31997Y0526(01)

ERITYISKERTOMUS N:O 5/97 Yhteisön viljakauppaan liittyvien vientitukien, erityisten tuontijärjestelmien ja alueellisten tukijärjestelmien hoidosta sekä komission vastaukset (annettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 188 c artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla) (97/C 159/01)

SISÄLLYS

Kohta Sivu

1. JOHDANTO . 1.1-1.3 3

2. TUEN MÄÄRÄN VAHVISTAMINEN TIETYILLE ENSIMMÄISEN JALOSTUSASTEEN TUOTTEILLE . 2.1-2.8 3

Yleistä . 2.1 3

Kertoimien tarkistus . 2.2-2.7 3

Hieno vehnäjauho . 2.3-2.4 3

Durumvehnästä tehty karkea jauho . 2.5 4

Maltaat . 2.6-2.7 4

Yhteenveto huomautuksista . 2.8 4

3. MALTAIDEN JA REHUSEOSTEN VIENTITUKI . 3.1-3.8 4

Maltaat . 3.1-3.5 4

Yleistä . 3.1-3.2 4

Tuen tarkistus . 3.3 4

Tarkistusjärjestelmän valvonta . 3.4-3.5 5

Rehuseokset . 3.6-3.7 5

Yhteenveto huomautuksista . 3.8 5

Kohta Sivu

4. VILJALLE VIENNIN YHTEYDESSÄ TEHTÄVIEN FYYSISTEN TARKASTUSTEN LAATU . 4.1-4.12 6

Yleistä . 4.1 6

Vlissingenin satama/Alankomaat . 4.2-4.4 6

Hullin ja Ipswichin satamat/Yhdistynyt kuningaskunta . 4.5 6

Rouenin ja Dunkerquen satamat/Ranska . 4.6-4.7 6

Andalusia/Espanja . 4.8-4.11 7

Yhteenveto huomautuksista . 4.12 7

5. YRITYSTEN KAUPALLISTEN ASIAKIRJOJEN TARKASTAMINEN . 5.1-5.5 7

Yleistä . 5.1 7

Tarkastustoimien yhteensovittaminen . 5.2 7

Erityiset vaikeudet, jotka liittyvät vientitukea saavien tuotteiden oikeiden määrien toteamiseen . 5.3-5.4 8

Yhteenveto huomautuksista . 5.5 8

6. ERITYISET TUONTIJÄRJESTELMÄT TUOTAESSA MAISSIA JA DURRAA ESPANJAAN JA PORTUGALIIN . 6.1-6.10 8

Yleistä . 6.1-6.7 8

Suorat ostot maailmanmarkkinoilta . 6.8-6.9 9

Yhteenveto huomautuksista . 6.10 9

7. VILJAN HANKINTA POSEIMA-JÄRJESTELMÄN MUKAISESTI . 7.1-7.9 9

Yleistä . 7.1 9

Ennakkoarvio hankintamäärästä . 7.2-7.3 10

Tuen ja vientituen määrien välinen yhteys . 7.4-7.5 10

Hyödyn siirtäminen lopullisille käyttäjille . 7.6-7.7 10

Saarten välisistä kuljetuksista aiheutuvat kustannukset . 7.8 11

Yhteenveto huomautuksista . 7.9 11

8. YLEISET LOPPUPÄÄTELMÄT . 8.1 11

Taulukko 1 . 12

Komission vastaukset . 13

1. JOHDANTO

1.1. Vientituki on pääasiallisena aiheena tässä kertomuksessa, joka täydentää tilintarkastustuomioistuimen tähänastista tarkastustyötä vientitukijärjestelmän tärkeimmillä markkina-aloilla (ks. erityiskertomukset n:ot 2/90 (1), 2/92 (2) ja 7/93 (3) ja varainhoitovuotta 1995 koskevassa vuosikertomuksessa esitetyt huomautukset). Neljän varainhoitovuoden aikana vuodesta 1991 vuoteen 1994 viljan viennistä kolmansiin maihin maksettiin vientitukea yhteensä 11 043 miljoonaa ecua. Viljan vientitukea koskevissa budjettikohdissa (momentissa B1-100) on yhdistetty tiettyihin viljanjyviin ja niistä johdettuihin tuotteisiin liittyvät menot. Komissiossa ei ollut saatavilla täydellisiä tietoja kunkin viljatuotteen osalta maksetuista määristä. Taulukossa 1 (liitteenä) esitetyistä tiedoista käy ilmi ainoastaan tällaisten vilja-alan vientitukea saavien tuotteiden määrä.

1.2. Tilintarkastustuomioistuin tarkasteli seuraavia näkökohtia viljan vientitukijärjestelmän toiminnassa:

a) vientituen määrän vahvistaminen ensimmäisen jalostusasteen viljatuotteille (esimerkiksi hienot jauhot, mannasuurimot, maltaat);

b) vientitukijärjestelmän toiminta erikoistuneiden viljatuotteiden viennin osalta, esimerkiksi maltaat ja rehuseokset;

c) helmikuun 12 päivänä 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 386/90 (4) nojalla viennin yhteydessä suoritettavien fyysisten tarkastusten laatu;

d) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4045/89 (5) nojalla jälkikäteen suoritettavien tarkastusten laatu, mukaan lukien jäsenvaltioissa havaitut erityiset valvontaa koskevat vaikeudet.

1.3. Vientituen lisäksi kertomuksessa tarkastellaan myös kahta viljakauppaan liittyvää erityistä järjestelmää:

a) maissin ja durran tuonti Espanjaan ja Portugaliin GATT-sopimuksen nojalla; ja

b) viljan hankinta POSEIMA-järjestelmän mukaisesti Azorien alueelle.

2. TUEN MÄÄRÄN VAHVISTAMINEN TIETYILLE ENSIMMÄISEN JALOSTUSASTEEN TUOTTEILLE

Yleistä

2.1. Ensimmäisen jalostusasteen tuotteiden (erityisesti hienon vehnäjauhon, durumvehnästä valmistetun karkean jauhon ja maltaiden) viennillä kolmansiin maihin on kaupallisesti hyvin suuri merkitys, mikä vaikuttaa vastaavasti myös tukimenoihin. Näille ensimmäisen jalostusasteen tuotteille maksettava vientituki lasketaan sen perusteella, mikä määrä perusviljaa tarvitaan tietyn määrän kyseistä tuotetta valmistamiseen. Tämän vuoksi jalosteen määrään sovelletaan jalostuskerrointa. Esimerkiksi kerroin 1,51 tarkoittaa, että 1 000 kilogramman tiettyä jalostetta katsotaan olevan tuotettu 1 510 kilogrammasta perusviljaa. Vuodesta 1991 alkaen vientituen kerroin on laskettu tarkistamalla jalostuskerrointa joko yhteisön tai kolmansien maiden markkinoilla myytävien arvokkaiden sivutuotteiden myynnistä saatavan hyödyn huomioon ottamiseksi. Mitä korkeampi kerroin on, sitä suurempi on vientituen määrä.

Kertoimien tarkistus

2.2. Erityiskertomuksessaan n:o 2/90 (kohdat 2.65-2.66) tilintarkastustuomioistuin esitti huomioita perusvientituen määristä sekä käytännöstä myöntää erityistä vientitukea kilpailevien toimittajien, esimerkiksi Yhdysvaltojen, maksaman vientituen tasaamiseksi. Nämä erityisen vientituen määrät poikkesivat alaan sovellettavissa säännöksissä vahvistetuista vientituen määristä. Vastauksessaan komissio ilmoitti, että se muuttaisi peruskertoimia, joita ei ollut muutettu vuoden 1967 jälkeen, myös uusien jalostustuottojen huomioon ottamiseksi.

Hieno vehnäjauho

2.3. Ylimmän laatuluokan jauhojen jalostuskerroin oli pysynyt muuttumattomana 1,51:ssä vuodesta 1967 vuoteen 1982, jolloin se tarkistettiin 1,40:een. Tämä kerroin 1,40 oli voimassa 1. lokakuuta 1991 asti, jolloin kaikkien jalostuskertoimien tarkistuksen vuoksi sitä edelleen alennettiin 1,37:ään. Tämän alentamisen huomioon ottaen ja jäsenvaltioiden toimittamia jauhatusta koskevia arvioituja tuottoasteita sekä muita tekijöitä tarkasteltuaan komissio ehdotti alun perin:

a) ylimmän laatuluokan jauhoille jalostuskerrointa 1,38;

b) tämän kertoimen alentamista 1,35:een vientituen yhteydessä, kun sivutuotteiden arvo on otettu huomioon;

c) vastaavat muutokset alemman laatuluokan jauhojen tukikertoimiin.

2.4. Komissio kuitenkin muutti alkuperäisen ehdotuksensa kertoimen 1,35 kertoimeksi 1,37 ja tarkisti vastaavasti muita luokkia. Viljan hallintokomitea (joka koostuu komission ja jäsenvaltioiden edustajista) hyväksyi tämän tarkistetun ehdotuksen, joka vahvistettiin komission asetuksessa (ETY) N:o 2849/91 (6), minkä vuoksi kyseiset vientituen määrät kohosivat noin 1,5 prosenttia ja talousarviomenot lisääntyivät vastaavasti arviolta 13 miljoonaa ecua lokakuun 1991 ja joulukuun 1994 välisenä aikana. Komission asiakirjojen perusteella oli kuitenkin vaikea selvittää, kuinka muutokseen päädyttiin.

Durumvehnästä tehty karkea jauho

2.5. Komissio päätti uudistaa durumvehnästä tehdyn karkean jauhon jalostuskertoimien rakennetta ja asettaa uusien määrien perustaksi keskilaatuisen karkean jauhon. Komissio ehdotti alun perin kertoimien alentamista kolmessa uudessa luokassa (tuhkapitoisuuden mukaan) 1,45:een, 1,30:een ja 1,20:een. Samassa hallintokomitean kokouksessa (ks. kohta 2.4) tätä ehdotusta kuitenkin muutettiin jälleen viejien eduksi, jolloin kertoimiksi tulivat 1,50, 1,34 ja 1,26. Ehdotus vahvistettiin komission asetuksessa (ETY) N:o 2849/91, minkä vuoksi talousarviomenot kasvoivat arviolta 20 miljoonalla eculla lokakuun 1991 ja joulukuun 1994 välisenä aikana. Tässäkin tapauksessa komission asiakirjojen perusteella oli vaikea selvittää, kuinka muutokseen päädyttiin.

