Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31989L0552

Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta

OJ L 298, 17.10.1989, p. 23–30 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT)
Special edition in Finnish: Chapter 06 Volume 003 P. 3 - 9
Special edition in Swedish: Chapter 06 Volume 003 P. 3 - 9
Special edition in Czech: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Estonian: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Latvian: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Lithuanian: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Hungarian Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Maltese: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Polish: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Slovak: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Slovene: Chapter 06 Volume 001 P. 224 - 231
Special edition in Bulgarian: Chapter 06 Volume 001 P. 215 - 222
Special edition in Romanian: Chapter 06 Volume 001 P. 215 - 222

No longer in force, Date of end of validity: 04/05/2010; Kumoaja 32010L0013

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1989/552/oj

31989L0552

Neuvoston direktiivi 89/552/ETY, annettu 3 päivänä lokakuuta 1989, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta

Virallinen lehti nro L 298 , 17/10/1989 s. 0023 - 0030
Suomenk. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0003
Ruotsink. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0003


NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 3 päivänä lokakuuta 1989,

televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (89/552/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

perustamissopimuksen mukaisesti yhteisön tavoitteisiin kuuluu Euroopan kansojen liiton lujittaminen, yhteisöön kuuluvien valtioiden välisten suhteiden lähentäminen, yhteisön maiden taloudellinen ja sosiaalinen kehityksen varmistaminen yhteisillä toimenpiteillä Eurooppaa jakavien rajojen poistamiseksi, sen kansojen elinolojen jatkuva parantuminen sekä rauhan ja vapauden säilyminen ja lujittuminen,

perustamissopimuksessa määrätään perustettavaksi yhteismarkkinat, mihin kuuluu, että jäsenvaltioiden väliltä poistetaan palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet ja toteutetaan järjestelmä, jolla varmistetaan, ettei kilpailu vääristy yhteismarkkinoilla,

eri tekniikkojen avulla rajojen yli välitetyt lähetykset ovat yksi keino edistää yhteisön tavoitteiden saavuttamista; olisi toteutettava toimenpiteet, jotta voitaisiin siirtyä ja varmistettaisiin siirtyminen kansallisista markkinoista yhteisiin ohjelmatuotanto- ja jakelumarkkinoihin ja jotta luotaisiin rehdin kilpailun edellytykset televisiopalvelujen yleisen edun mukaisia tehtäviä haittaamatta,

Euroopan neuvosto on hyväksynyt Euroopan yleissopimuksen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä,

perustamissopimuksessa määrätään, että annetaan direktiivejä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä koskevien säännösten yhteensovittamisesta,

televisiotoiminta on tavanomaisissa olosuhteissa perustamissopimuksessa tarkoitettuja palveluja,

perustamissopimuksessa määrätään kaikkien yleensä maksua vastaan suoritettavien palvelujen vapaasta liikkuvuudesta riippumatta palvelujen kulttuuriin liittyvästä tai muusta sisällöstä ja ilman rajoituksia, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia,

tämä oikeus sovellettuna televisiolähetyksiin ja televisiopalvelujen jakeluun on myös erityinen ilmaus yleisemmästä periaatteesta yhteisön oikeudessa, nimittäin kaikkien jäsenvaltioiden ratifioiman ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua koskevan yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesta ilmaisuvapaudesta; antamalla direktiivejä televisiolähetyksistä ja televisiopalvelujen jakelusta on tämän vuoksi varmistettava palvelujen vapaa liikkuvuus edellä mainitun artiklan mukaisesti, kuitenkin ainoastaan kyseisen artiklan 2 kohdassa ja perustamissopimuksen 56 artiklan 1 kohdassa määrätyin rajoituksin,

yleisradiolähetystoiminnan harjoittajien ja kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajien toimintaa koskevissa jäsenvaltioiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on eroja, joista jotkin saattavat estää lähetysten vapaata liikkuvuutta yhteisössä ja vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla,

perustamissopimuksen mukaisesti on poistettava kaikki tällaiset rajoitukset, jotka estävät lähetystoiminnan vapautta yhteisössä,

tämän poistamisen on tapahduttava yhtä aikaa sovellettavien lakien yhteensovittamisen kanssa; yhteensovitettaessa on pyrittävä helpottamaan kyseisen toiminnan ammattimaista harjoittamista ja, yleisemmin, tietojen ja ideoiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä,

on sen vuoksi tarpeen ja riittävää, että kaikissa televisiolähetyksissä noudatetaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, josta ne ovat peräisin,

tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöt televisio-ohjelmien lähettämisen vapauden takaamiseksi; direktiivi ei sen vuoksi vaikuta jäsenvaltioiden eikä jäsenvaltioiden viranomaisten vastuuseen lähetys- ja ohjelmatoiminnan organisoinnin - mukaan luettuna toimiluvat, hallinnolliset luvat ja verotus - rahoituksen ja sisällön osalta; sen vuoksi jäsenvaltioiden kulttuurin kehityksen itsenäisyys ja kulttuurin monipuolisuus säilytetään yhteisössä,

yhteismarkkinoilla on tarpeen, että kaikissa yhteisöstä peräisin olevissa ja siellä vastaanotettaviksi tarkoitetuissa lähetyksissä, ja erityisesti toisessa jäsenvaltiossa vastaanotettaviksi tarkoitetuissa lähetyksissä noudatettaisiin lähetysten alkuperämaan niitä säännöksiä, joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin lähetyksiin, sekä tämän direktiivin säännöksiä,

vaatimus, että sen jäsenvaltion, josta lähetys on peräisin, olisi varmistettava, että lähetykset ovat tämän direktiivin mukaisesti yhteensovitetun kansallisen lainsäädännön mukaisia, on yhteisön oikeuden mukaan riittävä takaamaan lähetysten vapaa liikkuvuus ilman, että vastaanottavissa jäsenvaltioissa tulisi suorittaa samoin perustein valvonta toiseen kertaan; kuitenkin vastaanottava jäsenvaltio voi poikkeustapauksessa ja erityisin edellytyksin väliaikaisesti estää televisiolähetysten edelleenlähettämisen,

jäsenvaltioiden on välttämätöntä varmistaa, että estetään toimenpiteet, jotka saattavat osoittautua haitalliseksi televisio-ohjelmien vapaalle liikkuvuudelle ja kaupalle tai jotka saattavat edistää määräävän aseman syntymistä, jos se johtaisi television kautta välitettävän tiedon tai koko informaatiojärjestelmä moniarvoisuuden ja vapauden rajoituksiin,

tämä direktiivi rajoittuu erityisesti televisiotoiminnan sääntöihin eikä vaikuta voimassa oleviin eikä tuleviin yhdenmukaistamista koskeviin yhteisön säädöksiin, varsinkaan jos niillä on tarkoitus varmistaa, että täytetään välttämättömät vaatimukset, jotka koskevat kuluttajan suojaa sekä liiketoiminnan ja kilpailun rehellisyyttä,

yhteensovittamista joka tapauksessa tarvitaan, jotta kulttuurisia tavoitteita sisältäviä ohjelmia tuottavien henkilöiden ja yritysten olisi helpompi ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa toimintaansa,

kaikkia yhteisön julkisia ja yksityisiä televisio-ohjelmia koskevat vähimmäisvaatimukset eurooppalaisesta audiovisuaalisesta tuotannosta ovat keino edistää mainituilla aloilla tuotantoa, riippumatonta tuotantoa ja jakelua, ja näillä vähimmäisvaatimuksilla täydennetään samaa tavoitetta edistäviä muita asiakirjoja, joista ehdotuksia on jo tehty tai tehdään,

on sen vuoksi välttämätöntä edistää jäsenvaltioiden televisiotuotannon markkinoita muodostumaan riittävän suuriksi tarvittavien investointien kattamiseksi, ei ainoastaan niin, että laaditaan kansallisia markkinoita avaavia yhteisiä sääntöjä, vaan myös niin, että huolehditaan mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että eurooppalaisella tuotannolla on suurin osa kaikkien jäsenvaltioiden televisio-ohjelmien lähetysajasta; jotta voitaisiin valvoa näiden sääntöjen soveltamista ja tavoitteiden saavuttamista, jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kertomus siitä, miten eurooppalaisia teoksia ja riippumattomien tuottajien tuotantoja varten tässä direktiivissä säädetyt osuudet ovat toteutuneet; kyseisten osuuksien laskemisessa olisi otettava huomioon Helleenien tasavallan ja Portugalin tasavallan erityistilanne; komissio ilmoittaa nämä kertomukset tiedoksi muille jäsenvaltioille ja liittää tarvittaessa mukaan lausunnon, jossa otetaan huomioon erityisesti kehitys edellisiin vuosiin nähden, ensilähetysten osuus ohjelmistossa, uusien televisiotoiminnan yrittäjien erityiset olosuhteet ja niiden maiden erityistilanne, joissa on alhainen audiovisuaalinen tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue,

näitä tarkoituksia varten `eurooppalaiset teokset` olisi määriteltävä rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta yhteisön oikeutta noudattaen ja tämän direktiivin tavoitteet huomioon ottaen määritellä tarkemmin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat televisiolähetystoiminnan harjoittajat,

