1

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toinen valituslautakunta hylkäsi 2.7. ja 4.7.2014 tekemillään päätöksillä (asiat R 1813/2013-2, R 2013/2013-2, R 1626/2013-2 ja R 1631/2013-2), jotka koskevat Marpefa, SL:n ja Kabushiki Kaisha Sony Computer Entertainmentin välistä väitemenettelyä (jäljempänä riidanalaiset päätökset), väitteen, jonka kantaja oli esittänyt sitä vastaan, että sana- ja kuviomerkki PSVITA ja sanamerkki PLAYSTATION VITA rekisteröitäisiin yhteisön tavaramerkeiksi. Kyseiset päätökset annettiin tiedoksi kantajalle 11.7. ja 15.7.2014.

2

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon sähköpostitse 22.9.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.

3

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimitettiin 30.9.2014 kannekirjelmän paperiversio ja 26.9.2014 päivätty saatekirje sekä kuusi oikeaksi todistettua kannekirjelmän jäljennöstä ja tiettyjä sivuja kannekirjelmän korjaamiseksi. Saatekirjeessä, jota ei ollut toimitettu sähköpostitse, oli kantajan asianajajan omakätinen allekirjoitus. Kannekirjelmä oli skannattu jäljennös, jossa oli kantajan asianajajan skannattu allekirjoitus eikä asianajajan omakätistä allekirjoitusta. Kirjaamo ilmoitti tästä kantajan asianajajalle.

4

Kantajan asianajaja toimitti kirjaamoon 1.10.2014 päivätyllä kirjeellä, joka saapui kirjaamoon 2.10.2014, kannekirjelmän viimeisen sivun (sivu 17), joka sisälsi asianajajan omakätisen allekirjoituksen. Tämä allekirjoitus ei kuitenkaan ollut sama kuin sähköpostitse 22.9.2014 lähetettyyn kannekirjelmään merkitty allekirjoitus, mistä kantajan asianajajalle ilmoitettiin 23.10.2014 faksitse.

5

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

6

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan mukaan on niin, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

7

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo käsiteltävässä asiassa, että sillä on asiakirjojen perusteella riittävästi tietoa asiasta, ja päättää mainitun artiklan mukaisesti antaa ratkaisun asian käsittelyä jatkamatta.

8

Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) 65 artiklan 5 kohdan mukaan kanne SMHV:n valituslautakunnan päätöksestä on nostettava kahden kuukauden kuluessa mainitun päätöksen tiedoksiantamisesta. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan prosessuaalisia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.

9

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen nostamisen määräaika on ehdoton, koska se on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi sekä syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenhoidossa, ja unionin tuomioistuinten on viran puolesta tutkittava, onko sitä noudatettu (ks. analogisesti tuomio 23.1.1997, Coen, C-246/95, Kok., EU:C:1997:33, 21 kohta; tuomio 18.9.1997, Mutual Aid Administration Services v. komissio, T-121/96 ja T-151/96, Kok., EU:T:1997:132, 38 ja 39 kohta ja määräys 3.10.2012, Tecnimed v. SMHV – Ecobrands (ZAPPER-CLICK), T-360/10, EU:T:2012:517, 12 kohta).

10

Kuten edellä 1 kohdassa on todettu, riidanalaiset päätökset annettiin käsiteltävässä asiassa kantajalle tiedoksi 11.7. ja 15.7.2014.

11

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklan 2 kohdassa määrätyistä prosessuaalisten määräaikojen laskemista koskevista säännöistä seuraa, että määräajat kanteen nostamiselle päättyivät 22.9. ja 25.9.2014.

12

Työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen on oltava asianosaisen asiamiehen tai asianajajan allekirjoittama”.

13

Työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan mukaan prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta pidetään ratkaisevana sitä päivää, jona jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta saapuu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon faksitse tai sähköpostitse, ainoastaan, jos asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale jätetään unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa faksin tai sähköpostiviestin vastaanottamisesta. Lisäksi asianosaisille unionin yleisessä tuomioistuimessa tarkoitettujen käytännön ohjeiden (EUVL 2012, L 68, s. 23, oikaisu EUVL 2012, L 73, s. 23) 7 kohdassa todetaan, että jos allekirjoitettu alkuperäiskappale ja sitä aiemmin lähetetty jäljennös poikkeavat toisistaan, ainoastaan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämispäivä otetaan huomioon.

14

Jos sähköpostitse lähetetyn tekstin toimittaminen ei täytä työjärjestyksen 43 artiklassa asetettuja oikeusvarmuuden vaatimuksia, faksitse tai sähköpostitse lähetetyn kannekirjelmän jäljennöksen toimittamispäivä ei siten ole ratkaiseva kanteen nostamisen määräajan noudattamisen kannalta, ja ainoastaan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen toimittamispäivä on otettava huomioon prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta (ks. analogisesti määräys 13.12.2013, Marcuccio v. komissio, F-2/13, Kok. H., EU:F:2013:214, 43 kohta, vahvistettu muutoksenhaun yhteydessä määräyksellä 22.5.2014, Marcuccio v. komissio, T‑148/14 P, Kok. H., EU:T:2014:315, 9 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15

Työjärjestyksen 43 artiklassa, jossa määrätään mahdollisuudesta ottaa huomioon kanteen nostamispäivänä se päivä, jolloin allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jäljennös toimitettiin sähköpostitse, edellytetään kaikkien oikeudenkäyntiasiakirjojen määräysten mukaista toimittamista varten lisäksi, että asianosaisen edustaja allekirjoittaa käsin asiakirjan alkuperäiskappaleen ennen sen toimittamista sähköpostitse ja toimittaa tämän saman alkuperäiskappaleen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään seuraavan kymmenen päivän kuluessa. Näissä olosuhteissa, jos taannehtivasti käy ilmi, että asiakirjan allekirjoitetussa alkuperäiskappaleessa, joka on konkreettisesti toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon sen toimitusta sähköpostitse seuranneiden kymmenen päivän kuluessa, ei kuitenkaan ole samaa allekirjoitusta kuin sähköpostitse lähetetyssä asiakirjassa, tämä seikka riittää sen toteamiseksi, että nämä kaksi asiakirjaa ovat erilaiset, vaikka allekirjoitukset ovatkin tosiasiallisesti saman henkilön tekemiä (ks. analogisesti määräys Marcuccio v. komissio, edellä 14 kohta, EU:F:2013:214, 40 ja 41 kohta).

16

Käsiteltävässä asiassa skannatun allekirjoituksen sisältävä kannekirjelmä saapui sähköpostitse unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.9.2014, eli ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä.

17

Kannekirjelmän paperiversio saapui unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2014. Kyseessä oli kuitenkin kannekirjelmän alkuperäiskappaleen skannattu jäljennös, jossa oli ainoastaan kantajan asianajajan skannattu allekirjoitus (ks. edellä 3 kohta). Tämä kannekirjelmä ei siten sisältänyt kantajan asianajajan omakätistä allekirjoitusta. Tosin kirjaamoon 30.9.2014 saapuneeseen saatekirjeeseen oli merkitty asianajajan omakätinen allekirjoitus. Tämä saatekirjelmä ei kuitenkaan sisältynyt sähköpostitse 22.9.2014 tehtyyn lähetykseen. Kannekirjelmää ei siten voida katsoa allekirjoitetun omakätisesti, eikä sen voida katsoa vastaavan sähköpostitse lähetetyn kannekirjelmän alkuperäiskappaletta.

18

On siten todettava, ettei unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon sähköpostitse 22.9.2014 saapunut asiakirja ole kirjaamoon postitse 30.9.2014 saapuneen kannekirjelmän alkuperäiskappaleen jäljennös.

19

Sitä, ettei kannekirjelmän allekirjoitettua alkuperäiskappaletta jätetty viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo vastaanotti sähköpostitse kannekirjelmän jäljennöksen, ei voida myöskään katsoa korjatuksi sen johdosta, että kannekirjelmän alkuperäiskappaleen sivu, joka sisälsi kantajan asianajajan omakätisen allekirjoituksen, toimitettiin 2.10.2014. Tämä toimitettu asiakirja, joka ei myöskään sisällä kannekirjelmän alkuperäiskappaleen täydellistä tekstiä, sisältää nimittäin allekirjoituksen, joka ei ole sama kuin sähköpostitse 22.9.2014 lähetettyyn kannekirjelmään merkitty allekirjoitus (ks. edellä 4 kohta).

20

Kannekirjelmän allekirjoitettua alkuperäiskappaletta ei näin ollen ole jätetty kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun kirjaamo vastaanotti kannekirjelmän jäljennöksen sähköpostitse.

21

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan mukaan ainoastaan kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen toimittamispäivä on otettava tässä tapauksessa huomioon prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta (määräys 28.4.2008, PubliCare Marketing Communications v. SMHV (Publicare), T-358/07, EU:T:2008:130, 13 kohta ja määräys 28.11.2011, Noscira v. SMHV – Agouron Pharmaceuticals (ZENTYLOR), T-307/11, EU:T:2011:697, 15 kohta).

22

Käsiteltävässä asiassa kantajan lähettämät asiakirjat, joiden mukana oli asianmukaisesti käsin allekirjoitettu saatekirje, saapuivat kirjaamoon 30.9.2014 eli sen jälkeen, kun määräajat kanteen nostamiselle olivat päättyneet 22.9. ja 25.9.2014.

23

Täten on todettava, ettei kannekirjelmää ole jätetty ennen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä.

24

On vielä muistutettava, että valtuutuksen saaneen asianajajan allekirjoittaman kannekirjelmän alkuperäiskappaleen toimittamatta jättäminen ei ole työjärjestyksen 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu korjattavissa oleva muotovirhe. Tätä vaatimusta on nimittäin pidettävä olennaisena muotomääräyksenä, ja sitä on tulkittava tiukasti, joten sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen prosessuaalisten määräaikojen päättymisen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2011, Bell & Ross v. SMHV, C‑426/10 P, Kok., EU:C:2011:612, 42 kohta; määräys 21.9.2012, Noscira v. SMHV, C‑69/12 P, EU:C:2012:589, 22 ja 23 kohta ja tuomio 23.5.2007, parlamentti v. Eistrup, T‑223/06 P, Kok., EU:T:2007:153, 48 ja 51 kohta).

25

Kantaja ei ole myöskään osoittanut eikä se ole edes väittänyt, että se olisi kohdannut sellaisen anteeksiannettavan virheen tai sellaisia ennalta arvaamattomia seikkoja taikka sellaisen ylivoimaisen esteen, että unionin yleinen tuomioistuin voisi niiden johdosta poiketa kyseisestä määräajasta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan perusteella, jota sovelletaan oikeudenkäyntiin unionin yleisessä tuomioistuimessa mainitun perussäännön 53 artiklan nojalla.

26

Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ilman että sitä on annettava tiedoksi SMHV:lle.

27

Koska esillä oleva määräys on annettu ennen kuin kannekirjelmä on annettu tiedoksi SMHV:lle ja ennen kuin tälle on voinut aiheutua oikeudenkäyntikuluja, on riittävää todeta, että kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

Annettiin Luxemburgissa 3 päivänä helmikuuta 2015.