EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 7.12.2015

COM(2015) 599 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan lentoturvallisuusohjelma

1.Vuoden 2011 komission tiedonanto

Vuonna 2011 julkaistussa komission tiedonannossa Ilmailun turvallisuusjohtamisjärjestelmä Euroopalle 1 kuvailtiin unionia ja sen jäsenvaltioiden kohtaamia turvallisuushaasteita ja todettiin, että on syytä kehittää ennakoivampi ja laajemmin näyttöön perustuva lähestymistapa. Tiedonannossa esiteltiin joukko käytännön toimia, joilla näihin haasteisiin voidaan vastata.

Useat näistä toimista on toteutettu viime vuosina, muun muassa antamalla asetus (EU) N:o 376/2014 poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla 2 . Vuoden 2011 komission tiedonannossa yksilöityjen toimien toteuttamista täydentää myös komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta (COM (2015) 613). Asetuksella pyritään saavuttamaan ja säilyttämään Euroopassa korkea ja yhtenäinen siviili-ilmailun turvallisuuden ja ympäristönsuojelun taso.

Komission tiedonantoon Ilmailun turvallisuusjohtamisjärjestelmä Euroopalle liittyi asiakirja, jossa kuvaillaan Euroopan lentoturvallisuusohjelma 3 .

2.Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan ensimmäinen versio

Euroopan lentoturvallisuusohjelma 4 koostuu unionin tason määräysten yhtenäisestä kokonaisuudesta sekä toiminnoista ja menettelyistä, joita käytetään siviili-ilmailun turvallisuuden yhteiseen hallinnointiin Euroopan tasolla. Se ei ole toimintasuunnitelma vaan EU:n tason toiminnallinen vastine Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 kuvatulle kansalliselle turvallisuusohjelmalle.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka turvallisuutta hallitaan EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa muun muassa unionin lainsäädännön ja muiden politiikkojen, käytäntöjen ja toimien avulla.

Siihen voi sisältyä joitain ennakoivia osia (koska osaa olemassa olevista toimista tai säännöistä ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön), mutta sen päätarkoituksena ei ole etenemissuunnitelman laatiminen tulevaisuutta varten. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevä asiakirja tarjoaa tilannekuvan kaikista säännöistä ja menettelyistä, jotka yhdessä vaikuttavat onnettomuuksien ehkäisyyn ja ilmailutoiminnan turvallisuuteen unionissa.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan ei ole tarkoitus korvata jäsenvaltioiden kansallisia turvallisuusohjelmia vaan pikemminkin täydentää niitä. Koska monet lentoturvallisuuteen liittyvät säännöt ja toimet hyväksytään EU:n tasolla ja niitä koordinoidaan EU:n laajuisesti, jäsenvaltioiden olisi omissa kansallisissa turvallisuusohjelmissaan viitattava Euroopan lentoturvallisuusohjelmaan sen selittämiseksi, kuinka lentoturvallisuutta hallitaan niiden kansallisella alueella Chicagon yleissopimuksessa vaaditulla tavalla. Koska EU on antanut lainsäädäntöä monilla lentoturvallisuuteen liittyvillä aloilla, jäsenvaltioiden olisikin mahdoton kuvata turvallisuuden hallintaa omalla alueellaan ottamatta huomioon EU:n ulottuvuutta.

Lisäksi joillain aloilla Chicagon yleissopimuksesta johtuvat valtioiden vastuut on siirretty unionin tasolle. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka EU hoitaa tästä vastuiden siirrosta johtuvat kansainväliset velvollisuudet.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa kuvataan menettelyjä, joita käytetään turvallisuuden yhteiseen hallintaan Euroopan tasolla, ja erityisesti sitä, kuinka Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja EASA tekevät yhteistyötä turvallisuutta vaarantavien olosuhteiden havaitsemiseksi ja toteuttavat toimia turvallisuusriskien vähentämiseksi. Tällä tavoin siinä selvennetään turvallisuuteen liittyvien vastuiden jakautumista EU:ssa sekä sitä, kuinka EU voi kokonaisuutena saavuttaa tyydyttävän turvallisuustason ja pitää sitä yllä. Lisäksi ohjelma tuo läpinäkyvyyttä kaikille sidosryhmille, joita turvallisuusasiat koskevat.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevä asiakirja noudattaa Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 esitettyä kuvausta kansallisen turvallisuusohjelman muodosta ja rakenteesta:

Asiakirjan ensimmäisessä osassa kuvataan eurooppalaiset toimintapolitiikat ja tavoitteet. Erityisesti siinä kuvataan ilmailua koskeva EU:n lainsäädäntökehys ja selitetään toimivallan jakautuminen jäsenvaltioiden ja erilaisten EU:n tason toimijoiden kesken. Lopuksi siinä kuvataan mekanismit, joilla valvotaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Toisessa osassa keskitytään eurooppalaiseen turvallisuusriskien hallintaan. Siinä kuvataan toimialaan ja jäsenvaltioihin sovellettavia olemassa olevia turvallisuusjohtamisvaatimuksia ja selitetään, kuinka turvallisuusriskejä arvioidaan ja vähennetään yhteisesti EU:n sisällä.

Kolmannessa osassa käsitellään turvallisuuden varmistamisen eurooppalaista ulottuvuutta ja kuvataan pääasiassa sitä, kuinka turvallisuusvalvonta on järjestetty EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa.

Neljännessä osassa kuvataan eurooppalaisia toimia turvallisuuden edistämisen alalla, mukaan lukien koulutus ja kansainvälinen yhteistyö.

3.Kehittyvä Euroopan lentoturvallisuusohjelma

Jotta voidaan varmistaa, että turvallisuuden hallinnalla pystytään tulevaisuudessakin tehokkaasti ehkäisemään onnettomuuksia ja vähentämään riskejä, sitä on jatkuvasti mukautettava ilmailumarkkinoiden muutoksiin, teknologian kehitykseen ja esiin nouseviin uusiin turvallisuusriskeihin. Siksi Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevää asiakirjaa on päivitettävä säännöllisesti näiden muutosten huomioon ottamiseksi. Komission tarve päivittää asiakirjaa säännöllisesti on tunnustettu myös vuoden 2011 komission tiedonannossa (tiedonannon toimenpide 8).

Sen jälkeen kun Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2011, EU:ssa on tapahtunut lukuisia lainsäädäntömuutoksia. Esimerkkeinä EU:n lainsäädännössä vuoden 2011 jälkeen tapahtuneista muutoksista voidaan mainita lentoaikarajoituksia, kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajia, lentotoimintaa, ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja, lentopaikkoja sekä poikkeamien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa koskevat uudet säännöt.

Muuttuneen lainsäädäntökehyksen lisäksi turvallisuuden hallinta on kehittynyt myös muilla aloilla: yksi esimerkki on EASAn standardointitarkastusten yhteydessä toteuttamien toimien kehittyminen. Myös turvallisuuden edistämisen eurooppalaista ulottuvuutta on vahvistettu, etenkin EASAn vuonna 2014 toteutetun uudelleenorganisoinnin jälkeen.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa täydentää Euroopan lentoturvallisuussuunnitelma, jossa yksilöidään unionin lentoturvallisuusjärjestelmään nykyisin kohdistuvat erityiset riskit ja ehdotetaan toimia näiden riskien vähentämiseksi. Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimisprosessi on tähän saakka tapahtunut suurelta osin EASAn sisällä, mutta nyt on oikea aika antaa sille todellinen eurooppalainen ulottuvuus ja omistajuus etenkin ottamalla jäsenvaltiot ja toimiala tiiviimmin mukaan sen laatimisen. Tätä varten Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimis- ja hyväksymisprosessia on tarkistettu ottamalla huomioon ensimmäisestä täytäntöönpanovaiheesta saadut kokemukset. Koska Euroopan lentoturvallisuussuunnitelma on EU:n tason turvallisuusjohtamisjärjestelmän olennainen osa, komissio on katsonut, että sen laatimis-, hyväksymis- ja päivitysprosessi olisi kuvailtava yksityiskohtaisemmin Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaan sisältyviä sääntöjä, toimia ja menettelyjä olisi seurattava erityisesti niiden merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi. Tämän turvallisuustason seurannan tulisi perustua indikaattoreihin, joihin voivat sisältyä sääntöjen noudattaminen, tietyntyyppisten turvallisuuteen vaikuttavien tapahtumien esiintymistiheys, onnettomuuksien tai kuolonuhrien lukumäärä tai turvallisuusjohtamisjärjestelmien kypsyysaste.

Valtiot käyttävät näitä indikaattoreita määritellessään ICAOn vaatiman kansallisen hyväksyttävän turvallisuustason. Se ilmaisee siviili-ilmailun turvallisuuden vähimmäistason, joka kansallisella tasolla on saavutettava. Se määritellään kunkin kansallisen turvallisuusohjelman yhteydessä.

Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa voitaisiin samoin määritellä hyväksyttävä turvallisuustaso, joka unionissa on saavutettava, jotta voitaisiin paremmin seurata EU:n ilmailujärjestelmän turvallisuustasoa ja määritellä muutokset, jotka olisi toteutettava eri tasoilla, jotta turvallisuutta voitaisiin edelleen parantaa.

Tämän kertomuksen liitteenä on hyväksytty Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan toinen versio, jossa on otettu huomioon edellä kuvatut muutokset ja jossa kuvaillaan, kuinka lentoturvallisuutta nykyisin hallitaan Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa.

(1)

     Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Ilmailun turvallisuusjohtamisjärjestelmä Euroopalle, KOM/2011/0670 lopullinen.

(2)

     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (EUVL L 122, 24.4.2014, s. 18).

(3)

     The European Aviation Safety Programme, SEC/2011/1261 final.

(4)

     Siten kuin se on määritelty poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla annetun asetuksen (EU) N:o 376/2014 2 artiklan 17 alakohdassa.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 7.12.2015

COM(2015) 599 final

LIITE

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan
toinen versio

liittyy asiakirjaan

KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan lentoturvallisuusohjelma

Sisällysluettelo

1.Euroopan turvallisuuspolitiikka ja -tavoitteet

1.1.Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka

1.2.Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys

1.2.1.Turvallisuutta koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen rakenne

1.2.2.Asetus (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvät säännöt

1.2.3.Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta

1.2.4.Poikkeamien ilmoittaminen, analysointi ja seuranta siviili-ilmailun alalla

1.2.5.Euroopan unionissa toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskeva EU:n luettelo

1.3.Turvallisuuteen liittyvät velvollisuudet ja vastuut Euroopan unionissa

1.3.1.Euroopan unionin päätöksentekoprosessi

1.3.2.Lentoturvallisuutta koskevat toimivallat ja velvollisuudet EU:n turvallisuusjärjestelmässä

1.4.Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta

1.4.1.Sovellettavat säännöt

1.4.2.Turvallisuussuositukset

1.4.3.Yhteistyö muiden elinten kanssa

1.5.Täytäntöönpanon valvonta

1.5.1.Täytäntöönpano jäsenvaltioissa

1.5.2.Täytäntöönpano säännellyissä alan organisaatioissa

2.EUROOPPALAINEN TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA

2.1.Organisaatioita ja viranomaisia koskevat turvallisuusvaatimukset

2.2.Turvallisuusriskien hallinta EU:n tasolla: Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimis- ja päivitysprosessi

2.2.1Turvallisuusongelmien tunnistaminen

2.2.2Turvallisuusongelmien arviointi

2.2.3Turvallisuustoimien määrittely ja suunnittelu

2.2.4Toteutus ja seuranta

2.2.5Turvallisuustason seuranta

2.3.Turvallisuustasoa koskeva sopimus

2.3.1Organisaatioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus

2.3.2Jäsenvaltioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus EU:n tasolla

3.TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN EUROOPASSA

3.1Turvallisuusvalvonta

3.1.1Sääntöjen soveltamisen seuranta jäsenvaltioissa

3.1.2Sertifioitujen organisaatioiden valvonta

3.2Turvallisuustietojen kerääminen, analysointi ja vaihto

3.3Valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella suurempaa huolta tai tarvetta aiheuttaville aloille

3.3.1Jäsenvaltioiden seurannan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella

3.3.2Alan valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella

4.TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN EUROOPASSA

4.1EU:n tason toimet

4.1.1Turvallisuusviestintä

4.1.2Euroopan strateginen turvallisuusaloite (ESSI)

4.2EU:n tason kansainvälinen yhteistyö

4.3EU:n tason koulutus

4.3.1Yhteinen koulutusaloiteryhmä (CTIG)

4.3.2Koulutusmalli

Lyhenneluettelo

Johdanto

Tässä asiakirjassa esitetään Euroopan lentoturvallisuusohjelma kuvailemalla unionin tason määräysten yhtenäinen kokonaisuus sekä toiminnot ja menettelyt, joita käytetään siviili-ilmailun turvallisuuden yhteiseen hallintaan Euroopan tasolla.

Euroopan lentoturvallisuusohjelma on EU:n tason toiminnallinen vastine Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 kuvatulle kansalliselle turvallisuusohjelmalle.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmalla ei ole tarkoitus korvata jäsenvaltioiden kansallisia turvallisuusohjelmia vaan pikemminkin täydentää niitä.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka lentoturvallisuutta hallitaan eurooppalaisesta näkökulmasta. Koska monet lentoturvallisuuteen liittyvät säännöt ja toimet hyväksytään EU:n tasolla ja niitä koordinoidaan EU:n laajuisesti, jäsenvaltioiden olisi omissa kansallisissa turvallisuusohjelmissaan viitattava Euroopan lentoturvallisuusohjelmaan sen selittämiseksi, kuinka lentoturvallisuutta hallintaan niiden kansallisella alueella. EU on antanut lainsäädäntöä eräillä lentoturvallisuuteen liittyvillä aloilla, ja jäsenvaltioiden olisi mahdoton kuvata turvallisuuden hallintaa omalla alueellaan ottamatta huomioon EU:n ulottuvuutta. Lisäksi joillain aloilla Chicagon yleissopimuksesta johtuvat valtioiden vastuut on siirretty unionin tasolle. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa selitetään, kuinka EU hoitaa tästä vastuiden siirrosta johtuvat kansainväliset velvollisuudet.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevä asiakirja noudattaa Chicagon yleissopimuksen liitteessä 19 esitettyä kuvausta kansallisen turvallisuusohjelman muodosta ja rakenteesta.

Euroopan lentoturvallisuusohjelman tavoitteena on varmistaa, että Euroopan unionin lentoturvallisuuden hallintajärjestelmä tuottaa korkeimman mahdollisen turvallisuustason, joka on yhdenmukainen kaikkialla unionissa ja jota parannetaan jatkuvasti, ottaen samalla huomioon muut asiaan liittyvät tavoitteet kuten ympäristönsuojelu.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevässä asiakirjassa kuvataan prosesseja, joita käytetään turvallisuuden yhteiseen hallintaan Euroopan tasolla, ja erityisesti sitä, kuinka Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja Euroopan lentoturvallisuusvirasto tekevät yhteistyötä turvallisuutta vaarantavien olosuhteiden havaitsemiseksi ja toteuttavat toimia turvallisuusriskien minimoimiseksi. Näin se osaltaan edistää unionin tasolla määriteltyjen EU:n laajuisten korkean tason turvallisuustavoitteiden saavuttamista. Sen avulla varmistetaan, että kaikki asianosaiset tuntevat vastuunsa ja että kaikki lentoturvallisuuden parantamiseksi tarvittavat säännöt ja menettelyt ovat käytössä. Asiakirjalla edistetään siten onnettomuuksien ehkäisyä Euroopan alueella ja sen ulkopuolella.

1.EUROOPAN TURVALLISUUSPOLITIIKKA JA -TAVOITTEET

1.1.Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka

Euroopan lentoturvallisuuspolitiikka koostuu kokonaisuudesta Euroopan unionissa sovellettavia oikeudellisia sääntöjä ja menettelyjä, joilla pyritään varmistamaan korkea turvallisuustaso. Se edistää sääntöjen yhdenmukaistamista ja helpottaa siviili-ilmailuun liittyvien tuotteiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta.

Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan tavoitteena on varmistaa, että lentoturvallisuuden hallintaan Euroopan unionissa vaikuttavat säännöt ja menettelyt tuottavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason, joka on yhdenmukainen kaikkialla unionissa ja jota parannetaan jatkuvasti, ottaen samalla huomioon muut asiaan liittyvät tavoitteet kuten ympäristönsuojelu. Euroopan unionia tukevat tällaisen korkean turvallisuustason saavuttamisessa jäsenvaltiot, joiden kansalliset lentoturvallisuuspolitiikat edistävät Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan yleisen tavoitteen saavuttamista.

Lentoturvallisuusjärjestelmä perustuu Euroopan komission, Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’EASA’ tai ’virasto’, ja jäsenvaltioiden sekä Euroopan ilmailumarkkinoihin osallistuvan toimialan tiiviiseen yhteistyöhön.

Euroopan kansalaisten ja matkustavan yleisön suojelun korkea ja yhtenäinen taso perustuu pääasiassa yhteisten turvallisuussääntöjen hyväksymiseen ja toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että EU:ssa liikkuvat tuotteet ja sen alueella toimivat henkilöt ja organisaatiot 1 ovat näiden sääntöjen mukaisia ja noudattavat niitä.

Tätä järjestelmää täydentää onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintamenettely, joka mahdollistaa turvallisuuspuutteiden havaitsemisen ja toimien toteuttamisen niiden poistamiseksi. Euroopan lentoturvallisuuspolitiikkaan sisältyy myös ennakoivampia ja laajemmin näyttöön perustuvia osia, joilla pyritään tunnistamaan suurimmat turvallisuusriskit ja toteuttamaan toimia niiden vähentämiseksi.

1.2.Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys

1.2.1.Turvallisuutta koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen rakenne

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan liikenne kuuluu Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Lisäksi saman sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat antaa lentoliikennettä koskevat aiheelliset säännökset komission ehdotuksen pohjalta.

Lentoliikennettä koskevat lakisääteiset vaatimukset voidaan siis vahvistaa Euroopan tasolla antamalla EU:n lainsäädäntöä.

Turvallisuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys koostuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksista, joita täydennetään tarvittaessa komission täytäntöönpanoasetuksilla. Asiaa koskeviin säädöksiin sisältyy lainsäädännön täytäntöönpanon ja toimivuuden arviointimekanismi, joka voi johtaa lainsäädännön tarkistamiseen.

Seuraavassa kaaviossa esitetään yhteenveto Euroopan unionin tasolla hyväksytystä sovellettavasta lentoturvallisuuslainsäädännöstä.

Kaavio 1. Sovellettava Euroopan unionin lentoturvallisuuslainsäädäntö

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus

   Komission asetus

Yksityiskohtaiset tiedot sovellettavasta EU:n lentoturvallisuuslainsäädännöstä löytyvät EUR-Lex-sivuston osion ”Euroopan unionin lainsäädännön luettelo” luvusta 07.40.30 2 .

1.2.2.Asetus (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvät säännöt

1.2.2.1.Lakisääteiset vaatimukset

Asetus (EY) N:o 216/2008 3 on EU:n lentoturvallisuusjärjestelmän kulmakivi. Sen tavoitteena on yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luominen ja ylläpitäminen Euroopassa vahvistamalla yhteiset siviili-ilmailua koskevat säännöt. Asetus mahdollistaa myös todistusten vastavuoroisen tunnustamisen, ja siinä otetaan käyttöön standardointitarkastusmenettely, jolla seurataan sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa. Lisäksi asetuksella perustetaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto.

Asetuksessa (EY) N:o 216/2008 määritellään ’keskeiset vaatimukset’, joissa viranomaisille, henkilöille ja organisaatioille asetetaan korkeatasoiset tavoitteet ja velvoitteet asetuksen (EY) N:o 216/2008 tavoitteen saavuttamiseksi. Keskeisillä vaatimuksilla pannaan täytäntöön Chicagon yleissopimuksen liitteissä vahvistetut standardit ja suositellut käytännöt. Vaatimukset koskevat ilmailualan tuotteita, osia ja laitteita, lentoliikenteeseen osallistuvia toiminnanharjoittajia sekä lentäjiä ja näiden koulutukseen ja lääkärintarkastuksiin osallistuvia henkilöitä, organisaatioita ja niissä käytettäviä tuotteita. Lisäksi vaatimukset koskevat lentopaikkoja ja ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja (ATM/ANS), joita tarjotaan alueella, johon EU:n perustamissopimusta sovelletaan.

Euroopan komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamiseksi täytäntöönpanoasetuksia, muun muassa 1.2.1 kohdassa olevassa kaaviossa luetellut asetukset.

Kaikkia näitä sääntöjä on sovellettava sellaisinaan jäsenvaltioissa, eikä niitä tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Euroopan unionissa unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat siis useimmat asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä edellytetyt sertifiointi- ja valvontatehtävät kansallisella tasolla. Tietyissä tarkasti määritellyissä tapauksissa EASA on kuitenkin toimivaltainen viranomainen, ja sillä on valtuudet antaa todistuksia ja toteuttaa niihin liittyviä täytäntöönpanotoimia.

1.2.2.2.Viraston toimenpiteet

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetusten täytäntöönpanoa tuetaan tarpeen mukaan sertifiointieritelmillä (CS), hyväksyttävillä vaatimusten täyttämisen menetelmillä (AMC) sekä ohjeaineistolla (GM).

Sertifiointieritelmät ovat viraston hyväksymiä ei-sitovia teknisiä standardeja, joissa esitetään menetelmät asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimusten täyttämiseksi. Organisaatiot voivat käyttää niitä sertifiointitarkoituksiin.

Hyväksyttävät vaatimusten täyttämisen menetelmät ovat viraston hyväksymiä ei-sitovia standardeja, joita henkilöt ja organisaatiot voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen tai sertifiointieritelmien täyttämiseen; kun hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä noudatetaan, niihin liittyvät täytäntöönpanosääntöjen vaatimukset tai sertifiointieritelmät katsotaan täytetyiksi.

Ohjeaineisto on viraston laatimaa ei-sitovaa aineistoa, joka selventää vaatimuksen tai eritelmän tarkoitusta ja jota käytetään asetuksen (EY) N:o 216/2008, sen täytäntöönpanosääntöjen, sertifiointieritelmien ja hyväksyttävien vaatimusten täyttämisen menetelmien käytännön soveltamisen tukena.

1.2.2.3.Joustavuutta koskevat järjestelyt

Koska ilmailu on monimutkaista toimintaa, säännöissä ei voida ottaa huomioon kaikkia tilanteita vaan tarvitaan tietynasteista joustavuutta, jotta toiminta on mahdollista samalla kun pidetään yllä riittävää turvallisuustasoa.

Tätä varten asetukseen (EY) N:o 216/2008 sisältyy joustavuutta koskevia säännöksiä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat

toteuttaa välittömiä toimenpiteitä turvallisuusongelman ratkaisemiseksi;

myöntää poikkeuksia yllättävissä ja kiireellisissä tilanteissa tai ajallisesti rajattujen toiminnallisten tarpeiden vuoksi;

myöntää poikkeuksia asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosääntöjen säännöksistä, kun vastaava turvallisuustaso voidaan saavuttaa muilla keinoin.

Toteutettavien toimenpiteiden luonteesta riippuen niistä on ilmoitettava EASAlle, Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Useimmissa tapauksissa EASA vastaa ilmoitusten arvioinnista ja siihen perustuvan suosituksen antamisesta Euroopan komissiolle, joka puolestaan tekee lopullisen päätöksen yhtenäisen ja korkean turvallisuustason ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Jäsenvaltioiden joustavuussäännösten perusteella toteuttamat tai ehdottamat joustotoimenpiteet arvioidaan sen perusteella, tarjoavatko ne tai niihin liittyvät ehdot vastaavan turvallisuustason, minkä lisäksi arvioidaan poikkeuksen perusteluja.

1.2.2.4.Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja siihen liittyvien sääntöjen luonne

Useimmat asetukseen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetuksiin sisältyvät oikeudelliset vaatimukset on annettu ohjaavien sääntöjen muodossa eli sääntöinä, joissa keskitytään tiettyihin keinoihin määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä ohjaava lähestymistapa, joka on tähän saakka ollut kansainvälinen normi, on mahdollistanut sen, että EU on saavuttanut nykyisen korkean turvallisuustason. Ohjaavat säännöt takaavat myös oikeusvarmuuden ja sääntöjen noudattamisen suoraviivaisen tarkastamisen.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei pelkkä ohjaavien määräysten noudattaminen aina takaa turvallisuutta eikä yksin riitä poistamaan koko ilmailualaan liittyviä riskejä. Yksityiskohtaiset ohjaavat säännöt eivät myöskään välttämättä sovi tiettyjen sektoreiden kuten pienten ja keskisuurten yritysten ja yleisilmailun tarpeisiin, koska niitä voidaan pitää kohtuuttomina ja liian monimutkaisina. Eräissä ilmailutoimialan osissa ohjaavat säännöt voivat hidastaa turvallisuuden teknistä parantamista ja tehokkaiden parannusten käyttöönottoa, koska niissä keskitytään tiettyjen menetelmien tai ratkaisujen hyväksymiseen eikä lopputuloksiin, eikä niissä jätetä juurikaan tilaa joustavuudelle.

Tästä syystä Euroopan unioni on alkanut tietyissä erityistapauksissa hyväksyä oikeudellisia vaatimuksia, joissa keskitytään vaadittuun lopputulokseen ja jätetään joustovaraa sen suhteen, kuinka tämä tulos saavutetaan. Tällaisia ’suorituskykyyn perustuvia sääntöjä’ on hyväksytty muun muassa väsymisriskin hallinnan ja lentokelpoisuuden suunnittelustandardien aloilla.

Viranomaiset ja organisaatiot voivat lisäksi ehdottaa vaihtoehtoisia vaatimusten täyttämisen menetelmiä eli menetelmiä, jotka ovat vaihtoehtoisia asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä esitetyille menetelmille. Nämä ovat menetelmiä, joissa ehdotetaan käytössä olevalle hyväksyttävälle vaatimusten täyttämisen menetelmälle vaihtoehtoista menetelmää tai uusia menetelmiä sellaisten vaatimusten täyttämiseksi, joiden osalta virasto ei ole vahvistanut hyväksyttävää vaatimusten täyttämisen menetelmää. Säännellyt yhteisöt voivat näin joustavasti etsiä muita menetelmiä asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttaminen on osoitettava ja sille on saatava hyväksyntä.

Euroopan unionin odotetaan tulevaisuudessa käyttävän laajemmin suorituskykyyn perustuvia oikeudellisia vaatimuksia, silloin kuin se on asianmukaista, joko hyväksyessään uutta lainsäädäntöä tai muuttaessaan voimassa olevaa lainsäädäntöä.

1.2.3.Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta

Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaan sovellettavat säännöt on vahvistettu EU:n tasolla asetuksessa (EU) N:o 996/2010 4 . Sillä varmistetaan korkea tehokkuustaso, nopeus ja laatu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinnassa, jonka ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen. Sillä parannetaan turvallisuustutkintaviranomaisten yhteistyötä perustamalla Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto (ENCASIA), ja siinä säädetään turvallisuussuositusten ja niihin saatujen vastausten tallentamisesta EU:n tietokantaan.

Lisätietoja onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaprosesseista Euroopan unionissa annetaan 1.4 kohdassa.

1.2.4.Poikkeamien ilmoittaminen, analysointi ja seuranta siviili-ilmailun alalla

Asetuksessa (EU) N:o 376/2014 5 vahvistetaan poikkeamien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa koskevat säännöt. Tässä lainsäädännössä vahvistetaan vaatimukset, joilla pyritään edistämään poikkeamista ilmoittamisen mahdollistavaa vahvaa toimintakulttuuria. Siinä asetetaan myös toimialalle, jäsenvaltioille ja EASAlle velvollisuus kerätä ja analysoida poikkeamia koskevia tietoja omien turvallisuudenhallintajärjestelmiensä tueksi. Lisäksi siinä varmistetaan, että tietoja käsitellään asianmukaisesti ja ne jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja EASAn kanssa.

Lisätietoja näistä säännöistä annetaan 3.2 kohdassa.

1.2.5.Euroopan unionissa toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskeva EU:n luettelo

Asetuksessa (EY) N:o 2111/2005 6 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat yhteisiin arviointiperusteisiin perustuvan EU:n luettelon laatimista ja julkaisemista sellaisista lentoliikenteen harjoittajista, joita on turvallisuussyistä kielletty harjoittamasta lentoliikennettä unionin alueella. Asetuksen nojalla hyväksytty toimintakieltoon asetettujen lentoliikenteen harjoittajien luettelo 7 on itsessään asetus ja sillä on siten oikeudellinen merkitys EU:n jäsenvaltioissa. Luettelo toimintakieltoon asetetuista lentoliikenteen harjoittajista on vahvistettu komission asetuksella (EY) N:o 474/2006 8 . Sitä päivitetään säännöllisesti.

Komissiota avustaa luettelon päivittämisessä lentoturvallisuuskomitea, joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden (sekä Islannin, Norjan ja Sveitsin) teknisistä lentoturvallisuusasiantuntijoista ja jonka puheenjohtajana toimii komissio. Lentoturvallisuuskomitea hyväksyy komission ehdotuksen pohjalta lausuntonsa määräenemmistöllä 9 .

Päätös lentoliikenteen harjoittajan (tai samassa valtiossa luvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien ryhmän) lisäämisestä luetteloon tai luettelosta poistamisesta tehdään asetukseen (EY) N:o 2111/2005 sisältyvien yhteisten turvallisuuskriteerien perusteella. Näissä kriteereissä otetaan huomioon muun muassa lentoliikenteen harjoittajaa koskevat turvallisuuspuutteet, lentoliikenteen harjoittajan tai sen valvonnasta vastaavien viranomaisten kyvyttömyys tai haluttomuus korjata turvallisuuspuutteet, kolmansien maiden määräämät toimintakiellot, kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden (ICAO) laatimat tarkastusraportit sekä toteennäytetyt onnettomuutta koskevat tiedot. Kaikki kriteerit perustuvat kansainvälisiin lentoturvallisuusnormeihin.

1.3.Turvallisuuteen liittyvät velvollisuudet ja vastuut Euroopan unionissa

1.3.1.Euroopan unionin päätöksentekoprosessi

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta mahdollistaa muun muassa lentoliikenteen turvallisuutta koskevien säännösten hyväksymisen. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät nämä säännökset tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa kuultuaan.

Tällaista lainsäädäntöä ehdottaa Euroopan komissio, jolla on aloiteoikeus, ja ehdotus annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan usein ”lainsäädäntövallan käyttäjiksi”. Euroopan kansalaisten valitsema Euroopan parlamentti ja jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto voivat muuttaa komission ehdottamaa tekstiä perustamissopimusten vaatimuksia noudattaen. Lainsäädäntövallan käyttäjien antama hyväksyntä edellyttää, että ne pääsevät yhteisymmärrykseen käsiteltävästä tekstistä.

Kun sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat hyväksyneet lopullisen tekstin, parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja sekä molempien toimielinten pääsihteerit allekirjoittavat sen. Allekirjoituksen jälkeen teksti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetukset ovat sellaisinaan sitovia kaikkialla EU:ssa Virallisessa lehdessä julkaistussa versiossa vahvistetusta päivämäärästä alkaen.

Edellä kuvatulla menettelyllä hyväksytyissä säädöksissä voi olla säännöksiä komissiolle siirretystä toimivallasta ja täytäntöönpanovallasta. Komissiolla on tällaista valtaa ainoastaan, jos perussäädöksessä niin säädetään.

Täytäntöönpanovallasta säädetään useimmiten sillä edellytyksellä, että komission on esitettävä sääntöluonnos jäsenvaltioiden edustajista koostuvalle komitealle. Komitea antaa lausunnon komission ehdottamista toimenpiteistä. Näiden lausuntojen vaikutukset vaihtelevat kyseessä olevassa säädöksessä säädetystä menettelystä riippuen. Jäsenvaltiot valvovat komiteoiden välityksellä komission täytäntöönpanovallan käyttöä, mutta myös Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on tietyt valvontaoikeudet.

Siviili-ilmailun turvallisuuden alalla toimii kolme komiteaa:

”EASA-komitea”, jolla on valtuudet antaa lausuntoja asetusten (EY) N:o 216/2008 ja (EU) N:o 376/2014 täytäntöönpanoasetusten luonnoksista;

”lentoturvallisuuskomitea”, joka osallistuu asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti laaditun toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan luettelon päivittämiseen;

”yhtenäisen ilmatilan komitea”, jolla on toimivalta ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja koskevien sääntöjen alalla.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään myös mahdollisuudesta siirtää tiettyä valtaa komissiolle (290 artikla). Eräisiin tuoreimpiin asetuksiin sisältyy tämänkaltaisia vallan siirtoja. Komissio ei ole kuitenkaan tähän mennessä käyttänyt sille siirrettyä valtaa.

1.3.2.Lentoturvallisuutta koskevat toimivallat ja velvollisuudet EU:n turvallisuusjärjestelmässä

1.3.2.1.Yhteenveto toimivallasta ja velvollisuuksista EU:n turvallisuusjärjestelmässä

Kaavio 2. EU:n sääntöjen nojalla toimivaltaiset viranomaiset

Kaavio 3. Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus EU:n turvallisuusjärjestelmässä

1.3.2.2.Jäsenvaltiot

Jäsenvaltiot eivät suoraan osallistu EU:n lainsäädännön hyväksymiseen. EU:n tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto on kuitenkin toinen lainsäädäntövallan käyttäjä Euroopan parlamentin rinnalla (ks. 1.3.1 kohta). Jäsenvaltiot (mutta ei neuvosto) ovat myös osa päätöksentekoprosessia täytäntöönpanosäädösten tapauksessa (ks. 1.3.1 kohta).

Voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaan jäsenvaltioilla on edelleen vastuu sääntelystä seuraavien aloilla:

a)    asetuksen (EY) N:o 216/2008 liitteessä II lueteltujen ilma-alusten lentokelpoisuus (eli tietyt historialliset ilma-alukset, Experimental-lentokoneet, kevyet ilma-alukset jne.);

b)    lentotoiminta ilma-alusten suorittaessa sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa, etsintä- ja pelastuspalvelua, palontorjuntaa, rannikkovartiointia taikka niihin verrattavissa olevaa toimintaa tai palveluja;

c)    ilmaliikenteen hallinta ja lennonvarmistuspalvelut, mukaan luettuina järjestelmät ja rakenneosat, jos ne ovat puolustusvoimien tarjoamia tai käyttöön antamia;

d)    puolustusvoimien valvonnassa ja käytössä olevat lentopaikat;

e)    lentopaikat, jotka eivät täytä vähintään yhtä seuraavista kriteereistä:

i)    ne ovat yleisessä käytössä;

ii)    niillä harjoitetaan kaupallisia ilmakuljetuksia;

iii)    niillä on käytettävissä mittarilähestymis- tai -lähtömenetelmät ja

a.    niissä on vähintään 800 metrin pituinen päällystetty kiitotie, tai

b.    niitä käyttävät vain helikopterit;

f)    jäsenvaltion päätöksellä lentopaikat, jotka täyttävät kaikki e alakohdassa luetellut kriteerit, mutta ovat määrättyä kokoa pienempiä.

Vaikka suurin osa lentoturvallisuuslainsäädännöstä hyväksytään EU:n tasolla, jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa lentoturvallisuuden varmistamisesta omalla alueellaan ja omassa ilmatilassaan. Useimmat asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöissä säädetyt sertifiointitehtävät, kuten kansallisten organisaatioiden hyväksynnät ja henkilöstön lupakirjat, hoidetaan kansallisella tasolla. Jäsenvaltiot valvovat henkilöstöä ja organisaatioita, tekevät auditointeja, arviointeja ja tarkastuksia ja toteuttavat toimia sääntöjen noudattamatta jättämisen estämiseksi.

Joillain aloilla todistukset annetaan kuitenkin Euroopan unionin tasolla. Näillä aloilla jäsenvaltiot ovat siirtäneet Chicagon yleissopimuksesta johtuvat velvollisuudet EU:lle (ks. tarkempia tietoja edellä olevasta kaaviosta 2).

Jäsenvaltiot ovat vastuussa kansallisen turvallisuusohjelman laatimisesta ICAOn standardien mukaisesti. Kansallisen turvallisuusohjelman on oltava linjassa Euroopan lentoturvallisuusohjelman kanssa ja sen on tuettava Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

1.3.2.3.Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

Euroopan lentoturvallisuusvirasto perustettiin vuonna 2002. Tarkoituksena oli parantaa järjestelyjä kaikilla asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla siten, että tietyistä EU:n tasolla hoidettavista tehtävistä vastaisi yksi erikoistunut asiantuntijaelin. EASAn henkilöstöön kuuluu yli 700 ilmailualan asiantuntijaa ja hallintovirkamiestä kaikista EU:n jäsenvaltioista. Sen päätoimipaikka on Kölnissä (Saksassa), minkä lisäksi sillä on toimisto Brysselissä ja kolme muuta toimistoa, Washingtonissa (Yhdysvalloissa), Montrealissa (Kanadassa) ja Pekingissä (Kiinassa).

EASA on teknisissä asioissa riippumaton ja sillä on oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Se on oikeushenkilö ja se huolehtii sille asetuksella (EY) N:o 216/2008 siirretyistä tehtävistä ja velvollisuuksista.

EASAn hallintoneuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden ja Euroopan komission edustajista, laatii EASAn työohjelman, vahvistaa sen talousarvion ja valvoo viraston toimintaa.

EASA toimii toimivaltaisena viranomaisena kaaviossa 2 esitetyillä ilmailun aloilla. EASA on vuodesta 2003 ollut vastuussa ilma-alusten tyyppihyväksynnästä EU:ssa. EASAn myöntämä hyväksyntätodistus osoittaa, että ilma-alustyyppi täyttää EU:n lainsäädännössä vahvistetut turvallisuusvaatimukset. EASA valvoo käytössä olevien ilma-alustyyppien suorituskykyä koko tyyppisuunnitelman mukaisesti valmistetun ilma-aluksen käyttöiän ajan. Tähän liittyen se voi vaatia toimia, jos se havaitsee jonkin turvallisuutta heikentävän seikan. Tätä varten se antaa lentokelpoisuusmääräyksiä, jotka on osoitettu tyyppihyväksyntätodistuksen haltijalle ja joita lentotoiminnan harjoittajien on noudatettava huoltaessaan omia ilma-aluksiaan.

EASA hoitaa myös kaaviossa 3 esitettyjä tehtäviä ja velvollisuuksia. Se muun muassa laatii ja hyväksyy lausuntoja, joilla tuetaan komissiota sen laatiessa täytäntöönpanoasetusten teknisiä osia.

EASAa avustavat näiden lausuntojen laatimisessa neuvoa-antavat elimet, jotka antavat neuvoja EASAn sääntelyohjelman sisällöstä, painopisteistä ja toteuttamisesta. Virasto myös laatii ja hyväksyy asiakirjoja (sertifiointieritelmiä, hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä ja ohjeaineistoja), joilla tuetaan näiden yhteisten teknisten sääntöjen täytäntöönpanoa.

Lisäksi EASA tekee jäsenvaltioiden standardointitarkastuksia, joilla seurataan asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa (ks. myös 3.1.1 kohta). Se raportoi tästä komissiolle.

EASA huolehtii myös komission puolesta yhteisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen hallinnoijan valvonnasta. Se voi myös tehdä organisaatioita koskevia tutkimuksia.

EASAlla on valtuudet antaa hyväksyntöjä kolmansien maiden kaupallisille lentotoiminnan harjoittajille, jotka liikennöivät 28:n EU-jäsenvaltion tai EFTA-maiden (Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi) alueelle, alueella tai alueelta. EASA huolehtii ainoastaan ulkomaisten lentoliikenteen harjoittajien arvioinnin turvallisuuteen liittyvästä osasta. Kansalliset viranomaiset vastaavat edelleen liikennöintilupien myöntämisestä. EASA koordinoi myös Euroopan asematasotarkastusohjelmaa SAFAa, joka koskee unionin lentoasemia käyttävien ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointia.

Yleisemmin ottaen EASA antaa tarvittaessa teknisiä neuvoja Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille.

Se toteuttaa myös tietojen keräämiseen, analysointiin ja tutkimukseen liittyviä tehtäviä lentoturvallisuuden parantamiseksi. Tässä työssä sitä tukevat ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkosto (NoA), Euroopan kaupallisen lentotoiminnan turvallisuusryhmä (ECAST), Euroopan helikopteriturvallisuusryhmä (EHEST) ja Euroopan yleisilmailun turvallisuusryhmä (EGAST).

EASA on myös Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön jäsen. Yksikkö vastaa verkkokriisin johdosta toteutettavien toimien hallinnan koordinoinnista ilmailun alalla.

Lisäksi EASA vastaa Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman (European Plan for Aviation Safety, EPAS) 10 laatimisesta ja hyväksymisestä (ks. tarkempia tietoja EPAS:sta ja sen hyväksymisprosessista 2.2 kohdasta).

1.3.2.4.Euroopan komissio

Euroopan komissio vastaa EU:n lainsäädäntöehdotusten laadinnasta tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (ks. myös 1.3.1 kohta) sekä täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten laadinnasta ja hyväksymisestä, kun niistä säädetään perussäädöksessä.

Kun EU:n lainsäädäntö on hyväksytty, jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu sen asianmukaisesta ja oikea-aikaisesta soveltamisesta. Komissio valvoo, että jäsenvaltiot soveltavat lainsäädäntöä asianmukaisesti (ks. myös 3.1.1 kohta).

Komissio voi tässä yhteydessä ryhtyä toimenpiteisiin, jos jäsenvaltion epäillään rikkovan unionin oikeutta. Jos ratkaisuun ei päästä varhaisessa vaiheessa, komissio voi aloittaa virallisen rikkomismenettelyn ja viime kädessä viedä jäsenvaltion unionin tuomioistuimeen.

Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat EU:n vuotuisen talousarvion, ja komissio vastaa sen toteuttamisesta. Komissio varmistaa riittävien määrärahojen osoittamisen niihin EASAn toteuttamiin toimiin, jotka ovat riippuvaisia EU:n rahoituksesta.

Euroopan komissio vastaa myös Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan laatimisesta, päivittämisestä ja hyväksymisestä. Komissiota avustaa Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan laadinnassa jäsenvaltioiden ja EASAn edustajista koostuva työryhmä. Komissio päivittää tarvittaessa Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevää asiakirjaa työryhmän avustamana, jotta siinä voidaan ottaa huomioon ohjelmaan tehdyt muutokset. Se kuulee myös jäsenvaltioita ja EASAn hallintoneuvostoa. Euroopan lentoturvallisuusohjelmaa käsittelevän asiakirjan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2011. Tämä asiakirja on sen toinen versio. Kolmatta versiota voidaan odottaa vuoden 2019 tienoilla, jotta voidaan ottaa huomioon kansallisten turvallisuusohjelmien järjestelmän rakenteeseen ICAOn liitteen 19 tarkistuksen yhteydessä tehtävät muutokset sekä muutokset, jotka johtuvat asetuksen (EY) N:o 216/2008 tarkistuksesta, jota komissio ehdottaa vuonna 2015.

1.3.2.5.Eurocontrol

Eurocontrol ei ole EU:n elin, vaan sen toiminta perustuu monenväliseen sopimukseen, jonka osapuolina on myös monia EU:n ulkopuolisia maita. Se tarjoaa EASAlle ja jäsenvaltioille teknistä asiantuntemusta turvallisen lentotoiminnan saavuttamisessa Euroopan alueella. Eurocontrol tekee yhteistyötä ilmailualan kumppaneiden kanssa tukeakseen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista.

Unioni on allekirjoittanut ja tehnyt pöytäkirjan liittymisestään Eurocontroliin, mutta pöytäkirja ei ole vielä tullut voimaan. EU ja Eurocontrol tekivät joulukuussa 2012 sopimuksen, jossa vahvistetaan tehostetun yhteistyön yleinen kehys. Osapuolet sopivat vahvistavansa EU:n ja Eurocontrolin välistä yhteistyötään ja vakiinnuttavansa sen, jotta Eurocontrol voisi tukea EU:ta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja siihen liittyvien EU:n politiikkojen täytäntöönpanossa EU:ssa ja sen ulkopuolella niissä valtioissa, jotka suostuvat sitoutumaan niihin.

1.4.Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta

1.4.1.Sovellettavat säännöt

Jäsenvaltioilla on edelleen vastuu onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta, jotta lentoturvallisuutta voidaan parantaa määrittelemällä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syyt ja antamalla turvallisuussuosituksia niiden toistumisen estämiseksi. 

Asetus (EU) N:o 996/2010 muodostaa EU:n tason oikeusperustan onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnalle ja ehkäisylle. Asetuksella varmistetaan korkea tehokkuustaso, nopeus ja laatu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinnassa, jonka ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen. Säännöksillä varmistetaan muun muassa, että onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta vastaava viranomainen (turvallisuustutkintaviranomainen) on riippumaton muista valtion ilmailuorganisaatioista ja kaikista muista osapuolista tai yhteisöistä, joiden toiminta saattaa joutua ristiriitaan turvallisuustutkintaviranomaiselle annetun tehtävän kanssa tai vaikuttaa sen puolueettomuuteen. Säännösten mukaan turvallisuustutkintaviranomaiselle annettuja tehtäviä voidaan laajentaa lentoturvallisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja analysointiin erityisesti onnettomuuksien ehkäisemistarkoituksessa. Näiden toimien tai useaa tutkintaa koskevien erityistutkimusten tai analyysien perusteella voidaan antaa turvallisuussuosituksia, jotka sen tahon, jolle suositus on osoitettu, on otettava huomioon ja tarpeen mukaan toimittava niiden pohjalta siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemiseksi riittävällä tavalla.

1.4.2.Turvallisuussuositukset

Asetuksen (EU) N:o 996/2010 mukaan sen, jolle turvallisuussuositus on osoitettu, on 90 päivän kuluessa kyseisen suosituskirjeen vastaanottamisesta ilmoitettava turvallisuussuosituksen antaneelle turvallisuustutkintaviranomaiselle toteuttamistaan toimista tai toimista, joita se harkitsee, ja tarvittaessa aika, joka niiden loppuun saattamiseen tarvitaan, sekä perusteluista siinä tapauksessa, että mitään toimia ei toteuteta. Turvallisuustutkintaviranomainen ilmoittaa 60 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta vastaajalle, pitääkö se vastausta riittävänä, sekä ilmoittaa perustelunsa, jos se on eri mieltä päätöksestä olla toteuttamatta mitään toimia.

Turvallisuustutkintaviranomaiset ovat ottaneet käyttöön menettelyt antamiinsa turvallisuussuosituksiin saatujen vastausten tallentamiseksi, ja turvallisuussuositusten vastaanottajat ovat ottaneet käyttöön menettelyt, joilla seurataan vastaanotettujen turvallisuussuositusten johdosta toteutettujen toimien etenemistä. EASA on kehittänyt menettelyn virastolle osoitettujen turvallisuussuositusten käsittelemiseksi ja edistymisraporttien ja tilastotietojen antamiseksi turvallisuussuositusten käsittelystä.

Asetuksessa säädetään myös turvallisuussuositusten ja niihin saatujen vastausten tallentamisesta eurooppalaiseen tietokantaan (Safety Recommendations Information System, SRIS). Turvallisuustutkintaviranomaiset tallentavat yhteiseen eurooppalaiseen tietokantaan myös kaikki kolmansista maista vastaanotetut turvallisuussuositukset.

1.4.3.Yhteistyö muiden elinten kanssa

Asetuksella (EU) N:o 996/2010 parannetaan edelleen turvallisuustutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä perustamalla Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto (ENCASIA), joka koostuu kunkin jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomaisen johtajasta ja/tai useista liikennemuodoista huolehtivan viranomaisen tapauksessa sen ilmailuosaston johtajasta tai näiden edustajista. ENCASIA pyrkii edelleen parantamaan turvallisuustutkintaviranomaisten suorittaman tutkinnan laatua ja vahvistamaan niiden riippumattomuutta kannustamalla luomaan korkeat standardit tutkintamenetelmille ja tutkijoiden koulutukselle. ENCASIA muun muassa neuvoo EU:n toimielimiä kaikissa turvallisuustutkintaan liittyvissä asioissa, edistää lentoturvallisuuden parantamisen kannalta hyödyllisten tietojen jakamista, koordinoi ja järjestää tutkijoiden vertaisarviointeja ja asiaankuuluvaa koulutusta ja edistää turvallisuustutkinnan parhaita käytäntöjä. ENCASIAn tehtävänä on myös analysoida EU:n jäsenvaltioiden antamia tai saamia turvallisuussuosituksia, jotta voitaisiin tunnistaa unionin laajuisesti merkittävät turvallisuussuositukset.

Asetuksessa (EU) N:o 996/2010 EU:n turvallisuustutkintaviranomaiset velvoitetaan Chicagon yleissopimuksen liitteen 13 mukaisesti kutsumaan EASA ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset osallistumaan turvallisuustutkintaan. EASAn tehtävänä on toimia neuvonantajana, jotta se voi tukea tutkintaa suorittavan tai siihen osallistuvan turvallisuustutkintaviranomaisen tutkinnan johtajaa tai valtuutettua edustajaa vaikuttamatta kuitenkaan tutkinnan riippumattomuuteen. Myös EU:n jäsenvaltioiden kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset voivat osallistua turvallisuustutkintaan neuvonantajina. EASA ja kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset tukevat myös tutkintaa, johon ne osallistuvat, antamalla tutkintaa johtavan turvallisuustutkintaviranomaisen käyttöön pyydetyt tiedot, neuvonantajat ja laitteet.

Asetuksella pyritään myös parantamaan tutkinnan koordinointia turvallisuustutkintaviranomaisten kesken sekä muiden turvallisuustutkintaan liittyviin toimiin mahdollisesti osallistuvien viranomaisten, kuten oikeus-, siviili-ilmailu- ja etsintä- ja pelastusviranomaisten, kanssa.

1.5.Täytäntöönpanon valvonta

1.5.1.Täytäntöönpano jäsenvaltioissa

Mahdolliset rikkomukset voidaan havaita eri tavoin, muun muassa EASAn toteuttamien standardointitarkastusten tuloksista EASAn avustaessa komissiota lentoturvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa. EASA laatii jokaisesta standardointitarkastuksesta tarkastusraportin, jossa se esittelee tarkastuksessa tehtyjä havaintoja. Raportti toimitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle. Jos havaittuja vaatimustenvastaisuuksia ei korjata asianmukaisesti, asiasta ilmoitetaan komissiolle, joka voi aloittaa rikkomismenettelyn.

Kun komissio saa tietoonsa, että jäsenvaltio on mahdollisesti rikkonut EU:n lainsäädäntöä, komissio pyrkii ratkaisemaan ongelman nopeasti asianomaisen jäsenvaltion kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun avulla (EU Pilot). Jäsenvaltio voi toimittaa täydentäviä tosiseikkoja tai oikeudellisia tietoja unionin oikeuden mahdollisesta rikkomisesta, jotta voidaan löytää EU:n lainsäädännön mukainen ratkaisu ja siten välttää virallisen rikkomismenettelyn aloittaminen.

Jos komissio katsoo, ettei EU:n lainsäädännön noudattamista koskevaa ongelmaa ole ratkaistu, se voi aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisen virallisen rikkomismenettelyn.

1.5.2.Täytäntöönpano säännellyissä alan organisaatioissa

1.5.2.1.Seuraamukset

Sovellettavissa lentoturvallisuutta koskevissa asetuksissa edellytetään, että jäsenvaltiot määräävät seuraamuksia näiden asetusten ja niiden täytäntöönpanosääntöjen, jos sellaisia on annettu, rikkomisesta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Lisäksi tapauksissa, joissa rikotaan asetusta (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjä ja joissa virasto on toimivaltainen viranomainen ja valvoo organisaatiota, komissio voi EASAn pyynnöstä määrätä sakkoja tai uhkasakkoja henkilöille ja yrityksille, joille EASA on myöntänyt todistuksen. Näiden sakkojen ja uhkasakkojen on oltava varoittavia ja sekä tapauksen vakavuuden että asianomaisen todistuksen haltijan taloudellisen kestokyvyn kannalta oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon erityisesti turvallisuuden vaarantamisen aste.

1.5.2.2.Todistuksia koskevat ja muut toimenpiteet

Asetuksessa (EY) N:o 216/2008 edellytetään, että jäsenvaltiot, komissio ja EASA tekevät yhteistyötä asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on myöntämiensä todistusten valvonnan lisäksi suoritettava tutkintaa, myös asematasotarkastuksia, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, ilma-alusten lentokieltoon asettaminen mukaan luettuna. Jos todistuksen haltijan vaatimustenvastaisuuden on havainnut toimivaltainen viranomainen (kansallinen viranomainen tai EASA), tai siitä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, se voi tai sen täytyy muuttaa (rajoittaa) kyseisiä todistuksia, keskeyttää niiden voimassaolo tai peruuttaa ne asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen sovellettavien säännösten mukaisesti.

Lisäksi komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai EASAn pyynnöstä käynnistää menettelyn päättääkseen, täyttääkö asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti myönnetty todistus tosiasiallisesti mainitun asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen vaatimukset. Jos vaatimukset eivät täyty, komission on vaadittava toimivaltaista viranomaista toteuttamaan aiheelliset korjaavat toimenpiteet, kuten todistuksen voimassaolon rajoittaminen tai keskeyttäminen. Kun komissio on antanut tällaisen päätöksen, todistusten vastavuoroista tunnustamista koskevaa velvollisuutta ei enää sovelleta muihin jäsenvaltioihin. Kun komissiolla on riittävästi näyttöä siitä, että aiheelliset korjaavat toimenpiteet on toteutettu, se päättää, että kyseinen todistus on taas tunnustettava vastavuoroisesti.

Jäsenvaltioiden on näiden toimenpiteiden lisäksi otettava käyttöön kansallisia täytäntöönpanotoimia varmistaakseen lainsäädännön moitteettoman soveltamisen kansallisella tasolla.

2.EUROOPPALAINEN TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA

Euroopan unioni on siirtymässä ennakoivampaan ja enemmän tietoon perustuvaan turvallisuusjärjestelmään. Tällainen järjestelmä ei voi toimia tehokkaasti yksin EU:n tasolla, vaan sitä on sovellettava kautta koko järjestelmän sen kaikilla tasoilla. ICAOn standardeissa (liitteen 19 luku 4) vahvistetaan palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmiä koskevat vaatimukset ja edellytetään, että kaikilla turvallisuudenhallintajärjestelmillä on oltava asiaan liittyvästä sertifioinnista vastaavan valtion hyväksyntä. ICAOn liitteessä 19 vaaditaan myös, että valtioiden on laadittava turvallisuuden hallintaa varten kansallinen turvallisuusohjelma, jossa määritellään selkeät toimintalinjat ja tavoitteet, menetelmä turvallisuusriskien hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä toimet turvallisuuden edistämiseksi.

EU ei tällä hetkellä velvoita jäsenvaltioita hyväksymään kansallista turvallisuusohjelmaa tässä muodossa. Se on kuitenkin ottanut huomioon asiaa koskevien ICAOn standardien hengen useissa EU:n asetuksissa, etenkin asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosäännöissä.

2.1.Organisaatioita ja viranomaisia koskevat turvallisuusvaatimukset

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 täytäntöönpanosääntöjen laatiminen on johtanut viranomaisia ja organisaatioita koskevien erillisten vaatimuskokonaisuuksien hyväksymiseen:

a.Viranomaisia koskevissa vaatimuksissa otetaan huomioon ICAOn määrittelemät turvallisuusvalvontajärjestelmän kahdeksan kriittistä elementtiä ja tuetaan näin kansallisten turvallisuusohjelmien toteuttamista sekä myös asetuksessa (EY) N:o 216/2008 asetetun standardointitavoitteen saavuttamista. Vaatimuksiin sisältyy lisäksi elementtejä, jotka ovat olennaisen tärkeitä kattavan ilmailun turvallisuudenhallintajärjestelmän luomiseksi EU:n tasolla ja joissa käsitellään EU:n ja jäsenvaltioiden vastuita turvallisuuden hallinnan alalla.

b.Organisaatioita koskeviin vaatimuksiin sisältyvät useimmilla ilmailun osa-alueilla (turvallisuuden) hallintajärjestelmien koostetut yleiset vaatimukset. Parhaillaan ollaan hyväksymässä sääntöjä, joissa edellytetään hallintajärjestelmien käyttöönottoa ensimmäisen ja jatkuvan lentokelpoisuuden alalla. ICAOn standardit on tarkoitus sisällyttää organisaatioita koskeviin vaatimuksiin siten, että varmistetaan yhteensopivuus olemassa olevien hallintajärjestelmien kanssa ja edistetään yhdennettyä hallintaa. Hallintajärjestelmiä koskevat vaatimukset on mukautettu ilmailuorganisaatioiden toimintojen laajuuden, luonteen tai monimutkaisuuden mukaan ja ne soveltuvat kaikkiin niiden noudattamiin liiketoimintamalleihin. Tämä tukee vaatimusten oikeasuhteista soveltamista.

Näitä viranomaisia ja organisaatioita koskevia yleisiä vaatimuksia täydennetään eri teknisillä aloilla yksityiskohtaisemmilla säännöillä (esim. lentotoiminnan harjoittajien lentotietojen seurantaa koskevat vaatimukset).

Viranomaisia ja organisaatioita koskevat vaatimukset on määritelty siten, että ne vastaavat samanlaisia turvallisuustasoja kaikilla asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Erityisesti yhteiset hallintajärjestelmää koskevat vaatimukset muodostavat yhden yhtenäisen turvallisuudenhallintakehyksen kaikille asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalaan kuuluville hyväksytyille organisaatioille.

Näiden vaatimusten lisäksi asetuksella (EU) N:o 376/2014 varmistetaan, että organisaatiot ja toimivaltaiset viranomaiset tunnistavat vaarat ja hallitsevat turvallisuusriskejä keräämällä, analysoimalla ja seuraamalla siviili-ilmailun poikkeamia koskevia tietoja.

2.2.Turvallisuusriskien hallinta EU:n tasolla: Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimis- ja päivitysprosessi

Euroopan lentoturvallisuussuunnitelma on turvallisuusriskien hallintaprosessin keskeinen osa EU:n tasolla, ja siinä ovat osallisina jäsenvaltiot, toimiala ja EASA.

Prosessi koostuu seuraavassa kaaviossa kuvatuista tehtävistä.

Kaavio 4. Turvallisuusriskien hallintaprosessi EU:n tasolla

1.Euroopan ilmailujärjestelmään vaikuttavien turvallisuusongelmien (tai vaarojen) tunnistaminen;

2.Turvallisuusongelmien (tai vaarojen) arviointi, missä pyritään arvioimaan edellisessä vaiheessa tunnistettujen turvallisuusongelmien (tai vaarojen) seurauksiin liittyvät riskit;

3.Sellaisten turvallisuustoimien määrittely ja suunnittelu, joilla pyritään yksilöimään strategioita (tai lieventäviä toimia) niiden ongelmien (tai vaarojen) poistamiseksi, joiden riskitasoa ei voida hyväksyä arvioinnin perusteella;

4.Toteutus ja seuranta, jonka tarkoituksena on seurata sovittujen strategioiden toteuttamistilannetta ja raportoida siitä; ja

5.Turvallisuustason seuranta, jossa tunnistettuja riskialueita tarkastellaan uudelleen sen arvioimiseksi, onko aiemmin tunnistettuja riskejä vähennetty, ja verrataan niitä turvallisuusindikaattoreihin.

2.2.1Turvallisuusongelmien tunnistaminen

Turvallisuusongelmien tunnistamisen aikana Euroopan ilmailujärjestelmää seurataan jatkuvasti ja ennakoivasti sellaisten turvallisuusongelmien löytämiseksi, jotka vaativat lieventäviä toimia EU:n ja/tai jäsenvaltioiden tasolla.

Turvallisuusongelmien tunnistaminen voi perustua viraston käytettävissä oleviin tietoihin, mutta myös jäsenvaltioiden viranomaisten tai alan organisaatioiden käytössä oleviin hallintajärjestelmiin. Prosessi voidaan käynnistää alhaalta ylöspäin (sidosryhmien tunnistaessa niihin suoraan vaikuttavia erityisiä turvallisuusongelmia) tai ylhäältä alaspäin (ilmailujärjestelmän tärkeimpiä riskialoja koskevan analyysin pohjalta).

Yksi tapa tunnistaa turvallisuusongelmia on poikkeamia koskevien tietojen systemaattinen analysointi, joka voidaan tehdä onnettomuusluokittain (esim. hallinnan menetys lennon aikana, yhteentörmäys ilmassa) tai ilmailun aloittain (kaupallinen ilmakuljetus, liikelentotoiminta, yleisilmailu jne.).

Poikkeamatietojen analysoinnin avulla voidaan kuitenkin havaita ainoastaan tutkituissa poikkeamissa näkyvillä olevia turvallisuusongelmia. Jotta tällaisia ongelmia voitaisiin tunnistaa laajemmassa mittakaavassa, huomioon on otettava myös muita tietolähteitä, kuten turvallisuussuositukset, olemassa olevat turvallisuustutkimukset, vakiintuneilla foorumeilla kootut tiedot (ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkosto (NoA), Euroopan strategisen turvallisuusaloitteen (ESSI) ryhmät ja niihin liittyvät yhteistyö- ja analyysiryhmät (CAGs), inhimillisiä tekijöitä käsittelevä verkosto, ENCASIA, jne.), asiantuntijoiden neuvot sekä valvonta- ja seurantatoimista tai ennakointitekniikoista peräisin olevat tiedot.

Ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkosto toimii jäsenvaltioiden välisenä rajapintana turvallisuusongelmien tunnistamisessa ja niiden arvioinnissa. NoA on yksi keskeinen tekijä riskinarviointiprosessissa, sillä se analysoi eurooppalaiseen keskusrekisteriin (ECR) sisältyviä poikkeamatietoja (ks. myös 3.2 kohta) ja välittää jäsenvaltioiden toimittamia tietoja. Tämä mahdollistaa tarvittaessa tulosten validoinnin ja tukee EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien toimien välistä yhteyttä.

ESSIn ryhmät (ks. myös 4.1.2 kohta) antavat tarvittaessa operatiivista tukea riskinarviointiprosessille. Yhteistyö- ja analyysiryhmät tukevat tietojen ja riskinarviointien validoimista omilla aloillaan sekä mahdollisten riskiä vähentävien toimenpiteiden kehittämistä.

Jotta henkilöiden, organisaatioiden ja viranomaisten olisi mahdollisimman helppo ilmoittaa turvallisuusongelmista virastolle, saatavilla on turvallisuusongelmien ilmoituslomake.

2.2.2Turvallisuusongelmien arviointi

EASA tekee asianomaisten sidosryhmien työryhmien avustamana arvioinnin kunkin ilmoitetun turvallisuusongelman seurauksiin liittyvästä riskitasosta.

EASA hallinnoi turvallisuusriskien kokonaiskuvausta (SRP). Kokonaiskuvaukseen sisältyvät tiedot viraston ja ulkopuolisten sidosryhmien tunnistamista turvallisuusongelmista, arviointi riskien tasosta, tiedot toteutetuista toimista sekä arviointi toimien toteuttamisen jälkeen jäljelle jäävästä riskitasosta.

Riskinarvioinnilla tarkoitetaan turvallisuusongelman seurausten todennäköisyyttä ja vakavuutta koskevaa analyysia, jossa otetaan huomioon kaikki mahdolliset skenaariot ja jossa määritellään, onko riski hyväksyttävä, siedettävä vai mahdoton hyväksyä.

Turvallisuusriskien kokonaiskuvaus on jatkuvasti kehittyvä asiakirja, jota tarkastellaan säännöllisesti uudelleen uusien tietojen tullessa saataville. Kokonaiskuvauksen laatimiseksi virasto

tarkastelee tuoreita turvallisuustietoja tai muita tietoja sen määrittelemiseksi, onko uusia turvallisuusongelmia tunnistettava ja arvioitava tai onko olemassa olevien turvallisuusongelmien arviointi kyseenalaistettu;

tarkastelee uudelleen ja validoi turvallisuusongelmien arviointeja;

ehdottaa turvallisuusongelmaan liittyvän riskitason hyväksyttävyyden määritystä;

ehdottaa turvallisuustoimia;

seuraa käynnissä olevien turvallisuustoimien edistymistä;

ehdottaa turvallisuusindikaattoreita;

seuraa turvallisuustasoa; ja

validoi turvallisuusanalyysien tuotosten / EASAn turvallisuuden edistämisaineiston sisällön.

Kun turvallisuusriskien kokonaiskuvaus on saatettu ajan tasalle, se lähetetään lausuntokierrokselle neuvoa-antaviin elimiin. Prosessin tässä vaiheessa neuvoa-antavat elimet antavat neuvoja siitä, mitä turvallisuusriskejä voidaan sietää ja minkä suhteen on ryhdyttävä toimenpiteisiin.

2.2.3Turvallisuustoimien määrittely ja suunnittelu

Toimiin on ryhdyttävä niiden riskien suhteen, joiden on edellisessä vaiheessa määritetty olevan mahdottomia hyväksyä. Virasto laatii ensimmäisen suosituksen toimista, joita on toteutettava tietyn riskin vähentämiseksi. Suosituksessa pyritään määrittelemään alustavan vaikutustenarvioinnin pohjalta vaihtoehtoja, jotka tuottavat suurimman turvallisuushyödyn mahdollisimman pienin kustannuksin.

Alustava vaikutustenarviointi tehdään samaan aikaan kuin riskin vähentämisstrategioita harkitaan. Siinä punnitaan toimen mahdollisia vaikutuksia suhteessa sen hyötyihin ottaen huomioon riskin vähennysmahdollisuudet, ja siinä harkitaan mahdollisina ratkaisuina sääntelyä, valvontaa ja turvallisuuden edistämistä.

Ennen minkään strategian täytäntöönpanoa on tärkeää määritellä selkeästi etukäteen haluttu tuotos ja kuinka sen tuloksellisuutta arvioidaan. Näin voidaan arvioida suunniteltujen strategioiden tuloksellisuutta seuraavassa vaiheessa.

Kun mahdolliset vaihtoehdot on löydetty, virasto yksilöi ne sidosryhmät, jotka sopivat parhaiten johtamaan toimintaa, ja aloittaa kuulemisvaiheen, jonka tarkoituksena on helpottaa asianomaisten sidosryhmien tuen saamista.

Riskin vähentämistä koskeviin ehdotuksiin voi sisältyä sääntelyllisiä toimia, kohdennettuja turvallisuusvalvontatoimia tai turvallisuuden edistämishankkeita (kuten tiedotteiden laatiminen, videot, tutkimushankkeet, koulutus tai kansainväliset yhteistyöhankkeet).

Vaadittavien toimien määrittelystä vastaavat EASA ja asiaa käsittelevät neuvoa-antavat elimet (jäsenvaltioiden ja toimialan puolesta).

Kuulemisvaihe päättyy, kun päästään yhteisymmärrykseen hankkeista, joilla tunnistettua riskiä pyritään vähentämään. Nämä kirjataan turvallisuusriskien kokonaiskuvaukseen ja sisällytetään virallisesti Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmaan. Tämä jälkeen ne sisällytetään EASAn eri ohjelmiin, kun EASA vastaa toteutuksesta, tai jäsenvaltioiden asiaa koskeviin ohjelmiin ja suunnitelmiin, kun toimivalta on jäsenvaltioilla.

Valtioiden odotetaan ottavan nämä toimenpiteet huomioon kansallisella tasolla, ja niiden täytäntöönpanoa seurataan standardointitarkastuksissa. Standardointitarkastusten pohjalta voidaan myös todeta, ettei toimenpide ole turvallisuuden kannalta toimiva jäsenvaltion erityisolosuhteissa.

Euroopan lentoturvallisuuspolitiikan tavoite huomioon ottaen Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmaan voi sisältyä hyväksyttävä turvallisuustaso, joka unionissa on saavutettava.

Euroopan lentoturvallisuussuunnitelma vahvistetaan lopullisesti EASAn hallintoneuvostossa.

2.2.4Toteutus ja seuranta

Kun riskin vähentämistoimet on kirjattu, niistä on sovittu ja ne on sisällytetty asianmukaisiin ohjelmiin ja suunnitelmiin, alkaa toteutus- ja seurantavaihe.

Tässä vaiheessa keskitytään seuraamaan Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmaan sisältyvien strategioiden toteutustilannetta. Tämä alkaa hankejohtajien nimeämisestä jokaiselle Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman toimelle. Hankejohtajina voivat toimia EASAn henkilöstön lisäksi kaikki ne valtioiden ja toimialan tahot, jotka ovat sitoutuneet toimiin Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman kautta.

Viraston ohjelmiin ja suunnitelmiin sisällytettyjen toimien osalta sovelletaan EASAn strategia- ja ohjelmayksikön vahvistamaa yleistä seurantamekanismia.

Jos toimet toteutetaan jäsenvaltioiden johdolla, raportointi tapahtuu nimettyjen yhteyspisteiden verkon kautta. Tässä tapauksessa verkon kautta jaetaan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana erityinen raportointilomake, joka kerätään vuoden kolmannen neljänneksen aikana, minkä jälkeen ilmoitetut tiedot kootaan yhteen loppuraportin laatimiseksi.

Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmaan liittyvistä täytäntöönpanokysymyksistä keskustellaan SSP-foorumilla, jossa käsitellään myös kansallisiin turvallisuusohjelmiin liittyviä kysymyksiä.

Kun kaikkia sidosryhmiä on kuultu, EASAn hallintoneuvoston vahvistettavaksi esitetään loppuraportti, jossa esitetään yhteenveto kaikkien niiden toimien tilanteesta, joiden toteuttamiseen ollaan sitouduttu. Raportissa määritellään tiettynä vuonna kohdatut keskeiset haasteet sekä alat, joilla on saavutettu huomattavaa edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa.

2.2.5Turvallisuustason seuranta

Tässä vaiheessa arvioidaan, onko aiemmin tunnistettuja ja turvallisuusriskien kokonaiskuvaukseen kirjattuja riskejä tosiasiallisesti vähennetty sovittujen toimenpiteiden toteuttamisen seurauksena. Riskien vähentämisstrategioiden toteuttamisen jälkeen jäljelle jäävää riskiä arvioidaan tarkastelemalla turvallisuusriskien kokonaiskuvausta uudelleen ennalta määrätyin väliajoin.

Riskien kokonaiskuvaus muodostaa myös perustan niiden riskialojen määrittelylle, joita seurataan säännöllisesti turvallisuusindikaattoreiden avulla. Riskialojen seuranta turvallisuusindikaattoreiden avulla riippuu tietojen saatavuudesta ja ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkoston antamasta tuesta.

Jos arvioinnissa todetaan, ettei riskejä ole vähennetty asianmukaisesti, riskien vähentämisstrategioita voidaan joutua harkitsemaan uudelleen tai voi olla tarpeellista tehdä lisäarviointi.

2.3.Turvallisuustasoa koskeva sopimus

2.3.1Organisaatioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus

EASA käsittelee organisaatioiden suorituskykyä Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman puitteissa. Se ei ole kuitenkaan vielä sopinut turvallisuustasoa koskevista tavoitteista niiden organisaatioiden kanssa, joista se vastaa.

Jäsenvaltioissa on aloitettu keskustelut turvallisuustasosta sopimiseksi niiden kansallisten organisaatioiden kanssa. Useimmissa jäsenvaltioissa turvallisuustasotavoitteista on kuitenkin tässä vaiheessa sovittu ainoastaan ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen alalla.

EU:n tasolla on vahvistettu ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen alan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä 11 , jolla pyritään myötävaikuttamaan lentoliikennejärjestelmän kestävään kehitykseen parantamalla lennonvarmistuspalvelujen yleistä tehokkuutta neljällä suorituskyvyn kannalta keskeisellä osa-alueella: turvallisuus, ympäristö, kapasiteetti (myöhästymiset) ja kustannustehokkuus.

Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2009 yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yhteydessä. Siinä vahvistetaan unionin laajuiset suorituskykytavoitteet 3–5 vuoden kiinteille viitejaksoille neljällä suorituskyvyn kannalta keskeisellä osa-alueella. Jäsenvaltioiden on laadittava toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla suorituskykysuunnitelmat, joihin sisältyvät kansalliset tai toiminnallista ilmatilan lohkoa koskevat sitovat tavoitteet, jotka ovat yhteensopivia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa.

Unionin laajuiset tavoitteet toiselle viitejaksolle (2015–2019) vahvistettiin vuonna 2014. Turvallisuuden osalta unionin laajuiset tavoitteet on vahvistettu turvallisuudenhallinnan tehokkuustasolle (Effectiveness of Safety Management, EOSM) ja riskianalyysivälineen (Risk Analysis Tool, RAT) metodologiaan perustuvan vakavuusluokituksen käytölle.

Komissiota avustaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmien täytäntöönpanossa komission täytäntöönpanopäätöksellä 2014/672/EU 12 nimitetty riippumaton suorituskyvyn tarkastuselin.

2.3.2Jäsenvaltioiden turvallisuustasoa koskeva sopimus EU:n tasolla

EU ei ole tähän mennessä asettanut jäsenvaltioille erityisiä turvallisuustasoa koskevia tavoitteita edellä kuvattujen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yhteydessä asetettujen tavoitteiden lisäksi.

Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman yhteydessä ollaan kuitenkin parhaillaan kehittämässä asianmukaisia suorituskyvyn mittareita. Kuten jo edellä 2.2.3 kohdassa todettiin, suunnitelmaan voi sisältyä hyväksyttävä turvallisuustaso, joka unionissa on saavutettava.

Lisäksi eräät jäsenvaltiot ovat asettaneet itselleen kansallisia suorituskykytavoitteita.

3.TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN EUROOPASSA

3.1Turvallisuusvalvonta 13

Turvallisuusvalvontaan sisältyy Euroopan unionissa sekä EASAn hyväksymiä että jäsenvaltioiden hyväksymiä organisaatioita koskevat valvonta- ja seurantatoimet. Siihen sisältyy myös jäsenvaltioiden seuranta sen varmistamiseksi, että EU:n lentoturvallisuuslainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

3.1.1Sääntöjen soveltamisen seuranta jäsenvaltioissa

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 628/2013 14 vahvistetaan työmenetelmät standardointitarkastusten suorittamiseksi ja sen seuraamiseksi, kuinka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat asiaa koskevaa turvallisuuslainsäädäntöä. Standardointitarkastuksista ja niiden johdosta toteutettavien toimien seurannasta vastaa EASA (ks. myös kohdat 3.3.1 ja 1.5.1).

3.1.2Sertifioitujen organisaatioiden valvonta

Turvallisuusvalvonta on osa turvallisuuden sääntelyprosessia, jolla pyritään varmistamaan EU:n lainsäädäntöön sisältyvien turvallisuusvaatimusten ja niihin liittyvien menetelmien moitteeton noudattaminen.

Turvallisuusvalvonnalla varmistetaan, että Euroopan ilmailuala tarjoaa EU:n säännöissä määriteltyä tasoa vastaavan turvallisuustason. Yksittäisten jäsenvaltioiden ja EASAn vastuu turvallisuusvalvonnasta on siis perusta, jolle pohjautuu ilma-alusten turvallinen toiminta sekä lupien ja todistusten vastavuoroinen tunnustaminen Euroopan unionissa.

Viranomaisia koskevien vaatimusten käyttöönoton myötä tähän valvontaan sisältyy organisaatioiden turvallisuustason jatkuva seuranta, jossa otetaan huomioon niiden toiminnoista johtuvat erityiset riskit (ks. myös 3.3.2 kohta).

3.2Turvallisuustietojen kerääminen, analysointi ja vaihto

Turvallisuustiedot ovat tärkeä resurssi mahdollisten turvallisuusvaarojen havaitsemiseksi. Useilla EU:n asetuksilla varmistetaan, että asiaa koskevat tiedot kerätään ja analysoidaan ja niitä vaihdetaan tarpeen mukaan. Tämä koskee erityisesti tietoja siviili-ilmailun poikkeamista (vuonna 2015 eurooppalaisessa keskusrekisterissä oli tiedot yli miljoonasta poikkeamasta), ulkomaalaisista lentoliikenteen harjoittajista SAFA-järjestelmän puitteissa kerättyjä tietoja (vuonna 2015 SAFA-tietokanta sisälsi yli 130 000 raporttia), turvallisuussuositusten tietojärjestelmään sisältyviä tietoja turvallisuussuosituksista (vuonna 2015 SRIS-tietokanta sisälsi yli 1 200 turvallisuussuositusta) sekä kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajien hyväksyntöjen yhteydessä kerättyjä, analysoituja ja vaihdettuja tietoja ja toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan EU:n luettelon tietoja.

Poikkeamia koskevien tietojen keräämistä, analysointia ja vaihtoa säännellään EU:ssa asetuksella (EU) N:o 376/2014. Asetuksen mukaan kunkin organisaation ja jäsenvaltion sekä EASAn on perustettava järjestelmä, joka mahdollistaa merkityksellisiä poikkeamia koskevien tietojen keräämisen ja tallentamisen. Poikkeamista kerätyt tiedot analysoidaan, ja tarvittaessa toteutetaan riskiä vähentäviä toimenpiteitä. Kaikki poikkeamista kerätyt tiedot samoin kuin niiden analysointia ja seurantatoimia koskevat merkitykselliset tiedot tallennetaan eurooppalaiseen keskusrekisteriin.

Eurooppalaiseen keskusrekisteriin tallennetut poikkeamia koskevat tiedot ovat jäsenvaltioiden (kansallisen ilmailuviranomaisen ja turvallisuustutkintaviranomaisen), EASAn ja komission käytettävissä. Asetuksella (EU) N:o 376/2014 perustettu ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkosto (NoA) analysoi eurooppalaista keskusrekisteriä Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman tueksi.

Olennainen osa asetuksella (EU) N:o 376/2014 perustettua järjestelmää on ’oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin’ määritelmä. Oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin avulla pyritään varmistamaan turvallisuustietojen jatkuva saatavuus luomalla luottamukseen perustuva toimintaympäristö, jossa ihmiset uskaltavat ilmoittaa poikkeamista. Oikeudenmukainen turvallisuuskulttuuri luodaan seuraamalla asetuksessa määriteltyjä keskeisiä periaatteita, joihin lukeutuu suoja syyllisyydeltä ja seuraamuksilta (paitsi jos kyseessä on tahallinen laiminlyönti tai tuomittava käyttäytyminen).

3.3 Valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella suurempaa huolta tai tarvetta aiheuttaville aloille

3.3.1Jäsenvaltioiden seurannan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella

Viraston suorittamissa jäsenvaltioiden standardointitarkastuksissa noudatetaan riskiperusteista lähestymistapaa. Tarkastusten tiheys, laajuus ja perusteellisuus sekä tarkastusryhmän suuruus ja kokoonpano mukautetaan kunkin valtion ja alan erityistilanteen mukaan.

Tätä seurantaa suoritetaan jatkuvasti, se kohdistuu koko ilmailujärjestelmään ja on riskiperusteista ja siinä otetaan huomioon kaikki EASAn saatavilla olevat tiedot. Tätä varten EASA arvioi toimivaltaisten viranomaisten kykyä suoriutua turvallisuusvalvontaa koskevista vastuistaan. Tähän sisältyy tietojen kerääminen ja analysointi ja tarvittaessa tarkastusten suorittaminen ja niissä tehtyjen havaintojen seuranta sen varmistamiseksi, että asianmukaiset korjaukset ja korjaavat toimet toteutetaan kohtuullisessa ajassa.

Standardointi on osa EU:n tasolla tapahtuvaa turvallisuustietojen keruuta, jota tarvitaan vaarojen tunnistamiseksi ja joka mahdollistaa valvonnan kohdentamisen turvallisuustietojen perusteella suurempaa huolta ja tarvetta aiheuttaville aloille.

Standardointistrategia keskittyy seuraaville keskeisille aloille:

Jatkuvan seurannan lähestymistavan noudattaminen: Asetuksella (EU) N:o 628/2013 otetaan käyttöön järjestelmä, jolla seurataan EU:n lentoturvallisuussääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja jonka tulisi koskea kaikkia ilmailun aloja.

Standardointitarkastusten riskiperusteinen suunnittelu: Jatkuvan seurannan lähestymistavassa tarkastusten tiheys, laajuus ja perusteellisuus sekä tarkastusryhmän suuruus ja kokoonpano mukautetaan kunkin valtion ja alan erityistilanteen mukaan. Resursseja voidaan näin käyttää joustavammin ja tehokkaammin samalla kun voidaan vähentää niiden valtioiden taakkaa, jotka suoriutuvat hyvin ja jotka voidaan tämän vuoksi tarkastaa harvemmin. Lakisääteisten vaatimusten noudattamisen todentaminen yhdistyy asteittain järjestelmän/prosessin suorituskyvyn seurantaan, jossa tarkastellaan toimivaltaisten viranomaisten hallintajärjestelmien ja kansallisten turvallisuusohjelmien systeemistä toimivuutta.

EASAn standardointitoimien ja ICAOn USOAP-ohjelman yhdistäminen: Olemassa oleva työjärjestely edistää tiiviimpää yhteistyötä ja toimintojen yhdentämistä EASAn ja ICAOn välillä. Tähän tarkoitukseen määriteltyjä välineitä ovat jatkuva vuoropuhelu, tietojenvaihto ja osallistuminen toinen toisensa tarkastuksiin ja auditointeihin. Tavoitteena on, että sekä EU:n että ICAOn vaatimukset ja standardit voidaan täyttää niin pitkälle kuin mahdollista yhdellä ainoalla yhdennetyllä prosessilla.

Toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön osallistuminen standardointitoimiin: Tällä pyritään saavuttamaan ennakoiva standardointi ja edistämään henkilöstön riittävää pätevyystasoa kaikkialla Euroopassa. Standardointikokoukset tarjoavat lisäksi foorumin, jossa voidaan saavuttaa yhteisymmärrys vaatimuksista, esittää tulkintoja ja jakaa parhaita käytäntöjä, mikä tukee sääntöjen yhdenmukaista soveltamista.

Sääntöihin liittyvä vahvempi palautemekanismi: Nykyistä palautejärjestelmää virtaviivaistetaan ja parannetaan, jotta sääntöjen vaikuttavuutta voidaan arvioida systemaattisesti ja standardointitoimien tulokset voidaan ottaa huomioon turvallisuuden hallintaan, sääntöjen laadintaan ja turvallisuuden edistämiseen liittyvissä toimissa.

3.3.2Alan valvonnan kohdentaminen turvallisuustietojen perusteella

EU:n lainsäädäntöön sisältyvissä viranomaisvaatimuksissa edellytetyn organisaatioiden turvallisuustason jatkuvan seurannan tueksi on kehitetty erilaista aineistoa, kuten määritelmiä ja käsitteitä riskiperusteisen ja suorituskykyperusteisen valvonnan suorittamista varten. Siinä keskitytään ilmailuriskien tunnistamiseen ja niiden vähentämisen tehokkuuteen eikä pelkästään sovellettavien vaatimusten noudattamisen tarkastamiseen.

Tällainen valvonnan tietopohjainen kohdentaminen helpottaa myös ongelmia, jotka liittyvät säänneltyjen yhteisöjen kasvavaan lukumäärään, kokoon ja monimutkaisuuteen sekä jäsenvaltioiden ja EASAn käytettävissä olevien resurssien rajallisuuteen.

Tällainen valvontajärjestelmä, joka edistää turvallisuuden hallintaa tukevaa ajattelua ja käyttäytymistä, antaa organisaatioille mahdollisuuden hallita riskejä, jotka eivät kuulu sääntelyn piiriin, ja luo kannustimia turvallisuuden hallinnan toteuttamiseen vähentämällä valvonnasta mahdollisesti aiheutuvaa taakkaa. Se tukee myös organisaatiota koskeviin täytäntöönpanosääntöihin sisältyvien hallintajärjestelmää koskevien säännösten tehokasta täytäntöönpanoa.

4.TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN EUROOPASSA

Turvallisuuden edistäminen on olennainen osa turvallisuusohjelmaa ja tehokasta turvallisuuden hallintaa. Turvallisuusriskejä voidaan vähentää parantamalla tietoisuutta turvallisuuden alalla saaduista kokemuksista, jakamalla parhaita käytäntöjä ja selittämällä turvallisuusmenetelmiä ja -määräyksiä. Euroopan ilmailujärjestelmässä tämä on osa hyvän turvallisuuskulttuurin ylläpitämistä.

Turvallisuuden edistämiseen sisältyy yleisiä tai kohdennettuja toimia, joissa välitetään ja jaetaan turvallisuuteen liittyviä tietoja ilmailun sidosryhmille. Toiminnan pontimena ovat turvallisuustietojen käsittelyprosessit, joissa analysoidaan tietoja ja kehitetään turvallisuusriskien vähentämistoimia, kuten edellä 3.2 kohdassa kuvataan.

Jäsenvaltiot toteuttavat monia turvallisuuden edistämistoimia kansallisella tasolla, ja nämä toimet kuvataan jäsenvaltioiden kansallisissa turvallisuusohjelmissa.

Euroopan tasolla useimpia turvallisuuden edistämistoimia koordinoi EASA. EASA on tähän liittyen kehittämässä yhdennettyä suunnittelua, jolla varmistetaan, että turvallisuuden edistämiseen liittyvissä ja sääntelyllisissä toimissa puututaan turvallisuusriskeihin mahdollisimman tehokkaalla tavalla siten, että toimet täydentävät toisiaan tietyillä aloilla. EASA laatii erityisiä eurooppalaisia turvallisuuden edistämiskokonaisuuksia turvallisuuden edistämiseen liittyvien tuotteiden vaikuttavuuden parantamiseksi. Tämän rinnalla lujitetaan turvallisuuteen liittyviä kumppanuustoimia.

4.1EU:n tason toimet

4.1.1Turvallisuusviestintä

Turvallisuuteen liittyvien tietojen välittäminen auttaa luomaan kestävää turvallisuuskulttuuria. Turvallisuusviestintään liittyviä tuotteita ovat Euroopan unionissa muun muassa turvallisuusanalyysien raportit; tiedotteet, lehtiset ja julisteet; audiovisuaalinen materiaali; ohjeistot, käsikirjat ja oppaat; suunnitelmat ja ohjelmat; työpajat ja muut turvallisuustapahtumat.

4.1.1.1Pakollinen turvallisuusviestintä

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaan EASAn on julkaistava vuotuinen turvallisuuskatsaus 15 , jotta yleisö saisi tietoja siviili-ilmailun yleisestä turvallisuustasosta. Vuotuisessa turvallisuuskatsauksessa annetaan tietoja siviili-ilmailun turvallisuudesta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Asetuksen (EU) N:o 996/2010 mukaan turvallisuussuositukset on tallennettava tietokantaan. Tietokanta on julkisesti saatavilla verkossa 16 .

4.1.1.2Ei-pakollinen turvallisuusviestintä

EASA julkaisee turvallisuustiedotteita (SIB) 17 tiedottaakseen sidosryhmille. Turvallisuustiedotteet ovat julkisesti saatavilla, ja niitä päivitetään ja uudistetaan säännöllisesti. Virasto julkaisee myös katsauksen turvallisuussuositusten 18 johdosta toteutettujen toimien edistymisestä.

4.1.1.3Turvallisuustyöpajat ja -seminaarit

EASA toteuttaa turvallisuuskampanjoita, joissa käsitellään poikkeamien esiin tuomia erityisiä turvallisuusongelmia, tunnistettuja turvallisuusriskejä, uusia esiin nousevia kysymyksiä tai turvallisuusauditointeja.

EASA järjestää myös säännöllisesti työpajoja ja konferensseja, joissa jaetaan turvallisuustietoja eurooppalaisille sidosryhmille ja joissa voidaan keskustella turvallisuuteen liittyvistä aiheista, kuten tarkastusten tuloksista. Lisäksi virasto järjestää vuosittain turvallisuuskonferenssin.

Euroopan komissio järjestää säännöllisesti konferensseja ja seminaareja ilmailun turvallisuuteen liittyvistä aiheita. Se järjestää myös työpajoja ja toimia, joilla tuetaan tiettyjen turvallisuussääntöjen, kuten asetusten (EU) N:o 376/2014 ja (EY) 996/2010, asianmukaista levittämistä ja ymmärtämistä.

4.1.1.4Verkkotiedotus

Julkisesti on saatavilla laajasti tietoa ja asiakirjoja EASAn verkkosivuilla 19 ja Euroopan komission Euroopan lentoturvallisuuspolitiikkaa 20 käsittelevällä verkkosivulla.

Myös rajoitetusti käytettävissä olevia verkkoja käytetään usein turvallisuuteen liittyvien tietojen vaihtoon EASAn, komission ja jäsenvaltioiden kesken sekä toimialan kanssa.

4.1.2Euroopan strateginen turvallisuusaloite (ESSI)

Euroopan strateginen turvallisuusaloite on ilmailun turvallisuutta käsittelevä ryhmä, joka koostuu viranomaisten ja toimialan edustajista. Sen päätavoitteena on parantaa ilmailun turvallisuutta vapaaehtoisella sitoutumisella kustannustehokkaisiin turvallisuutta parantaviin toimiin. ESSIin kuuluu kolme työryhmää: Euroopan kaupallisen lentotoiminnan turvallisuusryhmä (ECAST), Euroopan helikopteriturvallisuusryhmä (EHEST) ja Euroopan yleisilmailun turvallisuusryhmä (EGAST). Turvallisuusryhmien yleiskokouksissa vahvistetaan toiminnan suuntaviivat, jaetaan työt eri ryhmien tehtäväksi ja arvioidaan turvallisuuteen liittyviä tuotoksia. Turvallisuusryhmillä on kaksi puheenjohtajaa, joista toinen on ilmailuyhteisöstä ja toinen EASAsta.

4.1.2.1Kaupallinen lentotoiminta

ECAST:n toimialaan kuuluu suurten kiinteäsiipisten ilma-alusten lentotoiminta, ja se pyrkii edistämään kaupallisen lentotoiminnan turvallisuutta Euroopassa ja Euroopan kansalaisille kaikkialla maailmassa. ECAST on EASAn, muiden eurooppalaisten viranomaisten ja ilmailualan välinen kumppanuushanke. ECAST toimii yhteistyössä Yhdysvaltojen kaupallisen lentotoiminnan turvallisuusryhmän (US CAST) ja muiden merkittävien turvallisuusaloitteiden kanssa ympäri maailmaa; näistä voidaan erityisesti mainita ICAOn alueelliset lentoturvallisuusryhmät (RASG).

4.1.2.2Helikopterit

EHEST kokoaa yhteen helikoptereiden valmistajia, liikenteenharjoittajia, tutkimusorganisaatioita, viranomaisia ja onnettomuustutkijoita kaikkialta Euroopasta. EHEST toimii tiiviissä yhteistyössä helikoptereiden turvallisuutta käsittelevän kansainvälisen ryhmän (IHST) kanssa.

4.1.2.3Yleisilmailu

EGAST:iin osallistuu edustajia yleisilmailuyhteisöstä, järjestöistä ja kerhoista, toimialalta, EASAsta ja muista viranomaisista ympäri Eurooppaa. Se tarjoaa foorumin parhaiden käytäntöjen jakamiselle, tietojen keräämiselle ja turvallisuuden edistämiselle. Jäsentensä tekemän työn pohjalta se moninkertaistaa sen vaikutuksen. EGAST toimii yhteistyössä yleisilmailun yhteisen ohjauskomitean (GA JSC) kanssa, jonka puheenjohtajuuden jakavat FAA ja ilma-alusten omistajien ja lentäjien liiton (AOPA) lentoturvallisuussäätiö.

4.2EU:n tason kansainvälinen yhteistyö

Lentoturvallisuus on entistä enemmän yhteistyöhön perustuvaa maailmanlaajuista toimintaa. Tämän vuoksi EU:n lentoturvallisuuspolitiikalla on entistä vahvempi kansainvälinen ulottuvuus.

Komissio, EASA ja jäsenvaltiot koordinoivat tiiviisti toimintaansa useissa lentoturvallisuuteen liittyvissä kansainvälisissä toimissa. Tavoitteena on parantaa turvallisuutta ja ympäristönsuojelua maailmanlaajuisesti, tukea tuotteiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä edistää eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia turvallisuusstandardeja.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU toimii kumppanimaiden ja alueellisten organisaatioiden kanssa sekä sääntelyyn liittyvissä asioissa että operatiivisella tasolla. Tämä tapahtuu kansainvälisten sopimusten ja työjärjestelyjen täytäntöönpanon sekä teknisen avunannon ja yhteistyön kautta. Teknisellä avunannolla pyritään parantamaan lentoturvallisuutta kehitysmaissa ja kehittyvillä alueilla; teknistä yhteistyötä ja kumppanuuksia kehitetään nopeasti kehittyvien maiden ja kehittyneiden maiden kanssa.

4.3EU:n tason koulutus

Koulutustoimiin osallistuvat EU:ssa Euroopan lentoturvallisuusohjelman täytäntöönpanossa mukana olevat ilmailuorganisaatiot, eli jäsenvaltioiden siviili-ilmailuviranomaiset, turvallisuustutkintaviranomaiset ja toimiala.

Asetuksen (EU) N:o 376/2014 mukaan komission ja viraston on tuettava jäsenvaltioita tarjoamalla asianmukaista koulutusta. Koulutus toteutetaan erityisesti ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkoston ja ECCAIRS:n ohjauskomitean puitteissa.

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaan organisaatioiden ja toimivaltaisten viranomaisten on ylläpidettävä henkilöstönsä koulutus sellaisella tasolla, että heidän pätevyystasonsa varmistaa heidän tehtäviensä asianmukaisen suorittamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi autettava organisaatioita täyttämään hallintajärjestelmän toteuttamista koskevat velvollisuutensa antamalla asiaa koskevaa koulutusta aina kun se on mahdollista tai asianmukaista.

Uusia koulutusvalmiuksia kehitetään myös sen varmistamiseksi, että kaikilla asianosaisilla on asianmukaiset taidot suorituskykyperusteisen lähestymistavan onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Samalla tavoin EASA pyrkii pitämään yllä korkeaa tietämys- ja pätevyystasoa ja pysymään ajan tasalla ilmailun viimeisimmästä kehityksestä omilla toiminta-aloillaan kehittämällä ja tarjoamalla koulutuskursseja sekä omille työntekijöilleen että sidosryhmille, myös jäsenvaltioiden ja toimialan sidosryhmille.

Virasto on myös kehittänyt kysymystietokantaan perustuvan sähköisen koejärjestelmän ja pitää sitä yllä verkkosivuillaan. Sitä tarjotaan vapaaehtoisuuden pohjalta koulutusorganisaatioiden opiskelijoille tai itsenäisesti opiskeleville opiskelijoille vakiintuneiden testikeskusten järjestelmän kautta, mikä tarjoaa mahdollisuuden todistuksen hankkimiseen.

EASA auttaa lisäksi kumppaniviranomaisia noudattamaan kansainvälisiä velvollisuuksiaan (esim. ICAOn ja EU:n määräyksiä) ja toteuttaa EU:n siviili-ilmailun yhteistyöhankkeita useilla maailman alueilla, mukaan lukien naapurimaat, Aasian ja Tyynenmeren alue ja Afrikka.

4.3.1Yhteinen koulutusaloiteryhmä (CTIG)

Yhteinen koulutusaloiteryhmä on monialainen ryhmä, joka kokoaa yhteen viranomaisten edustajia jakamaan ja koordinoimaan koulutusaloitteita, joilla pyritään pitämään yllä sääntelyviranomaisten henkilöstön pätevyyttä. Ryhmän tuottamia asiakirjoja pidetään ainoastaan ohjeaineistona, jossa annetaan neuvoja sovituista parhaista menettelytavoista.

Ryhmän toiminta keskittyy seuraaviin aiheisiin:

yhteisymmärryksen saavuttaminen viranomaisen henkilöstöön kuuluvien tarkastajien, insinöörien ja muiden asiantuntijoiden asemasta ja heidän taustastaan pätevyyden ja kokemuksen suhteen;

yhteisen parhaan toimintatavan ja uusien trendien yksilöinti viranomaisen henkilöstön koulutuksessa, tietämyksen arvioinnissa, pätevyyden arvioinnissa ja kelpoisuudessa:

yhteisten koulutustoimien määrittely, kehittäminen, toteuttaminen ja koordinointi, kuten tarpeiden, kurssien ja ohjelmien määrittely;

tietojen jakaminen EASAn, kansallisten ilmailuviranomaisten ja muiden sidosryhmien yhteisen edun mukaisista kursseista.

4.3.2Koulutusmalli

EASA on perustanut EASAn virtuaaliakatemian varmistaakseen, että yhdenmukaista ja korkealaatuista koulutusta on erityisesti kansallisten ilmailuviranomaisten henkilöstön saatavilla. Virasto käyttää tämän joustavan ja laajasti saatavilla olevan (maantieteellisesti ja kielellisesti) koulutuksen tarjonnassa päteviä ulkopuolisia kouluttajia, jotka on valittu huolellisesti asianmukaisella hyväksyntämenettelyllä. Koulutuksessa keskitytään tukemaan ja parantamaan hyväksyntä- ja valvontatoimiin osallistuvan jäsenvaltioiden henkilöstön pätevyyttä.

Lyhenneluettelo

(1)

   Tässä asiakirjassa organisaatioilla tarkoitetaan ilmailutuotteita tai -palveluja tarjoavia alan organisaatioita.

(2)

    http://eur-lex.europa.eu/browse/directories/legislation.html ; Liikenne; Lentoliikenne; Lentoturvallisuus.

(3)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

(4)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35.

(5)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 122, 24.4.2014, s. 18.

(6)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 344, 27.12.2005, s. 15.

(7)

   Lisätietoja osoitteessa http://ec.europa.eu/transport/modes/air/safety/air-ban/index_en.htm .

(8)

   Komission asetus (EY) N:o 474/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 luvussa II tarkoitetusta yhteisön luettelosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 84, 23.3.2006, s. 14.

(9)

   Yksityiskohtainen menettely on vahvistettu yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011; EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(10)

   Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman englanninkielinen nimi oli aiemmin European Aviation Safety Plan. Sen nimi on muutettu, jotta vältettäisiin sekaannus Euroopan lentoturvallisuusohjelman (European Aviation Safety Programme, EASP) ja Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman (European Aviation Safety Plan, EASp) välillä.

(11)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 549/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus); EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1, 11 artikla; ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 390/2013, annettu 3 päivänä toukokuuta 2013, lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 128, 9.5.2013, s. 1.

(12)

   Komission täytäntöönpanopäätös 2014/672/EU, annettu 24 päivänä syyskuuta 2014, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn tarkasteluelimen nimeämisen voimassaolon jatkamisesta; EUVL L 281, 25.9.2014, s. 5.

(13)

   Tässä asiakirjassa ”valvonnalla” tarkoitetaan sekä toimivaltaisten viranomaisten sertifioimiinsa organisaatioihin kohdistamaa valvontaa että EASAn standardointitarkastusten yhteydessä harjoittamaa sääntöjen soveltamisen seurantaa EU:n jäsenvaltioissa.

   Turvallisuusvalvontaa säännellään EU:ssa pääasiassa asetuksella (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöillä (ks. lisätietoja sovellettavasta lainsäädännöstä kaaviosta 1).

(14)

   Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 628/2013, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2013, Euroopan lentoturvallisuusviraston työmenetelmistä standardointitarkastuksia suoritettaessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 sääntöjen soveltamisen seurannasta ja komission asetuksen (EY) N:o 736/2006 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL L 179, 29.6.2013, s. 46.

(15)

    http://easa.europa.eu/newsroom-and-events/general-publications  

(16)

    http://eccairs-dds.jrc.ec.europa.eu/pubsris/default.asp  

(17)

    http://ad.easa.europa.eu/sib-docs/page-1  

(18)

    http://easa.europa.eu/easa-and-you/safety-management/accident-and-incident-investigation-support/safety-recommendations  

(19)

    http://easa.europa.eu/  

(20)

    http://ec.europa.eu/transport/modes/air/safety/index_en.htm