Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32009L0111

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009 , direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

OJ L 302, 17.11.2009, p. 97–119 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 06 Volume 009 P. 260 - 282

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/111/oj

17.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/97


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/111/EY,

annettu 16 päivänä syyskuuta 2009,

direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Eurooppa-neuvoston ja Ecofin-neuvoston päätelmien ja tätä alaa koskevien kansainvälisten aloitteiden, kuten 2 päivänä huhtikuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen, mukaisesti tämä direktiivi on ensimmäinen tärkeä askel, jolla puututaan rahoituskriisin paljastamiin puutteisiin, ja sitä seuraa muita aloitteita, joista komissio on ilmoittanut ja jotka se esitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 julkaistussa tiedonannossaan ”Elvytys Euroopalle”.

(2)

Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (4) 3 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää sellaisten luottolaitosten erityisistä vakavaraisuusjärjestelmistä, jotka ovat kuuluneet 15 päivästä joulukuuta 1977 pysyvästi keskuslaitokseen, edellyttäen että kyseisistä järjestelmistä säädettiin kansallisessa lainsäädännössä viimeistään 15 päivänä joulukuuta 1979. Näiden määräaikojen vuoksi erityisesti ne jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 1980 tai sen jälkeen, eivät voi ottaa käyttöön tai ylläpitää tällaisia järjestelmiä samankaltaisia, niiden alueella perustettuja luottolaitosten yhteenliittymiä varten. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista poistaa kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetyt määräajat, jotta varmistettaisiin tasavertaiset kilpailuolot eri jäsenvaltioiden luottolaitosten välillä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi annettava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi tältä osin.

(3)

Hybridipääomainstrumentit ovat merkittävässä asemassa luottolaitosten jatkuvassa pääomanhallinnassa. Kyseisten instrumenttien avulla luottolaitokset voivat monipuolistaa pääomarakennettaan ja houkutella erilaisia sijoittajia. Baselin pankkivalvontakomitea hyväksyi 28 päivänä lokakuuta 1998 sopimuksen hyväksyttävyyskriteereistä ja rajoituksista, jotka koskevat tietyntyyppisten hybridipääomainstrumenttien sisällyttämistä luottolaitosten ensisijaisiin omiin varoihin.

(4)

Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa kriteerit kyseisten pääomainstrumenttien luokittelemiseksi luottolaitosten ensisijaisiin omiin varoihin ja mukauttaa direktiivin 2006/48/EY säännökset kyseiseen sopimukseen. Direktiivin 2006/48/EY liitteen XII muutokset johtuvat suoraan kyseisten kriteereiden vahvistamisesta. Direktiivin 2006/48/EY 57 a artiklassa tarkoitettuihin ensisijaisiin omiin varoihin olisi kuuluttava kaikki instrumentit, joita pidetään kansallisen lainsäädännön mukaan omana pääomana, jotka ovat selvitystilassa tasavertaisia tavallisten osakkeiden kanssa ja jotka kattavat tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä tasavertaisesti tavallisten osakkeiden kanssa. Näihin instrumentteihin olisi voitava kuulua instrumentteja, jotka antavat etuoikeuksia osingonjaossa kumuloitumattomalta perustalta edellyttäen, että ne sisältyvät pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY (5) 22 artiklan soveltamisalaan, ovat selvitystilassa tasavertaisia tavallisten osakkeiden kanssa ja kattavat tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä tasavertaisesti tavallisten osakkeiden kanssa. Direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a kohdassa tarkoitettuihin ensisijaisiin omiin varoihin olisi lisäksi kuuluttava kaikki muut instrumentit, joissa luottolaitosten lakisääteisten ehtojen mukaan otetaan huomioon sijoitusrahastojen, osuuskuntien ja vastaavien laitosten erityinen yhtiömuoto ja jotka katsotaan erityisesti tappioiden kattamisessa pääomalaadultaan tavallisia osakkeita vastaaviksi. Instrumentit, joita ei pidetä selvitystilassa tasavertaisina tavallisten osakkeiden kanssa tai jotka eivät kata tappioita toimintaa keskeyttämättä tasavertaisina tavallisten osakkeiden kanssa, kuuluvat direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen hybridien luokkaan.

(5)

On tarpeen säätää pääomainstrumentteja koskevan uuden järjestelmän erityisistä siirtymäjärjestelyistä, jotta voidaan välttää markkinahäiriöt ja säilyttää omien varojen kokonaismäärät tietyllä tasolla. Kun elpyminen on taattu, ensisijaisten omien varojen laatua on vahvistettava edelleen. Tältä osin komission olisi toimitettava 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä kertomus mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(6)

Kriisinhallintaa koskevan yhteisön kehyksen tiukentamiseksi on olennaista, että toimivaltaiset viranomaiset yhteensovittavat toimensa muiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarpeen mukaan keskuspankkien kanssa tehokkaasti pyrkimyksenään myös systeemisten riskien vähentäminen. Valvontatoimet olisi yhteensovitettava tehokkaammin, jotta pankkiryhmittymien konsolidoitua vakavaraisuusvalvontaa tehostettaisiin. Sen vuoksi olisi perustettava valvontakollegioita. Valvontakollegioiden perustaminen ei saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2006/48/EY mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Niiden perustamisen olisi tarjottava tehokkaamman yhteistyön väline, jonka turvin toimivaltaiset viranomaiset voivat päästä sopimukseen keskeisistä valvontatehtävistä. Valvontakollegioiden olisi helpotettava jatkuvasta valvonnasta huolehtimista ja kriisitilanteiden hoitamista. Konsolidointiryhmän valvojan olisi yhdessä kollegion muiden jäsenten kanssa voitava päättää järjestää kokouksia tai toimintoja, jotka koskevat muuta kuin yleistä etua, minkä vuoksi osanottajaluetteloa voidaan järkeistää tarpeen mukaan.

(7)

Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa olisi otettava tarkoituksenmukaisesti huomioon yhteisönlaajuinen ulottuvuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi harkittava asianmukaisesti tekemiensä päätösten merkitystä rahoitusjärjestelmän vakaudelle kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, tämä periaate olisi käsitettävä laajana tavoitteena edistää rahoitusjärjestelmän vakautta koko Euroopan unionissa, eikä sen tulisi oikeudellisesti sitoa toimivaltaisia viranomaisia saavutettavaan tulokseen nähden.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi pystyttävä osallistumaan kollegioihin, jotka on perustettu sellaisten luottolaitosten valvomiseksi, joiden emoyritys sijaitsee kolmannessa maassa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi tarpeen mukaan annettava ohjeita ja suosituksia lisätäkseen direktiivin 2006/48/EY mukaisten valvontakäytäntöjen lähentämistä. Jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja sääntelyn sattumanvaraisuus, joita saattaisi aiheutua eri kollegioiden soveltamien lähestymistapojen ja sääntöjen erilaisuudesta sekä jäsenvaltioiden harkintavallan käytöstä, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi laadittava kollegioiden menettelyjä ja sääntöjä koskevat ohjeet.

(9)

Direktiivin 2006/48/EY 129 artiklan 3 kohdan ei tulisi muuttaa keskinäistä vastuunjakoa toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä konsolidoidulla, alakonsolidointiryhmän ja erillisen yrityksen tasolla.

(10)

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten väliset tietovajeet saattavat osoittautua haitallisiksi vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksia olisi sen vuoksi parannettava erityisesti, jos kyseessä on kriisi, johon liittyy merkittäviä sivukonttoreita. Merkittävien sivukonttorien käsite olisi tämän vuoksi määriteltävä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava tiedot, jotka ovat olennaisia, jotta keskuspankit ja valtiovarainministeriöt voivat jatkaa tehtäviään rahoituskriisin aikana ja systeemisten riskien vähentämiseksi.

(11)

Nykyisiä valvontajärjestelyjä olisi kehitettävä edelleen. Valvontakollegiot ovat uusi tärkeä askel kohti EU:n valvontayhteistyön selkeyttämistä ja valvonnan lähentämistä.

(12)

Ryhmittymien ja holdingyhtiöiden sekä niiden tytäryritysten ja sivukonttoreiden valvonnasta huolehtivien valvontaviranomaisten välinen yhteistyö kollegioissa on kehitysvaihe kohti sääntelyn lähentämistä ja valvonnan yhtenäistämistä. Valvontaviranomaisten välinen luottamus ja niiden vastuualueiden kunnioittaminen on olennaisen tärkeää. Jos kollegion jäsenten välillä ilmenee kyseisiin erilaisiin vastuualueisiin liittyviä konflikteja, on tärkeää, että yhteisön tasolla on saatavilla puolueettomia ja riippumattomia neuvonta-, sovittelu- ja konfliktinratkaisumekanismeja.

(13)

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisi on osoittanut, että on tarpeen tutkia edelleen Euroopan unionin rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin uudistuksen tarvetta.

(14)

Komissio ilmoitti 29 päivänä lokakuuta 2008 päivätyssä tiedonannossaan ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys”, että se on asettanut Jacques de Larosièren johtaman asiantuntijatyöryhmän, jäljempänä ’de Larosièren työryhmä’, jonka tehtävänä on pohtia, miten EU:n rahoituslaitokset olisi organisoitava, jotta voidaan varmistaa niiden toiminnan vakauden valvonta ja markkinoiden asianmukainen toiminta ja lujittaa EU:n yhteistyötä rahoitusalan vakauden valvonnan alalla, selvittää, millaisia varoitusjärjestelmiä ja kriisinhallintatoimia tarvitaan, erityisesti rajat ylittävien ja useita aloja koskettavien riskien hillitsemiseksi, sekä tarkastella myös Euroopan unionin ja muiden merkittävien lainkäyttöalueiden välillä tehtävää yhteistyötä, jonka avulla voitaisiin turvata rahoitusalan vakaus maailmanlaajuisesti.

(15)

Euroopan unionin valvontakäytäntöjen ja yhteistyön lähentämisen riittävän tason saavuttaminen ja rahoitusjärjestelmän vakauden tukeminen edellyttävät ehdottomasti EU:n rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin laaja-alaisten uudistusten jatkamista, ja komission olisi esitettävä ripeästi sitä koskevia ehdotuksia ja otettava niissä asianmukaisesti huomioon de Larosièren työryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 esittämät päätelmät.

(16)

Komission olisi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja esitettävä asianmukaista lainsäädäntöä, jonka avulla voidaan puuttua valvontakäytäntöjen yhtenäistämisen jatkamista koskevissa säännöksissä havaittuihin ongelmiin, viimeistään 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä pitäen mielessä, että Euroopan unionin tason valvontajärjestelmää olisi vahvistettava 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

(17)

Vastuiden liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään voi johtaa sellaisten tappioiden mahdollisuuteen, joita ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen luottolaitoksen vakavaraisuudelle. Luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnan ja tarkastamisen olisi sen vuoksi oltava olennainen osa niiden valvontaa.

(18)

Suuria riskikeskittymiä koskeva nykyinen järjestelmä on peräisin vuodelta 1992. Sen vuoksi suuria riskikeskittymiä koskevia nykyisiä vaatimuksia, joista säädetään direktiivissä 2006/48/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/49/EY (6), olisi tarkistettava.

(19)

Koska sisämarkkinoilla toimivat luottolaitokset kilpailevat suoraan keskenään, luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvontaa ja tarkastamista koskevia keskeisiä sääntöjä olisi edelleen yhdenmukaistettava. Jäsenvaltioiden vaihtoehtoja suurten riskikeskittymien suhteen olisi vähennettävä luottolaitosten hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi.

(20)

Määriteltäessä keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän olemassaoloa ja siten yhden ainoan riskin muodostavia saamisia, on tärkeää ottaa huomioon myös ne riskit, jotka johtuvat huomattavasta yhteisestä rahoituslähteestä, jonka tarjoaa itse luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, sen rahoitusryhmittymä tai siihen sidossuhteessa olevat osapuolet.

(21)

Vaikka on suotavaa, että vastuuarvon laskenta perustuu vähimmäispääomavaatimusta varten laadittuun vastuuarvoon, on aiheellista vahvistaa suurten riskikeskittymien valvontaa koskevat säännöt soveltamatta riskipainoja tai riskiryhmiä. Lisäksi todettakoon, että vakavaraisuusjärjestelmässä sovelletut luottoriskin vähentämistekniikat suunniteltiin olettaen, että luottoriski on hyvin hajautunut. Kun kyseessä ovat suuret riskikeskittymät ja näin ollen yhteen riskikohteeseen perustuva keskittymäriski, luottoriski ei ole hyvin hajautunut. Näiden tekniikoiden vaikutusten osalta olisi sen vuoksi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen. Tässä yhteydessä on tarpeen säätää luottosuojan tehokkaasta toteuttamisesta suurten riskikeskittymien ollessa kyseessä.

(22)

Koska luottolaitokselta tai sijoituspalveluyritykseltä olevan saamisen aiheuttama tappio voi olla yhtä ankara kuin mistä tahansa muusta saamisesta aiheutuva tappio, tällaisia saamisia olisi kohdeltava kuin mitä tahansa muita saamisia ja niistä olisi ilmoitettava samaan tapaan. Vaihtoehtoinen määrällinen rajoitus on kuitenkin otettu käyttöön, jotta kyseisestä lähestymistavasta ei aiheutuisi suhteetonta vaikutusta pienempiin laitoksiin. Rahoitusmarkkinoiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin sujuvan toiminnan mahdollistamiseksi ulkopuolelle jätetään lisäksi hyvin lyhytaikaiset saamiset, jotka liittyvät maksujen välitykseen, mukaan luettuina asiakkaille tarjotut maksu-, selvitys- ja säilytyspalvelut. Nämä palvelut kattavat muun muassa käteismaksujen selvityksen ja vastaavat selvityksen mahdollistavat toimenpiteet. Tähän liittyviä saamisia ovat muun muassa saamiset, jotka eivät ehkä ole ennustettavissa eivätkä siten ole luottolaitoksen täydessä hallinnassa, kuten pankkien välisillä tileillä olevat saldot, jotka aiheutuvat asiakkaiden maksuista, mukaan luettuina hyvitetyt tai veloitetut maksut ja korot, sekä muista asiakkaiden palveluihin liittyvistä maksuista, samoin kuin annetut tai vastaanotetut vakuudet.

(23)

Ulkoisiin luottoluokituslaitoksiin liittyvien direktiivin 2006/48/EY säännösten olisi vastattava luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1060/2009 (7). Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi erityisesti tarkistettava ulkoisten luottoluokituslaitosten hyväksymistä koskevia ohjeitaan, jotta vältetään päällekkäinen työ ja vähennetään hyväksymismenettelyn aiheuttamaa rasitetta, kun ulkoinen luottoluokituslaitos rekisteröidään luottoluokituslaitokseksi yhteisön tasolla.

(24)

On tärkeää poistaa epäsuhta, joka vallitsee lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusinstrumenteiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat tai järjestäjät) ja näihin arvopapereihin tai instrumentteihin sijoittavien yritysten (sijoittajat) etujen välillä. On myös tärkeää, että alullepanijan tai järjestäjän edut ja sijoittajien edut ovat yhtenevät. Tämän saavuttamiseksi alullepanijalla tai järjestäjällä olisi säilyttävä merkittävä osuus kohde-etuudesta. Sen vuoksi on tärkeää, että alullepanijat tai järjestäjät kantavat osan kyseisiin lainoihin liittyvistä riskeistä aiheutuvasta vastuusta. Yleisesti ottaen arvopaperistamistransaktioita ei pitäisi strukturoida niin, että vältetään säilyttämisvaatimuksen soveltamista, eritoten palkkio- tai preemiorakenteen taikka molempien avulla. Kyseistä riskin säilyttämistä olisi voitava soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa voidaan soveltaa arvopaperistamisen taloudellista sisältöä direktiivin 2006/48/EY määritelmän mukaisesti, riippumatta siitä, mitä oikeudellisia rakenteita tai välineitä tämän taloudellisen sisällön saavuttamiseksi käytetään. Erityisesti jos luottoriski siirretään arvopaperistamisella, sijoittajien olisi tehtävä päätöksensä vasta pohdittuaan asiaa perusteellisesti, mihin ne tarvitsevat riittävät arvopaperistamista koskevat tiedot.

(25)

Näiden rakenteiden mahdollista epäsuhtaa korjaavien toimenpiteiden on oltava yhtenäisiä ja johdonmukaisia kaikessa asiaankuuluvassa rahoitusalan sääntelyssä. Komission olisi esitettävä aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia tämän yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Säilyttämisvaatimuksia ei tulisi soveltaa moninkertaisesti. Mihin tahansa arvopaperistamiseen riittää, että ainoastaan joko alullepanijaan, järjestäjään tai alkuperäiseen luotonantajaan sovelletaan säilyttämisvaatimusta. Samoin jos arvopaperistamistransaktiot sisältävät muita arvopaperistamisia kuin kohde-etuuden, säilyttämisvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan investoinnin kohteena olevaan arvopaperistamiseen. Säilyttämisvaatimusta ei vastaavasti tulisi soveltaa ostettuihin saamisiin, jos ne ovat peräisin yritystoiminnasta, jossa ne siirretään tai myydään alikurssiin kyseisen toiminnan rahoittamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava riskipainoa suhteessa arvopaperistamiseen liittyvien asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämiseen sellaisten toimintatapojen ja menettelyjen merkityksellisten rikkomusten osalta, joilla on merkitystä asiaan liittyvien riskien analysoinnissa.

(26)

G20-maiden johtajat vaativat rahoitusjärjestelmän vahvistamisesta 2 päivänä huhtikuuta 2009 antamassaan julistuksessa Baselin pankkivalvontakomiteaa ja viranomaisia tarkastelemaan asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden ja määrällisten säilyttämisvaatimusten käyttöönottoa arvopaperistamisessa vuoteen 2010 mennessä. Tämän kansainvälisen kehityksen valossa ja arvopaperistamismarkkinoista johtuvien systeemisten riskien vähentämiseksi komission olisi päätettävä ennen vuoden 2009 loppua ja Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa kuultuaan, olisiko säilyttämisvaatimusten lisäämistä ehdotettava ja saavutetaanko säilyttämisvaatimusten laskentamenetelmillä tavoite alullepanijan tai järjestäjän etujen ja sijoittajien etujen paremmasta yhteneväisyydestä.

(27)

Asianmukaista huolellisuutta olisi noudatettava, jotta arvopaperistetuista omaisuuseristä sekä kaupankäyntivarastolle että sen ulkopuolella aiheutuvia riskejä voidaan arvioida asianmukaisella tavalla. Lisäksi asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden olisi oltava oikeasuhteisia. Asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyjen olisi osaltaan lisättävä luottamusta alullepanijoiden, järjestäjien ja sijoittajien välillä. Näin ollen on toivottavaa, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin liittyvät tiedot julkistetaan asiaankuuluvasti.

(28)

Jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävästi henkilöstöä ja resursseja, jotta ne voivat täyttää direktiivin 2006/48/EY mukaiset valvontavelvoitteensa, ja että luottolaitosten valvontaan kyseisen direktiivin mukaisesti osallistuvilla työntekijöillä on riittävästi tietoa ja kokemusta hoitamistaan tehtävistä.

(29)

Direktiivin 2006/48/EY liitettä III olisi mukautettava tiettyjen säännösten selkeyttämiseksi, jotta valvontakäytäntöjen lähentäminen tehostuu.

(30)

Viimeaikainen markkinakehitys on korostanut, että likviditeetin riskinhallinta on luottolaitosten ja niiden sivukonttoreiden vakauden keskeinen tekijä. Direktiivin 2006/48/EY liitteessä V ja XI säädettyjä kriteerejä olisi tiukennettava, jotta kyseiset määräykset voitaisiin mukauttaa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean ja Baselin pankkivalvontakomitean tekemään työhön.

(31)

Direktiivin 2006/48/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(32)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiivin 2006/48/EY liitettä III rahoitusmarkkinoilla tai yhteisön lainsäädännön huomioon ottavissa tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen taikka valvontakäytäntöjen lähentämisen huomioon ottamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin 2006/48/EY muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(33)

Rahoituskriisi on osoittanut, että on tarpeen parantaa makrotalouden vakauden valvontaan liittyvien ongelmien – makrotalouspolitiikan ja rahoitusjärjestelmän sääntelyn rajapinnassa sijaitsevien ongelmien – analyysia ja niiden ratkaisuja. Tässä yhteydessä on tutkittava muun muassa seuraavia seikkoja: toimenpiteitä, jotka lieventävät suhdannekierron nousu- ja laskuvaiheita, mukaan lukien luottolaitosten tarve koota hyvinä aikoina suhdannepuskureita, joita voidaan käyttää laskusuhdanteen aikana, ja näihin voi sisältyä mahdollisuus koota lisävarantoja, ”suhdannevarauksia”, ja mahdollisuus vähentää pääomapuskureita vaikeina aikoina ja siten varmistaa pääoman riittävä saatavuus koko suhdannekierron aikana; perusteluja direktiivin 2006/48/EY mukaisten pääomavaatimusten laskennalle; lisätoimenpiteitä luottolaitoksia koskeville riskiperusteisille vaatimuksille, jotta rajoitetaan pankkijärjestelmän velkaantuneisuuden lisääntymistä.

(34)

Komission olisi sen vuoksi 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä arvioitava direktiiviä 2006/48/EY kokonaisuudessaan kyseisten tekijöiden ottamiseksi huomioon sekä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja mahdolliset ehdotukset.

(35)

Rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi komission olisi laadittava arvio ja kertomus toimenpiteistä, joilla lisätään sopimusmarkkinoiden avoimuutta, lievennetään vastapuoliriskejä ja yleisesti vähennetään kokonaisriskejä, muun muassa edellyttämällä luottoriskinvaihtosopimusten selvitystä keskusvastapuolen kautta. Olisi kannustettava sellaisten keskusvastapuolien perustamiseen ja kehittämiseen Euroopan unionissa, joihin sovelletaan korkeita toiminta- ja vakavaraisuusstandardeja. Komission olisi toimitettava kertomuksensa ja mahdolliset ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen tarvittaessa huomioon samansuuntaiset kansainväliset aloitteet.

(36)

Komission olisi laadittava arvio ja kertomus direktiivin 2006/48/EY 113 artiklan 4 kohdan soveltamisesta, myös siitä, olisiko vapautuksiin sovellettava kansallista harkintavaltaa. Komission olisi toimitettava tämä kertomus mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vapautukset ja vaihtoehdot olisi kumottava, jos niiden jatkamiselle ei voida osoittaa olevan tarvetta, yhtenäisten ja yhdenmukaisten sääntöjen aikaansaamiseksi kaikkialla yhteisössä.

(37)

Riskinarvioinnissa olisi otettava huomioon mikroluottojen erityispiirteet, ja mikroluottojen kehittämistä olisi edistettävä. Mikroluottojen vähäisen kehittämisasteen vuoksi olisi myös edistettävä sopivien luokitusjärjestelmien, kuten mikroluottotoiminnan riskeihin mukautettujen standardiluokitusjärjestelmien, kehittämistä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että mikroluottotoiminnan vakavaraisuusvalvonta ja sitä koskeva sääntely olisi oikeasuhteista.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista sekä luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaa koskevien sääntöjen vahvistamista, joka edellyttää useiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tällä hetkellä sisältyvien lukuisten erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Neuvoston olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti kannustettava jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(40)

Sen vuoksi direktiivejä 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY (10) olisi muutettava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2006/48/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2006/48/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:

”1.   Yksi tai useampi luottolaitos, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja kuuluu pysyvästi niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, voidaan vapauttaa 7 artiklan ja 11 artiklan 1 kohdan edellytyksistä, jos kansallisessa lainsäädännössä on säädetty, että:”.

b)

Kumotaan toinen ja kolmas alakohta.

2)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6)

’laitoksella’ tarkoitetaan V osaston 2 luvun 2, 3 ja 5 jaksossa direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyjä laitoksia;”.

b)

Korvataan 45 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka eivät harjoita toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa a alakohdan mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia ongelmia, erityisesti rahoitus- tai maksuvaikeuksia, niin toisella tai kaikilla muilla on todennäköisesti myös rahoitus- tai maksuvaikeuksia;”.

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”48)

’konsolidointiryhmän valvojalla’ tarkoitetaan toimivaltaista viranomaista, joka vastaa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta.”

3)

Lisätään 40 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten velvollisuuksiensa hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevan tiedon pohjalta.”

4)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”42 a artikla

1.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun 129 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että luottolaitoksen sivukonttori katsotaan merkittäväksi.

Pyynnössä on esitettävä perusteet sivukonttorin katsomiselle merkittäväksi erityisesti seuraavilta osin:

a)

ylittääkö luottolaitoksen sivukonttorin markkinaosuus talletuksilla mitattuna 2 prosenttia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

b)

luottolaitoksen toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen todennäköinen vaikutus vastaanottavan jäsenvaltion maksuvalmiuteen sekä maksu- ja selvitysjärjestelmiin; ja

c)

sivukonttorin koko ja merkitys asiakasmäärällä mitattuna vastaanottavan jäsenvaltion pankki- tai rahoitusjärjestelmässä.

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä konsolidointiryhmän valvojan, kun 129 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, on tehtävä kaikkensa, jotta voidaan saavuttaa yhteinen päätös sivukonttorin nimeämisestä merkittäväksi.

Jos yhteistä päätöstä ei saavuteta kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä oma päätöksensä siitä, onko sivukonttori merkittävä, seuraavien kahden kuukauden kuluessa. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.

Kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetut päätökset on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kyseisiä päätöksiä lopullisina ja sovellettava niitä.

Jonkin sivukonttorin nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

2.   Jos sivukonttorin merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 132 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 129 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin luottolaitoksessa, sen on mahdollisimman pian varoitettava 49 artiklan neljännessä kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia.

3.   Jos 131 a artiklaa ei sovelleta, sellaista luottolaitosta, jolla on merkittäviä sivukonttoreita muissa jäsenvaltioissa, valvovien toimivaltaisten viranomaisten on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan ja 42 artiklan mukaista yhteistyötä. Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelyihin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

42 b artikla

1.   Tehtäviään hoitaessaan toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean toimintaan;

b)

toimivaltaiset viranomaiset noudattavat Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean hyväksymiä ohjeita, suosituksia, standardeja ja muita toimenpiteitä ja jos eivät noudata niitä, esittävät noudattamatta jättämiselle perustelut;

c)

toimivaltaisille viranomaisille annetut kansalliset valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean jäseninä tai tämän direktiivin mukaisia tehtäviä.

2.   Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomus valvonnan lähentämisessä tapahtuneesta edistyksestä joka vuosi 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen.”

5)

Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluville keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaaville muille toimielimille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen;”.

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”Jäljempänä 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat tietoja Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluville keskuspankeille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen.”

6)

Lisätään 50 artiklaan kohta seuraavasti:

”Jäljempänä 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset antavat tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuille laitoksille kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa niille merkitykselliset tiedot.”

7)

Muutetaan 57 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)

direktiivin 86/635/ETY 22 artiklan mukainen pääoma siinä määrin kuin se on maksettu, sekä ylikurssitilillä olevat varat, kun pääoma kattaa tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä ja sijoittuu konkurssissa tai selvitystilassa kaikkien muiden saamisten jälkeen;”.

b)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”ca)

muut kuin a alakohdassa tarkoitetut instrumentit, jotka täyttävät 63 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdassa ja 63 a artiklassa säädetyt edellytykset;”.

c)

Korvataan kolmas kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on sallittava b alakohtaa sovellettaessa, että kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneet voitot voidaan ottaa mukaan ennen niitä koskevaa muodollista päätöstä vain, jos tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt ovat vahvistaneet nämä voitot ja jos toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla on osoitettu, että niiden määrä on arvostettu direktiivin 86/635/ETY periaatteiden mukaisesti ja niistä on vähennetty kaikki odotettavissa olevat kulut tai osingot.”

8)

Korvataan 61 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Edellä 57 artiklan a–h alakohdassa määriteltyyn omien varojen käsitteeseen sisältyvät kaikki sallitut erät ja näiden määrät. Jäsenvaltiot voivat päättää kyseisten erien käytöstä ja muiden kuin 57 artiklan i–r alakohdassa lueteltujen erien vähentämisestä.”

9)

Lisätään 63 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien on täytettävä tämän artiklan a, c, d ja e alakohdassa säädetyt edellytykset.”

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”63 a artikla

1.   Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien on täytettävä tämän artiklan 2–5 kohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Instrumenttien on oltava eräpäivättömiä tai niiden alkuperäisen maturiteetin on oltava vähintään 30 vuotta. Kyseiset instrumentit voivat sisältää yhden tai useamman yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavaltaan perustuvan osto-option, mutta ne saa lunastaa vasta viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä. Jos eräpäivättömiä instrumentteja koskevissa määräyksissä määrätään toimivaltaisten viranomaisten määrittämästä luottolaitokselle tarjotusta kohtuullisesta kannustimesta takaisinlunastamiseen, tällainen kannustin voi toteutua vasta 10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä. Eräpäivättyjä instrumentteja koskevissa määräyksissä ei saa olla muita kannustimia takaisinlunastamiseen kuin eräpäivä.

Eräpäivätyt ja eräpäiväämättömät instrumentit voidaan ostaa takaisin tai lunastaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten etukäteissuostumuksella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan edellyttäen, että pyyntö tehdään luottolaitoksen aloitteesta ja ettei luottolaitoksen rahoitus- tai vakavaraisuusedellytyksiin kohdistu aiheettomia vaikutuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitoksia korvaamaan instrumentin 57 artiklan a tai c a alakohdassa tarkoitetuilla saman- tai parempilaatuisilla erillä.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava eräpäivättyjen instrumenttien lunastuksen keskeyttämistä, jos luottolaitos ei täytä 75 artiklassa säädettyjä pääomavaatimuksia, ja ne voivat vaatia keskeyttämistä muulloin luottolaitosten rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää milloin tahansa luvan eräpäivättyjen tai eräpäiväämättömien instrumenttien varhaiseen lunastukseen, jos näiden instrumenttien verotuskohtelussa tai sääntelyyn pohjautuvassa luokituksessa tapahtuu muutos, joka ei ollut ennakoitavissa liikkeeseenlaskupäivänä.

3.   Instrumenttia koskevien määräysten on mahdollistettava se, että luottolaitos peruuttaa tarvittaessa koron- tai osingonmaksun rajoittamattomaksi ajaksi kumuloitumattomalta perustalta.

Luottolaitoksen on kuitenkin peruttava tällaiset maksut, jos se ei täytä 75 artiklassa säädettyjä pääomavaatimuksia.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia tällaisten maksujen peruuttamista luottolaitoksen rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella. Mikään tällainen peruuttaminen ei vaikuta luottolaitoksen oikeuteen korvata koron- tai osingonmaksu maksuna, joka suoritetaan 57 artiklan a alakohdassa tarkoitetun instrumentin muodossa, edellyttäen että tällainen mekanismi mahdollistaa sen, että luottolaitos säilyttää taloudelliset resurssinsa. Tällaiseen korvaamiseen voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia erityisedellytyksiä.

4.   Instrumenttia koskevissa määräyksissä on määrättävä, että pääoma, maksamaton korko tai osinko on käytettävissä tappioiden kattamiseen eikä saa estää luottolaitoksen pääomapohjan vahvistamista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean 6 kohdan mukaisesti laatimien asianmukaisten menettelyjen kautta.

5.   Jos luottolaitos joutuu konkurssiin tai selvitystilaan, instrumenttien on sijoituttava 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erien jälkeen.

6.   Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet tämän artiklan 1 kohdassa ja 57 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja instrumentteja koskevien valvontakäytäntöjen lähentämiseksi, ja sen on seurattava niiden soveltamista. Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä tämän artiklan soveltamista ja antaa asiasta kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle omien varojen laadun varmistamiseksi.”

11)

Korvataan 65 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

kaikkia direktiivin 83/349/ETY 21 artiklassa tarkoitettuja vähemmistöosuuksia, kun käytetään globaali-integraatiomenetelmää. Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen mahdollisten instrumenttien, jotka johtavat vähemmistöosakkuuksiin, on täytettävä 63 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdassa sekä 63 a ja 66 artiklassa säädetyt edellytykset.”

12)

Muutetaan 66 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Edellä 57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettuihin eriin sovelletaan seuraavia rajoituksia:

a)

57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä saa olla enintään 100 prosenttia kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät; ja

b)

57 artiklan g–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä saa olla enintään 50 prosenttia kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät.

1 a.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, 57 artiklan c a alakohdan erien kokonaismäärään sovelletaan seuraavia rajoituksia:

a)

instrumenttien, jotka on kriisitilanteessa muutettava ja jotka voidaan milloin tahansa muuttaa toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta liikkeeseenlaskijan rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella 57 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi eriksi ennalta määritellyissä rajoissa, kokonaismäärä saa olla enintään 50 prosenttia 57 artiklan.

b)

a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät;

c)

tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa rajoissa eräpäivätyt instrumentit ja muut mahdolliset instrumentit, joita koskevissa määräyksissä määrätään luottolaitokselle tarjottavasta kannustimesta takaisinlunastukseen, saavat olla enintään 15 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät;

d)

niiden erien määrään, joka ylittää a, b ja c alakohdassa säädetyt rajat, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä rajaa.

2.   Edellä 57 artiklan l–r alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on vähennettävä puoliksi kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä, josta on vähennetty i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät, ja puoliksi kyseisen artiklan d–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä rajoituksia on sovellettu. Jos puolet 57 artiklan l–r alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä ylittää kyseisen artiklan d–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärän, ylijäävä osa vähennetään kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä, josta on vähennetty i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät. Edellä 57 artiklan r alakohdassa tarkoitettuja eriä ei vähennetä, jos ne on sisällytetty 75 artiklaa sovellettaessa laskettuun riskipainotettujen saamisten yhteismäärään liitteessä IX olevassa 4 osassa tarkoitetulla tavalla.”

b)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille luvan ylittää 1 ja 1 a kohdassa säädetyt rajoitukset väliaikaisesti kriisitilanteissa.”

13)

Korvataan V osaston 2 luvun 2 jakson 2 alajakson alaotsikko ”Vaatimusten laskeminen” alaotsikolla ”Laskenta- ja ilmoitusvaatimukset”.

14)

Lisätään 74 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaisten viranomaisten on kyseisten luottolaitosten laskelmien toimittamisessa sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2012 alkaen raportoinnin yhtenäistä muotoa, jaksoja ja määräpäiviä. Tämän helpottamiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea laatii suuntaviivat raportoinnin yhtenäisen muodon käyttöönottamisesta yhteisössä ennen 1 päivää tammikuuta 2012. Raportointimuotojen on oltava oikeasuhteisia luottolaitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.”

15)

Korvataan 81 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa 80 artiklan soveltamista varten hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan luottoluokituslaitokset, joiden luokitteluprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset ja joiden laatimat luokitukset täyttävät luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon liitteessä VI olevassa 2 osassa asetetut tekniset vaatimukset. Kun ulkoinen luottoluokituslaitos rekisteröidään luottoluokituslaitokseksi luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (11) mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, että sen luokitteluprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset.

16)

Muutetaan 87 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 11 kohta seuraavasti:

”11.   Jos yhteissijoitusyrityksessä olevat saamiset täyttävät liitteessä VI olevan 1 osan 77 ja 78 kohdan kriteerit ja luottolaitoksella on tiedot kaikista yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista tai osasta niitä, luottolaitoksen on otettava nämä vastuut huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja ennakoidun tappion määrää tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien mukaan. Jäljempänä olevaa 12 kohtaa sovelletaan siihen osaan yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, josta luottolaitoksella ei ole tietoja tai josta sillä ei kohtuudella voida olettaa olevan tietoja. Kyseistä 12 kohtaa sovelletaan erityisesti, jos luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä ottaa nämä vastuut huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja ennakoidun tappion määrää tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien mukaan.

Jos luottolaitos ei täytä edellytyksiä tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi kaikkien yhteissijoitusyrityksen suojattavien vastuiden tai niiden osien osalta, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja odotetun tappion määrä on laskettava seuraavien menetelmien mukaan:

a)

edellä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdan mukaista menetelmää;

b)

kaikkiin muihin suojattaviin vastuisiin sovelletaan 78–83 artiklassa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:

i)

vastuiden, joihin sovelletaan luokittelemattomien vastuiden erityistä riskipainoa tai luottoluokkaa, joka antaa tietylle vastuuryhmälle korkeimman riskipainon, riskipaino on kerrottava kertoimella 2, mutta se ei saa ylittää 1 250:tä prosenttia;

ii)

kaikkien muiden vastuiden riskipaino on kerrottava kertoimella 1,1 ja vähimmäismäärän on oltava 5 prosenttia.

Jos luottolaitos ei a alakohdan soveltamiseksi pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, sen on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita. Jos nämä vastuut yhdessä luottolaitoksella tässä vastuuryhmässä olevien välittömien vastuiden kanssa eivät ole merkittäviä 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 89 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, sanotun vaikuttamatta 154 artiklan 6 kohdan soveltamiseen.”

b)

Korvataan 12 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa kuvaillun menetelmän vaihtoehtona luottolaitokset voivat laskea itse tai antaa kolmannen tehtäväksi laskea ja ilmoittaa – edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin oikeellisuus on asianmukaisesti varmistettu – keskimääräisen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän, joka perustuu yhteissijoitusyrityksen suojattaviin vastuisiin ja joka lasketaan 11 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien mukaisesti.”

17)

Korvataan 89 artiklan 1 kohdan d alakohdassa johdantokappale seuraavasti:

”d)

jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallintoon ja hallintoelimiin liittyviin vastuisiin seuraavin edellytyksin:”.

18)

Korvataan 97 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ulkoisen luokituslaitoksen tämän artiklan 1 kohdan mukaiseksi hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan silloin, kun kyseinen luottoluokituslaitos täyttää 81 artiklassa asetetut vaatimukset ja liitteessä VI olevan 2 osan tekniset vaatimukset ja kun se voi osoittaa toimintansa olevan yleisesti tunnettua arvopaperistamisen alalla. Kun ulkoinen luottoluokituslaitos on rekisteröity luottoluokituslaitokseksi asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on katsottava, että sen luokitteluprosessin objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset täyttyvät.”

19)

Muutetaan 106 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Vastuisiin ei saa sisältyä mitään seuraavista

a)

kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista, vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti maksuselvittelyn aikana kahden arkipäivän kuluessa maksusta;

b)

kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista, vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti selvitysjärjestelyjen aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin;

c)

kun on kyse asiakkaille tarjotuista maksujen välityspalveluista, mukaan luettuina maksupalvelujen toteuttaminen, selvitykset kaikissa valuutoissa ja kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, tai rahoitusvälineiden selvitys- ja säilytyspalveluista, rahoituksen myöhästyminen ja muut asiakkaan toiminnasta aiheutuvat vastuut, jotka eivät kestä seuraavaa pankkipäivää pidempään; tai

d)

kun on kyse maksujen välityspalveluista, mukaan luettuna maksupalvelujen toteuttaminen, selvitykset kaikissa valuutoissa ja kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, päivänsisäiset vastuut laitoksille, jotka tuottavat näitä palveluja.

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on annettava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi c ja d alakohdassa säädettyjen vapautusten soveltamisessa.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Kun kyseessä ovat 79 artiklan 1 kohdan m, o ja p alakohdassa tarkoitetut vastuut ja kun vastuu johtuu suojattavasta omaisuuserästä, luottolaitoksen on keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän olemassaolon määrittämiseksi arvioitava järjestelmää tai sen suojattavia vastuita taikka molempia. Tässä tarkoituksessa luottolaitoksen on arvioitava transaktiorakenteen taloudellinen sisältö ja rakenteelle ominaiset riskit.”

20)

Korvataan 107 artikla seuraavasti:

”107 artikla

Laskettaessa vastuiden arvoa tämän jakson soveltamiseksi ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan myös jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivukonttorit, joka täyttää luottolaitoksen määritelmän ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa.”

21)

Korvataan 110 artikla seuraavasti:

”110 artikla

1.   Luottolaitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot kaikista suurista riskikeskittymistä, mukaan lukien 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta vapautetut suuret riskikeskittymät:

a)

sellaisen asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän tunnistetiedot, jonka osalta luottolaitoksella on suuri riskikeskittymä;

b)

tarvittaessa vastuuarvo ennen kuin huomioon on otettu luottoriskin vähentäminen;

c)

mahdollisesti käytetyn vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan tyyppi;

d)

vastuuarvo sen jälkeen kun huomioon on otettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laskettu luottoriskin vähentäminen.

Jos luottolaitokseen sovelletaan 84–89 artiklaa, toimivaltaisten viranomaisten käyttöön on annettava luottolaitoksen 20 suurinta riskikeskittymää konsolidoidulla tasolla, lukuun ottamatta suuria riskikeskittymiä, jotka on vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ilmoitukset on tehtävä vähintään kahdesti vuodessa. Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2012 raportoinnin yhtenäistä muotoa, jaksoja ja määräpäiviä. Tämän helpottamiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea laatii suuntaviivat raportoinnin yhtenäisen muodon käyttöönottamiseksi yhteisössä ennen 1 päivää tammikuuta 2012. Raportointimuotojen on oltava oikeasuhteisia luottolaitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitokset analysoivat mahdollisimman kattavasti vastuunsa vakuuden liikkeeseenlaskijoille, takauksen luonteisen luottosuojan ja 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti omaisuuserän suojan tarjoajille mahdollisten keskittymien varalta ja toteuttavat tarvittaessa toimia tai ilmoittavat merkittävistä löydöistä toimivaltaiselle viranomaiselle.”

22)

Muutetaan 111 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Sen jälkeen kun huomioon on otettu 112–117 artiklan mukainen luottoriskin vähentäminen, luottolaitoksen vastuu, joka liittyy johonkin asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään, ei saa ylittää arvoltaan 25:tä prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

Jos asiakas on laitos tai jos keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään kuuluu yksi tai useampi laitos, tämä arvo ei saa ylittää 25:tä prosenttia luottolaitoksen omista varoista tai 150 miljoonaa euroa sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi, edellyttäen että kaikkiin sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin, jotka eivät ole laitoksia, liittyvien vastuuarvojen summa – sen jälkeen kun huomioon on otettu 112–117 artiklan mukainen luottoriskin vähentäminen – on enintään 25 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

Jos 150 miljoonan euron määrä on enemmän kuin 25 prosenttia luottolaitoksen omista varoista, vastuuarvo – sen jälkeen kun huomioon on otettu 112–117 artiklan mukainen luottoriskin vähentämisen vaikutus – ei saa ylittää kohtuullista ylärajaa luottolaitoksen omiin varoihin nähden. Luottolaitosten on määriteltävä tämä yläraja liitteessä V olevassa 7 kohdassa esitettyjen politiikkojen ja menettelyjen mukaisesti keskittymäriskin hallitsemiseksi ja valvomiseksi, ja se saa olla korkeintaan 100 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa rajan, joka on alle 150 miljoonaa euroa, ja niiden on ilmoitettava siitä komissiolle.”

b)

Kumotaan 2 ja 3 kohta.

c)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Luottolaitoksen on koko ajan noudatettava sovellettavaa 1 kohdassa säädettyä ylärajaa. Jos vastuut poikkeuksellisesti ylittävät tämän ylärajan, vastuuarvosta on ilmoitettava viipymättä toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat perustelluissa tapauksissa myöntää luottolaitoksille määräajan, jossa luottolaitoksen on ryhdyttävä noudattamaan ylärajaa.

Jos sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettua 150 miljoonan euron määrää, toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että luottolaitoksen 100 prosentin yläraja omiin varoihin nähden voi ylittyä.”

23)

Muutetaan 112 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, jos vastikkeellinen tai takauksen luonteinen luottosuoja on hyväksytty 113–117 artiklan nojalla, edellytyksenä on, että 90–93 artiklassa asetetut hyväksymisperusteet ja muut vähimmäisvaatimukset täytetään.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”4.   Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitoksen ei pidä ottaa huomioon liitteessä VIII olevan 1 osan 20, 21 ja 22 kohtaa, jollei tätä sallita 115 artiklan nojalla.”

24)

Muutetaan 113 artikla seuraavasti:

a)

Kumotaan 1 ja 2 kohta.

b)

Muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan johdantolause seuraavasti:

”3.   Seuraavat vastuut vapautetaan 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta:”.

ii)

Korvataan e ja f alakohta seuraavasti:

”e)

varat, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla, ja muut näihin alue- tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

f)

vastuut, jotka liittyvät 80 artiklan 7 tai 8 kohdassa tarkoitettuihin vastapuoliin, jos niihin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla; vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään saamisina kolmansilta osapuolilta riippumatta siitä, onko vastuut vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;”.

iii)

Korvataan i alakohta seuraavasti:

”i)

käyttämättömiin luottojärjestelyihin perustuvat vastuut, jotka luokitellaan liitteessä II tarkoitetuiksi taseen ulkopuolisiksi eriksi, joiden riski on alhainen, edellyttäen, että asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan järjestelyä voidaan käyttää vain sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta 111 artiklan 1 kohdan mukaisen rajoituksen ylitystä.”

iv)

Kumotaan j–t alakohta.

v)

Kumotaan kolmas, neljäs ja viides alakohta.

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltiot voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta, kun kyse on seuraavista vastuista:

a)

liitteessä VI olevan 1 osan 68, 69 ja 70 kohdan soveltamisalaan kuuluvat katetut joukkolainat;

b)

varat, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa 78–83 artiklan nojalla, ja muut näihin alue- tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

c)

sen estämättä, mitä tämän artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetään, ne luottolaitoksen vastuut, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, jotka liittyvät sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin ja sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse luottolaitos on tämän direktiivin tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti; vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään saamisina kolmansilta osapuolilta riippumatta siitä, onko vastuut vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;

d)

varat, jotka ovat saamisia ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, myös osakkuuksia tai muita omistusosuuksia, sellaisilta alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään luottolaitos on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä;

e)

varat, jotka ovat sellaisten luottolaitosten saamisia luottolaitoksilta ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, joiden toiminta ei perustu kilpailuun, jotka lakisääteisten ohjelmien tai yhtiöjärjestyksensä nojalla edistävät tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa ja joita koskee valtion valvonta jossain muodossa ja lainojen käyttörajoitukset, edellyttäen, että asianomaiset vastuut perustuvat sellaisiin lainoihin, jotka siirretään tuensaajille muiden luottolaitosten välityksellä;

f)

varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja, kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään eivätkä ole merkittävän kaupankäyntivaluutan määräisiä;

g)

varat, jotka ovat kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskuspankeilta niissä pidettävien vähimmäisvarantojen;

h)

varat, jotka ovat kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskushallinnoilta valtion arvopapereissa säilytettävien lakisääteisten maksuvalmiusvaatimusten muodossa, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan valitun luottoluokituslaitoksen näille keskushallinnoille antama luottoluokitus on sijoitusluokka;

i)

50 prosenttia liitteessä II tarkoitetuista taseen ulkopuolisista rembursseista, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja taseen ulkopuolisista käyttämättömistä luottojärjestelyistä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella 80 prosenttia muista kuin myönnetyille luotoille annetuista takauksista, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja jotka ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, jotka ovat luottolaitoksia;

j)

lakisääteisesti vaadittavat takaukset, joita käytetään silloin, kun asunto-obligaatioita liikkeeseen laskemalla rahoitettu kiinnitysluotto maksetaan kiinnitysluoton ottajalle ennen kiinnitysluoton lopullista rekisteröintiä maarekisteriin, edellyttäen, ettei takausta käytetä riskin vähentämiseen riskipainotettujen varojen laskennassa.”

25)

Muutetaan 114 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi luottolaitos voi käyttää 90–93 artiklan nojalla laskettua täysin mukautettua vastuuarvoa, jossa on otettu huomioon luottoriskin vähentämistekniikka, volatiliteettikorjaukset ja juoksuaikojen erot (E*).”

b)

Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, sellaiselle luottolaitokselle, joka saa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84–89 artiklan mukaisesti, annetaan lupa hyväksyä tällaiset vaikutukset laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että luottolaitos arvioi rahoitusvakuuksien vaikutuksia vastuisiinsa erillään muista LGD-estimaatin kannalta merkityksellisistä seikoista.”

ii)

Korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Luottolaitokset, joilla on lupa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84–89 artiklan mukaisesti ja jotka eivät laske vastuidensa arvoa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, voivat käyttää rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tai 117 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menetelmää vastuiden arvon laskemiseen.”

c)

Muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Luottolaitoksen, joka käyttää rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tai jolle on annettu lupa käyttää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää vastuiden arvon laskemiseen 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi, on suoritettava säännöllisesti stressitestejä luottoriskikeskittymille, myös vastaanotettujen vakuuksien realisointiarvon osalta.”

ii)

Korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Jos stressitesti osoittaa, että vastaanotetun vakuuden realisointiarvo on alhaisempi kuin on sallittua käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tai tapauksen mukaan tämän artiklan 2 kohdassa kuvailtua menetelmää, hyväksyttävää vakuuden arvoa on alennettava vastaavasti laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.”

iii)

Korvataan viidennen alakohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

toimintalinjat ja menettelyt sellaisen tilanteen varalta, jolloin vakuuden realisointiarvo on stressitestin mukaan matalampi kuin on otettu huomioon käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tai 2 kohdassa kuvailtua menetelmää; ja”.

d)

Kumotaan 4 kohta.

26)

Korvataan 115 artikla seuraavasti:

”115 artikla

1.   Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitos voi alentaa vastuuarvoa enintään 50 prosenttia asianomaisen asuinkiinteistön arvosta, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

vastuun vakuutena on kiinnitysvakuus asuinkiinteistöön tai osakkeet sellaisessa suomalaisessa asunto-osakeyhtiössä, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti;

b)

vastuu liittyy omaisuuden leasingvuokraukseen, joissa leasingtoiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun asuinkiinteistöön, kunnes vuokralainen käyttää osto-oikeuttaan.

Kiinteistön arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen kohtuullisten arviointiperusteiden mukaan. Arviointi suoritetaan asuinkiinteistöjen osalta vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan ja liitteessä VIII olevan 3 osan 62–65 kohdan vaatimuksia.

Asuinkiinteistö tarkoittaa omistajan käytössä olevaa tai vuokralle antamaa kiinteistöä.

2.   Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitos voi alentaa vastuuarvoa enintään 50 prosenttia asianomaisen liikekiinteistön arvosta ainoastaan, jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa liikekiinteistö sijaitsee, myöntävät seuraaville vastuille 50 prosentin riskipainon 78–83 artiklan mukaisesti:

a)

toimisto- tai muiden liiketilojen osalta vastuut, joiden vakuutena on toimisto- tai muihin liiketiloihin tai sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeisiin vahvistetut kiinnitykset, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti; tai

b)

vastuut, jotka liittyvät toimisto- tai muiden liiketilojen leasingsopimuksiin.

Kiinteistön arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen kohtuullisten arviointiperusteiden mukaan.

Liikekiinteistön on oltava täysin valmiiksi rakennettu, vuokrattu ja sen on tuotettava asianmukaista vuokratuloa.”

27)

Kumotaan 116 artikla.

28)

Muutetaan 117 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun kolmas on taannut asiakkaaseen liittyvän vastuun tai kolmas on antanut vakuuden, jolla se on suojattu, luottolaitos voi:

a)

katsoa, että se osuus vastuusta, jolla on takaus, koskee takaajaa eikä asiakasta, edellyttäen, että takaajaa koskevaan vakuudettomaan vastuuseen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen 78–83 artiklan nojalla;

b)

katsoa, että se osuus vastuusta, jonka vakuutena on hyväksytyn vakuuden markkina-arvo, koskee kolmatta osapuolta eikä asiakasta, jos vastuu on suojattu vakuudella ja edellyttäen, että vastuun vakuudelliseen osuuteen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen 78–83 artiklan nojalla.

Luottolaitos ei voi käyttää ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua menetelmää, jos vastuun juoksuaika poikkeaa suojan juoksuajasta.

Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitos voi käyttää sekä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää että ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyä käsittelyä ainoastaan, jos se saa käyttää sekä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää että rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää 75 artiklan a alakohdan soveltamiseksi.”

b)

Korvataan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”2.   Kun luottolaitos soveltaa 1 kohdan a alakohtaa:”.

29)

Kumotaan 119 artikla.

30)

Lisätään 2 lukuun jakso seuraavasti:

”7 jakso

Siirrettyyn luottoriskiin liittyvät vastuut

122 a artikla

1.   Muu luottolaitos kuin alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja voi ottaa vastuun arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskistä kaupankäyntivarastonsa puitteissa tai sen ulkopuolella ainoastaan, jos alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja on nimenomaisesti ilmoittanut luottolaitokselle aikovansa säilyttää jatkuvasti merkittävän nettomääräisen taloudellisen osuuden, joka on kuitenkin vähintään 5 prosenttia.

Tässä artiklassa nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämisellä tarkoitetaan:

a)

vähintään viiden prosentin säilyttämistä kunkin myydyn tai sijoittajille siirretyn etuoikeusluokan nimellisarvosta;

b)

uusiutuvien saamisten arvopaperistamisen tapauksessa alullepanijan osuuden säilyttämistä niin, että se on vähintään viisi prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta;

c)

satunnaisvalinnalla valittujen vastuiden säilyttämistä niin, että ne vastaavat vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta siinä tapauksessa, että vastuut olisi muuten arvopaperistettu, edellyttäen, että mahdollisesti arvopaperistettujen vastuiden määrä on alun perin vähintään 100; tai

d)

suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttämistä sekä tarvittaessa muiden etuoikeusluokkien, joilla on sama tai huonompi riskiprofiili kuin sijoittajille siirretyillä tai myydyillä etuoikeusluokilla ja jotka eivät eräänny aikaisemmin kuin sijoittajille siirretyt tai myydyt etuoikeusluokat, säilyttämistä niin, että se vastaa kaikkiaan vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta.

Nettomääräinen taloudellinen osuus mitataan alussa ja se säilytetään jatkuvasti. Siihen ei sovelleta minkäänlaista luottoriskin vähentämistekniikkaa, lyhyitä positioita eikä muita suojauksia. Nettomääräinen taloudellinen osuus määritellään taseen ulkopuolisten erien nimellisarvoa käyttäen.

Tässä artiklassa ’jatkuvalla’ tarkoitetaan sitä, että säilytettyjä omaisuuseriä, kertyneitä korkoja tai vastuita ei suojata eikä myydä.

Säilyttämisvaatimuksia ei sovelleta mihinkään arvopaperistamiseen moninkertaisesti.

2.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, Euroopan unionissa toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritys arvopaperistaa alulle panevana tai järjestävänä luottolaitoksena useista konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvista luottolaitoksista, sijoituspalveluyrityksistä tai muista rahoituslaitoksista peräisin olevia vastuita, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi riittää siihen liittyvän Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tai Euroopan unionissa toimivan rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoitu asema. Tätä kohtaa sovelletaan vain, kun arvopaperistetut vastuut luoneet luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset tai rahoituslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan 6 kohdan mukaisia vaatimuksia ja toimittavat oikea-aikaisesti alullepanevalle tai järjestävälle luottolaitokselle ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle tai rahoitusalan holdingyhtiölle 7 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat tiedot.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos arvopaperistetut vastuut ovat saamisia tai ehdollisia saamisia seuraavilta tahoilta tai näiden tahojen kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia:

a)

keskushallinnot ja keskuspankit;

b)

jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaiset, julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset laitokset;

c)

laitokset, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti korkeintaan 50 prosentin riskipainoa; tai

d)

kansainväliset kehityspankit.

Edellä olevaa 1 kohtaa ei myöskään sovelleta seuraaviin:

a)

selkeään, avoimeen ja helposti saatavaan indeksiin perustuvat tapahtumat, kun taustalla olevat referenssiomaisuuserät ovat vastaavat kuin ne, joista koostuu laajalti kaupan kohteena olevien erien indeksi, tai kun ne ovat muita vaihdantakelpoisia arvopapereita kuin arvopaperistettuja omaisuuseriä; tai

b)

syndikoidut lainat, ostetut saamiset tai luottoriskinvaihtosopimukset, jos näitä instrumentteja ei käytetä niputtamaan yhteen ja/tai suojaamaan arvopaperistettua omaisuuserää, joka kuuluu 1 kohdan soveltamisalaan.

4.   Luottolaitosten on ennen sijoituksia ja tarvittaessa niiden jälkeen pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kunkin yksittäisen arvopaperistetun omaisuuseränsä osalta, että luottolaitoksilla on kattava ja syvällinen käsitys seuraavista seikoista ja että luottolaitokset ovat ottaneet näiden seikkojen osalta käyttöön muodolliset kaupankäyntivarastoonsa tai muuhun rahoitustoimintaansa soveltuvat toimintatavat ja menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden arvopaperistettuihin omaisuuseriin tehtyjen sijoitusten riskiprofiiliin, analyysi- ja kirjaustarkoituksissa:

a)

alullepanijoiden tai järjestäjien 1 kohdan mukaisesti ilmoittamat tiedot sen täsmentämiseksi, mikä on niiden jatkuvasti säilyttämä nettomääräinen taloudellinen osuus arvopaperistamisesta;

b)

yksittäisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvät riskien ominaispiirteet;

c)

arvopaperistettujen omaisuuserien perustana oleviin vastuisiin liittyvät riskien ominaispiirteet;

d)

alullepanijoiden tai järjestäjien aiempiin arvopaperistamisiin liittyvä maine ja tappiot arvopaperistettujen omaisuuserien perustana olevissa asianomaisissa vastuuryhmissä;

e)

alullepanijoiden tai järjestäjien taikka niiden edustajien tai neuvonantajien lausunnot niiden asianmukaisesta huolellisuudesta arvopaperistettujen omaisuuserien yhteydessä ja tapauksen mukaan arvopaperistettujen omaisuuserien vakuuksien laadusta;

f)

tapauksen mukaan menetelmät ja käsitteet, joihin arvopaperistettujen omaisuuserien vakuuksien arviointi perustuu, ja toimintatavat, jotka alullepanija tai järjestäjä on ottanut käyttöön varmistaakseen arvioijan riippumattomuuden; ja

g)

kaikki arvopaperistamiseen liittyvät rakenteelliset tekijät, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa luottolaitoksen arvopaperistetun omaisuuserän kehitykseen.

Luottolaitosten on säännöllisesti toteutettava arvopaperistettuihin omaisuuseriinsä soveltuvia omia stressitestejään. Tässä tarkoituksessa luottolaitokset voivat käyttää luottoluokituslaitoksen kehittämiä rahoitusmalleja edellyttäen, että luottolaitokset voivat pyydettäessä osoittaa, että ne ennen sijoituksia huolehtivat asianmukaisesti asiaan liittyvien oletusten validoimisesta ja mallien strukturoinnista ja ymmärtävät menetelmän, oletukset ja tulokset.

5.   Muiden luottolaitosten kuin alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen luotonantajan on otettava käyttöön muodolliset kaupankäyntivarastoonsa tai muuhun rahoitustoimintaansa soveltuvat menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden arvopaperistettuihin omaisuuseriin tehtyjen sijoitusten riskiprofiiliin, jotta ne voivat jatkuvasti ja oikea-aikaisesti seurata arvopaperistettujen omaisuuseriensä perustana olevien vastuiden kehitystä. Tarpeen mukaan tähän on sisällyttävä vastuutyyppi, niiden lainojen prosenttiosuus, jotka ovat olleet erääntyneinä yli 30, 60 ja 90 päivää, maksukyvyttömyysasteet, ennakkomaksuasteet, ulosmittauksessa olevat lainat, vakuuden tyyppi ja hallinta, arvopaperistamisen kohteena olleiden vastuiden luottopisteytyksen tai muiden luottokelpoisuusmittareiden mukainen frekvenssijakauma, toimialoittainen tai maantieteellinen hajaantuneisuus, lainan ja vakuuden suhdetta koskeva frekvenssijakauma soveltaen luokkarajoja, jotka helpottavat riittävää herkkyysanalyysiä. Jos suojattavat vastuut itse ovat arvopaperistettuja omaisuuseriä, luottolaitoksilla on oltava tässä alakohdassa mainittujen arvopaperistamisen etuoikeusluokkia koskevien tietojen, kuten liikkeeseenlaskijan nimen ja luottoluokan, lisäksi myös tiedot arvopaperistamisen etuoikeusluokkien suojattavien vastuuryhmien ominaispiirteistä ja kehityksestä.

Luottolaitoksilla on oltava perinpohjainen ymmärrys kaikista arvopaperistamistransaktioiden rakenteellisista piirteistä, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa niiden transaktioon liittyviin vastuisiin, kuten sopimusperustaisista pankkivekseleistä ja vekseleihin liittyvistä laukaisijoista, erillisistä takauksista, likviditeettisopimukseen edullisesti vaikuttavista takauksista, markkina-arvolaukaisijoista ja sopimuskohtaisista maksukyvyttömyyden määritelmistä.

Jos 4 ja 7 kohdan ja tämän kohdan mukaiset vaatimukset eivät täyty millään merkityksellisellä tavalla, mikä johtuu luottolaitoksen tuottamuksellisesta menettelystä tai laiminlyönnistä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset määräävät suhteellisen ylimääräisen riskipainon, joka on 250 prosenttia siitä riskipainosta (joka rajataan 1 250 prosentiksi), jota sovellettaisiin asianomaisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti, jollei tätä kohtaa sovellettaisi, ja nostettava vähitellen riskipainoa kunkin seuraavan asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisen seurauksena. Toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon tiettyjä arvopaperistamisia koskevat 3 kohdassa säädetyt vapautukset alentamalla seuraamusta, jonka se muussa tapauksessa määräisi tämän artiklan nojalla sellaisen arvopaperistamisen osalta, johon sovelletaan 3 kohtaa.

6.   Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on sovellettava arvopaperistettaviin vastuisiin samoja, liitteessä V olevan 3 kohdan vaatimusten mukaisia vakuuttavasti perusteltuja ja hyvin määriteltyjä luotonmyöntämiskriteereitä kuin vastuisiin, jotka ne pitävät varastonsa ulkopuolella. Alullepanevien ja järjestävien luottolaitosten on tässä tarkoituksessa sovellettava samoja prosesseja niin luottojen myöntämisessä kuin tapauksen mukaan luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa. Luottolaitosten on myös sovellettava samoja analysointistandardeja kolmansilta osapuolilta ostettuihin arvopaperistamisemissioiden omistusosuuksiin tai merkintäsitoumuksiin riippumatta siitä, säilytetäänkö näitä omistusosuuksia tai merkintäsitoumuksia niiden kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella.

Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset eivät täyty, alullepaneva luottolaitos ei saa soveltaa 95 artiklan 1 kohtaa, eikä sen sallita jättää arvopaperistettuja vastuita pois tämän direktiivin mukaisten pääomavaatimusten laskennasta.

7.   Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on ilmoitettava sijoittajille, minkä tasoinen on niiden 1 kohdan mukainen sitoumus säilyttää nettomääräinen taloudellinen osuus arvopaperistamisesta. Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on varmistettava, että mahdollisten sijoittajien saatavilla on helposti kaikki olennaisen tärkeät tiedot yksittäisten suojattavien vastuiden luottoluokasta ja kehityksestä sekä arvopaperistettua vastuuta tukevista kassavirroista ja vakuuksista sekä tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan tehdä kattavia ja asiantuntevia stressitestejä suojattavia vastuita tukevista kassavirroista ja vakuusarvoista. Tätä varten ’olennaisen tärkeät tiedot’ määritetään arvopaperistamispäivänä ja tarvittaessa arvopaperistamisen luonteen mukaan sen jälkeen.

8.   Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan uusiin arvopaperistamisiin, jotka lasketaan liikkeeseen 1 päivänä tammikuuta 2011 tai myöhemmin. Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen olemassa oleviin arvopaperistamisiin, jos niihin lisätään uusia suojattavia vastuita tai vastuita korvataan kyseisen päivämäärän jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla väliaikaisesti soveltamatta 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia markkinoiden yleisen likviditeettikriisin aikana.

9.   Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:

a)

1–7 kohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi käyttöön otetut yleiskriteerit ja menetelmät 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä;

b)

yhteenveto tarkistuksen tuloksista ja kuvaus toteutetuista toimista tapauksissa, joissa 1–7 kohdan vaatimuksia ei ole noudatettu vuosittain 31 päivästä joulukuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 1 luvun 2 jakson säännösten soveltamiseen.

Tässä kohdassa säädettyyn vaatimukseen sovelletaan 144 artiklan toista alakohtaa.

10.   Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on annettava komissiolle vuosittain kertomus siitä, kuinka toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet tätä artiklaa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi tämän artiklan soveltamista varten, mukaan lukien toimenpiteet asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa tapauksissa.”

31)

Muutetaan 129 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa, myös 123, 124 ja 136 artiklassa sekä 5 luvussa ja liitteessä V tarkoitetussa toiminnassa;

c)

valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten ja tarpeen mukaan keskuspankkien kanssa kriisitilanteisiin valmistautumisessa ja kriisitilanteissa, mukaan lukien kielteiset muutokset luottolaitoksissa tai rahoitusmarkkinoilla, käyttäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä kriisinhallintaa helpottavia viestintäkanavia.

Edellä c alakohdassa tarkoitettu valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen sisältää 132 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut poikkeukselliset toimenpiteet, yhteisten arviointien valmistelun, varautumissuunnitelmien toteuttamisen ja yleisölle tiedottamisen.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Konsolidointiryhmän valvojan ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavien jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen saavuttamiseksi 123 ja 124 artiklan soveltamisesta ryhmittymän hallussa olevien konsolidoitujen omien varojen riittävyyden määrittämiseksi suhteessa ryhmittymän taloudelliseen tilanteeseen ja riskiprofiiliin ja omien varojen vaaditusta tasosta 136 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi pankkiryhmittymään kuuluvaan kuhunkin yritykseen ja konsolidoidulta perustalta.

Yhteinen päätös on saavutettava neljän kuukauden kuluessa siitä, kun konsolidointiryhmän valvoja on esittänyt muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille 123 ja 124 artiklan mukaisen riskinarvioinnin sisältävän kertomuksen. Yhteisessä päätöksessä on myös asianmukaisesti tarkasteltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tytäryritysten riskinarviointeja 123 ja 124 artiklan mukaisesti.

Yhteinen päätös ilmoitetaan asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, jonka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa asianomaisen toisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa. Konsolidointiryhmän valvoja voi kuulla Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa omasta aloitteestaan.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä päätöstä neljän kuukauden kuluessa, konsolidointiryhmän valvoja tekee päätöksen 123 artiklan, 124 artiklan ja 136 artiklan 2 kohdan soveltamisesta konsolidoinnin perusteella tarkasteltuaan ensin perusteellisesti asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tytäryhtiöiden riskinarviointia.

Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen 123 ja 124 artiklan sekä 136 artiklan 2 kohdan soveltamisesta erillisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla harkittuaan ensin perusteellisesti konsolidointiryhmän valvojan esittämiä näkökantoja ja varaumia.

Nämä päätökset esitetään asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen ja jossa otetaan huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten riskinarviointi sekä niiden neljän kuukauden määräajassa ilmaisemat näkemykset ja varaumat. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kyseinen asiakirja kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle.

Jos Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa on kuultu, kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on otettava tällainen lausunto huomioon ja selitettävä, jos siitä on poikettu huomattavasti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua yhteistä päätöstä ja toimivaltaisten viranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemiä päätöksiä on pidettävä lopullisina, ja toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava niitä asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja yhteisen päätöksen puuttuessa neljännen ja viidennen alakohdan mukaisesti tehdyt päätökset on saatettava ajan tasalle vuosittain tai poikkeustapauksissa silloin, kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen esittää konsolidointiryhmän valvojalle kirjallisen ja täsmällisesti perustellun pyynnön saattaa 136 artiklan 2 kohdan soveltamista koskeva päätös ajan tasalle. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajan tasalle saattaminen voidaan suorittaa kahdenvälisesti konsolidointiryhmän valvojan ja pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kesken.

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi tässä kohdassa tarkoitetun yhteistä päätöstä koskevan prosessin ja 123 ja 124 artiklan sekä 136 artiklan 2 kohdan soveltamisen osalta, jotta yhteisten päätösten tekemistä helpotettaisiin.”

32)

Korvataan 130 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla, joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai johon 42 a artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian 49 artiklan neljännessä alakohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden toiminnan jatkamiseksi olennaiset tiedot. Nämä velvoitteet koskevat kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista.

Jos 49 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 125 ja 126 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

Toimivaltaisen viranomaisen ja 49 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.”

