EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 30.11.2022

COM(2022) 682 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskeva EU:n politiikkakehys

1.Johdanto

EU:n siirtyminen resurssitehokkaaseen ja ilmastoneutraaliin kiertotalouteen, tavoite saavuttaa saasteettomuus sekä tarve suojella ja parantaa biologista monimuotoisuutta ovat käynnistäneet yleisen uudelleenarvioinnin siitä, miten muoveja valmistetaan, käytetään ja loppukäsitellään. Vaikka muovien ympäristökestävyyttä ja kiertotaloudellisuutta on pyritty lisäämään Euroopassa, kotitalouksien muovijätteestä kierrätettiin vain 14 prosenttia vuonna 2020. Loput joko poltettiin hyödyntämällä energiana, sijoitettiin kaatopaikalle, päätyi roskaksi tai vietiin maasta. 1 Kun otetaan huomioon tämä pääasiassa lineaarinen malli ja viitteet siitä, että tuotanto kaksinkertaistuu seuraavien 20 vuoden aikana 2 , muovien yleistä ympäristökestävyyttä on kiireellisesti parannettava. Kasvihuonekaasupäästöjen, jätteen syntymisen, roskaamisen ja muovisaasteen merkittävä vähentäminen sisältää kuitenkin monimutkaisia haasteita. 3

Kun etsitään ratkaisuja näihin haasteisiin, päivittäiseen elämäämme tulee tarjolle biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja vaihtoehtona nykyisin hallitseville perinteisille muoveille. Niitä käytetään esimerkiksi pakkauksissa, joiden osuus muovien kysynnästä on lähes puolet, kulutushyödykkeissä ja tekstiileissä sekä maataloudessa, liikenteessä ja rakennusalalla. Maailmanlaajuisesti näiden muovien osuus muovin kokonaistuotantokapasiteetista on yksi prosentti, ja niiden määrä on yli kaksi miljoonaa tonnia vuodessa. Tuotantokapasiteetista neljännes on Euroopassa, ja Aasian osuus on lähes puolet. Näiden muovien tuotannon odotetaan kasvavan nopeammin kuin aiempina vuosina ja kaksinkertaistavan osuutensa muovin kokonaistuotantokapasiteetista vuoteen 2025 mennessä 4 .

Biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja pidetään Euroopassa ja kansainvälisesti yleisesti ympäristöystävällisempinä kuin perinteisiä fossiilipohjaisia ja biohajoamattomia muoveja. Samalla on yhä enemmän tieteellistä näyttöä ja tietoisuutta siitä, että useiden edellytysten on täytyttävä, jotta voidaan varmistaa, että näiden muovien tuotanto ja käyttö johtavat yleisesti myönteisiin ympäristövaikutuksiin eivätkä pahenna muovisaasteeseen, ilmastonmuutokseen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen liittyviä ongelmia. Vaikka perinteisiin muoveihin verrattuna voidaan saavuttaa monia hyötyjä sillä, että muoveja valmistetaan biomassasta tai varmistetaan, että muovituotteet voivat hajota biologisesti joissakin vastaanottavissa ympäristöissä, näihin ratkaisuihin liittyy omia kestävyyshaasteita ja kompromisseja, jotka olisi ymmärrettävä hyvin ja otettava asianmukaisesti huomioon. Ne eivät myöskään saisi haitata tarvetta yhdenmukaistaa muovien elinkaari kiertotalouden kanssa ja varmistaa prioriteettina, että resurssien käyttöä ennen kaikkea vähennetään, että kaikkien raaka-aineiden materiaalit, myös biopohjaiset raaka-aineet, pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään ja että uusioraaka-aineet asetetaan etusijalle primaariraaka-aineiden sijasta.

Vaikka EU:n politiikoissa ja lainsäädännössä käsitellään joitakin biopohjaisten, biohajoavien ja kompostoituvien muovien näkökohtia ja käyttökohteita, olisi parempi omaksua systeemisempi lähestymistapa sekä julkisen että yksityisen sektorin päätösten tueksi. Tämän lähestymistavan olisi perustuttava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan 5 , kiertotaloutta koskevaan toimintasuunnitelmaan 6 ja EU:n muovistrategiaan 7 . Lisäksi saasteettomuustoimintasuunnitelman 8 tavoitteena on vähentää merien muoviroskaa 50 prosenttia ja ympäristöön pääseviä mikromuoveja 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU:n maaperästrategian 9 painopisteenä on maaperän pilaantumisen ehkäiseminen pilaantumisen lähteellä.

Näillä politiikoilla edistetään seuraavia tavoitteita tärkeysjärjestyksessä: muovien vähentäminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys energian ja resurssien käytön minimoimiseksi ja materiaalien pitämiseksi taloudessa mahdollisimman pitkään samalla, kun pyritään myrkyttömään ympäristöön.

Systeemisemmällä lähestymistavalla pyritään tasapainottamaan huolellisesti tarve vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, minkä vaikutukset tuntuvat voimakkaasti Venäjän Ukrainaa vastaan käymän raa’an sodan aiheuttamassa nykyisessä energiakriisissä, sekä tarve varmistaa elintarviketurva, mihin vaikuttaa se, että maata käytetään biomassan tuotantoon, jonka on vastattava kilpaileviin vaatimuksiin.

Tämän biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevan politiikkakehyksen tavoitteena on antaa parempi käsitys niiden käytöstä johtuvista haasteista ja hyödyistä. Siinä myös vahvistetaan edellytykset, joilla varmistetaan, että niiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutukset ovat yleisesti ottaen myönteisiä. Sen tavoitteena on korjata politiikan puutteita, ohjata tulevaa EU:n politiikkaa tai lainsäädäntöä näissä asioissa ja tarjota markkinoille suunta, jotta vältetään ympäristön kannalta kestämätön kehitys. EU:n laajuinen yhteisymmärrys näiden muovimateriaalien käytöstä helpottaa myös sisämarkkinoita ja estää markkinoiden pirstaloitumisen kansallisten erojen takia.

2.Käsitteet: biopohjaiset, biohajoavat vai kompostoituvat muovit?

