Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32002R1774

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä

OJ L 273, 10.10.2002, p. 1–95 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Special edition in Czech: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Estonian: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Latvian: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Lithuanian: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Hungarian Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Maltese: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Polish: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Slovak: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Slovene: Chapter 03 Volume 037 P. 92 - 186
Special edition in Bulgarian: Chapter 03 Volume 044 P. 113 - 207
Special edition in Romanian: Chapter 03 Volume 044 P. 113 - 207

No longer in force, Date of end of validity: 04/03/2011; Kumoaja 32009R1069

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2002/1774/oj

32002R1774

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä

Virallinen lehti nro L 273 , 10/10/2002 s. 0001 - 0095


Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002,

annettu 3 päivänä lokakuuta 2002,

muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 12. syyskuuta 2002 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/667/ETY(4) vahvistettiin periaate, jonka mukaan kaikkea eläinjätettä voidaan sen alkuperästä riippumatta asianmukaisen käsittelyn jälkeen käyttää rehuaineiden tuotantoon.

(2) Tieteellinen ohjauskomitea on antanut monia lausuntoja mainitun direktiivin antamisen jälkeen. Niiden pääasiallisena johtopäätöksenä on ollut, että terveystarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi luokitelluista eläimistä johdettuja sivutuotteita ei pitäisi päästää rehuketjuun.

(3) Täytäntöönpantavat toimenpiteet olisi esitettyjen tieteellisten lausuntojen pohjalta jaoteltava käytettävien eläimistä saatavien sivutuotteiden luonteesta riippuen. Tiettyjen eläinperäisten ainesten mahdollisia käyttötarkoituksia olisi rajoitettava. Olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä muuhun tarkoitukseen kuin rehuksi ja niiden hävittämistä.

(4) Viime vuosina saadun kokemuksen perusteella on aiheellista selventää direktiivin 90/667/ETY ja yhteisön ympäristölainsäädännön välistä suhdetta. Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa voimassa olevan ympäristölainsäädännön soveltamiseen tai haitata ympäristönsuojelua koskevien uusien sääntöjen kehittämistä erityisesti biologisesti hajoavan jätteen osalta. Tältä osin komissio on sitoutunut siihen, että vuoden 2004 loppuun mennessä valmistellaan direktiivi biojätteistä, ruokajäte mukaan lukien, ja sen tarkoituksena on vahvistaa tällaisen jätteen turvallista käyttöä, hyödyntämistä, kierrätystä ja loppukäsittelyä koskevat säännöt sekä valvoa mahdollista pilaantumista.

(5) Komission ja Euroopan parlamentin Brysselissä 1 ja 2 päivänä heinäkuuta 1997 järjestämässä lihaluujauhoa käsitelleessä kansainvälisessä tiedekonferenssissa käynnistettiin keskustelu lihaluujauhon tuotannosta ja käytöstä eläinten ruokintaan. Konferenssissa todettiin, että tämän alan tulevat toimintatavat kaipaavat lisäpohdintaa. Komissio viimeisteli vuoden 1997 marraskuussa lihaluujauhoa koskevan kuulemisasiakirjan käynnistääkseen mahdollisimman laajan julkisen keskustelun yhteisön rehulainsäädännön tulevaisuudesta. Kuulemisen jälkeen vaikuttaa siltä, että yleisesti ollaan sitä mieltä, että direktiiviä 90/667/ETY on tarpeen muuttaa sen yhdenmukaistamiseksi uusien tieteellisten tietojen kanssa.

(6) BSE:stä ja eläinten rehujen turvallisuudesta 16 päivänä marraskuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa(5) Euroopan parlamentti puolsi eläinvalkuaisen käytön kieltämistä rehuissa, kunnes tämä asetus tulee voimaan.

(7) Tieteellisissä kannanotoissa esitetään, että käytäntö ruokkia eläinlajia saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista saadulla valkuaisella aiheuttaa taudinleviämisriskin. Varotoimenpiteenä käytäntö olisi näin ollen kiellettävä. Olisi annettava täytäntöönpanosäännöt rehuihin tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden välttämättömän erillään pitämisen varmistamiseksi kaikissa käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen vaiheissa. Yleiseen kieltoon olisi kuitenkin voitava soveltaa poikkeuksia kaloihin ja turkiseläimiin liittyen, mikäli tämä on tieteellisesti perusteltua.

(8) Myös eläinperäisiä tuotteita sisältävä ruokajäte voi toimia taudin tartunnanlevittäjänä. Kaikki kansainvälisesti toimivista liikennevälineistä peräisin oleva ruokajäte olisi hävitettävä turvallisesti. Yhteisössä tuotettua ruokajätettä ei pitäisi käyttää muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokinnassa.

(9) Vuoden 1996 lokakuun jälkeen komission elintarvike- ja eläinlääkintävirasto on tehnyt jäsenvaltioissa tarkastuskäyntejä arvioidakseen BSE:n suurimpien riskitekijöiden esiintymistä ja hallintaa sekä BSE:n seurantamenettelyjä. Osa arvioinnista koski kaupallisia renderointijärjestelmiä ja muita eläinjätteen hävittämismenetelmiä. Näiden tarkastusten jälkeen tehtiin yleiset johtopäätökset ja laadittiin joitakin suosituksia, jotka koskivat erityisesti eläinten sivutuotteiden jäljitettävyyttä.

(10) Taudinaiheuttajien ja/tai jäämien leviämisriskin välttämiseksi kaikin tavoin eläimistä saatavat sivutuotteet olisi käsiteltävä, varastoitava ja pidettävä erillään hyväksytyssä ja valvotussa, asianomaisen jäsenvaltion nimeämässä laitoksessa tai hävitettävä sopivalla tavalla. Tietyissä olosuhteissa, erityisesti, jos tämä on perusteltua välimatkan, kuljetusajan tai kapasiteettiin liittyvien ongelmien vuoksi, nimetty käsittely-, poltto- tai rinnakkaispolttolaitos voi sijaita toisessa jäsenvaltiossa.

(11) Jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY(6) ei sovelleta polttolaitoksiin, jos käsiteltävä jäte muodostuu yksinomaan eläinruhoista. On tarpeen vahvistaa tällaisia polttolaitoksia koskevat vähimmäisvaatimukset eläinten terveyden ja kansanterveyden suojaamiseksi. Yhteisön vaatimusten vahvistamista odotettaessa jäsenvaltiot voivat antaa kyseisten laitosten osalta ympäristölainsäädäntöä. Vähemmän tiukkoja vaatimuksia olisi sovellettava pienen kapasiteetin polttolaitoksiin kuten tiloilla sijaitseviin polttolaitoksiin ja kuolleiden lemmikkieläinten polttolaitoksiin, jotta otettaisiin huomioon käsitellyn aineksen alhaisemmat riskit ja vältettäisiin eläimistä saatavien sivutuotteiden tarpeetonta kuljettamista.

(12) Käsittelylaitosten valvonnasta olisi annettava erityiset säännöt, joissa viitataan erityisesti yksityiskohtaisiin menettelyihin käsittelymenetelmien validoimiseksi ja tuotannon omavalvontaan.

(13) Poikkeukset eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä koskevista säännöistä saattavat olla aiheellisia, jotta helpotetaan muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten ruokintaa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava kyseistä käyttöä.

(14) Poikkeukset saattavat lisäksi olla aiheellisia eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämiseksi paikalla valvotuissa olosuhteissa. Komission olisi saatava tarvittavat tiedot, jotta se voi valvoa tilannetta ja antaa tarvittaessa täytäntöönpanosääntöjä.

(15) Jäsenvaltioissa olisi tehtävä yhteisön tarkastuksia sen varmistamiseksi, että terveysvaatimukset saatetaan voimaan yhdenmukaisesti. Näihin tarkastuksiin olisi kuuluttava myös auditointimenettelyjä.

(16) Terveyskysymyksiä koskeva yhteisön lainsäädäntö perustuu luotettaviin tieteellisiin tietoihin. Tätä varten komission päätöksillä 97/404/EY(7) ja 97/579/EY(8) perustettuja asianomaisia tiedekomiteoita olisi kuultava tarvittaessa. Erityisesti tarvitaan lisää tieteellisiä lausuntoja eläinperäisten tuotteiden käytöstä eloperäisissä lannoitteissa ja maanparannusaineissa. Yhteisön sääntöjen antamista kyseisten tieteellisten lausuntojen pohjalta odotettaessa jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa tässä asetuksessa tarkoitettuja sääntöjä tiukempia kansallisia sääntöjä edellyttäen, että säännöt ovat johdonmukaisia muun sovellettavan yhteisön lainsäädännön kanssa.

(17) Eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä, keräämistä, varastointia ja hävittämistä rahoitetaan jäsenvaltioissa hyvin monin eri tavoin. Sen varmistamiseksi, että maataloustuotteiden välisiin kilpailuedellytyksiin ei heijastu vaikutuksia, yhteisön tasolla on tarpeen suorittaa arviointi ja tarvittaessa toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä.

(18) Edellä esitetyn perusteella eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavien yhteisön sääntöjen perinpohjainen tarkastus on tarpeen.

(19) Muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet (erityisesti käsitelty eläinvalkuainen, renderoidut rasvat, lemmikkieläinten ruoat, vuodat ja nahat sekä villa) sisältyvät perustamissopimuksen liitteessä I olevaan tuoteluetteloon. Näiden tuotteiden markkinoille saattaminen on tärkeä tulonlähde osalle maatalousväestöä. Alan järkiperäisen kehityksen varmistamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi kyseisille tuotteille olisi vahvistettava yhteisön tasolla eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat säännöt. Eläintautien merkittävien leviämisriskien vuoksi tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden markkinoille saattamiseen olisi sovellettava erityisvaatimuksia erityisesti alueilla, joilla on hyvä terveystilanne.

(20) Sen varmistamiseksi, että kolmansista maista tuodut tuotteet vastaavat hygieniavaatimuksiltaan vähintään samoja tai vastaavia vaatimuksia, joita yhteisössä sovelletaan, kolmansia maita ja niiden laitoksia varten olisi otettava käyttöön hyväksyntäjärjestelmä, johon liitetään yhteisön tarkastusmenettely sen varmistamiseksi, että hyväksyntäedellytyksiä noudatetaan. Kolmansista maista voidaan tuoda lemmikkieläinten ruokaa ja lemmikkieläinten ruoan raaka-aineita erilaisin edellytyksin kuin mitä yhteisössä tuotettuun tällaiseen ainekseen sovelletaan. Tämä koskee erityisesti vaadittavia takeita tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY(9) mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämistä. Sen varmistamiseksi, että tällainen lemmikkieläinten ruoka ja raaka-aineet käytetään ainoastaan tarkoitetulla tavalla, on tarpeen vahvistaa asianmukaiset valvontatoimenpiteet poikkeuksen kattaman aineksen tuontia varten.

(21) Eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka kulkevat yhteisön kautta tai jotka ovat yhteisön alkuperää mutta tarkoitettuja vientiin, voivat aiheuttaa yhteisössä riskin eläinten terveydelle ja kansanterveydelle. Näin ollen tiettyjä tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia olisi sovellettava näihin siirtoihin.

(22) Eläinperäisten tuotteiden saateasiakirja on sopivin keino antaa määräpaikan toimivaltaisille viranomaisille vakuutus siitä, että lähetys vastaa tämän asetuksen säännöksiä. Terveystodistus olisi säilytettävä tiettyjen tuontituotteiden määräpaikan ja käyttötarkoituksen varmistamiseksi.

(23) Eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista vaatimuksista sellaisten tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa, joita eivät koske direktiivin 89/662/ETY ja, taudinaiheuttajien osalta, direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I luvussa mainittujen erityisten yhteisön säädösten kyseiset vaatimukset 17 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/118/ETY(10) pyrkii edellä mainittuihin tavoitteisiin.

(24) Neuvosto ja komissio ovat tehneet useita päätöksiä direktiivien 90/667/ETY ja 92/118/ETY täytäntöönpanosta. Lisäksi direktiiviä 92/118/ETY on muutettu huomattavasti ja lisämuutoksia on tarkoitus vielä tehdä. Näin ollen eläimistä saatavien sivutuotteiden alaa säädellään tällä hetkellä useilla yhteisön säädöksillä ja yksinkertaistamiseen on tarvetta.

(25) Tällainen yksinkertaistaminen johtaa suurempaan avoimuuteen muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläinperäisiä tuotteita koskevien erityisten terveyssääntöjen osalta. Erityisen terveyslainsäädännön yksinkertaistaminen ei saa johtaa sääntelyn purkamiseen. Tämän vuoksi on tarpeen pitää voimassa muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläinperäisiä tuotteita koskevat yksityiskohtaiset terveyssäännöt ja tiukentaa niitä kansanterveyden ja eläinten terveyden suojaamisen varmistamiseksi.

(26) Eläinlääkinnällisiä tarkastuksia, komission asiantuntijoiden tarkastukset mukaan lukien, koskevien sääntöjen ja suojatoimenpiteiden, joista säädetään eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/425/ETY(11), olisi koskettava kyseisiä tuotteita.

(27) Yhteisöön tuotavat tuotteet olisi tarkastettava tehokkaasti. Tähän voidaan päästä järjestämällä tarkastukset, joista säädetään kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/78/EY(12).

(28) Sen vuoksi olisi kumottava direktiivi 90/667/ETY, tiettyjen eläinryhmien ruokintaa varten paikallisesti kaupan pidettävien tietyn tyyppisten eläinjätteiden käsittelyyn Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa sovellettavista eläinlääkintää ja eläinten terveyttä koskevista säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1995 tehty neuvoston päätös 95/348/EY(13) ja eläinjätteen prosessoimisessa sovellettavista toimenpiteistä tarttuvilta spongiformisilta enkefalopatioilta suojaamiseksi ja komission päätöksen 97/735/EY muuttamisesta 19 päivänä heinäkuuta 1999 tehty neuvoston päätös 1999/534/EY(14).

(29) Tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi olisi varmistettava tiivis ja tehokas yhteistyö komission ja jäsenvaltioiden välillä elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002(15) perustetussa pysyvässä komiteassa.

(30) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(16) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat säännöt:

a) eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle, kuljetukselle, varastoinnille, esikäsittelemiselle, käsittelylle, käytölle ja hävittämiselle, jotta estetään näistä tuotteista aiheutuvat riskit eläinten terveydelle tai kansanterveydelle;

b) eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen, liitteissä VII ja VIII tarkoitettujen tuotteiden saattamiselle markkinoille ja tietyissä erityistapauksissa niiden viennille ja kauttakuljetukselle.

2. Tätä asetusta ei sovelleta:

a) raakaan lemmikkieläinten ruokaan, joka tulee vähittäismyymälöistä tai jota säilytetään myyntipisteiden yhteydessä sijaitsevissa tiloissa, jos leikkaus ja varastointi suoritetaan ainoastaan kuluttajille toimittamiseksi suoraan paikalla;

b) nestemäiseen maitoon tai ternimaitoon, joka hävitetään tai käytetään alkuperätilalla;

c) sellaisten luonnonvaraisten eläinten kokoruhoihin tai ruhonosiin, joiden ei epäillä sairastavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, lukuun ottamatta kaupallisiin tarkoituksiin maihin vietyä kalaa sekä metsästystrofeiden valmistamiseen käytettäviä luonnonvaraisten eläinten ruhoja ja ruhonosia;

d) raakaan paikalla käytettävään lemmikkieläinten ruokaan, joka on saatu alkuperätilalla ainoastaan viljelijän ja hänen perheensä omaan elintarvikekäyttöön teurastetuista eläimistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

e) ruokajätteeseen, ellei se ole:

i) peräisin kansainvälisesti toimivasta liikennevälineestä;

ii) tarkoitettu eläinten kulutettavaksi; tai

iii) tarkoitettu biokaasulaitoksessa käytettäväksi tai kompostoitavaksi;

f) siitostarkoitukseen käytettäviin munasoluihin, alkioihin ja siemennesteeseen; sekä

g) meri- tai ilmateitse tapahtuvaan kauttakulkuun.

3. Tämä asetus ei vaikuta eläinlääkintälainsäädäntöön, jonka tavoitteena on tiettyjen tautien hävittäminen ja torjunta.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) eläimistä saatavat sivutuotteet: eläinten kokoruhot tai ruhonosat taikka 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitetut eläinperäiset tuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien munasolut, alkiot ja siemenneste;

b) luokkaan 1 kuuluva aines: 4 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet;

c) luokkaan 2 kuuluva aines: 5 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet;

d) luokkaan 3 kuuluva aines: 6 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet;

e) eläimet: kaikki selkärangalliset tai selkärangattomat eläimet (mukaan lukien kalat, matelijat ja sammakkoeläimet);

f) tuotantoeläimet: kaikki eläimet, joita pidetään, lihotetaan tai jalostetaan ihmisten toimesta ja käytetään elintarvikkeiden (mukaan lukien liha, maito ja munat), villan, turkisten, sulkien ja höyhenten, nahkojen tai muiden eläinperäisten tuotteiden tuottamiseksi;

g) luonnonvaraiset eläimet: eläimet, joita ihminen ei hoida;

h) lemmikkieläimet: kaikki sellaiseen lajiin kuuluvat eläimet, jota ihminen tavallisesti ruokkii ja pitää muussa kuin tuotantotarkoituksessa muttei käytä ravinnoksi;

i) toimivaltainen viranomainen: jäsenvaltion keskusviranomainen, jonka tehtävänä on huolehtia tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta, tai muu viranomainen, jolle mainittu keskusviranomainen on siirtänyt tämän tehtävän erityisesti rehujen valvonnan osalta; tarvittaessa kyseiseksi viranomaiseksi katsotaan myös vastaava kolmannen maan viranomainen;

j) markkinoille saattaminen: mikä tahansa toimenpide, jonka tarkoituksena on myydä yhteisössä kolmannelle osapuolelle tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita, sekä muu vastikkeellinen tai vastikkeeton toimitus tällaiselle kolmannelle osapuolelle tai niiden varastointi edelleen tällaiselle kolmannelle osapuolelle tapahtuvaa toimittamista varten;

k) kauppa: perustamissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden välinen tavarakauppa;

l) kauttakuljetus: siirtyminen yhteisön kautta yhdestä kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan;

m) tuottaja: kuka tahansa henkilö, jonka toiminnan tuloksena saadaan eläinten sivutuotteita;

n) TSE:t: kaikki tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat ihmisellä esiintyviä lukuun ottamatta;

o) erikseen määritelty riskiaines: tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001(17) liitteessä V tarkoitettu aines.

2. Lisäksi sovelletaan liitteessä I olevia erityisiä määritelmiä.

3 artikla

Yleiset velvollisuudet

1. Eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet on kerättävä, kuljetettava, varastoitava, esikäsiteltävä, käsiteltävä, hävitettävä, saatettava markkinoille, vietävä, kauttakuljetettava ja käytettävä tämän asetuksen mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säännellä kansallisen lainsäädännön nojalla muiden kuin liitteissä VII ja VIII tarkoitettujen tuotteiden tuontia ja markkinoille saattamista 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tehtävää päätöstä odotettaessa. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä tämän mahdollisuuden käytöstä.

3. Jäsenvaltioiden on joko erikseen tai yhteistyössä varmistettava asianmukaisten järjestelyjen ja riittävän infrastruktuurin olemassaolo, jotta varmistetaan 1 kohdan vaatimuksen täyttyminen.

II LUKU

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN LUOKITTELU, KERÄYS, KULJETUS, HÄVITYS, KÄSITTELY, KÄYTTÖ JA VÄLIVARASTOINTI

4 artikla

Luokkaan 1 kuuluva aines

1. Luokkaan 1 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet tai tällaisia sivutuotteita sisältävän aineksen:

a) seuraavien eläimien kaikki ruhonosat, vuodat ja nahat mukaan lukien:

i) eläimet, joilla epäillään olevan jokin TSE-tartunta asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti tai joissa TSE on virallisesti todettu;

ii) eläimet, jotka on lopetettu TSE:n hävittämistoimenpiteiden osana;

iii) muut eläimet kuin tuotantoeläimet ja luonnonvaraiset eläimet, mukaan lukien erityisesti lemmikkieläimet, eläintarhaeläimet ja sirkuseläimet;

iv) kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 päivänä marraskuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/609/ETY(18) 2 artiklassa määritellyt koe-eläimet; ja

v) luonnonvaraiset eläimet, kun näiden epäillään sairastavan jotakin ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia;

b) i) erikseen määritelty riskiaines; ja

ii) kun erikseen määritelty riskiaines ei ole poistettuna hävittämishetkellä, erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävien kuolleiden eläinten kokoruhot;

c) sellaisista eläimistä, joille on annettu direktiivin 96/22/EY nojalla kiellettyjä aineita, johdetut tuotteet ja eläinperäiset tuotteet, jotka sisältävät elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY(19) liitteessä I olevan B ryhmän 3 kohdassa lueteltujen ympäristösaasteiden ja muiden aineiden jäämiä, jos tällaiset jäämät ylittävät yhteisön lainsäädännössä tai, jos tällaista yhteisön lainsäädäntöä ei ole, kansallisessa lainsäädännössä sallitun tason;

d) kaikki eläinperäinen aines, joka on kerätty käsiteltäessä sellaisista luokan 1 käsittelylaitoksista ja muista tiloista tulevaa jätevettä, joissa erikseen määritelty riskiaines poistetaan, mukaan lukien seulontajätteet, hiekanpoistosta saatava aines, rasva- ja öljyseokset, liete sekä näiden tilojen viemäriputkista poistettu aines, paitsi jos tällainen aines ei sisällä erikseen määriteltyä riskiainesta tai sen osia;

e) ruokajäte, joka on peräisin kansainvälisesti toimivista liikennevälineistä; sekä

f) luokkaan 1 kuuluvan aineksen seokset luokkaan 2 ja/tai luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa, mukaan lukien kaikki luokan 1 käsittelylaitoksessa käsiteltäväksi tarkoitettu aines.

2. Luokkaan 1 kuuluva aines on viipymättä 7 artiklan mukaisesti kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä ja, ellei 23 ja 24 artiklassa toisin säädetä,

a) hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se 12 artiklan mukaisesti hyväksytyssä polttolaitoksessa;

b) käsiteltävä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin 1.-5. käsittelymenetelmästä tai toimivaltaisen viranomaisen vaatiessa ensimmäistä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti sekä hävitettävä lopullisesti jätteenä polttamalla tai rinnakkaispolttamalla 12 artiklan nojalla hyväksytyssä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa;

c) edellä 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua ainesta lukuun ottamatta käsiteltävä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa ensimmäistä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti sekä hävitettävä lopullisesti jätteenä hautaamalla kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(20) nojalla hyväksytylle kaatopaikalle;

d) 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun ruokajätteen osalta hävitettävä jätteenä hautaamalla direktiivin 1999/31/EY mukaisesti hyväksytylle kaatopaikalle; tai

e) tieteellisen tiedon kehityksen pohjalta hävitettävä muulla tavalla, joka on hyväksytty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen. Kyseiset tavat voivat joko täydentää a-d alakohdassa säädettyjä tapoja tai korvata ne.

3. Luokkaan 1 kuuluvan aineksen välikäsittely tai -varastointi voidaan suorittaa ainoastaan 10 artiklan mukaisesti hyväksytyissä luokan 1 väliasteen laitoksissa.

4. Luokkaan 1 kuuluvaa ainesta ei saa tuoda maahan eikä viedä maasta muutoin kuin tämän asetuksen tai 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti. Erikseen määritellyn riskiaineksen tuonti tai vienti voi kuitenkin tapahtua ainoastaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5 artikla

Luokkaan 2 kuuluva aines

1. Luokkaan 2 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet tai tällaisia sivutuotteita sisältävän aineksen:

a) lanta ja ruuansulatuskanavan sisältö;

b) kaikki eläinperäinen aines, joka on kerätty käsiteltäessä muista kuin 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan piiriin kuuluvista teurastamoista tai luokan 2 käsittelylaitoksista tulevia jätevesiä, mukaan lukien seulontajätteet, hiekanpoistosta saatava aines, rasva- ja öljyseokset, liete sekä kyseisten tilojen viemäriputkista poistettu aines;

c) eläinperäiset tuotteet, jotka sisältävät direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan B ryhmän 1 ja 2 kohdassa lueteltujen eläinlääkkeiden ja saasteiden jäämiä, jos tällaiset jäämät ylittävät yhteisön lainsäädännössä sallitun tason;

d) kolmansista maista tuodut muuta kuin luokkaan 1 kuuluvaa ainesta olevat eläinperäiset tuotteet, jotka yhteisön lainsäädännön mukaisissa tarkastuksissa eivät täytä yhteisöön tuonnista annettuja eläinlääkintävaatimuksia, ellei kyseessä ole tuotteen palauttaminen tai ellei niiden tuonti ole sallittua yhteisön lainsäädännössä säädetyin rajoituksin;

e) muut kuin 4 artiklassa tarkoitetut sellaiset eläimet ja sellaisista eläimistä peräisin olevat osat, jotka ovat kuolleet muutoin kuin ihmisravinnoksi teurastamisen vuoksi, mukaan lukien eläinkulkutaudin hävittämiseksi lopetetut eläimet;

f) luokkaan 2 kuuluvan aineksen seokset luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa, mukaan lukien kaikki luokan 2 käsittelylaitoksessa käsiteltäväksi tarkoitettu aines; ja

g) muut eläimistä saatavat sivutuotteet kuin luokkaan 1 kuuluva aines tai luokkaan 3 kuuluva aines.

