1.

Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen (EY) N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohdan ja 23 artiklan 1 kohdan tulkintaa. ( 2 )

2.

Tämän pyynnön taustalla on oikeusriita, jossa asianosaisina ovat kuluttajayhdistys ja Saksaan sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja ja joka koskee viimeksi mainitun väitetysti sopimatonta kaupallista menettelyä, jonka yhteydessä sen internetsivustolla myytiin erityisesti Saksassa olevalle kuluttajalle Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähtevä lento ilmoittamalla sen hinta ainoastaan Englannin puntina.

3.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sen tiedottamisvelvollisuuden sisällöstä, joka unionissa toimivilla lentoliikenteen harjoittajilla on asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan nojalla ja tämän asetuksen 2 artiklan 18 alakohtaan sisältyvän ”lentohintojen” määritelmän valossa, jonka sanamuodon mukaan kyseiset hinnat on ilmaistava ”euroina tai paikallisessa valuutassa”.

4.

Tarkemmin sanoen unionin tuomioistuinta pyydetään määrittämään yhtäältä, voivatko lentoliikenteen harjoittajat silloin, kun ne aikovat käyttää muuta valuuttaa kuin euroa potentiaalisille matkustajille tarjoamiensa palvelujen hintojen ilmoittamiseen, vapaasti valita käyttämänsä paikallisen valuutan vai onko niiden päinvastoin käytettävä tiettyä valuuttaa, ja toisaalta, minkä arviointiperusteiden mukaan tämä valuutta on yksilöitävä viimeksi mainitussa tapauksessa.

5.

Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden vuoksi katson, että edellä mainittuja säännöksiä on tulkittava siten, että niistä ei aiheudu asianomaisille liikenteen harjoittajille velvollisuutta käyttää unionin lainsäätäjän ennakolta määräämää paikallista valuuttaa, kun ne ilmoittavat lentohintansa.

6.

Toissijaisesti sen tapauksen varalta, että unionin tuomioistuin katsoisi, että kyseisistä säännöksistä seuraa tällainen velvollisuus, esitän huomioita merkityksellisistä arviointiperusteista sen paikallisen valuutan yksilöimiseksi, jota tässä tarkoituksessa olisi käytettävä.

7.

Asetuksen N:o 1008/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan ”asiakkaiden olisi voitava vertailla tehokkaasti eri lentoyhtiöiden lentoliikennepalvelujen hintoja. Tästä syystä olisi aina ilmoitettava yhteisöstä alkavien lentoliikennepalvelujen osalta asiakkaan maksettavaksi tuleva lopullinen hinta kaikkine veroineen ja maksuineen. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajia rohkaistaan myös ilmoittamaan kolmansista maista yhteisöön suuntautuvien lentoliikennepalvelujensa lopullinen hinta”.

8.

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 alakohdassa määritellään lentohintojen käsitteellä tarkoitettavan tässä asetuksessa ”lentoliikenteen harjoittajille tai heidän edustajilleen taikka muille lipunmyyjille euroina tai paikallisessa valuutassa maksettavia hintoja matkustajien kuljettamisesta lentoliikenteessä sekä edellytyksiä, joilla kyseisiä hintoja sovelletaan, mukaan lukien edustajapalvelujen ja muiden lisäpalvelujen palkkiot ja ehdot”.

9.

Saman asetuksen 23 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedottaminen ja syrjintäkielto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun liikennöidään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, yleisön saatavilla oleviin lentoliikenteen lentohintoihin ja kuljetusmaksuihin on sisällyttävä sovellettavat ehdot, kun lentohintoja ja kuljetusmaksuja tarjotaan tai julkaistaan missä tahansa muodossa, myös internetissä. Lopullinen hinta on aina ilmoitettava, ja sen on sisällettävä sovellettava lentohinta tai kuljetusmaksu sekä julkaisuhetkellä pakolliset ja ennakoitavat sovellettavat verot, maksut, lisämaksut ja palvelumaksut. Ilmoitetun lopullisen hinnan lisäksi on eriteltävä vähintään seuraavat:

jos b, c ja d alakohdassa luetellut maksut on lisätty lentohintaan tai kuljetusmaksuun. Valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti varausmenettelyn alussa, ja asiakkaan on voitava hyväksyä ne vapaaehtoisesti.”

10.

Germanwings GmbH on Saksaan sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja. Syyskuussa 2014 kyseisessä maassa asuva kuluttaja hankki mainitun yhtiön ylläpitämältä internetsivustolta ”www.germanwings.de” lennon, jonka lähtöpaikka oli Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta) ja määräpaikka Stuttgart (Saksa). Tämän lennon hinta ilmoitettiin yksinomaan Englannin puntina ja varauksensa jälkeen kuluttaja sai laskun, jossa lennon hinta ja muut kulut oli samoin ilmoitettu Englannin puntina.

11.

Verbraucherzentrale Baden-Württemberg eV (Baden-Württembergin osavaltion, Saksa, kuluttajayhdistys, jäljempänä Verbraucherzentrale) nosti kyseiseltä kuluttajalta ilmoituksen asiasta saatuaan kieltokanteen Germanwingsiä vastaan Landgericht Kölnissä (Kölnin alueellinen alioikeus, Saksa) sillä perusteella, että hintojen ilmoittamatta jättäminen Saksan valuutassa (euro) tällaisissa olosuhteissa merkitsi sopimatonta kaupallista menettelyä. Vastaaja väitti, että sen kilpailijat ilmoittivat myös Englannin puntina Lontoosta lähtevien lentojen hinnat. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi 22.4.2015 antamallaan tuomiolla kantajan vaatimuksen.

