Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32010L0043

Komission direktiivi N:o 2010/43/EU, annettu 1 päivänä heinäkuuta 2010 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta organisaatiovaatimusten, eturistiriitojen, liiketoiminnan harjoittamisen, riskienhallinnan sekä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen sopimuksen sisällön osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OJ L 176, 10.7.2010, p. 42–61 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 06 Volume 004 P. 207 - 226

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2010/43/oj

10.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/42


KOMISSION DIREKTIIVI N:o 2010/43/EU,

annettu 1 päivänä heinäkuuta 2010,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta organisaatiovaatimusten, eturistiriitojen, liiketoiminnan harjoittamisen, riskienhallinnan sekä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen sopimuksen sisällön osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 3 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan, 23 artiklan 6 kohdan, 33 artiklan 6 kohdan ja 51 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Organisaatiovaatimuksia, eturistiriitoja ja liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännöt ja käsitteet olisi mahdollisimman pitkälle mukautettava standardeihin, jotka on otettu käyttöön rahoituspalvelujen alalla rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY (2) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta 10 päivänä elokuuta 2006 annetulla komission direktiivillä 2006/73/EY (3). Tällainen mukauttaminen, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon yhteisen salkunhoidon erityispiirteet, antaisi mahdollisuuden luoda yhtäläiset standardit paitsi erilaisten rahoituspalvelualojen välille myös laajemmin varainhoitoliiketoiminnassa, jossa eräät jäsenvaltiot ovat jo ulottaneet tietyt direktiivin 2006/73/EY vaatimukset koskemaan yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä.

(2)

Edellä tarkoitetut säännöt olisi annettava direktiivin muodossa, jotta täytäntöönpanosäännökset voitaisiin mukauttaa kunkin jäsenvaltion markkinoiden ja oikeusjärjestelmän erityispiirteisiin. Direktiivillä voidaan myös saavuttaa mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus direktiivillä 2006/73/EY luodun järjestelmän kanssa.

(3)

Vaikka tässä direktiivissä vahvistetut periaatteet koskevat yleisesti kaikkia rahastoyhtiöitä, ne ovat kuitenkin riittävän joustavia sen varmistamiseen, että niiden soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten harjoittama soveltamisen valvonta ovat oikeasuhteisia ja että molemmissa otetaan huomioon rahastoyhtiön liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus ja direktiivin 2009/65/EY soveltamisalaan kuuluvien yhtiöiden moninaisuus sekä se, että rahastoyhtiön hoitamat yhteissijoitusyritykset voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia.

(4)

Rahastoyhtiöillä olisi oltava mahdollisuus toteuttaa järjestelyjä, joilla jotkin rahastoyhtiöiden toiminnot annetaan kolmansien osapuolten suoritettaviksi, jos tämä sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Täytäntöönpanosääntöjä olisi tulkittava sen mukaisesti. Rahastoyhtiön olisi erityisesti määritettävä asianmukaista huolellisuutta (due diligence) noudattaen ja ottaen huomioon niiden toimintojen luonteen, joita kolmannen osapuolen on tarkoitus suorittaa, voidaanko kyseistä yritystä pitää pätevänä ja kykenevänä kyseisten toimintojen suorittamiseen. Näin ollen kolmannen osapuolen olisi täytettävä kaikki suoritettavaan toimintaan liittyvät organisaatiovaatimukset ja eturistiriitoja koskevat vaatimukset. Lisäksi rahastoyhtiön olisi varmistettava, että kolmas osapuoli on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet kyseisten vaatimusten noudattamiseksi, ja rahastoyhtiön olisi valvottava tehokkaasti niiden noudattamista. Jos osapuoli, jolle toiminnot on siirretty, vastaa siirrettyjä toimintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta, siirrettyjen toimintojen valvontaan olisi sovellettava vastaavia organisaatiovaatimuksia ja eturistiriitoja koskevia vaatimuksia. Rahastoyhtiön olisi noudattaessaan asianmukaista huolellisuutta edellä mainituissa määrityksissä voitava ottaa huomioon, että kolmanteen osapuoleen, jolle toiminnot on siirretty, sovelletaan usein direktiiviä 2004/39/EY.

(5)

Jotta rahastoyhtiöihin ja sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä, ei sovellettaisi eri standardeja, jälkimmäisiin olisi sovellettava samoja käytännesääntöjä sekä eturistiriitoja ja riskienhallintaa koskevia säännöksiä kuin rahastoyhtiöihin. Sen vuoksi tämän direktiivin sääntöjä, jotka koskevat hallintomenettelyjä ja sisäistä valvontajärjestelmää, olisi suhteellisuusperiaate huomioon ottaen ja hyvää käytäntöä noudattaen sovellettava sekä rahastoyhtiöihin että sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä.

(6)

Direktiivin 2009/65/EY mukaan rahastoyhtiöillä on oltava järkevät hallintomenettelyt. Tämän vaatimuksen noudattamiseksi rahastoyhtiöiden olisi luotava hyvin dokumentoitu organisaatiorakenne, jossa vastuualueet jaetaan selkeästi ja jolla varmistetaan hyvä tiedonkulku kaikkien osapuolten välillä. Lisäksi rahastoyhtiöiden olisi otettava käyttöön järjestelmiä, joilla suojataan tietoja ja varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja jotka antavat niille mahdollisuuden täyttää velvollisuutensa sellaisissa tapauksissa, joissa kolmannet osapuolet suorittavat niiden toimintoja.

(7)

Rahastoyhtiöiden olisi myös pidettävä yllä tarvittavia voimavaroja ja erityisesti otettava palvelukseensa henkilökuntaa, jolla on oikeanlaiset taidot, tiedot ja kokemus tehtäviensä suorittamiseen.

(8)

Ottaen huomioon turvalliset tietojenkäsittelymenettelyt ja velvollisuus todentaa tietyt seikat kaikista liiketoimista, joissa yhteissijoitusyritys on ollut mukana, rahastoyhtiöllä olisi oltava käytössään järjestelyt, jotka antavat mahdollisuuden kirjata oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti kaikki liiketoimet, jotka on suoritettu yhteissijoitusyrityksen puolesta.

(9)

Kirjanpito on yksi yhteissijoitusyrityksen hallinnoinnin keskeisistä aloista. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että kirjanpitomenettelyjä täsmennetään täytäntöönpanolainsäädännössä. Sen vuoksi tässä direktiivissä olisi noudatettava kirjanpidon eriyttämisen periaatetta sekä sitä periaatetta, että kaikki yhteissijoitusyrityksen tai sen alarahastojen varat ja vastuut ovat suoraan yksilöitävissä. Jos osakelajeja on erilaisia esimerkiksi hoitopalkkioiden suuruuden perusteella, kirjanpidosta olisi myös voitava hakea suoraan kunkin osakelajin varojen nettoarvo.

(10)

Ylemmän johdon ja valvovan toiminnon selkeällä vastuunjaolla on keskeinen merkitys asianmukaisten sisäisten valvontajärjestelmien toteutuksessa, jota direktiivissä 2009/65/EY edellytetään. Tämä merkitsee sitä, että ylemmän johdon tulisi olla vastuussa yleisen sijoituspolitiikan toteutuksesta, johon viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosta sijoittajalle annettavien avaintietojen osalta ja avaintietojen tai tarjousesitteen toimittamisessa muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä noudatettavien ehtojen osalta 1 päivänä heinäkuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 583/2010 (4). Ylemmän johdon tulisi myös säilyttää vastuu sijoitusstrategioista, jotka antavat yleisen käsityksen yhteissijoitusyritysten varojen strategisesta allokoinnista, sekä sijoitustekniikoista, joita tarvitaan sijoituspolitiikan asianmukaiseen ja tehokkaaseen toteuttamiseen. Selkeällä vastuunjaolla olisi huolehdittava myös siitä, että valvonta on riittävää sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen varat sijoitetaan rahastosääntöjen tai perustamisasiakirjojen sekä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja että kunkin yhteissijoitusyrityksen riskirajoja noudatetaan. Vastuunjaon on oltava sopusoinnussa niiden tehtävien ja vastuualueiden kanssa, jotka kuuluvat ylemmälle johdolle ja valvovalle toiminnolle sovellettavan kansallisen lain ja yritysten hyvää hallintotapaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Ylempään johtoon voi kuulua useita hallituksen jäseniä tai kaikki sen jäsenet.

(11)

Sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiöllä on asianmukainen valvontajärjestelmä, tarvitaan pysyvä säännösten noudattamista valvova toiminto ja sisäisen tarkastuksen toiminto. Säännösten noudattamista valvova toiminto olisi suunniteltava siten, että se pystyy havaitsemaan kaikki riskit, jotka liittyvät siihen, että rahastoyhtiö ei noudata direktiivissä 2009/65/EY asetettuja velvoitteitaan. Tarkastustoiminnon olisi pyrittävä tarkastamaan ja arvioimaan erilaisia rahastoyhtiön käyttöön ottamia valvontamenettelyjä ja hallintojärjestelyjä.

(12)

Rahastoyhtiöille olisi sallittava jonkin verran joustavuutta niiden riskienhallinnan organisoinnissa. Jollei ole asianmukaista tai kohtuullista, että rahastoyhtiöllä on erillinen riskienhallintatoiminto, rahastoyhtiön olisi kuitenkin voitava osoittaa, että eturistiriitojen varalta on toteutettu erityiset suojatoimet, jotka mahdollistavat riskienhallintatoimien itsenäisen suorittamisen.

(13)

Direktiivissä 2009/65/EY rahastoyhtiöt velvoitetaan ottamaan käyttöön henkilökohtaisia liiketoimia koskevat säännöt. Rahastoyhtiöiden olisi direktiivin 2006/73/EY mukaisesti estettävä työntekijöitään, joihin liittyy sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/6/EY (5) tarkoitettuja eturistiriitoja tai joilla on mainitussa direktiivissä tarkoitettuja sisäpiiritietoja, ryhtymästä henkilökohtaisiin liiketoimiin, joissa he käyttävät väärin ammattitoimintansa yhteydessä hankkimiaan tietoja.

(14)

Direktiivin 2009/65/EY mukaan rahastoyhtiöiden on varmistettava, että jokaisesta salkkutapahtumasta, jossa yhteissijoitusyritys on osallisena, voidaan jälkikäteen todentaa sen alkuperä, osapuolet, luonne sekä toteuttamisajankohta ja -paikka. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa salkkutapahtumien sekä merkintä- ja lunastustoimeksiantojen kirjaamista koskevat vaatimukset.

(15)

Direktiivin 2009/65/EY mukaan yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöillä on oltava käytössään asianmukaiset menettelyt sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksiä kohdellaan oikeudenmukaisesti sellaisissa tapauksissa, joissa eturistiriitoja ei voida välttää. Sen vuoksi rahastoyhtiöiden olisi varmistettava, että tällaisista tapauksista ilmoitetaan viipymättä rahastoyhtiön ylemmälle johdolle tai muulle toimivaltaiselle sisäiselle elimelle, jotta nämä voisivat tehdä tarvittavat päätökset yhteissijoitusyrityksen ja sen osuudenhaltijoiden oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi.

(16)

Rahastoyhtiöt olisi velvoitettava hyväksymään tehokas ja tarkoituksenmukainen strategia niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten hallussa oleviin rahoitusvälineisiin liittyvien äänioikeuksien käyttöä varten, sekä soveltamaan kyseistä strategiaa ja pitämään sitä yllä sen varmistamiseksi, että näitä oikeuksia käytetään yksinomaan yhteissijoitusyritysten eduksi. Strategiaan ja sen soveltamiseen liittyvien tietojen tulisi olla vapaasti sijoittajien saatavilla muun muassa verkkosivuston välityksellä. Joissakin tilanteissa voitaisiin tapauksen mukaan katsoa yhteissijoitusyrityksen sijoitusstrategian perusteella, että päätös olla käyttämättä äänioikeuksia on yksinomaan kyseisen yhteissijoitusyrityksen eduksi. Ei tulisi kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että sijoitusyhtiö äänestää itse tai antaa rahastoyhtiölleen erityisiä äänestysohjeita.

(17)

Velvollisuus antaa rahastoyhtiön ylemmälle johdolle tai muulle toimivaltaiselle sisäiselle elimelle tietoja, jotta nämä voisivat tehdä tarvittavat päätökset, ei saisi rajoittaa rahastoyhtiöiden ja yhteissijoitusyritysten velvollisuutta ilmoittaa esimerkiksi määräaikaiskatsauksissaan sellaisista tilanteista, joissa vahingon riskiä ei ole pystytty riittävällä tavalla välttämään niillä organisaatio- tai hallintojärjestelyillä, jotka on luotu eturistiriitojen hallitsemiseksi. Tällaisissa ilmoituksissa olisi selitettävä ja perusteltava rahastoyhtiön tekemää päätöstä myös silloin, kun on päätetty olla toimimatta, ja otettava huomioon sisäiset toimintalinjat ja menettelyt, jotka on hyväksytty eturistiriitojen havaitsemiseksi, ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

(18)

Direktiivissä 2009/65/EY rahastoyhtiöt velvoitetaan toimimaan hoitamiensa yhteissijoitusyritysten ja markkinoiden häiriöttömyyden hyväksi. Tietynlainen käyttäytyminen, kuten markkina-ajoitus ja myöhäinen kaupankäynti, voi vaikuttaa haitallisesti osuudenhaltijoihin ja heikentää markkinoiden toimintaa. Sen vuoksi rahastoyhtiöillä olisi oltava käytössään asianmukaiset menettelyt väärinkäytösten estämiseksi. Rahastoyhtiöiden olisi myös otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt, joilla suojaudutaan kohtuuttomilta maksuilta ja toimilta, kuten liialliselta kaupankäynniltä, ja otettava samalla huomioon yhteissijoitusyritysten sijoitustavoitteet ja -politiikka.

(19)

Rahastoyhtiöiden olisi myös toimittava yhteissijoitusyritysten edun mukaisesti toteuttaessaan toimeksiantoja suoraan hoitamiensa yhteissijoitusyritysten puolesta tai välittäessään niitä kolmansille osapuolille. Toteuttaessaan toimeksiantoja yhteissijoitusyrityksen puolesta rahastoyhtiöiden olisi johdonmukaisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimet päästäkseen yhteissijoitusyrityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, jolloin sen olisi otettava huomioon hinta, kustannukset, nopeus, toimeksiannon toteuttamisen ja selvityksen todennäköisyys, toimeksiannon suuruus, luonne ja muut sen toteuttamisen kannalta olennaiset seikat.

(20)

On tarpeen vahvistaa toimeksiantojen käsittelyä koskevat säännöt, jotta voidaan varmistaa, että rahastoyhtiöt toimivat hoitamiensa yhteissijoitusyritysten etujen hyväksi asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti, kuten direktiivissä 2009/65/EY edellytetään.

(21)

Tiettyjä maksuja, palkkioita tai muita kuin rahallisia etuja, joita voidaan maksaa rahastoyhtiölle tai joita se voi itse maksaa, ei tulisi sallia, koska ne voivat vaikuttaa niiden direktiivissä 2009/65/EY asetettujen vaatimusten noudattamiseen, joiden mukaan rahastoyhtiön on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja yhteissijoitusyrityksen etujen mukaisesti. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa selkeät säännöt, joissa täsmennetään, missä tapauksissa maksujen, palkkioiden ja muiden kuin rahallisten etujen maksamista ei pidetä kyseisten periaatteiden rikkomisena.

(22)

Rahastoyhtiön rajatylittävät toimet luovat uusia haasteita rahastoyhtiön ja yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön väliselle suhteelle. Tarpeellisen oikeusvarmuuden takaamiseksi tässä direktiivissä olisi määritettävä yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisen sopimuksen tärkeimmät osatekijät sellaisia tapauksia varten, joissa rahastoyhtiö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioon. Sen varmistamiseksi, että kyseinen sopimus palvelee asianmukaisesti tarkoitustaan, on tarpeen vahvistaa lainvalintasäännöt, jotka poikkeavat sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (6) 3 ja 4 artiklasta siten, että kyseiseen sopimukseen sovelletaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lakia.

(23)

Direktiivin 2009/65/EY mukaan on vahvistettava perusteet rahastoyhtiön soveltamien riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi. Tällaisissa perusteissa on keskeistä asianmukaisten ja dokumentoitujen riskienhallintaperiaatteiden vahvistaminen rahastoyhtiöiden noudatettaviksi. Riskienhallintaperiaatteiden avulla rahastoyhtiöiden olisi voitava arvioida hoitamissaan sijoitussalkuissa ottamiinsa positioihin liittyvät riskit ja näiden yksittäisten riskien vaikutukset sijoitussalkun kokonaisriskiin. Riskienhallintaperiaatteisiin liittyvien järjestelyjen olisi oltava rahastoyhtiön toiminnan ja sen hoitamien yhteissijoitusyritysten luonteen, laadun ja monimutkaisuuden perusteella asianmukaisia ja oikeasuhteisia.

(24)

Yhtenä perusteena, jolla arvioidaan riskienhallintamenettelyjen riittävyyttä, on myös rahastoyhtiöiden määräajoin suorittama riskienhallintaperiaatteiden arviointi, niiden noudattamisen valvonta ja niiden uudelleentarkastelu. Tähän perusteeseen sisältyy myös niiden toimenpiteiden tehokkuuden tarkastelu, jotka on toteutettu riskienhallintamenettelyjen toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseksi.

(25)

Keskeisenä tekijänä riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arviointiperusteissa ovat oikeasuhteiset ja tehokkaat riskienmittaustekniikat, jotka rahastoyhtiöiden olisi otettava käyttöön voidakseen milloin tahansa mitata hoitamiinsa yhteissijoitusyrityksiin mahdollisesti tai tosiasiallisesti kohdistuvat riskit. Nämä vaatimukset perustuvat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sopimiin yhteisiin käytäntöihin. Niihin sisältyy sekä kvantitatiivisia määrityksiä, jotka liittyvät kvantifioitavissa oleviin riskeihin, että kvalitatiivisia menetelmiä. Automaattiset tietojenkäsittelyjärjestelmät ja -välineet, joita käytetään kvantitatiivisten määritysten laskennassa, olisi integroitava toistensa tai front-office- ja kirjanpitosovellusten kanssa. Riskienmittaustekniikkojen avulla riskejä olisi voitava arvioida asianmukaisesti markkinoiden ollessa käymistilassa, ja niitä olisi tarkasteltava uudelleen aina silloin, kun se on osuudenhaltijoiden edun mukaista. Lisäksi niiden avulla olisi voitava arvioida asianmukaisesti riskien keskittymistä ja niiden välistä vuorovaikutusta salkkutasolla.

(26)

Toimivalla riskienhallintajärjestelmällä pyritään siihen, että rahastoyhtiöt noudattavat direktiivissä 2009/65/EY asetettuja sijoitusrajoja, kuten kokonaisriskille ja vastapuoliriskille asetettuja rajoja. Sen vuoksi olisi vahvistettava kokonaisriskin ja vastapuoliriskin laskentaperusteet.

(27)

Edellä mainittujen perusteiden vahvistamiseksi tässä direktiivissä olisi selvennettävä, miten kokonaisriski voidaan laskea ja että se voidaan laskea muun muassa käyttämällä sijoitusasteen mittausta, value-at-risk-lähestymistapaa tai kehittyneitä riskienmittausmenetelmiä. Lisäksi direktiivissä olisi vahvistettava rahastoyhtiön vastapuoliriskin laskemisessa käyttämän menetelmän tärkeimmät osatekijät. Kyseisiä sääntöjä sovellettaessa olisi otettava huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteassa työskentelevien toimivaltaisten viranomaisten laatimat ehdot, joilla kyseisiä menetelmiä käytetään, mukaan luettuina periaatteet, joita sovelletaan vakuusjärjestelyihin yhteissijoitusyritykseen kohdistuvan vastapuoliriskin pienentämiseksi, sekä suojaus- ja nettoutusjärjestelyjen käyttö.

(28)

Direktiivin 2009/65/EY mukaan rahastoyhtiöiden on sovellettava menettelyjä, joilla vakioimattomien johdannaissopimusten arvo voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti. Sen vuoksi tässä direktiivissä vahvistetaan tällaisia menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpanosta tiettyjen määritelmien selventämiseksi 19 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission direktiivin 2007/16/EY (7) mukaisesti. Rahastoyhtiöiden olisi hyvän käytännön mukaisesti sovellettava kyseisiä vaatimuksia rahoitusvälineisiin, joista aiheutuu yhteissijoitusyritykselle samankaltaisia arvostusriskejä kuin vakioimattomista johdannaisista, kuten tuotteen epälikvidiyteen ja/tai tuottorakenteen monimutkaisuuteen liittyvät riskit. Tätä varten rahastoyhtiöiden olisi hyväksyttävä järjestelyt ja menettelyt, jotka ovat niiden 44 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisia, jotka koskevat sellaisten likviditeetiltään heikompien tai monimutkaisten siirtokelpoisten arvopapereiden tai rahamarkkinavälineiden arvonmääritystä, jotka edellyttävät mallipohjaisten arvonmääritysmenetelmien käyttöä.

(29)

Direktiivin 2009/65/EC mukaan rahastoyhtiö on velvollinen ilmoittamaan asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, minkä tyyppisiin johdannaissopimuksiin yhteissijoitusyritys on sijoittanut, sekä kyseisiin johdannaissopimuksiin liittyvät riskit, sovellettavat määrälliset rajat ja tällaisten liiketoimien riskien arviointiin käytettävät menetelmät. Olisi yksilöitävä tällaisten ilmoitusten sisältö sekä menettely, jota rahastoyhtiön on noudatettava täyttäessään tätä velvollisuuttaan.

(30)

Komission päätöksellä 2009/77/EY (8) perustettua Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa on kuultu teknisistä kysymyksistä.

(31)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan direktiivin 2009/65/EY täytäntöönpanosäännöt,

1.

joissa määritetään 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut menettelyt ja järjestelyt sekä 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut rakenteet ja organisaatiovaatimukset, joilla eturistiriidat rajoitetaan mahdollisimman vähiin;

2.

joissa 14 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistetaan perusteet sille, miten toimitaan rehdisti ja oikeudenmukaisesti sekä asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti yhteissijoitusyrityksen etujen hyväksi, vahvistetaan erityyppisten eturistiriitojen määritysperusteet, määritetään periaatteet, joilla varmistetaan voimavarojen tehokas käyttö, ja määritetään toimenpiteet, jotka olisi toteutettava eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi tai niistä ilmoittamiseksi;

3.

jotka koskevat tietoja, jotka on sisällytettävä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön välisiin sopimuksiin 23 artiklan 5 kohdan ja 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti; ja

4.

jotka koskevat 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja riskienhallintamenettelyjä ja erityisesti niitä perusteita, joilla arvioidaan rahastoyhtiön soveltamien riskienhallintamenettelyjen riittävyyttä, riskienhallintaperiaatteita ja -menettelyjä sekä riskienmittaukseen ja -hallintaan tarvittavia järjestelyjä, menettelyjä ja tekniikoita, jotka liittyvät tällaisiin perusteisiin.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan rahastoyhtiöihin, joiden toimintana on siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritysten) hoitaminen direktiivin 2009/65/EY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tämän direktiivin V lukua sovelletaan myös säilytysyhteisöihin, jotka hoitavat tehtäviään direktiivin 2009/65/EY IV luvun ja V luvun 3 jakson säännösten mukaisesti.

2.   Tämän luvun, II luvun 12 artiklan sekä III, IV ja VI luvun säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet direktiivin 2009/65/EY nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä.

Kyseisissä tapauksissa ”rahastoyhtiön” katsotaan tarkoittavan ”sijoitusyhtiötä”.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä 2009/65/EY vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

1.

”asiakkaalla” tarkoitetaan luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä tai muuta yritystä, yhteissijoitusyritys mukaan luettuna, jolle rahastoyhtiö tarjoaa yhteistä salkunhoitoa tai direktiivin 2009/65/EY 6 artiklan 3 kohdan mukaisia palveluja;

2.

”osuudenhaltijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on yksi tai useampi osuus yhteissijoitusyrityksessä;

3.

”relevantilla henkilöllä” suhteessa rahoitusyhtiöön jotakuta seuraavista:

a)

rahastoyhtiön hallituksen jäsentä, yhtiökumppania tai vastaavaa tai rahastoyhtiön johtajaa;

b)

rahastoyhtiön työntekijää ja muuta luonnollista henkilöä, jonka tarjoamat palvelut ovat rahastoyhtiön käytettävissä ja valvonnassa ja joka osallistuu rahastoyhtiön harjoittamaan yhteiseen salkunhoitoon;

c)

luonnollista henkilöä, joka osallistuu suoraan palvelujen tarjoamiseen rahastoyhtiölle sellaisen järjestelyn nojalla, jolla tehtäviä siirretään kolmansille osapuolille, jotta rahastoyhtiö voi harjoittaa yhteistä salkunhoitoa;

4.

”ylemmällä johdolla” yhtä tai useampaa henkilöä, jotka tosiasiallisesti johtavat rahastoyhtiön liiketoimintaa direktiivin 2009/65/EY 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti;

5.

”hallituksella” rahastoyhtiön hallitusta;

6.