33)

Lisätään artikla seuraavasti:

”131 a artikla

1.   Konsolidointiryhmän valvojan on perustettava valvontakollegioita helpottamaan 129 artiklassa ja 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ja tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä luottamuksellisuusvaatimuksia ja yhteisön oikeutta noudattaen tarpeen mukaan varmistamaan asianmukainen yhteensovittaminen ja yhteistyö asianomaisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Valvontakollegion on tarjottava konsolidointiryhmän valvojalle ja muille toimivaltaisille viranomaisille kehys seuraavien tehtävien suorittamiseksi:

a)

tietojenvaihto;

b)

tarvittaessa sopiminen vapaaehtoisesta tehtävän- ja vastuunjaosta;

c)

ryhmittymää koskevaan riskiarviointiin perustuvien valvontatarkkailuohjelmien määrittäminen 124 artiklan mukaisesti;

d)

valvonnan tehostaminen poistamalla tarpeettomat päällekkäiset valvontavaatimukset, myös suhteessa 130 artiklan 2 kohdassa ja 132 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tietopyyntöihin;

e)

tämän direktiivin mukaisten vakavaraisuusvaatimusten jatkuva soveltaminen kaikkiin pankkiryhmittymään kuuluviin yrityksiin tämän kuitenkaan vaikuttamatta yhteisön lainsäädännön sallimiin vaihtoehtoihin ja harkintavaltaan;

f)

129 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltaminen ottaen huomioon muilla tällä alalla mahdollisesti perustettavilla foorumeilla tehty työ.

Valvontakollegioihin osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Edellä 1 luvun 2 jakson mukaiset luottamuksellisuusvaatimukset eivät saa estää toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja valvontakollegioissa. Valvontakollegioiden perustaminen ja toiminta eivät saa vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

2.   Kollegioiden perustamisen ja toiminnan on perustuttava 131 artiklassa tarkoitettuihin kirjallisiin menettelyihin, jotka konsolidointiryhmän valvoja vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet kollegioiden operatiiviselle toiminnalle myös 42 a artiklan 3 kohdan osalta.

Valvontakollegioihin voivat osallistua Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittunut 42 a artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita, keskuspankit tapauksen mukaan sekä kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset tapauksen mukaan ja jos toimivaltaisten viranomaisten lausunnoissa olevista 1 luvun 2 jakson mukaisia vaatimuksia vastaavista luottamuksellisuusvaatimuksista ei muuta johdu.

Konsolidointiryhmän valvojan on toimittava kollegion kokousten puheenjohtajana ja päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Konsolidointiryhmän valvojan on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille riittävän ajoissa täydelliset tiedot toimista, joista kyseisissä kokouksissa on päätetty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

Konsolidointiryhmän valvojan päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisille viranomaisille, erityisesti mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja 42 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.

Jollei 1 luvun 2 jakson mukaisista luottamuksellisuusvaatimuksista muuta johdu, konsolidointiryhmän valvojan on tiedotettava Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle valvontakollegion toiminnasta, myös kriisitilanteissa, ja toimitettava kyseiselle komitealle kaikki tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.”

34)

Muutetaan 132 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan d alakohdassa viittaus 136 artiklaan viittauksella 136 artiklan 1 kohtaan.

b)

Korvataan 3 kohdan b alakohdassa viittaus 136 artiklaan viittauksella 136 artiklan 1 kohtaan.

35)

Muutetaan 150 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan k ja l alakohta seuraavasti:

”k)

liitteessä II ja IV olevien taseen ulkopuolisten erien luettelo ja jaottelu;

l)

muutokset liitteiden III ja V–XII säännöksiin rahoitusmarkkinoiden, varsinkin uusien rahoitustuotteiden kehityksen tai yhteisön lainsäädännön huomioon ottavissa tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta.”

b)

Korvataan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

113 artiklassa säädettyjen vapautuksien selventäminen;”.

36)

Korvataan 153 artiklan kolmas alakohta seuraavasti:

”Laskettaessa liitteessä VI olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 31 päivään joulukuuta 2015 asti sellaisten jäsenvaltioiden tai keskuspankkien vastuisiin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiä ja rahoitettu jonkin jäsenvaltion valuutassa, on sovellettava samoja riskipainoja kuin jos ne olisivat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa.”

37)

Lisätään 154 artiklaan kohdat seuraavasti:

”8.   Luottolaitosten, jotka eivät täytä 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä rajoituksia, joista säädetään 66 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, on kehitettävä tarvittavia toimenpiteitä koskevat strategiat ja prosessit ratkaistakseen tämän tilanteen ennen tämän artiklan 9 kohdassa mainittuja päivämääriä.

Kyseisiä toimenpiteitä arvioidaan 124 artiklan mukaisesti.

9.   Instrumenttien, joita 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä kansallisen lainsäädännön mukaan pidettiin 57 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja eriä vastaavina mutta jotka eivät kuulu 57 artiklan a alakohdan soveltamisalaan tai jotka eivät täytä 63 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia, katsotaan kuuluvan 57 artiklan c a alakohdan soveltamisalaan 31 päivään joulukuuta 2040 saakka seuraavin rajoituksin:

a)

enintään 20 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summasta, josta on vähennetty 57 artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa, 10–20 vuotta 31 päivästä joulukuuta 2010;

b)

enintään 10 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summasta, josta on vähennetty 57 artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa, 20–30 vuotta 31 päivästä joulukuuta 2010.

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea valvoo 31 päivään joulukuuta 2010 saakka kyseisten instrumenttien liikkeeseenlaskua.

10.   Edellä olevan 5 jakson soveltamiseksi varoihin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita ja jotka ovat muodostuneet ennen 31 päivää joulukuuta 2009, sovelletaan edelleenkin samaa kohtelua kuin sovellettaessa 115 artiklan 2 kohtaa ja 116 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat ennen 7 päivää joulukuuta 2009 kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2012 saakka.

11.   Edellä olevassa 129 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ajanjakso on 31 päivään joulukuuta 2012 saakka kuusi kuukautta.”

38)

Korvataan 156 artikla seuraavasti:

”156 artikla

Komissio seuraa säännöllisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja Euroopan keskuspankkia kuullen, onko tällä direktiivillä ja direktiivillä 2006/49/EY tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon, ja tämän tarkastelun perusteella se pohtii, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä.

Tämän analyysin perusteella ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä mahdollisesti tarvittavien ehdotusten kanssa. Luottoa ottavien ja luottoa antavien tahojen panos on otettava riittävällä tavalla huomioon kertomusta laadittaessa.

Komissio arvioi tätä direktiiviä kokonaisuudessaan 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä ottaakseen huomioon tarpeen parantaa makrotalouden vakauden valvontaan liittyvien ongelmien analyysia ja niiden ratkaisuja, mukaan luettuna seuraavien seikkojen tutkiminen:

a)

toimenpiteet, jotka lieventävät suhdannekierron nousu- ja laskuvaiheita, mukaan lukien luottolaitosten tarve koota hyvinä aikoina suhdannepuskureita, joita voidaan käyttää laskusuhdanteen aikana;

b)

perustelut tämän direktiivin mukaisten pääomavaatimusten laskennalle; ja

c)

lisätoimenpiteet luottolaitoksia koskeville riskiperusteisille vaatimuksille, jotta rajoitetaan pankkijärjestelmän velkaantuneisuuden lisääntymistä.

Komissio toimittaa edellä mainittuja kysymyksiä koskevan kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio esittää mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tarpeesta uudistaa lisää valvontajärjestelmää, mukaan lukien tämän direktiivin asianomaiset artiklat ja siihen liittyvät säännökset, mahdollisine ehdotuksineen perustamissopimuksen mukaisesti sovellettavaa menettelyä noudattaen.

Komissio tarkastelee 1 päivään tammikuuta 2011 mennessä edistymistä, jota Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea on saanut aikaan 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun raportoinnin yhtenäisen muodon, jaksojen ja määräpäivien osalta. Komissio raportoi tarkastelun perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä arvion ja kertomuksen direktiivin soveltamisesta kiinnittäen erityistä huomiota 68–73 artiklan ja 80 artiklan 7 ja 8 kohdan kaikkiin näkökohtiin sekä sen soveltamisesta mikroluottojen rahoitukseen ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä arvion ja kertomuksen 113 artiklan 4 kohdan soveltamisesta, myös siitä, olisiko vapautuksiin sovellettava kansallista harkintavaltaa, ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Edellä olevan 113 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisen kansallisen harkintavallan mahdollisen poistamisen ja sen mahdollisen soveltamisen Euroopan unionin tasolla suhteen arviossa otetaan eritoten huomioon ryhmän riskinhallinta, samalla kun varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa, joihin joku ryhmään kuuluva yksikkö on sijoittunut, on käytössä riittävät suojatoimenpiteet rahoitusjärjestelmän vakauden takaamiseksi.

Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä arvion ja kertomuksen toimenpiteistä, joilla lisätään sopimusmarkkinoiden, myös luottoriskinvaihtosopimusten markkinoiden, avoimuutta, esimerkiksi edellyttämällä selvitystä keskeisten vastapuolten kautta, ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä kertomuksen 122 a artiklan ennakoidusta vaikutuksesta ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii kertomuksen kuultuaan Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa. Kertomuksessa tarkastellaan eritoten, saavutetaanko 122 a artiklan 1 kohdassa säädetyllä säilyttämistä koskevalla vähimmäisvaatimuksella tavoite alullepanijoiden tai järjestäjien etujen ja sijoittajien etujen paremmasta yhteneväisyydestä ja vahvistetaanko sillä rahoitusjärjestelmän vakautta sekä olisiko tarpeen nostaa säilyttämisen vähimmäistasoa kansainvälisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Komissio raportoi 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja komissiolle 122 a artiklan soveltamisesta ja toimivuudesta kansainvälisten markkinoiden kehityksen huomioon ottaen.”

39)

Muutetaan liite III seuraavasti:

a)

Lisätään 1 osan 5 kohtaan virke seuraavasti:

”Tämän liitteen 6 osassa säädetyssä menetelmässä (sisäisen mallin menetelmä) samaan vastapuoleen liittyviä nettoutusryhmiä voidaan käsitellä yhtenä nettoutusryhmänä, jos yksittäisten nettoutusryhmien negatiiviset simuloidut markkina-arvot on vahvistettu nollaan odotettua riskiä (EE) koskevassa arviossa.”

b)

Korvataan 2 osan 3 kohta seuraavasti:

”3.

Kun luottolaitos hankkii luottojohdannaisten muodossa suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisille vastuille tai vastapuoliriskille, se voi laskea suojattavan omaisuuserän pääomavaatimuksen liitteessä VIII olevan 3 osan 83–92 kohdan mukaisesti tai – toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella – liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti tai liitteessä VII olevan 4 osan 96–104 kohdan mukaisesti.

Näissä tapauksissa ja jos direktiivin 2006/49/EY liitteessä II olevan 11 kohdan toisessa virkkeessä säädettyä vaihtoehtoa ei sovelleta, kyseisten luottojohdannaisten vastapuoliriskin vastuuarvo on nolla.

Laitos voi kuitenkin oman valintansa mukaan johdonmukaisesti sisällyttää vastapuoliriskin pääomavaatimusten laskentaan kaikki kaupankäyntivarastoon kuulumattomat luottojohdannaiset, jotka on ostettu suojana kaupankäyntivaraston ulkopuoliselle vastuulle tai vastapuoliriskille, jos luottosuoja on hyväksytty tämän direktiivin mukaisesti.”

c)

Korvataan 5 osan 15 kohta seuraavasti:

”15.