12.

Germanwingsin valitettua kyseisestä tuomiosta Oberlandesgericht Köln (Kölnin ylioikeus, Saksa) kumosi sen 4.9.2015 antamallaan tuomiolla nimenomaan sillä perusteella, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa säädetään ainoastaan, että lopullinen hinta on ilmoitettava, mutta siinä ei säädetä, missä valuutassa se on ilmoitettava, ja ettei tämän asetuksen 2 artiklan 18 alakohtaan sisältyvästä määritelmästä voida päätellä, että ”paikallisen valuutan” on aina oltava sen maan valuutta, jossa lentoliikenteen harjoittajan kotipaikka sijaitsee.

13.

Verbraucherzentrale valitti tuomiosta Bundesgerichtshofiin joka 27.4.2017 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 2.6.2017, päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

14.

Kirjallisia huomautuksia ovat jättäneet Verbraucherzentrale, Germanwings ja Euroopan komissio. Vain kaksi viimeksi mainittua ovat esittäneet suullisia huomautuksia 19.4.2018 pidetyssä istunnossa.

15.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan kanssa tulkittava siten, että niiden unionin sisällä tarjottujen lentoliikennepalvelujen yhteydessä, joita tämä säädös koskee, ( 3 )”lentohinnat” on ilmaistava paikallisessa valuutassa, jonka lainsäätäjä on ennalta määrännyt, ”mikäli niitä ei ilmaista euroina”. ( 4 )

16.

Tällainen mainittujen 23 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 18 alakohdan lukeminen yhdessä ei käy suoraan ilmi ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta. Se on kuitenkin mielestäni pääteltävissä yhtäältä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tämän kysymyksen selittämiseksi esittämistä seikoista erityisesti sen ratkaisun perusteluihin nähden, josta sille on valitettu, ( 5 ) ja toisaalta ensimmäisen kysymyksen jatkoksi esitetyn toisen ennakkoratkaisukysymyksen sisällöstä, joka liittyy nimenomaisesti kyseisiin säännöksiin.

17.

Germanwingsin sekä nähdäkseni komission tapaan ( 6 ) ja päinvastoin kuin Verbraucherzentrale katson, että vastauksen näin jonkin verran uudelleen muotoiltuun kysymykseen ( 7 ) on oltava kieltävä seuraavassa esitettävistä syistä.

18.

Aluksi muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen edellyttää, että kun unionin oikeuden toimi ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen tietyn käsitteen määritelmän osalta, ( 8 ) tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti, ja unionin tuomioistuimen on tässä tulkinnassa otettava huomioon paitsi kyseisten säännösten sanamuoto myös niiden asiayhteys ja säännöstöllä, johon nämä säännökset sisältyvät, tavoiteltu päämäärä sekä niiden syntyhistoria. ( 9 )

19.

Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessään Bundesgerichtshof korostaa, ettei asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan tekstistä nimenomaisesti seuraa mitään velvollisuutta ilmoittaa lentohinnat tietyssä paikallisessa valuutassa. Sen mukaan tämä seikka puhuisi lentoliikenteen harjoittajille annetun valinnanvapauden puolesta, kuten muutoksenhaun ratkaissut tuomioistuin on katsonut. Yhdyn tähän näkemykseen.

20.

Korostan, että kyseisen 23 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on asettaa ”tiedottamista” koskeva velvollisuus ( 10 ) lentoliikenteen harjoittajille, jotka tarjoavat jostakin jäsenvaltiosta lähteviä lentoja, ja vahvistaa tämän velvollisuuden rajat. Varsinkin kyseisen kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys nimenomaan koskee, säädetään vaatimuksista, jotka koskevat asiakkaan maksettavaksi tulevan ”lopullisen hinnan” ilmoittamista. ( 11 ) Vaikka tässä säännöksessä luetellaan yksityiskohtaisesti tiedot, jotka on ilmoitettava, ( 12 ) siinä ei mainita mitään valuutasta, jossa kyseinen hinta olisi ilmoitettava siinä säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi.

21.

Asetuksen N:o 1008/2008 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa, joka myös koskee tarvetta saattaa asiakkaiden tietoon lopullinen hinta kaikilta osiltaan, ei myöskään mainita, että tässä tarkoituksessa olisi käytettävä tiettyä valuuttaa.

22.

Korostan jo nyt, että näin on, vaikka lainsäätäjä on ottanut täysin huomioon kyseisestä 23 artiklasta seuraavan hintojen ilmoittamista avoimesti ja täydellisesti koskevan velvoitteen kansainvälisen ulottuvuuden eikä pelkästään yhteisön sisäistä ulottuvuutta ( 13 ) tämän asetuksen laatimisen yhteydessä. ( 14 )

23.

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 alakohta, jossa määritellään tässä säädöksessä tarkoitettu lentohintojen käsite, koskee tosin nimenomaisesti ”euroina tai paikallisessa valuutassa [ilmaistuja] hintoja” ilman, että siinä kuitenkaan täsmennettäisiin, mitä tämän ilmaisun sanoilla ”paikallisessa valuutassa” on ymmärrettävä, erityisesti ilmoittamatta, onko kyseessä jonkin jäsenvaltion ”paikallinen valuutta” ( 15 ) ja etenkin tässä tapauksessa yksilöimättä, voivatko liikenteen harjoittajat valita vapaasti käyttämänsä valuutan. ( 16 )

24.

Se seikka, että adjektiivia ”paikallinen” käytetään useissa tämän säännöksen kieliversioissa, ( 17 ) ei näytä minusta ratkaisevalta. Vaikka tämä adjektiivi mielestäni voikin heijastaa enemmän läheisyyden ideaa kuin johonkin maahan viittaavat ilmaisut, joita käytetään toisissa versioissa, ( 18 ) on todettava, että asetus N:o 1008/2008 ei sisällä mitään mainintaa siitä, miten tässä olisi ymmärrettävä ”paikallinen” luonne ja mikä olisi tältä osin merkityksellinen läheisyyden arviointiperuste. ( 19 ) Vaikka oletettaisiin, että tätä terminologista vaihtelua voitaisiin pitää ratkaisevana esillä olevassa asiassa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaisesti, jonka osa säännös on. ( 20 )

25.

Huomautan, että ilmaisu ”euroina tai paikallisessa valuutassa [ilmaistut] hinnat”, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa, sisältyy myös ilman muita täsmennyksiä saman artiklan 19 alakohtaan määriteltäessä käsite ”kuljetusmaksut”, joka on lähellä lentohintojen käsitettä. Mielestäni ja komission istunnossa antaman lausunnon mukaan on pidettävä mielessä tämä terminologinen samankaltaisuus, kun tulkitaan kyseistä 18 alakohtaa esillä olevassa asiassa. ( 21 )

26.

Lisäksi totean, että käsite ”lopullinen hinta”, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa ja johdanto-osan 16 perustelukappaleessa, ei vastaa lentohintojen käsitettä, sellaisena kuin se on määritelty tämän asetuksen 2 artiklan 18 alakohdassa. ( 22 ) Tosin ne ovat osittain päällekkäisiä, koska ensin mainittu käsite sisältää toisen, ( 23 ) joten mainittuja säännöksiä on syytä tulkita yhdessä esillä olevassa asiassa. ( 24 ) Kuten Germanwings ja komissio ovat tuoneet esiin, mainittu 2 artiklan 18 alakohta ei kuitenkaan kata ”lopullisen hinnan” osatekijöitä, jotka lisätään ”lentohintaan” kyseisen 23 artiklan mukaan, koska siinä määritellään ainoastaan tämä viimeksi mainittu käsite, ( 25 ) mikä puhuu sitä näkemystä vastaan, jonka mukaan 2 artiklaan sisältyvä muotoilu ”euroina tai paikallisessa valuutassa” velvoittaisi käyttämään tiettyä paikallista valuuttaa 23 artiklassa vaadittujen tietojen antamiseksi.

27.

Korostan ennen kaikkea Germanwingsin ja komission tapaan, että unionin lainsäätäjä on pidättynyt asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa antamasta nimenomaista ohjetta ja erityisesti vahvistamasta täsmällisiä arviointiperusteita sen valuutan yksilöimiseksi, jota lentoliikenteen harjoittajien olisi käytettävä hintojensa tiedottamisessa asiakkaille. Se on menetellyt näin, vaikka se oli selvästi tietoinen siitä tosiseikasta, että erilaisia paikallisia valuuttoja oli tarkoitus käyttää vaihtoehtona eurolle, kuten käy ilmi tämän asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan sanamuodosta, ja vaikka se on huolehtinut niiden yksityiskohtaisten sääntöjen antamisesta, jotka koskevat lentoliikenteen harjoittajien velvollisuutta ilmoittaa aina myymiensä lentojen täydelliset ja lopulliset hinnat. ( 26 )

28.

Katson, että tällaisen käytettävää valuuttaa koskevien ohjeiden harkitun poisjättämisen voidaan ymmärtää heijastavan lainsäätäjän tahtoa olla asettamatta liikenteenharjoittajille erityisiä velvoitteita tältä osin. ( 27 ) Näkemystäni vahvistavat seuraavat seikat.

29.

Edellä ehdotettua sanamuodon mukaista tulkintaa tukee mielestäni analyysi asetuksen N:o 1008/2008 asianomaisten säännösten kehittymisestä niiden nykyiseen muotoiluun johtaneiden lainvalmistelutöiden aikana. Mikään niissä ei nimittäin osoita, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut – ja että tätä mahdollisuutta olisi edes tarkasteltu – ottaa käyttöön erityisiä vaatimuksia valuutan osalta asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa säädettyjen sääntöjen yhteydessä.

30.

Täsmennän, että tämä säännös muodostaa uudelleen laaditun toisinnon muun muassa kuljetusmaksuista annetun asetuksen (ETY) N:o 2409/92 ( 28 ) 4 artiklasta, jossa säädettiin jo kuljetusmaksujen ilmoittamisvelvollisuudesta, ( 29 ) joka oli kuitenkin epätäsmällisempi ja lievempi kuin nykyään säädetty velvollisuus.

31.

Asetuksen N:o 1008/2008 laatijat ovat selvästi halunneet vahvistaa sen 23 artiklassa lentoliikenteen harjoittajilla ollutta tiedottamisvelvollisuutta edistääkseen yhtäältä hinnoittelun suurempaa avoimuutta matkustajien osalta velvoittamalla julkaisemaan hinnat, jotka sisältävät kaikki verot, maksut tai lisämaksut, ja toisaalta oikeudenmukaisempaa hinnoittelua torjumalla avoimuuden puutteesta aiheutuvia kilpailun vääristymiä. ( 30 ) Sitä vastoin ei näytä lainkaan siltä, että kysymys olisi ollut velvoittamisesta käyttämään tässä yhteydessä tiettyä valuuttaa.

32.

Ainoat valuuttaa koskevat maininnat, jotka sisältyvät asetuksen N:o 1008/2008 valmisteluasiakirjoihin, liittyvät 2 artiklassa annettuihin yleisiin määritelmiin. Huomautan, että ilmaisu ”euroina tai paikallisessa valuutassa [ilmaistut] hinnat”, jota käytetään kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 ja 19 alakohdassa, oli jo pääasiallisesti mukana asetuksen N:o 2409/92 2 artiklan a ja d alakohdassa, joissa viitattiin ”ecuina tai paikallisessa valuutassa [ilmaistuihin] hintoihin”. Ilmaisun ”ecu” korvaaminen ilmaisulla ”euro” asetuksessa N:o 1008/2008 näyttää minusta liittyvän yksinkertaisesti euron käyttöönottoon yhteisvaluuttana tietyissä jäsenvaltioissa. ( 31 )

33.

Kun kyse on ilmaisusta ”paikallisessa valuutassa”, joka sisältyi neljään otteeseen asetuksen N:o 2409/92 2 artiklaan, ( 32 ) viimeksi mainitun valmisteluasiakirjoista ei ilmene mitään seikkaa, jonka avulla olisi mahdollista tukea väitettä, jonka mukaan lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vaatia lentoliikenteen harjoittajia käyttämään tiettyä paikallista valuuttaa hintojensa ilmoittamisen yhteydessä. Niistä käy päinvastoin selvästi ilmi, että tämän asetuksen laatijoiden pyrkimyksenä oli tehdä yhtiöille mahdolliseksi ”tarjota kuluttajille riittävä lentoliikennepalvelujen valikoima kohtuullisella hinnalla”. ( 33 )

34.

Huomautan, että muotoilua ”paikallisessa valuutassa” käytettiin myös lisätäsmennyksiä esittämättä niiden lentoliikenteen kuljetusmaksuista annettujen aikaisempien säädösten 2 artiklan a alakohdassa, joihin asetuksen N:o 2409/92 johdanto-osassa viitataan. ( 34 ) Viimeksi mainitussa se on tullut täydentämään vaihtoehtona komission alun perin ainoastaan suunnittelemaa muotoilua ”ecuina” ( 35 ) Euroopan parlamentin esittämän jonkin verran erilaisen tarkistuspyynnön johdosta, ( 36 ) muotoilua, jonka talous- ja sosiaalikomitea korvasi. ( 37 ) Istunnossa komissio ilmoitti, ettei sen käytettävissä ole tietoja, jotka koskevat täsmällisiä syitä peräkkäin tehtyihin muutoksiin, jotta päädyttiin ilmaisuun ”paikallisessa valuutassa [ilmaistuja] hintoja”, joka sisältyy asetuksen N:o 2409/92 2 artiklan a alakohtaan ( 38 ) ja joka on otettu asetuksen N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohtaan.

35.

Joka tapauksessa kaikista edellä mainituista lainvalmisteluasiakirjoista käy mielestäni ilmi, ettei kysymys ollut lainkaan sellaisen säännön – ja vielä vähemmän vastaavien yksilöintikriteerien – antamisesta, joka edellyttäisi tietyn paikallisen valuutan käyttöä asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan nojalla. Ehdottamani lähestymistapa ei ole ristiriidassa nyt tarkasteltavien sisältöä koskevien seikkojen kanssa vaan ne jopa vahvistavat sitä.

36.

Ensiksi totean, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohta, johon pääasian kantajan kanne perustuu, sisältyy tämän asetuksen IV lukuun, joka koskee ”Hinnoittelua koskev[ia] säännöks[iä]”, kun taas 2 artiklan 18 alakohta, jossa mainitaan ”paikallisessa valuutassa [ilmaistut] hinnat”, sisältyy asetuksen I lukuun, joka koskee ”Yleis[iä] säännöks[iä]”.

37.

Näiden kahden säännöksen aineellinen yhteys, sellaisena kuin se on vahvistettu ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä, ei siis ole ilmeinen, vaikka 2 artiklassa annetut määritelmät pätevät 23 artiklan osalta, kuten sitä paitsi kyseisen asetuksen kaikkien muidenkin säännösten osalta, mikä oikeuttaa tulkitsemaan viimeksi mainittua näistä artikloista ensiksi mainitun valossa. ( 39 ) Lisäksi muistutan, että lentohintojen käsite, joka määritellään 2 artiklan 18 alakohdassa, ei mene täysin päällekkäin 23 artiklan 1 kohtaan sisältyvien käsitteiden kanssa. ( 40 )

38.

Tässä yhteydessä katson, että asetuksen N:o 1008/2008 kyseisten säännösten välisen nimenomaisen viittauksen puuttuessa ei voida katsoa, että lainsäätäjän tarkoituksena oli rajoittaa 2 artiklan 18 alakohdassa käytetyllä muotoilulla liikenteenharjoittajien mahdollisuutta valita paikallinen valuutta, jossa niiden on ilmoitettava 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettavat hintoja koskevat tiedot.

39.

Toiseksi totean, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tuo esiin ”hinnoittelun vapauden”, joka on vahvistettu asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklassa, ( 41 ) tukeakseen näkemystä, jonka mukaan asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta käyttämään tiettyä paikallista valuuttaa. Verbraucherzentrale väittää, ettei tätä vapautta estä pelkästään se seikka, että hinnat olisi ilmoitettava tietyssä valuutassa, kun taas Germanwings väittää, että näin säädetty sääntö sisältää vapauden valita valuutan, jossa lentohinnat merkitään.

40.

Vaikka suosittelenkin edellä mainittua näkemystä, en kuitenkaan yhdy Germanwingsin näkemykseen, jonka mukaan tämän asetuksen 22 artiklalla olisi oltava ratkaiseva merkitys ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että kyseisessä artiklassa vahvistettu vapaus on seurausta jäsenvaltioiden harjoittaman hintojen valvonnan asteittaisesta poistamisesta, ja lentoliikennemarkkinoiden vapauttamisen tarkoituksena on ollut monipuolisempi tarjonta sekä alhaisempi hinnoittelu kuluttajien eduksi. ( 42 )

41.

Kyseisen 22 artiklan tarkoituksena on alan säännöstelyn purkaminen, ( 43 ) joka antaa lentoliikenteen harjoittajille mahdollisuuden määrittää vapaasti palveluilleen antamansa arvon. Sillä ei siis mielestäni ole vaikutusta sen valuutan valintaan, jossa lentohinnat olisi ilmoitettava. Säännöksen taustalla oleva vapauttamisen henki, kuten komissio on todennut, ( 44 ) on omiaan vahvistamaan tulkintaa, jonka mukaan asetuksessa N:o 1008/2008 ei aseteta velvoitteita tältä osin.

42.

Kolmanneksi siitä yleisemmästä asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohta kuuluu, totean, että – kuten komissio on viitannut – direktiivi 98/6/EY, ( 45 ) joka koskee erityisesti kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamista, ei myöskään sisällä sitovia sääntöjä valuutasta, jossa maksettava hinta on ilmaistava, vaikka lainsäätäjä ei ole peitellyt tätä problematiikkaa. ( 46 ) Direktiivissä 2011/83/EU, ( 47 ) jonka tavoitteena on kuluttajien suojelu – erityisesti hintojen ilmoittamisen osalta – elinkeinonharjoittajien kanssa tehtävien sopimusten yhteydessä, ei myöskään säädetä mitään tältä osin. ( 48 )

43.

Edellä esitetyt seikat soveltuvat mielestäni täydellisesti yhteen esillä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olevien säännösten teleologisen tulkinnan kanssa, joka esitetään seuraavaksi.

44.

Kuten unionin tuomioistuin on jo tuonut esiin, sekä asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan otsikosta että kyseisen artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että tällä säännöksellä ”pyritään takaamaan muun muassa jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta lähtevän lentoliikenteen hinnoista tiedottaminen ja hinnoittelun avoimuus ja – – näin ollen myötävaikutetaan näitä palveluja käyttävän asiakkaan suojaamiseen”. ( 49 )

45.

Tästä samasta näkökulmasta asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan, että ”asiakkaiden olisi voitava vertailla tehokkaasti eri lentoyhtiöiden lentoliikennepalvelujen hintoja”. Siinä lisätään, että ”tästä syystä olisi aina ilmoitettava” unionista alkavien lentoliikennepalvelujen osalta ”asiakkaan maksettavaksi tuleva lopullinen hinta kaikkine veroineen ja maksuineen”.

46.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ja Verbraucherzentralen mukaan kyseisen 16 perustelukappaleen ensimmäisessä virkkeessä ilmaistu hintojen tehokasta vertailua koskeva tavoite vaarantuisi, jos jokainen lentoliikenteen harjoittaja voisi vapaasti ilmoittaa valitsemassaan valuutassa lentohinnat unionin sisällä tapahtuvan lennon osalta. En yhdy tähän näkemykseen, kuten eivät myöskään Germanwings ja komissio.

47.

Ensiksi täsmennän, että minusta näyttää asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan syntyhistorian perusteella siltä, että asiakkaiden suojelun ( 50 ) vahvistaminen on tosin yksi tämän säännöksen antamisen taustalla olleista tavoitteista mutta että tämän tavoitteena oli myös varmistaa terveempi kilpailu lentoliikenteen harjoittajien välillä. ( 51 ) Nämä kaksi tavoitetta käyvät ilmi myös asiaa koskevista aikaisemmista ( 52 ) ja myöhemmistä ( 53 ) säädöksistä.

48.

Mielestäni olisi siis toivottavaa varoa tulkitsemasta tätä säännöstä niin laajasti, että se johtaisi suosimaan pääasiallisesti tai jopa yksinomaan asiakkaiden etuja, ( 54 ) ottamatta riittävästi huomioon lentoliikenteen harjoittajilla nimenomaisesti olevia velvoitteita ja harkintavaltaa, joka niille on jätetty implisiittisesti kyseiseen asetukseen nähden.

49.

Tässä yhteydessä korostan toiseksi, että edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisen mahdollistamiseksi unionin lainsäätäjä on rajoittanut lentoliikenteen harjoittajille myönnettyä hinnoitteluvapautta. Se on nimenomaisesti velvoittanut nämä liikenteen harjoittajat julkaisemaan täydelliset tiedot hinnoistaan, jotka koskevat matkustajien kuljettamista, ja niihin liittyvistä ehdoista sekä täsmentänyt, että kyseisiin hintoihin on sisällyttävä kaikki sovellettavat verot, maksut ja palvelumaksut. ( 55 )

50.

Siten asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa säädetään hyvin yksityiskohtaisesti useita vaatimuksia, jotka koskevat tietoja, jotka on systemaattisesti ilmoitettava tässä yhteydessä, ( 56 ) ja liitetään näihin vaatimuksiin mahdollisia seuraamuksia. ( 57 ) Korostan, että velvollisuus ilmoittaa aina maksettava lopullinen hinta edistää hintojen avoimuutta ja sen avulla on mahdollista estää tiettyjen lentoliikenteen harjoittajien aikaisemmin noudattama sopimaton kaupallinen menettely, jossa tarjottiin epätäydellistä hintaa liiketoimen alussa ja lisättiin erilaisia lisämaksuja juuri ennen sen päättämistä. ( 58 )

51.

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa noudatetaan samaa logiikkaa mainitsemalla, mitkä ovat ne osatekijät, jotka lopulliseen hintaan on välttämättä sisällyttävä, kuten vahvistetaan tämän perustelukappaleen toisessa virkkeessä, jossa selvennetään sen ensimmäisen virkkeen sisältöä, johon Verbraucherzentrale vetoaa virheellisesti erikseen.

52.

Näiden säännösten tavoitteena ei ole – päinvastoin kuin tämä pääasian asianosainen näyttää väittävän – tehdä asiakkaalle mahdolliseksi arvioida lentohintojen korkeutta tai mataluutta parhaiten tuntemassaan valuutassa vaan varmistaa avoimuus, johon sisältyy se, että kaikki hinnan osatekijät ilmoitetaan lopullisessa hinnassa, ja näin ollen taata asiakkaalle todellinen vertailumahdollisuus. On lisättävä, että yhdyn komission istunnossa antamaan lausuntoon, jonka mukaan mikään ei osoita, että kuluttajien suojelu, johon asetuksella N:o 1008/2008 pyritään, käsittäisi viimeksi mainittujen suojelun valuuttakursseihin liittyvien tappioiden riskiltä.

53.

Lisäksi, jos tietyn valuutan käyttö olisi näyttänyt muodostavan ratkaisevan seikan niiden hinnoista tiedottamista ja hinnoittelun avoimuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin asetuksen N:o 1008/2008 laatijat pyrkivät, nämä eivät olisi jättäneet asettamatta tällaista sääntöä ja määrittelemättä arviointiperusteita, joiden avulla merkityksellinen valuutta voidaan yksilöidä. Koska lainsäätäjä ei ole lainkaan tehnyt näin, katson, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole korvata lainsäätäjän harkintaa omallaan etenkään, kun tällaisen säännön antaminen ei ollut mielestäni välttämätöntä asiakkaiden suojelun varmistamiseksi.

54.

Korostan kolmanneksi, että paitsi että sopivien arviointiperusteiden mahdollinen määrittely on vaikeaa, ( 59 ) ei nähdäkseni ole varmaa, että tietyn paikallisen valuutan käytön edellyttäminen antaisi asiakkaalle paremman mahdollisuuden arvioida tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien palvelujen hintoja sen hintojen tehokasta vertailtavuutta ja avoimuutta koskevan tavoitteen mukaisesti, johon pyritään asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa luettuna asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleen valossa. ( 60 )

55.

On totta, että vaikka on ilmeistä, ettei asetuksessa N:o 1008/2008 ole asiasta säädetty, niiden paikallisten valuuttojen lukumäärän rajoittaminen, joita lentoliikenteen harjoittajat voivat käyttää ilmoittaakseen lentohintansa, kuten Verbraucherzentrale ehdottaa, mahdollistaisi ensi näkemältä samanlaisesta palvelusta esitettyjen tarjousten helpomman vertailun.

56.

Vaikka oletettaisiin, että unionin tuomioistuin hyväksyisi tietyn paikallisen valuutan käyttöä koskevan velvollisuuden olemassaolon, eri valuuttojen käytöstä aiheutuva hankaluus ei kuitenkaan täysin häviäisi. Nimittäin, kuten komissio on muistuttanut, jos mainitun asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan sanamuotoa olisi pidettävä tältä osin ratkaisevana, siihen sisältyvän vaihtoehtoisen muotoilun ”euroina tai paikallisessa valuutassa [ilmaistuja] hintoja” voidaan ymmärtää oikeuttavan lentoliikenteen harjoittajan merkitsemään aina hintansa euroina, ( 61 ) kun taas sen kilpailijat voisivat päinvastoin valita tietyn paikallisen valuutan. Siten hintojen tehokas vertailu voisi teoriassa olla edelleen vaikeaa asiakkaalle sen mahdollisuuden johdosta, että palvelun hinta ilmoitettaisiin kahdella eri tavalla, vaikka tätä oletettua vaikeutta ei ole mielestäni välttämättä käytännössä näytetty toteen.

57.

Ongelmia, jotka liittyvät mahdollisuuteen käyttää eri valuuttoja, voidaan itse asiassa rajoittaa useilla tekijöillä, jotka helpottavat vertailua. ( 62 ) Mielestäni ei ole sitä paitsi välttämätöntä vaatia, että lentojen hinnat ilmoitetaan tietyssä valuutassa, koska sääntely voi jossain määrin tapahtua luonnostaan kyseisillä markkinoilla pelkästään siitä syystä, että mahdollinen asiakas voi luopua omaehtoisesti sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, jotka ilmoittaisivat hintansa valuutassa, jonka käyttö näyttää hänestä sopimattomalta tai mahdottomalta.

58.

Kun otetaan huomioon kaikki nämä seikat, ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan kanssa on tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajilla ei ole lentohintojensa julkaisemisen yhteydessä velvollisuutta ilmaista näitä hintoja tietyssä paikallisessa valuutassa siinä tapauksessa, että niitä ei ole ilmaistu euroina.

59.

Toinen ennakkoratkaisukysymys esitetään ainoastaan sen tilanteen varalta, että unionin tuomioistuin vastaisi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdasta seuraa lentoliikenteen harjoittajille velvollisuus julkaista lentohintansa tietyssä paikallisessa valuutassa. Kun otetaan huomioon se seikka, että ehdotan päinvastaisen vastauksen antamista ensimmäiseen kysymykseen, katson, ettei tähän toiseen kysymykseen ole tarpeen vastata. Seuraavat suppeat huomautukset esitetään siis ainoastaan toissijaisesti.

60.

Tällä kysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, missä paikallisessa valuutassa lentohinnat voidaan ilmoittaa edellä mainittujen säännösten mukaisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, eli jos jäsenvaltioon (tässä tapauksessa Saksa) sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja myy internetsivustollaan, jolla käytetään kyseiseen valtioon liittyvää maantieteellistä aluetunnusta (tässä ”www.germanwings.de” ( 63 )), samassa maassa asuvalle kuluttajalle lentoliikennepalvelun, jonka lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Yhdistynyt kuningaskunta). Se kysyy lisäksi, onko tässä suhteessa merkitystä sillä, ilmoittavatko kaikki tai useimmat lentoliikenteen harjoittajista kyseiset hinnat lennon lähtöpaikan paikallisessa valuutassa.

61.

Verbraucherzentrale väittää, että olisi nojauduttava sen jäsenvaltion paikalliseen valuuttaan, jonka lakia sovelletaan lentoliikenteen harjoittajan ja kuluttajan, johon mainonta kohdistuu, välillä tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoon asetuksen (EY) N:o 593/2008 5 artiklaan sisältyvien lainvalintasääntöjen nojalla. ( 64 ) Tästä seuraa sen mukaan, että pääasian olosuhteissa kyseessä olevan lennon hinta olisi pitänyt ilmoittaa Saksan valuutassa, toisin sanoen euroina, eikä Britannian valuutassa eli Englannin puntina.

62.

Germanwings sitä vastoin väittää, että lentohinnat on ilmoitettava euroina tai sen jäsenvaltion paikallisessa valuutassa, joka on lähtöpaikka, ja että muilla toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä mainituilla liittymäperusteilla ei ole vaikutusta paikallisen valuutan määrittämiseen asetuksen N:o 1008/2008 perusteella. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin näyttää olevan taipuvainen puoltamaan tätä tulkintaa.

63.

Komissio puolestaan ehdottaa, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohtaa tulkitaan siten, että se ei ole esteenä sille, että lentoliikenteen harjoittajat ilmaisevat lentohinnat, lopulliset hinnat ja muut tässä säännöksessä mainitut maksut lähtöpaikan valuutassa. Yhdyn toissijaisesti tähän jälkimmäiseen näkemykseen ja täsmennän, että mielestäni mainittu 23 artiklan 1 kohta ei sisällä tältä osin mitään säännöstä. ( 65 )

64.

Ensinnäkin katson, että kyseisen lennon lähtöpaikkaa koskeva arviointiperuste voi olla merkityksellinen määritettäessä paikallista valuuttaa, jossa lentohinnat olisi merkittävä. Nimittäin, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, koska lähtöpaikka on välttämättä yhteinen kaikille vertailluille lentoliikennepalveluille, paikallinen valuutta, jota eri lentoliikenteen harjoittajat käyttävät tarjoustensa merkitsemiseen, olisi kaikkien näiden palvelujen osalta sama, mikä helpottaisi hintojen tehokasta vertailua, johon asetuksella N:o 1008/2008 erityisesti pyritään. ( 66 ) Komissio väittää myös perustellusti, että tässä on kysymys arviointiperusteesta, joka liittyy objektiivisesti liiketoimeen, sillä juuri kyseisessä paikassa alkaa sovitun palvelun täytäntöönpano. ( 67 ) Sitä paitsi näyttää järkevältä katsoa, että asiakkaan, jonka on matkustettava sen lennon lähtöpaikkaan, jonka hän aikoo ostaa, oletetaan tuntevan kyseisen maan laillisena maksuvälineenä käytetyn rahayksikön ja osaavan käyttää sitä samoin kuin kyseisen palvelun tarjoavan liikenteen harjoittajan.

65.

Täsmennän, että nähdäkseni ei ole ratkaisevaa tietää, ilmoittavatko kaikki tai useimmat lentoliikenteen harjoittajista hintansa lähtöpaikan paikallisessa valuutassa, kuten on mainittu esitetyn kysymyksen lopussa. ( 68 ) Tällaisen käytännön mahdollinen olemassaolo, jos se oletettaisiin näytetyksi toteen, voisi kuitenkin vahvistaa ajatusta, jonka mukaan liikenteen harjoittajat voisivat helposti noudattaa mainittua kriteeriä.

66.