Kun muoveista puhutaan ”biopohjaisina”, tarkoitetaan niiden tuotannossa käytettyjä raaka-aineita. Perinteisiä muoveja valmistetaan fossiilisista luonnonvaroista (öljystä ja maakaasusta), kun taas biopohjaiset muovit valmistetaan biomassasta. Biomassa on tällä hetkellä peräisin pääasiassa kasveista, joita kasvatetaan erityisesti käytettäviksi raaka-aineina korvaamaan fossiilisia luonnonvaroja. Tällaisia raaka-aineita ovat sokeriruoko, viljakasvit, öljykasvit tai puun kaltaiset muut kuin ruokakasvit 10 . Muita lähteitä ovat orgaaninen jäte ja sivutuotteet, kuten käytetty paistoöljy, sokeriruokojäte ja mäntyöljy. Muoveja voidaan valmistaa kokonaan tai osittain biopohjaisista raaka-aineista. Kuten jäljempänä olevasta kaaviosta käy ilmi, biopohjaiset muovit voivat olla sekä biohajoavia että biohajoamattomia.

Vaikka perinteiset muovit eivät hajoa elinkaarensa lopussa, ”biohajoaviksi” kutsutut muovit on suunniteltu hajoamaan elinkaarensa lopussa siten, että niiden kaikki orgaaniset ainesosat (polymeerit ja orgaaniset lisäaineet) muuttuvat pääasiassa hiilidioksidiksi ja vedeksi, uudeksi mikrobiaaliseksi biomassaksi, kivennäisaineiksi ja hapen puuttuessa metaaniksi 11 . Tämä edellyttää muovimateriaalin ominaisuuksien lisäksi sopivia olosuhteita vastaanottavassa ympäristössä ja riittävästi aikaa. Tämän vuoksi muovin biohajoamista on tarkasteltava paitsi materiaalin ominaisuuksien myös ennen kaikkea ”järjestelmäominaisuuden” kannalta, jolloin materiaaliin ja ympäristöön liittyvät tekijät ovat yhtä tärkeitä. Kuten jäljempänä esitetään, biohajoaviksi suunnitellut muovit voivat olla sekä biopohjaisia että fossiilipohjaisia.

”Kompostoituvat muovit” ovat biohajoavia muoveja, jotka on suunniteltu hajoamaan biologisesti valvotuissa olosuhteissa, yleensä teollisen kompostoinnin avulla erityisissä kompostointilaitoksissa tai anaerobisessa mädätyksessä. Teolliseen kompostointiin lähetettävä biohajoava muovijäte on ensin kerättävä. Teollisesti kompostoituville pakkauksille on olemassa eurooppalainen standardi 12 , mutta kotikompostoinnille ei, sillä kotikompostoinnin olosuhteissa voi olla suuria eroja.

Kaavio 1: Perinteisten muovien vaihtoehdot (lähde: Euroopan ympäristövirasto) 13  

3.Biopohjaiset muovit

Kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan tarve vastata biopohjaisten muovien raaka-aineien hankintaan, merkintöihin ja käyttöön liittyviin uusiin kestävyyshaasteisiin. Perustana on arviointi siitä, missä biopohjaisten raaka-aineiden käytöllä saadaan todellisia ympäristöhyötyjä, jotka menevät fossiilisten resurssien käytön vähentämistä pidemmälle. Tämä tarkoittaa myös, että varmistetaan, ettei biopohjaisten raaka-aineiden käytöllä ole kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemeihin tai maan ja veden käyttöön.

Kemianteollisuus tarvitsee jatkossakin hiiltä esimerkiksi muovien kaltaisten materiaalien raaka-aineena. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:n kiertotalousohjelmassa asetetaan etusijalle lyhytikäisten tuotteiden kulutuksen ja jätteen vähentäminen sekä muovin kierrätyksen ja kierrätetyn sisällön käytön lisääminen uusien tuotteiden valmistuksessa.

Koska hiiliraaka-aineita tarvitaan jatkossakin, kestävästi hankitusta biomassasta peräisin oleva uusiutuva hiili on vaihtoehto fossiiliselle hiilelle. Erityisesti orgaanisen jätteen ja sivutuotteiden käyttö biopohjaisten muovien valmistamiseen voi mahdollistaa osittaisen irrottautumisen fossiilisista luonnonvaroista ja auttaa saavuttamaan ilmastoneutraaliustavoitteet samalla, kun primaaristen biologisten resurssien käyttöä vähennetään ja vältetään luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haitat. Myös kestävästi hankitun biomassan merkitys on tunnustettu 14 , ja politiikassa ja markkinoilla on tapahtunut kehitystä, joka kannustaa biopohjaisen sisällön lisäämiseen 15 . Kestävää hiilen kiertoa koskevassa tiedonannossa 16 asetetaan tavoitteeksi, että vähintään 20 prosenttia 17 kemiallisissa ja muovituotteissa käytetystä hiilestä olisi oltava peräisin kestävistä, muista kuin fossiilisista luonnonvaroista osana ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi tehtäviä toimia. Päivitetyssä biotalousstrategiassa 18 korostetaan, että on tärkeää löytää luontoystävällisiä biopohjaisia ratkaisuja. Biopohjaiset muovit voivat myös vauhdittaa uusien työpaikkojen syntymistä erityisesti lisäämällä alkutuottajien roolia paikallisissa biotalouksissa. Tällaisten myönteisten vaikutusten varmistamiseksi biopohjaista muovia valmistava teollisuus tarvitsee ammattitaitoista työvoimaa. Tätä varten Euroopan osaamisohjelma 19 auttaa muuttamaan osaamiskokonaisuuksia, jotta kaikki mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

3.1 Biopohjaisen muovin pitoisuus

Tällä hetkellä ei ole olemassa pakollista biopohjaisen sisällön vähimmäispitoisuutta eikä sovittua sertifiointijärjestelmää tai merkintää biopohjaiseksi merkittävälle muovituotteelle. Euroopan teknisen standardointikomitean (CEN/TC411) kehittämät monialaiset standardit tarjoavat ohjeita muun muassa biopohjaisten tuotteiden sisällön mittausmenetelmistä, yritysten välisestä viestinnästä sekä yritysten kuluttajaviestinnästä. Nämä vapaaehtoiset standardit ovat markkinoilla laajalti käytössä, ja niiden soveltamista suositellaan, koska näin varmistetaan johdonmukainen lähestymistapa.

