–

”Baltijas Starptautiskā Akadēmija” SIA, edustajanaan I. Cvetkova,

–

”Stockholm School of Economics in Riga” SIA, edustajinaan E. Balode-Buraka, D. Driče ja L. Rasnačs, advokāti,

–

Latvian hallitus, asiamiehinään J. Davidoviča, I. Hūna ja K. Pommere,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman, M. Gijzen, J. Hoogveld ja J. Langer,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Arenas, C. Kovács ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi [SEUT] 107 ja [SEUT] 108 artiklan mukaisesti 17.6.2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (EUVL 2014, L 187, s. 1) 2 artiklan 83 alakohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa vastakkain ovat yhtäältä ”Baltijas Starptautiskā Akadēmija” SIA (jäljempänä BSA) ja ”Stockholm School of Economics in Riga” SIA (jäljempänä SSE), jotka ovat yksityisoikeudellisia korkeakouluja, ja toisaalta Latvijas Zinātnes padome (Latvian tiedeneuvosto, Latvia) ja joissa on kyse näiden laitosten Latvian tiedeneuvoston julkaisemien, perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen hanke-ehdotusilmoitusten yhteydessä tekemien tutkimushankkeiden rahoitushakemusten hylkäämisestä.

3

Asetuksen N:o 651/2014 johdanto-osan 45, 47, 48 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin tukimuotoihin:

– –

– –”

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –

Tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää tukea koskevat määritelmät

83. ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolla’ tarkoitetaan sellaista yhteisöä (kuten korkeakoulut tai tutkimuslaitokset, teknologiansiirtoelimet, innovaatioiden välittäjät, tutkimussuuntautuneet fyysiset tai virtuaaliset yhteistyöyhteisöt) sen oikeusasemasta (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai rahoitustavasta riippumatta, jonka päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta. Kun tällainen yhteisö harjoittaa myös taloudellista toimintaa, tällaisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Tällaisessa yhteisössä ratkaisevaa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta sen saavuttamiin tuloksiin”.

6

Euroopan komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle” (EUVL 2014, C 198, s. 1) (jäljempänä komission vuoden 2014 tiedonanto), 17, 19 ja 20 kohdassa todetaan seuraavaa:

– –

7

Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen hankkeiden arviointimenettelyistä ja niiden rahoituksen hallinnoinnista (Fundamentālo un lietišķo pētījumu projektu izvērtēšanas un finansējuma administrēšanas kārtība) 12.12.2017 annetun valtioneuvoston asetuksen nro 725 (Latvijas Vēstnesis, 2017, nro 248) 2§:n 7 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hanketta ehdottavan yhteisön on oltava tieteellisten laitosten rekisteriin kuuluva tieteellinen laitos, joka oikeusasemastaan (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai taloudellista toimintaansa ohjaavien oikeussääntöjen (perussääntö, sisäiset säännöt tai perustamisasiakirja) mukaisesta rahoitustavastaan riippumatta harjoittaa pääasiallisia toimintoja, jotka eivät ole taloudellista toimintaa, ja vastaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan mukaista ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation’ määritelmää.”

8

Asetuksen nro 725 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Hanketta ehdottava yhteisö toteuttaa hankkeen, joka ei liity sen taloudelliseen toimintaan. Se erottaa selvästi toisistaan pääasialliset toiminnot, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellista toimintaa (ja vastaavat rahavirrat), sekä toiminnat, joita pidetään taloudellisena toimintana. Elinkeinonharjoittajan lukuun harjoitettua toimintaa, tutkimusinfrastruktuurien vuokrausta ja konsultointipalveluja pidetään taloudellisena toimintana. Jos tiedelaitos harjoittaa myös muuta taloudellista toimintaa, joka ei vastaa pääasiallisia toimintoja, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, se erottaa pääasialliset toimintonsa ja vastaavat rahavirrat tästä muusta toiminnastaan ja sitä vastaavista rahavirroista.”

9

Asetuksen nro 725 12 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Latvian tiedeneuvosto] arvioi, onko hanke-ehdotus seuraavien hallinnollisten tukikelpoisuusedellytysten mukainen: hanke toteutetaan tieteellisessä laitoksessa, joka täyttää tämän asetuksen vaatimukset.”

10

Ennakkoratkaisua pyytäneissä tuomioistuimissa vireille pannuissa kahdessa asiassa kantajat ovat yksityisoikeudellisia korkeakouluja, jotka vastasivat kahteen eri hanke-ehdotusilmoitukseen, jotka Latvian tiedeneuvosto julkaisi vuosina 2019 ja 2020 tutkimushankkeiden rahoittamista varten.

11

Latvian tiedeneuvosto on opetus- ja tiedeministerin valvonnassa oleva hallintoviranomainen, jonka tehtävänä on kansallisen tieteellisen ja teknologisen kehityksen politiikan toteuttaminen varmistamalla valtion talousarviosta, Euroopan unionin rakennerahastoista ja muista ulkomaisista rahoitusvälineistä rahoitettujen tieteellisten tutkimusohjelmien ja ‑hankkeiden asiantuntemus, toteuttaminen ja valvonta.

12

BSA on Latviaan sijoittautunut rajavastuuyhtiö, jonka toimialana on sekä yliopistotason että muunlaisten korkeakoulutuspalvelujen tarjoaminen. Se on valtion tunnustama korkeakoulu, joka kuuluu Latvian tieteellisten laitosten rekisteriin.

13

Latvian tiedeneuvosto hyväksyi 23.1.2020 tekemällään päätöksellä vuonna 2020 toteutettavia perus- ja soveltavan tutkimuksen hankkeita koskevan yleisen kilpailumenettelyn säännöt, joiden mukaisesti BSA esitti hanke-ehdotuksen.

14

Latvian tiedeneuvosto hylkäsi 14.4.2020 tekemällään päätöksellä BSA:n hanke-ehdotuksen katsoen, ettei hanke ollut tukikelpoinen sillä perusteella, ettei BSA:ta voitu pitää asetuksessa nro 725 tarkoitettuna tieteellisenä laitoksena, koska se ei vastannut asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan mukaista ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation” määritelmää.

15

Latvian tiedeneuvosto totesi, että BSA:n toimittamiin asiakirjoihin ei sisältynyt mitään tietoja, joiden perusteella olisi voitu selvittää, oliko sen ensisijaisena eli pääasiallisena toimintana itsenäisten tutkimusten toteuttaminen. Latvian tiedeneuvosto totesi tässä yhteydessä, että vuonna 2019 84 prosenttia BSA:n liikevaihdosta koostui koulutuspalveluista perityistä maksuista, ja kun otetaan huomioon BSA:n (rajavastuuyhtiö, jonka pääasiallisena tarkoituksena on voittojen saaminen) toiminnan luonne, kyseinen toiminta on taloudellista toimintaa. Latvian tiedeneuvosto katsoi, että BSA:n pääasiallista toimintaa oli näin ollen pidettävä kaupallisena toimintana.

16

Latvian tiedeneuvosto katsoi myös, ettei BSA:n toimittamissa asiakirjoissa ollut riittävästi tietoja siitä, etteivät yritykset, jotka voivat käyttää vaikutusvaltaa BSA:ssa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä, voi saada etuoikeutta tämän yhteisön saavuttamaan tutkimuskapasiteettiin tai sen tuottamiin tutkimustuloksiin. Latvian tiedeneuvosto katsoi näin ollen, että BSA ei voinut taata, että hankkeen toteuttaminen ja sen rahoitusosuuden käyttö olisivat yhteensopivia asetuksen nro 725 6 §:n kanssa, jossa edellytetään, että hanketta ehdottava yhteisö toteuttaa hankkeen, joka ei liity sen taloudelliseen toimintaan, ja erottaa selvästi toisistaan pääasialliset toiminnot, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia (ja vastaavat rahavirrat), ja toiminnat, joita pidetään taloudellisena toimintana.

