EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32011R1176

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011 , makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta

OJ L 306, 23.11.2011, p. 25–32 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 10 Volume 005 P. 186 - 193

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/1176/oj

23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/25


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1176/2011,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’perussopimus’, määrätään, jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista unionissa olisi kehitettävä ottaen huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat, ja tämän olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden toiminnasta olisi otettava oppia ja unionissa olisi parannettava etenkin talouden ohjausjärjestelmää, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen.

(3)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(4)

Talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, jäljempänä ’eurooppalainen ohjausjakso’, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean valvonta.

(5)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja hyvissä ajoin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita vuoropuhelussa ovat asianomaiset unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jolle neuvosto on antanut tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen tai päätöksen, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltion osallistuminen tällaiseen näkemystenvaihtoon on vapaaehtoista.

(6)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(7)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se sisältää paitsi julkisen talouden valvonnan myös yksityiskohtaisemman ja muodollisemman kehyksen, jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot juurtuvat syvälle. Tätä talouspolitiikkojen valvontaa olisi laajennettava rinnakkain julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(8)

Jotta helpotettaisiin tällaisten liiallisten makrotaloudellisten epätasapainotilojen korjaamista, tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua yksityiskohtaista menettelyä.

(9)

Perussopimuksen 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa. On välttämätöntä yhdenmukaistaa menettely vuotuisen monenvälisen valvontakierroksen kanssa.

(10)

Tällä menettelyllä olisi luotava varoitusmekanismi, jotta syntymässä oleva makrotalouden epätasapaino havaittaisiin varhaisessa vaiheessa. Sen olisi perustuttava ohjeellisia kynnysarvoja sisältävän ohjeellisen ja avoimen tulostaulun käyttöön yhdistettynä talousanalyysiin perustuvaan arvioon. Arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa nimellinen ja todellinen lähentyminen euroalueella ja sen ulkopuolella.

(11)

Jotta tulostaulu voisi olla toimiva varoitusmekanismin osa, sen olisi sisällettävä rajallinen määrä talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia sekä rakenteellisia indikaattoreita, jotka ovat makrotalouden epätasapainon havaitsemisen kannalta merkityksellisiä, sekä niitä vastaavat ohjeelliset kynnysarvot. Indikaattorit ja kynnysarvot olisi tarvittaessa vahvistettava, ja niitä olisi mukautettava tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asiaan liittyvien tilastojen saatavuus paranee. Indikaattoreita ei olisi pidettävä talouspolitiikan päämäärinä sellaisinaan vaan välineinä, joiden avulla otetaan huomioon makrotalouden epätasapainon muuttuva luonne unionissa.

(12)

Komission olisi laadittava tulostaulu ja määritettävä makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattorit jäsenvaltioille tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien ja neuvoston kommentoitavaksi ehdotuksia suunnitelmista vahvistaa ja mukauttaa indikaattoreita ja kynnysarvoja. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tieto indikaattoreihin ja kynnysarvoihin tehdyistä muutoksista ja esitettävä perustelut sille, miksi se ehdottaa kyseisiä muutoksia.

(13)

Tulostaulua kehitettäessä olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon vaihtelevat taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

(14)

Yhden tai useamman ohjeellisen kynnysarvon ylittyminen ei välttämättä merkitse sitä, että on syntymässä makrotalouden epätasapaino, sillä talouspoliittisessa päätöksenteossa olisi otettava huomioon makrotalouden eri muuttujien väliset kytkökset. Tulostaulusta ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä: talousteoreettisessa arvioinnissa olisi varmistettava, että kaikki tiedot – riippumatta siitä, perustuvatko ne tulostauluun – suhteutetaan ja sisällytetään kattavaan analyysiin.