Viherpesun torjumiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi muovituotteista ei pitäisi esittää yleisiä väitteitä, kuten ”biomuovi” ja ”biopohjainen”. Komission ehdotuksessa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä 20 kielletään tällaiset käytännöt, jos tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa ei ole osoitettu tai jos väitettä ei esitetä selvästi ja helposti havaittavasti samassa välineessä. Kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi väitteissä olisi viitattava ainoastaan biopohjaisen muovin täsmälliseen ja mitattavissa olevaan osuuteen tuotteessa ja mainittava esimerkiksi, että ”tuote sisältää 50 prosenttia biopohjaista muovia”.

Lisäksi on tärkeää varmistaa, että biopohjainen pitoisuus mitataan tarkasti. Radiohiilipohjaisia menetelmiä 21 olisi suosittava, koska niiden tulokset ovat luotettavia ja niiden käyttö on laajalti hyväksyttyä. Kun biomassan käyttö dokumentoidaan alkuperäketjun kautta ja osuus lopputuotteissa osoitetaan ainetaselaskennan avulla, sen ei menetelmänä katsota soveltuvan biopohjaisen sisällön todellisen osuuden vahvistamiseen. Tällaista menetelmää olisi käytettävä vain, jos sillä varmistetaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden korkea taso ja jos se perustuu sovittuihin standardeihin viherpesun välttämiseksi.

3.2 Raaka-aineiden ympäristökestävyys

Useimmissa tapauksissa biomassan tuotanto edellyttää maan, veden ja muiden luonnonvarojen käyttöä sekä lannoitteiden, torjunta-aineiden ja muiden kemikaalien käyttöä. Näin ollen muovin tuotanto primaaribiomassasta voi johtaa suoraan tai epäsuorasti maankäytön muutokseen, joka puolestaan voi johtaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen, ekosysteemien rappeutumiseen, metsäkatoon ja veden niukkuuteen sekä kilpailuun ihmisten ravinnoksi tarkoitettujen viljelykasvien kanssa.

Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuottajien olisi asetettava etusijalle orgaanisen jätteen ja sivutuotteiden käyttö raaka-aineena, mikä minimoi primaaribiomassan käytön ja välttää merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Kun käytetään primaaribiomassaa, on tärkeää varmistaa, että se on ympäristön kannalta kestävää eikä vahingoita biologista monimuotoisuutta tai ekosysteemien terveyttä. Koska kuluttajat odottavat biopohjaisten muovien olevan aidosti ympäristön kannalta kestäviä, aina kun tuote valmistetaan biopohjaisesta sisällöstä ja se sisältää väitteen biopohjaisesta sisällöstä, sisällön on oltava peräisin kestävästi hankitusta biomassasta.

Vuoteen 2030 ulottuvan EU:n metsästrategian mukaisesti komissio ehdotti osana heinäkuussa 2021 esittämäänsä uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (RED III) tarkistamista 22 , että kansallisiin tukijärjestelmiin sisällytetään biomassan kaskadikäytön periaate, jonka mukaan biomassaa olisi käytettävä silloin, kun sen taloudellinen lisäarvo on suurempi. Tämän periaatteen mukaisesti biomassaa olisi ensisijaisesti käytettävä materiaalien, myös muovien, valmistamiseen ja vain toissijaisesti bioenergian lähteenä. 

Lisäksi pitkäikäiset tuotteet olisi asetettava etusijalle kertakäyttötuotteisiin ja muihin lyhytikäisiin tuotteisiin nähden. Tätä ensisijaisuusjärjestystä sovelletaan jätteeseen, sivutuotteisiin ja esimerkiksi maa-, metsä- tai vesiviljelystä peräisin olevaan primaaribiomassaan. Orgaanista jätettä ja sivutuotteita olisi suosittava primaaribiomassan sijasta, erityisesti lyhytikäisten tuotteiden osalta.

Biopohjaisten muovien tuotantoon käytettävän biomassan on täytettävä bioenergiaa koskevat EU:n kestävyyskriteerit 23 . Kuten komissio ehdotti heinäkuussa 2021 osana uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (REDIII) tarkistamista, näihin kriteereihin sisältyy toimenpiteitä, jotka liittyvät metsäbiomassaan ja biopolttoaineisiin, joihin liittyy suuri suoran ja epäsuoran maankäytön muutoksen riski, kuten palmuöljystä tuotettuihin biopolttoaineisiin 24 . Kunnes RED III ‑neuvottelut on saatu päätökseen, olisi sovellettava RED II ‑direktiivin mukaisia bioenergian kestävyyskriteerejä. Tämä on myös lähestymistapa, jota sovelletaan EU:n luokitusjärjestelmässä kestäviin investointeihin, jotka koskevat ”maatalousbiomassaa, jota käytetään muovin valmistuksessa sen alkumuodossa” 25 .

Kasvihuonekaasupäästöjen osalta bioenergiakehystä ei voida soveltaa suoraan biopohjaisiin muoveihin, koska niitä ei käytetä energian tuottamiseen. Menetelmiä, joilla verrataan biopohjaisten muovien vaikutuksia fossiilipohjaisiin muoveihin elinkaarinäkökulmasta, kehitetään edelleen. Tällä hetkellä yhdenmukaisin menetelmä on komission yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämä kehys, josta käytetään nimitystä ”Plastics LCA ‑menetelmä” 26 . Se perustuu tuotteiden ympäristöjalanjälkeä koskevaan EU:n menetelmään 27 . Lisäksi innovaatioita olisi arvioitava varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan varmistaa turvallisten ja kestävien vaihtoehtojen kehittäminen 28 .

