31974L0409

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 22 päivänä heinäkuuta 1974,

hunajaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (74/409/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

jäsenvaltioiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä määritetään hunajan käsite samalla määrittäen sen erilaiset muunnelmat sekä vahvistetaan, mitkä ominaisuudet tuotteen on täytettävä, samoin kuin mitkä maininnat pakkauksessa tai merkinnöissä on oltava,

erot tämän lainsäädännön välillä estävät tämän tuotteen vapaan liikkuvuuden ja saattavat johtaa eriarvoisten kilpailun edellytysten muodostumiseen,

sen vuoksi on tarpeen yhteisön tasolla määritellä hunajan käsite ja antaa säännökset sen erilaisista muunnelmista, joita voidaan pitää kaupan sopivilla nimillä, hunajan koostumuksen yleisten ominaisuuksien vahvistamiseksi, sekä määritellä tärkeimmät merkinnöissä esitettävät maininnat,

hunajan ominaispiirteiden ja koostumuksen tarkastamiseksi tarvittavista näytteenottomenettelyistä ja analyysimenetelmistä päättäminen on teknistä täytäntöönpanoa; menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi niistä päättäminen tulisi uskoa komission tehtäväksi,

niissä tapauksissa, joissa neuvosto siirtää komissiolle toimivallan elintarvikkeita koskevien säännösten täytäntöönpanoon, olisi säädettävä menettelystä jäsenvaltioiden ja komission välisen kiinteän yhteistyön toteuttamiseksi neuvoston päätöksellä 69/414/ETY(1) perustetussa pysyvässä elintarvikekomiteassa,

tämän direktiivin 3 artiklassa kielletään käyttämästä ilmaisua "hunaja" tuotteista, jotka eivät ole 1 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukaisia; tämän kiellon välitön soveltaminen aiheuttaisi kuitenkin häiriöitä niillä markkinoilla, joilla ilmaisu "Kunsthonig" tai "Kunsthonning" sallitaan aikaisemmassa kansallisessa lainsäädännössä kuvaamaan muuta tuotetta kuin hunajaa; siksi tulisi säätää sopivasta siirtymäkaudesta tarvittavien muutosten tekemiseksi,

kunnes yhteisön yleiset säännökset elintarvikkeiden merkinnöistä on annettu, tietyt kansalliset säännökset tulisi pitää voimassa siirtymäkauden ajan, ja

tällä hetkellä markkinoilla on tietyissä jäsenvaltioissa analyyttisiltä ominaispiirteiltään erilaisia hunajia; olisi vaikea soveltaa niihin kaikkia tämän direktiivin liitteessä vahvistettuja edellytyksiä, mutta yksityiskohtaisemman tutkimuksen perusteella tämä tilanne on mahdollista ottaa myöhemmin perusteellisesti uudelleen tutkittavaksi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tässä direktiivissä "hunajalla" tarkoitetaan elintarviketta, jonka hunajamehiläinen on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat ja yhdistelevät tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, varastoivat sekä jättävät kypsymään hunajakennoihin. Nämä elintarvikkeet voivat olla juoksevia, tahmeita tai kiteytyneitä.

2. Hunajan päälajit ovat seuraavat:

a) alkuperän mukaan

kukkaishunaja:

hunaja, joka on saatu pääosin kukkien medestä;

mesikastehunaja:

hunaja, joka on saatu pääosin kasvien elävien osien eritteestä; sen väri vaihtelee vaaleasta tai vihertävän ruskeasta melkein mustaan;

b) olomuodon perusteella

kennohunaja:

hunaja, jota mehiläiset varastoivat vastarakennettujen poikueettomien kennojen lokeroissa ja jota myydään sinetöityinä kokonaisina kennoina tai sellaisten kennojen osina;

palahunaja:

hunaja, joka sisältää yhden tai useamman palan kennohunajaa;

kuivattu hunaja:

hunaja, joka on saatu kuivaamalla päällyksestä riisuttuja poikueettomia kennoja;

uutettu hunaja:

hunaja, joka on saatu sentrifugoimalla päällyksestä riisuttuja poikueettomia kennoja;

puristettu hunaja:

hunaja, joka on saatu puristamalla poikueettomia kennoja käyttämällä tai käyttämättä kohtuullista kuumuutta.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hunajaa saadaan pitää kaupan vain, jos se on tässä direktiivissä ja liitteessä säädettyjen määritelmien ja sääntöjen mukaista.

3 artikla

1. Nimitystä "hunaja" saadaan käyttää vain 1 artiklan 1 kohdassa määritellystä tuotteesta, ja sitä on käytettävä kaupassa osoittamaan tätä tuotetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 artiklan soveltamista.

2. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja nimityksiä saa käyttää vain siinä määritellyistä tuotteista.

4 artikla

Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, ilmaisuja "Kunsthonning" ja "Kunsthonig" voidaan käyttää edelleen Tanskassa ja Saksassa viiden vuoden ajan tämän direktiivin tiedoksi antamisesta kuvaamaan muuta tuotetta kuin hunajaa sen mukaisesti, mitä voimassa olevissa tätä tuotetta koskevissa kansallisissa säännöksissä säädetään sinä ajankohtana, kun tämä direktiivi annetaan tiedoksi.

5 artikla

Mitään muuta tuotetta kuin hunajaa ei saa lisätä hunajaan, jota pidetään sellaisenaan kaupan.

6 artikla

1. Hunajan on silloin, kun sitä pidetään kaupan, oltava liitteessä lueteltujen koostumusta koskevien edellytysten mukaista.

Liitteen 2 kohdan toisesta luetelmakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia omalla alueellaan:

a) pitää kaupan kanervahunajaa, jonka enimmäiskosteuspitoisuus on 25 prosenttia, jos tämä johtuu tuotannon luonnollisista olosuhteista;

b) pitää kaupan "leivontahunajaa" tai "teollisuushunajaa", jonka kosteuspitoisuus ei ole enemmän kuin 25 prosenttia, jos tämä johtuu tuotannon luonnollisista olosuhteista.

2. Lisäksi:

a) hunajassa ei saa olla, jos käytännössä mahdollista, sen koostumukselle vieraita orgaanisia tai epäorgaanisia aineita, kuten hometta, hyönteisiä, niiden jätöksiä, jälkikasvua tai hiekkajyväsiä, kun hunajaa markkinoidaan sellaisenaan tai kun sitä käytetään mihin tahansa elintarvikkeena käytettävään tuotteeseen;

b) hunaja ei saa:

i) sisältää mitään vieraita makuja tai hajuja;

ii) käydä tai kuohua;

iii) olla kuumennettu siinä määrin, että sen luonnolliset entsyymit ovat tuhoutuneet tai tulleet epäaktiiveiksi;

iv) omata keinotekoisesti muutettua happamuutta;

c) hunaja ei missään olosuhteissa saa sisältää mitään aineita sellaisessa määrin, että ne vaarantavat ihmisten terveyttä.

3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, hunajaa saa pitää kaupan "leivontahunajana" tai "teollisuushunajana", jos se, vaikka olisi sopivaa elintarvikkeeksi:

a) ei ole 2 kohdan b alakohdan i, ii, iii alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaista; tai

b) sen diostaasiaktiivisuus tai hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus ei ole liitteessä vahvistettujen ominaisuuksien mukainen.

Edellä b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltio voi kuitenkin olla vaatimatta tämän ilmaisun käyttöä pakollisena ja sallia käytettävän nimitystä "hunaja". Viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta neuvosto päättää komission ehdotuksesta säännöksistä yhtäläisten säännösten teknisten ehtojen laatimiseksi koko yhteisöä varten.

7 artikla

1. Ainoastaan seuraavien tietojen on oltava pakollisesti hunajapakkauksissa, hunaja-astioissa tai hunajan päällysmerkinnöissä, ja niiden on oltava näkyvällä, selvästi luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittyjä:

a) nimitys "hunaja" tai yksi tai useampi 1 artiklan 2 kohdassa mainituista nimityksistä; "kennohunaja" ja "palahunaja" on kuitenkin kuvattava sellaisena; edellä 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tuotteen nimityksen on oltava "leivontahunaja" tai "teollisuushunaja";

b) nettopaino ilmaistuna grammoina tai kilogrammoina;

c) tuotteen valmistajan tai pakkaajan taikka tuotteen yhteisöön sijoittautuneen myyjän nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka.

2. Jäsenvaltiot voivat vaatia omalla alueellaan käytettäväksi pakollisena nimitystä "mesikastehunaja" hunajasta, joka on pääosin mesikastehunajaa, jolla on sellaisen hunajan organoleptiset, fysikaaliskemialliset ja mikroskooppiset ominaispiirteet ja jolle ei ole ilmoitettu erityisen kasvin alkuperää, sellaista kuin "mäntyhunaja".

3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat pitää kansalliset säännöksensä, joissa edellytetään alkuperämaan ilmoittamista. Tätä mainintaa ei kuitenkaan voida enää vaatia yhteisön alueelta peräisin olevan hunajan osalta.

4. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua nimitystä "hunaja" tai yhtä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista nimityksiä voidaan täydentää muun muassa:

a) viittauksin alkuperään, joka voi olla kukka- tai kasviperäinen, jos tuote on peräisin pääosin ilmoitetusta lähteestä ja jos sillä on asianmukaiset organoleptiset, fysikaaliskemialliset ja mikroskooppiset ominaisuudet;

b) seudullisella, alueellisella tai typografisella nimellä, jos tuote on kokonaan peräisin ilmoitetulta alueelta.

5. Kun hunaja pakataan nettopainoltaan 10 kg:n tai sitä suurempiin pakkauksiin tai astioihin, joita ei myydä vähittäismyynnissä, 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan esittää vain mukana seuraavista asiakirjoista.

6. Jäsenvaltioiden on oltava säätämättä sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, kuinka siinä kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kieltää hunajakaupan alueellaan, jos 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä merkintöjä ei ole näkyvillä pakkauksen tai astian jollakin pinnalla kansallisilla kielillä.

7. Yhteisössä käytettäviksi hyväksyttyjen, mittayksiköistä 18 päivänä lokakuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/354/ETY(2) liitteeseen II sisältyvien englanninmittayksiköiden osalta jäsenvaltiot voivat vaatia siirtymäkauden loppuun asti, että paino on ilmaistava myös englanninmittayksikköinä.

8. Edellä 1-7 kohtaa sovelletaan tämän rajoittamatta myöhemmin annettavien merkintää koskevien yhteisön säännösten soveltamista.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklassa tarkoitettujen, tässä direktiivissä ja sen liitteessä säädettyjen määritelmien ja säännösten mukaisten tuotteiden kauppaa ei estetä soveltamalla näiden tuotteiden tai yleensä elintarvikkeiden koostumuksesta, valmistusehdoista, pakkaamisesta tai merkinnöistä annettuja kansallisia säännöksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta säännöksiin, joita ei ole yhdenmukaistettu ja joiden perusteena on:

- kansanterveyden suojeleminen;

- petollisten toimien torjuminen, edellyttäen, etteivät säännökset ole omiaan estämään tässä direktiivissä säädettyjen määritelmien ja säännösten soveltamista;

- teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen, alkuperätodistusten ja -tietojen suojeleminen sekä vilpillisen kilpailun estäminen.

9 artikla

Näytteenottomenettelyistä ja analyysimenetelmistä, jotka ovat tarpeen hunajan koostumuksen ja ominaisuuksien tarkastamiseksi, päätetään 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa 13 päivänä marraskuuta 1969 tehdyllä neuvoston päätöksellä perustetun pysyvän elintarvikekomitean, jäljempänä "komitea", käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan sellaisella 41 äänen enemmistöllä, joka saadaan, kun jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaiset tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotus on tehty, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

11 artikla

Mitä 10 artiklassa säädetään, sovelletaan 18 kuukauden ajan siitä päivästä, jona asia ensimmäisen kerran saatettiin komitean käsiteltäväksi 10 artiklan 1 kohtaa noudattaen.

12 artikla

Tällä direktiivillä ei vaikuteta painomittoja koskeviin kansallisiin säännöksiin, joita on noudatettava, kun hunajaa on pidetään kaupan; neuvosto antaa komission ehdotuksesta asiassa tarvittavat yhteisön säännökset 1 päivään tammikuuta 1979 mennessä.

13 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tarkoitettu vietäviksi yhteisön ulkopuolelle.

14 artikla

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta muutettava lainsäädäntönsä tämän direktiivin säännösten mukaiseksi ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näin muutettu lainsäädäntö on pantava täytäntöön jäsenvaltioissa myytäväksi tarjottavien tuotteiden osalta kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 22 päivänä heinäkuuta 1974.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SAUVAGNARGUES

(1) EYVL N:o L 291, 19.11.1969, s. 9

(2) EYVL N:o L 243, 29.10.1971, s. 29

LIITE

HUNAJAN KOOSTUMUSTA KOSKEVAT OMINAISUUDET

>TAULUKON PAIKKA>