(15)

Komission olisi monenvälisen valvontamenettelyn ja varoitusmekanismin avulla tai jos taloudessa havaitaan sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, määritettävä jäsenvaltiot, joita on tarkasteltava perusteellisesti. Perusteellista tarkastelua toteutettaessa ei tule olettaa, että on olemassa makrotalouden epätasapaino, vaan siinä olisi analysoitava yksityiskohtaisesti epätasapainon lähteitä tarkastelun kohteena olevassa jäsenvaltiossa ottaen asianmukaisesti huomioon maakohtaiset taloudelliset toimintaedellytykset ja olosuhteet ja käyttäen laajempaa joukkoa analyyttisia välineitä, indikaattoreita ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa. Jäsenvaltion olisi toimittava yhteistyössä komission kanssa, kun komissio toteuttaa perusteellisen tarkastelun, sen varmistamiseksi, että komission käytettävissä olevat tiedot ovat mahdollisimman täydellisiä ja oikeita. Lisäksi komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt neuvostolle ja komissiolle.

(16)

Perusteellisesta tarkastelusta olisi keskusteltava neuvostossa ja euroryhmässä, jonka muodostavat jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro. Perusteellisessa tarkastelussa olisi tarvittaessa otettava huomioon tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut perussopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan mukaisesti ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan nojalla hyväksytyt neuvoston suositukset tai kehotukset ja tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion kansallisten uudistusohjelmien mukaiset toimintapoliittiset tavoitteet sekä indikaattoreita ja menetelmiä koskevat parhaat kansainväliset käytännöt. Jos komissio päättää suorittaa perusteellisen tarkastelun sellaisen taloudessa tapahtuneen ennakoimattoman, merkittävän kehityksen johdosta, joka edellyttää kiireellistä analyysia, sen olisi ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille.

(17)

Makrotaloudellista epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon sen vakavuus ja sen mahdolliset kielteiset taloudelliset ja rahoitusmarkkinoiden heijastusvaikutukset, jotka pahentavat unionin talouden haavoittuvuutta ja uhkaavat rahaliiton moitteetonta toimintaa. Kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti euroalueella, on toteutettava toimia, joilla puututaan makrotalouden epätasapainoon ja kilpailukyvyssä ilmeneviin eroihin. Politiikkoja koskevat haasteet saattavat kuitenkin vaihdella merkittävästi luonteeltaan, merkitykseltään ja kiireellisyydeltään sen mukaan, mistä jäsenvaltioista on kyse. Kun otetaan huomioon haavoittuvuus ja vaaditun sopeuttamisen suuruusluokka, politiikkatoimia tarvitaan erityisen kiireellisesti jäsenvaltioissa, joissa on jatkuvasti suuria vaihtotaseen alijäämiä ja huomattavaa kilpailukyvyn menetystä. Lisäksi sellaisten jäsenvaltioiden, joilla on suuria vaihtotaseen ylijäämiä, politiikoilla olisi pyrittävä määrittelemään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä, jotka edistävät niiden kotimaisen kysynnän ja kasvupotentiaalin voimistamista.

(18)

Arvioinnissa olisi myös tarkasteltava asianomaisen jäsenvaltion taloudellista sopeutumiskykyä ja edistymistä tämän asetuksen mukaisesti annettujen aiempien suositusten sekä sellaisten muiden suositusten noudattamisessa, jotka on annettu perussopimuksen 121 artiklan mukaisesti osana monenvälistä valvontaa ja erityisesti jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yhteydessä.

(19)

Haitallisen makrotalouden epätasapainon seurannassa ja korjaamisessa noudatettava menettely, jossa on sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osatekijöitä, edellyttää tehokkaampien valvontavälineiden kehittämistä monenvälisessä valvontamenettelyssä käytettyjen välineiden perusteella. Tähän voisi sisältyä komission jäsenvaltioihin tekemien tai komission ja Euroopan keskuspankin yhdessä jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, tai talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehtyyn Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien väliseen sopimukseen (4) (ERM II) osallistuviin jäsenvaltioihin tekemien tehostettujen valvontakäyntien ja jäsenvaltioiden raportoinnin lisääminen, jos jäsenvaltio joutuu vakavaan epätasapainoon, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan. Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät olisi tarvittaessa otettava mukaan vuoropuheluun.

(20)

Jos havaitaan makrotalouden epätasapainon olemassaolo, asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi annettava, tarvittaessa asiaankuuluvien komiteoiden myötävaikutuksella, suosituksia, joissa annetaan tarkoituksenmukaisia vastatoimia koskevaa ohjeistusta. Asianomaisen jäsenvaltion vastatoimien olisi oltava oikea-aikaisia, ja niihin olisi sisällyttävä kaikkia viranomaisten käytettävissä olevia politiikkavälineitä. Asiaankuuluvat kansalliset sidosryhmät, myös työmarkkinaosapuolet, olisi tarvittaessa otettava mukaan perussopimuksen ja kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti. Vastatoimet olisi räätälöitävä kyseisen jäsenvaltion erityisympäristöön ja -tilanteeseen, ja niiden olisi katettava tärkeimmät talouspolitiikan alat, joihin voivat sisältyä muun muassa finanssi- ja palkkapolitiikka, työmarkkinat, tuote- ja palvelumarkkinat sekä finanssialan sääntely. ERM II -sopimusten mukaiset sitoumukset olisi otettava huomioon.

(21)

Euroopan järjestelmäriskikomitean jäsenvaltioille tai unionille antamat varoitukset ja suositukset koskevat makrotalouteen ja rahoitusmarkkinoihin liittyviä riskejä. Myös niiden osalta pitäisi olla perusteltua, että komissio toteuttaa tarvittaessa jatkotoimia makrotalouden epätasapainon seurannan yhteydessä. Euroopan järjestelmäriskikomitean riippumattomuutta ja luottamuksellista menettelyä olisi noudatettava tiukasti.

(22)

Jos saadaan viitteitä vakavasta epätasapainosta, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan, olisi käynnistettävä liiallista epätasapainoa koskeva menettely, jonka yhteydessä voidaan antaa suosituksia jäsenvaltiolle, harjoittaa tiukempaa valvontaa ja seurantaa sekä turvautua mahdollisuuteen toteuttaa täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011 (5) mukaisia täytäntöönpanotoimia niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka jättävät korjaavat toimet toistuvasti toteuttamatta.

(23)

Jäsenvaltion, johon sovelletaan liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä, olisi laadittava korjaussuunnitelma, jossa vahvistetaan neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi suunnitellut toimet yksityiskohtaisesti. Korjaussuunnitelmaan olisi sisällyttävä aikataulu hahmoteltujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Korjaussuunnitelma olisi hyväksyttävä neuvoston suosituksella. Suositus olisi toimitettava Euroopan parlamentille.

(24)

Neuvostolle olisi annettava toimivalta hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan, että korjaussuunnitelman yhteydessä annettuja neuvoston suosituksia korjaaviksi toimiksi ei ole toteutettu. Osana perussopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrättyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden suositusten seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti korjaussuunnitelman yhteydessä.

(25)

Kun neuvosto ja komissio soveltavat tätä asetusta, niiden olisi täysin kunnioitettava kansallisten parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten asemaa ja kansallisten järjestelmien, esimerkiksi palkanmuodostusjärjestelmien eroja.

(26)

Jos neuvosto katsoo, että jäsenvaltiossa ei ole enää liiallista makrotalouden epätasapainoa, liiallista epätasapainoa koskeva menettely olisi päätettävä sen jälkeen, kun neuvosto on komission suosituksesta kumonnut kyseiset suositukset. Tämän kumoamisen olisi perustuttava kattavaan komission analyysiin, joka osoittaa, että jäsenvaltio on toiminut asianomaisten neuvoston suositusten mukaisesti ja että sen neuvoston suosituksen, jolla liiallista epätasapainoa koskeva menettely aloitettiin, perusteena olevia syitä ja niihin liittyviä, siinä määritettyjä riskejä ei enää ole, kun otetaan huomioon muun muassa makrotalouden kehitys, näkymät ja heijastusvaikutukset. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättäminen olisi julkistettava.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista koskevan kehyksen laatimista, koska jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa.

2.   Tätä asetusta sovelletaan julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1175/2011 (6) vahvistetun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

3.   Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan täysin perussopimuksen 152 artiklan määräyksiä, ja tämän asetuksen mukaisesti annetuissa suosituksissa noudatetaan kansallisia käytäntöjä ja palkanmuodostusinstituutioita. Tässä asetuksessa otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla, joten se ei vaikuta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaiseen oikeuteen neuvotella, tehdä tai panna täytäntöön työ- ja virkaehtosopimuksia tai ryhtyä yhteistoimiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’epätasapaino’ tarkoittaa mitä tahansa sellaiseen makrotalouden kehitykseen johtavaa suuntausta, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltion talouden, talous- ja rahaliiton tai koko unionin moitteettomaan toimintaan;

2)

’liiallinen epätasapaino’ tarkoittaa vakavaa epätasapainoa, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan.

II   LUKU

EPÄTASAPAINON HAVAITSEMINEN

3 artikla

Varoitusmekanismi

1.   Perustetaan varoitusmekanismi helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa. Komissio laatii vuosikertomuksen, joka sisältää 4 artiklassa säädetyn mukaisesti tulostauluun perustuvan kvalitatiivisen talous- ja rahoitustilannetta koskevan arvioinnin ja joukon indikaattoreita, joiden arvoja on verrattu ohjeellisiin kynnysarvoihin. Tulostaulun indikaattoreiden arvot sisältävä vuosittainen kertomus julkistetaan.

2.   Komission vuosittainen kertomus sisältää indikaattorien kehitystä selkeyttävän talous- ja rahoitustilanteen arvioinnin, ja siinä hyödynnetään tarvittaessa muita talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia indikaattoreita epätasapainon kehittymisen arvioinnissa. Tulostaulun indikaattoreista ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä. Arvioinnissa on otettava huomioon epätasapainon kehitys unionissa ja euroalueella. Kertomuksessa myös todetaan, tarkoittaako kynnysarvojen ylittyminen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sitä, että epätasapaino on kenties kehittymässä. Sellaisten jäsenvaltioiden arviointi, joissa on suuria vaihtotaseen alijäämiä, saattaa poiketa sellaisten jäsenvaltioiden arvioinnista, joille kertyy suuria vaihtotaseen ylijäämiä.

3.   Vuosittaisessa kertomuksessa on nimettävä jäsenvaltiot, joissa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka.

4.   Komissio toimittaa vuosittaisen kertomuksen hyvissä ajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

5.   Osana perussopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontamenettelyä neuvosto keskustelee komission vuosittaisesta kertomuksesta ja tekee siitä kokonaisarvion. Euroryhmä keskustelee kertomuksesta siltä osin kuin se liittyy jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

4 artikla

Tulostaulu

1.   Tulostaulua, joka sisältää joukon indikaattoreita, käytetään helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa.

2.   Tulostaulu käsittää pienen määrän keskeisiä, käytännöllisiä, yksinkertaisia, mitattavissa ja käytettävissä olevia, jäsenvaltioita koskevia makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattoreita. Sen avulla on mahdollista havaita varhaisessa vaiheessa sekä lyhyellä aikavälillä ilmaantuva makrotalouden epätasapaino että rakenteellisista ja pitkän aikavälin suuntauksista johtuva epätasapaino.

3.   Tulostaulussa on oltava muun muassa indikaattoreita, jotka ovat hyödyksi pyrittäessä varhaisessa vaiheessa havaitsemaan

a)

sisäinen epätasapaino, myös yksityisestä ja julkisesta velkaantumisesta, varallisuus- ja rahoitusmarkkinoiden kehityksestä asuntosektori mukaan lukien, yksityisen sektorin luottovirroista sekä työttömyysasteen kehityksestä johtuva epätasapaino;

b)

ulkoinen epätasapaino, myös jäsenvaltioiden vaihtotaseen rakenteen ja nettosijoitusten määrän sekä reaalisten efektiivisten valuuttakurssien ja vientimarkkinaosuuksien kehityksestä, hinta- ja kustannuskehityksen sekä muun kilpailukyvyn kuin hintakilpailukyvyn muutoksista johtuva epätasapaino, ottaen huomioon tuottavuuden eri osatekijät.

4.   Kun komissio tekee tulostaulusta talouspoliittisia päätelmiä varoitusmekanismia varten, se seuraa tarkkaan reaalitalouden kehitystä, muun muassa talouskasvua, työllisyyden ja työttömyysasteen kehitystä, nimellistä ja todellista lähentymistä euroalueella ja sen ulkopuolella, tuottavuuden kehitystä ja sitä edistäviä tekijöitä, kuten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja ulkomaisia ja kotimaisia investointeja sekä eri teollisuusalojen, kuten energia-alan, kehitystä, joka vaikuttaa bruttokansantuotteeseen ja vaihtotaseeseen.

Tulostaulu sisältää myös näille indikaattoreille varoituksena toimivat kynnysarvojen ohjeelliset rajat. Valittujen indikaattoreiden ja kynnysarvojen on osaltaan edistettävä unionin kilpailukykyä.

Indikaattorit käsittävässä tulostaulussa on oltava varoituskynnysten ylä- ja alarajat, jos tämä ei ole epäasianmukaista, ja nämä rajat on eriytettävä euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta, jos rahaliiton erityispiirteet ja asiaankuuluvat taloudelliset olosuhteet antavat siihen aihetta. Tulostaulua kehitettäessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon heterogeeniset taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

5.   Euroopan järjestelmäriskikomitean työ on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun laaditaan rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä indikaattoreita. Komissio pyytää Euroopan järjestelmäriskikomitealta näkemyksiä ehdotuksista rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta merkityksellisiksi indikaattoreiksi.

6.   Komissio julkistaa luettelon joukosta indikaattoreita ja kynnysarvoista, jotka sisältyvät tulostauluun.

7.   Komissio arvioi säännöllisesti tulostaulun tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien indikaattorien koostumus, vahvistetut kynnysarvot ja käytetyt menetelmät, ja mukauttaa tai muuttaa niitä tarvittaessa. Komissio julkistaa sovellettuihin menetelmiin ja tulostaulun koostumukseen tehtävät muutokset.

8.   Komissio saattaa tulostauluun sisältyvien indikaattoreiden arvot ajan tasalle vähintään kerran vuodessa.

5 artikla

Perusteellinen tarkastelu

1.   Komissio toteuttaa 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut neuvoston ja euroryhmän keskustelut asianmukaisesti huomioon ottaen tai jos taloudessa on tapahtunut sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, perusteellisen tarkastelun kustakin jäsenvaltiosta, jossa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka.

Perusteellisen tarkastelun on perustuttava maakohtaisten olosuhteiden, muun muassa jäsenvaltioiden erilaisen alkuaseman, yksityiskohtaiseen analyysiin; siinä on tarkasteltava laajaa taloudellisten muuttujien valikoimaa ja käytettävä analyyttisia välineitä ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa. Siinä on otettava huomioon työmarkkinasuhteisiin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvät kansalliset erityispiirteet.

Lisäksi komissio ottaa asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt komissiolle.

Komissio toteuttaa perusteellisen tarkastelun rinnalla valvontakäyntejä kyseiseen jäsenvaltioon 13 artiklan mukaisesti.

2.   Komission perusteellisessa tarkastelussa arvioidaan, onko kyseisessä jäsenvaltiossa epätasapaino ja onko tämä epätasapaino liiallinen. Siinä selvitetään havaitun epätasapainon syy ottaen huomioon taustalla oleva vallitseva taloudellinen tilanne, mukaan lukien kaupan ja rahoitusalan vahvat kytkökset jäsenvaltioiden välillä ja kansallisten talouspolitiikkojen heijastusvaikutukset. Perusteellisessa tarkastelussa analysoidaan merkittäviä kehityssuuntia, jotka liittyvät unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaan. Siinä huomioidaan myös unionin ja koko euroalueen talouskehityksen merkityksellisyys. Siinä otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a)

tapauksen mukaan perussopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut neuvoston suositukset tai kehotukset;

b)

tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion politiikkatavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät kansallisista uudistusohjelmista ja tarvittaessa sen vakaus- tai lähentymisohjelmasta;

c)

Euroopan järjestelmäriskikomitean varoitukset tai suositukset järjestelmäriskeistä, jotka pyritään korjaamaan tai jotka koskevat tarkastelun kohteena olevaa jäsenvaltiota. Asiassa on noudatettava Euroopan järjestelmäriskikomitean luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

3.   Komissio tiedottaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille perusteellisen tarkastelun tuloksista ja julkistaa ne.

6 artikla

Ennalta ehkäisevät toimet

1.   Jos komissio katsoo 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun perusteella, että jäsenvaltiossa on epätasapaino, se ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle. Neuvosto voi komission suosituksesta antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2.   Neuvosto antaa suosituksestaan tiedon Euroopan parlamentille ja julkistaa sen.

3.   Neuvoston ja komission suosituksissa noudatetaan täysin perussopimuksen 152 artiklaa ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla.

4.   Neuvosto tarkastelee suositusta vuosittain eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja voi tarvittaessa mukauttaa sitä 1 kohdan mukaisesti.

III   LUKU

LIIALLISTA EPÄTASAPAINOA KOSKEVA MENETTELY

7 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn käynnistäminen

1.   Jos komissio katsoo 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun tehtyään, että kyseisessä jäsenvaltiossa on liiallinen epätasapaino, se ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle.

Komissio ilmoittaa asiasta myös asiaankuuluville Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Järjestelmäriskikomiteaa kehotetaan ryhtymään tarpeellisina pitämiinsä toimiin.

2.   Neuvosto voi antaa komission suosituksesta perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo ja suositellaan, että asianomainen jäsenvaltio toteuttaa korjaavia toimia.

Neuvoston suosituksessa esitetään epätasapainon luonne ja vaikutukset ja määritetään joukko politiikkasuosituksia, joita on noudatettava, sekä määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toimitettava korjaussuunnitelma. Neuvosto voi julkistaa suosituksensa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Korjaussuunnitelma

1.   Jäsenvaltion, jonka osalta on käynnistetty liiallista epätasapainoa koskeva menettely, on toimitettava neuvostolle ja komissiolle 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa neuvoston suosituksessa määritellyssä määräajassa korjaussuunnitelma, joka perustuu kyseiseen suositukseen. Korjaussuunnitelmassa on esitettävä erityiset politiikkatoimet, jotka kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut tai jotka se aikoo toteuttaa, ja niiden toteuttamisaikataulu. Korjaussuunnitelmassa on otettava huomioon kyseisten politiikkatoimien taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, ja sen on oltava talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen mukainen.

2.   Neuvosto arvioi korjaussuunnitelman kahden kuukauden kuluessa kyseisen suunnitelman esittämisestä komission kertomuksen perusteella. Jos suunnitelmaa pidetään riittävänä, neuvosto hyväksyy sen komission suosituksesta antamalla suosituksen, jossa luetellaan vaaditut yksittäiset toimet ja määräajat niiden toteuttamiselle, sekä vahvistaa valvonta-aikataulun ottaen asianmukaisesti huomioon välityskanavat ja sen, että korjaavan toimen hyväksymisen ja epätasapainon varsinaisen korjaantumisen välillä saattaa kulua pitkä aika.

3.   Jos neuvosto komission suosituksesta katsoo, että korjaussuunnitelmassa mainitut toimet tai niiden toteutusaikataulu ovat riittämättömiä, se antaa jäsenvaltiolle osoitetun suosituksen, jonka mukaan uusi korjaussuunnitelma on toimitettava lähtökohtaisesti kahden kuukauden kuluessa. Neuvosto tarkastelee uutta korjaussuunnitelmaa tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Korjaussuunnitelma, komission kertomus ja 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu neuvoston suositus julkistetaan.

9 artikla

Korjaavien toimien seuranta

1.   Komissio seuraa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun neuvoston suosituksen täytäntöönpanoa. Jäsenvaltion on tätä varten esitettävä neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin edistymistä koskeva selvitys, jonka esittämistiheys vahvistetaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa neuvoston suosituksessa.

2.   Neuvosto julkistaa jäsenvaltioiden edistymistä koskevat selvitykset.

3.   Komissio voi tehdä tehostettuja valvontakäyntejä asianomaiseen jäsenvaltioon korjaussuunnitelman toteutuksen seuraamiseksi, ja se voi tehdä ne yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa, kun valvontakäynti kohdistuu jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon. Komissio ottaa tarvittaessa työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät mukaan vuoropuheluun näiden käyntien aikana.

4.   Jos taloudellisessa tilanteessa tapahtuu asiaan kuuluvia merkittäviä muutoksia, neuvosto voi komission suosituksesta muuttaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisia suosituksia mainitussa artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Neuvosto kehottaa tarvittaessa kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan tarkistetun korjaussuunnitelman ja arvioi kyseistä tarkistettua korjaussuunnitelmaa 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Korjaavien toimien arviointi

1.   Neuvosto arvioi komission kertomuksen perusteella, onko asianomainen jäsenvaltio toteuttanut suositellut korjaavat toimet 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettua neuvoston suositusta noudattaen.

2.   Komissio julkistaa kertomuksen.

3.   Neuvosto suorittaa arviointinsa määräajassa, jonka neuvosto asettaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuissa suosituksissaan.

4.   Jos neuvosto katsoo, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut suositeltuja korjaavia toimia, se antaa komission suosituksesta päätöksen, jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, ja suosituksen, jossa asetetaan uudet määräajat korjaavien toimien toteuttamiselle. Tässä tapauksessa neuvosto ilmoittaa asiasta Eurooppa-neuvostolle ja julkistaa 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen valvontakäyntien päätelmät.

Neuvoston katsotaan hyväksyneen komission suosituksen sen seikan toteamisesta, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, jollei se päätä määräenemmistöllä hylätä suositusta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on sen antanut. Kyseinen jäsenvaltio voi pyytää, että neuvosto kutsutaan kyseisen ajanjakson kuluessa koolle äänestämään päätöksestä.

5.   Jos neuvosto katsoo komission 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella, että jäsenvaltio on toteuttanut 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti suositellut korjaavat toimet, liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn katsotaan olevan oikealla uralla ja se jätetään lepäämään. Seurantaa kuitenkin jatketaan 8 artiklan 2 kohdan mukaisissa suosituksissa vahvistettua aikataulua noudattaen. Neuvosto julkistaa perustelunsa menettelyn jättämiselle lepäämään ja asianomaisen jäsenvaltion toteuttamien korjaavien politiikkatoimien tunnustamiselle.

11 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättäminen

Neuvosto kumoaa komission suosituksesta 7, 8 tai 10 artiklan mukaisesti annetut suositukset heti, kun se katsoo, että asianomaisessa jäsenvaltiossa ei ole enää 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa esitettyä liiallista epätasapainoa. Neuvosto antaa julkilausuman, jossa tuo seikka todetaan.

12 artikla

Neuvoston äänestys

Edellä 7–11 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovellettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun kyseistä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Valvontakäynnit

1.   Komissio varmistaa pysyvän vuoropuhelun jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tässä tarkoituksessa komissio erityisesti tekee valvontakäyntejä jäsenvaltioihin arvioidakseen jäsenvaltion taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.   Komissio voi tehdä tehostettuja valvontakäyntejä suorittaakseen valvontaa paikan päällä jäsenvaltioissa, joista on annettu 7 artiklan 2 kohdan mukainen suositus, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo.

3.   Kun valvontakäynti kohdistuu jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon, komissio voi tarvittaessa kutsua Euroopan keskuspankin edustajia osallistumaan valvontakäynteihin.

4.   Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitettujen valvontakäyntien tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaiselle jäsenvaltiolle kommentoitavaksi.

14 artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

1.   Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan

a)

talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista, jotka neuvosto on toimittanut perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yleisistä ohjeista, jotka komissio antaa jäsenvaltioille vuosittaisen valvontakierroksen alussa;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston antamista päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen arvioinnista eurooppalaisen ohjausjakson päätteeksi;

g)

tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuista suosituksista.

2.   Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, josta neuvosto on antanut 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen tai päätöksen, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

3.   Neuvosto ja komissio tiedottavat Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän asetuksen soveltamisen tuloksista.

15 artikla

Vuosittainen raportointi

Komissio raportoi vuosittain tämän asetuksen soveltamisesta, mihin kuuluu tulostaulun ajan tasalle saattaminen 4 artiklan mukaisesti, ja esittää havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

16 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee tämän asetuksen soveltamista ja julkaisee siitä kertomuksen viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Kertomuksissa arvioidaan muun muassa

a)

tämän asetuksen tehokkuutta

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa perussopimuksen mukaisesti.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut kertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 53.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(4)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

(5)  Ks. tämän virallisen lehden s. 8.

(6)  Ks. tämän virallisen lehden s. 12.


Top