1

Kantajana oleva Metrans a.s. on Tšekin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka pääasiallisesti harjoittaa intermodaaliterminaalitoimintaa Tšekissä.

2

Euroopan komissio käynnisti 5.11.2015 kaksi ehdotuspyyntöä, joita olivat ”koheesion perusteella tehtäviä [ehdotuksia koskeva] pyyntö” ja ”yleinen [ehdotusten tekemistä koskeva] pyyntö” Verkkojen Eurooppa -välineen liikennesektorista vuosina 2014–2020 myönnettäviä avustuksia koskevan monivuotisen työohjelman, sellaisena kuin se on muutettuna 30.10.2015 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä C(2015) 7358 final, puitteissa. Hankkeita koskevien ehdotusten viimeinen jättämispäivä oli vahvistettu 16 päiväksi helmikuuta 2016.

3

Kaiken kaikkiaan vastaanotettiin 427 ehdotusta, joista 140 oli jätetty vastauksena ”koheesion perusteella tehtäviä [ehdotuksia koskevaan] pyyntöön”. On kiistatonta, että kantaja ei ollut jättänyt ehdotusta vastauksena näihin kahteen ehdotuspyyntöön. ”Koheesion perusteella tehtäviä [ehdotuksia koskevaan] pyyntöön” osallistuneiden tahojen joukossa olivat Advanced World Transport a.s. -niminen yhtiö (jäljempänä AWT) ja České přístavy a.s. - niminen yhtiö.

4

Komissio paljasti 17.6.2016 annetussa lehdistötiedotteessa luettelon 195 liikennehanke-ehdotuksesta, jotka saavat rahoitusta Verkkojen Eurooppa välineen (CEF) liikennesektorista, ja totesi, että CEF-koordinointikomitean on muodollisesti hyväksyttävä ehdotettu rahoituspäätös ja että komitean oli määrä kokoontua 8.7.2016.

5

Innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23.12.2013 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/801/EU (EUVL 2013, L 352, s. 65) vuonna 2014 perustettu INEA ilmoitti 8.7.2016 internetsivustollaan julkaistussa lehdistötiedotteessa, että CEF-koordinointikomitea oli antanut myönteisen lausunnon komission niistä liikennehanke-ehdotuksista, jotka saavat Euroopan unionin rahoitusta CEF:n liikennesektorista, vahvistamasta luettelosta. Lehdistötiedotteeseen oli liitetty valituista hankkeista laadittu esite, johon oli pääsy hyperlinkin kautta ja joka sisälsi muun muassa kyseisten hankkeiden tietolomakkeet. AWT:n (eli Paskovin hanke) ja České přístavyn (eli Mělníkin hanke) esittämät hankkeet olivat tämän esitteen sivuilla 271 ja 272 (ks. jäljempänä oleva 8 kohta).

6

Komissio antoi 5.8.2016 sellaisia ehdotuksia, joille voidaan myöntää Euroopan unionin rahoitustukea Verkkojen Eurooppa välineen (CEF) liikennesektorista 5.11.2015 käynnistettyjen ja monivuotiseen työohjelmaan perustuvien ehdotuspyyntöjen johdosta, koskevan luettelon vahvistamisesta täytäntöönpanopäätöksen C(2016) 5047 final (jäljempänä täytäntöönpanopäätös). Tämä luettelo on täytäntöönpanopäätöksen liitteenä.

7

Täytäntöönpanopäätös liitteineen ladattiin 30.8.2015 komission kyseisen pääosaston (PO liikenne ja liikkuminen) osoitteessa https://ec.europa.eu/transport/themes/infrastructure-ten-t-connecting-europe/reference-documents-work-programmes-selection_en olevalle internetsivustolle ja 29.9.2015 komission asiakirjarekisterin internetsivustolle, joka on osoitteessa http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/, sen jälkeen kun näihin asiakirjoihin tutustumisesta esitettyyn pyyntöön oli annettu myönteinen vastaus.

8

České přístavyn viitteellä 2015-CZ-TM-0406-W jättämä ehdotus, jonka nimenä on ” Mělníkin intermodaaliterminaali, vaiheet 2 ja 3” (jäljempänä Mělníkin hanke ja AWT:n viitteellä 2015-CZ-TM-0330-M jättämä ehdotus, jonka nimenä on ”Paskovin multimodaalinen konttiterminaali, vaihe III” (jäljempänä Paskovin hanke) olivat täytäntöönpanopäätöksen liitteessä ja niille myönnettiin rahoitusta ”multimodaaliset logistiikkakeskukset ja näiden kehittäminen” ‑nimisen painopisteen osana otsikon B, jonka nimenä on ”Rahoituksen jakaminen koheesion perusteella tehtäviä [ehdotuksia koskevan] pyynnön”, nojalla.