17

BSA riitautti Latvian tiedeneuvoston hylkäävän päätöksen Administratīvā rajona tiesassa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) ja väitti, että sen pääasiallisena toimintana on itsenäinen tutkimus. BSA:n mukaan asetuksessa N:o 651/2014 tai kilpailumenettelyn säännöissä ei todeta, että hanketta ehdottava yhteisö ei voisi harjoittaa taloudellista toimintaa ja saada siitä voittoa, eikä niissä myöskään määritetä, minkä osuuden toiminnasta on oltava taloudellista toimintaa ja minkä osuuden on oltava muuta kuin taloudellista toimintaa. BSA väittää vielä, että se erottaa selvästi toisistaan pääasialliset toiminnot, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, ja taloudelliset toiminnat sekä niitä vastaavat rahavirrat.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, miten asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa, johon Latvian lainsäädännössä viitataan, tarkoitettua käsitettä ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio” on tulkittava, ja mitä ovat ne kriteerit, joiden perusteella voidaan katsoa, että kyseessä on tällainen organisaatio.

19

Tässä tilanteessa Administratīvā rajona tiesa on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

SSE on Latviaan sijoittautunut rajavastuuyhtiö, jonka toimialana on erityisesti tieteellinen kehitys, ja yksi sen tehtävistä on harjoittaa perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta taloustieteiden alalla. Se tarjoaa myös yliopisto- ja ammattikoulutusta. Sen ainoa jäsen on Rīgas Ekonomikas augstskola – Stockholm School of Economics in Riga ‑niminen säätiö, joka on merkitty yhdistysten ja säätiöiden rekisteriin.

21

Latvian tiedeneuvosto hyväksyi 22.5.2019 tekemällään päätöksellä vuonna 2020 toteutettavia perus- ja soveltavan tutkimuksen hankkeita koskevan yleisen kilpailumenettelyn säännöt, joiden mukaisesti SSE esitti hanke-ehdotuksen.

22

Latvian tiedeneuvosto hylkäsi 19.9.2019 tekemällään päätöksellä SSE:n hanke-ehdotuksen katsoen, ettei hanke ollut tukikelpoinen sillä perusteella, ettei SSE:tä voitu pitää asetuksessa nro 725 tarkoitettuna tieteellisenä laitoksena, koska se ei vastannut asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan mukaista ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation” määritelmää.

23

Tämä päätös perustui pääasiallisesti siihen, että SSE:n hanke-ehdotuksesta ilmeni, että vuonna 2018 SSE:n muuta kuin taloudellista toimintaa koskevan toiminnan osuus oli 34 prosenttia ja taloudellisen toiminnan osuus 66 prosenttia sen liikevaihdosta.

24

Latvian tiedeneuvosto päätteli tästä, että SSE:n pääasiallinen toiminta oli liiketoimintaa ja ettei voitu katsoa, että sen päätavoitteena olisi ollut harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta. Se katsoi myös, ettei SSE:n toimittamiin asiakirjoihin sisältynyt myöskään tietoja, jotka osoittaisivat, että kaikki SSE:n pääasiallisesta toiminnasta saamat tulot sijoitettaisiin uudelleen tähän toimintaan.

25

SSE riitautti Latvian tiedeneuvoston hylkäävän päätöksen Administratīvā rajona tiesassa (alueellinen hallintotuomioistuin) ja väitti muun muassa täyttävänsä asetuksessa nro 725 asetetut vaatimukset, koska se kuului tiedelaitosten rekisteriin ja koska sen pääasiallinen toiminta oli muuta kuin taloudellista toimintaa. SSE esitti tältä osin asiakirjoja, jotka osoittivat, että sen pääasiallisen toiminnan tuottamat rahavirrat oli erotettu taloudellisesta toiminnasta ja että sen taloudellisesta toiminnasta saamat voitot oli sijoitettu uudelleen tutkimusorganisaation pääasialliseen toimintaan.

26

Administratīvā rajona tiesa hylkäsi SSE:n kanteen 8.6.2020 antamallaan tuomiolla. Vaikka kyseinen tuomioistuin myönsi, että tieteellinen toiminta oli yksi SSE:n toiminta-aloista, se esitti, että vuoden 2018 liikevaihtoa koskevassa kertomuksessa todettiin, että SSE:n taloudellinen toiminta muodosti suuremman osan sen tuloista ja menoista kuin sen muu kuin taloudellinen toiminta. Se päätteli tästä, että SSE ei ollut tiedelaitos, joka voisi saada valtion rahoitusta perus- ja soveltavaan tutkimukseen.

