This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62006TJ0414
Judgment of the Court of First Instance (Appeal Chamber) of 5 March 2008. # Philippe Combescot v Commission of the European Communities. # Appeal - Public service - Officials. # Case T-414/06 P.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (muutoksenhakujaosto) 5 päivänä maaliskuuta 2008.
Philippe Combescot vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Muutoksenhaku - Virkamiehet - Henkilöstö.
Asia T-414/06 P.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (muutoksenhakujaosto) 5 päivänä maaliskuuta 2008.
Philippe Combescot vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Muutoksenhaku - Virkamiehet - Henkilöstö.
Asia T-414/06 P.
Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2008 I-B-1-00001; II-B-1-00001
ECLI identifier: ECLI:EU:T:2008:58
- Date of document:
- 05/03/2008
- Date lodged:
- 27/12/2006
- Author:
- Unionin yleinen tuomioistuin
- Form:
- Tuomio
- Authentic language:
- italia
- Type of procedure:
- Vahingonkorvauskanne, Henkilöstökanne, Valitus - hylätty
- Appellant:
- Euroopan unionin virkamies
- Other parties to the proceedings:
- EU:n toimielimet ja muut elimet, Euroopan komissio
- Judge-Rapporteur:
- Vilaras
- Treaty:
- Sulautumissopimus
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Case affecting:
-
- Confirms 62005FJ0114
- Instruments cited in case law:
-
- 31968R0259(01)-A90P2L2: N 37 - 40
- 31968R0259(01)-A90: N 44
- 31968R0259(01)-A90P2: N 44
- 31968R0259(01)-A91: N 44
- 31968R0259(01)-A91P3T2: N 46
- 61970CJ0079: N 43
- 61971CJ0040: N 43
- 61976CJ0005: N 45 46
- 61983CJ0227: N 43
- 61985CJ0276: N 43
- 61987CJ0346: N 49
- 61999CJ0154: N 43
- 62002TO0055: N 45 46
- 62003TJ0309: N 49
- 62005FJ0114: N 1 - 50
- Subject matter:
- Case law directory code:
-
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
5 päivänä maaliskuuta 2008
Asia T-414/06 P
Philippe Combescot
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Kanteen tutkimatta jättäminen virkamiestuomioistuimessa – Kanteen nostamisen määräajat
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-114/05, Combescot vastaan komissio, 19.10.2006 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista
Ratkaisu: Valitus hylätään. Philippe Combescot vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
Henkilöstö – Valitus – Määräajat – Valituksen nimenomainen hylkäämispäätös, joka on tehty vastauksen antamiselle asetetun määräajan kuluessa mutta jota ei ole annettu tiedoksi
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 3 kohta)
Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklalla käyttöön otetussa muutoksenhakujärjestelmässä sen jälkeen, kun 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vastauksen antamiselle asetettu neljän kuukauden määräaika on päättynyt, sitä, ettei kyseisessä määräajassa tehtyä nimenomaista hylkäämispäätöstä ole annettu tiedoksi, on pidettävä implisiittisenä hylkäämispäätöksenä, jonka seurauksena alkaa kulua kolmen kuukauden määräaika kanteen nostamista varten.
Tämä päätelmä on täysin valituksen tekemisen ja kanteen nostamisen määräaikojen tavoitteen mukainen, koska niillä pyritään turvaamaan yhteisöjen toimielimissä oikeusvarmuus, joka on välttämätön yhteisöjen toimielinten moitteettomalle toiminnalle, välttämällä se, että yhteisön toimenpiteet, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi rajoittamattomaksi ajaksi. Nämä määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), eivätkä asianosaiset ja tuomioistuin voi määrätä niistä.
Tällaisella päätelmällä ei loukata millään tavalla virkamiehen oikeutta oikeussuojaan eikä hänen puolustautumisoikeuksiaan, jotka turvataan riittävästi ja joita suojataan asianmukaisesti virkamiehellä olevalla mahdollisuudella nostaa kanne hänelle vastaisesta toimesta kolmen kuukauden kuluessa valituksen hiljaisesta hylkäämispäätöksestä.
(ks. 39, 43 ja 44 kohta)
Viittaukset: asia 79/70, Müllers v. TSK, 7.7.1971 (Kok. 1971, s. 689, 18 kohta); asia 40/71, Richez-Parise v. komissio, 17.2.1972 (Kok. 1972, s. 73, 6 kohta) ja asia 227/83, Moussis v. komissio, 12.7.1984 (Kok. 1984, s. 3133, 12 kohta)