Maltaat

2.6. Vuodesta 1967 alkaen voimassa ollut alkuperäinen jalostuskerroin oli 1,33. Syyskuussa 1991 komissio suunnitteli muuttavansa tätä kerrointa 1,33:sta 1,30:een, mikä olisi merkinnyt kertoimen alenemista ainoastaan 2,3 prosentilla lähes 25 vuoden ajanjakson jälkeen. Ainoa todiste maltaiden tarkistetun kertoimen käyttöön ottamisesta tuolta ajalta on viittaus komission sisäisessä viikkoraportissa. Komission asetus (ETY) N:o 468/92 (7), jossa tästä muutoksesta säädetään, tuli voimaan maaliskuussa 1992, eli 5 kuukautta myöhemmin kuin hienoa vehnäjauhoa ja durumvehnästä tehtyä karkeaa jauhoa koskevat muutokset. Komissio ei ole voinut esittää kertoimen tarkistusta ja maltaiden uusien tuottoasteiden hyväksymistä koskevia asiakirjoja.

2.7. Euromalt, yhteisön mallastamoja edustava työryhmä, suositteli komissiolle kertoimen 1,33 säilyttämistä ennallaan. Tiedoista, joita useiden jäsenvaltioiden maltaiden tuottajien edustajat ovat antaneet tilintarkastustuomioistuimelle, käy ilmi, että saavutettu tekninen edistys olisi mahdollistanut kertoimien vahvistamisen 1,26:n ja 1,20:n välille, eli kerroin olisi alentunut 5,3-9,8 prosenttia. Jos kerroin olisi ollut kolme prosenttiyksikköä alempi (alennettu 5,3 prosentilla 2,3 prosentin sijaan) kolmen vuoden aikana vuosina 1992-1994, talousarviomenoja olisi säästynyt 16 miljoonaa ecua.

Yhteenveto huomautuksista

2.8. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että:

a) hienoa jauhoa koskevaa välitarkistusta vuonna 1982 lukuun ottamatta vuonna 1967 vahvistettuja kiinteämääräisiä jalostuskertoimia olisi pitänyt tarkastella ja tarkistaa huomattavasti lyhyemmin aikavälein kuin 25 vuoden jälkeen vuonna 1991;

b) sivutuotteiden arvo olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon vuotta 1991 edeltävänä aikana sen mahdollisuuden estämiseksi, että viejät saavat kaksinkertaista vientitukea tai hyötyä, ensin ensimmäisen jalostusasteen tuotteesta ja toisen kerran sivutuotteista (ks. kohta 2.1);

c) komissiossa saatavilla olevista vähäisistä asiakirjoista on vaikea saada selville perusteluja komission alkuperäisten ehdotusten muuttamiselle tarkistettujen ja lopullisesti hyväksyttyjen kertoimien hyväksi (vuosina 1991 ja 1992). Muutokset hyödyttivät kaupallisia toimijoita, ja talousarviomenot kasvoivat arviolta 49 miljoonalla eculla (ks. kohdat 2.4-2.5 ja 2.7).

3. MALTAIDEN JA REHUSEOSTEN VIENTITUKI

Maltaat

Yleistä

3.1. Maltaiden vienti koostuu lähes kokonaan paahtamattomista ohralajikkeista, ja maltaat on tarkoitettu mallasjuomien ja viljapohjaisten väkevien alkoholijuomien tuotantoon. Neljän vuoden aikana vuodesta 1991 vuoteen 1994 komissio maksoi ohraa ja ohrasta tehtyjä maltaita vietäessä vientitukea yhteensä 3 031 miljoonaa ecua, mikä on 27 prosenttia kaikesta tuona aikana maksetusta viljan vientituesta.

3.2. Suurin osa maltaiden vientilisensseistä myönnetään kunkin vuoden loka- ja marraskuussa ja ne ovat voimassa seuraavan vuoden syyskuun 30 päivään. Tämä pitkä voimassaoloaika myönnettiin tuotteen ja markkinoiden ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi. Vientituen määrät vahvistetaan tavanomaisesti ennakolta lisenssien myöntämisajankohtana.

Tuen tarkistus

3.3. Heinäkuun 17 päivänä 1978 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1680/78 (8) säädetään vientituen tarkistuksesta sellaisten markkinointivuoden lopussa varastossa olleesta ohrasta valmistettujen tai markkinointivuoden lopussa (eli kesäkuun lopussa) varastossa olleiden maltaiden osalta, jotka viedään tai asetetaan vientivalvontaan seuraavan markkinointivuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana (eli heinäkuu, elokuu, syyskuu). Tämän säännöksen vuoksi vientituki maksetaan ennakolta vahvistetun määräisenä (yleensä maltaiden tuottajat vahvistavat sen ennakolta edellisen vuoden lokakuussa) ja sitä tarkistetaan asianmukaiseen määrään kuukausittaisilla korotuksilla seuraavaan kesäkuuhun asti. Uuden markkinointivuoden alusta (heinäkuu) alkaen sovellettava vientituen määrä on aina ollut pienempi kuin edellisen vuoden ennakolta vahvistettu ja (kuukausittaisilla korotuksilla) tarkistettu määrä komission vahvistaman kynnyshinnan alenemisen vuoksi.

Tarkistusjärjestelmän valvonta

3.4. Komission asetuksen (ETY) N:o 1680/78 3 artiklassa säädetään, että tukikelpoisia maltaita ovat kesäkuun lopussa varastossa olevat (eli vanhasta sadosta valmistetut) maltaat. Edellisen vuoden ennakolta vahvistettuja lisenssejä käytettäessä korvaamisesta uudesta sadosta valmistetuilla maltailla voisi aiheutua viejälle kaupallista etua, jos viejien on sopimuksen nojalla toimitettava asiakkailleen uudesta sadosta valmistettuja maltaita.

a) Koska Ranskassa ilmeni epäselvyyksiä kyseisen asetuksen tulkinnassa vientiin tarkoitettujen maltaiden alkuperästä, tullitarkastukset keskeytettiin heinäkuun 1993 ja helmikuun 1994 väliseksi ajaksi. Epäselvää oli, voitiinko uudesta sadosta valmistettuja maltaita käyttää sellaisten maltaiden sijaan, joiden ilmoitettiin olevan varastossa edellisen markkinointivuoden lopussa (eli kesäkuun lopussa). Pariisissa toimiva "Commission Interministérielle de Coordination des Contrôlesä" katsoi helmikuussa 1994, että korvaaminen uuden sadon maltailla oli hyväksyttävissä, jos viejät eivät ylittäneet niitä määriä, jotka 30. kesäkuuta olivat kirjanpidon mukaan varastossa jäljellä edellisestä vuodesta. Näin ollen "Commission Interministérielle des Contrôles" ilmoitti Ranskan tulliviranomaisille, ettei ollut perusteltua väittää, että oli toimittu sääntöjen vastaisesti maksettaessa suurempaa, edellisen vuoden tariffin mukaista vientitukea uuden vuoden sadosta peräisin olevalle maltaalle ja ohralle, kunhan ei ylitetty niitä määriä, jotka 30. kesäkuuta olivat kirjanpidon mukaan jäljellä edellisestä vuodesta.

b) Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämän järjestelmän mukaisesti ilmoitettujen maltaiden alkuperää ei tarkasteta vientitoimille jälkikäteen tehtävissä tarkastuksissa. Toukokuussa 1994 havaittiin säännönvastaisuuksia, jotka koskivat arviolta 3,3 miljoonan ecun suuruista ennakolta maksettua maltaiden vientitukea vuodesta 1991 vuoteen 1993. Kesäkuussa 1996 tässä asiassa ryhdyttiin oikeudellisiin toimenpiteisiin mahdollisten lainvastaisuuksien vuoksi, mutta aiheettomasti maksettuja määriä ei ole vielä peritty takaisin;

c) Saksa noudatti periaatetta, jonka mukaan tarkistetun vientituen mukaisesti vientiin ilmoitettujen maltaiden on oltava lähtöisin markkinointivuoden lopussa ilmoitetuista varastoista. Vuotta 1988 koskevien tilien tarkastuksen ja hyväksymisen yhteydessä tullimenettelysääntöjen tarkka soveltaminen johti näin 6,1 miljoonan ecun takaisin perimiseen.

3.5. Komissio on toimittanut tilintarkastustuomioistuimelle tiedoksi, että uudesta sadosta valmistetuilla maltailla ei voida korvata vanhasta sadosta valmistettuja maltaita (ks. kohdat 3.3-3.4). Tämän selkeän kannan huomioon ottaen valvontatilanne Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole tyydyttävä. On erityisen huolestuttavaa, että tämän epätyydyttävän tilanteen, joka voi helposti johtaa kilpailun vääristymiseen jäsenvaltioissa, on annettu kehittyä 18 vuoden ajan. Tilintarkastustuomioistuin kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä toimenpiteet maksujen oikeellisuuden varmistamiseksi ja tarvittaessa aiheettomasti maksettujen määrien perimiseksi takaisin.

Rehuseokset

3.6. Vientituki lasketaan tuotteeseen sisältyvän viljan prosentuaalisen osuuden mukaisesti. Käsitteen "viljatuotepitoisuus" määritelmässä vientitukinimikkeistössä suljetaan pois jauhatuksen jätetuotteet, eli kasvijätteet, kasviperäiset jätetuotteet ja tällaisen jalostuksen sivutuotteet. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti eräälle saksalaiselle edunsaajalle pääasiallisesti maissin jauhatuksessa saadun rehuseoksen viennin yhteydessä vuosina 1992 ja 1993 maksettua noin 3,6 miljoonan ecun suuruista vientitukea koskevat toimet. Koska ilmoitettu viljatuotepitoisuus oli suuri, vientituki maksettiin suurimman määrän mukaisesti. Saksan tullitarkastusviranomaisten neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4045/89 mukaisesti laatimista kertomuksista kävi ilmi, että rehuseosten jalostusta koskevissa tarkastuksissa oli vaikeuksia. Hampurin ja Berliinin tullilaboratorioissa oltiin eri mieltä vietävään tuotteeseen sisältyvien erillisten ainesosien tukiluokittelusta. Näiden epäselvyyksien vuoksi tilintarkastustuomioistuin päätteli, että luokittelun oikeellisuutta voidaan epäillä.