27

SSE valitti tästä tuomiosta Administratīvā apgabaltiesaan (maakunnallinen hallintotuomioistuin, Latvia).

28

Sillä on epäselvyyttä Latvian tiedeneuvoston ja Administratīvā rajona tiesan tekemistä arvioista. Se katsoo, että jos olisi hyväksyttävä niiden tuen myöntämiseksi tiedelaitokselle vahvistamat kriteerit, joiden mukaan tiedelaitoksen taloudelliseen toimintaan liittyvien tulojen ja menojen on oltava pienemmät kuin muista kuin taloudellisista toiminnoista peräisin olevat tulot ja menot, yksityiset korkeakoulut eivät voisi saada tutkimusta varten julkista tukea, mikä saisi aikaan erilaisen kohtelun niiden vahingoksi.

29

Administratīvā apgabaltiesa katsoo, että asetuksessa N:o 651/2014 ei selvästi säädetä, onko yhteisön luokittelemiseksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi perusteltua ottaa huomioon tämän yhteisön taloudellisesta ja muusta kuin taloudellisesta toiminnasta saamien tulojen ja menojen välinen suhde.

30

Se katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu riippuu siitä, miten unionin tuomioistuin tulkitsee asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa.

31

Tässä tilanteessa Administratīvā apgabaltiesa on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on näin ollen periaatteessa velvollisuus antaa ennakkoratkaisu (tuomio 10.12.2020, J & S Service, C‑620/19, EU:C:2020:1011, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Olettamana on siis, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin, tai jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (tuomio 24.2.2022, Tiketa, C‑536/20, EU:C:2022:112, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimelta tiedustellaan, miten on tulkittava asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa, jossa määritellään käsite ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio”. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat kuitenkin esittäneet ennakkoratkaisupyyntönsä asioissa, joissa on kyse asetuksen nro 725 soveltamisesta ja jotka koskevat Latvian tiedeneuvoston perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta varten myöntämää julkista rahoitusta. Kuten nämä tuomioistuimet toteavat, asetuksen nro 725 2 §:n 7 momentissa viitataan selvästi ja ehdottomasti asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaan ja täsmennetään, että hanketta ehdottavien yhteisöjen on, voidakseen saada Latvian tiedeneuvoston perustutkimusta varten myöntämää julkista rahoitusta, vastattava asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan mukaista tutkimusorganisaation määritelmää. Koska – kuten mainitut tuomioistuimet ovat riittävällä tavalla selostaneet – pääasioiden ratkaisu riippuu asetuksen N:o 651/2014 mainitun säännöksen tulkinnasta, unionin tuomioistuimen vastaukset esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin ovat tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille, jotta ne voivat antaa ratkaisunsa.

35

Tässä yhteydessä on myös palautettava mieleen, että unionin tuomioistuin on katsonut voivansa ottaa tutkittaviksi unionin oikeussääntöjä koskevia ennakkoratkaisupyyntöjä sellaisissa tapauksissa, joissa pääasian tosiseikat eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan mutta kyseisiä oikeussääntöjä sovelletaan niiden päämäärää tai soveltamisalaa muuttamatta kansallisen oikeuden nojalla tässä oikeudessa unionin oikeussääntöjen sisältöön tehdyn suoran ja ehdottoman viittauksen vuoksi. Lisäksi unionin tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että tällaisissa tilanteissa unionin oikeusjärjestyksen ilmeisen edun mukaista on se, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä tulkitaan yhtenäisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot (ks. vastaavasti tuomio 18.10.1990, Dzodzi, C‑297/88 ja C‑197/89, EU:C:1990:360, 36 ja 37 kohta; tuomio 24.10.2019, Belgian valtio, C‑469/18 ja C‑470/18, EU:C:2019:895, 21–23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.12.2020, J & S Service, C‑620/19, EU:C:2020:1011, 34, 44 ja 45 kohta).

