29.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 308/114

(1)

Direktiivissä 2003/87/EY säädetään, että perusperiaatteena kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamisessa laitosten toiminnanharjoittajille unionin päästökauppajärjestelmässä olisi vuodesta 2013 alkaen oltava päästöoikeuksien huutokauppaaminen. Edellytykset täyttävät toiminnanharjoittajat saavat kuitenkin edelleen maksutta jaettavia päästöoikeuksia vuosien 2013 ja 2020 välisenä aikana direktiivissä 2003/87/EY ja komission päätöksessä 2011/278/EU (2) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(2)

Se, ettei voimassa ole kunnianhimoista kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta, jonka tavoitteena olisi rajoittaa maailmanlaajuinen lämpötilan nousu kahteen celsiusasteeseen, voisi heikentää unionin toimilla saavutettavaa hyötyä. Sitovien toimien puute kansainvälisellä tasolla voisi johtaa kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen kolmansissa maissa, joissa teollisuudella ei ole samanlaisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia (”hiilivuoto”). Direktiivissä 2003/87/EY säädetään hiilivuodon riskin käsittelemiseksi, että komissio laatii luettelon niistä toimialoista tai toimialojen osista, jäljempänä ’toimialojen ja toimialojen osien luettelo’, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, jollei kansainvälisten neuvottelujen tuloksista muuta johdu. Kyseisten toimialojen ja toimialojen osien olisi saatava ilmaisia päästöoikeuksia 100 prosenttia määrästä, joka määritetään direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen 2011/278/EU perusteella; tässä yhteydessä sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua ja komission päätöksen 2013/448/EU (3) liitteessä II esitettyä monialaista korjauskerrointa.

(3)

Tähän liittyen komissio analysoi sitä, missä määrin ne kolmannet maat, joissa tuotetaan maailmanlaajuisesti ratkaiseva osa tuotteista hiilivuodon riskiä koskevaan luetteloon sisältyvillä toimialoilla tai toimialojen osilla, sitoutuvat tiukasti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kyseisillä toimialoilla, ja ovatko kyseiset sitoumukset vertailukelpoisia unionin sitoumusten kanssa ja toteutetaanko ne saman aikataulun mukaisesti. Lisäksi tarkasteltiin sitä, missä määrin kyseisissä maissa sijaitsevien laitosten hiilitehokkuus on verrattavissa unionissa sijaitsevien laitosten hiilitehokkuuteen. Komissio katsoi, ettei kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten välillä voida määrittää vertailtavuutta ja sen vuoksi hiilitehokkuuden vertailtavuudella ei ole merkitystä.

(4)

Ensimmäinen luettelo niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, vahvistettiin vuosiksi 2013 ja 2014 komission päätöksellä 2010/2/EU (4) vuonna 2009.

(5)

Arvioinnin olisi perustuttava määrällisiin tai laadullisiin perusteisiin sekä tietoihin kolmelta edeltävältä vuodelta. Tässä yhteydessä komissio käytti tietoja vuosilta 2009, 2010 ja 2011, koska tiedot vuodelta 2012 olivat saatavissa ainoastaan joidenkin muuttujien osalta.

(6)

Jotta voidaan vahvistaa toimialoja ja toimialojen osia koskeva luettelo, komissio arvioi toimialojen ja toimialojen osien hiilivuodon riskin unionin yhteisen tilastollisen toimialaluokituksen, sellaisena kuin se on määritettynä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1893/2006 (5), NACE 4 -tasolla. NACE 4 on taso, jolla tietojen saatavuus on optimaalinen ja toimialat määritellään tarkkaan. Toimiala määritetään NACE-luokittelun 4-numerotasolla ja toimialan osa toimialoittaisen tuoteluokituksen (CPA) 6-numerotasolla tai Prodcom-luokituksen 8-numerotasolla, jota käytetään NACE-luokittelusta suoraan johdettavissa teollisuustuotantoa koskevissa tilastoissa.

(7)

Toimialat arvioitiin ensimmäiseksi direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 15 ja 16 kohdassa vahvistettujen määrällisten perusteiden mukaisesti. Kyseisten määrällisten perusteiden soveltamiseksi komission oli määritettävä direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanosta aiheutuvat suorat ja välilliset lisäkustannukset.

(8)

Suorat lisäkustannukset, jotka aiheutuvat niiden päästöoikeuksien määrästä, jotka toimialan olisi ostettava, jollei sen katsottaisi olevan alttiina merkittävälle hiilivuodon riskille, laskettiin toimialakohtaisesti suoria hiilidioksidipäästöjä koskevien tietojen perusteella. Euroopan unionin tapahtumalokissa (EUTL) olevien tietojen katsotaan olevan kaikkein tarkoin ja läpinäkyvin lähde hiilidioksidipäästötiedoille laitostasolla, ja näitä tietoja on sen vuoksi käytetty laskettaessa toimialojen suoria kustannuksia. Tapahtumalokissa ei ole päästötietoja niistä toimialoista ja kasvihuonekaasuista, jotka ovat kuuluneet EU:n päästökauppajärjestelmään vasta 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen. Tämän vuoksi komissio on näissä tapauksissa käyttänyt suoria hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kansallisissa täytäntöönpanotoimenpiteissä päätöksen 2011/278/EU mukaisesti.

(9)

Välillisten lisäkustannusten määrittämiseksi komissio keräsi jäsenvaltioilta toimialakohtaisia tietoja sähkönkulutuksesta ja varmisti, ettei tapahdu sähkönkulutuksen kaksinkertaista laskentaa eri NACE-koodien välillä. Jotta voitiin määrittää eri toimialojen kuluttaman sähkön tuotantoon liittyvät päästöt päätöksessä 2010/2/EU vahvistettua toimialojen ja toimialojen osien luetteloa varten, komissio käytti keskimääräistä päästötekijää, joka johdettiin sähköntuotannon kokonaispolttoaineyhdistelmästä, koska sen katsottiin perustuvan kaikkein tarkimpiin tietoihin. Samaa keskimääräistä päästötekijää on käytetty tämän päätöksen perustana käytettävissä arvioinneissa.

(10)

Suorien ja välillisten lisäkustannusten määrittämiseksi komission oli arvioitava hiilen keskihinta. Jotta oli mahdollista määrittää toimialojen ja toimialojen osan ensimmäinen luettelo, arvioinneissa käytettiin oletettuna hiilen hintana 30 euroa hiiliekvivalenttitonnia kohti. Päätöksen 2010/2/EU soveltamisaikana on ilmennyt merkittävä ero arvioinneissa käytetyn oletetun hiilen hinnan ja tosiasiallisen hiilen hinnan välillä, joka on ollut huomattavasti alhaisempi. Komissio on kuitenkin ehdottanut tiedonannossaan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (6), että asetetaan ilman ehtoja tavoite kasvihuonekaasujen vähentämisestä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta sekä vastaava tavoite uusiutuvien energialähteiden osuudelle. Komissio on myös ehdottanut, että EU:n päästökauppajärjestelmään perustetaan markkinavakausvaranto. Näissä hiilen hinnan odotetaan määräytyvän tulevaisuudessa suuremmassa määrin keskipitkän ja pitkän aikavälin päästövähennysten mukaisesti. Tämän vuoksi katsotaan perustelluksi käyttää edelleen oletettuna hiilen hintana 30 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti tämän päätöksen pohjana olevissa arvioinneissa.

(11)

Suorat ja välittömät lisäkustannukset olisi laskettava osuutena bruttoarvonlisäyksestä. Toimialakohtaista bruttoarvonlisäystä koskevissa arvioissa on käytetty Eurostatin yritystoiminnan rakennetilastoihin perustuvia tietoja.

(12)

Lisäksi komissio arvioi kunkin toimialan ja toimialan osan kaupan määrän Eurostatin Comext-tietokannasta saatujen tietojen perusteella.

(13)

Komissio arvioi yhteensä 245 toimialaa ja 24 toimialan osaa, jotka oli luokiteltu NACE-luokittelussa pääluokkiin ”Kaivostoiminta ja louhinta” ja ”Teollisuus”. Tämän päätöksen liitteessä olevassa 1 kohdassa luetellut toimialat ja toimialan osat täyttävät direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 15 ja 16 kohdassa vahvistetut perusteet, ja niiden tulisi katsoa olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille.

(14)

Arviointeja, jotka perustuvat direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 17 kohdassa vahvistettuihin laadullisiin perusteisiin, on suoritettu useilla toimialoilla, joiden ei katsota olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, 10 a artiklan 15 ja 16 kohdassa vahvistettujen määrällisten perusteiden mukaisesti. Laadullinen arviointi tehtiin tapauksissa, jotka täyttivät laadulliset perusteet edellisen luettelon laatimisen yhteydessä, joissa toimialojen katsottiin olevan rajatapauksia tai joissa toimialan edustajat pyysivät arviointia.

(15)

Toimialojen ”Tekstiilien viimeistely” (NACE-koodi 1330), ”Poltettujen tiilien ja muun rakennuskeramiikan valmistus” (NACE-koodi 2332), ”Kipsituotteiden valmistus rakennustarkoituksiin” (NACE-koodi 2362), ”Raudan valu” (NACE-koodi 2451) ja ”Kevytmetallien valu” (NACE-koodi 2453) osalta päivitettiin laadulliset arvioinnit, jotka oli tehty laadittaessa edellistä toimialojen ja toimialojen osien luetteloa vuosille 2013–2014. Tässä yhteydessä tultiin siihen tulokseen, että olosuhteet, joiden perusteella kyseiset toimialat lisätään toimialojen ja toimialojen osien luetteloon, ovat edelleen voimassa. Tämän vuoksi kyseisten toimialojen tulisi katsoa olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille myös vuosina 2015–2019.

(16)

Laadullinen arviointi tehtiin toimialasta ”Maltaiden valmistus” (NACE-koodi 1106), koska tämä toimiala voidaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 16 kohdan b alakohdan perusteella katsoa rajatapaukseksi. Kun otetaan huomioon direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten lisääntyminen, arviointi osoittaa korkeaa kaupan määrää ja merkittävää laskua kyseisen toimialan kannattavuudessa unionissa. Alhaiset voittomarginaalit rajoittavat laitosten kapasiteettiä investoida ja vähentää päästöjä. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi kyseisen toimialan on katsottava olevan alttiina merkittävälle hiilivuodon riskille.

(17)

Liitteessä olevassa 2 kohdassa lueteltujen toimialojen olisi katsottava olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille laadullisten perusteiden pohjalta.

(18)

Koska liitteessä vahvistettu luettelo toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, on voimassa vuosina 2015–2019, tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015.

(19)

Oikeusvarmuuden ja selvyyden vuoksi päätös 2010/2/EU olisi kumottava 1 päivästä tammikuuta 2015.

(20)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,