52014PC0181

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) määräyksiä sovelletaan unionin syrjäisimmillä alueilla. Ranskan syrjäiset alueet jäävät kuitenkin alv- ja valmisteverodirektiivien alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle.

SEUT-sopimuksen määräysten – etenkin sen 110 artiklan – mukaan verotusta ei periaatteessa saa Ranskan syrjäisillä alueilla eriyttää paikallistuotteiden sekä Manner-Ranskasta, muista jäsenvaltioista tai kolmansista maista tulevien tuotteiden välillä. SEUT-sopimuksen 349 artiklassa (entinen EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohta) määrätään kuitenkin mahdollisuudesta ottaa käyttöön kyseisten alueiden hyväksi toteutettavia erityistoimenpiteitä syrjäisimpien alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen vaikuttavien pysyvien haittojen vuoksi. Tällaisia toimenpiteitä toteutetaan eri politiikanaloilla, joihin kuuluu myös veropolitiikka.

EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan nojalla 10. helmikuuta 2004 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2004/162/EY (sellaisena kuin se on muutettuna 9. kesäkuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/439/EY ja 19. heinäkuuta 2011 annetulla neuvoston päätöksellä 448/2011/EU) annetaan Ranskalle lupa soveltaa 1. heinäkuuta 2014 asti meriverosta vapautusta tai meriveron alennusta eräisiin Ranskan syrjäisimmillä alueilla (Saint Martin pois luettuna) valmistettuihin tuotteisiin. Mainitun päätöksen liitteessä on luettelo tuotteista, joihin verovapautuksia tai veronalennuksia voidaan soveltaa. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä saa olla tuotteesta riippuen enintään 10, 20 tai 30 prosenttiyksikköä.

Päätöksessä 2004/162/EY ilmoitetaan syyt, joiden vuoksi erityistoimenpiteiden toteuttaminen on katsottu perustelluksi. Näitä ovat muun muassa syrjäinen sijainti, alueen raaka-aine- ja energiariippuvuus, laajempien varastojen perustamisen välttämättömyys, paikallisten markkinoiden pieni koko ja viennin kehittymättömyys. Kyseisten haittojen vuoksi paikallisesti valmistettujen tuotteiden tuotantokustannukset kasvavat. Tämä puolestaan nostaa tuotteiden omakustannushintaa. Ilman erityistoimenpiteitä paikalliset tuotteet eivät pystyisi kilpailemaan yhtä hyvin ulkopuolelta lähtöisin olevien tuotteiden kanssa, vaikka huomioon otettaisiin myös kustannukset, joita ulkopuolisten tuotteiden kuljettamisesta merentakaisiin departementteihin aiheutuu. Tämä vaikeuttaisi paikallisen tuotannon säilyttämistä. Päätökseen 2004/162/EY sisältyvät erityistoimenpiteet onkin suunniteltu siten, että ne lujittavat paikallista teollisuustuotantoa parantamalla sen kilpailukykyä.

Ranskan viranomaisten mukaan haitat, joista Ranskan syrjäisimmät alueet kärsivät, ovat edelleen olemassa, ja he ovat pyytäneet Euroopan komissiolta 25. tammikuuta ja 7. kesäkuuta 2013 välisenä aikana päivätyillä kirjeillä nykyisen kaltaisen, 1. päivään heinäkuuta 2014 voimassa olevan verojärjestelmän säilyttämistä 31. päivään joulukuuta 2020 asti.

Ranskan viranomaisten luetteloa tuotteista, joihin toivotaan sovellettavan eriytettyä verotusta, on tarkasteltava huolellisesti, jotta kunkin tuotteen kohdalla voidaan varmistaa eriytetyn verotuksen perusteet ja oikeasuhteisuus. Lisäksi on varmistettava, ettei eriytetty verotus haittaa unionin oikeusjärjestyksen, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Tarkastelua ei vielä ole saatu valmiiksi, koska tuotteita on niin monta (useita satoja) ja kyseisten tuotteiden markkinarakenteesta on kerättävä suuri määrä tietoa seuraavista seikoista: onko paikallistuotantoa, esiintyykö paikallistuotannon säilymiseen mahdollisesti vaikuttavaa merkittävää tuontia (Manner-Ranskasta ja muista jäsenvaltioista), onko paikallistuotannolla monopoli- tai lähes monopoliasema ja miten paikallistuotantoa tuontituotteisiin nähden haittaavat ylimääräiset tuotantokustannukset perustellaan. Lisäksi on varmistettava, että eriytetty verotus on yhteensopivaa unionin muiden politiikkojen kanssa.

On olemassa oikeudellisen tyhjiön vaara, jos ehdotusta ei saada hyväksyttyä 1. heinäkuuta 2014 mennessä, sillä kaikenlaisen eriytetyn verotuksen soveltaminen Ranskan syrjäisimmillä alueilla olisi kiellettyä 1. heinäkuuta 2014 jälkeen, ja tämä koskisi myös tuotteita, joiden kohdalla eriytetyn verotuksen säilyttäminen olisi kuitenkin perusteltua.

Jotta parhaillaan käynnissä oleva tarkastelu saataisiin loppuun ja komissiolla olisi riittävästi aikaa tehdä tasapainoinen ehdotus, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät näkökohdat, tarvitaan kuusi kuukautta lisäaikaa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Ehdotuksesta on kuultu asiaan liittyviä Euroopan komission pääosastoja.

Komissio ei ole tehnyt vaikutustenarviointia.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksessa jatketaan 10. helmikuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/162/EY voimassaoloaikaa kuudella kuukaudella 31. päivään joulukuuta 2014, kun se nyt päättyy 1. heinäkuuta 2014.

Oikeusperusta SEUT-sopimuksen 349 artikla.

Toissijaisuusperiaate Ainoastaan neuvostolla on SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla valtuudet toteuttaa syrjäisimpien alueiden hyväksi erityistoimenpiteitä, joilla mukautetaan perussopimusten, mukaan lukien yhteisten politiikkojen, soveltamista kyseisiin alueisiin syrjäisimpien alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen vaikuttavien pysyvien haittojen vuoksi. Sen vuoksi ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Ehdotuksella jatketaan nykyisen järjestelmän voimassaoloa kuudella kuukaudella, jotta paikallistuotannon haittojen korvaamiseen tähtäävän eriytetyn verotuksen hyväksymistä koskevan pyynnön täydellinen tuotekohtainen tarkastelu saadaan valmiiksi. ||

Voimassaolon pidennystä ei enää jatketa ennen kuin Ranskan viranomaisten pyynnön tuotekohtainen tarkastelu on saatu valmiiksi.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös

Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavista syistä: Myös muutettava asiakirja on neuvoston päätös, joka on tehty saman oikeusperustan (silloinen EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohta) perusteella.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon.

2014/0101 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

päätöksen 2004/162/EY muuttamisesta Ranskan merentakaisten departementtien meriveron voimassaoloajan osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 349 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[1],

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Ranskalla on päätöksen 2004/162/EY[2] mukaan lupa soveltaa meriverosta vapautusta tai meriveron alennusta paikallisesti Ranskan merentakaisissa departementeissa valmistettaviin tuotteisiin, jotka on lueteltu päätöksen liitteessä. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä saa olla tuotteesta riippuen enintään 10, 20 tai 30 prosenttiyksikköä. Nämä vapautukset ja alennukset ovat toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on korvata perussopimuksen 349 artiklassa lueteltuja syrjäisimpien alueiden erityisiä haittoja, jotka lisäävät paikallisten yritysten tuotantokustannuksia ja vaikeuttavat niiden tuottamien tuotteiden kilpailukykyä verrattuna Ranskan Euroopassa sijaitsevilla alueilla, muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tuotettuihin samanlaisiin tuotteisiin. Paikallistuotannon meriverosta vapauttamisella tai meriveron alentamisella tuetaan paikallistuotannon syntymistä, säilymistä tai kehittämistä. Päätöstä 2004/162/EY sovelletaan 1 päivään heinäkuuta 2014.

(2)       Ranskan mukaan haitat, joista Ranskan syrjäisimmät alueet kärsivät, ovat edelleen olemassa, ja Ranska on pyytänyt nykyisen kaltaisen, 1 päivään heinäkuuta 2014 voimassa olevan eriytetyn verojärjestelmän säilyttämistä 31 päivään joulukuuta 2020 asti.

(3)       Ranskan viranomaisten luetteloa tuotteista, joihin Ranska toivoo sovellettavan eriytettyä verotusta, on tarkasteltava huolellisesti, jotta kunkin tuotteen kohdalla voidaan varmistaa eriytetyn verotuksen perusteet ja oikeasuhteisuus. Lisäksi on varmistettava, ettei eriytetty verotus haittaa unionin oikeusjärjestyksen, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(4)       Tarkastelua ei vielä ole saatu valmiiksi, koska tuotteita on lukuisia määrä ja niistä on kerättävä lukuisia tietoja, jotka koskevat erityisesti paikallistuotteiden tuotantoa haittaavien lisäkustannusten määrittämistä ja kyseisten tuotteiden markkinoiden rakennetta.

(5)       On olemassa oikeudellisen tyhjiön vaara, jos ehdotusta ei saada hyväksyttyä 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä, sillä kaikenlaisen eriytetyn verotuksen soveltaminen Ranskan syrjäisimmillä alueilla olisi kiellettyä 1 päivän heinäkuuta 2014 jälkeen.

(6)       Jotta parhaillaan käynnissä oleva tarkastelu saataisiin loppuun ja komissiolla olisi riittävästi aikaa tehdä tasapainoinen ehdotus, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät näkökohdat, tarvitaan kuusi kuukautta lisäaikaa.

(7)       Sen vuoksi päätöstä 2004/162/EY olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2004/162/EY 1 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”1 päivään heinäkuuta 2014” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2014”.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 2 päivästä heinäkuuta 2014.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EUVL C , s. .

[2]               Neuvoston päätös 2004/162/EY, tehty 10 päivänä helmikuuta 2004, Ranskan merentakaisten departementtien meriverojärjestelmästä ja päätöksen 89/688/ETY voimassaoloajan jatkamisesta (EUVL L 52, 21.1.2004, s. 64).