36

Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että kun Latvian viranomaiset viittaavat asetuksen nro 725 2 §:n 7 momentissa suoraan ja ehdottomasti asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaan määritellessään perustutkimuksen julkisen rahoituksen tukikelpoisuuskriteerit, ne ovat halunneet taata kansallisen oikeuden ja asian kannalta merkityksellisen unionin oikeuden yhteensopivuuden ja varmistaa sen, että niiden perustutkimuksen julkinen rahoitusjärjestelmä soveltuu yhteen valtiontukia koskevien unionin oikeussääntöjen kanssa, joten kyseisellä viittauksella ei muuteta kyseisen säännöksen päämäärää tai soveltamisalaa.

37

Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuimen on vastattava kummassakin asiassa esitettyihin ensimmäiseen, toiseen, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen siltä osin kuin ne koskevat asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan tulkintaa.

38

Asiassa C‑164/21 esitetty viides kysymys, joka koskee sitä, ovatko yhteisön vastaanottamien opiskelijoiden alkuperä ja sen tarjoaman opetuksen luonne merkityksellisiä kriteerejä sen luokittelemiseksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi, on kuitenkin luonteeltaan hypoteettinen, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei selosta riittävän selvästi ja täsmällisesti niitä syitä, joiden perusteella se on esittänyt tämän kysymyksen, eikä sitä, missä määrin vastaus tähän kysymykseen on tarpeen sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi.

39

Asiassa C‑164/21 esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä ei nimittäin selosteta, miltä osin ne kriteerit, joita tämä kysymys koskee, ovat merkityksellisiä pääasiassa, esimerkiksi siten, että ne olisivat perustana Latvian tiedeneuvoston päätökselle, tai siten, että BSA olisi vedonnut niihin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa. Näin ollen asiassa C‑164/21 esitetty viides kysymys on jätettävä tutkimatta.

40

Asiassa C‑164/21 esitetyillä ensimmäisellä ja toisella kysymyksellä sekä asiassa C‑318/21 esitetyillä ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kysymyksellä, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa tulkittava siten, että sellaista yksityisoikeudellista yhteisöä, joka harjoittaa useita toimintoja, muun muassa tutkimustoimintaa, mutta jonka tuloista suurin osa on peräisin taloudellisesta toiminnasta, kuten vastikkeellisten koulutuspalvelujen tarjoamisesta, voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa.

41

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat unionin tuomioistuimelta, miten asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa määriteltyä käsitettä ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio” on tulkittava, ja mitä ovat ne kriteerit, joiden avulla tällainen organisaatio voidaan tunnistaa.

42

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 26.2.2019, Rimšēvičs ja EKP v. Latvia, C‑202/18 ja C‑238/18, EU:C:2019:139, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa määritetään, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolla tarkoitetaan ”sellaista yhteisöä (kuten korkeakoulut tai tutkimuslaitokset, teknologiansiirtoelimet, innovaatioiden välittäjät, tutkimussuuntautuneet fyysiset tai virtuaaliset yhteistyöyhteisöt) sen oikeusasemasta (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai rahoitustavasta riippumatta, jonka päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta”.

44

Kyseisessä säännöksessä täsmennetään lisäksi, että kun tällainen yhteisö harjoittaa myös taloudellista toimintaa, tällaisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Siinä säädetään myös, että tällaisessa yhteisössä ratkaisevaa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta sen saavuttamiin tuloksiin.

45

Asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ilmenee, että keskeinen peruste sille, että yhteisö voidaan luokitella tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi, on, että sen päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta.

46

Ensinnäkin ”päätavoitetta” koskevan käsitteen osalta on todettava, ettei sitä ole määritelty asetuksessa N:o 651/2014. Unionin tuomioistuimen on näin ollen määritettävä tämän käsitteen merkitys ja ulottuvuus sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka käsitteellä on yleiskielessä (ks. vastaavasti tuomio 5.2.2020, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Merimiesten pestautuminen Rotterdamin satamassa), C‑341/18, EU:C:2020:76, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Yleiskielessä yhteisön tavoite viittaa päämäärään, jota se tavoittelee, ja adjektiivi ”pää-” korostaa kyseessä olevan tavoitteen suurta merkitystä ja siten sen ensisijaisuutta kyseisen yhteisön mahdollisiin muihin tavoitteisiin nähden.