”valvovalla toiminnolla” rahastoyhtiön relevantteja henkilöitä, elintä tai elimiä, joiden tehtävänä on valvoa sen ylempää johtoa sekä arvioida ja tarkastella määräajoin, ovatko riskienhallintamenettelyt, toimintaperiaatteet, järjestelyt ja muut menettelyt, jotka on otettu käyttöön direktiivin 2009/65/EY mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi, riittäviä ja tehokkaita;

7.

”vastapuoliriskillä” yhteissijoitusyritykseen kohdistuvaa tappioriskiä, joka johtuu siitä, että liiketoimen vastapuoli saattaa laiminlyödä velvoitteensa ennen liiketoimeen liittyvän kassavirran lopullista selvittämistä;

8.

”likviditeettiriskillä” sitä riskiä, että yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkussa olevaa positiota ei voida myydä, muuttaa rahaksi tai sulkea vähäisin kustannuksin riittävän lyhyessä ajassa ja että tämä vaarantaa yhteissijoitusyrityksen kyvyn noudattaa milloin tahansa direktiivin 2009/65/EY 84 artiklan 1 kohtaa;

9.

”markkinariskillä” yhteissijoitusyritykseen kohdistuvaa tappioriskiä, joka johtuu yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkussa olevien positioiden markkina-arvon vaihtelusta, joka aiheutuu markkinamuuttujien, kuten korkojen, valuuttakurssien, osakkeiden ja hyödykkeiden hintojen tai liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuden muutoksista;

10.

”toimintariskillä” yhteissijoitusyritykseen kohdistuvaa tappioriskiä, joka johtuu rahastoyhtiön riittämättömistä sisäisistä menettelyistä ja henkilöihin ja järjestelmiin liittyvistä puutteista tai ulkoisista tapahtumista ja johon sisältyy oikeudellinen ja sopimusriski sekä yhteissijoitusyrityksen puolesta käytetyistä kaupankäynti-, selvitys- ja arvonmääritysmenettelyistä johtuva riski.

Jos rahastoyhtiöillä on hallituksen ja hallintoneuvoston muodostama kaksijakoinen rakenne, hallintoneuvosto ei kuulu ensimmäisen kohdan 5 alakohdassa esitetyn ”hallituksen” määritelmän piiriin.

II LUKU

HALLINTOMENETTELYT JA VALVONTAJÄRJESTELMÄ

(Direktiivin 2009/65/EY 12 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 14 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1 JAKSO

Yleiset periaatteet

4 artikla

Menettelyjä ja organisaatiota koskevat yleiset vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä noudattamaan seuraavia vaatimuksia:

a)

rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön päätöksentekomenettelyt ja organisaatiorakenne, joista käy selvästi ja dokumentoidusti ilmi raportointisuhteet sekä tehtävienjako ja vastuualueet, sekä sovellettava ja ylläpidettävä niitä;

b)

rahastoyhtiöiden on varmistettava, että niiden relevantit henkilöt ovat tietoisia menettelyistä, joiden noudattamista kyseisten henkilöiden vastuualueiden asianmukainen hoitaminen edellyttää;

c)

rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön riittävät sisäiset valvontajärjestelmät, joiden tavoitteena on varmistaa päätösten ja menettelyjen noudattaminen kaikilla rahastoyhtiön toiminnan tasoilla, sekä sovellettava ja ylläpidettävä niitä;

d)

rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön tehokkaat sisäiset raportointi- ja tiedonvälitysjärjestelyt sekä sovellettava ja ylläpidettävä niitä kaikilla asiaan kuuluvilla rahastoyhtiön toiminnan tasoilla ja otettava käyttöön tehokkaat tiedonkulkujärjestelyt kaikkien kolmansien osapuolten kanssa sekä sovellettava ja ylläpidettävä niitä;

e)

rahastoyhtiöiden on säilytettävä riittävän yksityiskohtaiset ja järjestelmälliset tiedot liiketoiminnastaan ja sisäisestä organisaatiostaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ottavat huomioon liiketoimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä kyseisen liiketoiminnan osana toteutettujen palvelujen ja toiminnan luonteen ja laajuuden.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat tietojen luonteen huomioiden käyttöön järjestelmät ja menettelyt, jotka riittävät varmistamaan tietoturvan sekä tietojen koskemattomuuden ja luottamuksellisuuden, sekä soveltavat ja ylläpitävät näitä järjestelmiä ja menettelyjä.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat asianmukaiset toimintaperiaatteet, joiden tavoitteena on varmistaa, että keskeiset tiedot ja toiminnot säilyvät ja palveluja ja toimintaa jatketaan järjestelmiin ja menettelyihin liittyvien toimintahäiriöiden yhteydessä tai, jos tämä ei ole mahdollista, joilla varmistetaan tällaisten tietojen ja toimintojen nopea palautuminen ja palvelujen ja toiminnan nopea jatkaminen, ja että rahastoyhtiöt soveltavat ja ylläpitävät näitä toimintaperiaatteita.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön kirjanpitoperiaatteet ja -menettelyt, joiden avulla ne voivat toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimittaa sille nopeasti taloudelliseen raportointiin liittyvät asiakirjat, jotka antavat oikean ja riittävän kuvan rahastoyhtiöiden taloudellisesta asemasta ja jotka ovat kaikkien sovellettavien tilinpäätösstandardien ja -sääntöjen mukaiset, ja että rahastoyhtiöt soveltavat ja ylläpitävät näitä periaatteita ja menettelyjä.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt valvovat ja säännöllisesti arvioivat 1–4 kohdan mukaisesti käyttöön ottamiensa järjestelmien, sisäisten valvontajärjestelmien ja järjestelyjen riittävyyttä ja tehokkuutta ja toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

5 artikla

Voimavarat

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat palvelukseensa henkilökuntaa, jolla on sille osoitettujen vastuualueiden hoitamiseen tarvittavat taidot, tiedot ja asiantuntemus.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöillä on tarvittavat voimavarat ja asiantuntemus valvoa tehokkaasti toimia, joita kolmannet osapuolet suorittavat rahastoyhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, erityisesti kyseisiin järjestelyihin liittyvän riskin hallinnan osalta.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että relevanttien henkilöjen hoitaessa useampia tehtäviä tämä ei estä eikä ole omiaan estämään kyseisiä henkilöitä hoitamasta tiettyä yksittäistä tehtävää moitteettomasti, rehellisesti ja ammattitaitoisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1, 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa rahastoyhtiöt ottavat huomioon liiketoimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä kyseisen liiketoiminnan osana toteutettujen palvelujen ja toiminnan luonteen ja laajuuden.

2 JAKSO

Hallinto- ja tilinpitomenettelyt

6 artikla

Valitusten käsittely

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön tehokkaat ja läpinäkyvät menettelyt, joilla sijoittajien tekemät valitukset käsitellään asianmukaisesti ja nopeasti, sekä soveltavat ja ylläpitävät näitä menettelyjä.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että ne säilyttävät tiedot kaikista valituksista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

3.   Sijoittajilla on oltava mahdollisuus tehdä valituksia veloituksetta. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä koskevat tiedot on annettava veloituksetta sijoittajien saataville.

7 artikla

Automaattinen tietojenkäsittely

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt tekevät asianmukaiset järjestelyt tarkoituksenmukaisia sähköisiä järjestelmiä varten, jotta jokainen salkkutapahtuma tai merkintä- tai lunastustoimeksianto voidaan kirjata oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti 14 ja 15 artiklan noudattamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt varmistavat korkean turvatason automaattisen tietojenkäsittelyn aikana sekä kirjattujen tietojen koskemattomuuden ja luottamuksellisuuden siltä osin kuin se on tarpeen.

8 artikla

Tilinpitomenettelyt

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt varmistavat 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kirjanpitoperiaatteiden ja -menettelyjen käytön osuudenhaltijoiden suojan turvaamiseksi.

Yhteissijoitusyrityksen kirjanpito on toteutettava niin, että kaikki yhteissijoitusyrityksen varat ja vastuut ovat aina suoraan yksilöitävissä.

Jos yhteissijoitusyrityksellä on eri alarahastoja, niistä on jokaisesta pidettävä erillistä kirjanpitoa.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön kirjanpitoperiaatteet ja -menettelyt ja soveltavat ja ylläpitävät niitä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion kirjanpitosääntöjen mukaisesti, jotta varmistetaan, että kunkin yhteissijoitusyrityksen varojen nettoarvo lasketaan tarkasti kirjanpidon perusteella ja että merkintä- ja lunastustoimeksiannot voidaan suorittaa asianmukaisesti kyseisen varojen nettoarvon perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön asianmukaiset menettelyt sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen varojen arvo määritetään asianmukaisesti ja tarkasti noudattamalla direktiivin 2009/65/EY 85 artiklassa tarkoitettuja sovellettavia sääntöjä.

3 JAKSO

Sisäiset valvontajärjestelmät

9 artikla

Ylemmän johdon ja valvovan toiminnon harjoittama valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt varmistavat sisäisessä tehtävänjaossaan, että niiden ylempi johto ja tarvittaessa valvova toiminto vastaavat siitä, että rahastoyhtiö noudattaa direktiivin 2009/65/EY mukaisia velvoitteitaan.

2.   Rahastoyhtiön on varmistettava, että sen ylempi johto

a)

vastaa kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen osalta yleisen sijoituspolitiikan toteutuksesta, sellaisena kuin kyseinen sijoituspolitiikka on tapauksen mukaan määritelty tarjousesitteessä, rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa;

b)

valvoo kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen osalta sijoitusstrategioiden hyväksymistä;

c)

vastaa siitä, että rahastoyhtiöllä on 10 artiklan mukainen pysyvä ja tehokas säännösten noudattamista valvova toiminto, vaikka tätä toimintoa hoitaisikin kolmas osapuoli;

d)

varmistaa ja todentaa määräajoin, että kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen yleistä sijoituspolitiikkaa, sijoitusstrategioita ja riskirajoja sovelletaan ja noudatetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti, vaikka riskienhallintatoimintoa hoitaisivatkin kolmannet osapuolet;

e)

hyväksyy ja tarkistaa määräajoin niiden sisäisten menettelyjen asianmukaisuuden, joilla tehdään kutakin hoidettavaa yhteissijoitusyritystä koskevat sijoituspäätökset, jotta voidaan varmistaa tällaisten päätösten olevan hyväksyttyjen sijoitusstrategioiden mukaisia;

f)

hyväksyy ja tarkistaa määräajoin 38 artiklassa tarkoitetut riskienhallintaperiaatteet ja niiden soveltamiseen liittyvät järjestelyt, menettelyt ja tekniikat, mukaan luettuna kutakin hoidettavaa yhteissijoitusyritystä koskeva riskienrajoitusjärjestelmä.

3.   Lisäksi rahastoyhtiön on varmistettava, että sen ylempi johto ja tarvittaessa valvova toiminto

a)

arvioivat ja määräajoin tarkistavat niiden periaatteiden, järjestelyjen ja menettelyjen tehokkuuden, jotka on otettu käyttöön direktiivissä 2009/65/EY asetettujen velvoitteiden noudattamiseksi;

b)

toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että niiden ylempi johto saa säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa säännösten noudattamiseen, sisäiseen tarkastukseen ja riskienhallintaan kuuluvia asioita koskevat kirjalliset raportit, joissa mainitaan erityisesti, onko asianmukaiset toimenpiteet toteutettu mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että niiden ylempi johto saa säännöllisesti raportteja 2 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettujen sijoitusstrategioiden sekä kyseisissä alakohdissa tarkoitettujen, sijoituspäätösten teossa noudatettavien sisäisten menettelyjen soveltamisesta.

6.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että valvova toiminto saa säännöllisesti kirjallisia raportteja 4 kohdassa mainituista asioista, jos niillä on tällainen toiminto.

10 artikla

Pysyvä säännösten noudattamista valvova toiminto

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön asianmukaiset toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla tunnistetaan riskit, jotka liittyvät siihen, että rahastoyhtiö ei pysty noudattamaan direktiivin 2009/65/EY mukaisia velvoitteitaan, sekä muut tähän mahdollisuuteen liittyvät riskit, ja että rahastoyhtiöt soveltavat ja ylläpitävät näitä toimintaperiaatteita ja menettelyjä sekä ottavat käyttöön asianmukaiset toimenpiteet ja menettelyt, joilla minimoidaan tällaiset riskit ja joiden avulla toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus käyttää tehokkaasti mainitun direktiivin mukaista toimivaltaansa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ottavat huomioon liiketoimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä kyseisen liiketoiminnan osana toteutettujen palvelujen ja toiminnan luonteen ja laajuuden.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön pysyvän, tehokkaan ja itsenäisesti toimivan säännösten noudattamista valvovan toiminnon, jota ne pitävät yllä ja joka hoitaa seuraavia tehtäviä:

a)

valvoo ja säännöllisesti arvioi 1 kohdan nojalla käyttöön otettujen toimenpiteiden, toimintaperiaatteiden ja menettelyjen sekä rahastoyhtiön velvollisuuksien noudattamisessa esiintyneiden puutteiden korjaamiseksi toteutettujen toimien riittävyyttä ja tehokkuutta;

b)

neuvoo ja avustaa palvelujen tarjoamisesta ja toiminnan harjoittamisesta vastaavia relevantteja henkilöitä rahastoyhtiöiden direktiivin 2009/65/EY mukaisten velvoitteiden noudattamisessa.

