EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02009L0065-20190101
Directive 2009/65/EC of the European Parliament and of the Council of 13 July 2009 on the coordination of laws, regulations and administrative provisions relating to undertakings for collective investment in transferable securities (UCITS) (recast) (Text with EEA relevance)Text with EEA relevance
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
- Date of document:
- 01/01/2019
- Date of effect:
- 01/01/2019
- Author:
- Not available
- Form:
- Konsolidoitu teksti
- Additional information:
- LASTMODIN 32014L0091R(04), LASTMODIN 32010L0078R(03), LASTMODIN 32009L0065R(07)
- Link
- Link
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Consolidation: basic act:
- 32009L0065
02009L0065 — FI — 01.01.2019 — 005.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 302 17.11.2009, s. 32) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
L 331 |
120 |
15.12.2010 |
||
|
L 174 |
1 |
1.7.2011 |
||
|
L 145 |
1 |
31.5.2013 |
||
|
L 257 |
186 |
28.8.2014 |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2402, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, |
L 347 |
35 |
28.12.2017 |
|
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/65/EY,
annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009,
siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta
(uudelleenlaadittu toisinto)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
|
SISÄLTÖ |
|
|
I LUKU |
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT |
|
II LUKU |
LUVAN MYÖNTÄMINEN YHTEISSIJOITUSYRITYKSELLE |
|
III LUKU |
RAHASTOYHTIÖIDEN VELVOITTEET |
|
1 JAKSO |
Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset |
|
2 JAKSO |
Suhteet kolmansiin maihin |
|
3 JAKSO |
Toiminnan harjoittamisen edellytykset |
|
4 JAKSO |
Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus |
|
IV LUKU |
SÄILYTYSYHTEISÖN VELVOITTEET |
|
V LUKU |
SIJOITUSYHTIÖIDEN VELVOITTEET |
|
1 JAKSO |
Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset |
|
2 JAKSO |
Toiminnan harjoittamisen edellytykset |
|
VI LUKU |
YHTEISSIJOITUSYRITYSTEN SULAUTUMINEN |
|
1 JAKSO |
Periaate, luvat ja hyväksyminen |
|
2 JAKSO |
Kolmannen osapuolen harjoittama valvonta, osuudenhaltijoille tiedottaminen ja osuudenhaltijoiden muut oikeudet |
|
3 JAKSO |
Kustannukset ja voimaantulo |
|
VII LUKU |
YHTEISSIJOITUSYRITYKSEN SIJOITUSPOLITIIKKAA KOSKEVAT VELVOITTEET |
|
VIII LUKU |
MASTER–FEEDER-RAKENTEET |
|
1 JAKSO |
Soveltamisala ja hyväksyminen |
|
2 JAKSO |
Feeder-yhteissijoitusyrityksiä ja master-yhteissijoitusyrityksiä koskevat yhteiset säännökset |
|
3 JAKSO |
Säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat |
|
4 JAKSO |
Feeder-yhteissijoitusyrityksen antamat pakolliset tiedot ja sen harjoittama mainonta |
|
5 JAKSO |
Olemassa olevan yhteissijoitusyrityksen muuntaminen feeder-yhteissijoitusyritykseksi ja master-yhteissijoitusyrityksen vaihtaminen |
|
6 JAKSO |
Velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset |
|
IX LUKU |
SIJOITTAJILLE ANNETTAVIA TIETOJA KOSKEVAT VELVOITTEET |
|
1 JAKSO |
Tarjousesitteen ja määräaikaiskatsauksien julkistaminen |
|
2 JAKSO |
Muiden tietojen julkistaminen |
|
3 JAKSO |
Sijoittajalle annettavat avaintiedot |
|
X LUKU |
YHTEISSIJOITUSYRITYSTEN YLEISET VELVOLLISUUDET |
|
XI LUKU |
ERITYISET SÄÄNNÖKSET YHTEISSIJOITUSYRITYKSISTÄ, JOTKA MARKKINOIVAT OSUUKSIAAN MUISSA JÄSENVALTIOISSA KUIN SIJOITTAUTUMISVALTIOSSAAN |
|
XII LUKU |
SÄÄNNÖKSET TOIMILUVAN MYÖNTÄMISESTÄ JA VALVONNASTA VASTUUSSA OLEVISTA VIRANOMAISISTA |
|
XIII LUKU |
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA |
|
XIV LUKU |
POIKKEUKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET |
|
1 JAKSO |
Poikkeukset |
|
2 JAKSO |
Siirtymä- ja loppusäännökset |
|
LIITE I |
A ja B luettelo |
|
LIITE II |
Yhteiseen salkunhoitoon kuuluvat tehtävät |
|
LIITE III |
|
|
A osa |
Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista |
|
B osa |
Luettelo kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle asetetuista määräajoista |
|
IV LIITE |
Vastaavuustaulukko |
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
1. Tätä direktiiviä sovelletaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, jäljempänä ’yhteissijoitusyritys’, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioiden alueelle.
2. Yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan tässä direktiivissä, jollei 3 artiklasta muuta johdu, yritystä:
a) jonka ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen ja joka toimii riskin hajauttamisen periaatteella; ja
b) jonka osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti tämän yrityksen varoilla. Yhteissijoitusyrityksen toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei sen osuuksien pörssiarvo poikkea merkittävästi niiden nettoarvosta, rinnastetaan takaisinostoon tai lunastukseen.
Jäsenvaltiot voivat sallia, että yhteissijoitusyritys koostuu useasta alarahastosta.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu yritys voidaan perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten (”unit trust”) tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla.
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’sijoitusrahastolla’ myös ”unit trustia”;
b) ’yhteissijoitusyrityksen osuuksilla’ myös yhteissijoitusyrityksen osakkeita.
4. Tätä direktiiviä ei sovelleta sijoitusyhtiöihin, joiden varat on tytäryhtiöiden välityksellä sijoitettu pääasiassa muulla tavalla kuin siirtokelpoisiin arvopapereihin.
5. Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisia yhteissijoitusyrityksiä, joihin sovelletaan tätä direktiiviä, muuttamasta itseään sellaisiksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviksi yrityksiksi, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä.
6. Ellei pääoman liikkeitä koskevista yhteisön oikeuden säännöksistä ja määräyksistä sekä 91 ja 92 artiklasta ja 108 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, jäsenvaltio ei saa tämän direktiivin kattamalla alalla soveltaa toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yhteissijoitusyrityksiin taikka niiden liikkeeseen laskemiin osuuksiin muita säännöksiä, jos nämä yhteissijoitusyritykset markkinoivat osuuksiaan kyseessä olevan jäsenvaltion alueella.
7. Jäsenvaltio voi asettaa alueelleen sijoittautuneille yhteissijoitusyrityksille vaatimuksia, jotka ovat ankarampia kuin mitä tässä direktiivissä säädetään, tai lisävaatimuksia edellyttäen, että näitä vaatimuksia ja lisävaatimuksia sovelletaan yleisesti ja ne eivät ole ristiriidassa tämän direktiiviin säännösten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän luvun soveltamista.
2 artikla
1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’säilytysyhteisöllä’ 22 ja 32 artiklassa tarkoitetut tehtävät hoitaakseen saanutta laitosta, johon sovelletaan muita IV luvun ja V luvun 3 jakson säännöksiä;
b) ’rahastoyhtiöllä’ yhtiötä, jonka tavanomaisena liiketoimintana on sijoitusrahastojen tai sijoitusyhtiöiden muodossa toimivien yhteissijoitusyritysten hoitaminen (yhteissijoitusyrityksen yhteinen salkunhoito);
c) ’rahastoyhtiön kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa rahastoyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka;
d) ’rahastoyhtiön vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole rahastoyhtiön kotijäsenvaltio mutta jossa rahastoyhtiöllä on sivuliike tai jossa se tarjoaa palvelujaan;
e) ’yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa yhteissijoitusyritykselle on myönnetty lupa 5 artiklan mukaisesti;
f) ’yhteissijoitusyrityksen vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltio mutta jossa yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoidaan;
g) ’sivuliikkeellä’ liiketoimipaikkaa, joka on rahastoyhtiön osa, joka ei ole oikeushenkilö ja joka tarjoaa rahastoyhtiölle myönnetyn toimiluvan mukaisia palveluja;
h) ’toimivaltaisilla viranomaisilla’ viranomaisia, jotka kukin jäsenvaltio nimeää 97 artiklan mukaisesti;
i) ’läheisillä sidoksilla’ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde:
i) ’omistusyhteyden’ kautta, millä tarkoitetaan suoraa tai määräysvallan kautta välillistä vähintään 20 prosentin omistusta yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta; tai
ii) ’määräysvallan’ kautta, millä tarkoitetaan konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY ( 1 ) 1 ja 2 artiklassa määriteltyä ’emoyrityksen’ ja ’tytäryrityksen’ välistä suhdetta kaikissa direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tai samankaltaista minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä suhdetta;
j) ’määräosuudella’ sellaista suoraa tai välillistä omistusosuutta rahastoyhtiössä, joka on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai jolla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti sen rahastoyhtiön johtamiseen, jossa määräosuus on;
k) ’alkupääomalla’ direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuja varoja;
l) ’omilla varoilla’ direktiivin 2006/48/EY V osaston 2 luvun 1 jaksossa tarkoitettuja omia varoja;
m) ’pysyvällä välineellä’ sellaista välinettä, jonka avulla sijoittaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina;
n) ’siirtokelpoisilla arvopapereilla’:
i) yhtiöiden osakkeita ja vastaavia arvopapereita (jäljempänä ’osakkeet’);
ii) joukkovelkakirjalainoja ja muita arvopaperistettuja velkamuotoja (jäljempänä ’joukkovelkakirjat’);
iii) muita jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita, joihin liittyy oikeus hankkia tällaisia siirtokelpoisia arvopapereita merkitsemällä tai vaihtamalla;
o) ’rahamarkkinavälineillä’ välineitä, joilla tavallisesti käydään kauppaa rahamarkkinoilla ja jotka voidaan muuttaa helposti rahaksi ja joiden arvo voidaan tarkasti määritellä koska tahansa;
p) ’sulautumisilla’ operaatiota:
i) jossa yksi tai useampi yhteissijoitusyritys taikka sen tai niiden alarahasto tai alarahastot, jäljempänä ’sulautuva yhteissijoitusyritys’, siirtää purkautumishetkellään selvitysmenettelyttä kaikki varansa ja vastuunsa toiselle toiminnassa olevalle yhteissijoitusyritykselle tai sen alarahastolle, jäljempänä ’vastaanottava yhteissijoitusyritys’, ja antaa osuudenhaltijoilleen vastikkeeksi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastikkeen, joka saa olla enintään 10 prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta;
ii) jossa kaksi yhteissijoitusyritystä tai sitä useampi taikka niiden alarahastot, jäljempänä ’sulautuva yhteissijoitusyritys’, siirtää purkautumishetkellään selvitysmenettelyttä kaikki varansa ja vastuunsa muodostamalleen yhteissijoitusyritykselle tai sen alarahastolle, jäljempänä ’vastaanottava yhteissijoitusyritys’, ja antaa osuudenhaltijoilleen vastikkeeksi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja mahdollisesti rahavastikkeen, joka saa olla enintään 10 prosenttia näiden osuuksien nettoarvosta;
iii) jossa yksi tai useampi yhteissijoitusyritys taikka sen tai niiden alarahasto, jäljempänä ’sulautuva yhteissijoitusyritys’, joka on toiminnassa, kunnes kaikki vastuut on vapautettu, siirtää kaikki nettovaransa saman yhteissijoitusyrityksen toiselle alarahastolle, muodostamalleen yhteissijoitusyritykselle tai toiselle toiminnassa olevalle yhteissijoitusyritykselle tai sen alarahastolle, jäljempänä vastaanottava yhteissijoitusyritys;
q) ’rajat ylittävällä sulautumisella’:
i) sellaisten yhteissijoitusyritysten sulautumista, joista ainakin kaksi on sijoittautunut eri jäsenvaltioihin; tai
ii) samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten sulautumista vastaperustettuun, toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen yhteissijoitusyritykseen;
r) ’kotimaisella sulautumisella’ samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten sulautumista silloin, kun ainakin yhdestä sulautumiseen osallistuvasta yhteissijoitusyrityksestä on ilmoitettu 93 artiklan mukaisesti;
s) ’ylimmällä hallintoelimellä’ rahastoyhtiön, sijoitusyhtiön tai säilytysyhteisön lopullista päätöksentekovaltaa käyttävää elintä, joka hoitaa valvonta- ja johtotoimintoja tai vain johtotoimintoa, jos kyseiset toiminnot on erotettu toisistaan. Jos rahastoyhtiöllä, sijoitusyhtiöllä tai säilytysyhteisöllä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti eri elimiä, joilla on tietyt tehtävät, ylimpään hallintoelimeen tai valvontatehtäväänsä hoitavaan ylimpään hallintoelimeen kohdistuvia tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia sovelletaan myös, tai niiden sijaan, niihin rahastoyhtiön, sijoitusyhtiön tai säilytysyhteisön muiden elinten jäseniin, joilla on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuu näistä tehtävistä;
t) ’rahoitusvälineellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU ( 2 ) liitteessä I olevassa C osassa tarkoitettua rahoitusvälinettä.
2. Edellä olevan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa liitteessä II tarkoitetut tehtävät luetaan rahastoyhtiön tavanomaiseen toimintaan.
3. Edellä olevaa 1 kohdan g alakohtaa sovellettaessa kaikkia rahastoyhtiön samaan jäsenvaltioon perustamia liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivuliikkeenä, kun rahastoyhtiön päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.
4. Edellä olevan 1 kohdan i alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa:
a) tytäryrityksen tytäryritystä pidetään myös sen emoyrityksen tytäryrityksenä, joka on näiden yritysten johdossa;
b) tilanteissa, joissa kaksi luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sitä useampi on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa samaan henkilöön, näiden henkilöiden välillä katsotaan niin ikään olevan läheinen sidos.
5. Edellä olevan 1 kohdan j alakohtaa sovellettaessa otetaan huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 3 ) 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet.
6. Edellä olevan 1 kohdan l alakohtaa sovellettaessa direktiivin 2006/49/EY 13–16 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.
7. Edellä olevan 1 kohdan n alakohtaa sovellettaessa 51 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä ja välineitä ei lueta siirtokelpoisiin arvopapereihin.
3 artikla
Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yrityksiin:
a) suljetut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset;
b) yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka hankkivat pääomaa yhteisössä tai jollakin sen alueella, mutta eivät markkinoi siellä osuuksiaan yleisölle;
c) yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, joiden osuuksia voidaan rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjojen mukaan myydä yleisölle ainoastaan kolmansissa maissa;
d) yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka kuuluvat siinä jäsenvaltiossa, johon tällaiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset ovat sijoittautuneet, säännöksillä tai määräyksillä määriteltyihin ryhmiin, joihin VII luvun ja 83 artiklan säännösten soveltaminen ei huomioon ottaen näiden yritysten sijoitus- ja lainanottopolitiikka ole aiheellista.
4 artikla
Tätä direktiiviä sovellettaessa yhteissijoitusyrityksen katsotaan olevan sijoittautunut kotijäsenvaltioonsa.
II LUKU
LUVAN MYÖNTÄMINEN YHTEISSIJOITUSYRITYKSELLE
5 artikla
1. Yhteissijoitusyritys ei saa harjoittaa toimintaa yhteissijoitusyrityksenä, ellei sille ole annettu lupaa tämän direktiivin mukaisesti.
Tällainen lupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.
2. Sijoitusrahastolle voidaan antaa lupa ainoastaan, jos sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät rahastoyhtiön kyseisen sijoitusrahaston hoitamista koskevan hakemuksen, rahaston säännöt sekä säilytysyhteisön valinnan. Sijoitusyhtiölle voidaan antaa lupa ainoastaan, jos sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sekä sen perustamisasiakirjat että säilytysyhteisön valinnan ja tarvittaessa nimetyn rahastoyhtiön kyseisen sijoitusyhtiön hoitamista koskevan hakemuksen.
3. Jos yhteissijoitusyritys ei ole sijoittautunut rahastoyhtiön kotijäsenvaltioon, yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava rahastoyhtiön yhteissijoitusyrityksen hoitamista koskeva hakemus 20 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Luvan myöntämisen ehdoksi ei saa asettaa vaatimusta, että yhteissijoitusyritystä hoitaa rahastoyhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka on yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa, tai että rahastoyhtiö harjoittaa toimintaa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa tai siirtää toimintoja sinne.
4. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa antaa yhteissijoitusyritykselle lupaa, jos:
a) ne toteavat, että sijoitusyhtiö ei täytä V luvussa säädettyjä vaatimuksia; tai
b) rahastoyhtiöllä ei ole kotijäsenvaltiossaan lupaa hoitaa yhteissijoitusyrityksiä.
Rahastoyhtiölle tai tarvittaessa sijoitusyhtiölle on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko yhteissijoitusyritykselle myönnetty lupa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan 2 kohdan soveltamista.
Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa antaa yhteissijoitusyritykselle lupaa, jos säilytysyhteisön johtajat eivät ole riittävän hyvämaineisia tai jos heillä ei ole riittävästi kokemusta erityisesti sen tyyppisistä yhteissijoitusyrityksistä, joita heidän on tarkoitus hoitaa. Tätä varten säilytysyhteisön johtajien sekä heidän seuraajiensa nimet on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.
Johtajilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka lain tai perustamisasiakirjojen mukaan edustavat säilytysyhteisöä tai jotka tosiasiallisesti määräävät säilytysyhteisön toimintalinjasta.
5. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää lupaa, jos yhteissijoitusyritys ei laillisesti (esimerkiksi rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen sisältämän säännöksen vuoksi) voi markkinoida osuuksiaan kotijäsenvaltiossaan.
6. Rahastoyhtiötä tai säilytysyhteisöä ei saa vaihtaa toiseen eikä rahaston sääntöjä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoja saa muuttaa ilman yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä.
7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetuista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka koskevat yhteissijoitusyrityksen perustamista ja toimintaa, on helposti saatavissa tietoa etätietona tai sähköisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot ovat saatavissa vähintään yhdellä kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja että ne annetaan selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla ja pidetään ajan tasalla.
8. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1095/2010 ( 4 ) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ”arvopaperimarkkinaviranomainen”, voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tietojen täsmentämiseksi, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille yhteissijoitusyritystä koskevassa lupahakemuksessa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit luonnokset asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
III LUKU
RAHASTOYHTIÖIDEN VELVOITTEET
1 JAKSO
Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset
6 artikla
1. Rahastoyhtiötoiminnan aloittaminen edellyttää rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää toimilupaa. Rahastoyhtiölle tämän direktiivin mukaisesti myönnetty toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.
Arvopaperimarkkinaviranomaiselle on ilmoitettava kaikki myönnetyt toimiluvat, ja se julkistaa verkkosivustollaan luettelon toimiluvan saaneista rahastoyhtiöistä ja pitää sen ajan tasalla.
2. Rahastoyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin tämän direktiivin mukaisesti luvan saaneiden yhteissijoitusyritysten hoitamista; tämän ohessa se saa kuitenkin hoitaa sellaisia muita yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan ja joiden osalta rahastoyhtiön toiminnan vakautta valvotaan, mutta joiden osuuksia ei voida markkinoida muissa jäsenvaltioissa tämän direktiivin nojalla.
Tätä direktiiviä sovellettaessa yhteissijoitusyritysten hoitamiseen kuuluvat myös liitteessä II tarkoitetut tehtävät.
3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi antaa rahastoyhtiölle toimiluvan yhteissijoitusyritysten hoidon lisäksi seuraavien palvelujen tarjoamiseen:
a) sijoitussalkkujen hoito, eläkerahastojen omistamien sijoitussalkkujen hoito mukaan luettuna, sijoittajien antamien valtuutusten mukaisesti, harkinnanvaraisesti ja asiakaskohtaisesti silloin, kun sijoitussalkkuihin sisältyy yksi tai useampi direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa luetelluista rahoitusvälineistä; ja
b) liitännäispalveluina:
i) sijoitusneuvonta, joka koskee yhtä tai useampaa direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa luetelluista rahoitusvälineistä;
ii) yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksien säilytys ja hallinnointi.
Rahastoyhtiöille ei voida antaa tämän direktiivin mukaisesti toimilupaa vain tässä kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseen tai liitännäispalvelujen tarjoamiseen ilman, että sille on annettu toimilupa ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseksi.
4. Direktiivin 2004/39/EY 2 artiklan 2 kohtaa sekä 12, 13 ja 19 artiklaa sovelletaan tämän artiklan 3 kohdassa mainittuihin rahastoyhtiöiden tarjoamiin palveluihin.
7 artikla
1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä asetettujen muiden yleisten edellytysten soveltamista toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää rahastoyhtiölle toimilupaa, jos:
a) rahastoyhtiöllä ei ole vähintään 125 000 euron alkupääomaa, kun otetaan huomioon seuraavaa:
i) mikäli rahastoyhtiön sijoitussalkkujen arvo ylittää 250 000 000 euroa, rahastoyhtiöltä on edellytettävä enemmän omia varoja, joiden määrän on oltava 0,02 prosenttia rahastoyhtiön sijoitussalkkujen arvon siitä määrästä, joka ylittää 250 000 000 euroa, mutta vaadittavan alkupääoman ja lisävarojen kokonaismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 10 000 000 :aa euroa;
ii) tätä kohtaa sovellettaessa rahastoyhtiön sijoitussalkuiksi on katsottava seuraavat sijoitussalkut:
— rahastoyhtiön hoitamat sijoitusrahastot mukaan luettuna sijoitussalkut, joiden hoitotehtävän se on siirtänyt toiselle, lukuun ottamatta kuitenkaan sijoitussalkkuja, joita se hoitaa toimeksiannon perusteella,
— sijoitusyhtiöt, joiden rahastoyhtiöksi rahastoyhtiö on nimetty,
— muut rahastoyhtiön hoitamat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset mukaan luettuna sijoitussalkut, joiden hoitotehtävän se on siirtänyt toiselle, lukuun ottamatta kuitenkaan sijoitussalkkuja, joita se hoitaa toimeksiannon perusteella;
iii) näissä vaatimuksissa asetetuista määristä huolimatta rahastoyhtiön omien varojen määrä ei missään vaiheessa saa alittaa direktiivin 2006/49/EY 21 artiklassa säädettyä määrää;
b) henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahastoyhtiötä, eivät ole riittävän hyvämaineisia eikä heillä ole riittävästi kokemusta myös sen tyyppisistä yhteissijoitusyrityksistä, joita rahastoyhtiö hoitaa; rahastoyhtiötä tosiasiallisesti johtavien henkilöiden sekä heidän seuraajiensa nimet on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, ja vähintään kahden edellä mainitut edellytykset täyttävän henkilön on tehtävä rahastoyhtiön toiminnan johtamista koskevat päätökset;
c) toimilupahakemuksessa ei ole liitteenä toimintaohjelmaa, jossa selvitetään vähintään rahastoyhtiön organisaatiorakenne; ja
d) rahastoyhtiön pääkonttori ja sääntömääräinen kotipaikka eivät sijaitse samassa jäsenvaltiossa.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat antaa rahastoyhtiölle luvan alittaa a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun omien lisävarojen määrän enintään 50 prosentilla, jos yhtiöllä on sellaisen luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen antama takaus vastaavalle määrälle, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa kyseiseen luottolaitokseen tai vakuutusyritykseen sovelletaan toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan yhteisön lainsäädännössä säädettyjä.
2. Jos sijoitusyhtiön ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä on läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan vain, jos nämä läheiset sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa myös silloin, kun rahastoyhtiöön läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava rahastoyhtiöitä toimittamaan niille tiedot, joita ne tarvitsevat valvoakseen jatkuvasti tämän kohdan mukaisten edellytysten täyttymistä.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko toimilupa myönnetty. Toimiluvan epääminen on aina perusteltava.
4. Rahastoyhtiö voi aloittaa toimintansa heti, kun toimilupa on myönnetty.
5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle rahastoyhtiölle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos rahastoyhtiö:
a) ei hyödynnä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, luopuu nimenomaisesti toimiluvasta tai on lopettanut tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yli kuusi kuukautta aiemmin, jollei kyseinen jäsenvaltio ole määrännyt, että tällaisissa tapauksissa toimilupa raukeaa;
b) on saanut toimiluvan väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;
c) ei enää täytä toimiluvan myöntämisen ehtoja;
d) ei enää täytä direktiivin 2006/49/EY mukaisia vaatimuksia silloin, kun sen toimilupa kattaa myös tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun harkinnanvaraisen salkunhoidon;
e) on vakavalla tai järjestelmällisellä tavalla rikkonut tämän direktiivin mukaisesti annettuja säännöksiä; tai
f) kuuluu muiden sellaisten tapausten piiriin, joissa kansallinen lainsäädäntö edellyttää toimiluvan peruuttamista.
6. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään
a) tiedot, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille rahastoyhtiön toimilupaa koskevassa hakemuksessa, toimintasuunnitelma mukaan luettuna;
b) rahastoyhtiöihin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti sovellettavat vaatimukset ja 7 artiklan 3 kohdassa säädetyt ilmoitettavat tiedot;
c) vaatimukset, jotka koskevat määräosuuden omistavia osakkaita ja jäseniä, ja seikat, jotka voivat estää toimivaltaista viranomaista toteuttamasta tehokkaasti tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 2004/39/EY 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä valvontaan liittyviä tehtäviään tämän direktiivin 11 artiklan mukaisesti.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia ilmoituksia koskevia vakiomuotoisia lomakkeita, malleja ja menettelyjä tai ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
8 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa rahastoyhtiötoiminnan aloittamista varten ennen kuin niille on ilmoitettu sellaiset rahastoyhtiön osakkeenomistajina tai jäseninä suoraan tai välillisesti olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joilla on määräosuus rahastoyhtiössä, sekä näiden määräosuuksien suuruus.
Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa, jos ne eivät ole vakuuttuneita ensimmäisessä alakohdassa mainittujen osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta, ottaen huomioon tarve varmistaa rahastoyhtiön järkevä ja vakaa johtaminen.
2. Jos kyse on sellaisen rahastoyhtiön sivuliikkeestä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on yhteisön ulkopuolella ja joka on aloittamassa tai harjoittaa toimintaa, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa säännöksiä, jotka johtavat suotuisampaan kohteluun kuin sellaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen kohtelu, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa.
3. Asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava etukäteen toimiluvan myöntämisestä sellaiselle rahastoyhtiölle:
a) joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen rahastoyhtiön, sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen tytäryritys;
b) joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen rahastoyhtiön, sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai
c) jossa määräysvaltaa käyttävät samat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa rahastoyhtiössä, sijoituspalveluyrityksessä, luottolaitoksessa tai vakuutusyrityksessä.
2 JAKSO
Suhteet kolmansiin maihin
9 artikla
1. Suhteista kolmansiin maihin säädetään direktiivin 2004/39/EY 15 artiklan asianomaisissa säännöksissä.
Tätä direktiiviä sovellettaessa direktiivin 2004/39/EY 15 artiklassa tarkoitetuilla ilmauksilla ’sijoituspalveluyritys’ ja ’sijoituspalveluyritykset’ tarkoitetaan ’rahastoyhtiötä’ ja ’rahastoyhtiöitä’; direktiivin 2004/39/EY 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ilmauksella ’sijoituspalvelujen tarjoamisen yhteydessä’ tarkoitetaan ilmausta ’palvelujen tarjoamisen yhteydessä’.
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle niistä yleisistä vaikeuksista, joita yhteissijoitusyrityksillä on osuuksiensa markkinoinnissa kolmannessa maassa.
Komissio tutkii tällaiset vaikeudet mahdollisimman nopeasti löytääkseen sopivan ratkaisun. Arvopaperimarkkinaviranomainen avustaa komissiota tämän tehtävän suorittamisessa.
3 JAKSO
Toiminnan harjoittamisen edellytykset
10 artikla
1. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että rahastoyhtiö, jolle ne ovat myöntäneet toimiluvan, täyttää jatkuvasti 6 artiklassa sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut edellytykset.
Rahastoyhtiön omien varojen määrä ei saa alittaa 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä tasoa. Jos näin kuitenkin käy, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos olosuhteet sen oikeuttavat, antaa tällaisille yrityksille määräajan, jonka kuluessa niiden on korjattava tilanteensa tai lopetettava toimintansa.
2. Rahastoyhtiön toiminnan vakauden valvonnasta vastaavat sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset riippumatta siitä, perustaako rahastoyhtiö sivuliikkeen tai tarjoaako se palveluja toisessa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin niiden säännösten soveltamista, joissa vastuu asetetaan rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
11 artikla
1. Määräosuuksiin rahastoyhtiössä sovelletaan niitä sääntöjä, jotka on asetettu direktiivin 2004/39/EY 10, 10 a ja 10 b artiklassa.
2. Tätä direktiiviä sovellettaessa direktiivin 2004/39/EY 10 artiklassa tarkoitetuilla ilmauksilla ’sijoituspalveluyritys’ ja ’sijoituspalveluyritykset’ tarkoitetaan ’rahastoyhtiötä’ ja ’rahastoyhtiöitä’.
3. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia tyhjentävän luettelon laatimiseksi tässä artiklassa direktiivin 2004/39/EY 10 b artiklan 4 kohtaan viitaten tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaiden on sisällytettävä ilmoitukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun direktiivin 10 a artiklan 2 kohdan soveltamista.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten menettelyjen, lomakkeiden ja mallien laatimiseksi niitä yksityiskohtaisia sääntöjä varten, joita sovelletaan tässä artiklassa direktiivin 2004/39/EY 10 artiklan 4 kohtaan viitaten säädetyssä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten välisessä kuulemismenettelyssä.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
12 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava toiminnan vakautta koskevat säännöt, joita kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden rahastoyhtiöiden on aina noudatettava tämän direktiivin mukaisesti luvan saaneiden yhteissijoitusyritysten hoitamisen osalta.
Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti, myös rahastoyhtiön hoitamien yhteissijoitusyritysten luonne huomioon ottaen, vaadittava, että kullakin rahastoyhtiöllä
a) on järkevä hallinto- ja tilinpitokäytäntö, automaattista tietojenkäsittelyä varten tarkoitetut valvonta- ja turvajärjestelyt sekä riittävät sisäiset tarkastusjärjestelmät, joihin kuuluvat erityisesti työntekijöiden henkilökohtaisia liiketoimia koskevat säännöt tai rahoitusvälineisiin omaan lukuun sijoittamiseksi tehtyjen sijoitusten omistusta tai hoitoa koskevat säännöt, joiden avulla voidaan vähintään varmistaa, että jokaisesta liiketoimesta, jossa yhteissijoitusyritys on ollut osallisena, voidaan jälkikäteen todentaa sen alkuperä, osapuolet, luonne sekä toteuttamisajankohta ja -paikka ja että rahastoyhtiön hoitamien yhteissijoitusyritysten varat sijoitetaan rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen sekä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;
b) on sellainen rakenne ja organisaatio, että yhtiön ja sen asiakkaiden, kahden sen asiakkaan, jonkun sen asiakkaan ja jonkun yhteissijoitusyrityksen tai kahden yhteissijoitusyrityksen välisistä eturistiriidoista yhteissijoitusyritykselle tai asiakkaille aiheutuvat riskit rajoitetaan mahdollisimman vähiin.
