This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013PC0620
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the prevention and management of the introduction and spread of invasive alien species
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta
/* COM/2013/0620 final - 2013/0307 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta /* COM/2013/0620 final - 2013/0307 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN
TAUSTA Haitalliset vieraslajit ovat lajeja, jotka
kulkeutuvat ihmistoiminnan seurauksena luontaiselta levinneisyysalueeltaan
ekologisten leviämisesteiden yli uudelle alueelle, jolla ne selviytyvät,
lisääntyvät ja leviävät. Tästä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia uuden alueen
ekologialle sekä vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.
Arvioiden mukaan 10–15 prosenttia niistä yli 12 000 vieraslajista, joita
esiintyy ympäristössä eri puolilla Eurooppaa, on lisääntynyt ja levinnyt, mistä
aiheutuu vahinkoa ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Haitallisten vieraslajien vaikutus luonnon
monimuotoisuuteen on huomattava. Haitalliset vieraslajit ovat yksi suurimmista
luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja lajien sukupuuton syistä, ja niiden
merkitys vain kasvaa. Kun otetaan huomioon haitallisista vieraslajeista
aiheutuvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset, haitalliset
vieraslajit voivat levittää tartuntoja tai aiheuttaa suoraan terveysongelmia
(esimerkiksi astma, ihotulehdus ja allergiat), ja ne voivat esimerkiksi
vahingoittaa infrastruktuureita ja vapaa-ajan palveluita, haitata metsänhoitoa
tai aiheuttaa tappioita maataloudelle. Haitallisten vieraslajien arvioidaan
aiheuttavan unionille vähintään 12 miljardin euron kustannukset joka vuosi, ja
vahinkojen kulut nousevat jatkuvasti. Vuoteen 2020 ulottuvalla luonnon
monimuotoisuutta koskevalla strategialla unioni sitoutui pysäyttämään luonnon
monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. Tämä on linjassa niiden
kansainvälisten sitoumusten kanssa, jotka biologista monimuotoisuutta koskevan
yleissopimuksen sopimuspuolet hyväksyivät Nagoyassa Japanissa vuonna 2010.
Haitalliset vieraslajit ovat ongelma paitsi Euroopassa myös koko maailmassa.
Toisin kuin joillakin sen kauppakumppaneista, Euroopan unionilla ei tällä
hetkellä ole kattavaa kehystä haitallisten vieraslajien aiheuttamien uhkien
torjumiseksi. Sääntelykehys EU:ssa ei tällä hetkellä ole sääntelykehystä,
jolla voitaisiin torjua haitallisia vieraslajeja kattavasti. EU:n
lainsäädännössä säädetään kuitenkin jo joistakin haitallisista vieraslajeista.
Eläinten ja eläintuotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia säännellään
eläinten terveyttä koskevalla järjestelmällä (useita asetuksia ja direktiivejä)
ja kasvien ja kasvituotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia kasvien terveyttä
koskevalla järjestelmällä (direktiivi 2000/29/EY). Luonnonvaraisten eläinten ja
kasvien kauppaa koskevalla asetuksella (EY) N:o 338/97 rajoitetaan uhanalaisten
lajien maahantuontia, mukaan lukien seitsemän haitallisen vieraslajin
maahantuonti. Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä
vesiviljelyssä koskevalla asetuksella N:o 708/2007 säännellään vieraslajien
päästämistä vesiviljelyjärjestelmiin. Kasvinsuojeluaineita koskevalla
asetuksella (EY) N:o 1107/2009 säännellään mikro-organismien tarkoituksellista
päästämistä ympäristöön kasvinsuojeluaineina ja biosidivalmisteita koskevalla
asetuksella (EY) N:o 528/2012 mikro-organismien tarkoituksellista päästämistä
ympäristöön biosidivalmisteina. Lisäksi lintudirektiivissä 2009/147/EY,
luontotyyppidirektiivissä 92/43/ETY, vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY
ja meristrategiadirektiivissä 2008/56/EY vaaditaan ekologisen tilan
ennallistamista ja todetaan, että on tarpeen ottaa haitalliset vieraslajit
huomioon. Voimassa olevilla unionin toimilla ei kuitenkaan torjuta useimpia
haitallisia vieraslajeja. Jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan useita
toimenpiteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi, mutta nämä toimet ovat
pääasiassa reaktiivisia eli niillä pyritään minimoimaan jo aiheutuneet vahingot
kiinnittämättä riittävästi huomiota uusien uhkien ennaltaehkäisyyn tai
havaitsemiseen ja niihin vastaamiseen. Toimet ovat hajanaisia (lajien
kattavuudessa on huomattavia aukkoja) ja usein heikosti koordinoituja.
Haitalliset vieraslajit voivat levitä helposti jäsenvaltiosta toiseen. Näin
ollen kansallisella tasolla toteutetut toimet eivät riitä suojaamaan unionia
tiettyjen haitallisten vieraslajien uhalta. Lisäksi tällainen pirstaloitunut
lähestymistapa voi johtaa siihen, että yhdessä jäsenvaltiossa toteutetuilta
toimilta menee pohja, jos naapurijäsenvaltio ei toteuta vastaavia toimia.
Erilaiset haitallisten vieraslajien kaupallistamista koskevat rajoitukset
jäsenvaltioiden välillä ovat käytännössä tehottomia, koska voivat helposti
kulkeutua paikasta toiseen tai levitä kansallisten rajojen yli kaikkialla
unionissa. Tällaiset erilaiset kiellot myös haittaavat tavaroiden vapaata
liikkumista sisämarkkinoilla ja heikentävät tasapuolisia toimintaedellytyksiä
aloilla, jotka käyttävät vieraita lajeja tai käyvät niillä kauppaa. Ongelman
analysointi Haitallisia vieraslajeja kulkeutuu unionin
alueelle kahdella tavalla: 1) jotkin vieraslajit ovat toivottuja, ja niitä
tuodaan unioniin tarkoituksellisesti (esimerkiksi kaupallisten etujen vuoksi,
koristetarkoituksiin, lemmikkieläimiksi ja biologista torjuntaa varten); 2)
vieraslajeja kulkeutuu unioniin tahattomasti vieraina organismeina tavaroiden
mukana (muilla hyödykkeillä käytävä kauppa), ”salamatkustajina” kulkuvälineissä
tai matkustajien mukana näiden tietämättä. Jotkin haitalliset vieraslajit
voivat kulkeutua paikasta toiseen myös liikenneinfrastuktuurin välityksellä
(esimerkiksi Mainin-Tonavan kanava). Haitallisten vieraslajien vaikutukset ulottuvat
yrityksiin, kansalaisiin, viranomaisiin ja ympäristöön. Erityisesti
pienten ja mikroyritysten alalla haitallisilla vieraslajeilla on usein
vaikutuksia maatalouden, kotieläintuotannon, kalastuksen, vesiviljelyn ja
metsätalouden alkutuottajiin, joille ne aiheuttavat huomattavaa taloudellista
vahinkoa. Haitallisilla vieraslajeilla on usein vaikutuksia myös matkailualan
ja vapaa-ajan aktiviteetteja tarjoaviin yrityksiin, joiden liiketoiminta
perustuu maisemien koskemattomuuteen, vesistöjen puhtauteen ja ekosysteemien
terveyteen. Eräät muut pienet ja mikroyritykset (esimerkiksi lemmikkieläin- ja
puutarhayritykset) kuitenkin hyötyvät haitallisista vieraslajeista, koska ne
käyvät kauppaa pääasiassa vierailla lajeilla. Haitalliset vieraslajit
vaikuttavat myös koko yhteiskuntaan: ne köyhdyttävät luonnon
monimuotoisuutta, heikentävät ekosysteemien kykyä tarjota ekosysteemipalveluja,
voivat tartuttaa tauteja, vahingoittaa omaisuutta ja turmella
kulttuuriperintöä. Haitalliset vieraslajit ovat ongelma kaikissa
jäsenvaltioissa. Joitakin haitallisia vieraslajeja esiintyy lähes kaikissa
jäsenvaltioissa, toiset taas ovat ongelma ainoastaan paikallisesti tai
pelkästään tietyissä ympäristö- tai ilmasto-oloissa. Haitallisia vieraslajeja
esiintyy kuitenkin kaikissa jäsenvaltioissa. Haitallisten vieraslajien
vaikutukset ovat merkityksellisiä koko unionin kannalta, ja ne ulottuvat yhtä
lailla kaikkiin jäsenvaltioihin, vaikka ajankohta ja lajit vaihtelevatkin.
Koordinoidut toimet haitallisten vieraslajien torjumiseksi hyödyttäisivät siten
kaikkia jäsenvaltioita, mutta niiden kaikkien olisi selkeästi ryhdyttävä
toimiin. Jos toimiin ei ryhdytä, ongelma pahenee sitä
mukaa kuin uusia haitallisia vieraslajeja vakiintuu osaksi ympäristöä ja jo
levinneet lajit valtaavat lisää alaa. Toimien toteuttamatta jättäminen myös
lisää vahinko- ja hallintakustannuksia. Ehdotuksen tavoitteet Tällä ehdotuksella pyritään ratkaisemaan
edellä esitetyt kysymykset luomalla toimenpidekehys, jonka avulla
ennaltaehkäistään, vähennetään minimiin ja lievennetään niitä
haittavaikutuksia, joita haitalliset vieraslajit aiheuttavat luonnon
monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille. Lisäksi ehdotuksella pyritään
rajoittamaan yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuvaa vahinkoa. Tämä tavoite
saavutetaan toteuttamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan koordinoitu
toiminta, kohdentamalla resurssit ensisijaisiin lajeihin ja lujittamalla
ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä biologista monimuotoisuutta koskevassa
yleissopimuksessa esitetyn lähestymistavan sekä unionin kasvien ja eläinten
terveyttä koskevien järjestelmien mukaisesti. Käytännössä ehdotuksella pyritään
saavuttamaan nämä tavoitteet toteuttamalla toimenpiteitä, joilla puututaan
seuraaviin kysymyksiin: haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti
unioniin ja tarkoituksellinen päästäminen ympäristöön, tahaton tuonti unioniin
ja tahaton pääsy ympäristöön, tarvittavan varhaisen varoituksen ja nopeiden
vastatoimien järjestelmän perustaminen sekä tarvittavat hallintatoimet
haitallisten vieraslajien leviämisen estämiseksi unionissa. 2. ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN
KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Kuulemisprosessi Euroopan komissio julkaisi vuonna 2008
tiedonannon ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia”,
jossa esitetään perustelut tarpeelle torjua haitallisia vieraslajeja. Vuonna 2010
annetussa tiedonannossa ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon
monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” ehdotetaan, että
toteutetaan toimia haitallisten vieraslajien suhteen. Ennen näiden
tiedonantojen antamista ja niiden antamisen jälkeen järjestettiin
perustavanlaatuisia kuulemisia. Intensiivisiä sidosryhmäkuulemisia
järjestettiin vuosina 2008–2012. Niihin osallistui toimijoita kaikilta aloilta,
niin luonnonsuojelujärjestöistä kuin yksityiseltä sektorilta, mukaan lukien
sellaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) edustavat järjestöt,
jotka käyvät vieraslajeilla kauppaa. Internet-kuulemisia järjestettiin kaksi:
vuonna 2008 ja 2012. Vuonna 2008 kutsuttiin koolle työryhmä, joka koostui
komission yksiköiden, jäsenvaltioiden, sidosryhmien ja tutkimusmaailman
edustajista. Työryhmä laati keskusteluasiakirjan[1],
jossa esitettiin alan uusimmat tiedot ja tiivistelmä näkemyksistä keskeisiin
kysymyksiin. Vuosina 2010–2011 työryhmä kutsuttiin koolle uudelleen ja jaettiin
kolmeen eri työryhmään, joista yksi keskusteli mahdollisista
toimintavaihtoehdoista haitallisten vieraslajien ennaltaehkäisemiseksi, toinen
mahdollisista toimintavaihtoehdoista varhaisen varoituksen ja nopeiden
vastatoimien järjestelmäksi ja kolmas mahdollisista toimintavaihtoehdoista
osaksi uutta elinympäristöään vakiintuneiden lajien hallintatoimenpiteiksi.
Sidosryhmien kuuleminen järjestettiin syyskuussa 2010. Komission työtä haitallisten vieraslajien alalla on tuettu myös useilla
ulkopuolisilla selvityksillä ja tutkimustoiminnalla[2]. Lisäksi vaikutusten
arvioinnissa esitetty analyysi perustui kokonaan tieteellisesti luotettaviin
tietoihin, joista suurin osa on saatu alan tieteellisistä artikkeleista.
Jäsenvaltiot myös toimittivat tai tarkistivat tietoja vahinkokustannuksista,
lajien leviämisestä ja käytössä olevien toimenpiteiden kustannuksista.
Erityisesti pyrittiin olemaan suoraan yhteydessä asiaan liittyviin
sidosryhmiin, mukaan lukien alat, joille haitallisten vieraslajien torjuntatoimien
käyttöönotosta voi aiheutua kielteisiä vaikutuksia. Lisäksi alan parhaat
asiantuntijat unionissa ja sen ulkopuolella antoivat näkemyksensä analyysiin. Vaikutusten arviointi Vaikutusten arvioinnissa esitetään
kunnianhimoltaan eritasoisia vaihtoehtoja, jolla voidaan puuttua haitallisten
vieraslajien ongelmaan ja erityisesti käsitellä siihen liittyviä eri
näkökohtia. Kuulemisesta saadun palautteen perusteella
kutakin ongelma-analyysissä yksilöityä toiminnallista tavoitetta varten
asetettiin erilaisia kunnianhimo- ja toimenpidetasoja, minkä seurauksena syntyi
erilaisia alavaihtoehtoja lainsäädäntövälineen suunnittelua varten. Alustavassa
tarkastelussa karsittiin pois ne alavaihtoehdot, jotka eivät olleet
toteuttamiskelpoisia tai yksinkertaisesti yhtä tehokkaita kuin muut. Kussakin
vaihtoehdossa kutakin toiminnallista tavoitetta tarkasteltiin
järjestelmällisesti ja esitettiin ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi
haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Perusvaihtoehdon (vaihtoehto 0, jossa
toimenpiteitä ei toteutettaisi) lisäksi yksilöitiin seuraavat vaihtoehdot: Vaihtoehto 1 — Lujitetaan yhteistyötä ja
tuetaan vapaaehtoisia toimia: Tähän vaihtoehtoon
kuuluu ohjeiden, alakohtaisten toimintasääntöjen sekä muiden tiedotus- ja
valistuskampanjoiden laatiminen. Tässä vaihtoehdossa myös pyritään tiivistämään
jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varhaisen varoituksen ja nopeiden
vastatoimien järjestelmän perustamiseksi. Komissio voisi edistää alalla jo
käynnistettyjä aloitteita viestintäkampanjoiden avulla. Vaihtoehto 2.1 —
Perussäädös: Tämä vaihtoehto kattaa useita
oikeudellisesti sitovia velvoitteita, joilla kielletään joidenkin sellaisten
haitallisten vieraslajien maahantuonti, hallussapito, myynti, osto ja vaihto,
jotka on sisällytetty unionin kannalta merkityksellisten haitallisten
vieraslajien luetteloon. Muut velvoitteet liittyisivät unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien päästämiseen ympäristöön, nopeisiin
vastatoimiin osaksi elinympäristöä vakiintumassa olevien unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien suhteen ja laajalle levinneiden
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kantojen
hallintaan. Vaihtoehto 2.2 —
Perussäädös + jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien
ympäristöön päästämistä koskeva lupajärjestelmä: Tämä
vaihtoehto menisi ympäristöön päästämisen osalta unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa pidemmälle, sillä siinä
edellytettäisiin lupaa jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten
vieraslajien päästämiseksi ympäristöön. Vaihtoehto 2.3 —
Perussäädös + ankara yleinen kielto päästää vieraslajeja ympäristöön, jos
niiden päästämistä ympäristöön ei ole todettu turvalliseksi: Tämä vaihtoehto menisi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten
vieraslajien luetteloa pidemmälle, sillä siinä kielletään kaikkien sellaisten
vieraslajien päästäminen ympäristöön, joita ei ole sisällytetty unionin
luetteloon vieraslajeista, jotka saa päästää ympäristöön. Vaihtoehto 2.4 —
Perussäädös + velvoite hävittää nopeasti unionin kannalta merkitykselliset
haitalliset vieraslajit, jotka ovat vakiintumassa osaksi uutta elinympäristöään: Tässä vaihtoehdossa jäsenvaltioilla olisi nopeiden vastatoimien
tapauksessa velvoite hävittää nopeasti unionin kannalta merkitykselliset
haitalliset vieraslajit, jotka ovat alkaneet vakiintua osaksi uutta
elinympäristöään, ja tiedottaa asiasta. Poikkeukset ovat mahdollisia, jos
komissio hyväksyy ne. Valittiin vaihtoehto 2.4, joka muodostaa tämän
ehdotuksen perustan. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta, jolla pannaan täytäntöön
EU:n tavoitteet, jotka koskevat ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja
parantamista, ihmisten terveyden suojelua, luonnonvarojen harkittua ja järkevää
käyttöä sekä sellaisten toimenpiteiden edistämistä, joilla puututaan
alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Toissijaisuusperiaate Unionin tason toimet ovat tarpeen, sillä haitalliset
vieraslajit ovat yhä suurempi ongelma, joka on luonteeltaan rajat ylittävä.
Koska asiaa ei ole säännelty unionin tasolla, jäsenvaltiot ovat ottaneet
käyttöön toimenpiteitä puuttuakseen ongelmaan kansallisella tasolla. Ne
investoivat resursseja ja voimavaroja haitallisten vieraslajien hävittämiseen,
mutta tällaisilta toimilta voi viedä pohjan se, ettei naapurijäsenvaltio, jossa
samoja lajeja esiintyy, toteuta vastaavia toimia. Unionin tasolla ei ole
myöskään säädetty koordinoidusta toiminnasta sen varmistamiseksi, että
jäsenvaltiot, heti kun jokin haitallinen vieraslaji tulee ensimmäistä kertaa
unioniin, toteuttavat viipymättä toimia niiden jäsenvaltioiden hyödyksi, joissa
kyseistä haitallista vieraslajia ei vielä esiinny. Lisäksi tässä yhteydessä on
turvattava sisämarkkinat ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Koordinoitu
lähestymistapa takaa oikeudellisen selkeyden ja tasapuoliset
toimintaedellytykset niille aloille, jotka käyttävät vieraslajeja tai käyvät
niillä kauppaa, ja estää sisämarkkinoiden pirstoutumisen, joka tapahtuu, jos
vieraslajien kaupallistamista rajoitetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Nykyiset toimet ovat hyvin hajanaisia ja
epäjohdonmukaisia, mistä syystä toimintalinjoissa on suuria aukkoja. Tämä
johtaa tehottomuuteen eikä ratkaise haitallisten vieraslajien ongelmaa.
Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarvitaan unionin, kansallisten,
alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden yhdistelmää. Yhdenmukainen unionin
tason lähestymistapa lisää toimenpiteiden vaikuttavuutta. Perusperiaatteet Tässä ehdotuksessa esitetään toimenpiteitä,
jotka perustuvat seuraaviin perusperiaatteisiin: Tärkeysjärjestykseen asettaminen — EU:ssa
esiintyy yli 12 000 vieraslajia, joista 10–15 prosentista aiheutuu
vahinkoa (eli haitallisia vieraslajeja on 1 200–1 800), ja uusia
tulee unioniin koko ajan. Unionissa tarvitaan oikeasuhteista lähestymistapaa,
jossa asiat asetetaan tärkeysjärjestykseen, joka perustuu käytössä oleviin
toimiin ja jolla voidaan lisätä nykyisen toiminnan tehokkuutta ja
vaikuttavuutta. Etusijalle ennaltaehkäisy — Ennaltaehkäisyn
katsotaan kansainvälisesti olevan kaikkein tehokkain tapa välttää haitallisten
vieraslajien ongelma. Ennaltaehkäisytoimenpiteisiin on liitettävä tehokas
varhaisvaroitusjärjestelmä, jotta voidaan toteuttaa välittömästi toimia niiden
lajien suhteen, jotka välttyvät ennaltaehkäisytoimenpiteiltä. Käytössä olevien järjestelmien laajentaminen —
Sekä unionin että kansallisella tasolla tehdään jo arvokasta työtä haitallisten
vieraslajien torjumiseksi. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on maksimoida
järjestelmän tehokkuus ja hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita
täysimääräisesti. Asteittainen lähestymistapa — Jäsenvaltiot
tarvitsevat oikeusvarmuutta ja varmuutta sen suhteen, miten laajoja niiltä
odotetut toimet ovat ja mitä ne tulevat maksamaan. Siksi tässä ehdotuksessa
asetetaan haitalliset vieraslajit tärkeysjärjestykseen erittäin ankarien
luetteloperusteiden perusteella ja otetaan käyttöön alustava ensisijaisesti
torjuttavien lajien yläraja (ylin 3 prosenttia noin 1 500 haitallisesta
vieraslajista Euroopassa). Lisäksi uudelleentarkastelulauseke mahdollistaa
järjestelmän asteittaisen kehittämisen ja saatujen kokemusten hyödyntämisen.
Unionin kannalta merkityksellisten lajien luetteloa voidaan laajentaa
ainoastaan tämän uudelleentarkastelun perusteella. Ehdotuksen rakenne I luku — Yleiset säännökset. Tässä luvussa esitetään ehdotuksen kohde, soveltamisala ja
perusvelvoite. Lisäksi siinä esitetään välineet, joilla unionin kannalta
merkitykselliset haitalliset vieraslajit asetetaan tärkeysjärjestykseen, jotta
unionin resurssit voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen riskien ja tieteellisen
näytön perusteella. II luku — Ennaltaehkäisy. Tässä luvussa esitetään tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään
haitallisten vieraslajien tuonti unioniin ja päästäminen ympäristöön. III luku — Varhainen havaitseminen ja nopea
hävittäminen. Tässä luvussa esitetään välineet, joilla
varmistetaan, että unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit
voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ympäristössä ja unionin rajoilla, ja
kuvataan toimenpiteet, jotka käynnistetään, kun tällaisia haitallisia
vieraslajeja havaitaan. IV luku — Laajalle levinneiden haitallisten
vieraslajien kantojen hallinta. Tässä luvussa
esitetään velvoitteet, jotka ovat tarpeen sellaisten unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien torjumiseksi, joita unionissa jo
esiintyy tai jotka ovat uusia ja ovat välttyneet ennaltaehkäisy- ja varhaisen
havaitsemisen toimenpiteiltä ja onnistuneet leviämään laajalle. V luku — Loppusäännökset. Tässä luvussa esitetään raportointivelvoitteet ja
lainsäädäntövälineet, jotka ovat tarpeen ehdotettujen toimenpiteiden
täytäntöönpanon, täytäntöönpanoon valvonnan ja uudelleentarkastelun
varmistamiseksi. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Talousarviovaikutuksia tulee olemaan vain
vähän. Jäljempänä 22 artiklassa tarkoitetun komitean menot rahoitetaan
monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 otsakkeesta 5. Ks. liitteenä oleva
rahoitusselvitys. 2013/0307 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS haitallisten vieraslajien tuonnin ja
leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen, kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[3], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Vieraslajien (eläinten,
kasvien, sienien tai mikro-organismien) esiintyminen uusissa paikoissa ei aina
ole huolenaihe. Huomattavasta osasta vieraslajeja voi kuitenkin tulla
haitallisia, jolloin niistä voi olla vakavaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle
ja ekosysteemipalveluille sekä vahinkoa taloudelle ja yhteiskunnalle; näitä
vaikutuksia olisi ennaltaehkäistävä. Unionissa ja muissa eurooppalaisissa
maissa esiintyy ympäristössä noin 12 000 vieraslajia, joista arviolta noin
10–15 prosenttia on haitallisia. (2) Haitalliset vieraslajit ovat
yksi luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suurimmista uhkista
erityisesti maantieteellisesti ja evoluution kannalta eristäytyneissä
ekosysteemeissä (esimerkiksi pienet saaret), ja tällaisten vieraslajien
aiheuttamat riskit voivat nousta entistä suuremmiksi maailmankaupan kasvaessa,
liikenteen ja matkailun lisääntyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä. (3) Haitallisten vieraslajien
luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheuttama uhka voi ilmetä
eri muodoissa; haitallisilla vieraslajeilla voi esimerkiksi olla vakavia
vaikutuksia kotoperäisiin lajeihin sekä ekosysteemin rakenteeseen ja
toimintaan, koska ne muuttavat elinympäristöjä, petokantaa ja kilpailuasetelmaa
sekä tartuttavat tauteja, syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja huomattavassa osassa
levinneisyysaluetta ja risteytyvät (geneettiset vaikutukset). Haitallisilla
vieraslajeilla voi myös olla suuria kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen
ja talouteen. Ainoastaan elävät yksilöt tai lisääntymiskykyiset osat ovat uhka
luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille, ihmisten terveydelle ja
taloudelle. (4) Euroopan unionia, joka on
osapuolena biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, joka on
hyväksytty neuvoston päätöksellä 93/626/ETY[5],
sitoo kyseisen yleissopimuksen 8 artiklan h alakohta, jonka mukaan
sopimuspuolten tulee mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan ”estää sellaisten
vieraiden lajien luontoon päästäminen tai valvoa sitä tai hävittää sellaiset
vieraat lajit, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja”. (5) Unioni, joka on osapuolena
yleissopimuksessa Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden
elinympäristön suojelusta, jäljempänä ’Bernin yleissopimus’, joka hyväksyttiin
neuvoston päätöksellä 82/72/ETY[6],
on sitoutunut toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet luonnonvaraisen
kasviston ja eläimistön elinympäristöjen suojelun varmistamiseksi. (6) Jotta voidaan edistää niiden
tavoitteiden saavuttamista, joista säädetään luonnonvaraisten lintujen
suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä 2009/147/EY[7],
luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21
päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY[8], yhteisön
meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä
kesäkuuta 2008) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY[9] ja yhteisön vesipolitiikan
puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä 2000/60/EY[10],
tämän asetuksen perimmäisenä tavoitteena on ennaltaehkäistä ja lieventää
haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille
aiheuttamia haittavaikutuksia ja vähentää ne minimiin sekä vähentää
haitallisten vieraslajien taloudelle ja yhteiskunnalle aiheuttamia vaikutuksia. (7) Jotkin lajit muuttavat
luontaisesti paikasta toiseen ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Sen
vuoksi niitä ei olisi pidettävä uudessa ympäristössään vieraslajeina, ja siksi
ne myös jäävät haitallisia vieraslajeja koskevien uusien sääntöjen
soveltamisalan ulkopuolelle. (8) Unionin tasolla on laadittu
ehdotus uudeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinten
terveydestä[11],
joka sisältää eläintautisäännöksiä, ja ehdotus Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetukseksi kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä[12], joka sisältää
kasvintuhoojasäännöksiä, ja geneettisesti muunnettujen organismien
tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY
kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä 2001/18/EY[13]
vahvistetaan muuntogeenisiin organismeihin sovellettava järjestelmä. Sen vuoksi
haitallisia vieraslajeja koskevien uusien sääntöjen olisi oltava linjassa eikä
päällekkäisiä kyseisten unionin säädösten kanssa, eikä niitä saa soveltaa
kyseisten säädösten kohteena oleviin organismeihin. (9) Tiettyjen vieraslajien
käyttöä tiettyihin tarkoituksiin koskevista luvista säädetään tulokaslajien ja
paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä 11 päivänä
kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 708/2007[14], biosidivalmisteiden
asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22 päivänä toukokuuta 2012
annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 528/2012[15] ja kasvinsuojeluaineiden
markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY
kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009[16].
