Kanne 20.5.2011 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-244/11)

2011/C 219/13

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Ζavvos ja E. Montaguti)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin toteaa seuraavaa:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio toteaa, että se, että äänioikeuden, joka on vähintään 20 prosenttia kansallisella tasolla strategisesti merkittävien yritysten kokonaispääomasta, hankkimisen edellytyksenä on Diypourgiki Epitropi Apokratikopoiiseon -nimisen ministeriöiden välisen yksityistämiskomission ennakkolupa, siten kuin siitä säädetään lain nro 3631/2008 11 §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä 11 §:n 2 momentin kanssa, rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta (SEUT 63 artikla) ja sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla). Vaikka kyseisillä toimenpiteillä ei syrjintä, niin kuin Kreikan hallitus toteaa, ne voivat tehdä taloudellisille toimijoille vähemmän houkuttelevaksi sijoittaa pääomiaan kansallisella tasolla strategisesti merkittäviin yrityksiin ja näin ollen myös sijoittautua Kreikkaan.

Lisäksi komissio katsoo, että lain nro 3631/2008 11 §:n 3 momentissa, jossa säädetään talous- ja valtiovarainministeriön jälkikäteisestä valvontamekanismista tiettyjen, yritystä koskevien ratkaisevan merkittävien kysymysten osalta, rajoitetaan pääomien vapaata liikkuvuutta (SEUT 63 artikla) ja sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla), koska siinä annetaan valtiolle mahdollisuus mitätöidä yrityksen päätökset myöhemmin seuraavista hallinnollisista syistä, jotka eivät ole olleet ennalta tiedossa. Tällä rajoitetaan osakkeenomistajien harkintavaltaa soveltaa päätöksiään ja estetään niiden tosiasiallista osallistumista kansallisella tasolla strategisesti merkittävien yritysten johtoon ja valvontaan — ja näin ollen myös niiden sijoittautumista Kreikkaan.

Kreikan hallitus toteaa, että kanteen kohteena olevassa laissa säädetään rajoituksia vain valtion valvonnassa olevien kuuden kansallisella tasolla strategisesti merkittävän yrityksen yksityistämiselle. Komissio sitä vastoin katsoo, että periaatteessa lain soveltamisala on epävarma, koska tässä laissa ei mainita kyseisiä yrityksiä tai aloja, joihin uutta säännöstöä sovelletaan, sillä seurauksella, että laki on epäselvä sekä sen nykyisen että tulevan soveltamisalan osalta, eikä sillä näin ollen taata edellytettyä oikeusvarmuutta.

Kreikan hallitus toteaa, että lain ainoana tavoitteena on julkisen edun suojaaminen ja jatkuva ja esteetön julkisten palvelujen suorittaminen ja verkkojen toiminnan takaaminen. Komissio väittää kuitenkin, että lain tavoitteena on lisäksi taata valtion mahdollisuus valita strateginen investoija kansallisella tasolla strategisesti merkittäville yrityksille niiden kilpailukyvyn parantamiseksi, sekä varmistaa kansantaloudelle strategisesti merkittävien yritysten yksityistäminen avoimuusperiaatetta noudattaen. Komissio toteaa, että vaikka kyseiset säännökset voivat olla perusteltuja julkista etua koskevien syiden vuoksi, vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lupia koskevien järjestelmien ”on perustuttava objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat syrjimättömiä ja etukäteen asianomaisten yritysten tiedossa, ja jokaisella, johon kohdistuu tällainen rajoittava toimenpide, on oltava käytössään oikeussuojakeino” (1), luvan myöntämiseksi säädetyt kriteerit eivät sovellu laissa mainitun päämäärän saavuttamiseen. Kyseisissä säännöksissä yksityistämiselle asetetut kriteerit (etukäteen myönnettävä lupa, mutta myös jälkikäteinen valvonta ja mahdollisuus mitätöidä yrityksen päätökset) eivät ole selviä, objektiivisia tai täsmällisesti laissa määriteltyjä, eivätkä ne liity millään tavalla lailla tavoiteltuihin päämääriin, mutta niissä annetaan sitä vastoin viranomaisille laaja harkintavalta, josta seuraa, että kansallisella tasolla strategisesti merkittävien yritysten yksityistämiselle asetetaan myöhemmin ylimääräisiä rajoituksia, investoijien pääsyä yksityistettäviin yrityksiin ja markkina-aloille rajoitetaan mahdollisesti valikoidusti, eivätkä oikeusviranomaiset voi valvoa tapaa, jolla hallinnolliset viranomaiset ovat käyttäneet niille laissa myönnettyjä valtuuksia.

Komissio katsoo, että Helleenien tasavalta ei ole esittänyt riittäviä selityksiä tai perusteluja edellä mainittujen säännösten oikeuttamiseksi, ja että näin ollen lain nro 3631/2008 11 §:n 1 momentti, luettuna yhdessä 11 §:n 2 momentin kanssa, sekä 11§:n 3 momentti, joissa säädetään etukäteisiä lupia ja jälkikäteistä valvontaa koskevista järjestelmistä, ovat SEUT 63 ja 49 artiklan vastaisia.

(1)  Ks. asia C-205/99, Analir ym., tuomion 38 kohta; asia C-380/05, Centro Europa 7 Sri, tuomion 116 kohta; asia C-367/98, komissio v. Portugali, tuomion 50 kohta; asia C-483/99, komissio v. Ranska, tuomion 46 kohta; asia C-463/00, komissio v. Espanja, tuomion 69 kohta.