Tieteellistä edistymistä on jatkettava, jotta arvioinnissa voidaan ottaa huomioon biogeenisen hiilen talteenotto ja vapautuminen tuotteista niiden elinkaaren aikana. Tätä varten käydään parhaillaan keskusteluja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman elinkaarialoitteen (Life Cycle Initiative) yhteydessä 29 . Ainoastaan pitkäikäisillä biopohjaisilla muovituotteilla, joita ei polteta, kun niistä tulee jätettä, voi olla myönteisiä vaikutuksia hiilen varastointiin. Lyhytikäisissä tuotteissa eli useimmissa nykyisissä biopohjaisissa muovituotteissa, kuten kertakäyttöpakkauksissa, ilmakehästä alun perin otettu hiili vapautuu nopeasti takaisin.

4.Biohajoavat ja kompostoituvat muovit

Kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa korostetaan tarvetta antaa biohajoavien tai kompostoituvien muovien käyttöä koskevia poliittisia suuntaviivoja käyttämällä perustana niiden käyttökohteiden arviointia, joissa tällaisesta käytöstä voi olla hyötyä ympäristölle, sekä tällaisia käyttökohteita koskevien kriteerien arviointia. Siinä korostetaan myös tarvetta varmistaa, ettei tuotteen merkitseminen ”biohajoavaksi” tai ”kompostoituvaksi” johda kuluttajia harhaan eikä saa heitä hävittämään tuotetta tavalla, joka aiheuttaa muoviroskaantumista tai saastumista soveltumattomien ympäristöolosuhteiden tai riittämättömän hajoamisajan vuoksi.

Biohajoaminen on muovien tärkeä ominaispiirre, sillä se määrittää, säilyvätkö ne ja kertyvätkö ne ympäristöön ja hajoavatko ne pienempiin ja pienempiin osiin, mikromuoveihin ja nanomuoveihin, jolloin niistä tulee kasvava saastumisen lähde, joka on haitallinen ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Biohajoavat muovit eivät todennäköisesti säily ja kerry, jos ne hajoavat kokonaan vastaanottavaan ympäristöön, johon ne on tarkoitettu, eivätkä ne leviä, valu tai siirry ympäristöön, jossa ne eivät voi hajota biologisesti. Näin voi tapahtua esimerkiksi, jos maaperässä biologisesti hajoava muovi siirtyy tuulen tai valumisen kautta maaperästä joki- tai merivesiin. Biohajoamiseen kuluvan ajan on myös oltava riittävän lyhyt, jotta biohajoaminen ei vahingoita ekosysteemejä ja meren eliöstöä esimerkiksi merieläinten niellessä biohajoavia muoveja.

Muovien biohajoamiseen on kiinnitetty paljon huomiota tutkimuksessa ja innovoinnissa. Siihen sovelletaan yhä enemmän politiikkatoimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, etteivät biohajoavat muovit aiheuta haittaa, että niistä koituu ympäristöhyötyjä ja ettei kuluttajille anneta vaikutelmaa, että biohajoavia muoveja voidaan hävittää roskaamalla. Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annetun direktiivin 30 soveltamisalaan kuuluvat biohajoavista muoveista valmistetut muovituotteet, koska jos näitä tuotteita hävitetään roskaamalla, niiden biohajoavuudesta avoimessa ympäristössä ei ole takeita. Lisäksi siinä kielletään oxo-hajoavat muovit, koska niistä ei saada osoitettua ympäristöhyötyä, ne eivät hajoa kokonaan biologisesti ja niillä on kielteinen vaikutus tavanomaisen muovin kierrätykseen.

Lannoitevalmisteasetuksessa 31 säädetään, että pinnoitteiden ja formulointiaineiden on täytettävä asetetut biohajoavuuskriteerit viimeistään 16 heinäkuuta 2026. Niin ikään siinä edellytetään, että maataloudessa käytettävien katekalvojen kyky hajota biologisesti luonnollisissa maaperäolosuhteissa ja vesiympäristöissä kaikkialla EU:ssa arvioidaan. Lisäksi ehdotetussa, REACH-asetuksen 32 mukaisessa tarkoituksellisesti lisättyjä mikromuoveja koskevassa rajoituksessa vapautetaan biohajoavat polymeerit, jos ne täyttävät erityiset biohajoavuuskriteerit, mikä on osoitettu joko yhdellä kolmesta testimenetelmäryhmästä, joilla on tiukat seulontatestit ja joilla mitataan nopeaa biohajoavuutta tai luontaista biohajoavuutta, tai simulaatiotutkimuksissa, joissa biohajoavuutta koskevat kriteerit olisi täytettävä kolmessa ympäristön osassa eli vedessä, maaperässä ja sedimentissä (tai kahdessa: maanviljely- ja puutarhaviljely käytössä). Kestävyyttä edistävässä EU:n kemikaalistrategiassa 33 ilmoitettujen polymeerien, myös biohajoavien polymeerien, osalta komissio harkitsee rekisteröintivelvollisuuden laajentamista tiettyihin huolta aiheuttaviin polymeereihin REACH-asetuksen kohdennetun tarkistamisen yhteydessä.

4.1 Biohajoavat muovit

Lisäohjeeksi politiikan kehittämiseen komissio antoi johtavien tieteellisten neuvonantajien ryhmänsä tehtäväksi arvioida muovien biohajoavuutta avoimessa ympäristössä. Ryhmän lausunnossa 34 korostetaan tarvetta rajoittaa biohajoavien muovien käyttö avoimessa ympäristössä vain tiettyihin käyttötarkoituksiin, joissa vähentäminen, uudelleenkäyttö tai kierrätys ei ole mahdollista. Lisäksi lausunnossa korostetaan, että tällaisia muoveja ei pitäisi pitää ratkaisuna epäasianmukaiseen jätehuoltoon tai roskaamiseen. Jotta biohajoavien muovien mahdolliset ympäristöhyödyt biohajoamattomiin muoveihin verrattuna voidaan saavuttaa, ryhmä suosittaa johdonmukaisten testaus- ja sertifiointistandardien kehittämisen tukemista. Lausunnossa todetaan myös tarve edistää tarkkaa tietoa biohajoavien muovien ominaisuuksista, asianmukaisesta käytöstä ja loppukäsittelystä sekä rajoituksista, jotka koskevat biohajoavia muoveja ja niiden soveltamista tiettyihin käyttäjäryhmiin. Ryhmän lausunnossa pidetään tärkeinä tekijöinä materiaalin ominaisuuksia, ympäristöä, johon materiaali päätyy, toisiin ympäristöihin kulkeutumisen todennäköisyyttä ja kuluttajakäyttäytymistä.

Näiden seikkojen perusteella ensimmäisenä periaatteena uusien muovien suunnittelussa tai politiikkatoimien kehittämisessä biohajoamista on pidettävä ”järjestelmäominaisuutena”, jossa otetaan huomioon materiaalin ominaisuudet sekä erityiset ympäristöolosuhteet ja ‑riskit.

Toiseksi biohajoavien muovien käyttö avoimessa ympäristössä on rajoitettava ympäristöhaittojen välttämiseksi materiaaleihin, joiden täydellinen biohajoaminen on osoittautunut tapahtuvan tiettyä näyttöön perustuvaa kestoa nopeammin, sekä erityisiin käyttötarkoituksiin, joissa kulutuksen vähentäminen tai uudelleenkäyttö eivät ole toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ja joissa muovituotteiden täydellinen poistaminen, kerääminen ja kierrätys ei ole mahdollista. Koska biohajoavia muoveja käytetään pääasiassa suhteellisen lyhytikäisissä käyttökohteissa, kuten elintarvike- ja juomapakkauksissa, näiden tuotteiden valmistukseen käytettävät luonnonvarat häviävät nopeasti. Tavanomaisten muovien korvaaminen biohajoavilla muoveilla saattaa hidastaa jätteen vähentämiseen ja tällaisten tuotteiden uudelleenkäyttöön perustuvien kiertotalousratkaisujen kehittämistä. Vaarana on myös se, että se ei kannusta kierrättämään muoveja, jotta materiaalit pysyisivät kierrätettävinä mahdollisimman pitkään, sekä käyttämään kestävämpiä muovittomia vaihtoehtoja. Siksi korvaamista ei saisi pitää ratkaisuna epäasianmukaiseen jätehuoltoon tai roskaamiseen.

Maataloudessa käytettävät katekalvot ovat hyvä esimerkki soveltuvista käyttökohteista muoveille, jotka hajoavat biologisesti avoimessa ympäristössä edellyttäen, että ne on sertifioitu asianmukaisten standardien mukaisesti. Tätä varten komissio pyytää nykyisen eurooppalaisen standardin 35 tarkistamista, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti riski siitä, että maaperässä biologisesti hajoavat muovijäämät päätyvät vesistöihin 36 . Jotta biohajoavien muovien muita käyttökohteita voidaan pitää sopivina, kuten kalastuksessa käytettävät köydet, puiden suojaamiseen käytettävät tuotteet, kasvien kiinnittimet tai ruohotrimmerien siimat, olisi kehitettävä uusia testausmenetelmiä koskevia standardeja.

Johdonmukaiset ja tieteeseen perustuvat testaus- ja sertifiointistandardit muovin biohajoamiselle avoimessa ympäristössä ovat olennaisen tärkeitä näille rajallisille käyttötarkoituksille, joissa biohajoavista muoveista voisi olla hyötyä. Biohajoavuustestit tehdään yleensä keinotekoisissa ympäristöissä sen varmistamiseksi, että testausolosuhteet ovat toistettavissa, mutta luonnonympäristöissä esiintyviä prosesseja on tarkkailtava todellisissa olosuhteissa 37 . Meriympäristössä tapahtuvaa biohajoamista koskevien standardien kehittäminen on erityisen haastavaa, sillä biohajoaminen valtameren pohjassa on epätodennäköistä meriympäristön erityispiirteiden vuoksi 38 . Komission tehtävänä on arvioida tieteellinen ja tekninen kehitys meriympäristössä tapahtuvaa biohajoamista koskevien mahdollisten kriteerien tai standardin suhteen kertakäyttömuovidirektiivin  39 mukaisesti.

Lisähaasteita aiheuttavat myös biohajoavien muovien valmistuksessa käytettävät lisäaineet, joiden myös pitäisi olla biohajoavia. Muovien ja lisäaineiden sisältämän monimutkaisen kemiallisen seoksen ja niiden myrkyllisyyden osalta vertailu tavanomaisiin muoveihin osoittaa, että biohajoavat muovit voivat olla yhtä myrkyllisiä 40 . Lisäksi biohajoavista muovista voi vapautua näitä lisäaineita ympäristöön suoraan ja nopeammin kuin tavanomaisista muoveista 41 . Biohajoavien (tai kompostoituvien) muovien valmistuksessa käytettävien lisäaineiden olisi oltava turvallisesti biohajoavia eivätkä ne saisi olla haitallisia ympäristölle. Niistä olisi myös ilmoitettava vähittäiskauppiaille, käyttäjille ja yleisölle.

Kolmanneksi kuluttajien tai käyttäjien käyttäytyminen biohajoavien muovien suhteen on sekin keskeinen alue, joka edellyttää huolellista lähestymistapaa. Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan, ”biohajoaviksi” merkityissä muoveissa on aina ilmoitettava vastaanottava avoin ympäristö, johon ne on tarkoitettu, ja niiden biohajoamisen edellyttämä aika viikkoina, kuukausina tai vuosina. Ilmoitetulla ajalla olisi varmistettava, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset. Tällaisten väitteiden olisi perustuttava olemassa oleviin standardeihin tai sertifiointijärjestelmiin. 

Kertakäyttömuovidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja muiden herkästi roskaamista aiheuttavien tuotteiden biohajoamista koskevia väitteitä ei pitäisi esittää esimerkiksi merkintöjen muodossa.

4.2 Teollisesti kompostoituvat muovit

Vaikka biohajoavien muovien yleisten ympäristöhyötyjen varmistamista koskevia puitesääntöjä sovelletaan myös kompostoituviin muoveihin, näihin materiaaleihin on kiinnitettävä enemmän huomiota kompostoinnin erityispiirteiden vuoksi. Kuluttajilla on usein keskeinen rooli näiden muovien kanavoimisessa valvottuihin jätteenkäsittelyjärjestelmiin.