9

INEA teki 21.10.2016 ja 7.11.2016 avustussopimukset (jäljempänä yhdessä täytäntöönpanopäätöksen kanssa riidanalaiset toimet) České přístavyn, viite INEA/CEF/TRAN/M2015/1138714 (jäljempänä Mělníkin hankkeen avustussopimus), ja AWT:n, viite INEA/CEF/TRAN/M2015/1133813 (jäljempänä Paskovin hankkeen avustussopimus), kanssa.

10

Mělníkin ja Paskovin hankkeita koskevat tietolomakkeet julkaistiin laittamalla ne INEA:n internetsivustolle yhdessä ladattavien tiedostojen kanssa, joissa olivat seuraavat päivät ja tunnit: Mělníkin hanke 7.11.2016, klo 19.05 ja Paskovin hanke 11.11.2016, klo 11.58.

11

Asianajaja Schwarz, joka toimii tämän kanteen yhteydessä kantajan edustajana, vaati 5.12.2016 komissiolle osoittamallaan sähköpostilla oikeutta saada tutustua riidanalaisiin toimiin siltä osin kuin ne koskivat Mělníkin hanketta.

12

Schwarz esitti 22.12.2016 INEA:n internetsivustolla olevan yhteydenottolomakkeen välityksellä uuden pyynnön riidanalaisiin toimiin tutustumisesta.

13

INEA vastasi näihin pyyntöihin lähettämällä 20.1.2017 päivätyssä kirjeessä Schwarzille riidanalaiset toimet.

14

Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.

15

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

16

Komissio ja INEA ovat tehneet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6. ja 8.9.2017 jättämillään erillisillä asiakirjoilla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla.

17

Kantaja esitti huomautuksensa kummastakin oikeudenkäyntiväitteestä 21.10.2017.

18

Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin

19

INEA vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin

20

Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteitä koskevissa huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin

21

Työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan vastaaja voi pyytää unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan pääasian käsittelyä aloittamatta, onko kanne jätettävä tutkimatta. Työjärjestyksen 130 artiklan 6 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi päättää aloittaa oikeudenkäyntiväitteen käsittelyssä suullisen vaiheen.

22

Koska komissio ja INEA ovat pyytäneet käsiteltävässä asiassa yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, se päättää ratkaista pyynnöt suullista vaihetta aloittamatta.

23

Komissio esittää oikeudenkäyntiväitteensä tueksi kaksi prosessinedellytysten puuttumista koskevaa väitettä. Ensimmäisen mukaan kanne on nostettu liian myöhään, ja toisen mukaan toimi ei koske SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla kantajaa erikseen.

24

INEA esittää oikeudenkäyntiväitteensä tueksi kolme prosessinedellytysten puuttumista koskevaa väitettä, joista ensimmäisen mukaan – samoin kuin komissio väittää – kanne on nostettu liian myöhään; toisen mukaan toimi ei koskenut kantajaa suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla; ja kolmannen mukaan täytäntöönpanopäätöksen riitauttamista koskevaa vaatimusta ei voida kohdistaa sitä vastaan.

25

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi tutkia ensiksi prosessinedellytysten puuttumista koskevan väitteen, jonka mukaan kanne on nostettu liian myöhään.

26

Komissio väittää käsiteltävässä asiassa, että merkityksellinen peruste SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätyn kahden kuukauden määräajan alkamisajankohdan laskemiselle on se päivä, jona kantaja sai tiedon riidanalaisista toimista eli 5.12.2016, joka on ajankohta, jona Schwarz (kantajan edustaja tämän kanteen yhteydessä) esitti ensimmäisen pyynnön riidanalaisiin asiakirjoihin tutustumisesta tai viimeistään 20.1.2017, joka on päivä, jona kaikki asiakirjat toimitettiin Schwarzille tämän 5. ja 22.12.2016 tekemien pyyntöjen jälkeen. Kanteen nostaminen 30.4.2017 oli sen takia tapahtunut asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

27

Komissio toteaa erityisesti, että komission virkamiesten kanssa 28.11.2016 olleen tapaamisen jälkeen Schwarz, joka ”toimi kantajan nimissä”, pyysi 5.12.2016 lähetetyllä sähköpostilla, josta meni jäljennös kantajan pääjohtajalle S:lle, komissiota antamaan hänelle oikeuden tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat ”viranomaisten tekemiä merkityksellisiä päätöksiä, joissa hyväksyttiin CEF:stä maksettavat avustukset jäljempänä yksilöityjen hankkeiden osalta” mukaan lukien niihin liittyvät asiakirjat ja ”sopimukset, jotka koskevat avustuksia, joilla jäljempänä yksilöityjä hankkeita rahoitetaan”. Schwarz esitti 22.12.2016 samanlaisen pyynnön INEA:lle. INEA, joka vastaa komissiolle tehtyihin asiakirjapyyntöjen vastaamisesta, vastasi 20.1.2017 omissa nimissään ja komission puolesta Schwarzille toimittamalla tälle riidanalaiset toimet.