2. Rahastoyhtiö, jonka toimilupa kattaa myös 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun harkinnanvaraisen salkunhoidon:
a) ei saa sijoittaa sijoittajan salkkua tai osaa siitä hoitamiensa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin, ellei se ole saanut tähän asiakkaalta etukäteen yleishyväksyntää;
b) on 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY ( 5 ) säännösten alainen.
3. Komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja käytäntöjä ja järjestelyjä sekä 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja eturistiriitojen rajoittamiseen liittyviä rakenteita ja organisaatiovaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 116 artiklan soveltamista.
▼M1 —————
4. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien ja 3 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä, järjestelyjä, rakenteita ja organisaatiovaatimuksia koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
13 artikla
1. Jos rahastoyhtiön kotijäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan se, että rahastoyhtiö siirtää liiketoimintansa tehostamiseksi yhden tai useamman omista tehtävistään kolmansille osapuolille, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:
a) rahastoyhtiön on ilmoitettava siitä asianmukaisella tavalla kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille; rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot viipymättä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;
b) toimeksianto ei saa estää rahastoyhtiön tehokasta valvontaa eikä se varsinkaan saa estää rahastoyhtiötä toimimasta eikä hoitamasta yhteissijoitusyritystä sijoittajien parhaan edun mukaisesti;
c) mikäli tehtävien siirto koskee sijoitusten hoitoa, toimeksianto on annettava ainoastaan yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan tai jotka on rekisteröity varojen hoidon suorittamista varten ja joiden toiminnan vakautta valvotaan; tehtävien siirron on oltava rahastoyhtiöiden määräajoin vahvistamien, sijoitusten hajauttamisperusteiden mukainen;
d) mikäli toimeksianto koskee sijoitusten hoitoa ja se annetaan yhteisön ulkopuoliselle yritykselle, on huolehdittava valvonnasta vastaavien viranomaisten välisestä yhteistyöstä;
e) toimeksiantoa ei sijoitusten hoidon ydintoiminnan osalta saa antaa säilytysyhteisölle eikä muulle yritykselle, jonka edut voivat olla ristiriidassa rahastoyhtiön tai osuudenhaltijoiden etujen kanssa;
f) käytettävissä on oltava toimenpiteitä, joiden avulla rahastoyhtiön liiketoimintaa johtavat henkilöt voivat jatkuvasti ja tehokkaasti valvoa toimeksisaaneen yrityksen toimintaa;
g) toimeksianto ei saa estää rahastoyhtiön liiketoimintaa johtavia henkilöitä antamasta milloin hyvänsä lisäohjeita yritykselle, jolle tehtäviä on siirretty, eikä peruuttamasta toimeksiantoa välittömästi, jos tämä on sijoittajien etujen mukaista;
h) yrityksen, jolle tehtäviä siirretään, on siirrettävien tehtävien luonne huomioon ottaen oltava pätevä ja kykenevä suorittamaan kyseiset tehtävät; ja
i) yhteissijoitusyritysten tarjousesitteissä on lueteltava tehtävät, joiden siirtoon rahastoyhtiö on saanut luvan tämän artiklan mukaisesti.
2. Se, että rahastoyhtiö on siirtänyt tehtäviä kolmansille osapuolille, ei vaikuta rahastoyhtiön eikä säilytysyhteisön vastuuseen. Rahastoyhtiö ei saa siirtää tehtäviään siinä määrin, että siitä tulee postilaatikkoyhteisö.
14 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava käytännesäännöt, joita kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden rahastoyhtiöiden on aina noudatettava. Käytännesäännöissä on pantava täytäntöön vähintään tässä kohdassa säädetyt periaatteet. Näillä periaatteilla varmistetaan, että rahastoyhtiö:
a) toimii liiketoimintaansa harjoittaessaan rehdisti ja oikeudenmukaisesti hoitamansa yhteissijoitusyrityksen etujen ja markkinoiden häiriöttömyyden hyväksi;
b) toimii hoitamansa yhteissijoitusyrityksen etujen ja markkinoiden häiriöttömyyden hyväksi asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti;
c) omaa liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavat voimavarat ja menettelytavat ja käyttää niitä tehokkaasti;
d) pyrkii välttämään eturistiriitoja ja, silloin kun ne eivät ole vältettävissä, varmistaa, että sen hoitamia yhteissijoitusyrityksiä kohdellaan oikeudenmukaisesti; ja
e) noudattaa kaikkia sen liiketoimintaan sovellettavia lainsäädännön vaatimuksia edistääkseen sijoittajiensa etua ja markkinoiden häiriöttömyyttä.
2. Rajoittamatta 116 artiklan soveltamista komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö täyttää 1 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet, ja joilla erityisesti:
a) luodaan tarkoituksenmukaiset perusteet sille, miten toimitaan rehdisti ja oikeudenmukaisesti sekä asianmukaisen pätevästi, varovasti ja huolellisesti yhteissijoitusyrityksen etujen hyväksi;
b) määritetään periaatteet, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiöt käyttävät tehokkaasti liiketoimintansa asianmukaiseen harjoittamiseen tarvittavia voimavaroja ja menettelytapoja; ja
c) määritetään toimenpiteet, jotka rahastoyhtiöiden voidaan kohtuudella edellyttää toteuttavan eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi tai niistä ilmoittamiseksi, sekä luodaan tarkoituksenmukaiset perusteet sellaisten eturistiriitojen määrittelemiseksi, jotka saattavat vahingoittaa yhteissijoitusyrityksen etuja.
▼M1 —————
3. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymät ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, periaatteita ja toimenpiteitä koskevat delegoidut säädökset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
14 a artikla
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laativat sellaiset palkka- ja palkkiopolitiikan ja -käytännöt ja soveltavat sellaisia palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä eivätkä kannusta riskinottoon, joka on ristiriidassa rahastoyhtiöiden hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiilien, sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa, eivätkä haittaa sen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan rahastoyhtiön on toimittava yhteissijoitusyrityksen edun mukaisesti.
2. Palkkojen ja lisäeläke-etuuksien kiinteiden ja muuttuvien osien on kuuluttava palkka- ja palkkiopolitiikan ja -käytäntöjen piiriin.
3. Palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä on sovellettava niihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus niiden hoitamien rahastoyhtiöiden tai yhteissijoitusyritysten riskiprofiileihin, mukaan luettuina toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatehtäviä hoitavat henkilöt sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa.
4. Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai rahoitusmarkkinoiden toimijoille ohjeita tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä ja 14 b artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamisesta. Ohjeissa otetaan huomioon komission suosituksessa 2009/384/EY ( 6 ) vahvistetut moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet sekä rahastoyhtiöiden ja niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten koko, sisäinen organisaatio sekä niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Laatiessaan näitä ohjeita arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 ( 7 ) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) kanssa, jotta ohjeet olisivat yhdenmukaiset muita rahoituspalvelualoja, erityisesti luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, varten laadittujen vaatimusten kanssa.
14 b artikla
1. Laatiessaan ja soveltaessaan 14 a artiklassa tarkoitettua palkka- ja palkkiopolitiikkaa rahastoyhtiöiden on noudatettava seuraavia periaatteita sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa, joka on asianmukainen niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä niiden toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden:
a) palkka- ja palkkiopolitiikka on sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistää sitä eikä kannusta riskinottoon, joka on ristiriidassa rahastoyhtiön hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiilien, sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa;
b) palkka- ja palkkiopolitiikka on sopusoinnussa rahastoyhtiön ja sen hoitamien yhteissijoitusyritysten ja tällaisten yhteissijoitusyritysten sijoittajien liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja etujen kanssa, ja siihen sisältyy toimenpiteitä eturistiriitojen välttämiseksi;
c) palkka- ja palkkiopolitiikan hyväksyy rahastoyhtiön valvontatehtävää hoitava ylin hallintoelin, ja tämä elin hyväksyy palkka- ja palkkiopolitiikan ja yleiset periaatteet ja tarkistaa niitä vähintään kerran vuodessa ja on vastuussa niiden täytäntöönpanosta ja valvoo sitä; tässä alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä hoitavat ainoastaan ne ylimmän hallintoelimen jäsenet, jotka eivät kuulu toimivaan johtoon kyseisessä rahastoyhtiössä ja joilla on riskienhallintaa sekä palkkoja ja palkkioita koskevaa asiantuntemusta;
d) palkka- ja palkkiopolitiikan täytäntöönpanosta tehdään vähintään kerran vuodessa keskitetty ja riippumaton sisäinen arviointi, jossa arvioidaan valvontatehtävää hoitavan ylimmän hallintoelimen hyväksymien palkka- ja palkkiopolitiikan ja -menettelyjen noudattamista;
e) valvontatehtäviin osallistuva henkilöstö saa korvauksen tehtäviinsä liittyvien tavoitteiden saavuttamisen perusteella riippumatta kyseisen henkilöstön valvomien liiketoiminta-alojen tuloksesta;
f) palkka- ja palkkiokomitea, jos sellainen on olemassa, valvoo suoraan riskienhallintaa ja vaatimusten noudattamista koskevia tehtäviä hoitavien ylempien toimihenkilöiden palkkoja ja palkkioita;
g) jos palkka ja palkkiot ovat tulosperusteisia, palkan ja palkkioiden kokonaismäärä perustuu arvioon yksilön tuloksesta ja kyseisen liiketoimintayksikön tai yhteissijoitusyrityksen tuloksesta ja niiden riskeistä sekä rahastoyhtiön kokonaistuloksesta yksilökohtaista tulosta arvioitaessa, ottaen huomioon sekä taloudelliset että muut perusteet;
h) tuloksen arviointi toteutetaan osana rahastoyhtiön hoitaman yhteissijoitusyrityksen sijoittajille suositellun hallussapitoajan mukaista monivuotista kehystä, jotta arviointi perustuisi yhteissijoitusyrityksen pidemmän aikavälin tulokseen ja sen sijoitusriskeihin ja jotta palkan ja palkkioiden tulosperusteisten osien suoritus jakautuisi samalle ajanjaksolle;
i) palkan ja palkkioiden taattu muuttuva osa on poikkeus, sitä maksetaan vain uuden henkilöstön palkkaamisen yhteydessä ja ainoastaan ensimmäisenä vuonna;
j) palkan ja palkkioiden kiinteät ja muuttuvat osat tasapainotetaan asianmukaisesti keskenään ja riittävän suuri osuus palkan ja palkkioiden kokonaismäärästä säilytetään kiinteänä, jotta pystytään noudattamaan täysin joustavaa palkan ja palkkioiden muuttuvien osien politiikkaa, jonka mukaisesti palkan ja palkkioiden muuttuva osa voidaan myös jättää maksamatta;
k) sopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvät maksut perustuvat pidemmän aikavälin tulokseen, ja ne suunnitellaan siten, että epäonnistumista ei palkita;
l) palkan tai palkkioiden muuttuvien osien tai muuttuvien osien ryhmien laskemisessa käytettävään suoritusarviointiin sisältyy kattava mukautusmenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikentyyppiset nykyiset ja tulevat riskit;
m) yhteissijoitusyrityksen oikeudellisen muodon sekä sen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaan merkittävä osa ja joka tapauksessa vähintään 50 prosenttia kaikista palkan ja palkkioiden muuttuvista osista maksetaan asianomaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksina, vastaavina omistusosuuksina tai osakesidonnaisina välineinä tai vastaavina muina kuin käteisvälineinä, jotka toimivat yhtä tehokkaina kannustimina kuin mitkä hyvänsä tässä alakohdassa tarkoitetut välineet, paitsi jos yhteissijoitusyritysten hoito muodostaa alle 50 prosenttia rahastoyhtiön hoitamasta kokonaissalkusta, jolloin 50 prosentin vähimmäisrajaa ei sovelleta.
Tässä alakohdassa tarkoitettuihin välineisiin sovelletaan asianmukaista yhtiöön jätettävää voittoa koskevaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on saada kannustimet vastaamaan rahastoyhtiön ja sen hoitamien yhteissijoitusyritysten sekä niiden sijoittajien etuja. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa rajoituksia näiden välineiden tyypeille ja rakenteille tai tarpeen mukaan kieltää tietyt välineet. Tätä alakohtaa sovelletaan sekä n alakohdan mukaisesti lykättyyn palkan ja palkkioiden muuttuvan osan osuuteen että lykkäämättömään palkan ja palkkioiden muuttuvan osan osuuteen;
n) merkittävä osa eli vähintään 40 prosenttia palkan ja palkkioiden muuttuvan osan maksamisesta lykätään ajanjaksolle, joka on asianmukainen kyseisen yhteissijoitusyrityksen sijoittajille suositeltuun hallussapitoaikaan nähden, ja se mukautetaan oikealla tavalla kyseisen yhteissijoitusyrityksen riskien luonteeseen.
Tässä alakohdassa tarkoitetun ajanjakson on oltava vähintään kolme vuotta; maksamista koskevien lykkäämisjärjestelyjen mukaisesti maksettavan palkan ja palkkioiden käyttöoikeus syntyy maksujen suhteessa; jos palkan ja palkkioiden muuttuva osa on erityisen suuri, vähintään 60 prosenttia määrästä on lykättävä maksettavaksi myöhemmin;
o) palkan ja palkkioiden muuttuva osa, johon sisältyy osuus, jonka maksamista on lykätty, maksetaan tai oikeus siihen syntyy ainoastaan, jos se on kestävää rahastoyhtiön taloudellinen kokonaistilanne huomioon ottaen ja perusteltua kyseisen liiketoimintayksikön, yhteissijoitusyrityksen ja yksilön tulos huomioon ottaen.
Palkan ja palkkioiden muuttuvan osan kokonaismäärä pienenee huomattavasti, jos rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen taloudellinen tulos heikkenee tai on tappiollinen, kun otetaan huomioon sekä nykyiset korvaukset että jo aiemmin ansaittujen palkkioiden vähennykset, mukaan lukien palkkioiden riskiperusteisten ehtojen tai takaisinperintäehtojen perusteella tehdyt vähennykset;
p) eläkepolitiikka on sopusoinnussa rahastoyhtiön ja sen hoitamien yhteissijoitusyritysten liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa.
Jos työntekijä lähtee rahastoyhtiön palveluksesta ennen eläkeikää, kyseisen rahastoyhtiön olisi pidettävä harkinnanvaraiset lisäeläke-etuudet hallussaan viiden vuoden ajan m alakohdassa määriteltyinä välineinä. Jos työntekijä saavuttaa eläkeiän, harkinnanvaraiset lisäeläke-etuudet olisi maksettava työntekijälle m alakohdassa määriteltyinä välineinä siten, että etuuksia säilytetään laitoksessa viiden vuoden ajan;
q) henkilöstöltä on vaadittava sitoumus siitä, ettei se käytä henkilökohtaisia suojausstrategioita tai palkkaan ja palkkioihin liittyvää vakuutusta ja vastuuvakuutusta palkka- ja palkkiojärjestelyihinsä sisältyvien riskinsovittamisvaikutusten vähentämiseksi;
r) palkan ja palkkioiden muuttuvaa osaa ei makseta sellaisten välineiden tai menetelmien kautta, joiden avulla voidaan välttää tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.
2. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti pyytää toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja tämän direktiivin 14 a artiklassa tarkoitetuista palkka- ja palkkiopolitiikoista ja -käytännöistä.
Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tiiviissä yhteistyössä pankkiviranomaisen kanssa esitettävä palkka- ja palkkiopolitiikkoja koskevissa ohjeissaan, miten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 8 ) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 9 ) mukaisia erilaisia alakohtaisia palkka- ja palkkioperiaatteita on sovellettava tilanteissa, joissa työntekijät tai muut henkilöstöryhmät tarjoavat palveluja, joita koskevat erilaiset alakohtaiset palkka- ja palkkioperiaatteet.
3. Edellä 1 kohdassa säädettyjä periaatteita sovelletaan kaikentyyppisiin rahastoyhtiön maksamiin etuuksiin, yhteissijoitusyrityksen itse suoraan maksamiin määriin, tulosperusteiset palkkiot mukaan luettuina, ja yhteissijoitusyrityksen osuuksien tai osakkeiden siirtoihin, jotka tehdään sellaisten henkilöstöryhmien hyväksi, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus rahastoyhtiöiden riskiprofiiliin tai niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiiliin ja joihin luetaan mukaan toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatehtäviä hoitavat henkilöt sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa.
4. Rahastoyhtiöiden, jotka ovat merkittäviä kokonsa tai hoitamiensa yhteissijoitusyritysten koon, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella, on perustettava palkka- ja palkkiokomitea. Palkka- ja palkkiokomitea on muodostettava siten, että se kykenee pätevästi ja riippumattomasti arvioimaan palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä sekä riskienhallintaa varten luotuja kannustimia.
Palkka- ja palkkiokomitea, joka tarvittaessa perustetaan 14 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti, on vastuussa palkkaa ja palkkioita koskevien päätösten valmistelusta, mukaan luettuina päätökset, jotka vaikuttavat rahastoyhtiön tai kyseisen yhteissijoitusyrityksen riskeihin ja riskienhallintaan ja jotka valvontatehtäviään hoitavan ylimmän hallintoelimen on tehtävä. Palkka- ja palkkiokomitean puheenjohtajana toimii ylimmän hallintoelimen jäsen, joka ei kuulu toimivaan johtoon kyseisessä rahastoyhtiössä. Palkka- ja palkkiokomitean jäsenten on oltava ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät kuulu toimivaan johtoon kyseisessä rahastoyhtiössä.
Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään työntekijöiden edustuksesta ylimmässä hallintoelimessä, palkka- ja palkkiokomiteaan on kuuluttava yksi tai useampia työtekijöiden edustajia. Palkka- ja palkkiokomitean on päätöksiään valmistellessaan otettava huomioon sijoittajien ja muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut sekä yleinen etu.
15 artikla
Rahastoyhtiöiden tai tarvittaessa sijoitusyhtiöiden on toteutettava 92 artiklan mukaiset toimenpiteet ja otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt varmistaakseen, että ne käsittelevät asianmukaisesti sijoittajien tekemiä valituksia ja että sijoittajat voivat käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan, kun rahastoyhtiöllä on toimilupa muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa. Sijoittajien on näiden toimenpiteiden perusteella voitava tehdä valituksia jäsenvaltionsa virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.
Lisäksi rahastoyhtiöiden on otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja järjestelyt tietojen asettamiseksi saataville yleisön tai yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä.
4 JAKSO
Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus
16 artikla
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiö, jolle sen kotijäsenvaltio on myöntänyt toimiluvan, voi harjoittaa niiden alueella toimiluvan mukaista toimintaa joko perustamalla sivuliikkeen tai hyödyntämällä palvelujen tarjoamisen vapautta.
Jos täten toimiluvan saanut rahastoyhtiö aikoo sivuliikettä perustamatta ainoastaan markkinoida hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osuuksia liitteen II mukaisesti jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa aikomatta harjoittaa muuta toimintaa tai tarjota muita palveluja, kyseiseen markkinointiin sovelletaan ainoastaan XI luvussa asetettuja vaatimuksia.
2. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa sivuliikkeen perustamisen tai palvelujen tarjoamisen ehdoksi toimiluvan saamista, perustamispääoman maksamista tai muita vaikutuksiltaan vastaavia toimenpiteitä.
3. Yhteissijoitusyritys voi tässä artiklassa vahvistetuin ehdoin nimetä jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten mukaisesti toimiluvan saaneen rahastoyhtiön tai olla sellaisen hoidossa edellyttäen, että tällainen rahastoyhtiö noudattaa seuraavia säännöksiä:
a) 17 tai 18 artikla; ja
b) 19 ja 20 artikla.
17 artikla
1. Edellä 6 ja 7 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttämisen lisäksi rahastoyhtiön, joka haluaa perustaa sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle harjoittaakseen toimilupansa kattamaa toimintaa, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava jokaista rahastoyhtiötä, joka haluaa perustaa sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, antamaan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta tehdessään seuraavat tiedot sekä esittämään seuraavat asiakirjat:
a) jäsenvaltio, jonka alueelle rahastoyhtiö aikoo perustaa sivuliikkeen;
b) toimintasuunnitelma, jossa esitetään suunnitellut 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset toimet ja palvelut ja sivuliikkeen organisaatiorakenne ja johon sisältyy kuvaus rahastoyhtiön käyttöön ottamista riskienhallintamenettelyistä. Siihen sisältyy myös kuvaus 15 artiklan mukaisesti toteutetuista menettelyistä ja järjestelyistä;
c) rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleva osoite, josta asiakirjoja on mahdollista saada; ja
d) sivuliikkeen hoitamisesta vastuussa olevien nimet.
3. Jollei rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen syytä epäillä rahastoyhtiön hallinnollisten rakenteiden tai varojen riittävyyttä, niiden on kahden kuukauden kuluessa kaikkien 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava nämä tiedot rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava siitä rahastoyhtiölle. Niiden on lisäksi ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetuista korvausjärjestelmistä.
Jos rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät toimittamasta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, niiden on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle rahastoyhtiölle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet kaikki tiedot. Kieltäytymisestä tai vastaamatta jättämisestä on oltava oikeus valittaa rahastoyhtiön kotijäsenvaltion tuomioistuimiin.
Jos rahastoyhtiö haluaa harjoittaa liitteessä II tarkoitettuja yhteiseen salkunhoitoon kuuluvia tehtäviä, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille lähetettäviin asiakirjoihin todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on tämän direktiivin säännösten mukainen toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja yksityiskohtaiset tiedot niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.
4. Rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavan jäsenvaltion alueella, on noudatettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä.
5. Rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 4 kohdan noudattamisen valvonnasta.
6. Ennen kuin rahastoyhtiön sivuliike aloittaa liiketoiminnan, rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta valmistauduttava valvomaan, että rahastoyhtiö noudattaa kyseisten viranomaisten vastuulla olevia sääntöjä.
7. Kun rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saadaan ilmoitus tai kun 6 kohdassa säädetty määräaika on päättynyt, eikä näiltä viranomaisilta ole saatu ilmoitusta, sivuliike voidaan perustaa ja se voi aloittaa liiketoiminnan.
8. Jos 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti sekä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion että rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa, jotta rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 3 kohdan mukaisesti ja rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset 6 kohdan mukaisesti tehdä päätöksen muutoksen johdosta.
9. Jos 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot ja ilmoitettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista, joita on tehty rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.
10. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa tarkennetaan 1, 2, 3, 8 ja 9 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi 3 ja 9 kohdan mukaista tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
18 artikla
1. Rahastoyhtiön, joka palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella haluaa harjoittaa toimilupansa kattamaa toimintaa toisen jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa, on ilmoitettava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:
a) jäsenvaltio, jonka alueella rahastoyhtiö aikoo toimia; ja
b) toimintasuunnitelma, jossa esitetään suunnitellut 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut toimet ja palvelut ja johon sisältyy kuvaus rahastoyhtiön käyttöön ottamista riskienhallintamenettelyistä. Siihen sisältyy myös kuvaus 15 artiklan mukaisesti toteutetuista menettelyistä ja järjestelyistä.
2. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta toimitettava ne rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot sovellettavista sijoittajien suojaksi tarkoitetuista korvausjärjestelmistä.
Jos rahastoyhtiö haluaa harjoittaa liitteessä II tarkoitettuja yhteiseen salkunhoitoon kuuluvia tehtäviä, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille lähetettyihin asiakirjoihin todistus siitä, että rahastoyhtiöllä on tämän direktiivin säännösten mukainen toimilupa, kuvaus rahastoyhtiön toimiluvan laajuudesta ja yksityiskohtaiset tiedot niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskevista rajoituksista, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.
Sen estämättä, mitä 20 ja 93 artiklassa säädetään, rahastoyhtiö voi tämän jälkeen aloittaa liiketoiminnan rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
3. Rahastoyhtiön, joka harjoittaa toimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion 14 artiklan mukaisesti laatimia sääntöjä.
4. Jos 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen sisältö muuttuu, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti sekä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion että rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ennen muutosten voimaantuloa. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä 2 kohdassa tarkoitettuun todistukseen sisältyvät tiedot ja ilmoitettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista, joita on tehty rahastoyhtiön toimiluvan laajuuteen tai niitä yhteissijoitusyritystyyppejä mahdollisesti koskeviin rajoituksiin, joiden hoitoon rahastoyhtiöllä on toimilupa.
5. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa tarkennetaan 1, 2 ja 4 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi 2 ja 4 kohdassa tarkoitettua tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
19 artikla
1. Rahastoyhtiön, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion sääntöjä, jotka liittyvät rahastoyhtiön organisaatioon, mukaan lukien tehtävien siirtoa koskevat järjestelyt, riskienhallintamenettelyt, toiminnan vakautta koskevat säännöt ja sen valvonta, 12 artiklassa tarkoitetut käytännöt ja rahastoyhtiön raportointivaatimukset. Kyseiset säännöt eivät saa olla tiukempia kuin sellaisiin rahastoyhtiöihin sovellettavat säännöt, jotka harjoittavat toimintaansa ainoastaan kotijäsenvaltiossaan.
2. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 1 kohdan noudattamisen valvonnasta.
3. Rahastoyhtiön, joka tarjoaa rajat ylittäen yhteistä salkunhoitoa perustamalla sivuliikkeen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on noudatettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion yhteissijoitusyritysten perustamiseen ja toimintaan liittyviä sääntöjä, nimittäin sääntöjä, joita sovelletaan:
a) yhteissijoitusyrityksen perustamiseen ja luvan myöntämiseen sille;
b) osuuksien ja osakkeiden liikkeeseenlaskuun ja lunastamiseen;
c) investointipolitiikkaan ja -rajoituksiin, mukaan lukien kokonaisriskin ja vipuvaikutuksen laskeminen;
d) lainaksioton, lainaksiannon ja ilman katetta tapahtuvan myynnin rajoittamiseen;
e) yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritykseen ja tilinpitoon;
f) liikkeeseenlasku- tai lunastushinnan laskemiseen sekä virheisiin, joita tehdään varojen nettoarvon ja siihen liittyvän sijoittajien korvauksen laskemisessa;
g) tuottojen jakamiseen tai uudelleen sijoittamiseen;
h) yhteissijoitusyrityksen tietojen ilmoittamista ja raportointia koskeviin vaatimuksiin, mukaan lukien tarjousesite, sijoittajalle annettavat avaintiedot ja määräaikaiskatsaukset;
i) markkinoimiseksi tehtyihin järjestelyihin;
j) osuudenhaltijasuhteisiin;
k) yhteissijoitusyritysten sulautumisiin ja uudelleenjärjestelyihin;
l) yhteissijoitusyrityksen purkamiseen ja selvitysmenettelyyn;
m) tarvittaessa osuudenhaltijarekisterin sisältöön;
n) yhteissijoitusyrityksen lupa- ja valvontamaksuihin; ja
o) osuudenhaltijoiden äänioikeuksien ja osuudenhaltijoiden a–m alakohtiin liittyvien muiden oikeuksien käyttöön.
4. Rahastoyhtiön on noudatettava rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa asetettuja velvoitteita sekä tarjousesitteessä asetettuja velvoitteita, joiden on oltava 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun sovellettavan lainsäädännön mukaisia.
5. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa 3 ja 4 kohdan noudattamisen valvonnasta.
6. Rahastoyhtiö päättää ja on vastuussa kaikkien niiden järjestelyjen ja organisaatiopäätösten tekemisestä ja toteuttamisesta, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen perustamista ja toimintaa koskevia sääntöjä, rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa asetettuja velvoitteita sekä tarjousesitteessä asetettuja velvoitteita noudatetaan.
7. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa rahastoyhtiön järjestelyjen ja organisaation asianmukaisuuden valvonnasta sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiö voi noudattaa kaikkien sen hoitamien yhteissijoitusyritysten perustamista ja toimintaa koskevia velvoitteita ja sääntöjä.
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneeseen rahastoyhtiöön ei sovelleta yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa asetettuja lisävaatimuksia tämän direktiivin kohteeseen kuuluvissa asioissa, lukuun ottamatta tapauksia, joihin nimenomaisesti viitataan tässä direktiivissä.
20 artikla
1. Rajoittamatta 5 artiklan soveltamista rahastoyhtiön, joka hakee lupaa hoitaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yhteissijoitusyritystä, on toimitettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat asiakirjat:
a) 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säilytysyhteisön kanssa tehty kirjallinen sopimus;
b) tiedot liitteessä II tarkoitettujen sijoitusten hoitoon ja hallinnoimiseen liittyvien tehtävien siirtoa koskevista järjestelyistä.
Jos rahastoyhtiö jo hoitaa muita samantyyppisiä yhteissijoitusyrityksiä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa, riittää viittaus jo toimitettuihin asiakirjoihin.
2. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat siinä laajuudessa kuin niiden vastuulla olevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen pyytää rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta selvennystä ja tietoja 1 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista ja 17 ja 18 artiklassa tarkoitetun todistuksen perusteella siitä, kuuluuko sentyyppinen yhteissijoitusyritys, jolle lupaa haetaan, rahastoyhtiön toimiluvan piiriin. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava mahdollinen lausuntonsa kymmenen työpäivän kuluessa ensimmäisen pyynnön esittämisestä.
3. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hylätä rahastoyhtiön hakemuksen ainoastaan siinä tapauksessa, että:
a) rahastoyhtiö ei noudata kyseisten viranomaisten vastuulle 19 artiklan nojalla kuuluvia sääntöjä;
b) rahastoyhtiöllä ei ole kotijäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten antamaa toimilupaa hoitaa sen tyyppistä yhteissijoitusyritystä, jolle lupaa haetaan; tai
c) rahastoyhtiö ei ole toimittanut 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.
Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ennen hakemuksen hylkäämistä kuultava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia.
4. Jos 1 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin tehdään jälkikäteen olennaisia muutoksia, rahastoyhtiön on ilmoitettava niistä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
5. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia niiden tietojen määrittelemiseksi, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteissijoitusyrityksen hoitamista koskevassa hakemuksessa.
Komissio voi hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi näiden tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
21 artikla
1. Rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio voi tilastollisia tarkoituksia varten vaatia, että kaikkien rahastoyhtiöiden, joilla on sivuliike sen alueella, on toimitettava kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille määräajoin kertomus harjoittamastaan toiminnasta tässä jäsenvaltiossa.
2. Rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että sen alueella sivuliikkeen perustamalla tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa harjoittavat rahastoyhtiöt toimittavat tiedot, joita tarvitaan sen valvomiseksi, että yhtiöt noudattavat rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa annettuja niihin sovellettavia sääntöjä.
Nämä vaatimukset eivät saa olla tiukempia kuin ne, jotka sama jäsenvaltio asettaa kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneille rahastoyhtiöille valvoakseen, että ne noudattavat edellä mainittuja normeja.
Rahastoyhtiöiden on varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 15 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen ja järjestelyjen nojalla saada tässä kohdassa tarkoitetut tiedot suoraan rahastoyhtiöltä.
3. Jos rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että rahastoyhtiö, jolla on sivuliike tai joka tarjoaa palveluja sen alueella, ei noudata jotain niistä säännöistä, joiden antamisesta rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio on vastuussa, näiden viranomaisten on vaadittava kyseistä rahastoyhtiötä lopettamaan sääntöjen noudattamatta jättäminen ja ilmoitettava tästä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
4. Jos kyseinen rahastoyhtiö kieltäytyy antamasta rahastoyhtiön vastaanottavalle jäsenvaltiolle sen vastuulle kuuluvia tietoja tai ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä lopettaakseen 3 kohdassa tarkoitetun sääntöjen noudattamatta jättämisen, rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat mahdollisimman nopeasti kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että rahastoyhtiö antaa rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 2 kohdan nojalla pyytämät tiedot tai lopettaa sääntöjen noudattamatta jättämisen. Näiden toimenpiteiden luonteesta on ilmoitettava rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
5. Jos rahastoyhtiö kieltäytyy edelleen antamasta rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion 2 kohdan mukaisesti pyytämiä tietoja tai jatkaa samassa kohdassa tarkoitettujen, rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien säännösten tai määräysten rikkomista rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai sen vuoksi, että nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voida toteuttaa kyseisessä jäsenvaltiossa, rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa jommankumman seuraavista toimista:
a) ilmoitettuaan tästä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, mukaan lukien 98 ja 99 artiklan mukaiset toimenpiteet, estääkseen sääntöjenvastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä sekä estääkseen tarvittaessa rahastoyhtiötä aloittamasta uusia liiketoimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että näiden toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat voidaan niiden alueella antaa rahastoyhtiöille tiedoksi. Jos rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tarjottu palvelu on yhteisrahoitusyrityksen hoitoa, rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia rahastoyhtiötä lopettamaan kyseisen yhteissijoitusyrityksen hoidon; tai
b) katsoessaan, ettei rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ole toiminut riittävästi, ilmoittaa asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle, joka voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti.
6. Edellä 4 tai 5 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet, joihin liittyy toimenpiteitä tai rangaistuksia, on perusteltava asianmukaisesti, ja niistä on ilmoitettava kyseiselle rahastoyhtiölle. Näistä toimenpiteistä voidaan valittaa tuomioistuimeen toimenpiteet toteuttaneessa jäsenvaltiossa.
7. Ennen 3, 4 tai 5 kohdassa säädetyn menettelyn noudattamista rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kiireellisissä tapauksissa toteuttaa kaikki tarvittavat varotoimenpiteet suojatakseen sijoittajien sekä muiden sellaisten etua, joille palveluja tarjotaan. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti komissiolle, arvopaperimarkkina-viranomaiselle ja asianomaisten muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia komissio voi päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1095/2010 17 artiklan mukaista arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltaa.
8. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen rahastoyhtiön toimiluvan peruuttamista. Tällaisissa tapauksissa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla suojataan sijoittajien etua. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua päätöksiä, joilla estetään kyseistä rahastoyhtiötä aloittamasta uusia liiketoimia kyseisen jäsenvaltion alueella.
Komissio antaa kahden vuoden välein tällaisia tapauksia käsittelevän kertomuksen.
9. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle niiden tapausten määrä ja laji, joissa ne epäävät toimiluvan 17 artiklan nojalla tai hylkäävät hakemuksen 20 artiklan nojalla, sekä tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet.
Komissio antaa kahden vuoden välein tällaisia tapauksia käsittelevän kertomuksen.
IV LUKU
SÄILYTYSYHTEISÖN VELVOITTEET
22 artikla
1. Sijoitusyhtiön ja jokaisen hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiön on varmistettava, että sille nimetään yksi säilytysyhteisö tämän luvun mukaisesti.
2. Säilytysyhteisön nimeämisestä on oltava todisteena kirjallinen sopimus.
Kyseisellä sopimuksella on muun muassa säänneltävä sitä tietojen vaihtoa, joka katsotaan tarpeelliseksi, jotta säilytysyhteisö voi hoitaa sen yhteissijoitusyrityksen osalta, jolle se on nimetty säilytysyhteisöksi, sille tässä direktiivissä ja muissa asiaankuuluvissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä annetut tehtävät.
3. Säilytysyhteisön on
a) varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien myynneissä, liikkeeseenlaskuissa, takaisinostoissa, lunastuksissa ja peruutuksissa noudatetaan sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ja rahaston sääntöjä tai perustamisasiakirjoja;
b) varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien arvo lasketaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti;
c) noudatettava rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön antamia määräyksiä, jolleivät ne ole sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen vastaisia;
d) varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan yhteissijoitusyritykselle yleisesti käytettyjen määräaikojen kuluessa;
e) varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen tulot käytetään sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti.
4. Säilytysyhteisön on varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen kassavirtaa seurataan asianmukaisesti ja erityisesti että kaikki yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemisen yhteydessä sijoittajien suorittamat tai näiden lukuun suoritetut maksut on vastaanotettu ja että kaikki yhteissijoitusyrityksen käteisvarat on kirjattu käteistileille,
a) jotka on avattu yhteissijoitusyrityksen, yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä;
b) jotka on avattu direktiivin 2006/73/EY ( 10 ) 18 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetussa yhteisössä; ja
c) joita ylläpidetään direktiivin 2006/73/EY 16 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.
Jos käteistilit avataan yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisön käteisvaroja ja säilytysyhteisön omia käteisvaroja ei saa kirjata tällaisille tileille.
5. Yhteissijoitusyrityksen varat on annettava säilytysyhteisön säilytettäväksi seuraavasti:
a) niiden rahoitusvälineiden osalta, joita voidaan pitää säilytyksessä, säilytysyhteisön on
i) pidettävä säilytyksessä kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille, ja kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle;
ii) varmistettava, että kaikki rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille, kirjataan säilytysyhteisön kirjanpitoon yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön nimissä avatuille erillisille tileille direktiivin 2006/73/EY 16 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti, jotta niiden voidaan milloin tahansa todeta selkeästi kuuluvan yhteissijoitusyritykselle sovellettavan lainsäädännön mukaisesti;
b) muiden varojen osalta säilytysyhteisön on
i) todennettava, että yhteissijoitusyritys tai sen lukuun toimiva rahastoyhtiö omistaa varat, arvioimalla yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimittamien tietojen tai asiakirjojen perusteella ja ulkopuolisen näytön perusteella, jos sellaista on saatavilla, omistaako yhteissijoitusyritys tai sen lukuun toimiva rahastoyhtiö tällaiset varat;
ii) pidettävä kirjaa niistä varoista, joiden osalta se katsoo, että yhteissijoitusyritys tai sen lukuun toimiva rahastoyhtiö omistaa tällaiset varat, ja pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.
6. Säilytysyhteisön on säännöllisesti toimitettava rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kattava luettelo kaikista yhteissijoitusyrityksen varoista.
7. Säilytysyhteisö tai sellainen kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminto on siirretty, ei saa käyttää säilytysyhteisöllä säilytettävänä olevia varoja uudelleen omaan lukuunsa. Uudelleenkäyttöön kuuluvat kaikki säilytettävänä olevia varoja koskevat liiketoimet, mukaan lukien muun muassa siirtäminen, vakuudeksi antaminen, myyminen ja lainananto.
Säilytysyhteisöllä säilytettävänä olevia varoja voidaan käyttää uudelleen ainoastaan, jos
a) varojen uudelleenkäyttö toteutetaan yhteissijoitusyrityksen lukuun;
b) säilytysyhteisö noudattaa yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön määräyksiä;
c) uudelleenkäyttö hyödyttää yhteissijoitusyritystä ja on osuudenhaltijoiden etujen mukaista; ja
d) liiketoimi on suojattu yhteissijoitusyrityksen omistusoikeuden siirtävän järjestelyn yhteydessä vastaanottamin korkealaatuisin ja likvidein vakuuksin.
Vakuuden markkina-arvon on kaikkina aikoina oltava vähintään uudelleen käytettävien varojen markkina-arvo preemiolla korotettuna.
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisön maksukyvyttömyystapauksessa ja/tai minkä tahansa sellaisen unionissa sijaitsevan kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa, jolle yhteissijoitusyrityksen varojen säilytys on siirretty, säilytettävänä olevat yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa tällaisen säilytysyhteisön ja/tai tällaisen kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi.
22 a artikla
1. Säilytysyhteisö ei saa siirtää 22 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja toimintoja kolmansille osapuolille.
2. Säilytysyhteisö saa siirtää 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toiminnot kolmansille osapuolille ainoastaan, jos
a) tehtäviä ei siirretä tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten välttämiseksi;
b) säilytysyhteisö voi osoittaa, että siirrolle on objektiivinen peruste;
c) säilytysyhteisö on noudattanut kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta valitessaan ja nimetessään kolmannen osapuolen, jolle se aikoo siirtää osan tehtävistään, ja se noudattaa edelleen kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta arvioidessaan säännöllisesti ja valvoessaan jatkuvasti kolmatta osapuolta, jolle se on siirtänyt osan tehtävistään, ja kolmannen osapuolen järjestelyjä sille siirrettyjen asioiden osalta.
3. Säilytysyhteisö saa siirtää 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toiminnot kolmannelle osapuolelle ainoastaan, jos kyseinen kolmas osapuoli jatkuvasti täyttää seuraavat edellytykset sille siirrettyjen tehtävien hoitamisen aikana:
a) kolmannella osapuolella on rakenteet ja asiantuntemus, jotka ovat riittävät ja oikeasuhteiset sille uskottujen yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön varojen luonteeseen ja monimuotoisuuteen nähden;
b) 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen säilytystehtävien osalta
i) kolmas osapuoli on tehokkaan toiminnan vakautta koskevan sääntelyn, vähimmäispääomavaatimukset mukaan luettuina, ja valvonnan alainen asianomaisella oikeudenkäyttöalueella;
ii) kolmannelle osapuolelle tehdään määräajoin ulkopuolinen tarkastus sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineet ovat sen hallussa;
c) kolmas osapuoli erottaa säilytysyhteisön asiakkaiden varat omista varoistaan ja säilytysyhteisön varoista siten, että niiden voidaan milloin tahansa todeta selkeästi kuuluvan tietyn säilytysyhteisön asiakkaille;
d) kolmas osapuoli toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa kolmannen osapuolen säilyttämät yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi; ja
e) kolmas osapuoli noudattaa 22 artiklan 2, 5 ja 7 kohdassa sekä 25 artiklassa säädettyjä yleisiä velvoitteita ja kieltoja.
Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, jos kolmannen maan lainsäädännössä edellytetään, että paikallinen yhteisö säilyttää tiettyjä rahoitusvälineitä, eikä mikään paikallinen yhteisö täytä mainitussa i alakohdassa tarkoitettuja tehtävien siirtämistä koskevia vaatimuksia, säilytysyhteisö saa siirtää toimintojaan tällaiselle paikalliselle yhteisölle seuraavia vaatimuksia noudattaen vain siinä laajuudessa kuin kyseisen kolmannen maan lainsäädäntö sitä edellyttää ja vain niin kauan kuin siirtämistä koskevia vaatimuksia täyttäviä paikallisia yhteisöjä ei ole olemassa:
a) asianomaisen yhteissijoitusyrityksen sijoittajille on ennen sijoituksen tekemistä asianmukaisesti ilmoitettu toimintojen siirtämisestä, joka on tarpeen kolmannen maan lainsäädännön lakisääteisten rajoitusten vuoksi, tilanteista, joissa toimintojen siirtäminen on perusteltua, ja tällaiseen toimintojen siirtämiseen liittyvistä riskeistä;
b) sijoitusyhtiö tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimiva rahastoyhtiö on määrännyt säilytysyhteisön siirtämään tällaisten rahoitusvälineiden säilytyksen tällaiselle paikalliselle yhteisölle.
Kolmas osapuoli voi puolestaan siirtää edelleen nämä toiminnot, jos samoja vaatimuksia noudatetaan. Tällaisessa tapauksessa 24 kohdan 2 kohtaa sovelletaan asianomaisiin osapuoliin soveltuvin osin.
4. Tätä artiklaa sovellettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/26/EY ( 11 ) tarkoitettujen palvelujen tarjoamista mainitussa direktiivissä tarkoitetuissa arvopaperien selvitysjärjestelmissä tai vastaavien palvelujen tarjoamista kolmansien maiden arvopaperien selvitysjärjestelmissä ei katsota säilytystoimintojen siirtämiseksi.
23 artikla
1. Säilytysyhteisön sääntömääräisen kotipaikan on oltava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa tai sen on oltava sijoittautunut tähän jäsenvaltioon.
2. Säilytysyhteisön on oltava
a) kansallinen keskuspankki;
b) direktiivin 2013/36/EU mukaisesti toimiluvan saanut luottolaitos; tai
c) muu oikeushenkilö, joka on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla saanut toimivaltaiselta viranomaiselta luvan harjoittaa tämän direktiivin mukaista säilytystoimintaa ja johon sovelletaan pääoman riittävyyttä koskevia vaatimuksia, jotka vastaavat vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 12 ) 315 tai 317 artiklan mukaisesti valitun lähestymistavan perusteella laskettavia vaatimuksia, ja jonka omien varojen määrä on vähintään direktiivin 2013/36/EU 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoman määrä.
Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun oikeushenkilöön on sovellettava toiminnan vakauden sääntelyä ja jatkuvaa valvontaa, ja sen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:
a) sillä on oltava tarvittava infrastruktuuri, jotta se voi säilyttää rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille;
b) sen on otettava käyttöön riittävät toimintatavat ja menettelyt sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö, sen johto ja työntekijät mukaan luettuina, noudattaa tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksiaan;
c) sillä on oltava moitteettomat hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, omat sisäiset valvontamekanismit, tehokkaat riskinarviointimenettelyt sekä tehokkaat valvonta- ja turvajärjestelyt tiedonkäsittelyjärjestelmiä varten;
d) sen on pidettävä yllä ja käytettävä tehokkaita organisaatio- ja hallintojärjestelyjä, joiden avulla se voi toteuttaa kaikki kohtuulliset toimenpiteet eturistiriitojen ehkäisemiseksi;
e) sen on huolehdittava siitä, että sen suorittamista palveluista, toiminnoista ja liiketoimista pidetään kirjaa riittävällä tavalla, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa valvontatehtävänsä ja suorittaa tässä direktiivissä säädetyt lainvalvontatoimet;
f) sen on toteutettava kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet varmistaakseen säilytystoimintojensa hoitamisen jatkuvuuden ja säännönmukaisuuden käyttämällä tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, voimavaroja ja menettelyjä, myös hoitaakseen säilytystoimintojaan;
g) kaikkien sen ylimpään hallintoelimeen tai toimivaan johtoon kuuluvien henkilöiden on aina oltava riittävän hyvämaineisia ja heillä on oltava riittävä tietämys, taidot ja kokemus;
h) sen ylimmällä hallintoelimellä on oltava kokonaisuutena riittävä tietämys, taidot ja kokemus, jotta se voi ymmärtää säilytysyhteisön toimintaa, tärkeimmät riskit mukaan luettuina;
i) sen ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon kunkin jäsenen on toimittava rehellisesti ja lahjomattomasti.
3. Jäsenvaltioiden on päätettävä, mitkä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista laitosten ryhmistä voivat toimia säilytysyhteisöinä.
4. Sijoitusyhtiöiden tai hoitamansa yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivien rahastoyhtiöiden, jotka ovat ennen 18 päivää maaliskuuta 2016 nimenneet säilytysyhteisöksi laitoksen, joka ei täytä 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, on nimettävä kyseiset vaatimukset täyttävä säilytysyhteisö ennen 18 päivää maaliskuuta 2018.
▼M4 —————
24 artikla
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö on vastuussa yhteissijoitusyritykselle ja yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen, jolle 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävänä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty, aiheuttamasta menetyksestä.
Jos säilytettävänä oleva rahoitusväline menetetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö palauttaa samantyyppisen rahoitusvälineen tai vastaavan määrän viipymättä yhteissijoitusyritykselle tai sen lukuun toimivalle rahastoyhtiölle. Säilytysyhteisö ei ole vastuussa, jos se pystyy osoittamaan, että menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö on myös vastuussa yhteissijoitusyritykselle ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajille kaikista muista tappioista, joita niille aiheutuu säilytysyhteisön huolimattomuudesta tai sen tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden tahallisesta laiminlyönnistä.
2. Edellä 22 a artiklassa tarkoitettu toimintojen siirto ei vaikuta 1 kohdassa tarkoitettuun säilytysyhteisön vastuuseen.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua säilytysyhteisön vastuuta ei voida poistaa tai rajoittaa sopimuksella.
4. Edellä olevan 3 kohdan vastainen sopimus on mitätön.
5. Yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat voivat vedota säilytysyhteisön vastuuseen suoraan tai välillisesti rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön kautta edellyttäen, että tämä ei johda päällekkäisten oikeussuojakeinojen käyttöön tai osuudenhaltijoiden eriarvoiseen kohteluun.
25 artikla
1. Yhtiö ei saa toimia sekä rahastoyhtiönä että säilytysyhteisönä. Yhtiö ei saa toimia sekä sijoitusyhtiönä että säilytysyhteisönä.
2. Suorittaessaan toimintojaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti. Suorittaessaan toimintojaan sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja ainoastaan yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti.
Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön osalta toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitoja yhteissijoitusyrityksen, sen sijoittajien, sen rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön itsensä välillä, paitsi jos säilytysyhteisö on toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamisen muista mahdollisesti ristiriitaisista tehtävistään ja mahdolliset eturistiriidat tunnistetaan ja hoidetaan, niitä valvotaan ja ne ilmoitetaan asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen sijoittajille.
26 artikla
1. Laissa tai sijoitusrahaston säännöissä on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voidaan vaihtaa, sekä säännöistä, joilla varmistetaan osuudenhaltijoiden suoja tällaisen vaihdon tapahtuessa.
2. Laissa tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voidaan vaihtaa, sekä säännöistä, joilla varmistetaan osuudenhaltijoiden suoja tällaisen vaihdon tapahtuessa.
26 a artikla
Säilytysyhteisön on pyynnöstä asetettava toimivaltaisten viranomaistensa saataville kaikki tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan ja jotka voivat olla tarpeen sen toimivaltaisille viranomaisille taikka yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.
Jos yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimivaltaiset viranomaiset ovat eri viranomaisia kuin säilytysyhteisön vastaavat viranomaiset, säilytysyhteisön toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava saamansa tiedot viipymättä yhteissijoitusyrityksen ja rahastoyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.
26 b artikla
Siirretään komissiolle valta hyväksyä 112 a artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:
a) 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun kirjalliseen sopimukseen sisällytettävät tiedot;
b) säilytystoimintojen 22 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaista suorittamista koskevat edellytykset, mukaan luettuina
i) säilytysyhteisön 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisten säilytystehtävien piiriin sisältyvät rahoitusvälinetyypit;
ii) edellytykset, joilla säilytysyhteisö voi suorittaa säilytystoimintojaan keskussäilytysyhteisöön kirjattujen rahoitusvälineiden osalta;
iii) edellytykset, joilla säilytysyhteisön on 22 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti säilytettävä nimellisessä muodossa liikkeeseen lasketut ja liikkeeseenlaskijalle tai rekisteröintiasiamiehelle kirjatut rahoitusvälineet;
c) 22 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut säilytysyhteisöjen asianmukaista huolellisuutta koskevat tehtävät;
d) 22 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tilien erottamista koskeva velvoite;
e) toimenpiteet, jotka kolmannen osapuolen on määrä toteuttaa 22 a artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla;
f) edellytykset, joilla ja olosuhteet, joissa säilytetyt rahoitusvälineet on katsottava 24 artiklaa sovellettaessa menetetyiksi;
g) sellaisten ulkopuolisten tapahtumien käsite, joihin ei ole kohtuudella voitu vaikuttaa ja joiden seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta;
h) edellytykset 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun riippumattomuusvaatimuksen täyttymiseksi.
V LUKU
SIJOITUSYHTIÖIDEN VELVOITTEET
1 JAKSO
Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset
27 artikla
Sijoitusyhtiötoiminnan aloittaminen edellyttää sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää toimilupaa.
Jäsenvaltioiden on määritettävä sijoitusyhtiön oikeudellinen muoto.
Sijoitusyhtiön sääntömääräisen kotipaikan on sijaittava sijoitusyhtiön kotijäsenvaltiossa.
28 artikla
Sijoitusyhtiö ei saa harjoittaa muuta kuin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa.
29 artikla
1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä asetettujen muiden yleisten edellytysten soveltamista sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa sijoitusyhtiölle, joka ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, ellei sijoitusyhtiöllä ole riittävää, vähintään 300 000 euron alkupääomaa.
Jos sijoitusyhtiö ei ole nimennyt tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä, noudatetaan lisäksi seuraavaa:
a) toimilupaa ei myönnetä, ellei toimilupahakemuksen liitteenä ole toimintasuunnitelmaa, jossa selvitetään vähintään sijoitusyhtiön organisaatiorakenne;
b) sijoitusyhtiön johtajien on oltava riittävän hyvämaineisia ja riittävän kokeneita myös sijoitusyhtiön harjoittaman liiketoiminnan lajin osalta, ja tätä varten: johtajien sekä kaikkien heidän seuraajiensa nimet on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille; vähintään kahden edellä mainitut edellytykset täyttävän henkilön on tehtävä sijoitusyhtiön toiminnan johtamista koskevat päätökset; ja ’johtajilla’ tarkoitetaan henkilöitä, jotka lain tai perustamisasiakirjojen mukaan edustavat sijoitusyhtiötä tai jotka tosiasiallisesti määräävät sijoitusyhtiön toimintalinjasta; ja
c) jos sijoitusyhtiön ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä on läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset saavat lisäksi myöntää toimiluvan vain, jos nämä läheiset sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa myös silloin, kun rahastoyhtiöön läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava sijoitusyhtiöitä toimittamaan tiedot, jotka viranomaiset tarvitsevat.
2. Jos sijoitusyhtiö ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, sijoitusyhtiölle on ilmoitettava kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko toimilupa myönnetty. Toimiluvan epääminen on aina perusteltava.
3. Sijoitusyhtiö voi aloittaa toimintansa heti kun toimilupa on myönnetty.
4. Sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle sijoitusyhtiölle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos sijoitusyhtiö
a) ei hyödynnä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, luopuu nimenomaisesti toimiluvasta tai on lopettanut tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yli kuusi kuukautta aiemmin, jollei kyseinen jäsenvaltio ole määrännyt, että tällaisissa tapauksissa toimilupa raukeaa;
b) on saanut toimiluvan väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;
c) ei enää täytä toimiluvan myöntämisen ehtoja;
d) on vakavalla tai järjestelmällisellä tavalla rikkonut tämän direktiivin mukaisesti annettuja säännöksiä; tai
e) kuuluu muiden sellaisten tapausten piiriin, joissa kansallinen lainsäädäntö edellyttää toimiluvan peruuttamista.
5. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään
a) tiedot, jotka on annettava toimivaltaisille viranomaisille sijoitusyhtiön toimilupaa koskevassa hakemuksessa, toimintasuunnitelma mukaan luettuna, ja
b) seikat, jotka voivat estää toimivaltaista viranomaista toteuttamasta tehokkaasti 1 kohdan c alakohdan mukaisia valvontaan liittyviä tehtäviään.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
6. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
2 JAKSO
Toiminnan harjoittamisen edellytykset
30 artikla
Edellä olevia 13–14 b artiklaa sovelletaan soveltuvin osin sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä.
Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja artikloja sovellettaessa ’rahastoyhtiöllä’ tarkoitetaan ’sijoitusyhtiötä’.
Sijoitusyhtiöt saavat hoitaa ainoastaan oman salkkunsa varoja eivätkä ne saa missään olosuhteissa ottaa toimeksiantoa varojen hoitamiseksi kolmannen osapuolen puolesta.
31 artikla
Sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion on laadittava toiminnan vakautta koskevat säännöt, joita niiden sijoitusyhtiöiden, jotka eivät ole nimenneet tämän direktiivin nojalla luvan saanutta rahastoyhtiötä, on jatkuvasti noudatettava.
Sijoitusyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti, myös sijoitusyhtiön luonne huomioon ottaen, vaadittava, että yhtiöllä on järkevä hallinto- ja tilinpitokäytäntö, automaattista tietojenkäsittelyä varten tarkoitetut valvonta- ja turvajärjestelyt sekä riittävät sisäiset tarkastusjärjestelmät, joihin kuuluvat erityisesti työntekijöiden henkilökohtaisia liiketoimia koskevat säännöt tai rahoitusvälineisiin niiden alkupääoman sijoittamiseksi tehtyjen sijoitusten omistusta tai hoitoa koskevat säännöt, joiden avulla voidaan vähintään varmistaa, että jokaisesta liiketoimesta, jossa yhtiö on ollut osallisena, voidaan jälkikäteen todentaa sen alkuperä, osapuolet, luonne sekä toteuttamisajankohta ja -paikka ja että sijoitusyhtiön varat sijoitetaan perustamisasiakirjojen ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
▼M4 —————
VI LUKU
YHTEISSIJOITUSYRITYSTEN SULAUTUMINEN
1 JAKSO
Periaate, luvat ja hyväksyminen
37 artikla
Tässä luvussa yhteissijoitusyrityksen määritelmään luetaan myös yhteissijoitusyrityksen alarahastot.
38 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on tässä luvussa vahvistettujen ehtojen mukaisesti ja 1 artiklan 3 kohdassa säädetystä yhteissijoitusyrityksen perustamistavasta riippumatta sallittava yhden tai useamman 2 artiklan 1 kohdan p alakohdassa säädetyn sulautumismenetelmän mukaiset, 2 artiklan 1 kohdan q ja r alakohdassa määritellyt rajat ylittävät sulautumiset ja kotimaiset sulautumiset.
2. Edellä 2 artiklan 1 kohdan q alakohdassa määritellyissä rajat ylittävissä sulautumisissa käytettyjen sulautumismenetelmien on oltava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisia.
Edellä 2 artiklan 1 kohdan r alakohdassa määritellyissä kotimaisissa sulautumisissa käytettyjen sulautumismenetelmien on oltava sen jäsenvaltion, johon yhteissijoitusyritykset ovat sijoittautuneet, lainsäädännön mukaisia.
39 artikla
1. Sulautuminen edellyttää sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää lupaa.
2. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:
a) yhteinen sulautumissuunnitelma, jonka sulautuva yhteissijoitusyritys ja vastaanottava yhteissijoitusyritys ovat asianmukaisesti hyväksyneet;
b) tarjousesitteen ajantasainen versio ja 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot vastaanottavasta yhteissijoitusyrityksestä, jos se on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon;
c) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kunkin säilytysyhteisön antama ilmoitus, jossa ne vahvistavat, että ne ovat 41 artiklan mukaisesti todentaneet 40 artiklan 1 kohdan a, f ja g alakohdassa vaadittujen tietojen olevan tämän direktiivin vaatimusten ja kunkin asianomaisen yhteissijoitusyrityksen rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisia; ja
d) ehdotettua sulautumista koskevat tiedot, jotka sulautuva yhteissijoitusyritys ja vastaanottava yhteissijoitusyritys aikovat antaa omille osuudenhaltijoilleen.
Tiedot on annettava siten, että ne ovat sekä sulautuvan yhteissijoitusyrityksen että vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten luettavissa kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden virallisella kielellä tai yhdellä sen tai niiden virallisista kielistä taikka kyseisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä.
3. Kun kaikki tarvittavat asiakirjat on toimitettu, sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi toimitettava jäljennökset 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, mitä vaikutuksia ehdotetulla sulautumisella voi olla sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille, sen arvioimiseksi, annetaanko osuudenhaltijoille tarvittavat tiedot.
Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia kirjallisesti, että sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille annettavia tietoja selvennetään.
Vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia kirjallisesti viimeistään 15 työpäivän kuluttua 2 kohdassa tarkoitettujen täydellisten tietojen jäljennösten vastaanottamisesta, että vastaanottava yhteissijoitusyritys muuttaa osuudenhaltijoilleen annettavia tietoja.
Tässä tapauksessa vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille pitävänsä tietoja riittämättöminä. Niiden on ilmoitettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 20 työpäivän kuluessa siitä, kun ne saivat tiedon vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille annettavista muutetuista tiedoista, katsovatko ne, että kyseiset muutetut tiedot ovat riittävät.
4. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä ehdotetulle sulautumiselle lupa, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
a) ehdotettu sulautuminen täyttää kaikki 39–42 artiklassa säädetyt vaatimukset;
b) vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen on 93 artiklan mukaisesti ilmoitettu markkinoivan osuuksiaan kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa sulautuvalla yhteissijoitusyrityksellä on lupa tai joissa sen on 93 artiklan mukaisesti ilmoitettu markkinoivan osuuksiaan; ja
c) sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat osuudenhaltijoille toimitettavien tietojen olevan riittävät tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla ilmoittaneet pitävänsä tietoja riittämättöminä.
5. Jos sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, ettei kaikkia tarvittavia asiakirjoja ole toimitettu, niiden on vaadittava lisätietoja viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.
Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava sulautuvalle yhteissijoitusyritykselle viimeistään 20 työpäivän kuluttua siitä, kun kaikki tiedot on toimitettu 2 kohdan mukaisesti, onko sulautumiselle myönnetty lupa.
Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava päätöksestään myös vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
6. Jäsenvaltiot voivat 57 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti säätää, että vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osalta poiketaan 52–55 artiklan säännöksistä.
40 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sulautuva ja vastaanottava yhteissijoitusyritys laativat yhteisen sulautumissuunnitelman.
Yhteisestä sulautumissuunnitelmasta on käytävä ilmi seuraavat tiedot:
a) sulautumistyyppi ja sulautumiseen osallistuvat yhteissijoitusyritykset;
b) ehdotetun sulautumisen tausta ja syyt;
c) vaikutukset, joita ehdotetulla sulautumisella odotetaan olevan sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille;
d) hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään varojen arvo ja tarvittaessa vastuut 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde;
e) vaihtosuhteen laskentamenetelmä;
f) sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä;
g) varojen siirtoon ja osuuksien vaihtoon sovellettavat säännöt; ja
h) 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan ii alakohdassa ja tarvittaessa 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan iii alakohdassa tarkoitetussa sulautumisessa vastaperustetun vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen rahaston säännöt tai perustamisasiakirjat.
Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa vaatia lisätietojen sisällyttämistä yhteiseen sulautumissuunnitelmaan.
2. Sulautuva yhteissijoitusyritys ja vastaanottava yhteissijoitusyritys voivat päättää sisällyttää yhteiseen sulautumissuunnitelmaan myös muita tietoja.
2 JAKSO
Kolmannen osapuolen harjoittama valvonta, osuudenhaltijoille tiedottaminen ja osuudenhaltijoiden muut oikeudet
41 artikla
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisöt todentavat, että 40 artiklan 1 kohdan a, f ja g alakohdassa vaaditut tiedot ovat tämän direktiivin vaatimusten ja kunkin asianomaisen yhteissijoitusyrityksen rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisia.
42 artikla
1. Sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännössä on annettava tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY ( 13 ) mukaisesti hyväksytyn säilytysyhteisön tai riippumattoman tilintarkastajan tehtäväksi seuraavien seikkojen vahvistaminen:
a) hyväksytyt perusteet, joiden pohjalta määritetään varojen arvo ja tarvittaessa vastuut 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä, jona lasketaan vaihtosuhde;
b) tarvittaessa osuutta kohti laskettu rahavastike; ja
c) vaihtosuhteen laskentamenetelmä ja 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle vaihtosuhteen laskentapäivälle laskettu todellinen vaihtosuhde.
2. Sulautuvien yhteissijoitusyritysten lakisääteisiä tilintarkastajia tai vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen lakisääteistä tilintarkastajaa pidetään riippumattomina tilintarkastajina 1 kohtaa sovellettaessa.