2. Luokkaan 2 kuuluva aines on viipymättä 7 artiklan mukaisesti kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä ja, ellei 23 ja 24 artiklassa toisin säädetä,

a) hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se 12 artiklan mukaisesti hyväksytyssä polttolaitoksessa;

b) käsiteltävä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin 1.-5. käsittelymenetelmästä tai toimivaltaisen viranomaisen vaatiessa ensimmäistä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti, sekä

i) hävitettävä jätteenä joko polttamalla tai rinnakkaispolttamalla 12 artiklan mukaisesti hyväksytyssä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa; tai

ii) jos kyseessä ovat renderoidut rasvat, käsiteltävä edelleen rasvojen johdannaisiksi käytettäväksi eloperäisissä lannoitteissa tai maanparannusaineissa taikka muihin teknisiin käyttötarkoituksiin, joilla ei tarkoiteta käyttöä kosmeettisissa valmisteissa, lääkevalmisteissa tai lääkinnällisissä laitteissa, 14 artiklan mukaisesti hyväksytyssä luokan 2 öljykemian laitoksessa;

c) käsiteltävä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa ensimmäistä käsittelymenetelmää käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti, sekä

i) jos kyseessä on syntynyt valkuaispitoinen aines, käytettävä eloperäisenä lannoitteena tai maanparannusaineena 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen mahdollisesti annettujen asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti;

ii) muunnettava 15 artiklan mukaisesti hyväksytyssä biokaasu- tai kompostointilaitoksessa; tai

iii) hävitettävä jätteenä hautaamalla direktiivin 1999/31/EY nojalla hyväksytylle kaatopaikalle;

d) jos kyseessä on kalaperäinen aines, muunnettava säilörehuksi tai kompostoitava 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti;

e) jos kyseessä on lanta, ruoansulatuskanavasta erotettu ruoansulatuskanavan sisältö, maito tai ternimaito, joihin toimivaltainen viranomainen ei katso sisältyvän minkään vakavan tartuntataudin leviämisriskiä:

i) käytettävä käsittelemättömänä raaka-aineena 15 artiklan mukaisesti hyväksytyssä biokaasu- tai kompostointilaitoksessa taikka käsiteltävä tätä tarkoitusta varten 18 artiklan mukaisesti hyväksytyssä teknisessä laitoksessa;

ii) levitettävä maahan tämän asetuksen mukaisesti; tai

iii) muunnettava biokaasulaitoksessa tai kompostoitava 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti;

f) jos kyseessä ovat sellaisten luonnonvaraisten eläinten kokoruhot tai ruhonosat, joiden ei epäillä sairastavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, käytettävä metsästystrofeiden valmistamiseen 18 artiklan mukaisesti tähän tarkoitukseen hyväksytyssä teknisessä laitoksessa; tai

g) hävitettävä muulla tavalla tai käytettävä muuten 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen. Kyseiset tavat tai keinot voivat joko täydentää a-f alakohdassa säädettyjä tapoja tai keinoja tai korvata ne.

3. Luokkaan 2 kuuluvan aineksen, joka on muuta kuin lantaa, välikäsittely tai -varastointi voidaan suorittaa ainoastaan 10 artiklan mukaisesti hyväksytyissä luokan 2 väliasteen laitoksissa.

4. Luokkaan 2 kuuluvaa ainesta ei saa saattaa markkinoille tai viedä maasta muutoin kuin tämän asetuksen tai 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti.

6 artikla

Luokkaan 3 kuuluva aines

1. Luokkaan 3 kuuluva aines sisältää seuraavat eläimistä saatavat sivutuotteet tai tällaisia sivutuotteita sisältävän aineksen:

a) teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi;

b) teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, mutta joissa ei ole merkkejä ihmiseen tai eläimiin tarttuvista taudeista ja jotka on johdettu ihmisravinnoksi kelpaavista ruhoista yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

c) vuodat, nahat, sorkat, kaviot, sarvet, sianharjakset, höyhenet ja sulat, jotka ovat peräisin teurastamoissa teurastetuista eläimistä, joille on tehty ante mortem -tarkastus ja jotka on tarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi teurastuskelpoisiksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

d) veri, joka on saatu sellaisista muista eläimistä kuin märehtijöistä, jotka on teurastettu teurastamossa, joille on tehty ante mortem -tarkastus ja jotka on tarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi teurastuskelpoiseksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

e) eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on johdettu ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannosta, mukaan luettuina luut, joista on poistettu rasva, ja rasvan sulatuksessa syntyvä proteiinijäännös;

f) entiset eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät entiset elintarvikkeet, muut kuin ruokajäte, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai sellaisten valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien tai muiden vikojen vuoksi, jotka eivät aiheuta riskiä ihmisille tai eläimille;

g) sellaisista eläimistä peräisin oleva raakamaito, joissa ei ole kliinisiä merkkejä kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista;

h) avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydetyt kalat tai muut meren eläimet, lukuun ottamatta merinisäkkäitä;

i) tuoreet kalasta saatavat sivutuotteet, joita saadaan kalatuotteita ihmisravinnoksi valmistavilta laitoksilta;

j) kuoret, hautomoiden sivutuotteet ja säröillä olevien munien sivutuotteet, jotka ovat peräisin eläimistä, joissa ei ole ilmennyt kliinisiä merkkejä jostakin kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvasta taudista;

k) veri, vuodat, nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, sulat, villa, sarvet, karva ja turkikset, jotka ovat peräisin eläimistä, joissa ei ole ilmennyt kliinisiä merkkejä jostakin kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvasta taudista; sekä

l) muu kuin 4 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu ruokajäte.

2. Luokkaan 3 kuuluva aines on viipymättä 7 artiklan mukaisesti kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä ja, ellei 23 ja 24 artiklassa toisin säädetä,

a) hävitettävä suoraan jätteenä polttamalla se 12 artiklan mukaisesti hyväksytyssä polttolaitoksessa;

b) käsiteltävä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa jotakin 1.-5. käsittelymenetelmästä käyttäen, jolloin syntyvä aines on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti sekä hävitettävä jätteenä joko polttamalla tai rinnakkaispolttamalla 12 artiklan mukaisesti hyväksytyssä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tai toimitettava direktiivin 1999/31/EY nojalla hyväksytylle kaatopaikalle;

c) käsiteltävä 17 artiklan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa;

d) muunnettava 18 artiklan mukaisesti hyväksytyssä teknisessä laitoksessa;

e) käytettävä raaka-aineena 18 artiklan mukaisesti hyväksytyssä lemmikkieläinten ruokia valmistavassa laitoksessa;

f) muunnettava 15 artiklan mukaisesti hyväksytyssä biokaasu- tai kompostointilaitoksessa;

g) jos kyseessä on 1 kohdan l alakohdassa tarkoitettu ruokajäte, muunnettava biokaasulaitoksessa tai kompostoitava 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti, tai näiden sääntöjen antamista odotettaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

h) jos kyseessä on kalaperäinen aines, muunnettava säiliörehuksi tai kompostoitava 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti; tai

i) hävitettävä muulla tavalla tai käytettävä muuten 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukaisesti asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen. Kyseiset tavat tai keinot voivat joko täydentää a-h alakohdassa säädettyjä tapoja tai keinoja tai korvata ne.

3. Luokkaan 3 kuuluvan aineksen välikäsittely tai -varastointi voidaan suorittaa ainoastaan 10 artiklan mukaisesti hyväksytyissä luokan 3 väliasteen laitoksissa.

7 artikla

Keräys, kuljetus ja varastointi

1. Eläimistä saatavat sivutuotteet ja käsitellyt tuotteet, lukuun ottamatta luokkaan 3 kuuluvaa ruokajätettä, on kerättävä, kuljetettava ja tunnistemerkittävä liitteen II mukaisesti.

2. Kuljetuksen aikana eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden mukana on oltava kaupallinen asiakirja tai, jos tässä asetuksessa sitä vaaditaan, terveystodistus. Kaupallisten asiakirjojen ja terveystodistusten on täytettävä liitteessä II olevat vaatimukset ja ne on säilytettävä mainitussa liitteessä tarkoitetun ajan. Niihin on sisällytettävä erityisesti määrälliset tiedot sekä aineksen kuvaus ja sen merkinnät.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten järjestelyjen olemassaolo, jotta luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvan aineksen keräämisen ja kuljetuksen voidaan taata tapahtuvan liitteen II mukaisesti.

4. Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY(21) 4 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luokkaan 3 kuuluvan ruokajätteen keräys, kuljetus ja loppukäsittely tapahtuu ihmisen terveyttä vaarantamatta ja ympäristöä vahingoittamatta.

5. Käsiteltyjen tuotteiden varastointi voidaan suorittaa ainoastaan 11 artiklan mukaisesti hyväksytyissä varastointilaitoksissa.

6. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää jättää soveltamatta tämän artiklan säännöksiä kahden samalla tilalla sijaitsevan paikan tai samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien tilojen ja käyttäjien välillä tapahtuvaan lannan kuljetukseen.

8 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden lähettäminen muihin jäsenvaltioihin

1. Eläimistä saatavia sivutuotteita ja käsiteltyjä tuotteita saa lähettää muihin jäsenvaltioihin ainoastaan 2-6 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

2. Määräjäsenvaltion on täytynyt antaa lupa luokkaan 1 kuuluvan aineksen, luokkaan 2 kuuluvan aineksen, luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettujen käsiteltyjen tuotteiden ja käsitellyn eläinvalkuaisen vastaanottoon. Jäsenvaltiot voivat asettaa luvan edellytykseksi ensimmäisen käsittelymenetelmän käytön ennen lähettämistä.

3. Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja 2 kohdassa tarkoitettujen käsiteltyjen tuotteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) niiden mukana on kaupallinen asiakirja tai tässä asetuksessa näin vaadittaessa terveystodistus; ja

b) ne toimitetaan suoraan tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyyn määräpaikkalaitokseen.

4. Kun jäsenvaltio lähettää luokkaan 1 kuuluvaa ainesta, luokkaan 2 kuuluvaa ainesta, luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettuja käsiteltyjä tuotteita ja käsiteltyä eläinvalkuaista toiseen jäsenvaltioon, alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle Animo-järjestelmällä tai keskinäisellä sopimuksella sovitulla muulla menetelmällä kunkin lähetyksen määräpaikka. Viestissä on oltava liitteessä II olevan I luvun 2 kohdassa mainitut tiedot.

5. Saatuaan lähetyksestä tiedon 4 kohdan mukaisesti määräpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava Animo-järjestelmällä tai keskinäisellä sopimuksella sovitulla muulla menetelmällä alkuperäpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin lähetyksen saapumisesta.

6. Määräjäsenvaltioiden on varmistettava säännöllisin tarkastuksin, että niiden alueella olevat nimetyt laitokset käyttävät lähetykset ainoastaan sallittuihin tarkoituksiin ja pitävät täydellistä kirjanpitoa, joka osoittaa tämän asetuksen noudattamisen.

9 artikla

Kirjanpito

1. Eläimistä saatavia sivutuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien henkilöiden on pidettävä lähetyksistä kirjaa. Kirjanpidossa on oltava liitteessä II olevat tiedot ja se on säilytettävä mainitussa liitteessä tarkoitetun ajan.

2. Tätä artiklaa ei kuitenkaan sovelleta kahden samalla tilalla sijaitsevan paikan tai samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien tilojen ja käyttäjien välillä paikallisesti tapahtuvaan lannan kuljetukseen.

III LUKU

VÄLIASTEEN LAITOSTEN, VARASTOINTILAITOSTEN, POLTTO- JA RINNAKKAISPOLTTOLAITOSTEN, LUOKAN 1 JA 2 KÄSITTELYLAITOSTEN, LUOKAN 2 JA 3 ÖLJYKEMIAN LAITOSTEN, BIOKAASU- JA KOMPOSTOINTILAITOSTEN HYVÄKSYMINEN

10 artikla

Väliasteen laitosten hyväksyminen

1. Luokan 1, 2 ja 3 väliasteen laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän luokan 1 tai luokan 2 väliasteen laitoksen on

a) täytettävä liitteessä III olevan I luvun vaatimukset;

b) esikäsiteltävä ja varastoitava luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines liitteessä III olevan II luvun B osan mukaisesti;

c) toteutettava 25 artiklassa säädettyä laitoksen omavalvontaa; ja

d) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti.

3. Saadakseen hyväksynnän luokan 3 väliasteen laitoksen on

a) täytettävä liitteessä III olevan I luvun vaatimukset;

b) esikäsiteltävä ja varastoitava luokkaan 3 kuuluva aines liitteessä III olevan II luvun A osan mukaisesti;

c) toteutettava 25 artiklassa säädettyä laitoksen omavalvontaa; ja

d) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Varastointilaitosten hyväksyminen

1. Varastointilaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän varastointilaitoksen on

a) täytettävä liitteessä III olevan III luvun vaatimukset; ja

b) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti.

12 artikla

Poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten hyväksyminen

1. Käsiteltyjen tuotteiden polttamisen ja rinnakkaispolttamisen on tapahduttava direktiivin 2000/76/EY säännösten mukaisesti. Eläimistä saatavien sivutuotteiden polttamisen ja rinnakkaispolttamisen on tapahduttava joko direktiivin 2000/76/EY tai, kun kyseistä direktiiviä ei sovelleta, tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset on hyväksyttävä mainitun direktiivin nojalla tai 2 tai 3 kohdan mukaisesti.

2. Saadakseen toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä varten suuren kapasiteetin polttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen, johon ei sovelleta direktiiviä 2000/76/EY, on täytettävä:

a) liitteessä IV olevan I luvun yleiset vaatimukset;

b) liitteessä IV olevan II luvun toimintaa koskevat vaatimukset;

c) liitteessä IV olevan III luvun jätevesipäästöjä koskevat vaatimukset;

d) liitteessä IV olevan IV luvun polttojätteitä koskevat vaatimukset;

e) liitteessä IV olevan V luvun lämpötilanmittausta koskevat vaatimukset; ja

f) liitteessä IV olevan VI luvun poikkeuksellisia olosuhteita koskevat vaatimukset.

3. Saadakseen toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä varten pienen kapasiteetin polttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen, johon ei sovelleta direktiiviä 2000/76/EY, on:

a) oltava käytössä ainoastaan kuolleiden lemmikkieläinten ja/tai luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvan aineksen hävittämiseen;

b) silloin, kun se sijaitsee tilan yhteydessä, oltava käytössä ainoastaan kyseiseltä yksittäiseltä tilalta peräisin olevan aineksen hävittämiseen;

c) täytettävä liitteessä IV olevan I luvun yleiset vaatimukset;

d) täytettävä liitteessä IV olevan II luvun toimintaa koskevat sovellettavat vaatimukset;

e) täytettävä liitteessä IV olevan IV luvun polttojätteitä koskevat vaatimukset;

f) täytettävä liitteessä IV olevan V luvun lämpötilanmittausta koskevat sovellettavat vaatimukset; ja

g) täytettävä liitteessä IV olevan VI luvun poikkeuksellisia olosuhteita koskevat vaatimukset.

4. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

5. Edellä 2 ja 3 kohdan vaatimuksia voidaan muuttaa tieteellisen kehityksen perusteella 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen.

13 artikla

Luokan 1 ja luokan 2 käsittelylaitosten hyväksyminen

1. Luokan 1 ja luokan 2 käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän luokan 1 ja luokan 2 käsittelylaitoksen on

a) täytettävä liitteessä V olevan I luvun vaatimukset;

b) esikäsiteltävä, käsiteltävä ja varastoitava luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines liitteessä V olevan II luvun ja liitteessä VI olevan I luvun mukaisesti;

c) oltava toimivaltaisten viranomaisten varmentama liitteessä V olevan V luvun mukaisesti;

d) toteutettava 25 artiklassa säädettyä laitoksen omavalvontaa;

e) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti; ja

f) varmistettava, että käsitellyt tuotteet täyttävät liitteessä VI olevan I luvun vaatimukset.

3. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

14 artikla

Luokan 2 ja luokan 3 öljykemian laitosten hyväksyminen

1. Öljykemian laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän luokan 2 öljykemian laitoksen on

a) käsiteltävä luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdetut renderoidut rasvat liitteessä VI olevassa III luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

b) laadittava ja toteutettava käytetyn prosessin kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä;

c) pidettävä toimivaltaista viranomaista varten kirjaa b alakohdan pohjalta saaduista tiedoista;

d) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti.

3. Saadakseen hyväksynnän luokan 3 öljykemian laitos voi käsitellä ainoastaan luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettuja renderoituja rasvoja ja sen on täytettävä 2 kohdassa tarkoitetut asiaa koskevat vaatimukset.

4. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

15 artikla

Biokaasu- ja kompostointilaitosten hyväksyminen

1. Biokaasu- ja kompostointilaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän biokaasu- ja kompostointilaitoksen on

a) täytettävä liitteessä VI olevan II luvun A osan vaatimukset;

b) esikäsiteltävä ja muunnettava eläimistä saatavat sivutuotteet liitteessä VI olevan II luvun B ja C osien mukaisesti;

c) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti;

d) laadittava ja toteutettava kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä; sekä

e) varmistettava, että mädätysjätteet ja tarvittaessa komposti täyttävät liitteessä VI olevan II luvun D osassa vahvistetut mikrobiologiset vaatimukset.

3. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

IV LUKU

KÄSITELLYN ELÄINVALKUAISEN JA MUIDEN KÄSITELTYJEN TUOTTEIDEN, JOITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ REHUAINEENA, LEMMIKKIELÄINTEN RUOAKSI, PURULUINA JA TEKNISINÄ TUOTTEINA, MARKKINOILLE SAATTAMINEN JA KÄYTTÖ SEKÄ ASIANOMAISTEN LAITOSTEN HYVÄKSYMINEN

16 artikla

Eläinten terveyttä koskevat yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että eläimistä saatavia sivutuotteita ja liitteissä VII ja VIII tarkoitettuja niistä johdettuja tuotteita ei lähetetä sellaisella vyöhykkeellä sijaitsevilta tiloilta, joihin kohdistuu rajoitus siellä esiintyvän sellaisen taudin vuoksi, jolle eläinlaji, josta tuote on johdettu, on altis, tai sellaisesta laitoksesta tai sellaiselta vyöhykkeeltä, josta siirrot tai jonka kanssa käytävä kauppa aiheuttaisivat riskin eläinten terveystilanteelle jäsenvaltioissa tai osassa niiden alueita, ellei ole kyse tämän asetuksen mukaisesti käsiteltävistä tuotteista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on varmistettava, että tuotteet saadaan eläimistä,

a) jotka tulevat tilalta, alueelta tai alueen osasta, tai kun kyseessä ovat vesiviljelytuotteet, viljelylaitoksesta, vyöhykkeeltä tai vyöhykkeen osasta, johon ei kohdistu näihin eläimiin ja tuotteisiin sovellettavia eläinten terveydentilan vuoksi asetettavia rajoituksia ja erityisesti yhteisön lainsäädännön mukaisia taudintorjuntatoimenpiteitä tai yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä 17 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/119/ETY(22) lueteltujen vakavien tartuntatautien vuoksi asetettavia rajoituksia;

b) joita ei ole teurastettu laitoksessa, jossa teurastushetkellä oli eläimiä, joilla oli tai joilla epäiltiin olevan jokin sellainen tauti, jota koskevat a alakohdassa tarkoitetut säännöt.

3. Jos 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja taudintorjuntatoimenpiteitä on noudatettu, on sallittua saattaa markkinoille sellaisia eläimistä saatavia sivutuotteita ja liitteissä VII ja VIII tarkoitettuja, niistä johdettuja tuotteita, jotka tulevat alueelta tai alueen osasta, johon kohdistuu eläinten terveydentilan vuoksi asetettavia rajoituksia, mutta jotka eivät ole saastuneita tai joiden ei epäillä olevan saastuneita, edellyttäen, että tapauskohtaisesti

a) tuotteet on saatu, esikäsitelty, kuljetettu ja varastoitu erillään tai eri aikana kuin tuotteet, jotka täyttävät kaikki eläinten terveyttä koskevat vaatimukset;

b) tuotteille on tehty riittävä käsittely eläinten terveyttä koskevan kyseisen ongelman poistamiseksi tämän asetuksen mukaisesti sen jäsenvaltion, jossa eläinten terveysongelma esiintyi, tähän tarkoitukseen hyväksymässä laitoksessa;

c) tuotteet on asianmukaisesti tunnistemerkitty;

d) tuotteet ovat liitteissä VII ja VIII vahvistettujen vaatimusten tai 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisia.

Ensimmäisestä alakohdasta poikkeavia edellytyksiä voidaan vahvistaa erityisissä tilanteissa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tehtävillä päätöksillä. Niissä on otettava huomioon kaikki toimenpiteet, jotka koskevat eläimiä tai niille tehtäviä kokeita, sekä taudin erityispiirteet kyseisellä lajilla ja yksilöitävä kaikki tarvittavat toimenpiteet eläinten terveyden suojaamiseksi yhteisössä.

17 artikla

Luokan 3 käsittelylaitosten hyväksyminen

1. Luokan 3 käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän luokan 3 käsittelylaitoksen on

a) täytettävä liitteessä V olevan I luvun ja liitteessä VII olevan I luvun vaatimukset;

b) esikäsiteltävä, käsiteltävä ja varastoitava ainoastaan luokkaan 3 kuuluvaa ainesta liitteessä V olevan II luvun ja liitteen VII mukaisesti;

c) oltava toimivaltaisen viranomaisen varmentama liitteessä V olevan V luvun mukaisesti;

d) toteutettava 25 artiklassa säädettyä laitoksen omavalvontaa;

e) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti; ja

f) varmistettava, että käsitellyt tuotteet täyttävät liitteessä VII olevan I luvun vaatimukset.

3. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

18 artikla

Lemmikkieläinten ruokia valmistavien laitosten ja teknisten laitosten hyväksyminen

1. Lemmikkieläinten ruokia valmistavilla laitoksilla ja teknisillä laitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä.

2. Saadakseen hyväksynnän lemmikkieläinten ruokia valmistavan laitoksen tai teknisen laitoksen on

a) sitouduttava laitoksessa tuotetuille tuotteille liitteessä VIII vahvistettujen erityisten vaatimusten perusteella:

i) noudattamaan tässä asetuksessa vahvistettuja erityisiä tuotantovaatimuksia;

ii) laatimaan ja toteuttamaan käytetyn prosessin kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä;

iii) tuotteista riippuen ottamaan näytteitä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa tehtävää määritystä varten tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi;

iv) pitämään kirjaa ii ja iii alakohdan pohjalta saaduista tiedoista toimivaltaista viranomaista varten. Tarkastusten ja kokeiden tulokset on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan;

v) tiedottamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, jos iii alakohdassa tarkoitetun laboratoriotutkimuksen tulos tai jokin muu sen hallussa oleva tieto tuo esiin vakavan eläinten terveyteen liittyvän tai kansanterveydellisen vaaran; ja

b) oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastama 26 artiklan mukaisesti.

3. Hyväksyntä on peruttava viipymättä, kun hyväksymisen perusteena olevat vaatimukset eivät enää täyty.

19 artikla

Käsitellyn eläinvalkuaisen ja muiden käsiteltyjen tuotteiden, joita voidaan käyttää rehuaineena, markkinoille saattaminen ja vienti

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käsitelty eläinvalkuainen ja muut käsitellyt tuotteet, joita voidaan käyttää rehuaineena, saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos ne

a) on valmistettu 17 artiklan mukaisesti hyväksytyssä ja valvotussa luokan 3 käsittelylaitoksessa;

b) on liitteen VII mukaisesti valmistettu yksinomaan luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta;

c) on esikäsitelty, käsitelty, varastoitu ja kuljetettu liitteen VII mukaisesti ja sellaisella tavalla, että 22 artiklan noudattaminen varmistetaan; ja

d) täyttävät liitteessä VII vahvistetut erityiset vaatimukset.

20 artikla

Lemmikkieläinten ruokien, puruluiden ja teknisten tuotteiden markkinoille saattaminen ja vienti

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lemmikkieläinten ruokia, puruluita, muita kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja teknisiä tuotteita sekä liitteessä VIII tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos ne:

a) täyttävät joko

i) liitteessä VIII vahvistetut erityiset vaatimukset; tai

ii) liitteessä VII olevassa asiaa koskevassa luvussa vahvistetut erityiset vaatimukset, kun tuotetta voidaan käyttää sekä teknisenä tuotteena että rehuaineena ja liitteessä VIII ei esitetä erityisiä vaatimuksia; ja

b) tulevat 18 artiklan mukaisesti hyväksytyistä ja valvotuista laitoksista tai liitteessä VIII tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden osalta muista yhteisön eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti hyväksytyistä laitoksista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käsitellyistä tuotteista valmistetut eloperäiset lannoitteet ja maanparannusaineet, jotka ovat muita kuin lannasta ja ruoansulatuskanavan sisällöstä valmistettuja, saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos ne täyttävät 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen mahdollisesti vahvistetut vaatimukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta valmistettuja rasvojen johdannaisia saatetaan markkinoille tai viedään maasta ainoastaan, jos ne

a) on valmistettu 14 artiklan mukaisesti hyväksytyssä luokan 2 öljykemian laitoksessa renderoiduista rasvoista, jotka ovat syntyneet luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelystä 13 artiklan mukaisesti hyväksytyssä luokan 2 käsittelylaitoksessa jotakin 1.-5. käsittelymenetelmästä käyttäen;

b) on esikäsitelty, käsitelty, varastoitu ja kuljetettu liitteen VI mukaisesti; ja

c) täyttävät mahdolliset liitteessä VIII vahvistetut erityiset vaatimukset.

21 artikla

Suojatoimenpiteet

Direktiivin 90/425/ETY 10 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen liitteiden VII ja VIII soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin.

22 artikla

Käyttöä koskevat rajoitukset

1. Kielletään eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden seuraavanlainen käyttö:

a) eläinlajin ruokkiminen saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella;

b) muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokinta ruokajätteellä tai ruokajätettä sisältävällä tai siitä johdetulla rehuaineella; ja

c) eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden, jotka ovat muuta kuin lantaa, levittäminen laidunalueelle.

2. Tämän artiklan täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien valvontatoimenpiteitä koskevat säännöt, annetaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Poikkeuksia 1 kohdan a alakohdasta voidaan myöntää kaloihin ja turkiseläimiin liittyen samaa menettelyä noudattaen asianomaisen tiedekomitean kuulemisen jälkeen.

V LUKU

POIKKEUKSET

23 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä koskevia poikkeuksia

1. Jäsenvaltiot voivat sallia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa:

a) eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön diagnostisiin, koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin; ja

b) eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön eläinten täyttämistarkoituksiin 18 artiklan mukaisesti tätä tarkoitusta varten hyväksytyissä teknisissä laitoksissa.

2. a) Jäsenvaltiot voivat lisäksi sallia b alakohdassa täsmennettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön c alakohdassa täsmennettyjen eläinten ruokintaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja liitteessä IX vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

b) Edellä a alakohdassa tarkoitetuiksi eläimistä saataviksi sivutuotteiksi katsotaan:

i) luokkaan 2 kuuluva aines edellyttäen, että aines on saatu eläimistä, joita ei ole lopetettu tai jotka eivät ole kuolleet ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin esiintymisen tai tällaisen taudin epäillyn esiintymisen vuoksi; ja

ii) 6 artiklan 1 kohdan a-j alakohdassa ja, jollei 22 artiklasta muuta johdu, 6 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitettu luokkaan 3 kuuluva aines.

c) Edellä a alakohdassa tarkoitetuiksi eläimiksi katsotaan:

i) eläintarhaeläimet;

ii) sirkuseläimet;

iii) muut matelijat ja petolinnut kuin eläintarhaeläimet tai sirkuseläimet;

iv) turkiseläimet;

v) luonnonvaraiset eläimet, joiden lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi;

vi) hyväksyttyjen kenneleiden koirat tai ajokoirat; ja

vii) kalansyötiksi kasvatetut toukat.

d) Lisäksi jäsenvaltiot voivat sallia 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun, luokkaan 1 kuuluvan aineksen käytön toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintulajien ruokintaan 33 artiklan 2 kohdan menettelyn mukaisesti annettuja sääntöjä noudattaen ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a) 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksien käyttö; ja

b) käyttöönotetut järjestelyt sen varmistamiseksi, että tällaisia eläimistä saatavia sivutuotteita käytetään vain sallittuihin tarkoituksiin.

4. Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo alueellaan olevista, 2 kohdan c kohdan iv, vi ja vii alakohdan mukaisesti hyväksytyistä ja rekisteröidyistä käyttäjistä ja keräyskeskuksista. Jokaiselle käyttäjälle ja keräyskeskukselle on annettava virallinen numero tarkastustarkoituksia varten ja asianomaisten tuotteiden alkuperän selvittämiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava edellisessä alakohdassa tarkoitettujen käyttäjien ja keräyskeskusten tiloja, joiden kaikkiin osiin sillä on oltava kaikkina aikoina vapaa pääsy 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

Jos tällaisessa tarkastuksessa ilmenee, että kyseiset vaatimukset eivät täyty, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.

5. Varmistamistoimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

24 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä koskevia poikkeuksia

1. Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa päättää, että

a) kuolleet lemmikkieläimet voidaan hävittää suoraan jätteenä hautaamalla;

b) seuraavat syrjäisiltä alueilta peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet voidaan hävittää jätteenä polttamalla tai hautaamalla paikalla:

i) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu luokkaan 1 kuuluva aines;

ii) luokkaan 2 kuuluva aines; ja

iii) luokkaan 3 kuuluva aines; ja

c) Maailman eläintautijärjestön (OIE) luettelossa A mainitun taudin osalta eläimistä saatavat sivutuotteet voidaan hävittää jätteenä polttamalla tai hautaamalla paikalla, mikäli toimivaltainen viranomainen ei hyväksy kuljetusta lähimpään poltto- tai käsittelylaitokseen terveysriskien leviämisvaaran vuoksi tai koska laajalle levinnyt eläinkulkutaudin purkaus johtaa kyseisissä laitoksissa kapasiteetin puutteeseen.

2. Edellä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen osalta ei voida myöntää poikkeuksia.

3. Kun on kyseessä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu luokkaan 1 kuuluva aines, polttaminen tai hautaaminen voidaan suorittaa 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen antaa luvan käytettävään menetelmään ja valvoo sitä ja tulee siihen johtopäätökseen, että näin suljetaan pois kaikki TSE:iden tartuntariskit.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a) 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen mahdollisuuksien käyttö luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvan aineksen osalta; ja

b) alueet, jotka ne luokittelevat syrjäisiksi alueiksi 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi sekä luokittelun perustelut.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet:

a) varmistaakseen, että eläimistä saatavien sivutuotteiden polttaminen tai hautaaminen ei vaaranna eläinten tai ihmisten terveyttä; ja

b) ehkäistäkseen eläimistä saatavien sivutuotteiden hylkäämisen, valvomattoman sijoittamisen tai muun valvomattoman käsittelyn.

6. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

VI LUKU

VALVONTA JA TARKASTUKSET

25 artikla

Laitoksen omavalvonta

1. Väliasteen laitosten ja käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien ja omistajien tai heidän edustajiensa on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi. Niiden on otettava käyttöön, toteutettava ja ylläpidettävä vaarojen analysointia ja kriittisten valvontapisteiden valvontaa varten käyttöön otetun järjestelmän (HACCP) mukaisesti kehitetty pysyvä menettely. Niiden on erityisesti:

a) yksilöitävä laitoksensa kriittiset valvontapisteet ja valvottava niitä;

b) laadittava ja toteutettava tällaisten kriittisten valvontapisteiden seuranta- ja tarkastusmenetelmiä;

c) kun on kyseessä käsittelylaitos, otettava edustavia näytteitä vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi:

i) kustakin käsitellystä erästä tässä asetuksessa tuotteille asetettuihin vaatimuksiin nähden; ja

ii) yhteisön lainsäädännössä sallittuihin fysikaalis-kemiallisten jäämien enimmäismääriin nähden;

d) tallennettava b ja c alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja testien tulokset ja säilytettävä niitä vähintään kaksi vuotta toimivaltaisia viranomaisia varten;

e) otettava käyttöön järjestelmä kunkin lähetetyn erän jäljitettävyyden varmistamiseksi.

2. Jos 1 kohdan c alakohdan mukaisesti otetuista näytteistä tehdyn testin tulos ei ole tämän asetuksen mukainen, käsittelylaitoksen toiminnanharjoittajan on

a) ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle täydelliset yksityiskohtaiset tiedot näytteen luonteesta sekä erästä, josta näyte on peräisin;

b) selvitettävä syyt siihen, ettei tulos täytä vaatimuksia;

c) käsiteltävä uudelleen tai hävitettävä saastunut erä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa;

d) varmistettava, ettei saastuneeksi epäiltyä tai saastunutta ainesta siirretä laitoksesta ennen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tapahtuvaa uudelleenkäsittelyä eikä ennen kuin uudet viralliset näytteet on otettu tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi, ellei ainesta ole tarkoitettu hävitettäväksi;

e) lisättävä näytteenottotiheyttä ja tuotannon tarkkailua;

f) tutkittava valmiiseen näytteeseen liittyvä, eläimistä saatavia sivutuotteita koskeva kirjanpito; ja

g) suoritettava laitoksessa asianmukainen dekontaminointi ja puhdistus.

3. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt, mukaan lukien tarkastusten tiheyttä ja mikrobiologisten määritysten vertailumenetelmiä koskevat säännöt, voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

Viralliset tarkastukset ja hyväksyttyjen laitosten luettelot

1. Toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisin väliajoin suoritettava tarkastuksia ja valvontaa tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyissä laitoksissa. Käsittelylaitosten tarkastukset ja valvonta on suoritettava liitteessä V olevan IV luvun mukaisesti.

2. Tarkastusten ja valvonnan tiheys riippuu laitoksen koosta, valmistettujen tuotteiden tyypistä, riskinarvioinnista ja vaarojen analysointia ja kriittisten valvontapisteiden valvontaa koskevan järjestelmän (HACCP) periaatteiden tarjoamista takeista.

3. Jos toimivaltaisen viranomaisen suorittamassa tarkastuksessa ilmenee, että yksi tai useampi tämän asetuksen vaatimuksista ei täyty, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaisia toimia.

4. Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo alueellaan olevista tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyistä laitoksista. Jokaiselle laitokselle on annettava virallinen numero, jolla laitos ja sen toiminnan luonne yksilöidään. Jäsenvaltion on toimitettava jäljennös kyseisestä luettelosta ja sen päivityksistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

5. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt, mukaan lukien tarkastusten tiheyttä ja mikrobiologisten määritysten vertailumenetelmiä koskevat säännöt, voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

VII LUKU

YHTEISÖN TARKASTUKSET

27 artikla

Yhteisön tarkastukset jäsenvaltioissa

1. Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdä paikalla tarkastuksia, jos se on tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi yhtenäisellä tavalla. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, on avustettava asiantuntijoita kaikin tarvittavin tavoin näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Komissio antaa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tarkastusten tuloksista.

2. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat kansallisten viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyömenettelyä, annetaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

VIII LUKU

TIETTYJEN ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN JA NIISTÄ JOHDETTUJEN TUOTTEIDEN TUONTIIN JA KAUTTAKULJETUKSEEN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET

28 artikla

Yleiset säännökset

Liitteissä VII ja VIII tarkoitettujen tuotteiden maahantuontiin kolmansista maista sovellettavat säännökset eivät saa olla suotuisampia tai vähemmän suotuisia kuin kyseisten tuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen yhteisössä sovellettavat säännökset.

Kuitenkin sellaisista eläimistä, joille on annettu tiettyjä direktiivin 96/22/EY nojalla kiellettyjä aineita, johdettujen lemmikkieläinten ruokien ja kyseisten ruokien raaka-aineiden maahantuonti kolmansista maista sallitaan edellyttäen, että tällainen raaka-aine on lähtemättömästi merkitty, ja 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistetuin erityisin edellytyksin.

29 artikla

Kiellot ja yhteisön sääntöjen noudattaminen

1. Muu kuin tämän asetuksen mukainen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden maahantuonti ja kauttakuljetus kielletään.

2. Liitteissä VII ja VIII tarkoitettuja tuotteita saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta ainoastaan, jos tuotteet täyttävät 3-6 kohdassa säädetyt vaatimukset.

3. Jollei liitteissä VII ja VIII nimenomaisesti toisin säädetä, niissä tarkoitettujen tuotteiden on oltava lähtöisin kolmannesta maasta tai kolmannen maan osasta, joka kuuluu 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan ja ajan tasalla pidettävään luetteloon.

Tämä luettelo voidaan yhdistää muihin luetteloihin, jotka on laadittu kansanterveydellisiin ja eläinten terveyttä koskeviin tarkoituksiin.

Näitä luetteloita laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota

a) kolmannen maan lainsäädäntöön;

b) kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen ja tarkastuslaitosten organisaatioon, näiden laitosten toimivaltaan ja niihin kohdistuvaan valvontaan sekä niiden mahdollisuuksiin valvoa tehokkaasti lainsäädännön soveltamista;

c) tosiasiallisiin terveysvaatimuksiin, joita sovelletaan yhteisöön tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, valmistukseen, esikäsittelyyn, varastointiin ja lähettämiseen;

d) takeisiin, jotka kolmas maa voi antaa kyseessä olevien terveysvaatimusten noudattamisen osalta;

e) kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen kaupan pitämisestä saatuun kokemukseen ja tehtyjen tuontitarkastusten tuloksiin;

f) kolmannessa maassa tehtyjen yhteisön tarkastusten tuloksiin;

g) kolmannen maan karjan, muiden kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten terveydelliseen luokitukseen, ottaen huomioon erityisesti eksoottiset eläintaudit ja maan yleiseen terveystilanteeseen liittyvät seikat, jotka voivat aiheuttaa riskin kansanterveydelle tai eläinten terveydelle yhteisössä;

h) kolmannen maan toimittamien, sen alueella esiintyviä tarttuvia eläintauteja koskevien tietojen säännöllisyyteen ja nopeuteen, erityisesti OIE:n eläintautiluetteloissa A ja B lueteltujen tautien osalta tai, vesiviljeltyjen eläinten osalta, OIE:n vesiviljeltyjen eläinten terveyssäännöstössä lueteltujen ilmoitettavien tautien osalta;

i) tarttuvien eläintautien ehkäisyä ja torjuntaa koskeviin kolmannessa maassa voimassa oleviin säännöksiin ja niiden täytäntöönpanoon, mukaan lukien sen muista maista tapahtuvaan tuontiin soveltamat säännöt.

4. Liitteissä VII ja VIII tarkoitettujen tuotteiden, teknisiä tuotteita lukuun ottamatta, on oltava lähtöisin laitoksista, jotka sisältyvät yhteisön luetteloon, joka on laadittu 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten komissiolle toimittaman sellaisen tiedonannon perusteella, jossa laitoksen vakuutetaan täyttävän yhteisön vaatimukset ja olevan kolmannen maan virallisen tarkastuslaitoksen valvonnassa.

Hyväksyttyjä luetteloita muutetaan seuraavasti:

a) komissio ilmoittaa jäsenvaltioille asianomaisen kolmannen maan laitosluetteloihin ehdottamista muutoksista viiden työpäivän kuluessa ehdotettujen muutosten vastaanottamisesta;

b) jäsenvaltioiden on lähetettävä kirjalliset huomautuksensa komissiolle seitsemän työpäivän kuluessa a alakohdassa tarkoitettuihin laitosluetteloihin ehdotettujen muutosten vastaanottamisesta;

c) jos vähintään yksi jäsenvaltio on toimittanut kirjallisen huomautuksen, komissio antaa siitä tiedon jäsenvaltioille viiden työpäivän kuluessa ja sisällyttää asian elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean seuraavan kokouksen esityslistalle, jotta siitä tehtäisiin päätös 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;

d) jos komissio ei saa jäsenvaltioilta yhtään huomautusta b alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, jäsenvaltioiden katsotaan hyväksyneen luettelon muutokset. Komissio ilmoittaa tästä jäsenvaltioille viiden työpäivän kuluessa, ja maahantuonti tällaisista laitoksista sallitaan viiden työpäivän kuluttua siitä, kun jäsenvaltiot ovat vastaanottaneet kyseisen tiedon.

5. Liitteessä VIII tarkoitettujen teknisten tuotteiden on tultava laitoksista, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja rekisteröinyt.

6. Jollei liitteissä VII ja VIII toisin säädetä, kyseisissä liitteissä tarkoitettujen tavaralähetysten mukana on oltava liitteessä X olevan mallin mukainen terveystodistus, jossa todistetaan, että tuotteet täyttävät kyseisissä liitteissä vahvistetut edellytykset ja että ne tulevat nämä edellytykset täyttävistä laitoksista.

7. Edellä 4 kohdassa säädetyn luettelon kokoamista ja 6 kohdassa tarkoitettujen mallitodistusten hyväksymistä odotettaessa jäsenvaltiot voivat säilyttää direktiivissä 97/78/EY säädetyt tarkastukset ja voimassa olevien kansallisten sääntöjen mukaiset todistukset.

30 artikla

Vastaavuus

1. Jäljempänä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan tehdä päätös, jolla tunnustetaan, että kolmannen maan, kolmansien maiden ryhmän tai kolmannen maan alueen yhteen taikka useampaan liitteissä VII ja VIII tarkoitettujen tuotteiden luokkaan tuotannossa, valmistuksessa, esikäsittelyssä, varastoinnissa ja kuljetuksessa soveltamat terveystoimenpiteet ovat takeiltaan yhteisössä sovellettavia vastaavat, jos kolmas maa antaa objektiiviset todisteet tältä osin.

Päätöksessä on vahvistettava säännöt, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden maahantuontia ja/tai kauttakuljetusta kyseiseltä alueelta tai kyseisestä maasta tai maiden ryhmästä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin sääntöihin kuuluvat

a) sen terveystodistuksen luonne ja sisältö, jonka on seurattava tuotteen mukana;

b) yhteisöön suuntautuvaan tuontiin ja/tai yhteisön kautta tapahtuvaan kauttakuljetukseen sovellettavat erityiset terveysvaatimukset; ja

c) tarvittaessa niistä alueista tai laitoksista, joista tuonti ja/tai kauttakuljetus sallitaan, laadittavien luettelojen laatimis- ja muutosmenettelyt.

3. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Yhteisön suorittamat tarkastukset ja auditoinnit

1. Komission asiantuntijat voivat tehdä tarkastuksia paikalla, soveltuvissa tapauksissa yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa

a) laatiakseen luettelon kolmansista maista tai niiden osista ja päättääkseen tuontia ja/tai kauttakuljetusta koskevista säännöistä;

b) varmistaakseen vaatimusten noudattamisen seuraavilta osin:

i) kolmansien maiden sisällyttämistä yhteisön luetteloon koskevat edellytykset;

ii) tuontia ja/tai kauttakuljetusta koskevat edellytykset;

iii) toimenpiteiden vastaavuuden tunnustamista koskevat edellytykset;

iv) yhteisön lainsäädännön nojalla mahdollisesti sovellettavat hätätoimenpiteet.

Komissio nimeää näistä tarkastuksista vastuussa olevat jäsenvaltioiden asiantuntijat.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tehdään yhteisön puolesta, ja yhteisö vastaa aiheutuvista kustannuksista.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten suoritustiheys ja suorittamismenettely voidaan tarkentaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Jos 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa todetaan vakava terveyttä koskevien sääntöjen rikkominen, komissio kehottaa viipymättä kolmatta maata toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet tai keskeyttää tuotteiden lähetykset ja ilmoittaa tästä viipymättä jäsenvaltioille.

IX LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Liitteiden muuttaminen ja siirtymäkauden toimenpiteet

1. Sen jälkeen, kun asianomaista tiedekomiteaa on kuultu kaikista eläinten terveyteen tai kansanterveyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista, liitteitä voidaan muuttaa tai täydentää sekä asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä toteuttaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Jos jäsenvaltioissa on käytössä asianmukaisia valvontamenetelmiä jo ennen tämän asetuksen soveltamista, edellä 22 artiklassa tarkoitetun ruokajätteen ruokintaan käyttämistä koskevan kiellon osalta on ensimmäisen kohdan mukaisesti hyväksyttävä siirtymäkauden toimenpiteitä, joilla sallitaan tietyntyyppisen ruokajätteen ruokinnassa käyttämisen jatkaminen tiukasti valvotuissa olosuhteissa enintään neljän vuoden ajan 1 päivästä marraskuuta 2002 alkaen. Näillä toimenpiteillä varmistetaan, ettei eläinten tai ihmisten terveydelle aiheudu perusteettomasti vaaraa siirtymäkauden aikana.

33 artikla

Sääntelymenettely

1. Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä "komitea".

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan 15 päiväksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

34 artikla

Tiedekomiteoiden kuuleminen

Asianomaisia tiedekomiteoita on kuultava kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta eläinten terveyteen tai kansanterveyteen.

35 artikla

Kansalliset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä asetuksessa tarkoitetuista kysymyksistä.

2. Jäsenvaltioiden on vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle erityisesti asetuksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Komissio antaa saatujen tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttöä rajoittavia, tämän asetuksen sääntöjä tiukempia kansallisia säännöksiä ennen kuin niiden käytöstä annetaan yhteisön säännöt 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta valmistettujen rasvojen johdannaisten käyttöä rajoittavia, tämän asetuksen sääntöjä tiukempia kansallisia säännöksiä ennen kuin niiden käyttöä koskevat yhteisön säännöt lisätään liitteeseen VIII 32 artiklan mukaisesti.

36 artikla

Rahoitusjärjestelyt

Komissio laatii kertomuksen siitä, miten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn, keräämisen, varastoinnin ja hävittämisen rahoittaminen on tarkoitus järjestää jäsenvaltioissa, ja liittää siihen asianmukaiset ehdotukset.

37 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 90/667/ETY sekä päätös 95/348/EY ja päätös 1999/534/EY kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

Viittauksia kumottuun direktiiviin 90/667/ETY pidetään mainitusta ajankohdasta lähtien viittauksina tähän asetukseen.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Asetusta sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä. Kuitenkin 12 artiklan 2 kohtaa sovelletaan direktiivin 2000/76/EY 20 artiklan mukaisesti ja 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sekä 32 artiklaa sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2002.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburg 3 päivänä lokakuuta 2002.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

P. Cox

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. Hansen

(1) EYVL C 96 E, 27.3.2001, s. 40.

(2) EYVL C 193, 10.7.2001, s. 32.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 12. kesäkuuta 2001 (EYVL C 53 E, 28.2.2002, s. 84), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 20. marraskuuta 2001 (EYVL C 45 E, 19.2.2002, s. 70) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 13 maaliskuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin päätös, tehty 24. syyskuuta 2002 ja neuvoston päätös, tehty 23. syyskuuta 2002.

(4) EYVL L 363, 27.12.1990, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(5) EYVL C 223, 8.8.2001, s. 281.

(6) EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(7) EYVL L 169, 27.6.1997, s. 85, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/443/EY (EYVL L 179, 18.7.2000, s. 13).

(8) EYVL L 237, 28.8.1997, s. 18, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/443/EY.

(9) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3.

(10) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2001/7/EY (EYVL L 2, 5.1.2001, s. 27).

(11) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY.

(12) EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(13) EYVL L 202, 26.8.1995, s. 8.

(14) EYVL L 204, 4.8.1999, s. 37.

(15) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(16) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(17) EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1326/2001 (EYVL L 177, 30.6.2001, s. 60).

(18) EYVL L 358, 18.12.1986, s. 1.

(19) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.

(20) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.

