Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 105 artiklassa tarkoitetun, erään viinialan nimityksen eritelmän muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2019/C 316/09)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) 98 artiklassa tarkoitetulla tavalla kahden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

TUOTE-ERITELMÄÄN TEHTÄVÄÄ MUUTOSTA KOSKEVA HAKEMUS

’Priorat/Priorato’

Viitenumero: PDO-ES-A1560-AM02

Hakemuksen päiväys: 6.11.2014

1.   Muutokseen sovellettavat säännöt

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 105 artikla – Muu kuin vähäinen muutos

2.   Muutoksen kuvaus ja perustelut

2.1   Rancio-viinin laajempi määritelmä

Kuvaus:

Rancio-viinin määritelmää on laajennettu sisältämään makean rancio-viinin määritelmä sekä sellaisen rancio-viinin määritelmä, joka sisältää jäännössokeria glukoosin ja fruktoosin yhdistelmänä ilmaistuna vähintään 45 g/l.

Tuote-eritelmän kohdan 2.1.2 alakohta a) ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 on muutettu vastaavasti. Jälkimmäisessä tapauksessa muutos koostuu viinin aromia koskevan tekstin laatimisesta uudelleen mitä tulee sen aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

Perustelut:

Tämä erottelu ei perustu erityisiin tuotanto-olosuhteisiin, vaan kyseessä on ennemminkin tavoite parantaa lopputuotteen määritelmää saavutetun sokeritason osalta. Siten asiakkaalle annetaan tarkempia tietoja tuotteen kuvauksessa.

2.2   Luontaisesti makean viinin parempi määritelmä

Kuvaus:

Määritelmään lisättiin seuraava virke: ”Näiden viinien kypsyttäminen voidaan saattaa päätökseen lisäämällä viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia, kun vähintään 7 tilavuusprosentin pitoisuus on saavutettu luonnonmukaisesti.”

Tuote-eritelmän kohdan 2.1.2 alakohta e) on muutettu vastaavasti. Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

Perustelut:

Tavoitteena on parantaa luontaisesti makean viinin määritelmää lisäämällä siihen edellytyksiä, jotka on täytettävä, jos viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia lisätään tuotannon aikana.

2.3   Uuden viinityypin lisäys

Kuvaus:

Eritelmään lisättiin ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini. Tässä luokassa on täsmennetty, että vimblanc on joidenkin alkuperäisnimityksen kattaman alueen kylien kuten La Morera de Montsantin tai Scala Dein alkuperäistuote. Sitä tehdään punaisesta Garnacha-rypäleestä ja sitä on tuotettu historiallisesti kypsyttämällä tammitynnyreissä, joiden tilavuus on enintään 100 litraa.

Tuote-eritelmän kohta 2.1.3 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Tavoitteena on laajentaa suojelua makeisiin viineihin, joihin ei ole lisätty viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia ja joiden todellinen alkoholiprosentti on alle 15 tilavuusprosenttia luonnostaan makeiden viinien vaatimusten mukaisesti.

2.4   Punaviinin todellisen alkoholipitoisuuden ja kokonaisalkoholipitoisuuden sisällyttäminen

Kuvaus:

Punaviinin kuvauksessa ilmoitettu todellinen alkoholipitoisuus ja kokonaisalkoholipitoisuus, jotka on esitetty tuote-eritelmän kohdan 2.1.1 alakohdassa b), on lisätty analyyttisten ominaisuuksien jaksoon.

Tuote-eritelmän kohta 2.2.1 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Koska kaikkien SAN-nimityksen kattamien tuotetyyppien todellisen alkoholipitoisuuden ja kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäismäärät on ilmoitettava, oli virhe, että näitä ei ollut ilmoitettu punaviinien osalta. Tämä virhe on korjattu.

2.5   Uuden viinityypin analyyttisten ominaisuuksien sisällyttäminen

Kuvaus:

Ylikypsistä rypäleistä valmistetun viinin lisäämisen myötä sisällytettiin näiden viinien analyyttiset ominaisuudet, jotta niiden analyyttiset parametrit voitaisiin määrittää (todellinen alkoholipitoisuus ja kokonaisalkoholipitoisuus, haihtuvien happojen pitoisuus, kokonaishappopitoisuus, jäännössokeri ja rikkioksidi).

Tuote-eritelmän kohta 2.2.3 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Koska kaikkien SAN-nimityksen kattamien tuotetyyppien kyseiset raja-arvot on ilmoitettava, uusien viinityyppien analyyttiset ominaisuudet on ilmoitettava aina, kun uusia viinejä lisätään.

2.6   Väkevien viinien aistinvaraisen profiilin tarkistus

Kuvaus:

Näiden viinien aistinvaraiset ominaisuudet (ulkonäkö, aromi ja maku) lisättiin ja eriteltiin yksityiskohtaisesti.

Tuote-eritelmän kohta 2.3.2 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Jotta voitaisiin varmistaa tuote-eritelmän noudattaminen tuotteen ilmoitetuissa aistinvaraisissa ominaisuuksissa, vaaditaan tarkkaa keskittymistä yksityiskohtiin.

2.7   Makean rancio-viinin aistinvaraisen kuvauksen lisääminen

Kuvaus:

Koska makea rancio-viini lisättiin tuote-eritelmään, sen erityistyyppi sisällytettiin rancio-viinien aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Tässä tapauksessa tavoite on määrittää tämän tyyppisten tuotteiden aistinvaraiset ominaisuudet perustuen aiemmin annettuihin tietoihin ja SAN-nimityksen ”Priorat” sääntelyneuvoston suorittamissa aistinvaraisissa analyyseissa sekä tämän tyyppisten viinien aistinvaraisia ominaisuuksia koskevissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin.

Tuote-eritelmän kohdan 2.3.2 alakohta a) ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 on muutettu vastaavasti.

Perustelut:

Suojattua alkuperäisnimitystä koskevissa tiedoissa on oltava kaikkien alkuperänimityksen kattamien tuotteiden aistinvarainen kuvaus.

2.8   Ylikypsistä rypäleistä valmistetun viinin aistinvaraisen kuvauksen lisääminen

Kuvaus:

Ylikypsistä rypäleistä valmistetun viinin lisäämisen myötä lisättiin kyseisten viinien aistinvaraiset ominaisuudet. Tässä tapauksessa tavoite on määrittää tämän tyyppisten tuotteiden aistinvaraiset ominaisuudet perustuen aiemmin annettuihin tietoihin ja SAN-nimityksen ”Priorat” sääntelyneuvoston suorittamissa aistinvaraisissa analyyseissa sekä tämän tyyppisten viinien aistinvaraisia ominaisuuksia koskevissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin.

Tuote-eritelmän kohta 2.3.3 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.4 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Suojattua alkuperäisnimitystä koskevissa tiedoissa on oltava kaikkien alkuperänimityksen kattamien tuotteiden aistinvarainen kuvaus.

2.9   Uusi merkintöjä koskevan jakson sijainti sekä tiettyjen merkintöjen poistaminen

Kuvaus:

Tuote-eritelmän kohtaa 2.4 (”Kypsyttämiseen ja/tai tuotantoon liittyvät merkinnät”) on siirretty. Se on nyt tuote-eritelmän uuden kohdan 8.3 alakohta C).

Lisäksi Crianzaa, Reservaa ja Gran Reservaa koskevien merkintöjen määritelmät on poistettu. Tämä johtuu siitä, että näistä merkinnöistä säännellään jo perinteisinä merkintöinä ja siksi ne kuuluvat edelleen tuote-eritelmän kohtaan 8.5.

Tuote-eritelmän kohta 2.4 muutettiin vastaavasti. Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

Perustelut:

Siirretyn kohdan sisältö ei sovi tuotteen määritelmän alle, vaan sen sijaan siinä esitetään edellytyksiä etiketin tiettyjen merkintöjen käytölle. Tämän seurauksena se on nyt kohdan 8.3 alakohta. Kohdassa 8.3 käsitellään kyseistä aihetta (”Merkintöjä koskevat lisäsäännökset. Tuotteiden esittely ja merkinnät”).

Kolmen perinteisen merkinnän määritelmät poistettiin tarkoituksena noudattaa alueelle ominaisia perinteisiä merkintätapoja. Nuo kolme merkintää eivät liity alueen perinteisiin merkintätapoihin, kuten niiden historiallisten yhteyksien puute Priorat-viineihin osoittaa.

2.10   Muutokset viljelymenetelmissä

Kuvaus:

Sanamuoto, joka viittaa silmujen määrään viiniköynnöksessä, on poistettu.

Lisäksi tuote-eritelmän alkuperäistä sanamuotoa muutettiin viittaamaan erityisesti tarpeeseen käyttää viljelymenetelmiä, joilla tähdätään viinien erotettavuuteen ja alkuperänimityksen kattaman alueen perinteisten tuotteiden suojeluun.

Lisäksi kastelumenetelmään viittaava sanamuoto on vaihdettu, ainoana tarkoituksena sallia se menetelmäksi, jolla pyritään varmistetaan kasvien ja rypäleiden hyvinvointi.

Lisäksi istutustiheyden vähimmäisrajaa on nostettu 2 500:sta 3 000:teen köynnöstä hehtaaria kohden uusilla istutuspalstoilla.

Tuote-eritelmän kohta 3 (”Viljelymenetelmät”) ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.5.1 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Köynnöksiä koskevat tarkistukset on poistettu, tavoitteena yhtenäistää indikaattorit laadukkaimpien tuotteiden saavuttamiseksi. Viinitilojen tuotoksen arviointia ja valvontaa koskevat tutkimukset osoittavat, että silmujen määrän on oltava oikeassa suhteessa kunkin yksinään tarkastellun viiniköynnöksen elinkykyyn sen sijaan, että käytettäisiin yleistä raja-arvoa. Laadukkaimman rypäleen etsintään, joka liittyy usein viiniköynnöksen enimmäistuotoksen rajoittamiseen, on suhtauduttava eri tavoin riippuen lajikkeista, palstoista ja vuosista sekä arvioiden viinitilojen erityistilanteen. Laatua voi valvoa myös käyttämällä silmujen rajoittamisen lisäksi muita tekniikoita, joilla tähdätään samaan tavoitteeseen.

Lisäksi kastelumenetelmään viittaava sanamuoto on vaihdettu, ainoana tarkoituksena sallia se menetelmäksi, jolla pyritään varmistamaan kasvien ja rypäleiden hyvinvointi.

Istutustiheyttä on nostettu alkuperänimityksen kattaman alueen viiniköynnöksistä saatujen tietojen ja asiaa koskevien nykytutkimusten mukaisesti. Näissä tutkimuksissa käsitellään saavutettua rypäleen laatua ja keskitytään korkealaatuiseen rypäletuotantoon, joka tuottaa laadukkaimpia tuotoksia.

2.11   Erilaiset tuotantojärjestelyt viineille, jotka saavat pienemmän maantieteellisen yksikön nimen

Kuvaus:

Jotta viini voisi kantaa yhtä kahdestatoista pienemmän maantieteellisen yksikön nimestä, se on tuotettava ja kypsytettävä erillään viinitilalla.

Tuote-eritelmän kohta 3 (”Tuotantomenetelmät”) ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.5.1 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Jotta voidaan varmistaa – jäljitettävyyden vuoksi – merkintöjen viittaukset pienempiin maantieteellisiin yksiköihin, on tärkeää, että ero tehdään tuotantoprosessissa.

2.12   Rajatun maantieteellisen alueen laajennus

Kuvaus:

SAN-nimityksen tuotantoalueen kattamiin alueisiin on lisätty Falset-kunnan alueen 2 palsta 99.

Tuote-eritelmän kohta 4.1 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.6 on muutettu vastaavasti.

Perustelut:

Kun tietoa siirrettiin nykyiseen tuote-eritelmään, tämä maaomistus ei kuulunut tuotantoalueeseen kirjoitusvirheen vuoksi (sisältövirhe). Alkuperänimityksen kattamaa aluetta koskevan karttatiedon ja alueen maantieteellisten ominaisuuksien perusteella palsta, jota muutos koskee, sopii erinomaisesti tuotantoalojen rajoihin ja sillä on sitä vastaavat ilmasto- ja maantieteelliset ominaisuudet, minkä osoittavat siellä esiintyvät maa-ainekset, jotka ovat tyypillisiä muulle alkuperänimityksen kattamalle alueelle. Palsta sijaitsee tarkemmin Falset-kunnan keskiosassa, jonka kuuluu alkuperäisnimityksen ”Priorat” kattamaan alueeseen. Se sisältää alueet, jotka suuntautuvat selkeästi etelään ja jotka muodostuvat sarvikivikallioista, jotka ovat hyvin hajanaisia kontaktimetamorfoosin korkean tason vuoksi, ja sille on ominaista samojen maa-ainesten esiintyminen kuin tuotantoalueen muilla palstoilla.

2.13   Kahdentoista pienemmän maantieteellisen yksikön rajaaminen

Kuvaus:

Luotiin kohta 4.2, jossa luetellaan kahdentoista pienemmän maantieteellisen yksikön nimet ja rajat. Tämä antaa pienemmissä maantieteellisissä yksiköissä rekisteröityneille tuottajille oikeuden käyttää halutessaan sitä vastaavaa nimeä tuotteen esittelyssä ja merkinnöissä.

Tuote-eritelmän kohta 4.2 lisättiin vastaavasti ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.9 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

On tärkeää, että kukin yksikkö on määritelty siten, että pienempään maantieteelliseen yksikköön viittaavaa nimeä voidaan käyttää esittelyssä ja merkinnöissä.

Historiallisesti SAN-nimityksen kattamat tuotteet nimettiin joskus niiden alkuperäiskylän mukaan. Jotta tätä oikeutta käyttää pienempään maantieteelliseen yksikköön viittaavaa nimeä voitaisiin säännellä, jokaisen pienemmän maantieteellisen yksikön rajat ja nimi on määriteltävä selkeästi, täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti, jotta nimeä voidaan käyttää (halutessa) kaikista SAN-nimityksen kattamista tuotteista ja niiden alkuperä ilmoitetaan selkeästi.

2.14   Uuden lajikkeen lisäys

Kuvaus:

Viognier-lajike on lisätty hyväksyttyjen lajikkeiden luetteloon toissijaisena lajikkeena.

Tuote-eritelmän kohta 6 muutettiin vastaavasti. Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

Perustelut:

Viognier-lajike lisättiin hyväksyttyjen lajikkeiden joukkoon hyväksytyn alkuperänimityksen ”Priorat” kattaman Viognier-lajikkeen maaperä-, ilmasto- ja viljelyominaisuuksia ja sen sopeutumiskykyä kokeellisille tiloille koskevan raportin mukaisesti. Tätä varten otettiin huomioon Viognier-lajikkeen maaperä-, ilmasto- ja viljelyominaisuudet ja sen sopeutumiskyky SAN-nimityksen ”Priorat” kokeellisille tiloille. Lisäksi otettiin huomioon tämän lajikkeen kokeellisia viinejä koskevat aistinvaraiset analyysit ja tulokset, jotka määrittävät sen soveltuvuuden SAN-nimityksen ”Priorat” kattamien viinien tuotannossa hyväksyttyihin lajikkeisiin.

2.15   Yhteyttä koskeva parempi sanamuoto

Kuvaus ja perustelut:

Tuote-eritelmän kohdat 7.2 ja 7.3 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.8 on muutettu vastaavasti.

Yhteyden kuvausta parannettiin, jotta kaikki viinituotteet voitaisiin kuvailla paremmin.

2.16   Pullotusta alkuperäispaikassa koskevat perustelut

Kuvaus ja perustelut:

Tuote-eritelmän kohtaa 8.2 ja yhtenäisen asiakirjan kohtaa 2.9 on muutettu.

Vaatimukselle, että pullotus tapahtuu määrätyllä alueella, annettiin parempia perusteluja.

2.17   Uudet merkintöjä koskevat rajoitukset

Kuvaus:

Pullottajan tai lähettäjän osoitteen kuntaa ja postinumeroa koskevien merkintöjen merkkikorkeudelle asetettiin yläraja, lukuun ottamatta tuotteita, joiden merkintä sisältää pienemmän maantieteellisen yksikön nimen, jota on lupa käyttää.

On myös täsmennetty, että pienempien maantieteellisten yksiköiden nimiä ei saa käyttää merkinnöissä, jos niiden käyttöä koskevat ehdot eivät täyty.

Tuote-eritelmän kohdan 8.3 alakohta a) ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.9 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Jotta voitaisiin välttää rypäleen alkuperää koskeva hämmennys niiden viinien kohdalla, joilla ei ole oikeutta käyttää pienempään maantieteelliseen yksikköön liittyvää viittausta, viinin pullotuspaikkaa koskevan kunnan nimen merkkien korkeus ei saa ylittää 3 mm, paitsi silloin kun se vastaa pienemmän maantieteellisen yksikön nimeä, jonka käyttö on hyväksyttyä.

Lisäksi näitä nimiä ei saa sääntelyn jälkeen käyttää, jos niitä koskevia eritelmän vaatimuksia ei noudateta.

2.18   Pienempien maantieteellisten yksikköjen käyttöä koskevat ehdot

Kuvaus:

Kohtaan 8.3 luotiin alakohta B), jossa asetetaan ehdot kyseisen asiakirjan kohdassa 4.2 määritettyjen kahdentoista pienemmän maantieteellisen yksikön nimien käytölle.

Tuote-eritelmän kohtaan 8.3 luotiin vastaavasti alakohta B). Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

Perustelut:

EU:n lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltiot voivat säännellä oikeutta käyttää nimiä, jotka viittaavat pienempiin maantieteellisiin yksiköihin.

2.19   Perinteisen merkinnän poistaminen

Kuvaus:

Seuraava merkintä on poistettu perinteisten merkintöjen luettelosta: ’vino de finca/vino de pago’ (yhden tilan viini).

Tuote-eritelmän kohta 8.5 muutettiin vastaavasti. Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

Perustelut:

Koska ’vino de finca’ on säännelty merkintätermi ja ’vino de pago’ on EU:n E-Bacchus-tietokantaan merkitty Espanjaa koskeva perinteinen merkintä, niitä ei voida käyttää synonyymeina. Siksi tämä virhe on korjattu.

2.20   Tuotoksia koskevat poikkeukset

Kuvaus:

Luotiin kohta 8.6, jotta istutusten ja viinituotosten enimmäisrajoihin voitaisiin sallia poikkeuksia. Näitä poikkeuksia sovelletaan korkean istutustiheyden tapauksissa sekä poikkeustapauksissa, joissa sallitaan 10 % suurempi rypäletuotos ja 4 % suurempi viinituotos.

Tuote-eritelmään lisättiin uusi kohta (kohta 8.6) ja yhtenäisen asiakirjan 2.5.2 kohta muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Viljelymenetelmien uusia trendejä koskevat erilaiset tutkimukset viittaavat siihen, että korkean istutustiheyden viinitiloilta saadaan korkealaatuisia rypäleitä. Nämä korkean istutustiheyden palstat määritellään palstoiksi, joihin on istutettu 5 000–9 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden. Alkuperänimityksen kattaman alueen palstoja ja korkeaa istutustiheyttä koskeva analyysi sekä palstojen rypäletuotokset osoittavat, että rypäletuotos on korkeampi palstoilla, joilla istutustiheys on korkea, mutta että tämä ei vaikuta saatujen tuotteiden laatuun ja aitouteen. Jotta tuote-eritelmä heijastaisi tätä todellisuutta mahdollisimman hyvin, korkean istutustiheyden palstoille on hyväksytty vaihteleva tuotos. Suurin sallittu tuotanto on nostettu lukuun 6 000 (kg/ha) punaisille lajikkeille ja 8 000 (kg/ha) valkoisille lajikkeille, plus 0,5 kg jokaiselle istutetulle viiniköynnökselle osana tuotantoa, joka ylittää 5 000 köynnöstä/ha.

Tämä viittaus korkean istutustiheyden viinitarhoihin perustuu laatustrategiaan, johon on suhtauduttu myönteisesti SAN-nimityksen ”Priorat” kattamalla alueella. Tämä menetelmä, jolle toivomme tunnustusta SAN-alueella, merkitsee tavanomaista paljon suuremman köynnösmäärän istuttamista. Näiden kasvien on tehtävä enemmän töitä kasvaakseen, minkä seurauksena ne tuottavat vähemmän rypäleitä. Tuotetut rypäleet ovat kuitenkin erittäin hyvälaatuisia verrattuna niihin, joita saadaan perinteisemmillä istutustiheyksillä. Vaikka köynnöskohtainen tuotos on pienempi, suurempi hehtaarikohtainen köynnösmäärä merkitsee, että hehtaarikohtainen tuotanto on kyseisillä tiloilla hieman suurempi, millä perustellaan näiden viinitilojen tuotosten nostamista koskeva muutos.

Tekniseltä kannalta korkea istutustiheys johtaa pienempiin, harvempiin terttuihin sekä pienempiin rypäleisiin. Tämä tarkoittaa, että rypäleessä on enemmän kuorta suhteessa hedelmälihaan, mikä antaa käymisen aikana viinille enemmän hyödyllisiä ominaisuuksia, etenkin värin osalta.

Monet tutkimukset osoittavat, että istutustiheyden kasvattaminen köyhissä maaperissä nostaa maaperän viljelykapasiteettia. Prioratin tapauksessa suurempi tiheys merkitsee, että viiniköynnöksissä on vähemmän lehtiä ja rypäleitä. Tämän vuoksi niiden on helpompi selviytyä veden puutteesta kesällä ja ne tuottavat terttuja, joiden rypäleet ovat pienempiä ja jotka siten painavat vähemmän. Pienempi kasvikohtainen terttumäärä ja pienemmät tertut edistävät laadun paranemista. Enemmän kasveja neliömetrillä merkitsee kuitenkin sitä, että kasvien kokonaistuotanto kasvaa.

Siksi myös korkean istutustiheyden palstoilta peräisin olevan viinin enimmäistuotantomäärää muutettiin.

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus voimassa olevien sääntöjen kanssa, otettiin huomioon mahdollisuus muuttaa viinituotannon hehtaarikohtaista enimmäismäärää enintään neljällä prosenttiyksiköllä erityisinä markkinavuosina ilmastollisista syistä tai satovuoden erottamiseksi. Tässä noudatetaan alkuperänimitystä koskevan asetuksen ja Katalonian itsehallintoalueen hallituksen 18. huhtikuuta 2006 antaman määräyksen ARP/188/2006 säännöksiä. Määräyksessä hyväksytään hyväksyttyä alkuperänimitystä ”Priorat” koskeva asetus.

2.21   Valkoisten lajikkeiden suurempi tuotos

Kuvaus:

Valkoisten lajikkeiden kohdalla tuotantorajaa on nostettu 6 000:sta 8 000:een kg/ha ja uutosrajaa 39:stä 52:een hl/ha.

Tuote-eritelmän kohta 5 ja yhtenäisen asiakirjan kohta 2.5.2 muutettiin vastaavasti.

Perustelut:

Enimmäistuotoksia muutettiin tarkoituksena soveltaa säännöksiä erilaisiin rypäle- ja viinintuotantomenetelmiin, joiden avulla saadaan aikaan laadukkaimpia tuotteita. Tämä perustuu alkuperänimityksen kattamaa aluetta koskeviin tietoihin ja kirjauksiin sekä vuosien 2010, 2011, 2012 ja 2013 satoja vastaavien ”satoraporttien” tietoihin, jotka osoittavat, että valkoisten lajikkeiden keskimääräiset tuotokset ovat suurempia kuin punaisten lajikkeiden. Muutoksella pyritään heijastamaan tätä tilannetta, ottaen huomioon valkoviinien laatu ja vahingoittamatta koskaan niiden aitoutta.

Valkoisia lajikkeita koskee uudet enimmäisuutosrajat, joissa on sovellettu suurinta mahdollista rypäle/viini-suhdelukua.

2.22   Muutos valvontaelimen osoitteeseen

Kuvaus ja perustelut:

Sertifiointilaitosta koskevia tietoja muutettiin osoitteenmuutoksen vuoksi.

Tuote-eritelmän kohta 9.1 muutettiin vastaavasti. Yhtenäistä asiakirjaa ei muutettu.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Tuotteen nimi

Priorat/Priorato

2.   Jäsenvaltio

Espanja

3.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

4.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

3.

Väkevä viini

16.

Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini

5.   Viinin/viinien kuvaus

VIINI – Valko- ja roseeviinit ja yhden tilan viinit (’vinos de finca’)

Puhdas, kirkas ja selkeä. Asianmukainen aromaattinen intensiteetti ja laatu.

Valkoviinit: runsaat, hedelmäiset, kukkaiset ja maitoiset aromit. Tasapainoinen, pehmeä ja raikas.

Tynnyrissä kypsytetty valkoviini: hedelmän ja/tai mausteiden aromeja. Maistettaessa tasapainoinen ja hyvärakenteinen suutuntuma.

Roseeviinit: Hedelmäisiä ja/tai kukkaisia aromeja. Hedelmäinen, viipyilevä suutuntuma, asianmukainen maun alku ja kehitys.

Jos ne ovat myös yhden tilan viinejä, niiden on oltava ulkonäöltään puhtaita ja kirkkaita ja maistettaessa niillä on oltava asianmukainen aromaattinen intensiivisyys ja hyvä rakenne.

—	Haihtuvat hapot: alle vuoden ikäiset viinit: 16,5 meq/l; yli vuoden ikäiset viinit: 18 meq/l.

—	SO2 enintään: 200 mg/l jos sokeripitoisuus on < 5 g/l; 250 mg/l jos sokeripitoisuus on 5 g/l tai enemmän.

—	Niiden raja-arvojen osalta, joita ei ole täsmennetty, on noudatettava niitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	13
Vähimmäishappopitoisuus	3,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

VIINI – Punaviinit ja yhden tilan viinit

Puhdas, kirkas ja selkeä. Hedelmäisiä ja/tai kukkaisia ja/tai mineraalisia perusaromeja. Tasapainoinen alku ja maun kehitys. Mukana rakennetta ja raikkautta.

Jos kypsytetty puutynnyrissä: ulkonäöltään puhdas ja kirkas viini. Primaari-, sekundaari- ja tertiääriaromien tasapaino. Intensiivinen ja miellyttävä. Maku alkaa ja kehittyy hyvän tanniinirakenteen saattelemana.

Jos ne ovat myös yhden tilan viinejä, niiden on oltava ulkonäöltään puhtaita ja kirkkaita ja maistettaessa niillä on oltava asianmukainen aromaattinen intensiivisyys ja hyvä rakenne.

—	Haihtuvat hapot: alle vuoden ikäiset viinit: 16,5 meq/l; yli vuoden ikäiset viinit: 20 meq/l.

—	Rikkidioksidipitoisuus enintään: 150 mg/l jos sokeripitoisuus on < 5 g/l; 200 mg/l jos sokeripitoisuus on 5 g/l tai enemmän.

—	Niiden raja-arvojen osalta, joita ei ole täsmennetty, on noudatettava niitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	13,5
Vähimmäishappopitoisuus	3,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

VÄKEVÄ VIINI (rancio-viini, makea väkevä viini, valkoinen Mistela-viini, punainen Mistela-viini, luontaisesti makea viini)

Rancio-viini: puhdas ja kirkas, väri vaihtelee rubiininpunaisesta punaruskeaan. Kypsytykselle ominaisia tertiääriaromeja. Haihtuvia happoja havaittavissa, mahdollisia kuivahedelmien aromeja. Tasapainoinen happoisuus, täyteläinen.

Makea rancio-viini: sama ulkonäkö ja aromit kuin yllä. Maku: korostunut täyteläisyys ja havaittava makeus.

Makea väkevä viini: näiden viinien on oltava ulkonäöltään puhtaita ja kirkkaita. Hedelmän ja/tai kukkien ja/tai mausteiden ja/tai kuivahedelmien aromeja. Hyvä täyteläisyys ja havaittava makeus.

Valkoinen Mistela-viini: puhdas ja kirkas, oljenkeltainen mahdollisilla kultaisilla vivahteilla. Tuoreiden rypäleiden kukkaisia, hedelmäisiä ja/tai mausteisia aromeja. Hyvä täyteläisyys, tasapainoinen happoisuus ja havaittava makeus.

Punainen Mistela-viini: sama kuin yllä, mutta väriltään punainen mahdollisilla violeteilla vivahteilla.

Luontaisesti makea viini: ulkonäöltään puhdas ja kirkas. Hedelmän ja/tai kukkien ja/tai mausteiden ja/tai kuivahedelmien aromeja. Mahdollisia tertiääriaromeja. Hyvä täyteläisyys ja havaittava makeus.

—	Haihtuvat hapot: valko- ja roseeviinit: enintään 18 meq/l; punaviinit: enintään 20 meq/l; rancio-viinit: enintään 40 meq/l.

—	Rikkidioksidipitoisuus enintään: 150 mg/l jos sokeripitoisuus on < 5 g/l; 200 mg/l jos sokeripitoisuus on 5 g/l tai enemmän.

—	Niiden raja-arvojen osalta, joita ei ole täsmennetty, on noudatettava niitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	15
Vähimmäishappopitoisuus	3,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

YLIKYPSISTÄ RYPÄLEISTÄ VALMISTETTU VIINI

Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini, joka tehdään korottamatta luonnollista alkoholipitoisuutta keinotekoisesti, jolloin alkoholi on kokonaisuudessaan peräisin käymisestä. Luonnollinen alkoholipitoisuus yli 15 tilavuusprosenttia ja todellinen alkoholipitoisuus vähintään 13,5 tilavuusprosenttia.

Tässä viiniluokassa vimblancin katsotaan olevan viiniä, joka on peräisin punaisen Garnachan rypälemehusta ja joka kypsytetään enintään 100 litran tynnyreissä, jotka ovat mielellään tammea.

Ulkonäöltään puhdas ja kirkas. Nuorten vimblanc-viinien värin tulisi olla punavioletti, jonka voimakkuus saattaa vaihdella, kun taas ikääntyneet vimblanc-viinit voivat olla jopa rubiininpunaisia. Kuivattujen hedelmien aromeja. Mahdollisia tertiääriaromeja. Hyvä täyteläisyys ja havaittava makeus.

—	Haihtuvat hapot: alle vuoden ikäiset viinit: enintään 16,5 meq/l yli vuoden ikäiset valko- ja roseeviinit: enintään 18 meq/l; yli vuoden ikäiset punaviinit: enintään 20 meq/l.

—	Rikkidioksidipitoisuus enintään: valko- ja roseeviinit: 200 mg/l; punaviinit: 150 mg/l.

—	Niiden raja-arvojen osalta, joita ei ole täsmennetty, on noudatettava niitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	13,5
Vähimmäishappopitoisuus	3,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

6.   Viininvalmistusmenetelmät

a.   Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Viljelymenetelmät

Viljelymenetelmien on oltava perinteisiä menetelmiä, joiden tarkoitus on tuottaa rypäleitä laadukkaimmilla ominaisuuksilla.

Kaikessa viljelytyössä on otettava huomioon sekä kasvin fysiologinen tasapaino että sen ympäristö ja sovellettava maataloudellista tietämystä, jota vaaditaan viininvalmistuksen kannalta mahdollisimman hyvien rypäleiden saamiseksi.

Viiniköynnös on kasvatettava käyttämällä perinteistä goblet-menetelmää tai muuta menetelmää, jolla varmistetaan viinien paras laatu ja aromien rikkaus.

Istutuksen vähimmäistiheys on 2 500 ja enimmäistiheys 9 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden. Uusille istutuksille 1. tammikuuta 2013 alkaen istutuksen vähimmäistiheys on 3 000 ja enimmäistiheys 9 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden.

Viljelmiä kastellaan vain, jos se on kasvin selviämiselle välttämätöntä tai jos sillä pyritään varmistamaan tai parantamaan rypäleiden laatua. Kasteluun on saatava lupa etukäteen.

Sato olisi korjattava ensisijaisesti käsin. Suojeltuja viinejä voidaan tuottaa vain rypäleistä, joilla on seuraavat potentiaaliset alkoholipitoisuudet: 12,5 tilavuusprosenttia punaisten lajikkeiden viineissä ja 12 tilavuusprosenttia valkoisten lajikkeiden viineissä.

Viiniyttämistä koskeva rajoitus

Rypälemehun tuotannossa on noudatettava perinteisiä menetelmiä, joissa käytetään viinien laadun optimointiin tarkoitettua tekniikkaa. Rypälemehun tai viinin uuttamiseen ja kuorista/puristejäännöksestä erottamiseen on käytettävä asianmukaista painetta siten, että jokaisesta 100 kilogrammasta rypäleitä saadaan enintään 65 litraa viiniä.

Yhden tilan viineinä valmistetut viinit on tuotettava ja kypsytettävä täysin erillään viininvalmistamossa ja niiden on oltava tunnistettavissa jokaisessa vaiheessa. Yhden tilan viinin valmistuksessa käytettävien rypäleiden suurin sallittu tuotos on 15 % pienempi kuin suojatun alkuperänimityksen viineihin käytetyillä rypäleillä. Sadonkorjuussa, kuljetuksessa ja rypäleiden käsittelyssä, puristamisessa, käymisprosessin valvonnassa, koko valmistusprosessin aikana käytetyissä viininvalmistusmenetelmissä ja viinien kypsyttämisessä käytettyjen tekniikoiden olisi johdettava tuotteiden korkeimpaan laatuun.

Viinit, joiden merkinnöissä saa viitata pienempään maantieteelliseen yksikköön, on tuotettava ja kypsytettävä erikseen viininvalmistamossa ja niiden on oltava tunnistettavissa jokaisessa vaiheessa.

b.   Enimmäistuotokset

Punaiset lajikkeet

6 000 kg rypäleitä/ha

Punaiset lajikkeet

39 hl/ha

Valkoiset lajikkeet

8 000 kg rypäleitä/ha

Valkoiset lajikkeet

52 hl/ha

Punaiset lajikkeet, joita voidaan käyttää yhden tilan viinin tuottamisessa

5 100 kg rypäleitä/ha

Valkoiset lajikkeet, joita voidaan käyttää yhden tilan viinin tuottamisessa

6 800 kg rypäleitä/ha

Punaiset lajikkeet, jotka ovat peräisin korkean istutustiheyden palstoilta (5 000–9 000 köynnöstä hehtaaria kohden). Enimmäistuotokseen on lisätty 0,5 kg kutakin istutettua köynnöstä kohden osana tuotantoa, joka ylittää 5 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden.

6 000 kg rypäleitä/ha

Punaiset lajikkeet, jotka ovat peräisin korkean istutustiheyden palstoilta (5 000–9 000 köynnöstä hehtaaria kohden). Enimmäistuotokseen on lisätty 0,325 hl 100:aa istutettua viiniköynnöstä kohden osana tuotantoa, joka ylittää 5 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden.

39 hl/ha

Valkoiset lajikkeet, jotka ovat peräisin korkean istutustiheyden palstoilta (5 000–9 000 köynnöstä hehtaaria kohden). Enimmäistuotokseen on lisätty 0,5 kg kutakin istutettua köynnöstä kohden osana tuotantoa, joka ylittää 5 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden.

8 000 kg rypäleitä/ha

Valkoiset lajikkeet, jotka ovat peräisin korkean istutustiheyden palstoilta (5 000–9 000 köynnöstä hehtaaria kohden). Enimmäistuotokseen on lisätty 0,325 hl 100:aa istutettua viiniköynnöstä kohden osana tuotantoa, joka ylittää 5 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohden.

52 hl/ha

7.   Rajattu maantieteellinen alue

Bellmunt del Priorat, Gratallops, El Lloar, La Morera de Montsant ja sen kylä Escaladei, Poboleda, Porrera, Torroja del Priorat, La Vilella Alta, La Vilella Baixa, Falset-kunnan pohjoisosa, johon kuuluu alueet 1, 4, 5, 6, 7, 21 ja 25 kokonaisuudessaan; ja palstat 38, 39, 40, 71, 92, palstan 93 länsiosa (1,69 ha), 96, 97, 98, 99, 100, 101, palstan 102 pohjoisosa (0,16 ha), 103, 104, 105, 106, 107, 108, 109, 110, 111, 112, 113, 114, 115, 116, 117, 118, 119, 120, 121, 122, 123, 124, 126, 128, 129, 130, 146, 147, 149 ja 150 alueella 2; palstat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12, 13, 14, 15, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, palstan 47 pohjoisosa (17 ha), palstan 50 pohjoisosa (2,6 ha), palstan 52 pohjoisosa (3 ha), palstan 53 pohjoisosa (14 ha), 54, 55, 56, 57, 58, 59 ja 60 alueella 3; palstat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, palstan 28 pohjoisosa (1,36 ha), palstan 29 pohjoisosa (3,85 ha), 63, 69, 72, 73, 74 ja 75 alueella 19; palstat 18, 19, 20, 21, palstan 27 pohjoisosa (1,36 ha), palstan 28 pohjoisosa (2,04 ha), 31, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58, palstan 65 pohjoisosa (0,85 ha), 67, 69, 70, 71, 75, 76, 77 ja 78 alueella 20; palstat 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39 ja 40 alueella 22 ja palstat 9, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 36, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47 ja 48 alueella 24 ja Molar-kunnan itäosa, johon kuuluu palstat 5, 6 ja 7 kokonaisuudessaan ja palstan 8 itäosa (0,45 ha) ja palstat 9, 10, 11, 12, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 37, 39, 40, 44, 49, 50, 51, 52, 53, 54, 55, 60, 62, 63, 65 ja 68 alueella 4; palstat 29, 30, 31, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61, 62, 63, 64, 65, 66, 67, 68, 69, 71, 72, 73, 74, 75, 76, 77, 78, 79, 80, 81, 82, 84, 85, 86, 87, 88, 89, 90, 91, 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100, 101, 102, 103, 105, 106, 107, 108, 109, 110, 111, 112, 113, 114, 115, 116, 117, 118, 119, 120, 121, 122, 123, 124, 125, 126, 127, 128, 129, 130, 131, 132, 133, 134, 135, 136, 137, 138, 139, 140, 141, 142, 143, 144, 145, 146, 147, 148, 149, 150, 151, 152, 153, 154, 155, 156, 157, 158, 159, 160, 161, 162, 163, 164, 165, 166, 167, 169, 170, 171, 172, 173, 174, 176, 194, 197, 198, 201, 203, 204, 205, 206, 207, 208, 209, 211 ja 212 alueella 8; palstat 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 33, 34, 38, 39, 40, 44 ja 45 alueella 9 ja palstat 8, 13, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 35, 36, 37, 38, 39, 41, 42, 43, 44, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61, 62, 63, 64, 65 ja 72 alueella 10.

8.   Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

Punainen Garnacha

Mazuela – Samsó

Mazuela – Cariñena

9.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Mitä tulee tuotteen laatuun vaikuttaviin luonnollisiin ominaisuuksiin, SAN-nimityksen ”Priorat” kattama jyrkkärinteinen alue koostuu paleotsooisen aikakauden materiaalista, pääasiassa devoni- ja kivihiilikauden liuskekivestä. Tämä on vanhinta Kataloniasta löydettyä liuskekiveä, jolla on yhteys viininviljelyyn. Nämä matalat maaperät, joissa on vain vähän eloperäistä ainesta, ovat muodostuneet pääosin nimityksillä ”licorell” tai ”licorella” tunnetun liuskekiven hajotessa. Viiniköynnösten juuret tunkeutuvat hajonneeseen liuskekiveen etsien kosteutusta, vettä ja ravinteita. Tämä antaa ”Priorat”-viineille niille ominaiset mineraaliaromit.

Mitä tulee ilmastoon, alue nauttii ainutlaatuisista ilmasto-olosuhteista, jotka johtuvat siitä, että se on suhteellisen eristyksessä meren vaikutuspiiristä ja samalla suojassa kylmiltä pohjoistuulilta Sierra de Montsantin -vuoren ansiosta. Vuoden keskilämpötila on 14 ja 12 asteen välillä (alueen matalimmissa osissa Sierra de Montsant -vuoren juurella) ja päivän ja yön välillä on merkittävä lämpötilaero. Erityisesti kesällä alimmat lämpötilat voivat olla jopa 12 astetta yöllä, kun taas keskipäivän ylin lämpötila voi olla 40 astetta. Kallioisen maaperän pintalämpötila voi olla vieläkin korkeampi. Nämä lämpötilavaihtelut johtavat asteittaiseen kypsymisprosessiin ja fenoliyhdisteiden positiiviseen kehitykseen rypäleissä.

Alhainen vuotuinen sademäärä (400–500 litraa neliömetriä kohden) ja luoteistuulet, jotka aiheuttavat pintakosteuden nopeaa haihtumista, sekä maa-alueen geologinen koostumus ja maaperän erityinen rakenne aiheuttavat viiniköynnöksen hedelmien hitaan ja täydellisen kypsymisen, jonka ansiosta se voidaan korjata ihanteellisena ajankohtana. Sitä vastoin nämä kovat maaperät ja kuiva ilmasto vaikeuttavat yleisesti viiniköynnöksen kasvua. Toisaalta kuitenkin kasveissa esiintyy vain vähän tauteja, millä osaltaan varmistetaan rypäleiden hyvä laatu.

Nämä luonnolliset tekijät sekä viinitarhat antavat Priorat-viineille makua, runkoa ja rakennetta.

Siten ne merkitsevät, että ensimmäisten satojen viinit (valko-, rosee- ja punaviinit) ovat selkeitä ja kirkkaita ja niissä on erityisiä hedelmäisiä aromeja ja korostuneita mineraalisia aromeja. Niissä on myös raikkaita happoja ja loppumaku on yhtenäinen.

Priorat-rypäleiden korkea sokeripitoisuus määrittää väkevien viinien erityisominaisuudet. Historiallisesti tämä on johtanut korkean alkoholipitoisuuden ja/tai paljon jäännösmakeutta sisältävien tuotteiden määrän kasvuun. Garnachan tyyppisten lajikkeiden asteittaisen kypsyttämisen ansiosta voidaan tuottaa vahvoja viinejä, joissa säilyy lajikkeen monivivahteisuus ja raikkaus.

Rancio-viinit tuotetaan hapettamalla tammitynnyreissä tai lasiastioissa suurilla kivennäisainepitoisuuksilla mutta ilman jäännössokeria. Viinit saavat tertiääriaromeja, mukaan lukien kuivahedelmien aromeja, sekä luonteenomaisen rubiininpunaisen/ruskean värin, jossa on palaneen hiekan sävyjä.

Makeat väkevät viinit tuotetaan viiniyttämällä rypäleet suurella määrällä sokeria. Kun 8 tilavuusprosentin luonnollinen alkoholipitoisuus on saavutettu, lisätään viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia, kunnes saavutetaan 15 tilavuusprosentin pitoisuus. Viineille on ominaista puhdas ulkonäkö, kuivahedelmien aromit, hyvä rakenne suutuntumassa ja havaittava makeus.

Mistela-viinit tuotetaan rypälemehusta, johon lisätään viininvalmistuksesta peräisin olevaa alkoholia, kunnes saavutetaan 15 tilavuusprosentin alkoholipitoisuus. Tämä tapahtuu seitsemän päivän aikana juoksutusprosessissa, ja luonnollisten sokereiden käyminen estetään. Viineille on ominaista niiden kukkaiset tuoreen hedelmän aromit korostuneilla mausteisilla vivahteilla.

Luontaisesti makeat viinit tuotetaan rypälemehuista, joilla on erittäin korkea sokeripitoisuus. Rypälemehut käytetään osittain, kunnes saavutetaan 7 tilavuusprosentin vähimmäisvahvuus, ja niitä täydennetään viininvalmistuksesta peräisin olevalla alkoholilla enintään 15 tilavuusprosenttiin asti. Viineille on ominaista niiden hedelmäiset, mausteiset aromit sekä kuivahedelmien vivahteet.

Viininviljely tämän alueen rinteillä ja jyrkänteillä on hankalaa ja kallista ja johtaa pieniin tuotoksiin. Nämä ovat kuitenkin juuri ne olosuhteet, joiden ansiosta voidaan tuottaa korkealaatuisia, tiivisrakenteisia viinejä, joilla on korkea alkoholipitoisuus – joka puolestaan antaa niille ainutlaatuisen hienostuneet aromit. Ylikypsistä rypäleistä valmistetut viinit tuotetaan joko kuivattamalla rypäleet tai jättämällä kypsän rypäleen köynnökseen pitkäksi aikaa, minkä seurauksena kosteus haihtuu ja jättää rypäleisiin hyvin suuren luonnollisten sokerien pitoisuuden. Nämä viinit saadaan korkeiden sokeripitoisuuksien tuloksena ja niillä on 15 tilavuusprosentin luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus, jota ei ole nostettu keinotekoisesti. Viineille on ominaista kuivahedelmien tertiääriaromit ja hyvä rakenne suutuntumassa.

10.   Olennaiset lisäedellytykset

Oikeudellinen kehys:

Kansallisessa lainsäädännössä

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

Perustelut:

—	Parempi jäljitettävyys: viinien liikkumisen rajoittaminen auttaa varmistamaan, että ne voidaan tunnistaa.

—	Jotta laatua ei vaarannettaisi: pullottamiselle tarkoitetut tilat alueella on mukautettu sopimaan tuotteen laatuun ja määrään. Kuljetusaikaa vähentämällä vältetään lämpö- ja valovahingot sekä viipeet.

—

Alkuperän tunnistamiseen käytetään yleisesti pullotuspaikkaa. Jos pullotus tapahtuisi sekä alueen sisällä että sen ulkopuolella, kuluttajien luottamus voisi vaarantua, sillä he uskovat, että hyväksytyn alkuperänimityksen kattamien viinien tuotannon kaikki vaiheet tapahtuvat suojan haltijoiden valvonnassa. Alueen ulkopuolella pullotusta ei voida verrata alueella tapahtuvaan pullotukseen, joka tapahtuu eri laitoksella kuin sillä, missä viini tuotettiin, sillä: — pullottamattoman viinin kuljetukselle alueen sisällä on oltava lupa; — pullotuksen saa suorittaa vain valtuutetut viininvalmistamot, jotka täyttävät tietyt tekniset vaatimukset; — kyseiset viininvalmistamot voivat ottaa vastaan vain SAN-nimityksen kattamia rypäleitä, rypälemehuja ja viinejä ja tuottaa ja pullottaa vain SAN-nimityksen kattamia viinejä; — koska määritetty alue on pieni, kuljetusajat voidaan pitää mahdollisimman lyhyinä; sekä — tuote pysyy mikroilmastossaan eikä se altistu lämpötilan ja korkeuden muutoksille, mikä voi saada sen kypsymään ennenaikaisesti.

Oikeudellinen kehys:

Kansallisessa lainsäädännössä

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus:

Kaiken tyyppisissä pakkauksissa on oltava kertakäyttöinen varmistussinetti ja numeroitu etiketti, jotka kiinnitetään itse viininvalmistamossa.

Pullotettujen viinien etiketteihin on merkittävä seuraavat tiedot selkeästi ja niiden on oltava samassa visuaalisessa kentässä kuin pakolliset tiedot: perinteinen merkintä ja nimi ”Denominación de Origen Calificada Priorat” (hyväksytty alkuperänimitys Priorat). ”Priorat”-nimen merkinnässä käytettyjen merkkien korkeus ei saa olla yli 4 mm tai puolet ”Denominación de Origen Calificada”-merkinnän korkeudesta.

Lisäksi merkinnöissä on oltava pullottajan tai lähettäjän kunnan nimi tai postinumero. Kunnan nimeä merkitsevien merkkien korkeus ei saa ylittää 3 mm, paitsi kun tämä merkintä vastaa pienemmän maantieteellisen yksikön nimeä, jonka käyttöön on lupa, ja sisältää sen.

Nimitys ”vino de finca” on sisällytettävä etikettiin yhdessä sen alkuperänimityksen kanssa, jonka alle se kuuluu.

Pienempien maantieteellisten yksiköiden nimiä ei saa käyttää merkinnöissä, jos tuote ei täytä niiden käyttöä koskevia ehtoja.

Pienempien maantieteellisten yksikköjen nimet ovat:

Vila de Bellmunt

Vila d’Escaladei

Vila de Gratallops

Vila de El Lloar

Vila de La Morera

Vila de Poboleda

Vila de Porrera

Vila de Torroja

Vila de La Vilella Alta

Vila de La Vilella Baixa

Masos de Falset

Solanes del Molar

Linkki eritelmään

https://goo.gl/29EXyE

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.