Näiden uusien sääntöjen voimaantulohetkellä tiettyjen lajien käyttö on jo
hyväksytty mainittujen järjestelmien nojalla, sillä kyseisistä lajeista ei
aiheudu ympäristölle, ihmisten terveydelle ja taloudelle riskejä, joita ei
voida hyväksyä. Oikeuskehyksen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kyseiset lajit
olisi jätettävä uusien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. (10) Koska haitallisia vieraslajeja
on useita, on tärkeää varmistaa, että etusijalle asetetaan haitallisista
vieraslajeista ne, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta.
Sen vuoksi olisi laadittava luettelo haitallisista vieraslajeista, joiden katsotaan
olevan merkityksellisiä unionin kannalta. Haitallista vieraslajia olisi
pidettävä unionin kannalta merkityksellisenä, jos vahinko, jota se aiheuttaa
jäsenvaltioissa, on niin suuri, että on perusteltua ottaa käyttöön
erityistoimenpiteitä, joiden soveltamisala ulottuu koko unioniin, mukaan lukien
jäsenvaltiot, joissa lajia ei vielä esiinny tai todennäköisesti ei edes tule
esiintymään. Sen varmistamiseksi, että unionin kannalta merkityksellisten
haitallisten vieraslajien määrä pysyy oikeasuhteisena, luettelo olisi
laadittava vaiheittain; tässä yhteydessä unionin kannalta merkityksellisten
vieraslajien määrä olisi rajoitettava ylimpään kolmeen prosenttiin noin 1 500
haitallisesta vieraslajista Euroopassa ja painopiste olisi asetettava lajeihin,
jotka aiheuttavat tai todennäköisesti aiheuttavat huomattavaa taloudellista
vahinkoa, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä johtuva vahinko. (11) Arviointiperusteet, joiden
pohjalta unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo
laaditaan, ovat tärkein väline näiden uusien sääntöjen soveltamiseksi. Komissio
tekee parhaansa voidakseen esittää vuoden kuluessa tämän säädöksen
voimaantulosta komitealle ehdotuksen luetteloksi, joka perustuu kyseisiin
arviointiperusteisiin. Arviointiperusteisiin olisi sisällyttävä riskinarviointi
niiden sovellettavien määräysten mukaisesti, joista on sovittu kaupan
rajoitusten asettamisesta lajeille koskevissa Maailman kauppajärjestön
sopimuksissa. (12) Sen varmistamiseksi, että
Maailman kauppajärjestön sääntöjä noudatetaan ja että näitä uusia sääntöjä
sovelletaan yhdenmukaisesti, olisi vahvistettava yhteiset arviointiperusteet
riskinarviointia varten. Näiden arviointiperusteiden olisi tarvittaessa
perustuttava olemassa oleviin kansallisiin ja kansainvälisiin vaatimuksiin;
niiden olisi myös katettava erilaisia näkökohtia, kuten lajin ominaisuudet,
unioniin saapumisen riski ja saapumistavat, lajista taloudelle, yhteiskunnalle
ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat haittavaikutukset, käyttötarkoitusten
mahdolliset hyödyt ja lieventämistoimien kustannukset verrattuina
haittavaikutuksiin sekä merkityksen unionin kannalta osoittava määrällinen
arvio ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle aiheutuvaan vahinkoon
liittyvistä kustannuksista unionin tasolla, jotta toimille on vahvemmat
perustelut. Jotta järjestelmää voidaan kehittää asteittain ja saatua kokemusta
voidaan hyödyntää, yleistä lähestymistapaa olisi arvioitava viiden vuoden
kuluttua. (13) Joitakin haitallisia
vierasperäisiä eläinlajeja on sisällytetty luonnonvaraisten eläinten ja kasvien
suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun
neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97[17]
liitteeseen B; näiden eläinlajien maahantuonti unioniin on kielletty, koska
niiden haitallisuus on tunnustettu ja koska niiden tuonnilla unioniin on
kielteinen vaikutus kotoperäisiin lajeihin. Kyseessä ovat seuraavat lajit: Callosciurus
erythraeus, Sciurus carolinensis, Oxyura jamaicensis, Lithobates (Rana) catesbeianus,
Sciurus niger, Chrysemys picta, Trachemys scripta elegans. Sen
varmistamiseksi, että haitallisiin vieraslajeihin sovelletaan johdonmukaista
oikeuskehystä ja yhdenmukaisia sääntöjä unionin tasolla, kyseisiä haitallisia
vierasperäisiä eläinlajeja olisi pidettävä ensisijaisina sisällytettäessä
lajeja unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon.
(14) Ennaltaehkäisy on ympäristön
kannalta yleensä toivottavampi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin
reagoiminen jälkikäteen, ja se olisi asetettava etusijalle; koska unioniin voi
saapua uusia lajeja jatkuvasti ja koska ympäristössä jo esiintyvät vieraslajit
leviävät ja laajentavat levinneisyysaluettaan, on tarpeen varmistaa, että
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa
tarkistetaan ja pidetään ajan tasalla jatkuvasti. (15) Jotkin niistä lajeista, jotka
ovat unionissa haitallisia, voivat joillakin unionin syrjäisimpiin alueisiin
kuuluvilla alueilla olla kotoperäisiä, ja päinvastoin. Komission tiedonannossa
”Syrjäisimmät alueet: Euroopan voimavara”[18]
todetaan, että syrjäisimpien alueiden huomattava luonnon monimuotoisuus
edellyttää, että kehitetään ja pannaan täytäntöön haitallisten vieraslajien
torjunta- ja hallintatoimenpiteitä kyseisillä alueilla, sellaisina kuin ne ovat
määriteltyinä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, ottaen
huomioon Saint Barthélemyn saaren aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden
29 päivänä lokakuuta 2010 annettu Eurooppa-neuvoston päätös 2010/718/EU[19] ja Mayotten aseman
muuttamisesta Euroopan unioniin nähden 11 päivänä heinäkuuta 2012 annettu
Eurooppa-neuvoston päätös 2012/419/EU[20].
Sen vuoksi unionin syrjäisimpiin alueisiin olisi sovellettava kaikkia näiden
uusien sääntöjen säännöksiä, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat unionin
kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja, jotka ovat kotoperäisiä
kyseisillä alueilla. Jotta luonnon monimuotoisuutta voidaan tällaisilla
alueilla suojella tarvittavalla tavalla, asianomaisten jäsenvaltioiden on
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon
täydennyksenä laadittava syrjäisimpiä alueitaan varten erityisiä luetteloita
haitallisista vieraslajeista, joihin näitä uusia sääntöjä myös sovelletaan. (16) Haitallisiin vieraslajeihin
liittyvät riskit ja kysymykset ovat kansalliset rajat ylittävä ongelma, joka
koskee koko unionia. Sen vuoksi on otettava käyttöön unionin tasolla kielto,
jolla kielletään unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien
tarkoituksellinen tuonti unioniin, lisääntyminen, kasvattaminen, kuljettaminen,
osto, myynti, käyttö, vaihto, pitäminen ja päästäminen ympäristöön; näin
voidaan varmistaa, että kaikkialla unionissa toimitaan johdonmukaisesti, minkä
ansiosta voidaan välttää sisämarkkinoiden vääristyminen ja tilanteet, joissa
yhdessä jäsenvaltiossa toteutetuilta toimilta menee pohja, koska toinen
jäsenvaltio ei toteuta vastaavia toimia. (17) Tieteellisen tutkimustoiminnan
ja ex situ -suojelun mahdollistamiseksi on tarpeen säätää erityisistä
säännöistä, jotka koskevat tällaisten toimintojen kohteena olevia unionin
kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. Kyseiset toiminnot olisi
suoritettava suljetuissa tiloissa, joissa eliöt ovat suljetuissa säilöissä ja
joissa toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään unionin
kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien karkaaminen tai laiton
päästäminen ympäristöön. (18) Unionin rajoilla saattaa
esiintyä tai unionin alueella saatetaan havaita vieraslajeja, joita ei vielä
ole tunnustettu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi
vieraslajeiksi. Jäsenvaltioille olisi siksi annettava mahdollisuus ottaa
käyttöön saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella tiettyjä
kiireellisiä toimenpiteitä. Tällaisten kiireellisten toimenpiteiden ansiosta
voitaisiin välittömästi ryhtyä toimiin sellaisia lajeja vastaan, joiden
tuontiin, vakiintumiseen osaksi uutta elinympäristöä ja leviämiseen kyseisissä
maissa saattaa liittyä riskejä; jäsenvaltiot arvioivat asiaan niiden
aiheuttamia tosiasiallisia riskejä Maailman kauppajärjestön sopimusten asiaa
koskevien määräysten mukaisesti, erityisesti, erityisesti kun on kyse näiden
lajien tunnustamisesta unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi
vieraslajeiksi. Kansallisten kiireellisten toimenpiteiden ohella on voitava
ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä unionin tasolla, jotta voidaan
noudattaa Maailman kauppajärjestön sopimusten määräyksiä. Lisäksi unionin tason
kiireelliset toimenpiteet antaisivat unionille valmiudet toimia nopeasti uuden
haitallisen vieraslajin esiintymisen tai välittömän saapumisen vaaran
tapauksessa ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. (19) Jäsenvaltioiden olisi voitava
ottaa käyttöön tiukempia toimenpiteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi
ja toteuttaa toimia ennakoivasti sellaisten lajien suhteen, joita ei ole
luokiteltu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi.
Jotta voidaan soveltaa ennakoivampaa lähestymistapaa luokittelemattomiin
lajeihin, olisi säädettävä, että haitallisia vieraslajeja, joita ei ole
luokiteltu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi
mutta jotka jäsenvaltioiden saaman näytön perusteella aiheuttavat riskin, saa
päästää ympäristöön vain, jos niille on myönnetty siihen lupa.
Yksityiskohtaiset säännöt vieraslajien käytön sallimisesta vesiviljelyssä on jo
vahvistettu asetuksella (EY) N:o 708/2007, ja jäsenvaltioiden olisi otettava ne
huomioon tässä yhteydessä. (20) Suuri osa haitallisista
vieraslajeista tuodaan unioniin tahattomasti. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää
hallita tahattoman tuonnin väyliä. Koska tältä alalta on suhteellisen vähän
kokemusta, asiaa koskevia toimenpiteitä olisi toteutettava asteittain.
Toimenpiteiden olisi oltava sekä vapaaehtoisia (esimerkiksi Kansainvälisen
merenkulkujärjestön asiakirjassa Guidelines for the Control and Management
of Ships' Biofouling ehdottamat toimenpiteet) että pakollisia;
toimenpiteiden olisi perustuttava kokemukseen, jota on saatu unionissa ja
jäsenvaltioissa tiettyjen väylien hallinnasta, mukaan lukien alusten
painolastivesien ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskevan
kansainvälisen yleissopimuksen yhteydessä vahvistetut toimenpiteet. (21) Jotta voidaan luoda riittävä
tietopohja haitallisiin vieraslajeihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, on
tärkeää, että jäsenvaltiot harjoittavat tällaisia lajeja koskevaa
tutkimustoimintaa, tarkkailua ja seurantaa. Koska seurantajärjestelmät ovat
kaikkein asianmukaisin keino havaita uusia haitallisia vieraslajeja varhaisessa
vaiheessa ja määrittää jo osaksi ympäristöä vakiintuneiden lajien levinneisyys,
niiden olisi katettava sekä kohdennettuja että yleisiä selvityksiä ja niiden
kehittämiseen olisi voitava osallistua eri alojen toimijoita ja sidosryhmiä,
mukaan lukien paikallisyhteisöt. Seurantajärjestelmissä huomio olisi jatkuvasti
kohdistettava mahdollisiin uusiin haitallisiin vieraslajeihin, esiintyivätpä ne
missä tahansa unionin alueella. Tehokkuuden ja kustannustehokkuuden vuoksi
olisi käytettävä jo olemassa olevia rajavalvonta-, seuranta- ja
tarkkailujärjestelmiä, jotka on vahvistettu unionin lainsäädännössä,
erityisesti direktiiveissä 2009/147/EY, 92/43/ETY, 2008/56/EY ja 2000/60/EY. (22) Olisi toteutettava virallisia
eläinten ja kasvien valvontatoimia, jotta voidaan estää haitallisten
vieraslajien tarkoituksellinen tuonti. Elävät eläimet ja kasvit olisi tuotava
unioniin niiden rajatarkastusasemien kautta, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet
asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265]
mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa tehokkuushyödyt ja välttää rinnakkaisten
rajatarkastusjärjestelmien luominen, ensimmäisellä
saapumisrajatarkastusasemalla olisi myös todennettava, ovatko asianomaiset
lajit unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja vai eivät.
Eläinten ja kasvien, joihin ei sovelleta asetusta (EU) N:o XXX/XXXX [virallista
valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] tai jotka on vapautettu virallisesta
valvonnasta rajatarkastusasemilla, on tuotava yhteisön tullialueelle muiden
rajanylityspaikkojen kautta ja tarkastettava näissä rajanylityspaikoissa. (23) Haitallisen vieraslajin
tuonnin jälkeen varhaisen havaitsemisen ja nopean hävittämisen toimet ovat
ratkaisevan tärkeitä lajin vakiintumisen ja leviämisen estämisen kannalta.
Tehokkain ja kustannustehokkain tapa on usein kannan mahdollisimman pikainen
hävittäminen, jos yksilöiden lukumäärä on vielä pieni. Jos hävittäminen ei ole
mahdollista tai hävittämiskustannukset ovat pitkällä aikavälillä suuremmat kuin
ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt, olisi
toteutettava leviämisen rajoittamista koskevia ja säätelytoimenpiteitä. (24) Haitallisten vieraslajien
hävittämis- ja hallintatoimet saattavat joissakin tapauksissa – vaikka ne ovat
välttämättömiä – aiheuttaa eläimille kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä,
vaikka käytettäisiin parhaita käytettävissä olevia teknisiä välineitä. Tästä
syystä jäsenvaltioiden ja kaikkien haitallisten vieraslajien hävittämis-,
säätely- tai rajoittamistoimiin osallistuvien toimijoiden olisi toteutettava
tarvittavat toimenpiteet eläinten kivun, tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi
prosessin aikana ja otettava tässä yhteydessä mahdollisimman pitkälle huomioon
alan parhaat toimintatavat, esimerkiksi Maailman eläintautijärjestön (OIE)
laatimat eläinten hyvinvoinnin pääperiaatteet. (25) Haitalliset vieraslajit
aiheuttavat yleisesti vahinkoa ekosysteemeille ja alentavat niiden sietokykyä.
Näin ollen ennallistamistoimia on toteutettava, jotta voidaan lujittaa
ekosysteemien kykyä sietää invaasioita, korjata aiheutunut vahinko sekä
parantaa lajien ja niiden luontotyyppien suojelun tasoa direktiivin 2009/147/EY
4 artiklan ja direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan mukaisesti, sisämaan
pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjavesien
ekologista tilaa direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan mukaisesti ja merivesien
ympäristön tilaa direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan mukaisesti. (26) Järjestelmää, jolla torjutaan
haitallisia vieraslajeja, olisi tuettava keskitetyllä tietojärjestelmällä,
johon kootaan saatavilla olevat tiedot vieraslajeista unionissa ja jonka kautta
voi tutustua tietoihin lajien esiintyvyydestä, levinneisyydestä, ekologiasta ja
invaasion kulusta sekä kaikkiin muihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä
poliittisten ja hallintapäätösten tekemisen kannalta. (27) Yleisön osallistumisesta
tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26
päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 2003/35/EY[21]
vahvistetaan kehys yleisön kuulemiselle ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.
Yleisön tehokkaan osallistumisen kautta yleisön olisi haitallisten vieraslajien
alalla toteutettavien toimien määrittelyn yhteydessä voitava ilmaista
näkemyksensä ja huolenaiheensa, joilla voi olla merkitystä asiaa koskevien
päätösten kannalta, ja päätöksentekijöiden olisi voitava ottaa huomioon nämä
näkemykset ja huolenaiheet; tämä lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja
avoimuutta sekä edistää osaltaan yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja
tuen antamista päätöksille. (28) Jotta voidaan varmistaa
yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen soveltamiseksi, komissiolle olisi
siirrettävä täytäntöönpanovaltaa ottaa käyttöön unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo ja ajantasaistaa sitä,
myöntää poikkeuksia nopean hävittämisen velvoitteesta sekä hyväksyä unionin
kiireellisiä toimenpiteitä. Tätä toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä
säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission
täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[22]
mukaisesti. (29) Jotta voidaan ottaa huomioon
uusin tieteellinen kehitys ympäristöalalla, komissiolle olisi siirrettävä valta
antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti
sen määrittämiseksi, millä perusteella voidaan todeta, että haitalliset
vieraslajit kykenevät luomaan elinkykyisiä kantoja ja leviämään, ja yhteisten
tekijöiden vahvistamiseksi riskinarviointien laatimista varten. On erityisen
tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset
kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä
valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat
toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin
ja asianmukaisesti. (30) Tämän asetuksen säännösten
noudattamisen takaamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot määräävät rikkomusten
yhteydessä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joissa
otetaan huomioon rikkomuksen luonne ja vakavuus. (31) Jotta muut kuin kaupalliset
omistajat voivat edelleen pitää lemmikkieläimiään, jotka kuuluvat sellaiseen
lajiin, joka on mainittu unionin kannalta merkityksellisten haitallisten
vieraslajien luettelossa, niiden luonnolliseen kuolemaan saakka, on tarpeen
säätää siirtymäkauden toimenpiteistä, nämä toimenpiteet edellyttävät kuitenkin,
että kaikki tarvittavat toimenpiteet on otettu käyttöön karkaamisen tai
lisääntymisen välttämiseksi. (32) Jotta kaupalliset toimijat,
joilla voi olla perusteltuja odotuksia (esimerkiksi ne, joille on myönnetty
lupa asetuksen (EY) N:o 708/2007 mukaisesti), voivat käyttää loppuun unionin
kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien varastonsa, kun nämä uudet
säännöt tulevat voimaan, on perusteltua myöntää niille kaksi vuotta aikaa
lopettaa, myydä tai luovuttaa yksilöt tutkimus- tai ex situ
-suojelulaitoksille. (33) Jäsenvaltiot eivät voi
riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toimen tavoitteita eli haitallisten
vieraslajien ennaltaehkäisemistä ja hallintaa, vaan ne voidaan toimenpiteiden
laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten
unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5
artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa
artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä säädöksessä ei
ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla
Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla
ennaltaehkäistään ja lievennetään kielteisiä vaikutuksia, joita haitallisten
vieraslajien tarkoituksellisesta ja tahattomasta tuonnista ja leviämisestä
aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille, sekä vähennetään
ne minimiin. 2 artikla
Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan
kaikkiin haitallisiin vieraslajeihin unionissa, sellaisina kuin ne ovat
määriteltyinä 3 artiklan 2 kohdassa. 2. Tätä
asetusta ei sovelleta a) lajeihin, joiden luontainen
levinneisyysalue muuttuu muuten kuin ihmisen toiminnan seurauksena ekologisten
olojen muuttumisen ja ilmastonmuutoksen tuloksena; b) muuntogeenisiin organismeihin, sellaisina
kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2001/18/EY 2 artiklassa; c) säänneltyihin eläintauteihin, sellaisina
kuin ne ovat määriteltyinä asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [eläinten terveyttä
koskeva lainsäädäntö, COM(2013) 260 final] 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa;
d) kasvintuhoojiin, jotka on lueteltu
asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [kasvien terveyttä koskeva lainsäädäntö, COM(2013) 267
final] 5 artiklan 2 kohdan tai 32 artiklan 3 kohdan nojalla taikka joihin
sovelletaan toimenpiteitä mainitun asetuksen 29 artiklan 1 kohdan nojalla; e) lajeihin, jotka on lueteltu asetuksen
(EY) N:o 708/2007 liitteessä IV; f) mikro-organismeihin, jotka valmistetaan
tai tuodaan maahan käytettäviksi kasvinsuojeluaineissa, jotka on jo hyväksytty
tai joita arvioidaan parhaillaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 yhteydessä; g) mikro-organismeihin, jotka valmistetaan
tai tuodaan maahan käytettäviksi biosidivalmisteissa, jotka on jo hyväksytty
tai joita asetetaan parhaillaan saataville unionin markkinoilla asetuksen (EU)
N:o 528/2012 nojalla. 3 artikla
Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1) ’vieraslajilla’ eläimen, kasvin,
sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää
yksilöä, joka tuodaan pois sen aiemmalta tai nykyiseltä luontaiselta
levinneisyysalueeltaan, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut,
siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet
tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä; 2) ’haitallisella vieraslajilla’
vieraslajia, jonka tuonnin tai leviämisen on riskinarvioinnissa todettu
uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja ja jolla saattaa myös
olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai talouteen; 3) ’unionin kannalta merkityksellisellä
haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, jonka kielteiset
vaikutukset on arvioitu niin merkittäviksi, että ne edellyttävät yhteistä
toimintaa unionin tasolla 4 artiklan 2 kohdan nojalla; 4) ’luonnon monimuotoisuudella’
vaihtelevuutta kaikenlaisiin maan, meren ja muiden vesien ekosysteemeihin sekä
ekologisiin kokonaisuuksiin kuuluvien elävien eliöiden välillä; tämä kattaa lajinsisäisen,
lajienvälisen ja ekosysteemien monimuotoisuuden; 5) ’ekosysteemipalveluilla’
ekosysteemien suoraa ja välillistä panosta ihmisten hyvinvointiin; 6) ’tuonnilla’ lajin siirtymistä
ihmisen toiminnan välityksellä pois aiemmalta tai nykyiseltä luontaiselta
levinneisyysalueeltaan; 7) ’tutkimustoiminnalla’ kuvaavaa tai
kokeellista työtä, joka suoritetaan säännellyissä oloissa uuden tietämyksen
saamiseksi tai uusien tuotteiden kehittämiseksi, mukaan lukien alustavat
vaiheet haitallisten vieraslajien muiden geneettisten ominaisuuksien kuin
invasiivisuuden tunnistamiseksi, kuvaamiseksi ja eristämiseksi siinä määrin
kuin tarpeen kyseisten ominaisuuksien käyttämiseksi muiden kuin haitallisten
lajien jalostamisessa; 8) ’suljetulla säilöllä’ eliön
pitämistä suljetuissa tiloissa, joista sen ei ole mahdollista karata tai
levitä; 9) ’ex situ -suojelulla’ luonnon
monimuotoisuuden osien suojelua muualla kuin niiden luonnonmukaisessa
elinympäristössä; 10) ’väylillä’ biologisen invaasion
reittejä ja mekanismeja; 11) ’varhaisella havaitsemisella’
haitallisen vieraslajin yksilöiden esiintymisen toteamista ympäristössä ennen
kuin kyseinen haitallinen vieraslaji on levinnyt laajalle; 12) ’hävittämisellä’ haitallisen
vieraslajin kannan täydellistä ja pysyvää poistamista fyysisin, kemiallisin tai
biologisin keinoin; 13) ’laajalle levinneellä’ haitallista
vieraslajia, jonka kanta on jo ohittanut kotiutumisvaiheen, pitää itseään yllä
ja on levinnyt ja asettautunut suureen osaan mahdollisesta
levinneisyysalueesta, jolla se voi selviytyä ja lisääntyä; 14) ’hallinnalla’ mitä tahansa fyysisiä,
kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen
vieraslajin kannan hävittäminen, koon säätely tai leviämisen rajoittaminen; 15) ’leviämisen rajoittamisella’ toimia,
joiden tarkoituksena on luoda esteitä, joilla minimoidaan riski siitä, että
haitallisen vieraslajin kanta hajaantuu ja leviää invaasioalueen ulkopuolelle; 16) ’kannan säätelyllä’ fyysisiä,
kemiallisia ja biologisia toimia, joita sovelletaan haitallisen vieraslajin
kantaan yksilöiden lukumäärän pitämiseksi mahdollisimman pienenä, jotta –
vaikka lajia ei kyetäkään hävittämään – sen invaasiokyky ja kielteiset
vaikutukset, joita se aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle ja
ekosysteemipalveluille tai ihmisten terveydelle ja taloudelle, voidaan
minimoida. 4 artikla
Unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo 1. Komissio laatii unionin
kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon
täytäntöönpanosäädöksillä 2 kohdassa säädettyjen perusteiden perusteella ja
ajantasaistaa sitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 2. Edellä 1 kohdassa
tarkoitettuun luetteloon saa sisällyttää ainoastaan sellaisia haitallisia
vieraslajeja, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet: a) saatavilla olevan tieteellisen näytön
mukaan ne ovat unionin alueelle, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita,
vieraita lajeja; b) saatavilla olevan tieteellisen näytön
mukaan ne kykenevät vakiinnuttamaan elinkykyisen kannan ja leviämään
ympäristössä nykyoloissa tai ennakoitavissa ilmastonmuutosoloissa missä tahansa
unionin alueella, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita; c) jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan nojalla
tehty riskinarviointi osoittaa, että unionin tason toiminta on tarpeen niiden
vakiintumisen ja leviämisen estämiseksi. 3. Jäsenvaltiot voivat pyytää
komissiota sisällyttämään haitallisen vieraslajin 1 kohdassa tarkoitettuun
luetteloon. Kyseisten pyyntöjen on katettava kaikki seuraavat perusteet: a) lajin nimi; b) jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti
tehty riskinarviointi; c) näyttö siitä, että laji täyttää 2
kohdassa esitetyt perusteet. 4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu
luettelo saa sisältää enintään 50 lajia, mukaan lukien lajit, jotka voidaan
lisätä siihen 9 artiklassa tarkoitettujen kiireellisten toimenpiteiden
seurauksena. 5 artikla Riskinarviointi ja delegoidut
säädökset 1. Tapauksen mukaan komissio
toteuttaa tai jäsenvaltioiden on toteutettava 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa
ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu riskinarviointi ottaen huomioon seuraavat
tekijät: a) lajin kuvaus, mukaan lukien sen
taksonominen nimi, aiemmat vaiheet, luontainen levinneisyysalue ja mahdollinen
levinneisyysalue; b) kuvaus lajin lisääntymis- ja leviämismalleista,
mukaan lukien arvio siitä, ovatko ympäristöolot sellaiset, että se voi lisääntyä
ja levitä niissä; c) kuvaus mahdollisista saapumis- ja
leviämisväylistä, sekä tarkoituksellisista että tahattomista, mukaan lukien
tarvittaessa hyödykkeet, joihin laji yleensä yhdistetään; d) perusteellinen arviointi riskistä, joka
liittyy saapumiseen asianomaisille luonnonmaantieteellisille alueille sekä
vakiintumiseen ja leviämiseen näillä alueilla, nykyoloissa ja ennakoitavissa
ilmastonmuutosoloissa; e) kuvaus lajin nykyisestä levinneisyydestä,
mukaan lukien se, esiintyykö lajia jo unionissa tai sen naapurimaissa; f) kuvaus luonnon monimuotoisuudelle ja
ekosysteemipalveluille aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista, mukaan lukien
kielteiset vaikutukset, joita aiheutuu kotoperäisille lajeille, suojelluille
alueille, uhanalaisille luontotyypeille, ihmisten terveydelle ja taloudelle,
sekä arvio tulevien vaikutusten laajuudesta; g) määrällinen ennuste unionin tason
vahinkokustannuksista, joka osoittaa merkityksen unionin kannalta ja toimii
lisäperusteluna toimille, koska kokonaisvahinko olisi suurempi kuin vahingon
lieventämisestä aiheutuvat kustannukset; h) kuvaus lajin mahdollisista
käyttötarkoituksista ja niistä saatavista eduista. 2. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti, jotta voidaan määritellä
tarkemmin 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hyväksyttävän
tieteellisen näytön tyyppi ja laatia yksityiskohtainen kuvaus tämän artiklan 1
kohdan a–h alakohdassa esitettyjen tekijöiden soveltamisesta, mukaan lukien
näiden tekijöiden arvioinnissa käytettävät menetelmät, ottaen huomioon asiaa
koskevat kansalliset ja kansainväliset vaatimukset sekä tarve asettaa
etusijalle niiden lajien vastaiset toimet, jotka aiheuttavat tai voivat
aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa, mukaan lukien luonnon
monimuotoisuuden köyhtymisestä johtuva vahinko. 6 artikla
Syrjäisimpiä alueita koskevat säännökset 1. Lajeihin, jotka on
sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja jotka ovat
kotoperäisiä alueella, joka kuuluu syrjäisimpiin alueisiin, ei sovelleta 7, 8, 11
ja 13–17 artiklan säännöksiä syrjäisellä alueella, jolla ne ovat kotoperäisiä. 2. Kunkin jäsenvaltion, jolla on
syrjäisimpiin alueisiin kuuluvia alueita, on viimeistään [12 kuukauden
kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] annettava
näitä alueita kuullen luettelo haitallisista vieraslajeista, jotka ovat
merkityksellisiä kullekin sen syrjäisimpiin alueisiin kuuluvalle alueelle. 3. Lajeihin, jotka sisältyvät
edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, on sovellettava 7, 8, 11 ja 13–17
artiklaa kullakin asianomaisella syrjäisimpiin alueisiin kuuluvalla alueella. 4. Jäsenvaltioiden on
välittömästi annettava komissiolle tiedoksi 2 kohdassa tarkoitetut luettelot ja
niihin tehdyt päivitykset sekä ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille. II luku
Ennaltaehkäisy 7 artikla
Unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskeva kielto 1. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuun luetteloon sisällytettyjä lajeja ei saa tarkoituksellisesti a) tuoda unionin alueelle tai kuljettaa
unionin alueen kautta; b) saattaa tilanteeseen, jossa ne voivat
lisääntyä; c) kuljettaa paikasta toiseen, lukuun
ottamatta lajien kuljettamista paikkaan, jossa ne hävitetään; d) saattaa markkinoille; e) käyttää tai vaihtaa; f) pitää tai kasvattaa, mukaan lukien
suljetussa säilössä; g) päästää ympäristöön. 2. Jäsenvaltioiden on estettävä
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tahaton tuonti 11
artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. 8 artikla
Tutkimustoimintaa ja ex situ -suojelua koskevat luvat 1. Poiketen siitä, mitä 7
artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdassa säädetään kielloista,
jäsenvaltioiden on perustettava lupajärjestelmä, joka sallii laitosten, jotka
on hyväksytty harjoittamaan tutkimustoimintaa tai ex situ -suojelua, suorittaa
tällaisia toimintoja unionin kannalta merkityksellisten haitallisten
vieraslajien suhteen. 2. Jäsenvaltioiden on annettava
asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille valtuudet myöntää 1 kohdassa
tarkoitetut luvat toimintoihin, jotka suoritetaan suljetun säilön yhteydessä ja
jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset: a) unionin kannalta merkityksellistä
haitallista vieraslajia pidetään ja käsitellään 3 kohdassa tarkoitetuissa
suljetuissa tiloissa; b) toiminnon suorittaa henkilöstö, jolla on
toimivaltaisten viranomaisten vaatima tieteellinen ja tekninen pätevyys; c) kuljetukseen suljettuun tilaan ja
suljetusta tilasta on saatu toimivaltaisen viranomaisen lupa, ja se toteutetaan
olosuhteissa, joissa haitallisen vieraslajin ei ole mahdollista karata; d) haitallisten vieraslajien, jotka ovat
eläimiä, on mahdollisuuksien mukaan oltava merkittyjä; e) karkaamis-, leviämis- tai
poistamisriskiä hallinnoidaan tehokkaasti ottamalla huomioon lajin
tunnistetiedot, biologia ja leviämiskeinot, suunniteltu toiminto ja suunniteltu
suljettu tila, vuorovaikutus ympäristön kanssa ja muut tekijät, jotka ovat
olennaisia asianomaisen lajin aiheuttaman riskin kannalta; f) vahvistetaan mahdollisen karkaamisen tai
leviämisen varalta jatkuva seuranta ja valmiussuunnitelma, mukaan lukien
hävittämissuunnitelma; g) edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa on
myönnetään vain sellaista lajien ja yksilöiden lukumäärää varten, joka on välttämätön
asianomaisen tutkimustoiminnan tai ex situ -suojelun kannalta, eikä se saa
ylittää suljetun tilan kapasiteettia. Luvan on katettava rajoitukset, joita
vaaditaan asianomaisen lajin karkaamis- tai leviämisriskin alentamiseksi. Luvan
on seurattava aina sen haitallisen vieraslajin mukana, jota se koskee, kun
lajia pidetään unionin alueella, se tuodaan unionin alueelle ja sitä
kuljetetaan unionin alueella. 3. Yksilöiden katsotaan olevan
suljetuissa tiloissa pidettyjä yksilöitä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) ne on fyysisesti eristetty, ne eivät voi
karata tai levitä tiloista, joissa niitä pidetään, eivätkä asiattomat henkilöt
voi poistaa niitä näistä tiloista; siivous- ja kunnossapitopöytäkirjoilla on
varmistettava, etteivät yksilöt tai lisääntymiskykyiset osat voi karata tai