(21) EYVL 194, 25.7.1975, s. 39, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/350/EY (EYVL L 135, 6.6.1996, s. 32).

(22) EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

LIITE I

ERITYISET MÄÄRITELMÄT

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1. "mehiläistuotteet": mehiläishoidossa käytettävä hunaja, mehiläisvaha, emoaine, kittivaha ja siitepöly,

2. "erä": yksittäisessä laitoksessa samoja tuotantoparametrejä käyttäen tuotettu tuotannon määrä - tai useita tällaisia määriä, kun ne yhteisvarastoidaan - joka on tunnistettavissa palauttamista ja uudelleenkäsittelyä tai hävittämistä varten, mikäli tällaiset toimenpiteet ovat kokeiden perusteella tarpeen,

3. "biokaasulaitos": laitos, jossa eläinperäiset tuotteet hajotetaan biologisesti anaerobisissa olosuhteissa biokaasun tuotantoa ja keräystä varten,

4. "verituotteet": verestä tai verifraktioista johdetut tuotteet verijauhoa lukuun ottamatta; niihin sisältyvät kuivattu/jäädytetty/nestemäinen plasma, kuivattu kokoveri, kuivatut/jäädytetyt/nestemäiset punasolut tai niiden fraktiot ja sekoitukset,

5. "veri": tuore kokoveri,

6. "verijauho": tuotteet, jotka on johdettu veren lämpökäsittelystä liitteessä VII olevan II luvun mukaisesti ja tarkoitettu eläinten ravinnoksi tai eloperäisiksi lannoitteiksi,

7. "purkitettu lemmikkieläinten ruoka": lämpökäsitelty lemmikkieläinten ruoka ilmatiiviisti suljetuissa säiliöissä,

8. "Luokan 1 tai luokan 2 väliasteen laitos": laitos, jossa käsittelemätöntä luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvaa ainesta esikäsitellään ja/tai väliaikaisesti varastoidaan tarkoituksena kuljettaa aines edelleen lopulliseen määräpaikkaansa ja jota voidaan käyttää tiettyihin alustaviin toimiin, kuten vuotien ja nahkojen poistamiseen ja post mortem -tarkastusten suorittamiseen,

9. "luokan 1 käsittelylaitos": laitos, jossa luokkaan 1 kuuluvaa ainesta käsitellään ennen sen lopullista hävittämistä,

10. "luokan 2 öljykemian laitos": laitos, jossa käsitellään renderoitua rasvaa, joka on johdettu luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta, liitteessä VI olevassa III luvussa esitetyin edellytyksin,

11. "luokan 2 käsittelylaitos": laitos, jossa luokkaan 2 kuuluvaa ainesta käsitellään ennen sen lopullista hävittämistä, jatkokäsittelyä tai käyttöä,

12. "luokan 3 väliasteen laitos": laitos, jossa käsittelemätöntä luokkaan 3 kuuluvaa ainesta lajitellaan ja/tai leikataan ja/tai jäähdytetään tai pakastetaan suurehkoiksi kappaleiksi ja/tai väliaikaisesti varastoidaan tarkoituksena kuljettaa aines edelleen lopulliseen määräpaikkaansa,

13. "luokan 3 öljykemian laitos": laitos, jossa käsitellään renderoitua rasvaa, joka on johdettu luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta,

14. "luokan 3 käsittelylaitos": laitos, jossa luokkaan 3 kuuluvaa ainesta käsitellään käsitellyksi eläinvalkuaiseksi ja muiksi käsitellyiksi tuotteiksi, joita voidaan käyttää rehuaineena,

15. "ruokajäte": kaikki ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä, mukaan lukien keskuskeittiöt ja kotitalouksien keittiöt, peräisin oleva jäteruoka,

16. "rinnakkaispolttolaitos": direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 5 kohdassa määritelty hävittämispaikka,

17. "rinnakkaispoltto": eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden hävittäminen rinnakkaispolttolaitoksessa,

18. "keräyskeskukset": tilat, joissa kerätään ja käsitellään tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka on tarkoitus käyttää 23 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen eläinten ruokintaan,

19. "kompostointilaitos": laitos, jossa eläinperäiset tuotteet hajotetaan biologisesti aerobisissa olosuhteissa,

20. "mädätysjätteet": biokaasulaitoksessa tapahtuvan eläinten sivutuotteiden muuntamisen tuloksena syntyvät jätteet,

21. "ruoansulatuskanavan sisältö": nisäkkäiden ja sileälastaisten lintujen ruoansulatuskanavan sisältö riippumatta siitä, onko se erotettu ruoansulatuskanavasta,

22. "puruluut": lemmikkieläimille tarkoitetut parkitsemattomat syötävät tuotteet, jotka on valmistettu sorkka- ja kavioeläinten vuodista ja nahoista tai muusta eläinperäisestä aineksesta,

23. "rehuaine": ne direktiivissä 96/25/EY(1) määritellyt rehuaineet, jotka ovat eläinperäisiä, mukaan lukien käsitelty eläinvalkuainen, verituotteet, renderoidut rasvat, kalaöljy, rasvojen johdannaiset, gelatiini, hydroloidut proteiinit, dikalsiumfosfaatti, maito ja maitopohjaiset tuotteet sekä ternimaito,

24. "kalajauho": merieläimistä, merinisäkkäitä lukuun ottamatta, johdettu käsitelty eläinvalkuainen,

25. "turkiseläimet": turkisten tuotantoa varten pidettävät tai kasvatettavat eläimet, joita ei käytetä ihmisravinnoksi,

26. "gelatiini": luonnollinen, liukoinen ja hyytelöivä tai ei-hyytelöivä proteiini, jota saadaan eläinten (myös kalojen ja siipikarjan) luista, vuodasta, nahasta ja jänteistä valmistetun kollageenin osittaisella hydrolyysilla,

27. "rasvan sulatuksessa syntyvä proteiinijäännös": proteiineja sisältävä rasvan sulatuksen jäännös rasvan ja veden osittaisen erottamisen jälkeen,

28. "ilmatiiviisti suljettu säiliö": säiliö, joka on suunniteltu ja tarkoitettu suojaamaan mikro-organismien sisäänpääsyltä,

29. "vuodat ja nahat": kaikki nahkakudos ja nahanalainen kudos,

30. "suuren kapasiteetin polttolaitos": muu kuin pienen kapasiteetin polttolaitos,;

31. "hydroloidut proteiinit": eläimistä saatavien sivutuotteiden hydrolyysilla saadut polypeptidit, peptidit ja aminohapot ja niiden seokset,

32. "polttolaitos": direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 4 kohdassa määritelty hävittämispaikka,

33. "polttaminen": eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden hävittäminen polttolaitoksessa,

34. "laboratorioreagenssi": pakattu, lopullisen käyttäjän kannalta käyttövalmis tuote, joka sisältää verituotteen ja joka on valmistettu laboratoriokäyttöön käytettäväksi yksin tai yhdistelmän osana reagenssina ja reagenssituotteena,

35. "kaatopaikka": direktiivissä 1999/31/EY määritelty hävittämispaikka,

36. "pienen kapasiteetin polttolaitos": polttolaitos, jonka kapasiteetti on alle 50 kilogrammaa eläinten sivutuotetta tunnissa,

37. "lanta": tuotantoeläinten ulosteet ja/tai virtsa, kuivikkeiden kanssa tai ilman, sekä guano,

38. "eloperäiset lannoitteet ja maanparannusaineet": eläinperäiset ainekset, joita käytetään joko erikseen tai yhdessä kasvien ravinnonsaannin, maaperän fyysisten ja kemiallisten ominaisuuksien sekä biologisen toiminnan säilyttämiseksi tai parantamiseksi; niihin voivat sisältyä lanta, ruoansulatuskanavan sisältö, komposti ja mädätysjätteet,

39. "laidunalue": heinän tai muun laidunkasvillisuuden peittämä alue, joka on tarkoitettu tuotantoeläinten laiduntamiseen,

40. "lemmikkieläinten ruokia valmistava laitos": laitos, jossa valmistetaan lemmikkieläinten ruokia tai puruluita ja jossa tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita käytetään tällaisten lemmikkieläinten ruokien tai puruluiden valmistukseen,

41. "lemmikkieläinten ruoka": lemmikkieläinten ruoka, joka sisältää luokkaan 3 kuuluvaa ainesta,

42. "käsitelty eläinvalkuainen": eläinvalkuainen, joka on saatu yksinomaan luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta ja joka on käsitelty tämän asetuksen mukaisesti niin, että se soveltuu käytettäväksi suoraan rehuaineena tai muuten käytettäväksi rehuissa, mukaan lukien lemmikkieläinten ruoka, taikka käytettäväksi eloperäisissä lannoitteissa tai maanparannusaineissa; siihen eivät kuulu verituotteet, maito, maitopohjaiset tuotteet, ternimaito, gelatiini, hydroloidut proteiinit ja dikalsiumfosfaatti,

43. "käsitelty lemmikkieläinten ruoka": muu kuin raaka lemmikkieläinten ruoka, jolle on tehty käsittely liitteen VIII vaatimusten mukaisesti,

44. "käsitellyt tuotteet": eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on käsitelty jollakin käsittelymenetelmistä tai muulla liitteissä VII tai VIII vaaditulla tavalla,

45. "käsittelymenetelmät": liitteessä V olevassa III luvussa luetellut menetelmät,

46. "käsittelylaitos": eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevä laitos,

47. "in vitro -analyysissa käytetyt tuotteet": pakattu, verituotetta sisältävä tuote (muu kuin luovutetut elimet tai veri), joka on lopullisen käyttäjän kannalta valmis käytettäväksi yksin tai yhdistelmän osana reagenssina, reagenssituotteena, kalibrointireagenssina, testipakkauksena tai muuna järjestelmänä ja joka on tarkoitettu käytettäväksi ihmisestä tai eläimistä otettujen näytteiden in vitro -tutkimukseen yksinomaan tai pääasiallisesti fysiologisen tilan, terveydentilan, sairauden tai geneettisen epänormaaliuden analysoimiseksi tai turvallisuuden ja yhteensopivuuden määrittämiseksi reagenssien kanssa,

48. "raaka lemmikkieläinten ruoka": lemmikkieläinten ruoka, jolle ei ole tehty mitään muuta säilyttävää käsittelyä kuin jäähdytys, jäädytys tai pakastus säilyvyyden varmistamiseksi,

49. "syrjäiset alueet": alueet, joilla eläinkanta on niin pieni ja niin kaukana laitoksista, että keräykseen ja kuljetukseen liittyvät järjestelyt olisivat suhteettoman korkeita paikalla suoritettavaan hävittämiseen nähden,

50. "renderoitu rasva": luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelystä saatavat rasvojen johdannaiset,

51. "varastointilaitos": laitos, joka ei ole direktiivin 95/69/EY(2) soveltamisalaan kuuluva laitos tai välittäjä ja jossa käsiteltyjä tuotteita väliaikaisesti varastoidaan ennen niiden lopullista käyttöä tai hävittämistä,

52. "parkitus": vuotien kovettaminen käyttämällä kasviparkitusaineita, kromisuoloja tai muita aineita kuten alumiinisuoloja, rautasuoloja, piihapon suoloja, aldehydejä ja kinoneja tai muita synteettisiä kovetteita,

53. "tekninen laitos": laitos, jossa eläinten sivutuotteita käytetään teknisten tuotteiden valmistamiseksi,

54. "tekniset tuotteet": eläimistä saatavista tietyistä sivutuotteista suoraan johdetut tuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi tai eläinten ruokintaan. Tähän kuuluvat parkitut ja käsitellyt vuodat ja nahat, metsästystrofeet, käsitelty villa, karva, harjakset, sulat ja höyhenet ja niiden osat, hevoseläinten seerumi, verituotteet, lääkevalmisteet, lääkinnälliset laitteet, kosmeettiset valmisteet, luutuotteet posliinitavaroita varten, gelatiini ja liima, eloperäiset lannoitteet, maanparannusaineet, renderoidut rasvat, rasvojen johdannaiset, käsitelty lanta sekä maito ja maitopohjaiset tuotteet,

55. "käsittelemättömät sulat ja höyhenet ja niiden osat": sulat ja höyhenet ja niiden osat, joita ei ole käsitelty höyryllä tai jollakin muulla menetelmällä sen varmistamiseksi, että taudinaiheuttajat eivät välity,

56. "käsittelemätön villa": lampaanvilla, jota ei ole pesty tehdasmaisesti tai saatu parkitsemisen avulla,

57. "käsittelemätön karva": märehtijöiden karva, jota ei ole pesty tehdasmaisesti tai saatu parkitsemisen avulla,

58. "käsittelemättömät sianharjakset": sianharjakset, joita ei ole pesty tehdasmaisesti tai saatu parkitsemisen avulla.

(1) Neuvoston direktiivi 96/25/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, rehuaineiden liikkuvuudesta, direktiivien 70/524/ETY, 74/63/ETY, 82/471/ETY ja 93/74/ETY muuttamisesta sekä direktiivin 77/101/ETY kumoamisesta (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 35), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/46/EY (EYVL L 234, 1.9.2001, s. 55).

(2) Neuvoston direktiivi 95/69/EY, annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, tiettyjen rehualan tuotantolaitosten ja välittäjien hyväksymis- ja rekisteröintimenettelyssä sovellettavista vaatimuksista ja yksityiskohtaisista säännöistä sekä direktiivien 70/524/ETY, 74/63/ETY, 79/373/ETY ja 82/471/ETY muuttamisesta (EYVL L 332, 30.12.1995, s. 15), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/29/EY (EYVL L 115, 4.5.1999, s. 32).

LIITE II

HYGIENIAVAATIMUKSET ELÄINTEN SIVUTUOTTEIDEN JA KÄSITELTYJEN TUOTTEIDEN KERÄYKSELLE JA KULJETUKSELLE

I LUKU

Tunnistaminen

1. On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a) luokkaan 1, luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluva aines säilyy tunnistettavissa ja pidetään erillään keräyksen ja kuljetuksen aikana; ja

b) käsitellyt tuotteet säilyvät tunnistettavissa ja pidetään erillään kuljetuksen aikana.

2. Kuljetuksen aikana ajoneuvoon, säiliöön, pakkaukseen tai muuhun pakkausmateriaaliin kiinnitetyssä etiketissä on mainittava selvästi:

a) eläinten sivutuotteiden luokka tai käsiteltyjen tuotteiden osalta eläinten sivutuotteiden luokka, josta käsitellyt tuotteet on johdettu; ja

b) i) luokkaan 3 kuuluvan aineksen osalta sanat "ei ihmisravinnoksi";

ii) luokkaan 2 kuuluvan aineksen, paitsi lanta ja ruoansulatuskanavan sisältö, ja siitä johdettujen käsiteltyjen tuotteiden osalta sanat "ei eläinten ruokintaan", tai

iii) luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja siitä johdettujen käsiteltyjen tuotteiden osalta sanat "ainoastaan hävitettäväksi".

II LUKU

Ajoneuvot ja säiliöt

1. Eläinten sivutuotteet ja käsitellyt tuotteet on kerättävä tiiviisti suljettuihin uusiin pakkauksiin tai katettuihin tiiviisiin säiliöihin tai ajoneuvoihin ja kuljetettava niissä.

2. Ajoneuvot ja uudelleen käytettävät säiliöt sekä kaikki uudelleen käytettävät välineet tai kalusto, jotka ovat joutuneet kosketuksiin eläinten sivutuotteiden tai käsiteltyjen tuotteiden kanssa, on:

a) puhdistettava, pestävä ja desinfioitava jokaisen käyttökerran jälkeen;

b) säilytettävä puhtaina; ja

c) niiden on oltava puhtaita ja kuivia ennen käyttöä.

3. Uudelleen käytettäviä säiliöitä on käytettävä tietyn tuotteen kuljetuksessa siinä määrin kuin ristikontaminaation estämiseksi on tarpeen.

III LUKU

Kaupalliset asiakirjat ja terveystodistukset

1. Kuljetuksen aikana eläinten sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden mukana on oltava kaupallinen asiakirja tai tässä asetuksessa niin vaadittaessa terveystodistus.

2. Kaupallisissa asiakirjoissa on täsmennettävä:

a) päivämäärä, jona aines vietiin pois tiloista;

b) aineksen kuvaus, mukaan lukien I luvussa tarkoitetut tiedot, eläinlajit luokkaan 3 kuuluvan aineksen osalta sekä siitä johdetut käsitellyt tuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäviksi rehuaineena, sekä soveltuvin osin korvamerkissä oleva tunniste;

c) aineksen määrä;

d) aineksen alkuperäpaikka;

e) kuljettajan nimi ja osoite;

f) vastaanottajan nimi ja osoite sekä tarvittaessa tämän hyväksyntänumero; ja

g) tapauksen mukaan:

i) alkuperälaitoksen hyväksyntänumero; ja

ii) käsittelyn luonne ja käsittelytavat.

3. Kaupallinen asiakirja on laadittava vähintään kolmena kappaleena (alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä). Alkuperäiskappaleen on oltava lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan asti. Vastaanottajan on säilytettävä se itsellään. Tuottajan ja kuljetuksesta vastaavan on kummankin säilytettävä itsellään yksi jäljennös.

4. Kaupallisen asiakirjan malli voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5. Terveystodistuksen on oltava toimivaltaisen viranomaisen antama ja allekirjoittama.

IV LUKU

Kirjanpito

9 artiklassa tarkoitetun kirjanpidon on sisällettävä seuraavasti III luvun 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Sen on sisällettävä:

a) b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot; ja

b) eläinten sivutuotteita lähettävien henkilöiden pitämän kirjanpidon osalta a ja e sekä mahdollisuuksien mukaan f alakohdassa tarkoitetut tiedot; tai

c) eläinten sivutuotteita kuljettavien henkilöiden pitämän kirjanpidon osalta a, d ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot; tai

d) eläinten sivutuotteita vastaanottavien henkilöiden pitämän kirjanpidon osalta vastaanottopäivämäärä sekä d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot.

V LUKU

Asiakirjojen säilyttäminen

Edellä III luvussa tarkoitettu kaupallinen asiakirja ja terveystodistus sekä IV luvussa tarkoitettu kirjanpito on säilytettävä vähintään kaksi vuotta toimivaltaisia viranomaisia varten.

VI LUKU

Lämpötilavaatimukset

1. Eläinten sivutuotteiden kuljetuksessa on noudatettava asianmukaisia lämpötiloja eläinten terveydelle tai kansanterveydelle aiheutuvien riskien välttämiseksi.

2. Luokkaan 3 kuuluva käsittelemätön aines, joka on tarkoitettu rehuaineen tai lemmikkieläinten ruoan valmistukseen, on kuljetettava jäähdytettynä tai jäädytettynä, ellei sitä käsitellä 24 tunnin kuluessa lähdöstä.

3. Kylmäkuljetusajoneuvojen on oltava siten suunniteltuja, että asianmukainen lämpötila voidaan säilyttää koko kuljetuksen ajan.

VII LUKU

Kauttakuljetusta koskevat erityiset säännöt

Eläinten sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden kauttakuljetuksen on täytettävä I-III ja VI lukujen vaatimukset.

VIII LUKU

Valvontatoimenpiteet

Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten sivutuotteiden ja käsiteltyjen tuotteiden keruun, kuljetuksen, käytön ja hävittämisen valvomiseksi ja myös tarkastettava vaaditun kirjanpidon pitäminen ja asiakirjat, ja, mikäli tässä asetuksessa näin vaaditaan tai toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi, käytettävä sinetöintiä.

Kun toimivaltainen viranomainen sinetöi eläinten sivutuotteiden tai käsiteltyjen tuotteiden lähetyksen, on sen ilmoitettava asiasta määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle.

LIITE III

VÄLIASTEEN LAITOSTEN JA VARASTOINTILAITOSTEN HYGIENIAVAATIMUKSET

I LUKU

Väliasteen laitosten hyväksymisvaatimukset

1. Tilojen ja laitteiden on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a) Tilojen on oltava asianmukaisella tavalla erotettu yleisestä kulkuväylästä ja muista tiloista, kuten teurastamoista. Laitosten on suunnittelullaan varmistettava luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvan aineksen täydellinen erottaminen luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta vastaanotosta lähettämiseen asti.

b) Laitoksessa on oltava katettu tila eläinten sivutuotteiden vastaanottamista varten.

c) Laitoksen on oltava helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa. Lattioiden on oltava sellaiset, että nesteet valuvat niiltä helposti pois.

d) Laitoksessa on oltava henkilökunnalle asianmukaiset käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat.

e) Laitoksessa on oltava asianmukaiset järjestelyt tuhoeläimiltä kuten hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja linnuilta suojautumista varten.

f) Laitoksessa on oltava hygieniavaatimukset täyttävä jäteveden poistojärjestelmä.

g) Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi vaadituilta osin laitoksilla on oltava soveltuvat lämpötilasäädetyt varastointijärjestelmät, jotka kapasiteetiltaan mahdollistavat eläinten sivutuotteiden säilyttämisen asianmukaisissa lämpötiloissa ja joiden osalta lämpötiloja voidaan seurata ja niistä voidaan pitää kirjaa.

2. Laitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet niiden säiliöiden tai astioiden, joissa eläimistä saatavat sivutuotteet vastaanotetaan, ja laivoja lukuun ottamatta ajoneuvojen, joissa ne kuljetetaan, puhdistusta ja desinfiointia varten. Ajoneuvojen pyörien desinfioimiseksi on oltava asianmukaiset välineet.

II LUKU

Yleiset hygieniavaatimukset

A Luokan 3 väliasteen laitos

1. Laitoksessa ei saa toteuttaa muita toimia kuin luokkaan 3 kuuluvan aineksen tuontia, keruuta, lajittelua, leikkaamista, jäähdytystä, jäädytystä kappaleiksi, väliaikaista varastointia ja lähettämistä.

2. Luokkaan 3 kuuluva aines on lajiteltava siten, että eläintautien leviämisriskit estetään kaikin tavoin.

3. Luokkaan 3 kuuluvaa ainesta on koko lajittelun tai varastoinnin ajan esikäsiteltävä ja varastoitava erillään muista tavaroista kuin luokkaan 3 kuuluvasta muusta aineksesta ja siten, että taudinaiheuttajien leviäminen estetään kaikin tavoin ja 22 artiklan noudattaminen varmistetaan.

4. Luokkaan 3 kuuluva aines on varastoitava asianmukaisesti sekä tarvittaessa jäähdytettävä tai jäädytettävä, kunnes se lähetetään edelleen.

5. Pakkausmateriaali on poltettava tai hävitettävä muulla tavoin toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

B Luokan 1 tai luokan 2 väliasteen laitos

6. Laitoksessa ei saa toteuttaa muita toimia kuin luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvan aineksen keruuta, esikäsittelyä, väliaikaista varastointia ja lähettämistä.

7. Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines on lajiteltava siten, että eläintautien leviämisriskit estetään kaikin tavoin.

8. Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvaa ainesta on koko varastointiajan esikäsiteltävä ja varastoitava erillään muista tavaroista ja siten, että taudinaiheuttajien leviäminen estetään kaikin tavoin.

9. Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines on varastoitava asianmukaisesti, mukaan lukien asianmukaiset lämpötilaolosuhteet, kunnes se lähetetään edelleen.

10. Pakkausmateriaali on poltettava tai hävitettävä muulla tavoin toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

11. Jätevesi on käsiteltävä, jotta varmistetaan mahdollisimman tehokkaasti se, ettei siihen jää taudinaiheuttajia. Luokan 1 ja luokan 2 väliasteen laitoksista tulevan jäteveden käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

III LUKU

Varastointilaitosten hyväksymisvaatimukset

Tilojen ja laitteiden on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

1. Luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettujen käsiteltyjen tuotteiden varastointitilat eivät saa olla samassa paikassa kuin luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettujen käsiteltyjen tuotteiden varastointitilat, elleivät ne sijaitse täysin erillisessä rakennuksessa.

2. Laitoksessa on oltava:

a) katettu tila tuotteiden vastaanottamista varten;

b) laitoksen on oltava helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa; lattioiden on oltava sellaiset, että nesteet valuvat niiltä helposti pois;

c) henkilökunnalle asianmukaiset käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat; ja

d) asianmukaiset järjestelyt tuhoeläimiltä kuten hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja linnuilta suojautumista varten.

3. Laitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet niiden säiliöiden tai astioiden, joissa tuotteet vastaanotetaan, ja laivoja lukuun ottamatta ajoneuvojen, joissa ne kuljetetaan, puhdistusta ja desinfiointia varten. Ajoneuvojen pyörien desinfioimiseksi on oltava asianmukaiset välineet.