47

Tästä näkökulmasta katsottuna käsitteen ”päätavoite” käyttäminen asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa antaa ymmärtää, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio voi pyrkiä useisiin tavoitteisiin ja harjoittaa erityyppisiä toimintoja edellyttäen, että riippumattoman tutkimustoiminnan harjoittaminen tai näiden toimintojen tulosten laaja levittäminen on näiden eri tavoitteiden joukossa pääasiallinen tavoite, joka on määräävä kyseisen organisaation mahdollisesti tavoittelemiin muihin päämääriin nähden.

48

Tätä tulkintaa – jonka mukaan asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohta ja käsite ”päätavoite”, johon tässä säännöksessä tukeudutaan, eivät ole esteenä sille, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio harjoittaa myös muita, mahdollisesti luonteeltaan taloudellisia toimintoja, kuten vastikkeellisten koulutuspalvelujen tarjoamista, edellyttäen, että tällaiset toiminnat pysyvät toissijaisina eivätkä ole määrääviä ensisijaisiin toimintoihin nähden, jotka ovat riippumatonta perustutkimustoimintaa tai tällaisen toiminnan tulosten levittämistoimintaa ja yleensä luonteeltaan muuta kuin taloudellista toimintaa – tukee kyseisen asetuksen johdanto-osan 49 perustelukappale sekä komission vuoden 2014 tiedonannon 20 kohta, joista käy ilmi, että tutkimusorganisaatio tai ‑infrastruktuuri voi harjoittaa sekä taloudellista että muuta kuin taloudellista toimintaa.

49

Toiseksi yhteisön päätavoitteensa saavuttamiseksi harjoittamista toiminnoista on todettava, että vaikka asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdan sanamuoto ja rinnastuskonjunktion ”tai” käyttö antavat ymmärtää, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden ei välttämättä tarvitse toteuttaa tutkimustoimintaa ja tulosten levittämistoimintaa samanaikaisesti, sitä vastoin ilmaisu ”tällaisen toiminnan tuloksia” edellyttää välttämättä sitä, että organisaation tiedonlevittämistoiminta ei voi koskea erotuksetta minkä tahansa tutkimustoiminnan tuloksia ilman mitään yhteyttä kyseiseen yhteisöön, vaan sen on koskettava ainakin osittain yhteisön itsensä toteuttaman tutkimustoiminnan tuloksia.

50

Näistä seikoista seuraa, että yhteisön on, jotta se voidaan luokitella asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa tarkoitetuksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi, harjoitettava itsenäistä tutkimustoimintaa, jota mahdollisesti täydennetään tämän tutkimustoiminnan tulosten levittämistoiminnalla.

51

Näin ollen laitoksia, jotka harjoittavat yksinomaan opetus- ja koulutustoimintaa ja jotka levittävät yleisesti tietoa tieteen nykytilasta, ei voida pitää tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioina. Tätä tulkintaa tukevat asetuksen N:o 651/2014 tavoite ja yleinen rakenne sekä tällä asetuksella käyttöön otettu tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää tukea koskeva järjestelmä, jonka tarkoituksena ei voi olla, kuten muun muassa kyseisen asetuksen johdanto-osan 45, 47 ja 48 perustelukappaleesta ilmenee, vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta tukia, jotka on myönnetty yhteisöille, jotka harjoittavat yksinomaan opetus- ja yleistietojen levittämistoimintaa, joka ei liity millään tavalla tutkimustoimintaan, jota ne eivät edes harjoita.

52

Kolmanneksi niistä kriteereistä, joiden perusteella yhteisön päätavoitteen keskeistä edellytystä on arvioitava yhteisön luokittelemiseksi asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa tarkoitetuksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi, on ennen kaikkea todettava, että tällaisia kriteerejä ei täsmennetä mainitussa 2 artiklan 83 alakohdassa. Tästä on pääteltävä, että kyseisessä säännöksessä sallitaan se, että yhteisön päätavoitetta arvioitaessa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset kriteerit, kuten sovellettava säännöstö tai kyseisen yhteisön perussääntö.

53

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimelta tiedustellaan, ovatko yhteisön liikevaihdon rakenne ja sen taloudellisesta toiminnasta saatujen tulojen osuus liikevaihdosta ratkaisevia arvioitaessa yhteisön päätavoitetta. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat erityisesti, merkitseekö se, että yhteisö saa yli puolet tuloistaan tällaisesta taloudellisesta toiminnasta, väistämättä sitä, ettei sitä voida pitää asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa.

