ne eivät ole ristiriidassa siinä vahvistettujen sääntöjen kanssa, sillä edellytyksellä, että toimenpiteet eivät estä eläinten ja tuotteiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä, ellei se ole tarpeellista taudin kulkeutumisen ehkäisemiseksi tai leviämisen torjumiseksi.

(166)

Johdanto-osan 165 kappaleessa tarkoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin olisi hallinnollisen rasitteen keventämiseksi sovellettava yksinkertaistettua ilmoitusmenettelyä. Kokemus on osoittanut, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (27) säädetty yleinen ilmoitusmenettely on ollut tärkeä väline ohjattaessa kansallisia teknisiä määräyksiä ja parannettaessa niiden laatua avoimuuden, luettavuuden ja vaikuttavuuden osalta sekä yhdenmukaistamattomilla että osittain yhdenmukaistetuilla aloilla. Näin ollen on aiheellista säätää, että tätä yleistä ilmoitusmenettelyä sovelletaan.

(167)

Nykyisin eläinten terveyttä koskevista unionin säännöistä säädetään seuraavissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä ja niiden nojalla hyväksytyissä komission säädöksissä:

 

direktiivi 64/432/ETY, neuvoston direktiivi 77/391/ETY (28), neuvoston direktiivi 78/52/ETY (29), neuvoston direktiivi 80/1095/ETY (30), neuvoston direktiivi 82/894/ETY (31), neuvoston direktiivi 88/407/ETY (32), neuvoston direktiivi 89/556/ETY (33), neuvoston direktiivi 90/429/ETY (34),

 

direktiivi 91/68/ETY, neuvoston päätös 91/666/ ETY (35), neuvoston direktiivi 92/35/ETY (36), direktiivi 92/65/ETY, neuvoston direktiivi 92/66/ETY (37), neuvoston direktiivi 92/118/ETY (38), neuvoston direktiivi 92/119/ETY (39), neuvoston päätös 95/410/EY (40), neuvoston direktiivi 2000/75/EY (41), neuvoston päätös 2000/258/EY (42), neuvoston direktiivi 2001/89/EY (43),

 

neuvoston direktiivi 2002/60/EY (44), neuvoston direktiivi 2002/99/EY (45), neuvoston direktiivi 2003/85/EY (46), neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004 (47), neuvoston direktiivi 2004/68/EY (48), neuvoston direktiivi 2005/94/EY (49), direktiivi 2006/88/EY, neuvoston direktiivi 2008/71/ETY (50), direktiivi 2009/156/EY, direktiivi 2009/158/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013 (51).

(168)

Tässä asetuksessa säädetään nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintisäännöistä, mutta naudanlihan merkitseminen ei kuulu asetuksen soveltamisalaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (52) säädetään nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintisäännöistä ja naudanlihan merkitsemissäännöistä. Näin ollen sitä olisi muutettava niin, että kumotaan sen sisältämät nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintisäännökset ja jätetään voimaan naudanlihan merkitsemissäännökset.

(169)

Nauta-, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottoa koskevissa voimassa olevissa asetuksissa säädettyjen järjestelyjen luotettavuuden takaamiseksi niissä edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia ja tehokkaita valvontatoimenpiteitä. Tällaisia asianmukaisia ja tehokkaita valvontatoimenpiteitä olisi suoritettava myös tulevaisuudessa. Tämä asetus on osa ehdotuspakettia, jonka tavoitteena ovat ”turvallisemmat elintarvikkeet älykkäämmällä lainsäädännöllä”. Näin ollen se ei sisällä säännöksiä virallisesta valvonnasta, koska kyseisistä säännöistä olisi säädettävä virallista valvontaa koskevan ehdotetun horisontaalisen lainsäädännön puitteissa. Vaikka ehdotetut uudet horisontaaliset säännöt virallisesta valvonnasta eivät tulisikaan voimaan samanaikaisesti tämän asetuksen kanssa, komissio voi varmistaa vastaavan valvonnan tason virallista valvontaa koskevien voimassa olevien horisontaalisten sääntöjen ansiosta.

(170)

Johdanto-osan 167 kappaleessa tarkoitetuissa säädöksissä vahvistetut säännöt korvataan tällä asetuksella ja tämän asetuksen nojalla annettavilla komission säädöksillä. Näin ollen kyseiset säädökset olisi kumottava. Oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi ja oikeudellisen tyhjiön välttämiseksi kumoamisen olisi tultava voimaan aikaisintaan vasta sen jälkeen, kun tämän asetuksen nojalla annetut asiaankuuluvat delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset on hyväksytty. Sen vuoksi on tarpeen antaa komissiolle valtuudet määrittää päivämäärät, jolloin kyseisten säädösten kumoamiset tulevat voimaan, ja lainsäätäjän olisi asetettava määräaika.

(171)

Seuraavat eläinten terveyden alaan kuuluvat neuvoston säädökset ovat vanhentuneita, ja ne olisi unionin lainsäädännön selkeyden vuoksi kumottava: neuvoston päätös 78/642/ETY (53), neuvoston direktiivi 79/110/ETY (54), neuvoston direktiivi 81/6/ETY (55), neuvoston päätös 89/455/ETY (56), neuvoston direktiivi 90/423/ETY (57), neuvoston päätös 90/678/ETY (58), neuvoston direktiivi 92/36/ETY (59), neuvoston direktiivi 98/99/EY (60).

(172)

Tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa, ennen kuin komissio on hyväksynyt tämän asetuksen nojalla keskeiset delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset, joissa säädetään 24 kuukauden ajanjaksosta, joka alkaa näiden keskeisten säädösten hyväksymisestä ja päättyy niiden soveltamisen alkamiseen, jotta jäsenvaltiot ja toimijat voivat asianmukaisesti mukautua uusiin sääntöihin. Lisäksi on asianmukaista säätää vähintään 36 kuukauden varaamisesta komissiolle näiden uusien sääntöjen laatimista varten.

(173)

Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus eläinten tunnistus- ja rekisteröintisääntöjen sekä tiettyjä eläintauteja ja zoonooseja koskevien taudintorjuntatoimenpiteiden osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat päivämääriä, jolloin asetus (EY) N:o 21/2004 ja direktiivit 92/66/ETY, 2000/75/EY, 2001/89/EY, 2002/60/EY, 2003/85/EY, 2005/94/EY ja 2008/71/EY lakkaavat olemasta voimassa, ja tässä asetuksessa olisi asetettava tältä osin määräaika.

(174)

Tämän asetuksen mukaista eläinten terveyttä koskevaa ennaltaehkäisevää lähestymistapaa noudattaen olisi edelleen jatkettava Suomeen ja Ruotsiin lähetettäviin eläviin eläimiin ennen 20 päivää huhtikuuta 2016 sovellettujen salmonellaa koskevien erityistoimenpiteiden soveltamista ja muutettava asetusta (EY) N:o 2160/2003 vastaavasti.

(175)

Kun otetaan huomioon, että asetus (EY) N:o 576/2013 hyväksyttiin äskettäin, on suotavaa sallia pitkä siirtymäaika, ennen kuin tämän asetuksen vastaavia sääntöjä aletaan soveltaa.

(176)

Tässä asetuksessa säädettyä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (61) mukaisesti.

(177)

On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(178)

Tällä asetuksella ei pitäisi aiheuttaa pienille ja keskisuurille yrityksille suhteettomia hallinnollisia rasitteita tai taloudellisia vaikutuksia. Pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanne on sidosryhmien kuulemisen perusteella otettu huomioon tässä asetuksessa. Eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelua koskevien julkisen politiikan tavoitteiden valossa ei ole harkittu näihin yrityksiin sovellettavan, tämän asetuksen vaatimuksia koskevan yleisen poikkeuksen mahdollisuutta. Joistain tämän asetuksen vaatimuksia koskevista, kyseisiä yrityksiä koskevista poikkeuksista olisi kuitenkin säädettävä ottaen huomioon niihin liittyvät riskit.

(179)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli sellaisten eläinten terveyttä koskevien sääntöjen vahvistamista, joita sovelletaan eläimiin, sukusoluihin ja alkioihin, eläinperäisiin tuotteisiin, eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, siinä määrin kuin niihin ei sovelleta muussa unionin lainsäädännössä säädettyjä erityisiä sääntöjä, ja muuhun materiaaliin, joka saattaa liittyä tarttuvien eläintautien leviämiseen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla eläinten terveyttä koskevan yhteisen ja koordinoidun säädöskehyksen avulla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖT

1 LUKU

Kohde, tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt.

Nämä säännöt koskevat seuraavia:

a)

unionin laajuisesti huolta aiheuttavien tautien priorisointi ja luokitus sekä eläinten terveyteen liittyvien vastuualueiden vahvistaminen (I osan 1–17 artikla);

b)

varhainen havaitseminen, taudeista ilmoittaminen ja raportointi, seuranta, hävittämisohjelmat ja taudista vapaa asema (II osan 18–42 artikla);

c)

tautitietoisuus, tauteihin varautuminen ja tautien torjunta (III osan 43–83 artikla);

d)

pitopaikkojen ja kuljettajien rekisteröinti ja hyväksyminen sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden siirrot ja jäljitettävyys unionin sisällä (IV osan 84–228 artikla ja VI osan 244–248 artikla ja 252–256 artikla);

e)

eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin ja tällaisten lähetysten vienti unionista (V osan 229–243 artikla ja VI osan 244–246 artikla ja 252–256 artikla);

f)

lemmikkieläinten muut kuin kaupalliset siirrot jäsenvaltiosta toiseen tai kolmannesta maasta tai joltakin alueelta jäsenvaltioon (VI osan 244–256 artikla);

g)

kiireellisessä tautitilanteessa toteutettavat kiireelliset toimenpiteet (VII osan 257–262 artikla).

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä:

a)

pyritään varmistamaan

i)

eläinten terveyden parantaminen kestävän maatalous- ja vesiviljelytuotannon tukemiseksi unionissa;

ii)

sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

iii)

seuraavien tekijöiden eläinterveyteen, kansanterveyteen ja ympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten väheneminen:

tietyt taudit;

tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutetut toimenpiteet;

b)

otetaan huomioon:

i)

eläinten terveys suhteessa:

kansanterveyteen;

ympäristöön, mukaan lukien biologiseen monimuotoisuuteen ja arvokkaisiin geenivaroihin, sekä ilmastonmuutoksen vaikutukseen;

elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen;

eläinten hyvinvointiin, mukaan lukien varjeleminen vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä;

mikrobilääkeresistenssiin;

ruokaturvaan;

ii)

taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuri- ja ympäristövaikutukset;

iii)

asiaa koskevat kansainväliset standardit.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan

a)

pidettäviin ja luonnonvaraisiin eläimiin;

b)

sukusoluihin ja alkioihin;

c)

eläinperäisiin tuotteisiin;

d)

eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 vahvistettujen sääntöjen soveltamista;

e)

tiloihin, kuljetusvälineisiin, laitteisiin ja kaikkiin muihin infektioteihin ja materiaaleihin, jotka liittyvät tai mahdollisesti liittyvät tarttuvien eläintautien leviämiseen.

2.   Tätä asetusta sovelletaan tarttuviin tauteihin, zoonoosit mukaan luettuina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta seuraavissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen soveltamista:

a)

päätös N:o 1082/2013/EU;

b)

asetus (EY) N:o 999/2001;

c)

direktiivi 2003/99/EY;

d)

asetus (EY) N:o 2160/2003.

3 artikla

IV, V ja VI osan soveltamisala

1.   Asetuksen IV osan I osastoa (84–171 artikla) sovelletaan:

a)

maaeläimiin sekä eläimiin, jotka eivät ole maaeläimiä mutta jotka voivat tartuttaa maaeläimiin niihin tarttuvia tauteja;

b)

maaeläinten sukusoluihin ja alkioihin;

c)

maaeläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin.

2.   Asetuksen IV osan II osastoa (172–226 artikla) sovelletaan:

a)

vesieläimiin sekä eläimiin, jotka eivät ole vesieläimiä mutta jotka voivat tartuttaa vesieläimiin niihin tarttuvia tauteja;

b)

vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin.

3.   Asetuksen IV osan III osastoa (227 ja 228 artikla) sovelletaan:

a)

muihin eläimiin;

b)

edellä a kohdassa tarkoitetuista muista eläimistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin.

4.   Asetuksen IV ja V osaa ei sovelleta tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettuihin lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin eikä lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin jäsenvaltion sisällä.

5.   Lemmikkieläinten muissa kuin ei-kaupallisissa siirroissa on noudatettava IV ja V osassa säädettyjä eläinterveysvaatimuksia.

Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarpeellisia mukautuksia sen varmistamiseksi, että IV ja V osan säännöksiä sovelletaan oikein lemmikkieläimiin, erityisesti sen huomioon ottamiseksi, että lemmikkieläimiä pitävät kotitalouksissa lemmikkieläinten pitäjät.

6.   VI osaa sovelletaan vain sellaisiin lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin, joissa noudatetaan 245 ja 246 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat niiden eläinten enimmäismäärää, jotka voivat olla omistajansa mukana, ja omistajan liikkumisen ja eläimen siirron välisten päivien enimmäismäärää.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’eläimillä’ selkärangallisia ja selkärangattomia eläimiä;

2)

’maaeläimillä’ lintuja, maalla eläviä nisäkkäitä, mehiläisiä ja kimalaisia;

3)

’vesieläimillä’ kaikkia seuraaviin lajeihin kuuluvia eläimiä kaikissa kehitysvaiheissaan, mätimunat, maiti ja sukusolut mukaan luettuina:

a)

kalat, jotka kuuluvat yläluokkaan Agnatha sekä luokkiin Chondrichytes, Sarcopterygii ja Actinopterygii;

b)

vesinilviäiset, jotka kuuluvat pääjaksoon Mollusca;

c)

vesiäyriäiset, jotka kuuluvat alajaksoon Crustacea;

4)

’muilla eläimillä’ muihin lajeihin kuin maaeläimiin tai vesieläimiin määritelmän mukaisesti kuuluvien lajien eläimiä;

5)

’pidettävillä eläimillä’ ihmisten pitämiä eläimiä; vesieläinten osalta vesiviljelyeläimiä;

6)

’vesiviljelyllä’ vesieläinten pitämistä niin, että eläimet säilyvät yhden tai useamman luonnollisen tai oikeushenkilön omistuksessa kaikkien kasvatus- tai viljelyvaiheiden ja keruun ajan, lukuun ottamatta sellaisten luonnonvaraisten vesieläinten keruu- tai pyyntitoimintaa ihmisravinnoksi, joita sen jälkeen pidetään väliaikaisesti ja ilman ruokintaa odottamassa teurastusta;

7)

’vesiviljelyeläimillä’ mitä tahansa vesiviljelyssä olevia vesieläimiä;

8)

’luonnonvaraisilla eläimillä’ muita kuin pidettäviä eläimiä;

9)

’siipikarjalla’ lintuja, joita kasvatetaan tai pidetään vankeudessa:

a)

seuraavien tuotantoa varten:

i)

liha;

ii)

kulutukseen tarkoitetut munat;

iii)

muut tuotteet;

b)

riistalintujen luontoon istuttamista varten;

c)

edellä a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tuotantotyypeissä käytettävien lintujen tuottamista varten;

10)

’vankeudessa pidettävillä linnuilla’ mitä tahansa muita lintuja kuin siipikarjaa, joita pidetään vankeudessa muusta kuin 9 alakohdassa tarkoitetusta syystä, mukaan lukien linnut, joita pidetään esityksiä, lentokilpailuja, näyttelyitä, kilpailuja, uusien lintujen tuottamista tai myyntiä varten;

11)

’lemmikkieläimellä’ liitteessä I olevassa luettelossa mainittuun lajiin kuuluvaa eläintä, jota pidetään yksityisessä, muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa;

12)

’lemmikkieläimen pitäjällä’ luonnollista henkilöä, joka voi olla lemmikkieläimen omistaja, joka pitää lemmikkieläintä;

13)

’lemmikkieläimen omistajalla’ luonnollista henkilöä, joka on ilmoitettu omistajaksi 247 artiklan c alakohdassa, 248 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 249 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 250 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tunnistusasiakirjassa;

14)

’muulla kuin kaupallisella siirrolla’ lemmikkieläimen siirtoa, kun lemmikkieläin on omistajansa mukana ja

a)

jonka tavoitteena ei ole kyseisen lemmikkieläimen kauppa tai muunlainen omistusoikeuden siirto; ja

b)

joka on osa lemmikkieläimen omistajan liikkumista:

i)

joko suoraan hänen vastuullaan tai

ii)

valtuutetun henkilön vastuulla, jos lemmikkieläin on fyysisesti erillään omistajasta;

15)

’valtuutetulla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, jolle lemmikkieläimen omistaja on kirjallisesti antanut luvan lemmikkieläimen muuhun kuin kaupalliseen siirtoon omistajan puolesta;

16)

’taudilla’ yhden tai useamman taudinaiheuttajan aiheuttamien infektioiden tai tartuntojen esiintymistä eläimissä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä kliinisiä oireita tai patologisia ilmentymiä;

17)

’taudinaiheuttajalla’ sellaista eläimiin tai ihmisiin tarttuvaa patogeenia, joka voi aiheuttaa eläintaudin;

18)

’luetteloiduilla taudeilla’ 5 artiklan 1 kohdan mukaisessa luettelossa mainittuja tauteja;

19)

’tautiprofiililla’ 7 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tautikriteerejä;

20)

’luetteloiduilla lajeilla’ 8 artiklan 2 kohdan mukaisessa luettelossa mainittuja eläinlajeja tai eläinlajiryhmää tai, kun kyse on uusista taudeista, eläinlajeja tai eläinlajiryhmää, joka täyttää 8 artiklan 2 kohdassa vahvistetut lajiluetteloon merkitsemisen kriteerit;

