91999E1752

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1752/99

esittäjä(t): Olivier Dupuis (TDI) komissiolle

(1. lokakuuta 1999)

Aihe: Päivälehtien liitteet ja kuluttajien oikeudet

Osassa Euroopan unionin maista yhä useampi päivälehti myy viikkoliitteitä. Nämä liitteet myydään yhtenä viikonpäivänä lehden tavanomaisen painoksen mukana niin, että lehden hinta on tuona päivänä huomattavasti korkeampi. Lehden säännöllisillä ja satunnaisilla lukijoilla ei ole oikeutta hyväksyä liitteen hankkimista tai kieltäytyä siitä.

Eikö komissio katsokin, että tämä käytäntö loukkaa kuluttajan oikeuksia, koska kuluttaja pakotetaan näin ostamaan kaksi täysin toisistaan erillistä tuotetta?

Eikö komissio katsokin, että käsitteen liite tulisi jo itsessään pitää sisällään se, että kuluttajalla on mahdollisuus tehdä päätös liitteen ostamisesta tai ostamatta jättämisestä, koska tästä on maksettava lisäsumma, ja että kuluttajalla on joka tapauksessa oltava oikeus ostaa vain perustuote (päivälehti) samaan hintaan kuin muinakin päivinä?

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä taatakseen kuluttajille tämän oikeuden?

Mario Montin komission puolesta antama vastaus

(8. marraskuuta 1999)

Yksipuoliset päätökset päivälehtien hinnoista ja viikkoliitteen myynnistä tavanomaisen painoksen mukana korkeampaan hintaan riippuvat pohjimmiltaan kunkin julkaisijan omasta harkinnasta eivätkä ne tavallisesti kuulu kilpailua rajoittavien sopimusten kieltämistä (EY:n perustamissopimuksen 81 artikla, entinen 85 artikla) ja määräävän aseman väärinkäyttöä (EY:n perustamissopimuksen 82 artikla, entinen 86 artikla) koskevien perustamissopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että korkeamman hinnan periminen liitteen sisältävistä päivälehdistä ei ole päivälehtien julkaisijoiden yhdenmukainen käytäntö kaikissa jäsenvaltioissa. Joissakin tapauksissa päivälehden hintaa nostetaan viikkoliitteen vuoksi vain vähän tai ei ollenkaan. Sen vuoksi ei voida osoittaa, että kaikki päivälehtien julkaisijat olisivat yhteensovittaneet viikkoliitekäytäntönsä tavalla, joka mahdollisesti rajoittaa kilpailua.

Koska kyse on päivälehdistä eikä erikoisjulkaisuista, jotka alallaan nauttimansa arvostuksen vuoksi voisivat helpommin saada erittäin vahvan aseman markkinoilla, ei kyse todennäköisesti ole määräävän aseman väärinkäytöstä. Yleensä ottaen korkeampaan hintaan myytävä liitteen sisältävä päivälehti kilpailee jokaisessa jäsenvaltiossa muiden päivälehtien kanssa, jotka joko perivät maksun viikkoliitteestä tai eivät peri. Tämän vuoksi tällaisen lehden ei voida katsoa olevan määräävässä asemassa, mikä on ehdoton edellytys 82 artiklan soveltamiselle.

Tämän perusteella arvoisan parlamentin jäsenen kuvailema päivälehtien myyntiin liittyvä käytäntö ei kuulu yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisalaan.