EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 1.2.2017

COM(2017) 48 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta

Sisällysluettelo

1.    JOHDANTO    

2.    EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNE    

2.1.    Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät    

2.2.    Unionin rekisteri    

3.    HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUONNA 2015    

3.1.    Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet    

3.1.1.    Päästökatto    

3.1.2.    Myönnetyt päästöoikeudet    

3.1.2.1.    Ilmaisjako    

3.1.2.2.    NER300-ohjelma    

3.1.2.3.    Päästöoikeuksien huutokauppa    

3.1.2.4.    Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla    

3.1.3.    Kansainväliset hyvitykset    

3.2.    Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset    

3.3.    Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen    

4.    ILMAILU    

5.    MARKKINOIDEN VALVONTA    

5.1.    Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu    

6.    PÄÄSTÖJEN TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN    

7.    YLEISKATSAUS JÄSENVALTIOIDEN HALLINTOJÄRJESTELYISTÄ    

8.    VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO    

9.    PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT    

LIITE    

1.JOHDANTO

Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on ollut teollisuuden ja energia-alan kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokasta vähentämistä koskevan EU:n strategian kulmakivi vuodesta 2005. Järjestelmällä edistetään huomattavasti EU:n vuodelle 2020 asettaman päästövähennystavoitteen saavuttamista. EU on hyvää vauhtia saavuttamassa ja jopa ylittämässä tavoitteensa. Jatkuva edistyminen on kuitenkin varmistettava, jotta voidaan saavuttaa tavoite, joka koskee päästöjen vähentämistä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä – mistä EU:n johtajat sopivat lokakuussa 2014 osana EU:n ilmasto- ja energiapuitteita 2030. EU toteuttaa tämän tavoitteensa kollektiivisesti kustannustehokkaalla tavalla niin, että vähennyksiä tehdään sekä päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla että muilla aloilla. Tämä tavoite, joka EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla on 43 prosentin päästövähennys verrattuna vuoteen 2005, voidaan erityisesti saavuttaa saumattomasti toimivan uudistetun EU:n päästökauppajärjestelmän avulla.

Komissio esitti heinäkuussa 2015 lainsäädäntöehdotuksen 1 , jolla EU:n päästökauppajärjestelmää tarkistetaan ensi vuosikymmentä varten. EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen ja tarkistaminen on olennainen osa työtä, jonka päämääränä on joustava energiaunioni, joka on yksi nykyisen komission keskeisistä politiikanaloista.

Komissio esitteli heinäkuussa 2016 toimenpidepaketin, jonka tavoitteena on nopeuttaa siirtymistä vähähiilisiin päästöihin kaikilla talouden aloilla Euroopassa 2 . Yhdessä lainsäädäntöehdotuksista 3 jäsenvaltioille asetetaan sitovia vuotuisia kasvihuonekaasupäästötavoitteita vuosiksi 2021–2030 aloille, joita ei säännellä EU:n päästökauppajärjestelmällä. Kaiken kaikkiaan nämä uudet puitteet perustuvat oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden, kustannustehokkuuden ja ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden periaatteisiin.

Vahvemmilla, paremmin toimivilla Euroopan hiilimarkkinoilla voidaan edistää huomattavasti siirtymistä vähähiiliseen ja energiavarmaan talouteen Euroopassa. Maailman ensimmäisinä merkittävinä ja suurimpina hiilimarkkinoina EU:n päästökauppajärjestelmä myös edistää huomattavasti maailmanlaajuisia toimia, joista päätettiin viime joulukuussa Pariisissa osana maailman ensimmäistä ilmastosopimusta.

Ensimmäinen kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden tilasta 4 julkaistiin marraskuussa 2012 (hiilimarkkinakertomus 2012). Sen tarkoituksena oli analysoida hiilimarkkinoiden toimintaa ja pohtia sääntelytoimien tarvetta, kun otetaan huomioon päästöoikeuksien ylijäämän kasvu. Ensimmäisen energiaunionin tilaa koskevan katsauksen yhteydessä Euroopan komissio hyväksyi marraskuussa 2015 5 toisen kertomuksen Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta (hiilimarkkinakertomus 2015), joka on osa kertomusta edistymisestä ilmastotoimissa. Kyseinen kertomus kattoi vuodet 2013 ja 2014, ja siinä esiteltiin myös joitakin vuonna 2015 hyväksyttyjä aloitteita.

Käsillä oleva Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta annettu kertomus, joka perustuu direktiivin 2003/87/EY 6 (EU:n päästökauppadirektiivi) 10 artiklan 5 kohtaan ja 21 artiklan 2 kohtaan, kattaa vuoden 2015, mutta siinä esitetään myös tiettyjä aloitteita, joita ehdotettiin tai joista sovittiin vuonna 2016. Jollei toisin ilmoiteta, tässä kertomuksessa on käytetty julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka komissio oli saanut käyttöönsä kesäkuuhun 2016 mennessä.

Yleisiä tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän tietyistä näkökohdista, jotka sisältyvät jo aiempiin hiilimarkkinakertomuksiin, esitetään laatikoissa kautta koko kertomuksen.

2.EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNE

2.1.Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät

Vuonna 2016 toimitettujen raportointivuotta 2015 koskevien 21 artiklassa tarkoitettujen kertomusten mukaan sallittuja laitoksia on nyt hieman alle 10 950. Edellisvuonna niitä oli noin 11 200 ja sitä edeltävänä vuonna noin 11 400.

EU:n päästökauppajärjestelmän toimien puitteissa poltetut polttoaineet olivat suurimmalta osin fossiilisia vuonna 2015. Siitä huolimatta 27 jäsenvaltiota 7 raportoi myös biomassan käytöstä lähes 2 000 laitoksessa (1966 eli 18 prosenttia kaikista laitoksista). Vain 4 jäsenvaltiota (FR, LI, LT ja MT) ei raportoinut minkäänlaisesta biomassan käytöstä. Biomassaan liittyviä päästöjä koskevat tiedot olivat puutteellisia joissakin 21 artiklassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden kertomuksissa (DK, IE, LV, PT ja RO), mutta käytetystä biomassasta peräisin olevat päästöt olivat toimitettujen tietojen perusteella noin 125 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (noin 7 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmässä ilmoitetuista päästöistä). Vain kaksi jäsenvaltiota (DE ja SE) ilmoitti vähäisestä biopolttoaineiden käytöstä, johon osallistui neljä ilma-aluksen käyttäjää 8 .

Vuotuisiin päästöihin perustuvissa luokissa 9 vuotta 2015 koskevat tiedot osoittavat, että vuonna 2014 laitoksista 72 prosenttia kuului luokkaan A, 21 prosenttia luokkaan B ja vain 7 prosenttia luokkaan C. Vuonna 2015 yli 5 700 laitosta (IT pois luettuna) ilmoitettiin ’vähän päästöjä aiheuttavaksi laitokseksi’ (57 prosenttia kokonaismäärästä IT pois luettuna) 10 . Vähän päästöjä aiheuttavien laitosten ja luokkaan A kuuluvien laitosten suuri prosenttiosuus osoittaa, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti suunnitellun tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän määrittämistasoihin perustuva rakenne ja muut yksinkertaistamiset ovat tarkoituksenmukaisia.

Vaikka laitosten jako kolmeen luokkaan A, B ja C sekä vähän päästöjä aiheuttaviin laitoksiin noudattelee jäsenvaltioissa yleensä samaa yleistä suuntausta, teollisuuden aloilla ja toiminnoissa, joista asia koskee, on suurempia eroja. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia laitoksia, jotka harjoittavat polttotoimintaa, on kaikissa jäsenvaltioissa. Muita useimpien jäsenvaltioiden raportoimia toimintoja ovat öljynjalostus sekä teräksen, sementin, kalkin, lasin, keramiikan, massan ja paperin tuotanto. Vain kaksi maata (FR ja NO) ilmoitti, että lupia oli myönnetty hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia varten. Kun on kyse EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista toiminnoista, jotka koskevat muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjä, lupia on ilmoitusten mukaan myönnetty lähinnä alumiinia ja PFC-yhdisteitä varten 13 maassa (DE, ES, FR, GR, IS, IT, NL, NO, RO, SE, SI, SK ja UK) sekä typpihapon tuotantoa ja N2O:ta varten 20 maassa (poikkeuksena ovat CY, DK, EE, IE, IS, LI, LU, LV, MT, PT ja SI). Muista N2O-aloista on ilmoitettu vain kolmessa jäsenvaltiossa, ja ne liittyvät adipiinihapon tuotantoon (DE, FR ja IT) sekä glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotantoon (DE ja FR).

Kuten vuonna 2015 raportoitiin, vain harvat jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet mahdollisuutta jättää vähäisten päästöjen aiheuttajat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle EU:n päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaisesti. Asiaa koskevalla säännöksellä pyritään vähentämään vähäisten päästöjen aiheuttajien hallintokustannuksia, ja sitä voidaan käyttää, kun käytössä on vastaavanlaisia toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Vuonna 2016 toimitettujen kertomusten mukaan kahdeksan maata (DE, ES, FR, HR, IS, IT, SI ja UK) on käyttänyt tätä mahdollisuutta, erityisesti polttotoimintaa ja keramiikan tuotantoa harjoittavien laitosten yhteydessä. Järjestelmän ulkopuolisten hiilidioksidipäästöjen määrä oli vuonna 2015 noin 4 miljoonaa tonnia (eli 0,22 prosenttia todennettujen päästöjen kokonaismäärästä), kun se oli 3,9 miljoonaa tonnia vuonna 2014 ja 4,7 miljoonaa tonnia vuonna 2013.

On huomattava, että jäsenvaltioiden vuonna 2016 toimittamien 21 artiklassa tarkoitettujen kertomusten mukaan vain harva jäsenvaltio hyödynsi tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen 11 13 artiklassa tarjottua mahdollisuutta sallia yksinkertaistetut tarkkailusuunnitelmat tapauksissa, joissa riski on pieni. Vain BE (Flanderi), FR, HR, HU, LI ja LT raportoivat tällaisesta käytöstä laitosten yhteydessä, ja vain FI, IS ja PL ilmailun yhteydessä.

Kun tarkastellaan ilma-aluksen käyttäjiä, EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailusuunnitelmissa ilmoitettujen ilma-aluksen käyttäjien määrä oli alle 530 vuonna 2015, kun se oli 610 vuonna 2014.

2.2.Unionin rekisteri

Vuonna 2016 Malta ja Kypros liitetään unionin rekisterin kautta Yhdistyneiden kansakuntien kansainväliseen tapahtumalokiin (ITL). Lisäksi koordinoidusti Yhdistyneiden kansakuntien kanssa pannaan täytäntöön tarvittavat toiminnot, joilla toteutetaan Kioton pöytäkirjan osapuolten konferenssin 12 päätöksessä 3/CMP.11 määritellyt menettelyt.

Unionin rekisterin keskusvalvojana komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan rekisterin toimivuutta, turvallisuutta ja helppokäyttöisyyttä yhdessä kansallisten rekisterien valvojien kanssa.

Lisätietoja päästökauppajärjestelmästä on EU:n päästökauppajärjestelmän käsikirjassa 13 . 

3.HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUONNA 2015

Tässä luvussa esitetään tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän tarjonnasta ja kysynnästä. Tiedot koskevat päästökattoa, ilmaisjakoa, NER300-ohjelmaa, huutokauppaa, poikkeamista täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla tietyissä jäsenvaltioissa sekä kansainvälisten hyvitysten käyttöä.

Kysynnän osalta annetaan tietoa todennetuista päästöistä sekä tarjonnan ja kysynnän tasapainottamisesta.

3.1.Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet

3.1.1.Päästökatto

Taulukossa 1 esitetään päästökaton suuruus kunakin vuonna kaudella 2013–2020 (kolmas vaihe).

Taulukko 1: EU:n päästökauppajärjestelmän päästökatto kaudella 2013–2020

3.1.2.Myönnetyt päästöoikeudet

3.1.2.1.Ilmaisjako

Kolmannessa vaiheessa 39 prosenttia käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan ilmaiseksi teollisuudelle ja sähköntuotantolaitoksille niiden tuottamaa lämpöä vastaan. Ilmaisten päästöoikeuksien osuutta lisätään edelleen uusille osallistujille myönnettävien päästöoikeuksien takia vuoteen 2020 saakka. Tällä hetkellä on mahdotonta määritellä, kuinka paljon uusien osallistujien varantoa käytetään tulevina vuosina. Suuntausten perusteella oletetaan, että korkeintaan kaksi prosenttia päästökatosta voidaan vielä jakaa ilmaiseksi uusien osallistujien varannosta. Näin ollen ilmaisten päästöoikeuksien odotetaan kolmannessa vaiheessa muodostavan noin 41 prosenttia kokonaismäärästä. Lisäksi noin kaksi prosenttia koko päästökatosta käytetään NER300-ohjelman rahoittamiseen (ks.  kohta 3.1.2.2). Siten huutokaupan osuus kolmannessa vaiheessa on 57 prosenttia.

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville uusille laitoksille ja kapasiteettiaan lisääville laitoksille voidaan jakaa ylimääräisiä ilmaisia päästöoikeuksia uusien osallistujien varannosta kolmannen vaiheen aikana. Aluksi uusien osallistujien varannossa oli saatavilla 480,2 miljoonaa päästöoikeutta sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty 300 miljoonaa päästöoikeutta NER300-ohjelmaa varten. Vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä oli varattu 109,2 miljoonaa päästöoikeutta 492 laitokselle koko kolmannen vaiheen ajaksi. Jäljellä oleva uusien osallistujien varanto, joka on 371,0 miljoonaa päästöoikeutta, voidaan jakaa tulevaisuudessa uusille laitoksille tai kapasiteettiaan lisääville laitoksille. Näistä päästöoikeuksista merkittävän osan uskotaan jäävän jakamatta.

Vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä päästöoikeuksia oli jaettu noin 231,4 miljoonaa vähemmän − laitosten tuotannon lopettamisen tai vähentämisen taikka tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena − verrattuna tilanteeseen, jonka perusteella kolmannen vaiheen päästöoikeuksien jako alun perin laskettiin.

Taulukko 2: Vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2016 teollisuudelle ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä (miljoonaa) 14

Koska ilmaisjaon kysyntä ylitti saatavilla olevan määrän, päästöoikeuksien jakoa kaikille päästökauppajärjestelmään kuuluville laitoksille on vähennetty samalla prosenttiosuudella soveltamalla ”monialaista korjauskerrointa” (päästökauppadirektiivin säännösten mukaisesti). Korjauskertoimella ilmaisjakoa vähennettiin noin 6 prosenttia vuonna 2013. Tämä prosenttiosuus kasvaa vuosittain, kunnes se on noin 18 prosenttia (vuonna 2020). Vastauksena kansallisten tuomioistuinten esittämiin lukuisiin ennakkoratkaisupyyntöihin unionin tuomioistuin antoi huhtikuussa 2016 tuomion 16 , jolla se mitätöi nykyään sovellettavan monialaisen korjauskertoimen arvot 1. maaliskuuta 2017 alkaen. Monialainen korjauskerroin on laskettava uudelleen noudattaen unionin tuomioistuimen määräämää lähestymistapaa, joka koskee EU:n päästökauppajärjestelmän laajennettua soveltamisalaa (mukaan lukien uudet toiminnot ja kaasut vuodesta 2013). Tarkistettuja arvoja sovelletaan ilmaisjakoon vuosina 2018–2020, ja niillä vähennetään teollisuuden ilmaisjakoa samalla, kun huutokaupattavia määriä kyseisille vuosille lisätään.

3.1.2.2.NER300-ohjelma

Rahaksi muuntamisesta saatavat varat jaettiin hankkeille, jotka oli valittu kahdessa ehdotuspyyntömenettelyssä joulukuussa 2012 ja heinäkuussa 2014. Kaiken kaikkiaan varoja on myönnetty 2,1 miljardia euroa yhdelle hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvälle hankkeelle ja 37:lle uusiutuviin energialähteisiin liittyvälle hankkeelle 19:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Niiden vipuvaikutuksen oletetaan olevan 2,7 miljardia euroa yksityisiä investointeja. Tällä hetkellä on käynnissä kolme NER300-hanketta: bioenergiahanke BEST Italiassa, bioenergiahanke Verbiostraw Saksassa ja Windpark Blaiken Ruotsissa (ks. yksityiskohdat vuoden 2015 hiilimarkkinakertomuksesta).

Taulukko 3: Ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä myönnetyt NER300-hankkeet 17

3.1.2.3.Päästöoikeuksien huutokauppa

Raportointikaudella huutokaupat pidettiin seuraavissa huutokauppapaikoissa:

European Energy Exchange AG (’EEX’) on toiminut yhteisenä huutokauppapaikkana yhteiseen hankintamenettelyyn osallistuville 25 jäsenvaltiolle ja Puolalle, joka päätti jäädä yhteisen hankintamenettelyn ulkopuolelle mutta ei ole vielä nimennyt omaa huutokauppapaikkaansa. EEX on pitänyt huutokauppaa 5. syyskuuta 2016 lähtien toisena yhteisenä huutokauppapaikkana, joka nimettiin 13. heinäkuuta 2016.

EEX pitää huutokauppaa Saksan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

ICE Future Europe (’ICE’) pitää huutokauppaa Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

Islanti, Liechtenstein ja Norja eivät vielä ole aloittaneet päästöoikeuksien huutokauppaamista.

EEX-huutokauppapaikassa, jossa päästöoikeuksia huutokaupataan 27 jäsenvaltion puolesta (yhteistä huutokauppapaikkaa yhteistyössä käyttävät 25 jäsenvaltiota sekä Saksa ja Puola), huutokaupattiin 88 prosenttia huutokaupatusta kokonaismäärästä, kun taas ICE-huutokauppapaikassa huutokaupattiin 12 prosenttia kokonaismäärästä Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta.

Kolmannessa vaiheessa (30. kesäkuuta 2016 mennessä) on toteutettu yli 820 huutokauppaa. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään yleiskatsaus EEX- ja ICE-huutokauppapaikoissa huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien määristä vuosina 2012 (niin kutsutut varhaiset huutokaupat 18 ), 2013, 2014, 2015 ja 2016. Yleisten päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon päätös lykätä 900 miljoonaa päästöoikeutta vuosilta 2014, 2015 ja 2016 vuosille 2019 ja 2020 komission asetuksen (EU) N:o 176/2014 mukaisesti, ja ilmailun päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon ilmailualan tilapäiset poikkeukset, joista säädetään päätöksessä N:o 377/2013/EU ja asetuksessa (EU) N:o 421/2014.

Taulukko 4: EEX- ja ICE-huutokauppapaikoissa huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien määrät

Huutokaupat sujuivat enimmäkseen kitkattomasti, ja huutokauppojen selvityshinnat vastasivat yleensä jälkimarkkinoiden hintoja. Merkittäviä ongelmia tai erityistilanteita ei ilmennyt. Yksi EEX:n Puolan puolesta pitämä huutokauppa peruttiin raportointikauden aikana. Peruutusta edelsi vain kolme vuonna 2013 tapahtunutta peruutusta, ja se tapahtui pian kolmannen vaiheen huutokauppojen alkamisen jälkeen. Liitteen lisäyksessä 2 on selvityshintoja koskeva katsaus kaikista yleisten päästöoikeuksien huutokaupoista vuodesta 2013 vuoden 2016 kesäkuun loppuun, mukaan lukien osallistujien määrä ja katesuhde.

Huutokauppapaikat julkaisevat kunkin huutokaupan yksityiskohtaiset tulokset asiaa koskevilla verkkosivustoilla. Myös Saksa, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä komissio, joka toimii yhteistä huutokauppapaikkaa käyttävien jäsenvaltioiden puolesta, julkaisevat kuukausittain huutokaupparaportteja 19 , joissa on lisätietoja huutokauppojen tapahtumista, mukaan lukien osallistuminen, katesuhde ja hinnat.

Huutokaupat tuottivat vuodesta 2012 vuoden 2016 kesäkuuhun yhteensä yli 14 miljardin euron tulot. EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä ilmasto- ja energiatarkoituksiin vähintään 50 prosenttia huutokaupoista saaduista tuloista, mukaan lukien kaikki tulot, jotka on saatu yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi jaetuista päästöoikeuksista. Vuonna 2015 päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saatiin 4,9 miljardin euron tulot jäsenvaltioille. Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan jäsenvaltiot käyttivät tai suunnittelivat käyttävänsä 77 prosenttia kyseisistä tuloista ilmasto- ja energiatarkoituksiin vuonna 2015 20 . Lisätietoja huutokauppatulojen käytöstä esitetään energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa vuodelta 2016.

Joulukuussa 2015 komissio käynnisti julkisen kuulemisen huutokauppa-asetuksen toimivuudesta 21 . Lukuun ottamatta muutamia näkökohtia, joiden osalta voidaan harkita teknisiä parannuksia, huutokauppojen tulokset ja julkisen kuulemisen vastaukset vahvistavat sen, että huutokauppa-asetuksen nykyinen rakenne mahdollistaa yleisesti ottaen päästöoikeushuutokauppojen sujuvan, tuloksellisen ja tehokkaan toteutuksen, mukaan lukien rajoitettu opt-out-järjestelmä.

3.1.2.4.Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla

Sähköntuottajille vuonna 2015 ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä ilmoitetaan taulukossa 5. Päästöoikeuksien vuosittainen enimmäismäärä ilmoitetaan liitteen lisäyksessä 1. Jos päästöoikeuksia jaetaan sallittua enimmäismäärää vähemmän, ˮkäyttämättömätˮ päästöoikeudet voidaan jakaa ilmaiseksi seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina jäsenvaltion asiaankuuluvista kansallisista säännöistä riippuen. Viime kädessä päästöoikeudet, jotka ovat jääneet jakamatta ilmaiseksi poikkeuksen perusteella, huutokaupataan. Ensimmäisenä vuonna voitiin ilmoittaa kansallisen suunnitelman mukaisia investointeja, jotka oli toteutettu kesäkuusta 2009 alkaen. Vuosien 2013 ja 2014 osalta ilmoitettiin kustannukset 500 investoinnista, joista 135 oli saatettu päätökseen, 22 oli peruutettu ja loput olivat edelleen kesken.

Vuosina 2009–2015 ilmoitetun investointituen kokonaisarvo on noin 9,49 miljardia euroa. Investoinneista noin 80 prosenttia käytettiin infrastruktuurien kehittämiseen ja jälkiasennuksiin, ja loput koskivat puhtaita teknologioita tai tarjonnan monipuolistamista. Esimerkkejä investoinneista ovat uusi yhteistuotantotekniikkaa käyttävä lauhdutusturbiini Virossa (infrastruktuurin kehittäminen), kaukolämpöverkon kunnostaminen Bulgariassa (infrastruktuurien jälkiasennukset), hiilen korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä jätteitä hyödyntämällä Tšekissä (puhtaat teknologiat) ja yhdysputken rakentaminen maakaasua varten Unkarissa (tarjonnan monipuolistaminen).

Taulukko 5: Direktiivin 10 c artiklan mukaisten ilmaisten päästöoikeuksien määrä

Kaavio 1: Direktiivin 10 c artiklan mukaiset ilmaiset päästöoikeudet

EU:n päästökauppadirektiivi velvoittaa poikkeusta soveltavat jäsenvaltiot julkaisemaan vuosittain raportin kansallisiin suunnitelmiinsa sisältyvien investointien täytäntöönpanosta. Myös asiaa koskevat hakemukset olisi julkaistava. Kokemus on osoittanut, että nämä raportit vaihtelevat muodoltaan ja sisällöltään. Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot rajoittavat tai kokoavat yhteen tietoja investointikustannuksista liikesalaisuuteen vedoten. Yleensä nämä raportit julkaistaan asiasta vastaavan ministeriön, esimerkiksi energiaministeriön (Bulgaria, Liettua ja Romania) tai ympäristöministeriön (Kypros, Puola, Tšekki, Unkari ja Viro), verkkosivustolla.

Päästöoikeudet, joita ei jaeta ilmaiseksi, huutokaupataan. Jäljempänä olevat luvut osoittavat päästöoikeuksien jaon vuosilta 2013, 2014 ja 2015. Esimerkiksi Puolalla on noin 50 miljoonaa käyttämätöntä päästöoikeutta, jotka on vähennetty sen vuosina 2013 ja 2014 huutokaupatusta päästöoikeusosuudesta mutta joita ei ole vielä jaettu ilmaiseksi.

Kaavio 2: Päästöoikeuksien jako (jaetut, huutokaupatut ja käyttämättömät)

3.1.3.Kansainväliset hyvitykset

Vaikka hyvitysten käyttöoikeuksien tarkka määrä toisen ja kolmannen vaiheen aikana riippuu osittain tulevien todennettujen päästöjen määrästä, markkina-analyytikot arvioivat sen olevan noin 1,6 miljardia. Käytettyjen tai vaihdettujen kansainvälisten hyvitysten määrä oli 30. huhtikuuta 2016 yhteensä 1,468 miljardia, mikä on 90 prosenttia sallitusta enimmäismäärästä.

Vuoden 2020 jälkeen Eurooppa-neuvosto on päättänyt noudattaa unionin päästövähennystavoitetta, mikä tarkoittaa, että kansainvälisiä hyvityksiä ei suunnitelmien mukaa käytetä EU:n päästökauppajärjestelmän seuraavalla kaudella.

Seuraavassa kaaviossa kuvataan kansainvälistä hyvitysten vaihtoa. Kattava yleiskatsaus esitetään liitteen lisäyksessä 3.

Kaavio 3: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta 31. lokakuuta 2016 saakka

3.2.Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset

Vuonna 2015 unionin rekisteriin kirjattujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään (EU ETS) kuuluvien laitosten kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan vähentyneen vain 0,4 prosenttia. Tieto vahvistaa järjestelmän toiminnassa viiden viime vuoden aikana vallinneen laskevan suuntauksen.

Taulukko 6: Todennetut päästöt

Lähde: Euroopan unionin tapahtumalokin (EUTL) julkinen verkkosivusto (http://ec.europa.eu/environment/ets/)

BKT-tiedot on ilmoitettu osoitteessa http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tec00115  

(syyskuu 2016). Ilmailun todennetut päästöt ilmoitetaan erikseen 4 kohdassa.

Vuonna 2015 mitätöitiin vapaaehtoisesti 69 627 (muuta kuin vaatimusten täyttämiseen käytettävää) päästöoikeutta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä on kirjattu 130 124 päästöoikeuksien mitätöintiä.

3.3.Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen

Kolmannen vaiheen alussa EU:n päästökauppajärjestelmää leimasi suuri epätasapaino päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välillä, mikä johti noin 2,1 miljardin päästöoikeuden ylijäämään vuonna 2013. Vuonna 2014 se oli hieman laskenut 2,07 miljardiin, ja vuonna 2015 se laski huomattavasti 1,78 miljardiin päästöoikeuteen.

Ylijäämän supistuminen on seurausta huutokauppamäärien vähenemisestä, mikä johtuu takapainotustoimenpiteestä 22 , jossa lykättiin 400 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2014, 300 miljoonaa vuonna 2015 ja 200 miljoonaa vuonna 2016. Lopulta kyseiset päästöoikeudet siirretään markkinavakausvarantoon. Jos takapainotusta ei olisi toteutettu, vuoden 2015 ylijäämä olisi ollut yli 40 prosenttia suurempi. Päästöt vähenivät vain vähän vuonna 2015, mikä johti tarjonnan ja kysynnän eron huomattavaan nettomääräiseen supistumiseen.

Tarjonnan ja kysynnän välisen rakenteellisen epätasapainon korjaamiseksi esitettiin lainsäädäntöehdotus markkinavakausvarannon perustamiseksi ja päästöoikeuksien huutokauppatarjonnan joustavoittamiseksi. Markkinavakausvarannosta sovittiin vuonna 2015 23 , ja se pannaan täytäntöön vuonna 2019.

Vuosittaisen hiilimarkkinakertomuksen avulla voidaan vahvistaa tarjontaa ja kysyntää koskevat luvut, jotka julkaistaan EU:n päästökauppadirektiiviin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvän raportointivelvoitteita koskevan aikataulun mukaisesti. Aikataulu, asiaankuuluvat tiedot ja soveltamisala esitetään liitteen lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 2.

Markkinavakausvaranto otetaan käyttöön vuonna 2019. Vuodesta 2017 alkaen komissio julkaisee säännöllisesti toukokuun puolivälissä edellisenä vuonna liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän.

Kaaviossa 4 24 esitetään päästökauppajärjestelmän tarjontaa ja kysyntää koskevat kumulatiiviset luvut vuoden 2014 loppuun saakka. Vuonna 2013 tarjonnan kokonaismäärä oli noin 2,18 miljardia päästöoikeutta ja kysynnän kokonaismäärä noin 1,96 miljardia päästöoikeutta. Vuonna 2014 sekä tarjonnan että kysynnän kokonaismäärät laskivat noin 1,87 miljardiin päästöoikeuteen. Vuonna 2015 tarjonta laski 1,58 miljardiin päästöoikeuteen, kun taas kysyntä laski hieman 1,85 miljardiin päästöoikeuteen. Tämän seurauksena ylijäämä kasvoi vuonna 2013 noin 220 miljoonalla päästöoikeudella yli 2 miljardiin päästöoikeuteen. Määrä säilyi vakaana vuonna 2014 ja laski sitten vuonna 2015 noin 1,78 miljardiin päästöoikeuteen. Ylijäämä on siten kaikkein alhaisimmalla tasolla sen jälkeen, kun tämänhetkinen kauppakausi alkoi. Supistunut tarjonta vuosina 2014 ja 2015 oli seurausta pienemmästä huutokauppamäärästä, joka johtui takapainotuksen täytäntöönpanosta. Tarjonnan ja kysynnän kehitys vuosina 2013–2015 esitetään kaaviossa 5.

Kaavio 4: Tasapaino kumulatiivisen tarjonnan ja kysynnän välillä vuoden 2015 loppuun saakka

Tarjonta (kumulatiivinen, miljoonaa)    Kysyntä (kumulatiivinen, miljoonaa)

Kaavio 5: Tarjonnan ja kysynnän kehitys vuosina 2013–2015

4.ILMAILU

Vuonna 2016 toimitettujen 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan 524:llä ilma-aluksen käyttäjällä on tarkkailusuunnitelma (verrattuna 611 käyttäjään vuotta aiemmin). Näistä ilma-aluksen käyttäjistä 56 prosenttia (296) oli kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä ja loput 44 prosenttia (228) muita kuin kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä. Ilma-aluksen käyttäjistä 274 (52 prosenttia kokonaismäärästä) katsotaan vähäisten päästöjen aiheuttajiksi (verrattuna 329:ään, 54 prosenttia, vuotta aiemmin).

ETA-alueen sisäisten lentojen todennetut päästöt olivat 56,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2015, mikä merkitsi 3,6 prosentin kasvua verrattuna vuonna 2014 kirjattuun 54,9 miljoonaan tonniin.

Ilma-aluksen käyttäjien päästöoikeuksien alkuperäistä jakoa mukautettiin vastaamaan supistettua soveltamisalaa, joka koski pelkästään ETA-aluetta. Ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien mukautettu määrä 25 oli 32,3 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2015.

Vuoden 2015 osalta huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä määritettiin ennakoidun 5,7 miljoonan päästöoikeuden vuosimäärän perusteella sen jälkeen, kun huutokaupattavia määriä oli mukautettu asetuksen (EU) N:o 421/2014 mukaisesti. Nämä päästöoikeudet huutokaupattiin touko–joulukuussa 2015.

Edellä mainitut luvut osoittavat ilmailun luoneen päästöille noin 19 miljoonan tonnin nettokysynnän vuonna 2015.

5.MARKKINOIDEN VALVONTA

Vuonna 2014 hyväksytyissä MiFID II paketissa ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevassa asetuksessa mukautetaan yleistä järjestelmää hiilimarkkinoiden erityispiirteiden mukaiseksi (ks. hiilimarkkinakertomus 2015).

Vuosina 2015 ja 2016 on hyväksytty useita toisen tason toimia, jotka koskevat MiFID II pakettia ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa asetusta.

Tilintarkastustuomioistuimen 26 suosituksen perusteella komissio on myös tiivistänyt yhteyksiä niiden yksiköidensä kesken, jotka laativat Euroopan hiilimarkkinoihin vaikuttavaa lainsäädäntöä.

5.1.Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu

Vain yksi valtio (IS) ei ole raportoinut mistään, mikä liittyisi päästöoikeuksien oikeudelliseen luonteeseen sen oikeusjärjestelmässä. Päästöoikeuksia kuvataan rahoitusvälineiksi, aineettomaksi omaisuudeksi, omistusoikeuksiksi ja hyödykkeiksi. Ainakin kolme valtiota (LU, NO ja DE) aikoo tarkistaa lainsäädäntöä lähitulevaisuudessa.

Päästöoikeuksien verotuskohtelun osalta vain muutamat jäsenvaltiot (DK, PT ja UK) ilmoittavat vuonna 2016 toimittamissaan 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa, että arvonlisäveroa (alv) 27 sovelletaan päästöoikeuksien myöntämiseen. Sitä vastoin useimmissa jäsenvaltiossa (kaikki paitsi CY, EE, IS ja LI) alv maksetaan päästöoikeustapahtumien yhteydessä jälkimarkkinoilla. Suurin osa jäsenvaltioista ilmoittaa soveltavansa päästöoikeustapahtumiin käänteistä verovelvollisuutta 28 . Lisäksi yhtiöiden päästöoikeuksia voidaan verottaa. Jäsenvaltioista 16 ilmoitti, että tällaista veroa ei peritä.

Tilintarkastustuomioistuimen suosituksen perusteella komissio käynnisti syyskuussa 2016 tutkimuksen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien oikeudellisesta luonteesta. Tutkimuksessa määritellään muun muassa päästöoikeuksien oikeudelliset tunnusmerkit nykyisen EU:n lainsäädännön, oikeuskäytännön ja päästökauppadirektiivin 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa kuvattujen kansallisten järjestelmien perusteella.

6.PÄÄSTÖJEN TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN

6.1.Yleinen kehitys

Komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan ohjeita ja malleja, joita se antaa jäsenvaltioille, jotta nämä voivat panna johdonmukaisesti täytäntöön tarkkailua ja raportointia sekä akkreditointia ja todentamista koskevat vaatimukset 29 . Yksi uusi aloite koskee ”pikaoppaiden” kehittämistä, jotta sidosryhmät ymmärtävät ja tunnistavat EU:n päästökauppajärjestelmän tärkeimmät näkökohdat entistä nopeammin. Jokainen pikaopas on noin 10 sivun pituinen, ja siinä on linkit, joiden avulla saa tarvittaessa tarkempia ohjeita ja malleja. Laitosten toiminnanharjoittajille, ilma-aluksen käyttäjille, toimivaltaisille viranomaisille, todentajille ja kansallisille akkreditointielimille laaditaan erilliset pikaoppaat.

Toinen uusi aloite koskee ohjeiden laatimista EU:n päästökauppajärjestelmän tarkastuksille. Niillä pyritään auttamaan jäsenvaltioita koordinoimaan vastauksensa tilintarkastustuomioistuimen suositukseen niin, että ne voivat panna täytäntöön entistä johdonmukaisemman ja tehokkaamman EU:n päästökauppajärjestelmän valvontakehyksen, johon myös tarkastukset kuuluvat.

Komissio jatkaa tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa. Soveltamiskauden arviointia vuodelta 2014, 21 artiklan mukaisia kertomuksia vuosilta 2013 ja 2014 ja tietoja, jotka on toimitettu vastauksena lisätietopyyntöihin, on kaikkia arvioitu edelleen, ja tämän perusteella jokaiselle maalle on laadittu yksilöllinen toimintasuunnitelma, jossa sille ehdotetaan parannuksia, joita se voi toteuttaa pannessaan täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailua, raportointia, todentamista ja akkreditointia. Tarvittaessa on selvennetty ohjeita ja järjestetty koulutustilaisuuksia, joissa on käsitelty joitakin useimmissa toimintasuunnitelmissa yleisesti esiintyviä kysymyksiä. Muita seurantatoimia on toteutettu järjestämällä jäsenvaltioiden tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin vertaisarviointeja, alueellista valmiuksien kehittämistä ja kahdenvälisiä kokouksia.

Sääntöjen noudattamista koskevan järjestelmän on todettu tehostuneen sen jälkeen, kun tarkkailua ja raportointia koskeva asetus antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä sähköisestä raportoinnista pakollista. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittavat käyttäneensä komission julkaisujen mukaisia malleja tai vähimmäisvaatimuksiin perustuvia järjestelmiä. Vuonna 2016 annettujen ilmoitusten mukaan 13 jäsenvaltiota oli käyttänyt jonkinlaista automaattista tietojärjestelmää EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvässä raportoinnissa (verrattuna kymmeneen vuonna 2015).

Auttaakseen jäsenvaltioita edelleen käyttämään automaattisia järjestelmiä komissio on käynnistänyt DECLARE ETS MRVA:n (toukokuussa 2016). Verkkopohjainen järjestelmä on suunniteltu edistämään hallinnon tehokkuutta ja yhdenmukaista lähestymistapaa. Se on kehitetty tukemaan EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailusuunnitelmiin, vuotuisiin päästöselvityksiin, todentamisraportteihin ja parannusraportteihin liittyvien velvoitteiden hoitamista jäsenvaltioissa. Euroopan komissio on kehittänyt alustan ja ylläpitää sitä, mutta pääsy on rajoitettu tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa sekä akkreditointia ja todentamista koskevassa asetuksessa säädettyihin velvollisuuksiin eli toimivaltaisiin viranomaisiin, toiminnanharjoittajiin ja tarvittaessa toiminnanharjoittajan valitsemaan todentajaan. Järjestelmä sallii sen, että osallistuvat jäsenvaltiot siirtävät tietoja yleisraportteihin.

6.2.Sovellettu tarkkailumenetelmä

Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa, jotka koskevat EU:n päästökauppadirektiivin soveltamista vuonna 2015, todetaan, että useimmissa laitoksissa käytetään laskentaan perustuvaa menetelmää. Vain 151 laitoksen (22 jäsenvaltiossa) ilmoitettiin käyttävän jatkuvatoimista päästömittausta, useimmiten Saksassa (CO2 28, N2O 10, molemmat 1) ja Tšekissä (CO2 14, N2O 4).

Ainoastaan 13 jäsenvaltiota ilmoitti fall back menetelmän käytöstä: sitä käytetään 40 laitoksessa, ja se kattaa 6,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (verrattuna 6,1 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin edellisenä vuonna). Yli puolet näistä kokonaispäästöistä on peräisin 12 laitoksesta Alankomaissa.

Liikkumavara sallittujen tarkkailumenetelmien valinnassa parantaa tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskehyksen kustannustehokkuutta. Toinen tärkeä osatekijä, joka on suunniteltu tätä tarkoitusta varten, on määrittämistasoihin perustuva lähestymistapa. Kaikkia päästötietojen laatimisessa tarvittavia parametreja varten määritetään niin kutsuttuja määrittämistasoja, jotta toimia tai epävarmuustasoa koskevat vaatimukset voidaan suhteuttaa laitoksen kokoon. Tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa edellytetään, että kaikki toiminnanharjoittajat täyttävät tietyt vähimmäismäärittämistasot. Suurempien päästölähteiden on täytettävä ylemmät määrittämistasot (eli tietojen on oltava luotettavampia), kun taas pienempiin päästölähteisiin sovelletaan kustannustehokkuussyistä löyhempiä vaatimuksia. 30

Suurin osa laitoksista täyttää tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa annetut vähimmäismäärittämistasot. Luokassa C vain 113 laitoksen (verrattuna 118:aan edellisenä vuonna) (14 prosenttia kokonaismäärästä, sama kuin edellisenä vuonna) ilmoitettiin poikkeavan vähintään yhden parametrin osalta vaatimuksesta soveltaa ylimpiä määrittämistasoja merkittäviin lähdevirtoihin (vuonna 2013 tällaisia laitoksia oli 137, mikä oli 16 prosenttia kokonaismäärästä). Toiminnanharjoittaja saa poiketa vaatimuksista ainoastaan, jos se osoittaa, ettei ylin määrittämistaso ole teknisesti toteutettavissa tai että sen toteuttamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Jos todetaan, etteivät nämä edellytykset ole enää sovellettavissa, toiminnanharjoittajien on parannettava tarkkailujärjestelmiään. Vastaavasti jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet sellaisten luokkaan B kuuluvien laitosten määrän, jotka eivät täytä merkittäviä lähdevirtoja tai päästölähteitä koskevia ylimpiä määrittämistasoja. Tätä koskevat ilmoitukset on saatu 22 jäsenvaltiolta (sama kuin edellisenä vuonna), mikä osoittaa, että kaiken kaikkiaan 26 prosenttia luokkaan B kuuluvista laitoksista on saanut jonkinlaisen poikkeuksen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen perusvaatimuksista (verrattuna 28 prosenttiin edellisenä vuonna).

Tämä vahvistaa, että tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen säännökset, jotka koskevat tällaisia poikkeuksia (jotka toiminnanharjoittajan on perusteltava asianmukaisesti ja joille on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä), ovat sovellettavissa käytännössä ja että yleensä ottaen toiminnanharjoittajat noudattavat niitä.

Ilma-aluksen käyttäjillä ei ole käytettävissään yhtä monta vaihtoehtoa tarkkailla päästöjä. Kyseeseen tulee ainoastaan laskentaan perustuva menetelmä, ja polttoainekulutus on tärkein määritettävä muuttuja EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla lennoilla.

6.3.Akkreditointi ja todentaminen

Jäsenvaltioiden komissiolle vuonna 2016 toimittamien 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan pätevyysalueelle akkreditoitujen todentajien määrä oli yhteensä 1077 todentajaa kaikilla pätevyysalueilla. Useimmiten yksittäiset todentajat akkreditoidaan useammalle kuin yhdelle pätevyysalueelle, ja siten luku ei ole sama kuin todentajien kokonaismäärä. Todentajien kokonaismäärää ei ilmoiteta jäsenvaltioiden komissiolle toimittamissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa, mutta polttoon akkreditoitujen todentajien määrään (akkreditoinnin merkittävin pätevyysala) perustuvan kohtuullisen arvion mukaan vuoden 2015 todentamisiin oli akkreditoitu vähintään 130 eri todentajaa. Jäsenvaltioiden komissiolle vuonna 2016 toimittamien 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan ilmailun todentamisiin oli akkreditoitu 51 eri todentajaa vuonna 2015. Akkreditointia ja todentamista koskevassa asetuksessa jokaista kansallista akkreditointielintä vaaditaan ylläpitämään tietokantaa, joka sisältää ajantasaiset tiedot niiden akkreditoimista todentajista sekä akkreditointien pätevyysalueet. Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön (EA) verkkosivustolle on koottu kansallisten akkreditointielinten yhteystiedot ja linkit niiden luetteloihin akkreditoiduista EU:n päästökauppajärjestelmän todentajista 31 .

Todentajien vastavuoroinen tunnustaminen on ollut menestyksekästä jäsenvaltioissa: jäsenvaltioiden enemmistö (28, kaikki paitsi FR, LV ja SI) ilmoitti, että sen alueella toimii vähintään yksi ulkomainen todentaja. Todentajien käytettävyydestä ei ole tullut järjestelmän pullonkaulaa akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen kolmen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana.

Todentajien on todettu noudattavan hyvin akkreditointia ja todentamista koskevaa asetusta, mikä käy ilmi jäsenvaltioiden ilmoittamista harvoista hallinnollisista toimenpiteistä. Yksikään jäsenvaltio ei ilmoittanut akkreditoinnin keskeyttämisistä tai peruuttamisista (verrattuna yhteen keskeyttämiseen ja yhteen peruuttamiseen vuotta aiemmin). Vain neljä jäsenvaltiota (verrattuna kolmeen vuotta aiemmin) ilmoitti todentajan akkreditoinnin pätevyysalueen rajoittamisista, jotka koskivat vain viittä todentajaa (verrattuna kuuteen vuotta aiemmin). Vaikka entistä useampi jäsenvaltio on ilmoittanut tänä vuonna todentajia koskevista valituksista (yhdeksän verrattuna seitsemään), valitusten määrä on 20 prosenttia pienempi, ja 96 prosenttia valituksista ilmoitettiin myös ratkaistuiksi (verrattuna 99 prosenttiin vuotta aiemmin). Jäsenvaltioista 11 ilmoitti havainneensa todentajien vaatimustenvastaisuuksia kansallisten akkreditointielinten ja toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon yhteydessä (verrattuna kahdeksaan edellisenä vuonna).

7.YLEISKATSAUS JÄSENVALTIOIDEN HALLINTOJÄRJESTELYISTÄ

Vuonna 2016 toimitettujen direktiivin 21 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden kertomusten mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon osallistuu kussakin jäsenvaltiossa keskimäärin neljä eri toimivaltaista viranomaista. On kuitenkin todettava, että joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat ilmoittaa useita alueellisia tai paikallisia viranomaisia yhtenä toimivaltaisena viranomaisena.

Toimivaltaisten viranomaisten välinen koordinointi on erityisen tärkeää pyrittäessä varmistamaan oikeudellisten vaatimusten yhdenmukainen ja moitteeton soveltaminen kussakin jäsenvaltiossa, ja tätä tuetaan tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen asianmukaisilla säännöksillä. Jäsenvaltiot ilmoittivat soveltavansa toimivaltaisten viranomaisten väliseen koordinointiin tarvittaessa erilaisia välineitä.

Vuotta 2015 koskevien kertomusten mukaan 12 jäsenvaltiota oli ottanut käyttöön lainsäädäntövälineitä tarkkailusuunnitelmien tai päästöselvitysten keskitettyä hallintaa varten (verrattuna 10:een aikaisemmin). Kymmenessä tapauksessa keskuselin antoi sitovia ohjeita ja suuntaviivoja (verrattuna kahdeksaan vuotta aiemmin). Jäsenvaltioista 14 ilmoitti, että toimivaltainen keskusviranomainen arvioi tarkkailusuunnitelmia, ilmoituksia ja päästöselvityksiä ja antaa niitä koskevia neuvoja vapaaehtoispohjalta (verrattuna 11:een vuotta aiemmin). Samoin 14 jäsenvaltiota ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti työryhmiä tai kokouksia viranomaisille (verrattuna 12:een aikaisemmin), ja yhdeksän ilmoitti järjestävänsä yhteistä koulutusta (verrattuna kahdeksaan aikaisemmin). Kymmenen jäsenvaltiota ilmoitti käyttävänsä viranomaisten välisen koordinoinnin yhtenä välineenä yhteistä IT-alustaa (verrattuna yhdeksään vuotta aiemmin). Vain seitsemän jäsenvaltiota (CY, EE, HU, IT, LI, LU ja MT) ilmoitti, ettei mikään edellä mainituista ole käytössä. Joillakin jäsenvaltioilla ei ole moninkertaista tai monimutkaista toimivaltaisten viranomaisten rakennetta.

Jäsenvaltioiden ilmoitusten mukaan 16 jäsenvaltiossa (CY, DE, EE, FR, GR, IE, IT, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE ja SK) toiminnanharjoittajilta ei peritä hallintomaksuja (luvanantoon ja hyväksyttyihin tarkkailusuunnitelmiin liittyviä maksuja). Ilma-aluksen käyttäjät eivät maksa maksuja 16 maassa (BE, CY, CZ, DE, EE, ES, GR, IT, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE ja SK). Siellä missä maksuja peritään, ne vaihtelevat jäsenvaltion ja kyseisen palvelun mukaan. Esimerkiksi laitoksen lupaan ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut vaihtelevat 10 eurosta 7 690 euroon ja luvan uusiminen 10 eurosta 2 481 euroon. Samanlaista vaihtelua on ilmailuun liittyvissä maksuissa, kun tarkkailusuunnitelman hyväksyntämaksut vaihtelevat 10 eurosta 2 400 euroon ja tarkkailusuunnitelman uusiminen 10 eurosta 827 euroon.

Kaiken kaikkiaan voidaan päätellä, että jäsenvaltioiden järjestelmät, jotka on mukautettu kansallisen hallinto-organisaation mukaisiksi, ovat enimmäkseen toimivia. Toissijaisuusperiaatetta noudatetaan. Jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten välistä viestintää ja parhaiden käytänteiden jakamista toimivaltaisten viranomaisten kesken olisi edelleen parannettava ja tuettava, myös EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevän foorumin toimilla.

8.VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten noudattamisaste on hyvin korkea: joka vuosi noin 99 prosenttia päästöistä todellakin katetaan riittävällä määrällä päästöoikeuksia. EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimuksia noudatettiin hyvin pitkälle raportointikaudella. Vain vajaa prosentti päästöjä raportoineista laitoksista ei palauttanut kaikkia vuoden 2015 päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia 30. huhtikuuta 2016 mennessä. Kyseiset (yleensä pienet) laitokset kattavat noin 0,5 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän päästöistä. Ilmailualalla vaatimuksia noudatettiin hyvin pitkälle: ilma-aluksen käyttäjät, jotka aiheuttivat yli 99 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista ilmailualan päästöistä, täyttivät vaatimukset. Tämä määrä kattaa myös ne yli sata EU:n ulkopuolelle sijoittautunutta kaupallista lentoyhtiötä, joilla oli lentoja ETA-alueella.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaikuttavat edelleen vuotuisia päästöselvityksiä koskevilla erilaisilla vaatimustenmukaisuustarkastuksillaan merkittävällä tavalla siihen, että toiminnanharjoittajat noudattavat vaatimuksia laajalti. Vuonna 2016 toimitetuista direktiivin 21 artiklan mukaisista kertomuksista ilmenee, että kaikki jäsenvaltiot (paitsi SE ja IT) tarkastivat 100 prosenttia (paitsi FR 90 prosenttia) vuotuisista päästöselvityksistään niiden kattavuuden ja sisäisen johdonmukaisuuden suhteen. Ilmoitusten perusteella jäsenvaltiot tarkastivat keskimäärin yli 80 prosenttia päästöselvityksistä sen suhteen, ovatko ne yhdenmukaisia tarkkailusuunnitelmien kanssa, ja noin 70 prosentissa päästöselvityksistä tietoja verrattiin päästöoikeuksien jakamista koskeviin tietoihin. Jäsenvaltioista 24 ilmoitti suorittavansa myös ristiintarkastuksia muiden tietojen kanssa.

Vuonna 2016 toimitettujen direktiivin 21 artiklan mukaisten kertomusten perusteella toimivaltaisia viranomaisia pyydettiin 16 jäsenvaltiossa (AT, BG, DK, ES, FI, FR, HR, LV, NL, NO, PL, PT, RO, SE, SK ja UK) tekemään varovaisia arvioita yhteensä vain 45 laitoksesta (alle 0,5 prosenttia). Edellisenä vuonna arvioita tehtiin 37 laitoksesta (0,3 prosenttia), mutta niihin liittyvät päästöt olivat vain 8,3 miljoonaa hiilidioksiditonnia verrattuna 9,1 miljoonaan tonniin vuotta aiemmin (kummassakin tapauksessa alle 0,5 prosenttia kaikista päästöistä). Yleisen syy arvioille oli päästöselvityksen puuttuminen 31. maaliskuuta tai päästöselvitykset, jotka eivät täyttäneet tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen tai akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen vaatimuksia.

Ilma-aluksen käyttäjistä varovaisia arvioita tehtiin enemmän, 103 (PT 47, FR 21, RO 16, UK 10, IT 6, AT, ES ja IE yksi jokaisessa), ja yhtä lukuun ottamatta syynä oli päästöselvityksen puuttuminen 31. maaliskuuta. Tämä on lähes 20 prosenttia ilma-aluksen käyttäjistä, mutta kaikissa tapauksissa kyse oli vähäisten päästöjen aiheuttajista (suurimassa osassa erittäin vähäisten päästöjen aiheuttajista) eivätkä ne juuri vaikuttaneet kokonaispäästöihin.

Toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset ovat edelleen tärkeä täydennys todentajan työhön ja varmistavat tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän korkean laadun. Vuonna 2015 kaikki jäsenvaltiot (paitsi GR, LU, MT, SE ja IT) vahvistivat lisäävänsä paikan päällä suoritettavia tarkastuksia ja todennuksia tarkastaakseen, että laitokset panevat täytäntöön tarkkailusuunnitelman, tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen sekä akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen ja noudattavat niitä. Jäsenvaltioista 13 (AT, BE, BG, DK, FI, HR, IE, LV, NL, PL, RO, SI ja SK) ilmoitti, että tällaiset tarkastukset ulotetaan myös ilma-aluksen käyttäjiin.

Kuusi jäsenvaltiota (DE, NL, PL, PT, RO ja UK) ilmoitti määränneensä liikapäästösakkoa vuonna 2015 muutamalle laitokselle (vain 12). Ilmailun alalla Espanja, Islanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat määränneensä liikapäästösakkoa yhteensä yhdeksälle ilma-aluksen käyttäjälle. Yksi jäsenvaltio (PT) ilmoitti 47 ilma-aluksen käyttäjää, mikä on sama määrä kuin ilmoitettu varovaisten arvioiden määrä ja viittaa erittäin vähäisten päästöjen aiheuttajiin.

Jäsenvaltiot voivat langettaa myös muita seuraamuksia, jotka saattavat vaihdella huomattavasti rikkomustyypin ja seuraamusten tason mukaan. Jotkut jäsenvaltiot ilmoittivat, että tuomioistuin määrää seuraamuksia tapauskohtaisesti. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat, että seuraamuksiin sovelletaan ala- ja/tai ylärajaa (tapauksen mukaan). Alarajat vaihtelivat muutamasta kymmenestä eurosta jopa 50 000 euroon ja ylärajat 100 eurosta 16 miljoonaan euroon. Yhdeksän jäsenvaltiota (BE, CY, DK, EE, FR, IE, LU, NO ja SE) ilmoitti myös mahdollisista vankeusrangaistuksista, jotka vaihtelivat kolmesta kuukaudesta kymmeneen vuoteen.

Jäsenvaltioista 11 vahvisti antaneensa tämän tyyppisiä seuraamuksia raportointikaudella 2015. Vankeusrangaistuksista ei ilmoitettu, mutta 35 laitokselle ja viidelle ilma-aluksen käyttäjälle annettiin yhteensä 13 356 036 euroa sakkoja, vaikka pelkästään yhdelle laitokselle (Italiassa) määrättiin 12 327 070 euron sakot toiminnasta ilman lupaa. Yleisin ilmoitettu rikkomus oli se, että todennettua vuotuista päästöselvitystä ei ollut toimitettu määräaikaan mennessä (11 tapausta), ja sitä seurasivat hyväksytyn tarkkailusuunnitelman tai tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen noudattamatta jättäminen (kuusi tapausta), kapasiteetin muutosten ilmoittamatta jättäminen (viisi tapausta) ja lupaehtojen noudattamatta jättäminen (neljä tapausta). Muita tapauksia olivat parannusraportin toimittamatta jättäminen, tarkkailusuunnitelman muutosten ilmoittamatta jättäminen, riittämätön päästöoikeuksien palauttaminen 30. huhtikuuta mennessä ja tarkkailusuunnitelman puuttuminen.

EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevä foorumi (Compliance Forum) on toimiva mekanismi, jonka avulla jatkossakin vaihdetaan tarkkailu-, raportointi- ja todentamistietoja jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten välillä ja yksilöidään parhaita käytänteitä tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Vuosittain järjestettävä velvoitteiden noudattamista koskeva konferenssi pidettiin viimeksi marraskuussa 2016. Sillä pyritään lisäämään tietoisuutta foorumin toiminnasta, erityisesti sen viidestä työryhmästä, jotka käsittelevät tarkkailua ja raportointia, akkreditointia ja todentamista, ilmailualaa, sähköistä raportointia sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Lisäksi tiedot työryhmien kokouksista ja meneillään olevasta työstä asetetaan kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmästä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten saataville yhteisellä verkkosivustolla.

Rekisterien valvojien työryhmä on jäsenvaltioiden ja keskusvalvojana toimivan komission välinen yhteistyöfoorumi, jossa tarkastellaan unionin rekisterin toimintaan ja rekisteriasetuksen täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä ja menettelyjä.

9.PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

EU:n päästökauppajärjestelmällä on voitu vähentää edelleen päästöjä EU:ssa vuonna 2015, ja se on EU:n lippulaivaväline ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja tehokas väline päästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti. Järjestelmään osallistuvien laitosten kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen 0,4 prosentilla vahvistaa viiden viime vuoden laskevan suuntauksen.

Vuosi 2015 oli myös ensimmäinen vuosi, jolloin järjestelmään vuodesta 2009 kertyneiden päästöoikeuksien ylijäämä – joka johtuu suurelta osin syvästä ja sitkeästä talouden taantumasta, joka on vähentänyt päästöjä odotettua enemmän – supistui ensimmäistä kertaa selvästi. Se oli seurausta lyhyen aikavälin toimenpiteestä, jolla käsiteltiin tarjonnan ja kysynnän kasvavaa epätasapainoa, niin kutsutusta takapainotuksesta, jolla lykättiin 300 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamista vuodesta 2015 vuosille 2019–2020, ja vakaista päästöistä. Sen vaikutusta täydennetään markkinavakausvarannolla, jonka toiminta käynnistyy tammikuussa 2019.

Kolmannen vaiheen kolmas vuosi osoitti myös, että EU:n päästökauppajärjestelmän rakenne on luotettava. Vuodesta 2005 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmä on antanut hintasignaalin järjestelmän piiriin kuuluville voimalaitoksille ja muille laitoksille, jotta voidaan edistää puhtaiden vähähiilisten teknologioiden tutkimusta ja kehitystä sekä niihin investoimista.

Ehdotettujen neljännestä vaiheesta (2021–2030) alkaen sovellettavien tarkistettujen sääntöjen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmä säilyy kustannustehokkaana välineenä, jolla tuetaan investointeja vähähiilisiin teknologioihin tulevina vuosina. Vahvemmilla, paremmin toimivilla Euroopan hiilimarkkinoilla voidaan edistää huomattavasti siirtymistä vähähiiliseen ja energiavarmaan talouteen Euroopassa. Niillä edistetään myös maailmanlaajuista vähähiiliseen talouteen siirtymistä, joka on jo aloitettu ja joka sai lisää vauhtia, kun maailman ensimmäinen ilmastosopimus hyväksyttiin viime joulukuussa Pariisissa. 

Komissio aikoo jatkaa hiilimarkkinoiden seurantaa ja toimittaa seuraavan kertomuksensa vuoden 2017 lopulla.

(1)

COM (2015) 337, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52015PC0337

(2)

 http://ec.europa.eu/clima/news/articles/news_2016072001_en.htm

(3)

COM(2016) 482 final, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52016PC0482

(4)

COM(2012) 652 final, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1483951224735&uri=CELEX:52012DC0652

(5)

COM(2015) 576 – LIITE 1, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A52015DC0576

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(7)

 Viitattaessa direktiivin 21 artiklassa tarkoitettuihin kertomuksiin ’jäsenvaltiot’ käsittävät EU:n 28 jäsenvaltiota ja ETA-maat (Islannin, Norjan ja Liechtensteinin).

(8)

Direktiivin 21 artiklan mukaisesti ilmoitetut päästöt, jotka liittyvät biopolttoaineiden käyttöön, ovat 0,001 prosenttia kaikista niiden ilma-aluksen käyttäjien päästöistä, joita asia koskee.

(9)

Ks. komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista, EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30. Sen mukaan vuotuiset päästöt ovat C-luokan laitoksissa yli 500 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, B-luokan laitoksissa 50 000–500 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja A-luokan laitoksissa alle 50 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Lisäksi ’vähän päästöjä aiheuttavat laitokset’ ovat A-luokan laitosten alaluokka, jossa vuotuiset päästöt ovat alle 25 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

(10)

Italia ei edelleenkään toimita tietoja monista laitoksista, jotka ovat vähän päästöjä aiheuttavia laitoksia.

(11)

Komission asetus (EU) N:o 601/2012, ks. alaviite 8.

(12)

  http://unfccc.int/resource/docs/2015/cmp11/eng/08a01.pdf

(13)

  http://ec.europa.eu/clima/publications/docs/ets_handbook_en.pdf

(14)

Luvut sisältävät heinäkuuhun 2016 mennessä ilmoitetut tiedot, ja ne saattavat muuttua huomattavasti jäsenvaltioiden myöhemmin toimittamien ilmoitusten perusteella.

(15)

Alkuperäinen määrä ennen jäljempänä taulukossa ilmoitettujen vähennysten soveltamista.

(16)

Yhdistetyt asiat C-191/14, C-192/14, C-295/14, C-389/14 ja C-391/14–C-393/14.

(17)

Komission päätöksen 2010/670/EU mukaisesti hankkeissa, jotka on myönnetty ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä vuonna 2012, on tehtävä lopullinen investointipäätös vuoden 2016 loppuun mennessä, kun taas toisen ehdotuspyynnön yhteydessä myönnetyissä hankkeissa määräaika on vuoden 2018 kesäkuu.

(18)

 Kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat toteutettiin vuonna 2012 ottaen huomioon sähköalalla laajalle levinnyt kaupallinen käytäntö, jossa sähköä myydään etukäteen ja tarvittavat tuotantopanokset (muun muassa päästöoikeudet) hankitaan tuotettua sähköä myytäessä.

(19)

Kyseiset raportit, mukaan lukien muut huutokauppoihin liittyvät tiedot, ovat saatavissa komission verkkosivulla osoitteessa http://ec.europa.eu/clima/policies/ets/auctioning/documentation_en.htm

(20)

Ks. EU:n päästökauppadirektiivin 10 artiklan 3 kohta.

(21)

  http://ec.europa.eu/clima/consultations/articles/0028_en.htm  

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1359/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta koskevien säännösten selventämiseksi (EUVL L 343, 19.12.2013, s. 1).

(23)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1).

(24)

Vuosien 2013–2015 luvut perustuvat kaikkein tuoreimpiin Euroopan unionin tapahtumalokin tietoihin näiltä vuosilta. Tämä merkitsee sitä, että ne voivat sisältää tuoreita vuosiin 2013, 2014 ja 2015 liittyviä tietoja.

(25)

Syyskuussa 2015 ilmoitetut tiedot.

(26)

Erityiskertomus EU:n päästökauppajärjestelmän eheydestä ja täytäntöönpanosta, http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_06/SR15_06_FI.pdf  

(27)

Päästöoikeuksiin sovelletaan alv:tä, koska ne ovat verollisia palveluja.

(28)

Käänteisessä verovelvollisuudessa vastuu alv:n maksamisesta siirtyy tavaran tai palvelun myyjältä ostajalle. Se suojaa tehokkaasti alv-petoksilta.

(29)

Komission asetus (EU) N:o 600/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöraporttien ja tonnikilometriraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 1).

(30)

Komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 26 artikla.

(31)

EA:n luettelo EU:n päästökauppajärjestelmän todentajia akkreditoivien kansallisten akkreditointielinten yhteystiedoista: http://www.european-accreditation.org/information/national-accreditation-bodies-having-been-successfully-peer-evaluated-by-ea  

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 1.2.2017

COM(2017) 48 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta

LIITE 

Lisäys 1

Taulukko: Ilmaisten päästöoikeuksien vuotuinen enimmäismäärä sovellettaessa poikkeusta täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla

Lisäys 2

Kaavio 1: Katsaus yleisten päästöoikeuksien huutokauppoihin (vuosi 2013 − 30. Kesäkuuta 2016)

___ Huutokaupan selvityshinta

. Katesuhde

Kaavio 2: Tarjoajien lukumäärä

Lisäys 3

Taulukko: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta 30. huhtikuuta 2016 saakka

Lisäys 4

Taulukko 1: Päästökauppajärjestelmän tarjonta- ja kysyntätekijät

Taulukko 2: Tietojen julkaisuaikataulu