3. Jäljennös riippumattoman tilintarkastajan tai tarvittaessa säilytysyhteisön kertomuksista on pyynnöstä saatettava sulautuvan yhteissijoitusyrityksen ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoiden ja kummankin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten saataville veloituksetta.
43 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sulautuva ja vastaanottava yhteissijoitusyritys antavat omille osuudenhaltijoilleen asianmukaiset ja täsmälliset tiedot ehdotetusta sulautumisesta, jotta nämä voivat tehdä perustellun arvion ehdotetun sulautumisen vaikutuksista sijoituksiinsa.
2. Tiedot annetaan sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille vasta sen jälkeen, kun sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet ehdotetulle sulautumiselle luvan 39 artiklan mukaisesti.
Ne annetaan vähintään 30 päivää ennen viimeistä päivää, jona on mahdollista pyytää 45 artiklan 1 kohdan mukaista osuuksien maksutonta takaisinostoa tai lunastusta tai tarvittaessa muuntamista.
3. Sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille toimitettavien ehdotettua sulautumista koskevien tietojen on oltava asianmukaisia ja täsmällisiä, jotta osuudenhaltijat voivat tehdä perustellun päätöksen ehdotetun sulautumisen mahdollisista vaikutuksista sijoituksiinsa ja käyttää 44 ja 45 artiklaan perustuvia oikeuksiaan.
Tiedoista on käytävä ilmi seuraavaa:
a) ehdotetun sulautumisen tausta ja syyt;
b) vaikutukset, joita ehdotetulla sulautumisella voi olla osuudenhaltijoille, mukaan lukien muun muassa olennaiset erot sijoituspolitiikassa ja -strategiassa, kustannukset, odotetut tulokset, määräaikaiskatsaukset, mahdolliset suoritusongelmat ja tarvittaessa näkyvä varoitus sijoittajille siitä, että heidän verokohtelunsa saattaa muuttua sulautumisen johdosta;
c) kaikki erityiset oikeudet, joita osuudenhaltijoilla on ehdotettuun sulautumiseen nähden, mukaan lukien muun muassa oikeus saada lisätietoja, oikeus saada pyynnöstä jäljennös riippumattoman tilintarkastajan tai säilytysyhteisön kertomuksesta, oikeus pyytää 45 artiklan 1 kohdassa määriteltyä maksutonta osuuksien takaisinostoa tai lunastusta tai tarvittaessa muuntamista ja kyseisen oikeuden viimeinen käyttöpäivä;
d) asiaa koskevat menettelynäkökohdat ja sulautumisen suunniteltu voimaantulopäivä; ja
e) jäljennös 78 artiklassa tarkoitetuista sijoittajalle annettavista avaintiedoista vastaanottavasta yhteissijoitusyrityksestä.
4. Jos sulautuvasta tai vastaanottavasta yhteissijoitusyrityksestä on ilmoitettu 93 artiklan mukaisesti, 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kyseisen yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Käännöksen laadinnasta vastaa yhteissijoitusyritys, jonka on annettava kyseiset tiedot. Käännöksen on vastattava tarkoin alkuperäiskappaletta.
5. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen yksityiskohtainen sisältö, muoto ja tiedon antamistapa.
▼M1 —————
6. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen sisältöä, muotoa ja niiden antamistapaa koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
44 artikla
Jos jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä edellytetään osuudenhaltijoiden hyväksynnän saamista yhteissijoitusyritysten väliselle sulautumiselle, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tällaiseen hyväksyntään tarvita enempää kuin 75 prosenttia osuudenhaltijoiden yleiskokouksessa läsnä tai edustettuina olevien osuudenhaltijoiden antamista äänistä.
Ensimmäinen kohta ei rajoita sitä, mitä kansallisessa lainsäädännössä säädetään päätösvaltaisuudesta. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa rajat ylittäville sulautumisille tiukempia päätösvaltaisuusehtoja kuin kotimaisille sulautumisille eivätkä yhteissijoitusyritysten sulautumisille tiukempia päätösvaltaisuusehtoja kuin muille yritysten sulautumisille.
45 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että sulautuvan ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoilla on oikeus pyytää osuuksiensa takaisinostoa tai lunastusta tai mahdollisuuksien mukaan myös muuntamista jonkin muun sellaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksiksi, joka harjoittaa samankaltaista sijoituspolitiikkaa ja jota hoitaa sama rahastoyhtiö tai sen kanssa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka huomattavan suoran tai välillisen omistusosuuden kautta sidoksissa oleva muu yhtiö, ja heidän maksettavakseen tulevat tällöin ainoastaan maksut, jotka yhteissijoitusyritys pidättää divestointikustannusten kattamiseksi. Tämä oikeus tulee voimaan sinä ajankohtana, jona sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille ja vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille ilmoitetaan ehdotetusta sulautumisesta 43 artiklan mukaisesti, ja se lakkaa viisi työpäivää ennen 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaihtosuhteen laskentapäivää.
2. Poiketen siitä, mitä 84 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat yhteissijoitusyritysten sulautumisen yhteydessä antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia osuuksien merkitsemisen, takaisinoston tai lunastuksen väliaikaista keskeyttämistä tai sallia tällainen keskeyttäminen, edellyttäen että tällainen keskeyttäminen on perusteltua osuudenhaltijoiden suojelemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.
3 JAKSO
Kustannukset ja voimaantulo
46 artikla
Niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa yhteissijoitusyritykset eivät ole nimenneet rahastoyhtiötä, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei sulautumisen valmisteluun ja toteuttamiseen liittyviä oikeudellisia kustannuksia taikka neuvonta- tai hallintokustannuksia peritä sulautuvalta tai vastaanottavalta yhteissijoitusyritykseltä eikä yhdeltäkään niiden osuudenhaltijalta.
47 artikla
1. Kotimaisissa sulautumisissa jäsenvaltioiden lainsäädännössä on säädettävä siitä, milloin sulautuminen tulee voimaan, sekä päivästä, jona lasketaan vaihtosuhde sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuuksien vaihtamiseksi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ja lisäksi tarvittaessa määritetään osuuksien nettoarvo rahavastikkeiden maksamista varten.
Rajat ylittävissä sulautumisissa nämä ajankohdat määräytyvät vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että nämä ajankohdat ajoittuvat sen jälkeiseen aikaan, kun vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen tai sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat ovat hyväksyneet sulautumisen.
2. Sulautumisen voimaantulo on julkistettava kaikilla asianmukaisilla tavoilla vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, ja siitä on ilmoitettava vastaanottavan ja sulautuvan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
3. Sulautumista, joka on tullut voimaan 1 kohdan mukaisesti, ei saa julistaa mitättömäksi.
48 artikla
1. Edellä olevan 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan i alakohdan mukaisesti toteutetulla sulautumisella on oltava seuraavat vaikutukset:
a) kaikki sulautuvan yhteissijoitusyrityksen varat ja vastuut siirretään vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle tai tapauksen mukaan vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle;
b) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoista tulee vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoita, ja heillä on tapauksen mukaan oikeus rahavastikkeeseen, joka on korkeintaan 10 prosenttia heidän hallussaan olevien sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuuksien nettoarvosta; ja
c) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen olemassaolo lakkaa, kun sulautuminen tulee voimaan.
2. Edellä olevan 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan ii alakohdan mukaisesti toteutetulla sulautumisella on oltava seuraavat vaikutukset:
a) kaikki sulautuvan yhteissijoitusyrityksen varat ja vastuut siirretään uudelle vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle tai tapauksen mukaan vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle;
b) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoista tulee uuden vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoita, ja heillä on tapauksen mukaan oikeus rahavastikkeeseen, joka on korkeintaan 10 prosenttia heidän hallussaan olevien sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuuksien nettoarvosta; ja
c) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen olemassaolo lakkaa, kun sulautuminen tulee voimaan.
3. Edellä olevan 2 artiklan 1 kohdan p alakohdan iii alakohdan mukaisesti toteutetulla sulautumisella on oltava seuraavat vaikutukset:
a) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen nettovarat siirretään vastaanottavalle yhteissijoitusyritykselle tai tapauksen mukaan vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle;
b) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoista tulee vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoita; ja
c) sulautuvan yhteissijoitusyrityksen olemassaolo lakkaa vasta, kun vastuut on vapautettu.
4. Jäsenvaltioiden on säädettävä sellaisen menettelyn perustamisesta, jolla vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö vahvistaa vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle, että kaikki varat ja tarvittaessa kaikki vastuut on siirretty. Jos vastaanottava yhteissijoitusyritys ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, se antaa tällaisen vahvistuksen vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle.
VII LUKU
YHTEISSIJOITUSYRITYKSEN SIJOITUSPOLITIIKKAA KOSKEVAT VELVOITTEET
49 artikla
Jos yhteissijoitusyritys koostuu useammasta kuin yhdestä alarahastosta, kutakin alarahastoa pidetään tätä lukua sovellettaessa erillisenä yhteissijoitusyrityksenä.
50 artikla
1. Yhteissijoitusyrityksen varat saa sijoittaa ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista kohteista:
a) siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin, jotka on otettu direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa määritellyille säännellyille markkinoille tai joilla käydään kauppaa kyseisillä markkinoilla;
b) siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin, joilla käydään kauppaa jonkin jäsenvaltion muulla säännellyllä, säännöllisesti toimivalla ja tunnustetulla yleisölle avoimella markkinapaikalla;
c) siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin, jotka on otettu jonkin kolmannen maan arvopaperipörssin viralliselle listalle tai joilla käydään kauppaa jonkin kolmannen maan muulla säännellyllä, säännöllisesti toimivalla ja tunnustetulla yleisölle avoimella markkinapaikalla, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet arvopaperipörssin tai markkinapaikan valinnan taikka jos siitä on säädetty laissa tai määrätty rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa;
d) vähän aikaisemmin liikkeeseen laskettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin, jos:
i) liikkeeseenlaskun ehdoissa on sitouduttu hakemaan arvopaperin ottamista arvopaperipörssin viralliselle listalle tai kaupankäynnin kohteeksi muulla säännellyllä, säännöllisesti toimivalla ja tunnustetulla yleisölle avoimella markkinapaikalla ja jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet arvopaperipörssin tai markkinapaikan valinnan taikka jos siitä on säädetty laissa tai määrätty rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa; ja
ii) edellä i alakohdassa tarkoitettu hyväksyminen vuoden kuluessa liikkeeseenlaskusta on turvattu;
e) yhteissijoitusyritysten, joille on annettu lupa tämän direktiivin mukaisesti, tai muiden 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin riippumatta siitä, ovatko kyseiset yritykset sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon, edellyttäen että:
i) tällaiset muut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset on hyväksytty sellaisen lainsäädännön nojalla, jonka mukaan ne ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan yhteisön lainsäädännössä säädettyä, ja edellyttäen, että viranomaisten välinen yhteistyö on riittävässä määrin varmistettu,
ii) osuudenhaltijoiden suoja muissa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä vastaa yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoiden suojaa, ja erityisesti että varojen erottelun, siirtokelpoisten arvopapereiden ja rahamarkkinavälineiden lainaksioton, lainaksiannon ja ilman katetta tapahtuvan myynnin (ylimyynti) sääntely vastaa tämän direktiivin vaatimuksia,
iii) muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten liiketoiminnasta annetaan puolivuosittain ja vuosittain kertomus, jonka nojalla niiden varoista ja veloista, tuloista ja liiketoimista voidaan tehdä arvio kertomuskaudelta, ja
iv) yhteissijoitusyritys tai muu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys, jonka hankintaa tutkitaan, voi rahastosääntöjensä tai perustamisasiakirjojensa mukaan sijoittaa enintään 10 prosenttia varoistaan muiden yhteissijoitusyritysten tai muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin;
f) luottolaitostalletuksiin, jotka ovat vaadittaessa takaisin maksettavia tai nostettavissa ja erääntyvät enintään 12 kuukauden kuluessa, edellyttäen, että luottolaitoksen sääntömääräinen kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa, tai jos luottolaitoksen kotipaikka on kolmannessa maassa, sillä edellytyksellä, että siihen sovelletaan toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden yhteissijoitusyritysten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan yhteisön lainsäädännössä säädettyä;
g) rahoitusjohdannaisiin, mukaan lukien vastaavat käteisellä selvitettävät rahoitusvälineet, joilla käydään kauppaa a, b ja c alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla, tai rahoitusjohdannaisiin, joilla käydään kauppaa pörssilistan ulkopuolella (OTC, ”over-the-counter-johdannaiset”), jäljempänä ’vakioimattomat johdannaissopimukset’, edellyttäen että:
i) johdannaisen kohde-etuus muodostuu tässä kohdassa tarkoitetuista välineistä, rahoitusindekseistä, koroista, valuuttakursseista tai valuutoista, joihin yhteissijoitusyritys voi sijoittaa sijoitustavoitteidensa mukaisesti, sellaisina kuin ne ilmoitetaan sen rahastosäännöissä tai perustamisasiakirjoissa,
ii) vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoissa vastapuolet ovat laitoksia, joiden toiminnan vakautta valvotaan ja jotka kuuluvat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin luokkiin, ja
iii) vakioimattomien johdannaissopimusten arvo määritetään luotettavasti ja varmistettavasti päivittäin, ja ne voidaan yhteissijoitusyrityksen aloitteesta milloin tahansa myydä, muuttaa rahaksi tai kattaa vastakkaisella toimella niiden käypään arvoon; tai
h) rahamarkkinavälineisiin, joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla ja jotka kuuluvat 2 artiklan 1 kohdan o alakohdan soveltamisalaan, jos kyseisten rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku tai itse liikkeeseenlaskija kuuluu sijoittajien ja säästöjen suojaamiseksi tapahtuvan sääntelyn piiriin, edellyttäen, että niiden:
i) liikkeeseenlaskija tai takaaja on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, yhteisö tai Euroopan investointipankki, kolmas maa tai liittovaltion tapauksessa jokin liittovaltion jäsenistä, taikka kansainvälinen julkisyhteisö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu,
ii) liikkeeseenlaskija on yritys, jonka arvopapereilla käydään kauppaa a, b tai c alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla,
iii) liikkeeseenlaskija tai takaaja on laitos, jonka toiminnan vakautta valvotaan yhteisön lainsäädännössä määriteltyjen perusteiden mukaisesti, tai laitos, johon sovelletaan ja joka noudattaa toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden toimivaltaiset viranomaiset katsovat olevan vähintään yhtä tiukat kuin yhteisön lainsäädännössä asetettujen, tai
iv) liikkeeseenlaskija on muu yhteisö, joka kuuluu yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin luokkiin, edellyttäen, että tällaisiin välineisiin tehtyihin sijoituksiin sovelletaan sijoittajansuojaa, joka vastaa i, ii tai iii alakohdassa säädettyä, ja että liikkeeseenlaskija on yhtiö, jonka oma pääoma ja vararahastot ovat vähintään 10 000 000 euroa ja joka laatii ja julkistaa tilinpäätöksensä yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 14 ) mukaisesti, tai yhteisö, joka kuuluu konserniin, jossa on yksi tai useampia listattuja yhtiöitä ja joka on erikoistunut konsernin rahoitukseen, tai yhteisö, joka on erikoistunut sellaisten arvopaperistamisvälineiden rahoitukseen, joissa hyödynnetään pankin likviditeettilimiittiä.
2. Yhteissijoitusyritys ei kuitenkaan saa
a) sijoittaa määrää, joka on enemmän kuin 10 prosenttia sen varoista, muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin; tai
b) hankkia jalometalleja tai niihin oikeuttavia todistuksia.
Yhteissijoitusyrityksellä saa olla toiminnan edellyttämät käteisvarat.
3. Sijoitusyhtiö saa hankkia irtainta tai kiinteätä omaisuutta, joka on välittömästi tarpeen sen liiketoiminnan harjoittamisessa.
4. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään säännökset niitä varojen luokkia varten, joihin yhteissijoitusyritys voi tämän artiklan ja mainittuihin säännöksiin liittyvien komission hyväksymien delegoitujen säädösten mukaisesti sijoittaa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
50 a artikla
Kun yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö tai sisäisesti hoidettu yhteissijoitusyritys altistuu arvopaperistamiselle, joka ei enää täytä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/2402 ( 15 ) säädettyjä vaatimuksia, niiden on toimittava asianomaisen yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti ja tarvittaessa toteutettava korjaavia toimia.
51 artikla
1. Rahasto- tai sijoitusyhtiön on sovellettava riskienhallintamenettelyjä, joilla se voi seurata ja mitata jatkuvasti kuhunkin positioon liittyvää riskiä ja sen vaikutusta yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkun kokonaisriskiin. Se ei etenkään saa tukeutua luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ( 16 ) luottoluokituksiin yksinomaisesti tai mekaanisesti arvioidessaan yhteissijoitusyritysten varojen luottokelpoisuutta.
Sen on sovellettava menettelyjä, joilla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo.
Sen on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti johdannaissopimusten tyypit, niiden riskit, määrälliset rajat sekä johdannaiskaupan riskien arviointiin käytetyt menetelmät kunkin hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osalta.
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki niiden valvomista rahasto- tai sijoitusyhtiöistä kolmannen kohdan mukaisesti saadut ja yhteenkootut tiedot toimitetaan arvopaperimarkkinaviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti sekä finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24. päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 ( 17 ) perustetulle Euroopan järjestelmäriskikomitealle mainitun asetuksen 15 artiklan mukaisesti, jotta ne voivat valvoa järjestelmäriskejä unionin tasolla.
2. Jäsenvaltiot voivat antaa yhteissijoitusyrityksille luvan käyttää siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin liittyviä menetelmiä ja välineitä jäsenvaltioiden vahvistamin ehdoin ja niiden säätämissä rajoissa edellyttäen, että näitä menetelmiä ja välineitä käytetään tehokkaaseen salkunhoitoon.
Jos nämä operaatiot koskevat johdannaissopimusten käyttöä, kyseisten ehtojen ja rajojen on oltava tämän direktiivin säännösten mukaisia.
Nämä operaatiot eivät missään tapauksessa saa aiheuttaa sitä, että yhteissijoitusyritys poikkeaa sijoitustavoitteistaan, sellaisina kuin ne on asetettu sen rahastosäännöissä, perustamisasiakirjoissa tai tarjousesitteessä.
3. Yhteissijoitusyrityksen on huolehdittava siitä, että sen johdannaissopimuksiin liittyvä kokonaisriski ei ylitä sen sijoitussalkun kokonaisnettoarvoa.
Riskin laskennassa otetaan huomioon perustana olevien varojen nykyarvo, vastapuoliriski, markkinoiden tuleva kehitys ja positioiden rahaksi muuttamiseen käytettävissä oleva aika. Tätä sovelletaan myös kolmanteen ja neljänteen alakohtaan.
Yhteissijoitusyritys voi osana sijoituspolitiikkaansa ja 52 artiklan 5 kohdassa säädetyn rajan puitteissa sijoittaa rahoitusjohdannaisiin edellyttäen, että niiden perustana oleviin varoihin liittyvän riskin määrä ei kokonaisuudessaan ylitä 52 artiklassa säädettyjä sijoitusrajoja. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun yhteissijoitusyritys sijoittaa indeksiperusteisiin rahoitusjohdannaisiin, näitä sijoituksia ei tarvitse yhdistää 52 artiklassa säädettyjä rajoja sovellettaessa.
Kun siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin sisältyy johdannainen, johdannainen on otettava huomioon tämän artiklan vaatimuksia noudatettaessa.
3 a. Toimivaltaisten viranomaisten on yhteissijoitusyritysten toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus huomioon ottaen valvottava rahasto- tai sijoitusyhtiöiden luottoarviointiprosessien riittävyyttä, arvioitava 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin luottoluokituksiin viittaamista yhteissijoitusyritysten sijoituspolitiikoissa ja tarvittaessa edistettävä tällaisten viittausten vaikutusten lieventämistä, jotta voidaan vähentää yksinomaista ja mekaanista tukeutumista kyseisiin luottoluokituksiin.
4. Rajoittamatta 116 artiklan soveltamista komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään seuraavaa:
a) perusteet rahasto- tai sijoitusyhtiön 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti soveltamien riskienhallintamenettelyjen riittävyyden arvioimiseksi;
b) yksityiskohtaiset säännöt, joiden avulla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo; ja
c) yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua rahastoyhtiön kotivaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedotettavan tiedon sisältöä ja tiedottamiskäytäntöä.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuilla perusteilla on varmistettava, että rahasto- tai sijoitusyhtiötä estetään tukeutumasta 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin luottoluokituksiin yksinomaisesti tai mekaanisesti näiden arvioidessa yhteissijoitusyrityksen varojen luottokelpoisuutta.
5. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, 4 kohdassa tarkoitettuja perusteita ja sääntöjä koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
52 artikla
1. Yhteissijoitusyritys saa sijoittaa enintään:
a) 5 prosenttia varoistaan sellaisiin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, joilla on sama liikkeeseenlaskija; tai
b) 20 prosenttia varoistaan samaan yhteisöön tehtyihin talletuksiin.
Yhteissijoitusyrityksen vastapuoliriski vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoissa ei saa ylittää:
a) 10:tä prosenttia sen varoista, jos vastapuoli on 50 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu luottolaitos; tai
b) 5:tä prosenttia sen varoista muissa tapauksissa.
2. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn 5 prosentin rajan enintään 10 prosenttiin. Jos ne menettelevät näin, yhteissijoitusyrityksen sellaisissa liikkeeseenlaskijoissa, joihin kuhunkin se sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan, omistamien siirtokelpoisten arvopaperien ja rahamarkkinavälineiden kokonaisarvo ei kuitenkaan saa ylittää 40:tä prosenttia sen varojen arvosta. Tämä rajoitus ei koske talletuksia eikä vakioimattomien johdannaissopimusten kauppoja, jotka on tehty sellaisten rahoituslaitosten kanssa, joiden toiminnan vakautta valvotaan.
Jos seurauksena olisi, että yli 20 prosenttia yhteissijoitusyrityksen varoista sijoitettaisiin yhteen ainoaan yhteisöön, edellä 1 kohdassa asetetuista yksittäisistä rajoista huolimatta yhteissijoitusyritys ei saa yhdistää mitään seuraavista:
a) sijoituksia kyseisen yhteisön liikkeeseen laskemiin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin;
b) kyseiseen yhteisöön tehtyjä talletuksia; tai
c) riskejä, jotka aiheutuvat kyseisen yhteisön kanssa tehdyistä vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoista.
3. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn viiden prosentin rajan enintään 35 prosenttiin, jos siirtokelpoisten arvopaperien tai rahamarkkinavälineiden liikkeeseenlaskija tai takaaja on jäsenvaltio tai sen paikallisviranomaiset, kolmas maa tai kansainvälinen julkisyhteisö, jonka jäsenenä on yksi tai useampi jäsenvaltio.
4. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn viiden prosentin rajan enintään 25 prosenttiin, kun joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskija on luottolaitos, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa ja joka lain nojalla kuuluu joukkovelkakirjanhaltijoiden suojaksi tarkoitetun erityisen julkisen valvonnan piiriin. Näiden joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskussa saadut määrät on erityisesti sijoitettava kyseisen lain mukaisesti varoihin, jotka riittävät koko joukkovelkakirjalainojen juoksuajan kattamaan niihin liittyvät saatavat ja jotka liikkeeseenlaskijan mahdollisessa maksukyvyttömyystapauksessa käytetään etusijajärjestyksessä pääoman takaisinmaksuun ja kertyneen koron maksuun.
Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa yli viisi prosenttia varoistaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjalainoihin, joilla on yksi liikkeeseenlaskija, näiden sijoitusten kokonaisarvo ei saa ylittää 80:tä prosenttia yhteissijoitusyrityksen varojen arvosta.
Jäsenvaltioiden on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle luettelo ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista joukkovelkakirjalainojen luokista sekä niiden liikkeeseenlaskijoiden luokista, joilla on kyseisessä alakohdassa mainittujen lakien ja valvontajärjestelyjen mukaisesti lupa laskea liikkeeseen tässä artiklassa mainitut ehdot täyttäviä joukkovelkakirjalainoja. Näihin luetteloihin on liitettävä ilmoitus, jossa täsmennetään, minkälaiset takaukset lainoille tarjotaan. Komissio ja arvopaperimarkkina-viranomainen toimittavat nämä tiedot sekä mahdollisesti tarpeellisiksi katsomansa kommentit välittömästi toisille jäsenvaltioille ja julkaisevat tiedot verkkosivustoillaan. Näistä tiedonannoista voidaan keskustella ►M4 112 artiklassa ◄ tarkoitetussa Euroopan arvopaperikomiteassa.
5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita ja rahamarkkinavälineitä ei oteta huomioon 2 kohdassa tarkoitetun 40 prosentin rajan soveltamisessa.
Edellä 1–4 kohdassa säädettyjä rajoja ei saa yhdistää, joten 1–4 kohdan mukaisesti tehdyt sijoitukset saman yhteisön liikkeeseenlaskemiin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin taikka tähän yhteisöön tehtyihin talletuksiin tai johdannaisiin eivät saa ylittää yhteensä 35:tä prosenttia yhteissijoitusyrityksen varoista.
Yhtiöitä, jotka direktiivin 83/349/ETY mukaisesti määritellyn konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi tai tunnustettujen kansainvälisten kirjanpitosääntöjen mukaisesti luetaan samaan konserniin, pidetään tässä artiklassa asetettuja rajoja laskettaessa yhtenä yhteisönä.
Jäsenvaltiot voivat sallia saman konsernin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin tehtyjen sijoitusten kumuloitumisen 20 prosentin rajaan asti.
53 artikla
1. Jäsenvaltiot voivat, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 56 artiklassa säädettyihin rajoihin, korottaa 52 artiklassa säädettyjä rajoja enintään 20 prosenttiin saman liikkeeseenlaskijan osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin tehtävien sijoitusten osalta, jos yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikan tavoitteena on rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaan jäljitellä tiettyä toimivaltaisten viranomaisten tunnustamaa osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä edellyttäen, että:
a) indeksin koostumus on tarpeeksi hajautettu;
b) indeksi kuvaa riittävän tarkasti niitä markkinoita, joihin se viittaa; ja
c) indeksi julkistetaan asianmukaisella tavalla.
2. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdassa säädetyn rajan enintään 35 prosenttiin, jos tämä osoittautuu perustelluksi poikkeuksellisten markkinaolosuhteiden vuoksi, erityisesti sellaisilla säännellyillä markkinoilla, joilla tietyt siirtokelpoiset arvopaperit tai rahamarkkinavälineet ovat erittäin määräävässä asemassa. Sijoittaminen tähän enimmäismäärään saakka on sallittu vain yhden liikkeeseenlaskijan osalta.
54 artikla
1. Poiketen siitä, mitä 52 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa yhteissijoitusyrityksille luvan riskin hajauttamisen periaatetta noudattaen sijoittaa määrän, joka vastaa 100:aa prosenttia niiden varoista, erilaisiin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin, jotka on laskenut liikkeeseen tai jotka on taannut jäsenvaltio, yksi tai useampi sen paikallisviranomaisista, kolmas maa taikka sellainen kansainvälinen julkisyhteisö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu.
Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat tehdä tällaisen poikkeuksen ainoastaan, jos ne katsovat, että yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat saavat vastaavan suojan kuin sellaisen yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat, joka noudattaa 52 artiklassa säädettyjä rajoja.
Tällaisella yhteissijoitusyrityksellä on oltava ainakin kuuteen eri liikkeeseenlaskuun kuuluvia arvopapereita, eikä samaan liikkeeseenlaskuun kuuluviin arvopapereihin saa sijoittaa määrää, joka vastaa enemmän kuin 30:tä prosenttia sen varojen yhteismäärästä.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen on rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa nimenomaisesti mainittava ne jäsenvaltiot, paikallisviranomaiset tai kansainväliset julkisyhteisöt, joiden liikkeeseen laskemiin tai takaamiin arvopapereihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa määrän, joka vastaa enemmän kuin 35:tä prosenttia sen kokonaisvaroista.
Tällaisille rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen määräyksille on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyminen.
3. Jokaisen 1 kohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen on sisällytettävä tarjousesitteeseensä ja mainontaansa selkeästi erottuva ilmoitus, jossa kiinnitetään huomio mainittuun poikkeukseen ja ilmoitetaan ne jäsenvaltiot, paikallisviranomaiset tai kansainväliset julkisyhteisöt, joiden arvopapereihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa tai on sijoittanut määrän, joka on enemmän kuin 35 prosenttia sen varoista.
55 artikla
1. Yhteissijoitusyritys voi hankkia yhteissijoitusyritysten tai muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten 50 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja osuuksia edellyttäen, että se sijoittaa enintään 10 prosenttia varoistaan saman yhteissijoitusyrityksen tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksiin. Jäsenvaltiot voivat korottaa tämän rajan enintään 20 prosenttiin.
2. Muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kuin yhteissijoitusyritysten osuuksiin tehdyt sijoitukset eivät saa yhteensä ylittää 30:tä prosenttia yhteissijoitusyrityksen varoista.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos yhteissijoitusyritys on hankkinut muun yhteissijoitusyrityksen tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksia, kyseisen yhteissijoituksen tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen varoja ei tarvitse yhdistää 52 artiklassa säädettyjä rajoja sovellettaessa.
3. Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa sellaisten muiden yhteissijoitusyritysten tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin, joita hoitaa suoraan tai toimeksiannosta sama rahastoyhtiö tai jokin muu yhtiö, johon kyseinen rahastoyhtiö on sidoksissa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka huomattavan suoran tai välillisen omistusosuuden kautta, kyseinen rahastoyhtiö tai muu yhtiö ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkiota yhteissijoitusyrityksen sijoituksista näiden muiden yhteissijoitusyritysten tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin.
Yhteissijoitusyrityksen, joka sijoittaa huomattavan osan varoistaan muihin yhteissijoitusyrityksiin tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, on ilmoitettava tarjousesitteessään niiden hoitopalkkioiden enimmäismäärä, jotka voidaan veloittaa sekä itse yhteissijoitusyritykseltä että niiltä muilta yhteissijoitusyrityksiltä tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavilta yrityksiltä, joihin se aikoo sijoittaa. Sen on ilmoitettava vuosikertomuksessaan hoitopalkkioiden enimmäisprosentti sekä itse yhteissijoitusyrityksen että niiden muiden yhteissijoitusyritysten tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta, joissa sillä on sijoituksia.
56 artikla
1. Sijoitusyhtiö tai rahastoyhtiö, siltä osin kuin sen toiminta liittyy sen hoidossa oleviin tässä direktiivissä tarkoitettuihin sijoitusrahastoihin, ei saa hankkia äänioikeutettuja osakkeita, jotka antaisivat sille mahdollisuuden käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa liikkeeseenlaskijan johtamisessa.
Kunnes laajempi yhteensovittaminen toteutetaan, jäsenvaltioiden on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön säännökset, joissa täsmennetään ensimmäisen alakohdan periaatteita.
2. Yhteissijoitusyritys ei saa hankkia enemmän kuin:
a) 10 prosenttia saman liikkeeseenlaskijan äänioikeudettomista osakkeista;
b) 10 prosenttia saman liikkeeseenlaskijan joukkovelkakirjoista;
c) 25 prosenttia 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun yksittäisen yhteissijoitusyrityksen tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksista; tai
d) 10 prosenttia saman liikkeeseenlaskijan rahamarkkinavälineistä.
Edellä b, c ja d alakohdassa säädettyjä rajoja ei tarvitse noudattaa hankintahetkellä, jos tuolloin ei voida laskea joukkovelkakirjojen tai rahamarkkinavälineiden kokonaismäärää taikka liikkeeseen laskettujen arvopaperien nettomäärää.
3. Jäsenvaltio voi olla soveltamatta 1 ja 2 kohtaa:
a) jäsenvaltion tai sen paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemiin tai takaamiin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin;
b) kolmannen maan liikkeeseen laskemiin tai takaamiin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin;
c) sellaisen kansainvälisen julkisyhteisön, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu, liikkeeseen laskemiin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin;
d) yhteissijoitusyrityksellä oleviin sellaisen yhtiön osakkeisiin tai muihin pääomaosuuksiin, joka on kolmannen maan lainsäädännön alainen ja joka sijoittaa varansa pääasiallisesti arvopapereihin, joiden liikkeeseenlaskijalla on sääntömääräinen kotipaikka tuossa kolmannessa maassa, jos tällainen omistusjärjestely on kyseisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan ainoa tapa, jota noudattaen yhteissijoitusyritys voi tehdä sijoituksia tuosta kolmannesta maasta olevien liikkeeseenlaskijoiden arvopapereihin; tai
e) sijoitusyhtiöllä tai sijoitusyhtiöillä oleviin sellaisten tytäryhtiöiden osakkeisiin, jotka eivät harjoita muuta toimintaa kuin osuudenhaltijoiden pyynnöstä tapahtuvaa osuuksien takaisinostoa koskevaa hoito-, neuvonta- tai markkinointitoimintaa pelkästään sijoitusyhtiön tai sijoitusyhtiöiden lukuun siinä maassa, johon tytäryhtiö on sijoittautunut.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettu poikkeus voidaan kuitenkin tehdä ainoastaan, jos tuo kolmannesta maasta oleva yhtiö noudattaa sijoituspolitiikassaan 52 ja 55 artiklassa sekä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä rajoja. Jos 52 ja 55 artiklassa vahvistetut rajat ylitetään, sovelletaan soveltuvin osin 57 artiklaa.
57 artikla
1. Yhteissijoitusyritysten ei ole tarpeen noudattaa tässä luvussa säädettyjä rajoja, kun ne käyttävät varoihinsa kuuluviin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin liittyviä merkintäoikeuksia.
Jäsenvaltiot voivat riskin hajauttamisen periaatteen noudattamisesta huolehtien sallia, että vastikään luvan saaneet yhteissijoitusyritykset poikkeavat 52–55 artiklasta kuuden kuukauden ajan siitä, kun ne ovat saaneet luvan.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitetut rajoitukset on ylitetty yhteissijoitusyrityksestä riippumattomista syistä taikka merkintäoikeuksien käyttämisen takia, yhteissijoitusyrityksen on pidettävä myyntitoimintansa ensisijaisena tavoitteena tilanteen korjaamista osuudenhaltijoiden edut huomioon ottavalla tavalla.
VIII LUKU
MASTER–FEEDER-RAKENTEET
1 JAKSO
Soveltamisala ja hyväksyminen
58 artikla
1. Feeder-yhteissijoitusyritys on yhteissijoitusyritys tai sen alarahasto, jolla poiketen siitä, mitä 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 50, 52 ja 55 artiklassa ja 56 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, on lupa sijoittaa vähintään 85 prosenttia varoistaan toisen yhteissijoitusyrityksen tai sen alarahaston, jäljempänä ’master-yhteissijoitusyritys’, osuuksiin.
2. Feeder-yhteissijoitusyritys voi säilyttää enintään 15 prosenttia varoistaan jossakin tai joissakin seuraavista muodoista:
a) toiminnan edellyttäminä käteisvaroina 50 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;
b) rahoitusjohdannaisina, joita voidaan käyttää ainoastaan suojaustarkoituksessa, 50 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;
c) irtaimena ja kiinteänä omaisuutena, joka tarvitaan välittömästi liiketoiminnassa, jos feeder-yhteissijoitusyritys on sijoitusyhtiö.
Edellä olevan 51 artiklan 3 kohdan noudattamiseksi feeder-yhteissijoitusyrityksen on laskettava rahoitusjohdannaisiin liittyvä kokonaisriskinsä laskemalla yhteen ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun suoran riskinsä ja
a) joko master-yhteissijoitusyrityksen rahoitusjohdannaisiin liittyvän tosiasiallisen riskin suhteessa feeder-yhteissijoitusyrityksen master-yhteissijoitusyritykseen tekemiin sijoituksiin; tai
b) master-yhteissijoitusyrityksen rahoitusjohdannaisiin liittyvän mahdollisen kokonaisriskin enimmäismäärän, josta määrätään master-yhteissijoitusyrityksen rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa, suhteessa feeder-yhteissijoitusyrityksen master-yhteissijoitusyritykseen tekemiin sijoituksiin.
3. Master-yhteissijoitusyritys on yhteissijoitusyritys tai sen alarahasto:
a) jonka osuudenhaltijoiden joukossa on vähintään yksi feeder-yhteissijoitusyritys;
b) joka ei itse ole feeder-yhteissijoitusyritys; ja
c) jolla ei ole feeder-yhteissijoitusyrityksen osuuksia.
4. Master-yhteissijoitusyritykseen sovelletaan seuraavia poikkeuksia:
a) 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3 artiklan b alakohtaa ei sovelleta, jos master-yhteissijoitusyrityksellä on osuudenhaltijoina vähintään kaksi feeder-yhteissijoitusyritystä, mikä antaa master-yhteissijoitusyritykselle mahdollisuuden päättää, hankkiiko se pääomaa muilta sijoittajilta;
b) XI lukua ja 108 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta, jos master-yhteissijoitusyritys ei hanki pääomaa yleisöltä toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, vaan sillä ainoastaan on yksi tai useampia feeder-yhteissijoitusyrityksiä kyseisessä jäsenvaltiossa.
59 artikla
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että feeder-yhteissijoitusyrityksen tiettyyn master-yhteissijoitusyritykseen tekemä sijoitus, joka ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisen muuhun yhteissijoitusyritykseen tehtäviin sijoituksiin sovellettavan rajan, hyväksytetään etukäteen feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla.
2. Feeder-yhteissijoitusyritykselle on ilmoitettava 15 työpäivän kuluttua kaikkien tarvittavien asiakirjojen toimittamisesta, ovatko toimivaltaiset viranomaiset hyväksyneet feeder-yhteissijoitusyrityksen master-yhteissijoitusyritykseen tekemän sijoituksen.
3. Feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat hyväksymisen, mikäli feeder-yhteissijoitusyritys, sen säilytysyhteisö ja tilintarkastaja sekä master-yhteissijoitusyritys täyttävät kaikki tässä luvussa asetetut vaatimukset. Tätä varten feeder-yhteissijoitusyrityksen on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat asiakirjat:
a) feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen rahastosäännöt tai perustamisasiakirjat;
b) feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen tarjousesite ja 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot näistä yrityksistä;
c) 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen välinen sopimus tai liiketoiminnan harjoittamista koskevat sisäiset säännöt;
d) tapauksen mukaan 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut osuudenhaltijoille annettavat tiedot;
e) jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri säilytysyhteisö, 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu näiden yritysten säilytysyhteisöjen välinen tietojen vaihtoa koskeva sopimus; ja
f) jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri tilintarkastajat, 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu näiden yritysten tilintarkastajien välinen tietojen vaihtoa koskeva sopimus.
Jos feeder-yhteissijoitusyritys on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioon, feeder-yhteissijoitusyrityksen on myös esitettävä master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että master-yhteissijoitusyritys on yhteissijoitusyritys tai sen alarahasto, joka täyttää 58 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa vahvistetut ehdot. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on toimitettava asiakirjat feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä tai jollakin sen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä.
2 JAKSO
Feeder-yhteissijoitusyrityksiä ja master-yhteissijoitusyrityksiä koskevat yhteiset säännökset
60 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että master-yhteissijoitusyritys antaa feeder-yhteissijoitusyritykselle kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot, jotta feeder-yhteissijoitusyritys voi täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Tätä varten feeder-yhteissijoitusyrityksen on tehtävä sopimus master-yhteissijoitusyrityksen kanssa.
Ennen kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu sopimus on tullut voimaan, feeder-yhteissijoitusyritys ei saa sijoittaa kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin määrää, joka ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan rajan. Tämän sopimuksen on oltava pyynnöstä kaikkien osuudenhaltijoiden saatavissa veloituksetta.
Mikäli sama rahastoyhtiö hoitaa sekä master- että feeder-yhteissijoitusyritystä, sopimus voidaan korvata sisäisillä liiketoiminnan harjoittamista koskevilla säännöillä, joilla varmistetaan, että tässä kohdassa asetettuja vaatimuksia noudatetaan.
2. Master-yhteissijoitusyrityksen ja feeder-yhteissijoitusyrityksen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varojensa nettoarvon laskenta- ja julkistamispäivän ajoituksen koordinoimiseksi, jotta voidaan välttää markkinoiden ajoituksen hyväksikäyttäminen niiden osuuksissa ja ehkäistä keinottelumahdollisuudet.
3. Jos master-yhteissijoitusyritys keskeyttää väliaikaisesti osuuksiensa takaisinoston, lunastamisen tai merkitsemisen joko omasta aloitteestaan tai toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, kullakin sen feeder-yhteissijoitusyrityksellä on oikeus keskeyttää osuuksiensa takaisinosto, lunastaminen tai merkitseminen 84 artiklan 2 kohdassa asetetuista ehdoista huolimatta samaksi ajaksi kuin master-yhteissijoitusyritys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan soveltamista.
4. Jos master-yhteissijoitusyritys puretaan, myös feeder-yhteissijoitusyritys on purettava, jolleivät sen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksy, että:
a) vähintään 85 prosenttia feeder-yhteissijoitusyrityksen varoista sijoitetaan toisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin; tai
b) feeder-yhteissijoitusyrityksen rahastosääntöjä tai perustamisasiakirjoja muutetaan, jotta se voi muuntua yhteissijoitusyritykseksi, joka ei ole feeder-yhteissijoitusyritys.
Master-yhteissijoitusyritys voidaan purkaa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kyseinen master-yhteissijoitusyritys on ilmoittanut kaikille osuudenhaltijoilleen ja feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille purkamista koskevasta sitovasta päätöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pakollista purkamista koskevien kansallisten erityissäännösten soveltamista.
5. Jos master-yhteissijoitusyritys sulautuu toisen yhteissijoitusyrityksen kanssa tai jakautuu kahdeksi tai useammaksi yhteissijoitusyritykseksi, feeder-yhteissijoitusyritys on purettava, jolleivät feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset anna hyväksyntää sille, että kyseinen feeder-yhteissijoitusyritys:
a) jatkaa master-yhteissijoitusyrityksen tai jonkin toisen yhteissijoitusyrityksen feeder-yhteissijoitusyrityksenä master-yhteissijoitusyrityksen sulautumisen tai jakautumisen jälkeen;
b) sijoittaa vähintään 85 prosenttia varoistaan sellaisen toisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin, joka ei ole syntynyt kyseisen sulautumisen tai jakautumisen tuloksena; tai
c) muuttaa rahastosääntöjään tai perustamisasiakirjojaan muuntuakseen yhteissijoitusyritykseksi, joka ei ole feeder-yhteissijoitusyritys.
Master-yhteissijoitusyrityksen sulautuminen tai jakautuminen ei tule voimaan, jollei master-yhteissijoitusyritys ole toimittanut kaikille osuudenhaltijoilleen ja feeder-yhteissijoitusyritystensä kotijäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 43 artiklassa tarkoitettuja tai vastaavia tietoja viimeistään 60 päivää ennen ehdotettua voimaantulopäivää.
Jolleivät feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ole antaneet ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaista hyväksyntää, master-yhteissijoitusyrityksen on annettava feeder-yhteissijoitusyrityksen ostaa takaisin tai lunastaa kaikki master-yhteissijoitusyrityksessä olevat osuudet ennen kuin master-yhteissijoitusyrityksen sulautuminen tai jakautuminen tulee voimaan.
6. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään
a) 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai sisäisten liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen sisältö;
b) mitä 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidetään asianmukaisina; ja
c) millä menettelyillä annetaan 4 ja 5 kohdassa edellytetyt hyväksynnät, kun kyseessä on master-yhteissijoitusyrityksen purkaminen, sulautuminen tai jakautuminen.
▼M1 —————
7. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, 6 kohdassa tarkoitettua sopimusta, toimenpiteitä ja menettelyjä koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
3 JAKSO
Säilytysyhteisöt ja tilintarkastajat
61 artikla
1. Jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri säilytysyhteisö, jäsenvaltioiden on vaadittava, että nämä säilytysyhteisöt tekevät tietojen vaihtoa koskevan sopimuksen sen varmistamiseksi, että kumpikin säilytysyhteisö täyttää velvollisuutensa.
Feeder-yhteissijoitusyritys ei saa sijoittaa master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ennen kuin tällainen sopimus on tullut voimaan.
Kun master-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisö ja feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisö noudattavat tässä luvussa tarkoitettuja vaatimuksia, heidän ei katsota rikkovan sääntöjä, joilla rajoitetaan tietojen ilmaisemista tai jotka koskevat tietosuojaa, kun tällaiset säännöt sisältyvät sopimukseen taikka lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen. Kun vaatimuksia noudatetaan, tästä ei aiheudu tällaiselle säilytysyhteisölle tai tämän puolesta toimivalle henkilölle seuraamusvastuuta.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että feeder-yhteissijoitusyrityksen tai tapauksen mukaan feeder-yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön tehtävänä on toimittaa feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisölle kaikki master-yhteissijoitusyritykseen liittyvät tiedot, joita feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön velvollisuuksien täyttäminen edellyttää.
2. Master-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön on välittömästi ilmoitettava master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, feeder-yhteissijoitusyritykselle tai tapauksen mukaan feeder-yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiölle ja säilytysyhteisölle havaitsemistaan master-yhteissijoitusyritykseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, joilla katsotaan olevan kielteinen vaikutus feeder-yhteissijoitusyritykseen.
3. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään seuraavaa:
a) tiedot, jotka 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen on sisällettävä; ja
b) 2 kohdassa tarkoitetut sääntöjenvastaisuudet, jotka vaikuttavat negatiivisesti syöttäviin yhteissijoitusyrityksiin.
4. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, sopimusta ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja sääntöjenvastaisuuksien tyyppejä koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
62 artikla
1. Jos master-yhteissijoitusyrityksellä ja feeder-yhteissijoitusyrityksellä on eri tilintarkastajat, jäsenvaltioiden on vaadittava, että nämä tilintarkastajat tekevät tietojen vaihtoa koskevan sopimuksen sen varmistamiseksi, että kumpikin tilintarkastaja täyttää velvollisuutensa, mukaan lukien 2 kohdan vaatimusten täyttämiseksi toteutettavat toimet.
Feeder-yhteissijoitusyritys ei saa sijoittaa master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin ennen kuin tällainen sopimus on tullut voimaan.
2. Feeder-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajan on otettava tilintarkastuskertomuksessaan huomioon master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastuskertomus. Jos feeder-yhteissijoitusyrityksellä ja master-yhteissijoitusyrityksellä on eri tilikausi, master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajan on laadittava erillinen kertomus feeder-yhteissijoitusyrityksen tilinpäätöspäivältä.
Feeder-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajan on erityisesti ilmoitettava kaikista master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastuskertomuksessa esiin tuoduista sääntöjenvastaisuuksista ja niiden vaikutuksesta feeder-yhteissijoitusyritykseen.
3. Kun master-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastaja ja feeder-yhteissijoitusyrityksen tilintarkastaja noudattavat tässä luvussa tarkoitettuja vaatimuksia, heidän ei katsota rikkovan sääntöjä, joilla rajoitetaan tietojen ilmaisemista tai jotka koskevat tietosuojaa, kun tällaiset säännöt sisältyvät sopimukseen taikka lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen. Kun vaatimuksia noudatetaan, tästä ei aiheudu tällaiselle tilintarkastajalle tai tämän puolesta toimivalle henkilölle seuraamusvastuuta.
4. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun sopimuksen sisältö.
4 JAKSO
Feeder-yhteissijoitusyrityksen antamat pakolliset tiedot ja sen harjoittama mainonta
63 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että feeder-yhteissijoitusyrityksen tarjousesite sisältää liitteessä I olevassa A luettelossa tarkoitettujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:
a) ilmoitus siitä, että feeder-yhteissijoitusyritys on tietyn master-yhteissijoitusyrityksen feeder-rahasto ja sellaisena sijoittaa pysyvästi vähintään 85 prosenttia varoistaan kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin;
b) tiedot sijoitustavoitteesta ja -politiikasta, myös riskiprofiilista, sekä siitä, onko feeder-yhteissijoitusyrityksellä ja master-yhteissijoitusyrityksellä sama tulos sekä missä määrin ja mistä syistä ne eroavat toisistaan, samoin kuin kuvaus 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyistä sijoituksista;
c) lyhyt kuvaus master-yhteissijoitusyrityksestä, sen organisaatiosta, sijoitustavoitteesta ja -politiikasta, mukaan luettuna riskiprofiili, ja tiedot siitä, mistä master-yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteen voi saada;
d) tiivistelmä 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen tekemästä sopimuksesta tai liiketoiminnan harjoittamista koskevista sisäisistä säännöistä;
e) tiedot siitä, miten osuudenhaltijat voivat saada lisätietoja master-yhteissijoitusyrityksestä sekä feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemästä sopimuksesta;
f) kuvaus kaikista palkkioista tai kulukorvauksista, jotka feeder-yhteissijoitusyritys suorittaa master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin tekemänsä sijoituksen johdosta, sekä feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen kokonaiskuluista; ja
g) kuvaus feeder-yhteissijoitusyritykselle sen master-yhteissijoitusyritykseen tekemästä sijoituksesta aiheutuvista verovaikutuksista.
2. Liitteessä I olevassa B luettelossa tarkoitettujen tietojen lisäksi feeder-yhteissijoitusyrityksen vuosikertomuksessa on oltava selvitys feeder-yhteissijoitusyrityksen ja master-yhteissijoitusyrityksen kokonaiskuluista.
Feeder-yhteissijoitusyrityksen vuosikertomuksessa ja puolivuotiskatsauksessa on ilmoitettava, mistä master-yhteissijoitusyrityksen vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen voi saada.
3. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on 74 ja 82 artiklassa asetettujen vaatimusten lisäksi lähetettävä tarjousesite, 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset sekä master-yhteissijoitusyrityksen vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
4. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava kaikessa asiaankuuluvassa mainonnassaan, että se sijoittaa pysyvästi vähintään 85 prosenttia varoistaan kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin.
5. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on toimitettava sijoittajille pyynnöstä veloituksetta master-yhteissijoitusyrityksen tarjousesitteen paperiversio sekä vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus.
5 JAKSO
Olemassa olevan yhteissijoitusyrityksen muuntaminen feeder-yhteissijoitusyritykseksi ja master-yhteissijoitusyrityksen vaihtaminen
64 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että feeder-yhteissijoitusyrityksen, joka toimii jo yhteissijoitusyrityksenä, mukaan luettuna toiminta toisen master-yhteissijoitusyrityksen feeder-yhteissijoitusyrityksenä, on annettava seuraavat tiedot osuudenhaltijoilleen:
a) ilmoitus siitä, että feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet feeder-yhteissijoitusyrityksen kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin tekemän sijoituksen;
b) 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot feeder-yhteissijoitusyrityksestä ja master-yhteissijoitusyrityksestä;
c) päivä, jona feeder-yhteissijoitusyritys alkaa sijoittaa master-yhteissijoitusyritykseen, tai jos se on jo sijoittanut siihen, päivä, jona sen sijoitus ylittää 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan rajan; ja
d) ilmoitus siitä, että osuudenhaltijoilla on oikeus vaatia 30 päivän kuluessa osuuksiensa takaisinostoa tai lunastusta ilman muita maksuja kuin ne, jotka yhteissijoitusyritys perii divestointikustannusten kattamiseksi; tämä oikeus tulee voimaan siitä hetkestä, jolloin feeder-yhteissijoitusyritys on antanut tässä kohdassa tarkoitetut tiedot.
Tiedot on annettava vähintään 30 päivää ennen ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettua päivää.
2. Jos feeder-yhteissijoitusyrityksestä on ilmoitettu 93 artiklan mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava feeder-yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen valtion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Käännöksen laadinnasta vastaa feeder-yhteissijoitusyritys. Käännöksen on vastattava tarkoin alkuperäiskappaleen sisältöä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että feeder-yhteissijoitusyritys ei ennen 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun 30 päivän määräajan päättymistä sijoita kyseisen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin määrää, joka ylittää 55 artiklan 1 kohdan nojalla sovellettavan rajan.
4. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään:
a) missä muodossa ja millä tavoin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava; tai
b) jos syöttävä yhteissijoitusyritys siirtää kaikki tai osan varoistaan hallintarahastoon vaihtoa varten, tällaisen menettelyn luonteen ja syöttävän yhteissijoitusyrityksen omaisuudenhoitajan roolin arvioiminen ja tarkastaminen tässä prosessissa.
5. Jotta voidaan varmistaa tietojen antamisen yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään komission hyväksymien, 4 kohdassa tarkoitettua tietojen muotoa ja antamistapaa sekä menettelyä koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
6 JAKSO
Velvoitteet ja toimivaltaiset viranomaiset
65 artikla
1. Feeder-yhteissijoitusyrityksen on valvottava tehokkaasti master-yhteissijoitusyrityksen toimintaa. Tätä velvoitetta täyttäessään feeder-yhteissijoitusyritys voi tukeutua master-yhteissijoitusyritykseltä tai tapauksen mukaan sen rahastoyhtiöltä, säilytysyhteisöltä tai tilintarkastajalta saatuihin tietoihin ja asiakirjoihin, jollei ole syytä epäillä niiden oikeellisuutta.
2. Jos feeder-yhteissijoitusyritys, sen rahastoyhtiö tai henkilö, joka toimii feeder-yhteissijoitusyrityksen tai sen rahastoyhtiön lukuun, vastaanottaa jakelupalkkion tai muun palkkion tai saa muuta rahallista hyötyä master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin tehdyn sijoituksen yhteydessä, jakelupalkkio, muu palkkio tai muu rahallinen hyöty on laskettava feeder-yhteissijoitusyrityksen varoihin.
66 artikla
1. Master-yhteissijoitusyrityksen on välittömästi ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille jokaisesta feeder-yhteissijoitusyrityksestä, joka sijoittaa sen osuuksiin. Jos master-yhteissijoitusyritys ja feeder-yhteissijoitusyritys ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tällaisesta sijoituksesta.
2. Master-yhteissijoitusyritys ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkioita feeder-yhteissijoitusyrityksen master-yhteissijoitusyrityksen osuuksiin tekemästä sijoituksesta tai niiden divestoinnista.
3. Master-yhteissijoitusyrityksen on huolehdittava siitä, että kaikki tämän direktiivin, yhteisön muun lainsäädännön, sovellettavan kansallisen lainsäädännön, rahaston sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti edellytetyt tiedot ovat ajoissa feeder-yhteissijoitusyrityksen tai tapauksen mukaan sen rahastoyhtiön, toimivaltaisten viranomaisten sekä feeder-yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön ja tilintarkastajan saatavilla.
67 artikla
1. Jos master-yhteissijoitusyritys ja feeder-yhteissijoitusyritys ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava feeder-yhteissijoitusyritykselle kaikista päätöksistä, toimenpiteistä, tässä luvussa asetettujen ehtojen havaituista noudattamatta jättämisistä tai 106 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista tiedoista, jotka koskevat master-yhteissijoitusyritystä tai tapauksen mukaan sen rahastoyhtiötä, säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa.
2. Jos master-yhteissijoitusyritys ja feeder-yhteissijoitusyritys ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, master-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista päätöksistä, toimenpiteistä, tässä luvussa asetettujen ehtojen havaituista noudattamatta jättämisistä tai 106 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista tiedoista, jotka koskevat master-yhteissijoitusyritystä tai tapauksen mukaan sen rahastoyhtiötä, säilytysyhteisöä tai tilintarkastajaa. Sen jälkeen feeder-yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava asiasta feeder-yhteissijoitusyritykselle.
IX LUKU
SIJOITTAJILLE ANNETTAVIA TIETOJA KOSKEVAT VELVOITTEET
1 JAKSO
Tarjousesitteen ja määräaikaiskatsauksien julkistaminen
68 artikla
1. Sijoitusyhtiön sekä, kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta, rahastoyhtiön on julkistettava seuraavat:
a) tarjousesite;
b) vuosikertomus kultakin tilikaudelta; ja
c) puolivuotiskatsaus tilikauden kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta.
2. Vuosikertomukset ja puolivuotiskatsaukset on julkistettava seuraavissa määräajoissa, jotka lasketaan sen ajanjakson päättymisestä, jota ne koskevat:
a) vuosikertomus neljässä kuukaudessa; tai
b) puolivuotiskatsaus kahdessa kuukaudessa.
69 artikla
1. Tarjousesitteessä on oltava tiedot, joiden perusteella sijoittajat voivat tehdä perustellun arvion heille ehdotetusta sijoituksesta ja erityisesti siihen liittyvistä riskeistä.
Tarjousesitteessä on oltava sijoituskohteena olevasta rahoitusvälineestä riippumatta selkeä ja helposti ymmärrettävä selvitys rahaston riskiprofiilista.
Tarjousesitteeseen on sisällyttävä toinen seuraavista:
a) yksityiskohtaiset tiedot ajantasaistetusta palkka- ja palkkiopolitiikasta, muun muassa kuvaus siitä, miten palkat ja palkkiot sekä etuudet lasketaan, palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien myöntämisestä vastaavien henkilöiden tiedot, mukaan lukien palkka- ja palkkiokomitean kokoonpano, jos tällainen komitea on olemassa; tai
b) yhteenveto palkka- ja palkkiopolitiikasta ja ilmoitus siitä, että yksityiskohtaiset tiedot ajantasaistetusta palkka- ja palkkiopolitiikasta, muun muassa kuvaus siitä, miten palkat ja palkkiot sekä etuudet lasketaan, palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien myöntämisestä vastaavien henkilöiden tiedot, mukaan lukien palkka- ja palkkiokomitean kokoonpano, jos tällainen komitea on olemassa, ovat saatavilla verkkosivustolla, mukaan lukien linkki kyseiselle verkkosivustolle, ja että paperiversio toimitetaan pyynnöstä veloituksetta.
2. Tarjousesitteessä on oltava ainakin liitteessä I olevassa A luettelossa mainitut tiedot, siltä osin kuin nämä tiedot eivät jo sisälly rahaston sääntöihin tai perustamisasiakirjoihin, jotka on liitetty tarjousesitteeseen 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3. Vuosikertomukseen on sisällytettävä tase tai varoja ja velkoja koskeva selvitys, tilikauden yksityiskohtainen tuloslaskelma, tilikauden toimintakertomus ja liitteessä I olevassa B luettelossa mainitut muut tiedot sekä kaikki muutkin tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta sijoittajat voivat tehdä perustellun arvion yhteissijoitusyrityksen toiminnan kehityksestä ja sen tuloksesta.
Vuosikertomukseen on myös sisällytettävä:
a) rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön henkilöstölleen maksamien palkkojen ja palkkioiden kokonaismäärä tilikauden aikana eriteltynä kiinteään ja muuttuvaan palkanosaan, edunsaajien määrä ja soveltuvin osin yhteissijoitusyrityksen itse suoraan maksamat määrät, mahdolliset tulosperusteiset palkkiot mukaan luettuina;
b) palkkojen ja palkkioiden kokonaismäärä jaoteltuna 14 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin työntekijäryhmiin tai muiden henkilöstön jäsenten ryhmiin;
c) kuvaus siitä, miten palkat ja palkkiot sekä etuudet on laskettu;
d) 14 b artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen tarkistusten tulos, muun muassa ilmenneet sääntöjenvastaisuudet;
e) olennaiset muutokset hyväksyttyyn palkka- ja palkkiopolitiikkaan.
4. Puolivuotiskatsaukseen on sisällytettävä ainakin liitteessä I olevan B luettelon I–IV jaksossa mainitut tiedot. Jos yhteissijoitusyritys on maksanut väliosinkoa tai ehdottaa sen maksamista, luvuista on käytävä ilmi puolivuotiskauden tulos verojen jälkeen sekä maksettu tai ehdotettu väliosinko.
5. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään liitteen I mukainen tarjousesitteen, vuosikertomuksen ja puolivuotiskatsauksen sisältö sekä näiden asiakirjojen muotoa koskevat säännökset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
70 artikla
1. Tarjousesitteessä on ilmoitettava, millaisiin varoihin yhteissijoitusyrityksellä on lupa tehdä sijoituksia. Siinä on ilmoitettava, onko sillä lupa suorittaa rahoitusjohdannaistoimia, ja tällöin tarjousesitteessä on oltava näkyvä maininta siitä, voidaanko näitä toimia suorittaa suojautumiseksi vai sijoitustavoitteiden toteuttamiseksi, sekä esitettävä rahoitusjohdannaisten käytön mahdollinen vaikutus riskeihin.
2. Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa pääasiassa johonkin muuhun 50 artiklassa määritellyistä varojen luokista kuin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin taikka jos yhteissijoitusyritys jäljittelee 53 artiklan mukaisesti osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä, tarjousesitteessä ja tarvittaessa mainonnassa on oltava näkyvä maininta sen sijoituspolitiikasta.
3. Jos yhteissijoitusyrityksen varojen nettoarvo todennäköisesti vaihtelee huomattavasti sen sijoitussalkun koostumuksen tai käytettävien salkunhoitomenetelmien johdosta, sen tarjousesitteessä ja tarvittaessa mainonnassa on oltava näkyvä maininta tästä erityispiirteestä.
4. Sijoittajan pyynnöstä rahastoyhtiön on myös toimitettava lisätietoja, jotka liittyvät yhteissijoitusyrityksen riskienhallinnassa noudatettaviin määrällisiin rajoihin, tätä varten valittuihin menetelmiin sekä välineluokkien tärkeimpien riskien ja tuottojen viimeaikaiseen kehitykseen.
71 artikla
1. Rahaston säännöt tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjat ovat tarjousesitteen erottamaton osa ja ne on liitettävä siihen.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei kuitenkaan tarvitse liittää tarjousesitteeseen, jos sijoittajille ilmoitetaan siitä, että heille toimitetaan pyynnöstä nämä asiakirjat, tai siitä, missä nämä asiakirjat ovat heidän nähtävänään kussakin niistä jäsenvaltioista, joissa osuuksia markkinoidaan.
72 artikla
Tarjousesitteen keskeiset tiedot on pidettävä ajan tasalla.
73 artikla
Yhden tai useamman henkilön, jolla on lain nojalla kelpoisuus suorittaa tilintarkastusta direktiivin 2006/43/EY mukaisesti, on tarkastettava vuosikertomukseen sisältyvät tilinpäätöstiedot. Tilintarkastuskertomus mahdollisine muistutuksineen on toistettava täydellisenä vuosikertomuksessa.
74 artikla
Yhteissijoitusyrityksen on toimitettava tarjousesitteensä, niihin tehdyt muutokset sekä vuosikertomuksensa ja puolivuotiskatsauksensa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille. Yhteissijoitusyrityksen on pyynnöstä annettava nämä asiakirjat rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
75 artikla
1. Tarjousesite sekä tuorein julkistettu vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus on pyynnöstä toimitettava sijoittajille veloituksetta.
2. Tarjousesite voidaan toimittaa pysyvää välinettä käyttäen tai verkkosivuston välityksellä. Sijoittajalle on pyynnöstä annettava paperiversio veloituksetta.
3. Vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus on annettava sijoittajien saataville tarjousesitteessä ja 78 artiklan tarkoitetuissa sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa ilmoitetulla tavalla. Sijoittajille on pyynnöstä annettava paperiversio vuosikertomuksesta ja puolivuotiskatsauksesta veloituksetta.
4. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla määritetään erityisehdot, jotka on täytettävä, kun tarjousesite toimitetaan muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä, joka ei ole pysyvä väline.
2 JAKSO
Muiden tietojen julkistaminen
76 artikla
Yhteissijoitusyrityksen on aina kun se laskee liikkeeseen, myy, ostaa takaisin tai lunastaa osuuksiaan ja ainakin kaksi kertaa kuukaudessa julkistettava niiden liikkeeseenlasku-, myynti-, takaisinosto- tai lunastushinta asianmukaisella tavalla.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin antaa yhteissijoitusyritykselle luvan julkistaa tiedot vain kerran kuukaudessa, jollei tällainen poikkeus vaaranna osuudenhaltijoiden etuja.
77 artikla
Sijoittajille suunnatun mainonnan on oltava selvästi tunnistettavissa mainonnaksi. Sen on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Etenkään missään sellaisessa mainonnassa, jossa kehotetaan ostamaan yhteissijoitusyrityksen osuuksia ja joka sisältää erityisiä tietoja yhteissijoitusyrityksestä, ei saa esittää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tarjousesitteen sisältämien tietojen ja 78 artiklassa tarkoitettujen sijoittajalle annettavien avaintietojen kanssa tai jotka vähentävät niiden merkitystä. Siitä on käytävä ilmi, että tarjousesite on olemassa ja 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot ovat saatavilla. Siinä on ilmoitettava tarkemmin, missä ja millä kielellä kyseiset tiedot tai asiakirjat ovat sijoittajien tai mahdollisten sijoittajien saatavilla tai miten ne ovat käytettävissä.
3 JAKSO
Sijoittajalle annettavat avaintiedot
78 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoitusyhtiö ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö laativat lyhyen asiakirjan, joka sisältää sijoittajalle annettavat avaintiedot. Tässä direktiivissä ilmaisulla ’sijoittajalle annettavat avaintiedot’ tarkoitetaan tätä asiakirjaa. Ilmaus ’sijoittajalle annettavat avaintiedot’ on mainittava selkeästi tässä asiakirjassa jollain 94 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla kielellä.
2. Sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on oltava asianmukaiset, kyseisen yhteissijoitusyrityksen keskeisiä ominaisuuksia koskevat tiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotta nämä voivat kohtuullisesti ymmärtää heille tarjottavan sijoitustuotteen luonteen ja siihen liittyvät riskit voidakseen tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä.
3. Sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on oltava seuraavat keskeiset tiedot kyseisestä yhteissijoitusyrityksestä:
a) yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot;
b) lyhyt kuvaus sen sijoitustavoitteista ja sijoituspolitiikasta;
c) aiempien tuloksien tai tarvittaessa odotettujen tulosten esittely;
d) kulut ja liitännäiset maksut; ja
e) sijoituksen riski-hyötyprofiili, mukaan luettuna asianmukaiset ohjeistukset ja varoitukset kyseiseen yhteissijoitusyritykseen sijoittamiseen liittyvistä riskeistä.
Näiden keskeisten tietojen on oltava sijoittajan ymmärrettävissä ilman muita asiakirjoja.
4. Sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on selvästi ilmoitettava, mistä ja miten on mahdollista saada lisätietoja ehdotetusta sijoituksesta, mukaan luettuna muttei yksinomaisesti tiedot siitä, mistä ja miten tarjousesite, vuosikertomus ja puolivuotiskatsaus ovat aina pyydettäessä veloituksetta saatavilla, sekä kieli, jolla sijoittajat voivat saada kyseiset tiedot.
Sijoittajalle annettavissa avaintiedoissa on oltava myös ilmoitus siitä, että yksityiskohtaiset tiedot ajantasaistetusta palkka- ja palkkiopolitiikasta, muun muassa kuvaus siitä, miten palkat ja palkkiot sekä etuudet lasketaan, palkkojen ja palkkioiden sekä etuuksien myöntämisestä vastaavien henkilöiden tiedot, mukaan lukien palkka- ja palkkiokomitean kokoonpano, jos tällainen komitea on olemassa, ovat saatavilla verkkosivustolla, mukaan lukien linkki kyseiselle verkkosivustolle, ja että paperiversio toimitetaan pyynnöstä veloituksetta.
5. Sijoittajalle annettavat avaintiedot on kirjoitettava tiivistetysti yleiskielellä. Ne on laadittava yhteiseen, vertailukelpoiseen muotoon ja esitettävä yksityissijoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla.
6. Sijoittajalle annettavia avaintietoja on käytettävä sellaisenaan ainoastaan kääntämisestä johtuvin muutoksin tai täydennyksin kaikissa jäsenvaltioissa, joissa yhteissijoitusyrityksen on 93 artiklan mukaisesti ilmoitettu markkinoivan osuuksiaan.
7. Komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään seuraavaa:
a) sijoittajille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti annettavien avaintietojen tarkka ja tyhjentävä sisältö;
b) sijoittajille seuraavissa erityistapauksissa annettavien avaintietojen tarkka ja tyhjentävä sisältö:
i) kun on kyse yhteissijoitusyrityksestä, jolla on eri alarahastoja, avaintiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotka merkitsevät tietyn alarahaston osuuksia, mukaan luettuina tiedot siitä, miten yhdestä alarahastosta siirrytään toiseen, sekä tähän liittyvistä kustannuksista;
ii) kun on kyse yhteissijoitusyrityksestä, joka tarjoaa eri osakelajeja, avaintiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotka merkitsevät tietynlajisia osakkeita;
iii) kun on kyse rahasto-osuusrahastorakenteista, avaintiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotka merkitsevät sellaisen yhteissijoitusyrityksen osuuksia, joka itse sijoittaa toiseen yhteissijoitusyritykseen tai muihin 50 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin;
iv) kun on kyse master–feeder-rakenteista, avaintiedot, jotka on annettava sijoittajille, jotka merkitsevät feeder-yhteissijoitusyrityksen osuuksia; sekä
v) kun on kyse strukturoidusta, pääomasuojatusta ja muusta vastaavasta yhteissijoitusyrityksestä, avaintiedot, jotka on annettava sijoittajille tällaisen yhteissijoitusyrityksen erityisominaisuuksista; sekä
c) erityiset tiedot sijoittajille 5 kohdan mukaisesti annettavien avaintietojen muodosta ja esitystavasta.
8. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpano-standardien luonnoksia, joissa määritellään komission 7 artiklan mukaisesti hyväksymien, tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevien delegoitujen säädösten soveltamisedellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
79 artikla
1. Sijoittajalle annettavat avaintiedot ovat ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja. Niiden on oltava asiallisia ja selkeitä, eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia. Niiden on oltava yhdenmukaisia tarjousesitteen asianomaisten osien kanssa.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kukaan joudu siviilioikeudelliseen vastuuseen pelkästään sijoittajalle annettavien avaintietojen perusteella, niiden käännökset mukaan luettuina, jolleivät tiedot ole harhaanjohtavia, epätarkkoja tai ristiriidassa tarjousesitteen asianomaisten osien kanssa. Avaintiedoissa on oltava tätä koskeva selvä varoitus.
80 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoitusyhtiö ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö, joka myy yhteissijoitusyritystä suoraan tai jonkun muun sen puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välityksellä sen täydellä ja ehdottomalla vastuulla, toimittavat sijoittajille kyseistä yhteissijoitusyritystä koskevat sijoittajalle annettavat avaintiedot hyvissä ajoin ennen ehdotettua sijoittajien tekemää kyseisen yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemistä.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoitusyhtiö ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö, joka ei myy yhteissijoitusyritystä suoraan tai jonkun muun sen puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välityksellä sen täydellä ja ehdottomalla vastuulla sijoittajiin nähden, antavat sijoittajalle annettavat avaintiedot pyynnöstä tuotevalmistajille ja välittäjille, jotka myyvät mahdollisia sijoituksia kyseiseen yhteissijoitusyritykseen tai tuotteita, joihin sisältyy kyseiseen yhteissijoitusyritykseen kohdistuva riski, tai jotka antavat tällaisiin sijoituksiin tai tuotteisiin liittyvää neuvontaa. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että välittäjät, jotka myyvät mahdollisia sijoituksia yhteissijoitusyritykseen tai antavat sijoittajille tällaisiin sijoituksiin liittyvää neuvontaa, antavat avaintiedot asiakkailleen tai mahdollisille asiakkailleen.
3. Avaintiedot on annettava sijoittajille veloituksetta.
81 artikla
1. Jäsenvaltioiden on sallittava, että sijoitusyhtiöt ja kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiöt antavat sijoittajalle annettavat avaintiedot pysyvää välinettä käyttäen tai verkkosivuston välityksellä. Sijoittajalle on pyynnöstä toimitettava paperiversio veloituksetta.
Lisäksi ajantasaistettu versio sijoittajalle annettavista avaintiedoista on asetettava saataville sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön verkkosivustolla.
2. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla määritetään erityisehdot, jotka on täytettävä, kun tarjousesite toimitetaan muuta pysyvää välinettä kuin paperia käyttäen tai verkkosivuston välityksellä, joka ei ole pysyvä väline.
82 artikla
1. Yhteissijoitusyrityksen on lähetettävä sijoittajalle annettavat avaintietonsa ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
2. Sijoittajalle annettavat avaintiedot on pidettävä keskeisiltä osiltaan ajan tasalla.
X LUKU
YHTEISSIJOITUSYRITYSTEN YLEISET VELVOLLISUUDET
83 artikla
1. Lainaa ei saa ottaa:
a) sijoitusyhtiö;
b) rahastoyhtiö tai säilytysyhteisö sijoitusrahaston lukuun.
Yhteissijoitusyritys saa kuitenkin hankkia ulkomaista valuuttaa luotonvälityksen (”back-to-back”-laina) avulla.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi antaa yhteissijoitusyritykselle luvan ottaa lainaa sillä edellytyksellä, että lainaa otetaan:
a) väliaikaisesti, ja sen määrä vastaa
— sijoitusyhtiön osalta enintään 10:tä prosenttia sen varoista tai
— sijoitusrahaston osalta enintään 10:tä prosenttia rahaston arvosta; tai
b) sellaisen kiinteän omaisuuden hankkimiseksi, jota tarvitaan välittömästi yhtiön liiketoiminnassa, ja sen määrä vastaa sijoitusyhtiön osalta enintään 10:tä prosenttia sen varoista.
Jos yhteissijoitusyrityksellä on a ja b alakohdan nojalla lupa ottaa lainaa, laina ei saa yhteensä olla enemmän kuin määrä, joka vastaa 15:tä prosenttia sen varoista.
3. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tämän artiklan lainaamista koskevia vaatimuksia.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
84 artikla
1. Yhteissijoitusyrityksen on osuudenhaltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava osuutensa.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään:
a) yhteissijoitusyritys voi väliaikaisesti keskeyttää osuuksiensa takaisinoston tai lunastamisen sovellettavan kansallisen lainsäädännön, rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjojen mukaisesti;
b) yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltio voi antaa toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet vaatia osuuksien takaisinostojen tai lunastuksen keskeyttämistä, jos osuudenhaltijoiden tai yleisön etu edellyttää sitä.
Edellä a alakohdassa tarkoitettu keskeytys saa tulla kysymykseen vain sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa olosuhteet edellyttävät sitä ja joissa se on osuudenhaltijoiden edut huomioon ottaen perusteltua.
3. Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa väliaikaista keskeyttämistä koskevissa tapauksissa yhteissijoitusyrityksen on viipymättä ilmoitettava päätöksestään kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille sekä kaikkien niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa se markkinoi osuuksiaan.
4. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritellään edellytykset, jotka yhteissijoitusyrityksen on täytettävä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen osuuksien takaisinoston tai lunastamisen väliaikaisen keskeyttämisen jälkeen silloin, kun tällainen keskeyttämispäätös on tehty.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
85 artikla
Yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritystä sekä sen osuuksien myynti- tai liikkeeseenlaskuhintaa ja takaisinosto- tai lunastushintaa koskevista säännöistä on säädettävä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä taikka määrättävä rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa.
86 artikla
Yhteissijoitusyrityksen tuotot on jaettava tai sijoitettava uudelleen lain ja rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjojen mukaisesti.
87 artikla
Yhteissijoitusyrityksen osuutta ei saa antaa, ellei nettoliikkeeseenlaskuhintaa vastaavaa määrää suoriteta yhteissijoitusyritykselle yleisesti käytössä olevassa määräajassa. Tämä säännös ei estä palkkio-osuuksien jakamista.
88 artikla
1. Rajoittamatta 50 ja 51 artiklan soveltamista seuraavat eivät saa myöntää lainaa tai taata kolmannen sitoumuksia:
a) sijoitusyhtiö;
b) rahastoyhtiö tai säilytysyhteisö sijoitusrahaston lukuun.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä siinä tarkoitettuja yrityksiä hankkimasta siirtokelpoisia arvopapereita, rahamarkkinavälineitä tai muita 50 artiklan 1 kohdan e, g ja h alakohdassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä, joita ei ole täysin maksettu.
89 artikla
Siirtokelpoisten arvopaperien, rahamarkkinavälineiden tai muiden 50 artiklan 1 kohdan e, g ja h alakohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden ilman katetta tapahtuvaa myyntiä (ylimyynti) eivät saa harjoittaa:
a) sijoitusyhtiö;
b) rahastoyhtiö tai säilytysyhteisö sijoitusrahaston lukuun.
90 artikla
Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion laissa on säädettävä tai rahaston säännöissä on määrättävä niistä palkkioista ja kulukorvauksista, jotka rahastoyhtiö saa veloittaa sijoitusrahastolta, sekä tällaisten palkkioiden laskentaperusteista.
Laissa on säädettävä tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa on määrättävä, millaisista kustannuksista yhtiö vastaa.
XI LUKU
ERITYISET SÄÄNNÖKSET YHTEISSIJOITUSYRITYKSISTÄ, JOTKA MARKKINOIVAT OSUUKSIAAN MUISSA JÄSENVALTIOISSA KUIN SIJOITTAUTUMISVALTIOISSAAN
91 artikla
1. Yhteissijoitusyritysten kotijäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteissijoitusyritykset voivat 93 artiklan mukaisen ilmoituksen jälkeen markkinoida osuuksiaan niiden alueella.
2. Yhteissijoitusyritysten kotijäsenvaltiot eivät saa asettaa 1 kohdassa tarkoitetuille yhteissijoitusyrityksille lisävaatimuksia tai hallintomenettelyjä, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaa.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka eivät koske tämän direktiivin soveltamisalaa mutta joilla on erityistä merkitystä järjestelyissä, jotka on tehty toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi jäsenvaltioiden alueella, on helposti saatavissa tietoa etätietona ja sähköisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot ovat saatavissa kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja että ne annetaan selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla ja pidetään ajan tasalla.
4. Tätä lukua sovellettaessa yhteissijoitusyritys kattaa myös sen alarahastot.
92 artikla
Yhteissijoitusyritysten on sen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, jossa niiden osuuksia markkinoidaan, toteutettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen järjestelyistä, joiden avulla kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetaan maksut osuudenhaltijoille, ostetaan takaisin tai lunastetaan osuuksia sekä annetaan saataville tiedot, jotka yhteissijoitusyritysten on annettava.
93 artikla
1. Jos yhteissijoitusyritys aikoo markkinoida osuuksiaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan, sen on ensin toimitettava ilmoituskirje kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
Ilmoituskirjeessä on oltava tiedot järjestelyistä, jotka on tehty yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja tapauksen mukaan tiedot myös osakelajeista. Edellä 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa siinä on oltava maininta siitä, että yhteissijoitusyrityksen osuuksia markkinoi yhteissijoitusyritystä hoitava rahastoyhtiö.
2. Yhteissijoitusyrityksen on liitettävä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoituskirjeeseen uusimmat versiot seuraavista:
a) sen rahastosäännöt tai perustamisasiakirjat sekä tarjousesite ja tarvittaessa viimeisin vuosikertomus ja mahdollinen sen jälkeinen puolivuotiskatsaus 94 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisina käännöksinä; ja
b) sen 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajille annettavat avaintiedot 94 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdan mukaisina käännöksinä.
3. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, ovatko yhteissijoitusyrityksen 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimittamat asiakirjat täydellisiä.
Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täydelliset asiakirjat viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua ilmoituskirjeen ja sen liitteenä olevien 2 kohdassa tarkoitettujen täydellisten asiakirjojen vastaanottopäivästä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa yhteissijoitusyritys aikoo markkinoida osuuksiaan. Viranomaisten on liitettävä asiakirjoihin todistus siitä, että yhteissijoitusyritys täyttää tässä direktiivissä asetetut edellytykset.
Toimitettuaan asiakirjat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi ilmoitettava niiden toimittamisesta yhteissijoitusyritykselle. Yhteissijoitusyritys pääsee yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion markkinoille tästä ilmoituspäivästä alkaen.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu ilmoituskirje ja 3 kohdassa tarkoitettu todistus toimitetaan kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä, elleivät yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltio ja vastaanottava jäsenvaltio sovi siitä, että ilmoituskirje ja todistus toimitetaan kummankin jäsenvaltion virallisella kielellä.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät 3 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sähköisen siirron ja arkistoinnin.
6. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa yhteissijoitusyritys aikoo markkinoida osuuksiaan, ei saa vaatia tässä artiklassa säädettyä ilmoitusmenettelyä varten muita asiakirjoja, todistuksia tai tietoja kuin tässä artiklassa säädetään.
7. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tarvittaessa niiden käännökset ovat yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten saatavilla sähköisessä muodossa. Sen on varmistettava, että yhteissijoitusyritys pitää kyseiset asiakirjat ja käännökset ajan tasalla. Yhteissijoitusyrityksen on ilmoitettava yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista 2 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin tehdyistä muutoksista ja kerrottava, missä nämä asiakirjat ovat saatavilla sähköisessä muodossa.
8. Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoituskirjeessä annetut tiedot markkinoimiseksi tehdyistä järjestelyistä muuttuvat tai markkinoitavat osakelajit muuttuvat, yhteissijoitusyrityksen on annettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjallinen ilmoitus tästä muutoksesta ennen sen toteuttamista.
94 artikla
1. Jos yhteissijoitusyritys markkinoi osuuksiaan yhteissijoitusyrityksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sen on annettava kyseisen jäsenvaltion alueella oleville sijoittajille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka sen on IX luvun mukaan annettava kotijäsenvaltiossaan oleville sijoittajille.
Tiedot ja asiakirjat on annettava sijoittajille seuraavien säännösten mukaisesti:
a) tiedot tai asiakirjat on annettava sijoittajille yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä säädetyllä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IX luvun säännösten soveltamista;
b) 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot on käännettävä yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle;
c) muut tiedot tai asiakirjat kuin 78 artiklassa tarkoitetut sijoittajalle annettavat avaintiedot on käännettävä yhteissijoitusyrityksen valinnan mukaan yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymälle kielelle tai kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetylle kielelle; ja
d) b ja c alakohdan mukaisesta tietojen tai asiakirjojen käännösten laadinnasta vastaa kyseinen yhteissijoitusyritys, ja käännösten on vastattava tarkoin alkuperäisten tietojen sisältöä.
2. Edellä 1 kohdassa asetetut vaatimukset koskevat myös kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin tietoihin ja asiakirjoihin tehtäviä muutoksia.
3. Aikaväliin, jolla yhteissijoitusyrityksen osuuksien liikkeeseenlasku-, myynti-, takaisinosto- tai lunastushinnat julkistetaan 76 artiklan mukaisesti, sovelletaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.
95 artikla
1. Komissio voi hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ toimenpiteitä, joilla täsmennetään:
a) 91 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen laajuus;
b) 93 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun tiedon saatavuuden helpottaminen yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 93 artiklan 7 kohdan mukaisesti.
2. Jotta voidaan varmistaa 93 artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään:
a) 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, yhteissijoitusyrityksen käyttämän ilmoituskirjeen vakiomallin muoto ja sisältö, mukaan lukien tiedot asiakirjoista, joihin käännöksissä viitataan;
b) 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämän todistuksen vakiomallin muoto ja sisältö;
c) tietojenvaihtomenettely ja sähköisen viestinnän käyttö toimivaltaisten viranomaisten välillä 93 artiklan mukaisessa ilmoittamisessa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
96 artikla
Yhteissijoitusyritys voi yhteissijoitusyrityksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa käyttää toimintaansa harjoittaessaan nimityksessään samaa viittausta oikeudelliseen muotoonsa (esimerkiksi sijoitusyhtiö tai sijoitusrahasto), jota se käyttää kotijäsenvaltiossaan.
XII LUKU
SÄÄNNÖKSET TOIMILUVAN MYÖNTÄMISESTÄ JA VALVONNASTA VASTUUSSA OLEVISTA VIRANOMAISISTA
97 artikla
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on hoitaa tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä. Niiden on ilmoitettava tästä arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle ilmoittaen näiden tehtävien mahdollinen jakautuminen.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava julkisia viranomaisia tai sellaisten nimeämiä elimiä.
3. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta valvoa tätä yhteissijoitusyritystä tarvittaessa myös 19 artiklan mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisilla on kuitenkin toimivalta valvoa direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien säännösten sekä 92 ja 94 artiklassa asetettujen vaatimusten noudattamista.
98 artikla
1. Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen kyseisten viranomaisten tehtävien hoitamiseksi. Valtuuksia on käytettävä:
a) suoraan;
b) yhdessä muiden viranomaisten kanssa;
c) toimivaltaisten viranomaisten vastuulla antamalla valtuudet elimille, joille tehtävät on siirretty; tai
d) saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.
2. Edellä olevan 1 kohdan nojalla toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet ainakin:
a) saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin niiden muodosta riippumatta ja saada jäljennös niistä;
b) vaatia ketä tahansa toimittamaan tietoja ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;
c) tehdä tarkastuksia paikalla;
d) vaatia
i) siinä määrin kuin se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, teleoperaattorin hallussa olevia tietoliikennetietoja, jos voidaan perustellusti epäillä rikkomista ja jos tällaiset tiedot voivat olla merkityksellisiä tämän direktiivin rikkomista koskevan tutkinnan kannalta;
ii) yhteissijoitusyritysten, rahastoyhtiöiden, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen tai muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista tai sähköisestä viestinnästä tai muita tietoliikennetietoja;
e) vaatia sellaisen käytännön lopettamista, joka on ristiriidassa tätä direktiiviä täytäntöönpantaessa annettujen säännösten kanssa;
f) vaatia varojen jäädyttämistä tai takavarikoimista;
g) vaatia ammattitoiminnan väliaikaista kieltämistä;
h) vaatia toimiluvan saaneita sijoitusyhtiöitä, rahastoyhtiöitä tai säilytysyhteisöjä antamaan tietoja;
i) toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sijoitusyhtiöt, rahastoyhtiöt tai säilytysyhteisöt täyttävät jatkuvasti tämän direktiivin vaatimukset;
j) määrätä osuuksien liikkeeseenlasku, takaisinostot tai lunastukset keskeytettäviksi, jos osuudenhaltijoiden tai yleisön etu sitä edellyttää;
k) peruuttaa yhteissijoitusyritykselle myönnetty lupa taikka rahastoyhtiölle tai säilytysyhteisölle myönnetty toimilupa;
l) siirtää asioita syytteeseen pantaviksi; ja
m) sallia tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittamat tarkastukset tai tutkinnat.
99 artikla
1. Jäsenvaltioiden on asetettava säännöt, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joita yhtiöille ja henkilöille määrätään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisista, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niitä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 98 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Mikäli jäsenvaltiot päättävät, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, niiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset.
Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2016 komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla tämä artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien mahdolliset asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset. Jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle myöhemmistä muutoksista näihin säännöksiin.
2. Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 1 kohdan mukaisesti säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista kyseisessä kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden on varmistettava, että asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet olla yhteydessä oikeusviranomaisiin niiden lainkäyttöalueella vastaanottaakseen tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista tai menettelyistä, jotka on käynnistetty tämän direktiivin mahdollisten rikkomisten vuoksi, ja antaakseen tietoja muille toimivaltaisille viranomaisille ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa tehdä yhteistyötä keskenään ja arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tätä direktiiviä sovellettaessa.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen seuraamusmaksujen perimistä.
3. Komissio tarkastelee tämän direktiivin toimivuutta koskevan yleisen uudelleentarkastelun yhteydessä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2017 hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista ja erityisesti tarvetta yhdenmukaistaa entisestään tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten rikkomisesta määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia.
4. Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja tai tekemästä yhteistyötä tutkinnassa ainoastaan seuraavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa:
a) asiaa koskevien tietojen toimittaminen saattaisi vaikuttaa haitallisesti asianomaisen jäsenvaltion turvallisuuteen sekä erityisesti terrorismin ja muiden vakavien rikosten torjuntaan;
b) pyynnön noudattaminen vaikuttaisi todennäköisesti haitallisesti sen omaan tutkintaan, täytäntöönpanon valvontaan tai tapauksen mukaan rikostutkintaan;
c) samoja toimia ja henkilöitä koskeva oikeudenkäynti on jo pantu vireille pyynnön saaneessa jäsenvaltiossa; tai
d) siinä jäsenvaltiossa, jolle pyyntö on esitetty, on jo annettu kyseisiä henkilöitä ja samoja toimia koskeva lopullinen oikeuden päätös.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteita sovelletaan yhteissijoitusyrityksiin, rahastoyhtiöihin, sijoitusyhtiöihin tai säilytysyhteisöihin, hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä voidaan siinä tapauksessa, että rikkominen kohdistuu tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuihin kansallisiin säännöksiin, soveltaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön nojalla vastuussa rikkomisesta.
6. Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistettava, että kaikissa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita saatetaan soveltaa, kuuluvat ainakin seuraavat:
a) julkinen ilmoitus, jossa yksilöidään rikkomisesta vastuussa oleva henkilö ja rikkomisen luonne;
b) määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa henkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;
c) jos on kyse yhteissijoitusyrityksestä tai rahastoyhtiöstä, yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimiluvan keskeyttäminen tai peruuttaminen;
d) väliaikainen tai, jos kyse on toistuvista vakavista rikkomisista, pysyvä kielto, jonka mukaan rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsen tai muu vastuussa olevana pidetty luonnollinen henkilö ei saa hoitaa johtotehtäviä kyseisissä tai muissa vastaavissa yhtiöissä;
e) kun kyse on oikeushenkilöstä, enintään hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana 17 päivänä syyskuuta 2014, tai 10 prosenttia ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan tilinpäätöksen mukaisesta oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta; jos oikeushenkilö on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryhtiö, jonka on laadittava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU ( 18 ) mukaisesti konsernitilinpäätös, huomioon otettava vuotuinen kokonaisliikevaihto on johtavan emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen käytettävissä olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi asianomaisen tilinpäätöksiä koskevan unionin oikeuden mukaisesti;
f) kun kyse on luonnollisesta henkilöstä, enintään hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana 17 päivänä syyskuuta 2014;
g) vaihtoehtona e ja f alakohdalle enintään hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on vähintään kaksi kertaa suurempi kuin rikkomisesta saatu hyöty, jos se voidaan määrittää, vaikka se ylittäisi e ja f alakohdan mukaiset enimmäismäärät.
7. Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisesti muuntyyppisiä seuraamuksia 6 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten lisäksi tai määrätä seuraamusmaksuja, jotka ylittävät 6 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitetut määrät.
99 a artikla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä säädetään seuraamuksista erityisesti silloin, kun:
a) yhteissijoitusyrityksen toimintaa harjoitetaan 5 artiklan vastaisesti ilman toimilupaa;
b) rahastoyhtiön liiketoimintaa harjoitetaan 6 artiklan vastaisesti ilman etukäteen myönnettyä toimilupaa;
c) sijoitusyhtiön liiketoimintaa harjoitetaan 27 artiklan vastaisesti ilman etukäteen myönnettyä toimilupaa;
d) rahastoyhtiöstä hankitaan suoraan tai välillisesti määräosuus tai tätä määräosuutta lisätään siten, että hankkijan osuus äänioikeuksista tai pääomasta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että rahastoyhtiöstä tulisi hankkijan tytäryritys, jäljempänä ’ehdotettu hankinta’, eikä tästä ilmoiteta kirjallisesti sen rahastoyhtiön toimivaltaisille viranomaisille, josta hankkija pyrkii joko hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä, jolloin rikotaan 11 artiklan 1 kohtaa;
e) rahastoyhtiöstä oleva määräosuus luovutetaan suoraan tai välillisesti tai sitä vähennetään siten, että osuus äänioikeuksista tai pääomasta olisi alle 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että rahastoyhtiö lakkaisi olemasta tytäryritys, eikä tästä ilmoiteta toimivaltaisille viranomaisille kirjallisesti, jolloin rikotaan 11 artiklan 1 kohtaa;
f) rahastoyhtiö on 7 artiklan 5 kohdan b alakohdan vastaisesti saanut toimiluvan väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;
g) sijoitusyhtiö on 29 artiklan 4 kohdan b alakohdan vastaisesti saanut toimiluvan väärien ilmoitusten perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;
h) rahastoyhtiö ei heti asiasta tiedon saatuaan ilmoita toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu direktiivin 2014/65/EU 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi, jolloin se rikkoo tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohtaa;
i) rahastoyhtiö ei ilmoita toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään kerran vuodessa sellaisten osakkeenomistajien ja jäsenten nimiä, joilla on hallussaan määräosuuksia, eikä näiden omistusosuuksien suuruuksia, jolloin se rikkoo 11 artiklan 1 kohtaa;
j) rahastoyhtiö ei noudata menettelyjä ja järjestelyjä, jotka on määrätty niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 12 artiklan 1 kohdan a alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
k) rahastoyhtiö ei noudata rakennetta ja organisaatiota koskevia vaatimuksia, jotka on määrätty niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 12 artiklan 1 kohdan b alakohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
l) sijoitusyhtiö ei noudata menettelyjä ja järjestelyjä, jotka on määrätty niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 31 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
m) rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö ei noudata vaatimuksia, jotka liittyvät rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön toimintojen siirtämiseen kolmansille osapuolille ja jotka on asetettu niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 13 ja 30 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
n) rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö ei noudata käytännesääntöjä, jotka on määrätty niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 14 ja 30 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
o) säilytysyhteisö ei suorita niiden kansallisten säännösten, joilla 22 artiklan 3–7 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisia tehtäviään;
p) sijoitusyhtiö tai kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö laiminlyö toistuvasti niissä kansallisissa säännöksissä, joilla VII luku on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, säädetyt yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikkaa koskevat velvoitteet;
q) rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö ei sovella riskienhallintamenettelyä tai menettelyä, jolla voidaan tarkasti ja riippumattomasti arvioida vakioimattomien johdannaissopimusten arvo, siten kuin niistä säädetään kansallisissa säännöksissä, joilla 51 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
r) sijoitusyhtiö tai kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiö laiminlyö toistuvasti sijoittajille annettavia tietoja koskevat velvoitteet, jotka on asetettu niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 68–82 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;
s) rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö, joka markkinoi hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osuuksia jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa, ei noudata 93 artiklan 1 kohdassa säädettyä ilmoitusvaatimusta.
99 b artikla
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat virallisilla verkkosivustoillaan kaikki päätökset, joihin ei saa hakea muutosta ja joissa määrätään hallinnollinen seuraamus tai toimenpide tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta, ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu henkilölle, jolle seuraamus tai toimenpide on määrätty. Julkistettaviin tietoihin on sisällytettävä vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyys. Tätä velvoitetta ei sovelleta päätöksiin, joilla määrätään luonteeltaan tutkinnallisista toimenpiteistä.
Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että oikeushenkilöiden henkilöllisyyden tai luonnollisten henkilöiden henkilötietojen julkistaminen on kuitenkin tällaisten tietojen julkistamisen oikeasuhteisuudesta tehdyn tapauskohtaisen arvioinnin perusteella kohtuutonta, tai jos julkistaminen vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät jotain seuraavista:
a) lykkäävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkistamista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkistamatta näitä tietoja;
b) julkistavat seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen anonyymisti kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, jos asianomaiset henkilötiedot voidaan tehokkaasti suojata tällaisella anonyymillä julkistamisella; tai
c) jättävät seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkistamatta, mikäli katsotaan, etteivät a ja b alakohdassa säädetyt vaihtoehdot ole riittäviä varmistamaan sitä,
i) ettei rahoitusmarkkinoiden vakaus vaarannu;
ii) että tällaisten päätösten julkistaminen on oikeassa suhteessa toimenpiteisiin, jotka katsotaan luonteeltaan vähäisiksi.
Jos kyseessä on päätös julkistaa seuraamus tai toimenpide ilman henkilöllisyystietoja, asiaankuuluvien tietojen julkistamista voidaan lykätä kohtuullisen pituisen ajan, jos ennakoidaan, että anonyymin julkistamisen perusteet lakkaavat tuon ajan kuluessa olemasta olemassa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki hallinnolliset seuraamukset, jotka on määrätty mutta joita ei ole julkistettu 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, sekä niitä koskevat mahdolliset muutoksenhaut ja niiden lopputulos. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikkia määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot ja lopulliset tuomiot ja toimittavat ne arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on ylläpidettävä sille ilmoitetuista seuraamuksista keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Kyseiseen tietokantaan on oltava pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä on päivitettävä toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.
3. Jos seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta asiaankuuluvissa oikeus- tai muissa viranomaisissa, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi viipymättä julkistettava virallisella verkkosivustollaan tällaiset tiedot ja kaikki tällaisen muutoksenhaun lopputulokseen liittyvät myöhemmät tiedot. Lisäksi on julkistettava myös kaikki päätökset, joilla kumotaan seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva aikaisempi päätös.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkistetut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkistamisesta. Julkistettavat henkilötiedot säilytetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan kulloinkin sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti tarvittavan ajan.
99 c artikla
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten seuraamusmaksujen suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet, muun muassa tarvittaessa seuraavat:
a) rikkomisen vakavuus ja kesto;
b) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön vastuun aste;
c) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat esimerkiksi kokonaisliikevaihto oikeushenkilön osalta tai vuosiansiot luonnollisen henkilön osalta;
d) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden sekä muille henkilöille ja soveltuvissa tapauksissa markkinoiden toiminnalle tai taloudelle yleensä aiheutuneiden vahinkojen suuruus, jos ne ovat määritettävissä;
e) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;
f) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön aiemmat rikkomiset;
g) rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisen jälkeen toteuttamat toimenpiteet sen toistumisen estämiseksi.
2. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä seuraamuksia 99 artiklan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että valvonta- ja tutkintavaltuuksilla ja hallinnollisilla seuraamuksilla saavutetaan tulokset, joita tällä direktiivillä tavoitellaan. Niiden on lisäksi sovitettava toimintansa yhteen, jotta vältetään mahdollinen päällekkäisyys sovellettaessa valvonta- ja tutkintavaltuuksia sekä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä rajat ylittävissä tapauksissa 101 artiklan mukaisesti.
99 d artikla
1. Jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mahdollisista tai todellisista rikkomisista, mukaan lukien kyseisistä rikkomisista ilmoittamiseen tarkoitetut turvalliset viestintäkanavat.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:
a) erityismenettelyt rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;
b) sijoitusyhtiöiden, rahastoyhtiöiden ja säilytysyhteisöjen sellaisten työntekijöiden asianmukainen suojelu, jotka ilmoittavat näissä yhteisöissä tehdyistä rikkomisista, ainakin kostotoimilta, syrjinnältä ja muun tyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta;
c) rikkomisista ilmoittavan henkilön ja sen luonnollisen henkilön, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, henkilötietojen suojaaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY ( 19 ) mukaisesti;
d) selkeät säännöt, joilla varmistetaan, että luottamuksellisuus suhteessa rikkomisesta ilmoittavaan henkilöön taataan kaikissa tapauksissa, paitsi jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan tällaista julkistamista lisätutkinnan tai sitä seuraavan oikeudellisen menettelyn yhteydessä.
3. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarjottava yksi tai useampi turvallinen viestintäkanava tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomista koskevien ilmoitusten tekemistä varten. Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että kyseiset viestintäkanavat ovat 2 kohdan a–d alakohdan mukaisia.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sijoitusyhtiöiden, rahastoyhtiöiden ja säilytysyhteisöjen työntekijöiden tekemää ilmoitusta ei pidetä sopimuksessa tai laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevien tietojen luovuttamista koskevan rajoituksen rikkomisena eikä ilmoituksen tehnyttä henkilöä voida asettaa minkäänlaiseen vastuuseen ilmoituksen perusteella.
5. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöillä, sijoitusyhtiöillä ja säilytysyhteisöillä on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja itsenäisen kanavan kautta.
99 e artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vuosittain toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle yhdistetyt tiedot kaikista 99 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista ja toimenpiteistä. Arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa nämä tiedot vuosikertomuksessaan.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen, sen on samanaikaisesti ilmoitettava kyseinen hallinnollinen seuraamus tai toimenpide arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Jos julkistettu seuraamus tai toimenpide koskee rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä, arvopaperimarkkinaviranomainen lisää maininnan julkistetusta seuraamuksesta tai toimenpiteestä 6 artiklan 1 kohdan nojalla julkistettavaan rahastoyhtiöiden luetteloon.
3. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamismenettelyt ja -muodot.
Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
100 artikla
1. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia elimiä käyttämällä varmistettava, että käytössä ovat tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt yhteissijoitusyritysten toimintaa koskevien kuluttajariitojen käsittelemiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, ettei 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä estetä säännöksin tai määräyksin toimimasta tehokkaassa yhteistyössä rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi.
101 artikla
1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään, kun se on tarpeen näiden viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamiseksi tai tämän direktiivin taikka kansallisen lainsäädännön mukaisten valtuuksien käyttämiseksi.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat hallinnolliset ja organisatoriset toimenpiteet tässä kohdassa säädetyn yhteistyön helpottamiseksi.
Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan yhteistyön aikaansaamiseksi myös sellaisissa tapauksissa, joissa tutkinnan kohteena olevalla toiminnalla ei rikota mitään niiden jäsenvaltiossa voimassa olevaa säännöstä.
2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi toimitettava toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen näiden viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamiseksi.
2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on tätä direktiiviä sovellettaessa tehtävä yhteistyötä arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava viipymättä arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä hoitamisessa.
3. Jos jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on perusteltu syy epäillä, että sen valvonnan piiriin kuulumattomat yksiköt harjoittavat tai ovat harjoittaneet tämän direktiivin säännösten vastaista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, tämän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman seikkaperäisesti. Ilmoituksen vastaanottavan viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sekä annettava ilmoituksen antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle tieto näiden toimenpiteiden lopputuloksesta ja mahdollisuuksien mukaan myös merkittävistä välivaiheista. Tällä kohdalla ei kuitenkaan rajoiteta ilmoituksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen toimivaltaa.
4. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimimaan yhteistyössä valvontatoimien tai paikalla tehtävän tarkastuksen taikka tutkinnan yhteydessä jälkimmäisen jäsenvaltion alueella näiden viranomaisten tämän direktiivin mukaisten valtuuksien rajoissa. Toimivaltaisen viranomaisen saadessa paikalla tehtävää tarkastusta tai tutkintaa koskevan pyynnön, sen on:
a) suoritettava tarkastus tai tutkinta itse;
b) annettava tarkastusta tai tutkintaa vaatineen viranomaisen suorittaa tarkastus tai tutkinta; tai
c) annettava tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittaa tarkastus tai tutkinta.
5. Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen suorittaa tarkastuksen tai tutkinnan oman jäsenvaltionsa alueella, yhteistyötä pyytäneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää, että tarkastusta tai tutkintaa suorittavien virkamiesten mukana on sen omia virkamiehiä. Tarkastus tai tutkinta tapahtuu kuitenkin sen jäsenvaltion kokonaisvalvonnassa, jonka alueella se suoritetaan.
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen suorittaa tarkastuksen tai tutkinnan toisen jäsenvaltion alueella, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueella tarkastus tai tutkinta suoritetaan, voi pyytää, että tarkastusta tai tutkintaa suorittavien virkamiesten mukana on sen omia virkamiehiä.
6. Sen jäsenvaltion, jossa tarkastus tai tutkinta suoritetaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä 2 kohdan mukaisesta tietojen vaihdosta tai pyydetystä yhteistyöstä 4 kohdan mukaisen tutkinnan tai paikalla tehtävän tarkastuksen yhteydessä ainoastaan silloin, kun:
a) tutkinta, paikalla tehtävä tarkastus tai tietojen vaihto voi vaikuttaa haitallisesti kyseisen jäsenvaltion suvereniteettiin, turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen;
b) samoja henkilöitä ja toimia koskeva oikeudenkäynti on jo pantu vireille kyseisen jäsenvaltion viranomaisissa;
c) kyseisessä jäsenvaltiossa on jo annettu samoja henkilöitä ja toimia koskeva lainvoimainen päätös.
7. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pyynnön esittäneille toimivaltaisille viranomaisille 6 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Ilmoituksessa on oltava myös päätöksen perustelut.
8. Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:
a) 109 artiklan mukaista tietojen vaihtoa koskeva pyyntö on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa;
b) 110 artiklan mukaisen tutkinnan tai paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamista koskeva pyyntö on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa; tai
c) pyyntö, että omat virkamiehet saavat olla toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten mukana, on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa.
Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan soveltamista arvopaperimarkkinaviranomainen voi näissä tapauksissa toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti, mikä ei kuitenkaan rajoita tämän artiklan 6 kohdassa säädettyä mahdollisuutta kieltäytyä pyydetystä tietojen toimittamisesta tai tarkastukseen osallistumisesta ja arvopaperimarkkinaviranomaisen mahdollisuutta toimia tällaisissa tapauksissa mainitun asetuksen 17artiklan mukaisesti.
9. Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritellään toimivaltaisille viranomaisille yhteiset menettelyt yhteistyön tekemiseksi 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen paikalla tehtävien tarkastusten ja tutkinnan yhteydessä.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
102 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, sekä toimivaltaisten viranomaisten valtuutuksella toimivat tilintarkastajat ja asiantuntijat ovat salassapitovelvollisia. Tällä tarkoitetaan, että näissä tehtävissä saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, että yhteissijoitusyrityksiä, rahastoyhtiöitä ja säilytysyhteisöjä, jäljempänä ’yhteissijoitusyritysten liiketoimintaan myötävaikuttavat yritykset’, ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellisten säännösten soveltamista.
Kun yhteissijoitusyritys tai sen liiketoimintaan myötävaikuttava yritys on asetettu konkurssiin tai määrätty selvitystilaan, yksityis- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä voidaan kuitenkin ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske yrityksen pelastamisyritykseen osallistuneita kolmansia osapuolia.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta tietoja tämän direktiivin tai muun yhteissijoitusyrityksiin tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttaviin yrityksiin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti tai toimittamasta kyseisiä tietoja arvopaperimarkkinaviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti tai EJRK:lle. Näitä tietoja koskee 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.
Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vaihtavat tietoja toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän direktiivin mukaisesti, voivat ilmoittaa tietojen toimitushetkellä, että kyseisiä tietoja ei saa ilmaista ilman niiden nimenomaista suostumusta, jolloin kyseisiä tietoja saa vaihtaa ainoastaan niitä tarkoituksia varten, joihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
3. Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyösopimuksia, jotka koskevat tietojen vaihtoa kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai kolmansien maiden tämän artiklan 5 kohdassa ja 103 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten kanssa vain, jos luovutettujen tietojen salassapito taataan vähintään tässä artiklassa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava kyseisten viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.
Jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman niiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, jotka ovat ne luovuttaneet, eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
4. Toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 1 tai 2 kohdan nojalla, saavat käyttää tietoja ainoastaan tehtäviensä hoitamisen yhteydessä seuraaviin tarkoituksiin:
a) tarkastaakseen, onko yhteissijoitusyrityksen tai sen liiketoimintaan myötävaikuttavan yrityksen toiminnan aloittamista koskevat edellytykset täytetty, ja helpottaakseen tällaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa sekä hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien valvontaa;
b) määrätäkseen seuraamuksia;
c) haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen hallintovalitusteitse; ja
d) tuomioistuinmenettelyssä, joka on pantu vireille 107 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
5. Mitä 1 ja 4 kohdassa säädetään ei estä tietojen vaihtamista jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioiden välillä, kun kyseisen tietojen vaihdon on tarkoitus tapahtua toimivaltaisen viranomaisen ja:
a) luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten, vakuutusyritysten tai muiden rahoituslaitosten virallisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten taikka rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä;
b) yhteissijoitusyrityksiä tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttavia yrityksiä koskeviin purkamis- tai konkurssimenettelyihin osallistuvien elinten tai muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten välillä; tai
c) vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten tai muiden rahoituslaitosten lakisääteisestä tilintarkastuksesta vastaavien välillä;
d) arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 ( 20 ) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1094/2010 ( 21 ) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan järjestelmäriskikomitean välillä.
Mitä 1 ja 4 kohdassa säädetään ei erityisesti estä edellä mainittuja toimivaltaisia viranomaisia suorittamasta valvontatehtäviään eikä näiden tehtävien suorittamisessa välttämättömien tietojen luovuttamista korvausjärjestelmiä hoitaville elimille.
Ensimmäisen alakohdan mukaisesti vaihdettuja tietoja koskee 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.
103 artikla
1. Sen estämättä, mitä 102 artiklan 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihtamisen toimivaltaisen viranomaisen ja:
a) sellaisten viranomaisten välillä, jotka ovat vastuussa yhteissijoitusyritysten tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttavien yritysten purkamis- ja konkurssimenettelyyn osallistuvien elinten tai muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten valvonnasta; tai
b) sellaisten viranomaisten välillä, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten tai muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien valvonnasta.
2. Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta käyttävien jäsenvaltioiden on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
a) tietoja käytetään 1 kohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamiseen;
b) saatuja tietoja koskee 102 artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus; ja
c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei ilmaista ilman tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta eikä luovuteta muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten nimet, joille 1 kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.
4. Sen estämättä, mitä 102 artiklan 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden, mukaan lukien sen eheys, lujittamiseksi sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka lain mukaan ovat vastuussa yhtiöoikeuteen kohdistuvien rikkomisten havaitsemisesta ja tutkimisesta.
5. Edellä 4 kohdassa säädettyä poikkeusta käyttävien jäsenvaltioiden on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
a) tietoja käytetään 4 kohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen;
b) saatuja tietoja koskee 102 artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus; ja
c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei ilmaista ilman tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta eikä luovuteta muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten on ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.
6. Jos 4 kohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa havainnointi- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisen sektorin palveluksessa, mainitussa kohdassa säädetty mahdollisuus tietojen vaihtoon voidaan ulottaa näihin henkilöihin 5 kohdassa säädetyin edellytyksin.
7. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten tai elinten nimet, joille 4 kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.
104 artikla
1. Edellä olevat 102 ja 103 artikla eivät estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaaville muille elimille niiden tehtävän hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja, eivätkä mainitut artiklat estä näitä viranomaisia tai elimiä ilmoittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 102 artiklan 4 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskee 102 artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.
2. Edellä olevat 102 ja 103 artikla eivät estä toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamasta 102 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettuja tietoja kansallisessa lainsäädännössä tunnustetulle selvitysyhteisölle tai muulle samankaltaiselle elimelle, joka tarjoaa selvitys- tai maksupalveluja jäsenvaltiossa toimiville markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä elimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinoiden osapuolten laiminlyönteihin tai mahdollisiin laiminlyönteihin nähden.
Näin saatuja tietoja koskee 102 artiklan 1 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.
Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että 102 artiklan 2 kohdan nojalla saatuja tietoja ei ilmaista tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.
3. Sen estämättä, mitä 102 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat lainsäädännössä säädetyin edellytyksin sallia tiettyjen tietojen luovuttamisen muille keskushallintonsa yksiköille, jotka vastaavat yhteissijoitusyritysten ja niiden liiketoimintaan myötävaikuttavien yritysten, luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden yksiköiden toimeksiannosta toimiville tarkastajille.
Näitä tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa vain, kun se on tarpeellista toiminnan vakauden valvomiseksi.
Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 102 artiklan 2 ja 5 kohdan nojalla saatuja tietoja ei luovuteta tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muutoin kuin tiedot antaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella.
104 a artikla
1. Jäsenvaltioiden on sovellettava direktiiviä 95/46/EY jäsenvaltioissa tämän direktiivin nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn.
2. Arvopaperimarkkinaviranomaisen tämän direktiivin nojalla suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 ( 22 ).
105 artikla
Jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä tietojenvaihdosta annettujen säännösten yhdenmukaiset soveltamisedellytykset, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia niiden menettelyjen soveltamisedellytysten määrittelemiseksi, joita käytetään toimivaltaisten viranomaisten välistä sekä kyseisten viranomaisten ja arvopaperimarkkinaviranomaisen kesken toteutettavaa tietojenvaihtoa varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.
106 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että jokainen direktiivin 2006/43/EY mukaisen luvan saanut henkilö, joka suorittaa yhteissijoitusyrityksessä tai sen liiketoimintaan myötävaikuttavassa yrityksessä direktiivin 78/660/ETY 51 artiklassa, direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa tai tämän direktiivin 73 artiklassa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastusta tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tuota yritystä koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka saattavat johtaa johonkin seuraavista:
a) niiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten olennainen rikkominen, joissa säädetään lupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat yhteissijoitusyritysten tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttavien yritysten toiminnan harjoittamista;
b) yhteissijoitusyrityksen tai sen liiketoimintaan myötävaikuttavan yrityksen jatkuvan toiminnan heikentyminen; tai
c) tilien vahvistamatta jättäminen tai varaumien esittäminen.
Kyseinen henkilö on velvollinen ilmoittamaan seikoista ja päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan a alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräämisvallasta johtuvat läheiset sidokset siihen yhteissijoitusyritykseen tai sen liiketoimintaan myötävaikuttavaan yritykseen, jossa hän suorittaa kyseistä tehtävää.
2. Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 2006/43/EY mukaisen luvan saanut henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaisille viranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle seuraamusvastuuta.
107 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on esitettävä kirjalliset perustelut toimiluvan epäämistä koskevalle päätökselle tai kielteiselle päätökselle, joka tehdään pantaessa täytäntöön tämän direktiivin nojalla toteutettuja yleisiä toimenpiteitä, sekä annettava perustelut tiedoksi hakijalle.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten perusteella tehdyt päätökset on perusteltava asianmukaisesti ja että niihin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa, myös silloin, kun päätöstä kaikki vaaditut tiedot sisältäneestä toimilupahakemuksesta ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhdellä tai useammalla seuraavista elimistä on mahdollisuus kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia kansallista lainsäädäntöä noudattaen tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan:
a) julkiset elimet tai niiden edustajat;
b) kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella kuluttajia; tai
c) elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella jäseniään.
108 artikla
1. Ainoastaan yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion viranomaiset saavat ryhtyä toimenpiteisiin kyseistä yhteissijoitusyritystä vastaan sillä perusteella, että se rikkoo lakia, asetusta tai hallinnollista määräystä taikka rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjojen määräyksiä.
Yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset saavat kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin kyseistä yhteissijoitusyritystä vastaan, jos se rikkoo kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin tai 92 ja 94 artiklassa asetettujen vaatimusten soveltamisalaan.
2. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion viranomaisten on ilmoitettava luvan peruuttamista koskevasta päätöksestä tai muista vakavista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty yhteissijoitusyritystä vastaan, taikka liikkeeseenlaskun, takaisinostojen tai lunastusten keskeyttämisestä viipymättä yhteissijoitusyrityksen vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisille ja, jos yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö on sijoittautunut johonkin toiseen jäsenvaltioon, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
3. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion ja yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kumpikin ryhtyä toimenpiteisiin rahastoyhtiötä vastaan, jos rahastoyhtiö rikkoo niiden vastuulle kuuluvia sääntöjä.
4. Jos yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on selkeät ja todennettavissa olevat perusteet uskoa, että yhteissijoitusyritys, jonka osuuksia markkinoidaan kyseisen jäsenvaltion alueella, rikkoo velvoitteita, jotka johtuvat tämän direktiivin nojalla annetuista säännöksistä, joissa ei anneta yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille toimivaltaa, niiden on ilmoitettava tällaiset tiedot yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.
5. Jos yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai toimenpiteiden osoittautuessa riittämättömiksi taikka yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion jättäessä toimimatta kohtuullisen ajan kuluessa yhteissijoitusyritys toimii edelleen tavalla, joka on selvästi yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion sijoittajien etujen vastainen, yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin toteuttaa jommankumman seuraavista toimista:
a) kun asiasta on ilmoitettu yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, kaikkien sellaisten asianmukaisten toimenpiteiden toteuttaminen, jotka ovat tarpeen sijoittajien suojaamiseksi, mukaan luettuna mahdollisuus estää kyseistä yhteissijoitusyritystä jatkamasta osuuksiensa markkinointia yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella; tai
b) tarvittaessa asian saattaminen arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, joka voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan nojalla annetun toimivallan mukaisesti.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle.
6. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sellaisten toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat, jotka yhteissijoitusyrityksen vastaanottava jäsenvaltio voi toteuttaa 2–5 kohdan nojalla, voidaan lain mukaan antaa jäsenvaltioiden alueella yhteissijoitusyritykselle tiedoksi.
109 artikla
1. Jos rahastoyhtiö toimii yhdessä tai useammassa rahastoyhtiön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tarjoamalla palveluja tai perustamalla sivuliikkeen, kaikkien kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä.
Niiden on toimitettava toisilleen pyynnöstä kaikki tiedot, jotka koskevat tällaisten rahastoyhtiöiden johtoa ja omistusta ja jotka voivat helpottaa näiden yhtiöiden valvontaa, sekä kaikki tiedot, jotka voivat helpottaa tällaisten yhtiöiden seurantaa. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion viranomaisten on erityisesti tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset keräävät 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.
2. Rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista toimenpiteistä, jotka rahastoyhtiön vastaanottava jäsenvaltio on toteuttanut 21 artiklan 5 kohdan nojalla ja jotka koskevat rahastoyhtiölle määrättyjä toimenpiteitä tai seuraamuksia taikka sen toiminnalle asetettuja rajoituksia, siinä laajuudessa kuin kotijäsenvaltion viranomaisille uskottujen valvontatehtävien hoitamiseksi on tarpeen.
3. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista rahastoyhtiössä havaituista ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa yhteissijoitusyritykseen liittyviä tehtäviään asianmukaisesti, tai kaikista III luvussa säädettyjen vaatimusten rikkomisista.
4. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista yhteissijoitusyrityksessä havaituista ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa olennaisesti rahastoyhtiön kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti tai noudattaa tämän direktiivin vaatimuksia, jotka kuuluvat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion vastuulle.
110 artikla
1. Jos rahastoyhtiö, jolle toinen jäsenvaltio on myöntänyt toimiluvan, harjoittaa liiketoimintaa sivuliikkeen välityksellä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion alueella, viimeksi mainitun jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoitettuaan siitä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tarkistaa itse tai tehtävään valtuuttamiensa välityksellä tarkistuttaa paikalla 109 artiklassa tarkoitettuja tietoja.
2. Edellä oleva 1 kohta ei vaikuta rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeuteen suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia tämän jäsenvaltion alueelle perustetuissa sivuliikkeissä tämän direktiivin mukaisia tehtäviä hoitaessaan.
XIII LUKU
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA
111 artikla
Komissio voi hyväksyä tähän direktiiviin tehtäviä teknisiä muutoksia seuraavilla aloilla:
a) määritelmien selventäminen tämän direktiivin johdonmukaisen yhdenmukaistamisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi koko unionin alueella; tai
b) sanaston mukauttaminen sekä määritelmien muotoilu yhteissijoitusyrityksistä ja niihin liittyvistä asioista myöhemmin annettavien säädösten mukaisesti.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet hyväksytään delegoiduilla säädöksillä ►M4 112 a artiklan mukaisesti ◄ .
112 artikla
Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY ( 23 ) perustettu Euroopan arvopaperikomitea.
112 a artikla
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle 4 päivästä tammikuuta 2011 neljän vuoden ajaksi 12, 14, 43, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Siirretään komissiolle 17 päivästä syyskuuta 2014 neljän vuoden ajaksi 26 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Siirretään komissiolle 21 päivästä heinäkuuta 2011 neljän vuoden ajaksi 50 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Siirretään komissiolle 20 päivästä kesäkuuta 2013 neljän vuoden ajaksi 51 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kausien päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12, 14, 26 b, 43, 50 a, 51, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevien 12, 14, 26 b, 43, 50 a, 51, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.
▼M4 —————
XIV LUKU
POIKKEUKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
1 JAKSO
Poikkeukset
113 artikla
1. Tanskassa liikkeeseen laskettuja ”pantebreve”-nimisiä sitoumuksia pidetään, kuitenkin vain tanskalaisten yhteissijoitusyritysten osalta, 50 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita vastaavina.
2. Poiketen 22 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan 1 kohdan säännöksistä toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa niille yhteissijoitusyrityksille, joilla 20 päivänä joulukuuta 1985 kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oli kaksi säilytysyhteisöä tai sitä useampi, luvan pitää edelleen näin monta säilytysyhteisöä, jos nämä viranomaiset saavat takeet siitä, että 22 artiklan 3 kohdan ja 32 artiklan 3 kohdan nojalla suoritettavista tehtävistä huolehditaan myös käytännössä.
3. Poiketen 16 artiklan säännöksistä jäsenvaltiot voivat antaa rahastoyhtiöille luvan laskea liikkeeseen haltijalle asetettuja todistuksia, jotka oikeuttavat muiden yhtiöiden arvopapereihin, jotka on asetettu nimetylle henkilölle.
114 artikla
1. Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyille sijoituspalveluyrityksille, joille on myönnetty toimilupa suorittaa ainoastaan mainitun direktiivin liitteessä olevan A osan 4 ja 5 kohdassa säädettyjä palveluja, voidaan tämän direktiivin nojalla myöntää toimilupa hoitaa yhteissijoitusyrityksiä rahastoyhtiöinä. Tässä tapauksessa näiden sijoituspalveluyritysten on luovuttava direktiivin 2004/39/EY nojalla saamastaan toimiluvasta.
2. Rahastoyhtiöillä, joille niiden kotijäsenvaltiossa on jo ennen 13 päivää helmikuuta 2004 myönnetty direktiivin 85/611/ETY nojalla toimilupa yhteissijoitusyritysten hoitamiseen, katsotaan olevan tämän artiklan mukainen toimilupa, jos tämän jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että rahastoyhtiöiden on täytettävä 7 ja 8 artiklassa asetettuja vaatimuksia vastaavat vaatimukset voidakseen aloittaa tällaisen toiminnan.
2 JAKSO
Siirtymä- ja loppusäännökset
115 artikla
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään heinäkuuta 2013 mennessä kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.
116 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan, 2 artiklan 1 kohdan e, m, p, q ja r alakohdan, 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan, 5 artiklan 1–4, 6 ja 7 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 12 artiklan 1 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan johdantolauseen, 13 artiklan 1 kohdan a ja i alakohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan, 17 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 17 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 17 artiklan 4–7 kohdan, 17 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan, 18 artiklan 1 kohdan johdantolauseen, 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 18 artiklan 2 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan, 18 artiklan 3 ja 4 kohdan, 19 ja 20 artiklan, 21 artiklan 2–6, 8 ja 9 kohdan, 22 artiklan 1 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan a, d ja e alakohdan, 23 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdan, 27 artiklan kolmannen kohdan, 29 artiklan 2 kohdan, 33 artiklan 2, 4 ja 5 kohdan, 37–42 artiklan, 43 artiklan 1–5 kohdan, 44–49 artiklan, 50 artiklan 1 kohdan johdantolauseen, 50 artiklan 3 kohdan, 51 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 54 artiklan 3 kohdan, 56 artiklan 1 kohdan, 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolauseen, 58 ja 59 artiklan, 60 artiklan 1–5 kohdan, 61 artiklan 1 ja 2 kohdan, 62 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 63 artiklan, 64 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 65, 66 ja 67 artiklan, 68 artiklan 1 kohdan johdantolauseen ja a alakohdan, 69 artiklan 1 ja 2 kohdan, 70 artiklan 2 ja 3 kohdan, 71, 72 ja 74 artiklan, 75 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 77–82 artiklan, 83 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 83 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan, 86 artiklan, 88 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 89 artiklan b alakohdan, 90–94 artiklan, 96–100 artiklan, 101 artiklan 1–8 kohdan, 102 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 102 artiklan 5 kohdan, 107 ja 108 artiklan, 109 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, 110 artiklan ja liitteen I noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Jäsenvaltioiden on sovellettava kyseisiä säädöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2011.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia direktiiviin 85/611/ETY pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
117 artikla
Kumotaan direktiivi 85/611/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä III olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä III olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.
Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
Viittauksia yksinkertaistettuun tarjousesitteeseen pidetään viittauksina 78 artiklassa tarkoitettuihin sijoittajalle annettaviin avaintietoihin.
118 artikla
1. Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa, 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 1 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, 1 artiklan 4–7 kohtaa, 2 artiklan 1 kohdan a–d, f–l, n ja o alakohtaa, 2 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa, 2 artiklan 6 ja 7 kohtaa, 3 artiklaa, 5 artiklan 5 kohtaa, 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa, 7–11 artiklaa, 12 artiklan 2 kohtaa, 13 artiklan 1 kohdan b–h alakohtaa, 13 artiklan 2 kohtaa, 14 artiklan 1 kohtaa, 16 artiklan 2 kohtaa, 17 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohtaa, 17 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, 17 artiklan 8 kohtaa ja 9 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 18 artiklan 1 kohtaa johdantolausetta ja a alakohtaa lukuun ottamatta, 18 artiklan 2 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, 21 artiklan 1 ja 7 kohtaa, 22 artiklan 2 kohtaa, 22 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaa, 23 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklaa, 25 ja 26 artiklaa, 27 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa, 28 artiklaa, 29 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa, 30, 31 ja 32 artiklaa, 33 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 34, 35 ja 36 artiklaa, 50 artiklan 1 kohdan a–h alakohtaa, 50 artiklan 2 kohtaa, 51 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, 51 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 52 ja 53 artiklaa, 54 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 55 artiklaa, 56 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 56 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, 56 artiklan 3 kohtaa, 57 artiklaa, 68 artiklan 2 kohtaa, 69 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 70 artiklan 1 ja 4 kohtaa, 73 ja 76 artiklaa, 83 artiklan 1 kohtaa b alakohtaa lukuun ottamatta, 83 artiklan 2 kohdan a alakohtaa toista luetelmakohtaa lukuun ottamatta, 84, 85 ja 87 artiklaa, 88 artiklan 1 kohtaa b alakohtaa lukuun ottamatta, 88 artiklan 2 kohtaa, 89 artiklaa b alakohtaa lukuun ottamatta, 102 artiklan 1 kohtaa, 102 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 102 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 103–106 artiklaa, 109 artiklan 1 kohtaa, 111, 112, 113 ja 117 artiklaa sekä liitteitä II, III ja IV sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteissijoitusyritykset korvaavat direktiivin 85/611/ETY säännösten mukaisesti laaditut yksinkertaistetut tarjousesitteensä 78 artiklan mukaisesti laadituilla sijoittajalle annettavilla avaintiedoilla mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun määräaika kaikkien 78 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt. Yhteissijoitusyritysten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kyseisenä aikana hyväksyttävä edelleen näiden jäsenvaltioiden alueella markkinoitavien yhteissijoitusyritysten osuuksien yksinkertaistetut tarjousesitteet.
119 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
A LUETTELO
|
1. Tiedot sijoitusrahastosta |
1. Tiedot rahastoyhtiöstä ja siitä, onko rahastoyhtiö sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioon. |
1. Tiedot sijoitusyhtiöstä |
|
1.1 Nimi |
1.1 Toiminimi, oikeudellinen muoto, sääntömääräinen kotipaikka sekä päätoimipaikka, jos se ei ole sama kuin sääntömääräinen kotipaikka. |
1.1 Toiminimi, oikeudellinen muoto, sääntömääräinen kotipaikka sekä päätoimipaikka, jos se ei ole sama kuin sääntömääräinen kotipaikka. |
|
1.2 Sijoitusrahaston perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty. |
1.2 Yhtiön perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty. |
1.2 Yhtiön perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty. |
|
|
1.3 Jos yhtiön hoidossa on muita sijoitusrahastoja, tiedot näistä rahastoista. |
1.3 Jos sijoitusyhtiöllä on useita alarahastoja, maininta näistä alarahastoista. |
|
1.4 Paikka, jossa rahaston säännöt, jos ne eivät ole liitteenä, sekä määräaikaiskatsaukset ovat saatavilla. |
|
1.4 Paikka, jossa yhtiöjärjestys, jos se ei ole liitteenä, sekä määräaikaiskatsaukset ovat saatavilla. |
|
1.5 Osuudenhaltijoille tarpeellinen lyhyt kuvaus sijoitusrahastoon sovellettavasta verojärjestelmästä. Kuvaus mahdollisesta osuudenhaltijoiden sijoitusrahastolta saamiin tuotto-osuuksiin ja pääomavoittoihin sovellettavasta lähdeverosta. |
|
1.5 Osuudenhaltijoille tarpeellinen lyhyt kuvaus yhtiöön sovellettavasta verojärjestelmästä. Kuvaus mahdollisesta osuudenhaltijoiden yhtiöltä saamiin tuotto-osuuksiin ja pääomavoittoihin sovellettavasta lähdeverosta. |
|
1.6 Tilinpäätös- ja tuotonjakopäivät. |
|
1.6 Tilinpäätös- ja tuotonjakopäivät. |
|
1.7 Niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa 73 artiklassa tarkoitettujen tilinpäätöstietojen tarkastamisesta. |
|
1.7 Niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa 73 artiklassa tarkoitettujen tilinpäätöstietojen tarkastamisesta. |
|
|
1.8 Yhtiön hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten nimet ja asemat yhtiössä. Yksityiskohtaiset tiedot heidän pää-tehtävistään yhtiön ulkopuolella, jos näillä tehtävillä on merkitystä yhtiön kannalta. |
1.8 Yhtiön hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten nimet ja asemat yhtiössä. Yksityiskohtaiset tiedot heidän päätehtävistään yhtiön ulkopuolella, jos näillä tehtävillä on merkitystä yhtiön kannalta. |
|
|
1.9 Merkitty pääoma ja selvitys täysin maksetusta pääomasta. |
1.9 Yhtiön pääoma. |
|
1.10 Yksityiskohtaiset tiedot osuuksien lajeista ja tärkeimmistä ominaisuuksista, erityisesti: — osuuden tarkoittaman oikeuden luonne (esine-, velvoite- vai muu oikeus); — varsinainen arvopaperi vai todistus, joka on pelkästään todisteena osuuden-haltijan oikeudesta; kirjataanko oikeus rekisteriin vai tilille; — osuuksien luonne: nimetylle henkilölle vai haltijalle asetettu. Jos osuuksista annettavien todistusten kirjakoko voi olla erisuuruinen, tiedot siitä; — jos osuudenhaltijoilla on äänioikeus, tiedot siitä; — millä edellytyksillä voidaan tehdä päätös sijoitusrahaston purkamisesta, purkamismenettely, erityisesti osuudenhaltijoiden oikeudet rahaston purkautuessa. |
|
1.10 Yksityiskohtaiset tiedot osuuksien lajeista ja tärkeimmistä ominaisuuksista, erityisesti: — varsinainen arvopaperi vai todistus, joka on pelkästään todisteena osuudenhaltijan oikeudesta; kirjataanko oikeus rekisteriin vai tilille; — osuuksien luonne: nimetylle henkilölle vai haltijalle asetettu. Jos osuuksista annettavien todistusten kirja-koko voi olla erisuuruinen, tiedot siitä; — tiedot osuudenhaltijoiden äänioikeudesta; — millä edellytyksillä voidaan tehdä päätös sijoitusyhtiön purkamisesta, purkamismenettely, erityisesti osuuden-haltijoiden oikeudet yhtiön purkautuessa. |
|
1.11 Tarvittaessa tiedot arvopaperipörsseistä tai muista markkina-paikoista, joissa osuudet ovat listalla tai joissa ne ovat kaupankäynnin kohteena. |
|
1.11 Tarvittaessa tiedot arvopaperipörsseistä tai muista markkina-paikoista, joissa osuudet ovat listalla tai joissa ne ovat kaupankäynnin kohteena. |
|
1.12 Osuuksien liikkeeseenlaskun ja myymisen edellytykset ja menettely. |
|
1.12 Osuuksien liikkeeseenlaskun ja myymisen edellytykset ja menettely. |
|
1.13 Osuuksien takaisinoston tai lunastuksen edellytykset ja menettely sekä tilanteet, joissa takaisinosto tai lunastus voidaan keskeyttää. |
|
1.13 Osuuksien takaisinoston tai lunastuksen edellytykset ja menettely sekä tilanteet, joissa takaisinosto tai lunastus voidaan keskeyttää. Jos sijoitusyhtiöllä on useita alarahastoja, tiedot siitä, miten osuudenhaltija voi siirtyä alarahastosta toiseen, sekä tiedot tällaisissa tapauksissa sovellettavista maksuista. |
|
1.14 Kuvaus tuoton määräämistä ja käyttämistä koskevista säännöistä. |
|
1.14 Kuvaus tuoton määräämistä ja käyttämistä koskevista säännöistä. |
|
1.15 Kuvaus sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteista, myös sen taloudellisista tavoitteista (esimerkiksi pääoman lisääminen tai tuoton saaminen), sijoituspolitiikasta (esimerkiksi erikoistuminen tietylle maantieteelliselle alueelle tai toimialalle tehtäviin sijoituksiin) ja mahdollisista sijoituspolitiikkaa koskevista rajoituksista, sekä sijoitusrahaston hoidossa käytettävät menetelmät ja välineet tai lainanottovaltuudet. |
|
1.15 Kuvaus sijoitusyhtiön sijoitustoiminnan tavoitteista, myös sen taloudellisista tavoitteista (esimerkiksi pääoman lisääminen tai tuoton saaminen), sijoitus-politiikasta (esimerkiksi erikoistuminen tietylle maantieteelliselle alueelle tai toimialalle tehtäviin sijoituksiin) ja mahdollisista sijoituspolitiikkaa koskevista rajoituksista, sekä sijoitusyhtiön hoidossa käytettävät menetelmät ja välineet tai lainanottovaltuudet. |
|
1.16 Varojen arvonmääritystä koskevat säännöt. |
|
1.16 Varojen arvonmääritystä koskevat säännöt. |
|
1.17 Osuuksien myynti- tai liikkeeseenlaskuhinnan ja takaisinosto- tai lunastushinnan määrittäminen, erityisesti: — näiden hintojen laskemisen menetelmä ja aikaväli; — tiedot osuuksien myynnin tai liikkeeseenlaskun ja takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä veloitettavista maksuista; — näiden hintojen julkistamisen keinot, paikat ja aikaväli. |
|
1.17 Osuuksien myynti- tai liikkeeseenlaskuhinnan ja takaisinosto- tai lunastushinnan määrittäminen, erityisesti: — näiden hintojen laskemisen menetelmä ja aikaväli; — tiedot osuuksien myynnin tai liikkeeseenlaskun ja takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä veloitettavista maksuista; — näiden hintojen julkistamisen keinot, paikat ja aikaväli (1). |
|
1.18 Tiedot niiden palkkioiden ja kulukorvausten, joita sijoitusrahasto suorittaa rahastoyhtiölle, säilytysyhteisölle tai kolmansille osapuolille, suoritustavasta, määrästä ja laskemisesta. |
|
1.18 Tiedot niiden palkkioiden ja kulukorvausten, joita yhtiö suorittaa johtajilleen ja hallinto-, johto- ja valvontaelimiensä jäsenille, omaisuudenhoitajalle tai kolmansille osapuolille, suoritustavasta, määrästä ja laskemisesta. |
|
(1) Tämän direktiivin 32 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen sijoitusyhtiöiden on myös ilmoitettava: |
||
|
2. |
Tiedot säilytysyhteisöstä:
|
|
3. |
Tiedot sellaisista sijoitusneuvontaa antavista yrityksistä tai ulkopuolisista sijoitusneuvojista, jotka antavat sijoitusneuvontaa sopimuksen perusteella ja saavat korvauksen yhteissijoitusyrityksen varoista:
|
|
4. |
Tiedot toimenpiteistä, jotka koskevat osuudenhaltijoille suoritettavia maksuja, osuuksien takaisinostoa tai lunastusta sekä yhteissijoitusyrityksestä annettavien tietojen saatavilla pitämistä. Tällaiset tiedot on aina annettava sen jäsenvaltion osalta, johon yhteissijoitusyritys on sijoittautunut. Jos osuuksia markkinoidaan toisessa jäsenvaltiossa, tiedot on lisäksi annettava tuon jäsenvaltion osalta siellä julkistettavassa tarjousesitteessä. |
|
5. |
Muut sijoittamista koskevat tiedot:
|
|
6. |
Taloudelliset tiedot:
|
B LUETTELO
Määräaikaiskatsauksiin sisällytettävät tiedot
I Ilmoitus varoista ja vastuista:
— siirtokelpoiset arvopaperit,
— pankkisaamiset,
— muut varat,
— varat yhteensä,
— vastuut,
— varojen nettoarvo.
|
II |
Liikkeessä olevien osuuksien lukumäärä |
|
III |
Osuuden nettoarvo |
|
IV |
Sijoitussalkku, eriteltynä seuraavasti: a) siirtokelpoiset arvopaperit, jotka ovat arvopaperipörssin virallisella listalla; b) siirtokelpoiset arvopaperit, joilla käydään kauppaa muilla säännellyillä markkinapaikoilla; c) sellaiset vähän aikaisemmin liikkeeseen lasketut siirtokelpoiset arvopaperit, joita tarkoitetaan 50 artiklan 1 kohdan d alakohdassa; d) muut siirtokelpoiset arvopaperit, joita tarkoitetaan 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa; ja arvioituna tarkoituksenmukaisimpien perusteiden mukaisesti yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikka huomioon ottaen (esimerkiksi taloudellisten tai maantieteellisten perusteiden taikka valuuttojen mukaisesti) prosentuaalisena osuutena nettovaroista; jokaisesta edellä luetellusta sijoituksesta on ilmoitettava, kuinka suurta osuutta yhteissijoitusyrityksen kokonaisvaroista se vastaa. Sijoitussalkun koostumuksessa tapahtuneet muutokset katsauskauden aikana. |
|
V |
Yhteissijoitusyrityksen varojen kehitys katsauskauden aikana mukaan luettuna seuraavat erät: — sijoitusten tuotot, — muut tuotot, — hoitokulut, — säilytysyhteisöstä aiheutuneet kulut, — muut kulut sekä verot, — puhdas tuotto, — jaetut ja uudelleen sijoitetut tuotot, — pääomatilin muutokset, — sijoitusten arvon nousu ja lasku, — muut yhteissijoitusyrityksen varoihin ja vastuisiin vaikuttavat muutokset, — yhteissijoitusyrityksen sijoitussalkkuun liittyvät kaupankäyntikulut. |
|
VI |
Kolmea viimeistä tilikautta koskeva vertaileva taulukko, jossa mainitaan seuraavat erät kunkin tilikauden päättyessä: — varojen nettoarvo yhteensä, — osuuden nettoarvo. |
|
VII |
Yksityiskohtaiset tiedot niistä yhteissijoitusyrityksen katsauskauden aikana suorittamista toimista, joita tarkoitetaan 51 artiklassa, johtuvien sitoumusten jäljellä olevista määristä toimien laadun mukaan eriteltyinä. |
LIITE II
Yhteiseen salkunhoitoon kuuluvat tehtävät
— Sijoitusten hoito.
— Hallinnoiminen:
—
a) lakisääteiset ja rahastonhoitoon liittyvät kirjanpitopalvelut;
b) asiakastiedustelut;
c) arvonmääritys ja hinnoittelu (veroilmoitukset mukaan luettuna);
d) säännösten noudattamisen seuranta;
e) osuudenhaltijarekisterin ylläpito;
f) tulojen jakaminen;
g) osuuksien liikkeeseenlasku ja lunastaminen;
h) sopimusten selvitystoiminta (osuustodistusten toimitus mukaan luettuna);
i) tietojen kirjaaminen.
— Markkinointi.
LIITE III
A OSA
Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista
(117 artiklassa tarkoitetut)
|
Neuvoston direktiivi 85/611/ETY (EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3). |
|
|
Neuvoston direktiivi 88/220/ETY (EYVL L 100, 19.4.1988, s. 31). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7). |
Vain 1 artiklan neljäs luetelmakohta, 4 artiklan 7 kohta ja 5 artiklan viides luetelmakohta |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27). |
Vain 1 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/107/EY (EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/108/EY (EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1). |
Vain 66 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9). |
Vain 9 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/18/EY (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 42). |
|
B OSA
Luettelo kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle asetetuista määräajoista
(117 artiklassa tarkoitetut)
|
Direktiivi |
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
Soveltamispäivä |
|
85/611/ETY |
1 päivä lokakuuta 1989 |
— |
|
88/220/ETY |
1 päivä lokakuuta 1989 |
— |
|
95/26/EY |
18 päivä heinäkuuta 1996 |
— |
|
2000/64/EY |
17 päivä marraskuuta 2002 |
— |
|
2001/107/EY |
13 päivä elokuuta 2003 |
13 päivä helmikuuta 2004 |
|
2001/108/EY |
13 päivä elokuuta 2003 |
13 päivä helmikuuta 2004 |
|
2004/39/EY |
— |
30 päivä huhtikuuta 2006 |
|
2005/1/EY |
13 päivä toukokuuta 2005 |
— |
LIITE IV
Vastaavuustaulukko
|
Direktiivi 85/611/ETY |
Tämä direktiivi |
|
1 artiklan 1 kohta |
1 artiklan 1 kohta |
|
1 artiklan 2 kohdan johdantolause |
1 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
1 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta |
|
— |
1 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
1 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
1 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a alakohta |
|
— |
1 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohta |
|
1 artiklan 4–7 kohta |
1 artiklan 4–7 kohta |
|
1 artiklan 8 kohdan johdantolause |
2 artiklan 1 kohdan n alakohdan johdantolause |
|
1 artiklan 8 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
2 artiklan 1 kohdan n alakohdan i, ii ja iii alakohta |
|
1 artiklan 8 kohdan viimeinen lause |
2 artiklan 7 kohta |
|
1 artiklan 9 kohta |
2 artiklan 1 kohdan o alakohta |
|
1 a artiklan johdantolause |
2 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
1 a artiklan 1 kohta |
2 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
1 a artiklan 2 kohdan virkkeen ensimmäinen osa |
2 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
1 a artiklan 2 kohdan virkkeen toinen osa |
2 artiklan 2 kohta |
|
1 a artiklan 3–5 kohta |
2 artiklan 1 kohdan c–e alakohta |
|
1 a artiklan 6 kohta |
2 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
1 a artiklan 7 kohdan virkkeen ensimmäinen osa |
2 artiklan 1 kohdan g alakohta |
|
1 a artiklan 7 kohdan virkkeen toinen osa |
2 artiklan 3 kohta |
|
1 a artiklan 8 ja 9 kohta |
2 artiklan 1 kohdan h ja i alakohta |
|
1 a artiklan 10 kohdan ensimmäinen alakohta |
2 artiklan 1 kohdan j alakohta |
|
1 a artiklan 10 kohdan toinen alakohta |
2 artiklan 5 kohta |
|
1 a artiklan 11 kohta |
— |
|
1 a artiklan 12 kohta ja 13 kohdan ensimmäinen virke |
2 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohta |
|
1 a artiklan 13 kohdan toinen virke |
2 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
1 a artiklan 14 kohta ja 15 kohdan ensimmäinen virke |
2 artiklan 1 kohdan k ja l alakohta |
|
1 a artiklan 15 kohdan toinen virke |
2 artiklan 6 kohta |
|
— |
2 artiklan 1 kohdan m alakohta |
|
2 artiklan 1 kohdan johdantolause |
3 artiklan johdantolause |
|
2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
3 artiklan a, b, c ja d alakohta |
|
2 artiklan 2 kohta |
— |
|
3 artikla |
4 artikla |
|
4 artiklan 1 ja 2 kohta |
5 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
— |
5 artiklan 3 kohta |
|
4 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta |
|
— |
5 artiklan 4 kohdan toinen alakohta |
|
4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
5 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta |
|
4 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
5 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta |
|
4 artiklan 3a kohta |
5 artiklan 5 kohta |
|
4 artiklan 4 kohta |
5 artiklan 6 kohta |
|
— |
5 artiklan 7 kohta |
|
5 artiklan 1 ja 2 kohta |
6 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan johdantolause |
6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan johdantolause |
|
5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i ja ii alakohta |
|
5 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
5 artiklan 4 kohta |
6 artiklan 4 kohta |
|
5 a artiklan 1 kohdan johdantolause |
7 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantokappale |
7 artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantolause |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohta |
7 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan johdantolause |
7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan johdantolause |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan i, ii ja iii alakohta |
7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas ja neljäs luetelmakohta |
7 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta |
|
5 a artiklan 1 kohdan a alakohdan viides luetelmakohta |
— |
|
5 a artiklan 1 kohdan b–d alakohta |
7 artiklan 1 kohdan b–d alakohta |
|
5 a artiklan 2–5 kohta |
7 artiklan 2–5 kohta |
|
5 b artikla |
8 artikla |
|
5 c artikla |
9 artikla |
|
5 d artikla |
10 artikla |
|
5 e artikla |
11 artikla |
|
5 f artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
5 f artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta |
12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta |
|
5 f artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdan ensimmäinen virke |
12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohda |
|
5 f artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohtan viimeinen virke |
— |
|
5 f artiklan 2 kohdan johdantolause |
12 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
5 f artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
12 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta |
|
— |
12 artiklan 3 kohta |
|
5 g artikla |
13 artikla |
|
5 h artikla |
14 artiklan 1 kohta |
|
— |
14 artiklan 2 kohta |
|
— |
15 artikla |
|
6 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
16 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
6 artiklan 2 kohta |
16 artiklan 2 kohta |
|
— |
16 artiklan 3 kohta |
|
6 a artiklan 1 kohta |
17 artiklan 1 kohta |
|
6 a artiklan 2 kohta |
17 artiklan 2 kohta |
|
6 a artiklan 3 kohta |
17 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
— |
17 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
|
— |
17 artiklan 4 ja 5 kohta |
|
6 a artiklan 4–6 kohta |
17 artiklan 6–8 kohta |
|
6 a artiklan 7 kohta |
17 artiklan 9 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
17 artiklan 9 kohdan toinen alakohta |
|
6 b artiklan 1 kohta |
18 artiklan 1 kohta |
|
6 b artiklan 2 kohta |
18 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
— |
18 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
|
6 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
18 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta |
|
6 b artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
— |
|
— |
18 artiklan 3 kohta |
|
6 b artiklan 4 kohta |
18 artiklan 4 kohta |
|
6 b artiklan 5 kohta |
— |
|
— |
19 ja 20 artikla |
|
6 c artiklan 1 kohta |
21 artiklan 1 kohta |
|
6 c artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
— |
|
6 c artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
21 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
— |
21 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
|
6 c artiklan 3–5 kohta |
21 artiklan 3–5 kohta |
|
6 c artiklan 6 kohta |
— |
|
6 c artiklan 7–10 kohta |
21 artiklan 6–9 kohta |
|
7 artikla |
22 artikla |
|
8 artikla |
23 artiklan 1–3 kohta |
|
— |
23 artiklan 4–6 kohta |
|
9 artikla |
24 artikla |
|
10 artikla |
25 artikla |
|
11 artikla |
26 artikla |
|
12 artikla |
27 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta |
|
— |
27 artiklan kolmas kohta |
|
13 artikla |
28 artikla |
|
13 a artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
29 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
13 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
29 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
|
13 a artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
29 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
13 a artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta |
29 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta |
|
13 a artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
29 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
13 b artikla |
30 artikla |
|
13 c artikla |
31 artikla |
|
14 artikla |
32 artikla |
|
15 artikla |
33 artiklan 1–3 kohta |
|
— |
33 artiklan 4–6 kohta |
|
16 artikla |
34 artikla |
|
17 artikla |
35 artikla |
|
18 artikla |
36 artikla |
|
— |
37–49 artikla |
|
19 artiklan 1 kohdan johdantolause |
50 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
19 artiklan 1 kohdan a–c alakohta |
50 artiklan 1 kohdan a–c alakohta |
|
19 artiklan 1 kohdan d alakohdan johdantolause |
50 artiklan 1 kohdan d alakohdan johdantolause |
|
19 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
50 artiklan 1 kohdan d alakohdan i ja ii alakohta |
|
19 artiklan 1 kohdan e alakohdan johdantolause |
50 artiklan 1 kohdan e alakohdan johdantolause |
|
19 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
50 artiklan 1 kohdan e alakohdan i, ii, iii ja iv alakohta |
|
19 artiklan 1 kohdan f alakohta |
50 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
19 artiklan 1 kohdan g alakohdan johdantokappale |
50 artiklan 1 kohdan g alakohdan johdantokappale |
|
19 artiklan 1 kohdan g alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
50 artiklan 1 kohdan g alakohdan i, ii ja iii alakohta |
|
19 artiklan 1 kohdan h alakohdan johdantolause |
50 artiklan 1 kohdan h alakohdan johdantolause |
|
19 artiklan 1 kohdan h alakohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
50 artiklan 1 kohdan h alakohdan i, ii, iii ja iv alakohta |
|
19 artiklan 2 kohdan johdantolause |
50 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
19 artiklan 2 kohdan a alakohta |
50 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
19 artiklan 2 kohdan c alakohta |
50 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
19 artiklan 2 kohdan d alakohta |
50 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
19 artiklan 4 kohta |
50 artiklan 3 kohta |
|
21 artiklan 1–3 kohta |
51 artiklan 1–3 kohta |
|
21 artiklan 4 kohta |
— |
|
— |
51 artiklan 4 kohta |
|
22 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
52 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
52 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
|
22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
52 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohta |
|
22 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
52 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
22 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
52 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
|
22 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
52 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
22 artiklan 3–5 kohta |
52 artiklan 3–5 kohta |
|
22 a artiklan 1 kohdan johdantolause |
53 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
22 a artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
53 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta |
|
22 a artiklan 2 kohta |
53 artiklan 2 kohta |
|
23 artikla |
54 artikla |
|
24 artikla |
55 artikla |
|
24 a artikla |
70 artikla |
|
25 artiklan 1 kohta |
56 artiklan 1 kohta |
|
25 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
25 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, c ja d alakohta |
|
25 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
56 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
25 artiklan 3 kohta |
56 artiklan 3 kohta |
|
26 artikla |
57 artikla |
|
— |
58–67 artikla |
|
27 artiklan 1 kohdan johdantolause |
68 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
27 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
— |
|
27 artiklan 1 kohdan toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
68 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta |
|
27 artiklan 2 kohdan johdantolause |
68 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
27 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
68 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta |
|
28 artiklan 1 ja 2 kohta |
69 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
28 artiklan 3 ja 4 kohta |
— |
|
28 artiklan 5 ja 6 kohta |
69 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
29 artikla |
71 artikla |
|
30 artikla |
72 artikla |
|
31 artikla |
73 artikla |
|
32 artikla |
74 artikla |
|
33 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
— |
|
33 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
75 artiklan 1 kohta |
|
33 artiklan 2 kohta |
75 artiklan 1 kohta |
|
33 artiklan 3 kohta |
75 artiklan 3 kohta |
|
— |
75 artiklan 4 kohta |
|
34 artikla |
76 artikla |
|
35 artikla |
77 artikla |
|
— |
78–82 artikla |
|
36 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
83 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
36 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
83 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta |
|
36 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
83 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
36 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
83 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
36 artiklan 2 kohta |
83 artiklan 2 kohta |
|
37 artikla |
84 artikla |
|
38 artikla |
85 artikla |
|
39 artikla |
86 artikla |
|
40 artikla |
87 artikla |
|
41 artiklan 1 kohdan johdantolause |
88 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
41 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
88 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |
|
41 artiklan 1 kohdan loppuosa |
88 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
41 artiklan 2 kohta |
88 artiklan 2 kohta |
|
42 artiklan johdantolause |
89 artiklan johdantolause |
|
42 artiklan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
89 artiklan a ja b alakohta |
|
42 artiklan johdantolause |
89 artiklan johdantolause |
|
43 artikla |
90 artikla |
|
44 artiklan 1–3 kohta |
— |
|
— |
91 artiklan 1–4 kohta |
|
45 artikla |
92 artikla |
|
46 artiklan ensimmäisen kohdan johdantolause |
93 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
— |
93 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
46 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
— |
|
46 artiklan ensimmäisen kohdan toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
93 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
46 artiklan ensimmäisen kohdan viides luetelmakohta |
— |
|
46 artiklan toinen kohta |
— |
|
— |
93 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
— |
93 artiklan 3–8 kohta |
|
47 artikla |
94 artikla |
|
— |
95 artikla |
|
48 artikla |
96 artikla |
|
49 artiklan 1–3 kohta |
97 artiklan 1–3 kohta |
|
49 artiklan 4 kohta |
— |
|
— |
98–100 artikla |
|
50 artiklan 1 kohta |
101 artiklan 1 kohta |
|
— |
101 artiklan 2–9 kohta |
|
50 artiklan 2–4 kohta |
102 artiklan 1–3 kohta |
|
50 artiklan 5 kohdan johdantolause |
102 artiklan 4 kohdan johdantolause |
|
50 artiklan 5 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
102 artiklan 4 kohdan a, b, c ja d alakohta |
|
50 artiklan 6 kohdan johdantolause sekä a ja b alakohta |
102 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
50 artiklan 6 kohdan b alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
102 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
50 artiklan 6 kohdan b alakohdan loppuosa |
102 artiklan 5 kohdan toinen ja kolmas alakohta |
|
50 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
103 artiklan 1 kohdan johdantolause |
|
50 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
103 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |
|
50 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
103 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
50 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
103 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
50 artiklan 7 kohdan kolmas alakohta |
103 artiklan 3 kohta |
|
50 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta |
103 artiklan 4 kohta |
|
50 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan johdantolause |
103 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
50 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
103 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohdan a, b ja c johdantolause |
|
50 artiklan 8 kohdan kolmas alakohta |
103 artiklan 6 kohta |
|
50 artiklan 8 kohdan neljäs alakohta |
103 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |
|
50 artiklan 8 kohdan viides alakohta |
103 artiklan 7 kohta |
|
50 artiklan 8 kohdan kuudes alakohta |
— |
|
50 artiklan 9–11 kohta |
104 artiklan 1–3 kohta |
|
— |
105 artikla |
|
50 a artiklan 1 kohdan johdantolause |
106 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
50 a artiklan 1 kohdan a alakohdan johdantolause |
106 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
50 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
106 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta |
|
50 a artiklan 1 kohdan b alakohta |
106 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
50 a artiklan 2 kohta |
106 artiklan 2 kohta |
|
51 artiklan 1 ja 2 kohta |
107 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
— |
107 artiklan 3 kohta |
|
52 artiklan 1 kohta |
108 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
52 artiklan 2 kohta |
108 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
52 artiklan 3 kohta |
108 artiklan 2 kohta |
|
— |
108 artiklan 3–6 kohta |
|
52 a artikla |
109 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
— |
109 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
52 b artiklan 1 kohta |
110 artiklan 1 kohta |
|
52 b artiklan 2 kohta |
— |
|
52 b artiklan 3 kohta |
110 artiklan 2 kohta |
|
53 a artikla |
111 artikla |
|
53 b artiklan 1 kohta |
112 artiklan 1 kohta |
|
53 b artiklan 2 kohta |
112 artiklan 2 kohta |
|
— |
112 artiklan 3 kohta |
|
54 artikla |
113 artiklan 1 kohta |
|
55 artikla |
113 artiklan 2 kohta |
|
56 artiklan 1 kohta |
113 artiklan 3 kohta |
|
56 artiklan 2 kohta |
— |
|
57 artikla |
— |
|
— |
114 artikla |
|
58 artikla |
116 artiklan 2 kohta |
|
— |
115 artikla |
|
— |
116 artiklan 1 kohta |
|
— |
117 ja 118 artikla |
|
59 artikla |
119 artikla |
|
Liitteessä I oleva A ja B luettelo |
Liitteessä I oleva A ja B luettelo |
|
Liitteessä I oleva C luettelo |
— |
|
Liite II |
Liite II |
|
— |
Liite III |
|
— |
Liite IV |
( 1 ) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
( 3 ) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.
( 4 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.
( 5 ) EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22.
( 6 ) Komission suositus 2009/384/EY, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2009, rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22).
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
( 10 ) Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26).
( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
( 13 ) EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.
( 14 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2402, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 35).
( 16 ) EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1.
( 17 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.
( 18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
( 19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
( 20 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
( 21 ) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
( 22 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
( 23 ) Komission päätös 2001/528/EY, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2001, Euroopan arvopaperikomitean perustamisesta (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 45).