3.7. Koska vientituki- ja tullitariffinimikkeistöt ja säännöt ovat monimutkaiset ja koska näitä sääntöjä on vaikea soveltaa yksittäisiin valmistustoimiin, tässä tapauksessa maksetun vientituen oikeellisuudesta ei voida varmistua. Nämä ongelmat saatettiin komission tietoon. Vastauksessaan komissio tyytyi antamaan ilmoituksen, joka perustui pääasiallisesti viejän ilmoitusta tukevan analyysin muodollisiin tuloksiin, mutta ei antanut lausuntoa tilintarkastustuomioistuimen esittämistä alueista, joihin liittyi epäselvyyksiä ja vaikeuksia. Komissio ei myöskään antanut lausuntoa vietävän tuotteen kelpoisuudesta saada niin suurta vientitukea kuin sille maksettiin.

Yhteenveto huomautuksista

3.8. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että:

a) kahdessa jäsenvaltiossa havaittiin, että vietävien maltaiden kelpoisuus saada erityistä tarkistettua vientitukea oli jätetty tarkistamatta (ks. kohdat 3.4-3.5);

b) tietylle edunsaajalle maksetun vientituen osalta tilintarkastustuomioistuin ei ole saanut komissiolta selkeää lausuntoa rehuseoksiin sovellettujen vientituen määrien oikeellisuudesta (ks. kohdat 3.6-3.7).

4. VILJALLE VIENNIN YHTEYDESSÄ TEHTÄVIEN FYYSISTEN TARKASTUSTEN LAATU

Yleistä

4.1. Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 386/90 ja muissa soveltamista koskevissa asetuksissa annetaan säännökset vientitukea saavien tuotteiden viennin yhteydessä suoritettavan fyysisen valvonnan tehostamisesta. Koska fyysisillä tarkastuksilla on tärkeä merkitys, tilintarkastustuomioistuin tutki myös näiden tarkastusten tehokkuutta viidessä valitussa merisatamassa Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa vuonna 1993 sekä ennakkorahoituksen piiriin kuuluneessa varastointi- ja vientiyksiköissä Espanjassa vuonna 1994. Merisatamat ja vientiyksiköt valittiin sen mukaan, kuinka suuri merkitys niillä on viljamarkkinoilla.

Vlissingenin satama/Alankomaat

4.2. Suuri osuus Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Ranskasta lähtöisin olevan irtotavarana olevan viljan viennistä tapahtui Vlissingenin sataman (Alankomaat) kautta Venäjälle ja muihin entisen Neuvostoliiton tasavaltoihin. Nämä lähetykset asetettiin vientivalvontaan lastaussataman sijasta Vlissingenissä reitin varrella määräpaikkaan. Lyhyen satamapysähdyksen aikana viljaa ei siirretty aluksesta satamaan.

4.3. Koska vilja oli jo lastattu, Alankomaiden tullin tekemissä tarkastuksissa otettiin näytteitä aluksen lastiruumista ja vietävä määrä laskettiin erityisen, syväykseen perustuvan tutkimusmenetelmän mukaisesti. Tämän menetelmän tarkkuus on riippuvainen monista teknisistä tekijöistä ja sillä saadaan ainoastaan arvio lastatusta määrästä. Tilintarkastustuomioistuin pitää Vlissingenissä tehtyjä tarkastuksia riittämättöminä seuraavista syistä:

a) vietäviä tavaroita ei päästy kunnolla tarkastamaan ja edustavien näytteiden otto analyysia varten oli hyvin vähäistä, koska alukset olivat satamassa hankalaan aikaan ja lyhyen aikaa;

b) käytetyllä tutkimusmenetelmällä saatiin ainoastaan arvio lastin painosta;

c) käytäntö on ristiriidassa tavanomaisten valvontamenettelyjen kanssa, joiden mukaisesti vientivalvontaan asetettu vilja on pidettävä saatavilla tullitarkastusta varten ennen alukseen lastaamista ja tulliviranomaisilla on oltava mahdollisuus tehdä tarkastuksia koska tahansa lastauksen aikana.

4.4. Vientitukea saavien vientitoimien yhteydessä tehtäviä fyysisiä tarkastuksia koskevien sääntöjen olisi periaatteessa tarkoitus estää tällaisten tavaroiden esittäminen vientitarkastukseen välisatamassa, kun ne on jo lastattu vievään alukseen. Jo tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa n:o 2/90 (kohdan 3.33 alakohta m) arvosteltiin tätä käytäntöä, jossa tarkastukset tehdään vasta tavaran ollessa vievällä aluksella.

Hullin ja Ipswichin satamat/Yhdistynyt kuningaskunta

4.5. Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytiin kahdessa merisatamassa tarkastamassa sellaisen valikoidun irtotavarana olevan viljan, jolle oli maksettu vientitukea, lastausta koskeva valvonta. Viljan (vehnä) toimittaminen vievälle alukselle ja lastaustoimet kestivät tavallisesti useita päiviä. Tarkastuksen yhteydessä havaittiin seuraavat puutteet:

a) tavaroiden saatavuutta vienti-ilmoituksen hyväksymisajankohtana tarkastettiin harvoin, jos viljan ilmoitettu varastointipaikka oli kaukana tullitoimipaikasta. Hullin satamassa varastokirjanpidon tarkastamiseen ei ollut kiinnitetty huomiota silloinkaan, kun siilo sijaitsi tullitoimipaikan läheisyydessä;

b) lastattua määrää ei verrattu varastosiilosta vievään alukseen toimitetuksi ilmoitettuun määrään. Esimerkiksi Ipswichissä ei saatu asianmukaisia todisteita tullitarkastajien läsnäolosta viljaterminaalissa tai siltavaaoilla lastaustoiminnan aikana. Tässä viljaterminaalissa vilja kuljetetaan ja siirretään paikasta toiseen siltavaaian kautta. Tämän vuoksi punnituslipukkeita oli periaatteessa mahdollista hankkia ja esittää viennin yhteydessä ainoastaan siirtämällä viljaa siilon sisällä paikasta toiseen;

c) yleisesti ottaen olisi ollut tarpeen tehdä tarkempia fyysisiä tarkastuksia vientiin lastatun viljan alkuperään, määrään ja kuvaukseen liittyvän toiminnan ja niihin liittyvien toimien osalta. Lisäksi vientivalvontaan asetettujen varastojen olemassaolo olisi ollut tarpeen tarkistaa oikeaan aikaan.

Rouenin ja Dunkerquen satamat/Ranska

4.6. Rouenin sataman viljasiilot ovat yksi yhteisön suurimmista viljan vientiin tarkoitetuista varasto- ja tullivarastointiyksiköistä. Näissä siiloissa säilytetään suuria vapaiden markkinoiden, interventio- ja ennakolta rahoitetun viljan varastoja lastattavaksi suoraan valtamerialuksiin. On erityisen tärkeää voida erottaa vapaiden markkinoiden varastot interventiovarastoista, joille tavanomaisesti ei myönnetä lainkaan vientitukea tai sitä myönnetään alennettuna.

4.7. Fyysistä varastointipaikkaa ei ollut kuitenkaan eritelty siilotasoa tarkemmin sen paremmin interventiovarastojen kuin vapaiden markkinoiden varastojenkaan osalta. Jokaisessa siiloyksikössä on suuri määrä "soluja", joista jokaiseen mahtuu 4 000 tonnista 6 000 tonniin viljaa. Näitä "soluja" käytetään vaihtovuoroisesti vapaiden markkinoiden viljan ja interventioviljan varastointiin varastointitarpeiden mukaisesti ja varaston valvonnassa ne ovat tiettyjen varastojen paikallistamiseen käytettyjä varastoyksikköjä. Koska eri asemassa olevien varastojen tarkkaa sijaintia ei ilmoiteta solukohtaisesti varastokirjanpidossa, on luotettava paikallisten siilovalvojien tietoon. Tässä tilanteessa ei voida riittävästi valvoa, ettei vientitukea saavaa viljaa korvata saman- tai alemman laatuisella interventioviljalla (ks. 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettu komission asetus (ETY) N:o 1776/92). Dunkerquen siiloissa havaittiin samankaltainen tilanne.

Andalusia/Espanja

4.8. Andalusian alueella suoritetut tarkastukset tutkittiin yhden edustavan ennakkorahoitusjärjestelmän piiriin kuuluvan edunsaajan osalta. Tarkastuksiin liittyi kaksi vaihetta:

a) vastuussa olevan tullitoimipaikan nimeäminen; ja

b) tarkastuskäyntien järjestäminen eri tiloihin ilmoitetun varaston olemassaolon tarkistamiseksi.

4.9. Näiden järjestelyjen täytäntöön panemista koskevat viivästymiset estivät tarkastuskäyntien toteuttamisen ajallaan, koska edunsaajan tekemän ilmoituksen aikomuksestaan asettaa vilja valvontaan ja ennakkorahoitusmenettelyn alkamispäivän välinen aika on lyhyt. Tämän vuoksi käynnit tapahtuivat liian myöhään, jotta paikalliset viranomaiset olisivat voineet tarkastaa, että ilmoitettu varasto on olemassa ennakkorahoitusilmoituksen jättämisajankohtana.

4.10. Tämä edunsaaja sai ennakkovahvistustodistuksen 29 000 tonnin durumvehnästä valmistetun karkean jauhon vientiin erityisellä vientituella, jonka määrä oli 210 ecua tonnilta. Tämä syyskuussa 1992 vahvistettu määrä oli noin 70 ecua tonnilta suurempi kuin keskimääräinen vientituen määrä tälle tuotteelle vuoden 1993 aikana. Kyseinen edunsaaja "vahvisti ennakolta" edellä mainitun määrän 4. syyskuuta 1992 ja asetti 25 637 tonnia ennakkorahoitusvalvontaan (9) ennakkovahvistustodistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä. Vaikka tämä ei ollut asetuksen vastaista, tällaisissa olosuhteissa nämä toimet olisi pitänyt valita tarkastettaviksi riskinarviointiperusteiden nojalla. Samoin kuin kaikkien muiden tämän edunsaajan vuonna 1993 jättämien ennakkorahoitusta koskevien ilmoitusten suhteen ennakkorahoituksen piiriin kuuluvissa varastoissa ei kuitenkaan tehty fyysisiä tarkastuksia ennen vientiä, ja vuosina 1992 ja 1994 tehtiin ainoastaan yksi fyysinen tarkastus. Kyseiset vientituen määrät (noin 5,4 miljoonaa ecua) huomioon ottaen valvonnan taso oli riittämätön.

4.11. Lokakuussa 1995 tilintarkastustuomioistuin toimitti Espanjan viranomaisille kirjeen saman viejän luona toimitetun tarkastuksen yhteydessä tehdyistä seuraavista havainnoista:

a) ennakolta rahoitettavaksi ilmoitetun durumvehnän määrän ja viejän samalta ajalta olevissa kaupalliseen varastokirjanpitoon kirjatun määrän välinen ero on noin 385 tonnia;

b) ennakkorahoitusjärjestelmään aiemmin asetettu varasto oli korvattu yli 5 000 tonnilla vapailta markkinoilta lähtöisin olevaa durumvehnää ja tavallista vehnää ilman tarvittavaa toimivaltaisten viranomaisten lupaa.

Espanjan kansallisilta viranomaisilta ei ole toistaiseksi saatu vastausta.

Yhteenveto huomautuksista

4.12. Tärkeissä vientiyksiköissä suoritettavien fyysisten tarkastusten valikoivassa tarkastuksessa paljastui vakavia puutteita valvonnan järjestämisen sekä vietävien tavaroiden alkuperän ja määrän tarkastamisessa käytettävien menetelmien osalta (ks. kohdat 4.1-4.11).

5. YRITYSTEN KAUPALLISTEN ASIAKIRJOJEN TARKASTAMINEN

Yleistä

5.1. Erityiskertomuksessaan n:o 7/93 säännönvastaisuuksien ja petosten valvonnasta maatalousalalla tilintarkastustuomioistuin arvosteli asetuksen (ETY) N:o 4045/89 täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Tässä tarkastuksessa havaittiin, että useat erityiskertomuksessa mainitut puutteet ovat edelleen olemassa.

Tarkastustoimien yhteensovittaminen

5.2. Yritysten kotipaikassa ja muissa jäsenvaltioissa sijaitsevissa tytäryhtiöissä tehtyjen tarkastusten yhteensovittamisen puute heikentää tämän toiminnan tehokkuutta. Tytäryhtiöissä tehtyjen tarkastusten ala on väistämättä rajallinen, koska niissä ei voida kattaa kaikkia yhtiöidenvälisten toimien näkökohtia. Kun on kyse monimutkaisista monikansallisen konsernin sisäisistä toimista, asianomaisten kansallisten elinten olisi suunniteltava ja toteutettava tarkastukset yhteisesti käyttäen asianmukaisia yhteensovittamisvälineitä, esimerkiksi asetuksen (ETY) N:o 4045/89 7 artiklassa tarkoitettuja välineitä tietojen toimittamisen osalta. Kyseiset tarkastuselimet (Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat kuitenkin käyttäneet tätä artiklaa hyväkseen hyvin vähän.

Erityiset vaikeudet, jotka liittyvät vientitukea saavien tuotteiden oikeiden määrien toteamiseen

5.3. Tarkastettaessa Alankomaihin sijoittautuneelle tärkeälle edunsaajalle maksettua vientitukea viljan viennistä entiseen Neuvostoliittoon havaittiin, että ostajalle oli toistuvasti myönnetty hyvityksiä lähetyksen painoon liittyvien puutteiden vuoksi, jotka väitettiin havaitun purkaussatamassa. Näiden erojen määrä vaihteli 0,5 prosentista 1,0 prosenttiin kauppalaskuun merkityistä ja vientituen osalta ilmoitetuista määristä. Vaikka puuttuva määrä alusta kohden oli suhteellisen pieni, lähes jokaiseen lähetykseen liittyi hyvitysvaatimus. Viejä maksoi kiistoitta kaikki vaatimukset täysimääräisinä. Viejä oli päättänyt ottaa tämän kannan hyvän asiakassuhteen säilyttämiseksi eikä sen vuoksi, että toimituksissa olisi todella ollut puutteita. Vientitukea - joka maksetaan painon mukaan - ei kuitenkaan ollut tarkistettu näiden asiakirjoista ilmenevien puutteiden osalta. Tämä viljan vientiä entisen Neuvostoliiton alueille koskeva erityispiirre havaittiin Alankomaiden lisäksi myös Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa.

5.4. Jäsenvaltioiden viranomaiset saattoivat ongelman komission tietoon. Huhtikuun 7 päivänä 1993 päivätyssä vastauksessaan komissio antoi tiedoksi, että jos painoeroja syntyy, vientitukea maksetaan ainoastaan sille määrälle, joka saapuu määränpään markkinoille, jollei eroja voida selittää luonnollisilla syillä. Varsinainen ongelma koski kuitenkin kantaa vientituen takaisin perimiseen viejien puuttuvien painomäärien vuoksi myöntämien hyvitysten perusteella. Valitettavasti tästä asiasta ei annettu selkeitä suuntaviivoja eikä siitä seurannut mitään toimenpiteitä. Komission olisi pitänyt toimia määrätietoisemmin sen määrittämiseksi, mikä vaikutus näillä hyvityksillä on vientitukeen, ja sen varmistamiseksi, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön oikea ja yhdenmukainen menetelmä kaiken liikaa maksetun vientituen takaisin perimiseksi.

Yhteenveto huomautuksista

5.5. Loppupäätelmänään tilintarkastustuomioistuin toteaa, että:

(a) jäsenvaltioiden on tarpeen ottaa käyttöön yhteinen tarkastusmenetelmä toimiessaan monikansallisten edunsaajien kanssa (ks. kohta 5.2);

(b) painoltaan puutteellisia lähetyksiä koskevien hyvitysten ongelmaa ei ole ratkaistu tyydyttävästi eikä asiassa ole toteutettu jatkotoimia (ks. kohdat 5.3-5.4).

6. ERITYISET TUONTIJÄRJESTELMÄT TUOTAESSA MAISSIA JA DURRAA ESPANJAAN JA PORTUGALIIN

Yleistä

6.1. Yhteisön ja Yhdysvaltojen välisen kauppakiistan, joka syntyi yhteisön laajennuttua Espanjan ja Portugalin liittymisen vuoksi, ratkaisemiseksi 30 päivänä tammikuuta 1987 tehdyssä neuvoston päätöksessä 87/224/ETY hyväksyttiin Euroopan talousyhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus GATT-sopimuksen XXIV.6 artiklan nojalla neuvottelujen lopputuloksesta. Tämän sopimuksen nojalla yhteisö sitoutui takaamaan, että Espanjaan tuodaan vuosittain vähintään 2 miljoonaa tonnia maissia ja 300 000 tonnia durraa. Tämä sitoumus koski vuodesta 1987 vuoteen 1990 kestävää ajanjaksoa, mutta koska sitoumusta pidettiin asianmukaisena, sen voimassaoloa on jatkettu vuodeksi kerrallaan vuodesta 1990 alkaen. Sopimuksen mukaan näitä kokonaiskiintiöitä supistetaan vuoden aikana tuotavia tiettyjä viljankorvikkeita vastaavilla määrillä. Interventioelin voi ostaa viljaa suoraan maailmanmarkkinoilta tai kaupalliset toimijat voivat tuoda sitä alennetuin tuontimaksuin, jotka lasketaan kiinteämääräisesti tai tarjouskilpailun perusteella. Tuonnin ovat lähes kokonaan hoitaneet kaupalliset toimijat tarjouskilpailumenettelyä käyttäen.

6.2. Yhteisö on hyväksynyt (neuvoston päätös 93/355/ETY) 500 000 tonnin suuruisen vuotuisen maissin tuontikiintiön avaamisen myös Portugaliin samanlaisin edellytyksin markkinointivuodesta 1993-1994 alkaen. Tässä järjestelmässä ei määrätä tuotujen viljankorvikkeiden hyvittämisestä.

6.3. Perustavanlaatuinen edellytys näiden erityisjärjestelmien toiminnalle on se, että tuonti ei saisi aiheuttaa häiriötä kotimaan eikä yhteisön viljamarkkinoilla. Komissio ehdottaa hallintokomitean (ks. kohta 2.4) hyväksyttäväksi maksunalennuksen enimmäismäärän, joka on aina suurempi kuin interventiohinta. Tilintarkastustuomioistuin yritti tarkastaa, kuinka maksunalennuksen enimmäismäärä oli määritetty valikoiduissa tarjouskilpailuissa, joissa lopullisesti myönnetty alennus oli merkittävästi suurempi kuin komission alun perin laskema alennus. Asiakirjoja, joista käyvät ilmi hallintokomitean käyttämät arviointiperusteet, pyydettiin nähtäville, mutta niitä ei voitu esittää. Tämän vuoksi komitean käyttämiä arviointiperusteita ei ollut mahdollista tarkastaa.

6.4. Vastuu järjestelmän keskushallinnosta on komissiolla, joka pyrkii saamaan tavoitekiintiön täyteen kunkin vuoden lopulla. Komissiolla on ollut käytännön ongelmia Espanjan järjestelmän hoidossa, koska Espanjan viranomaisten toimittamat maissin ja durran tuontia koskevat tuontitiedot ovat epätarkat. Nämä ongelmat ovat seurausta siitä, että tarjouskilpailun avaamiseen tarvittavat määrät perustuvat kulloisinkiin arvioihin jäljellä olevasta tuontimäärästä. Espanjan viranomaisten tilintarkastustuomioistuimelle esittämien näitä viljoja vuosina 1992-1994 koskevien tuontilukujen ja niiden määrien, jotka oli aiemmin toimitettu komissiolle ja jotka olivat komission toiminnan perustana, välillä oli huomattavia eroja. Lisäksi tietojen toimittamisessa oli tapahtunut viivästymisiä. Esimerkiksi vuoden 1993 tammi- ja huhtikuun välistä ajanjaksoa koskevat tiedot lähetettiin komissiolle 1. lokakuuta 1993 ja vuoden 1993 heinä- ja syyskuun välistä ajanjaksoa koskevat tiedot 3. helmikuuta 1994.

6.5. Toinen ongelma-alue koskee tiettyjen viljankorvikkeiden korvaamista (maissigluteenin, panimoteollisuuden viljan ja sitrushedelmien hedelmälihan) yleisen sitoumuksen perusteella. Nämä tuotteet kattoivat vuonna 1993 noin 30 prosenttia ja vuonna 1994 noin 40 prosenttia viljakiintiöstä. Maissin ja durran osalta toimitettujen tuontitietojen tavoin korvikkeista kerättyjen ja toimitettujen tietojen havaittiin olevan virheellisiä ja korjailtuja.

6.6. Nykyiseen kuukausittaisten tuontitietojen käyttöön perustuvaan järjestelmään sisältyy suuri virheiden ja epätarkkuuksien riski. On vakava puute järjestelmässä, että tuontitietojen korjaamisesta johtuvien viivästymisten vuoksi kansallisilta viranomaisilta ei ole saatavissa lopullisia määriä ennen tietyn vuotuisen toiminnan päättymistä.

6.7. Luotettavampi menetelmä olisi sellainen, joka perustuisi kussakin yksittäisessä tarjouskilpailumenettelyssä käytetyissä erityisissä tuontilisensseissä esitettyihin myönnettyihin määriin. Nämä määrät kuvaavat todellista tuontia ja tulli tarkastaa ne. Lisenssien lukumäärä on valvottavissa, koska tavanomaisesti ainoastaan noin 10 tuontiyhtiötä harjoittaa tällaista kauppaa. Lisäksi tällä tavoin saadut määrät voidaan tuontilisenssien avulla yhdistää tiettyyn komission avaamaan tarjouskilpailuun. Tuotuja viljankorvikkeita koskevien tietojen osalta kauppaa koskevien tilastotietojen käyttö olisi edelleenkin tarpeen, koska näille tuotteille ei ole lisenssijärjestelmää. Kaiken kaikkiaan ehdotetun menetelmän avulla kuitenkin parannettaisiin tietojen luotettavuutta ja niiden antamista ajallaan.

Suorat ostot maailmanmarkkinoilta

6.8. Poikkeus Espanjassa sovellettavasta käytännöstä, jonka mukaisesti komissio vahvistaa maksunalennuksen enimmäismäärän, oli neuvostossa Portugalin kanssa joulukuussa 1993 tehty kompromissi (10), jonka nojalla INGA:n, Portugalin interventioelimen, suoraan maailmanmarkkinoilta ostamat 250 000 tonnia maissia sallittiin myytävän kotimarkkinoilla interventiohintaan. Vuosien 1994 ja 1995 aikana INGA osti suoraan maailmanmarkkinoilta puolet Portugalin maissin tuontikiintiöstä, joka oli yhteensä 500 000 tonnia. Näitä ostoja pidettiin interventiotoimenpiteinä ja niistä aiheutuneet menot rahoitettiin yhteisön varoista. Kyseiset tuodut määrät myydään Portugalin markkinoilla voimassa olevaan interventiohintaan, joka on huomattavasti alempi kuin vapaiden markkinoiden hinta. INGA maksaa alennetun tuontimaksun. Tästä aiheutuu hyötyä Portugalin rehunjalostajille ja muille kaupallisille toimijoille (samalla maissin tuottajat tosin joutuvat huonompaan asemaan), koska tuontimaksun vaikutus siirtyy tuojilta yhteisön talousarvioon ja koska maissia myydään interventiohintaan. Tämän käytännön myötä kolmansista maista tuleva maissi voidaan saattaa Portugalin markkinoille interventiohintaan ja siten näin tuodut määrät saavat hintaetua vastaaviin yhteisön tavaroihin verrattuna.

6.9. Yhteisön rahoituskustannuksista vuodelta 1994 on laadittu arvio. Keskimääräisistä ostomenoista, 119,8 ecua tonnilta, ja keskimääräisistä myyntituloista, 82,4 ecua tonnilta, aiheutui toimintatappiota 37,4 ecua tonnilta. Vuotuisen 250 000 tonnin suuruisen kiintiön osalta tappion määrä on noin 9,3 miljoonaa ecua, tuontimaksu mukaan lukien. Tämä toiminta-alijäämä aiheutuu ensisijaisesti siitä, että toisaalta INGA vastaa tuontimaksun menoista ja toisaalta maissia myydään alhaiseen interventiohintaan.

Yhteenveto huomautuksista

6.10. Loppupäätelmänään tilintarkastustuomioistuin toteaa, että:

a) tilintarkastustuomioistuin ei ole voinut tarkastaa myönnettävän maksunalennuksen enimmäismäärän määrittämisessä käytettyjä arviointiperusteita, koska niihin liittyviä asiakirjoja ei ole ollut saatavilla (ks. kohta 6.3);

b) komissiolle GATT-sopimuksen hallinnoimiseksi toimitettujen tuontitietojen epätarkkuus ja viivästymiset niiden toimittamisessa ovat aiheuttaneet vakavia vaikeuksia tämän järjestelmän hoidossa (ks. kohdat 6.4-6.7);

c) suoraan maailmanmarkkinoilta ostetusta, mutta interventiohintaan Portugalin markkinoilla myydystä tuontimaissista on aiheutunut talousarvioon ylimääräisiä menoja, mikä on ristiriidassa moitteettoman varainhoidon periaatteiden kanssa (ks. kohdat 6.8-6.9).

7. VILJAN HANKINTA POSEIMA-JÄRJESTELMÄN MUKAISESTI

Yleistä

7.1. POSEI (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma) -tukiohjelmat on tarkoitettu helpottamaan tiettyjen maataloustuotteiden hankinnan osalta tiettyjen syrjäisten, saaristoasemassa olevien alueiden poikkeuksellista maantieteellistä asemaa (11).

Ennakkoarvio hankintamäärästä

7.2. Neuvoston perusasetuksen (ETY) N:o 1600/92 (12) mukaisesti ennakkoarvio kulutukseen ja jalostukseen tarvittavien maataloustuotteiden hankintamäärästä määritetään vuosittain kullekin tukikelpoiselle tuotteelle. Näissä määrällisissä rajoissa tuotteita voidaan tuoda kyseiselle alueelle tuontimaksuitta (kolmansista maista peräisin olevat tuotteet) tai sellaisella tuella, jolla saavutetaan sama hintaetu (yhteisön tuotteet).

7.3. Viljaa hankittiin Azoreille ensimmäisenä toimintavuonna (1992-1993) 150 000 tonnia - tästä määrästä sovittiin uudelleen vuosiksi 1993-1994 ja 1994-1995. Komissio ei kuitenkaan voinut toimittaa asiakirjoja, joista olisi käynyt ilmi, kuinka alkuperäiseen määrään päädyttiin ja kuinka se hyväksyttiin.

Tuen ja vientituen määrien välinen yhteys

7.4. Lähes koko Azoreille laivatun viljan hankintamäärä oli lähtöisin yhteisöstä (pääosin rehuksi tarkoitettua maissia Ranskasta). Tuen määrä on tavallisesti yhtä suuri kuin tukitodistusten myöntämisajankohtana voimassa oleva samoja tuotteita koskeva vientituen määrä. Tämän järjestelmän vuoksi:

a) tuen määrät ovat vaihdelleet kuukausittain;

b) tuen määrät laskivat vakaasti vuodesta 1992 vuoteen 1994 ja vielä merkittävämmin markkinointivuonna 1995-1996 viljan vientituen määrien alenemisen vuoksi (13); ottaen huomioon tämän tuen ja vientituen välisen yhteyden POSEI-järjestelmän erityisedellytyksistä riippumattomat tekijät vaikuttavat väistämättä määräävästi tuen määriin.

Tämä tuen määrien epävakaus ei myötävaikuta niiden POSEIMA-hankintajärjestelmille asetettujen tavoitteiden toteutumiseen, joilla pyritään korjaamaan alueen tiettyjä rakenteellisia pitkän aikavälin epäkohtia. Yleisellä tasolla tuoteperusteisen tuen käyttäminen on ollut epäasianmukaista, ja se on johtanut unionin varojen tehottomaan käyttöön.

7.5. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että maissille lokakuussa 1993 vahvistetun tuen määrän (105 ecua tonnilta) ja samana kuukautena voimassa olleen vientituen (35 ecua tonnilta) välillä oli eroa. Tuen määrää ei alennettu vientituen määrän mukaisesti ennen kuin kuukautta myöhemmin (43 ecuun tonnilta). Komissio selitti, että lokakuussa 1993 voimassa ollut tuen määrä oli ollut korkeampi kuin niissä olosuhteissa oli välttämättä tarpeen. Lokakuun määrän olisi itse asiassa pitänyt olla suurin piirtein yhtä suuri kuin marraskuussa sovellettu tuen määrä, 43 ecua tonnilta, ja se oli siten 62 ecua tonnilta liian suuri. Lokakuun tukitodistuksien nojalla tuotu määrä oli 42 660 tonnia POSEIMA-järjestelmässä ja 34 427 tonnia POSEIDOM-järjestelmässä (Ranskan merentakaiset departementit). Tästä liiallisesta tuen määrästä aiheutui menoja yhteisön talousarvioon POSEIMAn osalta arviolta 2,6 miljoonan ecua ja POSEIDOMin osalta arviolta 2,1 miljoonaa ecua. Parempi menetelmä POSEI-alueiden hankintaa koskevien epäkohtien korjaamiseksi voisi olla unionin manneralueen ja näiden alueiden välisen kaupan käymisestä aiheutuneiden ylimääräisten kuljetuskustannuksien korvaamiseksi laskettava vuotuinen tuki.

Hyödyn siirtäminen lopullisille käyttäjille

7.6. Tuesta aiheutuvan hyödyn siirtäminen lopullisille käyttäjille on hankintajärjestelmien tärkeä edellytys. Yhteistä kaikille POSEI-järjestelmille on, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuesta saatavan hyödyn siirtämiseksi edelleen, ja maksettujen tukien perimiseksi takaisin, jos hyötyä ei ole siirretty. Tarkastuskäyntien piiriin kuuluneiden tuonti- ja jalostusyhtiöiden kirjanpidosta ei kuitenkaan käy selkeästi ilmi, missä määrin hyöty on siirretty edelleen. Myyntihintaa laskettaessa tuen määrä vähennetään, mutta tämä vähennys voidaan saada takaisin voittomarginaaleissa.