28

Komissio esittää edellä olevan johdosta ensinnäkin, että kantaja oli ensimmäisen asiakirjapyynnön esittämisajankohtana eli 5.12.2016 tai jopa sitä ennen tietoinen paitsi siitä, että täytäntöönpanopäätös oli olemassa, myös täytäntöönpanopäätöksen sisällöstä sen liite mukaan lukien. Asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt oli nimittäin esitetty komission virkamiesten kanssa järjestetyn tapaamisen jälkeen. Toiseksi se toteaa, että 5. ja 22.12.2016 jätetyissä asiakirjapyynnöissä kuvataan Paskovin ja Mělníkin hankkeet niin yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti, että kyseiset pyynnöt oli voitu tehdä ainoastaan sen vahvistamiseksi, mitä kantaja jo tiesi ennestään. Täytäntöönpanopäätös oli nimittäin julkaistu lataamalla se komission internetsivustolle 30.8.2016 ja Mělníkin ja Paskovin hankkeiden avustussopimuksia koskevat tietolomakkeet oli julkaistu INEA:n internetsivustolla 7. ja 11.11.2016. Kolmanneksi se korostaa, että joka tapauksessa kantajalla oli hallussaan riidanalaiset toimet 20.1.2017 lähtien, mikä selittää sen, miksi kantaja pystyi liittämään Mělníkin ja Paskovin avustussopimusasiakirjat, jotka eivät olleet vielä julkisesti saatavilla, kannekirjelmäänsä. Vaikka viimeksi mainittu ajankohta otettaisiin ajankohdaksi, josta kanteen nostamisen määräaika alkaa, kanne on kuitenkin nostettu asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

29

Ensinnäkin INEA esittää, että SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa säädetään, että kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa riidanalaisen toimen julkaisemisesta ja 26.9.2013 annetun tuomion PPG ja SNF v. ECHA (C‑625/11 P, EU:C:2013:594) 32 kohdan mukaan tässä artiklassa tarkoitettu julkaiseminen käsittää myös tällaisen toimen julkaisemisen internetissä. INEA muistuttaa, että täytäntöönpanopäätös annettiin ja julkaistiin muun muassa komission internetsivustolla 30.8.2016 ja että INEA:n internetsivustolla julkaistiin Paskovin hankkeen avustussopimus 11.11.2016 ja Mělníkin hankkeen avustussopimus 7.11.2016. Näin ollen INEA korostaa, että työjärjestyksen 59 artiklan mukaan määräaika tämän kanteen nostamiselle oli alkanut kulua kunkin riidanalaisen toimen julkaisemisesta internetissä seuranneen neljäntoista päivän päättymisestä.

30

Toiseksi INEA esittää, että kantaja oli saanut tiedon yhtäältä Mělníkin hankkeen avustussopimuksesta ja erityisesti siitä, että České přístavy oli sen tuensaaja, viimeistään 5.12.2016, joka on päivä, jona sen asianajaja esitti asiakirjapyynnön hankkeen rahoitusta koskevien asiakirjojen osalta, ja että se oli toisaalta saanut tiedon Paskovin hankkeen avustussopimuksesta viimeistään 22.12.2016, joka on päivä, jona sen asianajaja esitti asiakirjapyynnön Paskovin ja Mělníkin hankkeita koskevien asiakirjojen osalta. INEA täsmensi unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa komission tavoin, että määräaika oli myös voinut alkaa kulua viimeistään 20.1.2017 lähtien, joka on päivä, jona kantaja sai jäljennökset Paskovin ja Mělníkin hankkeiden avustussopimuksista.

31

Kantaja esittää ensinnäkin, että riidanalaisten toimien julkaisemisen on tavallisesti oltava pääasiallinen peruste sen ajankohdan määrittämistä varten, josta sovellettava kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua, ja että komissio ja INEA eivät voi tukeutua tiedoksisaamista koskevaan perusteeseen, koska ne eivät yhtäältä ilmaisseet asianmukaisesti riidanalaisten toimien sisältöä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun tiivistelmän välityksellä, kuten oikeuskäytännössä vaaditaan, ja toisaalta komission ja INEA:n internetsivustoilla tapahtunutta julkaisemista ei voida pitää SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettuna julkaisemisena.

32

Joka tapauksessa kantaja kiistää toiseksi komission ja INEA:n väitteen, jonka mukaan riidanalaiset toimet olisivat olleet sen hallussa 20.1.2017 lähtien, ja väittää, että komissio tai INEA eivät ole antaneet sille eivätkä sen edustajille tiedoksi riidanalaisia toimia ja että riidanalaiset toimet oli 20.1.2017 ainoastaan lähetetty sähköpostitse sen asianajajalle Schwarzille, joka tuohon aikaan ei edustanut kantajaa. Toisin sanoen, komissio ja INEA eivät voineet osoittaa, mikä oli kanteen nostamisen määräajan tarkka alkamisajankohta. Kantaja antaa vielä ymmärtää, että Schwarz ei ilmaisut sille riidanalaisten toimien sisältöä kuin vasta 12.4.2017, joka oli päivä, jona asianajotoimistolle, johon Schwarz kuuluu, annettiin toimeksianto kantajan edustamisesta nyt käsiteltävässä asiassa.

33

SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanteet on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Määräyksen sanamuodosta ilmenee, että päivä, jona toimesta saadaan tieto, on kanteen nostoa koskevan määräajan alkamisajankohdan perusteena toissijainen toimen julkaisemista tai sen tiedoksiantamista koskevaan perusteeseen verrattuna (tuomio 10.3.1998, Saksa v. neuvostoC‑122/95, EU:C:1998:94, 35 kohta).

34

Työjärjestyksen 59 artiklan mukaan on niin, että kun määräaika kanteen nostamiseen toimielimen toteuttamasta toimesta alkaa kulua sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, määräaika lasketaan 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sen julkaisemista seuraavan neljännentoista päivän päättymisestä.

35

Työjärjestyksen 60 artiklan mukaan tätä määräaikaa on lisäksi pidennettävä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.

36

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätty määräaika on ehdoton prosessinedellytys ja menettelysääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden periaatteen vaatimusta estämällä sen, että sellaisista unionin toimista, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin nostaa kanteita rajoittamattoman ajan (ks. määräys 25.11.2008, S.A.BA.R. v. komissio, C‑501/07 P, ei julkaistu, EU:C:2008:652, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tarvetta välttää oikeudenkäytössä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua (määräys 30.9.2014, Faktor B. i W. Gęsina v. komissio, C‑138/14 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2256, 17 kohta).

37

Lisäksi sen asianosaisen, joka vetoaa siihen, että kanne on nostettu liian myöhään erityisesti SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistettuun määräaikaan nähden, on esitettävä näyttö siitä ajankohdasta, jona määräajan kulumisen aloittanut tapahtuma tapahtui (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑167/10, ei julkaistu, EU:T:2012:651, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Käsiteltävässä asiassa on todettava aivan aluksi, että asianosaiset eivät ole riitauttaneet sitä, että kantajaan ei voida soveltaa SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettua riidanalaisten toimien tiedoksiantamista koskevaa perustetta, koska kantaja ei ole näiden toimien adressaatti. Sitä päätöstä varten, onko kanne nostettu liian myöhään, unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen ratkaistava ensiksi, sovelletaanko SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettua riidanalaisen toimen julkaisemista koskevaa perustetta käsiteltävässä asiassa. Jos sitä ei sovelleta, on sen seikan takia, että tiedoksisaamista koskeva peruste on toissijainen toimen julkaisemista koskevaan perusteeseen verrattuna, ratkaistava se tosiseikkoja koskeva kysymys, oliko kantaja todella saanut tiedon riidanalaisista toimista viimeistään 20.1.2017, kuten komissio ja INEA väittävät.

39

Aluksi on todettava, että jotta riidanalaisten toimien julkaiseminen on SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettu kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohta, riidanalaisten toimien julkaisemista on vaadittava primaarisen unionin oikeuden tai johdetun unionin oikeuden määräyksessä tai säännöksessä tai sen on ainakin seurattava vakiintuneesta käytännöstä, johon kantaja pystyi perustellusti luottamaan (ks. vastaavasti tuomio 10.3.1998, Saksa v. neuvosto, C‑122/95, EU:C:1998:94, 36 ja 37 kohta ja tuomio 15.6.2005, Olsen v. komissio, T‑17/02, EU:T:2005:218, 77 kohta).

40

Ensinnäkin kantaja väittää primaarisessa unionin oikeudessa asetetusta julkaisemista koskevasta velvollisuudesta, että komissio oli velvollinen ilmaisemaan täytäntöönpanopäätöksen sisällön vai ainakin julkaisemaan tiivistetyn ilmoituksen siitä Euroopan unionin virallisessa lehdessä SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla, jossa määrätään, että ”päätökset, joille ei ole osoitettu vastaanottajaa, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä”. Kantaja täsmentää, että koska täytäntöönpanopäätökselle ei osoiteta vastaanottajaa, se on ”luonteeltaan täsmälleen samanlainen kuin kyseisen SEUT 297 artiklan määräyksessä tarkoitetut päätökset”. Ehdotusten luettelossa, joka muodostaa täytäntöönpanopäätöksen liitteen, ei missään tapauksessa luetella tiettyjä adressaatteja – siinä viitataan ainoastaan hankkeisiin, jotka ovat saaneet rahoitusta CEF:stä.

41

On palautettava mieleen, että SEUT 297 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset, jotka annetaan asetuksena, direktiivinä tai sellaisena päätöksenä, jolle ei ole osoitettu vastaanottajaa, allekirjoittaa sen toimielimen puheenjohtaja, joka ne on antanut.

