Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32006R1896

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006 , eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta

OJ L 399, 30.12.2006, p. 1–32 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Bulgarian: Chapter 19 Volume 009 P. 108 - 139
Special edition in Romanian: Chapter 19 Volume 009 P. 108 - 139
Special edition in Croatian: Chapter 19 Volume 007 P. 94 - 125

In force: This act has been changed. Latest consolidated version: 31/12/2006

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2006/1896/oj

30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 399/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1896/2006,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2006,

eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän alueen asteittaista luomista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli ja jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi.

2)

Perustamissopimuksen 65 artiklan c alakohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa ne, joilla poistetaan riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteitä edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta.

3)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota valmistelemaan uutta lainsäädäntöä asioista, jotka ovat välttämättömiä sujuvan oikeudellisen yhteistyön ja paremman oikeussuojan kannalta, ja mainitsi tässä yhteydessä erityisesti maksusuoritusmääräykset.

4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (3). Ohjelmassa mainitaan mahdollisuus ottaa käyttöön yhteisössä voimassa oleva yhtenäinen tai yhdenmukaistettu menettely tuomioistuimen päätöksen saamiseksi erityisillä aloilla, muun muassa kun on kyse riitauttamattomista vaateista. Asiaa vietiin eteenpäin Haagin ohjelmassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 5 päivänä marraskuuta 2004 ja jossa kehotetaan jatkamaan aktiivisesti eurooppalaisen maksamismääräyksen eteenpäin vientiä.

5)

Komissio antoi 20 päivänä joulukuuta 2002 vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Vihreällä kirjalla käynnistettiin kuuleminen siitä, mitkä olisivat riitauttamattomien vaateiden perintää koskevan yhtenäisen tai yhdenmukaistetun eurooppalaisen menettelyn tavoitteet ja millainen sen pitäisi olla.

6)

Euroopan unionin talouden toimijoiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että maksamattomat mutta riitauttamattomat saatavat voidaan periä nopeasti ja tehokkaasti, sillä maksuviivästykset ovat merkittävä syy maksukyvyttömyyteen, joka uhkaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten olemassaoloa ja aiheuttaa runsaasti työpaikkojen menetyksiä.

7)

Kaikki jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan riitauttamattomien vaatimusten massakäsittelyyn liittyviä ongelmia, ja useimmissa valtioissa tämä on tapahtunut ottamalla käyttöön yksinkertaistettu maksamismääräysmenettely, mutta sekä kansallisten lainsäädäntöjen sisältö että menettelyjen tehokkuus vaihtelevat huomattavasti. Lisäksi nykyisiä menettelyjä ei valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa useinkaan voida käyttää tai eivät sovellu lainkaan niiden ratkaisemiseen.

8)

Tämä aiheuttaa esteitä tehokkaan oikeussuojan saamiselle valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, koska velkojien käytettävissä olevat menettelyt ovat eri jäsenvaltioissa tehokkuudeltaan erilaisia, minkä vuoksi on tarpeen antaa yhteisön lainsäädäntöä, joka takaa velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla Euroopan unionissa.

9)

Tämän asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevien valtion rajat ylittävien asioiden käsittelyä ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely; lisäksi sen tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi eurooppalaisten maksamismääräysten vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä vähimmäisvaatimuksista, joiden noudattaminen tekee tarpeettomaksi toteuttaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa välivaiheen menettelyjä ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

10)

Tällä asetuksella käyttöön otetun menettelyn olisi oltava valinnainen lisäkeino kantajalle, jolla on edelleen täysi mahdollisuus käyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä menettelyjä. Tällä asetuksella ei näin ollen korvata eikä yhdenmukaisteta nykyisiä kansallisen lainsäädännön mukaisia riitauttamattomien vaateiden perintämenettelyjä.

11)

Menettelyn olisi perustuttava mahdollisimman pitkälle vakiolomakkeiden käyttöön tietojen toimittamisessa tuomioistuinten ja asianosaisten kesken, jotta menettelyn hallinnointia voidaan helpottaa ja mahdollistaa automaattinen tietojenkäsittely.

12)

Päättäessään siitä, millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys, jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve huolehtia oikeussuojan saatavuudesta.

13)

Kantajalla olisi oltava velvollisuus antaa eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskevassa hakemuksessa tiedot, joiden perusteella vastaaja pystyy selkeästi tunnistamaan vaatimuksen ja sen perustelut voidakseen päättää tämän perusteella, haluaako hän riitauttaa vaatimuksen.

14)

Kantajalla olisi oltava velvollisuus antaa tässä yhteydessä kuvaus vaatimuksen perusteena olevista todisteista. Tätä varten olisi hakemuslomakkeessa olisi oltava mahdollisimman tyhjentävä luettelo rahamääräisten vaatimusten tueksi yleensä esitettävistä todistetyypeistä.

15)

Eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen tekemisen olisi merkittävä velvollisuutta suorittaa kaikki asianmukaiset oikeudenkäyntimaksut.

16)

Tuomioistuimen olisi tutkittava hakemus sekä toimivaltakysymys ja todisteiden kuvaus hakemuslomakkeessa esitettyjen tietojen pohjalta. Näin tuomioistuin voi tutkia alustavasti, onko vaatimus perusteltu ja muun muassa hylätä vaatimukset, jotka ovat selvästi perusteettomia ja hakemukset, joita ei voida ottaa tutkittavaksi. Myös muun henkilön kuin tuomarin olisi voitava suorittaa alustava tutkimus.

17)

Hakemuksen hylkäävään päätökseen ei ole muutoksenhakuoikeutta. Tämä ei kuitenkaan estä hakemuksen hylkäävän päätöksen mahdollista uudelleen tutkimista samanasteisessa tuomioistuimessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

18)

Eurooppalaisessa maksamismääräyksessä olisi ilmoitettava vastaajalle, että hän voi joko maksaa kantajan vaatiman määrän tai, jos hän haluaa riitauttaa vaatimuksen, lähettää vastineen 30 päivän määräajan kuluessa. Sen lisäksi, että vastaajalle annetaan kaikki kantajan ilmoittamat tiedot vaatimuksesta, hänelle olisi ilmoitettava eurooppalaisen maksamismääräyksen oikeudellisesta merkityksestä ja erityisesti vaatimuksen riitauttamatta jättämisen seurauksista.

19)

Koska jäsenvaltioiden välillä on eroja riita-asioissa noudatettavaa menettelyä ja erityisesti asiakirjojen tiedoksiantoa koskevien sääntöjen osalta, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn yhteydessä sovellettavat vähimmäisvaatimukset on määriteltävä täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Varsinkaan ei mitään sellaista tiedoksiantotapaa, joka perustuu oikeudelliseen olettamukseen näiden vähimmäisvaatimusten täyttymisestä, olisi pidettävä riittävänä eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksiantamiseksi.

20)

Kaikki tämän asetuksen 13 ja 14 artiklassa luetellut tiedoksiantotavat ovat sellaisia, että niiden perusteella syntyy joko täysi varmuus (13 artikla) tai hyvin suuri todennäköisyys (14 artikla) siitä, että vastaanottaja on saanut tiedoksi annetun asiakirjan.

21)

Tietyille muille henkilöille kuin vastaajalle itselleen annettavan 14 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisen tiedoksiannon olisi katsottava täyttävän mainittujen säännösten vaatimukset ainoastaan, jos nämä henkilöt ovat tosiasiallisesti vastaanottaneet eurooppalaisen maksamismääräyksen.

22)

Tämän asetuksen 15 artiklaa olisi sovellettava tilanteisiin, joissa vastaaja ei voi itse käyttää puhevaltaansa tuomioistuimessa, kuten silloin kun on kyse oikeushenkilöstä tai tilanteesta, jossa henkilö, jolla on oikeus edustaa vastaajaa, määräytyy lain nojalla, sekä tilanteita, joissa vastaaja on valtuuttanut toisen henkilön, erityisesti lakimiehen, edustamaan itseään tietyssä asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

23)

Vastaaja voi antaa vastineensa tässä asetuksessa säädettyä vakiolomaketta käyttäen. Tuomioistuinten olisi kuitenkin otettava huomioon missä tahansa muussa kirjallisessa muodossa esitetty vastine, mikäli se on ilmaistu selkeästi.

24)

Määräajan kuluessa annetun vastineen seurauksena eurooppalainen maksamismääräysmenettely olisi päätettävä ja siirrettävä asian käsittely ilman eri toimenpiteitä tavanomaiseen riita-asiain käsittelyyn, paitsi jos kantaja on nimenomaan pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään. Tavanomaisen riita-asiain käsittelyn käsitettä ei tätä asetusta sovellettaessa olisi välttämättä tulkittava samalla tavoin kuin kansallisessa lainsäädännössä.

25)

Vastineen lähettämiselle asetetun määräajan kuluttua umpeen vastaajalla olisi tietyissä poikkeuksellisissa tapauksissa oltava oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista. Uudelleen tutkimisen poikkeuksellisissa tapauksissa ei olisi merkittävä sitä, että vastaajalla on uusi mahdollisuus vastustaa vaatimusta. Uudelleen tutkimisen yhteydessä vaatimuksen aiheellisuutta olisi arvioitava pelkästään niillä perustein, jotka johtuvat poikkeuksellisista olosuhteista, joihin vastaaja vetoaa. Muihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin voi kuulua se, että eurooppalainen maksamismääräys perustuu hakemuslomakkeessa esitettyihin vääriin tietoihin.

26)

Esimerkiksi asianajajapalkkioiden tai kustannusten asiakirjojen tiedoksi antamisesta muun kuin tuomioistuimen toimesta ei olisi sisällyttävä oikeudenkäyntimaksuihin, joita 25 artikla koskee.

27)

Jossakin jäsenvaltiossa annettua täytäntöönpanokelpoista eurooppalaista maksamismääräystä olisi kohdeltava täytäntöönpanossa ikään kuin se olisi annettu siinä jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa haetaan. Keskinäinen luottamus lainkäyttöön jäsenvaltioissa antaa jäsenvaltion tuomioistuimelle perusteet katsoa, että kaikki eurooppalaisen maksamismääräyksen antamisen edellytykset ovat täyttyneet siten, että määräys voidaan panna täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman, että menettelyä koskevien vähimmäisvaatimusten asianmukaista noudattamista tutkitaan uudelleen siinä jäsenvaltiossa, jossa määräys on määrä panna täytäntöön. Eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevista säännöistä olisi edelleen säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten sekä erityisesti sen 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 23 artiklassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten soveltamista.

28)

Määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (4). Vastaajalle olisi ilmoitettava tästä sekä siitä, että sen jäsenvaltion kansalliset vapaapäivät, jossa eurooppalaisen maksamismääräyksen antava tuomioistuin sijaitsee, otetaan huomioon.

29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli yhtenäisen, nopean ja tehokkaan riidattomien saatavien perintää koskevan Euroopan unionin laajuisen menettelyn säätämistä, vaan se voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

30)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti.

31)

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

32)

Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on

a)

yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely;

ja

b)

tehdä mahdolliseksi eurooppalaisten maksamismääräysten vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä vähimmäisvaatimuksista, joiden noudattaminen tekee tunnustamista ja täytäntöönpanoa edeltävät välivaiheen menettelyt tarpeettomiksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

2.   Tämä asetus ei estä kantajaa esittämästä 4 artiklassa tarkoitettua vaatimusta käyttäen jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai yhteisön lainsäädännön mukaista muuta menettelyä.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (”acta iure imperii”).

2.   Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

aviovarallisuusoikeuksiin, testamenttiin ja perimykseen;

b)

konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;

c)

sosiaaliturvaan;

d)

sopimukseen perustumattomiin vaatimuksiin, paitsi jos:

i)

asianosaiset ovat sopineet niistä tai velka on myönnetty oikeaksi;

tai

ii)

on kyse omaisuuden yhteisomistukseen perustuvista täsmällisistä rahamääräisistä veloista.

3.   Tässä asetuksessa ”jäsenvaltiolla” tarkoitetaan Tanskaa lukuun ottamatta kaikkia jäsenvaltioita.

3 artikla

Valtion rajat ylittävät asiat

1.   Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2.   Kotipaikka määritetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (6) 59 ja 60 artiklan mukaisesti.

3.   Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määritellään sen ajankohdan mukaisesti, jona eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään tämän asetuksen mukaisesti.

4 artikla

Eurooppalainen maksamismääräysmenettely

Eurooppalainen maksamismääräysmenettely otetaan käyttöön sellaisten tietyn suuruisten rahamääräisten saatavien perimistä varten, jotka ovat erääntyneet siihen mennessä, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään.

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”määräyksen antavalla jäsenvaltiolla” sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen maksamismääräys annetaan;

2)

”täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla” sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa haetaan;

3)

”tuomioistuimella” jäsenvaltion kaikkia viranomaisia, joilla on toimivalta eurooppalaisten maksamismääräysten tai muiden niihin liittyvien kysymysten osalta;

4)

”määräyksen antavalla tuomioistuimella” tuomioistuinta, joka antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen.

6 artikla

Tuomioistuimen toimivalta

1.   Tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti.

2.   Jos vaatimus liittyy kuluttajan sellaista tarkoitusta varten tekemään sopimukseen, jota ei voida pitää hänen elinkeinoonsa tai ammattiinsa liittyvänä, ja jos vastaajana on kyseinen kuluttaja, toimivalta on kuitenkin ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa vastaajalla on asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 artiklassa tarkoitettu kotipaikka.

7 artikla

Eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus

1.   Eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehtävä liitteessä I olevalla vakiolomakkeella A.

2.   Hakemuksessa on mainittava:

a)

asianosaisten ja tarvittaessa heidän edustajiensa samoin kuin sen tuomioistuimen, jolle hakemus tehdään, nimet ja osoitteet;

b)

vaatimuksen määrä, mukaan lukien sen pääoma ja mahdollinen korko, sopimussakko sekä kulut;

c)

jos vaatimukselle pyydetään korkoa, korkokanta ja aika, jolta kyseistä korkoa vaaditaan, paitsi jos pääomaan lisätään lakisääteinen korko määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla ilman eri pyyntöä;

d)

vaatimuksen peruste, mukaan luettuna kuvaus vaatimuksen sekä mahdollisen koron perusteena olevista seikoista;

e)

kuvaus vaatimuksen perusteeksi esitettävästä näytöstä;

f)

tuomioistuimen toimivallan peruste;

ja

g)

asian 3 artiklassa tarkoitettu valtion rajat ylittävä luonne.

3.   Kantajan on ilmoitettava hakemuksessaan, että annetut tiedot ovat hänen parhaan tietonsa ja ymmärryksensä mukaan oikeat ja että hän on tietoinen siitä, että tahallinen väärien tietojen antaminen saattaa johtaa määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin seuraamuksiin.

4.   Kantaja voi hakemuksen lisäyksessä ilmoittaa tuomioistuimelle vastustavansa asian siirtämistä 17 artiklassa tarkoitettuun tavanomaiseen riita-asiain käsittelyyn siinä tapauksessa, että vastaaja vastustaa maksamismääräystä. Tämä ei estä kantajaa ilmoittamasta tästä tuomioistuimelle myöhemmin, kunhan ilmoitus tehdään ennen määräyksen antamista.

5.   Hakemus on tehtävä paperimuodossa tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antavan tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.

6.   Kantajan tai tarvittaessa hänen edustajansa on allekirjoitettava hakemus. Jos hakemus tehdään 5 kohdan mukaisesti sähköisesti, se on allekirjoitettava sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY (7) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antavassa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.

Sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos ja siinä laajuudessa kuin määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.

8 artikla

Hakemuksen tutkiminen

Tuomioistuin, jolle eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehty, tutkii hakemuslomakkeen pohjalta viipymättä, täyttyvätkö 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset ja vaikuttaako vaatimus perustellulta. Tämä tutkiminen voi tapahtua automaattista menettelyä käyttäen.

9 artikla

Täydentäminen tai oikaisu

1.   Jos 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tuomioistuimen on annettava kantajalle mahdollisuus täydentää tai oikaista hakemusta, paitsi jos vaatimus on selvästi perusteeton tai jos hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi. Tuomioistuimen on käytettävä liitteessä II olevaa vakiolomaketta B.

2.   Jos tuomioistuin pyytää kantajaa täydentämään tai oikaisemaan hakemusta, sen on määrättävä olosuhteisiin nähden sopivaksi katsomansa määräaika. Tuomioistuin voi harkintansa mukaan pidentää tätä määräaikaa.

10 artikla

Hakemuksen muuttaminen

1.   Jos vaatimus täyttää 8 artiklassa tarkoitetut edellytykset vain osittain, tuomioistuimen on ilmoitettava siitä kantajalle käyttäen liitteessä III olevaa vakiolomaketta C. Kantajaa on pyydettävä hyväksymään tai hylkäämään ehdotus eurooppalaiseksi maksamismääräykseksi sellaisen määrän osalta, jonka suuruuden tuomioistuin on määrittänyt, ja hänelle on annettava tieto tätä koskevan päätöksensä seurauksista. Kantajan on vastattava palauttamalla tuomioistuimen hänelle lähettämä vakiolomake C tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettamassa määräajassa.

2.   Jos kantaja hyväksyy tuomioistuimen ehdotuksen, tuomioistuin antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen 12 artiklan mukaisesti siltä vaatimuksen osalta, jonka kantaja on hyväksynyt. Alkuperäisen vaatimuksen jäljelle jäävää osaa koskevat seuraukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Jos kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettamassa määräajassa tai ei hyväksy tuomioistuimen ehdotusta, tuomioistuimen on hylättävä eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus kokonaisuudessaan.

11 artikla

Hakemuksen hylkääminen

1.   Tuomioistuimen on hylättävä hakemus, jos

a)

edellä 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty;

tai

b)

vaatimus on selvästi perusteeton;

tai

c)

kantaja ei täydennä tai oikaise hakemusta tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettaman määräajan kuluessa;

tai

d)

kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettaman määräajan kuluessa tai hylkää tuomioistuimen ehdotuksen 10 artiklan mukaisesti.

Kantajalle on ilmoitettava hylkäämisen perusteet liitteessä IV olevaa vakiolomaketta D käyttäen.

2.   Hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen ei ole muutoksenhakuoikeutta.

3.   Hakemuksen hylkääminen ei estä kantajaa jatkamasta vaatimuksen perimistä tekemällä uuden eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen tai käyttäen jotain muuta jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista menettelyä.

12 artikla

Eurooppalaisen maksamismääräyksen antaminen

1.   Jos 8 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, tuomioistuimen on annettava eurooppalainen maksamismääräys liitteessä V olevaa vakiolomaketta E käyttäen mahdollisimman pian ja tavallisesti 30 päivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.

Tähän 30 päivän määräaikaan ei sisälly aika, jonka kantaja on käyttänyt täydentääkseen, oikaistakseen tai muuttaakseen hakemusta.

2.   Eurooppalaiseen maksamismääräykseen on liitettävä kopio hakemuslomakkeesta. Siinä ei ilmoiteta tietoja, jotka kantaja on antanut lomakkeen A lisäyksissä 1 ja 2.

3.   Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava hänellä olevasta mahdollisuudesta joko

a)

maksaa määräyksessä ilmoitettu määrä kantajalle;

tai

b)

vastustaa maksamismääräystä antamalla vastine määräyksen antaneelle tuomioistuimelle lähettämällä se 30 päivän kuluessa siitä, kun maksamismääräys on annettu hänelle tiedoksi.

4.   Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava, että

a)

määräys on annettu pelkästään kantajan antamien tietojen perusteella, joita tuomioistuin ei ole tarkistanut;

b)

määräyksestä tulee täytäntöönpanokelpoinen, jollei tuomioistuimelle anneta vastinetta 16 artiklan mukaisesti;

c)

jos vastine annetaan, menettely jatkuu määräyksen antavan jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt menettelyn päättämistä tässä tapauksessa.

5.   Tuomioistuimen on huolehdittava, että määräys annetaan vastaajalle tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti sellaista menettelyä noudattaen, joka täyttää 13, 14 ja 15 artiklassa säädetyt vähimmäisvaatimukset.

13 artikla

Tiedoksianto, johon liittyy vastaajan vastaanottotodistus

Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:

a)

henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;

b)

henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa todetaan, että vastaaja on vastaanottanut asiakirjan tai kieltäytynyt vastaanottamasta sitä ilman laillista perustetta, ja johon on merkitty tiedoksiantopäivä;

c)

postitiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;

d)

sähköinen tiedoksianto, esimerkiksi telekopioitse tai sähköpostitse, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä.

14 artikla

Tiedoksianto, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta

1.   Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi myös jollakin seuraavista tavoista sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:

a)

henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan kotiosoitteessa henkilölle, joka asuu samassa taloudessa kuin vastaaja tai työskentelee siellä;

b)

jos vastaaja on itsenäinen ammatinharjoittaja tai oikeushenkilö, henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan liiketiloissa henkilölle, joka työskentelee vastaajan palveluksessa;

c)

määräyksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon;

d)

määräyksen toimittaminen postitoimistoon tai toimivaltaisten viranomaisten haltuun ja tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon, jos kirjallisessa ilmoituksessa on selkeä maininta siitä, että kyse on tuomioistuinasiakirjasta tai että ilmoitus vastaa oikeusvaikutuksiltaan tiedoksiantoa ja käynnistää määräaikojen kulumisen;

e)

postitiedoksianto ilman 3 kohdan mukaista todistusta, jos vastaajan osoite on määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa;

f)

sähköinen tiedoksianto, mistä on osoituksena tiedoksiannon toimittamisen automaattinen vahvistus, mikäli vastaaja on etukäteen nimenomaisesti hyväksynyt tämän tiedoksiantotavan.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa 1 kohdan mukainen tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa.

3.   Edellä 1 kohdan a, b, c ja d alakohdan mukaisesti toimitettu tiedoksianto on todistettava:

a)

tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa ilmoitetaan:

i)

käytetty tiedoksiantotapa,

ja

ii)

tiedoksiantopäivä,

ja

iii)

jos määräys on annettu tiedoksi muulle henkilölle kuin vastaajalle, kyseisen henkilön nimi ja hänen suhteensa vastaajaan;

tai

b)

edellä 1 kohdan a ja b alakohdan osalta tiedoksiannon vastaanottaneen henkilön antamalla vastaanottotodistuksella.

15 artikla

Tiedoksianto vastaajan edustajalle

Edellä 13 tai 14 artiklassa tarkoitettu tiedoksianto voidaan toimittaa myös vastaajan edustajalle.

16 artikla

Eurooppalaisen maksamismääräyksen vastustaminen

1.   Vastaaja voi antaa määräyksen antaneelle tuomioistuimelle vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen käyttämällä liitteessä VI olevaa vakiolomaketta F, joka toimitetaan hänelle eurooppalaisen maksamismääräyksen mukana.

2.   Vastine on lähetettävä 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi vastaajalle.

3.   Vastaajan on ilmoitettava vastineessa, että hän vastustaa vaatimusta, mutta hänen ei tarvitse ilmoittaa vastustamisen syytä.

4.   Vastine on toimitettava paperimuodossa tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antaneen tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.

5.   Vastaajan tai hänen mahdollisen edustajansa on allekirjoitettava vastine. Jos vastine annetaan sähköisesti 4 kohdan mukaisesti, se on allekirjoitettava direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.

Tällaista sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos ja siinä laajuudessa kuin määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.

17 artikla

Vastineen antamisen vaikutukset

1.   Jos vastine on annettu 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään.

Jos kantaja on perinyt vaatimustaan eurooppalaista maksamismääräystä koskevan menettelyä käyttäen, kansallisen lainsäädännön säännökset eivät saa vaikuttaa hänen asemaansa myöhemmissä tavanomaisissa riita-asiain menettelyissä.

2.   Asian siirtäminen 1 kohdassa tarkoitettuun tavanomaiseen riita-asiain käsittelyyn tapahtuu määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3.   Kantajalle on ilmoitettava, onko vastaaja antanut vastineen sekä siirretäänkö asia tavanomaiseen riita-asiain käsittelyyn.

18 artikla

Täytäntöönpanokelpoisuus

1.   Jollei eurooppalaista maksamismääräystä koskevaa vastinetta ole 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, ottaen huomioon vastineen perille saapumiseen tarvittava aika, annettu määräyksen antavalle tuomioistuimelle, tuomioistuimen on liitteessä VII olevaa vakiolomaketta G käyttämällä viipymättä ilmoitettava, että määräys on täytäntöönpanokelpoinen. Tuomioistuimen on tarkistettava tiedoksiantopäivä.

2.   Täytäntöönpanokelpoisuutta koskeviin muotovaatimuksiin sovelletaan määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Tuomioistuimen on lähetettävä täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys kantajalle.

19 artikla

Eksekvatuurimenettelyn poistaminen

Määräyksen antavassa jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa vaatimatta sen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

20 artikla

Uudelleen tutkiminen poikkeuksellisissa tapauksissa

1.   Vastaajalla on 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos

a)

i)

maksamismääräys on annettu tiedoksi jollakin 14 artiklassa säädetyistä menettelyistä,

ja

ii)

tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä ole toimitettu riittävän ajoissa siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa;

tai

b)

vastaaja ei ole voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

edellyttäen, että hän toimii kummassakin tapauksessa viipymättä.

2.   Vastaajalla on niin ikään 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos maksamismääräys on tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta.

3.   Jos tuomioistuin hylkää vastaajan pyynnön sillä perusteella, ettei mitään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista uudelleen tutkimisen perusteista voida soveltaa, eurooppalainen maksamismääräys pysyy voimassa.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua jostakin 1 ja 2 kohdassa säädetystä syystä, eurooppalainen maksamismääräys on mitätön.

21 artikla

Täytäntöönpano

1.   Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten soveltamista.

Eurooppalainen maksamismääräys, josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen päätös.

2.   Jotta eurooppalaisen maksamismääräys voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa kantajan on toimitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille:

a)

määräyksen antaneen tuomioistuimen täytäntöönpanokelpoiseksi ilmoittaman eurooppalaisen maksamismääräyksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarpeelliset vaatimukset;

ja

b)

tarvittaessa eurooppalaisen maksamismääräyksen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa ne Euroopan unionin toimielinten viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta joiden käytön se voi hyväksyä eurooppalaisen maksamismääräyksen osalta. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

3.   Kantajalta, joka jossain jäsenvaltiossa hakee toisessa jäsenvaltiossa annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on ulkomaan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

22 artikla

Täytäntöönpanon epääminen

1.   Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on vastaajan pyynnöstä evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalainen maksamismääräys on ristiriidassa jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun päätöksen tai määräyksen kanssa, mikäli

a)

samojen asianosaisten välillä on aiemmin annettu samaa asiaa koskeva päätös tai määräys;

ja

b)

aiempi päätös tai määräys täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset;

ja

c)

tähän ristiriitaan ei ollut voitu vedota määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinmenettelyssä.

2.   Täytäntöönpano on evättävä pyynnöstä kokonaan tai osittain myös, jos vastaaja on maksanut kantajalle eurooppalaisessa maksamismääräyksessä tuomitun määrän joko kokonaan tai osittain.

3.   Eurooppalaista maksamismääräystä ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

23 artikla

Täytäntöönpanon keskeyttäminen tai rajoittaminen

Jos vastaaja on pyytänyt maksamismääräyksen uudelleen tutkimista 20 artiklan mukaisesti, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin voi vastaajan pyynnöstä:

a)

rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn turvaamistoimiin;

ja

b)

asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen;

tai

c)

poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

24 artikla

Oikeudellinen edustus

Asianajajan tai muun oikeudellisen neuvonantajan käyttäminen ei ole pakollista:

a)

kantajalle tämän hakiessa eurooppalaista maksamismääräystä;

b)

vastaajalle tämän vastustaessa eurooppalaista maksamismääräystä.

25 artikla

Oikeudenkäyntimaksut

1.   Eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä ja sitä koskevan vastineen vuoksi jäsenvaltiossa aloitetusta tavanomaisesta riita-asiain käsittelystä aiheutuvat yhteenlasketut oikeudenkäyntimaksut eivät saa olla suuremmat kuin ne oikeudenkäyntimaksut, jotka aiheutuvat tavanomaisesta riita-asiain käsittelystä, jota ei ole edeltänyt eurooppalainen maksamismääräysmenettely kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.   Tässä asetuksessa oikeudenkäyntimaksut muodostuvat tuomioistuimelle suoritettavista maksuista ja kuluista, joiden määrät on vahvistettu kansallisessa lainsäädännössä.

26 artikla

Suhde kansalliseen prosessioikeuteen

Kaikkiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

27 artikla

Suhde asetukseen (EY) N:o 1348/2000

Tämä asetus ei vaikuta oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 (8) soveltamiseen.

28 artikla

Tiedoksiantokuluista ja täytäntöönpanosta ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tiedottaakseen yleisölle ja asianomaisille ammattialoille

a)

tiedoksiantokuluista;

ja

b)

siitä, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia täytäntöönpanon osalta 21, 22 ja 23 artiklaa sovellettaessa,

erityisesti neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (9) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä.

29 artikla

Toimivaltaisten tuomioistuinten, uudelleen tutkimista koskevien menettelyjen, viestintävälineiden ja kielten ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 12 päivänä kesäkuuta 2008:

a)

millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys;

b)

uudelleentutkimista koskeva menettely ja toimivaltaiset tuomioistuimet 20 artiklaa sovellettaessa;

c)

eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä varten hyväksytyt ja tuomioistuinten käytössä olevat viestintävälineet;

d)

edellä 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyt kielet.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista näihin tietoihin.

2.   Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muilla asianmukaisilla tavoilla.

30 artikla

Liitteisiin tehtävät muutokset

Liitteissä olevia vakiolomakkeita pidetään ajan tasalla ja niihin tehdään teknisiä mukautuksia 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti sen varmistamiseksi, että ne ovat kaikilta osin tämän asetuksen säännösten mukaiset.

31 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 44/2001 75 artiklassa perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1 – 4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

32 artikla

Tarkastelu

Komissio toimittaa viimeistään 12 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöä. Kertomuksessa on oltava arvio menettelyn toimivuudesta ja laaja vaikutusten arviointi kunkin jäsenvaltion osalta.

Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin paras käytäntö otetaan huomioon ja että lainsäädännön parempaa laatua koskevia periaatteita noudatetaan, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja eurooppalaisen maksamismääräyksen valtion rajat ylittävästä käytöstä. Tietoja on annettava oikeudenkäyntimaksuista, menettelyn nopeudesta, tehokkuudesta, käytön helppoudesta ja jäsenvaltioiden sisäisistä maksamismääräysmenettelyistä.

Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 12 päivästä joulukuuta 2008 lukuun ottamatta 28, 29, 30 ja 31 artiklaa, joita sovelletaan 12 päivästä kesäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 12 päivänä joulukuuta 2006.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. PEKKARINEN


(1)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 77.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 13. joulukuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 30. kesäkuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. lokakuuta 2006. Neuvoston päätös, tehty 11. joulukuuta 2006.

(3)  EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(6)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2245/2004 (EUVL L 381, 28.12.2004, s. 10).

(7)  EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12.

(8)  EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37.

(9)  EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.


LIITE I

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image


LIITE II

Image

Image


LIITE III

Image

Image


LIITE IV

Image

Image


LIITE V

Image

Image

Image


LIITE VI

Image

Image


LIITE VII

Image

Image


Top