7.7. Pääasiallisen azorilaisen tuojan vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana toteuttamissa tuodun viljan myyntiä koskevissa 21 valitussa toimessa bruttomääräinen voittomarginaali (eli nettotuontihinnan - tuen vähentämisen jälkeen - ja laskutetun myyntihinnan välinen prosentuaalinen ero) vaihteli 12,1 prosentin ja 41,7 prosentin välillä sellaisen myynnin osalta, jossa suuri asiakas hoiti omat varastointikustannuksensa, ja 29,3 prosentin ja 81,8 prosentin välillä muiden asiakkaiden osalta. Näiden prosentuaalisten osuuksien suuri vaihtelu selittyy osittain tuen määrän vaihteluilla. Tuen määrän ollessa suhteellisen suuri verrattuna ostohintaan ensimmäisellä myyjällä Azoreilla on mahdollisuus saada suurempi voitto myyntihintaansa muuttamatta. Yleensä tuesta aiheutuvan hyödyn siirtäminen ei näin ollen ole avointa tuojien harjoittamassa viljan myynnissä, ja tämä hyöty siirretään ainoastaan osittain myyntihintoihin. Ottaen huomioon tämän pääasiallisen tuojan määräävä markkina-asema, alueellisten viranomaisten aktiivisen tarkastuksen ja valvonnan puute on huomattava.

Saarten välisistä kuljetuksista aiheutuvat kustannukset

7.8. Nykyisessä tukijärjestelmässä ei oteta huomioon saarten välisistä kuljetuksista aiheutuvia kustannuksia toimitettaessa viljaa Azorien saariryhmän pienemmille saarille, joilla ei ole suoran irtotavaratuonnin käsittelyyn tarvittavia satamalaitteita ja -tiloja. Vaikka komission asetuksen (ETY) N:o 1727/92 (14) 1 artiklassa säädetään viljan hankintamäärien jaottelusta yksittäisille Azorien saarille, paikallisia ongelmia havaittiin saarten välisessä jakelupalvelussa ja toimitusmaksuissa. Tukijärjestelmä, johon sisältyisi saarten välisistä kuljetuksista aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitettu osa, olisi selkeästi tyydyttävämpi.

Yhteenveto huomautuksista

7.9. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että:

a) vientituen käyttämisestä tuen määrien määrittämisen perustana on aiheutunut suuria vaihteluita tukimaksuihin ja vuodesta 1995 alkaen viljalle myönnetty tuki on lähes kadonnut (ks. kohdat 7.4-7.5);

b) valvonta oli riittämätöntä sen varmistamiseksi, että hintaetu siirretään lopullisille käyttäjille, ja sen myötä tiettyjen viljantuojien oli mahdollista saada suuria voittoja (ks. kohdat 7.6-7.7).

c) tuoteperusteisen tuen käyttäminen ei näyttäisi olevan hyvä perusta POSEIMA-alueiden maantieteellisten ja muiden epäkohtien lieventämiseksi tarkoitetun avun myöntämiselle - erityisesti huomioon ottaen kustannukset, joita saarten välisistä kuljetuksista aiheutuu niille pienille Azorien saarille, joilla ei ole asianmukaisia satamalaitteita ja -tiloja (ks. kohta 7.8).

8. YLEISET LOPPUPÄÄTELMÄT

8.1. Tarkastushavaintojen perusteella tilintarkastustuomioistuin päättelee, että:

a) koska komissio on jättänyt 25 vuoden aikana tarkistamatta jalostuskertoimia, jotka ovat ensimmäisen jalostusasteen viljatuotteille maksettavan vientituen perustana, vientitukea on maksettu todellisten tuotantotuottojen oikeuttamaa vientitukea korkeampana (ks. kohdat 2.1-2.7);

b) joidenkin viljakaupan tekijöiden tarkastuksen loppuun saattamisessa oli vaikeuksia, jotka johtuivat osittain siitä, ettei asiakirjoja ollut saatavilla ja toisaalta siitä, että päätöksentekomenettelyjen selvittäminen oli vaikeaa (ks. kohdat 2.4-2.5, 2.7 ja 6.3);

c) maltaita koskevan erityisjärjestelmän mukaisesti maksetun tarkistetun vientituen tarkastamisessa on vakavia valvontaan liittyviä puutteita (ks. kohdat 3.4-3.5);

d) rehuseosten vientituen maksamista koskevia sääntöjä ei ole laadittu riittävän hyvin sen varmistamiseksi, että vientitukea maksetaan ainoastaan tukeen oikeutetun viljapitoisuuden mukaisesti (ks. kohdat 3.6-3.7);

e) jäsenvaltioiden tekemien fyysisten tarkastusten järjestämistä ja toteuttamista on tarpeen parantaa vietävän viljan alkuperän, kuvauksen ja määrän oikeellisuuden varmistamiseksi (ks. kohdat 4.1-4.11);

f) monikansallisten edunsaajien tarkastukset olisi tehtävä yhteisesti (ks. kohta 5.2);

g) maissia ja durraa Espanjaan tuotaessa sovellettavaa erityistä tuontisopimusta täytäntöön pantaessa sitoumuksen hallinnon perustana olevien tuontitietojen laatua on tarpeen parantaa merkittävästi (ks. kohdat 6.4-6.7);

h) tuontimaissin myynnistä interventiohintaan Portugalin markkinoilla aiheutuneet ylimääräiset talousarviomenot eivät ole perusteltuja (ks. kohdat 6.8-6.9);

i) POSEIMA-tukijärjestelmän mukaisesti harjoitetussa viljan hankinnassa on useita vakavia puutteita, erityisesti tuen määrän ja vientituen määrän sitomisessa toisiinsa (myös muissa POSEI-järjestelmissä). POSEI-alueiden hankintaa koskevia epäkohtia voitaisiin ehkä korjata myöntämällä vuotuista tukea, joka lasketaan näiden alueiden ja unionin manneralueen välisistä kuljetuksista aiheutuvien ylimääräisten kustannusten hyvittämiseksi (ks. kohdat 7.4-7.8).

Tilintarkastustuomioistuin on hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 10. huhtikuuta 1997 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Bernhard FRIEDMANN

presidentti

TAULUKKO 1

>TAULUKON PAIKKA>

(1) EYVL N:o C 133, 31.5.1990.

(2) EYVL N:o C 101, 22.4.1992.

(3) EYVL N:o C 53, 19.2.1994.

(4) EYVL N:o L 42, 16.2.1990.

(5) EYVL N:o L 388, 30.12.1989.

(6) EYVL N:o L 272, 28.9.1991.

(7) EYVL N:o L 53, 28.2.1992.

(8) EYVL N:o L 193, 18.7.1978.

(9) Vientituen maksamiseen ennakolta on olemassa väline, jonka mukaisesti vientituki maksetaan ennen vientiä vakuuksia vastaan ajankohtana, jona vietävät tuotteet (tai raaka-aineet) asetetaan tullivalvontaan varastointia tai jalostusta varten.

(10) EYVL N:o L 83, 26.3.1994, s. 26.

(11) Erityisen syrjäisille alueille tarkoitettuja POSEI-tukiohjelmia on yhteensä kolme:

- POSEICAN: Espanjan Kanariansaarten ohjelma;

- POSEIDOM: Ranskan merentakaisten departementtien ohjelma;

- POSEIMA: Portugalin Azorien ja Madeiran ohjelma.

(12) EYVL N:o L 173, 27.6.1992.

(13) Maissin osalta noin 100 ecusta tonnilta vuonna 1992/1993 noin 70 ecuun tonnilta vuonna 1994/1995 ja tavallisen vehnän osalta noin 73 ecusta tonnilta vuonna 1992/1993 noin 44 ecuun tonnilta vuonna 1994/1995.

(14) EYVL N:o L 179, 1.7.1992.

KOMISSION VASTAUKSET

1. JOHDANTO

1.1 Komissiossa on saatavilla tiedot kullekin viljatuotteelle maksetuista vientituen määristä tärkeimmistä viejämaista tapahtuneen viennin osalta. Ne eivät kuitenkaan ole täydelliset, koska eräiden jäsenvaltioiden maksutoimistot eivät rekisteröi tällaisia tietoja.

2. TUEN MÄÄRÄN VAHVISTAMINEN TIETYILLE ENSIMMÄISEN JALOSTUSASTEEN TUOTTEILLE

2.1 ja 2.8 b) Asetuksessa (ETY) N:o 2849/91 vahvistetut kertoimet osoittavat merkittävää parannusta asetuksessa (ETY) N:o 162/67 oleviin jalostuskertoimiin nähden. Niissä on otettu kiinteämääräisesti huomioon myös sivutuotteet (esim. leseet). Tätä menettelytapaa on noudatettu sen vuoksi, että sivutuotteiden hyödyntäminen vaihtelee huomattavasti ajankohdan mukaan ja eri jäsenvaltioiden välillä.

Jos sivutuotteista saatava hyöty otettaisiin huomioon täsmällisesti, olisi otettava huomioon myös jalostettavan tuotteen hintaerot kunkin jäsenvaltion ja kunkin jalostuslaitoksen maantieteellisen sijainnin mukaan kuljetuskustannusten laskemiseksi. Tällaista lähestymistapaa on erittäin vaikea hallita ja valvoa, ja se johtaisi vääjäämättä kilpailun vääristymiseen sekä huomattaviin kustannuksiin, sillä Brysselistä käsin olisi mahdotonta varmistaa kaiken tällaisen tiedon säännöllinen valvonta.

Kiinteisiin määriin perustuva käytäntö oli ainoa tuensaajien kannalta avoin ja selkeä menettelytapa.

Sivutuotteista saatavan hyödyn osalta on syytä täsmentää, ettei vientitukea myönnetä kaikille sivutuotteille ja että esimerkiksi hienon vehnäjauhon osalta yhteisön toimijoiden saavuttama lievä etu johti vastaavasti jalostuskertoimen laskuun 1,39:stä 1,37:ään. Maailmanmarkkinoilla tästä edusta saattaisi vastaisuudessa olla myös haittaa.

Kertoimien tarkistus

2.4-2.6 Jalostuskertoimien vahvistamista edeltää aina viljan hallintokomitean kuuleminen komission ja kunkin jäsenvaltion kyseisenä ajankohtana käytettävissä olevien tärkeimpien teknisten tietojen perusteella. Tästä syystä komission 4.7.1991 tekemää alkuperäistä ehdotusta ei hyväksytty vaan jalostuskertoimia korotettiin lievästi alkuperäiseen ehdotukseen nähden.

Komission eri ehdotusten väliset erot johtuvat kussakin jäsenvaltioissa tehtyjen tutkimusten tuloksista. Tammikuussa 1991 annetussa ensimmäisessä ehdotuksessa alennettiin asetuksessa (ETY) N:o 162/67 vahvistettuja kertoimia. Tämän ehdotuksen ainoana tavoitteena oli kuulla jäsenvaltioiden ja asianomaisten teollisuuden alojen kannat teknistaloudellisen todellisuuden huomioon ottamiseksi.

Yhteisön jalostusteollisuus on tehokkuudeltaan erittäin vaihtelevaa (vanhanaikaista tai hyvinkin modernia), ja eroavaisuuksia on myös koossa sekä kapasiteetissa. Raaka-aineiden laatu saattaa vaihdella suuresti markkinointivuoden ja alueen mukaan, minkä vuoksi myös tuotossa on suuria eroja. Maltaiden osalta nämä tekijät ovat erityisen merkittävät, sillä maltaiden tuottamiseen käytettävä ohra vaihtelee suuresti.

Hieno vehnäjauho ja durumvehnästä tehty karkea jauho

2.4-2.5 Hienon vehnäjauhon kertoimen vahvistamisesta 1,37:ksi 11.7.1991 annetusta valmisteluasiakirjasta ilmenee, että jäsenvaltioiden ilmoittamissa kertoimissa on suuria eroja (1,32-1,43). Vehnäjauhon suurimmat viejämaat (Ranska, Italia, Espanja, Belgia, Alankomaat), jotka myös ovat tehokkaimpia jalostajia, ilmoittivat kaikki edellä mainittua suurempia kertoimia, minkä vuoksi komissio joutui tarkistamaan ehdotustaan.

On myös syytä korostaa, että Yhdysvallat, joka on maailmanmarkkinoilla EU:n merkittävä kilpailija, käyttää hienon vehnäjauhon osalta samaa kerrointa kuin yhteisö (1,37) ja karkeiden vehnäjauhojen osalta selvästi korkeampaa kerrointa (1,723).

Maltaat

2.6 Viiden kuukauden viiveellä ei ole ollut taloudellisia seurauksia. Uusia kertoimia (1,3 ohramaltaiden ja 1,52 paahdettujen maltaiden osalta) on käytetty maltaiden vientitukiin markkinointivuodesta 1991/92 alkaen.

Komissiolla ei ole käytettävissä tätä asiaa koskevaa vanhaa aineistoa, vaan ainoa maltaan kertoimen tarkistusta koskeva asiakirja on viljoja koskeva viikkokatsaus ("Cereals") n:o 6 (9.-13.9.1991).

2.7 Komissio sai Euromaltilta heinäkuussa 1991 virallisen ilmoituksen, jossa ehdotettiin kertoimen 1,33 uudelleen vahvistamista. Useimmat jäsenvaltiot tukivat Euromaltin ehdotusta.

Tiettyjen uudenaikaisten ja hyvin sijoittuneiden mallastamojen parempi tuotto on mahdollinen olettamus, mutta toisaalta olisi tiedettävä, kuinka edustavia nämä mallastamot ovat ja minkälaisessa mittakaavassa ne toimivat. Komissio olisi kiitollinen, jos tilintarkastustuomioistuin voisi toimittaa sille tätä asiaa koskevia tarkistettuja tietoja.

Yhteenveto huomautuksista

2.8 a) ja b) Vuonna 1967 vahvistetut jalostuskertoimet oli tarkoitettu ensisijaisesti teknisiksi ohjeiksi. Yhteisön jalostusteollisuudessa vuodesta 1967 alkaen tapahtuneen kehityksen sekä rehujen (ja näin ollen myös sivutuotteiden) kasvaneen kysynnän vuoksi komissio aloitti jalostuskertoimien tarkistuksen. Hienon vehnäjauhon, durumvehnästä tehdyn karkean jauhon sekä maltaiden jalostuskerrointen tarkistuksen osalta antamassaan vastauksessa komissio pyrki selvittämään tarkistukseen vaikuttaneita monitahoisia taustatekijöitä.

Kaikkiin tuotteisiin sovelletaan yhtenäistä kiinteää kerrointa, koska kunkin jalostajan ja tuotteen mukaan tapahtuva erittely olisi erittäin työlästä, ja sen valvonnasta aiheutuvat kustannukset ylittäisivät siitä saatavan hyödyn. Yhtenäinen kiinteä määrä on tietysti vain arvio keskimääräisestä tuotosta eikä sitä voida säädellä kovin lyhyin aikavälein.

c) Komission ensimmäistä ehdotusta mukautettiin jäsenvaltioiden hallintokomiteassa toimittamien tietojen perusteella siten, että teknisten asiantuntijoiden yhteisymmärrys voitiin saavuttaa. Komissio on toimittanut tilintarkastustuomioistuimelle kaikki sillä käytettävissä olevat tiedot.

3. MALTAIDEN JA REHUSEOSTEN VIENTITUKI

Tarkistusjärjestelmän valvonta

3.4-3.5 Komissio vahvistaa, että mallasohran tai varastoissa olevien maltaiden vientituen tarkistus (asetus (ETY) N:o 1680/78) koskee ainoastaan vanhan sadon tuotteita. Uuden sadon maltaiden käyttäminen vanhan sijaan on mahdollista vain silloin, kun sovelletaan ennakkorahoituksen osalta vastaavuudesta annettuja säännöksiä. Tässä tapauksessa on kuitenkin sovellettava uudelle sadolle vahvistettua kerrointa.

Rehuseokset

3.6-3.7 Komissio vahvistaa, että:

a) rehuseoksia koskeva vientituki myönnetään tuotteen tosiasiallisen viljapitoisuuden mukaan. Viljatuotteiksi luokiteltavat tuotteet määritellään selkeästi seuraavien asetusten alaviitteissä:

- maataloustuotteiden nimikkeistöstä vientitukia varten annettu asetus 3846/87, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella 2230/96

- kuukausittaiset asetukset viljapohjaisten rehuseosten vientituen vahvistamisesta

b) kyseessä olevien viljatuotteiden määritelmät annetaan harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän selittävissä huomautuksissa.

Tilintarkastustuomioistuin viittaa 3.6 kohdassa yksittäiseen tapaukseen, jossa vientitukea myönnettiin erityisesti tariffinimikkeeseen 2302 kuuluvia leseitä sisältävälle rehuseokselle. Komission mielestä tällainen seos ei voi kuulua vientitukea saavien tuotteiden nimikkeistöön, koska kyseinen viljatuote kuuluu nimikkeeseen 1104. Tätä nimikettä koskevassa selittävässä huomautuksessa suljetaan kuitenkin pois nimikkeeseen 2302 kuuluvat jätetuotteet.

Yhdistyn nimikkeistön tulkinnassa näyttää olevan jonkin verran hankaluuksia, ja komissio aikoo tarkastella tätä kysymystä tarkemmin.

Yhteenveto huomautuksista

3.8 Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset:

a) Vientitukivaatimusten tarkistamisessa havaittujen mahdollisten virheiden taloudellisia seurauksia arvioidaan tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä.

b) Komission mielestä asetuksissa määritellään selkeästi tuotteet, joille voidaan myöntää vientitukea. Komissio selventää kuitenkin jäsenvaltioiden kanssa tulkinnassa mahdollisesti ilmenevät vaikeudet.

4. VILJALLE VIENNIN YHTEYDESSÄ TEHTÄVIEN FYYSISTEN TARKASTUSTEN LAATU

4.2-4.11 Tilintarkastustuomioistuimen havaintoja on tarkasteltu mielenkiinnolla. Ne vastaavat komission EMOTR:n tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen liittyvän valvontaohjelman yhteydessä tekemiä havaintoja. Ohjelman tavoitteena on asetuksen (ETY) N:o 386/90 täytäntöönpano (fyysinen valvonta) sekä tullivalvontaan perustuva ennakkorahoitusjärjestelmien (varastointi sekä jalostus) hallinto ja valvonta.

Näiden havaintojen perusteella tehdään parhaillaan aloitteita vienti-ilmoituksen jättöpaikkaa koskevan lainsäädännön tiukentamiseksi. Kaupan mekanismeja käsittelevässä asiantuntijaryhmissä käydään parhaillaan keskusteluja vientitukea koskevan horisontaalisen asetuksen (asetus (ETY) N:o 3665/87) kodifioinnista laadittavasta luonnoksesta.

Komissio esittää rahoituksellisia seuraamuksia Alankomaille (4.2-4.4) ja Ranskalle (4.6-4.7) varainhoitovuosina 1993 ja 1994 toteutetun viljojen ennakkorahoituksen osalta. Ennakkorahoitusta koskevaa tiedustelua jatketaan edelleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa (4.5) sekä Espanjassa (4.8-4.10).

5. YRITYSTEN KAUPALLISETN ASIAKIRJOJEN TARKISTAMINEN

Tarkastustoimien yhteensovittaminen

5.2 Komissio on täysin samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa monikansallisissa yrityksissä tehtävien tarkastusten yhteensovittamisen tarpeesta. Tarkastukset olisi tehtävä jäsenvaltioiden tarkastusyksiköiden vastavuoroisena yhteistyönä, jotta voitaisiin suorittaa yritysten toiminnan eri vaiheisiin kohdistuvia tarkastuksia erityisesti silloin, kun kauppaa harjoitetaan ilman alueellisia rajoituksia. Tämä koskee etenkin viljojen vientiä.

Komissio korostaa vastavuoroisen avun tärkeyttä ja sen lisäämistä kaikilla jäsenvaltioihin suuntautuvilla käynneillään sekä tilikauden päättymisen jälkeen suoritettua tilintarkastusta käsittelevän työryhmän kokouksissa. Kaikille jäsenvaltioille on ehdotettu konkreettisia järjestelyjä. Niiden vaikutusten arvioinnin suorittaa komissio.

Erityiset vaikeudet oikeiden määrien toteamisessa vientituen maksamisen yhteydessä

5.3-5.4 Tilintarkastustuomioistuimen entisiin neuvostotasavaltoihin tapahtuvaa viljanvientiä koskevien huomautusten osalta komissio katsoo antaneensa 7. huhtikuuta 1993 päivätyssä kirjeessään selkeät ohjeet jäsenvaltioille. Jäsenvaltioita kehotettiin myös kiinnittämään erityistä huomiota tähän toimintaan asetuksen 4045/89 mukaisten tarkastusten yhteydessä. Tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä komissio vaati tämän alueen valvontaa ja kerää parhaillaan jäsenvaltioiden tekemien tarkastusten tuloksia.

5.5 Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset:

a) Komissio on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on tarpeen ottaa käyttöön yhteinen tarkastusmenetelmä niiden toimiessa monikansallisten edunsaajien kanssa. Asiaa valmistellaan asetusta 4045/89 käsittelevässä työryhmässä.

b) Komissio antoi mielestään selkeät ohjeet 7. huhtikuuta 1993 päivätyssä kirjeessään. Komissio kerää parhaillaan jäsenvaltioiden tällä alalla tekemien tarkastusten tuloksia.

6. ERITYISET TUONTIJÄRJESTELMÄT TUOTAESSA MAISSIA JA DURRAA ESPANJAAN JA PORTUGALIIN

USA:n ja EY:n välinen Espanjaan toimitettavaa maissia ja durraa koskeva sopimus

6.3-6.7 Kiintiön hallinnoinnissa komissio tavoitteena on noudattaa Espanjan markkinahintoja ja tuotantoalueella vähintään interventiohintaa sekä yhteisön sisäisiä kauppavirtoja. Sen on lisäksi noudatettava tuontia koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan. Viimeksi mainitun velvoitteen noudattamiseksi maissi- ja durrakiintiön tuonnin on oltava Espanjan sisämaan käyttäjien kannalta taloudellisesti kannattavaa. Siksi satama-alueella laskettujen hintojen, joihin lisätään sisämaahan kuljettamisesta aiheutuvat kustannukset, on oltava kilpailukykyiset kulutusalueen markkinahintojen kanssa.

Pyrkimys tuoda yhtenäismarkkinoita liikaa häiritsemättä on saavutettu erilaisin tuloksin. Kunkin viikottaisen tarjouskilpailun valmistelua varten tehtyjä teoreettisia ja matemaattisia laskelmia tarkistetaan mahdollisimman usein päivittäisen markkinatilanteen mukaan (Yhdysvaltain maissin hinta, valuuttakurssi, rahtimaksut, tuontitullit, Espanjan hinnat, Espanjan sisäiset kuljetuskustannukset, Espanjaan Ranskasta tuodun maissin hinta jne.). Komissio on kuitenkin edelleen riippuvainen toimijoiden tekemistä tarjouksista, joihin epäilemättä liittyy mahdollisen edun tavoittelu.

Tuontia koskeva kansallinen sitoumus on vähimmäissitoumus (2 milj. tonnia maissia + 300 000 tonnia durraa, joista vähennetään viljankorvikkeet). Sopimuksessa sallitaan näiden määrien ylitykset.

6.6 On totta, että viljankorvikkeiden tuonnin määrän arvioinnissa on jatkuvasti käytännön ongelmia. Komissio on tässä riippuvainen Espanjan tulliviranomaisten toimittamista tiedoista. Se on aloittanut tiiviin ja valvotun yhteistyön Espanjan yksiköiden kanssa, ja tilintarkastustuomioistuimen tekemien havaintojen ajankohdan jälkeen on saatu aikaan merkittävää parannusta.

6.7 Tilintarkastustuomioistuimen suosituksesta komissio ottaa nykyään huomioon jäljelle jäävän tuotavan määrän laskennassa kyseisille viljankorvikkeille sekä maissille ja durralle annetuissa tuontitodistuksissa olevat määrät.

Suorat ostot maailmanmarkkinoilta

6.8-6.9 Portugaliin tapahtuvaa maissintuontia koskeva velvoite on tähän asti täytetty osittain INGA:n kautta. Tilintarkastustuomioistuin esitti huomautuksia tästä järjestelystä aiheutuvista tosiasiallisista kustannuksista. On huomattava, että tätä järjestelmää on käytetty nimenomaan Portugalin esittämästä ja neuvoston vahvistamasta pyynnöstä. Komissio havaitsi heti ensimmäisten kokemusten myötä tähän käytäntöön liittyvät vääristymät. Tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin nojaten komissio aikoo vuonna 1997 olla jatkamatta tätä käytäntöä.

Yhteenveto huomautuksista

6.10 Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset:

a) Hallintokomiteassa tehtyjen päätösten perustelut toimitetaan tilintarkastustuomioistuimen saataville.

b) Espanjasta tulevien tietojen kulku on nopeutunut.

c) Portugaliin tapahtuvaa maissintuontia koskevaa järjestelmää ei enää ehdoteta vuonna 1997.

7. VILJAN HANKINTA POSEIMA-JÄRJESTELMÄN MUKAISESTI

7.3 Ensimmäinen arvioitu hankintatase (markkinointivuosi 1992/1993) laadittiin kansallisten hallintoyksiköiden ja komission välisissä kyseistä ohjelmaa koskevissa yleisissä neuvotteluissa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten esittämien kulutustarpeiden mukaan. Seuraavien markkinointivuosien osalta otettiin käyttöön teknisempi menetelmä, jossa kansalliset viranomaiset esittävät perusteltuja pyyntöjä, joita komissio tarkastelee etenkin edellisen markkinointivuoden toteutuksen huomioon ottaen. Tätä menettelyä on jatkuvasti kehitetty. Komissio valmistelee parhaillaan kertomusta tämän ohjelman vaikutuksista SEM 2000-periaatteiden mukaisesti.

7.4, 7.5 ja 7.9 Komission syrjäisiä alueita käsittelevässä yksiköiden välisessä työryhmässä pohditaan syvällisesti hankintatuen laskutapaa ja vientituen laskuperusteena käyttämista järjestelmän vakauden ja tehokkuuden parantamiseksi.

Hyödyn siirtäminen lopullisille käyttäjille

7.6-7.7 Lopulliselle käyttäjälle koituvan hyödyn osalta komissio on useaan otteeseen tuonut esiin kysymyksen tämän velvoitteen valvonnasta kansallisen hallinnon tasolla. Lisäksi lopullisen käyttäjän määritelmä vaihtelee tuotteen mukaan eikä aina ole tarpeeksi selkeä. Alueelliset viranomaiset ovat ottaneet käyttöön valvontajärjestelmän, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hankintaan kohdistetut tuet todella vaikuttavat kuluttajahintoihin. Tätä varten tuojiin ja vähittäiskauppiaisiin kohdistetaan jatkuvasti tarkastuksia. Komissio seuraa näiden tarkastusten toteuttamista.

Azorien alueellisten viranomaisten mukaan erityisen hankintajärjestelmän käyttöönotto on edistänyt viljan jakelusta huolehtivien toimijoiden toiminnan monipuolistamista.

Saarten välisistä kuljetuksista aiheutuvat kustannukset

7.8 Saarten välistä jakelua koskevaa näkökohtaa tarkastellaan yksiköiden välisessä työryhmässä. Komissio ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen ehdotuksen tulevaa ohjelmaa kehitettäessä.

Yhteenveto huomautuksista

7.9 Tilintarkastustuomioistuimen huomautukset:

a)-c) Komissio aikoo pohtia Portugalin viranomaisten kanssa kyseisen toimenpiteen tehokkuuden parantamismahdollisuuksia.

8. YLEISET LOPPUPÄÄTELMÄT

8.1 a) Komissio pyrki 2 luvussa annetuissa vastauksissaan korostamaan vuonna 1991 tehdyn kerrointen tarkistuksen taustatekijöitä sekä tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa tuleviin tarkistamista koskeviin päätöksiin. Komissio haluaa kuitenkin korostaa niitä hankaluuksia, joita liittyisi kerrointen vaihtelemiseen yksittäisen vientitoimen mukaan, sillä tämä tarkoittaisi, että kullekin myllylle olisi vahvistettava oma kerroin, ja alueiden ja vuosien mukaan tapahtuva viljan laadun vaihtelu olisi otettava huomioon. Tällainen järjestelmä merkitsisi myös sellaista valvontataakkaa, jota ei voitaisi perustella budjettisäästöillä.

Komissio antaa tarvittaessa tilintarkastustuomioistuimelle kaikki toimitettuun asiakirja-aineistoon liittyvät selitykset.

c) Valvonnassa mahdollisesti ilmenneitä puutteita arvioidaan tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä.

d) Komissio pyrki 3.6-3.7 kohtaa koskevissa vastauksissaan selventämään tilintarkastustuomioistuimen esiin tuomia seikkoja. Säännöt ovat yksityiskohtaiset, ja mahdolliset tulkinnanvaraisuudet selvitetään jäsenvaltioiden kanssa.

e) Komissio ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioissa toteutettavien fyysisten tarkastusten järjestämistä ja täytäntöönpanoa koskevat havainnot. Kaupan mekanismeja käsittelevä asiantuntijaryhmä valmistelee asetuksen (ETY) N:o 3665/87 kodifiointia. Valvonnan puutteita käsitellään tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä. Ennakkorahoitusjärjestelmän valvonnassa ilmenneet puutteet on jo korjattu.

f) Komissio on yhtä mieltä tilitarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että monikansallisten edunsaajien tarkastukset olisi tehtävä yhteisesti. Tästä keskustellaan jäsenvaltioiden kanssa asetusta (ETY) N:o 4045/89 käsittelevässä työryhmässä.

g) Komissio on tiiviissä yhteistyössä Espanjan viranomaisten kanssa tiedon kulkua koskevissa kysymyksissä. Parannusta on jo tapahtunut, ja Tulli 2000-aloitteen myötä tilanteen voidaan odottaa parantuvan entisestään.

h) Komissio on yhtä mieltä tilitarkastustuomioistuimen kanssa ja harkitsee nykyisen järjestelmän tarkistamista vuoden 1997 aikana.

i) POSEIMA-ohjelman eri toimenpiteisiin kohdistuneet tarkastukset ovat osoittaneet, että järjestelmä toimi yleensä tyydyttävästi. Komission tavoitteena on kehittää ohjelmaa lähitulevaisuudessa toteuttavien arviointien perusteella siten, että se vastaa paremmin kyseisten alueiden tarpeita. Tilintarkastustuomioistuimen kuljetuskustannusten integroimista koskeva ehdotus otetaan järjestelmää arvioitaessa huomioon.