Lisäksi lennon lähtöpaikan hyväksyminen arviointiperusteeksi soveltuisi yhteen sen seikan kanssa, että lentohintoja koskevalle kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 alakohdassa käytetylle ilmaisulle ”paikallinen valuutta” olisi annettava merkitys, joka pätee myös samalla tavalla käytettyyn ilmaisuun saman artiklan 19 alakohdassa, joka koskee kuljetusmaksuja, ( 69 ) mikä ei mahdollistaisi Verbraucherzentralen ehdottaman arviointiperusteen hyväksymistä. ( 70 )

67.

Toiseksi katson ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ja Germanwingsin tapaan, että kyseessä olevaa palvelua tarjoavan lentoliikenteen harjoittajan kotipaikkaa koskevaa arviointiperustetta ei voida hyväksyä, koska valuutat, joita voidaan käyttää samanlaisen palvelun hinnan ilmoittamiseen, vaihtelisivat silloin suhteessa niiden maiden lukumäärään, joihin kyseistä palvelua tarjoavat eri liikenteen harjoittajat olisivat sijoittautuneet, ( 71 ) mikä ei auttaisi asiakkaita vertailemaan hintoja.

68.

Kolmanneksi ei olisi myöskään tarkoituksenmukaista hyväksyä kyseessä olevaa palvelua tarjoavan lentoliikenteen harjoittajan käyttämää internetosoitteen maantieteellistä aluetunnusta koskevaa arviointiperustetta. Katson ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tapaan, että lentoliikenteen harjoittajan olisi helppo kiertää tämä arviointiperuste valitsemalla mielivaltaisesti päätason aluetunnus, joka vastaa sitä maata, jonka valuutassa se toivoo voivansa ilmoittaa hintansa. Lisäksi Germanwings esittää perustellusti, että verkkotunnukset eivät ole aina kansallisia eivätkä näin ollen viittaa välttämättä tiettyyn maahan, kuten voisi olla asia, jos osoite päättyy ilmaisuun ”.com”, jolloin kyseessä oleva liittymäperuste siis puuttuisi.

69.

Neljänneksi en myöskään kannata asiakkaan oleskelupaikkaa enkä asiakkaan asuinpaikkaa koskevaa arviointiperustetta, kun otetaan huomioon, että nämä kaksi paikkaa eivät välttämättä ole yhteneväisiä, sillä on mahdollista, että henkilö yrittää hankkia lentoliikennepalvelun maassa, jossa hän ei asu vakituisesti. Vaikka voidaan olettaa, että asiakas on tutustunut kyseisissä paikoissa voimassa oleviin valuuttoihin, mainitut arviointiperusteet eivät ole mielestäni asianmukaisia, koska lentoliikenteen harjoittaja ei pysty myyntitarjouksensa esittämishetkellä määrittämään, missä maassa sijaitsee yleisö, joka todella on kiinnostunut tarjouksesta. Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tuo esiin, tällainen lähestymistapa pakottaisi lentoyhtiöt paikallistamaan alkuvaiheessa kaikki potentiaaliset asiakkaansa ja ilmoittamaan aina suunnitelluille eri valuutta-alueille eri lentohinnat, mikä muodostaa mielestäni kohtuuttoman velvoitteen kyseessä olevan säännöksen kahteen tavoitteeseen nähden.

70.

Viidenneksi Verbraucherzentralen tukema näkemys ( 72 ) ei ole mielestäni vakuuttava seuraavista syistä. Yhtäältä voidaan todeta, että asetuksessa N:o 1008/2008 ei luoda mitään yhteyttä asetuksen N:o 593/2008 säännöksiin, vaikka tämä on annettu muutamia kuukausia ennen ensin mainittua. Toisaalta Verbraucherzentralen mukaan asetuksen N:o 593/2008 5 artiklan 2 kohdan nojalla, siltä osin kuin osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, sovellettaisiin sen maan lakia, jossa on matkustajan asuinpaikka, ja näin ollen hintojen julkaisemisen yhteydessä olisi käytettävä kyseisen maan valuuttaa, mikäli lennon lähtöpaikka tai määräpaikka sijaitsee myös siellä. Tällainen lähestymistapa edellyttäisi kuitenkin, että tuleva matkustaja paikallistettaisiin ohjelmiston avulla tai että hän ilmoittaisi systemaattisesti asuinpaikkansa tutustuakseen tarjottuihin hintoihin, mikä voisi aiheuttaa käytännön ongelmia ja ehkä myös juridisia ongelmia varsinkin henkilötietojen suojan kannalta, mihin Germanwings on vedonnut. Lopuksi Verbraucherzentralen ehdottamassa tulkinnassa unohdetaan, että saman 5 artiklan 3 kohtaan sisältyy läheisyyttä koskeva täydentävä sääntö, joka voi itse asiassa johtaa muun kuin ainoastaan sen maan valitsemiseen, ( 73 ) jossa matkustaja asuu.

71.

Näin ollen siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan lentoliikenteen harjoittajat ilmaisemaan lentohintansa tietyssä paikallisessa valuutassa, toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi mielestäni vastattava, että kyseinen säännös luettuna yhdessä mainitun asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan kanssa ei ole esteenä sille, että kyseessä olevat hinnat merkitään valuutassa, joka on laillisena maksuvälineenä käytetty rahayksikkö kyseisen lennon lähtöpaikkana olevassa maassa.

72.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan kanssa on tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajilla ei ole lentohintojensa julkaisemisen yhteydessä velvollisuutta ilmaista näitä hintoja tietyssä paikallisessa valuutassa siinä tapauksessa, että niitä ei ole ilmaistu euroina.