This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0263
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS A Stronger Role of the Private Sector in Achieving Inclusive and Sustainable Growth in Developing Countries
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa
/* COM/2014/0263 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa /* COM/2014/0263 final */
1.
Johdanto
1.1.
Yksityissektorin rooli kehityksen tukemisessa
Ihmisarvoinen
työpaikka tunnustetaan yleisesti parhaaksi keinoksi päästä köyhyydestä.
Kehitysmaiden työpaikoista noin 90 prosenttia sijaitsee yksityissektorilla,
joten se on tärkeä kumppani torjuttaessa köyhyyttä. Siltä halutaan myös
investointeja kestävään maataloustuotantoon, mikäli maailma aikoo selvitä
haasteesta ruokkia 9 miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä.
Yksityissektorilla on tärkeä rooli myös talouden muuntamisessa osallistavaksi
ja vihreäksi. Tavoitteeseen päästään innovoimalla sekä investoimalla
vähähiilisiin ja resurssitehokkaisiin ratkaisuihin. Koska yksityissektori
pystyy luomaan osallistavaa ja kestävää kasvua kehitysmaissa, yksityiset
sidosryhmät, kuten yritykset, rahoituksen välittäjät, yhdistykset sekä
työntekijä- ja työnantajajärjestöt, ovat aktivoituneet kehityksen tukemisessa
sekä tarjoamalla rahoitusta että toimimalla hallitusten, kansalaisjärjestöjen
ja avunantajien kumppaneina.
1.2.
Euroopan unioni tukee yksityissektorin kehittämistä:
saavutukset ja opetukset
Euroopan
komissio tekee tiivistä yhteistyötä kehitysmaiden hallitusten kanssa
auttaakseen niitä kehittymään ja harjoittamaan politiikkaa, joka tukee
yksityissektorin kehitystä. Se antaa huomattavia määriä avustuksia monentyyppiseen
toimintaan, muun muassa sääntelyn uudistamiseen, valmiuksien kehittämiseen ja
liiketoimintaa kehittävien palvelujen tarjoamiseen. Painopiste on kehitysmaiden
mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten vahvistamisessa.
Komission tuki yksityissektorin kehittämiselle on ollut viimeisten kymmenen
vuoden aikana keskimäärin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kyseinen tuki yhdessä
kehitysavun ja jäsenvaltioiden yksityisten investointien kanssa tekee EU:sta
keskeisen toimijan kumppanimaiden paikallista yksityissektoria tuettaessa.
Rahoitusta yhdistävien alueellisten järjestelyjen käyttöönoton myötä komissio
on alkanut kehittää uusia välineitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan
yksityissektorin kehitystavoitteet. Avustuksia strategisesti käyttämällä komissio
pystyy hankkimaan uutta kehitysrahoitusta infrastruktuuri-investointeihin ja
helpottamaan mikro- ja pk-yritysten rahoituksensaantia. EU on ottanut käyttöön
innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten takauksia, joilla liikepankkeja
rohkaistaan lisäämään lainanantoa pk-yrityksille. Lisäksi EU käyttää
riskipääomaa investoidessaan rahastoihin, joista lainataan rahaa tai
investoidaan pk-yritysten energiatehokkuushankkeisiin. Lisäämällä
rahoituslähteiden yhdistämistä yhteistyössä kehitysrahoituslaitosten kanssa
helpotetaan myös yksityissektorin osallistumista rahoituksen myöntämiseen.
Tässä tiedonannossa kerrotaan esimerkkejä siitä, miten yksityissektoria on
kehitetty menestyksellisesti EU:n tuella. Ne voivat toimia uusien toimien
innoittajina. Tuore arvio EU:n
tuesta yksityissektorin kehittämiseen vuosina 2004–2010[1]
vahvistaa sen, miten merkittävä komission panos yksityissektorin kehittämiseen
kumppanimaissa on. Arviossa esitetään keinoja tulevien ohjelmien ja
strategioiden parantamiseksi esimerkiksi i) panostamalla ihmisarvoisten
työpaikkojen luomiseen, ii) tekemällä yksityissektorin osallistumisesta
osa kaikkea EU:n tukitoimintaa, iii) edistämällä läpileikkaavien
kysymysten, kuten ihmisarvoisen työn, naisten ja nuorten työllistymisen ja
ihmisoikeuksien, tehokkaampaa käsittelyä, ja iv) lisäämällä yksityissektorin
kehittämistuen tuloksellisuutta ja vaikutusta parantamalla analyysien laadintaa
ja tulosten mittausta.
2.
Strategiakehys
yksityissektorin roolin vahvistamiseksi pyrittäessä tekemään kasvusta
osallistavaa ja kestävää
Tässä
tiedonannossa ehdotetaan strategiakehystä yksityissektorin roolin
vahvistamiseksi tavoiteltaessa osallistavaa ja kestävää kasvua. Tiedonanto
perustuu aiempiin saavutuksiin ja opetuksiin, ja sitä laadittaessa on huomioitu
sidosryhmiltä saatu palaute[2].
Strategiakehyksessä on kaksi tasoa, joilla EU uskoo voivansa tuottaa lisäarvoa
ja täydentää jäsenvaltioidensa, kehitysrahoituslaitosten ja muiden
kehityskumppaneiden toimia. Komissio haluaa
olla jatkossakin kehitysmaiden hallitusten ja liike-elämän
välittäjäorganisaatioiden tärkeä kumppani sekä tukea mahdollistavan
liiketoimintaympäristön luomista ja sellaisten paikallisten yritysten
kehittämistä, joilla on valmiudet luoda ihmisarvoisia työpaikkoja ja julkisia
tuloja sekä hyödyntää maailmanlaajuisesti yhdentyneiden markkinoiden tarjoamia
mahdollisuuksia.[3] Tässä
toiminnassa komissio hakee uusia tapoja hyödyntää yksityissektorin potentiaalia
toimia rahoituskumppanina, täytäntöönpanijana, neuvonantajana tai välittäjänä,
jotta EU:n tuen täytäntöönpanosta saataisiin tuloksellisempaa ja tehokkaampaa.
Tämä ei koske pelkästään kehitysmaiden yksityissektorin kehittämistä, vaan myös
muita EU:n kehitysyhteistyön aloja, kuten kestävää energiaa, kestävää
maataloutta ja maatalousteollisuutta, digitaalista ja fyysistä
infrastruktuuria, vihreää sektoria ja sosiaalialoja. Ehdotetussa
strategiakehyksessä yksityissektoria ei tarkastella pelkästään
kehitysyhteistyökumppanina, vaan se sisältää myös toimia ja välineitä, joilla
yksityissektoria autetaan saavuttamaan myönteisiä kehitystuloksia osana
ydintoimintastrategioitaan. Komissio aikookin edistää aktiivisemmin yritysten
omaa kehityspanosta esimerkiksi kannustamalla vastuulliseen investointiin
kehitysmaissa tai tukemalla kestäviä toimitusketjuja ja tuotantotapoja. Strategiakehys
huomioidaan vuodet 2014–2020 kattavan EU:n kehitysavun ohjelmoinnissa
yksityissektorin kansallisten ja alueellisten kehittämisstrategioiden osalta
(esim. AKT:n ja EU:n yhdessä tekemä työ AKT-maiden yksityissektorin
kehittämistä koskevan uuden yhteistyökehyksen laatimiseksi), temaattisissa
ohjelmissa, joissa yksityissektorin panosta käsitellään läpileikkaavana
kysymyksenä, ja alakohtaisissa toimissa, joilla yksityissektorin kanssa
tehtävän yhteistyön piiriin pyritään sisällyttämään maatalous, kestävä energia,
infrastruktuuri, vihreä sektori ja sosiaalialat.