3.   Jotta 2 kohdassa tarkoitettu säännösten noudattamista valvova toiminto voisi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti ja riippumattomasti, rahastoyhtiöiden on varmistettava seuraavien edellytysten täyttyminen:

a)

säännösten noudattamista valvovalla toiminnolla on oltava tarvittavat valtuudet, voimavarat, asiantuntemus ja kaikkien olennaisten tietojen käyttöoikeudet;

b)

on nimettävä säännösten noudattamista valvova virkailija, joka vastaa säännösten noudattamista valvovasta toiminnosta ja kaikista raporteista, joita annetaan ylemmälle johdolle säännösten noudattamiseen liittyvistä asioista säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa ja joissa mainitaan erityisesti, onko mahdollisten puutteiden korjaamiseksi toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä;

c)

säännösten noudattamista valvovaan toimintoon osallistuvat relevantit henkilöt eivät saa osallistua valvonnan kohteena olevien palvelujen tarjoamiseen tai valvonnan kohteena olevan toiminnan harjoittamiseen;

d)

säännösten noudattamista valvovaan toimintoon osallistuville relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen määritysmenetelmä ei saa vaarantaa eikä olla omiaan vaarantamaan kyseisten henkilöjen objektiivisuutta.

Rahastoyhtiötä ei kuitenkaan vaadita noudattamaan ensimmäisen alakohdan c tai d alakohdan säännöksiä, jos se pystyy osoittamaan, että kyseinen vaatimus ei ole oikeassa suhteessa sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen eikä sen palvelujen ja toiminnan luonteeseen ja laajuuteen ja että sen säännösten noudattamista valvova toiminto säilyy tehokkaana.

11 artikla

Pysyvä sisäisen tarkastuksen toiminto

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön muista toiminnoistaan ja toiminnastaan erillisen ja riippumattoman sisäisen tarkastuksen toiminnon ja ylläpitävät sitä, jos se on rahastoyhtiöiden liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä kyseisen liiketoiminnan osana harjoitetun yhteisen salkunhoidon luonteen ja laajuuden perusteella asianmukaista ja oikeasuhteista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla sisäisen tarkastuksen toiminnolla on oltava seuraavat tehtävät

a)

sen on otettava käyttöön tarkastussuunnitelma, jolla tutkitaan ja arvioidaan rahastoyhtiön sisäisten valvontajärjestelmien ja muiden järjestelmien ja järjestelyjen asianmukaisuutta ja tehokkuutta, sekä sovellettava ja ylläpidettävä tätä suunnitelmaa;

b)

sen on annettava suosituksia a alakohdan mukaisesti suoritetun työn tulosten perusteella;

c)

sen on varmistettava, että b alakohdassa tarkoitettuja suosituksia noudatetaan;

d)

sen on raportoitava sisäistä tarkastusta koskevista asioista 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

12 artikla

Pysyvä riskienhallintatoiminto

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt perustavat pysyvän riskienhallintatoiminnon ja ylläpitävät sitä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun pysyvän riskienhallintatoiminnon on oltava hierarkkisesti ja toiminnallisesti riippumaton operatiivisista yksiköistä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa rahastoyhtiöille luvan poiketa tästä velvollisuudesta, jos kyseinen poikkeus on rahastoyhtiön liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden ja sen hoitaminen yhteissijoitusyritysten perusteella asianmukaista ja oikeasuhteista.

Rahastoyhtiön on voitava osoittaa, että eturistiriitojen varalta on toteutettu erityiset suojatoimet, jotka mahdollistavat riskienhallintatoimien itsenäisen suorittamisen, ja että sen riskienhallintamenettelyt täyttävät direktiivin 2009/65/EY 51 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Pysyvän riskienhallintatoiminnon on

a)

pantava riskienhallintaperiaatteet ja -menettelyt täytäntöön;

b)

varmistettava, että yhteissijoitusyritysten riskienrajoitusjärjestelmää, mukaan luettuina 41, 42 ja 43 artiklan mukaisia kokonaisriskille ja vastapuoliriskille asetettuja lakisääteisiä rajoja, noudatetaan;

c)

annettava hallitukselle kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen riskiprofiilin tunnistamista koskevia neuvoja;

d)

annettava hallitukselle ja valvovalle toiminnolle, jos sellainen on olemassa, säännöllisiä raportteja seuraavista asioista:

i)

kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen nykyisten riskitasojen ja kyseiselle yhteissijoitusyritykselle hyväksytyn riskiprofiilin vastaavuus;

ii)

riskienrajoitusjärjestelmien noudattaminen kussakin hoidettavassa yhteissijoitusyrityksessä;

iii)

riskienhallintamenettelyjen riittävyys ja tehokkuus, joiden yhteydessä on mainittava erityisesti, onko mahdollisten puutteiden korjaamiseksi toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä;

e)

annettava ylemmälle johdolle säännöllisiä raportteja, joissa arvioidaan kunkin hoidettavan yhteissijoitusyrityksen nykyistä riskitasoa sekä asetettujen rajojen todellisia tai ennakoitavissa olevia rikkomisia sen varmistamiseksi, että asianmukaisia toimia voidaan toteuttaa nopeasti;

f)

tarvittaessa tarkistettava ja tuettava 44 artiklassa tarkoitettuja vakioimattomien johdannaisten arvonmääritykseen liittyviä järjestelyjä ja menettelyjä.

4.   Pysyvällä riskienhallintatoiminnolla on oltava valtuudet ja kaikkien olennaisten tietojen käyttöoikeudet, joita se tarvitsee 3 kohdassa mainittujen tehtävien suorittamiseen.

13 artikla

Henkilökohtaiset liiketoimet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön asianmukaiset järjestelyt ja soveltavat ja ylläpitävät niitä estääkseen jokaista relevanttia henkilöä, joka osallistuu eturistiriidan mahdollisesti aiheuttaviin toimiin tai jolla on rahastoyhtiön lukuun suorittamansa toimen vuoksi käytettävissään direktiivin 2003/6/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisäpiiritietoja tai yhteissijoitusyrityksiä tai yhteissijoitusyritysten kanssa tai niiden lukuun toteutettuja liiketoimia koskevia muita luottamuksellisia tietoja, toteuttamasta seuraavia toimia:

a)

toteuttamasta henkilökohtaista liiketoimea, joka täyttää ainakin yhden seuraavista perusteista:

i)

kyseinen henkilö ei saa direktiivin 2003/6/EY mukaan toteuttaa kyseistä henkilökohtaista liiketoimea;

ii)

liiketoimeen liittyy luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö tai asiaton julkistaminen;

iii)

liiketoimi on tosiasiallisesti tai todennäköisesti ristiriidassa jonkin direktiivistä 2009/65/EY tai direktiivistä 2004/39/EY johtuvan rahastoyhtiön velvoitteen kanssa;

b)

neuvomasta tai ohjaamasta, muutoin kuin työtehtäviensä tai palvelusopimuksensa asianmukaisissa puitteissa, jotakin toista henkilöä toteuttamaan rahoitusvälineillä liiketoimen, joka kuuluisi relevantin henkilön toteuttamana henkilökohtaisena liiketoimena tämän kohdan a alakohdan tai direktiivin 2006/73/EY 25 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan soveltamisalaan tai joka muutoin merkitsisi vireillä oleviin toimeksiantoihin liittyvien tietojen väärinkäyttöä;

c)

antamasta, muutoin kuin työtehtäviensä tai palvelusopimuksensa normaaleissa puitteissa, tietoja tai mielipidettä kenellekään toiselle henkilölle, jos relevantti henkilö tietää tai on kohtuullista odottaa hänen tietävän, että tämä toinen henkilö toteuttaa tai todennäköisesti toteuttaa tämän tiedon tai mielipiteen perusteella toisen seuraavista toimenpiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/6/EY 3 artiklan a alakohdan soveltamista:

i)

toteuttaa rahoitusvälineillä liiketoimen, joka kuuluisi relevantin henkilön toteuttamana henkilökohtaisena liiketoimena tämän kohdan a alakohdan tai direktiivin 2006/73/EY 25 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan soveltamisalaan tai joka muutoin merkitsisi vireillä oleviin toimeksiantoihin liittyvien tietojen väärinkäyttöä;

ii)

neuvoo tai ohjaa toisen henkilön toteuttamaan tällaisen liiketoimen.

2.   Edellä 1 kohdassa edellytetyt järjestelyt on suunniteltava varmistamaan erityisesti se, että

a)

jokainen 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva relevantti henkilö on tietoinen henkilökohtaisia liiketoimia koskevista rajoituksista ja rahastoyhtiön 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamista toimenpiteistä, jotka liittyvät henkilökohtaisiin liiketoimiin ja tietojen ilmaisemiseen;

b)

rahastoyhtiön tiedoksi annetaan nopeasti kaikki relevantin henkilön toteuttamat henkilökohtaiset liiketoimet joko ilmoittamalla tällaisesta liiketoimesta tai muilla menettelyillä, joiden avulla rahastoyhtiö voi havaita tällaiset liiketoimet;

c)

rahastoyhtiölle ilmoitettua tai sen havaitsemaa henkilökohtaista liiketoimea koskevat tiedot säilytetään, mukaan luettuna tiedot tällaisen liiketoimen hyväksymisestä tai kieltämisestä.

Jos ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa kolmannet osapuolet suorittavat tiettyjä toimintoja, rahastoyhtiön on varmistettava, että kyseistä toimintaa suorittava yhteisö säilyttää tietoja relevanttien henkilöjen toteuttamista henkilökohtaisista liiketoimista ja antaa tiedot pyynnöstä viipymättä rahastoyhtiölle.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin henkilökohtaisiin liiketoimiin:

a)

henkilökohtaisiin liiketoimiin, jotka toteutetaan osana harkinnanvaraista salkunhoitoa, jossa salkunhoitajan ja relevantin henkilön tai sellaisen toisen henkilön välillä, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan, ei vaihdeta ennakolta liiketoimeen liittyviä viestejä;

b)

henkilökohtaisiin liiketoimiin, jotka liittyvät yhteissijoitusyrityksiin tai sellaisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin, jotka ovat sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen valvonnan kohteena, joka edellyttää varojen osalta vastaavantasoista riskien hajauttamista, kun relevantti henkilö tai muu henkilö, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan, ei osallistu kyseisen yrityksen johtamiseen.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa ”henkilökohtaisella liiketoimella” tarkoitetaan samaa kuin direktiivin 2006/73/EY 11 artiklassa.

14 artikla

Salkkutapahtumien kirjaaminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että jokaisesta yhteissijoitusyritykseen liittyvästä salkkutapahtumasta kirjataan viipymättä riittävät tiedot, joiden perusteella voidaan jälkikäteen todentaa kyseisen toimeksiannon ja toteutetun liiketoimen yksityiskohdat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä

a)

yhteissijoitusyrityksen ja sen lukuun toimivan henkilön nimi tai muut yksilöintitiedot;

b)

kyseisen rahoitusvälineen tunnistamiseen tarvittavat tiedot;

c)

määrä;

d)

toimeksiannon tai liiketoimen tyyppi;

e)

hinta;

f)

toimeksiannoista päivämäärä ja tarkka kellonaika, jolloin toimeksianto on välitetty, sekä sen henkilön nimi tai muut yksilöintitiedot, jolle toimeksianto on välitetty, tai liiketoimista päivämäärä ja tarkka kellonaika, jolloin kaupankäyntiä koskeva päätös on tehty ja jolloin liiketoimi on toteutettu;

g)

sen henkilön nimi, joka välittää toimeksiannon tai toteuttaa liiketoimen;

h)

tarvittaessa syyt toimeksiannon peruuttamiseen;

i)

toteutetuista liiketoimista vastapuolen ja toteuttamispaikan tunnistetiedot.

Edellä ensimmäisen alakohdan i alakohdassa ”toteuttamispaikalla” tarkoitetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitettua säänneltyä markkinaa, mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää, mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa tarkoitettua kauppojen sisäistä toteuttajaa tai markkinatakaajaa tai muuta likviditeetin tarjoajaa tai yhteisöä, joka vastaa kolmannessa maassa jostakin edellä mainittujen kaltaisesta toiminnasta.

15 artikla

Merkintä- ja lunastustoimeksiantojen kirjaaminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä toteuttamaan kaikki kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vastaanotetut yhteissijoitusyritysten osuuksien merkintä- ja lunastustoimeksiannot keskitetään ja kirjataan välittömästi toimeksiannon vastaanottamisen jälkeen.

