This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62008CN0334
Case C-334/08: Action brought on 18 July 2008 — Commission of the European Communities v Italian Republic
Asia C-334/08: Kanne 18.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta
Asia C-334/08: Kanne 18.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta
EUVL C 223, 30.8.2008, p. 39–39
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
30.8.2008 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 223/39 |
Kanne 18.7.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta
(Asia C-334/08)
(2008/C 223/65)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Aresu ja A. Caeiros)
Vastaaja: Italian tasavalta
Vaatimukset
— |
on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 10 artiklan, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29.9.2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY (1), Euratom 8 artiklan eikä yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (2) 2, 6, 10, 11 ja 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on kieltäytynyt antamasta komission käyttöön omia varoja, jotka vastaavat tullivelkaa, joka perustuu siihen, että Barissa sijaitseva Publian ja Basilicatan alueiden alueellinen tullihallinto antoi sääntöjenvastaisesti luvan perustaa C-tyypin tullivarastoja Tarantoon ja hallinnoida niitä, ja antoi tämän jälkeen luvan tullivalvonnassa tapahtuvaan valmistukseen ja sisäiseen jalostukseen, kunnes luvat peruutettiin 4.12.2002 |
— |
Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio arvostelee tällä kanteellaan Italian hallitusta siitä, että tämä on kieltäytynyt antamasta Euroopan yhteisöjen käyttöön omia varoja — määrältään noin 23 miljoonaa euroa –, jotka vastaavat tiettyjä tulliviranomaisten helmikuun 1997 ja joulukuun 2002 välisenä aikana Tarantossa sääntöjenvastaisesti myöntämiä lupia.
Oikeusriita koskee pääasiallisesti vastuuta varoista, joita ei ole kannettu kysymyksessä olevien sääntöjenvastaisten toimien vuoksi. Italian hallitus väittää, että se ei ole vastuussa edellä mainittujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi puuttuvista tuloista, koska sen mukaan niistä ovat vastuussa vain ne virkamiehet, jotka ovat aiheuttaneet vahingon. Komissio puolestaan katsoo, että voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukaan Italian valtion on vastattava kaikista sen nimissä ja sen lukuun toimivien virkamiesten toimien — myös lainvastaisten — taloudellisista seuraamuksista.
(1) EUVL L 253, s. 42.
(2) EUVL L 130, s. 1.