Asetukset ja direktiivit, jotka on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, sekä päätökset, joille ei ole osoitettu vastaanottajaa, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu.

Muut direktiivit sekä sellaiset päätökset, joille on osoitettu vastaanottaja, annetaan tiedoksi niille, joille ne on osoitettu, ja ne tulevat voimaan, kun ne on annettu tiedoksi.”

42

Käsiteltävässä asiassa on ensimmäisenä todettava, että täytäntöönpanopäätös on [CEF:n] perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 (EUVL 2013, L 348, s. 129; jäljempänä CEF-asetus) 18 artiklan perusteella komission täytäntöönpanotoimi, jonka se on antanut SEUT 291 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanovaltaansa käyttäessään kyseisen asetuksen 25 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Kyse on siten SEUT 297 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta muusta kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävästä toimesta.

43

Siitä, voidaanko täytäntöönpanopäätös katsoa SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuksi päätökseksi, jolle ”ei ole osoitettu vastaanottajaa”, on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan ilmaisu ”se, jolle päätös on osoitettu” tarkoittaa henkilöä, jonka henkilöllisyys on riittävällä tavalla määritetty kyseisessä päätöksessä ja jolle päätös osoitetaan. Lisäksi on todettu, että päätöksen olennaiset piirteet – yleisesti sovellettaviin toimiin verrattuina – johtuvat siitä, että niitä, joille se on osoitettu ja jotka on nimetty tai tunnistettavissa, on rajoitettu määrä (ks. määräys 13.3.2015, European Coalition to End Animal Experiments v. ECHA, T‑673/13, EU:T:2015:167, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tämän oikeuskäytännön johdosta on todettava, että täytäntöönpanopäätöksessä ei nimetä missään kohdassa nimenomaisesti sitä tai niitä, joille se on osoitettu. Päätöksessä kuitenkin yksilöidään ja nimetään ne hakijat, joiden ehdotuksille voidaan myöntää Euroopan unionin rahoitustukea. Päätöksen 1 artiklassa säädetään ”liitteessä oleva[an] luettelo[on] valittu[jen] hankkei[den], jotka koskevat [CEF:n] alalla yhteistä etua ja joihin voidaan myöntää EU:n rahoitustukea, siinä arvioi[tujen] toimenpiteiden tukikelpois[ten] kokonaiskulu[jen], rahoitustuen prosentuaali[sen] osuu[den] arvioiduista tukikelpoisista kokonaiskuluista ja kutakin hanketta koskevan rahoitustuen enimmäismäärä[n]” hyväksymisestä. Liitteessä, joka on täytäntöönpanopäätöksen erottamaton osa, vahvistetaan lisäksi niiden ehdotusten, joille tukea voidaan myöntää, luettelon lisäksi kaikkien niiden hakijoiden nimet, joille voidaan myöntää Euroopan unionin rahoitustukea. Näin ollen ja toisin kuin kantaja väittää, täytäntöönpanopäätöksessä ei ainoastaan ole listattu niitä hankkeita, jotka ovat saaneet rahoitusta CEF:stä, vaan siinä yksilöidään nimiä käyttäen päätöksen vastaanottajat, joiden henkilöllisyys on riittävällä tavalla määritetty. Tästä seuraa, että vaikka täytäntöönpanopäätöksessä ei nimenomaisesti nimetä niitä, joille se on osoitettu, näiden päätöksen adressaattien olemassaolo seuraa itse kyseisen päätöksen sisällöstä (ks. vastaavasti määräys 13.3.2015, European Coalition to End Animal Experiments v. ECHA, T‑673/13, EU:T:2015:167, 26 kohta).

45

Näin ollen on päädyttävä siihen, että toisin kuin kantaja väittää, täytäntöönpanopäätöstä ei voida katsoa SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuksi päätökseksi, ”jolle ei ole osoitettu vastaanottajaa” vaan sitä on pidettävä SEUT 297 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuna päätöksenä, jolle ”on osoitettu” vastaanottajat.

46

Sitä paitsi tämän päätelmän vahvistaa oikeaksi se seikka, että täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklassa täsmennetään, että liikenteestä ja liikkumisesta vastaava komission jäsen on toimivaltainen ilmoittamaan hakijoille, ”joiden hankkeita ei ole hyväksytty”, hakemustensa tutkinnan lopputuloksesta, kun taas kyseisen päätös olisi SEUT 297 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan pitänyt antaa tiedoksi niille hakijoille, joiden hankkeet on hyväksytty.