2.   Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

kyseinen yhteissijoitusyritys;

b)

henkilö, joka on antanut tai välittänyt toimeksiannon;

c)

henkilö, joka on vastaanottanut toimeksiannon;

d)

toimeksiannon päivämäärä ja kellonaika;

e)

maksuehdot ja -tavat;

f)

toimeksiannon tyyppi;

g)

toimeksiannon toteuttamisen päivämäärä;

h)

merkittyjen tai lunastettujen osuuksien lukumäärä;

i)

kunkin osuuden merkintä- tai lunastushinta;

j)

osuuksien koko merkintä- tai lunastusarvo;

k)

toimeksiannon bruttoarvo, merkintäpalkkiot mukaan luettuina, tai nettomäärä lunastuspalkkioiden vähentämisen jälkeen.

16 artikla

Tietojen kirjaamista koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuja tietoja säilytetään vähintään viiden vuoden ajan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin poikkeustapauksissa edellyttää, että rahastoyhtiöt säilyttävät jotkin tai kaikki edellä mainituista tiedoista pidemmän ajan, jonka pituuden määrää rahoitusvälineen tai salkkutapahtuman luonne, kun tämä on tarpeen sen mahdollistamiseksi, että kyseinen viranomainen voi hoitaa valvontatehtäviään direktiivin 2009/65/EY mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat rahastoyhtiön toimiluvan voimassaolon päättymisen jälkeen edellyttää, että rahastoyhtiö säilyttää 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja viiden vuoden jaksosta vielä jäljellä olevan ajan.

Jos rahastoyhtiö siirtää yhteissijoitusyritykseen liittyvät velvollisuutensa toiselle rahastoyhtiölle, jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia järjestelyjä, joilla huolehditaan siitä, että viimeksi kuluneiden viiden vuoden tiedot ovat jälkimmäisen rahastoyhtiön saatavilla.

3.   Tiedot on säilytettävä välineellä, joka mahdollistaa tietojen säilyttämisen siten, että toimivaltainen viranomainen saa ne käyttöönsä myös vastaisuudessa, ja ne on säilytettävä sellaisessa muodossa ja sellaisella tavalla, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

toimivaltaisen viranomaisen on voitava päästä käyttämään tietoja nopeasti ja todentaa kunkin salkkutapahtuman käsittelyn kaikki keskeiset vaiheet;

b)

oikaisut tai muut muutokset sekä säilytettyjen tietojen sisältö ennen tällaisia oikaisuja tai muita muutoksia on voitava selvittää helposti;

c)

tietoja ei ole mahdollista muutoin manipuloida eikä muuttaa.

III LUKU

ETURISTIRIIDAT

(Direktiivin 2009/65/EY 12 artiklan 1 kohdan b alakohta sekä 14 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 2 kohdan c alakohta)

17 artikla

Eturistiriitojen määrittämistä koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelujen tarjoamiseen ja toiminnan harjoittamiseen liittyvien, yhteissijoitusyrityksen etuja mahdollisesti vahingoittavien eturistiriitojen määrittämiseksi rahastoyhtiöt ottavat vähimmäisvaatimuksia soveltamalla huomioon sen, onko rahastoyhtiö, relevantti henkilö tai määräysvallan kautta suoraan tai välillisesti rahastoyhtiöön sidoksissa oleva henkilö jossakin seuraavista tilanteista yhteisen salkunhoidon harjoittamisen tai muun syyn vuoksi:

a)

rahastoyhtiö tai edellä tarkoitettu henkilö saa todennäköisesti taloudellista etua tai välttää taloudellisen tappion yhteissijoitusyrityksen kustannuksella;

b)

rahastoyhtiöllä tai edellä tarkoitetulla henkilöllä on yhteissijoitusyritykselle tai muulle asiakkaalle tarjotun palvelun tai suoritetun toiminnan taikka yhteissijoitusyrityksen tai muun asiakkaan lukuun toteutetun liiketoimen tulokseen liittyvä, yhteissijoitusyrityksen edusta poikkeava etu;

c)

rahastoyhtiöllä tai edellä tarkoitetulla henkilöllä on taloudellinen tai muunlainen kannustin suosia yhteissijoitusyrityksen etujen sijasta toisen asiakkaan tai asiakasryhmän etuja;

d)

rahastoyhtiö tai edellä tarkoitettu henkilö suorittaa samoja toimintoja yhteissijoitusyritystä varten kuin muuta asiakasta tai muita asiakkaita varten, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksiä;

e)

rahastoyhtiö tai edellä tarkoitettu henkilö saa tai tulee saamaan toiselta henkilöltä kuin yhteissijoitusyritykseltä sellaisen kannustimen rahana, tavarana tai palveluna, joka liittyy yhteissijoitusyritykselle tarjottavaan yhteiseen salkunhoitoon ja poikkeaa kyseisestä palvelusta tavallisesti perittävästä palkkiosta tai maksusta.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat huomioon seuraavat seikat määrittäessään eturistiriitoja:

a)

rahastoyhtiön edut, mukaan luettuina edut, jotka johtuvat rahastoyhtiön kuulumisesta ryhmään tai palvelujen ja toimien suorittamisesta, sekä asiakkaiden edut ja rahastoyhtiön velvollisuus yhteissijoitusyritystä kohtaan;

b)

yhden tai useamman hoidettavan yhteissijoitusyrityksen edut.

18 artikla

Eturistiriitoja koskevat toimintaperiaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön eturistiriitoja koskevat tehokkaat toimintaperiaatteet ja soveltavat ja ylläpitävät niitä. Toimintaperiaatteiden on oltava kirjalliset, ja niiden on oltava asianmukaiset rahastoyhtiön kokoon ja organisaatioon sekä sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden.

Jos rahastoyhtiö kuuluu ryhmään, toimintaperiaatteissa on otettava huomioon myös kaikki sellaiset olosuhteet, joista rahastoyhtiö on tai sen pitäisi olla tietoinen ja jotka voivat ryhmän muiden jäsenten rakenteen ja liiketoiminnan johdosta aiheuttaa eturistiriitoja.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti käyttöön otetuissa eturistiriitoja koskevissa toimintaperiaatteissa on

a)

eriteltävä rahastoyhtiön harjoittamaan tai sen lukuun harjoitettuun yhteiseen salkunhoitoon viitaten olosuhteet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa eturistiriidan, johon liittyy yhteissijoitusyrityksen tai yhden tai useamman asiakkaan etuihin kohdistuva merkittävä riski;

b)

esitettävä tällaisten eturistiriitojen hallitsemiseksi noudatettavat menettelyt ja toteutettavat toimenpiteet.

19 artikla

Riippumattomuus eturistiriitojen hallinnassa

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 kohdan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen ja toimenpiteiden tarkoituksena on taata, että relevantit henkilöt, joiden harjoittamiin erilaisiin liiketoimintoihin liittyy eturistiriita, harjoittavat kyseisiä toimintoja niin riippumattomina kuin on asianmukaista ottaen huomioon rahastoyhtiön ja sen ryhmän koko ja toiminta, johon rahastoyhtiö kuuluu, sekä asiakkaan etuihin kohdistuvan vahinkoriskin merkittävyys.

2.   Edellä 18 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti noudatettaviin menettelyihin ja toteutettaviin toimenpiteisiin on kuuluttava seuraavat seikat, jos se on tarpeen ja asianmukaista, jotta rahastoyhtiö voisi varmistaa riittävän riippumattomuuden tason:

a)

tehokkaat menettelyt, joilla estetään tietojenvaihto tai valvotaan sitä sellaista yhteistä salkunhoitoa harjoittavien relevanttien henkilöjen välillä, johon liittyy eturistiriidan riski, kun kyseisten tietojen vaihtaminen voi vahingoittaa yhden tai useamman asiakkaan etua;

b)

sellaisten relevanttien henkilöiden erillinen valvonta, joiden päätehtäviin kuuluu yhteisen salkunhoidon harjoittaminen sellaisten asiakkaiden tai sijoittajien lukuun tai palvelujen tarjoaminen sellaisille asiakkaille tai sijoittajille, joiden edut saattavat joutua ristiriitaan tai jotka muutoin edustavat eri etuja, jotka saattavat joutua ristiriitaan, rahastoyhtiön edut mukaan luettuina;

c)

suoran yhteyden poistaminen jostakin toiminnasta pääasiassa vastaaville relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen ja jostakin toisesta toiminnasta pääasiassa vastaaville muille relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen tai näiden tuottamien tulojen väliltä, jos kyseisten toimintojen osalta voi syntyä eturistiriita;

d)

toimenpiteet, joilla estetään henkilöä käyttämästä asiatonta vaikutusvaltaa tapaan, jolla relevantti henkilö harjoittaa yhteistä salkunhoitoa, tai joilla rajoitetaan kyseisen vaikutusvallan käyttöä;

e)

toimenpiteet, joilla estetään tai valvotaan relevantin henkilön samanaikaista tai peräkkäistä osallistumista erillisiin yhteisiin salkunhoitoihin, jos kyseinen osallistuminen voi heikentää eturistiriitojen asianmukaista hallintaa.

Jos yhden tai useamman edellä mainitun toimenpiteen tai menettelyn käyttöönotolla tai soveltamisella ei voida varmistaa riittävää riippumattomuutta, jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä ottamaan käyttöön sellaisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja menettelyjä tai sellaisia lisätoimenpiteitä ja -menettelyjä kuin on tarpeen ja asianmukaista.

20 artikla

Haitalliseen eturistiriitaan johtavan toiminnan hallinta

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt kirjaavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle tiedot sellaisesta harjoittamastaan tai niiden lukuun harjoitettavasta yhteisestä salkunhoidosta, joka on aiheuttanut sellaisen eturistiriidan, johon liittyy yhden tai useamman yhteissijoitusyrityksen tai muun asiakkaan etuihin kohdistuva merkittävä vahinkoriski, tai kun on kyse jatkuvasta yhteisestä salkunhoidosta, joka voi aiheuttaa tällaisen eturistiriidan.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos rahastoyhtiön soveltamilla organisaatio- ja hallintojärjestelyillä, joiden tavoitteena on eturistiriitojen ehkäiseminen, ei pystytä riittävällä tavalla varmistamaan, että yhteissijoitusyrityksen tai sen osuudenhaltijoiden etuihin kohdistuvilta riskeiltä vältytään, asiasta ilmoitetaan viipymättä rahastoyhtiön ylemmälle johdolle tai muulle toimivaltaiselle sisäiselle elimelle, jotta ne voivat tehdä tarvittavat päätökset sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiö toimii joka tapauksessa yhteissijoitusyrityksen ja sen osuudenhaltijoiden etujen mukaisesti.

3.   Rahastoyhtiön on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitetuista tapauksista sijoittajille asianmukaista pysyvää välinettä käyttäen sekä esitettävä tekemänsä päätöksen perusteet.

21 artikla

Äänioikeuksien käyttöstrategiat

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt kehittävät yksinomaan kyseisten yhteissijoitusyritysten eduksi asianmukaiset ja tehokkaat strategiat sen määrittämiseksi, milloin ja miten hoidettaviin sijoitussalkkuihin sisältyviin rahoitusvälineisiin liittyviä äänioikeuksia käytetään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa strategioissa on määritettävä toimenpiteet ja menettelyt, joiden avulla

a)

valvotaan yrityksissä tapahtuvia merkityksellisiä muutoksia;

b)

varmistetaan, että äänioikeuksia käytetään yhteissijoitusyrityksen sijoitustavoitteiden ja -politiikan mukaisesti;

c)

estetään äänioikeuksien käytöstä syntyvät eturistiriidat tai hallitaan niitä.

3.   Yhteenveto 1 kohdassa tarkoitetuista strategioista on annettava sijoittajien saataville.

Tiedot näiden strategioiden pohjalta toteutetuista toimista on annettava osuudenhaltijoiden saataville veloituksetta näiden pyynnöstä.

IV LUKU

KÄYTÄNNESÄÄNNÖT

(Direktiivin 2009/65/EY 14 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta ja 2 kohdan a ja b alakohta)

1 JAKSO

Yleiset periaatteet

22 artikla

Velvollisuus toimia yhteissijoitusyritysten ja niiden osuudenhaltijoiden etujen mukaisesti

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten osuudenhaltijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Rahastoyhtiöiden on pidätyttävä asettamasta minkään osuudenhaltijaryhmän etuja minkään muun osuudenhaltijaryhmän etujen edelle.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt soveltavat asianmukaisia toimintaperiaatteita ja menettelyjä sellaisten väärinkäytösten estämiseksi, joiden voidaan kohtuullisesti olettaa vaikuttavan markkinoiden vakauteen ja eheyteen.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että niiden hoitamiin yhteissijoitusyrityksiin sovelletaan tasapuolisia, asianmukaisia ja läpinäkyviä hinnoittelumalleja ja arvonmääritysjärjestelmiä, jotta voidaan noudattaa velvollisuutta toimia osuudenhaltijoiden etujen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisten vaatimusten soveltamista. Rahastoyhtiöiden on voitava osoittaa, että yhteissijoitusyritysten sijoitussalkkujen arvo on määritetty tarkasti.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä rahastoyhtiöiden toimivan siten, että estetään tarpeettomien kustannusten koituminen yhteissijoitusyritykselle ja sen osuudenhaltijoille.