on tärkeää löytää sekä sopivat että yhteisön oikeuden mukaiset keinot ja menettelyt, jotta edistettäisiin näiden tavoitteiden toteutumista tarkoituksena päättää sopivista toimenpiteistä eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten tuotanto- ja jakelutoiminnan ja kehityksen edistämiseksi erityisesti maissa, joissa on alhainen tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue,

kansallisia tukijärjestelyjä eurooppalaisen tuotannon kehittämiseksi voidaan soveltaa siinä määrin kuin ne ovat yhteisön oikeuden mukaiset,

sitoutuminen, milloin se on mahdollista, täyttämään tietty osuus lähetysajasta televisiolähetystoiminnan harjoittajista riippumattomien tuottajien tuotannolla kannustaa uusien televisiotuotannon lähteiden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten syntymistä; se tulee tarjoamaan uusia mahdollisuuksia ja kanavia luoville kyvyille sekä kulttuuriammateissa toimiville ja kulttuurialoilla työskenteleville; jäsenvaltioiden olisi otettava kyseinen tavoite huomioon määritellessään riippumattoman tuottajan käsitettä antamalla asiaankuuluva huomio pienille ja keskisuurille tuottajille ja mahdollistamalla se, että televisiolähetystoiminnan harjoittajien yhteistuotantotytäryhtiöt voisivat osallistua tuotannon rahoitukseen,

jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että teoksen ensimmäisen elokuvateatteriesityksen ja ensimmäisen televisioesityksen välillä on tietty aika,

jäsenvaltiot voivat antaa tarkempia tai tiukempia sääntöjä erityisesti kieliperustein, jotta tiettyjä kieliä voitaisiin suosia aktiivisesti, jos kyseiset säännöt ovat yhteisön oikeuden mukaiset, erityisesti jos niitä ei sovelleta muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien televisiolähetysten edelleenlähettämiseen,

sen varmistamiseksi, että televisionkatsojien etuja kuluttajina suojellaan täysin ja asianmukaisesti, on välttämätöntä, että televisiomainonnalle asetetaan tietyt vähimmäissäännöt ja -vaatimukset ja että jäsenvaltioilla on oikeus antaa tarkempia tai tiukempia sääntöjä ja tietyissä olosuhteissa asettaa eri ehtoja lainkäyttövaltaansa kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta,

ottaen aiheellisella tavalla huomioon yhteisön oikeus ja ainoastaan oman valtion alueelle tarkoitettujen lähetysten osalta, jos lähetyksiä ei voida vastaanottaa suoraan tai välillisesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden on voitava asettaa eri ehtoja mainonnan sijoittamiselle ja eri rajoituksia mainonnan määrälle, jotta kyseisiä lähetyksiä edistettäisiin,

on välttämätöntä kieltää kaikki sellainen televisiomainonta, jossa mainostetaan savukkeita ja muita tupakkatuotteita, mukaan lukien epäsuorat mainonnan muodot, joissa, joskaan ei suoraan mainita tupakkatuotetta, yritetään kiertää mainoskielto käyttämällä sellaisten tupakkatuotteiden tai yritysten tuotenimiä, tunnuksia tai muita tunnistettavia piirteitä, joiden tunnettuun tai pääasialliseen toimintaan kuuluu kyseisten tuotteiden tuotanto tai myynti,

on yhtä lailla tarpeen kieltää kaikki sellainen televisiomainonta, jossa mainostetaan lääketuotteita ja lääkehoitoja, jos nämä tuotteet tai hoidot ovat saatavissa vain lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan televisiolähetystoiminnan harjoittaja kuuluu, sekä ottaa käyttöön tiukat alkoholituotteiden televisiomainontaa koskevat perusteet,

sponsoroinnin merkitys lisääntyy ohjelmien rahoituksessa, ja sen vuoksi on laadittava tarvittavat säännöt,

lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön säännöt alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen suojelemiseksi televisio-ohjelmissa ja -mainonnassa, ja

vaikka televisiolähetystoiminnan harjoittajat ovat tavallisesti velvolliset varmistamaan, että ohjelmissa esitetään asiat ja tapahtumat puolueettomasti, on siitä huolimatta tärkeää asettaa niille erityisiä vastineoikeutta tai vastaavia oikeuskeinoja koskevia velvoitteita niin, että se, jonka oikeutettuja etuja on vahingoitettu lähetetyn televisio-ohjelman yhteydessä esitetyllä väitteellä, voi tehokkaasti käyttää tätä oikeutta tai näitä oikeuskeinoja,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Määritelmät

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `televisiolähetyksellä` yleisön vastaanotettavaksi tarkoitettujen televisio-ohjelmien alkuperäistä lähetystä koodaamattomana tai koodattuna, johtoa pitkin tai vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä, satelliittilähetys mukaan lukien. Käsitteeseen sisältyy yritysten välinen ohjelmien siirto, jonka tarkoituksena on ohjelmien välittäminen edelleen yleisölle. Sillä ei tarkoiteta sellaisia viestintäpalveluja, joissa toimitetaan tietoa tai muita sanomia yksittäisten tilausten pohjalta, kuten telekopiointia, sähköisiä tietopankkeja tai muita vastaavia palveluja;

b) `televisiomainonnalla` kaikenlaista kauppaan, liike-elämään tai ammatteihin liittyvää ilmoitusta, jonka julkinen tai yksityinen yritys lähettää maksua tai muuta vastiketta vastaan edistääkseen tavaroiden menekkiä tai palvelujen toimittamista maksua vastaan, mukaan lukien kiinteä omaisuus tai oikeudet ja sitoumukset.

Sovellettaessa muuta kuin 18 artiklaa tällä ei tarkoiteta yleisölle kohdistettuja suoria tarjouksia tuotteiden myynnistä, ostosta tai vuokrauksesta taikka palvelujen suorittamisesta maksua vastaan;

c) `piilomainonnalla` tavaranvalmistajan tai palvelujen tarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa niin, että televisioyhtiön tarkoituksena on käyttää kyseistä esitystä mainostarkoituksessa ja kun se saattaa johtaa yleisöä harhaan toiminnan luonteen suhteen. Tällaista esittämistä pidetään tarkoituksellisena, erityisesti kun se tehdään maksua tai muuta vastiketta vastaan;

d) `sponsoroinnilla` kaikkea osallistumista televisio-ohjelmien rahoitukseen, jos rahoitus tulee sellaiselta julkiselta tai yksityiseltä yritykseltä, joka ei harjoita televisiotoimintaa tai audiovisuaalisten teosten tuotantoa, ja jos tarkoituksena on mainostaa yrityksen nimeä, tavaramerkkiä, imagoa, toimintaa tai tuotteita.

II LUKU

Yleiset säännökset

2 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki televisiolähetykset, joita lähettävät

- kyseisen valtion lainkäyttövaltaan kuuluvat televisiolähetystoiminnan harjoittajat tai

- televisiolähetystoiminnan harjoittajat, jotka kuulumatta minkään jäsenvaltion lainkäyttövaltaan käyttävät kyseisen jäsenvaltion lähetystaajuutta taikka jäsenvaltion myöntämää satelliittikapasiteettia tai siinä sijaitsevaa satelliittilähetysasemaa,

ovat niiden säännösten mukaisia, joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin televisiolähetyksiin.

2. Jäsenvaltioiden taattava alueellaan vapaus vastaanottaa toisten jäsenvaltioiden televisiolähetyksiä, eivätkä ne saa rajoittaa lähetysten edelleenlähettämistä sellaisin perustein, jotka kuuluvat tässä direktiivissä yhteensovitettuihin aloihin. Jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti estää televisiolähetysten edelleenlähettämisen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) toisesta jäsenvaltiosta tulevassa televisiolähetyksessä rikotaan ilmiselvästi, törkeästi ja vakavasti 22 artiklan määräyksiä;

b) televisiolähetystoiminnan harjoittaja on edeltävien 12 kuukauden aikana rikkonut kyseistä määräystä vähintään kaksi kertaa;

c) kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut kirjallisesti televisiolähetystoiminnan harjoittajalle ja komissiolle väitetystä rikkomisesta ja aikeestaan rajoittaa edelleenlähettämistä, jos tällaista rikkomista tapahtuu uudelleen;

d) lähettävän valtion ja komission kuulemisissa ei ole saatu aikaan sovintoratkaisua 15 päivän kuluessa c alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta lukien ja väitetty rikkominen jatkuu.

Komissio varmistaa, että estäminen on yhteisön oikeuden mukainen. Se voi kiireellisessä tapauksessa kehottaa kyseistä jäsenvaltiota lopettamaan estämisen, jos se ei ole yhteisön oikeuden mukainen. Tämä säännös ei estä minkään menettelyn, oikeuskeinon tai kyseisestä rikkomisesta aiheutuvan seuraamuksen soveltamista siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan kyseinen televisiolähetystoiminnan harjoittaja kuuluu.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta niihin lähetyksiin, jotka on tarkoitettu vastaanotettaviksi yksinomaan muissa valtioissa kuin jäsenvaltioissa ja joita ei vastaanoteta suoraan tai välillisesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on voitava antaa lainkäyttövaltaansa kuuluviin televisioyhtiöihin sovellettavia tarkempia tai tiukempia sääntöjä tässä direktiivissä tarkoitettujen alojen osalta.

2. Jäsenvaltioiden on aiheellisin keinoin ja lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat televisiolähetystoiminnan harjoittajat noudattavat tämän direktiivin säännöksiä.

III LUKU

Televisio-ohjelmien jakelun ja tuotannon edistäminen

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että televisiolähetystoiminnan harjoittajat varaavat 6 artiklassa tarkoitetuille eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan, johon ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille ja tekstitelevisiopalveluille varattua aikaa. Tämä osuus olisi saavutettava asteittain noudattaen tarkoituksenmukaisia perusteita ottaen huomioon televisiolähetystoiminnan harjoittajien tiedonvälityksellisen, kasvatuksellisen, kulttuurisen ja viihteen välitykseen liittyvän vastuun katsojia kohtaan.

2. Jos 1 kohdassa säädettyä osuutta ei voida saavuttaa, osuus ei saa olla pienempi kuin kyseisen jäsenvaltion keskimääräinen osuus vuonna 1988.

Kuitenkin Helleenien tasavallan ja Portugalin tasavallan osalta vuosi 1988 korvataan vuodella 1990.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuoden 1991 lokakuun 3 päivästä alkaen joka toinen vuosi kertomus tämän artiklan ja 5 artiklan soveltamisesta.

Kertomuksessa on erityisesti oltava tilastollinen selvitys siitä, miten tässä artiklassa ja 5 artiklassa mainitut osuudet ovat toteutuneet kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan televisio-ohjelman osalta, ja jos osuutta ei ole saavutettu, kussakin tapauksessa syy tähän sekä toteutetut ja suunnitellut toimenpiteet osuuden saavuttamiseksi.

Komissio antaa kertomukset tiedoksi muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille ja liittää tarvittaessa oheen lausunnon. Komissio huolehtii siitä, että tätä artiklaa ja 5 artiklaa sovelletaan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. Komissio voi ottaa lausunnossaan huomioon erityisesti kehityksen aikaisempiin vuosiin nähden, ensilähetysten osuuden ohjelmistosta, uusien televisiolähetystoiminnan harjoittajien erityisolosuhteet ja niiden maiden erityistilanteen, joissa on pieni tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue.

4. Neuvosto tarkastelee viimeistään viidennen vuoden lopussa siitä, kun tämä direktiivi annetaan, komission kertomuksen perusteella tämän artiklan toteuttamista, johon on liitetty komission tarpeellisiksi katsomat muutosehdotukset.

Sen vuoksi komission kertomuksessa otetaan jäsenvaltioiden 3 kohdan mukaisesti ilmoittamien tietojen perusteella huomioon erityisesti yhteisön markkinoiden kehitys ja kansainvälinen tilanne.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan ja aiheellisin keinoin, että televisiolähetystoiminnan harjoittajat varaavat vähintään 10 prosenttia lähetysajastaan, johon ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille ja tekstitelevisiopalveluille varattua aikaa, tai vaihtoehtoisesti, jäsenvaltion harkinnan mukaan, vähintään 10 prosenttia ohjelmistobudjetistaan eurooppalaisille, televisiolähetystoiminnan harjoittajista riippumattomien tuottajien valmistamille teoksille. Tämä osuus olisi saavutettava asteittain noudattaen tarkoituksenmukaisia perusteita ottaen huomioon televisiolähetystoiminnan harjoittajien tiedonvälityksellisen, kasvatuksellisen, kulttuurisen ja viihteen välitykseen liittyvän vastuun katsojia kohtaan; se on saavutettava varaamalla asianmukainen osuus uusille ohjelmille eli ohjelmille, jotka lähetetään viiden vuoden kuluessa niiden valmistumisesta lukien.

6 artikla

1. Tässä luvussa `eurooppalaisilla teoksilla` tarkoitetaan:

a) yhteisön jäsenvaltioista peräisin olevia teoksia ja Saksan liittotasavallan lainkäyttövaltaan kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta teoksia, jotka on valmistettu niillä saksalaisilla alueilla, joissa perustuslakia ei sovelleta, jos teokset täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

b) teoksia, jotka ovat peräisin Euroopan neuvoston laatiman rajat ylittäviä televisiolähetyksiä koskevan Euroopan yleissopimuksen sopimuspuolina olevista Euroopan kolmansista maista, jos teokset täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

c) muista Euroopan kolmansista maista peräisin olevat teokset, jos ne täyttävät 3 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Teokset ovat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja teoksia, jos ne on pääosin tehty yhdessä tai useammassa 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetussa valtiossa asuvien tekijöiden ja työntekijöiden myötävaikutuksella ja jos teokset täyttävät jonkin seuraavista kolmesta edellytyksestä:

a) teosten yksi tai useampi tuottaja on sijoittautunut yhteen tai useampaan edellä tarkoitetuista valtioista;

b) teosten tuotantoa johtaa ja todellisuudessa valvoo yksi tai useampi tuottaja, joka on sijoittautunut yhteen tai useampaan edellä tarkoitetuista valtioista; tai

c) näistä valtioista olevien yhteistuottajien osuus on yli puolet yhteistuotannon kokonaiskustannuksista ja yhteistuotantoa ei valvo yksi tai useampi näiden valtioiden ulkopuolelle sijoittautunut tuottaja.

3. Teokset ovat 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja, jos yhteen tai useampaan sellaiseen Euroopan kolmanteen maahan sijoittautuneet tuottajat, jonka kanssa yhteisö tekee sopimuksia perustamissopimuksessa määrättyjä menettelyjä noudattaen, ovat tuottaneet teokset joko kokonaan tai yhteistuotantona yhteen tai useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tuottajien kanssa ja jos teokset on tehty pääosin yhdessä tai useammassa Euroopan valtiossa asuvien tekijöiden ja työntekijöiden myötävaikutuksella.

4. Teoksia, jotka eivät ole 1 kohdassa tarkoitettuja eurooppalaisia teoksia, mutta jotka on tehty pääosin yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa asuvien tekijöiden ja työntekijöiden myötävaikutuksella, on pidettävä eurooppalaisina teoksina suhteessa, joka vastaa yhteisön yhteistuottajien osuutta kokonaistuotantokustannuksista.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat televisiolähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä elokuvateatterilevitykseen tarkoitettuja elokuvia, ellei niiden oikeuksien haltijoiden ja televisioyhtiön välillä sovita toisin, ennen kuin kaksi vuotta on kulunut teoksen ensiesityksestä elokuvateatterissa yhdessä tai useammassa yhteisön jäsenvaltiossa; televisioyhtiön kanssa yhteistuotannossa valmistuneiden elokuvien osalta määräaika on yksi vuosi.

8 artikla

Jäsenvaltiot voivat kielipoliittisista syistä tarpeelliseksi katsoessaan ja yhteisön oikeuden huomioon ottaen lainkäyttövaltaansa kuuluvien televisioyhtiöiden joidenkin tai kaikkien ohjelmien osalta antaa tarkempia tai tiukempia sääntöjä erityisesti kielellisin perustein.

9 artikla

Tätä lukua ei sovelleta paikallisiin televisiolähetyksiin, jotka eivät liity kansalliseen televisioverkkoon.

IV LUKU

Televisiomainonta ja sponsorointi

10 artikla

1. Televisiomainonnan tulee olla helposti tunnistettavissa mainonnaksi, ja se on pidettävä erillään muista ohjelmapalveluista optisin tai akustisin keinoin.

2. Yksittäiset mainospalat ovat sallittuja vain poikkeuksellisesti.

3. Mainonnassa ei saa käyttää alitajunnan kautta vaikuttavaa tekniikkaa.

4. Piilomainonta on kiellettyä.

11 artikla

1. Mainokset on sijoitettava ohjelmien väliin. Jos tämän artiklan 2-5 kohdan edellytykset täyttyvät, mainoksia voidaan sijoittaa myös ohjelmien keskelle siten, ettei loukata ohjelman eheyttä ja arvoa ottaen huomioon ohjelman luonnolliset tauot sekä kesto ja luonne eikä tekijänoikeuden haltijoiden oikeuksia.

2. Ohjelmissa, jotka koostuvat itsenäisistä osista, tai urheiluohjelmissa ja saman tapaisesti rakentuvissa, väliaikoja sisältävissä tapahtumissa ja esityksissä mainoksia saadaan sijoittaa ainoastaan osien väleihin.

3. Audiovisuaalisten teosten, kuten pitkien elokuvien ja televisiota varten valmistettujen elokuvien (lukuun ottamatta tv-sarjoja, sarjafilmejä, kevyitä viihdeohjelmia ja dokumenttiohjelmia), esitys saadaan keskeyttää kerran kutakin täyttä 45 minuutin jaksoa kohti, kun ohjelma kestää yli 45 minuuttia. Keskeytys on vielä sallittu, jos ohjelman kesto on vähintään 20 minuuttia pidempi kuin kaksi tai useampi täyden 45 minuutin jakso.

4. Kun mainoksella keskeytetään muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja ohjelmia, vähintään 20 minuuttia tulisi kulua mainoskatkojen välillä yhden ohjelman aikana.

5. Uskonnollisesta palveluksesta tapahtuvaa lähetystä ei saa katkaista mainoksilla. Uutisia ja ajankohtaisohjelmia, dokumenttiohjelmia, uskonnollisia ohjelmia ja lasten ohjelmia ei saa keskeyttää mainoksilla, kun ohjelma kestää vähemmän kuin 30 minuuttia. Jos ohjelma kestää vähintään 30 minuuttia, noudatetaan edellisten kohtien säännöksiä.

12 artikla

Televisiomainonta ei saa:

a) loukata ihmisarvoa;

b) sisältää minkäänlaista rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää;

c) loukata uskonnollista tai poliittista vakaumusta;

d) suosia terveyttä tai turvallisuutta vahingoittavaa toimintaa;

e) suosia ympäristönsuojelun vastaista toimintaa.

13 artikla

Kaikenlainen savukkeiden ja muiden tupakkatuotteiden mainonta on kiellettyä.

14 artikla

On kiellettyä mainostaa sellaisia lääketuotteita ja lääkehoitoja, jotka ovat saatavissa vain lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan televisiolähetystoiminnan harjoittaja kuuluu.

15 artikla

Alkoholijuomien televisiomainonnassa on noudatettava seuraavia periaatteita:

a) sitä ei saa kohdistaa erityisesti alaikäisille, eikä siinä saa varsinkaan kuvata alaikäisiä nauttimassa tällaisia juomia;

b) siinä ei saa yhdistää alkoholin käyttöä lisääntyneeseen fyysiseen suorituskykyyn tai ajoneuvolla ajamiseen;

c) siinä ei saa luoda kuvaa, että alkoholin nauttiminen edistäisi sosiaalista tai seksuaalista menestystä;

d) siinä ei saa väittää, että alkoholilla on terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino henkilökohtaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi;

e) siinä ei saa kannustaa alkoholin kohtuuttomaan käyttöön tai esittää raittiutta tai kohtuullista käyttöä kielteisessä valossa;

f) siinä ei saa korostaa korkean alkoholipitoisuuden olevan juomien myönteinen ominaisuus.

16 artikla

Televisiomainonta ei saa aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa alaikäisille, ja sen vuoksi mainonnassa on heidän suojelemisekseen noudatettava seuraavia periaatteita:

a) siinä ei saa suoraan kehottaa alaikäisiä ostamaan tuotetta tai palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai herkkäuskoisuuttaan;

b) siinä ei saa suoraan rohkaista alaikäisiä taivuttelemaan vanhempiaan tai muita henkilöitä ostamaan mainostettuja tuotteita tai palveluja;

c) siinä ei saa käyttää hyväksi erityistä luottamusta, jota alaikäiset tuntevat vanhempiaan, opettajiaan tai muita ihmisiä kohtaan;

d) siinä ei saa perusteettomasti näyttää alaikäisiä vaarallisissa tilanteissa.

17 artikla

1. Sponsoroitujen televisio-ohjelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) sponsori ei saa missään olosuhteissa vaikuttaa sponsoroitujen ohjelmien sisältöön ja sijoitteluun ohjelmistossa tavalla, joka vaikuttaa televisiolähetystoiminnan harjoittajan vastuuseen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen ohjelmien suhteen;

b) sponsoroitujen televisio-ohjelmien on oltava selvästi tunnistettavissa siten, että ohjelmien alussa tai lopussa esitetään sponsorin nimi tai logo;

c) niissä ei saa rohkaista ostamaan tai vuokraamaan sponsorin tai kolmannen osapuolen tuotteita tai palveluja varsinkaan viittaamalla erityisesti ja mainosluonteisesti kyseisiin tuotteisiin tai palveluihin.

2. Televisio-ohjelmia eivät saa sponsoroida luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden pääasiallista toimintaa on sellaisten tuotteiden valmistus tai myynti taikka sellaisten palvelujen tarjoaminen, joiden mainonta on 13 ja 14 artiklan mukaan kielletty.

3. Uutisia ja ajankohtaisohjelmia ei saa sponsoroida.

18 artikla

1. Mainosten määrä ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia päivittäisestä lähetysajasta. Tätä prosenttiosuutta voidaan kuitenkin nostaa 20 prosenttiin, jos mukaan luetaan sellaiset mainonnan muodot kuin suorat tarjoukset yleisölle tuotteiden myynnistä, ostosta tai vuokrauksesta taikka palvelujen suorittamisesta, jos mainospalojen määrä ei ole suurempi kuin 15 prosenttia.

2. Mainospalojen määrä yhtä tuntia kohti ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia.

3. Sellaisia mainonnan muotoja kuin suorat tarjoukset yleisölle tuotteiden myynnistä, ostosta tai vuokrauksesta taikka palvelujen suorittamisesta ei saa olla enempää kuin yksi tunti vuorokaudessa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

19 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää lainkäyttövaltaansa kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta 18 artiklan säännöksiä tiukempia säännöksiä ohjelma-ajasta ja televisiotoiminnassa noudatettavista menettelyistä sovittaakseen televisiomainonnan kysynnän yhteen julkisen edun kanssa ottaen erityisesti huomioon:

a) television tehtävän tiedon, kasvatuksen, kulttuurin ja viihteen välittäjänä;

b) viestinnän ja tiedonvälityksen moniarvoisuuden turvaamisen.

20 artikla

Jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeuden huomioon ottaen asettaa muita kuin 11 artiklan 2-5 kohdassa ja 18 artiklassa säädettyjä edellytyksiä yksinomaan kansalliselle alueelle tarkoitettujen lähetysten osalta, jos lähetyksiä ei voida vastaanottaa suoraan tai välillisesti yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista.

21 artikla

Jäsenvaltioiden on lainsäädännössään huolehdittava siitä, että sellaisten televisiolähetysten osalta, jotka eivät ole tämän luvun säännösten mukaisia, käytetään aiheellisia toimenpiteitä näiden säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

V LUKU

Alaikäisten suojelu

22 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien lähetyksissä ei ole ohjelmia, jotka saattaisivat vahingoittaa alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä, eikä varsinkaan pornografiaa tai aiheetonta väkivaltaa sisältäviä ohjelmia. Tämä säännös koskee myös muita ohjelmia, jotka todennäköisesti vahingoittavat alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä, paitsi jos lähetysajan valinnalla tai teknisin keinoin on varmistettu, että lähetysalueen alaikäiset eivät tavallisesti kuule tai näe kyseisiä lähetyksiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava myös, että ohjelmiin ei sisälly yllytystä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan.

VI LUKU

Vastineoikeus

23 artikla

1. Kansallisuudesta riippumatta jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka oikeutettuja etuja, varsinkin mainetta ja kunniaa on vahingoitettu esittämällä virheellisiä väitteitä televisio-ohjelmassa, on oltava oikeus vastineeseen tai vastaavaan oikaisukeinoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden siviili-, hallinto- tai rikosoikeutta koskevien säädösten soveltamista.

2. Vastineoikeuden tai vastaavien oikaisukeinojen on oltava kaikkien jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien käytettävissä.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet vastineoikeuden tai vastaavien oikaisukeinojen luomiseksi ja määriteltävä niiden käyttämisessä noudatettavat menettelyt. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että oikaisukeinojen käyttöön varataan riittävä aika ja että menettelyt ovat sellaiset, että vastineoikeutta tai vastaavia oikaisukeinoja voivat asianmukaisesti käyttää muissa jäsenvaltioissa asuvat tai niihin sijoittautuneet luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt.

4. Pyyntö saada käyttää vastineoikeutta tai vastaavia oikaisukeinoja voidaan hylätä, jos vastineeseen ei 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti ole perusteita, jos se käsittäisi rangaistavan teon, jos se saattaisi televisiolähetystoiminnan harjoittajan siviilioikeudelliseen vastuuseen tai jos se olisi hyvien tapojen vastainen.

5. On säädettävä menettelyistä, joilla vastineoikeuden tai vastaavien oikaisukeinojen käyttöä koskevat riidat voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi.

VII LUKU

Loppusäännökset

24 artikla

Aloilla, joita tässä direktiivissä ei soviteta yhteen, direktiivi ei vaikuta niihin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat voimassa olevista televiestintää tai televisiotoimintaa koskevista sopimuksista.

25 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 3 päivänä lokakuuta 1991. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Viimeistään viidennen vuoden lopussa siitä, kun tämä direktiivi annetaan, ja sen jälkeen kahden vuoden välein komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tarvittaessa tekee uusia ehdotuksia sen mukauttamiseksi televisiotoiminnan alan kehitykseen.

27 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 3 päivänä lokakuuta 1989.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

R. DUMAS

(1) EYVL N:o C 179, 17.7.1986, s. 4

(2) EYVL N:o C 49, 22.2.1988, s. 53 ja

EYVL N:o C 158, 26.6.1989

(3) EYVL N:o C 232, 31.8.1987, s. 29

Top