Teollisesti kompostoituvia muoveja olisi käytettävä vain tiettyihin käyttötarkoituksiin silloin, kun niiden ympäristöhyödyt ovat suuremmat kuin niiden vaihtoehdoilla ja kun niillä ei ole kielteistä vaikutusta kompostin laatuun, kun otetaan huomioon kuluttajakäyttäytyminen. Lisäksi tarvitaan yhteensopiva biojätteen keräys- ja käsittelyjärjestelmä. Teollisesti kompostoituvien muovien käytön mahdollisia hyötyjä ovat biojätteen talteenoton lisääntyminen ja kompostin vähäisempi pilaantuminen biohajoamattomista muoveista. Laadukkaampi komposti on hyödyllisempi käytettäväksi orgaanisena lannoitteena maataloudessa, eikä siitä tule muovisaastetta maaperään ja pohjaveteen.

Biojätteen erilliskeräykseen tarkoitetut teollisesti kompostoituvat muovipussit ja ‑kassit ovat hyödyllinen käyttökohde. Näillä pusseilla ja kasseilla voidaan vähentää kompostin muovisaastetta, sillä perinteiset muovipussit ja ‑kassit, mukaan lukien niiden poistamiseen tähtäävien toimien jälkeenkin jäljellä olevat fragmentit, ovat saastumisongelma EU:ssa nykyisin käytössä olevissa biojätteen käsittelyjärjestelmissä 42 . Biojäte on 31. joulukuuta 2023 alkaen kerättävä erikseen tai kierrätettävä sen syntypaikalla 43 , ja biojätteen erilliskeräykseen tarkoitettujen teollisesti kompostoituvien muovipussien käyttöönotto esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa on vähentänyt biojätteen saastumista ja lisännyt biojätteen talteenottoa. Kaikki jäsenvaltiot tai alueet eivät kuitenkaan kannata tällaisten pussien käyttöä, koska erityisiä kompostointimenetelmiä tarvitaan ja jätevirtojen ristikontaminaatiota voi ilmetä.

Esimerkkejä sopivista käyttötavoista pakkauksissa ovat hedelmä- ja vihannestarrat, teepussit ja kahvityynyt sekä erittäin kevyet muoviset kantokassit, vaikkakin olisi suosittava vaihtoehtoja, joissa ei ole pakkausmateriaalia tai joita voidaan käyttää uudelleen. Jos markkinoilla on saatavilla sekä tavanomaisia että kompostoituvia muoveja samankaltaisia käyttötarkoituksia varten, kuluttajien keskuudessa esiintyy yhä enemmän epäselvyyttä siitä, miten kompostoituvat muovipakkaukset hävitetään asianmukaisesti 44 . Tällöin seurauksena on tavanomaisen ja kompostoituvan muovipakkausjätteen ristikontaminaatio, joka heikentää uusioraaka-aineiden laatua ja joka olisi ehkäistävä syntypaikalla. Sen vuoksi komission ehdotuksessa pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaksi asetukseksi 45 edellytetään kompostoituvien muovipakkausten käyttöä näissä tuotteissa ja säädetään, että muiden pakkausten, myös biohajoavista muovipolymeereistä valmistettujen pakkausten, on mahdollistettava materiaalien kierrätys vaikuttamatta muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen. Uusien sääntöjen mukaan komissiolla on valtuudet muuttaa tätä luetteloa kompostoituvien muovien hävittämiseen vaikuttavan teknologisen ja sääntelyyn liittyvän kehityksen perusteella ja edellyttäen, että tällaisten materiaalien käytöstä on hyötyä ympäristön ja ihmisten terveydelle.

Kuluttajien hämmennyksen vähentämiseksi merkintöjen käyttö ei ole riittävä toimi, sillä merkinnät eivät välttämättä aina toimi tarkoitetulla tavalla 46 . Kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi ainoastaan sertifioidut teollisesti kompostoituvat muovit olisi luokiteltava kompostoituviksi, ja olisi aina täsmennettävä, että ne on tarkoitettu teolliseen kompostointiin.

Teollisesti kompostoituvissa pakkauksissa olisi esitettävä symboleilla tapa, jolla ne olisi käsiteltävä jätteenä, kuten komissio on ehdottanut pakkauksista ja pakkausjätteistä annettavaa asetusta koskevassa ehdotuksessaan 47 . Pelkän tietoisuuden lisäämisen sijaan tiedotuskampanjoilla olisi pyrittävä edistämään tehokkaita ja asianmukaisia jätteenkäsittelytoimia.

Teollisesti kompostoitavat pakkaukset olisi sertifioitava asianmukaisten standardien mukaisiksi. Tätä varten komissio pyytää nykyisen eurooppalaisen standardin 48 tarkistamista, jotta voidaan selventää biohajoavuuden ja kompostoituvuuden käsitteitä, ottaa huomioon EU:n biojätteen käsittelylaitosten nykyiset teolliset kompostointiolosuhteet, puuttua myrkyllisiin tai haitallisiin ympäristövaikutuksiin ja käsitellä tuote, myös lisäaineet, kokonaisuudessaan.

Kotikompostointi on haastavampaa kompostoituvien muovien täydellisen biohajoavuuden varmistamisen kannalta ja edellyttää enemmän varotoimia. Teollista kompostointia koskevien standardien noudattaminen ei tarkoita kompostoitumista myös kotikompostoinnissa. Teollisessa kompostoinnissa vaadittavat olosuhteet ovat usein korkeat lämpötilat (55–60 °C) ja korkeat kosteustasot. Kotikompostoinnissa vaadittavat olosuhteet riippuvat paljolti paikallisista ilmasto-olosuhteista ja kuluttajakäytännöistä. Biohajoaminen on usein hitaampaa kuin teollisessa kompostoinnissa tai jää kesken, ja tulokset ovat usein lähempänä avoimessa ympäristössä tapahtuvaa biohajoamista kuin teollista kompostointia. EU-sääntöjen soveltamisalaan kuulumattomien muovien kotikompostointia olisi harkittava vain erityisissä paikallisissa olosuhteissa asiaankuuluvien viranomaisten valvonnassa ja vain jos tällaisten muovien käytöllä saavutetaan selvää lisäarvoa.