23 artikla

Asianmukaista huolellisuutta (due diligence) koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että sijoitusten valinnassa ja jatkuvassa seurannassa noudatetaan suurta huolellisuutta yhteissijoitusyrityksen etujen ja markkinoiden häiriöttömyyden hyväksi.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöillä on riittävät tiedot varoista, joihin yhteissijoitusyritys sijoittaa, sekä niiden riittävä tuntemus.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laativat asianmukaista huolellisuutta koskevat kirjalliset toimintaperiaatteet ja menettelyt ja toteuttavat tehokkaita järjestelyjä sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen puolesta tehtävät sijoituspäätökset pannaan täytäntöön yhteissijoitusyrityksen tavoitteiden, sijoitusstrategian ja riskirajojen mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt riskienhallintaperiaatteitaan soveltaessaan laativat ennusteita ja tekevät analyysejä suunnitellun sijoituksen vaikutuksesta yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkun koostumukseen, likviditeettiin ja riski-hyötyprofiiliin ennen sijoituksen tekemistä, jos se on suunnitellun sijoituksen luonteen perusteella asianmukaista. Kyseiset analyysit on tehtävä ainoastaan sellaisten tietojen pohjalta, jotka ovat sekä määrällisesti että laadullisesti luotettavia ja ajantasaisia.

Rahastoyhtiöiden on toimittava asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti aloittaessaan, hoitaessaan ja päättäessään riskienhallintatoimiin liittyvät järjestelyt kolmansien osapuolten kanssa. Ennen järjestelyjen aloittamista rahastoyhtiöiden on toteutettava tarvittavat toimet sen todentamiseksi, että kolmannella osapuolella on kykyä ja kapasiteettia suorittaa riskienhallintatoimet luotettavasti, ammattimaisesti ja tehokkaasti. Rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön menettelyt, joilla arvioidaan jatkuvasti kolmannen osapuolen suoriutumistasoa.

2 JAKSO

Merkintä- ja lunastustoimeksiantojen käsittely

24 artikla

Merkintä- ja lunastustoimeksiantojen toteuttamiseen liittyvät raportointivelvollisuudet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rahastoyhtiö on toteuttanut osuudenhaltijalta saamansa merkintä- tai lunastustoimeksiannon, sen on lähetettävä kyseiselle osuudenhaltijalle pysyvällä välineellä ilmoitus, jossa vahvistetaan toimeksiannon toteuttaminen ja joka on lähetettävä mahdollisimman pian ja viimeistään toimeksiannon toteutuspäivää seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä tai, jos rahastoyhtiö saa vahvistuksen kolmannelta osapuolelta, viimeistään kyseisen vahvistuksen vastaanottamista seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta kuitenkaan, jos kyseinen ilmoitus sisältäisi samat tiedot kuin vahvistus, joka jonkun toisen henkilön on viipymättä lähetettävä osuudenhaltijalle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on soveltuvin osin sisällytettävä seuraavat tiedot:

a)

rahastoyhtiön tunnistetiedot;

b)

osuudenhaltijan nimi tai muut yksilöintitiedot;

c)

päivä ja kellonaika, jolloin toimeksianto on vastaanotettu, sekä maksutapa;

d)

toimeksiannon toteutuspäivä;

e)

yhteissijoitusyrityksen tunnistetiedot;

f)

toimeksiannon luonne (merkintä tai lunastus);

g)

osuuksien lukumäärä;

h)

yksikköhinta, jolla osuudet on merkitty tai lunastettu;

i)

viitearvon päivämäärä;

j)

toimeksiannon bruttoarvo, merkintäpalkkiot mukaan luettuina, tai nettomäärä lunastuspalkkioiden vähentämisen jälkeen;

k)

veloitettujen palkkioiden ja kustannusten kokonaismäärä sekä palkkio- ja kustannuskohtainen erittely, jos sijoittaja sitä pyytää.

3.   Kun on kyse osuudenhaltijoiden toimeksiannoista, jotka toteutetaan määräajoin, rahastoyhtiöiden on toimittava 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai annettava kyseisistä liiketoimista osuudenhaltijalle 2 kohdassa luetellut tiedot vähintään kuuden kuukauden väliajoin.

4.   Rahastoyhtiöiden on osuudenhaltijan pyynnöstä annettava tälle tiedot siitä, missä vaiheessa kyseisen osuudenhaltijan toimeksiannon toteuttaminen on.

3 JAKSO

Paras toteutus

25 artikla

Rahastoyhtiöiden hoitamien yhteissijoitusyritysten lukuun käytävää kauppaa koskevien päätösten täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt toimivat hoitamiensa yhteissijoitusyritysten etujen mukaisesti pannessaan niiden sijoitussalkkujen hoidon yhteydessä täytäntöön päätöksiä, jotka koskevat kyseisten yhteissijoitusyritysten lukuun käytävää kauppaa.

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt toteuttavat kaikki kohtuulliset toimet päästäkseen yhteissijoitusyrityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen ottaen huomioon hinnan, kustannukset, nopeuden, liiketoimen toteuttamisen ja selvityksen todennäköisyyden, toimeksiannon suuruuden ja luonteen sekä muut toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset tekijät. Näiden tekijöiden suhteellinen merkitys on määritettävä seuraavin perustein:

a)

yhteissijoitusyrityksen tavoitteet, sijoituspolitiikka ja erityiset riskit sellaisina kuin ne on esitetty tarjousesitteessä tai tapauksen mukaan yhteissijoitusyrityksen rahastosäännöissä tai yhtiöjärjestyksessä;

b)

toimeksiannon erityispiirteet;

c)

toimeksiannon kohteena olevien rahoitusvälineiden erityispiirteet;

d)

niiden toteuttamispaikkojen erityispiirteet, joihin toimeksianto voidaan ohjata.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön toimivat järjestelyt ja soveltavat niitä 2 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi. Rahastoyhtiöiden on erityisesti otettava käyttöön sellaiset toimintaperiaatteet ja sovellettava niitä, joiden avulla ne pääsevät 2 kohdan mukaisesti yhteissijoitusyrityksen toimeksiantojen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

Rahastoyhtiöiden on saatava sijoitusyhtiöltä ennakkohyväksyntä toimeksiantojen toteuttamisperiaatteilleen. Rahastoyhtiön on annettava osuudenhaltijoiden saataville asianmukaista tietoa tämän artiklan mukaisesti vahvistetuista toimintaperiaatteista ja niiden olennaisista muutoksista.

4.   Rahastoyhtiöiden on seurattava säännöllisesti toimeksiantojen toteuttamista koskevien järjestelyjen ja periaatteiden toimivuutta todetakseen ja tarvittaessa korjatakseen mahdolliset puutteet.

Rahastoyhtiöiden on lisäksi tarkistettava toimeksiantojen toteuttamisperiaatteita vuosittain. Tarkistus on suoritettava myös silloin, kun tapahtuu olennainen muutos, joka vaikuttaa rahastoyhtiön kykyyn päästä yhteissijoitusyrityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

5.   Rahastoyhtiöiden on voitava osoittaa, että ne ovat toteuttaneet toimeksiannot yhteissijoitusyrityksen puolesta toimeksiantojen toteuttamisperiaatteidensa mukaisesti.

26 artikla

Yhteissijoitusyrityksen lukuun toteutettavien toimeksiantojen antaminen muiden yhteisöjen toteutettavaksi

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt toimivat hoitamiensa yhteissijoitusyritysten etujen mukaisesti antaessaan yhteissijoitusyritysten sijoitussalkkujen hoidon yhteydessä toimeksiantoja muiden yhteisöjen toteutettavaksi yhteissijoitusyritysten lukuun käytävää kauppaa varten.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt toteuttavat kaikki kohtuulliset toimet päästäkseen yhteissijoitusyrityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen ottaen huomioon hinnan, kustannukset, nopeuden, liiketoimen toteuttamisen ja selvityksen todennäköisyyden, toimeksiannon suuruuden ja luonteen sekä muut toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset tekijät. Näiden tekijöiden suhteellinen merkitys on määritettävä 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Näitä tarkoituksia varten rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön sellaiset toimintaperiaatteet ja sovellettava niitä, joiden avulla ne voivat noudattaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua velvollisuutta. Toimintaperiaatteissa on yksilöitävä kunkin rahoitusvälinetyypin osalta yhteisöt, joille toimeksiannot voidaan antaa. Rahastoyhtiö saa panna toimeksiannon vireille ainoastaan, jos kyseiset järjestelyt ovat tässä artiklassa asetettujen vaatimusten mukaiset. Rahastoyhtiöiden on annettava osuudenhaltijoiden saataville asianmukaista tietoa tämän artiklan mukaisesti vahvistetuista toimintaperiaatteista ja niiden olennaisista muutoksista.

3.   Rahastoyhtiöiden on seurattava säännöllisesti 2 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen toimintaperiaatteidensa tehokkuutta ja erityisesti toimintaperiaatteissa mainittujen yhteisöjen toteuttamien toimeksiantojen laatua sekä tarvittaessa korjattava mahdolliset puutteet.

Rahastoyhtiöiden on lisäksi tarkistettava kyseisiä periaatteita vuosittain. Tarkistus on suoritettava myös silloin, kun tapahtuu olennainen muutos, joka vaikuttaa rahastoyhtiön kykyyn päästä sen hoitaman yhteissijoitusyrityksen kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

4.   Rahastoyhtiöiden on voitava osoittaa, että ne ovat antaneet toimeksiannot yhteissijoitusyrityksen puolesta 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja toimintaperiaatteita noudattaen.

4 JAKSO

Toimeksiantojen käsittely

27 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön ja soveltavat menettelyjä ja järjestelyjä, joiden avulla yhteissijoitusyrityksen puolesta toteutettavat salkkutapahtumat voidaan toteuttaa täsmällisesti, tasapuolisesti ja nopeasti.

Rahastoyhtiöiden soveltamien menettelyjen ja järjestelyjen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

niillä on varmistettava, että yhteissijoitusyritysten lukuun toteutetut toimeksiannot kirjataan ja kohdennetaan viipymättä ja oikein;

b)

niillä on toteutettava toisiaan vastaavat yhteissijoitusyritysten toimeksiannot järjestyksessä ja viipymättä, jollei tämä ole toimeksiannon erityispiirteiden tai vallitsevien markkinaolosuhteiden kannalta epätarkoituksenmukaista tai jollei yhteissijoitusyrityksen etu muuta vaadi.

Toteutettujen toimeksiantojen selvityksessä saadut rahoitusvälineet tai rahasummat on siirrettävä viipymättä ja oikein asianomaisen yhteissijoitusyrityksen tilille.

2.   Rahastoyhtiö ei saa käyttää väärin tietoja, jotka liittyvät vireille pantuihin yhteissijoitusyrityksen toimeksiantoihin, ja sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen relevantteja henkilöitään käyttämästä väärin tällaisia tietoja.

28 artikla

Kaupankäyntitoimeksiantojen yhdistäminen ja kohdentaminen

1.   Jäsenvaltiot eivät saa antaa rahastoyhtiöiden toteuttaa yhteissijoitusyrityksen toimeksiantoja yhdessä toisen yhteissijoitusyrityksen tai toisen asiakkaan toimeksiannon tai rahastoyhtiön omaan lukuun toteutettavan toimeksiannon kanssa, jolleivät seuraavat edellytykset täyty:

a)

on oltava epätodennäköistä, että toimeksiantojen yhdistäminen on kokonaistuloksen kannalta epäedullista jollekin niistä yhteissijoitusyrityksistä tai asiakkaista, joiden toimeksiannot on tarkoitus yhdistää;

b)

käytössä on oltava toimeksiantojen kohdentamisperiaatteet, joita on sovellettava, ja kyseisillä periaatteilla on säänneltävä riittävän tarkkaan sitä, miten yhdessä toteutetut toimeksiannot kohdennetaan tasapuolisesti, mukaan luettuna se, miten toimeksiantojen määrä ja hinta vaikuttavat kohdentamiseen ja miten osittaista toteuttamista käsitellään.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun rahastoyhtiö yhdistää jonkin yhteissijoitusyrityksen toimeksiannon toisten yhteissijoitusyritysten tai asiakkaiden yhden tai useamman muun toimeksiannon kanssa ja yhdistetty toimeksianto toteutetaan osittain, se kohdentaa asianomaiset kaupat toimeksiantojen kohdentamisperiaatteidensa mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt, jotka ovat yhdistäneet omaan lukuun toteutettavia liiketoimia yhteissijoitusyritysten tai muiden asiakkaiden yhden tai useamman toimeksiannon kanssa, eivät kohdenna asianomaisia kauppoja yhteissijoitusyrityksen tai muun asiakkaan kannalta vahingollisella tavalla.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kun rahastoyhtiö yhdistää yhteissijoitusyrityksen tai muun asiakkaan toimeksiannon omaan lukuunsa toteutettavan liiketoimen kanssa ja yhdistetty toimeksianto toteutetaan osittain, se antaa asianomaisia kauppoja kohdentaessaan etusijan yhteissijoitusyritykselle tai muulle asiakkaalle omaan lukuunsa toteutettuun liiketoimeen nähden.