47

Tältä osin on tutkittava komission mieleen palauttama seikka, jonka mukaan täytäntöönpanopäätöstä ”ei ole annettu tiedoksi yhdellekään hakijalle, olipa sen ehdotus hylätty tai hyväksytty”. Vaikka tämä täytäntöönpanopäätöksen tiedoksiantamiseen liittyvä laiminlyönti voi vaikuttaa siihen ajankohtaan, jona päätös tulee voimaan, se ei voi kanteen tutkittavaksi ottamisen arvioimisen ja kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohdan määrittämisen yhteydessä horjuttaa päätelmää, jonka mukaan komissio ei ollut velvollinen julkaisemaan tätä päätöstä Euroopan unionin virallisessa lehdessä SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 43 ja 44 kohta).

48

Toiseksi on todettava, että käsiteltävässä asiassa julkaisemisvelvollisuutta ei ollut asetettu johdetussa unionin oikeudessa. Tästä on ensinnäkin todettava, että vaikka neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 13 artiklan 2 kohdan mukaan täytäntöönpanopäätös on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä siltä osin kuin se kuuluu ”muiden kuin [SEUT 297 artiklan 1 kohdassa] tarkoitettujen päätösten” ryhmään, sellainen julkaiseminen tapahtuu ainoastaan ”niin laajalti kuin mahdollista”. Näin ollen on todettava, että vaikka kyseinen julkaiseminen onkin tavoite, johon olisi pyrittävä, se ei kuitenkaan ole pakottava (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2003, Regione Siciliana v. komissio, T‑190/00, EU:T:2003:316, 139 kohta).

49

Asetuksen N:o 1049/2001 13 artiklan 3 kohdasta, jonka mukaan ”kukin toimielin voi määritellä työjärjestyksessään ne muut asiakirjat, jotka julkaistaan virallisessa lehdessä”, on todettava, että komission tai INEA:n työjärjestyksiin ei sisälly säännöstä ”muiden asiakirjojen” julkaisemisesta.

50

Kuten komissio on vahvistanut, voimassa olevissa, CEF:ään sovellettavissa säännöksissä ei säädetä CEF:n alalla annettujen päätösten julkaisemisesta. CEF-asetuksen 28 artiklan, jonka otsikkona on ”Tiedotus, viestintä ja julkisuus” ja joka on ainoa säännös, joka koskee julkaisemista, 2 kohdassa säädetään nimittäin, että ”komissio toteuttaa viestintä- ja tiedotustoimia, jotka koskevat Verkkojen Eurooppa -välineen hankkeita ja tuloksia”, eikä siinä näin ollen ole mainintaa CEF-alalla tehtyjen päätösten julkaisemisesta.

51

Kolmanneksi kysymyksestä, seuraako julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä vakiintuneesta käytännöstä, johon kantaja pystyi perustellusti luottamaan, on todettava, että kantaja ei ole vedonnut mihinkään todisteeseen tällaisen käytännön tueksi.

52

Tämän tarkastelun perusteella on selvää, että komissio ei ollut velvollinen ilmaisemaan täytäntöönpanopäätöksen sisältöä julkaisemalla sen. Lisäksi ei ole näytetty, että tällainen julkaiseminen seuraisi vakiintuneesta käytännöstä, johon kantaja pystyi perustellusti luottamaan.

53

Toteamusta täytäntöönpanopäätöksen julkaisemisvelvollisuuden puuttumisesta ja sen tueksi esitettyjä perusteita voidaan siten soveltaa kyseessä olevaan kahteen avustussopimukseen siltä osin kuin niitä ei koske täytäntöönpanopäätöksiä koskevasta julkaisemisjärjestelmästä erillinen julkaisemisjärjestelmä.

54

Edellä olevan perusteella on päädyttävä siihen, että käsiteltävässä asiassa julkaisemista koskevaa perustetta ei voida pitää kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohdan osalta merkityksellisenä perusteena SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan soveltamisessa. Sen takia se, onko kanne nostettu liian myöhään, on ratkaistava tässä artiklassa säädetyn toissijaisen perusteen eli sen ajankohdan, jona riidanalaisista toimista saatiin tieto, perusteella.

55

Asian asiakirja-aineistosta ilmenee riidanalaisten toimien tulosta kantajan tietoon, että komission virkamiesten kanssa Brysselissä (Belgia) 28.11.2016 olleen epävirallisen tapaamisen jälkeen Schwarz, joka toimii kantajan edustajana tämän kanteen yhteydessä, pyysi saada tutustua riidanalaisiin toimiin.

56

Schwarz totesi 28.11.2016 toteutetussa tapaamisessa läsnä olleille komission virkamiehille 5.12.2016 lähettämässään sähköpostissa, josta meni jäljennös kantajan pääjohtajalle S:lle, seuraavaa:

”Toimistoissanne toteutetun tapaamisemme jälkeen haluamme pyytää saada tutustua [Mělníkin hankkeen] rahoitusta koskeviin asiakirjoihin ja sitä koskeviin tietoihin (sellaisena kuin se on julkaistu internetsivustolla linkissä https://ec.europa.eu/inea/en/connecting-europe-facility/cef-transport/2015-cz-tm-0406-w).

Pyydämme, että lähetätte meille: [Mělníkin hankkeen] avustussopimuksen, Euroopan unionin toimivaltaisten virkamiesten päätöksen/päätökset, jossa/joissa tämä rahoitus hyväksyttiin, sekä tapauksen mukaan kaikki muut relevantit tiedot, joissa annetaan yksityiskohtaisempi ja selkeämpi kuva siitä, mitä kyseessä olevalla toimella täsmällisesti rahoitetaan.”

57

Komission henkilöstö lähetti 6.12.2016 tämän 5.12.2016 esitetyn asiakirjapyynnön INEA:lle INEA:n ja muun muassa komission kyseisen pääosaston välillä 15.2.2016 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 2.7.2 kohdan, jonka otsikko on ”Asiakirjojen hallinnointi ja asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus”, mukaisesti.

58

Schwarz esitti 22.12.2016 INEA:n internetsivustolla olevan yhteydenottolomakkeen välityksellä seuraavan pyynnön:

”Pyydämme teitä ystävällisesti toimittamaan meille seuraavat asiakirjat:

Edellä oleva pyyntö koskee seuraavia hankkeita: [Paskovin hanke] [Mělníkin hanke].”

59

INEA, joka vastaa edellä mainitun yhteisymmärryspöytäkirjan 2.7.2 kohdan nojalla myös komission puolesta asianajaja Schwarzin 5. ja 22.12.2016 esittämiin asiakirjapyyntöihin vastaamisesta, vastasi asianajaja Schwarzille lähettämällä tälle riidanalaiset toimet.

60

Näin ollen on näytetty, että asianajaja Schwarzilla oli 20.1.2017 hallussaan kaikki relevantit tiedot ja riidanalaiset toimet eli kopiot täytäntöönpanopäätöksestä ja ei-luottamukselliset jäljennökset kyseessä olevista kahdesta avustussopimuksesta.

61

Tämän takia jää varmistettavaksi, toimiko asianajaja Schwarz sinä ajankohtana, jolloin hän sai nämä asiakirjat, omasta aloitteestaan riippumattomana neuvonantajana kantajan tukena vai kantajan edustajana, mikä komission ja INEA:n mukaan vahvistaa, että ajankohta, jona riidanalaisista toimista saatiin tieto, oli 20.1.2017, joka on päivä, jona asianajaja Schwarz sai asiakirjat ja lähetti ne vastaajalle.

62

Tästä on ensimmäiseksi todettava, että asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantaja ilmoitti 21.11.2016 vastauksessaan sähköpostiin, jonka komissio oli lähettänyt sille vastaajan päänjohtajan S:n kanssa 28.11.2018 järjestettävän tapaamisen ajankohdan vahvistamista varten, seuraavaa: ”Tulemme (asianajajamme [Schwarz] ja minä itse] 28.11. klo 9.30”. Näin ollen komission virkamiehille on selvästi ilmoitettu, että asianajaja Schwarz toimi tämän kokouksen aikana kantajan asianajajana. Lisäksi asianajaja Schwarz ja S. olivat ainoat osanottajat komission virkamiesten kanssa järjestetyssä tapaamisessa ja asianajaja Schwarz ei voinut antaa sellaista vaikutusta, että hän edusti toista osapuolta tapaamisen aikana tai että hän toimi omaan lukuunsa. Kantajan kuvaus asianajaja Schwarzin roolista tapaamisessa, nimittäin ”[S:n avustaminen] siinä tapauksessa, että keskustelu koskisi oikeudellisia tai teknisiä aiheita valtiontukea tai kilpailuoikeutta koskevien kysymysten osalta” vastaa täysin asiakkaansa puolesta toimivan asianajajan roolia. Samoin se seikka, – kuten kantaja toteaa –, että asianajaja Schwarzin osallistuminen ”rajoittui siihen, että hän esitti olevansa eri mieltä siitä [komission virkamiehen] näkemyksestä, että Euroopan komissio ei [ollut] sidottu valtiontukisääntöihin, sellaisina kuin niistä on määrätty Lissabonin sopimuksessa”, sopii yhteen kantajan asianajajaa koskevan roolin kanssa.

63

Toiseksi on todettava, että kantaja pyysi 28.11.2016 järjestetyn tapaamisen aikana jäljennöksen Mělníkin hankkeen avustussopimuksesta ja komission virkamiehet vastasivat siihen kehottamalla tätä esittämään virallisen asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön INEA:lle, minkä Schwarz teki 5.12.2016. Näiden tosiseikkojen perusteella on tämän takia selvää, että komission virkamiehiä ei voida arvostella siitä, että he katsoivat Schwarzin toimineen kantajan ja S:n juridisena neuvonantajana 28.11.2016 toimitetun tapaamisen jälkeen. Näin ollen sillä seikalla, oliko Schwarzilla toimeksiantoa kantajan edustamiseen vai ei, ei ole merkitystä.