levitä ja etteivät asiattomat henkilöt voi poistaa niitä; b) ne poistetaan tiloista, loppusijoitetaan
tai hävitetään tavalla, joka sulkee pois lisäyksen tai lisääntymisen tilojen
ulkopuolella. 4. Lupaa hakiessaan laitoksen on
esitettävä kaikki tarvittavat todisteet, jotta toimivaltainen viranomainen voi
arvioida, täyttyvätkö 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset. 9 artikla
Kiireelliset toimenpiteet 1. Jos jäsenvaltiolla on näyttöä
siitä, että sen alueella esiintyy tai että on olemassa välitön vaara, että sen
alueelle tulee haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty 4 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuun luetteloon mutta jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat
alustavan tieteellisen näytön perusteella todenneet todennäköisesti täyttävän 4
artiklan 2 kohdassa vahvistetut perusteet, se voi välittömästi toteuttaa
kiireellisiä toimenpiteitä minkä tahansa 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetun
kiellon muodossa. 2. Jäsenvaltion, joka ottaa
kansallisella alueellaan käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä, joihin kuuluu 7
artiklan 1 kohdan a, c tai d alakohdan soveltaminen, on välittömästi annettava
komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi toteutetut toimet ja niiden
perusteena oleva näyttö. 3. Asianomaisen jäsenvaltion on
viipymättä tehtävä 5 artiklan nojalla riskinarviointi lajista, johon
kiireellisiä toimenpiteitä sovelletaan, ottaen huomioon saatavilla olevat
tekniset ja tieteelliset tiedot, ja joka tapauksessa 24 kuukauden kuluessa
siitä päivästä, jona päätös ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä
hyväksyttiin, jotta kyseinen laji voidaan sisällyttää 4 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuun luetteloon. 4. Kun komissio ottaa vastaan 2
kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon tai sillä on muuta näyttöä siitä, että
unionin alueella esiintyy tai että on olemassa välitön vaara, että unionin
alueelle tulee haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty 4 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuun luetteloon mutta joka todennäköisesti täyttää 4 artiklan
2 kohdassa asetetut perusteet, se toteaa alustavan tieteellisen näytön
perusteella täytäntöönpanosäädöksessä, täyttääkö kyseinen laji todennäköisesti
nämä perusteet; jos komissio toteaa, että 4 artiklan 2 kohdassa asetetut
perusteet todennäköisesti täyttyvät, se vahvistaa unionin tasolla kiireellisiä
toimenpiteitä, jotka koostuvat jostakin 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista
kielloista, rajoitetuksi ajaksi kyseisen lajin aiheuttamien riskien osalta.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua
tarkastelumenettelyä noudattaen. 5. Jos 4 kohdassa tarkoitetuissa
täytäntöönpanosäädöksissä niin säädetään, jäsenvaltioiden 1 kohdan nojalla
toteuttamat toimenpiteet on kumottava tai niitä on muutettava. 6. Jäsenvaltio, joka toteuttaa
kiireellisiä toimenpiteitä, saa jatkaa niiden toteuttamista, kunnes on annettu
täytäntöönpanosäädös, jolla unionin tasolla vahvistetaan kiireelliset
toimenpiteet 4 kohdan mukaisesti tai jolla laji sisällytetään 4 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuun luetteloon asianomaisen jäsenvaltion 3 kohdan nojalla tekemän
riskinarvioinnin perusteella. 10 artikla
Rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kannalta merkityksellisten
haitallisten vieraslajien tarkoituksellista päästämistä ympäristöön 1. Kun on kyse haitallisista
vieraslajeista, jotka eivät ole unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia
vieraslajeja mutta joiden osalta jäsenvaltiot katsovat tieteellisen näytön
perusteella (vaikka sitä ei olisi täysin vahvistettu), että niiden ympäristöön
päästämisen ja leviämisen aiheuttamilla kielteisillä vaikutuksilla on
merkitystä niiden kansalliselle alueelle, jäljempänä ’jäsenvaltioiden kannalta
merkitykselliset haitalliset vieraslajit’, jäsenvaltioiden on kiellettävä
näiden lajien kaikenlainen tarkoituksellinen päästäminen ympäristöön (prosessi,
jossa organismi saatetaan ympäristöön missä tahansa tarkoituksessa ilman, että
toteutetaan tarvittavat toimenpiteet kyseisten lajien karkaamisen ja leviämisen
estämiseksi). 2. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille lajeista, joiden ne katsovat
olevan jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. 3. Jäsenvaltioiden
toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää luvan jäsenvaltion kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien tiettyihin tarkoituksellisiin
ympäristöön päästämisiin edellyttäen, että seuraavat ehdot on otettu
täysimääräisesti huomioon: a) vaihtoehtoisia haitattomia lajeja, joita
voitaisiin käyttää samankaltaisten hyötyjen saamiseksi, ei ole; b) ympäristöön päästämisen hyödyt ovat
paljon suuremmat kuin riski asianomaisen lajin aiheuttamasta vahingosta; c) ympäristöön päästämiseen liitetään
riskinhallintatoimenpiteitä, jotta voidaan minimoida sen vaikutukset luonnon
monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin sekä ihmisten terveyteen ja
talouteen; d) käytössä on tarkoituksenmukainen
seuranta, ja lajin hävittämistä varten laaditaan varautumissuunnitelma, jota
sovelletaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei lajin aiheuttama
vahinko ole hyväksyttävä. 4. Kaikki luvat, jotka koskevat
haitallisten vieraslajien tuontia käytettäviksi vesiviljelyssä, on myönnettävä
asetuksen (EY) N:o 708/2007 säännösten mukaisesti. 11 artikla
Haitallisten vieraslajien väyliä koskevat toimintasuunnitelmat 1. Jäsenvaltioiden on
viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään
päivämäärä] tehtävä kattava analyysi haitallisten vieraslajien tahattoman
tuonnin ja leviämisen väylistä alueellaan ja yksilöitävä väylät, jotka
edellyttävät ensisijaisia toimia lajien määrän tai sen vahingon vuoksi, jota
lajien saapuminen näiden väylien kautta unioniin aiheuttaa, jäljempänä
’ensisijaiset väylät’. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on keskityttävä
erityisesti niihin väyliin, joiden kautta unioniin tuodaan unionin kannalta
merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. 2. Kunkin jäsenvaltion on
viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta —
lisätään päivämäärä] laadittava ja toteutettava toimintasuunnitelma, jolla
torjutaan ensisijaisia väyliä, jotka jäsenvaltio on yksilöinyt 1 kohdan
nojalla. Toimintaohjelmaan on sisällyttävä toimenpideaikataulu ja kuvaus
toimenpiteistä, jotka toteutetaan ensisijaisten väylien torjumiseksi ja joilla
estetään haitallisten vieraslajien tahaton tuonti ja leviäminen unioniin ja
ympäristöön tai ympäristössä. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun
toimintasuunnitelman on sisällettävä kustannus-hyötyanalyysin perusteella
suunniteltuja toimenpiteitä, joihin on kuuluttava vähintään a) tietoisuuden lisäämisen toimenpiteet; b) sääntelytoimenpiteet, joilla minimoidaan
haitallisista vieraslajeista johtuva tavaroiden ja hyödykkeiden sekä
ajoneuvojen ja laitteistojen kontaminaatio, mukaan lukien toimenpiteet, joilla
torjutaan haitallisten vieraslajien kuljettamista kolmansista maista; c) sääntelytoimenpiteet, joilla
varmistetaan unionin rajoilla suoritettava muu asianmukainen tarkastus kuin 13
artiklan nojalla suoritettava virallinen valvonta; d) toimenpiteet, joista määrätään
kansainvälisessä yleissopimuksessa alusten painolastivesien ja sedimenttien
valvonnasta ja käsittelystä. 4. Edellä 2 kohdan mukaisesti
laadittava toimintasuunnitelma on toimitettava komissiolle viipymättä.
Jäsenvaltioiden on tarkistettava toimintasuunnitelmaa neljän vuoden välein sen
viimeisimmästä toimittamisesta ja toimitettava tarkistettu toimintasuunnitelma
komissiolle. III luku
Varhainen havaitseminen ja nopea hävittäminen 12 artikla
Seurantajärjestelmä 1. Jäsenvaltioilla on
viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään
päivämäärä] oltava käytössä virallinen seurantajärjestelmä, jolla
selvitys-, tarkkailu- tai muita menettelyjä käyttäen kerätään ja kirjataan
tietoja haitallisten vieraslajien esiintymisestä ympäristössä, jotta voidaan
estää haitallisten vieraslajien leviäminen unioniin. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun
seurantajärjestelmän on a) katettava jäsenvaltioiden alue, jotta
voidaan määrittää uusien ja jo osaksi elinympäristöään vakiintuneiden unionin
kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien esiintyvyys ja
levinneisyys; b) katettava merivedet, sellaisina kuin ne
ovat määriteltyinä direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 1 kohdassa; c) oltava riittävän dynaaminen, jotta
voidaan havaita nopeasti, että unionin kannalta merkityksellistä haitallista
vieraslajia, jota ei tähän saakka tiedetty esiintyvän, esiintyy nyt alueen tai
sen osan ympäristössä; d) hyödynnettävä tietoja, jotka saadaan
käytössä olevista seuranta- ja tarkkailujärjestelmistä, joista säädetään
direktiivin 92/43/ETY 11 artiklassa, direktiivin 2008/56/EY 11 artiklassa ja
direktiivin 2000/60/EY 8 artiklassa. 13 artikla Virallinen
valvonta unionin rajoilla 1. Jäsenvaltioilla on
viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään
päivämäärä] oltava käytössään täysin toimivat rakenteet tarvittavan
virallisen valvonnan suorittamiseksi unioniin tuotaville eläimille ja
kasveille, mukaan lukien niiden siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt, jotta
voidaan estää unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien
tarkoituksellinen tuonti unioniin. 2. Jäsenvaltioiden viranomaisten
on suoritettava unioniin tuotaville 1 kohdassa mainituille tavaroille
virallinen valvonta unionin rajoilla ja todennettava tässä yhteydessä, että
seuraavat vaatimukset täyttyvät: a) tavarat eivät sisälly 4 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuun luetteloon; b) edellä 8 artiklassa tarkoitetut luvat
ovat voimassa. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu
todentaminen toteutetaan asiakirja- ja tunnistustarkastuksen sekä tarvittaessa
fyysisen tarkastuksen avulla seuraavissa paikoissa: a) rajatarkastusasemilla, joista säädetään
asetuksen (EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265]
57 artiklassa, kun on kyse 1 kohdassa mainituista tavaroista, joihin
sovelletaan mainitun asetuksen 45 artiklaa ja jotka kuuluvat virallisen
valvonnan piiriin rajatarkastusasemilla; tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on
siirrettävä vastuu toimivaltaisille viranomaisille, joista säädetään asetuksen
(EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] 3
artiklassa; b) saapumispaikassa yhteisön tullialueella,
kun on kyse 1 kohdassa mainituista tavaroista, joihin ei sovelleta asetuksen
(EU) N:o XXX/XXXX [virallista valvontaa koskeva asetus, COM(2013) 265] 45
artiklaa tai jotka on vapautettu virallisesta valvonnasta rajatarkastusasemilla
mainitun asetuksen 46 artiklan mukaisesti; tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on
siirrettävä vastuu tulliviranomaisille ja osoitettava niille kaikki näitä
tavaroita koskevat tullimenettelyt. 4. Rajatarkastuksista vastaamaan
nimetyille viranomaisille on lisäksi annettava valtuudet takavarikoida ja
tuomita menetetyiksi eliöt, jotka eivät täytä 2 kohdassa tarkoitettuja
edellytyksiä. Menetetyiksi tuomitut eliöt on annettava sen toimivaltaisen
viranomaisen vastuulle, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta.