Jos rahastoyhtiö pystyy kuitenkin perustellusti osoittamaan kyseiselle yhteissijoitusyritykselle tai toiselle asiakkaalleen, ettei se olisi ilman yhdistämistä voinut toteuttaa kyseistä toimeksiantoa yhtä edullisin ehdoin tai lainkaan, se saa kohdentaa omaan lukuunsa toteutetun liiketoimen suhteellisesti noudattaen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimeksiantojen kohdentamisperiaatteita.

5 JAKSO

Kannustimet

29 artikla

Yhteissijoitusyrityksen etujen suojaaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöiden ei katsota toimivan rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja yhteissijoitusyrityksen etujen mukaisesti, jos ne toteuttaessaan yhteissijoitusyritykselle sijoitusten hoitoon ja hallinnoimiseen liittyviä toimia maksavat tai saavat maksun tai palkkion taikka tarjoavat tai saavat muun kuin rahallisen edun seuraavassa lueteltuja maksuja ja palkkioita lukuun ottamatta:

a)

yhteissijoitusyritykselle tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivalle henkilölle suoritettu tai yhteissijoitusyrityksen tai tällaisen henkilön suorittama maksu tai palkkio taikka yhteissijoitusyritykselle tai tällaiselle henkilölle tarjottu tai näiden tarjoama muu kuin rahallinen etu;

b)

kolmannelle osapuolelle tai kolmannen osapuolen lukuun toimivalle henkilölle suoritettu tai kolmannen osapuolen tai tällaisen henkilön suorittama maksu tai palkkio taikka kolmannelle osapuolelle tai tällaiselle henkilölle tarjottu tai näiden tarjoama muu kuin rahallinen etu, silloin kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)

maksusta, palkkiosta tai edusta ja sen luonteesta ja määrästä tai, kun määrää ei pystytä määrittämään, määrän laskentamenetelmästä on ennen asianomaisen palvelun tarjoamista annettava yhteissijoitusyritykselle selkeässä muodossa kattavat, paikkansapitävät ja ymmärrettävät tiedot;

ii)

maksun tai palkkion maksamisen tai muun kuin rahallisen edun tarjoamisen on parannettava kyseisen palvelun laatua, eikä se saa haitata sen velvollisuuden noudattamista, jonka mukaan rahastoyhtiön on toimittava yhteissijoitusyrityksen etujen mukaisesti;

c)

varsinaiset maksut, joilla mahdollistetaan asianomaisen palvelun tarjoaminen tai jotka ovat tarpeen sen tarjoamiseksi, mukaan luettuina säilytyspalkkiot, selvitys- ja vaihtopalkkiot sekä lakisääteiset verot ja maksut, ja jotka eivät luonteensa vuoksi voi johtaa ristiriitaan rehellistä, tasapuolista, ammattimaista ja asiakkaiden etujen mukaista toimintaa koskevien rahastoyhtiöiden velvollisuuksien kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava rahastoyhtiölle 1 kohdan b alakohdan i alakohdan soveltamiseksi lupa ilmoittaa maksua, palkkiota tai muuta kuin rahallista etua koskeviin järjestelyihin liittyvät olennaiset ehdot tiivistetyssä muodossa, jos kyseinen rahastoyhtiö sitoutuu antamaan lisätietoja osuudenhaltijan pyynnöstä ja noudattaa antamaansa sitoumusta.

V LUKU

SÄILYTYSYHTEISÖN JA RAHASTOYHTIÖN VÄLISEN VAKIOSOPIMUKSEN TIEDOT

(Direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohta ja 33 artiklan 5 kohta)

30 artikla

Sopimuspuolten noudattamiin menettelyihin liittyvät seikat

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että säilytysyhteisö ja rahastoyhtiö, joihin viitataan tässä luvussa ilmaisulla ”sopimuspuolet”, sisällyttävät direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kirjalliseen sopimukseen vähintään seuraavat tiedot, jotka liittyvät sopimuspuolten tarjoamiin palveluihin ja noudattamiin menettelyihin:

a)

kuvaus menettelyistä, varojen säilytykseen liittyvät menettelyt mukaan luettuina, jotka vahvistetaan yhteissijoitusyrityksen kunkin sellaisen omaisuuserän lajin osalta, joka on annettu säilytysyhteisön säilytettäväksi;

b)

kuvaus menettelyistä, joita noudatetaan, kun rahastoyhtiö aikoo muuttaa yhteissijoitusyrityksen rahastosääntöjä tai tarjousesitettä ja kun on yksilöitävä tilanteet, joissa muutoksesta on ilmoitettava säilytysyhteisölle, tai kun muutoksen toteuttamiseen tarvitaan säilytysyhteisön ennakkosuostumus;

c)

kuvaus keinoista ja menettelyistä, joilla säilytysyhteisö toimittaa rahastoyhtiölle kaikki olennaiset tiedot, joita rahastoyhtiö tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen, mukaan luettuna kuvaus keinoista ja menettelyistä, jotka liittyvät rahoitusvälineisiin liittyvien oikeuksien käyttöön, sekä keinoista ja menettelyistä, joita sovelletaan, jotta rahastoyhtiö ja yhteissijoitusyritys saavat ajankohtaisia ja tarkkoja tietoja yhteissijoitusyrityksen tileistä;

d)

kuvaus keinoista ja menettelyistä, joilla säilytysyhteisö saa kaikki olennaiset tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen;

e)

kuvaus menettelyistä, joilla säilytysyhteisö voi tutkia rahastoyhtiön toimintaa ja arvioida toimitettujen tietojen laatua, paikalla tapahtuvat vierailut mukaan luettuina;

f)

kuvaus menettelyistä, joilla rahastoyhtiö voi tarkastella, miten säilytysyhteisö suoriutuu sopimusvelvoitteistaan.

31 artikla

Tietojenvaihtoon sekä salassapitoa ja rahanpesua koskeviin velvoitteisiin liittyvät seikat

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen sopimuspuolet sisällyttävät kyseiseen sopimukseen ainakin seuraavat tietojenvaihtoon sekä salassapitoa ja rahanpesua koskeviin velvoitteisiin liittyvät seikat:

a)

luettelo kaikista yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemiseen, lunastamiseen, liikkeeseenlaskuun, peruuttamiseen ja takaisinostoon liittyvistä tiedoista, jotka on vaihdettava yhteissijoitusyrityksen, sen rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön välillä;

b)

sopimuspuoliin sovellettavat salassapitoa koskevat velvoitteet;

c)

tarvittaessa tiedot sopimuspuolten niihin velvoitteisiin liittyvistä tehtävistä ja vastuualueista, jotka koskevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut velvoitteet on muotoiltava siten, etteivät ne rajoita rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten eivätkä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta saada olennaisia asiakirjoja ja tietoja.

32 artikla

Kolmansien osapuolten nimeämiseen liittyvät seikat

Jos säilytysyhteisö tai rahastoyhtiö aikoo nimetä kolmansia osapuolia suorittamaan tehtäviään, jäsenvaltioiden on vaadittava direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen kumpaakin sopimuspuolta sisällyttämään sopimukseen vähintään seuraavat tiedot:

a)

molempien sopimuspuolten sitoumus antaa säännöllisesti tarkat tiedot jokaisesta kolmannesta osapuolesta, jonka säilytysyhteisö tai rahastoyhtiö on nimennyt suorittamaan tehtäviään;

b)

sitoumus siitä, että sopimuspuoli antaa toisen sopimuspuolen pyynnöstä tiedot perusteista, joilla kolmas osapuoli on valittu, sekä toimista, jotka on toteutettu valitun kolmannen osapuolen suorittamien toimintojen valvomiseksi;

c)

ilmoitus siitä, että direktiivin 2009/65/EY 24 artiklassa tai 34 artiklassa tarkoitettua säilytysyhteisön vastuuta ei rajoita se, että säilytysyhteisö on antanut kaikki säilytettävinään olevat varat tai osan niistä kolmannen osapuolen haltuun.

33 artikla

Sopimuksen mahdollisiin muutoksiin ja irtisanomiseen liittyvät seikat

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen sopimuspuolet sisällyttävät kyseiseen sopimukseen vähintään seuraavat sopimuksen muutoksiin ja irtisanomiseen liittyvät tiedot:

a)

sopimuksen voimassaoloaika;

b)

ehdot, joilla sopimusta voidaan muuttaa tai se voidaan irtisanoa;

c)

tarvittavat ehdot, joilla helpotetaan siirtymistä toiseen säilytysyhteisöön, ja menettely, joilla säilytysyhteisön on tällaisessa tapauksessa lähetettävä kaikki olennaiset tiedot kyseiselle toiselle säilytysyhteisölle.

34 artikla

Sovellettava laki

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen sopimuspuolet täsmentävät, että sopimukseen sovelletaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lakia.

35 artikla

Sähköinen tiedonsiirto

Jos direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen sopimuspuolet sopivat käyttävänsä sähköistä tiedonsiirtoa kaikkeen keskinäiseen tietojenvaihtoon tai osaan siitä, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sopimuksessa on määräykset, joilla varmistetaan näin vaihdettujen tietojen säilyttäminen.

36 artikla

Sopimuksen soveltamisala

Jäsenvaltiot voivat sallia, että direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua sopimusta sovelletaan useampaan kuin yhteen rahastoyhtiön hoitamaan yhteissijoitusyritykseen. Tällöin sopimuksessa on lueteltava kaikki sen soveltamisalaan kuuluvat yhteissijoitusyritykset.

37 artikla

Palvelutasosopimus

Jäsenvaltioiden on sallittava, että sopimuspuolet sisällyttävät direktiivin 2009/65/EY 23 artiklan 5 kohdassa tai 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen tai erilliseen kirjalliseen sopimukseen 30 artiklan c ja d alakohdassa tarkoitettujen keinojen ja menettelyjen yksityiskohdat.

VI LUKU

RISKIENHALLINTA

(Direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 1 kohta)

1 JAKSO

Riskienhallintaperiaatteet ja riskienmittaus

38 artikla

Riskienhallintaperiaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön asianmukaiset ja dokumentoidut riskienhallintaperiaatteet, joilla voidaan tunnistaa rahastoyhtiöiden hoitamiin yhteissijoitusyrityksiin mahdollisesti tai tosiasiallisesti kohdistuvat riskit, ja että ne soveltavat ja ylläpitävät niitä.

Riskienhallintaperiaatteiden on käsitettävä sellaiset menettelyt, joiden avulla rahastoyhtiö voi arvioida kuhunkin hoitamaansa yhteissijoitusyritykseen kohdistuvat markkina-, likviditeetti- ja vastapuoliriskit sekä kaikki muut riskit, toimintariskit mukaan luettuina, jotka voivat olla rahastoyhtiön hoitaman yksittäisen yhteissijoitusyrityksen kannalta olennaisia.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt käsittelevät riskienhallintaperiaatteissa ainakin seuraavia seikkoja:

a)

tekniikat, välineet ja järjestelyt, joiden avulla rahastoyhtiöt voivat noudattaa 40 ja 41 artiklassa asetettuja velvoitteita;

b)

riskienhallintaan liittyvä rahastoyhtiön sisäinen vastuunjako.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että 1 kohdassa tarkoitetuissa riskienhallintaperiaatteissa määritellään, millä ehdoilla 12 artiklassa tarkoitettu riskienhallintatoiminto antaa raportteja hallitukselle, ylemmälle johdolle ja tarvittaessa valvovalle toiminnolle, mitä raporttien on sisällettävä ja kuinka usein niitä on annettava.

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ottavat huomioon oman liiketoimintansa ja hoitamiensa yhteissijoitusyritysten luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden.