2.1. Periaatteet
yksityissektorin roolin vahvistamiselle EU:n kehitysyhteistyössä
EU:n tukeen
yksityissektorin kehittämiseen ja EU:n yhteistyöhön paikallisen ja
kansainvälisen yksityissektorin kanssa sovelletaan selkeitä periaatteita, jotka
täydentävät avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita ja joiden tarkoituksena
on toimia innoittajana EU:n jäsenvaltioiden, rahoituslaitosten ja muiden EU:n
kehityskumppaneiden ponnisteluille. –
Keskitytään
työpaikkojen luomiseen, osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen.
Ohjelmat ja kumppanuudet on suunniteltava sellaisiksi, että ne osaltaan
vähentävät köyhyyttä. Mahdollisia keinoja ovat ihmisarvoisten työpaikkojen
luominen, työolosuhteiden parantaminen, asteittainen siirtyminen
epävirallisesta taloudesta viralliseen ja naisten, tyttöjen, nuorten ja
heikompiosaisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. –
Sovelletaan
eriytettyä lähestymistapaa yksityissektoriin.
Yksityissektorin toiminta on monimuotoista, ja se vaikuttaa talouden
kehittymiseen eri tavoin. Yksityissektori ulottuu yrittelijäistä yksilöistä
isoihin monikansallisiin yhtiöihin ja rahoituslaitoksiin, omistaja-arvoa
tuottavista yrityksistä ihmiskeskeisiin yhteiskunnallisiin yrityksiin, osuuskuntiin
sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin. Ne voivat toimia paikallisella,
kansallisella, alueellisella tai kansainvälisellä tasolla, maaseudulla tai
kaupungeissa, virallisella tai epävirallisella sektorilla ja mitä
erilaisimmissa maaympäristöissä. Kukin yksityissektorin toimija tarvitsee
erilaiset edellytykset ja kannustimet voidakseen edistää kehitystä, mikä
puolestaan edellyttää, että niiden tukemiseen ja kehitykseen osallistumiseen
sovelletaan eriytettyjä lähestymistapoja. –
Luodaan
uusia mahdollisuuksia markkinalähtöisillä ratkaisuilla. Avunantajien
toimet eivät saisi häiritä markkinoiden toimintaa, mutta kehitysavun tarjoamat
mahdollisuudet on ohjattava tehokkaammin markkinoiden kehittämiseen
kumppanimaissa. Ohjelmien potentiaalia luoda liiketoimintamahdollisuuksia
paikallisille yrittäjille ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti. Ohjelmissa tuen
täytäntöönpanoon sovelletaan markkinalähtöisiä lähestymistapoja esimerkiksi
tekemällä paikallisten yrittäjien kanssa yhteistyötä täytäntöönpanokumppaneina
tai työsuoritusten ja palvelujen tarjoajina. Sosiaalialan ohjelmissa tuki
voidaan myöntää luontaissuoritusten sijaan käteissiirtoina, koska ne parantavat
ostovoimaa ja lisäävät kysyntää alhaisen tulotason väestöryhmissä. –
Noudatetaan
selkeitä kriteerejä suoran tuen myöntämisessä yksityissektorin toimijoille.
Julkinen kehitysapu on vahvasti perusteltua makro- ja mesotason toimissa, mutta
se voi olla tuloksellista myös mikrotasolla, kun halutaan vauhdittaa
paikallisten yritysten kehitystä, korjata markkinoiden toimintapuutteita tai
parantaa investointiedellytyksiä. Kehitysvaikutuksen ja kestävyyden
takaamiseksi, markkinoiden vääristymisen estämiseksi sekä maineeseen ja ilman
vakuuksia myönnettyyn lainaan liittyvien riskien lieventämiseksi on
sovellettava selkeitä kriteerejä päätöksiin, joilla yrityksille tai rahoituksen
välittäjille myönnetään tukea suorina avustuksina, tuettuina yrityksille
suunnattuina kehityspalveluina taikka takauksina, vakuutuksina tai edullisin
ehdoin myönnettynä rahoituksena. Euroopan komissio on laatinut joukon
kriteerejä ohjaamaan tällaisia päätöksiä. Ne täydentävät komission
rahoitusasetuksissa[4]
vahvistettuja sääntöjä ja ovat pääpiirteissään muiden kehityskumppaneiden
soveltamien normien mukaisia (ks. laatikko 1). –
Otetaan
huomioon paikalliset olosuhteet ja epävakaat tilanteet. Yksityissektorin
kehittämistukea suunniteltaessa on tärkeää huomioida kunkin maan tilanne, ja
painopisteet on asetettava kumppanimaiden kehitystarpeiden ja -vaiheen sekä
haavoittuvuusasteen perusteella, jotta EU:n tuelle voidaan varmistaa suurin
mahdollinen vaikutus ja paras vastine rahalle. Varsinkin hauraisiin ja
konfliktista kärsiviin maihin on sovellettava räätälöityjä lähestymistapoja,
koska niissä on kiireesti luotava työllistymismahdollisuuksia ja taloudellisia
mahdollisuuksia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, rauhan ja poliittisen vakauden
palauttamiseksi. –
Panostetaan
tuloksiin. Yksityissektorin kehittämistukeen ja
kumppanuuksiin on liityttävä kaikilla tasoilla pyrkimys tehostaa tulosten
mittausta ja toimien kehitysvaikutusten arviointia. –
Noudatetaan
politiikan johdonmukaisuutta aloilla, joilla on vaikutusta kumppanimaiden
yksityissektoriin. On
varmistettava, että EU:n politiikkatoimet eivät heikennä kumppanimaiden
kehitysnäkymiä. Sen lisäksi on jatkossakin huolehdittava tiiviistä
koordinoinnista komission asiaankuuluvien yksikköjen kesken ja EU:n
jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että EU:n soveltama lähestymistapa
on kokonaisvaltainen ja että muut asiaankuuluvat EU:n politiikat ovat
johdonmukaisia ja vahvistavat toisiaan. Komission vuonna 2012 antamassa
tiedonannossa kaupasta, kasvusta ja kehityksestä[5]
esitetään lähestymistapoja, jotka havainnollistavat, miten tämä toteutetaan
kauppa- ja investointipolitiikan osalta. Laatikko 1:
Kriteerit yksityissektorin toimijoiden tukemiseen (1)
Mitattavissa oleva kehitysvaikutus:
Yksityiselle yritykselle tai rahoituksen välittäjälle annettavan tuen on
edistettävä kustannustehokkaalla tavalla kehitystavoitteiden saavuttamista,
esimerkiksi työpaikkojen luomista, vihreää ja osallistavaa kasvua tai
yleisemmin köyhyyden vähentämistä. Tämä edellyttää, että tavoitteet ja tulokset
ovat läpinäkyviä ja seuranta, arviointi ja tulosten mittaus
tarkoituksenmukaista. (2)
Täydentävyys: Ilman julkista tukea
yksityinen yritys ei toteuttaisi toimea tai investointia tai ei toteuttaisi
sitä samassa laajuudessa, samaan aikaan, samassa paikassa tai samantasoisena.
Tuetun toimen ei pitäisi syrjäyttää yksityissektoria tai korvata muuta
yksityistä rahoitusta. (3)
Puolueettomuus: Annetun tuen ei pitäisi
vääristää markkinoita, ja se olisi myönnettävä avoimessa, läpinäkyvässä ja
reilussa järjestelmässä. Sen olisi oltava luonteeltaan tilapäistä, ja sen
päättämiselle on määriteltävä selvä strategia. Markkinoiden toimintapuutteiden
ja siitä johtuvien riskien perusteella myönnetty tuki ei saisi ehkäistä
sääntelyuudistuksia, joilla pyritään poistamaan toimintapuutteiden syitä. (4)
Yhteinen etu ja yhteisrahoitus:
Yksityissektorin kanssa solmittavien kumppanuuksien on perustuttava
kustannustehokkuuteen, yhteiseen etuun ja yhteiseen vastuunottoon tuloksista.