Jäsenvaltiot voivat siirtää tiettyjä tehtäviä muille viranomaisille. 5. Kirjatuista suoritetun
virallisen valvonnan tuloksista ja kaikista niiden perusteella tehdyistä
päätöksistä, mukaan lukien päätös lähetyksen hylkäämisestä, on käytävä ilmi,
täyttyvätkö 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset. 6. Jäsenvaltioiden on otettava
käyttöön menettelyitä sen varmistamiseksi, että asiaa koskevat viranomaiset ja
lähetyksestä vastaava toimija vaihtavat relevantteja tietoja saapuvista
lähetyksistä ja toteuttavat tehokkaita ja toimivia koordinointi- ja
yhteistyötoimia 2 kohdassa tarkoitettujen todentamisten osalta. 7. Jäsenvaltioiden on laadittava
ohjeita ja koulutusohjelmia, joilla helpotetaan unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien tunnistamista ja havaitsemista,
kaikkien 2 kohdassa tarkoitettuihin todentamisiin osallistuvien viranomaisten
välisellä yhteistyöllä. Tulliviranomaisten koulutusohjelmassa on annettava
tiedot siitä, miten täytetään hallinnollinen yhtenäisasiakirja, jolla
tulli-ilmoitus tehdään. 14 artikla
Varhaista havaitsemisesta koskeva tiedoksianto 1. Jäsenvaltioiden on
hyödynnettävä 12 artiklan mukaisesti perustettua seurantajärjestelmää ja 13
artiklassa säädetyn virallisen valvonnan yhteydessä kerättyjä tietoja, jotta
voidaan helpottaa unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien
varhaista havaitsemista. 2. Jäsenvaltion on annettava
komissiolle viipymättä kirjallisesti tiedoksi unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien varhainen havaitseminen ja
ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille, erityisesti kun a) jäsenvaltion alueella tai sen osassa
esiintyy lajia, joka on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun
luetteloon ja jota ei aiemmin tiedetty esiintyvän jäsenvaltion alueella tai sen
osassa; b) jäsenvaltion alueella tai sen osassa
esiintyy uudelleen lajia, joka on sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuun luetteloon, sen jälkeen, kun se oli jo ilmoitettu hävitetyksi. 15 artikla
Nopea hävittäminen invaasion varhaisessa vaiheessa 1. Varhaisen havaitsemisen
jälkeen ja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 14 artiklassa tarkoitettu
varhaista havaitsemista koskeva tiedoksianto on toimitettu, jäsenvaltioiden on
toteutettava hävittämistoimenpiteitä, annettava ne tiedoksi komissiolle ja
ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille. 2. Toteuttaessaan
hävittämistoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyillä
menetelmillä voidaan tosiasiassa poistaa asianomaisen haitallisen vieraslajin
kanta kokonaan ja pysyvästi, ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys
ja ympäristö, ja taata, että kohteena olevat eläimet säästyvät tarpeettomalta
kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. 3. Edellä 12 artiklassa säädetty
seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että sen
avulla voidaan tarkkailla myös hävittämistoimien toimivuutta. 4. Jäsenvaltion on annettava
komissiolle tiedoksi unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin
onnistunut hävittäminen ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille. 5. Jäsenvaltion on ilmoitettava
komissiolle ja muille jäsenvaltioille myös toteutettujen toimenpiteiden
toimivuudesta. 16 artikla
Poikkeukset nopean hävittämisen velvoitteesta 1. Jäsenvaltio voi jättää
komissiolle hakemuksen, jossa pyydetään saada poiketa velvoitteesta soveltaa 15
artiklassa tarkoitettuja hävittämistoimenpiteitä unionin kannalta
merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin, joista on annettu 14 artiklassa
tarkoitettu varhaista havaitsemista koskeva tiedoksianto. 2. Poikkeushakemusten on
perustuttava luotettavaan tieteelliseen näyttöön, ja ne saa jättää vain, jos
seuraavat edellytykset täyttyvät: a) hävittämisen on osoitettu olevan
teknisesti mahdotonta, koska saatavilla olevia hävittämismenetelmiä ei voida
soveltaa ympäristössä, johon laji on vakiintunut; b) saatavilla olevien tietojen perusteella
tehty kustannus-hyötyanalyysi osoittaa kohtuullisella varmuudella, että
kustannukset nousevat pitkällä aikavälillä poikkeuksellisen korkeiksi ja
hävittämisestä saataviin etuihin nähden suhteettomiksi; c) hävittämismenetelmiä ei ole saatavilla
tai niitä on saatavilla mutta niillä on hyvin vakavia haittavaikutuksia
ihmisten terveydelle tai ympäristölle. 3. Jäsenvaltioiden on
toimitettava komissiolle asianmukaisesti perustellut poikkeushakemukset yhdessä
2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun näytön kanssa. 4. Komissio päättää
täytäntöönpanosäädöksillä 6 kohdan mukaisesti, hyväksyykö vai hylkääkö se 3
kohdassa tarkoitetun hakemuksen. 5. Nämä täytäntöönpanosäädökset
hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä
noudattaen. 6. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että käytössä on leviämisen rajoittamista koskevia
toimenpiteitä, jotta voidaan välttää lajin leviäminen edelleen, kunnes 3 kohdan
mukaisesta poikkeuksesta on annettu täytäntöönpanopäätös. 7. Jos hävittämisvelvoitteesta
myönnetään poikkeus, lajiin on sovellettava 17 artiklassa tarkoitettuja
hallintatoimenpiteitä. Jos poikkeushakemus hylätään, asianomaisen jäsenvaltion
on viipymättä toteutettava 15 artiklassa tarkoitetut hävittämistoimenpiteet. IV luku
Laajalle levinneiden haitallisten vieraslajien hallinta 17 artikla
Hallintatoimenpiteet 1. Jäsenvaltioilla on
viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun haitallinen vieraslaji on
sisällytetty 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, oltava käytössä
hallintatoimenpiteitä niitä unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia
vieraslajeja varten, joiden jäsenvaltiot ovat todenneet levinneen alueellaan
laajalle, jotta voidaan minimoida niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen
ja ekosysteemipalveluihin, ihmisten terveyteen ja talouteen. Kyseisten
hallintatoimenpiteiden on perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin ja myös
katettava 18 artiklassa tarkoitetut ennallistamistoimenpiteet. 2. Hallintatoimenpiteisiin on
sisällyttävä fyysisiä, kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena
on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, sen koon säätely tai leviämisen
rajoittaminen. Tarvittaessa hallintatoimenpiteiden on katettava toimet, joita
sovelletaan vastaanottavaan ekosysteemiin tarkoituksena parantaa sen kykyä
sietää tämänhetkisiä ja tulevia invaasioita. 3. Toteuttaessaan
hallintatoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyissä
menetelmissä otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö ja
että niiden kohteena olevat eläimet säästyvät kaikelta tarpeettomalta kivulta,
tuskalta ja kärsimykseltä. 4. Edellä 12 artiklassa säädetty
seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että voidaan
tarkkailla, miten tehokkaasti kannan hävittämistä, sen koon säätelyä tai
leviämisen estämistä koskevilla toimenpiteillä voidaan minimoida vaikutukset
luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin, ihmisten terveyteen tai
talouteen. 5. Jos on olemassa huomattava
riski siitä, että unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji
leviää naapurijäsenvaltioon, jäsenvaltioiden, joissa laji on levinnyt laajalle,
on välittömästi annettava asia tiedoksi naapurijäsenvaltioille ja komissiolle.
Asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa vahvistettava yhteisesti
sovittuja hallintatoimenpiteitä. Jos laji saattaa levitä myös kolmansiin
maihin, asianomaisen jäsenvaltion on harkittava, onko asiasta tarpeen ilmoittaa
asianomaisille kolmansille maille. 18 artikla
Vahingoittuneiden ekosysteemien ennallistaminen 1. Jäsenvaltioiden on
toteutettava oikeasuhteisia ennallistamistoimenpiteitä, joilla helpotetaan
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien huonontaman,
vahingoittaman tai tuhoaman ekosysteemin palautumista. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin
ennallistamistoimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään a) toimenpiteet, joilla lisätään häiriöille
altistuneen ekosysteemin kykyä sietää ja vaimentaa häiriöiden vaikutuksia,
sopeutua niihin ja palautua niistä; b) toimenpiteet, joilla ennaltaehkäistään
uusi invaasio hävittämisohjelman jälkeen. V LUKU
Loppusäännökset 19 artikla
Raportointi 1. Jäsenvaltion on viimeistään [kolmen
vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta — lisätään päivämäärä] ja
sen jälkeen joka neljäs vuosi toimitettava komissiolle ajantasaiset tiedot
seuraavista seikoista: a) kuvaus 12 artiklan mukaisesta
seurantajärjestelmästä ja 13 artiklan mukaisesta unioniin tulevien haitallisten
vieraslajien virallisen valvonnan järjestelmästä; b) alueellaan esiintyvien unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien levinneisyys; c) tiedot lajeista, joiden katsotaan olevan
jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja 10 artiklan 2
kohdan nojalla; d) edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu
toimintasuunnitelma; e) yhdistetyt tiedot, jotka kattavat koko
kansallisen alueen, 15 artiklan mukaisesti toteutetuista
hävittämistoimenpiteistä ja 17 artiklassa säädetyistä hallintatoimenpiteistä
sekä niiden toimivuudesta; f) edellä 8 artiklassa tarkoitettujen
lupien malli. 2. Jäsenvaltion on annettava
komissiolle tiedoksi tämän asetuksen soveltamisesta vastaavat toimivaltaiset
viranomaiset ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille. 3. Viimeistään viiden vuoden
kuluttua [hyväksymispäivä] komissio arvioi tämän asetuksen
vaikuttavuutta, mukaan lukien 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luettelo, 11
artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat, seurantajärjestelmä,
rajatarkastukset, hävittämisvelvoite ja hallintatoimenpiteet, ja toimittaa
Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa
muutosehdotuksia, mukaan lukien muutokset 4 artiklan 1 kohdassa mainittuun
luetteloon. 20 artikla
Tietotukijärjestelmä 1. Komissio perustaa asteittain
tietotukijärjestelmän, joka on tarpeen tämän asetuksen soveltamisen
helpottamiseksi. 2. Ensimmäisessä vaiheessa
järjestelmään on sisällyttävä datatukijärjestelmä, joka liittää yhteen olemassa
olevat haitallisia vieraslajeja koskevat datajärjestelmät, ja tässä yhteydessä
kiinnitetään erityistä huomiota tietoihin unionin kannalta merkityksellisistä
haitallisista vieraslajeista, jotta voidaan helpottaa 19 artiklan nojalla
toteutettavaa raportointia. 3. Toisessa vaiheessa 2 kohdassa
tarkoitetun datatukijärjestelmän on toimittava välineenä, jota komissio voi käyttää
14 artiklan 2 kohdassa vaadittujen asiaa koskevien tiedoksiantojen
käsittelyssä. 4. Kolmannessa vaiheessa 2
kohdassa tarkoitetun datatukijärjestelmän on toimittava mekanismina, jonka
avulla vaihdetaan tietoja tämän asetuksen soveltamisen muista näkökohdista. 21 artikla
Yleisön osallistuminen 1. Laatiessaan 11 artiklan
mukaisia toimintasuunnitelmia ja ottaessaan käyttöön 17 artiklan mukaisia
toimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa
ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua niiden valmistelemiseen,
muuttamiseen tai tarkistamiseen niiden järjestelyjen avulla, joista
jäsenvaltiot ovat jo sopineet direktiivin 2003/35/EY 2 artiklan 3 kohdan toisen
alakohdan mukaisesti. 22 artikla
Komitea 1. Komissiota avustaa komitea.
Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011[23] tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. 23 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 5 artiklan 2
kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle
määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen. 3. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun
säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä
mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana
päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai
jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös
ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut
delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille
ja neuvostolle. 5. Edellä olevan 5 artiklan
2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos
Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle,
ilmaissut vastustavansa sitä, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto
ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne
eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä
määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 24 artikla
Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset 1. Jäsenvaltioiden on säädettävä
hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista, joita sovelletaan tämän
asetuksen rikkomistapauksiin. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki
tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnolliset toimenpiteet
ja seuraamukset pannaan täytäntöön. Säädettyjen toimenpiteiden ja seuraamusten
on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 25 artikla
Valtuudet määrätä seuraamuksia 1. Toimivaltaisilla
viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä hallinnollisia toimenpiteitä ja
seuraamuksia luonnollisille tai oikeushenkilöille, jotka eivät noudata tätä
asetusta. 2. Sanotun kuitenkaan
rajoittamatta niiden valvontavaltuuksia, toimivaltaisilla viranomaisilla on
oltava valtuudet määrätä vähintään seuraavia hallinnollisia toimenpiteitä ja
seuraamuksia: a) määräys, jossa rikkomisesta vastuussa
olevaa luonnollista tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan
toistamatta sitä; b) määräys, jossa vaaditaan kyseisen
sääntöjenvastaisen, unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin
tuomitsemista menetetyksi; c) väliaikainen toimintokielto; d) toiminnolle myönnetyn luvan pysyvä
peruuttaminen; e) hallinnolliset taloudelliset
seuraamukset; f) määräys, jossa asianomaista luonnollista
tai oikeushenkilöä vaaditaan toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. 3. Toimivaltaisten viranomaisten
on hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten muotoa määrittäessään
otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten a) rikkomisen vakavuus ja kesto; b) se, missä määrin invaasiosta vastuussa
oleva henkilö on osallinen rikkomiseen; c) voitto, jonka luonnollinen tai
oikeushenkilö saa rikkomisen seurauksena; d) rikkomisesta ympäristölle, yhteiskunnalle
ja taloudelle aiheutunut vahinko; e) vastuussa olevan henkilön halukkuus
tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; f) vastuussa olevan henkilön aiemmat
rikkomiset. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan mukaisesti
tekemiin päätöksiin voi hakea muutosta. 26 artikla
Muita kuin kaupallisia omistajia koskevat siirtymäsäännökset 1. Poiketen siitä, mitä 7
artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa säädetään, lemmikkieläinten omistajat,
jotka pitävät 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun unionin kannalta merkittävien
haitallisten vieraslajien luetteloon sisältyviä lemmikkieläimiä muussa kuin
kaupallisessa tarkoituksessa, saavat pitää ne niiden luonnolliseen kuolemaan
saakka edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät: a) yksilöitä pidettiin lemmikkieläiminä jo
ennen niiden sisällyttämistä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon; b) yksilöitä pidetään suljetussa säilössä ja
kaikki tarvittavat toimenpiteet on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, että
yksilöt eivät voi lisääntyä tai karata. 2. Toimivaltaisten viranomaisten
on jäsenvaltioiden järjestämien tiedotus- ja valistusohjelmien kautta annettava
muille kuin kaupallisille omistajille tietoa riskeistä, joita 1 kohdassa
tarkoitettujen yksilöiden pitämisestä aiheutuu, ja toimenpiteistä, jotka on
toteutettava lisääntymis- ja karkaamisriskin minimoimiseksi. 3. Jäsenvaltioiden on tarjottava
niille muille kuin kaupallisille omistajille, jotka eivät voi taata 1 kohdassa
vahvistettujen edellytysten täyttymistä, se mahdollisuus, että yksilöt otetaan
omistajilta pois, ja otettava asianmukaisesti huomioon eläinten hyvinvointi
yksilöitä käsiteltäessä. 27 artikla
Kaupallisia varastoja koskevat siirtymäsäännökset 1. Kaupallisten varastojen
pitäjät, joiden hallussa on sellaisen haitallisen vieraslajin yksilöitä, joka
on hankittu ennen lajin sisällyttämistä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun
luetteloon, saavat enintään kahden vuoden ajan lajin sisällyttämisestä
mainittuun luetteloon pitää ja kuljettaa lajia tarkoituksenaan myydä tai
luovuttaa kyseisten lajin eläviä yksilöitä tai lisääntymiskykyisiä osia 8
artiklassa tarkoitettuihin tutkimus- tai ex situ ‑suojelulaitoksiin
edellyttäen, että yksilöt pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä ja kaikki
asianmukaiset toimenpiteet otetaan käyttöön sen varmistamiseksi, etteivät ne
voi lisääntyä tai karata, tai lopettaa ne varastojen tyhjentämiseksi. 2. Jos vesiviljelylaji, jolle on
myönnetty asetuksen (EY) N:o 708/2007 6 artiklan mukainen lupa, sisällytetään
unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon ja
luvan voimassaolo on pidempi kuin 1 kohdassa tarkoitettu määräaika,
jäsenvaltion on peruutettava lupa asetuksen (EY) N:o 708/2007 12 artiklan
mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetun määräajan loppuun mennessä. 28 artikla
Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan [1
päivänä tammikuuta tai 1 päivänä heinäkuuta] sen jälkeen, kun se on
julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja Yksinkertaistettu rahoitusselvitys Ehdotusluonnoksen nimi: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus haitallisten vieraslajien
tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta. Toimintalohko(t) sekä toimintoperusteisen
budjetoinnin mukainen toiminto/mukaiset toiminnot: Osasto 07 Ympäristö 07 01 02 Ulkopuolinen henkilöstö ja muut hallintomenot ympäristön
toimintalohkossa Oikeusperusta ¨ Hallintoautonomia X
Muu: SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta Kuvaus ja perustelut: Haitalliset vieraslajit ovat lajeja, jotka tuodaan tarkoituksella tai
tahattomasti ihmistoiminnan seurauksena niiden luontaiselta
levinneisyysalueeltaan ekologisten leviämisesteiden yli uudelle alueelle, jossa
ne vakiintuvat ja leviävät siinä määrin, että siitä aiheutuu kielteisiä
vaikutuksia paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös ihmisten terveydelle ja
taloudelle. Haitalliset vieraslajit ovat merkittävä luonnon monimuotoisuuden
köyhtymisen syy sen lisäksi, että ne aiheuttavat yhteiskunnallista ja
taloudellista vahinkoa. On ratkaisevan tärkeää puuttua niihin, jotta voidaan
saavuttaa EU:n tavoite luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä
vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi on arvioitu, että haitalliset vieraslajit
maksavat EU:lle vuosittain 12 miljardia euroa vahinko- ja
hallintakustannuksina. Tällä asetusluonnoksella pyritään luomaan EU:n kehys,
jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä, minimoida ja lieventää haitallisten
vieraslajien kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja
ekosysteemipalveluihin sekä pyrkiä lieventämään yhteiskunnalle ja taloudelle
aiheutuvaa vahinkoa. Jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet torjumaan joitakin
haitallisia vieraslajeja, mutta toiminta on pääasiassa reaktiivista eli sillä
pyritään minimoimaan jo aiheutunut vahinko eikä huomiota kiinnitetä riittävästi
uusien uhkien ennaltaehkäisyyn tai niiden havaitsemiseen ja niihin
vastaamiseen. Toimet ovat hajanaisia, ne eivät kata koko EU:ta ja ne ovat usein
huonosti koordinoituja, mikä tarkoittaa, että toimien kokonaisvaikuttavuus ei
ole paras mahdollinen. Tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole kattavaa
oikeudellista kehystä, jonka avulla haitallisia vieraslajeja voitaisiin torjua.
Tällä asetusluonnoksella pyritään korjaamaan tämä toimenpidevaje, mikä on myös
linjassa EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä
tekemien kansainvälisten sitoumusten kanssa. Kesto ja arvioitu rahoitusvaikutus: Soveltamisaika: ¨ Määräaikainen
ehdotus: tulee voimaan [date] ja päättyy [date] X Kestoltaan määrittelemätön ehdotus: tulee
voimaan [forecasted 2015 tbc] Arvioidut talousarviovaikutukset: Ehdotusluonnoksesta johtuu ¨ säästöjä X lisäkustannuksia
(jos kyllä, mainittava monivuotisen rahoituskehyksen asianomaiset otsakkeet):
Vuodet 2014–2020 kattavan monivuotisen rahoituskehyksen otsake 5 Kolmansien osapuolten osallistuminen
ehdotusluonnoksen rahoitukseen: Ehdotuksessa ei säädetä ulkopuolisten tahojen
yhteisrahoituksesta Lukujen selitykset: Tämän asetusluonnoksen tiettyjen näkökohtien täytäntöönpano edellyttää
komiteatyöskentelyä. Muiden samankaltaisten komiteoiden toiminnasta aiheutuvien
kustannusten perusteella komissio arvioi otsakkeessa 07 01 02 11 03
— Komiteoiden kokoukset aiheutuvan seuraavat kustannukset (ks. taulukko
jäljempänä): - kokouksia/vuosi - 1 edustaja/jäsenvaltio - matka- ja oleskelukustannukset enintään 800 euroa/jäsenvaltio/kokous Tämä merkitsisi, että komissiolle aiheutuisi kustannuksia noin 80 000
euroa vuodessa. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen
rahoituskehyksen kanssa: X Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman
mukainen. ¨ Ehdotus edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisen
otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista. ¨ Ehdotus edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai
monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista[24]. Säästöjen tai lisäkustannusten vaikutus
resurssien myöntämiseen: ¨ Yksiköiden välisillä henkilöstön uudelleenjärjestelyillä saatavat
resurssit X Asianomaisille yksiköille jo myönnetyt
resurssit ¨ Seuraavassa myöntämismenettelyssä pyydettävät resurssit Henkilö- ja hallintoresurssien tarve katetaan
toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä. Tukena on
henkilöstö, joka jo työskentelee tämän asetusluonnoksen täytäntöönpanoon
liittyvien näkökohtien parissa. Vastuuvirkamiesten tärkeimmät tehtävät ovat:
komitean hallinnointi, jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön hallinnointi,
töiden koordinointi Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) kanssa ja asetusehdotuksen
asianmukaisen täytäntöönpanon yleinen tukeminen. Järjestelmä on suunniteltu siten, että
yhdistetään komission eri yksiköiden resurssit ja asiantuntemus, minkä ansiosta
järjestelmä pystyy toimimaan rajallisilla henkilöresursseilla. Haitallisia
vieraslajeja koskevat toimenpiteet saavat tukea erityisesti YTK:n
henkilöstöltä, joka osallistuu EASIN-hankkeeseen[25], ja niiden komission muiden
yksiköiden ja elinten asiantuntijoilta, jotka työskentelevät haitallisia
vieraslajeja koskeviin toimenpiteisiin liittyvillä aloilla (varsinkin Euroopan
ympäristökeskuksella on haitallisten vieraslajien parissa työskentelevää
henkilöstöä, joka antaa tukea täytäntöönpanotyölle). Tarvittaessa henkilöstöä
sijoitetaan uudelleen sellaisten määrärahojen perusteella, jotka toimea
hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET (säästöt
tai lisäkustannukset) HALLINTOMÄÄRÄRAHOIHIN TAI HENKILÖRESURSSEIHIN FTE, henkilöt/vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Yhteensä 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2021 Otsake 5 || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || FTE || Määrärah. || || Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) 07 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || || 0.199* || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 0.199 || || 1.393 07 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || || || || || || || || || || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö || 07 01 02 01 (’kokonaismäärärahat’) || || 0.002** || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.002 || || 0.014 07 01 02 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || || || || || || || || || || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || || || || || || || || || Välisumma – Otsake 5 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 1.407 Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) 07 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || || 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö 07 01 04 yy || || || || || || || || || || || || || || || || - Päätoimipaikka || || || || || || || || || || || || || || || || - Edustustot EU:n ulkopuolella || || || || || || || || || || || || || || || || 07 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || || 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || || || || || || || || || Välisumma – Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || || || || || || || || || || YHTEENSÄ || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.201 || || 0.2014 || || 1.407 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana FTE = Kokoaikavastaava milj.
euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Henkilöresursseja
koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla
pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen
uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa
sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada
käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. *Määräraha-arvioon
sisältyy henkilöstöä ympäristöasioiden pääosastosta sekä yksi FTE YTK:ssa **
keskimääräinen korvaus kansalliselle asiantuntijalle Muut hallintomäärärahat milj.
euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || Vuosi || YHTEENSÄ 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2021 Otsake 5 || || || || || || || || Päätoimipaikka: || || || || || || || || 07 01 02 11 01 – Virkamatka- ja edustuskulut || || || || || || || || 07 01 02 11 02 – Konferenssi- ja kokouskulut || || || || || || || || 07 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana 07 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset || || || || || || || || 07 01 03 01 03 – TVT-laitteet[26] || || || || || || || || 07 01 03 01 04 — TVT-palvelut2 || || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || Edustustot EU:n ulkopuolella: || || || || || || || || 07 01 02 12 01 – Virkamatkat, konferenssit ja edustuskulut || || || || || || || || 07 01 02 12 02 - Henkilöstön täydennyskoulutus || || || || || || || || 07 01 03 02 01 – Hankinta, vuokraus ja niihin liittyvät kulut || || || || || || || || 07 01 03 02 02 – Laitteisto, kalusto, tarvikkeet ja palvelut || || || || || || || || Välisumma – Otsake 5 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || || 07 01 04 yy – Teknisen ja hallinnollisen tuen menot (ulkopuolista henkilöstöä lukuun ottamatta) toimintamäärärahoista (entiset BA-budjettikohdat) || || || || || || || || - Päätoimipaikka || || || || || || || || - Edustustot EU:n ulkopuolella || || || || || || || || 07 01 05 03 — Muut epäsuoran tutkimustoiminnan hallintomenot || || || || || || || || 10 01 05 03 – Muut suoran tutkimustoiminnan hallintomenot || || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || Välisumma – Otsakkeeseen 5 sisältymättömät || || || || || || || || KAIKKI YHTEENSÄ || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.08 || 0.56 seitsemän ensimmäisen vuoden aikana [1] http://www.acceptance.ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/docs/ias_discussion_paper.pdf [2] Kaikki selvitykset ovat saatavilla verkko-osoitteessa
http://ec.europa.eu/environment/nature/invasivealien/index_en.htm. [3] EUVL
[4] EUVL [5] EYVL
L 309, 13.12.1993, s. 1. [6] EYVL
L 38, 10.2.1982, s. 1. [7] EUVL
L 20, 26.1.2010, s. 7. [8] EYVL
L 206, 22.7.1992, s. 7. [9] EUVL
L 164, 25.6.2008, s. 19. [10] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. [11] COM(2013) 260 lopullinen. [12] COM(2013) 267 lopullinen. [13] EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1. [14] EUVL
L 168, 28.6.2007, s. 1. [15] EUVL
L 167, 27.6.2012, s. 1. [16] EUVL
L 309, 24.11.2009, s. 1. [17] EYVL
L 61, 3.3.1997, s. 1. [18] KOM(2008) 642 lopullinen. [19] EUVL L 325, 9.12.2010, s. 4. [20] EUVL
L 204, 31.7.2012, s. 131. [21] EUVL
L 156, 25.6.2003, s. 17. [22] EUVL
L 55, 28.2.2011, s. 13. [23] EUVL
L 55, 28.2.2011, s. 13. [24] Katso (vuodet 2007–2013 kattavan) toimielinten sopimuksen 19
ja 24 kohta. [25] Euroopan vieraslajien tietoverkosto (EASIN) pyrkii
parantamaan tietojen saatavuutta vieraslajeista Euroopassa. EASIN helpottaa
olemassa olevien vieraslajitietojen löytämistä eri lähteistä verkoston
välityksellä, joka koostuu kansainvälisesti tunnustettujen standardien ja
protokollien mukaisista yhteentoimivista verkkopalveluista. Hanke
käynnistettiin biodiversiteettistrategian ja meristrategiapuitedirektiivin
tueksi, ja se on ollut julkisesti saatavilla toukokuusta 2012. [26] TVT: Tieto- ja viestintäteknologia