54

Tältä osin on aluksi todettava, että asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa ei aseteta mitään vaatimuksia yhteisön toiminnan rahoituksen rakenteelle ja alkuperälle arvioitaessa yhteisön päätavoitetta ja sitä, voidaanko se luokitella tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi. Tässä säännöksessä jopa täsmennetään, että tällainen luokittelu on tehtävä ottamatta huomioon yhteisön rahoitustapaa tai sen julkis- tai yksityisoikeudellista asemaa.

55

Asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa säädetty erillistä kirjanpitoa koskeva vaatimus vahvistaa, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio voi harjoittaa myös luonteeltaan taloudellista toimintaa, josta syntyy tuloja.

56

Lopuksi on todettava, että – kuten Latvian ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio väittävät – yhteisön liikevaihdon rakennetta ja yhteisön taloudellisesta toiminnasta saatujen tulojen ja toisaalta niiden tulojen, jotka saadaan tutkimustoiminnasta ja sen tulosten levittämistoiminnasta, jotka ovat yleensä muuta kuin taloudellista toimintaa, osuutta liikevaihdosta koskeva kriteeri voi erikseen tarkasteltuna antaa vääristyneen kuvan yhteisön todellisista toiminnoista ja sen päätavoitteesta, esimerkiksi antamalla liian vähäisen kuvan sellaisen toiminnan, josta saadaan vain vähän tuloja, todellisesta merkityksestä.

57

Näin ollen on katsottava, että yhteisön liikevaihdon rakennetta ja yhteisön taloudellisesta toiminnasta saatujen tulojen osuutta liikevaihdosta koskevaa kriteeriä ei voida käyttää ainoana ratkaisevana kriteerinä arvioitaessa kyseisen yhteisön päätavoitetta kyseisen yhteisön mahdolliseksi luokittelemiseksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

58

Asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohta ei kuitenkaan ole esteenä sille, että tämä kriteeri voidaan kaikkien merkityksellisten olosuhteiden tarkastelun laajemmassa asiayhteydessä ottaa huomioon yhtenä viitteenä yhteisön päätavoitteesta.

59

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑164/21 esitettyihin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen ja asiassa C‑318/21 esitettyihin ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa on tulkittava siten, että sellaista yksityisoikeudellista yhteisöä, joka harjoittaa useita toimintoja, muun muassa tutkimustoimintaa, mutta jonka tuloista suurin osa on peräisin taloudellisesta toiminnasta, kuten vastikkeellisten koulutuspalvelujen tarjoamisesta, voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa, mikäli kaikkien asiassa merkityksellisten seikkojen valossa voidaan osoittaa, että sen päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä ja mahdollisesti myös levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta. Tässä yhteydessä tällaiselta yhteisöltä ei voida edellyttää, että se saa tietyn osuuden tuloistaan tutkimus- ja tiedonlevittämistoiminnasta, joka on muuta kuin taloudellista toimintaa.

60

Asiassa C‑164/21 esittämällään kolmannella kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa tulkittava siten, että edellytyksenä sille, että yhteisöä voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa, on, että kyseinen yhteisö sijoittaa pääasiallisesta toiminnastaan saamansa tulot uudelleen tähän samaan toimintaan.

61

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa ei aseteta sen velvollisuuden, jonka mukaan yhteisön mahdollisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa, lisäksi mitään vaatimusta, joka koskisi sitä, miten yhteisö käyttää tai sijoittaa uudelleen tulojaan, sen luokittelemiseksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

62

On huomattava, että – kuten Alankomaiden hallitus ja komissio toteavat huomautuksissaan – tällainen tulojen uudelleeninvestointia koskeva vaatimus oli olemassa asetuksen N:o 800/2008 aiemmassa järjestelmässä, jonka 30 artiklan 1 alakohdassa säädettiin muun muassa, että ”kaikki voitto on investoitava edelleen kyseiseen [tutkimus]toimintaan, tulosten levittämiseen tai opetukseen”, ja että tätä vaatimusta ei ole toistettu asetuksessa N:o 651/2014.