Yhteisen hankkeen riskit, kustannukset ja hyödyt on jaettava
oikeudenmukaisesti. (5)
Demonstrointivaikutus: Tuetulla
toimella pitäisi olla selvä demonstrointivaikutus, joka johtaa markkinoiden
kehittymiseen houkuttelemalla muita yksityissektorin toimijoita toistamaan
saavutetut kehitystulokset ja laajentamaan niitä. (6)
Sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormien noudattaminen:
Tukea saavien yksityisten yritysten on osoitettava, että ne noudattavat
toiminnassaan sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormeja, mukaan lukien
ihmisoikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet, ihmisarvoinen työ, yritysten hyvän
hallintotapa ja alakohtaiset normit.
2.2. Yksityissektorin
kehittämistuki EU:n tulevassa kehitysyhteistyössä
2.2.1. Yksityissektorin aloitteellisuutta tukevan liiketoimintaympäristön
luominen
Tuen antaminen
liiketoiminta- ja investointiedellytysten kohentamiseen varsinkin mikro- ja
pk-yritysten näkökulmasta sekä liike-elämän välittäjä- ja tukiorganisaatioiden
vahvistaminen ovat jatkossakin yksityissektorille suunnatun EU:n kehitysavun
kulmakiviä. Lähestymistapaa voidaan tehostaa parantamalla uudistusten
priorisointia koskevien maa- ja alakohtaisten analyysien laatua ja ottamalla
yksityissektori mukaan julkisen ja yksityisen sektorin toimintalähtöiseen vuoropuheluun
politiikan muotoilun tasolla. Komission tavoitteena on osaltaan parantaa
käytettävissä olevia politiikantekovälineitä, joita käytetään
liiketoimintaympäristön laadun mittaamiseen ja vertailuun maiden kesken. Komissio pyrkii
luomaan synergioita yksityissektorin kehittämistuen, kauppaa tukevan
kehitysavun, budjettituen ja siihen liittyvän, kumppanimaiden kanssa käytävän
poliittisen vuoropuhelun välillä. Taustalla on pyrkimys yhdistää
liiketoimintaympäristön uudistukset investointiympäristön muiden näkökohtien,
esimerkiksi finanssimarkkinoiden kehityksen, kaupan helpottamisen,
muuttoliikkeen hallinnan sekä oikeudellisten elinten vahvistamisen, tukemiseen.
Komissio myöntää, että sellaisten kotimaisten instituutioiden ja oikeudellisten
kehysten luominen, joiden avulla markkinoista saadaan tehokkaammat ja
oikeudenmukaisemmat, edellyttää hyvää hallintotapaa ja omistajuutta
kumppanimaiden hallituksilta. Komissio on valmis antamaan tukea, jos
kumppanimaiden hallituksilla on poliittista tahtoa toteuttaa uudistuksia ja ne
pyrkivät noudattamaan kansainvälisesti sovittuja normeja ja ohjeita,
esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien korruption vastaista yleissopimusta. Se
aikoo myös hyödyntää talouspoliittisia analyysejä paremmin yksityissektorin
kehitysohjelmien suunnittelussa. EU:n
Paraguayssa rahoittamasta talouden yhdentymisohjelmasta tuettiin
vientiyrityksille tarkoitetun yhden luukun palvelun luomista. Sen avulla lihan
vientiin vaadittaviin hallinnollisiin menettelyihin menevä kokonaisaika saatiin
lyhennettyä 40 päivästä 50 minuuttiin ja vientiin keskittyvien yritysten määrä
maassa on kasvanut 500 prosenttia vuodesta 2004, joten vientikin on kasvanut
huomattavasti. Tunisiassa
mikrorahoitusala oli alikehittynyt: maassa oli ainoastaan kaksi
rahoituspalvelujen tarjoajaa, joiden asiakasmäärä oli noin 300 000. Politiikasta
EU:n kanssa käytävän vuoropuhelun ansiosta ja ennen kansannousua
käynnistettyjen avunantajien yhteisten budjettitukitoimien puitteissa
hallitus uudisti vuonna 2011 mikrorahoitusalaa koskevan säädös- ja
sääntelykehyksen noudattaen parhaita kansainvälisiä toimintatapoja, jotta uudet
toimijat voisivat vastata muita heikommassa asemassa olevien asiakkaiden (joita
on arviolta 700 000) mikrorahoituskysyntään. Yksityissektorin kasvua voivat rajoittaa yleisten
liiketoimintaedellytysten lisäksi toimialakohtaiset puutteet
tuki-infrastruktuurissa. Kaikilla talouden toimialoilla ei ole samat
mahdollisuudet lisätä tuottavuutta ja luoda ihmisarvoisia työpaikkoja.
Kumppanimaiden hallituksille annettavan tuen ei pitäisi perustua pelkästään
poliittiseen kysyntään, vaan myös asianmukaiseen analyysiin maan piilevästä
suhteellisesta edusta. Etusijalle pitäisi nostaa esteiden raivaaminen niiltä
toimialoilta, joilla on parhaimmat mahdollisuudet edistää yksityissektorin johdolla
tapahtuvaa kasvua ja luoda ihmisarvoisia työpaikkoja tietyssä maassa. Toimialaklusterit
voivat osoittautua hyväksi keinoksi solmia strategisia liittoutumia, jotka
tarjoavat alakohtaisia tukipalveluja ja pääsyn globaaleihin arvoketjuihin.
Lisäksi tarvitaan asianmukaiset ja ennakoitavissa olevat toimialakohtaiset
sääntelykehykset, jotta löydetään tehokkaat ja kestävät markkinalähtöiset
ratkaisut maaseudun sähköistämiseen, kaupunkien kestävään energiaan sekä
rahoitus- ja infrastruktuuripalveluista (esim. matkapuhelinviestintä,
vesihuolto, liikenne, energia ja asuminen) osalliseksi pääsemiseen. Toimi 1: Rahoitetaan
politiikan muotoilussa tarvittavia neuvontapalveluja ja uusimpia
analyysivälineitä, jotta hallituksia ja liike-elämän välittäjäorganisaatioita
voidaan tukea liike-elämän kansallisen sääntelyn parantamisessa ja sen
noudattamisen valvomisessa. Tavoitteena on lisätä oikeusvarmuutta, parantaa
liiketoimintaympäristöä ja vähentää liiketoimintakustannuksia.
2.2.2.
Virallisella ja epävirallisella sektorilla
toimiville mikro- ja pk-yrityksille myönnettävän tuen lisääminen
Alakohtaiset ja
makrotason toimet liiketoimintaympäristön kehittämiseksi edellyttävät meso- ja
mikrotason tukipalvelujen lisäämistä, jotta voidaan parantaa tuottavuutta ja
vauhdittaa investointeja ja ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä. Tuki on
tarkoitus keskittää mikro- ja pk-yrityksiin, koska niillä on erittäin tärkeä
rooli työpaikkojen luomisessa sekä tuottavuuden ja työolosuhteiden
parantamisessa epävirallisella sektorilla. Omien tukirakenteiden luomisesta
aiheutuu korkeat hallinnolliset kustannukset. Komissio onkin ottanut opikseen
aiemmista kokemuksista ja käyttää nykyään yritysten kehittämistukea
myöntäessään mahdollisimman paljon olemassa olevia liike-elämän
välittäjäorganisaatioita ja palveluntarjoajia. Se edistää markkinalähtöisiä
lähestymistapoja, jotka edellyttävät, että yksityissektorin edunsaajat jakavat
palvelusta aiheutuvat kustannukset. Komission
kokemukset eurooppalaisten pk-yritysten tukemisesta voivat osoittautua
hyödyllisiksi myös kehitysmaissa. Esimerkiksi Yritys-Eurooppa-verkoston
julkinen tuki voi toimia mallina yhteistyön kannustamiseen kehitysmaiden
pk-yritysten välillä. Eurooppalaiset yritykset voivat edistää yritysten
kehittämistä kumppanimaissa ottamalla paikalliset mikro- ja pk-yritykset
toimitusketjuihinsa varsinkin maatalouden ja elintarviketeollisuuden aloilla
sekä siirtämällä teknologiaa, kuten ekoinnovaatioita tai uusiutuviin
energialähteisiin perustuvia ratkaisuja. Komissio tekee ohjelmien puitteissa
yhteistyötä myös julkisten rahoituslaitosten kanssa. Esimerkkinä voidaan
mainita Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pienyrityksiä koskeva
aloite, jossa EU:n varoilla rahoitetaan ala- ja maakohtaisesti räätälöityjä
neuvontapalveluja. Yrityksiä on kannustettava lisäämään pohjoisen ja etelän
välistä yhteistyötä esimerkiksi työhönohjaukseen ja työssäoppimiseen liittyvien
twinning-järjestelyjen avulla. Tämän lisäksi komissio aikoo vahvistaa
kansallisia ammattikoulutusjärjestelmiä osana kumppanimaiden kanssa tekemäänsä
kehitysyhteistyötä. Järjestelmien halutaan vastaavan työmarkkinoiden kysyntään
sekä virallisen ja epävirallisen sektorin yritysten osaamistarpeisiin. Yritysten
kasvun tukemiseen ja neuvontapalveluihin keskittyvä EGP-BAS tarjoaa
konsulttipalveluja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden pk-yrityksille
ja auttaa niitä liiketoiminnan kehittämisessä ja parantamisessa. Toistaiseksi
600 pk-yritystä on saanut kyseistä tukea erinomaisin tuloksin: 90 prosenttia
yrityksistä kasvatti liikevaihtoaan keskimäärin 43 prosenttia vuoden kuluttua
tuen saamisesta. Tansaniassa kaupan ja
maatalouden tukiohjelma auttoi parantamaan laatuvaatimuksia ja lisäämään
tuottavuutta 50 prosenttia teen ja kahvin arvoketjuissa. Sen lisäksi, että
pääsy kansainvälisille markkinoille parani, pienviljelijöiden nettotulot
kasvoivat vähintään 20 prosenttia, millä oli suora myönteinen vaikutus
kotitalouksien varallisuuteen, naisten vaikutusmahdollisuuksiin, lasten
koulunkäyntiin ja ruokaturvaan. Arviolta
60–80 prosenttia kehitysmaiden yrityksistä toimii epävirallisella sektorilla.
Niiden mahdollisuudet luoda kasvua ja työpaikkoja ovat valtavat. Se, että ne
toimivat oikeudellisen kehyksen ulkopuolella, ei saa estää niitä saamasta tukea
kehitysavun muodossa. Tilanne edellyttää monenlaisia toimenpiteitä. On
lisättävä kannustimia siirtyä viralliselle sektorille, mikä edellyttää toimivia
instituutiota ja oikeusjärjestelmiä, ja turvattava omistusoikeudet, erityisesti
maanomistusoikeudet, joita voidaan käyttää lainan vakuutena. Lisäksi on
toteutettava toimenpiteitä tuottavuuden ja työolosuhteiden parantamiseksi
epävirallisella sektorilla lisäämällä työympäristön turvallisuutta ja
helpottamalla markkinoille pääsyä, rahoituksen saantia sekä infrastruktuuri- ja
sosiaalipalvelujen saantia. Yksi hyödyllinen tuen kanavointitapa on
epävirallisten tukiorganisaatioiden, esimerkiksi tuottajajärjestöjen ja
jäsenten keskinäiseen apuun perustuvien järjestöjen, kouluttaminen ja niiden valmiuksien
kehittäminen. Osuuskunnat, yhteiskunnalliset yritykset ja muut ihmiskeskeiset
yritysmuodot näyttävät usein esimerkkiä ihmisarvoisten työpaikkojen, kestävien
toimeentulomuotojen ja osallistavien ratkaisujen tarjoamisessa
yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toimi 2: Osallistutaan
mikro- ja pk-yrityksille tarkoitettujen markkinalähtöisten järjestelyjen
rahoittamiseen, jotta ne saisivat tukipalveluja paikallisilta
palveluntarjoajilta, kuten liike-elämän välittäjäorganisaatioilta,
yrityshautomoilta, epävirallisilta keskinäiseen apuun perustuvilta järjestöiltä
ja osuuskunnilta. Tavoitteena on parantaa virallisella ja epävirallisella
sektorilla toimivien mikro- ja pk-yritysten johtamistaitoja, teknologista
osaamista ja markkinakytköksiä. Toimi 3: Tuetaan
yritysten ja koulutuksen tarjoajien yhteenliittymiä kysyntään perustuvien
ammatillisten koulutusohjelmien kehittämisessä ja toteutuksessa.
2.2.3.
Naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen
yrittäjinä ja työntekijöinä
Komissio aikoo
kiinnittää erityistä huomiota naisten yrittäjyyteen ja työllisyyteen osana
mikro- ja pk-yrityksille antamaansa tukea ja toimia kehitystä edistävän
ympäristön luomiseksi. Naiset ovat perinteisesti aliedustettuja kehitysmaiden
yrittäjäpiireissä. Tämä on usein seurausta siitä, että miehiä ja naisia
kohdellaan juridisesti eri tavalla, mikä haittaa naisten mahdollisuuksia
perustaa yritys, omistaa omaisuutta ja maata tai saada lainaa. Eriarvoinen
kohtelu onkin yksi suurimpia esteitä sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle.
Komissio ajaa sukupuolen huomioon ottavaa liike-elämän sääntelyä ja pyrkii
vastaamaan naisten koulutus- ja tukitarpeisiin yrittäjinä ja työntekijöinä
varmistaakseen, että tyttöjen koulutukseen viime aikoina tehdyt parannukset
myös näkyvät naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä.
2.2.4.
Rahoituksen saannin parantaminen ja taloudellisen
osallisuuden syventäminen
Vaikeudet
pääoman ja asiaankuuluvien rahoituspalvelujen saamisessa haittaavat
huomattavasti varsinkin mikro- ja pk-yritysten kehitystä. Komissio pyrkii parantamaan
kotitalouksien sekä mikro- ja pk-yritysten mahdollisuuksia päästä osalliseksi
monipuolisista rahoituspalveluista muun muassa lisäämällä rahoituksen
välittäjien valmiuksia ja tarjoamalla paikallisille pankeille pääomaa mikro- ja
pk-yritysten rahoittamiseen. Tulevissa ohjelmissa keskitytään lisäksi tieto- ja
viestintätekniikan käyttöön keinona lisätä köyhien taloudellista osallisuutta
varsinkin Afrikassa, jossa rahoitusympäristö on jo voimakkaassa muutostilassa
kyseisen tekniikan ansiosta. Lisäksi on tarkoitus panostaa asiakaskeskeisiin
malleihin, joilla edistetään osallistavia luotto-, säästö-, vakuutus- ja
maksupalveluja, sekä rahansiirtojen tekemiseen edullisemmiksi, nopeammiksi ja
turvallisemmiksi samalla, kun edistetään niiden tuottavaa investointia. Näitä
toimia täydennetään tukemalla asianmukaisen rahoitusinfrastruktuurin ja
rahoitusalan sääntelykehyksen luomista, jotta voidaan varmistaa asiakkaiden
suojelu, rahoituksen vastuullisuus ja rahoitusjärjestelmän pitkän aikavälin
vakaus. Etelä-Afrikassa maan hallituksen EU-rahoituksella
perustamasta riskipääomavälineestä on myönnetty pääomaa tai sen
luonteista rahoitusta 60 yritykselle, ja se on johtanut 7 000 uuden
työpaikan syntymiseen. Välineellä edistetään muita heikommassa asemassa olevien
väestönosien, ennen kaikkea naisten, osallistumista talouteen. Esimerkiksi MX
Metal Shoppe sai 200 000 euron pääomalainan, jonka avulla yritys onnistui
saamaan lisärahoitusta uuden laitteiston hankintaan sekä kattamaan
käyttöpääomatarpeet ja perustamiskustannukset. Kahdeksantoista
toimintakuukauden jälkeen yrityksen palveluksessa on 52 ammattitaidotonta
henkilöä ja sen liiketoiminta on voitollista ja kasvaa nopeasti. EU on rahoittanut AKT–EU-mikrorahoitusohjelmassa
hankkeen, jolla parannettiin 12 mikrorahoituslaitoksen valmiuksia. Kyseiset
laitokset sijaitsevat syrjäisillä alueilla 12:ssa Saharan eteläpuolisessa
maassa ja Haitilla. Lisäksi EU tuki 14 uuden rahoitustuotteen, kuten
vesisäiliöihin ja koulumaksuihin tarkoitettujen luottojen,
määräaikaistalletusten ja siirtopalvelujen, luomista. Yli 750
mikrorahoituslaitosten työntekijää sai koulutusta, ja 120 000 uutta
maaseudulla asuvaa asiakasta pääsi paremmin osalliseksi innovatiivisista
rahoituspalveluista. EU:n
avustusten yhdistäminen muihin kehitysrahoituslähteisiin on jo osoittautunut
hyväksi keinoksi parantaa rahoituksen saantia esimerkiksi takausjärjestelmien
ja mikrorahoitusrahastojen ansiosta. Huomiota on tarkoitus kiinnittää aiempaa
enemmän naisyrittäjien rahoittamiseen, yhteiskunnallisten yritysten ”vaikuttavaan”
rahoitukseen, suurivaikutteisiin investointeihin[6]
ja pk-yritysten laina- ja pääomarahoituksen saannin parantamiseen.
Pk-yrityksiin viitataan usein väliinputoajina, koska ne eivät yleensä saa
vastakaikua rahoitustarpeisiinsa mikrorahoituslaitoksilta eivätkä perinteisiltä
pankeilta. Toimi 4: Käytetään
EU:n avustuksia strategisesti muun muassa yhdistelemällä rahoitusmekanismeja,
jotta voidaan parantaa mikro- ja pk-yritysten lainarahoituksen, oman pääoman
ehtoisen rahoituksen, takausten ja pitkäjänteisen pääoman saantia, myös korkean
riskin maissa, ja myöntämällä vaikuttavaa rahoitusta yhteiskunnallisille
yrityksille. Toimi 5: Lisätään
tukea osallistavalle rahoitukselle panostamalla naisten, nuorten ja
maaseutuväestöjen taloudelliseen osallisuuteen.
2.3. Yksityissektorin
kehittämisen ja osallistumisen sisällyttäminen EU:n kehitysyhteistyöhön
Yksityissektorin
roolia on mahdollista vahvistaa useimmilla EU:n tuen osa-alueilla. Tavoitteena
on tehdä kasvusta osallistavaa ja kestävää. Yksityissektorilla on merkittävä
rooli seuraavilla aloilla: maatalous ja maatalousteollisuus, kestävä energia,
infrastruktuuri, sosiaalialat, ympäristö, ilmastonmuutos, muuttoliike, riskien
hallinta[7],
raaka-aineet[8],
luonnonvarat, terveydenhoito ja lääkkeet, kestävä matkailu ja ravinto. Komissio
aikoo kumppanimaiden hallitusten toimintalinjoja noudattaen kehittää keinoja,
joilla yksityissektorin kehitystavoitteet voidaan helpommin sisällyttää
tukistrategioihin. Se aikoo myös määritellä säännöt sille, miten
yksityissektoria voidaan hyödyntää täytäntöönpano- ja rahoituskumppanina näillä
aloilla. Tässä yhteydessä
suurempi osuus rahoituslähteitä yhdistävistä EU:n järjestelyistä voitaisiin
kohdistaa lainojen, takausten, riskinjakovälineiden sekä pääoman tai sen
luonteisen rahoituksen kaltaisiin rahoitusvälineisiin. Näiden välineiden yhtenä
keskeisenä tavoitteena on rohkaista yksityisiä investointeja, jotka ovat
osoittautuneet rahoituksellisesti elinkelpoisiksi mutta eivät saa riittävästi rahoitusta
markkinalähteistä. Rahoituksen ja riskinjakovälineiden saatavuus kehitysmaissa
on tärkeä ennakkoedellytys EU:n investoijille, jotka suunnittelevat näille
markkinoille menoa. Tämä pitää erityisesti paikkansa aloilla, joille on
tyypillistä suuret alkuinvestoinnit, suuri riskialttius ja usein epäreilu
kansainvälinen kilpailu, joka edellyttää toimenpiteitä tasapuolisten
toimintaedellytysten varmistamiseksi. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi
rakennus- ja kuljetusala sekä yleishyödylliset laitokset ja rakennukset.
2.3.1.
Yksityissektorin osallistuminen kestävän energian
edistämiseen
Toimi 6: Energiatehokkuutta
ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston
(GEEREF) menestyksen innoittamana lisätään yksityisten investointien avulla
riskipääoman tarjontaa kehitysmaissa toteutettaviin energiatehokkuutta,
uusiutuvaa energiaa ja maaseudun sähköistämistä koskeviin hankkeisiin. Perustetaan
eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten kanssa riskinjakomekanismi energiahankkeisiin
tehtävien yksityisten investointien lisäämiseksi.
2.3.2.
Yksityissektorin osallistuminen kestävän
maatalouden ja maatalousteollisuuden edistämiseen
Toimi 7: Sidotaan viljelijät
markkinoihin markkinavetoisilla malleilla, joista yksi esimerkki on Afrikan
maatalouden kokonaisvaltaisen kehitysohjelman puitteissa kehitetyt aloitteet. Kasvatetaan
maatalousteollisuudessa toimivien pk-yritysten ja pienviljelijöiden valmiuksia
ja parannetaan niiden rahoituksen, markkinatiedon ja tekniikan saantia. Vauhditetaan maatalouden
perushyödykkeiden kestävää paikallista ja kansainvälistä kauppaa tukemalla
yritysten, kansalaisjärjestöjen, tuottajien, hallitusten ja muiden sidosryhmien
välisiä yhteenliittymiä. Kehitetään ja rahoitetaan
riskinhallintavälineitä, kuten hintatakuu-, säävahinko- ja
katastrofivakuutuksia. Tuetaan osallistavia
julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja liiketoimintamalleja ottamalla
asianmukaisesti huomioon maanomistuksen, kalastuksen ja metsänhoidon vastuullista
hallinnointia koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen, vastuullisia
maatalousinvestointeja koskevien periaatteiden ja Afrikan
maapolitiikka-aloitteen kaltaiset prosessit.
2.3.3.
Yksityissektorin osallistuminen infrastruktuurin
edistämiseen
Toimi 8: Hyödynnetään
yksityissektorin pääomaa ja asiatuntemusta kehitysmaiden
infrastruktuurihankkeissa käyttämällä rahoituslähteitä yhdistäviä EU:n
alueellisia järjestelyjä, kuten EU:n ja Afrikan infrastruktuurirahastoa. Pyritään
ottamaan käyttöön suunnittelu-, rakennus- ja käyttösopimukset sekä kestävyyden
ja elinkaarikustannusten käsitteet EU:n hankintamenettelyissä. Edistetään yhteistyötä
kestävää kehitystä palvelevan avaruustekniikan kehittelyssä ja käytössä
tutkimusohjelmien, teknologian siirron, valmiuksien kehittämisen ja yhteisten
liiketoiminta-aloitteiden avulla, mukaan lukien
satelliittinavigointi-infrastruktuuri ja maanhavainnointipalvelut.
2.3.4.
Yksityissektorin osallistuminen vihreän sektorin
toimintaan
Toimi 9: Edistetään
ekoyrittäjyyttä ja vihreiden työpaikkojen luomista Switch to Green ‑lippulaiva-aloitteessa,
joka perustuu Switch-Aasia-ohjelmasta saatuihin myönteisiin kokemuksiin.
Aloitteessa yritysten ympäristöystävällisen kehityksen reunaehdoista käytävä
vuoropuhelu yhdistetään sellaisten innovatiivisten hankkeiden
yhteisrahoitukseen, joilla tuetaan kestävää kulutusta ja tuotantoa
kumppanimaissa. Tuetaan suojeltujen ja
muiden biologisesti monimuotoisten herkkien alueiden hallinnointia muun muassa
Biodiversity for Life -lippulaiva-aloitteessa, jossa yksityissektori osallistuu
ekosysteemipalvelujen maksujärjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen,
luonnonvarojen yhteisötason hallintaan sekä julkisen ja yksityisen sektorin
kumppanuuksiin.
2.4.
Yksityissektorin kannustaminen osallistumaan kehityksen
edistämiseen
2.4.1.
Vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen edistäminen
EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan avulla
Yksityiset
investoinnit, sekä kotimaiset että kansainväliset, alhaisen tulotason ja
keskitulotason maissa yli kolminkertaistuivat viimeisten kymmenen vuoden
aikana. Niiden osuus kehitysmaiden käytettävissä olevista rahoitusvaroista on
nyt yli puolet ja reilusti suurempi kuin julkisen kehitysavun osuus.[9]
Pienelläkin yksityisiin investointistrategioihin tehtävällä muutoksella voi
olla huomattava vaikutus näihin kehitysmaissa tehtäviin investointeihin. Yritysten
yhteiskuntavastuuta koskeva EU:n strategia[10] tarjoaa
hyvän lähtökohdan eurooppalaisten yritysten vastuulliselle toiminnalle
kehitysmaissa. Komissio kannustaa yrityksiä noudattamaan muun muassa seuraavia
kansainvälisesti tunnustettuja ohjeita ja periaatteita: YK:n Global Compact
-aloite, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,
Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantainen periaatejulistus monikansallisista
yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, yhteiskuntavastuuta koskeva ISO 26000 ‑standardi
ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet
monikansallisille yrityksille. Komissio on omaksumassa kaikki ihmisoikeudet kattavan
lähestymistavan EU:n kehitysyhteistyössä, yksityissektorin kehittämistuki
mukaan lukien. Se myös edellyttää, että kaikki yritykset kunnioittavat
ihmisoikeuksia. Kehitysmaissa investointeja tekevien tai toimintaa
harjoittavien yritysten olisi varmistettava, että niillä on käytössään
menettelytavat, joilla estetään lahjukset ja veronkierto, sekä järjestelmät,
joiden avulla voidaan arvioida riskejä ja lieventää niiden toimintojen ja
arvoketjujen mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, työvoimaan,
ympäristönsuojeluun ja katastrofivalmiuksiin. Tähän kuuluu myös rakentava
vuorovaikutus hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen
kanssa. Sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormien noudattamista pidetään myös
ennakkoedellytyksenä sille, että EU tekee yhteistyötä yksityisen sektorin
kanssa tai antaa sille julkista tukea. Yritysten vastuullisia toimintatapoja
tuetaan edistämällä toisaalta kuluttajien tietämystä kestävistä kulutus- ja
tuotantotavoista ja toisaalta reilua ja eettistä kauppaa. Vastuullisten ja
kestävien liiketoimintatapojen omaksuminen yrityksissä perustuu
vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kumppanimaiden kanssa käytävän poliittisen
vuoropuhelun ja EU:n kauppapolitiikan avulla olisi lisättävä yritystoiminnan
läpinäkyvyyttä, torjuttava korruptiota ja edistettävä kansainvälisten työ- ja
ympäristösopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa. EU:n viimeaikaisiin
kauppa- ja investointisopimuksiin[11]
sisältyy kestävää kehitystä koskevia määräyksiä, ja joissakin EU:n
yksipuolisissa kaupan etuuskohtelujärjestelyissä[12] on
edellytyksenä kansainvälisten ihmis- ja työoikeuksien kunnioittaminen sekä
ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevien sopimusten noudattaminen. Erityistä
huomiota on kiinnitettävä reilujen ja läpinäkyvien käytäntöjen varmistamiseen
siirtotyöläisten työhönotossa ja kohtelussa. Vastuullisiin
liiketoimintakäytäntöihin on syytä kiinnittää erityishuomiota ja toteuttaa
niitä koskevia toimia tietyillä toimialoilla, kuten kaivosteollisuudessa ja
puunkorjuussa, joilla kehityksen tukemiseksi tehtävien yksityisten
investointien riskit ovat erityisen korkeat. Komissio tukee muun muassa kaivos-
ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI), Kimberleyn
prosessia ja metsälainsäädännön noudattamisen, metsähallinnon ja puukaupan toimintaohjelmaa
(FLEGT). Niiden pohjalta komissio aikoo lisätä toimia kaivos- ja
kaivannaisteollisuuden (öljy, kaasu ja mineraalit) ja metsäteollisuuden
avoimuuden lisäämiseksi sallimalla EITIn puitteissa saatavien tietojen
tehokkaan käytön. Tiedot koskevat yritysten hallituksille suorittamia maksuja
luonnonvarojen hyödyntämisestä, ja yritykset ovat luovuttaneet ne osana EU:n
uusia maakohtaista raportointia koskevia lakisääteisiä vaatimuksia. Hiljattain
on myös annettu yhteinen tiedonanto mineraalien vastuullisesta hankinnasta
konflikti- ja riskialttiilta alueilta sekä sitä koskeva asetusehdotus.[13] Toimi 10: Edistetään
yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kansainvälisiä ohjeita ja periaatteita
politiikasta käytävässä vuoropuhelussa ja kehitysyhteistyössä kumppanimaiden
kanssa ja parannetaan yritysten palkitsemista yhteiskuntavastuusta julkisissa
hankinnoissa, myös edistämällä kestävää kulutusta ja tuotantoa.
2.4.2.
Osallistavien liiketoimintatapojen ja
markkinalähtöisten ratkaisujen yleistäminen kehityksen edistämiseksi
Jotta
kasvu olisi osallistavaa, sen on tarjottava mahdollisuus kestävään
toimeentuloon varsinkin köyhille väestönosille. Yksityissektori voi suoraan
edistää osallistavaa kasvua harjoittamalla taloudellista toimintaa, joka vaikuttaa
suoraan köyhiin parantaen heidän taloudellisia mahdollisuuksiaan sekä
kysyntäpuolella (asiakkaina) että tarjontapuolella (tuottajina, jakelijoina ja
työntekijöinä). Monet EU:n jäsenvaltiot tekevät jo nyt yhteistyötä yritysten
kanssa kumppanuusohjelmissa, joissa testataan osallistavia
liiketoimintamalleja.[14]
Komissiolla voi olla täydentävä rooli niin, että se auttaa yksityissektorin
kehittämisohjelmiensa puitteissa luomaan osallistaville yrityksille tarkoitetun
paikallisten tukiorganisaatioiden muodostaman ekojärjestelmän. Lisäksi se aikoo
tukea menestyksekkäiden osallistavien liiketoimintamallien toistamista ja
yleistämistä lujittamalla verkostoja ja foorumeja, jotka edistävät vuoropuhelua
ja osaamisen jakamista yksityissektorilla, tekevät tunnetuksi olemassa olevia
tukipalveluja ja rahoitusmahdollisuuksia sekä helpottavat yritysten,
rahoituslaitosten, työntekijä- ja työantajajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen,
avunantajien ja/tai hallitusten välisiä kumppanuuksia. Toimi 11: Tuetaan
menestyksekkäiden osallistavien liiketoimintamallien ja kehityksen tiellä
olevien ongelmien innovatiivisten ja markkinalähtöisten ratkaisujen toistamista
ja yleistämistä lujittamalla yksityissektorin toimintakeskeisiä foorumeja ja
verkostoja, jotka helpottavat osaamisen jakamista ja kumppanuuksien solmimista
yritysten ja muiden toimijoiden kesken.
2.4.3.
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sekä
usean sidosryhmän yhteenliittymien edistäminen
Julkisen ja
yksityisen sektorin väliset kumppanuudet sellaisen hankkeen toteuttamiseksi tai
palvelun tarjoamiseksi, josta on perinteisesti vastannut julkinen sektori,
voivat osoittautua tehokkaaksi tavaksi tehdä julkisten hyödykkeiden ja
palvelujen tarjonnasta köyhille luotettavampaa ja edullisempaa, kun hallituksen
varoja täydennetään yksityisen sektorin investoinneilla. Rakennusala sekä
vähähiilinen ja resurssitehokas talous ovat esimerkkejä siitä, kuinka
eurooppalainen asiantuntemus voi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien
avulla tarjota innovatiivisia ratkaisuja uusiutuvan energian, ekologisten
rakennusten ja muun infrastruktuurin, kuten veden ja sanitaation, jätehuollon
ja liikenteen, kaltaisilla aloilla. Komissio aikoo
jatkaa teknisen avun antamista julkisille elimille niiden hallinnollisten valmiuksien
parantamiseksi. Se myös jatkaa säädös- ja sääntelykehysten ja ohjeiden
laatimista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten, edistää
julkisen ja yksityisen sektorin vuoropuhelumekanismeja niiden välisten
kumppanuuksien kartoittamiseksi ja uudistusten ajamiseksi säädös- ja
sääntelykehyksiin. Lisäksi komissio käyttää rahoitusvälineitä yksityisen
rahoituksen hankkimiseksi infrastruktuurihankkeisiin tukemalla rahoituslähteitä
yhdistävien EU:n järjestelyjen avulla yksityissektorin lainanantoa ja
tukikelpoisten rahoituslaitosten pääomasijoituksia. Näitä toimia on
täydennettävä pyrkimyksillä parantaa julkisen sektorin asiantuntemusta,
läpinäkyvyyttä ja hallintoa sen varmistamiseksi, että yksityisten toimijoiden
kannustimet käyvät yksiin julkisten etujen kanssa. Julkisen ja
yksityisen sektorin perinteisten infrastruktuurikumppanuuksien ohella komissio
aikoo tukea uudentyyppisiä kumppanuuksia ja usean sidosryhmän yhteenliittymiä
kansallisten tai paikallisten viranomaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen
välillä. Tavoitteena on parantaa taitoja ja tarjota peruspalveluja (esim.
kestävä ja edullinen energia, vesi, terveydenhoito ja koulutus) naisille ja
muille syrjäytyneille ryhmille maatalouden alalla ja ravitsemuksen osalta,
varsinkin maaseudulla.
2.4.4.
Yksityissektorin roolin ja vastuun määrittely
maailmanlaajuisella kehitysagendalla
Komission
tiedonannossa Ihmisarvoinen elämä kaikille[15]
tarkastellaan osallistavan ja kestävän kasvun tekijöiden edistämistä, myös
inhimillistä kehitystä tukevien peruspalvelujen tarjontaa ja ihmisarvoisten
työpaikkojen luomista, yhtenä viidestä painopistealasta, joille vuoden 2015
jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen kehitysagenda pitäisi rakentaa.
Agendalla osallistavan ja kestävän kasvun haasteeseen voidaan vastata kunnolla
vain, jos yksityissektorin annetaan osallistua sen laatimiseen. Komissio aikoo
jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti koordinoiden osallistua täysipainoisesti
yksityissektorin selkeän ja aktiivisen roolin määrittelyyn vuoden 2015
jälkeistä aikaa koskevassa kehityskehyksessä. Se myös yhtyy
Rio+20-loppuasiakirjaan sisältyvään toteamukseen, jonka mukaan yksityissektorin
aktiivinen osallistuminen voi osaltaan edistää kestävää kehitystä ja
siirtymistä osallistavaan vihreään talouteen. Samanaikaisesti komissio tehostaa
toimiaan lunastaakseen avun tuloksellisuudesta Busanissa järjestetyssä korkean
tason foorumissa antamansa sitoumukset, jotka koskevat julkisen ja yksityisen
sektorin yhteistyötä kehityksen edistämiseksi. Toimi 12: Hyväksytään
yhteinen julistus julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä ja omaksutaan
aktiivinen rooli vaurauteen tähtäävässä kumppanuudessa, josta sovittiin Busanin
foorumissa käydyissä yksityissektorin kehittämistä koskevissa keskusteluissa.
3.
Tästä eteenpäin: välineet
ja järjestelyt, joilla yksityissektorista tehdään kehitysyhteistyön toimija
Komissio aikoo
yhdistää kansallisten, alueellisten ja temaattisten ohjelmiensa toimenpiteitä soveltaakseen
lähestymistapaansa yksityissektorin kehittämiseen ja valtavirtaistaakseen sen.
Se aikoo myös hyödyntää yksityissektorin potentiaalia kehitysyhteistyön
toimijana. Kyseisen lähestymistavan ja edellä esitettyjen painopisteiden
toteuttaminen edellyttää käytössä olevien lähestymistapojen ja välineiden
mukauttamista ja uusien lisäämistä EU:n kehitysyhteistyövälineiden kokoelmaan.
3.1.
Kehys rakenteelliselle vuoropuhelulle ja yhteisille
toimille yksityissektorin kanssa
Paikallisen
yksityissektorin tarpeiden ja rasitteiden tunteminen ja eurooppalaisen
yksityissektorin potentiaalin valjastaminen kehityksen edistämiseen ja
yhteistyöhön kehitysmaiden yritysten kanssa edellyttää, että yksityisen ja
julkisen sektorin väliselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle luodaan
foorumeja. Paikallistasolla komissio aikoo EU:n edustustojen välityksellä
kannustaa julkisen ja yksityisen sektorin osallistavaa vuoropuhelua
politiikasta tukemalla olemassa olevien tai uusien vuoropuhelumekanismien,
esimerkiksi kansallisten työllisyys-, työvoima- tai vientineuvostojen,
toimintaa. Toinen kannustustapa on kehittää yksityissektorin edustajien, kuten
kauppakamareiden, työmarkkinaosapuolten, mikro- ja pk-yrityksiä edustavien
organisaatioiden, naisyrittäjien sekä epävirallisen sektorin yritysten ja
työntekijöiden, valmiuksia kohdennetusti, jotta niiden panos tällaisiin
vuoropuhelumekanismeihin paranisi. Komissio aikoo lisäksi käyttää
kumppanimaiden kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua hallitusten ja
paikallisviranomaisten suostuttelemiseen käymään avointa keskustelua
yksityissektorin edustajien kanssa. Euroopan tasolla
ja kansainvälisesti komissio aikoo osallistua vuoropuhelua ja yhteisiä toimia
yksityissektorin kanssa koskevan kehyksen laatimiseen, minkä se tekee mieluiten
tukemalla olemassa olevia aloitteita, muun muassa hiljattain perustettua
kehitysyhteistyön politiikkafoorumia[16].
Toiminnan tavoitteena on lisätä koordinointia yksittäisten eurooppalaisten
foorumien ja ohjelmien välillä. Alakohtaisilla vuoropuhelumekanismeilla
pyritään suorempaan vuorovaikutukseen yritysten ja alakohtaisten yhdistysten
kanssa. Tällöin tavoitteena on kannustaa yksityissektorin osallistumista ja
markkinalähtöisiä ratkaisuja kestävän maatalouden ja maatalousteollisuuden,
kestävän energian, infrastruktuurin ja sosiaaliasioiden aloilla.
3.2.
Yksityisen rahoituksen käyttö kehityksen edistämiseen eri
rahoituslähteitä yhdistämällä
Komissio
myöntää, että EU:n avustusten yhdistäminen muiden julkisten tai yksityisten
rahoittajien lainoihin tai omaan pääomaan on merkittävä keino hankkia
lisävaroja kehitykseen ja lisätä EU:n avun vaikutusta. Komissio tekee ulkoisen
yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämiseksi perustetun EU-foorumin puitteissa
yhteistyötä rahoituslaitosten kanssa tehostaakseen rahoituksen yhdistämisen
katalyyttistä vaikutusta. Tavoitteena on kasvattaa yksityisen rahoituksen
osuutta lisäämällä takausten, oman pääoman ja muiden riskinjakovälineiden
kaltaisten rahoitusvälineiden käyttöä infrastruktuuri-investoinneissa. Komissio
selvittää tässä yhteydessä vaihtoehtoja rahoituslähteiden yhdistämisen
laajentamiseksi uusille aloille, kuten kestävään maatalouteen ja
sosiaalialoille. Lisäksi komissio kartoittaa mahdollisuuksia lisätä sellaisten
hankkeiden määrää, joilla on suuri vaikutus paikallisen yksityissektorin
kehitykseen, esimerkiksi pk-yritysten rahoituksensaantiin. Yksi keino on perustaa
rahoituslähteitä yhdistävien alueellisten järjestelyjen yhteyteen
yksityissektorille räätälöityjä palveluja.
3.3.
EU:n poliittisen painoarvon valjastaminen osallistavan ja
kestävän kasvun tukemiseen
Tämän
tiedonannon valmisteluvaiheessa kuultujen sidosryhmien edustajien yleinen
näkemys on, että EU:n poliittinen painoarvo on suhteellinen etu, jota olisi
hyödynnettävä täysipainoisemmin yksityissektorin kehitystavoitteiden
tukemisessa. Tässä tarkoituksessa komissio pyrkii kasvattamaan entisestään
kauppaa, yrityksiä, työllisyyttä ja muita asiaankuuluvia aloja koskevien EU:n
politiikkojen ja välineiden vuorovaikutusta ja yksityissektorin kehitykseen
kohdistuvaa vaikutusta. Komissio pyrkii
jatkossakin saamaan kumppanimaat sitoutumaan kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin
ja ohjeisiin, jotka koskevat vastuullista liiketoimintaa ihmisoikeuksien,
työhön liittyvien oikeuksien, ympäristönormien, korruption torjunnan ja
verokäyttäytymisen suhteen. Tämän se tekee yhteistyössä Euroopan
ulkosuhdehallinnon kanssa käymällä politiikasta vuoropuhelua kumppanimaiden
kanssa ja monenvälisillä foorumeilla. Lisäksi komissio aikoo selvittää, miten
politiikasta käytävässä vuoropuhelussa voidaan parhaiten käsitellä
liiketoimintaympäristön uudistamisen kaltaisia kysymyksiä, jotka ovat
investointien, innovoinnin ja yksityissektorin kehittämisen kannalta
ratkaisevia. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa oikeusvaltio, korruption
torjunta, julkinen varainhoito, julkisen talouden uudistaminen sekä julkisten
elinten tehokkuus ja valmiudet. Komissio hakee
jatkossakin synergioita budjettituen ja suorien tukitoimien välillä
yksityissektorin kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Budjettituki ja siihen
liittyvä politiikasta käytävä vuoropuhelu voivat tukea liiketoimintaympäristön
uudistuksia kumppanimaissa edistämällä makrotalouden puitteiden vakautta,
moitteetonta julkista varainhoitoa sekä talousarvion läpinäkyvyyttä ja
valvontaa. Liiketoimintaympäristön uudistamista voidaan edistää myös
erityisillä yksityissektorin kehittämiseen keskittyvillä uudistussopimuksilla
ja tulosindikaattoreilla. EU:n poliittinen
painoarvo riippuu komission ja jäsenvaltioiden kyvystä hyödyntää vahvuuksiaan
ja valmiuksiaan ja tehdä yhteistyötä yhteisen strategian laatimiseksi.
Panostamalla avunantajien koordinointiin ja yhteiseen ohjelmointiin EU voi
puhua yhdellä äänellä ja hyödyntää paremmin sitä, että useimmissa
kumppanimaissa se on suurin avunantaja, joka myöntää tukea osallistavan ja
kestävän talouden kehittämiseen. Lisäämällä
investointejaan kehitysmaissa ja osallistumalla aktiivisemmin
kehitysyhteistyöhön yksityissektori viestii siitä merkittävästä roolista, joka
sillä voi olla osallistavan ja kestävän kasvun edistäjänä kehitysmaissa. Tässä
tiedonannossa esitetyn strategian avulla komissio voi helpottaa ja vauhdittaa
niin paikallisten kuin eurooppalaistenkin yritysten sitoutumista konkreettisiin
ja myönteisiin kehitystuloksiin kentällä. [1] Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/how/evaluation/evaluation_reports/2013/1317_docs_en.htm. [2] Tämän tiedonannon kannalta
merkityksellisiä kuulemisia järjestettiin marraskuun 2013 ja helmikuun 2014
välisenä aikana. Niihin osallistui EU:n jäsenvaltioita, kumppanimaiden
hallituksia, paikallisviranomaisia, Euroopan ja kehitysmaiden yksityissektorin
edustajia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä. [3] Nämä toimet ovat tiiviisti
kytköksissä kaupan ja kehityksen alan toimiin, joilla niitä täydennetään ja
jotka on esitetty vuonna 2012 annetussa kauppaa, kasvua ja kehitystä
käsittelevässä tiedonannossa [KOM(2012) 22 lopullinen]. [4] Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja komission delegoitu asetus (EU)
N:o 1268/2012 kyseisen asetuksen soveltamissäännöistä. [5] KOM(2012) 22 lopullinen. [6] Esimerkiksi Euroopan
keskuspankki on perustanut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden
investointivälineen alaisuuteen uuden 500 miljoonan euron erityismäärärahan
vaikuttavan rahoituksen myöntämiseksi AKT-alueelle. Määrärahalla pyritään
päätavoitteena olevan köyhyyden vähentämisen puitteissa suureen
kehitysvaikutukseen tarttumalla AKT-maiden sosiaali- ja ympäristöhaasteisiin,
kuten ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen, pienten yritysten ja
maaseutuyritysten kestävyyteen, ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen,
ruokaturvaan, perusresurssien (esim. vesi ja energia) saantiin sekä naisten ja
nuorten taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen integrointiin. [7] Vihreässä kirjassa
luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevista
vakuutuksista [COM(2013) 0213 final] korostetaan vakuutusten roolia autettaessa
katastrofialttiita kehitysmaita laatimaan riskeiltä suojaavia
rahoitusjärjestelmiä. [8] Raaka-aineita
koskevan aloitteen [KOM(2008) 699] mukaisesti. [9] Komission tiedonanto Tilanne
vuoden 2015 jälkeen: kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa köyhyyden
poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen [COM(2013) 531]. [10] Yritysten
yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014
[KOM(2011) 681 lopullinen]. [11] Esimerkiksi Korean
tasavallan kanssa 10.5.2010 allekirjoitettu puitesopimus. [12] Esimerkiksi GSP+, jonka
edunsaajina olevien vähiten kehittyneiden maiden on ratifioitava 27
kansainvälistä sopimusta ja noudatettava niitä ja sen seurauksena kirjattava
lainsäädäntöönsä työvoimaa, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevat
vähimmäisvaatimukset, joita yritysten on noudatettava. [13] JOIN(2014) 8, 28.2.2014, ja COM(2014) 111,
5.3.2014. [14] Esimerkiksi Saksan
develoPPP-ohjelma, Itävallan talouskumppanuusohjelma, SIDAn Business for
Development -ohjelma sekä muun muassa DFID:n ja Alankomaiden ulkoministeriön
perustamat nk. haasterahastot. [15] COM(2013) 92
final. [16] Komissio perusti foorumin,
jotta useat sidosryhmät – paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja
yksityissektorin edustajat – voisivat käydä vuoropuhelua EU:n
kehityspolitiikasta ja -ohjelmista.