Kullekin luottoriskinvaihtosopimuksen kohde-etuutena olevan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijalle on yksi suojausryhmä. Korimuotoisia n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksia on käsiteltävä seuraavasti:

a)

n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksen perusteena olevassa korissa olevan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen riskipositio on yhtä kuin vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen efektiivinen nimellisarvo kerrottuna n:nnen tappion johdannaisen muutetulla duraatiolla suhteessa vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen luottoriskimarginaalin muutokseen;

b)

n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksen perusteena olevassa korissa olevalle kullekin vieraan pääoman ehtoiselle referenssirahoitusvälineelle on yksi suojausryhmä; eri n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimusten riskipositioita ei saa sisällyttää samaan suojausryhmään;

c)

vastapuoliriskin kerroin, jota sovelletaan kuhunkin suojausryhmään, joka on luotu yhdelle n:nnen tappion johdannaisen vieraan pääoman ehtoiselle referenssirahoitusvälineelle, on 0,3 prosenttia, kun vieraan pääoman ehtoisella referenssirahoitusvälineellä on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka vastaa luottoluokkaa 1–3, ja 0,6 prosenttia muiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta.”

40)

Muutetaan liite V seuraavasti:

a)

Korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8.

Riskiä, joka aiheutuu arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat sijoittajia, alullepanijoita tai järjestäjiä, mukaan luettuna maineeseen liittyvä riski, kuten monimutkaisiin rakenteisiin ja tuotteisiin sisältyvä riski, on arvioitava ja sitä on hallittava asianmukaisilla periaatteilla ja menettelytavoilla, jotta voidaan varmistaa erityisesti se, että transaktion taloudellinen sisältö otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä.”

b)

Korvataan 14 kohta seuraavasti:

”14.

Käytössä on oltava tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan likviditeettiriskiä tarkoituksenmukaisessa aikahorisonttisarjassa, myös päivänsisäisesti, sen varmistamiseksi, että luottolaitokset säilyttävät riittäväntasoiset likviditeettipuskurit. Nämä strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät on räätälöitävä liiketoiminta-alueiden, valuuttojen ja yksiköiden mukaan, ja niihin on sisällyttävä riittävät likviditeettikustannusten, -etujen ja -riskien kohdentamismenetelmät.”

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”14 a.

Edellä 14 kohdassa tarkoitettujen strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa luottolaitoksen monitahoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä johdon vastuuhenkilöiden vahvistamaan riskien sietorajaan ja heijastettava luottolaitoksen merkitystä jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Luottolaitosten on tiedotettava riskien sietorajasta kaikille merkityksellisille liiketoiminta-alueille.”

d)

Korvataan 15 kohta seuraavasti:

”15.

Luottolaitosten on kehitettävä menetelmät rahoitusasemiensa tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Näihin menetelmiin on kuuluttava omaisuuserien tämänhetkiset merkittävät sisäiset ja niistä tulevaisuudessa syntyvät kassavirrat, velat, taseen ulkopuoliset erät, myös ehdolliset velat, sekä maineeseen liittyvän riskin mahdollinen vaikutus.

16.

Luottolaitosten on eroteltava toisistaan pantattu ja kiinnittämätön omaisuus, joka on käytettävissä koko ajan, erityisesti kriisitilanteissa. Niiden on myös otettava huomioon se, missä oikeushenkilössä omaisuuserät sijaitsevat, ja maa, jossa omaisuuserät on lainmukaisesti merkitty joko rekisteriin tai tilille, sekä niiden hyväksyttävyys ja valvottava, miten omaisuuserät voidaan ottaa käyttöön oikea-aikaisesti.

17.

Luottolaitosten on myös otettava huomioon oikeudelliset sekä sääntely- ja toimintarajoitukset, jotka koskevat likviditeetin ja kiinnittämättömän omaisuuden potentiaalisia siirtoja yksikköjen välillä sekä ETA-alueella että sen ulkopuolella.

18.

Luottolaitoksen on harkittava erilaisia likviditeettiriskin vähentämiskeinoja, myös raja-arvojärjestelmää ja likviditeettipuskureita, selvitäkseen erilaisista kriisilanteista sekä arvioitava sitä, onko rahoitusrakenne riittävän monipuolinen ja millaisia rahoituslähteitä käytetään. Näitä järjestelyjä on tarkasteltava säännöllisesti.

19.

Likviditeettiasemia ja riskiä vähentäviä tekijöitä koskevia vaihtoehtoisia skenaarioita on harkittava ja oletuksia, joiden pohjalta tehdään rahoitusasemaa koskevia päätöksiä, on tarkasteltava säännöllisesti. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa on tätä varten keskityttävä erityisesti – myös arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden (SSPE) tai muiden erillisyhtiöiden osalta – taseen ulkopuolisiin eriin ja muihin ehdollisiin velkoihin, joiden suhteen luottolaitos toimii järjestäjänä tai tarjoaa olennaista likviditeettitukea.

20.

Luottolaitosten on harkittava laitos- tai markkinakohtaisten tai yhdistettyjen vaihtoehtoisten skenaarioiden potentiaalisia vaikutuksia. Huomioon on otettava erilaiset aikahorisontit ja stressitilanteiden erilainen aste.

21.

Luottolaitosten on mukautettava strategioitaan, sisäisiä menettelytapojaan ja likviditeettiriskin rajoja sekä kehitettävä tehokkaat varautumissuunnitelmat ottaen huomioon 19 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulokset.

22.

Likviditeettikriiseistä selviämiseksi luottolaitoksilla on oltava käytössä varautumissuunnitelmat, joissa esitetään riittävät strategiat ja asianmukaiset täytäntöönpanotoimenpiteet mahdollisista maksuvalmiusvaikeuksista selviämiseksi. Näitä suunnitelmia on testattava säännöllisesti ja päivitettävä 19 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulosten perusteella; ne on esitettävä ylimmälle johdolle, jonka on ne hyväksyttävä, jotta sisäisiä menettelytapoja ja prosesseja voidaan mukauttaa vastaavasti.”

41)

Lisätään liitteessä IX olevan 3 osan 2 jaksoon alakohta seuraavasti:

”7 a.

Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitos sitoutuu strukturoitujen rahoitusvälineiden luottoluokitusten osalta antamaan yleisesti saataville selvityksen siitä, miten omaisuuserien ryhmän kehitys vaikuttaa sen luottoluokituksiin.”

42)

Muutetaan liite XI seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

luottolaitokseen kohdistuvat likviditeettiriskit, niiden mittaaminen ja hallinta, mukaan lukien vaihtoehtoisia skenaarioita koskevien analyysien kehittäminen, riskiä vähentävien tekijöiden hallinta (erityisesti likviditeettipuskureiden taso, koostumus ja laatu) ja tehokkaat varautumissuunnitelmat;”.

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”1 a.

Edellä olevan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti arvioitava kattavasti, kuinka luottolaitokset yleisesti hallinnoivat likviditeettiriskiään, ja edistettävä moitteettomien sisäisten menetelmien kehittämistä. Näitä arvioita tehdessään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon luottolaitosten rooli rahoitusmarkkinoilla. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten potentiaalinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.”

43)

Korvataan liitteessä XII olevan 2 osan 3 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)

tiivistelmä kaikkien omiin varoihin kuuluvien omaisuuserien ja niiden osien keskeisistä ehdoista ja edellytyksistä, mukaan lukien 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitetut instrumentit, instrumentit, joita koskevissa määräyksissä tarjotaan luottolaitokselle kannustin takaisinlunastukseen, ja instrumentit, joihin sovelletaan 154 artiklan 8 ja 9 kohtaa;

b)

ensisijaisten omien varojen määrä sekä erittely kaikista positiivisista eristä ja vähennyksistä; edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien ja instrumenttien, joita koskevissa määräyksissä tarjotaan luottolaitokselle kannustin takaisinlunastukseen, sisältämä kokonaismäärä on myös ilmoitettava erikseen; kussakin näistä ilmoituksesta on täsmennettävä ne instrumentit, joihin sovelletaan 154 artiklan 8 ja 9 kohtaa;”.

2 artikla

Direktiivin 2006/49/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2006/49/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 12 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”’Ensisijaisilla omilla varoilla’ tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summaa, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa.”

2)

Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Laitosten, lukuun ottamatta tämän direktiivin 20 artiklan 2 tai 3 kohdassa säädetyt kriteerit täyttäviä sijoituspalveluyrityksiä, on valvottava ja hallittava suuria riskikeskittymiään direktiivin 2006/48/EY 106–118 artiklan mukaisesti.”

b)

Kumotaan 3 kohta.

3)

Korvataan 30 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että varoja, jotka ovat kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, tunnustettuihin selvitysyhteisöihin tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita, käsitellään noudattaen direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa ja 106 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä menettelyä.”

4)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäisen kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)

kaupankäyntivaraston ulkopuolinen riski kyseisen asiakkaan tai asiakasryhmän osalta ei ylitä direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädettyä rajaa, joka on laskettu suhteessa kyseisessä direktiivissä tarkoitettuihin omiin varoihin, jolloin ylitys syntyy täysin kaupankäyntivarastosta;

b)

laitos täyttää tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti lasketun omia varoja koskevan lisävaatimuksen direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetyt rajat ylittävältä osalta;”.

b)

Korvataan ensimmäisen kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

laitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas kuukausi kaikista tapauksista, joissa direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetty raja on ylitetty kolmen edellisen kuukauden aikana.”

c)

Korvataan toinen kohta seuraavasti:

”Edellä olevan e alakohdan soveltamiseksi on kussakin tapauksessa, jossa kyseinen raja ylitetään, ilmoitettava ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan nimi.”

5)

Korvataan 32 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menetelmät sen estämiseksi, että laitokset pyrkisivät tietoisesti kiertämään omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetyn rajan ylittävien riskien osalta, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin 10 päivää, siirtämällä kyseiset riskit väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai suorittamalla keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on poistaa riski 10 päivän kuluessa ja luoda uusi riski.”

6)

Lisätään 35 artiklaan kohta seuraavasti:

”6.   Direktiivin 2006/48/EY 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu raportoinnin yhtenäinen muoto, jaksot ja määräpäivät koskevat sijoituspalveluyrityksiä.”

7)

Lisätään 38 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Direktiivin 2006/48/EY 42 a artiklaa sovelletaan kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta vastaavin osin sijoituspalveluyritysten valvontaan, jolleivät sijoituspalveluyritykset täytä tämän direktiivin 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai 46 artiklan 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä.”

8)

Korvataan 45 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2010” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2014”.

9)

Korvataan 47 artiklassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2009” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2010” ja viittaus direktiivin 93/6/ETY liitteessä V olevaan 4 ja 8 kohtaan viittauksella liitteessä VIII olevaan 4 ja 8 kohtaan.

10)

Korvataan 48 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2010” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2014”.

3 artikla

Direktiivin 2007/64/EY muuttaminen

Korvataan direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut luottolaitokset, mukaan luettuina kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetut niiden luottolaitosten yhteisössä sijaitsevat sivukonttorit, joilla on pääkonttori yhteisössä tai kyseisen direktiivin 38 artiklan mukaisesti yhteisön ulkopuolella;”.

4 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään lokakuuta 2010 mennessä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 31 päivästä joulukuuta 2010.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä syyskuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Neuvoston puolesta

J. BUZEK

Puhemies

Puheenjohtaja

C. MALMSTRÖM


(1)  Lausunto annettu 24.3.2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 93, 22.4.2009, s. 3.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 6. toukokuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 27. heinäkuuta 2009.

(4)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(5)  EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.

(6)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(7)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(9)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(10)  EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.

(11)  EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1”.


Top