39 artikla

Riskienhallintaperiaatteiden arviointi, valvonta ja uudelleentarkastelu

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt arvioivat, valvovat ja tarkastelevat säännöllisesti uudelleen

a)

riskienhallintaperiaatteiden sekä 40 ja 41 artiklassa tarkoitettujen järjestelyjen, menettelyjen ja tekniikoiden asianmukaisuutta ja tehokkuutta;

b)

sitä, miten hyvin rahastoyhtiö noudattaa riskienhallintaperiaatteita sekä 40 ja 41 artiklassa tarkoitettuja järjestelyjä, menettelyjä ja tekniikoita;

c)

niiden toimenpiteiden riittävyyttä ja tehokkuutta, jotka on toteutettu riskienhallintamenettelyjen toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ilmoittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille riskienhallintamenettelyjen kaikista olennaisista muutoksista.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia jatkuvasti ja toimilupien myöntämisen yhteydessä.

2 JAKSO

Riskienhallintamenettelyt, vastapuoliriski ja sijoitusten keskittäminen saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin

40 artikla

Riskien mittaaminen ja hallinta

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt vahvistavat asianmukaiset ja tehokkaat järjestelyt, menettelyt ja tekniikat, jotta voidaan

a)

milloin tahansa mitata ja hallita rahastoyhtiöiden hoitamiin yhteissijoitusyrityksiin mahdollisesti tai tosiasiallisesti kohdistuvia riskejä;

b)

varmistaa, että kokonaisriskille ja vastapuoliriskille asetettuja rajoja noudatetaan 41 ja 43 artiklan mukaisesti.

Kyseisten järjestelyjen, menettelyjen ja tekniikoiden on oltava rahastoyhtiöiden liiketoiminnan ja niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden perusteella oikeasuhteisia ja yhteissijoitusyrityksen riskiprofiilin mukaisia.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt toteuttavat seuraavat toimet kunkin hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osalta:

a)

ottavat käyttöön tarvittavat riskienmittausjärjestelyt, -menettelyt ja -tekniikat sen varmistamiseksi, että otettuihin positioihin liittyvät riskit ja niiden vaikutus koko riskiprofiiliin mitataan tarkasti asianmukaisten ja luotettavien tietojen pohjalta ja että riskienmittausjärjestelyt, -menettelyt ja -tekniikat dokumentoidaan asianmukaisesti;

b)

tekevät tarvittaessa määräaikaisia toteumatestejä tarkistaakseen riskienmittausjärjestelyjen, kuten mallipohjaisten ennusteiden ja estimaattien, validiuden;

c)

tekevät tarvittaessa määräaikaisia stressitestejä ja skenaarioanalyysejä puuttuakseen markkinaolosuhteiden mahdollisista muutoksista johtuviin riskeihin, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti yhteissijoitusyritykseen;

d)

ottavat käyttöön sisäisiä riskirajoja koskevan dokumentoidun järjestelmän niitä toimenpiteitä varten, joilla hallitaan ja valvotaan kunkin yhteissijoitusyrityksen riskejä, sekä soveltavat ja ylläpitävät kyseistä järjestelmää, ottaen huomioon kaikki 38 artiklassa tarkoitetut yhteissijoitusyrityksen kannalta mahdollisesti olennaiset riskit sekä varmistaen yhdenmukaisuuden yhteissijoitusyrityksen riskiprofiilin kanssa;

e)

varmistavat, että kunkin yhteissijoitusyrityksen nykyinen riskitaso on d alakohdassa säädetyn riskirajajärjestelmän mukainen;

f)

ottavat käyttöön asianmukaiset menettelyt, jotka johtavat osuudenhaltijoiden etujen mukaisiin oikea-aikaisiin korjaustoimenpiteisiin, jos riskirajajärjestelmää tosiasiallisesti rikotaan tai sitä odotetaan rikottavan, sekä soveltavat ja ylläpitävät kyseisiä menettelyjä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiöt ottavat käyttöön likviditeettiriskin asianmukaisen hallintaprosessin sen varmistamiseksi, että kukin niiden hoitama yhteissijoitusyritys kykenee kaiken aikaa noudattamaan direktiivin 2009/65/EY 84 artiklan 1 kohtaa.

Rahastoyhtiöiden on tarvittaessa tehtävä stressitestejä, joiden avulla voidaan arvioida yhteissijoitusyrityksen likviditeettiriskiä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

4.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että kunkin niiden hoitaman yhteissijoitusyrityksen sijoitusten likviditeettiprofiili on rahaston säännöissä, perustamisasiakirjoissa tai tarjousesitteessä vahvistetun lunastuspolitiikan kannalta asianmukainen.

41 artikla

Kokonaisriskin laskeminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laskevat rahastoyhtiön hoitamaan yhteissijoitusyritykseen kohdistuvan, direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kokonaisriskin jompanakumpana seuraavista suureista:

a)

lisäriskinä ja -vivutuksena, jotka rahastoyhtiön hoitama yhteissijoitusyritys aiheuttaa käyttämällä rahoitusjohdannaisia, direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdassa tarkoitetut kytketyt johdannaiset mukaan luettuina, ja jotka eivät saa ylittää yhteissijoitusyrityksen varojen kokonaisnettoarvoa;

b)

yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkkuun kohdistuvana markkinariskinä.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laskevat yhteissijoitusyrityksen kokonaisriskin vähintään kerran päivässä.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että rahastoyhtiöt laskevat kokonaisriskin asianmukaisella tavalla käyttämällä sijoitusasteen mittausta, value-at-risk-lähestymistapaa tai kehittyneitä riskienmittausmenetelmiä. Tässä säännöksessä ilmaisulla ”value-at-risk” tarkoitetaan mittaa, joka ilmaisee suurinta odotettua tappiota tietyllä luottamustasolla ja tietyllä aikavälillä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että valittu kokonaisriskin mittausmenetelmä on asianmukainen ottaen huomioon yhteissijoitusyrityksen noudattama sijoitusstrategia, käytettyjen rahoitusjohdannaisten lajit ja monimutkaisuudet sekä rahoitusjohdannaisten osuus yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkusta.

4.   Jos yhteissijoitusyritys käyttää vivutusta tai markkinariskiä lisätäkseen direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti menetelmiä ja välineitä, takaisinosto- tai arvopaperilainaussopimukset mukaan luettuina, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat kokonaisriskiä laskiessaan nämä liiketoimet huomioon.

42 artikla

Sijoitusasteen mittaus

1.   Jos kokonaisriskin laskennassa käytetään sijoitusasteen mittausta, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt soveltavat sitä kaikkiin rahoitusjohdannaispositioihin, direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut kytketyt johdannaiset mukaan luettuina, kun rahoitusjohdannaisia käytetään joko osana yhteissijoitusyrityksen yleistä sijoituspolitiikkaa, riskien vähentämiseen tai mainitun direktiivin 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tehokkaaseen salkunhoitoon.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt käyttäessään sijoitusasteen mittausta kokonaisriskin laskemiseen muuntavat kunkin rahoitusjohdannaisposition kyseisen vastaavan, johdannaisen perustana oleviin varoihin liittyvän position markkina-arvoksi (yleinen sijoitusasteen mittaus).

Jäsenvaltiot voivat sallia, että rahastoyhtiöt soveltavat muita laskentamenetelmiä, jotka vastaavat yleistä sijoitusasteen mittausta.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että rahastoyhtiö ottaa nettoutus- ja suojausjärjestelyt huomioon laskiessaan kokonaisriskiä, jos kyseisissä järjestelyissä ei jätetä ottamatta huomioon ilmeisiä ja olennaisia riskejä ja niillä vähennetään selvästi riskeille altistumista.

4.   Jos rahoitusjohdannaisten käyttö ei lisää yhteissijoitusyrityksen kokonaisriskiä, kohde-etuuteen liittyvää riskiä ei tarvitse ottaa huomioon sijoitusasteen laskemisessa.

5.   Sijoitusasteen mittausta käytettäessä kokonaisriskin laskemiseen ei tarvitse sisällyttää väliaikaisia lainajärjestelyjä, joita on toteutettu yhteissijoitusyrityksen puolesta direktiivin 2009/65/EY 83 artiklan mukaisesti.

43 artikla

Vastapuoliriski ja sijoitusten keskittäminen saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että vakioimattomista johdannaisista (OTC, ”over-the-counter-johdannaiset”) aiheutuvaan vastapuoliriskiin sovelletaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklassa asetettuja rajoja.

2.   Laskiessaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 1 kohdassa asetettujen rajojen mukaista yhteissijoitusyrityksen vastapuoliriskiä rahastoyhtiöiden on käytettävä kyseisen vastapuolen kanssa tehdyn vakioimattoman johdannaissopimuksen positiivista markkina-arvoa.

Rahastoyhtiöt voivat nettouttaa yhteissijoitusyrityksen johdannaisiin liittyvät positiot saman vastapuolen kanssa, jos ne voivat panna vastapuolen kanssa tehdyt nettoutussopimukset oikeudellisesti täytäntöön yhteissijoitusyrityksen puolesta. Nettoutus sallitaan ainoastaan vakioimattomien johdannaisten osalta saman vastapuolen kanssa eikä muiden positioiden osalta, joita yhteissijoitusyrityksellä saattaa olla saman vastapuolen kanssa.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että rahastoyhtiöt pienentävät yhteissijoitusyrityksen vastapuoliriskiä vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoissa vastaanottamalla vakuuden. Vastaanotetun vakuuden on oltava riittävän likvidi, jotta se voidaan myydä nopeasti sellaiseen hintaan, joka on lähellä sen ennen myyntiä määritettyä arvoa.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt ottavat vakuuden huomioon laskiessaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vastapuoliriskiä, kun rahastoyhtiö siirtää vakuuden vakioimattoman johdannaissopimuksen vastapuolelle yhteissijoitusyrityksen puolesta. Siirretty vakuus voidaan ottaa huomioon nettomääräisenä ainoastaan, jos rahastoyhtiöllä on mahdollisuus panna kyseisen vastapuolen kanssa tehdyt nettoutusjärjestelyt oikeudellisesti täytäntöön yhteissijoitusyrityksen puolesta.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laskevat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklassa saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin sijoittamiselle asetetut rajat sen kohde-etuusriskin perusteella, joka sijoitusasteen mittauksen mukaan syntyy rahoitusjohdannaisten käytöstä.

6.   Direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista, vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoista aiheutuvan riskin osalta jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt sisällyttävät laskelmaan johdannaissopimusten vastapuoliriskit.

3 JAKSO

Vakioimattomien johdannaisten arvonmääritysmenettelyt

44 artikla

Vakioimattomien johdannaisten arvonmääritysmenettelyt

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä todentamaan, että vakioimattomien johdannaisten yhteissijoitusyritykselle aiheuttamille riskeille määritetään käyvät arvot, jotka eivät perustu pelkästään vakioimattomien johdannaissopimusten kauppojen vastapuolten tekemiin markkinanoteerauksiin ja jotka täyttävät direktiivin 2007/16/EY 8 artiklan 4 kohdassa asetetut vaatimukset.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön järjestelyt ja menettelyt, joilla varmistetaan vakioimattomien johdannaisten yhteissijoitusyritykselle aiheuttamien riskien asianmukainen, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen arvioiminen, sekä sovellettava ja ylläpidettävä niitä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava rahastoyhtiöitä varmistamaan, että vakioimattomien johdannaisten käyvät arvot arvioidaan asianmukaisesti, tarkasti ja riippumattomasti.

Arvonmääritystä koskevien järjestelyjen ja menettelyjen on oltava kyseisten vakioimattomien johdannaisten luonteen ja monimutkaisuuden perusteella asianmukaisia ja oikeasuhteisia.

Rahastoyhtiöiden on noudatettava 5 artiklan 2 kohdassa ja 23 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa asetettuja vaatimuksia, kun vakioimattomien johdannaisten arvonmääritystä koskeviin järjestelyihin ja menettelyihin liittyy tiettyjä kolmansien osapuolten suorittamia toimia.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa riskienhallintatoiminnolle on nimettävä erityiset tehtävät ja vastuualueet.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut arvonmääritystä koskevat järjestelyt ja menettelyt on dokumentoitava asianmukaisesti.

4 JAKSO

Johdannaissopimuksia koskevien tietojen toimittaminen

45 artikla

Johdannaissopimuksia koskevat kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt toimittavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille vähintään kerran vuodessa kertomukset, joiden sisältämät tiedot antavat oikean ja riittävän kuvan kutakin rahastoyhtiön hoitamaa yhteissijoitusyritystä varten käytettyjen johdannaissopimusten tyypeistä, niiden riskeistä, määrällisistä rajoista sekä johdannaiskauppojen riskien arviointiin käytetyistä menetelmistä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen säännönmukaisuuden ja täydellisyyden ja että ne voivat tarvittaessa puuttua asiaan.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

47 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

48 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 1 päivänä kesäkuuta 2010.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

(2)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(3)  EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(5)  EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.

(6)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(7)  EUVL L 79, 20.3.2007, s. 11.

(8)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 18.


Top