4. Tuotteet on säilytettävä asianmukaisesti kunnes ne lähetetään edelleen.

LIITE IV

POLTTO- JA RINNAKKAISPOLTTOLAITOKSIA, JOIHIN EI SOVELLETA DIREKTIIVIÄ 2000/76/EY, KOSKEVIA VAATIMUKSIA

I LUKU

Yleiset vaatimukset

1. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja niitä on käytettävä siten, että tässä asetuksessa esitetyt vaatimukset täyttyvät.

2. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki eläinten sivutuotteiden vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat tai vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista.

II LUKU

Toimintaa koskevat vaatimukset

3. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että prosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi 850 °C:een mitattuna uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta.

4. Suurkapasiteetin polttolaitoksen kukin linja on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen alle 850 °C:n. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että 850 °C:n lämpötilaa pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta ainesta.

5. Suurkapasiteetin poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksissa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää eläinten sivutuotteiden syötön:

a) käynnistyksen aikana, kunnes 850 °C:n lämpötila on saavutettu; ja

b) aina, kun lämpötila alittaa 850 °C:n lämpötilan.

6. Eläinten sivutuotteet olisi aina, kun se on käytännössä mahdollista, syötettävä uuniin suoraan ilman suoraa käsittelyä.

III LUKU

Jätevesipäästöt

7. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset ja niissä eläinten sivutuotteiden varastointiin käytettävät alueet on suunniteltava siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat epäpuhtauksien luvattomat ja häiriöpäästöt ehkäistään asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä annettujen säännösten mukaisesti. Varastokapasiteettia on oltava myös polttolaitosalueen epäpuhtaille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille.

8. Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.

IV LUKU

Polttojätteet

9. Tässä luvussa "polttojätteellä"' tarkoitetaan nestemäistä tai kiinteää ainesta, joka syntyy poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista, jäteveden käsittelystä taikka muista poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista. Niihin sisältyvät pohjatuhka ja kuona sekä lento- ja kattilatuhka.

10. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnasta syntyvä polttojätteen määrä ja haitallisuus on minimoitava. Silloin, kun tämä on asianmukaista, polttojäte on kierrätettävä välittömästi itse laitoksessa tai sen ulkopuolella asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

11. Kuivan pölymäisen polttojätteen kuljetuksen ja välivarastoinnin on tapahduttava siten, että estetään kyseisen jätteen joutuminen ympäristöön (esimerkiksi suljetuissa säiliöissä).

V LUKU

Lämpötilanmittaus

12. On käytettävä tekniikoita, joilla voidaan seurata poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin kannalta merkityksellisiä muuttujia ja olosuhteita. Suurkapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa on oltava lämpötilanmittauslaitteet ja niitä on käytettävä.

13. Lämpötilanmittausta koskevat vaatimukset on vahvistettava toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä hyväksynnässä tai siihen liitetyissä ehdoissa.

14. Seurantaan käytettävän minkä tahansa automaattisen laitteiston asianmukaista asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti kerran vuodessa. Kalibrointi on tehtävä rinnakkaismittauksilla viitemenetelmin vähintään kolmen vuoden välein.

15. Kaikki lämpötilanmittaustulokset on tallennettava ja esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa päättämiensä menettelyjen mukaisesti, noudatetaanko tässä asetuksessa asetettuja, sallittuja toimintaa koskevia vaatimuksia.

VI LUKU

Poikkeukselliset olosuhteet

16. Häiriön tapahtuessa tai poikkeuksellisissa olosuhteissa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

LIITE V

YLEISET HYGIENIAVAATIMUKSET LUOKKAAN 1, LUOKKAAN 2 JA LUOKKAAN 3 KUULUVAN AINEKSEN KÄSITTELYÄ VARTEN

I LUKU

Luokan 1, luokan 2 ja luokan 3 käsittelylaitosten yleiset hyväksymisvaatimukset

1. Tilojen ja laitteiden on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a) Eläinten sivutuotteiden käsittelytilat eivät saa olla samassa paikassa kuin teurastamo, elleivät ne sijaitse täysin erillisessä rakennuksessa. Ulkopuolisia ihmisiä tai eläimiä ei saa päästää laitokseen.

b) Käsittelylaitoksessa on oltava toisistaan asianmukaisella tavalla erotettu "puhdas" ja "likainen" alue. Likaisella alueella on oltava eläinten sivutuotteiden vastaanottoa varten katettu tila, ja sen on oltava helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa. Lattioiden on oltava sellaiset, että nesteet valuvat pois helposti. Käsittelylaitoksessa on oltava henkilökunnalle asianmukaiset käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat.

c) Käsittelylaitoksella on oltava riittävä kuuman veden ja höyryn tuotantokapasiteetti eläinten sivutuotteiden käsittelemiseksi.

d) Likaisella alueella on tapauksen mukaan oltava laitteet eläinten sivutuotteiden hienontamista ja tämän jälkeen käsittely-yksikköön siirtämistä varten.

e) Kaikkien laitteiden, joilla eläinten sivutuotteita käsitellään, on toimittava II luvun vaatimusten mukaisesti. Silloin kun vaaditaan lämpökäsittelyä, kaikissa laitteissa on oltava seuraavat varusteet:

i) mittarit lämpötilan seuraamiseksi tosiaikaisesti ja tarvittaessa myös paineen seuraamiseksi kriittisissä valvontapisteissä;

ii) tallentimet mittaustulosten jatkuvaa kirjaamista varten; ja

iii) asianmukainen turvajärjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan syntymisen.

f) Käsiteltäväksi tuotavan aineksen purkaminen, kyseisen tuotteen käsittely ja käsitellyn tuotteen varastointi on suoritettava selvästi laitoksen eri alueilla, jotta voidaan estää lopputuotteiden uudelleensaastuminen vastaanotettavien eläimistä saatavien sivutuotteiden välityksellä.

2. Käsittelylaitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet niiden säiliöiden tai astioiden, joissa eläinten sivutuotteet vastaanotetaan, ja laivoja lukuun ottamatta ajoneuvojen, joissa ne kuljetetaan, puhdistusta ja desinfiointia varten.

3. Ajoneuvojen pyörien desinfioimiseksi ajoneuvojen lähtiessä käsittelylaitoksen likaiselta alueelta on oltava asianmukaiset välineet.

4. Kaikilla käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen vaatimukset täyttävä jäteveden poistojärjestelmä.

5. Käsittelylaitoksella on oltava oma laboratorio tai sen on käytettävä ulkopuolista laboratoriota. Laboratoriossa on oltava varustus tarvittavien analyysien tekemiseksi, ja sen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä.

II LUKU

Yleiset hygieniavaatimukset

1. Eläinten sivutuotteet on käsiteltävä mahdollisimman pian niiden saapumisesta. Ne on varastoitava asianmukaisella tavalla siihen asti kunnes ne käsitellään.

2. Käsittelemättömän aineksen kuljetuksessa käytetyt säiliöt, astiat ja ajoneuvot on puhdistettava erikseen osoitetulla alueella. Kyseinen alue on sijoitettava tai suunniteltava siten, että estetään käsiteltyjen tuotteiden saastumisriski.

3. Likaisella alueella työskentelevät henkilöt eivät saa mennä puhtaalle alueelle vaihtamatta työvaatteita ja jalkineita tai desinfioimatta jalkineita. Laitteita ja työvälineitä ei saa viedä likaiselta alueelta puhtaalle alueelle ilman edeltävää puhdistusta ja desinfiointia. Henkilöstön siirtymistä varten on vahvistettava menettelyt, jotta voidaan valvoa henkilöstön siirtymistä alueiden välillä ja määrätä jalkineiden ja ajoneuvojen renkaiden pesun asianmukaisesta suorittamisesta.

4. Likaiselta alueelta peräisin oleva jätevesi on käsiteltävä, jotta varmistetaan mahdollisimman tehokkaasti se, ettei siihen jää taudinaiheuttajia. Käsittelylaitoksista tulevan jäteveden käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5. Lintuja, jyrsijöitä, hyönteisiä ja muita tuholaisia on torjuttava järjestelmällisesti. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä asiakirjoilla osoitettua tuholaisten torjuntaohjelmaa.

6. Puhdistusmenettelyt on vahvistettava ja osoitettava asiakirjoin kaikille osille tiloista. Puhdistusta varten on oltava sopivat välineet ja puhdistusaineet.

7. Hygieniavalvontaan on kuuluttava ympäristön ja laitteiden säännöllinen tarkastus. Tarkastusaikataulut ja -tulokset on osoitettava asiakirjoin ja säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

8. Koneet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa, ja mittauslaitteet on kalibroitava säännöllisin väliajoin.

9. Käsiteltyjä tuotteita on esikäsiteltävä ja varastoitava käsittelylaitoksessa siten, ettei uudelleensaastuminen ole mahdollista.

III LUKU

Käsittelymenetelmät

Ensimmäinen menetelmä

Hienontaminen

1. Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 50 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 50:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 50 millimetrin suuruisia partikkeleita, prosessi on keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2. Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on kuumennettava keskeytyksettä yli 133 °C:n sisälämpötilaan vähintään 20 minuutin ajaksi vähintään 3 baarin (absoluuttisessa) paineessa, joka on tuotettu kyllästetyllä höyryllä(1); tätä lämpökäsittelyä voidaan käyttää yksinomaisena prosessina tai prosessia edeltävänä tai sitä seuraavana sterilointivaiheena.

3. Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

Toinen menetelmä

Hienontaminen

1. Jos käsiteltävien eläinten sivutuotteiden partikkelikoko on yli 150 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 150:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 150 millimetrin suuruisia partikkeleita, prosessi on keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2. Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on lämmitettävä yli 100 °C:n sisälämpötilaan vähintään 125 minuutin ajaksi, yli 110 °C:n sisälämpötilaan vähintään 120 minuutin ajaksi ja yli 120 °C:n sisälämpötilaan vähintään 50 minuutin ajaksi.

3. Prosessointi on suoritettava panosprosessina.

4. Eläinten sivutuotteet on keitettävä siten, että aika- ja lämpötilavaatimukset saavutetaan samanaikaisesti.

Kolmas menetelmä

Hienontaminen

1. Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 30 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 30:a millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 30 millimetrin suuruisia partikkeleita, prosessi on keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2. Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on lämmitettävä yli 100 °C:n sisälämpötilaan vähintään 95 minuutin ajaksi, yli 110 °C:n sisälämpötilaan vähintään 55 minuutin ajaksi ja yli 120 °C:n sisälämpötilaan vähintään 13 minuutin ajaksi.

3. Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

4. Eläinten sivutuotteet voidaan keittää siten, että aika- ja lämpötilavaatimukset saavutetaan samanaikaisesti.

Neljäs menetelmä

Hienontaminen

1. Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 30 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 30:a millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 30 millimetrin suuruisia partikkeleita, prosessi on keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2. Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on laitettava astiaan, johon lisätään rasva, ja lämmitettävä yli 100 °C:n sisälämpötilaan vähintään 16 minuutin ajaksi, yli 110 °C:n sisälämpötilaan vähintään 13 minuutin ajaksi, yli 120 °C:n sisälämpötilaan vähintään 8 minuutin ajaksi ja yli 130 °C:n sisälämpötilaan vähintään 3 minuutin ajaksi.

3. Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

4. Eläinten sivutuotteet voidaan keittää siten, että aika- ja lämpötilavaatimukset saavutetaan samanaikaisesti.

Viides menetelmä

Hienontaminen

1. Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 20 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 20:ta millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 20 millimetrin suuruisia partikkeleita, prosessi on keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2. Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavia sivutuotteita on lämmitettävä niin kauan, että ne hyytyvät, minkä jälkeen niitä on puristettava, jotta rasva ja vesi poistuvat valkuaispitoisesta aineksesta. Valkuaispitoinen aines on lämmitettävä tämän jälkeen yli 80 °C:n sisälämpötilaan vähintään 120 minuutin ajaksi ja yli 100 °C:n sisälämpötilaan vähintään 60 minuutin ajaksi.

3. Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

4. Eläinten sivutuotteet voidaan keittää siten, että aika- ja lämpötilavaatimukset saavutetaan samanaikaisesti.

Kuudes menetelmä

(Ainoastaan kalaperäiset eläimistä saatavat sivutuotteet)

Hienontaminen

1. Eläinten sivutuotteet on hienonnettava ... millimetriin. Tämän jälkeen niihin on lisättävä muurahaishappoa pH-arvon alentamiseksi .... Seos on varastoitava ... tunniksi ennen uutta käsittelyä.

2. Tämän jälkeen seos on laitettava lämpömuuntimeen ja lämmitettävä ... °C:n sisälämpötilaan vähintään ... minuutin ajaksi. Tuotteen siirtymistä lämpömuuntimen läpi on valvottava mekaanisilla käskyillä, jotka rajoittavat sen siirtymistä niin, että lämpökäsittelyn loputtua tuote on käynyt läpi ajallisesti ja lämpötilan kannalta riittävän prosessin.

3. Lämpökäsittelyn jälkeen tuote on eroteltava mekaanisesti nesteeksi, rasvaksi ja rasvan sulatuksessa syntyväksi proteiinijäännökseksi. Käsitellyn eläinvalkuaiskonsentraatin saamiseksi nestefaasi on pumpattava kahteen höyrylämmitteiseen alipainekammioin varustettuun lämmönsiirtimeen kosteuden poistamiseksi vesihöyrynä. Rasvan sulatuksessa syntyvä proteiinijäännös on yhdistettävä valkuaiskonsentraattiin ennen varastointia.

Seitsemäs menetelmä

1. Mikä tahansa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä menetelmä, jos toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettu, että lopputuotteesta on otettu päivittäin näytteitä yhden kuukauden ajan seuraavia mikrobiologisia vaatimuksia noudattaen:

a) Heti lämpökäsittelyn jälkeen aineksesta otetut näytteet:

1 gramma tuotetta ei saa sisältää Clostridium perfringens -bakteeria.

b) Käsittelylaitoksessa varastoinnin aikana tai varastosta poiston yhteydessä aineksesta otetut näytteet:

salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0

enterobakteerit: n = 5, c = 2, m = 10, M = 300 1 grammassa

jossa:

n= testattavien näytteiden määrä;

m= bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, mikäli bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M= bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, mikäli bakteerimäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c= sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, mikäli muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

2. Tiedot kriittisistä valvontapisteistä, joita noudattaen jokainen käsittelylaitos täyttää tyydyttävästi mikrobiologiset vaatimukset, on talletettava ja säilytettävä siten, että omistaja, toiminnanharjoittaja tai näiden edustaja ja toimivaltainen viranomainen voi valvoa kyseisen käsittelylaitoksen toimintaa. Talletettavat ja valvottavat tiedot ovat partikkelikoko, kriittinen lämpötila ja tapauksen mukaan käsittelyn ehdoton kesto, paineprofiili, raaka-aineiden syöttönopeus ja rasvan uudelleenkierrätysnopeus.

3. Nämä tiedot on annettava komission käyttöön sen pyynnöstä.

IV LUKU

Tuotannon valvonta

1. Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava käsittelylaitoksia tämän asetuksen vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi. Erityisesti sen on:

a) tarkastettava

i) tilojen, laitteiden ja henkilöstön yleiset hygieniaolosuhteet;

ii) laitoksen 25 artiklan mukaisesti suorittaman omavalvonnan tehokkuus erityisesti tarkastamalla tulokset ja ottamalla näytteitä;

iii) tuotteiden vaatimustenmukaisuustaso käsittelyn jälkeen. Analyysit ja kokeet on suoritettava tieteellisesti hyväksytyillä menetelmillä (erityisesti yhteisön lainsäädännössä vahvistetuilla menetelmillä tai näiden puuttuessa hyväksyttyjä kansainvälisiä standardeja tai jälkimmäisten puuttuessa kansallisia standardeja käyttäen); ja

iv) varastointiolosuhteet;

b) otettava laboratoriokokeita varten tarvittavat näytteet; ja

c) tehtävä muut tarkastukset, joita se pitää tarpeellisina tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa mainittujen tehtävien suorittamiseksi toimivaltaisella viranomaisella on oltava kaikkina aikoina vapaa pääsy kaikkiin käsittelylaitoksen osiin sekä mahdollisuus tutustua kirjanpitoon, kaupallisiin asiakirjoihin ja terveystodistuksiin.

V LUKU

Varmennusmenettelyt

1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava käsittelylaitos seuraavia menettelyjä ja indikaattoreita noudattaen:

a) prosessin kuvaus (prosessin vuokaavio);

b) kriittisten valvontapisteiden yksilöiminen, aineksen prosessointinopeus jatkuvassa prosessissa mukaan luettuna;

c) tässä asetuksessa vahvistettujen erityisten käsittelyvaatimusten noudattaminen; ja

d) seuraavien vaatimusten täyttyminen:

i) partikkelikoko panosprosessissa ja jatkuvassa prosessissa; partikkelikoko määräytyy myllyn tai alasimen reiän mukaan; ja

ii) lämpötila, paine, prosessointiaika ja aineksen prosessointinopeus (vain jatkuvassa prosessissa) 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2. Kun on kyseessä panosprosessi:

a) lämpötilaa on seurattava jatkuvasti lämpösähköparilla, ja se on rekisteröitävä tosiaikaisesti;

b) painetta on seurattava jatkuvasti painemittarilla; paine on rekisteröitävä tosiaikaisesti;

c) prosessointiaika on merkittävä aika-lämpötila- ja aika-painekäyriin.

Lämpösähköpari ja painemittari on kalibroitava vähintään kerran vuodessa.

3. Kun on kyseessä jatkuva prosessi:

a) lämpötilaa on seurattava lämpösähköpareilla tai infrapunalämpömittarilla, ja painetta on seurattava koko prosessissa tietyissä kohdissa käytetyillä painemittareilla siten, että koko jatkuvalle prosessille tai sen osalle vahvistetut lämpötilaa ja painetta koskevat edellytykset täyttyvät. Lämpötila ja paine on rekisteröitävä tosiaikaisesti;

b) toimivaltaisille viranomaisille on toimitettava tiedot vähimmäisviipymisajasta jatkuvan prosessin koko asianomaisessa osassa, jossa lämpötila ja paine ovat vaadittujen edellytysten mukaiset. Mittaustiedot on kirjattava liukenemattomilla merkintäaineilla (esimerkiksi mangaanidioksidilla) tai vastaavalla varmalla menetelmällä. Aineksen prosessointinopeuden tarkka mittaaminen ja ohjaus ovat olennaisia tekijöitä. Prosessointinopeus on mitattava suhteessa johonkin jatkuvasti valvottavissa olevaan kriittiseen valvontapisteeseen kuten:

i) syöttönopeus (ruuvin kierrosta minuutissa);

ii) sähköteho (ampeeria tietyllä jännitteellä);

iii) haihtumis- tai tiivistysnopeus; tai

iv) pumpunmännän lyönnit aikayksikköä kohti.

Kaikki mittaus- ja valvontalaitteet on kalibroitava vähintään kerran vuodessa.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on toistettava varmennusmenettelyt määräajoin, kun se pitää tätä tarpeellisena, ja joka tapauksessa aina kun prosessiin tehdään merkittäviä muutoksia (esimerkiksi muutetaan koneita tai vaihdetaan raaka-aineita).

5. Testausmenetelmiin perustuvat varmennusmenettelyt voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(1) Kyllästetyllä höyryllä tarkoitetaan sitä, että kaikki ilma poistetaan sterilointitilasta ja korvataan höyryllä.

LIITE VI

LUOKKAAN 1 JA LUOKKAAN 2 KUULUVAN AINEKSEN KÄSITTELYÄ SEKÄ BIOKAASU- JA KOMPOSTOINTILAITOKSIA KOSKEVAT ERITYISET VAATIMUKSET

I LUKU

Luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset

Liitteessä V vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Tilat

1. Luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvien käsittelylaitosten on suunnittelultaan varmistettava luokkaan 1 kuuluvan aineksen täydellinen erottaminen luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta raaka-aineen vastaanotosta lähtien tuloksena syntyvän käsitellyn tuotteen lähettämiseen asti.

2. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia, että luokan 2 käsittelylaitosta käytetään väliaikaisesti luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittelyssä, jos laajalle levinnyt eläinkulkutaudin purkaus tai muut poikkeukselliset ja ennakoimattomat olosuhteet johtavat kapasiteetin puutteeseen luokan 1 käsittelylaitoksessa.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä luokan 2 käsittelylaitos uudelleen 13 artiklan mukaisesti ennen kuin kyseinen laitos saa jälleen käsitellä luokkaan 2 kuuluvaa ainesta.

B Käsittelyvaatimukset

3. Kriittiset valvontapisteet, joiden perusteella käsittelyn aikana käytettyjen lämpökäsittelyjen laajuus määräytyy, on määritettävä kunkin liitteessä V olevassa III luvussa täsmennetyn käsittelymenetelmän osalta. Kriittisiä valvontapisteitä voivat olla:

a) raaka-aineen partikkelikoko;

b) lämpökäsittelyprosessissa saavutettu lämpötila;

c) raaka-aineeseen käytetty paine; ja lämpökäsittelyprosessin kesto tai syöttönopeus jatkuvassa prosessissa.

Vähimmäiskäsittelyvaatimukset on täsmennettävä kullekin käytettävälle kriittiselle valvontapisteelle.

4. Kirjanpitoa sen osoittamiseksi, että jokaisen kriittisen valvontapisteen vähimmäisprosessointiarvoja noudatetaan, on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan.

5. Asianmukaisesti kalibroituja mittareita/kirjaamislaitteita on käytettävä prosessointiolosuhteiden seuraamiseksi jatkuvasti. Mittareiden/kirjaamislaitteiden kalibrointipäivät on osoitettava kirjanpidolla.

6. Aines, joka ei mahdollisesti ole käynyt läpi täsmennettyä lämpökäsittelyä (esim. prosessin alussa ulos päässyt aines tai keitinvuoto), on kierrätettävä uudelleen lämpökäsittelyn läpi tai kerättävä ja prosessoitava uudelleen.

7. Eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä seuraavia käsittelyvaatimuksia käyttäen.

a) On käytettävä ensimmäistä käsittelymenetelmää, kun kyseessä on:

i) muu luokkaan 2 kuuluva aines kuin lanta tai ruoansulatuskanavan sisältö, joka on tarkoitettu biokaasu- tai kompostointilaitokseen tai käytettäväksi eloperäisenä lannoitteena tai maanparannusaineena; ja

ii) luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu kaatopaikalle.

b) On käytettävä jotakin 1.-5. käsittelymenetelmästä, kun kyseessä on:

i) luokkaan 2 kuuluva aines, josta syntyvä valkuainen on tarkoitettu poltettavaksi tai rinnakkaispoltettavaksi;

ii) luokkaan 2 kuuluva aines, josta syntyvä renderoitu rasva on tarkoitettu luokan 2 öljykemian laitokseen; ja

iii) luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu poltettavaksi tai rinnakkaispoltettavaksi.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin vaatia ensimmäisen käsittelymenetelmän käyttämistä luokkaan 1 kuuluvaan aineeseen, joka on tarkoitettu poltettavaksi tai rinnakkaispoltettavaksi.

C Käsitellyt tuotteet

8. Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdetut käsitellyt tuotteet, paitsi biokaasu- tai kompostointilaitokseen tarkoitetut nestemäiset tuotteet, on merkittävä pysyvästi ja, mikäli teknisesti mahdollista, hajun avulla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä järjestelmällä. Tällaista merkitsemistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9. Käsitellyistä tuotteista, jotka on tarkoitettu biokaasu- tai kompostointilaitokseen tai kaatopaikalle, heti lämpökäsittelyn jälkeen otetut näytteet eivät saa sisältää tautia-aiheuttavien lämmönkestävien bakteerien itiöitä (1 gramma tuotetta ei saa sisältää Clostridium perfringens -bakteeria).

II LUKU

Biokaasu- ja kompostointilaitosten hyväksymistä koskevat erityiset vaatimukset

A Tilat

1. Biokaasulaitoksissa on oltava:

a) pastörointi/hygieniayksikkö, jota ei voida ohittaa ja jossa on:

i) laitteet lämpötilan seuraamiseksi tosiaikaisesti;

ii) tallentimet mittaustulosten jatkuvaa kirjaamista varten; ja

iii) asianmukainen turvajärjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan syntymisen; ja

b) asianmukaiset välineet ajoneuvojen ja säiliöiden puhdistamiseksi ja desinfioimiseksi niiden lähtiessä biokaasulaitoksesta.

Pastörointi/hygieniayksikkö ei kuitenkaan ole pakollinen biokaasulaitoksille, jotka muuntavat ainoastaan ensimmäisellä käsittelymenetelmällä käsiteltyjä eläinten sivutuotteita.

2. Kompostointilaitoksissa on oltava

a) suljettu kompostointireaktori, jota ei voida ohittaa ja jossa on:

i) laitteet lämpötilan seuraamiseksi tosiaikaisesti;

ii) tallentimet mittaustulosten jatkuvaa kirjaamista varten; ja

iii) asianmukainen turvajärjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan syntymisen; ja

b) asianmukaiset välineet käsittelemättömiä eläinten sivutuotteita kuljettavien ajoneuvojen ja säiliöiden puhdistamiseksi ja desinfioimiseksi.

3. Kussakin biokaasu- ja kompostointilaitoksessa on oltava oma laboratorionsa, tai laitoksen on käytettävä ulkopuolista laboratoriota. Laboratoriossa on oltava varustus tarvittavien analyysien tekemiseksi, ja sen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä.

B Hygieniavaatimukset

4. Ainoastaan seuraavia eläinten sivutuotteita voidaan muuntaa biokaasu- tai kompostointilaitoksessa:

a) luokkaan 2 kuuluva aines, kun käytetään ensimmäistä käsittelymenetelmää luokan 2 käsittelylaitoksessa;

b) lanta ja ruuansulatuskanavan sisältö; ja

c) luokkaan 3 kuuluva aines.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetut eläinten sivutuotteet on muunnettava mahdollisimman nopeasti niiden saapumisesta. Ne on säilytettävä asianmukaisella tavalla siihen asti kunnes ne käsitellään.

6. Käsittelemättömän aineksen kuljetuksessa käytetyt säiliöt, astiat ja ajoneuvot on puhdistettava erikseen osoitetulla alueella. Tämä alue on sijoitettava tai suunniteltava siten, että käsiteltyjen tuotteiden saastumisriski estetään.

7. Lintuja, jyrsijöitä, hyönteisiä ja muita tuholaisia on torjuttava järjestelmällisesti. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä asiakirjoilla osoitettua tuholaisten torjuntaohjelmaa.

8. Puhdistusmenettelyt on osoitettava asiakirjoin ja vahvistettava kaikille osille tiloista. Puhdistusta varten on oltava sopivat välineet ja puhdistusaineet.

9. Hygieniavalvontaan on kuuluttava ympäristön ja laitteiden säännöllinen tarkastus. Tarkastusaikataulut ja -tulokset on osoitettava asiakirjoin.

10. Koneet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa, ja mittauslaitteet on kalibroitava säännöllisin väliajoin.

11. Mädätysjätteitä on käsiteltävä ja varastoitava laitoksessa siten, ettei uudelleensaastuminen ole mahdollista.

C Käsittelyvaatimukset

12. Luokkaan 3 kuuluvan aineksen, jota käytetään raaka-aineena pastörointi/hygieniayksiköllä varustetussa biokaasulaitoksessa, on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a) enimmäispartikkelikoko ennen yksikköön siirtymistä: 12 mm;

b) kaikkien ainesten vähimmäislämpötila yksikössä: 70 °C; ja

c) vähimmäisaika keskeytyksettä yksikössä: 60 minuuttia.

13. Luokkaan 3 kuuluvan aineksen, jota käytetään raaka-aineena kompostointilaitoksessa, on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a) enimmäispartikkelikoko ennen kompostointireaktoriin siirtymistä: 12 mm;

b) kaikkien ainesten vähimmäislämpötila reaktorissa: 70 °C; ja

c) vähimmäisaika reaktorissa 70 °C:ssa (kaikki aines): 60 minuuttia.

14. Edellä 6 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisten sääntöjen antamista odotettaessa toimivaltainen viranomainen voi sallia muiden kuin 12 ja 13 kohdassa tarkoitettujen käsittelyvaatimusten soveltamisen, jos ruokajäte on ainoa eläimistä saatava sivutuote, jota käytetään raaka-aineena biokaasu- tai kompostointilaitoksessa, edellyttäen, että taataan vastaava taudinaiheuttajien väheneminen.

D Mädätysjätteet ja komposti

15. Biokaasu- tai kompostointilaitoksessa varastoinnin aikana tai varastostaoton yhteydessä mädätysjätteistä tai kompostista otettujen näytteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0

enterobakteerit: n = 5, c = 2, m = 10, M = 300 1 grammassa

jossa:

n= testattavien näytteiden määrä;

m= bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, mikäli bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M= bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, mikäli bakteerien lukumäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c= sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, mikäli muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

III LUKU

Renderoitujen rasvojen lisäkäsittelyä koskevat käsittelyvaatimukset

Rasvojen johdannaisten tuottamiseksi luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdetusta renderoidusta rasvasta voidaan käyttää seuraavia käsittelyjä:

1. transesteröinti tai hydrolyysi vähintään 200 °C:n lämpötilassa ja vastaavassa soveliaassa paineessa 20 minuutin ajan (glyseroli, rasvahapot ja esterit); tai

2. saippuoiminen 12 M NaOH:lla (glyserolin ja saippuan valmistus):

a) panosprosessina: 95 °C:n lämpötilassa kolmen tunnin ajan; tai

b) jatkuvana prosessina; 140 °C, 2 baaria (2000 hPa) kahdeksan minuutin ajan tai vastaavissa olosuhteissa, jotka vahvistetaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

LIITE VII

KÄSITELLYN ELÄINVALKUAISEN JA MUIDEN KÄSITELTYJEN TUOTTEIDEN, JOITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ REHUAINEENA, KÄSITTELYÄ JA MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT ERITYISET HYGIENIAVAATIMUKSET

I LUKU

Luokan 3 käsittelylaitosten hyväksymistä koskevat erityiset vaatimukset

Liitteessä V vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Tilat

1. Luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelytilat eivät saa olla samassa paikassa kuin luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelytilat, elleivät ne sijaitse täysin erillisessä rakennuksessa.

2. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia, että luokan 3 käsittelylaitosta käytetään väliaikaisesti luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelyssä, jos laajalle levinnyt eläinkulkutaudin purkaus tai muut poikkeukselliset ja ennakoimattomat olosuhteet johtavat kapasiteetin puutteeseen luokan 1 tai luokan 2 käsittelylaitoksessa.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä luokan 3 käsittelylaitos uudelleen 17 artiklan mukaisesti ennen kuin kyseinen laitos saa jälleen käsitellä luokkaan 3 kuuluvaa ainesta.

3. Luokan 3 käsittelylaitoksissa on oltava:

a) laite vieraan aineksen tunnistamiseksi (pakkausaine, metallinpalat jne.) eläinten sivutuotteissa; ja

b) tarkastusyksikön yksinomaiseen käyttöön varattu asianmukaisesti varustettu lukittava huone, jos käsiteltävien tuotteiden määrä edellyttää toimivaltaisen viranomaisen säännöllistä tai jatkuvaa läsnäoloa.

B Raaka-aine

4. Käsitellyn eläinvalkuaisen ja muun rehuaineen tuotantoon voidaan käyttää ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan a-j alakohdassa lueteltua luokkaan 3 kuuluvaa ainesta, joka on esikäsitelty, varastoitu ja kuljetettu 22 artiklan mukaisesti.

5. Eläinten sivutuotteet on tarkastettava ennen käsittelyä vieraan aineksen havaitsemiseksi. Mikäli vierasta ainesta löytyy, se on poistettava välittömästi.

C Käsittelyvaatimukset

6. Kriittiset valvontapisteet, joiden perusteella käsittelyn aikana käytettyjen lämpökäsittelyjen laajuus määräytyy, on yksilöitävä kunkin liitteessä V olevassa III luvussa täsmennetyn käsittelymenetelmän osalta. Kriittisiin valvontapisteisiin on sisällytettävä ainakin

- raaka-aineen partikkelikoko,

- lämpökäsittelyprosessissa saavutettu lämpötila,

- raaka-aineeseen käytetty paine tarvittaessa, ja

- lämpökäsittelyprosessin kesto tai syöttönopeus jatkuvassa prosessissa.

Vähimmäiskäsittelyvaatimukset on täsmennettävä kullekin käytettävälle kriittiselle valvontapisteelle.

7. Kirjanpitoa sen osoittamiseksi, että jokaisen kriittisen valvontapisteen vähimmäisprosessointiarvoja noudatetaan, on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan.

8. Asianmukaisesti kalibroituja mittareita/kirjaamislaitteita on käytettävä prosessointiolosuhteiden seuraamiseksi jatkuvasti. Mittareiden/kirjaamislaitteiden kalibrointipäivät on osoitettava kirjanpidolla, joka on säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

9. Aines, joka ei mahdollisesti ole käynyt läpi täsmennettyä lämpökäsittelyä (esimerkiksi prosessin alussa ulos päässyt aines tai keitinvuoto), on kierrätettävä uudelleen lämpökäsittelyn läpi tai kerättävä ja käsiteltävä uudelleen.

D Käsitellyt tuotteet

10. Käsittelylaitoksessa varastoinnin aikana tai varastostaoton yhteydessä lopputuotteista otettujen näytteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0

enterobakteerit: n = 5, c = 2, m = 10, M = 300 1 grammassa

jossa:

n= testattavien näytteiden määrä;

m= bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, mikäli bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M= bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, mikäli bakteerien lukumäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c= sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, mikäli muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

II LUKU

Käsiteltyä eläinvalkuaista koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Käsittelyvaatimukset

1. Nisäkkäistä saatavan käsitellyn eläinvalkuaisen on oltava ensimmäisellä käsittelymenetelmällä käsiteltyä.

2. Muista kuin nisäkkäistä saatavan käsitellyn eläinvalkuaisen on, kalajauhoa lukuun ottamatta, oltava jollakin 1.-5. käsittelymenetelmästä tai seitsemännellä käsittelymenetelmällä käsiteltyä.

3. Kalajauho on täytynyt käsitellä:

a) jollakin käsittelymenetelmistä; tai

b) menetelmällä ja parametreillä, joilla varmistetaan, että tuote vastaa I luvun 10 kohdassa vahvistettuja mikrobiologisia vaatimuksia.

B Varastointi

4. Käsitelty eläinvalkuainen on pakattava ja varastoitava uusiin tai steriloituihin pusseihin tai varastoitava asianmukaisesti rakennettuihin irtotavaralaareihin.

5. Riittäviä toimenpiteitä on toteutettava kondensaation vähentämiseksi mahdollisimman pieneksi laareissa, kuljettimissa ja nostolaitteissa.

6. Kuljettimissa, nostolaitteissa ja laareissa olevat tuotteet on suojattava satunnaiselta saastumiselta.

7. Käsitellyn eläinvalkuaisen käsittelylaitteet on säilytettävä puhtaina ja kuivina, ja niissä on oltava asianmukaiset tarkastuspisteet, jotta laitteiden puhtaus voidaan tarkastaa. Kaikki varastotilat on tyhjennettävä ja puhdistettava säännöllisesti tuotantovaatimusten mukaisesti.

8. Käsitelty eläinvalkuainen on säilytettävä kuivana. Vuodot ja kondensaatio varastoalueella on estettävä.

C Tuonti

9. Jäsenvaltioiden pitää sallia käsitellyn eläinvalkuaisen tuonti, jos:

a) tuote tulee liitteessä XI olevan II osan, tai kalajauhon osalta liitteessä XI olevan III osan, luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) tuote tulee käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) tuote on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti; ja

d) tuotteen mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

10. Ennen lähetysten luovuttamista vapaaseen liikkeeseen yhteisössä toimivaltaisen viranomaisen on otettava käsitellyn eläinvalkuaisen tuonnin yhteydessä näytteitä rajatarkastusasemalla I luvun 10 kohdan vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on:

a) otettava näyte kustakin irtotavarana kuljetettavasta tavaralähetyksestä; ja

b) tehtävä pistokokeita niistä tuotelähetyksistä, jotka on pakattu alkuperävalmistuslaitoksessa.

11. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin ottaa pistokokein näytteitä tietystä kolmannesta maasta peräisin olevista irtotavaralähetyksistä, jos edeltävät kuusi irtotavaralähetyksille tehtyä peräkkäistä koetta ovat kyseisen maan osalta osoittautuneet negatiivisiksi. Jos yhden tällaisen pistokokeen tulos osoittautuu positiiviseksi, näytteitä ottavan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta alkuperämaan toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta tämä voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen on annettava nämä toimenpiteet näytteitä ottavan viranomaisen tietoon. Jos samasta lähteestä saadaan uusi positiivinen tulos, toimivaltaisen viranomaisen on otettava näytteet kustakin samasta lähteestä tulevasta lähetyksestä siihen saakka, kunnes kuusi peräkkäistä koetta jälleen osoittautuvat negatiivisiksi.

12. Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa näytteenoton tuloksista vähintään kaksi vuotta kaikkien sellaisten lähetysten osalta, joista on otettu näytteitä.

13. Jos lähetys osoittautuu positiiviseksi salmonellan osalta, on joko

a) meneteltävä direktiivin 97/78/EY(1) 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti; tai

b) käsiteltävä lähetys uudelleen tämän asetuksen nojalla hyväksytyssä käsittelylaitoksessa tai dekontaminoitava se toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä käsittelyllä. Luettelo sallituista käsittelyistä voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Lähetystä ei saa vapauttaa ennen kuin se on käsitelty, toimivaltainen viranomainen on sen testannut salmonellan osalta I luvun 10 kohdan mukaisesti ja testistä on saatu negatiivinen tulos.

III LUKU

Verituotteita koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Raaka-aine

1. Verituotteiden valmistukseen voidaan käyttää ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaan sisältyvää verta.

B Käsittelyvaatimukset

2. Verituotteet on täytynyt käsitellä:

a) jollakin 1.-5. käsittelymenetelmästä tai seitsemännellä käsittelymenetelmällä; tai

b) menetelmällä ja parametreillä, joilla varmistetaan, että tuote vastaa I luvun 10 kohdassa vahvistettuja mikrobiologisia vaatimuksia.

C Tuonti

3. Jäsenvaltioiden pitää sallia verituotteiden tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä XI olevassa V osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) ne tulevat käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) ne on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti; ja

d) niiden mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

IV LUKU

Renderoitua rasvaa ja kalaöljyä koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Käsittelyvaatimukset

1. Märehtijöistä johdettu renderoitu rasva on puhdistettava siten, että kaikkien jäljelle jäävien liukenemattomien epäpuhtauksien kokonaismäärä ei ole yli 0,15 painoprosenttia.

B Renderoidun rasvan tuonti

2. Jäsenvaltioiden pitää sallia renderoidun rasvan tuonti, jos:

a) tuote tulee liitteessä XI olevassa IV osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) tuote tulee käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) tuote on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti;

d) joko:

i) se on kokonaan tai osittain johdettu siasta saadusta raaka-aineesta ja tulee sellaisesta maasta tai maan osasta, jossa ei ole edeltävän 24 kuukauden aikana todettu suu- ja sorkkatautia eikä edeltävän kahdentoista kuukauden aikana klassista sikaruttoa tai afrikkalaista sikaruttoa;

ii) se on kokonaan tai osittain johdettu siipikarjasta saadusta raaka-aineesta ja tulee sellaisesta maasta tai maan osasta, jossa ei ole edeltävän kuuden kuukauden aikana todettu Newcastlen tautia tai avian influenssaa;

iii) se on kokonaan tai osittain johdettu märehtijöistä saadusta raaka-aineesta ja tulee sellaisesta maasta tai maan osasta, jossa ei ole edeltävän 24 kuukauden aikana todettu suu- ja sorkkatautia eikä edeltävän kahdentoista kuukauden aikana karjaruttoa; tai

iv) jos jotakin edellä mainittua tautia on esiintynyt asianomaisena edellä mainittuna ajanjaksona, rasvalle on tehty yksi seuraavista lämpökäsittelyprosesseista:

- vähintään 70 °C vähintään 30 minuuttia, tai

- vähintään 90 °C vähintään 15 minuuttia,

ja yksityiskohdat kriittisistä valvontapisteistä kirjataan ja säilytetään siten, että omistaja, toiminnanharjoittaja tai näiden edustaja sekä tarvittaessa toimivaltainen viranomainen voivat seurata laitoksen toimintaa. Tietoihin on sisällyttävä partikkelikoko, kriittinen lämpötila ja tapauksen mukaan käsittelyn ehdoton kesto, paineprofiili, raaka-aineiden syöttönopeus ja rasvan uudelleenkierrätysnopeus; ja

e) sen mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

C Kalaöljyn tuonti

3. Jäsenvaltioiden pitää sallia kalaöljyn tuonti, jos:

a) tuote tulee liitteessä XI olevassa III osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) tuote tulee käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) tuote on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti; ja

d) tuotteen mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

D Hygieniavaatimukset

4. Jos renderoitua rasvaa tai kalaöljyä pakataan, se on pakattava uusiin tai puhdistettuihin säiliöihin ja on toteutettava kaikki varotoimenpiteet uudelleensaastumisen ehkäisemiseksi. Kuljetettaessa tuotetta irtotavarana putket, pumput, irtotavaratankit ja muut irtotavarasäiliöt ja säiliövaunut, joita käytetään kuljetettaessa tuotantolaitoksen tuotteita joko suoraan laivaan, rannalla oleviin tankkeihin tai suoraan laitoksiin, on täytynyt tarkastaa ja todeta puhtaiksi ennen käyttöä.

V LUKU

Maitoa, maitopohjaisia tuotteita ja ternimaitoa koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Käsittelyvaatimukset

1. Raakamaito ja ternimaito on tuotettava edellytyksin, jotka antavat asianmukaiset takeet eläinten terveyden osalta. Nämä edellytykset voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Maito tai esikäsitellyt tai käsitellyt maitopohjaiset tuotteet on lämpökäsiteltävä vähintään 72 °C:ssa vähintään 15 sekuntia tai jollakin lämpötila- ja aikayhdistelmällä, jonka lämpövaikutus on vähintään vastaava ja joka johtaa negatiiviseen reaktioon fosfataasikokeessa, sekä lisäksi:

a) kun kyseessä on kuivattu maito tai kuivatut maitopohjaiset tuotteet, ne on kuivattu; tai

b) kun kyseessä on hapatettu maitopohjainen tuote, sen pH-arvo on laskettu alle 6:n ja pidetty tällä tasolla vähintään tunnin ajan.

3. Edellä 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi kuivatun maidon ja kuivattujen maitopohjaisten tuotteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) kuivauksen jälkeen on toteutettava kaikki varotoimenpiteet tuotteiden saastumisen ehkäisemiseksi; ja

b) lopputuote on

i) pakattava uusiin säiliöihin; tai

ii) kun tuote kuljetetaan irtotavarana, kulkuneuvot tai säiliöt on ennen maidon, maitopohjaisten tuotteiden tai ternimaidon lastaamista täytynyt desinfioida toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä aineella.

B Tuonti

4. Jäsenvaltioiden pitää sallia maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä XI olevassa I osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) kun on kyse päätöksen 95/340/EY(2) liitteessä olevassa B sarakkeessa luetelluista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista tulevista maidosta ja maitopohjaisista tuotteista, tuotteille on tehty pastörointi, joka johtaa negatiiviseen tulokseen fosfataasikokeessa, ja tuotteiden mukana on liitteessä X olevassa 2A luvussa vahvistetun mallin mukainen terveystodistus;

c) kun on kyse päätöksen 95/340/EY liitteessä olevassa C sarakkeessa luetelluista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista tulevista maitopohjaisista tuotteista, joiden pH-arvo on laskettu alle 6:een, tuotteille on ensin tehty pastörointi, joka johtaa negatiiviseen tulokseen fosfataasikokeessa, ja tuotteiden mukana on liitteessä X olevassa 2B luvussa vahvistetun mallin mukainen terveystodistus;

d) kun on kyse päätöksen 95/340/EY liitteessä olevassa C sarakkeessa luetelluista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista tulevista maidosta ja maitopohjaisista tuotteista, tuotteille on ensin tehty sterilointi tai kaksinkertainen lämpökäsittely siten, että jokainen käsittely johtaa yksistään negatiiviseen tulokseen fosfataasikokeessa, ja tuotteiden mukana on liitteessä X olevassa 2C luvussa vahvistetun mallin mukainen terveystodistus; ja

e) ne tulevat käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

5. Sellaisista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista, jotka on lueteltu päätöksen 95/340/EY liitteessä olevassa C sarakkeessa ja joissa on edeltävän 12 kuukauden aikana ollut suu- ja sorkkatautia tai jossa on edeltävän 12 kuukauden aikana rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan, tuleville maidolle ja maitopohjaisille tuotteille on täytynyt tehdä ennen yhteisön alueelle saapumista joko

a) sterilointi siten, että Fc-arvo on vähintään 3; tai

b) alustava lämpökäsittely, jonka lämpövaikutus on vähintään sama kuin pastöroinnilla, jonka aikana lämpötila saatetaan vähintään 72 °C:een vähintään 15 sekunnin ajaksi ja joka johtaa negatiiviseen tulokseen fosfataasikokeessa, jonka jälkeen tehdään:

i) toinen lämpökäsittely, jonka lämpövaikutus on vähintään sama kuin alustavalla lämpökäsittelyllä saadun lämpövaikutuksen siten, että se johtaa negatiiviseen tulokseen fosfataasikokeessa, jonka jälkeen kuivatulle maidolle tai kuivatuille maitopohjaisille tuotteille tehdään kuivauskäsittely; tai

ii) happamointikäsittely, jolloin pH-arvo lasketaan alle 6:een ja pidetään tällä tasolla vähintään tunnin ajan.

6. Jos havaitaan riski eksoottisen taudin kulkeutumisesta tai jokin muu eläinten terveyttä uhkaava riski, eläinten terveyden suojeluun liittyviä lisäedellytyksiä voidaan vahvistaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

VI LUKU

Gelatiinia ja hydroloituja proteiineja koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Gelatiinin käsittelyvaatimukset

1. a) Gelatiini on tuotettava menetelmällä, jossa käsittelemättömälle luokkaan 3 kuuluvalle ainekselle tehdään happo- tai alkalikäsittely, jonka jälkeen se huuhdellaan yhden tai useamman kerran. Tämän jälkeen pH on mukautettava. Gelatiini on uutettava kuumentamalla sitä kerran tai useita kertoja peräkkäin, minkä jälkeen se puhdistetaan suodattamalla ja steriloimalla.

b) Kun a alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu, gelatiinia saadaan kuivata ja tapauksen mukaan pulveroida ja laminoida.

c) Muiden säilöntäaineiden kuin rikkidioksidin ja vetyperoksidin käyttö on kielletty.

2. Gelatiini on käärittävä, pakattava, varastoitava ja kuljetettava tyydyttävissä hygieniaoloissa. Erityisesti:

a) käärimis- ja pakkaamismateriaalien varastointia varten on oltava erillinen huone;

b) kääriminen ja pakkaaminen on tehtävä tätä varten tarkoitetussa huoneessa tai paikassa; ja

c) gelatiinia sisältävissä kääreissä ja pakkauksissa on oltava ilmaisu "Eläinten ruokintaan soveltuvaa gelatiinia".

B Hydroloidun proteiinin käsittelyvaatimukset

3. Hydroloidut proteiinit on tuotettava tuotantomenetelmällä, jossa luokkaan 3 kuuluvien raaka-aineiden saastuminen on mahdollisimman vähäistä asianmukaisten toimenpiteiden ansiosta. Luokkaan 3 kuuluva raaka-aine valmistellaan käsittelemällä se suolavedellä ja kalkilla ja pesemällä voimakkaasti, mitä on seurattava:

a) aineksen altistaminen yli 3 tunniksi yli 80 °C:n lämpötilaan pH:ssa yli 11 ja lämpökäsittely yli 140 °C:ssa 30 minuutin ajan yli 3,6 baarin paineessa;

b) aineksen altistaminen pH:ssa 1-2, mitä seuraa altistaminen pH:ssa yli 11; tämän jälkeen lämpökäsittely yli 140 °C:ssa 30 minuutin ajan 3 baarin paineessa; tai

c) vastaava tuotantomenetelmä, joka on hyväksytty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

C Tuonti

4. Jäsenvaltioiden pitää sallia gelatiinin ja hydroloidun proteiinin tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä X olevassa XI osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) ne tulevat käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) ne on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti; ja

d) niiden mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

VII LUKU

Dikalsiumfosfaattia koskevat erityiset vaatimukset

Edellä I luvussa vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia.

A Käsittelyvaatimukset

1. Dikalsiumfosfaatti on tuotettava menetelmällä, jossa:

a) kaikki luokkaan 3 kuuluva luuaines murskataan hienoksi, ja siitä poistetaan rasva kuumalla vedellä ja laimealla suolahapolla (konsentraatio vähintään 4 % ja pH alle 1,5) vähintään kahden vuorokauden ajan,

b) tämän jälkeen fosfaattipitoista nestettä käsitellään kalkilla, jolloin saostuu dikalsiumfosfaattia pH:ssa 4-7, ja

c) saos ilmakuivataan lopuksi 15 minuutin ajan siten, että alkulämpötila on 270-325 °C ja loppulämpötila 60-65 °C,

tai vastaavalla menetelmällä, joka on hyväksytty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

B Tuonti

2. Jäsenvaltioiden pitää sallia dikalsiumfosfaatin tuonti, jos:

a) se tulee liitteessä X olevassa XI osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) se tulee käsittelylaitoksesta, joka on 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa;

c) se on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti; ja

d) sen mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

(1) Neuvoston direktiivi 97/78/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1997, kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista (EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9).

(2) Komission päätös 95/340/EY, tehty 27 päivänä heinäkuuta 1995, väliaikaisesta luettelosta kolmansista maista, joista jäsenvaltiot sallivat maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuonnin, ja päätöksen 94/70/EY kumoamisesta (EYVL L 200, 24.8.1995, s. 38), päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 96/584/EY (EYVL L 255, 9.10.1996, s. 20).

LIITE VIII

LEMMIKKIELÄINTEN RUUAN, PURULUIDEN JA TEKNISTEN TUOTTEIDEN MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

I LUKU

Lemmikkieläinten ruokia valmistavien laitosten ja teknisten laitosten hyväksymistä koskevat vaatimukset

Lemmikkieläinten ruokia, puruluita ja teknisiä tuotteita, jotka ovat muita kuin eloperäisiä lannoitteita, maanparannusaineita ja luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettuja rasvojen johdannaisia, valmistavien laitosten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1. niissä on oltava asianmukaiset välineet saapuvan aineksen varastoimiseksi ja käsittelemiseksi ehdottoman turvallisesti, ja

2. niissä on oltava asianmukaiset välineet tuotteiden tuotannon jälkeen jäljelle jääneiden käyttämättömien eläinten sivutuotteiden hävittämiseksi tämän asetuksen mukaisesti, tai kyseinen aines on lähetettävä käsittelylaitokseen, polttolaitokseen tai rinnakkaispolttolaitokseen tämän asetuksen mukaisesti.

II LUKU

Lemmikkieläinten ruokaa ja puruluita koskevat vaatimukset

A Raaka-aineet

1. Lemmikkieläinten ruokien ja puruluiden valmistukseen voidaan käyttää ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan a-j alakohdassa tarkoitettuja eläinten sivutuotteita. Raa'an lemmikkieläinten ruoan valmistukseen voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja eläinten sivutuotteita.

B Käsittelyvaatimukset

2. Purkitettu lemmikkieläinten ruoka on lämpökäsiteltävä siten, että sen Fc-arvo on vähintään 3,0.

3. Jalostettu, muu kuin purkitettu lemmikkieläinten ruoka on lämpökäsiteltävä kuumentamalla se läpikotaisin vähintään 90 °C:een. Käsittelyn jälkeen on toteutettava kaikki varotoimenpiteet, joilla varmistetaan, ettei tuote saastu. Tuote on pakattava uuteen pakkaukseen.

4. Puruluut on lämpökäsiteltävä käsittelyn aikana siten, että taudinaiheuttajat (salmonella mukaan luettuna) tuhoutuvat. Käsittelyn jälkeen on toteutettava kaikki varotoimenpiteet, joilla varmistetaan, ettei tuote saastu. Tuote on pakattava uuteen pakkaukseen.

5. Raaka lemmikkieläinten ruoka on pakattava vuodot estävään uuteen pakkaukseen. Tehokkaita toimia on toteutettava sen varmistamiseksi, että tuote ei saastu myyntipisteeseen saakka ulottuvan tuotantoketjun aikana. Pakkauksessa on oltava selkeästi ja luettavasti ilmaisu "ainoastaan lemmikkieläinten ruokaa".

6. Pistokokeita on otettava tuotannon ja/tai varastoinnin aikana (ennen lähettämistä), jotta seuraavien vaatimusten noudattaminen voidaan tarkastaa:

salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0

jossa:

n= testattavien näytteiden määrä;

m= bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, mikäli bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M= bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, mikäli bakteerien lukumäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c= sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, mikäli muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

C Tuonti

7. Jäsenvaltioiden pitää sallia lemmikkieläinten ruuan ja puruluiden tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä XI olevassa X osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) ne tulevat lemmikkieläinten ruokia valmistavista laitoksista, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt erityisedellytykset;

c) ne on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti;

d) niiden mukana on:

i) jos kyseessä on purkitettu lemmikkieläinten ruoka, liitteessä X olevan 3(A) luvun mallin mukainen todistus;

ii) jos kyseessä on jalostettu, muu kuin purkitettu lemmikkieläinten ruoka, liitteessä X olevan 3(B) luvun mallin mukainen todistus;

iii) jos kyseessä ovat puruluut, liitteessä X olevan 3(C) luvun mallin mukainen todistus; tai

iv) jos kyseessä on raaka lemmikkieläinten ruoka, liitteessä X olevan 3(D) luvun mallin mukainen todistus.

III LUKU

Lantaa, käsiteltyä lantaa ja käsiteltyjä lantatuotteita koskevat vaatimukset

I Käsittelemätön lanta

A Kauppa

1. a) Muiden lajien kuin siipikarjan ja hevoseläinten käsittelemättömällä lannalla käytävä kauppa on kiellettyä, lukuun ottamatta lantaa:

i) joka on peräisin alueelta, jota eivät koske vakavan tartuntataudin vuoksi asetetut rajoitukset; ja

ii) joka on tarkoitettu levitettäväksi toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa samaan tilaan kuuluville maille, jotka sijaitsevat kahden jäsenvaltion välisen rajan molemmilla puolilla.

b) Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin erityisellä hyväksynnällä sallia tuotavan alueelleen:

i) lantaa, joka on tarkoitettu käsiteltäväksi toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti hyväksymässä teknisessä laitoksessa, biokaasulaitoksessa tai kompostointilaitoksessa jäljempänä II kohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistusta varten. Toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon lannan alkuperä hyväksyessään kyseisiä laitoksia; tai

ii) lantaa, joka on tarkoitettu levitettäväksi tilan maille. Tällaista kauppaa voidaan käydä ainoastaan alkuperämaana ja vastaanottajamaana olevien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksymistä harkitessaan otettava erityisesti huomioon lannan alkuperä, sen määräpaikka ja käyttötarkoitus sekä eläinten terveyttä ja turvallisuutta koskevat seikat.

Tällöin lannan mukana on oltava terveystodistus, jonka malli on vahvistettu 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Siipikarjan käsittelemättömällä lannalla käytävää kauppaa koskevat seuraavat edellytykset:

a) lannan on oltava peräisin alueelta, jota eivät koske Newcastlen taudin tai lintuinfluenssan vuoksi asetetut rajoitukset;

b) lisäksi Newcastlen tautia vastaan rokotetuista siipikarjaparvista peräisin olevaa käsittelemätöntä lantaa ei saa lähettää alueelle, jolla tautitilanteen perusteella ei rokoteta Newcastlen tautia vastaan direktiivin 90/539/ETY(1) 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti; ja

c) lannan mukana on oltava terveystodistus, jonka malli on vahvistettu 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Hevoseläinten käsittelemättömällä lannalla käytävää kauppaa eivät koske mitkään eläinten terveyttä koskevat vaatimukset.

B Tuonti

4. Jäsenvaltioiden pitää sallia käsittelemättömän lannan tuonti, jos:

a) se tulee liitteessä XI olevassa IX osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) se täyttää kyseisen lajin osalta edellä 1 kohdan a alakohdassa esitetyt vaatimukset;

c) sen mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

II Käsitelty lanta ja käsitellyt lantatuotteet

A Markkinoille saattaminen

5. Käsitellyn lannan ja käsiteltyjen lantatuotteiden markkinoille saattamista koskevat seuraavat edellytykset:

a) niiden on tultava toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti hyväksymästä teknisestä laitoksesta, biokaasulaitoksesta tai kompostointilaitoksesta;

b) niille on täytynyt tehdä lämpökäsittely vähintään 70 °C:ssa vähintään 60 minuutin ajan tai vastaavanlainen, 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen sääntöjen mukainen käsittely;

c) niiden on oltava:

i) puhtaita salmonellasta (25 grammassa käsiteltyä tuotetta ei esiinny salmonellaa);

ii) puhtaita enterobakteereista (aerobisen bakteerimäärän mukaan: < 1000 pesäkkeitä muodostavaa yksikköä grammassa käsiteltyä tuotetta); ja

iii) käsiteltyjä itiöiden ja myrkyllisten aineiden muodostuksen vähentämiseksi; ja

d) niiden on oltava varastoituja tavalla, joka estää saastumisen tai toisen tartunnan ja kosteuden esiintymisen käsittelyn jälkeen. Ne on varastoitava:

i) tiiviisti suljettuihin ja lämpöeristettyihin siiloihin; tai

ii) asianmukaisesti tiiviisti suljettuihin säkkeihin (muovisäkit tai suursäkit).

B Tuonti

6. Jäsenvaltioiden pitää sallia käsitellyn lannan ja käsiteltyjen lantatuotteiden tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä XI olevassa IX osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) ne tulevat laitoksista, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt erityisedellytykset;

c) ne täyttävät edellä 5 kohdassa esitetyt vaatimukset; ja

d) niiden mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus.

III Guano

7. Guanon markkinoille saattamista eivät koske mitkään eläinten terveyttä koskevat vaatimukset.

IV LUKU

Vaatimukset, jotka koskevat verta ja verituotteita, joita käytetään teknisiin tarkoituksiin, mukaan lukien lääkevalmisteet, in vitro -analyyseissä käytettävät aineet tai laboratorioaineet, mutta hevoseläinten seerumia lukuun ottamatta

A Markkinoille saattaminen

1. Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien verituotteiden markkinoille saattamista koskevat 20 artiklassa säädetyt vaatimukset.

B Tuonti

2. Veren tuontia koskevat XI luvussa säädetyt vaatimukset.

3. Jäsenvaltioiden pitää sallia verituotteiden tuonti, jos:

a) ne tulevat liitteessä XI olevassa VI osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta;

b) ne tulevat laitoksista, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt erityisedellytykset;

c) niiden mukana on 29 artiklan 6 kohdan mukainen terveystodistus; ja joko

d) ne ovat peräisin kolmannesta maasta, jossa ei ole taudille alttiissa lajeissa todettu ainuttakaan suu- ja sorkkatautitapausta vähintään 24 kuukauteen eikä ainuttakaan tapausta vesicular stomatitis -tautia, sian vesikulaaritautia, karjaruttoa, pienten märehtijäin ruttoa, Rift Valley -kuumetta, bluetongue-tautia, afrikkalaista hevosruttoa, klassista sikaruttoa, afrikkalaista sikaruttoa, Newcastlen tautia tai lintuinfluenssaa 12 kuukauteen ja jossa ei ole rokotettu mainittuja tauteja vastaan vähintään 12 kuukauteen. Terveystodistus voidaan laatia sen eläinlajin mukaan, josta verituotteet on johdettu; tai

e) jos on kyse nautaeläimistä johdetuista verituotteista:

i) niiden on oltava peräisin sellaiselta kolmannen maan alueelta, joka täyttää d alakohdassa esitetyt vaatimukset ja jolta nautaeläinten, niiden tuoreen lihan tai siemennesteen tuonti on sallittu yhteisön lainsäädännön nojalla. Tällöin veren, josta tuotteet on valmistettu, on oltava peräisin kolmannen maan kyseisen alueen alkuperää olevista naudoista ja oltava kerätty:

- yhteisön lainsäädännön mukaisesti hyväksytyissä teurastamoissa; tai

- kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä ja valvomissa teurastamoissa. Näiden teurastamojen osoite ja hyväksyntänumero on annettava komissiolle ja jäsenvaltioille tiedoksi tai sen on käytävä ilmi todistuksesta;

ii) tuotteille on täytynyt tehdä yksi seuraavista käsittelyistä, jolla varmistetaan d alakohdassa lueteltujen nautaeläimiä koskevien tautien taudinaiheuttajien tuhoutuminen:

- lämpökäsittely 65 °C:n lämpötilassa vähintään kolmen tunnin ajan, minkä jälkeen tehdään tehokkuuskoe,

- säteilytys 2,5 megaradiaanin säteilyllä tai gammasäteilyllä, minkä jälkeen tehdään tehokkuuskoe,

- pH:n muuttaminen pH 5:ksi kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tehdään tehokkuuskoe,

- lämpökäsittely kuumentamalla ne läpikotaisin vähintään 90 °C:een, minkä jälkeen tehdään tehokkuuskoe, tai

- mikä tahansa muu käsittely, josta on säädetty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, tai

iii) niiden on täytettävä X luvussa säädetyt vaatimukset. Tällöin pakkauksia ei saa avata varastoinnin aikana, ja teknisen laitoksen on tehtävä näille tuotteille yksi ii alakohdassa luetelluista käsittelyistä.

4. In vitro-analyyseissä ja laboratorioreagensseina käytettyjen tuotteiden tuontia koskevat erityisedellytykset voidaan vahvistaa tarvittaessa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

V LUKU

Hevoseläinten seerumia koskevat vaatimukset

A Raaka-aine

1. Seerumin on oltava peräisin:

a) hevoseläimistä, joissa ei ole todettu oireita direktiivissä 90/426/ETY(2) tarkoitetuista vakavista tartuntataudeista eikä mistään muusta vakavasta tartuntataudista, jolle hevoseläimet ovat alttiita; ja

b) laitoksesta tai keskuksesta, joka ei ole kyseisen direktiivin mukaisten eläinten terveydentilan vuoksi asetettavien rajoitusten kohteena.

B Tuonti

2. Jäsenvaltioiden pitää sallia hevoseläinten seerumin tuonti, jos:

a) se on peräisin hevoseläimistä, jotka ovat syntyneet ja jotka on kasvatettu kolmannessa maassa, josta teurashevosten tuonti on sallittu;

b) se on saatu, käsitelty ja lähetetty seuraavien edellytysten mukaisesti:

i) se on lähtöisin maasta, jossa seuraavista taudeista on ilmoitettava pakollisesti: afrikkalainen hevosrutto, astumatauti, räkätauti, hevosen enkefalomyeliitti (kaikissa muodoissaan, VEE mukaan luettuna), hevoseläinten näivetystauti, vesicular stomatitis-tauti, raivotauti, pernarutto;

ii) se on saatu eläinlääkärin valvonnassa hevoseläimistä, joissa ei keruuhetkellä ilmennyt tartuntataudin kliinisiä oireita;

iii) se on saatu hevoseläimistä, jotka ovat olleet syntymästään lähtien sellaisen kolmannen maan alueella tai - jos kyseessä on yhteisön lainsäädännön mukainen virallinen aluejako - kolmannen maan osissa, jossa tai joissa

- kahden viime vuoden aikana ei ollut esiintynyt venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia,

- kuuden viime kuukauden aikana ei ollut esiintynyt astumatautia, ja

- kuuden viime kuukauden aikana ei ollut esiintynyt räkätautia;

iv) se on saatu hevoseläimistä, jotka eivät koskaan ole olleet tilalla, joka on ollut eläinten terveyteen liittyvistä syistä asetettujen rajoitusten kohteena, tai

- enkefalomyeliitin osalta päivämäärä, jona kaikki sairastuneet hevoseläimet on teurastettu, on ollut vähintään kuusi kuukautta ennen keruupäivää,

- näivetystaudin osalta kaikki tartunnan saaneet eläimet on teurastettu ja jäljelle jääneet eläimet ovat reagoineet negatiivisesti kahteen kolmen kuukauden välein tehtyyn Cogginsin testiin,

- vesicular stomatitis -taudin osalta rajoitus on poistettu vähintään kuusi kuukautta ennen keruupäivää,

- raivotaudin osalta viimeisin tapaus oli havaittu vähintään kuukausi ennen keruupäivää,

- pernaruton osalta viimeisin tapaus oli havaittu vähintään 15 vuorokautta ennen keruupäivää, tai

- tilan kaikki taudille alttiiseen lajiin kuuluvat eläimet on teurastettu ja tilat desinfioitu vähintään 30 vuorokautta (tai jos kyseessä on pernarutto 15 vuorokautta) ennen keruupäivää;

v) sen osalta on toteutettu kaikki varotoimenpiteet taudinaiheuttajien aiheuttaman saastumisen estämiseksi tuotannon, esikäsittelyn ja pakkauksen aikana;

vi) se on pakattu tiiviisti suljettuihin läpäisemättömiin säiliöihin, joihin on selvästi merkitty ilmaisu "hevoseläinten seerumia" ja keräyslaitoksen rekisterinumero;

c) se tulee laitoksista, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt erityisedellytykset; sekä

d) sen mukana on liitteessä X olevan 4 luvun mallin mukainen todistus.

VI LUKU

Sorkka- ja kavioeläinten nahkoja ja vuotia koskevat vaatimukset

A Soveltamisala

1. Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta:

a) terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/433/ETY(3) vaatimukset täyttäviin sorkka- ja kavioeläinten vuotiin ja nahkoihin;

b) sorkka- ja kavioeläinten vuotiin ja nahkoihin, joille on tehty täydellinen parkitus;

c) "wet blue"-vuotiin ja nahkoihin;

d) "pickled pelts"-vuotiin ja nahkoihin; ja

e) kalkilla käsiteltyihin vuotiin (käsitelty kalkilla ja suolaliuoksessa, jonka pH-arvo on 12-13 vähintään 8 tunnin ajan).

2. Edellä 1 kohdassa määritellyllä soveltamisalalla tämän luvun säännöksiä sovelletaan tuoreisiin, jäähdytettyihin tai käsiteltyihin vuotiin ja nahkoihin. Tämän luvun mukaisesti "käsitellyillä vuodilla ja nahoilla" tarkoitetaan vuotia ja nahkoja, jotka on

a) kuivattu;

b) suolattu joko kuivina tai suolaliuoksessa vähintään 14 päivän ajan ennen lähettämistä;

c) suolattu 7 päivän ajan käyttäen merisuolaa, johon on lisätty 2 prosenttia natriumkarbonaattia;

d) kuivattu 42 päivän ajan vähintään 20 °C:n lämpötilassa; tai

e) säilötty muulla menetelmällä kuin parkituksella, joka on määritelty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

B Kauppa

3. Tuoreiden tai jäähdytettyjen vuotien ja nahkojen kauppaa koskevat samat terveysvaatimukset, joita sovelletaan tuoreeseen lihaan eläinten terveyttä koskevista seikoista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa 12 päivänä joulukuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/461/ETY(4) mukaisesti.

4. Käsiteltyjen nahkojen ja vuotien kauppa on sallittua sillä edellytyksellä, että jokaisen lähetyksen mukana seuraa liitteessä II säädetty kaupallinen asiakirja, jossa todistetaan, että:

a) vuodat ja nahat on käsitelty 2 kohdan mukaisesti; ja

b) lähetys ei ole ollut kosketuksissa muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa eikä elävien eläinten kanssa, jotka olisivat voineet aiheuttaa vakavan tartuntataudin leviämisriskin.

C Tuonti

5. Jäsenvaltioiden pitää sallia tuoreiden ja jäähdytettyjen vuotien ja nahkojen tuonti, jos:

a) ne on saatu 6 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetuista eläimistä;

b) ne ovat peräisin sellaisesta kolmannesta maasta tai - jos kyseessä on yhteisön lainsäädännön mukainen aluejako - kolmannen maan osasta, josta sallitaan vastaavien lajien kaikkien tuoreen lihan luokkien tuonti ja joka:

i) on ollut vähintään 12 kuukauden ajan ennen lähetystä vapaa seuraavista taudeista:

- klassinen sikarutto,

- afrikkalainen sikarutto, ja

- karjarutto; ja

ii) on ollut vähintään 24 kuukauden ajan ennen lähetystä vapaa suu- ja sorkkataudista ja jossa 12 kuukauteen ennen lähetystä ei ole rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan;

c) ne on saatu:

i) eläimistä, jotka ovat olleet alkuperämaan alueella vähintään kolme kuukautta ennen teurastusta tai syntymästään asti, jos on kyse alle kolmen kuukauden ikäisistä eläimistä;

ii) jos kyseessä ovat sorkkaeläimistä saatavat vuodat ja nahat, eläimistä, jotka ovat lähtöisin tiloilta, joilla ei ole esiintynyt suu- ja sorkkatautia 30 edeltävän päivän aikana ja joiden ympärillä 10 kilometrin säteellä ei ole esiintynyt suu- ja sorkkatautia 30 päivään;

iii) jos kyseessä ovat sioista saatavat vuodat ja nahat, eläimistä, jotka ovat lähtöisin tiloilta, joilla ei ole esiintynyt sian vesikulaaritautia 30 edeltävän päivän aikana tai klassista tai afrikkalaista sikaruttoa 40 edeltävän päivän aikana ja joiden ympärillä 10 kilometrin säteellä ei ole esiintynyt kyseisiä tauteja 30 päivään; tai

iv) eläimistä, joille on teurastamossa tehty ante mortem-tarkastus teurastusta edeltävän 24 tunnin aikana ja joissa ei ole ilmennyt oireita suu- ja sorkkataudista, karjarutosta, klassisesta sikarutosta, afrikkalaisesta sikarutosta tai sian vesikulaaritaudista;

d) niiden osalta on toteutettu kaikki varotoimenpiteet taudinaiheuttajien aiheuttaman uudelleensaastumisen välttämiseksi; ja

e) niiden mukana on liitteessä X olevan 5A luvun mallin mukainen todistus.

6. Jäsenvaltioiden pitää sallia käsiteltyjen vuotien ja nahkojen tuonti, jos:

a) ne on saatu 6 artiklan 1 kohdan b, c tai k alakohdassa tarkoitetuista eläimistä;

b) niiden mukana on liitteessä X olevan 5B luvun mallin mukainen todistus;

c) ne on saatu joko:

i) eläimistä, jotka ovat peräisin joltakin kolmannen maan alueelta tai kolmannesta maasta, joka ei yhteisön lainsäädännön mukaisesti ole rajoitustoimenpiteiden kohteena sellaisen vakavan tartuntataudin vuoksi, jolle kyseisten lajien eläimet ovat alttiita, ja ne on käsitelty 2 kohdan mukaisesti; tai

ii) kolmannen maan muista osista tai muista kolmansista maista, ja ne on käsitelty 2 kohdan c tai d alakohdan mukaisesti; tai

iii) märehtijöistä, ja ne on käsitelty 2 kohdan mukaisesti ja pidetty erillään 21 päivän ajan tai niitä on kuljetettu keskeytyksettä 21 päivän ajan. Tässä tapauksessa b alakohdassa tarkoitettu todistus korvataan liitteessä X olevan 5(C) luvun mallin mukaisella ilmoituksella, jossa todistetaan vaatimusten täyttyminen;

d) laivattavien suolattujen vuotien ja nahkojen ollessa kyseessä, vuotia ja nahkoja on suolattu ennen tuontia lähetyksen mukana olevassa todistuksessa ilmoitetun ajan; ja

e) lähetys ei ole ollut kosketuksissa muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa eikä elävien eläinten kanssa, jotka olisivat voineet aiheuttaa vakavan tartuntataudin leviämisriskin.

7. Sorkka- ja kavioeläinten tuoreet, jäähdytetyt ja käsitellyt vuodat ja nahat on tuotava lähettäjämaana toimivan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä säiliöissä, maantieajoneuvoissa, rautatievaunuissa tai paaleissa.

VII LUKU

Metsästystrofeita koskevat vaatimukset

A Raaka-aineet

1. Rajoittamatta kuitenkaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97(5) mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä:

a) sorkka- ja kavioeläimistä ja linnuista peräisin oleviin metsästystrofeisiin, jotka on täyttämällä käsitelty huoneenlämmössä säilyviksi, ja

b) muista lajeista kuin sorkka- ja kavioeläimistä ja linnuista peräisin oleviin metsästystrofeisiin

ei sovelleta mitään eläinten terveyteen perustuvia kieltoja tai rajoituksia.

2. Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden soveltamista 1 kohdan a alakohdassa mainitulla tavalla käsittelemättömiä sorkka- ja kavioeläimistä ja linnuista peräisin olevia metsästystrofeita koskevat seuraavat edellytykset. Niiden on oltava:

a) peräisin sellaiselta alueelta lähtöisin olevista eläimistä, joka ei ole rajoitustoimenpiteiden kohteena sellaisten vakavien tartuntatautien esiintymisen vuoksi, joille kyseisten lajien eläimet ovat alttiita; tai

b) 3 tai 4 kohdan edellytysten mukaisia, jos ne ovat peräisin sellaiselta alueelta lähtöisin olevista eläimistä, joka on rajoitustoimenpiteiden kohteena sellaisten vakavien tartuntatautien esiintymisen vuoksi, joille kyseisten lajien eläimet ovat alttiita.

3. Yksinomaan luista, sarvista, sorkista ja kavioista, kynsistä, hirvensarvista ja hampaista koostuvien metsästystrofeiden on oltava:

a) riittävän kauan kiehuvassa vedessä liotettuja sen varmistamiseksi, ettei mitään muuta ainesta kuin luita, sarvia, sorkkia ja kavioita, kynsiä, hirvensarvia tai hampaita ole jäänyt jäljelle;

b) toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tuotteella, luisten osien osalta erityisesti vetyperoksidilla, desinfioituja;

c) pakattuja välittömästi käsittelyn jälkeen siten, etteivät ne ole olleet kosketuksissa muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa, jotka voivat saastuttaa ne, läpinäkyviin yksittäispakkauksiin, jotka on suljettu myöhemmän saastumisen estämiseksi; ja

d) varustettuja asiakirjalla tai todistuksella, josta ilmenee, että edellä tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

4. Yksinomaan vuodista tai nahasta koostuvien metsästystrofeiden on oltava:

a) joko:

i) kuivattuja; tai

ii) suolattuja kuivina tai suolaliuoksessa vähintään 14 päivän ajan ennen lähettämistä; tai

iii) säilötty muulla menetelmällä kuin parkituksella, joka on hyväksytty 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

b) pakattuja välittömästi käsittelyn jälkeen siten, etteivät ne ole olleet kosketuksissa muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa, jotka voivat saastuttaa ne, läpinäkyviin yksittäispakkauksiin, jotka on suljettu myöhemmän saastumisen estämiseksi; ja

c) varustettuja asiakirjalla tai todistuksella, josta ilmenee, että edellä tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

B Tuonti

5. Jäsenvaltioiden pitää sallia yksinomaan luista, sarvista, sorkista ja kavioista, kynsistä, hirvensarvista, hampaista, vuodista tai nahoista koostuvien, linnuista ja sorkka- ja kavioeläimistä peräisin olevien käsiteltyjen metsästystrofeiden tuonti, jos:

a) niiden mukana on liitteessä X olevan 6(A) luvun mallin mukainen todistus; ja

b) ne täyttävät 3 ja 4 kohdassa olevat vaatimukset. Laivattavien, joko kuivina tai suolaliuoksessa suolattujen nahkojen ollessa kyseessä, nahkojen ei tarvitse olla suolattuja vähintään 14 päivää ennen lähettämistä edellyttäen, että niitä on suolattu 14 päivän ajan ennen tuontia.

6. Jäsenvaltioiden pitää sallia 7 kohdan vaatimuksia noudattaen sellaisten kokonaisista anatomisista osista koostuvien, linnuista ja sorkka- ja kavioeläimistä peräisin olevien metsästystrofeiden, joita ei ole käsitelty millään tavalla, tuonti kolmansista maista:

a) jotka on mainittu jossakin väliaikaisesta luettelosta kolmansista maista, joista jäsenvaltiot sallivat luonnonvaraisen riistan lihan tuonnin 16 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/86/EY(6) liitteessä olevassa luettelossa; ja

b) joista vastaavien eläinlajien tuoreen lihan kaikkien luokkien tuonti sallitaan.

7. Jäsenvaltioiden pitää sallia 6 kohdassa tarkoitettujen metsästystrofeiden tuonti, jos:

a) ne ovat peräisin sellaiselta alueelta lähtöisin olevista eläimistä, joka ei ole rajoitustoimenpiteiden kohteena sellaisten vakavien tartuntatautien esiintymisen vuoksi, joille kyseisten lajien eläimet ovat alttiita;

b) ne on pakattu välittömästi käsittelyn jälkeen siten, etteivät ne ole olleet kosketuksissa muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa, jotka voivat saastuttaa ne, läpinäkyviin yksittäispakkauksiin, jotka on suljettu myöhemmän saastumisen estämiseksi; ja

c) niiden mukana on liitteessä X olevan 6(B) luvun mallin mukainen todistus.

VIII LUKU

Villaa, karvaa, sianharjaksia, sulkia ja höyheniä ja sulkien ja höyhenten osia koskevat vaatimukset

A Raaka-aineet

1. Käsittelemätön villa, käsittelemätön karva, käsittelemättömät sianharjakset sekä käsittelemättömät sulat ja höyhenet ja sulkien ja höyhenten osat on täytynyt saada 6 artiklan 1 kohdan c tai k alakohdassa tarkoitetuista eläimistä. Ne on suljettava turvallisesti pakkauksiin ja niiden on oltava kuivia. Sianharjasten siirrot sellaisilta alueilta, joilla afrikkalaista sikaruttoa esiintyy endeemisesti, on kielletty lukuun ottamatta sianharjaksia:

a) jotka on keitetty, värjätty tai valkaistu; tai

b) joille on tehty muunlainen käsittely, joka tappaa varmasti taudinaiheuttajat, edellyttäen että tämä todistetaan alkuperäpaikasta vastaavan eläinlääkärin myöntämällä todistuksella. Tehdasmaista pesua ei voida pitää tämän säännöksen mukaisena käsittelynä.

2. Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta koristesulkiin ja -höyheniin ja sulkiin ja höyheniin:

a) joita matkailijat kuljettavat yksityiskäyttöön; tai

b) jotka ovat yksityishenkilöille muuhun kuin teolliseen käyttöön osoitettuja lähetyksiä.

B Tuonti

3. Jäsenvaltioiden pitää sallia sianharjasten tuonti kolmansista maista tai, kun on kyse yhteisön lainsäädännön mukaisesta aluejaosta, niiden alueilta, jos:

a) sianharjakset on saatu eläimistä, jotka ovat peräisin alkuperämaasta ja jotka on teurastettu alkuperämaan teurastamossa; ja

b) joko

i) kun 12 edeltävän kuukauden aikana ei ole todettu ainuttakaan afrikkalaisen sikaruton tapausta, lähetyksen mukana on liitteessä X olevan 7 (A) luvun mallin mukainen todistus; tai

ii) kun 12 edeltävän kuukauden aikana on todettu yksi tai useampi afrikkalaisen sikaruton tapaus, lähetyksen mukana on liitteessä X olevan 7 (B) luvun mallin mukainen todistus.

4. Jäsenvaltioiden pitää sallia käsittelemättömän villan, karvan, sulkien ja höyhenten sekä sulkien ja höyhenten osien tuonti, jos:

a) ne on suljettu turvallisesti pakkauksiin ja ne ovat kuivia; ja

b) ne on lähetetty suoraan tekniseen laitokseen tai väliasteen laitokseen sellaisissa olosuhteissa, että taudinaiheuttajien leviäminen estyy.

IX LUKU

Mehiläistuotteita koskevat vaatimukset

A Raaka-aine

1. Ainoastaan mehiläishoidossa käytettäväksi tarkoitetut mehiläistuotteet:

a) eivät saa olla lähtöisin alueelta, joka on asetettu kieltoon esikotelomädän tai punkin esiintymisen vuoksi, jos viimeksi mainitussa tapauksessa määräalue on saanut direktiivin 92/65/ETY(7) 14 artiklan 2 kohdan mukaiset lisätakeet; ja

b) niiden on täytettävä direktiivin 92/65/ETY 8 artiklan a alakohdan vaatimukset.

Mahdolliset poikkeukset on vahvistettava tapauksen mukaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

B Tuonti

2. Jäsenvaltioiden pitää sallia mehiläishoidossa käytettäväksi tarkoitettujen mehiläistuotteiden tuonti, jos:

a) lähetyksen mukana olevassa kaupallisessa asiakirjassa on seuraavat tiedot:

i) alkuperämaa;

ii) tuotantolaitoksen nimi;

iii) tuotantolaitoksen rekisterinumero;

iv) tuotteiden luonne; ja

v) maininta: "Ainoastaan mehiläishoidossa käytettäväksi tarkoitettuja mehiläistuotteita, jotka ovat peräisin tilalta, johon ei kohdistu rajoituksia jonkin mehiläistaudin vuoksi, ja jotka on kerätty sellaisen alueen keskeltä, jonka ympäristössä ei ole 3 kilometrin säteellä ollut vähintään 30 päivään rajoituksia esikotelomädän (joka on ilmoitettava tauti) vuoksi."; ja

b) rekisteröityä tuotantolaitosta valvova toimivaltainen viranomainen on leimannut kaupallisen asiakirjan.

X LUKU

Vaatimukset, jotka koskevat luita ja luutuotteita (lukuun ottamatta luujauhoa), sarvia ja sarvituotteita (lukuun ottamatta sarvijauhoa), kavioita, sorkkia ja niistä valmistettuja tuotteita (lukuun ottamatta sorkka- ja kaviojauhoa), jotka on tarkoitettu muuhun käyttöön kuin rehuaineiksi, eloperäisiksi lannoitteiksi tai maanparannusaineiksi

1. Jäsenvaltioiden pitää sallia teknisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettujen luiden ja luutuotteiden (lukuun ottamatta luujauhoa), sarvien ja sarvituotteiden (lukuun ottamatta sarvijauhoa) sekä kavioiden ja sorkkien ja niistä valmistettujen tuotteiden (lukuun ottamatta sorkka- ja kaviojauhoa) tuonti, jos:

a) tuotteet on ennen vientiä kuivattu eikä niitä ole jäähdytetty eikä jäädytetty;

b) tuotteet on kuljetettu yksinomaan maitse tai meritse suoraan alkuperämaasta yhteisön rajatarkastusasemalle ja tuotteita ei ole siirretty toiseen ajoneuvoon yhteisön ulkopuolella sijaitsevassa satamassa tai paikassa;

c) tuotteet on kuljetettu suoraan tekniseen laitokseen direktiivissä 97/78/ETY säädettyjen asiakirjatarkastusten jälkeen.

2. Jokaisen lähetyksen mukana on oltava:

a) alkuperälaitosta valvovan toimivaltaisen viranomaisen leimaama kaupallinen asiakirja, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

i) alkuperämaa;

ii) tuotantolaitoksen nimi;

iii) tuotteen luonne (kuivattu luu/kuivattu luutuote/kuivatut sarvet/kuivatut sarvituotteet/kuivatut kaviot ja sorkat/kuivatut kavio- ja sorkkatuotteet); ja

iv) tieto siitä, että:

- tuotteet on saatu teurastamossa teurastetuista terveistä elämistä, tai

- tuotteita on kuivattu 42 päivän ajan vähintään 20 °C:n lämpötilassa, tai

- tuotteita on kuumennettu tunnin ajan vähintään 80 °C:n sisälämpötilassa ennen kuivausta, tai

- tuotteita on tuhkattu tunnin ajan vähintään 80 °C:n sisälämpötilassa ennen kuivausta, tai

- tuotteille on tehty happamointikäsittely, jolloin tuotteen sisäosan pH-arvo lasketaan alle 6:een ja pidetään tällä tasolla vähintään tunnin ajan ennen kuivausta, ja

tuotteita ei ole missään vaiheessa tarkoitus käyttää elintarvikkeina, rehuaineina, eloperäisinä lannoitteina tai maanparannusaineina; sekä

b) seuraava tuojan ilmoitus, joka on laadittava vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jonka kautta lähetys saapuu yhteisöön ensimmäistä kertaa ja vähintään yhdellä määräjäsenvaltion virallisista kielistä:

>PIC FILE= "L_2002273FI.005501.TIF">

3. Yhteisön alueelle lähettämistä varten aines on sijoitettava suljettuihin sinetöityihin säiliöihin tai ajoneuvoihin tai se on lastattava irtotavarana laivaan. Säiliössä kuljetettaessa on säiliöissä - ja joka tapauksessa aina saateasiakirjoissa - oltava teknisen laitoksen nimi ja osoite.

4. Aines on kuljetettava direktiivissä 97/78/EY säädetyn rajatarkastuksen jälkeen ja kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti suoraan tekniseen laitokseen.

5. Kirjanpito aineksen määrästä ja luonteesta on säilytettävä tuotteen valmistuksen ajan sen varmistamiseksi, että aines on tosiasiallisesti käytetty aiottuihin tarkoituksiin.

XI LUKU

Lemmikkieläinten ruuan sekä farmaseuttisten tai muiden teknisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut eläinten sivutuotteet

Jäsenvaltioiden pitää sallia lemmikkieläinten ruuan sekä farmaseuttisten tuotteiden tai muiden teknisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettujen eläinten sivutuotteiden tuonti, jos:

1. ne tulevat liitteessä XI olevassa VII osassa olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta,

2. ne koostuvat ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista eläinten sivutuotteista,

3. ne on pakastettu alkuperälaitoksessa,

4. niiden osalta on toteutettu kaikki varotoimenpiteet taudinaiheuttajien aiheuttaman uudelleensaastumisen välttämiseksi,

5. ne on pakattu vuodot estävään uuteen pakkaukseen,

6. niiden mukana on liitteessä X olevan 8 luvun mallin mukainen todistus, ja

7. ne kuljetetaan direktiivissä 97/78/EY säädetyn rajatarkastuksen jälkeen ja kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti joko:

a) suoraan lemmikkieläinten ruokia valmistavaan laitokseen tai tekniseen laitokseen, joka on antanut takeet siitä, että eläinten sivutuotteet käytetään ainoastaan sallittuun tarkoitukseen ja että niitä ei lähetetä laitoksesta käsittelemättöminä; tai

b) väliasteen laitokseen.

XII LUKU

Renderoitu rasva öljykemian tarkoituksiin

Jäsenvaltioiden pitää sallia renderoidun rasvan tuonti, jos rasva on tarkoitettu käsiteltäväksi menetelmällä, joka täyttää ainakin yhden liitteessä VI olevassa III luvussa kuvatun prosessin vaatimukset, jos:

1. tuotteet on kuljetettu yksinomaan maitse tai meritse suoraan alkuperämaasta yhteisön rajatarkastusasemalle,

2. tuotteet kuljetetaan direktiivissä 97/78/EY säädettyjen asiakirjatarkastusten jälkeen ja kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti öljykemian laitokseen, jossa ne käsitellään,

3. jokaisen lähetyksen mukana on tuojan ilmoitus. Kyseisessä ilmoituksessa on ilmoitettava, että tämän luvun mukaisesti tuotuja tuotteita ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin lisäkäsiteltäväksi menetelmällä, joka täyttää ainakin yhden liitteessä VI olevassa III luvussa kuvatun prosessin vaatimukset. Tämä ilmoitus on esitettävä merkintöjen tekoa varten sen rajatarkastusaseman toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kautta tavarat ensimmäisen kerran tulevat yhteisön alueelle, ja sen on seurattava lähetystä öljykemian laitokseen asti.

(1) Neuvoston direktiivi 90/539/ETY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1990, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista (EYVL L 303, 31.10.1990, s. 6), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2000/505/EY (EYVL L 201, 9.8.2000, s. 8).

(2) Neuvoston direktiivi 90/426/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2001/298/EY (EYVL L 102, 12.4.2001, s. 63).

(3) EYVL 121, 29.7.1964, s. 2012, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/23/EY (EYVL L 243, 11.10.1995, s. 7).

(4) EYVL L 302, 31.12.1972, s. 24, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(5) EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella N:o 1579/2001 (EYVL L 209, 2.8.2001, s. 14).

(6) EYVL L 44, 17.2.1994, s. 33.

(7) Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2001/298/EY (EYVL L 102, 12.4.2001, s. 63).

LIITE IX

SÄÄNNÖT, JOITA SOVELLETAAN TIETYN LUOKKAAN 2 JA LUOKKAAN 3 KUULUVAN AINEKSEN KÄYTTÖÖN TIETTYJEN ELÄINTEN RAVINNOKSI 23 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAISESTI

1. Tätä liitettä sovelletaan ainoastaan 23 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv, vi ja vii alakohdan mukaisesti hyväksyttyihin ja rekisteröityihin käyttäjiin ja keräyskeskuksiin. Tässä liitteessä tarkoitetaan "asiaankuuluvalla aineksella" 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määriteltyjä eläinten sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita.

2. Asiaankuuluva aines on kuljetettava käyttäjille tai keräyskeskuksiin liitteen II mukaisesti.

3. Keräyskeskusten on:

a) täytettävä vähintään seuraavat liitteessä V olevat vaatimukset:

i) I luvun 1 kohdan a, b, c, d sekä f alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta; sekä

ii) luvussa II oleva 1, 2, 4, 5 ja 9 kohta; ja

b) niissä on oltava asianmukaiset välineet käyttämättömän käsittelemättömän asiaankuuluvan aineksen hävittämiseksi, tai tällainen aines on lähetettävä käsittelylaitokseen tai poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen tämän asetuksen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat sallia luokan 2 käsittelylaitoksen käyttämisen keräyskeskuksena.

4. Liitteen II mukaisesti vaadittavan kirjanpidon lisäksi on pidettävä kirjaa seuraavista asiaankuuluvaan ainekseen liittyvistä seikoista:

a) jos kyseessä ovat loppukäyttäjät, käytetyn aineksen määrä ja käyttöpäivä; sekä

b) jos kyseessä ovat keräyskeskukset:

i) 5 kohdan mukaisesti käsitellyn aineksen määrä;

ii) ainesta ostavien kaikkien loppukäyttäjien nimet ja osoitteet;

iii) tilat, joihin aines viedään käytettäväksi;

iv) lähetetty määrä; sekä

v) päivämäärä, jona aines lähetettiin.

5. Niiden keräyskeskusten toiminnanharjoittajien, jotka toimittavat asiaankuuluvaa ainesta kalan sisälmyksiä lukuun ottamatta loppukäyttäjille, on varmistettava, että asiaankuuluva aines

a) käsitellään jollakin seuraavista tavoista (joko keräyskeskuksessa tai toimivaltaisen viranomaisen yhteisön lainsäädännön mukaisesti hyväksymässä teurastamossa):

i) denaturointi toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää väriaineliuosta käyttäen. Liuoksen on oltava niin väkevää, että värjääntyminen selvästi näkyy käsitellyssä aineksessa eli kaikkien ainespalojen koko pinta on ollut kyseisen liuoksen peittämä joko siten, että aines on upotettu liuokseen, tai siten, että aines on sumutettu tai muulla tavoin käsitelty liuoksella;

ii) steriloiminen eli vedessä keittäminen tai autoklavointi kunnes kaikki ainespalat ovat täysin kypsät; tai

iii) muu toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä käsittely; ja

b) pakataan käsittelyn jälkeen ennen levitystä siten, että pakkauksessa on selkeästi ja luettavasti keräyskeskuksen nimi ja osoite sekä merkintä "ei ihmisravinnoksi".

LIITE X

TERVEYSTODISTUSTEN MALLI TIETTYJEN ELÄINTEN SIVUTUOTTEIDEN JA NIISTÄ JOHDETTUJEN TUOTTEIDEN KOLMANSISTA MAISTA TUONTIA VARTEN

I LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.005802.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.005901.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.006001.TIF">

2A LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.006101.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.006201.TIF">

2B LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.006301.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.006401.TIF">

2C LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.006501.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.006601.TIF">

3A LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.006701.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.006801.TIF">

3B LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.006901.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007001.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007101.TIF">

3C LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.007201.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007301.TIF">

3D LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.007401.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007501.TIF">

4 LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.007601.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007701.TIF">

5A LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.007801.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.007901.TIF">

5B LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.008001.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.008101.TIF">

5C LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.008201.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.008301.TIF">

6A LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.008401.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.008501.TIF">

6B LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.008601.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.008701.TIF">

7A LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.008801.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.008901.TIF">

7B LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.009001.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.009101.TIF">

8 LUKU

>PIC FILE= "L_2002273FI.009201.TIF">

>PIC FILE= "L_2002273FI.009301.TIF">

LIITE XI

LUETTELO KOLMANSISTA MAISTA, JOISTA JÄSENVALTIOT VOIVAT SALLIA MUUKSI KUIN IHMISRAVINNOKSI TARKOITETTUJEN, ELÄIMISTÄ SAATUJEN SIVUTUOTTEIDEN TUONNIN

Maan sisältyminen johonkin seuraavista luetteloista on tarpeellinen mutta ei riittävä edellytys asianomaisten tuotteiden tuonnille kyseisestä maasta. Tuonnissa on lisäksi noudatettava asianomaisia eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevia vaatimuksia.

I OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuonnin

Päätöksen 95/340/EY liitteessä olevassa B tai C sarakkeessa luetellut kolmannet maat.

II OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia käsitellyn eläinvalkuaisen (kalajauhoa lukuun ottamatta) tuonnin

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

III OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia kalajauhon ja -öljyn tuonnin

Päätöksen 97/296/EY liitteessä luetellut kolmannet maat.

IV OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia renderoitujen rasvojen (kalaöljyä lukuun ottamatta) tuonnin

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

V OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia verituotteiden tuonnin rehuaineeksi

A. Kavio- ja sorkkaeläimistä peräisin olevat verituotteet

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat tai maiden osat, joista vastaavien lajien kaikkiin luokkiin kuuluvan tuoreen lihan tuonti on sallittua.

B. Muista lajeista peräisin olevat verituotteet

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

VI OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia tekniseen tai farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettujen verituotteiden tuonnin (hevoseläimistä saatavia verituotteita lukuun ottamatta)

A. Kavio- ja sorkkaeläimistä peräisin olevat verituotteet

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat tai maiden osat, joista vastaavien lajien kaikkiin luokkiin kuuluvan tuoreen lihan tuonti on sallittua.

B. Muista lajeista peräisin olevat verituotteet

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

VII OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia lemmikkieläinten ruoan ja teknisten tuotteiden valmistukseen käytettävän käsittelemättömän aineksen tuonnin

A. Nautaeläimistä, lampaista, vuohista, sioista sekä hevoseläimistä peräisin oleva käsittelemätön aines

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat tai maiden osat, joista vastaavien lajien kaikkiin luokkiin kuuluvan tuoreen lihan tuonti on sallittua.

B. Siipikarjasta peräisin oleva käsittelemätön aines

Kolmannet maat, joista jäsenvaltiot sallivat tuoreen siipikarjanlihan tuonnin.

C. Muista lajeista peräisin oleva käsittelemätön aines

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

VIII OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia käsittelemättömien sianharjasten tuonnin

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

IX OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia maanparannukseen käytettävän lannan tuonnin

A. Käsitellyt lantatuotteet

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat.

B. Käsitelty hevoseläinten lanta

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat elävien hevoseläinten osalta.

C. Käsittelemätön siipikarjanlanta

Kolmannet maat, joista jäsenvaltiot sallivat tuoreen siipikarjanlihan tuonnin.

X OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia lemmikkieläinten ruoan ja puruluiden tuonnin

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat ja seuraavat maat:

(LK) Sri Lanka(1)

(JP) Japani(2)

(TW) Taiwan(3).

XI OSA

Luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia gelatiinin, hydroloidun proteiinin ja dikalsiumfosfaatin tuonnin

Päätöksen 79/542/ETY liitteessä olevassa I osassa luetellut kolmannet maat ja seuraavat maat:

(KR) Korean tasavalta(4)

(MY) Malesia(5)

(PK) Pakistan(6)

(TW) Taiwan(7).

(1) Ainoastaan sorkka- ja kavioeläinten vuodasta ja nahasta tehdyt puruluut.

(2) Ainoastaan koristekaloille tarkoitettu käsitelty lemmikkieläinten ruoka.

(3) Ainoastaan koristekaloille tarkoitettu käsitelty lemmikkieläinten ruoka.

(4) Ainoastaan gelatiini.

(5) Ainoastaan gelatiini.

(6) Ainoastaan gelatiini.

(7) Ainoastaan gelatiini.

Top