63

Lopuksi, toisin kuin Latvian hallitus väittää, tällaista uudelleeninvestointivaatimusta ei voida johtaa komission vuoden 2014 tiedonannon 19 kohdan b alakohdasta, jossa ei – toisin kuin sen 19 kohdan a alakohdassa – luokitella tutkimusorganisaatioiden pääasiallisia toimintoja vaan joka koskee ainoastaan osaamisen siirtotoimintojen luokittelua. Kyseisessä 19 kohdan b alakohdassa viitataan vaatimukseen tulojen investoinnista uudelleen tutkimusorganisaation ensisijaisiin toimintoihin, tarkoituksena ainoastaan selvittää, millä edellytyksillä viimeksi mainittuja toimintoja voidaan pitää muuna kuin taloudellisena toimintana.

64

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑164/21 esitettyyn kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa on tulkittava siten, että edellytyksenä sille, että yhteisöä voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa, ei ole, että kyseinen yhteisö sijoittaa pääasiallisesta toiminnastaan saamansa tulot uudelleen tähän samaan pääasialliseen toimintaan.

65

Asioissa C‑164/21 ja C‑318/21 esittämällään neljännellä kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat lähinnä, onko asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa tulkittava siten, että yhteisön jäsenten tai osakkaiden oikeudellinen asema sekä se, ovatko viimeksi mainittujen harjoittamat toiminnat mahdollisesti voittoa tavoittelevia tai tavoittelevatko viimeksi mainitut mahdollisesti voittoa, ovat ratkaisevia kriteerejä kyseisen yhteisön luokittelemiseksi mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

66

Ensinnäkin asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että yhteisön oikeusasema (julkis- tai yksityisoikeudellinen) ja rahoitustapa ovat merkityksettömiä määritettäessä, voidaanko sitä pitää ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa. Tämä on osoitus komission, joka antoi asetuksen N:o 651/2014, tahdosta olla ottamatta huomioon yhteisön oikeusasemaan ja sisäiseen organisaatioon liittyviä muodollisia kriteerejä yhteisön luokittelemiseksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

67

Toiseksi asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaan sisältyvä sääntö, jonka mukaan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiossa ratkaisevaa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta sen saavuttamiin tuloksiin, antaa ymmärtää, että yhteisön jäsenten tai osakkaiden oikeudellinen asema ja se, ovatko niiden toiminnat voittoa tavoittelevia tai tavoittelevatko ne voittoa, eivät olisi määrääviä kyseisen yhteisön luokittelemiseksi mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

68

Lisäksi on todettava, että tämä sääntö koskee ainoastaan yhteisöjä, joita voidaan pitää yrityksinä. Kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 46 ja 47 kohta ja tuomio 11.6.2020, komissio ja Slovakia v. Dôvera zdravotná poist’ovňa, C‑262/18 P ja C‑271/18 P, EU:C:2020:450, 28 ja 29 kohta) ja kuten asetuksen N:o 651/2014 liitteessä I olevassa 1 artiklassa ja komission vuoden 2014 tiedonannon 17 kohdassa vahvistetaan, unionin oikeudessa ”yrityksellä” tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta tai siitä, tavoitteleeko se voittoa. Näin ollen ja kuten muun muassa Latvian ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio väittävät, asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohdassa olevassa säännössä ei aseteta mitään rajoituksia, jotka koskisivat tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation mahdollisten jäsenten tai osakkaiden oikeudellista asemaa tai sitä, ovatko viimeksi mainittujen harjoittamat toiminnat voittoa tavoittelevia tai tavoittelevatko viimeksi mainitut voittoa.

69

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, asioissa C‑164/21 ja C‑318/21 esitettyyn neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 651/2014 2 artiklan 83 alakohtaa on tulkittava siten, että yhteisön jäsenten tai osakkaiden oikeudellinen asema sekä se, ovatko viimeksi mainittujen harjoittamat toiminnat mahdollisesti voittoa tavoittelevia tai tavoittelevatko viimeksi mainitut mahdollisesti voittoa, eivät ole ratkaisevia kriteerejä kyseisen yhteisön luokittelemiseksi mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi.

70

Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: