EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.8.2014

COM(2014) 509 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta

{SWD(2014) 261 final}

1)JOHDANTO

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten verkostossa työskentelevät Euroopan valvontaviranomaiset – Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) – sekä Euroopan valvontaviranomaisten sekakomitea ja Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) muodostavat yhdessä Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ).

Finanssikriisin myötä nousi esiin puutteita finanssivalvonnassa, minkä vuoksi komission puheenjohtaja José Manuel Barroso pyysi Jacques de Larosièren johtamaa korkean tason asiantuntijaryhmää esittämään ehdotuksia Euroopan valvontajärjestelyiden vahvistamisesta tehostetun, yhdennetyn ja kestävän eurooppalaisen valvontajärjestelmän perustamista varten. Komissio esitti ryhmän antamien suositusten perusteella lokakuussa 2009 finanssivalvonnan vahvistamista koskevia ehdotuksia, jotka lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät marraskuussa 2010. Euroopan valvontaviranomaisten toiminta käynnistyi tammikuussa 2011.

Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetuksissa 1 edellytetään, että komissio julkaisee vuonna 2014 yleisen kertomuksen kokemuksista, jotka on saatu viranomaisten toiminnasta ja kyseisissä asetuksissa säädetyistä menettelyistä. Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio on arvioinut yhdessä monien sidosryhmien kanssa yksityiskohtaisesti Euroopan valvontaviranomaisten toimintaa jaksolla, joka alkoi niiden perustamisesta joulukuussa 2013. Lisäksi komissio on järjestänyt EFVJ:n tarkistamista koskevan julkisen kuulemisen (toukokuussa 2013) sekä julkisen ja kohdennetun sidosryhmien kuulemisen (huhtikuun ja heinäkuun 2013 välisenä aikana). Kuulemisissa otettiin asianmukaisesti huomioon valvontaviranomaisten toimittama itsearviointi 2 , maaliskuussa 2014 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma 3 sekä IMF:n 4 ja Euroopan parlamentin 5 toteuttamat tutkimukset.

Tarkistaminen osoitti raportointijakson lyhyydestä huolimatta, että Euroopan valvontaviranomaiset ovat toimineet yleisesti ottaen hyvin. Ne ovat luoneet onnistuneesti toimivat organisaatiorakenteet, alkaneet hoitaa toimeksiantojaan ja kehittäneet omia profiileitaan. Tässä kertomuksessa kartoitetaan mahdollisia lyhyen aikavälin parannuskohteita ja tarvetta mahdollisten parannusten jatkoarviointiin keskipitkällä aikavälillä. Tämän kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään yksityiskohtaisempi arviointi valvontaviranomaisten ja EFVJ:n toiminnasta.

Euroopan valvontaviranomaisten ja EFVJ:n tulosten määräaikaista tarkistamista koskevan vaatimuksen lisäksi komission tehtävänä on laatia 16. kesäkuuta 2014 mennessä kertomus sille perustamisasetusten 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirretystä säädösvallasta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja. Kyseinen kertomus esitetään tämän kertomuksen liitteessä I.

2)EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN TOIMEKSIANTO JA TEHTÄVÄT

Uusi valvontarakenne, jonka ytimen Euroopan valvontaviranomaiset ja EJRK muodostavat, on keskeinen osa kattavia uudistuksia, jotka komissio on käynnistänyt finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Euroopan valvontaviranomaisten yleisenä tavoitteena on vahvistaa pysyvästi finanssijärjestelmän vakautta ja tehokkuutta koko EU:n alueella.

Euroopan valvontaviranomaisten perustamisen perimmäisenä tarkoituksena oli varmistaa tiiviimpi yhteistyö ja tietojenvaihto kansallisten valvontaviranomaisten välillä, helpottaa EU:n tason ratkaisujen tarjoamista valtioiden rajat ylittäviin ongelmiin ja edistää sääntöjen johdonmukaista tulkintaa ja soveltamista. Valvontaviranomaisten tehtävänä on laatia yhdenmukaisia standardeja ja varmistaa valvonnan lähentyminen ja koordinointi sekä edistää sitä kautta kaikkiin 28 jäsenvaltioon sovellettavan yhteisen sääntökirjan kehittämistä sisämarkkinoiden toiminnan vauhdittamiseksi.

Tätä varten Euroopan valvontaviranomaisille on annettu perustamisasetuksissa ja myöhemmässä unionin johdetussa oikeudessa sääntelyä, valvontaa, rahoitusvakautta ja kuluttajansuojaa koskevia tehtäviä ja valtuuksia, joita ovat muun muassa seuraavat:

teknisten standardien luonnosten laatiminen sekä ohjeiden ja suositusten antaminen paremman sääntelyn periaatteita noudattaen;

lausuntojen antaminen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan komissiolle;

kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen, jos lainsäädännössä edellytetään kyseisten viranomaisten yhteistyötä tai yhteisymmärrystä;

EU:n lainsäädännön teknisten sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen (myös vertaisarviointien avulla);

koordinointi kriisitilanteissa;

EAMV:n suora toimivalta valvoa luottoluokituslaitoksia ja kauppatietorekistereitä;

tarvittavien tietojen kerääminen valvontaviranomaisten toimeksiantojen hoitamiseksi.

Jotkin Euroopan valvontaviranomaisten valtuuksista rajataan tarkemmin unionin säädöksillä 6 . Hoitaessaan tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan valvontaviranomaisten on toimittava perustamissäädöksissään 7 ilmoitettujen unionin säädösten, näiden säädösten mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden tai minkä tahansa muun sellaisen unionin säädöksen mukaisesti, joilla niille annetaan tehtäviä.

Pankkiunionin perustaminen sekä erityisesti sen keskeiset osat – yhteinen valvontamekanismi (YVM) ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi – vaikuttavat EFVJ:n toimintaan mutteivät kyseenalaista sen olemassaoloa ja tarpeellisuutta. Euroopan valvontaviranomaiset ovat sitä vastoin edelleen vastuussa yhteisten sääntely- ja valvontastandardien ja -käytäntöjen käyttöönotosta sekä EU:n toimenpiteiden johdonmukaisesta soveltamisesta kaikkialla sisämarkkinoilla. EFVJ:n ja pankkiunionin vuorovaikutusta on tässä vaiheessa liian aikaista arvioida, mutta sitä seurataan tarkasti tulevaisuudessa.

3)EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN TYÖN ARVIOIMINEN – TÄRKEIMMÄT SAAVUTUKSET JA PARANNUSKOHTEET

Yleinen tehokkuus ja vaikuttavuus: Euroopan valvontaviranomaiset ovat perustaneet nopeasti hyvin toimivat organisaatiorakenteet, joiden tarkoituksena on palauttaa luottamus finanssialaan. EFVJ:n tarkistamisen tulokset osoittavat, että valvontaviranomaisten toimeksianto katsotaan riittävän laajaksi, vaikkakin siihen voitaisiin mahdollisesti tehdä joitakin kohdennettuja laajennuksia. Tämä koskee esimerkiksi kuluttajan- ja sijoittajansuojaa 8 , kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) soveltamisen valvontaa ja varjopankkitoimintaa 9 .

Ehdotetut jatkotoimet:

Komissio tutkii edelleen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, onko Euroopan valvontaviranomaisten nykyisiä toimeksiantoja tarpeen laajentaa uusille aloille, kuten IFRS-standardien soveltamisen valvontaan, sisäisen mallin validoinnin tiukempaan valvontaan erityisesti vakuutusalalla ja varjopankkitoimintaan.

Sääntely: Työ, jonka Euroopan valvontaviranomaiset ovat suorittaneet yhteisen sääntökirjan laatimiseksi, on edistänyt merkittävästi sääntelyn yhdenmukaistamista ja johdonmukaistamista sekä parantanut valvontaviranomaisten keskinäistä ymmärrystä. Se on myös antanut EU:lle mahdollisuuden antaa suhteellisen lyhyessä ajassa huomattavan määrän laadukkaita sääntöjä.

Avoimet, osallistavat ja tehokkaat prosessit katsotaan olennaisen tärkeiksi sääntelytyössä. Monet sidosryhmät ovat ottaneet esille tarpeen asettaa joustavia määräaikoja teknisten standardien toimittamiselle komissiolle, ts. määräaikoja, jotka riippuvat ajankohdasta, jona unionin perussäädöksestä saavutetaan lopullinen yksimielisyys. Euroopan valvontaviranomaiset saisivat näin riittävästi aikaa laatia laadukkaita standardiluonnoksia, ja luonnoksia koskevalle julkiselle kuulemiselle voitaisiin vahvistaa tarkoituksenmukainen aikataulu. Lisäksi jotkin esille otetut huolenaiheet liittyivät kuulemisia koskevan yksityiskohtaisen palautteen puuttumiseen ja myös laadukkaiden kustannus-hyötyanalyysien puuttuminen on usein esille otettu ongelma.

Sidosryhmät ja Euroopan valvontaviranomaiset itse ovat toistuvasti ehdottaneet, että valvontaviranomaisten olisi voitava osallistua tiiviimmin tason 1 finanssipalvelulainsäädännön valmisteluun. Valvontaviranomaiset on perustettu erillisvirastoiksi, ja ne ovat sen vuoksi tärkeässä asemassa unionin politiikan täytäntöönpanossa. Ne ovat kuitenkin erillisiä Euroopan unionin toimielimistä, ja sen vuoksi niiden asemaa sääntelyprosessissa on arvioitava perussopimuksen mukaisesti.

Vaikka Euroopan valvontaviranomaisten työmäärä on kasvanut jatkuvasti sitä mukaa, kun niille on annettu uusia sääntelytehtäviä, monet sidosryhmät korostavat, ettei tämä kehitys ole aina johtanut vastaavaan lisäykseen henkilöresursseissa ja määrärahoissa.

Ohjeet ja suositukset, jotka Euroopan valvontaviranomaiset ovat antaneet valvontaviranomaisia koskevien asetusten 16 artiklan mukaisesti, eivät ole sitovia, mutta niillä on joitakin erityisominaisuuksia (”noudata tai selitä” -periaatteen vaikutus). Ne ovat osoittautuneet joustavaksi lähentymistä edistäväksi välineeksi. Sidosryhmät ovat kuitenkin ottaneet esille joitakin epävarmuustekijöitä, joita on havaittu kyseisten toimenpiteiden konkreettisessa soveltamisessa ja luonteessa. Komissio katsoo, että valvontaviranomaisten toimivallan käytön on perustuttava selkeästi niiden toimintaan sovellettavaan oikeusperustaan. Erityisesti ohjeiden ja suositusten antamiselle asetettuja kahta tavoitetta, joista säädetään perustamisasetusten 16 artiklan 1 kohdassa – ”yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen” aikaansaaminen sekä ”unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen” varmistaminen – on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. 

Monet sidosryhmät ovat pyytäneet, että mahdollisuutta hakea muutosta ohjeisiin ja suuntaviivoihin EU:n lainsäädännön nojalla täsmennettäisiin. Komission näkemyksen mukaan perustamisasetusten 60 artikla koskee vain päätöksiä, joten sitä ei voida käyttää oikeusperustana ohjeita ja suosituksia koskevalle muutoksenhaulle. Siinä määrin kuin ohjeiden ja suositusten tarkoituksena on tuottaa kolmansiin osapuoliin kohdistuvia oikeusvaikutuksia, niitä olisi arvioitava SEUT-sopimuksen 263 artiklan 1 kohdan nojalla. Unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole vielä ollut tilaisuutta arvioida tätä Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten osa-aluetta.

Komissiolle toimitettiin tarkastelujakson aikana yli 150 teknisten standardien luonnosta. EAMV:n osuus näistä oli 92 luonnosta. Sen jälkeen kun CRD IV- ja CRR-pakettia koskevat neuvottelut oli saatu onnistuneesti päätökseen keväällä 2013, EPV toimitti komissiolle 58 teknisten standardien luonnosta. EVLEV puolestaan on tehnyt laajoja valmistelutöitä, jotka liittyvät Solvenssi II- ja Omnibus II -direktiiveistä parhaillaan käytäviin neuvotteluihin, ja on nyt antanut ensimmäisen teknisen standardinsa. Kaikki kolme valvontaviranomaista antoivat vuonna 2013 yhden yhteisen teknisen sääntelystandardin luonnoksen, joka koski finanssiryhmittymädirektiivejä. Komissio on hyväksynyt tarkastelujakson aikana yli 45 teknistä standardia, joista vain kolme on palautettu valvontaviranomaisille lisämuutoksia varten.

Ehdotetut jatkotoimet:

Sidosryhmien esiin tuomien huolenaiheiden korjaamiseksi Euroopan valvontaviranomaisten olisi lyhyellä aikavälillä lisättävä sääntelyprosessin avoimuutta, muun muassa varmistamalla, että julkisiin kuulemisiin vastaamisen aikataulu on tarkoituksenmukainen, ja antamalla enemmän yksityiskohtaista palautetta kuulemisiin saaduista vastauksista. Valvontaviranomaisten olisi myös huolehdittava siitä, että teknisten standardien luonnoksista laaditaan laadukas kustannus-hyötyanalyysi ja säädösehdotukset. Teknisten standardien luonnoksista olisi järjestettävä järjestelmällisesti julkisia kuulemisia.

Komissio aikoo kiinnittää alustavissa lainsäädäntöehdotuksissa ja lainsäädäntöprosessin aikana käydyissä keskusteluissa erityistä huomiota teknisten standardien asianmukaiseen ajoitukseen ja niitä koskevien valtuutusten soveltamisalaan.

Valvonta: Unionin yhteisen valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen luominen on välttämätön pitkän aikavälin tavoite. Euroopan valvontaviranomaiset ovat tähän mennessä keskittyneet sääntelytehtäväänsä. Osasyynä tähän on niukoista resursseista johtuva priorisointitarve, mutta näyttää siltä, että tämä liittyy myös joihinkin puutteisiin valvontaviranomaisten hallintorakenteessa 10 . 

Euroopan valvontaviranomaiset ovat alkaneet tehdä vertaisarviointeja. Tämän välineen käyttöä aiotaan ilmeisesti lisätä, paitsi temaattisten myös maakohtaisten vertaisarviointien ja järjestelmällisemmän seurannan muodossa, kun sääntelykehystä koskevassa työssä on päästy eteenpäin.

EPV ja EVLEV sekä syyskuussa 2013 tapahtuneen keskusvastapuolten perustamisen jälkeen myös EAMV ovat osallistuneet aktiivisesti valvontakollegioiden työskentelyyn ja parantaneet niiden toimivuutta antamalla ohjausta sekä valvomalla niiden työohjelmia ja vuotuisia toimintasuunnitelmia. Euroopan valvontaviranomaiset ovat tehostaneet omalta osaltaan valvontaan liittyvää raportointia ja tietojen julkistamista. Valvontaviranomaisten oikeutta tutustua toimivaltaisilta viranomaisilta ja finanssilaitoksilta saatuihin tietoihin voitaisiin kuitenkin käyttää tehokkaammin valvontaviranomaisia koskevissa asetuksissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Euroopan valvontaviranomaiset eivät ole antaneet suosituksia eivätkä tehneet sitovia päätöksiä valvontaviranomaisia koskevien asetusten 17–19 artiklan nojalla (esim. Euroopan unionin oikeuden rikkominen, kriisitilanteet ja sitova sovittelu). Ne ovat kuitenkin käyttäneet ei-sitovia sovitteluvaltuuksiaan ja moraalista painostusta. Sidosryhmät katsovat sitovan sovittelun käytön puuttumisen johtuvan monista syistä, kuten valvontaviranomaisten nykyisestä hallintorakenteesta, joka ei suosi kansallisia viranomaisia koskevia kielteisiä päätöksiä tai menettelyitä, asiaa koskevan toimivallan ehkäisevästä vaikutuksesta sekä siitä, ettei perustamisasetuksissa ole selkeitä säännöksiä sitovan sovittelun soveltamisalasta ja tekijöistä, jotka käynnistävät sen. Yhtenä harkitsemisen arvoisena vaihtoehtona voisi olla sitovan sovittelun soveltamisalan ja sen käynnistävien tekijöiden täsmentäminen perustamisasetuksissa.

Euroopan valvontaviranomaisten toiminta kansainvälisissä yhteyksissä perustuu niiden toimeksiantoihin. Valvontaviranomaisten osallistumisen kansainvälisten organisaatioiden toimintaan katsotaan muuttavan niiden toimintaa johdonmukaisemmaksi suhteessa maailmanlaajuisiin vertailukohtiin sekä lujittavan edelleen komission rinnalla Euroopan vaikutusvaltaa kansainvälisillä foorumeilla. Hajautettuja virastoja koskevassa lähestymistavassa vahvistetaan erillisvirastojen kansainvälistä toimintaa sääteleviä erityisvaatimuksia, joilla pyritään auttamaan virastoja toimimaan toimeksiantonsa ja olemassa olevien institutionaalisten puitteiden mukaisesti.

Ehdotetut jatkotoimet:

Ensimmäisenä kiireellisenä toimenpiteenä sidosryhmien huolenaiheiden poistamiseksi Euroopan valvontaviranomaisten olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota valvontakäytäntöjen lähentämiseen erityisesti lisäämällä vertaisarviointeja ja asianmukaista seurantaa.

Komissio aikoo tutkia eri vaihtoehtoja sitovien sovitteluvaltuuksien käynnistävien tekijöiden ja soveltamisalan tarkistamiseksi. Yksi mahdollisuus on näiden seikkojen täsmentäminen perustamisasetuksissa. Lisäksi komissio aikoo tutkia, olisiko Euroopan valvontaviranomaisten oikeutta tutustua tietoihin vahvistettava siten, että niille annettaisiin suora tiedonsaantioikeus silloin, kun se on tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi.

Rahoitusvakauden seuranta ja koordinointi: Euroopan valvontaviranomaiset ovat osallistuneet aktiivisesti finanssimarkkinoiden kehityksen seurantaan sekä finanssilaitosten ja koko EU:n rahoitusjärjestelmän häiriönsietokyvyn testaamiseen. Tätä varten valvontaviranomaiset ovat ottaneet käyttöön erilaisia välineitä järjestelmäriskien havaitsemiseen liittyvillä vastuualueillaan. Kriisitilanteita ei toistaiseksi ole ilmennyt, mutta valvontaviranomaiset ovat tehneet valmisteluita voidakseen toimia tehokkaasti, kun tilanne sitä edellyttää.

Euroopan valvontaviranomaiset ovat pyrkineet edistämään koordinoituja toimia ja helpottamaan tietojenvaihtoa. Tärkeimpiin esimerkkeihin kuuluvat vuosina 2011–2012 toteutettu pääomapohjan vahvistamisprosessi, sekakomitean raportti eri aloihin kohdistuvista riskeistä 11 , EAMV:n koordinoimat toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteet lyhyeksimyynnin alalla 12 ja EVLEV:n lausunto matalasta korkotasosta 13 . Useimmat sidosryhmät ilmoittivat olevansa erittäin tyytyväisiä valvontaviranomaisten koordinointityöhön.

Kuluttajansuoja: Euroopan valvontaviranomaiset ovat lisänneet organisaatiorakenteeseensa sisäisiä rakenteita kuluttajansuojakysymyksiä varten. Kuluttajansuojan horisontaalinen luonne mahdollistaa sen täytäntöönpanon useammilla valvontaviranomaisten työn osa-alueilla. Vaikka on totta, että valvontaviranomaisilla on edelleen rajalliset mahdollisuudet asettaa (väliaikainen) kielto tai rajoitus tietyille finanssialan toimille valvontaviranomaisia koskevien asetusten 9 artiklan 5 kohdan nojalla eikä kriisitilanteita ole vielä ilmennyt, perustamisasetuksissa säädetty toiminta-ala on laaja ja voimassa olevia säännöksiä voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäksi 9 artiklan 5 kohdan mukaista toimivaltaa voidaan tällä hetkellä käyttää vain, jos käyttömahdollisuus vahvistetaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa alakohtaisissa säädöksissä, joiden määrä on tällä hetkellä pieni. Voitaisiin myös harkita 9 artiklan 5 kohdan muuttamista erilliseksi valtuutukseksi.

Useilla kansallisilla viranomaisilla, jotka ovat edustettuina hallintoneuvostoissa, ei ole kuluttajansuojaa koskevia toimeksiantoja kansallisella tasolla, minkä vuoksi niiltä puuttuu tarvittava asiantuntemus ja niillä on taipumusta asettaa etusijalle muita itseään välittömämmin koskevia kysymyksiä. Tämän vuoksi Euroopan valvontaviranomaiset voisivat ottaa käyttöön mekanismin, jolla voitaisiin varmistaa asianomaisten kansallisten viranomaisten tiivis yhteistyö ja osallistuminen kuluttajansuojakysymyksiin asiantuntemuksen jakamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kuluttajansuoja-asiat otetaan kattavasti huomioon valvontaviranomaisten työssä.

Kaikki kolme Euroopan valvontaviranomaista ovat julkaisseet ohjeita kuluttajansuojakysymyksistä ja järjestäneet useita kuluttaja- ja sijoittajapäiviä. Valvontaviranomaiset ovat tähän mennessä antaneet neljä varoitusta: valuuttasijoituksista (Forex, joulukuu 2011), verkkosijoittamisen vaaroista (syyskuu 2012), hinnanerosopimuksista (CFD, huhtikuu 2013) ja virtuaalivaluutoista (joulukuu 2013). Nämä tapaukset on julkaistu asiaa koskevilla verkkosivustoilla. 14 Yleinen tietoisuus näistä varoituksista näyttää kuitenkin toistaiseksi vähäiseltä.

Sekakomitean käyttöä voitaisiin myös lisätä sen varmistamiseksi, että eri aloilla käytetään johdonmukaista kehystä ja että Euroopan valvontaviranomaisten toimintaa koordinoidaan asianmukaisesti. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi viranomaisten välisellä hyvien käytäntöjen vaihdolla, joka mahdollistaisi viranomaisten toimivallan paremman määrittelyn ja täsmentämisen oikeusperustan pohjalta. 15

Ehdotetut jatkotoimet:

Ensimmäisenä toimenpiteenä sidosryhmien huolenaiheiden poistamiseksi Euroopan valvontaviranomaisten olisi harkittava kuluttajan- ja sijoittajasuojaan liittyvien kysymysten ottamista laajemmin huomioon (esim. lisäämällä niiden näkyvyyttä) ja käytettävissä olevan toimivallan täysipainoista käyttöä. Myös sekakomiteaa voitaisiin käyttää laajemmin ja jäsennellymmin. Valvontaviranomaisten olisi myös varmistettava mahdollisuuksien mukaan yhteistyö niiden kansallisten viranomaisten kanssa ja niiden kansallisten viranomaisten osallistuminen, jotka ovat toimivaltaisia kuluttajansuoja-alalla, jos kyseiset viranomaiset eivät ole samat kuin ne, jotka ovat edustettuina hallintoneuvostoissa.

Myöhemmässä vaiheessa komissio tutkii, olisiko valvontaviranomaisia koskevien asetusten 9 artiklan 5 kohta muutettava erilliseksi valtuutukseksi.

Hallinto, sisäinen organisaatio, sekakomiteat ja sidosryhmät: Euroopan valvontaviranomaisten edellytetään toteuttavan toimia hallintoneuvostojensa kautta yksinomaan Euroopan unionin edun mukaisesti. 16 Vaikka siirtyminen yhteisymmärrykseen pyrkivästä päätöksentekomenettelystä todelliseen äänestysmenettelyyn on askel eteenpäin, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten edustajien hallitseva asema päätöksenteossa on saanut osakseen jonkin verran kritiikkiä. Huolta on aiheuttanut erityisesti se, että kansalliset näkemykset tulevat menettelyissä esiin vahvemmin kuin EU:n laajuiset etunäkökohdat. 17 Olisi harkittava vaihtoehtoja, jotka lisäävät valvontaviranomaisten tehokkuutta ja vaikuttavuutta mutta säilyttävät samalla niiden vastuuvelvollisuuden korkean tason.

Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostojen katsotaan toimivan tyydyttävästi. Myös se tunnustetaan laajalti, että niiden puheenjohtajat ja toimitusjohtajat ovat hoitaneet tehtävänsä tehokkaasti ja varmistaneet kunkin valvontaviranomaisen korkean profiilin. Lisäksi voitaisiin harkita valvontaviranomaisten henkilöstön aseman vahvistamista valmisteluelimissä, kuten pysyvien komiteoiden ja työryhmien johdossa sekä tärkeiden asiakirjojen laatimisessa. Näin voitaisiin parantaa valvontaviranomaisten toimivuutta samalla kun pidetään kiinni periaatteesta, jonka mukaan ne ovat vastuuvelvollisia hallintoneuvostolle.

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiset elimet – valituslautakunta ja sekakomitea – ovat osoittautuneet hyödyllisiksi mekanismeiksi johdonmukaisten näkemysten esittämisen ja eri alojen välisen yhteistyön kannalta. Erityisesti sekakomitea voisi osallistua näkyvämmin eri alojen välisen yhteistyön helpottamiseen. Sen näkyvyyttä, avoimuutta ja hallintoa voitaisiin kuitenkin parantaa.

Vaikka useimmat sidosryhmien edustajat arvostavat sidosryhmien asemaa, sidosryhmien vaikutukset ovat toistaiseksi olleet vähäisiä ja niiden perustaminen ja toiminta edellyttävät mittavia resursseja. Yhtenä huolenaiheena on mainittu eri eturyhmien, erityisesti kuluttajien, finanssipalveluiden käyttäjien, työntekijöiden edustajien ja pk-yritysten, tasapainoisen edustuksen varmistaminen. 18 Näitä puutteita voitaisiin karsia pidentämällä sidosryhmien jäsenten toimeksiantojen kestoa ja tekemällä porrastettuja nimityksiä jatkuvuuden varmistamiseksi.

Ehdotetut jatkotoimet:

Euroopan valvontaviranomaiset voisivat tehdä lyhyellä aikavälillä useita parannuksia esille otettujen huolenaiheiden poistamiseksi samalla kun varmistetaan, että hallintoneuvosto vastaa edelleen mahdollisen tehtävien siirron valvonnasta. Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti seuraaviin:

Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstön asemaa ja vaikutusvaltaa valmisteluelimissä voitaisiin vahvistaa;

puheenjohtajan auktoriteettia voitaisiin lujittaa lisäämällä valvontaviranomaisia koskevien asetusten 41 artiklan 1 kohdan mukaisen erityistehtävien siirron käyttöä;

sekakomitean asemaa, näkyvyyttä ja avoimuutta voitaisiin vahvistaa;

sidosryhmien kokoonpano voisi olla tasapainoisempi ja niiden työskentely voisi olla avoimempaa.

Jotta voidaan säilyttää yhteisen valvontamekanismin perustamisen myötä saavutettu herkkä tasapaino ja varmistaa, että päätökset tehdään koko EU:n edun mukaisesti, komissio tutkii pitemmällä aikavälillä eri vaihtoehtoja Euroopan valvontaviranomaisten hallinnon parantamiseksi rajoittamatta kuitenkaan EPV:tä koskevan asetuksen 81 a artiklan soveltamista. Kyseisessä artiklassa edellytetään äänestysjärjestelyiden uudelleenarviointia siitä päivästä alkaen, jona yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomien jäsenvaltioiden lukumäärä on neljä 19 .

Rahoitus: Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten rahoitusosuus Euroopan valvontaviranomaisten määrärahoista on 60 prosenttia ja EU:n 40 prosenttia 20 . Rahoituksessa noudatetaan täysimääräisesti rahoituksen avoimuutta koskevia sääntöjä, etenkin budjettivallan käyttäjiin nähden. Vaikka valvontaviranomaisten määrärahoja on lisätty tuntuvasti niiden perustamisesta lähtien, useimmat sidosryhmät katsovat, etteivät valvontaviranomaisten nykyiset rahoitusjärjestelyt ole oikeassa suhteessa niiden koko ajan lisääntyviin tehtäviin ja vastuualueisiin. Sidosryhmät ovat huolissaan erityisesti siitä, että jos valvontaviranomaisten tehtävä- ja vastuutaakka kasvaa edelleen, kansallista rahoitusta saatetaan leikata ja/tai rahoitustaakka muuttuu kestämättömäksi monille toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Voitaisiin toteuttaa laajempi analyysi, jossa arvioitaisiin eri vaihtoehtoja valvontaviranomaisten rahoittamiseksi, kuten rahoituksen lisääminen korottamalla maksuja ja veroja

Ehdotetut jatkotoimet:

Komissio katsoo EU:n ja kansallisten budjettirajoitusten vuoksi, että nykyistä rahoitusmallia olisi tarkistettava, mieluiten poistamalla EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusosuudet. Tätä varten komissio aikoo aloittaa valmistelutyöt valvontaviranomaisten rahoitusjärjestelyiden parantamiseksi siten, että ne voivat hoitaa toimeksiantonsa budjettirajoituksista huolimatta. Komissio aikoo tarkastella myös edellytyksiä, joiden täyttyessä Euroopan valvontaviranomaisia voidaan rahoittaa vaihtoehtoisten rahoitusmallien perusteella, mukaan luettuna tällaisten mallien suhteellisuuden ja vaikutusten arviointi.

Euroopan valvontaviranomaisten rakenne: Valvontaviranomaisten yleinen rakenne vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta, koska siinä otetaan huomioon kaikki finanssipalvelualan osatekijät ja sillä helpotetaan tiivistä yhteistyötä mikro- (Euroopan valvontaviranomaiset) ja makrotason (EJRK) vakauden valvontatasoilla. Rakenteellisia muutoksia, kuten viranomaisten yhdistäminen yhdeksi viranomaiseksi tai kaksitasoinen lähestymistapa (nk. Twin Peaks -lähestymistapa) 21 , olisi arvioitava huolellisesti pankkiunionin perustamisen kannalta.

EAMV:n kansallisiin sääntelyviranomaisiin kohdistaman suoran valvonnan tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta sekä kauppatietorekisterien valvontaa koskevasta toimeksiannosta vallitsee laaja yksimielisyys. Voitaisiin harkita suorien valvontavaltuuksien laajentamista kriittisiin markkinainfrastruktuureihin, kuten useat sidosryhmät ovat ehdottaneet.

Ehdotetut jatkotoimet:

Komissio aikoo arvioida edelleen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä rakenteellisten lisämuutosten tarvetta, kuten viranomaisten yhdistämistä yhdeksi viranomaiseksi ja suoran valvonnan laajentamista yhdentyneisiin markkinainfrastruktuureihin.

4)PÄÄTELMÄT

Huolimatta vaikeista olosuhteista Euroopan valvontaviranomaiset ovat luoneet nopeasti hyvin toimivan organisaation. Ne ovat toimineet yleisesti ottaen hyvin, vaikka niiden tehtäväkenttä on laaja, niihin kohdistuu yhä raskaampia vaatimuksia ja niiden henkilöresurssit ovat rajalliset. EFVJ:n tarkistamisessa nousi esiin joitakin aloja, joilla tarvitaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä lisäparannuksia, jotta valvontaviranomaiset voivat hoitaa kaikki toimeksiantonsa ja ottaa samalla huomioon pankkiunionin perustamisen.

I.    Lyhyen aikavälin parannuskohteet

Euroopan valvontaviranomaiset ja komissio voivat toteuttaa joitakin parannuksia lyhyellä aikavälillä ilman, että tarvitaan muutoksia lainsäädäntäkehykseen. Tämä koskee seuraavia:

Valvontakäytäntöjen lähentämiseen voitaisiin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota EU:n lainsäädännön johdonmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen varmistamiseksi. Tämän voitaisiin toteuttaa erityisesti lisäämällä ja parantamalla vertaisarviointien käyttöä ja harjoittamalla järjestelmällisempää seurantaa aloilla, joilla on havaittu puutteita.

Teknisten standardien luonnosten laatimista tai neuvojen antamista komissiolle olisi muutettava avoimemmaksi. Lisäksi olisi varmistettava laadukkaiden kustannus-hyötyanalyysien tekeminen, mukaan lukien analyysit, joissa tarkastellaan mahdollisia vaikutuksia sidosryhmiin ja perusoikeuksiin.

Kuluttajan- ja sijoittajansuojaan liittyville tehtäville olisi annettava suurempi painoarvo, ja niissä olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia valtuuksia.

Sisäistä hallintoa olisi parannettava.

oSidosryhmien kokoonpanon olisi oltava tasapainoinen, ja siinä olisi otettava huomioon oikeusasiamiehen lausunto. Sidosryhmien työskentelyn avoimuutta olisi lisättävä.

oEuroopan valvontaviranomaisten henkilöstön asemaa ja vaikutusvaltaa valmisteluelimissä, kuten työryhmissä, pysyvissä komiteoissa, toimintaryhmissä jne., olisi vahvistettava.

oSekakomitean asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa esimerkiksi luomalla sille erityinen verkkosivusto ja sen töiden järjestelmällisellä julkaisemisella. Valvontaviranomaiset voisivat hyödyntää paremmin sekakomiteaa, joka voisi keskittyä eri aloja koskeviin kysymyksiin, mukaan lukien kuluttajan- ja sijoittajasuoja sekä toiminnan vakauden valvonta.

oPuheenjohtajan auktoriteetin lisäämiseksi ja päätöksenteon nopeuttamiseksi Euroopan edun mukaisesti erityistehtävien, esimerkiksi tietopyyntöjen, siirtoa puheenjohtajalle voitaisiin lisätä valvontaviranomaisia koskevien asetusten 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Lyhyellä aikavälillä komissio aikoo toteuttaa toimia seuraavilla aloilla:

Se aikoo varmistaa, että tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa esitettäville teknisiä standardeja koskeville valtuutuksille asetettavat määräajat suhteutetaan perussäädöksen voimaantuloon.

Se aikoo kiinnittää tekemissään alustavissa lainsäädäntöehdotuksissa ja lainsäädäntöprosessin aikana käydyissä keskusteluissa erityistä huomiota teknisten standardien tarkoituksenmukaiseen ajoitukseen ja niitä koskevien valtuutusten soveltamisalaan.

II.    Keskeiset alat, joilla voitaisiin tehdä parannuksia keskipitkällä aikavälillä

Useimmat sidosryhmien esille ottamat kysymykset, joita on aiheellista tarkastella lähemmin, edellyttäisivät lainsäädäntötoimia Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetusten muuttamiseksi. Komissio aikoo tutkia perusteellisemmin esille otettuihin kysymyksiin liittyviä teknisiä ja oikeudellisia näkökohtia sekä käynnistää valmistelutyön arvioidakseen eri vaihtoehtoja näiden kysymysten ratkaisemiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tässä työssä tarkastellaan erityisesti seuraavia:

Rajoittamatta yhteisen valvontamekanismin yhteydessä saavutettua yhteisymmärrystä EPV:n äänestysjärjestelyistä Euroopan valvontaviranomaisten hallintoa voitaisiin parantaa, jotta hallintoneuvostolla olisi paremmat valmiudet nopeaan päätöksentekoon koko EU:n edun mukaisesti. Olisi harkittava puheenjohtajan auktoriteetin ja aseman vahvistamista sekä hallintoneuvoston kokoonpanon ja toimeksiannon muuttamista, jotta sen tehtävät olisivat pysyvämpiä ja liittyisivät tiiviimmin toimeenpanoon.

Valvontaviranomaisten rahoitusjärjestelyitä olisi parannettava, muun muassa käyttämällä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, mieluiten poistamalla EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusosuudet.

Valvontaviranomaisilla voisi olla suora tiedonsaantioikeus silloin, kun se on tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi ja sovellettavan lainsäädännön mukaista 22 . Puheenjohtajan ja/tai hallintoneuvoston asemaa voitaisiin ehkä vahvistaa tältä osin.

Nykyisten toimeksiantojen mahdollista laajentamista olisi arvioitava perusteellisesti toissijaisuusperiaatteen sekä kustannusten ja hyötyjen kannalta. Aloja, joilla valvontaviranomaisille voitaisiin osoittaa lisätehtäviä, voisivat olla esimerkiksi kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisen valvonta, sisäisen mallin validoinnin tiukempi valvonta, varjopankkitoiminta sekä pitkälle integroituneen markkinainfrastruktuurin, kuten keskusvastapuolten, suora valvonta.

Valvontaviranomaisia koskevien asetusten 9 artiklan 5 kohdan soveltamisala voitaisiin muuttaa erilliseksi valtuutukseksi.

Kuluttajan- ja sijoittajansuojaan liittyvää toimeksiantoa voitaisiin tarvittaessa täsmentää ja tehostaa kunkin valvontaviranomaisen aseman ja prioriteettien määrittelemiseksi paremmin. Sekakomitealla on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä asema.

Valvontaviranomaisten riitojenratkaisuvaltuuksia voitaisiin lujittaa.

Sidosryhmien toimeksiantojen kestoa voitaisiin pidentää. Olisi harkittava sidosryhmien määrän rajaamista yhteen kutakin valvontaviranomaisten kohden.

Olisi tehtävä tarvittavat rakenteelliset muutokset, kuten valvontaviranomaisten yhdistäminen yhdeksi viranomaiseksi ja suorien valvontavaltuuksien laajentaminen yhdentyneisiin markkinainfrastruktuureihin.

(1)

Ks. 24. marraskuuta 2010 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o 1093/2010, 1094/2010 ja 1095/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12–119).

(2)

Sekakomitea (SC 2012 100.), Euroopan valvontaviranomaisten itsearviointiraportti, 21. joulukuuta 2012 (ei julkinen).

(3)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2014 suosituksista komissiolle Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta.

(4)

Kansainvälinen valuuttarahasto – Financial Sector Assessment Program at EU level, maaliskuu 2013.

(5)

Ks. PE 507.490 (EJRK) ja PE 507.446 (Euroopan valvontaviranomaiset), molemmat lokakuulta 2013.

(6)

Esimerkiksi lyhyeksimyynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä kysymyksistä annetussa asetuksessa (EU) N:o 236/2012 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä EAMV voi väliaikaisesti kieltää lyhyeksimyynnin (28 artikla).

(7)

Ennen kaikkea kunkin viranomaisen perustamisasetuksen 1 artiklan 2 kohta.

(8)

Esimerkiksi osakkeenomistajien oikeuksista annetun direktiivin (2007/36/EY) ja yritysostotarjouksia koskevan direktiivin (2004/25/EY) sisällyttäminen EAMV:n soveltamisalaan EAMV:tä koskevan asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Ks. komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Varjopankkitoiminta – Finanssialan uusien riskien torjuminen”, COM(2013) 614, 4.9.2013.

(10)

Ks. hallintoa käsittelevä jakso.

(11)

Elokuun 2013 raportti on saatavilla osoitteessa http://www.eba.europa.eu/documents/10180/43119/ESAs_joint_risk_report_autumn_2013_final.pdf.

(12)

http://www.esma.europa.eu/content/Update-measures-adopted-competent-authorities-short-selling-0.

(13)

Ks. https://eiopa.europa.eu/en/publications/eiopa-opinions/index.html.

(14)

Ks. http://www.esma.europa.eu/page/News-investors .

(15)

Hyvä esimerkki tällaisesta tiiviimmästä yhteistyöstä on valitusten käsittely, johon sekä EPV että EAMV ovat hakeneet vaikutteita EVLEV:n pohjatyöstä. Ne suunnittelevat vastaavan menettelyn kehittämistä pankki- ja arvopaperialalla tehtävien valitusten käsittelyä varten.

(16)

Yhteisen valvontamekanismin perustamisen jälkeen EPV:n päätöksentekoa on muutettu siten, että se edellyttää tietyissä olosuhteissa kaksinkertaista enemmistöä.

(17)

Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. maaliskuuta 2014 suosituksista komissiolle Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta, Au kohta; IMF:n maakohtainen raportti nro 13/65, maaliskuu 2013, s. 11; Mazarin laatima kertomus, lokakuu 2013, s. 34.

(18)

Sidosryhmien kokoonpanon on oltava myös Euroopan oikeusasiamiehen 7. marraskuuta 2013 EPV:n pankkialan sidosryhmän kokoonpanosta antaman lausunnon mukainen. Lausunto perustui Uni Europan syyskuussa 2011 tekemään valitukseen, jossa otettiin esille monia puutteita valintamenettelyssä, jota EPV noudattaa eri sidosryhmien kokoonpanon valinnassa, ja peräänkuulutettiin maantieteellisen ja sukupuolten välisen tasapainon ottamista paremmin huomioon sidosryhmissä. Lisätietoja ks. oikeusasiamiehen päätös Euroopan pankkiviranomaisesta tehdyn valituksen 1966/2011/(EIS)LP käsittelyn lopettamisesta.

(19)

Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1022/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta Euroopan keskuspankille neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla annettujen erityistehtävien osalta, 81 a artikla, EUVL L 287, 29.10.2013, s. 5–14.

(20)

Tähän lisätään maksut, joita EAMV veloittaa luottoluokituslaitosten ja kauppatietorekistereiden valvonnasta.

(21)

Twin peaks -lähestymistavalla viitataan sääntelytehtävien erottamiseen kahdelle sääntelyviranomaiselle,

joista toinen huolehtii vakauden valvonnasta ja toinen keskittyy liiketoimintaan.

(22)

 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.8.2014

COM(2014) 509 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta

{SWD(2014) 261 final}

Komission kertomus komissiolle Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 11 artiklan 1 kohdan mukaista teknisten sääntelystandardien hyväksymistä varten siirretyn säädösvallan käyttämisestä

Kun Euroopan valvontaviranomaiset voivat alakohtaisen lainsäädännön nojalla laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, niiden laatimat luonnokset on Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetusten 10–14 artiklan mukaan hyväksytettävä komissiolla, jotta ne tulisivat voimaan. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tietyn määräajan kuluessa vastustaa komission hyväksymiä teknisiä sääntelystandardeja. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole kumpikaan vastustaneet tiettyä standardia määräajan päättyessä, standardi julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Perustamisasetusten 11 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että komissiolle siirretään valta hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnoksia neljän vuoden ajaksi alkaen 16. syyskuuta 2010. Viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän nelivuotiskauden päättymistä komissio laatii kertomuksen siirretystä säädösvallasta.

Euroopan valvontaviranomaisten toiminnan käynnistyttyä tammikuussa 2011 komissio on hyväksynyt useita teknisten sääntelystandardin luonnoksia komission delegoituina asetuksina, jotka on sen jälkeen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Standardeilla on täydennetty muun muassa lyhyeksimyynnistä 14. maaliskuuta 2012 annettua asetusta (EU) N:o 236/2012 1 , esitedirektiiviä 2010/73/EU 2 , OTC-johdannaisista 4. heinäkuuta 2012 annettua asetusta (EU) N:o 648/2012 [Euroopan markkinarakenneasetus] 3 , CRD IV -paketin vakavaraisuussäädöksiä (26. kesäkuuta 2013 annettu direktiivi 2013/36/EU ja samana päivänä annettu asetus (EU) N:o 575/2013) 4 sekä 16. joulukuuta 2002 annettua finanssiryhmittymädirektiiviä 2002/87/EY 5 . Komissio on hyväksynyt myös useita muita teknisten sääntelystandardien luonnoksia, mutta ne ovat tätä kertomusta laadittaessa yhä lainsäädäntövallan käyttäjien tarkasteltavina eivätkä ole vielä tulleet voimaan. 6  

Jos perussäädöksessä annetut valtuudet hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnoksia liittyvät joko sisällöltään tai aikataulultaan läheisesti toisiinsa, ne on usein sisällytetty yhteen delegoituun asetukseen 7 . Näin pyritään varmistamaan säännösten yhdenmukaisuus sekä huolehtimaan siitä, että kyseisten velvoitteiden piiriin kuuluvat henkilöt saavat niistä kattavan kuvan ja voivat perehtyä niihin helpommin yhdessä säädöksessä.

Saatuaan teknisen sääntelystandardin luonnoksen komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa, hyväksyykö se kyseisen luonnoksen. Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetusten mukaan komissio voi myös hyväksyä standardin luonnoksen vain osittain tai muutettuna, jos unionin etu sitä vaatii, mutta tällöin sen on toimittava koordinoidusti asianomaisen valvontaviranomaisen kanssa.

Komissio on hyväksynyt suurimman osan teknisten sääntelystandardien luonnoksista tekemättä niihin muutoksia 8 . Jos se on pitänyt muutoksia tarpeellisina, se on lähettänyt perustamisasetusten 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti teknisten sääntelystandardien luonnokset takaisin kyseiselle Euroopan valvontaviranomaiselle perustellen, minkä vuoksi se ehdottaa niihin muutoksia 9 .

Neuvostolla ja Euroopan parlamentilla on oikeus vastustaa teknisiä sääntelystandardeja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on ne hyväksynyt, ja tätä määräaikaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella. Jos komissio kuitenkin hyväksyy teknisen standardin sellaisena kuin Euroopan valvontaviranomaiset ovat sen toimittaneet, määräaika lyhenee yhdeksi kuukaudeksi, jota voidaan pidentää yhdellä lisäkuukaudella 10 . Euroopan valvontaviranomaisia koskevissa asetuksissa edellytetään, että valvontaviranomaiset järjestävät julkisia kuulemisia laatiessaan teknisten standardien luonnoksia sekä selvittävät teknisistä standardeista mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja selvitykset ole teknisen standardiluonnoksen laajuuteen ja vaikutuksiin nähden kohtuuttomia. Näin varmistetaan, että sidosryhmät voivat esittää näkemyksensä teknisistä sääntelystandardeista (ja täytäntöönpanostandardeista). Lisäksi komission vakiintuneena käytäntönä on tiedottaa käynnissä olevasta prosessista säännöllisesti jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille, jotka ovat edustettuina sen asiantuntijaryhmissä ja komiteoissa.

Yleisesti ottaen on ollut ratkaisevan tärkeää antaa komissiolle valta hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, koska tämän ansiosta on voitu kehittää yhteistä sääntökirjaa ja vahvistaa korkealuokkaisia sääntöjä hyödyntäen kyseisen Euroopan valvontaviranomaisen teknistä erityisasiantuntemusta. Demokraattisesta valvonnasta on huolehdittu antamalla lainsäädäntövallan käyttäjille mahdollisuus vastustaa komission delegoituja asetuksia. Tietyissä tilanteissa on kuitenkin havaittu, että kolmen kuukauden määräaikaa, jonka kuluessa komission odotetaan periaatteessa hyväksyvän teknisten standardien luonnokset, voi olla vaikea noudattaa, jos tekniset standardiluonnokset ovat monimutkaisia. Ennen kuin kollegio hyväksyy ehdotetun standardin lopullisesti, asianomaisten komission yksiköiden on tutkittava ja arvioitava se perusteellisesti erityisesti siltä kannalta, onko standardi laillinen ottaen huomioon sen perustana olevat valtuudet. Lisäksi komission yksiköiden on huolehdittava standardin kääntämisestä kaikille EU:n virallisille kielille ja kuultava siitä komission muita yksiköitä. Koska teknisten sääntelystandardien luonnokset voivat joissakin tapauksessa olla erityisen monimutkaisia, voitaisiin harkita, olisiko asetettua määräaikaa pidennettävä jossain määrin.

Komissio katsoo, että säädösvallan siirto, jossa sille annetaan valtuudet hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, tosiasiallisesti edistää ja helpottaa yhteisen sääntökirjan luomista finanssipalvelujen alalla. Vaikka prosessissa ei ole vielä edetty niin pitkälle, että siitä voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä, komissio valvoo luonnollisesti myöhemminkin miten teknisten sääntelystandardien luonnoksiin liittyviä valtuuksia, jotka vahvistetaan tulevissa alakohtaisissa unionin säädöksissä, käytetään.

***

(1)

Ks. 29. kesäkuuta 2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 826/2012 (EUVL L 251, 18.9.2012, s. 1) sekä 5. heinäkuuta 2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 919/2012 (EUVL L 274, 9.10.2012, s. 16).

(2)

Ks. 7. maaliskuuta 2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 382/2014 (EUVL L 111, 15.4.2014, s. 36).

(3)

Ks. komission delegoidut asetukset (EU) N:o 152/2013, N:o 153/2013, N:o 149/2013, N:o 148/2013, N:o 150/2013 ja N:o 151/2013, jotka on kaikki annettu 19. joulukuuta 2013 (EUVL L 52, 23.2.2013), sekä 13. helmikuuta 2014 annettu delegoitu asetus (EU) N:o 285/2014 (EUVL L 85, 21.3.2014, s. 1).

(4)

Ks. 20. joulukuuta 2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 183/2014 (EUVL L 57, 27.2.2014, s. 3) sekä 7. tammikuuta 2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 241/2014 (EUVL L 74, 14.3.2014, s. 8).

(5)

Ks. 21. tammikuuta 2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 342/2014 (EUVL L 100, 3.4.2014, s. 1).

(6)

Esimerkiksi luonnokset komission delegoiduiksi asetuksiksi, joilla täydennetään vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8. kesäkuuta 2011 annettua direktiiviä 2011/61/EU [AIFMD], 21. toukokuuta 2013 annettua luottoluokituslaitosdirektiiviä 2013/14/EU ja samana päivänä annettua asetusta (EU) N:o 462/2013 sekä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavista laitoksista annettua direktiiviä 2003/41/EY (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10). Komissio on hyväksynyt myös muita teknisten standardien luonnoksia, jotka liittyvät CRD IV- ja CRR-paketin vakavaraisuussäädöksiin.

(7)

Esimerkiksi 7. tammikuuta 2014 annettu delegoitu asetus (EU) N:o 241/2014 (EUVL L74, 14.3.2014, s. 8), johon on koottu 14 valtuuteen perustuvat teknisten sääntelystandardien luonnokset, koska ne liittyvät kaikki laitoksia koskeviin omien varojen vaatimuksiin ja samoista omista varoista tehtäviin vähennyksiin asetusta (EU) N:o 575/2013 sovellettaessa.

(8)

Ks. perustamisasetusten johdanto-osan 23 ja 24 kappale.

(9)

Komissio on esimerkiksi hylännyt keskusvastapuolten kollegioita koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksen, jonka EAMV toimitti sille syyskuussa 2012.

(10)

Vastustamisen määräaikaa on pidennetty vielä yhdellä kuukaudella kiinnitysluottodirektiivin 2014/17 48 artiklassa, jolla muutetaan EPV:n perustamisasetusta. Tarpeelliset muutokset EAMV:n ja EVLEV:n perustamisasetuksiin on tehty niin kutsutulla Omnibus II -direktiivillä [16. huhtikuuta 2014 annettu direktiivi 2014/51/EU (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 1)].