21)

’vaaralla’ eläimessä olevaa taudinaiheuttajaa taikka eläimen tai tuotteen tilaa, jolla saattaa olla haitallinen vaikutus ihmisten tai eläinten terveyteen;

22)

’riskillä’ eläinterveyteen tai kansanterveyteen kohdistuvan haitallisen vaikutuksen esiintymisen todennäköisyyttä ja sen biologisten ja taloudellisten seurausten todennäköistä suuruutta;

23)

’bioturvaamisella’ hallintatoimenpiteiden ja fyysisten toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla on tarkoitus pienentää tautien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen riskiä seuraavien osalta:

a)

eläinpopulaatio; tai

b)

pitopaikka, vyöhyke, lokero, kuljetusväline tai muut tilat, rakennukset tai muu paikka;

24)

’toimijalla’ mitä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on vastuullaan eläimiä tai tuotteita, mukaan luettuna rajoitetuksi ajaksi, ei kuitenkaan lemmikkieläinten pitäjiä ja eläinlääkäreitä;

25)

’kuljettajalla’ toimijaa, joka kuljettaa eläimiä omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun;

26)

’eläinalan ammattilaisella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on ammatillisesti tekemisissä eläinten tai tuotteiden kanssa ja on muu kuin toimija tai eläinlääkäri;

27)

’pitopaikalla’ mitä tahansa tilaa, rakennetta, tai ulkotiloissa tapahtuvan tuotannon ollessa kyseessä ympäristöä tai paikkaa, jossa pidetään eläimiä tai sukusoluja ja alkioita joko tilapäisesti tai vakituisesti, lukuun ottamatta seuraavia:

a)

lemmikkieläimiä pitävät kotitaloudet;

b)

eläinlääkärien vastaanotot ja klinikat;

28)

’sukusoluilla ja alkioilla’:

a)

keinolliseen lisäämiseen tarkoitettua siemennestettä, munasoluja ja alkioita,

b)

siitosmunia;

29)

’eläinperäisillä tuotteilla’:

a)

eläinperäisiä elintarvikkeita mukaan luettuina hunaja ja veri;

b)

ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläviä simpukoita, eläviä piikkinahkaisia, eläviä vaippaeläimiä ja eläviä merikotiloita; ja

c)

muita kuin b alakohdassa tarkoitettuja eläimiä, jotka on tarkoitus valmistaa toimitettavaksi elävinä lopulliselle kuluttajalle;

30)

’eläimistä saatavilla sivutuotteilla’ eläinten kokoruhoja tai ruhonosia, eläinperäisiä tuotteita tai muita eläimistä saatavia tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, lukuun ottamatta sukusoluja ja alkioita;

31)

’johdetuilla tuotteilla’ tuotteita, jotka on saatu eläimistä saatavien sivutuotteiden yhdestä tai useammasta käsittelystä, muuntamisesta tai jalostusvaiheesta;

32)

’tuotteilla’:

a)

sukusoluja ja alkioita;

b)

eläinperäisiä tuotteita;

c)

eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita;

33)

’virallisella valvonnalla’ kaikentyyppistä valvontaa, jota toimivaltaiset viranomaiset suorittavat todentaakseen tämän asetuksen noudattamisen;

34)

’terveystilanteella’ tautitilannetta tietyn luetteloidun lajin osalta merkittävien luetteloitujen tautien kohdalla, kun kyseessä on:

a)

yksittäinen eläin;

b)

eläimet:

i)

epidemiologisessa yksikössä;

ii)

pitopaikassa;

iii)

vyöhykkeellä;

iv)

lokerossa;

v)

jäsenvaltiossa;

vi)

kolmannessa maassa tai alueella;

35)

’vyöhykkeellä’:

a)

maaeläinten osalta jäsenvaltion, kolmannen maan tai alueen maantieteellisesti täsmällisesti rajattua aluetta, jossa elävällä eläinten alapopulaatiolla on erilainen terveystilanne suhteessa tiettyyn tautiin tai tiettyihin tauteihin, joihin sovelletaan tarkoituksenmukaisia seuranta-, taudintorjunta- ja bioturvaamistoimenpiteitä;

b)

vesieläinten osalta yhtenäistä hydrologista järjestelmää, jossa on erilainen terveystilanne suhteessa tiettyyn tautiin tai tiettyihin tauteihin ja joka muodostaa alueen, jota tarkoitetaan yhdessä seuraavista:

i)

koko valuma-alue vesiväylän alkulähteeltä suistoon tai järveen asti;

ii)

useampia kuin yksi valuma-alue;

iii)

valuma-alueen osa vesiväylän alkulähteeltä esteelle, joka estää tietyn taudin tai tiettyjen tautien kulkeutumisen;

iv)

maantieteellisesti täsmällisesti rajattu rannikkoalueen osa;

v)

maantieteellisesti täsmällisesti rajattu suisto;

36)

’valuma-alueella’ aluetta tai syvännettä, jota rajoittavat luonnolliset rajat, kuten kukkulat tai vuoret, ja jonne kaikki valumavedet virtaavat;

37)

’lokerolla’ yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään kuuluvaa yhdessä tai useammassa pitopaikassa ja vesieläinten ollessa kyseessä yhdessä tai useammassa vesiviljelypitopaikassa olevaa eläinten alapopulaatiota, jolla on erilainen terveystilanne suhteessa tiettyyn tautiin tai tiettyihin tauteihin ja johon sovelletaan tarkoituksenmukaisia seuranta-, taudintorjunta- ja bioturvaamistoimenpiteitä;

38)

’karanteenilla’ eläinten pitämistä eristyksissä ilman välitöntä tai välillistä kosketusta eläimiin sen epidemiologisen yksikön ulkopuolella, jotta estetään yhden tai useamman tietyn taudin leviäminen sinä aikana, kun eristyksissä olevia eläimiä tarkkaillaan ja niille tehdään tarvittaessa testejä ja niitä hoidetaan;

39)

’epidemiologisella yksiköllä’ eläinryhmää, jolla on yhtä suuri todennäköisyys altistua jollekin taudinaiheuttajalle;

40)

’taudinpurkauksella’ virallisesti vahvistettua luetteloidun taudin tai uuden taudin ilmenemistä yhdessä tai useammassa eläimessä pitopaikassa tai muussa paikassa, jossa eläimiä pidetään tai jossa eläimet ovat;

41)

’rajoitusvyöhykkeellä’ vyöhykettä, jolla sovelletaan tiettyjen eläinten tai tuotteiden siirtoja koskevia rajoituksia ja muita taudintorjuntatoimenpiteitä kyseessä olevan taudin leviämisen estämiseksi alueille, joilla ei sovelleta rajoituksia; rajoitusvyöhyke voi soveltuvissa tapauksissa sisältää suoja- ja valvontavyöhykkeitä;

42)

’suojavyöhykkeellä’ taudinpurkauspaikan ympäröimää vyöhykettä, johon kuuluu myös taudinpurkauspaikka ja jolla sovelletaan taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin leviämisen estämiseksi kyseiseltä vyöhykkeeltä;

43)

’valvontavyöhykkeellä’ vyöhykettä, joka perustetaan suojavyöhykkeen ympärille ja jolla sovelletaan taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin leviämisen estämiseksi suojavyöhykkeeltä;

44)

’siitosmunilla’ haudotettaviksi tarkoitettuja siipikarjan tai vankeudessa pidettävien lintujen munia;

45)

’sorkka- ja kavioeläimillä’ liitteessä II lueteltuja eläimiä;

46)

’sukusolujen ja alkioiden pitopaikalla’:

a)

siemennesteen osalta pitopaikkaa, jossa siemenneste on kerätty, tuotettu, käsitelty tai varastoitu;

b)

munasolujen ja alkioiden osalta sellaista ammattilaisista koostuvaa ryhmää tai rakennetta, jota valvoo toimivaltainen ryhmän eläinlääkäri ja joka on pätevä munasolujen ja alkioiden keräämiseen, tuottamiseen, käsittelyyn tai varastoimiseen;

c)

siitosmunien osalta hautomoa;

47)

’hautomolla’ pitopaikkaa, jossa kerätään, varastoidaan ja haudotaan munia seuraavien toimittamista varten:

a)

siitosmunat;

b)

untuvikot;

48)

’suljetulla pitopaikalla’ pysyvää, maantieteellisesti rajattua ja vapaaehtoisesti perustettua pitopaikkaa, joka on hyväksytty eläinten siirtoja varten ja jossa:

a)

eläimiä pidetään näyttelyihin, koulutukseen, lajien suojeluun tai tieteelliseen tutkimukseen liittyviä tarkoituksia varten;

b)

eläimet ovat suljetuissa tiloissa ja eristettyinä ympäröivästä alueesta; ja

c)

eläimiin sovelletaan eläinten terveyden seurantaa ja tiukennettuja bioturvaamistoimenpiteitä;

49)

’kokoamisella’ pidettävien maaeläinten kokoamista useammasta kuin yhdestä pitopaikasta kyseiselle eläinlajille vaadittavaa pitoaikaa lyhyemmäksi ajaksi;

50)

’pitoajalla’ vähimmäisaikaa sen varmistamiseksi, että pitopaikkaan tuodun eläimen terveystilanne ei ole huonompi kuin kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten terveystilanne;

51)

’Traces-järjestelmällä’ päätöksissä 2003/24/EY ja 2004/292/EY säädettyä yhdennettyä eläinlääkinnällistä tietojärjestelmää;

52)

’vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvalla elintarvikelaitoksella’ elintarvikeyritystä, joka on hyväksytty 179 artiklan mukaisesti;

53)

’virkaeläinlääkärillä’ toimivaltaisen viranomaisen valtuuttamaa eläinlääkäriä, jolla on asianmukainen pätevyys suorittaa virallisia toimia tämän asetuksen mukaisesti;

54)

’kolmannen maan tai alueen virkaeläinlääkärillä’ edellä 53 kohdassa tarkoitettua virkaeläinlääkäriä vastaavaa eläinlääkäriä kolmannessa maassa tai alueella;

55)

’toimivaltaisella viranomaisella’ viralliset tarkastukset ja muut viralliset toimet tämän asetuksen mukaisesti järjestävän jäsenvaltion keskeistä eläinlääkintäviranomaista tai mitä tahansa muuta viranomaista, jolle tämä vastuu on siirretty;

56)

’kolmannen maan tai alueen toimivaltaisella viranomaisella’ edellä 55 kohdassa tarkoitettua toimivaltaista viranomaista vastaavaa viranomaista kolmannessa maassa tai alueella.

2 LUKU

Luetteloidut taudit ja uudet taudit sekä luetteloidut lajit

5 artikla

Tautien merkitseminen luetteloon

1.   Tässä asetuksessa säädettyjä tautikohtaisia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä sovelletaan:

a)

seuraaviin luetteloituihin tauteihin:

i)

suu- ja sorkkatauti;

ii)

klassinen sikarutto;

iii)

afrikkalainen sikarutto;

iv)

korkeapatogeeninen lintuinfluenssa;

v)

afrikkalainen hevosrutto; ja

b)

liitteessä II mainittuihin luetteloituihin tauteihin.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muutoksia tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luetteloon.

3.   Tauti merkitään tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, jos se on arvioitu 7 artiklan mukaisesti ja se täyttää:

a)

kaikki seuraavat kriteerit:

i)

tauti on tieteellisen näytön perusteella tarttuva;

ii)

unionissa on eläinlajeja, jotka ovat joko taudille alttiita tai tartunnanlevittäjiä ja tartunnan reservoaareja;

iii)

taudilla on kielteisiä vaikutuksia eläinten terveyteen tai tauti on riski kansanterveydelle zoonoottisen luonteensa vuoksi;

iv)

taudin diagnosointiin on saatavilla menetelmiä; ja

v)

riskinvähentämistoimenpiteet ja tarvittaessa taudin seuranta ovat tehokkaita ja suhteutettuja taudin aiheuttamiin riskeihin unionissa; ja

b)

vähintään yksi seuraavista kriteereistä:

i)

taudilla on tai voisi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia eläinten terveyteen unionissa, tai tauti on tai voisi olla merkittävä riski kansanterveydelle zoonoottisen luonteensa vuoksi;

ii)

taudinaiheuttaja on kehittänyt hoidoille resistenssin ja aiheuttaa merkittävän vaaran kansanterveydelle tai eläinterveydelle unionissa;

iii)

taudilla on tai voisi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia maatalous- tai vesiviljelytuotannolle unionissa;

iv)

tauti voi saada aikaan kriisitilanteen tai taudinaiheuttajaa voitaisiin käyttää bioterrorismiin; tai

v)

taudilla on tai voisi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, mukaan lukien biologiselle monimuotoisuudelle, unionissa.

4.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudin poistamista tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta luettelosta, kun kyseinen tauti ei enää täytä tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjä kriteereitä.

5.   Komissio tarkistaa kunkin taudin luetteloon merkitsemisen viimeisimpien saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella.

6 artikla

Uudet taudit

1.   Taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä sovelletaan tässä asetuksessa säädettyihin uusiin tauteihin.

2.   Muuta kuin luetteloitua tautia pidetään uutena tautina edellyttäen, että se mahdollisesti täyttää 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetut luetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit ja:

a)

on syntynyt olemassa olevan taudinaiheuttajan evoluution tai muutoksen tuloksena;

b)

on uudelle maantieteelliselle alueelle, uuteen lajiin tai uusiin populaatioihin leviävä tunnettu tauti;

c)

on diagnosoitu ensimmäistä kertaa unionissa; tai

d)

tunnistamaton tai aiemmin tuntematon taudinaiheuttaja on aiheuttanut sen.

3.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet sellaisten uusien tautien osalta, jotka täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kehittymässä olevan, erittäin merkittävän riskin aiheuttavaan tautiin.

5.   Tässä asetuksessa säädettyjä toimijoiden velvoitteita uuden taudin osalta sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio on hyväksynyt kyseistä tautia varten täytäntöönpanosäädöksen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti tai jos tauti kuuluu valmiussuunnitelman piiriin 43 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Tautien luetteloon merkitsemistä koskevat arviointiparametrit

Komissio käyttää seuraavia arviointiparametreja määrittääkseen, täyttääkö tauti 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetut luetteloon merkitsemisen edellytykset:

a)

tautiprofiili, johon kuuluvat seuraavat:

i)

eläinlajit, joihin kyseinen tauti liittyy;

ii)

taudin sairastavuus- ja kuolleisuusaste eläinpopulaatioissa;

iii)

taudin zoonoottinen luonne;

iv)

resistenssi hoidoille, mukaan lukien mikrobilääkeresistenssi;

v)

taudin pysyvyys eläinpopulaatiossa tai ympäristössä;

vi)

taudin tartuntareitit ja -nopeus eläinten välillä ja soveltuvissa tapauksissa eläinten ja ihmisten välillä;

vii)

taudin puuttuminen tai esiintyminen sekä levinneisyys unionissa ja, jos tautia ei esiinny unionissa, sen kulkeutumisriski unioniin;

viii)

taudin diagnosointi- ja torjuntamenetelmien olemassaolo;

b)

taudin vaikutus seuraaviin:

i)

maatalous- ja vesiviljelytuotanto ja talouden muut sektorit seuraavien osalta:

taudin esiintyvyysaste unionissa;

taudista aiheutuva tuotannon menetys;

muut vahingot;

ii)

ihmisten terveys seuraavien osalta:

tarttuvuus eläinten ja ihmisten välillä;

tarttuvuus ihmisten välillä;

ihmisessä ilmenevien tautimuotojen vakavuus;

tehokkaan ennaltaehkäisyn tai sairaanhoidon saatavuus ihmisille;

iii)

eläinten hyvinvointi;

iv)

biologinen monimuotoisuus ja ympäristö;

c)

taudin mahdollisuudet saada aikaan kriisitilanne ja sen potentiaalinen käyttö bioterrorismiin;

d)

seuraavien taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden toteutettavuus, saatavuus ja vaikuttavuus:

i)

diagnosointimenetelmät ja diagnosointikapasiteetti;

ii)

rokottaminen;

iii)

lääkitseminen;

iv)

bioturvaamistoimenpiteet;

v)

eläinten ja tuotteiden siirtämistä koskevat rajoitukset;

vi)

eläinten lopettaminen;

vii)

ruhojen ja muiden eläimistä saatavien taudin kannalta olennaisten sivutuotteiden hävittäminen;

e)

taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden vaikutukset seuraavien osalta:

i)

välittömät ja välilliset kustannukset asianomaisille aloille ja koko taloudelle;

ii)

toimenpiteiden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys;

iii)

tartunnan saaneiden pidettävien ja luonnonvaraisten eläinten alapopulaatioiden hyvinvointi;

iv)

ympäristö ja biologinen monimuotoisuus.

8 artikla

Lajien merkitseminen luetteloon

1.   Tässä asetuksessa vahvistettuja luetteloitujen tautien tautikohtaisia sääntöjä ja tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjä sääntöjä sovelletaan luetteloituihin lajeihin.

2.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä luettelon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lajeista, jotka täyttävät tämän artiklan 3 kohdassa vahvistetut kriteerit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Luettelo sisältää ne eläinlajit tai eläinlajiryhmät, jotka aiheuttavat merkittävän luetteloitujen tautien leviämisriskin, ja se perustuu seuraaviin kriteereihin:

a)

riskin piiriin kuuluvan eläinpopulaation tartunta-alttius;

b)

itämisajan ja tartunta-ajan kesto eläimillä;

c)

kyseisten eläinten kyky kantaa kyseessä olevia tauteja.

3.   Eläinlajit tai eläinlajiryhmät lisätään luetteloon, jos ne sairastavat tautia tai aiheuttavat luetteloidun taudin leviämisriskin, koska:

a)

ne ovat alttiita luetteloidulle taudille tai tieteellinen näyttö viittaa siihen, että alttius on todennäköistä; tai

b)

ne ovat kyseisen taudin tartuttajalajeja tai reservoaareja tai tieteellinen näyttö viittaa siihen, että se on todennäköistä.

4.   Komissio poistaa eläinlajit tai eläinlajiryhmät luettelosta täytäntöönpanosäännöksin, kun:

a)

luetteloitu tauti, johon liittyen kyseinen eläinlaji tai eläinlajien ryhmä on merkitty luetteloon, on poistettu tautiluettelosta; tai

b)

tieteellinen näyttö viittaa siihen, että kyseinen eläinlaji tai eläinlajiryhmä ei enää täytä 3 kohdassa esitettyjä kriteereitä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltaminen luetteloitujen tautien eri luokkiin

1.   Taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä on sovellettava luetteloituihin tauteihin seuraavasti:

a)

Sellaisiin luetteloituihin tauteihin, joita ei tavanomaisesti esiinny unionissa ja joita varten on toteutettava välittömästi hävittämistoimenpiteitä heti, kun ne havaitaan, on sovellettava asiaankuuluvilta osin seuraavia sääntöjä:

i)

säännöt tautitietoisuudesta ja tauteihin varautumisesta, joista säädetään III osan I osastossa (43–52 artikla);

ii)

taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään III osan II osaston 1 luvussa (53–71 artikla); ja

iii)

säännöt lokeroperusteisesta lähestymistavasta, josta säädetään 37 artiklan 1 kohdassa.

Näihin luetteloituihin tauteihin on myös sovellettava tarvittaessa b alakohdassa sekä d ja e alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä asiaankuuluvilta osin.

b)

Luetteloituihin tauteihin, joita olisi torjuttava kaikissa jäsenvaltioissa pitkän aikavälin tavoitteena niiden hävittäminen koko unionista, on sovellettava asiaankuuluvilta osin seuraavia sääntöjä:

i)

säännöt pakollisista hävittämisohjelmista, joista säädetään 31 artiklan 1 kohdassa;

ii)

säännöt tautivapaista jäsenvaltioista ja vyöhykkeistä, joista säädetään 36 artiklassa;

iii)

säännöt lokeroperusteisesta lähestymistavasta, josta säädetään 37 artiklan 2 kohdassa; ja

iv)

taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään 72–75, 77–79 sekä 81 ja 83 artiklassa.

Näihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava myös d ja e alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä asiaankuuluvilta osin.

c)

Luetteloituihin tauteihin, jotka ovat merkityksellisiä joidenkin, mutta ei kaikkien jäsenvaltioiden kannalta ja jotka edellyttävät toimenpiteitä, jotta estettäisiin niiden leviäminen virallisesti tautivapaisiin unionin osiin tai unionin niihin osiin, joilla on hävittämisohjelma kyseistä luetteloitua tautia varten, on sovellettava asiaankuuluvilta osin seuraavia sääntöjä:

i)

säännöt valinnaisesta hävittämisestä, josta säädetään 31 artiklan 2 kohdassa;

ii)

säännöt tautivapaista jäsenvaltioista ja vyöhykkeistä, joista säädetään 36 artiklassa;

iii)

säännöt lokeroperusteisesta lähestymistavasta, josta säädetään 37 artiklan 2 kohdassa ja

iv)

säännöt 76, 77, 78, 80, 82 ja 83 artiklassa säädetyistä taudintorjuntatoimenpiteistä.

Näihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava myös d ja e alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä asiaankuuluvilta osin.

d)

Luetteloituihin tauteihin, jotka edellyttävät toimenpiteitä niiden leviämisen estämiseksi unioniin kulkeutumisen tai jäsenvaltioiden välisten siirtojen yhteydessä, on sovellettava asiaankuuluvilta osin seuraavia sääntöjä:

i)

säännöt unionin sisällä tapahtuvista siirroista, joista säädetään IV osan I osaston 3–6 luvussa (124–169 artikla), II osaston 2 ja 3 luvussa (191–225 artikla) ja VI osaston 2 ja 3 luvussa (247–251 artikla); ja

ii)

säännöt saapumisesta unioniin ja viennistä unionista, joista säädetään V osassa (229–243 artikla).

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja, samoin kuin e alakohdassa luetteloituja tauteja, on pidettävä myös tämän alakohdan mukaisesti luetteloituina tauteina, kun kyseisen taudin aiheuttamaa riskiä voidaan tehokkaasti ja oikeasuhteisesti vähentää eläinten ja tuotteiden siirtoihin kohdistuvilla toimenpiteillä.

e)

Luetteloituihin tauteihin, jotka edellyttävät seurantaa unionissa, on sovellettava asiaankuuluvilta osin seuraavia sääntöjä:

i)

säännöt ilmoittamisesta ja raportoinnista, joista säädetään II osan 1 luvussa (18–23 artikla); ja

ii)

säännöt seurannasta, josta säädetään II osan 2 luvussa (24–30 artikla).

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja on pidettävänä myös tämän alakohdan mukaisesti luetteloituina tauteina.

2.   Komissio määrittää 1 kohdassa tarkoitettujen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisen luetteloituihin tauteihin täytäntöönpanosäädöksillä liitteessä IV esitettyjen kriteerien ja viimeisimpien saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Komissio muuttaa sellaisten 2 kohdassa tarkoitettujen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisen luetteloituihin tauteihin, jotka eivät enää täytä liitteessä IV olevassa asiaa koskevassa osassa säädettyjä kriteereitä, täytäntöönpanosäädöksillä ottaen huomioon myös viimeisimmät saatavilla olevat tieteelliset tiedot.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kehittymässä olevan, erittäin merkittävän riskin aiheuttavaan luetteloituun tautiin.

3 LUKU

Eläinterveyteen liittyvät vastuualueet

1 jakso

Toimijat, eläinalan ammattilaiset ja lemmikkieläinten pitäjät

10 artikla

Vastuu eläinten terveyteen ja bioturvaamiseen liittyvistä toimenpiteistä

1.   Toimijoiden on

a)

vastuullaan olevien pidettävien eläinten ja tuotteiden osalta vastattava:

i)

pidettävien eläinten terveydestä;

ii)

eläinlääkkeiden maltillisesta ja vastuullisesta käytöstä vaikuttamatta eläinlääkäreiden rooliin ja vastuuseen;

iii)

tautien leviämisriskin minimoinnista;

iv)

hyvästä kotieläintaloudesta.

b)

toteutettava vastuullaan olevien pidettävien eläinten ja tuotteiden osalta tarvittaessa sellaiset bioturvaamistoimenpiteet, jotka ovat asianmukaisia, kun otetaan huomioon:

i)

pidettävien eläinten ja tuotteiden lajit ja luokat;

ii)

tuotantotyyppi; ja

iii)

riskit ottaen huomioon:

maantieteellinen sijainti ja ilmasto-olot; ja

paikalliset olosuhteet ja käytännöt;

c)

toteutettava tarvittaessa bioturvaamistoimenpiteitä luonnonvaraisia eläimiä varten.

2.   Eläinalan ammattilaisten on pyrittävä minimoimaan taudinleviämisriski toimiessaan eläinten ja tuotteiden parissa.

3.   Edellä olevaa 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan myös lemmikkieläinten pitäjiin.

4.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut bioturvaamistoimenpiteet on tarvittaessa toteutettava:

a)

fyysisillä suojelutoimenpiteillä, joihin voivat kuulua:

i)

tapauksen mukaan pitopaikan sulkeminen, aitaaminen tai varustaminen katoksella tai verkolla;

ii)

puhdistaminen, desinfiointi ja hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta;

iii)

vesieläinten osalta tapauksen mukaan:

tulo- ja poistovesitykseen liittyvät toimenpiteet;

ympäröivien virtaavien vesistöjen varustaminen luonnollisin tai keinotekoisin estein, joilla estetään vesieläinten pääsy kyseiseen pitopaikkaan tai sieltä pois, mukaan lukien toimenpiteet veden tulvimisen tai suodattumisen estämiseksi ympäröivistä virtaavista vesistöistä;

b)

hallinnollisilla toimenpiteillä, joihin voivat kuulua:

i)

menettelyt eläinten, tuotteiden, ajoneuvojen ja henkilöiden pitopaikalle tuomista ja sieltä poisviemistä varten;

ii)

menettelyt laitteiden käyttöä varten;

iii)

siirtoedellytykset niihin liittyvien riskien perusteella;

iv)

edellytykset eläinten tai tuotteiden tuomiseksi pitopaikalle;

v)

uusien pitopaikalle tuotujen eläinten tai sairaiden eläinten asettaminen karanteeniin, eristäminen tai erottaminen;

vi)

järjestelmä kuolleiden eläinten tai eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallista hävittämistä varten.

5.   Toimijoiden, eläinalan ammattilaisten ja lemmikkieläinten pitäjien on toimittava yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen ja eläinlääkäreiden kanssa soveltaessaan tämän asetuksen mukaisia taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä.

6.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vähimmäisvaatimukset tämän artiklan yhdenmukaista soveltamista varten.

Täytäntöönpanosäädösten on ilmennettävä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja seikkoja.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

Eläinten terveyttä koskeva tietämys

1.   Toimijoilla ja eläinalan ammattilaisilla on oltava riittävät tiedot:

a)

eläintaudeista, mukaan luettuna myös ihmisiin tarttuvat eläintaudit;

b)

bioturvaamisen periaatteista;

c)

eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin ja ihmisten terveyden välisestä vuorovaikutuksesta;

d)

hyvästä kotieläintalouskäytännöstä hoitamiensa eläinlajien osalta;

e)

resistenssistä hoidoille, mukaan lukien mikrobilääkeresistenssi, ja sen vaikutuksista.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen sisältö ja taso riippuvat:

a)

asianomaisten toimijoiden ja eläinalan ammattilaisten vastuulla olevien pidettävien eläinten tai tuotteiden lajeista ja luokista ja sen ammatillisen yhteyden luonteesta, joka kyseisillä toimijoilla ja eläinalan ammattilaisilla on näihin eläimiin tai tuotteisiin;

b)

tuotantotyypistä;

c)

suoritettavista tehtävistä.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetyt tiedot on hankittava jollain seuraavista tavoista:

a)

ammatillinen kokemus tai koulutus;

b)

olemassa olevat maatalous- tai vesiviljelyalan ohjelmat, jotka ovat eläinten terveyden kannalta merkityksellisiä;

c)

virallinen koulutus;

d)

jokin muu kokemus tai muu koulutus, jolla saavutetaan sama tietotaso kuin a, b tai c alakohdan kattamilla tavoilla.

4.   Tulevien lemmikkieläinten omistajuuden myyvien tai muuten siirtävien toimijoiden on toimitettava uusille lemmikkieläinten pitäjille perustiedot 1 kohdassa tarkoitettujen asioiden osalta, siinä määrin kuin se on olennaista kyseisen lemmikkieläimen kohdalla.

2 jakso

Eläinlääkärit ja vesieläinlääkinnän ammattilaiset

12 artikla

Eläinlääkärien ja vesieläinlääkinnän ammattilaisten velvollisuudet

1.   Eläinlääkärien on tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia toimiaan suorittaessaan:

a)

toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet tautien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen ehkäisemiseksi;

b)

pyrittävä varmistamaan tautien varhainen toteaminen oikean diagnoosin ja erotusdiagnoosin avulla sairauden poissulkemiseksi tai vahvistamiseksi;

c)

toimittava aktiivisesti seuraavien osalta:

i)

tietoisuuden edistäminen eläinten terveydestä sekä eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin ja ihmisten terveyden välisestä vuorovaikutuksesta;

ii)

tautien ennaltaehkäisy;

iii)

tautien varhainen havaitseminen ja nopea reagointi tauteihin;

iv)

tietoisuuden edistäminen resistenssistä hoidoille, mukaan lukien mikrobilääkeresistenssi, ja resistenssin vaikutuksista;

d)

tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen, toimijoiden, eläinalan ammattilaisten ja lemmikkieläinten pitäjien kanssa toteuttaessaan tässä asetuksessa säädettyjä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä.

2.   Vesieläinlääkinnän ammattilaiset voivat suorittaa tämän asetuksen mukaisesti eläinlääkäreille osoitettuja, vesieläimiin liittyviä toimia edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt heidät suorittamaan ne kansallisen lainsäädännön nojalla. Siinä tapauksessa 1 kohtaa sovelletaan kyseisiin vesieläinlääkinnän ammattilaisiin.

3.   Eläinlääkärien ja vesieläinlääkinnän ammattilaisten on ylläpidettävä ja kehitettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toiminta-aloihin liittyviä ammatillisia valmiuksiaan.

3 jakso

Jäsenvaltiot

13 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1.   Jotta voidaan varmistaa eläinten terveydestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen valmius toteuttaa tässä asetuksessa edellytetyt tarpeelliset ja asianmukaiset toimenpiteet ja toimet, kunkin jäsenvaltion on varmistettava asianmukaisella hallinnollisella tasolla, että toimivaltaisella viranomaisella on:

a)

pätevä henkilöstö, tilat, laitteet, taloudelliset resurssit sekä koko jäsenvaltion alueen kattava tehokas organisaatio;

b)

käytettävissään laboratorioita, joilla on pätevä henkilöstö, tilat, laitteet ja taloudelliset resurssit, jotka ovat tarpeen luetteloitujen tautien ja uusien tautien nopean ja täsmällisen diagnoosin ja erotusdiagnoosin varmistamiseksi;

c)

riittävästi koulutettuja eläinlääkäreitä suorittamaan 12 artiklassa tarkoitetut toimet.

2.   Jäsenvaltioiden on kannustettava toimijoita ja eläinalan ammattilaisia hankkimaan, pitämään yllä ja kehittämään 11 artiklassa tarkoitettuja eläinten terveyttä koskevia riittäviä tietoja maatalous- tai vesiviljelyalan ohjelmien tai virallisen koulutuksen avulla.

14 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen siirtämät viralliset toimet

1.   Toimivaltainen viranomainen voi siirtää muille kuin virallisille eläinlääkäreille yhden tai useampia seuraavista virallisista toimista:

a)

32 artiklassa säädettyjen hävittämisohjelmien mukaisten toimenpiteiden käytännön soveltaminen;

b)

toimivaltaisen viranomaisen tukeminen 26 artiklan mukaisen seurannan suorittamisessa tai 28 artiklan mukaisten seurantaohjelmien osalta;

c)

seuraaviin liittyvät toimet:

i)

tautitietoisuus, tauteihin varautuminen ja tautien torjunta III osan mukaisesti seuraavien osalta:

näytteenotto sekä tutkimusten ja epidemiologisten selvitysten toteuttaminen 54 artiklan, 55 artiklan 1 kohdan b–g alakohdan sekä 57, 73, 74, 79 ja 80 artiklan puitteissa, jos epäillään taudin esiintymistä, ja näiden artiklojen nojalla hyväksytyt mahdolliset täytäntöönpano- ja delegoidut säädökset;

taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttaminen taudin puhjetessa 61 artiklassa, 65 artiklan 1 kohdan a, b, e, f ja i alakohdassa, 70 artiklan 1 kohdassa, 79 ja 80 artiklassa sekä 81 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen toimien osalta sekä näiden artiklojen nojalla hyväksytyt mahdolliset täytäntöönpano- ja delegoidut säädökset;

hätärokotusten suorittaminen 69 artiklan mukaisesti;

ii)

rekisteröinti, hyväksyminen, jäljitettävyys ja siirrot IV osan mukaisesti;

iii)

247 artiklan c kohdassa, 248 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 249 artiklan 1 artiklan c alakohdassa ja 250 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tunnistusasiakirjojen myöntäminen ja täyttäminen;

iv)

252 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun tunnistimen kiinnittäminen ja käyttö.

2.   Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suorittamaan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 1 kohdan c alakohdan i, ii ja iv alakohdassa tarkoitettuja toimia sellaisia erityisesti määriteltyjä tehtäviä varten, joissa kyseisillä henkilöillä on riittävää erityisosaamista. Siinä tapauksessa näihin henkilöihin sovelletaan tämän artiklan 1 kohtaa ja 12 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia.

3.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muita sellaisia toimia, jotka 1 kohdassa säädettyjen toimien lisäksi voidaan siirtää eläinlääkäreille, ja joissa tapauksen mukaan määritetään tarpeelliset olosuhteet ja edellytykset tällaista siirtämistä varten.

Komissio ottaa kyseiset delegoidut säädökset hyväksyessään huomioon kyseisten toimien luonteen ja asiaa koskevat kansainväliset standardit.

15 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Jos on perustellut syyt epäillä, että unionista peräisin olevat tai unioniin sen ulkopuolelta saapuvat eläimet tai tuotteet voivat aiheuttaa riskin, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheellisia toimia, joilla tiedotetaan yleisölle riskin luonteesta sekä toimenpiteistä, jotka on toteutettu tai jotka aiotaan toteuttaa riskin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi, ottaen huomioon kyseisen riskin luonteen, vakavuuden ja laajuuden sekä yleisölle tiedottamisesta koituvan yleisen edun.

4 Jakso

Taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita käsittelevät laboratoriot ja muut laitokset sekä muut luonnolliset ja oikeushenkilöt

16 artikla

Taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita käsittelevien laboratorioiden ja muiden laitosten sekä muiden tahojen velvollisuudet

1.   Laboratorioiden ja muiden laitosten sekä muiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden, jotka käsittelevät taudinaiheuttajia tieteellistä tutkimusta, koulutusta tai diagnoosia varten taikka rokotteiden ja muiden biologisten aineiden valmistustarkoituksessa, on sen ohella, että ne ottavat huomioon mahdolliset asiaan liittyvät kansainväliset standardit,

a)

toteutettava asianmukaisia bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyviä toimenpiteitä, jotta estetään taudinaiheuttajien leviäminen ja joutuminen kosketuksiin eläinten kanssa sellaisen laboratorion tai muun laitoksen ulkopuolella, joissa käsitellään taudinaiheuttajia näissä tarkoituksissa;

b)

varmistettava, että taudinaiheuttajien, rokotteiden ja muiden biologisten aineiden siirtäminen laboratorioiden tai muiden laitosten välillä ei aiheuta luetteloitujen ja uusien tautien leviämisriskiä.

2.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita käsitteleviin laboratorioihin, muihin laitoksiin ja muihin luonnollisiin ja oikeushenkilöihin sovellettavia turvallisuustoimenpiteitä luetteloitujen ja uusien tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi seuraavien osalta:

a)

bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyvät toimenpiteet;

b)

taudinaiheuttajien, rokotteiden ja muiden biologisten aineiden siirtämistä koskevat vaatimukset.

17 artikla

Eläinterveyslaboratoriot

1.   Unionin vertailulaboratorioista, jäsenvaltioiden kansallisista vertailulaboratorioista ja virallisista eläinterveyslaboratorioista koostuvien virallisten eläinterveyslaboratorioiden on tehtävä yhteistyötä eläinterveyslaboratorioiden unionin verkoston kanssa, kun ne toteuttavat tehtäviään ja vastuitaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen laboratorioiden on tehtävä unionin vertailulaboratorioiden koordinoimaa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa säädetty tautien seuranta, taudeista ilmoittaminen ja raportointi, hävittämisohjelmat, taudista vapaan aseman määrittäminen sekä eläinten ja tuotteiden siirrot unionissa, niiden saapuminen unioniin ja vienti kolmansiin maihin tai alueille perustuvat alan viimeisimmän kehityksen mukaisiin, vakaisiin ja luotettaviin laboratorioanalyyseihin, -testeihin ja -diagnooseihin.

3.   Virallisten laboratorioiden toimittamiin tuloksiin ja raportteihin sovelletaan salassapitovelvollisuuden ja luottamuksellisuuden periaatteita sekä ilmoitusvelvollisuutta laboratoriot nimittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle riippumatta siitä, mikä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on pyytänyt analyyseja, testejä tai diagnooseja.

4.   Jos virallinen laboratorio tekee yhdessä jäsenvaltiossa diagnostisia analyyseja toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien eläinten näytteistä, sen on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, josta näytteet ovat peräisin:

a)

välittömästi kaikista tuloksista, joiden perusteella epäillään 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä tai tällainen tauti havaitaan;

b)

ilman tarpeetonta viivytystä kaikista tuloksista, joiden perusteella epäillään 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun muun kuin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä tai tällainen tauti havaitaan.

II OSA

TAUDEISTA ILMOITTAMINEN JA RAPORTOINTI, TAUTIEN SEURANTA JA HÄVITTÄMISOHJELMAT JA TAUDISTA VAPAA ASEMA

1 LUKU

Taudeista ilmoittaminen ja raportointi

18 artikla

Ilmoittaminen jäsenvaltioissa

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimijat ja muut asiaan liittyvät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt:

a)

ilmoittavat välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle, jos on syytä epäillä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä tai jos tällainen tauti havaitaan elämissä;

b)

ilmoittavat heti, kun se on käytännössä mahdollista, toimivaltaiselle viranomaiselle, jos on syytä epäillä 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun muun kuin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä tai jos tällainen tauti havaitaan elämissä;

c)

ilmoittavat eläinlääkärille epätavallisesta kuolleisuudesta ja muista vakavan taudin merkeistä tai tuotantomäärien merkittävästä vähentymisestä määrittämättömästä syystä tarkempaa tutkimusta varten, mukaan luettuna tilanteen vaatiessa laboratoriotutkimuksia varten otettavat näytteet.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdan c alakohdassa säädetyt ilmoitukset voidaan osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa seuraavia koskevia delegoituja säädöksiä 264 artiklan mukaisesti:

a)

kriteerit, joiden perusteella päätetään, vallitsevatko tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa kuvatut ilmoittamista edellyttävät olosuhteet;

b)

1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tarkempaa tutkimusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

19 artikla

Ilmoittaminen unionissa

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien taudinpurkauksista, joiden välitöntä ilmoittamista edellytetään, jotta voidaan varmistaa tarvittavien riskinhallintatoimenpiteiden nopea täytäntöönpano, tautiprofiili huomioon ottaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen on sisällettävä taudinpurkauksesta seuraavat tiedot:

a)

taudinaiheuttaja ja soveltuvissa tapauksissa sen alatyyppi;

b)

merkitykselliset päivämäärät, varsinkin epäillyn ja vahvistetun taudinpurkauksen päivämäärät;

c)

taudinpurkauksen tyyppi ja sijainti;

d)

kyseiseen taudinpurkaukseen mahdollisesti liittyvät taudinpurkaukset;

e)

eläimet, joihin taudinpurkaus liittyy;

f)

toteutetut taudinpurkaukseen liittyvät taudintorjuntatoimenpiteet;

g)

luetteloidun taudin mahdollinen tai tunnettu alkuperä;

h)

käytetyt diagnoosimenetelmät.

20 artikla

Raportointi unionissa

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedot 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista luetteloiduista taudeista, joiden osalta

a)

ei vaadita 19 artiklan 1 kohdan mukaista välitöntä ilmoitusta taudinpurkauksista;

b)

vaaditaan 19 artiklan 1 kohdan mukainen välitön ilmoitus taudinpurkauksesta, mutta komissiolle ja muille jäsenvaltioille on toimitettava lisätietoja, jotka koskevat

i)

seurantaa, joka suoritetaan 30 artiklan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettuja sääntöjä noudattaen;

ii)

hävittämisohjelmaa, joka toteutetaan 35 artiklan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa raporteissa on oltava tiedot seuraavista:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien havaitseminen;

b)

seurannan tulokset, jos 29 artiklan d alakohdan ii alakohdan tai 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti hyväksytyissä säännöissä näin edellytetään;

c)

seurantaohjelmien tulokset, jos 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä 29 artiklan d alakohdan ii alakohdan tai 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti hyväksytyissä säännöissä näin edellytetään;

d)

hävittämisohjelmat, jos 34 artiklan mukaisesti sekä 35 artiklan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetuissa säännöissä näin edellytetään.

3.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten täydentämistä sekä raportointia tarvittaessa muista seuranta- ja hävittämisohjelmia koskevista seikoista sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä sovelletaan tehokkaasti.

21 artikla

Ilmoittamista ja raportointia koskevat alueet

Jäsenvaltioiden on määritettävä alueet 19 artiklassa ja 20 artiklassa säädettyä ilmoittamista ja raportointia varten.

22 artikla

Sähköinen tietojärjestelmä tautien unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia varten

Komissio huolehtii sellaisen sähköisen tietojärjestelmän perustamisesta ja hallinnoinnista, jonka avulla varmistetaan niiden mekanismien ja välineiden toiminta, jotka on tarkoitettu vastaamaan 19, 20 ja 21 artiklassa säädettyjä ilmoittamis- ja raportointivaatimuksia.

23 artikla

Unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia sekä sähköistä tietojärjestelmää koskeva täytäntöönpanovalta

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 19–22 artiklassa säädettyjä ilmoittamis- ja raportointivaatimuksia sekä sähköistä tietojärjestelmää koskevat säännöt seuraavien osalta:

a)

edellä 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut luetteloidut taudit, joista jäsenvaltioiden on ilmoitettava välittömästi, sekä ilmoittamiseen liittyvät tarpeelliset toimenpiteet 19 artiklan mukaisesti;

b)

tiedot, jotka jäsenvaltioiden on annettava 20 artiklassa tarkoitetun raportoinnin yhteydessä;

c)

menettelyt, jotka koskevat 22 artiklassa tarkoitetun sähköisen tietojärjestelmän perustamista ja käyttöä, ja siirtymätoimenpiteet tietojen siirtämiseksi käytössä olevista järjestelmistä uuteen järjestelmään ja sen täysimääräiseen käyttöön;

d)

niiden tietojen muoto ja rakenne, jotka siirretään 22 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tietojärjestelmään;

e)

edellä 19 ja 20 artiklassa tarkoitetut ilmoittamista ja raportointia koskevat määräajat; ilmoittaminen ja raportointi on tehtävä sellaisina aikoina ja sellaisin määrävälein, että voidaan varmistaa avoimuus ja tarpeellisten riskinhallintatoimenpiteiden ripeä soveltaminen tautiprofiilin ja taudinpurkauksen tyypin perusteella;

f)

edellä 21 artiklassa tarkoitettujen ilmoittamista ja raportointia koskevien alueiden luettelointi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 LUKU

Seuranta

24 artikla

Toimijoiden seurantavelvollisuus

Toimijoiden on luetteloitujen ja uusien tautien esiintymisen havaitsemiseksi:

a)

tarkkailtava vastuullaan olevien eläinten terveyttä ja käyttäytymistä;

b)

tarkkailtava sellaisia mahdollisia muutoksia vastuullaan olevien pitopaikkojen, eläinten tai sukusolujen ja alkioiden tavanomaisissa tuotantoparametreissa, jotka antavat aihetta epäillä, että niiden syynä on luetteloitu tauti tai uusi tauti;

c)

etsittävä vastuullaan olevista eläimistä tavallisesta poikkeavia kuolleisuuslukuja ja muita vakavan taudin merkkejä.

25 artikla

Eläinterveyskäynnit

1.   Toimijoiden on varmistettava, että heidän vastuullaan olevissa pitopaikoissa tehdään tarvittaessa eläinlääkärin suorittamia eläinterveyskäyntejä kyseisestä pitopaikasta aiheutuvien riskien vuoksi, ottaen huomioon:

a)

pitopaikan tyyppi;

b)

pitopaikassa olevien pidettävien eläinten lajit ja luokat;

c)

vyöhykkeellä tai alueella vallitseva epidemiologinen tilanne sellaisten luetteloitujen ja uusien tautien osalta, joille pitopaikassa pidettävät eläimet ovat alttiita;

d)

kaikki muu pidettäviin eläimiin ja pitopaikkatyyppiin sovellettava asiaankuuluva seuranta tai virallinen valvonta.

Tällaisten eläinterveyskäyntien tiheyden on oltava oikeasuhteinen kyseisen pitopaikan aiheuttamaan riskiin nähden.

Ne voidaan yhdistää muissa tarkoituksissa tehtäviin käynteihin.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetyt eläinterveyskäynnit on tehtävä taudinehkäisytarkoituksia varten, mihin kuuluu erityisesti:

a)

asianomaiselle toimijalle annettava neuvonta, joka koskee bioturvaamista ja muita eläinten terveyteen liittyviä asioita, jotka ovat merkityksellisiä kyseiselle pitopaikkatyypille ja pitopaikassa pidettäville eläinlajeille ja -luokille;

b)

luetteloitujen tautien tai uusien tautien esiintymiseen viittaavien merkkien havaitseminen ja niistä tiedottaminen.

3.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vähimmäisvaatimukset, jotka ovat tarpeen tämän artiklan yhdenmukaista soveltamista varten.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

26 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen seurantavelvollisuus

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava seurantaa 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien ja merkityksellisten uusien tautien esiintymisen havaitsemiseksi.

2.   Seuranta on suunniteltava siten, että varmistetaan 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien sekä uusien tautien esiintymisen havaitseminen ajoissa keräämällä, järjestämällä ja analysoimalla tautitilanteeseen liittyviä merkityksellisiä tietoja.

3.   Aina kun se on mahdollista ja asianmukaista, toimivaltaisen viranomaisen on hyödynnettävä toimijoiden 24 artiklan mukaisesti suorittamasta seurannasta saatuja tuloksia ja 25 artiklan mukaisesti tehdyistä eläinterveyskäynneistä saatuja tietoja.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuranta täyttää 27 artiklassa ja 29 artiklan a alakohdan nojalla hyväksytyissä säännöissä vahvistetut vaatimukset.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 1 kohdassa säädetyssä seurannassa saadut tiedot kerätään ja niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti.

27 artikla

Seurantamenetelmät ja seurantatoimien suoritustiheys ja tehokkuus

Edellä 26 artiklassa säädetyn seurannan suunnittelun, keinojen, diagnoosimenetelmien, suoritustiheyden, tehokkuuden, kohteena olevan eläinpopulaation ja otantamallien on oltava tarkoituksenmukaisia ja suhteessa seurannan tavoitteisiin, ja huomioon on otettava:

a)

tautiprofiili;

b)

asiaan liittyvät riskitekijät;

c)

terveystilanne:

i)

seurannan kohteena olevassa jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä tai lokerossa;

ii)

jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tai alueilla, jotka joko rajoittuvat tai joista tulee eläimiä tai tuotteita jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle tai lokeroon;

d)

toimijoiden 24 artiklan mukaisesti suorittama seuranta, mukaan lukien 25 artiklassa tarkoitetut eläinterveyskäynnit, tai muiden viranomaisten suorittama seuranta.

28 artikla

Unionin seurantaohjelmat

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava 26 artiklan 1 kohdassa säädettyä seurantaa seurantaohjelman puitteissa, kun tauti on merkityksellinen unionille 29 artiklan c alakohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltion, joka perustaa 1 kohdan mukaisen seurantaohjelman, on toimitettava se komissiolle.

3.   Jäsenvaltion, joka toteuttaa 1 kohdan mukaista seurantaohjelmaa, on toimitettava komissiolle säännöllisesti raportteja seurantaohjelman toteuttamisen tuloksista.

29 artikla

Säädösvallan siirtäminen

Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

a)

edellä 27 artiklassa säädetty seurannan suunnittelu, keinot, diagnoosimenetelmät, suoritustiheys, tehokkuus, kohteena oleva eläinpopulaatio ja otantamallit;

b)

edellä 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien sekä tarvittaessa uusien tautien virallista vahvistamista koskevat kriteerit ja tapausten määrittely;

c)

kriteerit sellaisen taudin merkityksellisyyden määrittämiseksi, johon on sovellettava seurantaohjelmaa ja joka on merkityksellinen unionille 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi ottaen huomioon tautiprofiili ja riskitekijät;

d)

edellä 28 artiklan 1 kohdassa säädetyt seurantaohjelmat siltä osin kuin ne koskevat:

i)

seurantaohjelmien sisältöä;

ii)

seurantaohjelmien 28 artiklan 2 kohdan mukaisen toimittamisen yhteydessä annettavia tietoja sekä 28 artiklan 3 kohdan mukaisia säännöllisiä raportteja;

iii)

seurantaohjelmien täytäntöönpanoaikaa.

30 artikla

Täytäntöönpanovalta

1.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vaatimukset, jotka liittyvät 26 ja 28 artiklassa säädettyyn seurantaan ja seurantaohjelmiin sekä 29 artiklan nojalla hyväksyttyihin sääntöihin, jotka koskevat:

a)

sen määrittämistä, mihin 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava unionin seurantaohjelmia 28 artiklan mukaisesti, mukaan lukien tällaisten ohjelmien maantieteellinen soveltamisala;

b)

muotoa ja menettelyä seuraavien osalta:

i)

kyseisten seurantaohjelmien toimittaminen tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille;

ii)

seurannan tulosten raportointi komissiolle.

2.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kriteerit, joita on käytettävä 28 artiklassa tarkoitettujen seurantaohjelmien arvioimiseksi.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 LUKU

Hävittämisohjelmat

31 artikla

Pakolliset ja valinnaiset hävittämisohjelmat

1.   Jäsenvaltioiden, joiden koko alue tai niiden vyöhyke tai lokero ei ole vapaa tai joiden koko alueen tai niiden vyöhykkeen tai lokeron ei tiedetä olevan vapaa yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista, on:

a)

perustettava ohjelma, jolla hävitetään kyseinen luetteloitu tauti tai osoitetaan, että tautia ei esiinny, joka toteutetaan eläinpopulaatioissa, joihin kyseinen tauti liittyy, ja joka kattaa kaikki niiden alueen asiaankuuluvat osat taikka niiden asiaankuuluvat vyöhykkeet tai lokerot – jäljempänä ’pakollinen hävittämisohjelma’ – ja jota sovelletaan, kunnes taudista vapaan aseman myöntämisen edellytykset täyttyvät 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti asianomaisen jäsenvaltion tai vyöhykkeen osalta tai 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti lokeron osalta;

b)

toimitettava pakollisen hävittämisohjelman luonnos komissiolle hyväksyttäväksi.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vapaita tai joiden ei tiedetä olevan vapaita yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista ja jotka päättävät perustaa kyseisen luetteloidun taudin hävittämisohjelman, joka toteutetaan eläinpopulaatioissa, joihin kyseinen tauti liittyy, ja joka kattaa niiden alueen asiaankuuluvat osat, vyöhykkeet tai lokerot – jäljempänä ’valinnainen hävittämisohjelma’ – on toimitettava kyseisen ohjelman luonnos komission hyväksyttäväksi, jos asianomainen jäsenvaltio pyytää eläinten terveyttä kyseisen taudin osalta koskevien takuiden tunnustamista unionissa eläinten ja tuotteiden siirtojen yhteydessä.

Tällaista valinnaista hävittämisohjelmaa sovelletaan, kunnes:

a)

taudista vapaan aseman myöntämisen edellytykset täyttyvät 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisen jäsenvaltion tai vyöhykkeen osalta ja 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti lokeron osalta; tai

b)

on osoitettu, että taudista vapaan aseman myöntämisen edellytyksiä ei voida täyttää, eikä ohjelma enää vastaa tarkoitustaan; tai

c)

asianomainen jäsenvaltio peruuttaa ohjelman.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä:

a)

sille 1 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi toimitetut pakollisten hävittämisohjelmien luonnokset;

b)

sille 2 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi toimitetut valinnaisten hävittämisohjelmien luonnokset;

jos tämän luvun mukaiset edellytykset täyttyvät.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä noudattaen 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät erittäin merkittävän riskin aiheuttavaan luetteloituun tautiin.

Komissio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä täytäntöönpanosäännöksillä asianomaisen jäsenvaltion ehdottaman muutoksen tai peruuttaa tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti hyväksyttyjen hävittämisohjelmien hyväksynnän. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien osalta:

a)

taudintorjuntastrategiat, tiettyjä tauteja koskevat välitavoitteet ja lopulliset tavoitteet sekä hävittämisohjelmien soveltamisaika;

b)

poikkeukset vaatimuksiin, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyjen hävittämisohjelmien toimittamista hyväksyttäväksi, jos hyväksyminen ei ole tarpeen sen vuoksi, että kyseisille ohjelmille on vahvistettu säännöt 32 artiklan 2 kohdan ja 35 artiklan mukaisesti;

c)

tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetuista poikkeuksista hävittämisohjelmien hyväksymistä koskeviin vaatimuksiin.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 264 artiklan mukaisesti tämän kohdan b alakohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen muuttamiseksi tai soveltamisen lopettamiseksi.

32 artikla

Pakollisiin ja valinnaisiin hävittämisohjelmiin kuuluvat toimenpiteet

1.   Hävittämisohjelmien on sisällettävä vähintään seuraavat toimenpiteet:

a)

taudintorjuntatoimenpiteet taudinaiheuttajan hävittämiseksi ja uudelleentartunnan ehkäisemiseksi pitopaikoissa, lokeroissa ja vyöhykkeillä, joissa tautia esiintyy;

b)

edellä 26–30 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti suoritettava seuranta, jolla osoitetaan:

i)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen taudintorjuntatoimenpiteiden vaikuttavuus;

ii)

vapaus kyseessä olevasta luetteloidusta taudista;

c)

taudintorjuntatoimenpiteet, jotka on toteutettava seurantatulosten ollessa positiiviset.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien seikkojen osalta hävittämisohjelmien tehokkuuden varmistamiseksi:

a)

edellä 1 kohdan a alakohdassa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet;

b)

toteutettavat taudintorjuntatoimenpiteet sen välttämiseksi, että kyseinen tauti tarttuu uudelleen kohteena olevaan eläinpopulaation pitopaikoissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa;

c)

seurannan suunnittelu, keinot, diagnoosimenetelmät, suoritustiheys, tehokkuus, kohteena oleva eläinpopulaatio ja otantamallit;

d)

taudintorjuntatoimenpiteet, jotka on toteutettava seurannan tulosten ollessa luetteloidun taudin osalta positiiviset 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

e)

rokottamisperusteet, jos se on merkityksellistä ja asiaankuuluvaa kyseisen taudin tai lajin osalta.

33 artikla

Pakollisten ja valinnaisten hävittämisohjelmien komissiolle hyväksyttäväksi toimittamisen yhteydessä annettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä seuraavat tiedot hakemuksiin, jotka koskevat komissiolle 31 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi toimitettavia pakollisia ja valinnaisia hävittämisohjelmia:

a)

asianomaisen pakollisen tai valinnaisen hävittämisohjelman kattaman luetteloidun taudin epidemiologisen tilanteen kuvaus;

b)

hävittämisohjelman kattaman maantieteellisen ja hallinnollisen alueen tai lokeron kuvaus ja rajojen määrittely;

c)

hävittämisohjelman taudintorjuntatoimenpiteiden kuvaus 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä 32 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti;

d)

hävittämisohjelman organisaation, valvonnan ja siihen osallistuvien osapuolten roolien kuvaus;

e)

hävittämisohjelman arvioitu kesto;

f)

hävittämisohjelman välitavoitteet ja taudintorjuntastrategiat.

34 artikla

Raportit

Hävittämisohjelmaa toteuttavan jäsenvaltion on toimitettava komissiolle

a)

raportit, joiden avulla komissio voi seurata meneillään olevien hävittämisohjelmien 33 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen välitavoitteiden täyttymistä;

b)

loppuraportti asianomaisen hävittämisohjelman päättymisen jälkeen.

35 artikla

Täytäntöönpanovalta

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 31–34 artiklassa säädettyjä tieto-, muoto- ja menettelyvaatimuksia koskevat säännöt seuraavien osalta:

a)

pakollisten ja valinnaisten hävittämisohjelmien luonnosten toimittaminen hyväksyttäväksi;

b)

tulosindikaattorit;

c)

raportointi komissiolle ja muille jäsenvaltioille pakollisten ja valinnaisten hävittämisohjelmien täytäntöönpanon tuloksista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 LUKU

Taudista vapaa asema

36 artikla

Taudista vapaat jäsenvaltiot ja taudista vapaat vyöhykkeet

1.   Jäsenvaltio voi esittää komissiolle yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaan aseman hyväksymistä koskevan hakemuksen yhdelle tai useammalle eläinlajille koko alueensa osalta tai sen yhden tai useamman vyöhykkeen osalta edellyttäen, että yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

yksikään niistä luetteloiduista lajeista, jotka liittyvät siihen tautiin, josta on esitetty taudista vapaata asemaa koskeva hakemus, ei esiinny asianomaisen jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä;

b)

taudinaiheuttajasta tiedetään, että se ei selviydy jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä 39 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti;

c)

jos kyse on ainoastaan tartunnanlevittäjien tartuttamasta luetteloidusta taudista, yhtäkään tartunnanlevittäjää ei esiinny tai niistä tiedetään, että ne eivät selviydy jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä 39 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti;

d)

vapaus luetteloidusta taudista on osoitettu:

i)

hävittämisohjelmalla, joka on 32 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen ja saman artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukainen; tai

ii)

aiempien tietojen tai seurantatietojen avulla.

2.   Taudista vapaata asemaa koskevien jäsenvaltioiden hakemusten on sisällettävä todisteita, joilla osoitetaan 1 kohdassa tarkoitetun tautivapauden edellytysten täyttyvän.

3.   Jäsenvaltio voi tietyissä erityistapauksissa esittää komissiolle yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaan aseman hyväksymistä, ja erityisesti rokottamattomuusstatuksen hyväksymistä, koskevan hakemuksen koko alueen osalta tai sen yhden tai useamman vyöhykkeen osalta edellyttäen, että yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

vapaus luetteloidusta taudista on osoitettu:

i)

hävittämisohjelmalla, joka on 32 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen ja saman artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukainen; tai

ii)

aiempien tietojen tai seurantatietojen avulla;

b)

on osoitettu, että rokotus tautia vastaan aiheuttaisi kustannuksia, jotka ylittävät tautivapauden säilyttämisestä ilman rokotusta koituvat kustannukset.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä taudista vapaata asemaa tai rokottamattomuusstatusta koskevat jäsenvaltioiden hakemukset, mahdollisesti tarpeellisin muutoksin, kun 1 ja 2 kohdassa sekä asiaankuuluvilta osin 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

37 artikla

Lokerot

1.   Jäsenvaltio voi esittää komissiolle hakemuksen, joka koskee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaan aseman tunnustamista lokeroiden osalta sekä lokeron taudista vapaan aseman suojelua, jos jäsenvaltion alueella esiintyy yhden tai useamman tällaisen taudin taudinpurkauksia edellyttäen, että:

a)

hakemuksen kattaman yhden tai useamman luetteloidun taudin leviäminen voidaan estää tehokkaasti lokerotasolla tautiprofiili huomioon ottaen;

b)

hakemuksen kattamaan lokeroon sovelletaan yhtä yhteistä bioturvaamisen hallintajärjestelmää, joka on suunniteltu varmistamaan kaikkien lokeroon kuuluvien pitopaikkojen taudista vapaa asema; ja

c)

toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt hakemuksen kattamassa lokerossa eläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirrot seuraavien säännösten mukaisesti:

i)

jäljempänä olevat 99 ja 100 artikla, kun on kyse lokeroista, joissa pidetään maaeläimiä ja niistä saatuja tuotteita;

ii)

jäljempänä olevat 183 ja 184 artikla, kun on kyse lokeroista, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä ja niistä saatuja tuotteita.

2.   Jäsenvaltio voi esittää komissiolle hakemuksen, joka koskee yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaan aseman tunnustamista lokeroiden osalta edellyttäen, että:

a)

hakemuksen kattaman yhden tai useamman luetteloidun taudin leviäminen voidaan estää tehokkaasti lokerotasolla tautiprofiili huomioon ottaen;

b)

yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

edellä 36 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

ii)

hakemuksen kattamaan lokeroon kuuluvat pitopaikat ovat aloittaneet ensimmäistä kertaa tai tauon jälkeen uudelleen toimintansa, ja ne ovat perustaneet yhteisen bioturvaamisen hallintajärjestelmän, joka on suunniteltu varmistamaan kyseisen lokeron taudista vapaa asema;

c)

hakemuksen kattamaan lokeroon sovelletaan yhtä yhteistä bioturvaamisen hallintajärjestelmää, joka on suunniteltu varmistamaan kaikkien lokeroon kuuluvien pitopaikkojen taudista vapaa asema; ja

d)

toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt hakemuksen kattamassa lokerossa eläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirrot seuraavien säännösten mukaisesti:

i)

jäljempänä oleva 99 ja 100 artikla, kun on kyse lokeroista, joissa pidetään maaeläimiä ja niistä saatuja tuotteita;

ii)

jäljempänä oleva 183 ja 184 artikla, kun on kyse lokeroista, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä ja niistä saatuja tuotteita.

3.   Jäsenvaltioiden hakemusten, jotka koskevat 1 ja 2 kohdan mukaista lokeroiden taudista vapaan aseman tunnustamista, on sisällettävä todisteita, joilla osoitetaan mainituissa kohdissa vahvistettujen edellytysten täyttyvän.

4.   Täytäntöönpanosäädöksillä komissio

a)

tunnustaa lokerojen taudista vapaan aseman, mahdollisesti tarpeellisin muutoksin, jos 1 tai 2 kohdassa ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

määrittää, mille 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista luetteloiduista taudeista voidaan perustaa 37 artiklan mukaiset taudista vapaat lokerot.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tämän artiklan säännöksiä seuraavien osalta:

a)

tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt lokerojen taudista vapaan aseman tunnustamista koskevat vaatimukset 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien tautiprofiilin perusteella vähintään seuraavien osalta:

i)

seurantatulokset ja muut todisteet, joita tarvitaan osoittamaan vapaus taudista;

ii)

bioturvaamistoimenpiteet;

b)

1 ja 2 kohdassa säädetyt yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen hyväksyy lokeroiden taudista vapaan aseman; ja

c)

säännöt lokeroista, jotka sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella.

38 artikla

Taudista vapaiden jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden ja lokeroiden luettelot

Jokaisen jäsenvaltion on tarvittaessa perustettava ja pidettävä päivitettynä luettelo alueistaan tai vyöhykkeistään, joilla on 36 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetty taudista vapaa asema ja tarvittaessa lokeroistaan, joilla on 37 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty taudista vapaa asema.

Jäsenvaltioiden on asetettava luettelot julkisesti saataville. Komissio avustaa jäsenvaltioita tietojen julkistamisessa lisäämällä internetsivustolleen linkit jäsenvaltioiden internetpohjaisille tietosivuille.

39 artikla

Jäsenvaltioiden ja vyöhykkeiden taudista vapaata asemaa koskevan säädösvallan siirtäminen

Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien osalta:

a)

jäsenvaltioiden ja niiden vyöhykkeiden taudista vapaan aseman yksityiskohtaiset säännöt, jotka perustuvat erilaisiin tautiprofiileihin seuraavien osalta:

i)

sovellettavat kriteerit jäsenvaltioiden perustellessa väitettään, että luetteloituja lajeja ei esiinny tai ne eivät kykene selviytymään elävänä niiden alueella, sekä tällaisten väitteiden tukemiseksi edellytetyt, 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt todisteet;

ii)

sovellettavat kriteerit perusteltaessa väitettä, että taudinaiheuttaja tai tartunnanlevittäjä ei kykene selviytymään elävänä, sekä tällaisten väitteiden tueksi edellytetyt, 36 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt todisteet;

iii)

sovellettavat kriteerit ja edellytykset määritettäessä vapaus kyseisestä taudista 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

iv)

seurantatulokset ja muut todisteet, joita tarvitaan osoittamaan vapaus taudista;

v)

bioturvaamistoimenpiteet;

vi)

rokottamista koskevat rajoitukset ja edellytykset taudista vapaissa jäsenvaltioissa ja niiden taudista vapailla vyöhykkeillä;

vii)

sellaisten vyöhykkeiden perustaminen, jotka erottavat taudista vapaat vyöhykkeet tai hävittämisohjelman alaiset vyöhykkeet rajoitusvyöhykkeistä, jäljempänä ’puskurivyöhykkeet’;

viii)

vyöhykkeet, jotka sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella;

b)

poikkeukset vaatimuksesta saada yhdestä tai useammasta 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaata asemaa koskeva 36 artiklan 1 kohdassa säädetty komission hyväksyntä, jos tällainen hyväksyntä ei ole tarpeen, koska tautivapautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu tämän artiklan a alakohdan nojalla hyväksytyissä säännöissä;

c)

tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille taudista vapaata asemaa koskevien ilmoitusten tueksi, jollei ole hyväksytty täytäntöönpanosäädöstä 36 artiklan 4 kohdan mukaisesti, tämän artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

40 artikla

Täytäntöönpanovalta

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset vaatimukset tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille alueiden, vyöhykkeiden ja lokeroiden taudista vapaata asemaa koskevien ilmoitusten oikeaksi osoittamiseksi 36–39 artiklan mukaisesti sekä tietojen muotoa ja käytettäviä menettelyjä seuraavien osalta:

a)

asianomaisen jäsenvaltion koko alueen tai sen vyöhykkeiden ja lokeroiden taudista vapaata asemaa koskevat hakemukset;

b)

taudista vapaita jäsenvaltioita tai niiden vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva tiedonvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla

Taudista vapaan aseman säilyttäminen

1.   Jäsenvaltiot säilyttävät alueidensa ja niiden vyöhykkeiden tai lokeroiden taudista vapaan aseman niin kauan kuin:

a)

edellä 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt taudista vapaata asemaa koskevat edellytykset sekä tämän artiklan 3 kohdan ja 39 artiklan nojalla vahvistetut säännöt täyttyvät;

b)

seurantaa, jonka osalta otetaan huomioon 27 artiklassa säädetyt vaatimukset, suoritetaan sen varmistamiseksi, että kyseinen alue, vyöhyke tai lokero on edelleen vapaa luetteloidusta taudista, jonka osalta sen taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu;

c)

sovelletaan rajoituksia, jotka koskevat sen luetteloidun taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ja soveltuvissa tapauksissa niistä saatujen tuotteiden siirtoja, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu, kyseiselle alueelle tai vyöhykkeelle tai kyseiseen lokeroon IV ja V osassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

d)

sovelletaan muita bioturvaamistoimenpiteitä, joiden avulla ehkäistään sen luetteloidun taudin kulkeutuminen, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu.

2.   Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle, jos 1 kohdassa tarkoitetut taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevat edellytykset eivät enää täyty.

3.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevia edellytyksiä:

a)

edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukainen seuranta;

b)

edellä olevan 1 kohdan d alakohdan mukaiset bioturvaamistoimenpiteet.

42 artikla

Taudista vapaan aseman väliaikainen peruuttaminen, peruuttaminen kokonaan ja palauttaminen

1.   Jos jäsenvaltiolla saa tietää tai sillä on syytä epäillä, että jotain sen taudista vapaan jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen tai lokeron aseman säilyttämisen edellytystä on rikottu, sen on välittömästi:

a)

soveltuvissa tapauksissa riskistä riippuen keskeytettävä niiden luetteloitujen tautien osalta luetteloitujen lajien siirrot, joiden osalta taudista vapaa asema on myönnetty tai tunnustettu, muihin jäsenvaltioihin ja muille vyöhykkeille tai muihin lokeroihin, joiden terveystilanne on kyseisen luetteloidun taudin osalta parempi, tai rajoitettava siirtoja;

b)

soveltuvissa tapauksissa sen luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu, toteutettava III osan II osastossa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen on lopetettava, kun tarkemmat tutkimukset osoittavat, että:

a)

epäiltyä rikkomista ei ole tapahtunut; tai

b)

epäillyllä rikkomisella ei ole ollut merkittävää vaikutusta, ja asianomainen jäsenvaltio voi antaa takeet siitä, että sen taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevat edellytykset täyttyvät jälleen.

3.   Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle, jos asianomaisen jäsenvaltion tarkemmissa tutkimuksissa vahvistuu, että luetteloitua tautia, jonka osalta se on saanut taudista vapaan aseman, esiintyy tai että on tapahtunut muita 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytyksiin liittyviä vakavia rikkomisia, tai on olemassa merkittävä todennäköisyys, että näin on tapahtunut.

4.   Komissio peruuttaa ilman aiheetonta viivytystä kokonaan täytäntöönpanosäädöksillä taudista vapaata asemaa koskevan hyväksynnän, joka on myönnetty jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle 36 artiklan 4 kohdan mukaisesti, tai taudista vapaata asemaa koskevan tunnustamisen, joka on myönnetty lokerolle 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti, saatuaan asianomaiselta jäsenvaltiolta tiedon siitä, että taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytykset eivät enää täyty.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio hyväksyy 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti leviää nopeasti aiheuttaen riskin, jolla on erittäin merkittäviä vaikutuksia eläinten terveyteen tai kansanterveyteen, talouteen tai yhteiskuntaan.

6.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä taudista vapaan aseman väliaikaista tai kokonaan peruuttamista ja palauttamista koskevia sääntöjä täydentäviä säännöksiä.

III OSA

TAUTITIETOISUUS, TAUTEIHIN VARAUTUMINEN JA VALVONTA

I OSASTO

TAUTITIETOISUUS JA TAUTEIHIN VARAUTUMINEN

1 LUKU

Valmiussuunnitelmat ja simulaatioharjoitukset

43 artikla

Valmiussuunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on asiantuntijoita ja merkittäviä sidosryhmiä asianmukaisesti kuultuaan laadittava ja pidettävä ajan tasalla valmiussuunnitelmat ja tarvittaessa yksityiskohtaiset ohjeet, joissa esitetään asianomaisessa jäsenvaltiossa toteutettavat toimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin tai tapauksen mukaan uuden taudin esiintyessä, jotta varmistetaan korkeatasoinen tautitietoisuus ja tauteihin varautuminen sekä kyky nopeaan toimintaan.

2.   Valmiussuunnitelmien ja soveltuvissa tapauksissa yksityiskohtaisten ohjeiden on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

a)

komentoketjun perustaminen toimivaltaisen viranomaisen sisällä ja muiden viranomaisten kanssa nopean ja toimivan päätöksenteon varmistamiseksi jäsenvaltion tasolla sekä alue- ja paikallistasolla;

b)

toimivaltaisen viranomaisen ja muiden viranomaisten ja taudin kannalta olennaisten sidosryhmien välisen yhteistyön puitteet sen varmistamiseksi, että toimet toteutetaan yhdenmukaisesti ja yhteensovitetusti;

c)

seuraavien saatavuus:

i)

tilat;

ii)

laboratoriot;

iii)

laitteet;

iv)

henkilöstö;

v)

hätärahasto;

vi)

kaikki muut asiaankuuluvat materiaalit ja resurssit, jotka ovat tarpeen, jotta 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut luetteloidut taudit tai uudet taudit voidaan hävittää nopeasti ja tehokkaasti;

d)

mahdollisuus saada käyttöön seuraavat keskukset ja ryhmät, joilla on tarvittava asiantuntemus toimivaltaisen viranomaisen avustamiseksi:

i)

kansallinen taudintorjuntakeskus;

ii)

asianomaisen jäsenvaltion hallinnollisen ja maantieteellisen tilanteen mukaiset alueelliset ja paikalliset taudintorjuntakeskukset;

iii)

toiminnalliset asiantuntijaryhmät;

e)

edellä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien sekä uusien tautien taudintorjuntatoimenpiteiden täytäntöönpano II osaston 1 luvun mukaisesti;

f)

hätärokotusta koskevat säännöt soveltuvissa tapauksissa;

g)

niiden rajoitusvyöhykkeiden maantieteellisten rajojen määritysperiaatteet, jotka toimivaltainen viranomainen perustaa 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

h)

koordinointi naapurijäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden ja alueiden kanssa soveltuvissa tapauksissa.

44 artikla

Valmiussuunnitelmia koskeva täytäntöönpanovalta

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarpeelliset toimenpiteet, jotka koskevat 43 artiklan 1 kohdassa säädettyjen valmiussuunnitelmien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

45 artikla

Simulaatioharjoitukset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 43 artiklan 1 kohdassa säädettyihin valmiussuunnitelmiin liittyviä simulaatioharjoituksia tehdään säännöllisesti tai asianmukaisin väliajoin, jotta:

a)

varmistetaan korkeatasoinen tautitietoisuus ja tauteihin varautuminen sekä kyky nopeaan toimintaan asianomaisessa jäsenvaltiossa;

b)

todennetaan kyseisten valmiussuunnitelmien toimivuus.

2.   Simulaatioharjoitukset on suoritettava aina, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, tiiviissä yhteistyössä naapurijäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

3.   Jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava komission ja muiden jäsenvaltioiden saataville raportti simulaatioharjoitusten keskeisistä tuloksista.

4.   Komissio vahvistaa, kun se on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista, täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat simulaatioharjoitusten käytännön toteutusta jäsenvaltioissa seuraavilta osin:

a)

simulaatioharjoitusten suoritustiheys;

b)

useampaa kuin yhtä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia koskevat simulaatioharjoitukset;

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 LUKU

Eläinlääkkeiden käyttö tautien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa

46 artikla

Eläinlääkkeiden käyttö tautien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa

1.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa luetteloituihin tauteihin tarkoitettujen eläinlääkkeiden käyttöä koskevia toimenpiteitä varmistaakseen kyseisten tautien tehokkaimman ennaltaehkäisyn ja torjunnan edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia tai tarpeellisia.

Toimenpiteet voivat koskea:

a)

eläinlääkkeiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia;

b)

eläinlääkkeiden pakollista käyttöä.

2.   Jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat kriteerit päättäessään, käytetäänkö eläinlääkkeitä ja miten niitä käytetään tietyn luetteloidun taudin ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteissä:

a)

tautiprofiili;

b)

luetteloidun taudin levinneisyys:

i)

asianomaisessa jäsenvaltiossa;

ii)

unionissa;

iii)

soveltuvissa tapauksissa naapureina olevissa kolmansissa maissa ja alueilla;

iv)

kolmansissa maissa ja alueilla, joista tuodaan eläimiä ja tuotteita unioniin;

c)

kyseisten eläinlääkkeiden saatavuus ja vaikuttavuus sekä niihin liittyvät riskit;

d)

sellaisten diagnostisten testien saatavuus, joilla havaitaan asianomaisilla eläinlääkkeillä hoidettujen eläinten infektiot;

e)

asianomaisten eläinlääkkeiden käytön taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset verrattuna muihin saatavilla oleviin taudinehkäisy- ja taudintorjuntastrategioihin.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet, jotka koskevat eläinlääkkeiden käyttöä tieteellisessä tutkimustyössä tai muussa eläinterveyden ja kansanterveyden suojelemiseksi valvotuissa oloissa tehtävässä lääkkeiden kehittämis- ja testaustoiminnassa.

47 artikla

Eläinlääkkeiden käyttöä koskevan säädösvallan siirtäminen

1.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joita voitaisiin pitää 46 artiklassa tarkoitettuina tarkoituksenmukaisina tai tarpeellisina toimenpiteinä ja jotka koskevat:

a)

eläinlääkkeiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia;

b)

tiettyyn luetteloituun tautiin tarkoitettujen eläinlääkkeiden käyttöä koskevia erityisedellytyksiä;

c)

riskinvähentämistoimenpiteitä luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi eläinlääkkeillä hoidettujen eläinten tai tällaisista eläimistä saatavien tuotteiden välityksellä;

d)

tiettyjen luetteloitujen tautien seurantaa sen jälkeen, kun rokotteita ja muita eläinlääkkeitä on käytetty.

2.   Komissio ottaa huomioon 46 artiklan 2 kohdassa esitetyt kriteerit vahvistaessaan tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt säännöt.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyihin sääntöihin sovelletaan 265 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kehittymässä oleviin riskeihin.

3 LUKU

Antigeenien, rokotteiden ja diagnostisten reagenssien pankit

48 artikla

Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien perustaminen

1.   Komissio voi niiden 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien osalta, joita vastaan rokottamista ei ole kielletty 47 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyllä delegoidulla säädöksellä, perustaa unionin antigeeni- ja rokotepankit sekä diagnostisten reagenssien pankit ja vastata niiden hallinnoinnista yhden tai useamman seuraavan biologisen aineen varastointia ja varastojen uusimista varten:

a)

antigeenit;

b)

rokotteet;

c)

rokotteiden alkuperäiset kantavarastot;

d)

diagnostiset reagenssit.

2.   Komissio varmistaa, että 1 kohdassa säädetyt unionin antigeeni- ja rokotepankit sekä diagnostisten reagenssien pankit:

a)

varastoivat kyseessä olevien tiettyjen luetteloitujen tautien osalta riittävästi sopivantyyppisiä antigeenejä, rokotteita, rokotteiden alkuperäisiä kantavarastoja ja diagnostisia reagensseja ottaen huomioon 43 artiklan 1 kohdassa säädettyjen valmiussuunnitelmien yhteydessä arvioidut jäsenvaltioiden tarpeet;

b)

vastaanottavat säännöllisesti antigeenien, rokotteiden, rokotteiden alkuperäisten kantavarastojen ja diagnostisten reagenssien toimituksia ja uusivat näiden varastoja oikea-aikaisesti;

c)

pidetään yllä ja siirretään 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen asianmukaisten bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyvien standardien ja vaatimusten sekä 16 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti;

3.   Siirretään komissiolle valta antaa seuraavia koskevia delegoituja säädöksiä 264 artiklan mukaisesti:

a)

unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien hallinnointi, varastointi ja varastojen uusiminen tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn mukaisesti;

b)

bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyvät vaatimukset näiden pankkien toimintaa varten, noudattamalla 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ja ottaen huomioon 16 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset.

49 artikla

Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien käyttömahdollisuus

1.   Komissio säätää pyynnöstä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen biologisten aineiden jakelusta unionin antigeeni- ja rokotepankeista sekä diagnostisten reagenssien pankeista edellyttäen, että varastoja on saatavilla:

a)

ensisijaisesti jäsenvaltioille; ja

b)

kolmansille maille ja alueille edellyttäen, että jakelun ensisijaisena tarkoituksena on ehkäistä taudin leviäminen unioniin.

2.   Jos varastoja on rajoitetusti saatavilla, komissio määrittää tärkeysjärjestyksen 1 kohdan mukaisesti jaeltavien varastojen käytölle seuraavien seikkojen perusteella:

a)

tautiolosuhteet, joissa pyyntö on esitetty;

b)

kansallisen antigeeni- ja rokotepankin sekä diagnostisten reagenssien pankin olemassaolo pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tai alueella;

c)

47 artiklan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä säädettyjen pakollista rokottamista koskevien unionin toimenpiteiden olemassaolo.

50 artikla

Unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskeva täytäntöönpanovalta

1.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevat säännöt, joissa täsmennetään 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen biologisten aineiden osalta:

a)

mitkä kyseisistä biologisista aineista on sisällytettävä unionin antigeeni- ja rokotepankkeihin sekä diagnostisten reagenssien pankkeihin ja minkä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien osalta;

b)

minkä tyyppisiä biologisia aineita unionin antigeeni- ja rokotepankeissa sekä diagnostisten reagenssien pankeissa on oltava ja kuinka suurina määrinä kutakin sellaista 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia kohti, joiden torjuntaa varten pankki on olemassa;

c)

vaatimukset, jotka koskevat kyseisten biologisten aineiden toimituksia, varastointia ja varastojen uusimista;

d)

kyseisten biologisten aineiden jakelu unionin antigeeni- ja rokotepankeista sekä diagnostisten reagenssien pankeista jäsenvaltioille sekä kolmansille maille ja alueille;

e)

menettelyyn liittyvät ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat kyseisten biologisten aineiden sisällyttämistä unionin antigeeni- ja rokotepankkeihin sekä diagnostisten reagenssien pankkeihin sekä pankkien käyttöä koskevia pyyntöjä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio hyväksyy 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät erittäin merkittävän riskin aiheuttavaan 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloituun tautiin.

51 artikla

Unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevien tietojen luottamuksellisuus

Komission on käsiteltävä unionin antigeeni- ja rokotepankeissa sekä diagnostisten reagenssien pankeissa varastoitujen, 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen biologisten aineiden määriä ja alatyyppejä koskevia tietoja luottamuksellisina eikä niitä saa julkistaa.

52 artikla

Kansalliset antigeeni- ja rokotepankit sekä diagnostisten reagenssien pankit

1.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat perustaneet kansallisia antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja niiden 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien osalta, joita koskevia unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja on olemassa, on varmistettava, että niiden kansalliset antigeeni- ja rokotepankit sekä diagnostisten reagenssien pankit ovat niiden bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyvien vaatimusten mukaisia, joista säädetään 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ajantasaista tietoa:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien olemassaolosta tai perustamisesta;

b)

tällaisissa pankeissa olevien antigeenien, rokotteiden, rokotteiden alkuperäisten kantavarastojen ja diagnostisten reagenssien tyypeistä ja määristä;

c)

muutoksista tällaisten pankkien toiminnassa.

Komission on käsiteltävä näitä tietoja luottamuksellisina eikä niitä saa julkistaa.

3.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, joissa täsmennetään 2 kohdan mukaisesti annettavien tietojen sisältö, toimitustiheys ja esitysmuoto.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II OSASTO

TAUDINTORJUNTATOIMENPITEET

1 LUKU

Taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

1 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet epäiltäessä luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä

53 artikla

Toimijoiden ja muiden asiaan liittyvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden velvollisuudet

1.   Jos 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin epäillään esiintyvän pidettävissä eläimissä, jäsenvaltioiden on 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen lisäksi ja odottaessaan toimivaltaisen viranomaisen 54 artiklan 1 kohdan ja 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittamia taudintorjuntatoimenpiteitä toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimijat ja muut asiaan liittyvät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt toteuttavat 55 artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohdassa säädetyt asianmukaiset taudintorjuntatoimenpiteet kyseisen luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi vastuullaan olevista tartunnan saaneista eläimistä, pitopaikoista ja muista paikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin.

2.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden taudintorjuntatoimenpiteiden täydentämiseen sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä, joista säädetään tämän artiklan 1 kohdassa.

54 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama tutkimus epäiltäessä luetteloidun taudin esiintymistä

1.   Epäiltäessä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä suoritettava tutkimus vahvistaakseen tai sulkeakseen pois kyseisen luetteloidun taudin esiintymisen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta varten soveltuvissa tapauksissa varmistettava, että:

a)

virkaeläinlääkärit suorittavat kliinisen tutkimuksen edustavalle otokselle luetteloituun lajiin kuuluvia pidettäviä eläimiä kyseisen luetteloidun taudin varalta;

b)

virkaeläinlääkärit ottavat kyseisistä luetteloituun lajiin kuuluvista pidettävistä eläimistä asianmukaiset näytteet ja muut näytteet tutkimusta varten, joka tehdään toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen nimeämissä laboratorioissa;

c)

tällaisissa nimetyissä laboratorioissa suoritetaan tutkimukset, joilla vahvistetaan tai suljetaan pois kyseisen luetteloidun taudin esiintyminen.

3.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla täydennetään tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tutkimuksia koskevia sääntöjä.

55 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten suorittamat alustavat taudintorjuntatoimenpiteet

1.   Jos toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä, sen on toteutettava seuraavat alustavat taudintorjuntatoimenpiteet odotettaessa 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksia ja 61 artiklan 1 kohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden suorittamista, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:

a)

asetettava viralliseen valvontaan asianomainen pitopaikka, elintarvike- tai rehualan yritys tai sivutuotealan laitos tai mikä tahansa muu paikka, jossa tautia epäillään esiintyneen, mukaan lukien paikat, joista epäilty tauti voi olla peräisin;

b)

tehtävä luettelo:

i)

pidettävistä eläimistä, jotka ovat asianomaisessa pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä tai sivutuotealan laitoksessa tai missä tahansa muussa paikassa;

ii)

tuotteista kyseisessä pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä tai sivutuotealan laitoksessa tai missä tahansa muussa paikassa, jos tämä tieto on kyseisen luetteloidun taudin leviämisen kannalta merkityksellinen;

c)

varmistettava, että asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä sovelletaan, ehkäistäkseen luetteloidun taudin aiheuttajan leviämisen muihin eläimiin tai ihmisiin;

d)

soveltuvissa tapauksissa ehkäistäkseen taudinaiheuttajan leviäminen edelleen varmistettava, että kyseisen luetteloidun taudin osalta luetteloituun lajiin kuuluvat pidettävät eläimet pidetään eristettyinä ja niiden kontaktit luonnonvaraisiin eläimiin ehkäistään;

e)

rajoitettava pidettävien eläinten ja tuotteiden siirtoja ja tarvittaessa henkilöiden liikkumista sekä ajoneuvojen ja kaikkien muiden materiaalien siirtoja, joiden välityksellä taudinaiheuttaja olisi voinut levitä pitopaikkaan, elintarvike- tai rehualan yrityksiin, sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin taikka levitä pitopaikasta, elintarvike- tai rehualan yrityksistä, sivutuotealan laitoksista tai muista paikoista, joissa kyseisen luetteloidun taudin epäillään esiintyvän, siinä määrin kuin on tarpeen sen leviämisen ehkäisemiseksi;

f)

toteutettava kaikki muut tarvittavat taudintorjuntatoimenpiteet ottaen huomioon tämän luvun 4 jaksossa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet, jotka koskevat:

i)

54 artiklan 1 kohdassa säädetyn toimivaltaisen viranomaisen suorittaman tutkimuksen ja tämän kohdan a–d alakohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamista muihin pitopaikkoihin, elintarvike- tai rehualan yrityksiin tai sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin;

ii)

tarkoituksenmukaisten väliaikaisten rajoitusvyöhykkeiden perustamista, tautiprofiili huomioon ottaen;

g)

käynnistettävä 57 artiklan 1 kohdassa säädetty epidemiologinen selvitys.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla täydennetään tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja sääntöjä, siltä osin kuin ne koskevat toteutettavia erityisiä ja yksityiskohtaisia, 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin mukaisia taudintorjuntatoimenpiteitä, niiden riskien pohjalta, jotka liittyvät:

a)

kyseiseen eläinlajiin tai -ryhmään;

b)

kyseiseen tuotantotyyppiin.

56 artikla

Alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden tarkastelu ja laajentaminen

Edellä 55 artiklan 1 kohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä on:

a)

tarkasteltava toimivaltaisen viranomaisen toimesta tapauksen mukaan seuraavista saatujen havaintojen jälkeen:

i)

54 artiklan 1 kohdassa säädetty tutkimus;

ii)

57 artiklan 1 kohdassa säädetty epidemiologinen selvitys;

b)

laajennettava tarvittaessa muihin paikkoihin 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2 jakso

Epidemiologinen selvitys

57 artikla

Epidemiologinen selvitys

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä epidemiologinen selvitys, jos 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintyminen eläimissä vahvistetaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun epidemiologisen selvityksen tavoitteena on:

a)

tunnistaa luetteloidun taudin todennäköinen alkuperä ja leviämistavat;

b)

laskea todennäköinen aika, jona kyseinen luetteloitu tauti on esiintynyt;

c)

tunnistaa pitopaikat ja niiden epidemiologiset yksiköt, elintarvike- tai rehualan yritykset, sivutuotealan laitokset ja kaikki muut paikat, joissa kyseisen epäillyn luetteloidun taudin osalta luetteloidut eläinlajit ovat voineet saada tartunnan tai loisen tai saastunnan aiheuttaman taudin;

d)

saada tietoa pidettävien eläinten, tuotteiden, ajoneuvojen ja materiaalien siirroista ja henkilöiden liikkumisesta tai muista tavoista, joiden avulla taudinaiheuttaja olisi voinut levitä aikana, joka edelsi kyseisen luetteloidun taudin epäilyä tai vahvistamista koskevaa ilmoitusta;

e)

saada tietoa luetteloidun taudin todennäköisestä leviämisestä ympäristöön, tartunnanlevittäjien esiintyminen ja levinneisyys mukaan luettuna.

3 jakso

Tautivahvistus pidettävissä eläimissä

58 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen virallinen vahvistus 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymisestä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen virallisen vahvistuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymisestä on perustuttava seuraaviin tietoihin:

a)

54 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kliinisten ja laboratoriokokeiden tulokset;

b)

57 artiklan 1 kohdassa säädetyn epidemiologisen selvityksen alustavat tai lopulliset tulokset;

c)

muut käytettävissä olevat epidemiologiset tiedot.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia, jotka on täytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua virallista vahvistusta varten.

59 artikla

Alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden päättäminen taudin esiintymisen tultua poissuljetuksi

Toimivaltaisen viranomaisen on jatkettava 55 artiklan 1 kohdassa ja 56 artiklassa säädettyjen alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamista, kunnes 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kyseessä olevan luetteloidun taudin esiintyminen on suljettu pois 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen tai 58 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen perusteella.

4 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet taudin esiintymisen tultua vahvistetuksi pidettävissä eläimissä

60 artikla

Välittömästi toteutettavat toimivaltaisen viranomaisen taudintorjuntatoimenpiteet

Jos pidettävissä eläimissä ilmenee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, joka on vahvistettu 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi:

a)

virallisesti todettava pitopaikka, elintarvike- tai rehualan yritys, sivutuotealan laitos taikka muu paikka, jossa kyseistä luetteloitua tautia esiintyy, tartunnan saaneeksi;

b)

perustettava kyseisen luetteloidun taudin kannalta tarkoituksenmukainen rajoitusvyöhyke;

c)

pantava täytäntöön 43 artiklan 1 kohdassa säädetty valmiussuunnitelma taudintorjuntatoimenpiteiden yhteensovittamisen varmistamiseksi.

61 artikla

Tartunnan saaneet pitopaikat ja muut paikat

1.   Kun pidettävissä eläimissä ilmenee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi toteutettava yksi tai useampia seuraavista taudintorjuntatoimenpiteistä pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä, sivutuotealan laitoksessa tai muussa 60 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa paikassa, jotta ehkäistään kyseisen luetteloidun taudin leviäminen edelleen, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:

a)

niistä rajoituksista määrääminen, joita sovelletaan sellaisten henkilöiden liikkumiseen ja sellaisten eläinten, tuotteiden, ajoneuvojen tai materiaalin tai aineen siirtoihin, jotka saattavat olla saastuneita ja edistää kyseisen luetteloidun taudin leviämistä;

b)

sellaisten eläinten lopettaminen ja hävittäminen tai teurastaminen, jotka saattavat olla saastuneita tai edistää kyseisen luetteloidun taudin leviämistä;

c)

sellaisten tuotteiden, rehun tai muiden aineiden hävittäminen, jalostaminen, muuntaminen tai käsitteleminen taikka sellaisten laitteiden, ajoneuvojen, kasvien tai kasvituotteiden tai veden käsitteleminen, jotka saattavat olla saastuneita, tarkoituksenmukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että kaikki taudinaiheuttajat tai tartunnanlevittäjät tuhotaan;

d)

pidettävien eläinten rokottaminen tai hoitaminen muilla eläinlääkkeillä 46 artiklan 1 kohdan ja 69 artiklan mukaisesti ja 47 artiklan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti;

e)

sellaisten eläinten ja tuotteiden eristäminen, karanteeni tai käsittely, jotka ovat todennäköisesti saastuneita ja edistävät kyseisen luetteloidun taudin leviämistä;

f)

puhdistaminen, desinfiointi, hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tai muiden tarpeellisten bioturvaamistoimenpiteiden toteuttaminen tartunnan saaneessa pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä, sivutuotealan laitoksessa tai muussa paikassa kyseisen luetteloidun taudin leviämisriskin minimoimiseksi;

g)

sellaisen riittävän näytemäärän ottaminen, joka on tarpeen 57 artiklan 1 kohdassa säädetyn epidemiologisen selvityksen saattamiseksi päätökseen;

h)

näytteiden laboratoriotutkimukset;

i)

muut aiheelliset toimenpiteet.

2.   Päättäessään, mitä 1 kohdassa säädetyistä taudintorjuntatoimenpiteistä on syytä toteuttaa, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon

a)

tautiprofiili;

b)

tartunnan saaneen pitopaikan, elintarvike- tai rehualan yrityksen, sivutuotealan laitoksen tai muun paikan tuotantotyyppi ja sen epidemiologiset yksiköt.

3.   Toimivaltainen viranomainen saa myöntää luvan hankkia uusia eläimiä kyseiseen pitopaikkaan tai muuhun paikkaan vasta, kun:

a)

kaikki edellä 1 kohdassa säädetyt asianmukaiset taudintorjuntatoimenpiteet ja laboratoriotutkimukset on saatettu onnistuneesti päätökseen;

b)

on kulunut riittävästi aikaa, jotta ehkäistään tartunnan saaneen pitopaikan, elintarvike- tai rehualan yrityksen, sivutuotealan laitoksen tai muun paikan saastuminen toistamiseen luetteloidulla taudilla, joka aiheutti 1 kohdassa tarkoitetun taudinpurkauksen.

62 artikla

Epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevat pitopaikat ja muut paikat

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laajennettava 61 artiklan 1 kohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden soveltaminen muihin pitopaikkoihin ja niiden sisäisiin epidemiologisiin yksiköihin, elintarvike- tai rehualan yrityksiin tai sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin taikka kuljetusvälineisiin, joiden osalta 57 artiklan 1 kohdan mukainen epidemiologinen selvitys tai kliinisten tai laboratoriotutkimusten tulokset tai muut epidemiologiset tiedot antavat aihetta epäillä, että kyseessä oleva 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti, jonka osalta toimenpiteet toteutettiin, on levinnyt näihin kohteisiin, niistä käsin tai niiden välityksellä.

2.   Jos 57 artiklan 1 kohdassa säädetyssä epidemiologisessa selvityksessä käy ilmi, että 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti on peräisin toisesta jäsenvaltiosta tai on todennäköistä, että kyseinen luetteloitu tauti on levinnyt toiseen jäsenvaltioon, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä kyseessä olevalle jäsenvaltiolle ja komissiolle viipymättä.

3.   Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa tehtävä yhteistyötä epidemiologisen lisäselvityksen ja taudintorjuntatoimenpiteiden täytäntöönpanon osalta.

63 artikla

Tartunnan saaneisiin ja epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä oleviin pitopaikkoihin ja muihin paikkoihin liittyviä taudintorjuntatoimenpiteitä koskevan säädösvallan siirtäminen

Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 61 ja 62 artiklan mukaisia taudintorjuntatoimenpiteitä, jotka toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava jonkin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin tartunnan saaneissa ja epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa, elintarvike- tai rehualan yrityksissä tai sivutuotealan laitoksissa tai muissa paikoissa, mukaan lukien säännöt siitä, mitä 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja taudintorjuntatoimenpiteitä on sovellettava kunkin luetteloidun taudin tapauksessa.

Kyseisissä yksityiskohtaisissa säännöissä on vahvistettava:

a)

edellytykset ja vaatimukset, jotka koskevat 61 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä;

b)

menettelyt, jotka koskevat 61 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä puhdistamista, desinfiointia sekä hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntaa tai muita tarpeellisia bioturvaamistoimenpiteitä ja joissa määritetään tarvittaessa biosidituotteiden käyttö kyseisiin tarkoituksiin;

c)

edellytykset ja vaatimukset, jotka koskevat 61 artiklan 1 kohdan g ja h alakohdassa säädettyä näytteenottoa ja laboratoriotutkimuksia;

d)

yksityiskohtaiset edellytykset ja vaatimukset, jotka koskevat 61 artiklan 3 kohdassa säädettyä uusien eläinten hankintaa;

e)

edellä 62 artiklassa säädettyjen tarpeellisten taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttaminen epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa, muissa paikoissa ja kuljetusvälineissä.

64 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama rajoitusvyöhykkeiden perustaminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on perustettava 60 artiklan b kohdassa tarkoitettu rajoitusvyöhyke sellaisen tartunnan saaneen pitopaikan, elintarvike- tai rehualan yrityksen, sivutuotealan laitoksen tai muun paikan ympärille, jossa olevissa pidettävissä eläimissä on ilmennyt jonkin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, ottaen soveltuvissa tapauksissa huomioon seuraavat:

a)

tautiprofiili;

b)

rajoitusvyöhykkeiden maantieteellinen sijainti;

c)

rajoitusvyöhykkeiden ekologiset ja hydrologiset tekijät;

d)

sääolot;

e)

tartunnanlevittäjien esiintyminen, levinneisyys ja tyyppi rajoitusvyöhykkeillä;

f)

edellä 57 artiklan 1 kohdassa säädetyn epidemiologisen selvityksen ja muiden tehtyjen tutkimusten tulokset ja epidemiologiset tiedot;

g)

laboratoriokokeiden tulokset;

h)

toteutetut taudintorjuntatoimenpiteet;

i)

muut merkitykselliset epidemiologiset tekijät.

Rajoitusvyöhykkeen on soveltuvissa tapauksissa sisällettävä suojavyöhyke ja valvontavyöhyke, joilla on määritelty koko ja rakenne.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on jatkuvasti arvioitava ja tarkasteltava tilannetta, ja tarvittaessa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi:

a)

mukautettava rajoitusvyöhykkeen rajoja;

b)

perustettava uusia rajoitusvyöhykkeitä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut rajoitusvyöhykkeet sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä muodostettava ne.

4.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka liittyvät rajoitusvyöhykkeiden, suoja- ja valvontavyöhykkeet mukaan luettuina, perustamista ja muuttamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin.

65 artikla

Rajoitusvyöhykkeillä toteutettavat taudintorjuntatoimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että asianomaisella rajoitusvyöhykkeellä toteutetaan yksi tai useampia seuraavista taudintorjuntatoimenpiteistä, jotta ehkäistään 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin leviämisen edelleen, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:

a)

sellaisten pitopaikkojen, elintarvike- tai rehualan yritysten, sivutuotealan laitosten tai muiden paikkojen tunnistaminen, joissa on kyseisen luetteloidun taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä;

b)

käynnit pitopaikoissa, elintarvike- tai rehualan yrityksissä, sivutuotealan laitoksissa tai muissa paikoissa, joissa on kyseisen luetteloidun taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä, sekä tarvittaessa tutkimukset, näytteenotto ja otettujen näytteiden laboratoriotutkimukset;

c)

niiden edellytysten vahvistaminen, joita sovelletaan sellaisten henkilöiden liikkumiseen sekä sellaisten eläinten, tuotteiden, rehun, ajoneuvojen ja kaikkien muiden materiaalien ja aineiden siirtoihin, jotka saattavat olla saastuneita ja edistää kyseisen luetteloidun taudin leviämistä rajoitusvyöhykkeellä tai rajoitusvyöhykkeeltä, sekä kuljetukseen näiden rajoitusvyöhykkeiden kautta;

d)

bioturvaamisvaatimukset seuraavien osalta:

i)

eläinperäisten tuotteiden tuotanto, jalostaminen ja jakelu;

ii)

eläimistä saatavien sivutuotteiden keruu ja hävittäminen;

iii)

sukusolujen ja alkioiden keruu, varastointi ja käsittely;

e)

pidettävien eläinten rokottaminen ja hoitaminen muilla eläinlääkkeillä 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja 47 artiklan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti;

f)

puhdistaminen, desinfiointi, hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tai muut tarpeelliset bioturvaamistoimenpiteet;

g)

elintarvikealan laitosten nimeäminen tai soveltuvissa tapauksissa elintarvikealan laitosten hyväksyminen rajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevien eläinten teurastamista tai rajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevien tuotteiden käsittelyä varten;

h)

eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden siirtoihin sovellettavat tunnistamista ja jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset;

i)

muut tarpeelliset bioturvaamistoimenpiteet ja riskinvähentämistoimenpiteet kyseisen luetteloidun taudin leviämisriskin minimoimiseksi.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on:

a)

toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tiedottaakseen seikkaperäisesti rajoitusvyöhykkeillä oleville henkilöille voimassa olevista rajoituksista ja taudintorjuntatoimenpiteiden luonteesta;

b)

määrättävä toimijoille tarpeelliset velvollisuudet, jotta ehkäistään kyseessä olevan luetteloidun taudin leviäminen edelleen.

3.   Päättäessään, mitä 1 kohdassa säädetyistä taudintorjuntatoimenpiteistä on syytä toteuttaa, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon:

a)

tautiprofiili;

b)

tuotantotyypit;

c)

kyseisten taudintorjuntatoimenpiteiden toteutettavuus, saatavuus ja vaikuttavuus.

66 artikla

Toimijoiden velvollisuudet rajoitusvyöhykkeillä

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä eläimiä ja tuotteita 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla rajoitusvyöhykkeillä vasta saatuaan toimivaltaiselta viranomaiselta luvan ja kyseisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

2.   Eläimiä ja tuotteita 64 artiklan 1 kohdassa säädetyllä rajoitusvyöhykkeellä pitävien toimijoiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista pidettävien eläinten ja tuotteiden suunnitelluista siirroista kyseisen rajoitusvyöhykkeen sisällä tai sen ulkopuolelle. Jos toimivaltainen viranomainen on määrännyt 65 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoittamisvelvoitteita, asianomaisten toimijoiden on annettava ilmoitus näiden velvoitteiden mukaisesti.

67 artikla

Rajoitusvyöhykkeellä toteutettavia taudintorjuntatoimenpiteitä koskevan säädösvallan siirtäminen

Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat 65 artiklan 1 kohdan mukaisilla rajoitusvyöhykkeillä toteutettavia taudintorjuntatoimenpiteitä kunkin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin osalta, mukaan lukien säännöt siitä, mitä 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja taudintorjuntatoimenpiteitä on sovellettava kunkin luetteloidun taudin tapauksessa.

Kyseisissä yksityiskohtaisissa säännöissä on vahvistettava:

a)

edellytykset ja vaatimukset, jotka koskevat 65 artiklan 1 kohdan a, c, d, e, g, h ja i alakohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä;

b)

menettelyt, jotka koskevat 65 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädettyä puhdistamista, desinfiointia, hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntaa tai muita tarpeellisia bioturvaamistoimenpiteitä ja joissa määritetään tarvittaessa biosidituotteiden käyttö kyseisiin tarkoituksiin;

c)

tarpeellinen seuranta, joka on toteutettava taudintorjuntamenettelyjen soveltamisen ja 65 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen laboratoriotutkimusten jälkeen;

d)

muut erityiset taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien leviämisen ehkäisemiseksi.

68 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden jatkaminen rajoitusvyöhykkeillä ja delegoidut säädökset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on jatkettava tässä jaksossa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamista, kunnes seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

sitä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia koskevat taudintorjuntatoimenpiteet, jonka vuoksi rajoituksia sovellettiin, on suoritettu;

b)

puhdistaminen, desinfiointi, hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tai muut tarpeelliset bioturvaamistoimenpiteet on lopuksi suoritettu sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista suhteessa seuraaviin:

i)

edellä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti, jonka vuoksi taudintorjuntatoimenpiteet on toteutettu;

ii)

tartunnan saaneet pidettävien eläinten lajit;

iii)

tuotantotyyppi;

c)

rajoitusvyöhykkeellä on suoritettu riittävästi seurantaa, joka on tarkoituksenmukaista suhteessa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloituun tautiin, jonka vuoksi taudintorjuntatoimenpiteitä on sovellettu, sekä asianomaiseen pitopaikkatyyppiin tai sijaintiin sen osoittamiseksi, että kyseinen luetteloitu tauti on hävitetty.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan 1 kohdassa säädettyihin toimivaltaisen viranomaisen toteuttamiin taudintorjuntatoimenpiteisiin, jotka liittyvät seuraaviin:

a)

menettelyt, jotka koskevat lopuksi suoritettavaa puhdistamista, desinfiointia, hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntaa tai muita tarpeellisia bioturvaamistoimenpiteitä ja tarvittaessa biosidituotteiden käyttöä kyseisiin tarkoituksiin;

b)

taudista vapaan aseman palauttamiseksi taudinpurkauksen jälkeen toteutettavan seurannan suunnitelma, keinot, menetelmät, suoritustiheys, tehokkuus, kohteena oleva eläinpopulaatio ja otantamallit;

c)

uusien eläinten hankinta asianomaiselle rajoitusvyöhykkeelle sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut taudintorjuntatoimenpiteet on saatettu päätökseen, ottaen huomioon 61 artiklan 3 kohdassa säädetyt uusien eläinten hankintaa koskevat edellytykset;

3.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyihin toimivaltaisen viranomaisen toteuttamiin taudintorjuntatoimenpiteisiin, jotka liittyvät muihin taudista vapaan aseman palauttamiseksi tarvittaviin taudintorjuntatoimenpiteisiin.

69 artikla

Hätärokotukset

1.   Jos taudinpurkauksen aiheuttaneen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin tehokkaan torjunnan varmistamiseksi on tarpeen, toimivaltainen viranomainen voi:

a)

laatia rokotussuunnitelman;

b)

perustaa rokotusvyöhykkeitä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa säädetystä rokotussuunnitelmasta ja rokotusvyöhykkeiden perustamisesta päättäessään otettava huomioon:

a)

hätärokotuksia koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan 43 artiklassa säädetyissä valmiussuunnitelmissa;

b)

rokotteiden käyttöä koskevat vaatimukset, joista säädetään 46 artiklan 1 kohdassa ja mahdollisissa 47 artiklan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen rokotusvyöhykkeiden on oltava niiden vaatimusten mukaisia, joita sovelletaan luetteloitujen tautien leviämisen ehkäiseviin riskinvähentämistoimenpiteisiin sekä seurantaan, siten kuin siitä on säädetty 47 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä.

5 jakso

Luonnonvaraiset eläimet

70 artikla

Luonnonvaraiset eläimet

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä tai vahvistaa virallisesti sen esiintymisen luonnonvaraisissa eläimissä, sen on:

a)

suoritettava luonnonvaraisen eläinpopulaation seurantaa, jos se on kyseisen luetteloidun taudin osalta tarkoituksenmukaista;

b)

toteutettava tarpeelliset taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteet.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyihin taudin ennaltaehkäisy- ja torjuntatoimenpiteisiin voi kuulua yksi tai useampi 53–69 artiklassa säädetty toimenpide ja niissä on otettava huomioon tautiprofiili ja tartunnan saaneet luonnonvaraiset eläimet sekä riski tautien tarttumisesta eläimiin ja ihmisiin.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa seuraavia koskevia delegoituja säädöksiä 264 artiklan mukaisesti:

a)

tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista seurantaa koskevat 27 artiklan mukaiset kriteerit ja menettelyt, jos 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti vahvistetaan virallisesti;

b)

tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä täydentävät yksityiskohtaiset säännöt, jos 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti vahvistetaan.

Hyväksyessään nämä delegoidut säädökset komissio ottaa huomioon kyseisen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin tautiprofiilin ja taudin osalta luetteloidut lajit.

6 jakso

Jäsenvaltioiden lisätoimenpiteet taudin torjumiseksi, komission suorittama koordinointi sekä taudintorjuntaan sovellettavat väliaikaiset erityissäännöt

71 artikla

Lisätoimenpiteet taudin torjumiseksi, taudintorjuntatoimenpiteiden yhteensovittaminen sekä 1–5 jaksoon (53–70 artikla) sovellettavat väliaikaiset erityissäännöt

1.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa 55 artiklassa, 61 artiklan 1 kohdassa, 62 artiklassa, 65 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 68 artiklan 1 kohdassa sekä 63 artiklan, 67 artiklan ja 68 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden lisäksi muita taudintorjuntatoimenpiteitä edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet noudattavat tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä ja ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia torjuttaessa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin leviäminen, ottaen huomioon seuraavat:

a)

epidemiologiset olosuhteet;

b)

asianomaisen pitopaikan ja muiden paikkojen tyyppi sekä tuotantotyyppi;

c)

asianomaisten eläinten lajit ja luokat;

d)

taloudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet.

2.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle:

a)

niiden toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään 58, 59, 61, 62, 64 ja 65 artiklassa, 68 artiklan 1 kohdassa, 69 artiklassa ja 70 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä mahdollisissa 63 ja 67 artiklan, 68 artiklan 2 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä;

b)

edellä 1 kohdassa säädetyt toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat mahdolliset lisätoimenpiteet taudin torjumiseksi.

3.   Komissio tarkastelee tautitilannetta ja toimivaltaisen viranomaisen toteuttamia taudintorjuntatoimenpiteitä sekä asianomaisen jäsenvaltion tämän luvun mukaisesti toteuttamia mahdollisia lisätoimenpiteitä taudin torjumiseksi, ja komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä säätää epidemiologiseen tilanteeseen soveltuvista, rajallisen ajan voimassa olevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä, jos:

a)

kyseisten taudintorjuntatoimenpiteiden ei katsota soveltuvan epidemiologiseen tilanteeseen;

b)

edellä 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luetteloitu tauti näyttää leviävän tämän luvun mukaisesti toteutetuista taudintorjuntatoimenpiteistä huolimatta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 266 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy 266 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kehittymässä olevan, erittäin merkittävän riskin aiheuttavaan tautiin.

2 LUKU

Taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

1 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet epäiltäessä taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä

72 artikla

Toimijoiden ja muiden asiaan liittyvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden velvollisuudet 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

1.   Epäiltäessä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä, jäsenvaltioiden on 18 artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen lisäksi ja odottaessaan toimivaltaisen viranomaisen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittamia taudintorjuntatoimenpiteitä toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimijat ja muut asiaan liittyvät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joita asia koskee, toteuttavat 74 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 74 artiklan 4 kohdan nojalla annetuissa mahdollisissa delegoiduissa säädöksissä tarkoitetut taudintorjuntatoimenpiteet ehkäistäkseen kyseisen luetteloidun taudin leviämisen vastuullaan olevista tartunnan saaneista eläimistä, pitopaikoista ja muista paikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin.

2.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden taudintorjuntatoimenpiteiden täydentämiseen sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä, joista säädetään tämän artiklan 1 kohdassa.

73 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama tutkimus epäiltäessä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä

1.   Epäiltäessä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä suoritettava tutkimus vahvistaakseen tai sulkeakseen pois kyseisen luetteloidun taudin esiintymisen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta varten soveltuvissa tapauksissa varmistettava, että:

a)

virkaeläinlääkärit suorittavat kliinisen tutkimuksen edustavalle otokselle luetteloituun lajiin kuuluvia pidettäviä eläimiä kyseisen luetteloidun taudin varalta;

b)

virkaeläinlääkärit ottavat kyseisistä luetteloituun lajiin kuuluvista pidettävistä eläimistä asianmukaiset näytteet ja muut näytteet tutkimusta varten, joka tehdään toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen nimeämissä laboratorioissa;

c)

tällaisissa nimetyissä laboratorioissa suoritetaan tutkimukset, jotta vahvistetaan tai suljetaan pois kyseisen luetteloidun taudin esiintyminen.

3.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla täydennetään tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä tutkimusta koskevia sääntöjä.

74 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittamat alustavat taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

1.   Jos toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä, sen on toteutettava seuraavat alustavat taudintorjuntatoimenpiteet odotettaessa 73 artiklan 1 kohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksia ja 79 artiklan mukaisten taudintorjuntatoimenpiteiden suorittamista, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:

a)

suoritettava taudintorjuntatoimenpiteitä rajoittaakseen kyseisen luetteloidun taudin leviämistä tartunnan saaneelta alueelta tai tartunnan saaneesta pitopaikasta, elintarvike- tai rehualan yrityksestä tai sivutuotealan laitoksesta tai muusta paikasta;

b)

käynnistettävä tarvittaessa epidemiologinen selvitys ottaen huomioon tällaista selvitystä koskevat 57 artiklan 1 kohdassa säädetyt säännöt.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi toteuttaa kyseisessä kohdassa esitetyissä tapauksissa muitakin alustavia taudintorjuntatoimenpiteitä edellyttäen, että ne noudattavat tämän asetuksen säännöksiä ja ovat unionin oikeuden mukaisia.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden on oltava asianmukaisia ja suhteessa kyseisen luetteloidun taudin aiheuttamaan riskiin ottaen huomioon:

a)

tautiprofiili;

b)

tartunnan saaneet pidettävät eläimet;

c)

sen jäsenvaltion, vyöhykkeen, lokeron tai pitopaikan terveystilanne, jossa luetteloidun taudin esiintymistä epäillään;

d)

alustavat taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään 55 artiklan 1 kohdassa ja 56 artiklassa sekä 55 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä.

4.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä, joilla täydennetään tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja sääntöjä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten, ottaen samalla huomioon 3 kohdassa tarkoitetut seikat seuraavien osalta:

a)

alustavat taudintorjuntatoimenpiteet, jotka on toteutettava 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi;

b)

1 kohdan a alakohdassa säädettyjen alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden soveltaminen muihin pitopaikkoihin, niiden epidemiologisiin yksiköihin, elintarvike- tai rehualan yrityksiin tai sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin;

c)

tautiprofiilin kannalta tarkoituksenmukaisten väliaikaisten rajoitusvyöhykkeiden perustaminen.

75 artikla

Alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden tarkastelu ja laajentaminen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

Edellä 74 artiklan 1 kohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä on:

a)

tarkasteltava toimivaltaisen viranomaisen toimesta tapauksen mukaan sen jälkeen, kun 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen ja, soveltuvissa tapauksissa, 74 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun epidemiologisen selvityksen tulokset on saatu;

b)

laajennettava tarvittaessa muihin paikkoihin 74 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti.

76 artikla

Toimijoiden ja muiden asiaan liittyvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden velvollisuudet ja toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteet epäiltäessä 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä

1.   Jos 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin epäillään esiintyvän jäsenvaltiossa, joka on päättänyt perustaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hävittämisohjelman, joka kattaa sen alueen asiaankuuluvat osat, vyöhykkeet tai lokerot, jäsenvaltion on varmistettava, että toimijat ja muut asiaan liittyvät luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joita asia koskee, toteuttavat 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisia toimenpiteitä odotettaessa toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti toteuttamia taudintorjuntatoimenpiteitä.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka on päättänyt hävittää 1 kohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin, on epäiltäessä tällaisen luetteloidun taudin esiintymistä pidetyissä eläimissä:

a)

viipymättä suoritettava 73 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tutkimus vahvistaakseen tai sulkeakseen pois kyseisen luetteloidun taudin esiintyminen;

b)

suoritettava 74 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt alustavat taudintorjuntatoimenpiteet odotettaessa a alakohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksia ja 80 artiklan 1 kohdan mukaisten taudintorjuntatoimenpiteiden suorittamista.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava ja laajennettava 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja alustavia taudintorjuntatoimenpiteitä 75 artiklan mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös jäsenvaltioihin tai vyöhykkeisiin, jotka ovat saaneet taudista vapaan aseman, tämän aseman säilyttämiseksi 36 artiklan mukaisesti, tai lokeroihin 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.   Siirretään komissiolle 264 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla täydennetään seuraavia sääntöjä:

a)

1 kohdassa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet;

b)

2 kohdan a alakohdassa säädetty tutkimus;

c)

alustavat taudintorjuntatoimenpiteet, jotka on toteutettava 2 kohdan b alakohdan mukaisesti luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi.

2 jakso

Tautivahvistus pidettävissä eläimissä

77 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen virallisesti vahvistama taudin esiintyminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen virallisen vahvistuksen 9 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymisestä on perustuttava seuraaviin tietoihin:

a)

73 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kliinisten ja laboratoriokokeiden tulokset;

b)

74 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty epidemiologinen selvitys soveltuvissa tapauksissa;

c)

muut käytettävissä olevat epidemiologiset tiedot.

2.   Komissio antaa 264 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia, jotka on täytettävä 1 kohdassa tarkoitettua virallista vahvistusta varten.

78 artikla

Alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden poistaminen taudin esiintymisen tultua poissuljetuksi

Toimivaltaisen viranomaisen on jatkettava 74 artiklan 1 kohdassa, 75 artiklassa ja 76 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyjen alustavien taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamista, kunnes kyseisen luetteloidun taudin esiintyminen on suljettu pois 77 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja mahdollisten 77 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

3 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet taudin esiintymisen tultua vahvistetuksi pidettävissä eläimissä

79 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittamat taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

Jos pidettävissä eläimissä ilmenee 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, joka on vahvistettu virallisesti 77 artiklan 1 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, jos se on kyseisen taudinpurkauksen kannalta tarkoituksenmukaista:

a)

suoritettava 31 artiklan 1 kohdan mukaisessa pakollisessa hävittämisohjelmassa vahvistetut taudintorjuntatoimenpiteet kyseistä luetteloitua tautia varten; tai

b)

jos jäsenvaltio tai vyöhyke on saanut 36 artiklan mukaisesti tai lokero 37 artiklan mukaisesti taudista vapaan aseman:

i)

toteutettava yksi tai useampi 53–69 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä suhteessa kyseisen luetteloidun taudin aiheuttamaan riskiin; ja

ii)

tarvittaessa käynnistettävä pakollinen hävittämisohjelma kyseistä luetteloitua tautia varten.

80 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittamat taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten

1.   Jos pidettävissä eläimissä ilmenee jäsenvaltiossa, joka on päättänyt perustaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hävittämisohjelman, joka kattaa sen alueen asiaankuuluvat osat, vyöhykkeet tai lokerot, 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, joka on vahvistettu virallisesti 77 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jos se on kyseisen luetteloidun taudin ja taudinpurkauksen kannalta tarkoituksenmukaista, toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava valinnaisessa hävittämisohjelmassa vahvistetut taudintorjuntatoimenpiteet.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa taudin torjumiseksi 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi lisätoimenpiteitä. Niihin voi sisältyä yksi tai useampi 53–69 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, niiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen luetteloidun taudin aiheuttamaan riskiin ja niissä on otettava huomioon:

a)

tautiprofiili;

b)

tartunnan saaneet pidettävät eläimet;

c)

taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.

3.   Jos pidettävissä eläimissä ilmenee jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on saanut taudista vapaan aseman 36 tai 37 artiklan mukaisesti, 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, joka on vahvistettu virallisesti 77 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja tämän aseman säilyttämiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava yksi tai useampi 53–69 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä. Toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen luetteloidun taudin aiheuttamaan riskiin, ja niissä on otettava huomioon:

a)

tautiprofiili;

b)

tartunnan saaneet pidettävät eläimet;

c)

taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.

4 jakso

Luonnonvaraiset eläimet

81 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten taudin esiintyessä luonnonvaraisissa eläimissä

Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä luonnonvaraisissa eläimissä tai vahvistaa sen esiintymisen virallisesti, sen on koko alueellaan tai asianomaisella alueella tai vyöhykkeellä, jos se on kyseisen taudinpurkauksen kannalta tarkoituksenmukaista:

a)

suoritettava 30 artiklan 1 kohdan mukaisessa pakollisessa hävittämisohjelmassa vahvistetut taudintorjuntatoimenpiteet kyseistä luetteloitua tautia varten; tai

b)

käynnistettäväpakollinen hävittämisohjelma, jollei 31 artiklan 1 kohdan mukaista hävittämisohjelmaa kyseistä luetteloitua tautia varten vielä ole sovellettu taudin aiemman esiintymättömyyden tai sitä koskevan taudista vapaan aseman johdosta ja jos toimenpiteet luonnonvaraisia eläimiä varten ovat tarpeellisia kyseisen taudin torjumiseksi ja leviämisen ehkäisemiseksi.

82 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja varten taudin esiintyessä luonnonvaraisissa eläimissä

1.   Jos toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä luonnonvaraisissa eläimissä tai vahvistaa sen esiintymisen virallisesti ja jäsenvaltio on päättänyt kyseisen taudin hävittämisestä ja säätänyt, että 31 artiklan 2 kohdan mukaisessa valinnaisessa hävittämisohjelmassa esitetään toimenpiteitä luonnonvaraisia eläimiä varten tämän luetteloidun taudin osalta, toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tässä valinnaisessa hävittämisohjelmassa vahvistetut taudintorjuntatoimenpiteet koko jäsenvaltiossa, alueella tai vyöhykkeellä, jos se on epäilyn tai virallisen vahvistamisen kannalta tarkoituksenmukaista.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa taudin torjumiseksi 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi lisätoimenpiteitä. Niihin voi sisältyä yksi tai useampi 53–69 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, niiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen luetteloidun taudin aiheuttamaan riskiin ja niissä on otettava huomioon

a)

tautiprofiili;

b)

tartunnan saaneet luonnonvaraiset eläimet sekä riski tautien tarttumisesta eläimiin ja ihmisiin; ja

c)

taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset.

3.   Jos luonnonvaraisissa eläimissä ilmenee jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on saanut taudista vapaan aseman