5.Jatkuva tuki tutkimukselle, innovoinnille ja investoinneille

EU:n rahoittamilla ohjelmilla tuetaan jo biopohjaisiin, biohajoaviin ja kompostoituviin muoveihin liittyvää tutkimusta ja innovointia. Tavoitteissa keskitytään varmistamaan raaka-aineiden hankintaprosessien, tuotantoprosessien sekä lopputuotteiden käytön ja loppukäsittelyn ympäristökestävyys.

Komissio edistää tutkimusta ja innovointia, jonka tavoitteena on suunnitella biopohjaisia kierrätysmuoveja, jotka on suunniteltu turvallisiksi ja kestäviksi ja jotka mahdollistavat uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja biohajoavuuden. Osana tätä on arvioitava hyödyt, jotka saadaan käyttötarkoituksista, joissa biopohjaiset materiaalit ja tuotteet ovat sekä biohajoavia että kierrätettäviä. Lisätyötä tarvitaan myös biopohjaisten muovien kasvihuonekaasujen nettopäästöjen arvioimiseksi ja vähentämiseksi verrattuna niiden fossiilipohjaisiin vastineisiin ottaen huomioon käyttöikä ja mahdollisuus moninkertaiseen kierrätykseen 49 .

Biohajotusprosesseja on tutkittava tarkemmin. Tähän sisältyy työ, jolla varmistetaan, että maatalouskäyttöön ja muuhun käyttöön tarkoitetut biopohjaiset muovit voivat hajota biologisesti turvallisesti, kun otetaan huomioon mahdollinen siirtyminen muihin ympäristöihin, biohajoamisen aika ja pitkän aikavälin vaikutukset. Siihen sisältyy myös työ, jolla minimoidaan biohajoavissa ja muovituotteissa käytettävien lisäaineiden mahdolliset haittavaikutukset, myös pitkän aikavälin vaikutukset. Kompostoituvien muovien mahdollisista käyttötarkoituksista muussa kuin pakkauskäytössä on kiinnitettävä erityistä huomiota imukykyisiin hygieniatuotteisiin. Lisäksi on tutkittava kuluttajakäyttäytymistä ja biohajoavuudesta esitettäviä väitteitä tekijänä, joka voi vaikuttaa roskaamiseen.

6.Kansainväliset näkökohdat

Muovit ovat osa integroituja maailmanlaajuisia arvoketjuja. Biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevat päätökset ja strateginen ohjaus kansainvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla ja EU:n ulkopuolisissa maissa vaikuttavat merkittävästi EU:n kykyyn panna politiikkatavoitteensa kaikilta osin täytäntöön sekä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön vaikutukseen.

Komissio pyrkii saavuttamaan tämän tiedonannon tavoitteet, ja ottaa samalla huomioon EU:n jäsenvaltioiden, neuvoston ja Euroopan parlamentin näkemykset asiaa koskevien monenvälisten ympäristösopimusten, kuten vaarallisia jätteitä ja niiden loppukäsittelyä koskevan Baselin yleissopimuksen, puitteissa käytävissä keskusteluissa; neuvotteluissa muovisaastetta koskevista oikeudellisesti sitovista välineistä, erityisesti YK:n ympäristöjärjestön päätöslauselmalla 5/14 aloitetuista välineistä; WTO:n puitteissa käytävissä keskusteluissa, mukaan lukien muovisaastetta ja ympäristön kannalta kestävää muovikauppaa koskeva WTO:n vuoropuhelu sekä tulevat vapaakauppasopimukset, joita EU tekee tai tehostaa; sekä vuoropuheluissa ja yhteistyössä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Komissio aikoo myös vahvistaa EU:n lähestymistapaa näiden muovien kansainväliseen standardointiin, mikä auttaa saavuttamaan johdonmukaiset standardit maailmanlaajuisesti.

Päätelmät

Markkinoille tulee monia uusia muovimateriaaleja. Biopohjaiset, biohajoavat ja kompostoituvat muovit voivat tuoda etuja tavanomaisiin muoveihin nähden, jos ne on suunniteltu kierrätettäviksi, jos ne on valmistettu turvallisesti ja kestävästi hankituista raaka-aineista ja kun sekundaaribiomassan tehokas käyttö asetetaan etusijalle ja asiaankuuluvia standardeja noudatetaan. Näihin muoveihin liittyy kuitenkin myös haasteita. On tärkeää varmistaa, että niillä on myönteinen vaikutus kiertotalouteen, jolla pyritään säilyttämään resurssien, materiaalien ja tuotteiden arvo taloudessa mahdollisimman pitkään ja välttämään jätteen syntymistä.

Tämän poliittisen kehyksen tavoitteena on saada aikaan selkeyttä ja lisätä ymmärrystä näistä muoveista ja ohjata politiikan tulevaa kehitystä EU:n tasolla, kuten kestävien tuotteiden ekosuunnittelua koskevissa vaatimuksissa 50 , kestäviä sijoituksia koskevassa EU:n luokitusjärjestelmässä, rahoitusohjelmissa ja niihin liittyvissä keskusteluissa kansainvälisillä foorumeilla.

Komissio kannustaa kansalaisia, viranomaisia ja yrityksiä käyttämään tätä kehystä toimintaa, investointeja tai hankintoja koskevissa päätöksissä.

(1)     ”Reshaping Plastics” , Systemiq (2022), perustuu parhaisiin saatavilla oleviin tutkimustietoihin ja toimialan tietoihin.

(2)    World Economic Forum, Ellen MacArthur Foundation ja McKinsey & Co., ”The New Plastics Economy: Rethinking the Future of Plastics” (2016).

(3)     Plastics, the circular economy and Europe′s environment — European Environment Agency (europa.eu)

(4)    European Bioplastics/nova-Institute Market Update 2021 . Myös näiden muovien markkinaosuus EU:ssa on yksi prosentti.

(5)    COM(2019) 640.

(6)    COM(2020) 98 final.

(7)    COM(2018) 28.

(8)    COM(2021) 400.

(9)    COM(2021) 699 final.

(10)     Renewable Carbon – Biobased Building Blocks and Polymers

(11)    Europan komission johtavien tieteellisten neuvonantajien ryhmä, Biodegradability of plastics in the open environment | Euroopan komissio (europa.eu) .

(12)    Eurooppalainen standardi EN 13432:2000.

(13)     Biodegradable and compostable plastics — challenges and opportunities — European Environment Agency (europa.eu)

(14)    Euroopan komission tutkimus: ”Biobased plastics: sustainable sourcing and content” (2022). Linkki tulossa.

(15)    Alankomaiden hallitus aikoo nostaa kierrätettyjen muovien osuuden 41 prosenttiin ja biopohjaisten muovien osuuden 15 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja se tarkastelee parhaillaan pakollisia tavoitteita. Tuen edellytyksenä on, että biopohjaisten muovien on täytettävä ympäristökestävyyskriteerit, mukaan lukien kestävä maataloustuotanto ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 30 prosentilla. Mandatory percentage of recycled or bio-based plastic. In the European Union - CE Delft - EN

(16)    COM(2021) 800.

(17)    Nykyinen taso on 10 prosenttia. Muovien valmistukseen käytetty osuus on 1–2 prosenttia.

(18)    COM(2018) 673.

(19)    https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=22832&langId=en

(20)     Ehdotus direktiiviksi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä .

(21)    Näissä menetelmissä käytetään 14C:tä biopohjaisen hiilipitoisuuden merkkiaineena.

(22)     Ehdotus direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisestä annetun direktiivin (EU) 2018/2001 muuttamisesta

(23)    Lukuun ottamatta kasvihuonekaasupäästöjä.

(24)     Uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi

(25)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R2139

(26)    Komission yhteisen tutkimuskeskuksen laatima muovintuotannon vaihtoehtoisia raaka-aineita koskeva elinkaariarviointi . Se, olivatko biopohjaisten muovien vaikutukset perinteisten muovien vaikutuksiin verrattuna suurempia vai vähäisempiä, riippui käyttötarkoituksesta, polymeeristä, raaka-aineesta, vertailumateriaalista, valmistusprosessista ja huomioon otetusta erityisestä ympäristövaikutusluokasta. Biomassan hankinnan vaikutusten laskentaan liittyviä metodologisia haasteita ovat yleensä epäsuorat maankäytön muutokset, bioottisten resurssien ehtymisen vaikutukset, vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, käyttöiän loppuun liittyvät näkökohdat, uusien biopohjaisten teknologioiden vertaaminen vakiintuneisiin ja perinteisiin teknologioihin sekä tietolähteet.

(27)

Komission suositus ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käytöstä.

(28)    Tätä varten yhteinen tutkimuskeskus on äskettäin julkaissut puitteet turvallisiksi ja kestäviksi suunniteltujen kemikaalien ja materiaalien arviointia varten ja laatii parhaillaan ohjeita biopohjaisten tuotteiden alkuvaiheen teknologioiden ympäristöarvioinnin tueksi. Yhteinen tutkimuskeskus, Prospective LCA for Novel and Emerging Technologies for BIO-based products

(29)     Pääsivu – Life Cycle Initiative

(30)     EUR-Lex - 32019L0904 - FI - EUR-Lex (europa.eu)

(31)     EUR-Lex - 02019R1009-20220716 - FI - EUR-Lex (europa.eu) . Jos tällaisia kriteereitä ei ole, mitkään kyseisen päivän jälkeen markkinoille saatetut EU-lannoitevalmisteet eivät saa sisältää tällaisia polymeerejä.

(32)     Komission ehdotus tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien rajoittamisesta.

(33)     EU:n kemikaalistrategia

(34)     Biodegradability of plastics in the open environment | Euroopan komissio (europa.eu)

(35)    Eurooppalainen standardi EN 17033:2018

(36)

   Parantamista edellyttävät maanmuokkauksen käytäntö, jota viljelijät eivät aina noudata, EU:n maatalousympäristöjen moninaisuus, valumisen esiintyminen ja riskit sekä vaarallisten biohajoavien ja biohajoamattomien lisäaineiden esiintyminen.

(37)    Haider ym. 2018.

(38)    Biohajoaminen edellyttää abioottisten (UV, lämpötila, kosteus, pH) ja bioottisten prosessien ja parametrien (mikrobiaktiivisuus) yhdistelmää, jota ei usein esiinny merien suurissa syvänteissä.

(39)     EUR-Lex - 32019L0904 - FI - EUR-Lex (europa.eu)

(40)    Zimmermann L., Dombrowski A., Völker C. & Wagner M. (2020), Are bioplastics and plant-based materials safer than conventional plastics? In vitro toxicity and chemical composition . Environment International.

(41)

Meng Qin ym. (2021), A review of biodegradable plastics to biodegradable microplastics: another ecological threat to soil environments?  Journal of Cleaner Production.

(42)    Euroopan komission tutkimus kompostoituvien muovituotteiden ja pakkausten merkityksestä kiertotaloudessa (2020). Bio-based, biodegradable and compostable plastics (europa.eu)

(43)     EUR-Lex - 02008L0098-20180705 - FI - EUR-Lex (europa.eu)

(44)    Euroopan komission tutkimus kompostoituvien muovituotteiden ja pakkausten merkityksestä kiertotaloudessa (2020). Bio-based, biodegradable and compostable plastics (europa.eu)

(45)    COM(2022) 677 final.

(46)    SAPEAn Evidence Review Report ”Biodegradability of plastics in the open environment”, luku 6 ”Social, behavioural and policy aspects”. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa merkintöjen puutteellinen ymmärtäminen, monimutkaisuus ja runsaus sekä jäteinfrastruktuuriin liittyvät tekijät (esim. mahdollistavan jäteinfrastruktuurin saatavuus ja läheisyys).

(47)    COM(2022) 677 final.

(48)    Eurooppalainen standardi EN 13432:2000.

(49)     ETC:n/WMGE:n raportti 3/2021: Greenhouse gas emissions and natural capital implications of plastics (including biobased plastics) — Eionet Portal (europa.eu)

(50)     Ekologisella suunnittelulla kestäviä tuotteita | Euroopan komissio (europa.eu)