64

Kolmanneksi Schwarz viittasi ensimmäisessä asiakirjapyynnössään nimenomaisesti 28.11.2016 toimitettuun tapaamiseen ja S:lle oli mennyt jäljennös tästä pyynnöstä. Näin ollen – kuten INEA huomauttaa –, on vaikea kuvitella, että Schwarz olisi ryhtynyt sellaisiin toimiin omasta aloitteestaan sovittamatta toimia yhteen ja saamatta niihin kantajan hyväksyntää. Nimittäin pelkästään se, että S:lle oli mennyt jäljennös, osoittaa, että kyse on kantajan hyväksymästä toimesta ja että joka tapauksessa kantaja oli ajan tasalla Schwarzin toimista. Lisäksi se seikka, että Schwarz ei ollut lähettänyt kantajalle jäljennöstä esittäessään toisen asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön 22.12.2016, selittyy sillä, että hän esitti pyynnön INEA:n sähköisen yhteydenottolomakkeen välityksellä, jossa ei ollut sellaista toimintoa.

65

Tätä toteamusta tukee se seikka, että Schwarz käytti kummassakin asiakirjoihin tutustumista koskevassa pyynnössä jatkuvasti monikkoa, joka viittaa selvästi siihen ainoaan henkilöön, jolle meni jäljennös ensimmäisestä pyynnöstä, eli S:ään. Tällaisessa erityisessä tosiseikastossa ei voida hyväksyä kantajan selitystä, jonka mukaan monikon käyttäminen on vakiomuototyylin mukaista, erityisesti asianajotoimiston lähettäessä virallista postia.

66

Edellä olevan perusteella on päädyttävä siihen, että Schwarz oli kiistattomasti saattanut riidanalaiset toimet kantajan tietoon 20.1.2017 ja näin ollen kanne oli nostettu asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

67

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa oikeuskäytännöllä, johon kantaja vetoaa ja jonka mukaan silloin, kun kantaja on saanut tiedon riidanalaisesta toimesta sellaisen sähköpostin välityksellä, jonka vastaanottamisajankohtaa ei voida osoittaa varmalla tavalla, kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona kantaja itse viittaa toimeen kirjeessään, joka koskee toimenpiteen tiedoksiantamista. Koska täytäntöönpanopäätöstä ei ollut annettu kantajalle SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetulla tavalla tiedoksi, tällä oikeuskäytännöllä ei ole merkitystä. Joka tapauksessa on niin, että oikeuskäytännössä, johon kantaja vetoaa, ei ole mainittu tällaista periaatetta. 28.4.1994 annetun määräyksen Pevasa ja Inpesca v. komissio (T‑452/93 et T‑453/93, EU:T:1994:45) 36 kohdassa täsmennetään, että tietoisuus pääasiassa kyseessä olleista riidanalaisista toimista syntyy vääjäämättä ja viimeistään sinä ajankohtana, jona kantajien lähettämissä kirjeissä viitattiin näihin toimiin. Tästä ei seuraa – toisin kuin kantaja väittää –, ettei aikaisempaan ajankohtaa voitaisi hyväksyä. 8.11.2000 annetusta tuomiosta Dreyfus v. komissio (T‑485/93, T‑491/93, T‑494/93 ja T‑61/98, EU:T:2000:255), johon kantaja on myös vedonnut, on todettava, ettei se koske kysymystä tiedoksiannon vastaanottamisen varman ajankohdan puuttumisesta.

68

Komissiota ja INEA:ta ei voida arvostella myöskään siitä, etteivät ne vaatineen Schwarzia toimittamaan kantajan antamaa valtuutusta tai valtakirjaa. Asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan ja oikeuskäytännön mukaisesti asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus ei edellytä, että henkilöllä on oikeudellinen intressi tutustua asiakirjoihin (ks. vastaavasti määräys 26.10.2016, Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio, T‑611/15, ei julkaistu, EU:T:2016:643, 45 kohta). Komissio ei ollut näin ollen velvollinen kysymään silloin, kun Schwarz jätti pyynnön, toimiko hän toisen henkilön tai yhteisön nimissä, eikä sitä suuremmalla syyllä vaatimaan Schwarzia esittää valtakirjaa sitä varten.

69

Edellä olevan perusteella on hyväksyttävä prosessinedellytysten puuttumista koskeva väite, jonka mukaan kanne on nostettu liian myöhään, ja jätettävä kanne tutkimatta ilman, että olisi tarpeen tutkia prosessinedellytysten puuttumisesta esitettyjä väitteitä, jotka perustuvat yhtäältä siihen, ettei toimi koskenut kantajaa suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ja toisaalta siihen, että täytäntöönpanopäätöksen riitauttamista ei voida kohdistaa INEA:ta vastaan.

70

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

71

Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission ja INEA:n vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa: