This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013PC0534
Proposal for a COUNCIL REGULATION on the establishment of the European Public Prosecutor's Office
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
/* COM/2013/0534 final - 2013/0255 (APP) */
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta /* COM/2013/0534 final - 2013/0255 (APP) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Euroopan unionin talousarviota vahingoittavien
rikosten syytteeseenpano kuuluu nykyään jäsenvaltioiden yksinomaiseen
toimivaltaan, eikä unionilla ole toimivaltaa tällä alalla. Vaikka tällaiset
rikokset saattavat aiheuttaa erittäin merkittävää vahinkoa, kansalliset
viranomaiset eivät lainvalvontaresurssiensa rajallisuuden vuoksi kaikissa
tapauksissa tutki niitä tai nosta syytteitä niiden perusteella. Tästä seuraa,
että kansalliset lainvalvontatoimet tällä alalla jäävät helposti hajanaisiksi,
eivätkä viranomaiset useinkaan huomaa näiden rikosten rajatylittävää
ulottuvuutta. Rajatylittävien petostapausten käsitteleminen
edellyttäisi tehokkaita tutkinta- ja syytetoimia, joita olisi koordinoitava
tiiviisti EU:n tasolla. Tiedonvaihto ja koordinointi eivät nykytasollaan riitä
tähän, vaikka unionin elimet (mm. Eurojust, Europol ja Euroopan
petostentorjuntavirasto OLAF) ovatkin tehostaneet toimintaansa.
Koordinoinnissa, yhteistyössä ja tiedonvaihdossa törmätään lukuisiin ongelmiin ja
rajoituksiin, koska vastuu jakautuu monille eri viranomaisille, jotka hoitavat
eri tehtäviä eri lainkäyttöalueilla. Lainkäyttöviranomaisten
petostentorjuntatoiminnassa on jatkuvasti puutteita eri tasoilla ja eri
viranomaisten välillä. Nämä puutteet ovat keskeinen syy siihen, että EU:n
taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ei tutkita tehokkaasti eikä niistä
nosteta syytteitä. Eurojustin ja Europolin yleisenä tehtävänä on
edistää tiedonvaihtoa ja koordinoida kansallisia rikostutkimuksia ja
syytetoimia, mutta niillä ei ole valtaa itse toteuttaa tutkinta- ja
syytetoimia. OLAFin tehtävänä on puolestaan tutkia EU:hun vaikuttavia petoksia
ja laittomia toimia, mutta sen toimivaltuudet rajoittuvat hallinnollisiin
tutkimuksiin. Kansallisten lainkäyttöviranomaisten toiminta on usein hidasta,
vain pieni osa tutkimuksista johtaa syytteen nostamiseen, ja eri
jäsenvaltioiden tuloksissa on eroja. Näistä syistä jäsenvaltioiden
lainkäyttötoimia petosten torjumiseksi ei nykyisellään voida pitää tehokkaina,
ennaltaehkäisevinä ja yhtäläisinä, kuten SEUT-sopimuksessa edellytetään. Koska jäsenvaltioiden rikostutkinta- ja
syyttäjäviranomaiset eivät nykytilanteessa kykene varmistamaan yhtäläistä
suojelua ja täytäntöönpanoa, unionilla on paitsi toimivalta myös velvollisuus
toimia. Oikeudelliselta kannalta tätä edellytetään SEUT-sopimuksen 325
artiklassa. Kun otetaan huomioon tällä alalla sovellettavat unionin säännöt,
unionilla on myös parhaat edellytykset suojata omia taloudellisia etujaan muun
muassa ajamalla syytteitä näitä etuja vahingoittavien rikosten tekijöitä
vastaan. SEUT-sopimuksen 86 artikla muodostaa tarvittavan oikeusperustan
uudelle unionin tasoiselle syyttäjäviranomaiselle. Sen perustamisen tavoitteena
on korjata nykyisen, pelkästään kansallisiin toimiin perustuvan lainvalvontajärjestelmän
puutteet ja parantaa näiden toimien johdonmukaisuutta ja koordinointia. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on perustaa
Euroopan syyttäjänvirasto ja määritellä sen toimivaltuudet ja menettelyt. Sillä
täydennetään aiempaa säädösehdotusta[1],
jossa määritellään rikokset ja niihin sovellettavat seuraamukset. Tämä ehdotus on osa lainsäädäntöpakettia,
johon kuuluu myös Eurojustin uudistamista koskeva ehdotus. 2. KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Komissio on asetusehdotusta laatiessaan
kuullut laajasti sidosryhmiä eri yhteyksissä. Ehdotusta on pohjustanut myös
Euroopan syyttäjänvirastosta jo yli kymmenen vuoden ajan käyty keskustelu[2]. Valmistelevissa kuulemisissa
pohdittiin tärkeimpiä tähän asetukseen liittyviä kysymyksiä, muun muassa
erilaisia institutionaalisia, oikeudellisia, organisatorisia ja operatiivisia
järjestelyjä EU:n tasoisen järjestelmän perustamiseksi unionin taloudellisia
etuja vahingoittaviin rikoksiin liittyviä tutkinta- ja syytetoimia varten. Vuoden 2012 alkupuolella julkaistiin
internetin välityksellä kaksi kyselyä. Toinen niistä oli suunnattu oikeusalan
ammattilaisille ja toinen yleisölle. Vastauksissa suhtauduttiin yleisesti
ottaen myönteisesti uusiin toimenpiteisiin aineellisen ja menettelyjä koskevan
säädöskehyksen vahvistamiseksi. Samoin useimmat vastaajat kannattivat Euroopan
syyttäjänviraston perustamista. Vastaajat esittivät myös useita
yksityiskohtaisempia ehdotuksia ja kysymyksiä muun muassa Euroopan
syyttäjänviraston suhteesta kansallisiin syyttäjäviranomaisiin, viraston
toimivallasta johtaa ja koordinoida tutkimuksia sekä mahdollisista ongelmista
viraston menettelysääntöjen yhdenmukaistamisessa EU:n laajuisesti. Samoihin
aikoihin useissa jäsenvaltioissa tehtiin kyselyä tukevaa kenttätutkimusta.
Lisäksi vuoden 2012 aikana ja alkuvuodesta 2013 järjestettiin seuraavat
keskustelut ja kokoukset EU:n tasolla: ·
Korkeimmissa oikeuksissa toimivien syyttäjien ja
vastaavien viranomaisten verkoston tapaaminen, Budapest, 25.–26. toukokuuta
2012. ·
Konferenssi: A Blueprint for the European
Public Prosecutor's Office? Luxemburg, 13.–15.
kesäkuuta 2012. Tähän Euroopan syyttäjänviraston toimintamallia käsittelevään
konferenssiin osallistui tiedemaailman, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden
korkean tason edustajia ja asiantuntijoita. ·
Komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin ja
jäsenvaltioiden ylimpien syyttäjien tapaaminen, Bryssel, 26. kesäkuuta 2012.
Tilaisuudessa käytiin avoin keskustelu unionin taloudellisten etujen
suojaamiseen liittyvistä erityiskysymyksistä. ·
Komissio järjesti 18. lokakuuta 2012 kokouksen
Eurojustin uudistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Samassa yhteydessä
keskusteltiin jäsenvaltioiden edustajien kanssa myös Euroopan syyttäjänviraston
perustamisesta. Kokouksessa kannatettiin yleisesti tiiviin yhteyden luomista
Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston välille. ·
OLAFin kymmenennessä petostentorjunnasta vastaavien
syyttäjien konferenssissa Berliinissä 8.–9. marraskuuta 2012 oli tilaisuus
pohtia, millä tavoin kansalliset syyttäjät ja mahdollisesti perustettava
Euroopan syyttäjävirasto toimisivat yhteen. ·
Puolustusasianajajien (CCBE ja ECBA) kanssa 26.
marraskuuta 2012 pidetyssä epävirallisessa tapaamisessa tarkasteltiin
epäiltyjen menettelytakeita. Päätelmissä esitettiin menettelytakeisiin
liittyviä suosituksia. ·
Eurooppaoikeuden akatemian (ERA) seminaari Euroopan
syyttäjänvirastosta, ”Towards the European Public Prosecutor’s Office (EPPO)”,
17. ja 18. tammikuuta 2013. ·
EU:n kriminaalipolitiikkaa käsittelevä komission
asiantuntijaryhmän kokous, Bryssel, 23. tammikuuta 2013. ·
Jatkotapaaminen ECBA:n ja CCBE:n edustajien kanssa,
Bryssel, 9. huhtikuuta 2013. Lisäksi vuoden 2012 jälkipuoliskolla ja vuoden
2013 alussa järjestettiin useita kahdenvälisiä tapaamisia jäsenvaltioiden
viranomaisten kanssa. Komissio on tehnyt politiikkavaihtoehtoja
koskevan vaikutusten arvioinnin, jossa otettiin huomioon mm. ulkopuolisen
selvityksen (erillissopimus JUST/2011/JPEN/FW/0030.A4) tulokset. Selvityksessä
tarkasteltiin erilaisia Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen liittyviä vaihtoehtoja.
Vaikutusten arvioinnissa katsottiin, että Euroopan syyttäjänviraston
perustaminen unionin hajautettuna yhdysvirastona, joka hyödyntää kansallisia
lainkäyttöjärjestelmiä, olisi sekä toiminnallisesti että taloudellisesti
edullisinta. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ 3.1. Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 86
artikla. Sen 1 kohdan mukaan ”[u]nionin taloudellisia etuja vahingoittavien
rikosten torjumiseksi neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen
annetuilla asetuksilla perustaa Eurojustin pohjalta Euroopan syyttäjänviraston.
Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän
saatuaan.” Saman artiklan 2 kohdassa määritellään Euroopan syyttäjänviraston
toimivaltuudet seuraavasti: ”Euroopan syyttäjänvirastolla, joka on tarvittaessa
yhteydessä Europoliin, on toimivalta tutkia unionin niitä taloudellisia etuja
vahingoittavia rikoksia, jotka määritetään 1 kohdassa tarkoitetussa
asetuksessa, sekä asettaa syytteeseen niiden tekijät ja niihin osalliset. Se
toimii syyttäjän tehtävissä tällaisia tekoja koskevissa rikosasioissa
jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa.” Artiklan 3 kohdassa
määritellään artiklan nojalla annettavien asetusten aineellinen soveltamisala:
”Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla asetuksilla säädetään Euroopan
syyttäjänviraston perussäännöstä, sen tehtävien hoitamista koskevista ehdoista,
sen toimintaan sovellettavista ja todisteiden hyväksyttävyyttä koskevista
menettelysäännöistä sekä Euroopan syyttäjänviraston tehtäviensä hoidossa
toteuttamien menettelyyn liittyvien toimien oikeudelliseen valvontaan
sovellettavista säännöistä.” 3.2. Toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaate Unionin toimille on tarvetta, koska
suunnitellulla toimella on ilmeinen unionin ulottuvuus. Sen toteuttaminen
edellyttää unionin omia taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten ohjausta
ja koordinointia unionin tasolla. SEUT-sopimuksen 310 artiklan 6 kohdan ja 325
artiklan mukaisesti sekä unionin että jäsenvaltioiden edellytetään suojaavan
näitä etuja. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tämä tavoite voidaan toiminnan
laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa ainoastaan unionin tasolla. Kuten
edellä on todettu, unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten
syytteeseenpano on nykyään kokonaan jäsenvaltioiden viranomaisten tehtävänä.
Tilanne on epätyydyttävä, koska näin ei pystytä saavuttamaan tuloksellisen
rikostorjunnan tavoitetta riittävän hyvin. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä
asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on edellä kuvatun tavoitteen saavuttamiseksi
tarpeen. Ehdotuksessa on päädytty kaikissa tapauksissa ratkaisuihin, joilla
puututaan mahdollisimman vähän jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin ja
institutionaalisiin rakenteisiin. Ehdotuksen keskeinen sisältö, kuten
tutkintatoimiin sovellettava lainvalinta, valtuutettujen syyttäjien lukumäärä
sekä Euroopan syyttäjänviraston ja laillisuusvalvontajärjestelmän hajautettu
luonne, on pyritty määrittämään siten, että ei ylitetä sitä, mikä on ehdotuksen
päätavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. Unionin toimivallasta torjua petoksia ja muita
sen taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia määrätään yksiselitteisesti
SEUT-sopimuksen 86 ja 325 artiklassa. Koska unionin toimivalta ei ole
alisteista jäsenvaltioiden toimivaltaan nähden ja koska sen käyttäminen on
tarpeen unionin taloudellisten etujen suojan tehostamiseksi, ehdotetussa
säädöspaketissa noudatetaan toissijaisuusperiaatteen vaatimusta. 3.3. Ehdotuksen kuvaus luku
luvulta Ehdotuksen tärkeimpinä tavoitteina on ·
edistää unionin taloudellisten etujen
tuloksellisempaa suojelua ja oikeusalueen kehittämistä sekä lisätä EU:n
yritysten ja kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin siten, että samalla
kunnioitetaan kaikkia EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ·
luoda yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä EU:n
taloudellisia etuja vahingoittavien rikoksien tutkintaa ja syytteeseenpanoa
varten ·
varmistaa tehokkaammat ja tuloksellisemmat
tutkinta- ja syytetoimet EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten
torjunnassa ·
lisätä syytetoimien ja sen myötä myös tuomioiden
määrää sekä vilpillisesti hankittujen unionin varojen takaisinperintää ·
varmistaa EU:n toimijoiden ja jäsenvaltioiden
toimivaltaisten viranomaisten välinen tiivis yhteistyö ja tehokas tiedonvaihto ·
tehostaa EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien
rikosten ennaltaehkäisyä. 3.3.1. I luku: Kohde ja määritelmät Ensimmäisessä luvussa esitetään asetuksen
aihe, joka on Euroopan syyttäjänviraston perustaminen. Lisäksi siinä
määritellään joitakin asetustekstissä käytettäviä ilmaisuja, kuten ’unionin
taloudelliset edut’. 3.3.2. II luku: Yleiset säännöt Luvussa säädetään Euroopan syyttäjänviraston
perustehtävistä ja käsitellään sen asemaa ja rakennetta uutena unionin
rikostutkinta- ja syytetoimista vastaavana virastona. Lisäksi säädetään
yksityiskohtaisesti Euroopan syyttäjän, hänen varasyyttäjiensä ja
valtuutettujen Euroopan syyttäjien nimittämisestä ja erottamisesta. Luvussa
esitetään myös uuden viraston keskeiset toimintaperiaatteet. Luvun 1 jaksossa (Euroopan syyttäjänviraston asema,
organisaatio ja rakenne) tarkennetaan, miten Euroopan syyttäjänviraston osat
liittyvät yhteen ja mitä tehtäviä sille annetaan. Ehdotuksen mukaan Euroopan
syyttäjänvirasto on uusi unionin elin, jolla on oma oikeushenkilöllisyys.
Lisäksi säännellään sen suhdetta Eurojustiin. Euroopan syyttäjänviraston
keskeisinä piirteinä mainitaan riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus. Tällä
pyritään varmistamaan, että se on tehtäviään suorittaessaan ja
toimivaltuuksiaan käyttäessään suojassa vaikutusyrityksiltä. Ehdotuksessa
kuvaillaan myös Euroopan syyttäjänviraston rakenne pääpiirteissään. Euroopan syyttäjän, varasyyttäjien ja viraston
henkilöstön nimittämis- ja erottamismenettelyihin sovellettavista säännöistä
säädetään luvun 2 jaksossa (Euroopan syyttäjänviraston jäsenten nimittäminen ja
erottaminen). Euroopan syyttäjän nimittämismenettely on suunniteltu niin, että
se takaa hänen riippumattomuutensa unionin toimielimistä ja
vastuuvelvollisuutensa niitä kohtaan, kun taas hänen erottamisestaan vastaa
Euroopan unionin tuomioistuin. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien
nimittämisestä ja erottamisesta vastaa puolestaan Euroopan syyttäjä.
Menettelyllä pyritään varmistamaan heidän integroitumisensa kansallisiin
syyttäjälaitoksiin. Luvun 3 jaksossa (Perusperiaatteet) kuvaillaan
keskeisiä periaatteita, joita sovelletaan Euroopan syyttäjänviraston
toimintaan, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattaminen,
oikeasuhteisuus, kansallisen lainsäädännön soveltaminen asetuksen
täytäntöönpanossa, menettelyn puolueettomuus, tutkintatoimien lainmukaisuus ja
ripeys sekä jäsenvaltioiden velvollisuus avustaa Euroopan syyttäjänvirastoa sen
tutkinta- ja syytetoimissa. Luvun 4 jaksossa (Euroopan syyttäjänviraston
toimivalta) selvennetään, mitkä rikokset kuuluvat Euroopan syyttäjänviraston
aineellisen toimivallan piiriin. Nämä rikokset määritellään viittaamalla
kansallisiin säädöksiin, joilla unionin lainsäädäntö (direktiivi 2013/xx/EU)
pannaan täytäntöön. Ehdotustekstissä tehdään ero kahden eri rikostyypin
välillä. Ensimmäisen tyypin rikokset kuuluvat automaattisesti Euroopan
syyttäjänviraston toimivallan piiriin (12 artikla). Euroopan
syyttäjänvirastolla voi olla toimivaltaa myös toiseen ryhmään kuuluvien
rikosten suhteen (13 artikla) silloin, kun niillä on tiettyjä yhteyksiä
ensimmäisen tyypin rikoksiin. Viraston toimivalta on kuitenkin vahvistettava
erikseen. Tässä jaksossa säädetään myös siitä, miten Euroopan syyttäjänvirasto
käyttää toimivaltaansa näiden rikosten suhteen. 3.3.3. III luku: Tutkinta- ja
syytetoimia sekä oikeudenkäyntiä koskevat menettelysäännöt Luku kattaa Euroopan syyttäjänviraston
tutkinta- ja syytetoimien keskeisen sisällön. Säännöksissä käsitellään muun
muassa sitä, miten kansalliset tuomioistuimet valvovat Euroopan
syyttäjänviraston toimintaa, minkälaisia päätöksiä virasto voi tehdä sen
jälkeen kun tutkinta on valmistunut, miten virasto täyttää syyttäjäntehtävänsä,
ja kuinka hankittuja todisteita voidaan käyttää tuomioistuimessa, jossa asia
käsitellään. Luvun 1 jaksossa (Tutkinta) säädetään Euroopan
syyttäjänviraston toimintaan sovellettavista yleisistä säännöistä, jotka
koskevat muun muassa tietolähteitä, tutkinnan aloittamista ja toteuttamista
sekä sitä, miten virasto voi hankkia lisätietoa tietokannoista tai pyytää
tietojen keräämistä. Luvun 2 jaksossa (Tietojen käsittely)
selitetään, miten asianhallintajärjestelmä toimii. Euroopan syyttäjänviraston käytettävissä
olevista erilaisista tutkintatoimista ja niiden käytön edellytyksistä säädetään
3 jaksossa (Tutkintatoimet). Ehdotuksessa ei säännellä näitä eri toimia yksityiskohtaisesti
vaan edellytetään kansallisen lainsäädännön soveltamista. Luvun 4 jaksossa (Tutkinnan päättäminen ja
syyttäjänvaltuudet) säädetään erityyppisistä päätöksistä, joita Euroopan
syyttäjänvirasto voi tehdä tutkinnan päätteeksi, muun muassa päätös syytteen
nostamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta. Luvun 5 jaksossa (Todisteiden hyväksyttävyys)
säännellään Euroopan syyttäjänviraston keräämien ja esittämien todisteiden
kelpuuttamista tuomioistuimessa, jossa asiaa käsitellään. Kansallisten tuomioistuinten menetetyksi
tuomitseman omaisuuden arvon siirtämistä säännellään 6 jaksossa (Menetetyksi
tuomitseminen). 3.3.4. IV luku: Menettelytakeet Tässä luvussa säädetään takeista, jotka
koskevat Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä osallisina olevia henkilöitä.
Takeiden on oltava oikeusnormien, erityisesti Euroopan unionin
perusoikeuskirjan, mukaiset. Säännöksissä viitataan joidenkin oikeuksien osalta
unionin lainsäädäntöön (erilaisia prosessuaalisia oikeuksia
rikosoikeudenkäynneissä koskevat direktiivit), mutta sen lisäksi niissä
määritellään itsenäisesti eräitä muita oikeuksia, joista ei ole vielä annettu
unionin lainsäädäntöä. Siten näillä säännöksillä annetaan epäillyille ja muille
henkilöille unionin tasoista lisäsuojaa, jota sovelletaan kansallisessa
lainsäädännössä säädettyjen menettelytakeiden lisäksi. 3.3.5. V luku: Laillisuusvalvonta SEUT-sopimuksen 86 artiklan 3 kohdassa
määrätään, että unionin lainsäätäjä vahvistaa säännöt, joita sovelletaan
Euroopan syyttäjänviraston tehtäviensä hoidossa toteuttamien, menettelyyn
liittyvien toimien oikeudelliseen valvontaan. Tämä kuvastaa Euroopan
syyttäjänviraston erityisluonnetta, jonka vuoksi se poikkeaa kaikista muista
unionin elimistä ja virastoista ja jonka vuoksi tarvitaan laillisuusvalvontaa koskevia
erityissääntöjä. SEUT-sopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa
määrätään, että Euroopan syyttäjänvirasto toimii syyttäjän tehtävissä
jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa. Myös viraston tutkintatoimet
liittyvät tiiviisti mahdollisiin syytetoimiin, ja niiden vaikutus kohdistuu
pääasiassa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin. Useimmiten kansalliset
lainvalvontaviranomaiset toteuttaisivat tällaisia toimia Euroopan
syyttäjänviraston ohjeiden mukaan, joissakin tapauksissa saatuaan ensin
kansallisen tuomioistuimen luvan siihen. Vaikka Euroopan syyttäjänvirasto on
unionin elin, sen toiminnan vaikutukset kohdistuvat siis pääasiassa
kansallisiin oikeusjärjestelmiin. Siksi on aihetta rinnastaa Euroopan
syyttäjänvirasto kansallisiin viranomaisiin sen tutkinta- ja syytetoimien
laillisuuden valvonnan kannalta. Tästä seuraa, että kaikkien sellaisten
Euroopan syyttäjänviraston toimien, joista voidaan nostaa kanne, laillisuuden
valvonta olisi annettava kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi. Euroopan
unionin tuomioistuimella ei siis tulisi olla suoraa toimivaltaa ratkaista näitä
toimia koskevia kanteita SEUT-sopimuksen 263, 265 ja 268 artiklan nojalla,
koska laillisuusvalvonnan kannalta niitä ei olisi pidettävä unionin elimen
toimina. SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti
kansallisilla tuomioistuimilla on mahdollisuus, tai tietyissä tapauksissa
velvollisuus, esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä
unionin oikeuden sellaisten säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, joilla on
merkitystä Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- ja syytetoimien laillisuuden
valvonnan kannalta. Tällaisia kysymyksiä voidaan esittää muun muassa tämän
asetuksen tulkinnasta. Koska Euroopan syyttäjänvirasto pidetään
laillisuusvalvonnan kannalta kansallisena viranomaisena, kansalliset
tuomioistuimet voivat siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi ainoastaan
sen toimiin liittyviä tulkintariitoja. Näin varmistetaan
ennakkoratkaisumenettelyn avulla, että asetusta sovelletaan yhdenmukaisesti
kaikkialla unionin alueella, ja toisaalta Euroopan syyttäjänviraston toimien
pätevyys voidaan riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen
lainsäädännön mukaisesti. 3.3.6. VI luku: Tietosuoja Luvussa säädetään tietosuojasäännöistä, joilla
täsmennetään ja täydennetään Euroopan syyttäjänviraston osalta lainsäädäntöä,
jota sovelletaan unionin elinten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn
(erityisesti yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten
suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta
18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta
(EY) N:o 45/2001). Kaiken Euroopan syyttäjänviraston toiminnan yhteydessä
suoritettavan henkilötietojen käsittelyn valvonta annetaan Euroopan
tietosuojavaltuutetun tehtäväksi. 3.3.7. VII luku: Varainhoitoa ja
henkilöstöä koskevat säännökset Luvussa on säännöksiä Euroopan
syyttäjänviraston talousarviosta ja henkilöstöstä. Ne perustuvat sovellettavaan
unionin lainsäädäntöön, talousarvion osalta unionin yleiseen talousarvioon
sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom)
N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annettuun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja
henkilöstön osalta asetukseen N:o 31 (ETY), sellaisena kuin se on
muutettuna. 3.3.8. VIII luku: Euroopan
syyttäjänviraston ja sen kumppanien välisiä suhteita koskevat säännökset Tässä luvussa säännellään Euroopan
syyttäjänviraston suhteita unionin toimielimiin ja muihin elimiin sekä
ulkopuolisiin toimijoihin. Euroopan syyttäjänviraston ja Eurojustin välisiin
suhteisiin sovelletaan erityissäännöksiä niiden läheisten operatiivisten
yhteyksien sekä hallinnon ja johdon välisten yhteyksien vuoksi. 3.3.9. IX luku: Yleiset säännökset Yleisissä säännöksissä käsitellään
institutionaalisia kysymyksiä, joita nousee esiin aina, kun perustetaan uusi
unionin virasto tai toimisto. Säännökset perustuvat suurelta osin EU:n
erillisvirastoja koskevaan yhteiseen lähestymistapaan, mutta niissä otetaan
huomioon Euroopan syyttäjänviraston erityisluonne lainkäyttöviranomaisena.
Niissä säädetään muun muassa viraston oikeudellisesta asemasta,
toimintaedellytyksistä, kielijärjestelyistä, avoimuusvaatimuksista,
petostentorjuntasäännöistä, turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelystä,
hallinnollisista tutkimuksista ja vastuusäännöistä. 3.3.10. X luku: Loppusäännökset Loppusäännöksissä käsitellään asetuksen
täytäntöönpanoa. Niissä säädetään muun muassa täytäntöönpanosäännösten
antamisesta, siirtymäsäännöksistä, hallinnollisista säännöistä ja asetuksen
voimaantulosta. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksessa pyritään kustannustehokkuuteen
EU:n talousarvion kannalta. Osa OLAFin nykyisistä määrärahoista on tarkoitus
käyttää Euroopan syyttäjänviraston keskustoimipaikan perustamiseen. Lisäksi
uusi virasto saa hallinnollista tukea Eurojustilta. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien asemasta
syntyy rajallisia lisäkustannuksia, koska he toimivat jäsenvaltioista käsin
mutta ovat silti erottamaton osa Euroopan syyttäjänvirastoa. Koska valtuutetuilla
syyttäjillä on kaksoisrooli unionin syyttäjinä ja kansallisina syyttäjinä,
heille maksetaan palkkaa EU:n talousarviosta ja heihin sovelletaan EU:n
henkilöstösääntöjä. Koska Euroopan syyttäjänviraston
perustamisvaihe kestää todennäköisesti useita vuosia, henkilöstöä siirretään
virastoon vähitellen OLAFista ja OLAFin henkilöstöä ja henkilöstömäärärahoja
vähennetään vastaavasti sitä mukaa. Euroopan syyttäjänviraston toiminta pääsee
täyteen vauhtiin vasta, kun sen henkilöstö on täysilukuinen. Tähän päästään
vuonna 2023, jolloin virastossa on 235 tointa, joista 180 henkilöstötaulukon
mukaista ja 55 ulkopuolista tointa. Tällä henkilöstömäärällä vuoden 2023
arvioidut henkilöstömenot olisivat 35 miljoonaa euroa. 2013/0255 (APP) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 86 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä
hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, kuultuaan Euroopan tietosuojavaltuutettua, noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, sekä katsoo seuraavaa: (1) Sekä unionilla että
jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin taloudellisia etuja
rikoksilta, jotka aiheuttavat joka vuosi merkittävää taloudellista vahinkoa.
Asianomaiset kansalliset viranomaiset eivät kuitenkaan tällä hetkellä
riittävässä määrin tutki näitä rikoksia eivätkä nosta niistä syytteitä. (2) Euroopan syyttäjänviraston
perustamista ennakoidaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
jäljempänä ’SEUT-sopimus’, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta
koskevissa määräyksissä. (3) SEUT-sopimuksessa
edellytetään nimenomaisesti, että Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan
Eurojustin pohjalta. Sen vuoksi asetuksessa olisi luotava yhteyksiä niiden
välille. (4) Euroopan syyttäjänviraston
tehtävänä on SEUT-sopimuksen mukaan torjua unionin taloudellisia etuja
vahingoittavia rikoksia. (5) Unionin taloudellisia etuja
vahingoittavien rikosten laajuuden ja vaikutusten vuoksi niiden torjuminen
voidaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti saavuttaa parhaiten unionin
tasolla. Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten syytteeseenpano
on nykyään kokonaan jäsenvaltioiden viranomaisten tehtävänä. Tällä tavalla
tavoitetta ei saavuteta riittävän hyvin. Koska unionin taloudellisia etuja
vahingoittavia rikoksia koskevien kansallisten syytetoimien hajanaisuuden
vuoksi jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen
tavoitetta, joka on Euroopan syyttäjänviraston perustaminen, vaan se voidaan
saavuttaa paremmin unionin tasolla siten, että Euroopan syyttäjänvirastolle
annetaan yksinomainen toimivalta nostaa syyte tällaisista rikoksista, unioni
voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa
vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. (6) Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä
asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi
ja sen varmistamiseksi, että asetuksen vaikutus jäsenvaltioiden
oikeusjärjestyksiin ja institutionaalisiin rakenteisiin on mahdollisimman
vähäinen. (7) Euroopan syyttäjänviraston
tehtävänä olisi oltava tutkia rikoksia, jotka vahingoittavat unionin
taloudellisia etuja, ja asettaa niiden tekijät syytteeseen ja tuomittaviksi.
Tämä edellyttää itsenäisiä tutkinta- ja syytteeseenpanovaltuuksia sekä muun muassa
mahdollisuutta suorittaa rikostutkintaa rajat ylittävissä tai monimutkaisissa
tapauksissa. (8) Euroopan syyttäjänviraston
organisaatiorakenteen olisi mahdollistettava nopea ja tehokas päätöksenteko
rikostutkinnan ja syytteen nostamisen yhteydessä riippumatta siitä, liittyvätkö
ne yhteen vai useampaan jäsenvaltioon. (9) Euroopan syyttäjänviraston
tutkintatoimien toteuttaminen olisi annettava pääsääntöisesti jäsenvaltioissa
toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien tehtäväksi. Tapauksissa, jotka
koskevat useita jäsenvaltioita tai jotka ovat erityisen monimutkaisia,
tutkinnan ja syytteeseenpanon toteuttaminen tehokkaasti saattaa edellyttää,
että Euroopan syyttäjällä on myös toimivaltuudet antaa ohjeita kansallisille
lainvalvontaviranomaisille. (10) Koska Euroopan
syyttäjänvirastolle on määrä antaa tutkinta- ja syytteeseenpanovaltuuksia,
olisi säädettävä institutionaalisista takeista, jotta varmistetaan sen
riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus unionin toimielimiin nähden. (11) Tiukka vastuuvelvollisuus täydentää
Euroopan syyttäjänvirastolle tässä asetuksessa myönnettyjä toimivaltuuksia ja
riippumattomuutta. Euroopan syyttäjä on kaikilta osin vastuussa hänelle
Euroopan syyttäjänviraston päällikkönä kuuluvien tehtävien suorittamisesta, ja
tässä ominaisuudessa hänellä on institutionaalinen vastuuvelvollisuus unionin
toimielimiin nähden viraston yleisestä toiminnasta. Tästä seuraa, että mikä
tahansa unionin toimielimistä voi tietyissä olosuhteissa, kuten vakavan
rikkomuksen vuoksi, pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta panemaan Euroopan
syyttäjän viralta. Vastuuvelvollisuus olisi yhdistettävä tiukkaan laillisuuden
valvontaan niin, että Euroopan syyttäjänvirasto saa käyttää tutkinnassa
pakkokeinoja ainoastaan lainkäyttöviranomaisen luvalla ja asiaa käsittelevän
tuomioistuimen olisi varmistettava, että sille esitettyjen todisteiden
hankkimisessa on noudatettu Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. (12) Jotta voidaan varmistaa
Euroopan syyttäjänviraston toiminnan johdonmukaisuus ja siten unionin
taloudellisten etujen yhtäläinen suoja, viraston organisaatiorakenteen olisi
mahdollistettava kaikkien sen toimivaltaan kuuluvien tutkinta- ja syytetoimien
keskitetty koordinointi ja ohjaus. Sen vuoksi Euroopan syyttäjänvirastolla
olisi oltava keskitetty rakenne, jonka päätöksenteosta vastaa Euroopan
syyttäjä. (13) Tehokkuuden maksimoimiseksi ja
kustannusten minimoimiseksi Euroopan syyttäjänviraston olisi noudatettava
hajauttamisperiaatetta, jonka mukaan tutkimusten ja syytetoimien
toteuttamisesta vastaavat jäsenvaltioissa toimivat valtuutetut Euroopan
syyttäjät. Euroopan syyttäjänviraston olisi tukeuduttava kansallisiin
viranomaisiin, kuten poliisiviranomaisiin, erityisesti pakkotoimien
täytäntöönpanossa. Kaikilla kansallisilla viranomaisilla ja alalla toimivilla
unionin elimillä, kuten Europol, Eurojust ja Euroopan petostentorjuntavirasto,
jäljempänä ’OLAF’, on vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti
velvollisuus aktiivisesti tukea Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- ja
syytetoimia sekä toimia mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä sen kanssa. (14) Nimettyjen jäsenvaltioissa
toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien tai näiden kansallisen henkilöstön
olisi toteutettava Euroopan syyttäjänviraston operatiivisia toimintoja Euroopan
syyttäjän ohjauksessa ja hänen lukuunsa. Euroopan syyttäjällä ja
varasyyttäjillä olisi oltava käytössään heille tämän asetuksen mukaan kuuluvien
tehtävien hoitamiseen tarvittava henkilöstö. Euroopan syyttäjänvirastoa olisi
pidettävä jakamattomana kokonaisuutena. (15) Euroopan syyttäjän nimittämismenettelyn
avulla olisi varmistettava hänen riippumattomuutensa, ja hänen olisi saatava
legitiimiytensä unionin toimielimiltä. Euroopan syyttäjän varasyyttäjät olisi
nimitettävä samalla menettelyllä kuin Euroopan syyttäjä. (16) Valtuutettujen Euroopan syyttäjien
nimittämismenettelyn avulla olisi varmistettava, että he ovat Euroopan
syyttäjänviraston erottamaton osa ja että heidät integroidaan sekä
operatiivisesti että rakenteellisesti kansallisiin oikeusjärjestelmiin ja
syyttäjälaitoksiin. (17) Euroopan unionin
perusoikeuskirja muodostaa yhteisen perustan epäiltyjen oikeuksien
suojaamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä esitutkinta- että
oikeudenkäyntivaiheessa. Euroopan syyttäjänviraston olisi kaikessa
toiminnassaan kaikilta osin kunnioitettava näitä oikeuksia. (18) Euroopan syyttäjänviraston
olisi tutkinta- ja syytetoimissaan noudatettava oikeasuhteisuuden,
puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita suhteessa epäiltyyn. Tähän
sisältyy velvollisuus tutkia kaikentyyppisiä, sekä epäillyn syyllisyyteen
että hänen syyttömyyteensä viittaavia todisteita. (19) On tarpeen vahvistaa
työjärjestys, jota Euroopan syyttäjänvirasto noudattaa toiminnassaan. Koska
olisi suhteetonta säätää sen tutkinta- ja syytetoimiin sovellettavista
yksityiskohtaisista säännöistä, asetuksessa olisi ainoastaan lueteltava
tutkintatoimet, joita Euroopan syyttäjänviraston voi olla tarpeen käyttää, ja
jätettävä muut yksityiskohdat, erityisesti näiden toimien toteuttamiseen
liittyvät säännöt, säänneltäviksi kansallisessa lainsäädännössä. (20) Oikeusvarmuuden turvaamiseksi
ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia koskevan
nollatoleranssin varmistamiseksi Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- ja
syytetoimien olisi perustuttava syytepakkoperiaatteeseen, mikä tarkoittaa sitä,
että sen olisi aloitettava tutkinta ja tietyin lisäedellytyksin nostettava
syyte jokaisesta sen toimivallan piiriin kuuluvasta rikoksesta. (21) Euroopan syyttäjänviraston
aineellisen toimivallan olisi rajoituttava unionin taloudellisia etuja vahingoittaviin
rikoksiin. Toimivallan laajentaminen koskemaan rajatylittävää vakavaa
rikollisuutta edellyttäisi Eurooppa-neuvoston yksimielistä päätöstä. (22) Unionin taloudellisia etuja
vahingoittavat rikokset liittyvät usein läheisesti muihin rikoksiin. Jotta
menettelyt olisivat tehokkaita ja vältettäisiin rikkomasta periaatetta, jonka
mukaan samasta rikoksesta ei voi nostaa syytettä kahdesti (ne bis in idem),
Euroopan syyttäjänviraston toimivallan olisi katettava myös rikokset, joita ei
kansallisissa lainsäädännöissä ole varsinaisesti määritelty unionin
taloudellisia etuja vahingoittaviksi rikoksiksi, mutta joiden tunnusmerkistö on
sama kuin unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten ja
erottamattomasti niihin liittyvä. Kun on kysymys tällaisista monitahoisista
tapauksista, joissa unionin taloudellisia etuja vahingoittava rikos on
ensisijainen, Euroopan syyttäjänviraston olisi käytettävä toimivaltaansa
asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan. Ensisijaisuus
olisi todettava sellaisilla perusteilla kuin rikoksen taloudellinen vaikutus
unioniin ja kansallisiin talousarvioihin, uhrien määrä ja muut rikoksen
vakavuuteen liittyvät seikat tai sovellettavat seuraamukset. (23) Unionin taloudellisia etuja
vahingoittavien rikosten osalta Euroopan syyttäjänviraston toimivallan olisi
oltava ensisijainen suhteessa kansalliseen toimivaltaan, jotta voitaisiin
varmistaa tutkinta- ja syytetoimien johdonmukaisuus ja ohjaus unionin tasolla.
Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi toteutettava näitä rikoksia koskevia toimia
ainoastaan, jos Euroopan syyttäjänvirasto sitä pyytää, elleivät kiireelliset
toimenpiteet ole tarpeen. (24) Koska Euroopan
syyttäjänviraston olisi voitava nostaa syytteitä kansallisissa
tuomioistuimissa, sen toimivallan määrittelyssä olisi viitattava sellaisiin
jäsenvaltioiden rikoslain säännöksiin, joissa kriminalisoidaan unionin
taloudellisia etuja vahingoittavat teot tai laiminlyönnit ja määritetään niihin
sovellettavat seuraamukset saattamalla asiaa koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti
[direktiivi 2013/xx/EU[3]],
osaksi kansallista lainsäädäntöä. (25) Euroopan syyttäjänviraston
olisi käytettävä toimivaltaansa mahdollisimman laajasti, jotta sen tutkinta- ja
syytetoimet voidaan ulottaa koskemaan jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella
tehtyjä rikoksia. Tästä syystä sen toimivaltasäännöt olisi yhdenmukaistettava [direktiivin
2013/xx/EU] nojalla annettujen sääntöjen kanssa. (26) Koska Euroopan
syyttäjänvirastolla on yksinomainen toimivalta käsitellä unionin taloudellisia
etuja vahingoittavia rikoksia, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja
alalla toimivien unionin elinten, kuten Eurojustin, Europolin ja OLAFin, olisi
edistettävä tutkintatoimia, joita Euroopan syyttäjänvirasto toteuttaa
jäsenvaltioiden alueella, siitä hetkestä, jona rikosepäilystä ilmoitetaan
Euroopan syyttäjänvirastolle, siihen hetkeen, jona se päättää nostaa syytteen
tai ratkaista asian muulla tavoin. (27) Noudattaakseen kaikilta osin
velvollisuuttaan ilmoittaa Euroopan syyttäjänvirastolle, kun on aihetta epäillä,
että on tapahtunut sen toimivallan piiriin kuuluva rikos, jäsenvaltioiden
kansallisten viranomaisten sekä unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja
virastojen olisi noudatettava voimassa olevia ilmoitusmenettelyjä ja niillä
olisi oltava käytössä tehokkaita järjestelmiä niille esitettyjen väitteiden
alustavaa arviointia varten. Unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot
voivat käyttää OLAFin apua tähän tarkoitukseen. (28) Unionin taloudellisia etuja
vahingoittavien rikosten tutkinta- ja syytetoimien tuloksellisuuden vuoksi on
välttämätöntä, että Euroopan syyttäjänvirasto voi kerätä todisteita koko
unionin alueelta käyttämällä kattavaa tutkintatoimivalikoimaa ottaen huomioon
suhteellisuusperiaatteen ja tarpeen hankkia tietyille tutkintatoimille tuomioistuimen
lupa. Näiden toimien olisi oltava käytettävissä Euroopan syyttäjänviraston
toimivaltuuksien piiriin kuuluvien rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa
varten. Toimet olisi toteutettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti sen
jälkeen, kun Euroopan syyttäjänvirasto tai sen pyynnöstä toimivaltainen kansallinen
tuomioistuin on määrännyt niistä. Lisäksi Euroopan syyttäjänviraston olisi
saatava käyttöönsä kaikki asiaa koskevat tietolähteet, kuten julkiset ja
yksityiset rekisterit. (29) Tämän asetuksen mukaisia
tutkintatoimia toteutettaessa olisi noudatettava asetuksessa säädettyjä
edellytyksiä, kuten tuomioistuimen luvan hankkimista tiettyjen tutkinnallisten
pakkokeinojen käyttämistä varten. Muidenkin tutkintatoimien toteuttamiseen
saatetaan tarvita tuomioistuimen lupa, jos tätä edellytetään sen jäsenvaltion
kansallisessa lainsäädännössä, jossa toimi on määrä toteuttaa. Olisi
noudatettava yleistä oikeasuhteisuuden ja välttämättömyyden vaatimusta, kun
Euroopan syyttäjänvirasto määrää toimenpiteiden toteuttamisesta ja
toimivaltainen kansallinen tuomioistuin antaa luvan niiden toteuttamisen tämän
asetuksen nojalla. (30) SEUT-sopimuksen 86 artiklassa
edellytetään, että Euroopan syyttäjänvirasto hoitaa syyttäjän tehtäviä, joihin
kuuluu päättäminen epäillyn syytteeseen asettamisesta ja oikeuspaikkavalinta.
Euroopan syyttäjän olisi päätettävä epäillyn syytteeseen asettamisesta sen
varmistamiseksi, että syytetoimissa noudatetaan yhteistä linjaa. Euroopan
syyttäjän olisi valittava oikeuspaikka läpinäkyvien kriteerien perusteella. (31) Kun otetaan huomioon
syytepakkoperiaate, Euroopan syyttäjänviraston tutkintatoimien olisi yleensä
johdettava syytteen nostamiseen toimivaltaisissa kansallisissa
tuomioistuimissa, jos rikoksesta on vankka näyttö eikä syytteen nostamiselle
ole oikeudellista estettä. Jos tällaista näyttöä ei ole eikä ole kovin
todennäköistä, että vaadittava näyttö pystyttäisiin esittämään
oikeudenkäynnissä, asian käsittely voidaan lopettaa. Euroopan
syyttäjänvirastolla olisi lisäksi oltava mahdollisuus lopettaa asian käsittely,
jos rikos on vähäinen. Jos asian käsittelyä ei lopeteta näistä syistä, mutta
syytteen nostamiseen ei silti ole aihetta, Euroopan syyttäjänvirastolla olisi
oltava mahdollisuus tarjota epäillylle sovintoratkaisua, jos se olisi aiheellista
asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi. Sovintoratkaisuihin ja niiden
yhteydessä määrättävien sakkojen laskemiseen sovellettavia sääntöjä olisi
selkeytettävä Euroopan syyttäjänviraston hallintoa koskevissa säännöissä. Asian
käsittelyn lopettaminen sovintoratkaisuun tämän asetuksen säännösten mukaisesti
ei saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisten toimenpiteiden
soveltamiseen, kunhan näihin toimenpiteisiin ei liity rikosseuraamuksiin
rinnastettavissa olevia seuraamuksia. (32) Todisteet, joita Euroopan
syyttäjänvirasto esittää asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa, olisi
tunnustettava hyväksyttäviksi, ja niiden olisi siten oletettava täyttävän
tuomioistuimen sijaintijäsenvaltion kansallisessa laissa mahdollisesti säädetyt
olennaiset todisteita koskevat edellytykset edellyttäen, että tuomioistuin
katsoo todisteiden olevan menettelyn oikeudenmukaisuutta ja epäillyn
puolustautumisoikeuksia koskevien Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten
mukaiset. Asiaa käsittelevä tuomioistuin ei saisi hylätä Euroopan
syyttäjänviraston esittämiä todisteita sillä perusteella, että asiaan
sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sovelletaan tämäntyyppisten
todisteiden keräämiseen eri edellytyksiä ja sääntöjä. (33) Tässä asetuksessa kunnioitetaan
perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa
tunnustettuja periaatteita. Siinä edellytetään erityisesti, että Euroopan
syyttäjänvirasto kunnioittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,
oikeutta puolustukseen ja syyttömyysolettamaa, sellaisina kuin ne on kirjattu
perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan. Noudattamalla perusoikeuskirjan 50
artiklan kieltoa syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta
rikoksesta (ne bis in idem) varmistetaan, että Euroopan syyttäjänviraston
nostamat syytteet eivät johda kaksoisrangaistavuuteen. Euroopan
syyttäjänvirasto noudattaa toiminnassaan edellä mainittuja oikeuksia kaikilta
osin, ja asetusta olisi sovellettava ja tulkittava sen mukaisesti. (34) SEUT-sopimuksen 82 artiklan 2
kohdan mukaan unioni voi säätää vähimmäissäännöistä, jotka koskevat yksilön
oikeuksia rikosasioiden käsittelyssä, varmistaakseen oikeuden puolustukseen ja
menettelyn oikeudenmukaisuuteen. Vaikka unionin säännöstö on jo laaja, kaikkia
näitä oikeuksia ei vielä ole yhdenmukaistettu. Tässä asetuksessa olisi
annettava näitä oikeuksia koskevat säännöt, joita sovellettaisiin ainoastaan
tässä asetuksessa vahvistettuihin tarkoituksiin. (35) Euroopan syyttäjänviraston
toimintaan olisi sovellettava asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä, kuten
oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20
päivänä lokakuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 2010/64/EU[4],
tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22 päivänä toukokuuta
2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/13/EU[5] sekä [oikeudesta
asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa
pidätyksestään […] päivänä […]kuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä 2013/xx/EU] annettuja puolustautumisoikeuksia
koskevia säännöksiä, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi kansallista
lainsäädäntöä. Jokaisen rikoksesta epäillyn henkilön, jonka osalta Euroopan
syyttäjänvirasto aloittaa tutkinnan, olisi saatava nauttia näistä oikeuksista. (36) SEUT-sopimuksen 86 artiklan 3
kohdan mukaisesti unionin lainsäätäjä vahvistaa säännöt, joita sovelletaan
Euroopan syyttäjänviraston tehtäviensä hoidossa toteuttamien menettelyyn
liittyvien toimien oikeudelliseen valvontaan. Lainsäätäjälle myönnetty
toimivalta kuvastaa Euroopan syyttäjänviraston erityisluonnetta, jonka vuoksi
se poikkeaa kaikista muista unionin elimistä ja virastoista ja jonka vuoksi
tarvitaan laillisuusvalvontaa koskevia erityissääntöjä. (37) SEUT-sopimuksen 86 artiklan 2
kohdassa määrätään, että Euroopan syyttäjänvirasto toimii syyttäjän tehtävissä
jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa. Euroopan syyttäjänviraston
tutkintatoimiensa yhteydessä toteuttamat toimet liittyvät läheisesti
syytetoimiin, joihin ne voivat johtaa ja joilla voi olla vaikutuksia
jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Yleensä kansalliset
lainvalvontaviranomaiset toteuttaisivat näitä toimia Euroopan syyttäjänviraston
ohjeiden mukaan, joissakin tapauksissa saatuaan ensin kansallisen
tuomioistuimen luvan. Siksi on aihetta pitää Euroopan syyttäjänvirastoa
kansallisena viranomaisena sen tutkinta- ja syytetoimien laillisuuden valvonnan
osalta. Tämän seurauksena kaikkien sellaisten Euroopan syyttäjänviraston
toimien, joista voidaan nostaa kanne, laillisuuden valvonta olisi annettava
kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi, eikä Euroopan unionin tuomioistuimella
tulisi olla suoraa toimivaltaa ratkaista näitä toimia koskevia kanteita
SEUT-sopimuksen 263, 265 ja 268 artiklan nojalla, koska niitä ei olisi
pidettävä laillisuusvalvonnan kannalta unionin elimen toimina. (38) SEUT-sopimuksen 267 artiklan
mukaisesti kansallisilla tuomioistuimilla on mahdollisuus, tai tietyissä
tapauksissa velvollisuus, esittää unionin tuomioistuimelle
ennakkoratkaisukysymyksiä unionin oikeuden, kuten tämän asetuksen, sellaisten
säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, joilla on merkitystä Euroopan
syyttäjänviraston tutkinta- ja syytetoimien laillisuuden valvonnan kannalta.
Kansallisilla tuomioistuimilla ei tulisi olla mahdollisuutta esittää unionin
tuomioistuimelle kysymyksiä Euroopan syyttäjänviraston toimien pätevyydestä,
koska näitä toimia ei olisi pidettävä laillisuusvalvonnan kannalta unionin
elimen toimina. (39) Olisi myös selvennettävä, että
tämän asetuksen nojalla sovellettavien kansallisen lainsäädännön säännösten
tulkintaa koskevat kysymykset olisi ratkaistava yksinomaan kansallisissa
tuomioistuimissa. Sen vuoksi nämä tuomioistuimet eivät saisi esittää unionin
tuomioistuimelle kysymyksiä sellaisen kansallisen lainsäädännön tulkinnasta,
johon tässä asetuksessa viitataan. (40) Koska SEUT-sopimuksessa
määrätään, että Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan Eurojustin pohjalta,
näiden kahden viraston olisi elimellisesti, toiminnallisesti ja hallinnollisesti
toimittava rinnakkain ja yhteistyössä ja täydennettävä toisiaan. (41) Euroopan syyttäjänviraston
olisi toimittava läheisessä yhteistyössä myös unionin muiden toimielinten ja
virastojen kanssa helpottaakseen tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamista
ja vahvistaakseen tarvittaessa virallisesti tiedonvaihtoa ja yhteistyötä
koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Europolin ja OLAFin kanssa tehtävän
yhteistyön olisi oltava erityisen merkittävää päällekkäisyyden välttämiseksi ja
sen mahdollistamiseksi, että Euroopan syyttäjänvirasto saisi käyttöönsä niiden
hallussa olevat olennaiset tiedot ja voisi myös hyödyntää niiden analyysejä
yksittäisissä tutkimuksissa. (42) Euroopan syyttäjänviraston
suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yksilöiden suojelusta
yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä
ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[6]. Tämä koskee Euroopan syyttäjänviraston
tavoitteidensa ja tehtäviensä puitteissa suorittamaa henkilötietojen
käsittelyä, henkilöstön jäsenten henkilötietojen käsittelyä ja viraston
hallussa olevien hallinnollisten henkilötietojen käsittelyä. Euroopan
tietosuojavaltuutetun olisi valvottava Euroopan syyttäjänviraston suorittamaa
henkilötietojen käsittelyä. Asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjä
periaatteita olisi tarvittaessa täsmennettävä ja täydennettävä Euroopan
syyttäjänviraston suorittaman operatiivisten henkilötietojen käsittelyn osalta.
Kun Euroopan syyttäjänvirasto siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmannen
maan viranomaiselle, kansainväliselle järjestölle tai Interpolille
SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyn kansainvälisen sopimuksen
nojalla, olisi varmistettava yksityisyyden, perusoikeuksien ja yksilön
oikeuksien suojaamiseksi esitetyillä riittävillä takeilla, että tämän asetuksen
tietosuojasäännöksiä noudatetaan. (43) [Yksilöiden suojelusta
henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta
annettua direktiiviä 2013/xx/EU] sovelletaan jäsenvaltioiden
toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn rikosten
ehkäisemistä, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa sekä
rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten. (44) Euroopan syyttäjänviraston
tietojenkäsittelyjärjestelmän olisi perustuttava Eurojustin
asianhallintajärjestelmään, mutta sen tilapäisiä tietokantoja olisi pidettävä
tutkinta-asiakirjoina tutkinnan aloittamisesta lähtien. (45) Euroopan syyttäjänviraston
varainhoito-, talousarvio- ja henkilöstösääntöjen olisi oltava Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012[7] tarkoitettuihin elimiin sovellettavien unionin normien mukaisia,
ottaen kuitenkin huomioon, että Euroopan syyttäjän toimivalta toteuttaa
tutkinta- ja syytetoimia unionin tasolla on ainutlaatuinen. Euroopan
syyttäjänviraston olisi annettava vuosittain kertomus toiminnastaan. (46) Unionin virastoihin
sovellettavia avoimuutta koskevia yleisiä sääntöjä olisi sovellettava myös
Euroopan syyttäjänvirastoon, mutta ainoastaan sen hallinnollisten tehtävien
osalta, jotta ei millään tavalla vaarannettaisi sen operatiivisen toiminnan
luottamuksellisuutta. Samoin Euroopan oikeusasiamiehen olisi hallinnollisissa
tutkimuksissaan kunnioitettava Euroopan syyttäjänviraston toiminnan
luottamuksellisuutta. (47) Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä,
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja
oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan
mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa [, että ne eivät
halua] osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen. (48) Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä,
Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan
mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido
Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. (49) Valtion- tai hallitusten
päämiesten tasolla Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontuneet
jäsenvaltioiden edustajat ovat vahvistaneet Euroopan syyttäjänviraston
kotipaikan, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU
KOHDE JA MÄÄRITELMÄT 1 artikla
Kohde Tällä asetuksella
perustetaan Euroopan syyttäjänvirasto ja annetaan sen toimintaa koskevat
säännöt. 2 artikla
Määritelmät Tässä asetuksessa käytetään
seuraavia määritelmiä: a) ’henkilöllä’ tarkoitetaan
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä; b) ’unionin taloudellisia etuja
vahingoittavilla rikoksilla’ tarkoitetaan rikoksia, joista säädetään
direktiivissä 2013/xx/EU, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa
lainsäädännössä; c) ’unionin taloudellisilla eduilla’
tarkoitetaan kaikkia tuloja, menoja ja varoja, jotka kuuluvat unionin
talousarvioon, perussopimusten nojalla perustettujen toimielinten, elinten,
toimistojen ja virastojen talousarvioihin tai niiden hallinnoimiin ja valvomiin
talousarvioihin tai jotka on hankittu niistä tai lankeavat maksettavaksi
niistä; d) ’hallinnollisilla henkilötiedoilla’
tarkoitetaan kaikkia Euroopan syyttäjänviraston käsittelemiä henkilötietoja,
operatiivisia henkilötietoja lukuun ottamatta; e) ’operatiivisilla henkilötiedoilla’
tarkoitetaan kaikkia henkilötietoja, joita Euroopan syyttäjänvirasto käsittelee
37 artiklassa säädettyjä tarkoituksia varten. II LUKU
YLEISET SÄÄNNÖT 1 jakso
Euroopan syyttäjänviraston asema, organisaatio ja rakenne 3 artikla
Perustaminen 1. Perustetaan Euroopan
syyttäjänvirasto unionin elimenä, jolla on hajautettu rakenne. 2. Euroopan syyttäjänvirasto on
oikeushenkilö. 3. Euroopan syyttäjänvirasto toimii
yhteistyössä Eurojustin kanssa ja saa siltä hallinnollista tukea 57 artiklan
mukaisesti. 4 artikla
Tehtävät 1. Euroopan syyttäjänviraston tehtävänä
on torjua EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. 2. Euroopan syyttäjänvirasto vastaa 1
kohdassa tarkoitettujen rikosten tutkimisesta sekä niiden tekijöiden ja niihin
osallisten asettamisesta syytteeseen ja tuomittaviksi. Tätä varten Euroopan
syyttäjänvirasto johtaa ja valvoo tutkintaa ja toteuttaa syytetoimia, asian
käsittelyn lopettaminen mukaan lukien. 3. Euroopan syyttäjänvirasto hoitaa 1
kohdassa tarkoitettujen rikosten osalta syyttäjän tehtäviä jäsenvaltioiden
toimivaltaisissa tuomioistuimissa, mukaan lukien syytteen nostaminen tai
mahdollisten muutoksenhakujen tekeminen siihen asti, kun asia on lopullisesti
ratkaistu. 5 artikla
Riippumattomuus ja
vastuuvelvollisuus 1. Euroopan syyttäjänvirasto on
riippumaton elin. 2. Euroopan syyttäjänvirasto, johon
kuuluvat Euroopan syyttäjä, hänen varasyyttäjänsä ja viraston henkilöstö sekä
valtuutetut Euroopan syyttäjät ja heidän kansallinen henkilöstönsä, ei
tehtäviään hoitaessaan pyydä eikä ota vastaan ohjeita yhdeltäkään henkilöltä,
jäsenvaltiolta tai unionin toimielimeltä, elimeltä, toimistolta tai virastolta.
Unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot sekä jäsenvaltiot
kunnioittavat Euroopan syyttäjänviraston riippumattomuutta eivätkä pyri
vaikuttamaan siihen, miten se hoitaa tehtäviään. 3. Euroopan syyttäjä vastaa Euroopan
syyttäjänviraston yleisestä toiminnasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja
Euroopan komissiolle erityisesti antamalla 70 artiklan mukaisen vuosittaisen
kertomuksen. 6 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
rakenne ja organisaatio 1. Euroopan syyttäjänvirasto muodostuu
Euroopan syyttäjästä, hänen varasyyttäjistään, heidän tämän asetuksen mukaisten
tehtäviensä suorittamisessa avustavasta henkilöstöstä sekä jäsenvaltioissa
toimivista valtuutetuista Euroopan syyttäjistä. 2. Euroopan syyttäjänviraston
päällikkönä toimii Euroopan syyttäjä, joka johtaa sen toimintaa ja organisoi
sen työtä. Euroopan syyttäjää avustaa neljä varasyyttäjää. 3. Varasyyttäjät avustavat Euroopan
syyttäjää kaikissa hänen tehtävissään ja toimivat hänen sijaisenaan 72 artiklan
d kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti, kun hän on poissa tai
estynyt. Yksi varasyyttäjistä vastaa talousarvion toteuttamisesta. 4. Valtuutetut Euroopan syyttäjät
toteuttavat Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- ja syytetoimia Euroopan
syyttäjän johdolla ja valvonnassa. Euroopan syyttäjä voi myös käyttää
toimivaltuuksiaan suoraan 18 artiklan 5 kohdan nojalla, jos tutkinta- tai
syytetoimien katsotaan sitä edellyttävän. 5. Jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava
vähintään yksi valtuutettu Euroopan syyttäjä, joka on Euroopan
syyttäjänviraston erottamaton osa. Valtuutetut Euroopan syytäjät toimivat
Euroopan syyttäjän yksinomaisen määräysvallan alaisuudessa ja noudattavat
ainoastaan hänen määräyksiään, ohjeitaan ja päätöksiään heille osoitettuja
tutkinta- ja syytetoimia toteuttaessaan. He toimivat tämän asetuksen mukaisia
tehtäviään toteuttaessaan täysin riippumattomina kansallisista
syyttäjälaitoksista eikä heillä ole minkäänlaisia velvoitteita niitä kohtaan. 6. Valtuutetut Euroopan syyttäjät
voivat toimia myös kansallisina syyttäjinä. Jos valtuutetun Euroopan syyttäjän
tehtävät ovat ristiriidassa keskenään, hänen on ilmoitettava asiasta Euroopan
syyttäjälle, joka voi toimivaltaisia kansallisia syyttäjäviranomaisia kuultuaan
määrätä hänet asettamaan tähän asetukseen perustuvat tehtävänsä etusijalle
Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimiin liittyvistä syistä.
Tällöin Euroopan syyttäjän on ilmoitettava asiasta välittömästi
toimivaltaisille kansallisille syyttäjäviranomaisille. 7. Toimet, joita toteuttaa Euroopan
syyttäjä, valtuutettu Euroopan syyttäjä, Euroopan syyttäjänviraston henkilöstön
jäsen tai kuka tahansa, joka toimii tehtäviään suorittaessaan Euroopan
syyttäjänviraston lukuun, katsotaan Euroopan syyttäjänviraston toteuttamiksi.
Euroopan syyttäjä edustaa Euroopan syyttäjänvirastoa sen suhteissa unionin
toimielimiin, jäsenvaltioihin ja kolmansiin osapuoliin. 8. Euroopan syyttäjä voi väliaikaisesti
osoittaa resursseja ja henkilöstöä valtuutetuille Euroopan syyttäjille, jos se
on tarpeen tutkinnallisista tai syytetoimiin liittyvistä syistä. 7 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
työjärjestys 1. Euroopan syyttäjänviraston
työjärjestys hyväksytään päätöksellä, jonka tekevät Euroopan syyttäjä, hänen
neljä varasyyttäjäänsä ja viisi valtuutettua Euroopan syyttäjää, jotka Euroopan
syyttäjä valitsee täysin tasapuolisen vuorottelujärjestelmän mukaisesti
jäsenvaltioiden koko väestöllisen ja maantieteellisen kirjon huomioon ottaen.
Päätös tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ja jokaisella jäsenellä on
yksi ääni. Jos äänet jakautuvat tasan, Euroopan syyttäjän ääni ratkaisee. 2. Työjärjestyksessä määrätään Euroopan
syyttäjänviraston työn organisoinnista ja siihen sisällytetään yleiset säännöt
käsiteltävien tapausten jakamisesta. 2 jakso
Euroopan syyttäjänviraston jäsenten nimittäminen ja erottaminen 8 artikla
Euroopan syyttäjän
nimittäminen ja erottaminen 1. Euroopan syyttäjän nimittää neuvosto
Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan kahdeksan vuoden toimikaudeksi, jota
ei voida uusia. Neuvosto päättää nimityksestä yksinkertaisella enemmistöllä. 2. Euroopan syyttäjäksi valitaan
henkilö, jonka riippumattomuus on kiistaton, joka täyttää kelpoisuusvaatimukset
korkeaan tuomarin virkaan ja jolla on merkityksellistä kokemusta syyttäjänä
toimimisesta. 3. Valinta tehdään Euroopan unionin
virallisessa lehdessä julkaistavan avoimen ehdokashaun perusteella.
Ehdokashaun jälkeen komissio laatii alustavan ehdokasluettelon ja toimittaa sen
Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Ennen alustavan ehdokasluettelon
toimittamista komissio pyytää lausuntoa perustamaltaan seitsemän hengen
paneelilta, jonka jäsenet valitaan Euroopan unionin tuomioistuimen entisten
jäsenten, kansallisten korkeimpien oikeuksien jäsenten, kansallisten syyttäjäviranomaisten
edustajien ja tunnetusti pätevien oikeusoppineiden keskuudesta, joista yhtä
ehdottaa Euroopan parlamentti. Lisäksi Eurojustin puheenjohtaja on paneelissa
tarkkailijana. 4. Jos Euroopan syyttäjä ei enää täytä
niitä vaatimuksia, joita hänen tehtäviensä hoitaminen edellyttää, tai jos hän
on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen, Euroopan unionin tuomioistuin voi
Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä erottaa hänet. 9 artikla
Euroopan syyttäjän
varasyyttäjien nimittäminen ja erottaminen 1. Euroopan syyttäjän varasyyttäjät
nimitetään 8 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti. 2. Euroopan syyttäjän varasyyttäjät
valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton, jotka täyttävät
kelpoisuusvaatimukset korkeaan tuomarin virkaan ja joilla on merkityksellistä
kokemusta syyttäjänä toimimisesta. 3. Valinta tehdään Euroopan unionin
virallisessa lehdessä julkaistavan avoimen ehdokashaun perusteella.
Ehdokashaun jälkeen komissio laatii jäsenvaltioiden koko väestöllisen ja
maantieteellisen kirjon huomioon ottaen alustavan ehdokasluettelon ja toimittaa
sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 4. Varasyyttäjät voidaan erottaa
Euroopan syyttäjän aloitteesta 8 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti. 10 artikla
Valtuutettujen Euroopan
syyttäjien nimittäminen ja erottaminen 1. Euroopan syyttäjä nimittää
valtuutetut Euroopan syyttäjät vähintään kolmesta asianomaisen jäsenvaltion tai
asianomaisten jäsenvaltioiden ilmoittamasta ehdokkaasta, jotka täyttävät 2
kohdan vaatimukset. Heidät nimitetään viiden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan
uusia. 2. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien
on täytettävä kelpoisuusvaatimukset korkeaan tuomarin virkaan ja heillä on
oltava asiaankuuluvaa kokemusta syyttäjänä toimimisesta. Heidän
riippumattomuutensa on oltava kiistaton. Jäsenvaltion on nimitettävä
valtuutettu Euroopan syyttäjä kansallisen lainsäädännön mukaiseksi syyttäjäksi,
jos hänellä ei ollut tätä asemaa jo silloin, kun hänet nimitettiin
valtuutetuksi Euroopan syyttäjäksi. 3. Euroopan syyttäjä voi erottaa valtuutetun
Euroopan syyttäjän, jos tämä ei enää täytä 2 kohdan vaatimuksia tai
kriteereitä, joita sovelletaan hänen tehtäviensä suorittamiseen, tai jos hän on
syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset
eivät voi erottaa valtuutettua Euroopan syyttäjää hänen toimestaan kansallisena
syyttäjänä ilman Euroopan syyttäjän suostumusta niin kauan kuin valtuutettu
Euroopan syyttäjä hoitaa tehtäviä Euroopan syyttäjänviraston lukuun. 3 jakso
Perusperiaatteet 11 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
toimintaa koskevat perusperiaatteet 1. Euroopan syyttäjänvirasto huolehtii
siitä, että se kunnioittaa toiminnassaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa
vahvistettuja oikeuksia. 2. Euroopan syyttäjänvirasto noudattaa
toiminnassaan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta. 3. Euroopan syyttäjänviraston tutkinta-
ja syytetoimiin sovelletaan tätä asetusta. Kansallista lainsäädäntöä
sovelletaan siltä osin kuin tässä asetuksessa ei ole asiaan sovellettavia
säännöksiä. Asiaan sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa tutkinta-
tai syytetoimet toteutetaan. Jos asiasta on säännöksiä sekä kansallisessa
lainsäädännössä että tässä asetuksessa, sovelletaan jälkimmäistä. 4. Euroopan syyttäjänvirastolla on
yksinomainen toimivalta tutkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia
rikoksia ja nostaa syytteitä niiden perusteella. 5. Euroopan syyttäjänvirasto toteuttaa
tutkintatoimiaan puolueettomasti ja tutkii kaikki merkitykselliset todisteet
riippumatta siitä, viittaavatko ne epäillyn syyllisyyteen vai hänen
syyttömyyteensä. 6. Euroopan syyttäjänvirasto aloittaa
tutkintansa ilman aiheetonta viivytystä ja huolehtii siitä, että tutkinta- ja
syytetoimet suoritetaan ripeästi. 7. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten
viranomaisten on pyydettäessä aktiivisesti avustettava ja tuettava Euroopan
syyttäjänvirastoa sen tutkinta- ja syytetoimissa, ja niiden on pidätyttävä
kaikista toimista, käytännöistä tai menettelyistä, jotka saattaisivat
viivästyttää tai vaikeuttaa tutkinta- ja syytetoimien edistymistä. 4 jakso
Euroopan syyttäjänviraston toimivalta 12 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
toimivallan piiriin kuuluvat rikokset Euroopan syyttäjänvirasto on toimivaltainen niiden
unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten osalta, joista säädetään
direktiivissä 2013/xx/EU ja sen täytäntöön panevassa kansallisessa
lainsäädännössä. 13 artikla
Liitännäistoimivalta 1. Jos 12 artiklassa tarkoitetut
rikokset liittyvät erottamattomasti muihin kuin kyseisessä artiklassa
tarkoitettuihin rikoksiin ja jos asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi on
aiheellista toteuttaa niitä koskevia yhteisiä tutkinta- ja syytetoimia,
Euroopan syyttäjänvirasto on toimivaltainen myös näiden muiden rikosten osalta
edellyttäen, että 12 artiklassa tarkoitetut rikokset ovat ensisijaisia ja että
muut rikokset perustuvat samoihin tosiseikkoihin. Jos nämä edellytykset eivät täyty,
muiden rikosten osalta toimivaltainen jäsenvaltio on toimivaltainen myös 12
artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. 2. Euroopan syyttäjänvirasto ja
kansallinen syyttäjäviranomainen neuvottelevat keskenään siitä, kumpi on 1
kohdan nojalla toimivaltainen. Eurojustia voidaan tarvittaessa pyytää
auttamaan toimivallan määrittämisessä 57 artiklan mukaisesti. 3. Jos Euroopan syyttäjänvirasto ja
kansallinen syyttäjäviranomainen eivät pääse 1 kohdan mukaisesta toimivallasta
yhteisymmärrykseen, liitännäistoimivallasta päättää se kansallinen
lainkäyttöviranomainen, joka on toimivaltainen päättämään syytetoimia koskevan
toimivallan jakamisesta kansallisella tasolla. 4. Tämän artiklan nojalla tapahtunutta
toimivallan määrittämistä ei tutkita uudelleen. 14 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
toimivallan käyttö Euroopan syyttäjänvirasto käyttää yksinomaista
toimivaltaansa tutkia 12 ja 13 artiklassa tarkoitettuja rikoksia ja nostaa
niistä syytteitä, jos rikos on kokonaan tai osittain a) tehty yhden tai useamman
jäsenvaltion alueella, tai b) näiden jäsenvaltioiden kansalaisten
taikka unionin henkilöstön jäsenten tai toimielinten jäsenten tekemä. III LUKU
TUTKINTA- JA SYYTETOIMIA SEKÄ OIKEUDENKÄYNTIÄ KOSKEVAT MENETTELYSÄÄNNÖT 1 jakso
Tutkinta 15 artikla
Perusteet tutkinnan
aloittamiselle 1. Kaikkien jäsenvaltioiden
viranomaisten ja kaikkien unionin toimielinten, elinten, toimistojen tai
virastojen on ilmoitettava Euroopan syyttäjänvirastolle välittömästi kaikesta
toiminnasta, joka saattaa täyttää sen toimivallan piiriin kuuluvan rikoksen
tunnusmerkistön. 2. Jos valtuutetut Euroopan syyttäjät
saavat tietoonsa toimintaa, joka saattaa täyttää Euroopan syyttäjänviraston
toimivallan piiriin kuuluvan rikoksen tunnusmerkistön, heidän on välittömästi
ilmoitettava asiasta Euroopan syyttäjälle. 3. Euroopan syyttäjänvirasto voi
hankkia tai ottaa vastaan keneltä tahansa tietoja toiminnasta, joka saattaa
täyttää sen toimivallan piiriin kuuluvan rikoksen tunnusmerkistön. 4. Kaikki Euroopan syyttäjänviraston
haltuunsa saamat tiedot rekisteröidään ja todennetaan Euroopan syyttäjän tai
valtuutettujen Euroopan syyttäjien toimesta. Jos nämä päättävät todentamisen
perusteella jättää tutkinnan aloittamatta, heidän on lopetettava asian
käsittely ja kirjattava perustelut asianhallintajärjestelmään. Heidän on
ilmoitettava tästä tiedot toimittaneelle kansalliselle viranomaiselle tai
unionin toimielimelle, elimelle, toimistolle tai virastolle ja mahdolliset
tiedot antaneille henkilöille, jos nämä sitä pyytävät. 16 artikla
Tutkinnan aloittaminen 1. Euroopan syyttäjä tai hänen lukuunsa
toimiva valtuutettu Euroopan syyttäjä aloittaa kirjallisella päätöksellä
tutkinnan, jos on perusteltu syy uskoa, että Euroopan syyttäjän toimivallan
piiriin kuuluva rikos on tekeillä tai jo tehty. 2. Kun tutkinnan aloittaa Euroopan
syyttäjä, hän määrää valtuutetun Euroopan syyttäjän käsittelemään asiaa, paitsi
jos hän haluaa johtaa tutkintaa itse 18 artiklan 5 kohdassa esitettyjen syiden
perusteella. Kun tutkinnan aloittaa valtuutettu Euroopan syyttäjä, hänen on
ilmoitettava asiasta välittömästi Euroopan syyttäjälle. Ilmoituksen saatuaan
Euroopan syyttäjä varmistaa, ettei hän itse tai joku toinen valtuutettu
Euroopan syyttäjä ole aloittanut samaa asiaa koskevaa tutkintaa jo aikaisemmin.
Jotta tutkinta olisi tuloksellista, Euroopan syyttäjä voi joko määrätä jonkun
toisen valtuutetun Euroopan syyttäjän käsittelemään asiaa tai päättää käsitellä
sitä itse 18 artiklan 5 kohdassa esitettyjen syiden perusteella. 17 artikla
Kiireelliset toimenpiteet ja
asian käsittelyn siirtäminen 1. Jos Euroopan syyttäjän toimivallan
piiriin kuuluvan rikoksen osalta on toteutettava välittömiä toimia,
kansallisten viranomaisten on toteutettava tutkinta- ja syytetoimien
tuloksellisuuden varmistamiseksi tarvittavat kiireelliset toimenpiteet. Sen
jälkeen kansallisten viranomaisten on siirrettävä asia viipymättä Euroopan
syyttäjänviraston käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa Euroopan syyttäjänvirasto
vahvistaa kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet, mahdollisuuksien
mukaan 48 tunnin kuluessa tutkinnan aloittamisesta, vaikka nämä toimenpiteet
olisi aloitettu ja toteutettu muiden kuin tässä asetuksessa säädettyjen
sääntöjen perusteella. 2. Jos milloin tahansa tutkinnan aikana
herää epäilyjä Euroopan syyttäjänviraston toimivallasta asiassa, se voi ottaa
yhteyttä kansallisiin syyttäjäviranomaisiin sen määrittämiseksi, mikä
viranomainen on toimivaltainen. Toimivallan määrittämisen aikana Euroopan
syyttäjänvirasto toteuttaa tutkinta- ja syytetoimien tuloksellisuuden
varmistamiseksi tarvittavat kiireelliset toimenpiteet. Jos kansallinen
viranomainen todetaan toimivaltaiseksi, sen on vahvistettava Euroopan
syyttäjänviraston toteuttamat kiireelliset toimenpiteet 48 tunnin kuluessa
kansallisen tutkinnan aloittamisesta. 3. Jos Euroopan syyttäjänviraston
aloittamassa tutkinnassa käy ilmi, että tutkinnan kohteena oleva toiminta on
rikos, joka ei kuulu sen toimivaltaan, Euroopan syyttäjänvirasto siirtää asian
viipymättä toimivaltaisten kansallisten lainvalvonta- ja
lainkäyttöviranomaisten käsiteltäväksi. 4. Jos kansallisten viranomaisten
aloittamassa tutkinnassa käy ilmi, että tutkinnan kohteena oleva toiminta on
Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluva rikos, kansallisten
viranomaisten on siirrettävä asia viipymättä Euroopan syyttäjänviraston
käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa Euroopan syyttäjänvirasto vahvistaa
kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet, mahdollisuuksien mukaan 48
tunnin kuluessa tutkinnan aloittamisesta, vaikka nämä toimenpiteet olisi
aloitettu ja toteutettu muiden kuin tämän asetuksen säännösten perusteella. 18 artikla
Tutkinnan toteuttaminen 1. Asiaa käsittelemään nimetty
valtuutettu Euroopan syyttäjä johtaa tutkintaa Euroopan syyttäjän lukuun ja
tämän ohjeiden mukaan. Hän voi joko toteuttaa tutkintatoimet itse tai määrätä
sijaintijäsenvaltionsa toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset toteuttamaan ne.
Näiden viranomaisten on noudatettava valtuutetun Euroopan syyttäjän määräyksiä ja
toteutettava niiden tehtäväksi annetut tutkintatoimet. 2. Jos rajatylittävissä tapauksissa on
toteutettava tutkintatoimia jossakin muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa
tutkinta on aloitettu, sen valtuutetun Euroopan syyttäjän, joka on aloittanut
tutkinnan tai jonka Euroopan syyttäjä on määrännyt käsittelemään asiaa, on
toimittava tiiviissä yhteistyössä sen valtuutetun Euroopan syyttäjän kanssa,
jonka alueella tutkintatoimi on toteutettava. Asianomaisen valtuutetun Euroopan
syyttäjän on joko toteutettava tutkintatoimet itse tai määrättävä
toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttamaan ne. 3. Rajat ylittävissä asioissa Euroopan
syyttäjä voi määrätä useita valtuutettuja Euroopan syyttäjiä suorittamaan
tutkintaa ja perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä. Hän voi määrätä kenet tahansa
valtuutetun Euroopan syyttäjän keräämään asiaan liittyviä tietoja tai
toteuttamaan yksilöityjä tutkintatoimia lukuunsa. 4. Euroopan syyttäjä valvoo
valtuutettujen Euroopan syyttäjien toteuttamia tutkintatoimia ja huolehtii niiden
koordinoinnista. Hän antaa heille tarvittaessa ohjeita. 5. Euroopan syyttäjä voi siirtää asian
käsittelyn toiselle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle tai itselleen, jos tämä
näyttää tarpeen, jotta tutkinta- tai syytetoimet olisivat tuloksellisia, tai seuraavista
syistä yhden tai useamman perusteella: a) rikoksen vakavuus; b) rikoksesta epäillyn asemaan liittyvät
erityispiirteet; c) tutkinnan rajatylittävään luonteeseen
liittyvät erityispiirteet; d) se, että kansalliset tutkintaviranomaiset
eivät ole käytettävissä; tai e) asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten
viranomaisten esittämä pyyntö. 6. Jos Euroopan syyttäjä toteuttaa
tutkinnan suoraan itse, hän ilmoittaa asiasta siinä jäsenvaltiossa toimivalle
valtuutetulle Euroopan syyttäjälle, jossa tutkintatoimet toteutetaan. Kaikki
Euroopan syyttäjän tutkintatoimet toteutetaan yhteistyössä sen jäsenvaltion
viranomaisten kanssa, jonka alueella tutkinta suoritetaan. Toimivaltaisten
kansallisten viranomaisten on toteuttava tarvittavat pakkotoimenpiteet. 7. Euroopan syyttäjänviraston
alaisuudessa suoritettavaa tutkintaa suojaavat sovellettavan unionin
lainsäädännön säännökset salassapitovelvollisuudesta. Euroopan
syyttäjänviraston tutkintatoimiin osallistuvien viranomaisten on noudatettava
myös sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännöksiä
salassapitovelvollisuudesta. 19 artikla
Erioikeuksien ja vapauksien
pidättäminen 1. Jos Euroopan syyttäjänviraston
tutkinta koskee henkilöitä, joihin sovelletaan erioikeuksia tai vapauksia
kansallisen lainsäädännön nojalla, ja tällainen erioikeus tai vapaus on esteenä
tietyn tutkintatoimen toteuttamiselle, Euroopan syyttäjänvirasto tekee
perustellun kirjallisen pyynnön tämän erioikeuden tai vapauden pidättämisestä
asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen
mukaisesti. 2. Jos Euroopan syyttäjänviraston
tutkinta koskee henkilöitä, joihin sovelletaan erioikeuksia tai vapauksia
unionin lainsäädännön nojalla, erityisesti Euroopan unionin erioikeuksista ja
vapauksista tehdyn pöytäkirjan nojalla, ja tällainen erioikeus tai vapaus on
esteenä tietyn tutkintatoimen toteuttamiselle, Euroopan syyttäjänvirasto tekee
perustellun kirjallisen pyynnön tämän erioikeuden tai vapauden pidättämisestä
asianomaisessa unionin lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. 2 jakso
Tiedon käsittely 20 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
tiedonsaanti Euroopan syyttäjänviraston on siitä hetkestä
lähtien, jona se rekisteröi asian, voitava saada kaikki kansallisiin
rikostutkinta- ja lainvalvontatietokantoihin sekä muihin merkityksellisiin
viranomaisrekistereihin tallennetut asiaan liittyvät tiedot, tai sille on
annettava pääsy näihin tietoihin valtuutettujen Euroopan syyttäjien
välityksellä. 21 artikla
Tiedon kerääminen 1. Euroopan syyttäjänviraston on
saatava Eurojustilta ja Europolilta pyynnöstä kaikki sen toimivallan piiriin
kuuluvaan rikokseen liittyvät tiedot, jos niitä tarvitaan sen tutkintatoimia
varten, ja lisäksi se voi pyytää Europolilta yksittäistä tutkintaa koskevaa
analyysiapua. 2. Unionin toimielinten, elinten ja
laitosten sekä jäsenvaltioiden viranomaisten on annettava Euroopan
syyttäjänvirastolle sen pyytämää apua ja tietoja. 22 artikla
Asianhallintajärjestelmä,
rekisteri ja tilapäiset tietokannat 1. Euroopan syyttäjänvirasto perustaa
asianhallintajärjestelmän, joka koostuu tilapäisistä tietokannoista ja
rekisteristä, jotka sisältävät liitteessä tarkoitettuja henkilötietoja ja
lisäksi muita tietoja. 2. Asianhallintajärjestelmän
tarkoituksena on a) tukea Euroopan syyttäjänviraston
toteuttamien tutkinta- ja syytetoimien hallinnointia erityisesti vertailemalla
ja yhdistelemällä tietoja; b) helpottaa tiedonsaantia meneillään
olevista tutkinta- ja syytetoimista; ja c) helpottaa henkilötietojen käsittelyn
lainmukaisuuden valvontaa ja tämän asetuksen noudattamisen valvontaa
henkilötietojen käsittelyssä. 3. Asianhallintajärjestelmä voidaan
yhdistää neuvoston päätöksen 2008/976/YOS[8]
9 artiklassa tarkoitettuun suojattuun televiestintäyhteyteen. 4. Rekisterissä on viitattava Euroopan
syyttäjänviraston työssä käsiteltäviin tilapäisiin tietokantoihin, ja siinä saa
olla ainoastaan liitteessä olevan 1 kohdan a–i, k ja m alakohdassa sekä 2
kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja. 5. Euroopan syyttäjänvirasto voi tämän
asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi käsitellä tilapäisessä
tietokannassa tietoja, jotka koskevat sen käsiteltävänä olevia yksittäisiä
tapauksia. Euroopan syyttäjänvirasto antaa 41 artiklassa tarkoitetulle
tietosuojavastaavalle pääsyn tähän tilapäiseen tietokantaan. Euroopan
syyttäjänvirasto ilmoittaa tietosuojavastaavalle kunkin uuden henkilötietoja
sisältävän tilapäisen tietokannan avaamisesta. 6. Euroopan syyttäjänvirasto ei
tiettyyn asiaan liittyviä henkilötietoja käsitellessään saa luoda muita
automaattisesti käsiteltäviä tietokantoja asianhallintajärjestelmän ja
tilapäisen tietokannan lisäksi. 23 artikla
Tilapäisten tietokantojen ja
rekisterin toiminta 1. Euroopan syyttäjänvirasto avaa
tilapäisen tietokannan jokaisesta asiasta, josta sille toimitetaan tietoja
edellyttäen, että tiedot toimitetaan tämän asetuksen tai muiden sovellettavien
oikeusvälineiden mukaisesti. Euroopan syyttäjänvirasto vastaa avaamiensa
tilapäisten tietokantojen hallinnoinnista. 2. Euroopan syyttäjänvirasto päättää
tapauskohtaisesti, säilytetäänkö tilapäisen tietokannan pääsyrajoitukset vai
sallitaanko sen henkilöstölle pääsy tilapäiseen tietokantaan tai sen osiin
silloin, kun se on asianomaisen henkilöstön tehtävien suorittamiseksi tarpeen. 3. Euroopan syyttäjänvirasto päättää,
mitkä tilapäiseen tietokantaan sisältyvät tiedot kirjataan rekisteriin. Ellei
Euroopan syyttäjä päätä toisin, 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti rekisteröityjä,
todennettavia tietoja ei kirjata rekisteriin. 24 artikla
Asianhallintajärjestelmään
pääsy Valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä ja heidän
henkilöstöllään, siltä osin kuin heillä on yhteys asianhallintajärjestelmään,
on pääsy ainoastaan a) rekisteriin, paitsi jos pääsy siihen
on nimenomaisesti kielletty; b) Euroopan syyttäjänviraston avaamiin
tilapäisiin tietokantoihin, jotka koskevat heidän jäsenvaltiossaan
toteutettavia tutkinta- tai syytetoimia; c) Euroopan syyttäjänviraston avaamiin
tilapäisiin tietokantoihin, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa
toteutettavia tutkinta- tai syytetoimia, siltä osin kuin ne liittyvät heidän
jäsenvaltiossaan toteutettaviin tutkinta- tai syytetoimiin. 3 jakso
Tutkintatoimet 25 artikla
Euroopan syyttäjänviraston
tutkintavaltuudet 1. Euroopan syyttäjänviraston
toteuttamien tutkinta- ja syytetoimien yhteydessä unionin jäsenvaltioiden
aluetta pidetään yhtenäisenä oikeudellisena alueena, jolla Euroopan
syyttäjänvirasto voi käyttää toimivaltaansa. 2. Jos Euroopan syyttäjänvirasto
päättää käyttää toimivaltaansa sellaisen rikoksen tutkintaan, jonka
jäsenvaltion kansalainen, unionin henkilöstön jäsen tai toimielimen jäsen on
tehnyt osaksi tai kokonaan jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella, se pyytää apua
saadakseen asianomaisen kolmannen maan osallistumaan 59 artiklassa
tarkoitettujen välineiden ja menettelyjen mukaiseen yhteistyöhön. 26 artikla
Tutkintatoimet 1. Euroopan syyttäjänvirasto voi
toimivaltaansa käyttäessään pyytää seuraavien tutkintatoimien toteuttamista tai
määrätä niiden toteuttamisesta: a) toimitiloissa, maa-alueella tai
kulkuneuvossa tehtävä etsintä, kotietsintä, henkilöntarkastus taikka mihin
tahansa henkilökohtaiseen omaisuuteen tai tietokonejärjestelmään kohdistuva
etsintä; b) minkä tahansa merkityksellisen esineen
tai asiakirjan haltuunottaminen taikka sellaisen tallennetun sähköisen datan,
mukaan lukien viestiliikenne- ja pankkitilitiedot, haltuunottaminen, joka on
salattuna tai salaamattomana, joko alkuperäisessä muodossaan tai muussa
määrämuodossa; c) tilojen tai kulkuneuvojen sinetöiminen ja
tietojen jäädyttäminen, jotta voidaan säilyttää niiden eheys, estää
todistusaineiston tuhoutuminen tai turmeltuminen tai turvata mahdollisuus
menetetyksi tuomitsemiseen; d) rikoksentekovälineiden tai rikoksen
tuottaman hyödyn jäädyttäminen, myös omaisuuden asettaminen hukkaamiskieltoon,
jos on odotettavissa, että asiaa käsittelevä tuomioistuin tuomitsee sen
menetetyksi, ja on syytä uskoa, että sen omistaja, haltija tai hallussapitäjä
pyrkii tekemään menetetyksi tuomitsemisen vaikutuksen tyhjäksi, e) epäillyn kaikilla käyttämillään
televiestintäyhteyksillä vastaanottamien ja lähettämien televiestien, myös
sähköpostiviestien, lukeminen ja kuuntelu. f) reaaliaikaisen televalvonnan
toteuttaminen määräämällä, että epäillyn viestiliikennetiedot välitetään
välittömästi, jotta hänet voidaan paikantaa ja selvittää, ketkä ovat olleet
yhteydessä häneen tiettynä ajankohtana; g) rahaliikenteen seuranta
määräämällä rahoitus- tai luottolaitos ilmoittamaan Euroopan
syyttäjänvirastolle reaaliaikaisesti kaikista tietyllä epäillyn tilillä tai
hänen hallinnassaan olevalla tilillä toteutetuista maksutapahtumista tai millä
tahansa muulla sellaisella tilillä toteutetuista maksutapahtumista, joita on
perusteltu syy uskoa käytettävän rikoksen yhteydessä; h) tulevien maksutapahtumien jäädyttäminen
määräämällä rahoitus- tai luottolaitos pidättymään maksutapahtumien
toteuttamisesta, jos ne liittyvät tiettyyn epäillyn tiliin tai hänen
hallinnassaan olevaan tiliin; i) valvontatoimenpiteiden toteuttaminen
muilla kuin julkisilla paikoilla määräämällä piilotetun video- ja
audiovalvonnan käyttämisestä, ei kuitenkaan videovalvonnan käyttämisestä
kodeissa, ja tallentamalla valvonnan tulokset; j) peitetutkinnan toteuttaminen määräämällä
työntekijänsä toimimaan peitenimen tai väärän henkilöllisyyden turvin; k) epäiltyjen ja todistajien kutsuminen
kuultaviksi, jos on perusteltu syy uskoa, että he voivat antaa tutkinnan kannalta
hyödyllisiä tietoja; l) tunnistamistoimenpiteiden toteuttaminen
määräämällä henkilöiden valokuvaamisesta, kuvatallenteiden tekemisestä ja
biometristen tunnisteiden tallentamisesta. m) todistusaineistoksi tarvittavan esineen
takavarikoiminen; n) pääsy toimitiloihin ja tavaranäytteiden
ottaminen; o) kulkuneuvon tarkastaminen, jos on
perusteltu syy epäillä, että siinä kuljetetaan tutkinnan kannalta
merkityksellisiä tavaroita; p) henkilön jäljittäminen ja valvominen
hänen olinpaikkansa selvittämiseksi; q) esineen jäljittäminen ja seuraaminen
teknisin keinoin, mukaan lukien tavaroiden ja maksutapahtumien valvottu
läpilasku; r) epäiltyjen ja kolmansien henkilöiden
kohdennetun valvonnan toteuttaminen julkisilla paikoilla; s) pääsy kansallisiin ja EU:n julkisiin
rekistereihin sekä yksityisten tahojen yleisen edun mukaisesti pitämiin
rekistereihin; t) epäillyn ja todistajien kuulustelu; u) asiantuntijoiden nimittäminen viran
puolesta tai epäillyn pyynnöstä, kun tarvitaan erityisasiantuntemusta. 2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava
siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ovat käytettävissä Euroopan
syyttäjänviraston toteuttamien tutkinta- ja syytetoimien yhteydessä. Näihin
toimenpiteisiin sovelletaan tässä artiklassa ja kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä
edellytyksiä. Euroopan syyttäjänvirasto voi määrätä muiden kuin 1 kohdassa
tarkoitettujen tutkintatoimien toteuttamisesta tai pyytää niiden toteuttamista
ainoastaan sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa toimi on tarkoitus
toteuttaa. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja
yksittäisiä tutkintatoimia ei saa määrätä toteutettavaksi ilman perusteltua
syytä tai jos samaan tavoitteeseen voitaisiin päästä yksityisyyteen vähemmän
puuttuvilla keinoilla. 4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava,
että edellä 1 kohdan a–j alakohdassa tarkoitettujen tutkintatoimien
toteuttamiseen on saatava sen jäsenvaltion toimivaltaisen
lainvalvontaviranomaisen lupa, jossa ne on määrä toteuttaa. 5. Edellä 1 kohdan k–u alakohdassa
tarkoitettujen tutkintatoimien toteuttamiseen on saatava tuomioistuimen lupa,
jos tätä edellytetään sen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jossa
tutkintatoimenpide on määrä toteuttaa. 6. Jos tässä artiklassa ja
sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyt edellytykset
toimenpiteen toteuttamisluvan myöntämiselle täyttyvät, lupa on annettava 48
tunnin kuluessa toimivaltaisen tuomioistuimen perustellulla kirjallisella
päätöksellä. 7. Euroopan syyttäjänvirasto voi pyytää
toimivaltaista tuomioistuinta määräämään epäillyn pidättämisestä tai
tutkintavankeuteen määräämisestä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 4 jakso
Tutkinnan päättäminen ja syyttäjänvaltuudet 27 artikla
Syyttäminen kansallisessa
tuomioistuimessa 1. Euroopan syyttäjällä ja
valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on samat valtuudet kuin kansallisilla
syyttäjillä syytteen nostamisen ja ajamisen osalta, erityisesti valtuudet
esittää syyllisyysväittämiä, osallistua todisteiden vastaanottamiseen ja
turvautua käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin. 2. Kun toimivaltainen valtuutettu
Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatu päätökseen, hänen on
toimitettava Euroopan syyttäjän tarkastettavaksi yhteenveto asiasta,
syytekirjelmäluonnos ja luettelo todisteista. Jos Euroopan syyttäjä ei määrää
asian käsittelyä lopetettavaksi 28 artiklan nojalla, hän joko määrää
valtuutetun Euroopan syyttäjän toimittamaan syytekirjelmän toimivaltaisen
kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai palauttaa asian valtuutetulle
syyttäjälle lisätutkintaa varten. Euroopan syyttäjä voi myös itse saattaa asian
toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. 3. Toimivaltaiselle kansalliselle
tuomioistuimelle toimitettavassa syytekirjelmässä on lueteltava
oikeudenkäynnissä esitettävät todisteet. 4. Euroopan syyttäjä valitsee
oikeuspaikan ja toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen tiiviissä
yhteistyössä asian esittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän kanssa ja
oikeudenkäytön asianmukaisuuden huomioon ottaen seuraavien kriteerien
perusteella: a) rikoksentekopaikka tai, jos on tehty
useita rikoksia, paikka, joissa suurin osa niistä on tehty; b) epäillyn vakinainen asuinpaikka; c) todisteiden sijaintipaikka; d) rikoksen välittömien uhrien vakinainen
asuinpaikka. 5. Jos se on tarpeen takaisinperintää,
hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten, Euroopan syyttäjä antaa
syytekirjelmän tiedoksi toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, asiaan
osallisille henkilöille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille,
toimistoille ja virastoille. 28 artikla
Asian käsittelyn lopettaminen 1. Euroopan syyttäjä lopettaa asian
käsittelyn, jos syytteen nostaminen on käynyt mahdottomaksi jostakin
seuraavista syistä: a) epäillyn kuolema; b) tutkinnan kohteena oleva toiminta ei
täytä rikoksen tunnusmerkistöä; c) epäillylle on myönnetty armahdus tai syytesuoja; d) kansallinen syyteoikeuden vanhentumisaika
on kulunut umpeen; e) epäilty on jo lopullisesti vapautettu tai
tuomittu unionin alueella samojen tosiseikkojen perusteella tai asia on
ratkaistu 29 artiklan mukaisesti. 2. Euroopan syyttäjä voi lopettaa asian
käsittelyn jollakin seuraavista perusteista: a) rikos on vähäinen unionin taloudellisiin
etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun
direktiivin 2013/XX/EU täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaan; b) asiaa koskeva näyttö ei riitä. 3. Euroopan syyttäjänvirasto voi
siirtää asiat, joiden käsittelyn se on lopettanut, Euroopan
petostentorjuntaviraston, jäljempänä ’OLAF’, tai toimivaltaisten kansallisten
hallinto- tai lainkäyttöviranomaisten käsiteltäväksi takaisinperintää, muita
hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten. 4. Jos tutkinta on aloitettu loukatun
osapuolen antamien tietojen perusteella, Euroopan syyttäjänvirasto ilmoittaa
asiasta tälle osapuolelle. 29
artikla Sovintoratkaisu 1. Jos asian käsittelyä ei lopeteta,
Euroopan syyttäjänvirasto voi asianmukaisen oikeudenkäytön niin vaatiessa
ehdottaa epäillylle sovintoratkaisuna, että tämä maksaa kiinteämääräisen sakon,
minkä jälkeen asian käsittely päätetään lopullisesti. Jos epäilty suostuu,
hänen on maksettava kiinteämääräinen sakko unionille. 2. Euroopan syyttäjänvirasto valvoo
sovintoratkaisuun liittyvän rahallisen suorituksen maksamista. 3. Jos epäilty hyväksyy
sovintoratkaisun ja maksaa sakon, Euroopan syyttäjä päättää asian käsittelyn
lopullisesti ja ilmoittaa asiasta virallisesti toimivaltaisille kansallisille
lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisille sekä asianomaisille unionin
toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. 4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuun
asian käsittelyn lopulliseen päättämiseen ei voida hakea muutosta. 5 jakso
Todisteiden hyväksyttävyys 30 artikla
Todisteiden hyväksyttävyys 1. Jos asiaa käsittelevä tuomioistuin
katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston sille esittämien todisteiden
hyväksyminen ei vaikuttaisi kielteisesti menettelyn oikeudenmukaisuuteen tai
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan kirjattuihin puolustuksen
oikeuksiin, todisteet on hyväksyttävä oikeudenkäynnissä ilman eri validointia
tai muuta vastaavaa oikeudellista menettelyä, vaikka tuomioistuimen
sijaintijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin muiden
sääntöjen soveltamisesta todisteiden keräämiseen ja esittämiseen. 2. Todisteiden hyväksyminen ei vaikuta
kansallisten tuomioistuimen toimivaltaan arvioida vapaasti todisteita, joita
Euroopan syyttäjänvirasto esittää oikeudenkäynnissä. 6 jakso
Menetetyksi tuomitseminen 31 artikla
Menetetyksi tuomitun
omaisuuden arvon siirto Jos toimivaltainen kansallinen tuomioistuin on
Euroopan syyttäjänviraston pyynnöstä tehnyt lainvoimaisen päätöksen Euroopan
syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvalla rikoksella saadun omaisuuden
tai hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta, tämän omaisuuden tai hyödyn rahallinen
arvo siirretään unionin talousarvioon siltä osin kuin se on tarpeen unionille
aiheutetun vahingon korvaamiseksi. IV LUKU
MENETTELYTAKEET 32 artikla
Epäiltyjen, syytettyjen ja
muiden asianosaisten henkilöiden oikeuksien laajuus 1. Euroopan syyttäjänvirasto noudattaa
toiminnassaan kaikilta osin Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattuja
epäiltyjen oikeuksia, mukaan lukien oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
ja puolustuksen oikeudet. 2. Kaikilla Euroopan syyttäjänviraston
menettelyissä asianosaisina olevilla epäillyillä ja syytetyillä henkilöillä on
vähintään seuraavat prosessuaaliset oikeudet, sellaisena kuin niistä säädetään
unionin lainsäädännössä ja jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä: (a)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2010/64/EU mukainen oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin, (b)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2012/13/EU mukainen tiedonsaantioikeus ja oikeus tutustua asiaan liittyvään
aineistoon, (c)
[Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2013/xx/EU] mukainen oikeus asianajajaan ja oikeus
ottaa yhteyttä kolmanteen henkilöön ja ilmoittaa hänelle pidätyksestään, (d)
oikeus vaieta ja oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, (e)
oikeus oikeusapuun, (f)
oikeus esittää todisteita, nimetä asiantuntijoita
ja kuulla todistajia. 3. Epäillyillä ja syytetyillä on 2
kohdassa luetellut oikeudet siitä lähtien, kun heitä aletaan epäillä
rikoksesta. Sen jälkeen kun toimivaltainen kansallinen tuomioistuin on
hyväksynyt syytekirjelmän, epäillyn tai syytetyn prosessuaaliset oikeudet
perustuvat siihen kansalliseen järjestelmään, jota sovelletaan käsiteltävänä
olevaan asiaan. 4. Edellä 2 kohdassa lueteltuja
oikeuksia sovelletaan myös muuhun kuin epäiltyyn tai syytettyyn henkilöön, joka
on Euroopan syyttäjänviraston kuultavana, jos häntä kuulemisen tai kuulustelun
aikana aletaan epäillä rikoksesta. 5. Epäillyillä ja syytetyillä sekä
muilla Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä osallisina olevilla henkilöillä
on kaikki heille sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvat
prosessuaaliset oikeudet. 33 artikla
Oikeus vaieta ja oikeus tulla
pidetyksi syyttömänä 1. Euroopan syyttäjänviraston
menettelyissä asianosaisina olevalla epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen
lainsäädännön mukainen oikeus vaieta kuulusteluissa, jotka koskevat rikoksia,
joista häntä epäillään, ja hänelle on ilmoitettava, ettei hänen tarvitse todistaa
itseään vastaan. 2. Epäiltyä tai syytettyä on pidettävä
syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen kansallisen
lainsäädännön mukaisesti. 34 artikla
Oikeus oikeusapuun Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin
kuuluvasta rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen lainsäädännön
mukainen oikeus saada kansallisilta viranomaisilta kokonaan tai osittain
maksutonta oikeusapua, jos hänellä ei ole varaa maksaa siitä. 35 artikla
Todisteisiin liittyvät
oikeudet 1. Epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeus
esittää todisteita Euroopan syyttäjänviraston tarkasteltavaksi. 2. Epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeus
pyytää Euroopan syyttäjänvirastoa keräämään tutkinnan kannalta merkityksellisiä
todisteita muun muassa nimeämällä asiantuntijoita ja kuulemalla todistajia. V LUKU
LAILLISUUSVALVONTA 36 artikla
Laillisuusvalvonta 1. Kun Euroopan syyttäjänvirasto
toteuttaa prosessitoimia tehtäviään hoitaessaan, sitä pidetään laillisuusvalvonnan
kannalta kansallisena viranomaisena. 2. Kun tämän asetuksen mukaisesti on
sovellettava kansallisia säädöksiä, niitä ei pidetä SEUT-sopimuksen 267
artiklassa tarkoitettuina unionin säädöksinä. VI LUKU
TIETOSUOJA 37 artikla
Henkilötietojen käsittely 1. Niiden henkilöiden osalta, joita
epäillään asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla
Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvan rikoksen tekemisestä
tai siihen osallistumisesta tai jotka on tuomittu tällaisesta rikoksesta,
Euroopan syyttäjänvirasto saa tämän asetuksen mukaisesti käsitellä
automaattisesti tai strukturoitujen manuaalisten arkistojen avulla liitteessä
olevassa 1 kohdassa lueteltuja henkilötietoja ainoastaan seuraaviin
tarkoituksiin: –
tämän asetuksen mukaisesti toteutetut tutkinta- ja
syytetoimet; –
tämän asetuksen mukainen tiedonvaihto
jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja toisten unionin elinten
kanssa; –
tämän asetuksen mukainen yhteistyö kolmansien
maiden kanssa. 2. Alle
18-vuotiaiden sekä niiden henkilöiden osalta, jotka katsotaan asianomaisten
jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla todistajiksi tai uhreiksi sellaisten
tutkinta- tai syytetoimien yhteydessä, jotka koskevat yhtä tai useampaa
Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvista rikollisuuden
lajeista ja rikoksista, Euroopan syyttäjänvirasto saa käsitellä ainoastaan
liitteessä olevassa 2 kohdassa lueteltuja henkilötietoja. Näitä
henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan, jos se on ehdottoman välttämätöntä 1
kohdassa määritettyihin tarkoituksiin. 3. Euroopan syyttäjä saa
poikkeustapauksissa käsitellä rajoitetun ajan, joka ei saa olla pidempi kuin
aika, joka tarvitaan, jotta asia, jonka yhteydessä henkilötietoja käsitellään,
voidaan saattaa päätökseen, myös muita kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja
henkilötietoja, jotka liittyvät rikoksen tekohetken olosuhteisiin, jos niillä
on välitöntä merkitystä Euroopan syyttäjänviraston meneillään oleville
tutkintatoimille ja jos ne ovat osa näitä tutkintatoimia, edellyttäen, että
näiden tietojen käsittely on ehdottoman välttämätöntä 1 kohdassa
määritellyn tarkoituksen kannalta ja että niitä käsitellään tämän asetuksen
mukaisesti. Jäljempänä 41 artiklassa tarkoitetulle tietosuojavastaavalle on
ilmoitettava välittömästi tämän kohdan soveltamisesta. 4. Euroopan syyttäjänvirasto saa
käsitellä joko automaattisesti tai muutoin sellaisia henkilötietoja, joista käy
ilmi rotu tai etninen syntyperä, poliittinen kanta, uskonnollinen tai
filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys tai jotka koskevat terveyttä
tai sukupuolielämää ainoastaan, jos kyseiset tiedot ovat ehdottoman
välttämättömiä asianomaisille Euroopan syyttäjänviraston tutkintatoimille ja
jos ne täydentävät muita jo käsiteltyjä tietoja. Tietosuojavastaavalle on
ilmoitettava välittömästi tämän kohdan soveltamisesta. Kyseisiä tietoja ei saa
käsitellä 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa rekisterissä. Jos nämä
muut tiedot koskevat 2 kohdassa tarkoitettuja todistajia tai uhreja, päätöksen
tietojen käsittelystä tekee Euroopan syyttäjä. 5. Euroopan syyttäjänviraston
toimintansa yhteydessä suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan
asetusta (EY) N:o 45/2001. Asetusta (EY) N:o 45/2001 täsmennetään ja
täydennetään tällä asetuksella operatiivisten henkilötietojen osalta. 38 artikla
Henkilötietojen säilyttämisen
aikarajoitukset 1. Euroopan syyttäjänviraston
käsittelemiä henkilötietoja ei saa säilyttää tietokannoissa seuraavista
ensimmäisen soveltuvan päivämäärän jälkeen: a) sen päivän jälkeen, jona syytteen
nostamiselle asetettu määräaika on päättynyt vanhentumissääntöjen nojalla
kaikissa jäsenvaltioissa, joissa on suoritettu tutkinta- ja syytetoimia; b) sen päivän jälkeen, jona henkilöön
kohdistuneet syytteet hylätään lopullisesti ja tuomioistuimen päätös tulee
lainvoimaiseksi; c) kolme vuotta sen päivän jälkeen, jona
tuomioistuimen päätös tulee lainvoimaiseksi viimeisessä niistä jäsenvaltioista,
joissa on suoritettu tutkinta- ja syytetoimia; d) sen päivän jälkeen, jona Euroopan
syyttäjänvirasto toteaa, että sen tutkinta- tai syytetoimia ei enää ole tarpeen
jatkaa. 2. Asianmukaisella automaattisella
tietojen käsittelyllä on jatkuvasti tarkistettava, että 1 kohdassa
tarkoitettuja määräaikoja noudatetaan. Joka tapauksessa tietojen säilyttämisen
tarpeellisuus on tarkistettava joka kolmas vuosi tietojen tallettamisesta. Jos
liitteessä tarkoitettuja henkilötietoja säilytetään yli viiden vuoden ajan,
asiasta on ilmoitettava Euroopan tietosuojavaltuutetulle. 3. Kun 1 kohdassa tarkoitettu määräaika
on päättynyt, Euroopan syyttäjänvirasto tarkistaa, onko tietoja tarpeen
säilyttää vielä kauemmin, jotta se voi suorittaa tehtävänsä, ja se voi päättää
säilyttää niitä poikkeuksellisesti seuraavaan säilyttämisen tarpeellisuutta
koskevaan tarkistukseen saakka. Syyt säilyttämisen jatkamiseen on perusteltava
ja dokumentoitava. Jos henkilötietojen säilyttämistä ei päätetä jatkaa, tiedot
poistetaan automaattisesti kolmen vuoden kuluttua. 4. Jos tietoja on 3 kohdan mukaisesti
säilytetty 1 kohdassa tarkoitettujen päivämäärien jälkeen, Euroopan
tietosuojavaltuutettu tarkistaa kolmen vuoden välein, onko tietojen
säilyttäminen tarpeellista. 5. Kun strukturoimattomia ja muita kuin
automaattisesti käsiteltyjä tietoja sisältävästä tietokannasta saadun viimeisen
automaattisesti käsitellyn tiedon säilytysaika päättyy, kaikki tietokannassa
olevat asiakirjat ja mahdolliset kopiot hävitetään. 39 artikla
Lokitiedot ja dokumentaatio 1. Euroopan syyttäjänvirasto pitää
kirjaa operatiivisiin tarkoituksiin käytettävien henkilötietojen keräämisestä
ja muuttamisesta, tietoihin pääsystä sekä niiden luovuttamisesta,
yhdistämisestä tai poistamisesta, jotta voidaan tarkistaa tietojenkäsittelyn
lainmukaisuus, toteuttaa omaehtoista valvontaa ja varmistaa tietojen eheys ja
tietoturva. Tällaiset lokitiedot tai dokumentaatio on tuhottava 18 kuukauden kuluttua,
paitsi jos tietoja tarvitaan edelleen valvontaa varten. 2. Edellä olevan 1 kohdan nojalla
laaditut lokitiedot tai dokumentaatio toimitetaan Euroopan
tietosuojavaltuutetulle tämän pyynnöstä. Euroopan tietosuojavaltuutettu saa
käyttää näitä tietoja ainoastaan tietosuojan valvontaa sekä tietojenkäsittelyn
asianmukaisuuden ja tietojen eheyden ja tietoturvan varmistamista varten. 40 artikla
Sallittu pääsy
henkilötietoihin Ainoastaan
Euroopan syyttäjällä, valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä ja näiden valtuutetulla
henkilöstöllä on tehtäviensä suorittamiseksi ja tässä asetuksessa säädetyissä
rajoissa pääsy Euroopan syyttäjänviraston operatiivisten tehtäviensä
suorittamiseksi käsittelemiin henkilötietoihin. 41 artikla
Tietosuojavastaava 1. Euroopan syyttäjä nimittää
tietosuojavastaavan asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artiklan mukaisesti. 2. Asetuksen (EY) N:o 45/2001
24 artiklassa asetettuja velvollisuuksia täyttäessään tietosuojavastaava a) huolehtii, että henkilötietojen
siirroista pidetään kirjaa; b) tekee yhteistyötä
tietojenkäsittelymenettelyistä, -koulutuksesta ja -neuvonnasta vastaavan
Euroopan syyttäjänviraston henkilöstön kanssa. c) laatii vuosikertomuksen ja toimittaa sen
Euroopan syyttäjälle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle. 3. Tietosuojavastaavalla on tehtäviään
suorittaessaan pääsy kaikkiin Euroopan syyttäjänviraston käsittelemiin
tietoihin ja kaikkiin sen tiloihin. 4. Euroopan syyttäjänviraston
henkilöstöllä, joka avustaa tietosuojavastaavaa tämän tehtävissä, on pääsy
Euroopan syyttäjänviraston käsittelemiin henkilötietoihin ja sen tiloihin siltä
osin kuin on välttämätöntä heidän tehtäviensä suorittamiseksi. 5. Jos tietosuojavastaava katsoo,
että asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä tai henkilötietojen käsittelyä
koskevia tämän asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu, hän ilmoittaa asiasta
Euroopan syyttäjälle ja pyytää tätä korjaamaan tilanteen tiettyyn määräaikaan
mennessä. Jollei Euroopan syyttäjä korjaa tietojen virheellistä käsittelyä
sovitussa määräajassa, tietosuojavastaava saattaa asian Euroopan
tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. 6. Euroopan syyttäjä hyväksyy
asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut
täytäntöönpanosäännöt. 42 artikla
Tiedonsaantioikeutta koskevat
menettelyt 1. Jokainen rekisteröity voi käyttää
oikeuttaan häntä itseään koskevien tietojen saantiin asetuksen (EY) 45/2001 ja
erityisesti sen 13 artiklan mukaisesti. 2. Jos tiedonsaantioikeutta rajoitetaan
asetuksen (EY) N:o 45/2001 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti, Euroopan
syyttäjänvirasto ilmoittaa asiasta rekisteröidylle kirjallisesti mainitun
asetuksen 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pääasialliset syyt
rajoituksen soveltamiseen voidaan jättää ilmoittamatta, jos niiden
ilmoittaminen tekisi rajoituksen tehottomaksi. Rekisteröidylle on ilmoitettava
ainakin siitä, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on tehnyt kaikki
välttämättömät tarkistukset. 3. Euroopan syyttäjänvirasto
dokumentoi perusteet 2 kohdassa tarkoitetun rajoituksen pääasiallisten syiden
ilmoittamatta jättämiselle. 4. Kun Euroopan tietosuojavaltuutettu
asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 ja 47 artiklaa noudattaen tarkistaa Euroopan
syyttäjänviraston suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden, hänen on
ilmoitettava rekisteröidylle ainakin, että kaikki Euroopan
tietosuojavaltuutetun välttämättömät tarkistukset on tehty. 43 artikla
Oikeus henkilötietojen
oikaisemiseen, poistamiseen tai käsittelyn rajoittamiseen 1. Jos Euroopan syyttäjänviraston
käsittelemiä henkilötietoja on oikaistava tai poistettava tai niiden käsittelyä
on rajoitettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 14, 15 tai 16 artiklan nojalla,
Euroopan syyttäjänvirasto oikaisee tai poistaa tiedot tai rajoittaa niiden
käsittelyä. 2. Kaikille tietojen vastaanottajille
on asetuksen (EY) N:o 45/2001 14, 15 tai 16 artiklassa tarkoitetuissa
tapauksissa ilmoitettava asiasta viipymättä asetuksen (EY) N:o 45/2001
17 artiklan mukaisesti. Myös vastaanottajien on sen jälkeen heihin
itseensä sovellettavien sääntöjen mukaisesti oikaistava tai poistettava tiedot
tai rajoitettava niiden käsittelyä omassa järjestelmässään. 3. Euroopan syyttäjänvirasto ilmoittaa
rekisteröidylle kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa
kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, että häntä koskevat
tiedot on oikaistu tai poistettu tai että niiden käsittelyä on rajoitettu. 4. Jos tietojen oikaiseminen tai
poistaminen tai niiden käsittelyn rajoittaminen on evätty, Euroopan
syyttäjänvirasto ilmoittaa rekisteröidylle kirjallisesti mahdollisuudesta tehdä
kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja oikeudesta hakea muutosta
tuomioistuimessa. 44 artikla
Tietosuojavastuu 1. Euroopan syyttäjänvirasto käsittelee
henkilötietoja siten, että on mahdollista todeta, mikä viranomainen on
toimittanut tiedot tai mistä ne on hankittu. 2. Vastuu asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja
tämän asetuksen noudattamisesta on Euroopan syyttäjänvirastolla. Vastuu
henkilötietojen siirron laillisuudesta on tietojen toimittajalla, kun on kyse
Euroopan syyttäjänvirastolle toimitetuista henkilötiedoista, ja Euroopan
syyttäjänvirastolla, kun on kyse jäsenvaltioille, unionin elimille ja
kolmansille maille tai kansainvälisille järjestöille toimitetuista
henkilötiedoista. 3. Jollei tämän asetuksen muista
säännöksistä muuta johdu, Euroopan syyttäjänvirasto vastaa kaikista
käsittelemistään tiedoista. 45 artikla
Euroopan
tietosuojavaltuutetun ja kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteistyö 1. Euroopan tietosuojavaltuutettu
toimii tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten
tietosuojaviranomaisten kanssa sellaisten kysymysten yhteydessä, jotka edellyttävät
jäsenvaltioiden toimia, erityisesti jos Euroopan tietosuojavaltuutettu tai
toimivaltainen kansallinen tietosuojaviranomainen havaitsee jäsenvaltioiden
käytänteiden välillä suuria eroja tai mahdollisesti lainvastaisia
tiedonsiirtoja Euroopan syyttäjänviraston tiedonvaihtokanavia pitkin, tai yhden
tai useamman kansallisen tietosuojaviranomaisen esittämien, tämän asetuksen
täytäntöönpanoa ja tulkintaa koskevien kysymysten yhteydessä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa
tapauksissa Euroopan tietosuojavaltuutettu ja toimivaltaiset kansalliset
tietosuojaviranomaiset voivat toimivaltuuksiensa puitteissa vaihtaa asiaa
koskevia tietoja, avustaa toisiaan auditointien ja tarkastusten
suorittamisessa, tutkia tämän asetuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyviä
vaikeuksia, selvittää riippumattoman valvontavallan tai rekisteröidyn
oikeuksien käyttöön liittyviä ongelmia, laatia yhdenmukaisia ehdotuksia
yhteisten ratkaisujen löytämiseksi ongelmiin ja edistää tarpeen mukaan
tietosuojaa koskevien oikeuksien tuntemusta. 3. Kansalliset tietosuojaviranomaiset
ja Euroopan tietosuojavaltuutettu tapaavat tarvittaessa tämän artiklan
tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan tietosuojavaltuutettu vastaa näiden
kokousten kustannuksista ja järjestelyistä. Ensimmäisessä kokouksessa
hyväksytään työjärjestys. Muita työmenetelmiä kehitetään tarpeen mukaan
yhteisesti. 46 artikla
Oikeus tehdä kantelu Euroopan
tietosuojavaltuutetulle 1. Jos kantelu, jonka rekisteröity on
tehnyt asetuksen (EY) N:o 45/2001 32 artiklan 2 kohdan nojalla, koskee
43 artiklassa tarkoitettua päätöstä, Euroopan tietosuojavaltuutettu kuulee sen
jäsenvaltion kansallisia tietosuojaviranomaisia tai toimivaltaista
lainkäyttöviranomaista, josta tiedot ovat peräisin tai jota asia välittömästi
koskee. Euroopan tietosuojavaltuutettu tekee päätöksensä, jossa se voi evätä
tietojen luovuttamisen, tiiviissä yhteistyössä kansallisen
tietosuojaviranomaisen tai toimivaltaisen lainkäyttöviranomaisen kanssa. 2. Kun kantelu koskee unionin elinten,
kolmansien maiden, kansainvälisten järjestöjen tai yksityisten osapuolten
Euroopan syyttäjänvirastolle toimittamien tietojen käsittelyä, Euroopan
tietosuojavaltuutettu varmistaa, että Euroopan syyttäjänvirasto on toimittanut
tarvittavat tarkistukset. 47 artikla
Korvausvastuu tietojen
luvattomasta tai virheellisestä käsittelystä 1. Euroopan syyttäjänvirasto vastaa
SEUT-sopimuksen 340 artiklan nojalla henkilöille aiheutuneista vahingoista,
jotka johtuvat Euroopan syyttäjänviraston suorittamasta tietojen luvattomasta
tai virheellisestä käsittelystä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun
vastuuseen perustuvat Euroopan syyttäjänvirastoa koskevat valitukset
käsitellään SEUT-sopimuksen 268 artiklan nojalla Euroopan unionin
tuomioistuimessa. VII LUKU
VARAINHOITOA JA HENKILÖSTÖÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET 1 Jakso
VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET 48 artikla
Taloushallinnon toimijat 1. Euroopan syyttäjä vastaa taloutta ja
talousarviota koskevien päätösten tekemisestä. 2. Euroopan syyttäjän 6 artiklan 3
kohdan mukaisesti nimeämä varasyyttäjä vastaa tulojen ja menojen hyväksyjänä
Euroopan syyttäjänviraston talousarvion toteuttamisesta. 49 artikla
Talousarvio 1. Euroopan syyttäjänviraston kaikista
tuloista ja menoista laaditaan kutakin kalenterivuotta vastaavaa
varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan sen
talousarvioon. 2. Euroopan syyttäjänviraston
talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa. 3. Sulkematta pois muita tulonlähteitä
Euroopan syyttäjänviraston tulot koostuvat seuraavista: a) unionin yleiseen talousarvioon otettu
unionin rahoitusosuus; b) Euroopan syyttäjänviraston julkaisuista
ja muista suoritteista saadut tulot. 4. Euroopan syyttäjänviraston menoihin
kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä
toimintakustannukset. 5. Kun valtuutetut Euroopan syyttäjät
hoitavat Euroopan syyttäjänvirastolle kuuluvia tehtäviä, tästä aiheutuvia
menoja pidetään toimintamenoina. 50 artikla
Talousarvion laatiminen 1. Edellä 48 artiklassa tarkoitettu
Euroopan syyttäjän varasyyttäjä laatii vuosittain luonnoksen alustavaksi
ennakkoarvioksi Euroopan syyttäjänviraston tuloista ja menoista seuraavan
varainhoitovuoden aikana. Euroopan syyttäjä hyväksyy tähän luonnokseen
perustuvan alustavan ennakkoarvion Euroopan syyttäjänviraston tuloista ja
menoista seuraavan varainhoitovuoden aikana. 2. Alustava ennakkoarvio Euroopan
syyttäjänviraston tuloista ja menoista toimitetaan komissiolle kunakin vuonna
viimeistään 31 päivänä tammikuuta. Euroopan syyttäjä toimittaa lopullisen
ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, komissiolle
viimeistään 31 päivänä maaliskuuta. 3. Komissio toimittaa ennakkoarvion
Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä
Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhdessä ’budjettivallan
käyttäjä’. 4. Komissio sisällyttää tämän
ennakkoarvion perusteella Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan
alustavaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella
välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta otettavan rahoitusosuuden
määrän. Komissio toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan
käyttäjälle SEUT-sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti. 5. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy
Euroopan syyttäjänvirastolle tarkoitetun rahoitusosuuden. 6. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa
Euroopan syyttäjänviraston henkilöstötaulukon. 7. Euroopan syyttäjä hyväksyy Euroopan
syyttäjänviraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen
talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä
vastaavasti. 8. Euroopan syyttäjänviraston on
asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 203 artiklan säännösten mukaisesti
ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman varhain
jokaisesta talousarvioon todennäköisesti merkittävästi vaikuttavasta
kiinteistöhankkeesta. 9. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012
203 artiklassa tarkoitettua ylivoimaista estettä lukuun ottamatta Euroopan
parlamentti ja neuvosto käsittelevät kiinteistöhanketta koskevaa esitystä
neljän viikon kuluessa päivästä, jona ne molemmat ovat vastaanottaneet sen.
Kiinteistöhanke katsotaan hyväksytyksi tämän neljän viikon määräajan
päättyessä, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto tee esityksen vastaista
päätöstä kyseisen määräajan kuluessa. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto
ottaa esille perusteltuja ongelmakohtia tämän neljän viikon määräajan kuluessa,
määräaikaa pidennetään kerran kahdella viikolla. Jos Euroopan parlamentti tai
neuvosto tekee kiinteistöhankkeen vastaisen päätöksen, Euroopan
syyttäjänvirasto peruuttaa esityksensä ja voi toimittaa uuden esityksen. 10. Euroopan syyttäjänvirasto voi
rahoittaa kiinteistönhankintahankkeen lainalla, jonka budjettivallan käyttäjä
on ennakolta hyväksynyt asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 203 artiklan
8 kohdan mukaisesti. 51 artikla
Talousarvion toteuttaminen 1. Edellä 48 artiklassa tarkoitettu
Euroopan syyttäjän varasyyttäjä toimii Euroopan syyttäjänviraston tulojen ja
menojen hyväksyjänä ja toteuttaa sen talousarvion omalla vastuullaan ja
talousarviossa asetetuissa rajoissa. 2. Edellä 48 artiklassa tarkoitettu
Euroopan syyttäjän varasyyttäjä toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle
kaikki arviointimenettelyjen tuloksen kannalta olennaiset tiedot. 52 artikla
Tilinpäätöksen esittäminen ja
vastuuvapauden myöntäminen 1. Euroopan syyttäjänviraston
tilinpitäjänä toimii sen talousarviota toteutettaessa Eurojustin tilinpitäjä.
Eturistiriitojen välttämiseksi toteutetaan tarvittavat järjestelyt. 2. Euroopan syyttäjänviraston
tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja
tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä
seuraavan maaliskuun 1 päivänä. 3. Euroopan syyttäjänvirasto toimittaa
selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan
parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään
varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. 4. Komission tilinpitäjä toimittaa
Euroopan syyttäjänviraston alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission
tilinpäätökseen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden
päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. 5. Tilintarkastustuomioistuin esittää
Euroopan syyttäjänviraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautuksensa
asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan 1 kohdan mukaisesti
viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan kesäkuun 1 päivänä. 6. Saatuaan Euroopan syyttäjänviraston
alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin
on laatinut asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan mukaisesti,
Euroopan syyttäjänviraston tilinpitäjä laatii viraston lopullisen
tilinpäätöksen omalla vastuullaan. 7. Euroopan syyttäjänviraston
tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen Euroopan parlamentille,
neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään kutakin
varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivänä. 8. Euroopan syyttäjänviraston
lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä
viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan marraskuun 15 päivänä. 9 Edellä 48 artiklassa tarkoitettu
Euroopan syyttäjän varasyyttäjä toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle
vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään varainhoitovuoden päättymistä
seuraavan syyskuun 30 päivänä. Euroopan syyttäjänviraston vastaus
toimitetaan samaan aikaan komissiolle. 10. Edellä 48 artiklassa tarkoitettu
Euroopan syyttäjän varasyyttäjä antaa asetuksen (EY, Euratom) N:o 966/2012
165 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä
kaikki asianomaista varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn
moitteetonta toteuttamista varten tarvittavat tiedot. 11. Euroopan parlamentti myöntää 48
artiklassa tarkoitetulle Euroopan syyttäjän varasyyttäjälle vuoden N
talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden neuvoston määräenemmistöllä
antamasta suosituksesta ennen vuoden N+2 toukokuun 15 päivää. 53 artikla
Varainhoitosäännöt Euroopan syyttäjä hyväksyy Euroopan
syyttäjänvirastoon sovellettavat varainhoitosäännöt [Euroopan yhteisöjen yleiseen
talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston
asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä
koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002
annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002] mukaisesti
komissiota kuultuaan. Varainhoitosäännöissä voidaan poiketa [asetuksesta
2343/2002] ainoastaan, jos Euroopan syyttäjänviraston toiminta sitä erityisesti
edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa. 2 jakso
HENKILÖSTÖÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET 54 artikla
Yleiset säännökset 1. Jollei tässä jaksossa toisin
säädetä, Euroopan syyttäjään, varasyyttäjiin ja Euroopan syyttäjänviraston
henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä[9] ja unionin muuta henkilöstöä
koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä näiden sääntöjen ja ehtojen
täytäntöönpanosäännöksiä, jotka on annettu Euroopan unionin toimielinten
välisellä päätöksellä. 2. Euroopan syyttäjä käyttää Euroopan
syyttäjänviraston henkilöstön suhteen niitä valtuuksia, jotka
henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuhun
henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten
tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle. 3. Euroopan syyttäjää vahvistaa
tarvittavat henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien
palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännökset henkilöstösääntöjen
110 artiklan mukaisesti. Euroopan syyttäjä vahvistaa myös henkilöstöresursseja
koskevan suunnitelman osana ohjelma-asiakirjaa. 4. Euroopan syyttäjänvirastoon ja sen
henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa
pöytäkirjaa. 5. Valtuutetut Euroopan syyttäjät
palkataan erityisneuvonantajina Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien
palvelussuhteen ehtojen 5, 123 ja 124 artiklan mukaisesti. Toimivaltaiset
kansalliset viranomaiset edistävät valtuutettujen Euroopan syyttäjien tämän
asetuksen mukaisten tehtävien hoitoa ja pidättyvät kaikista sellaisista
toimista ja toimintatavoista, jotka saattaisivat vaikuttaa kielteisesti heidän
uraansa ja asemaansa kansallisessa syyttäjälaitoksessa. Toimivaltaiset
viranomaiset huolehtivat etenkin siitä, että valtuutetuilla Euroopan
syyttäjillä on heidän tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi
tarvitsemat resurssit ja välineet ja että heidät integroidaan täysin
kansallisiin syyttäjäviranomaisiin. 55 artikla
Kansalliset asiantuntijat ja
muu henkilöstö 1. Euroopan syyttäjänvirasto voi
käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole sen
palveluksessa. Kansalliset asiantuntijat ovat Euroopan syyttäjänviraston
toimintaan liittyviä tehtäviä hoitaessaan Euroopan syyttäjän alaisia. 2. Euroopan syyttäjä tekee päätöksen,
jossa annetaan säännökset kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä
siirtämisestä Euroopan syyttäjänviraston palvelukseen, ja antaa tarvittavat
täytäntöönpanoa koskevat lisäsäännökset. VIII LUKU
EUROOPAN SYYTTÄJÄNVIRASTON JA SEN KUMPPANIEN VÄLISIÄ SUHTEITA KOSKEVAT
SÄÄNNÖKSET 1 jakso
YHTEISET SÄÄNNÖKSET 56 artikla
Yhteiset säännökset 1. Euroopan syyttäjänvirasto voi luoda
ja pitää yllä yhteistyösuhteita unionin elimiin ja virastoihin näiden elinten
ja virastojen tavoitteiden mukaisesti sekä kolmansien maiden toimivaltaisiin
viranomaisiin, kansainvälisiin järjestöihin ja kansainväliseen
rikospoliisijärjestöön (Interpol) siltä osin kuin on tarpeen sen tehtävien
suorittamiseksi. 2. Euroopan syyttäjänvirasto saa 61
artiklan mukaisesti vaihtaa suoraan kaikkia tietoja, henkilötietoja lukuun
ottamatta, 1 kohdassa tarkoitettujen yksiköiden kanssa siltä osin kuin on
tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi. 3. Euroopan syyttäjänvirasto saa
asetuksen (EY) N:o 45/2001 4 artiklan mukaisesti vastaanottaa
henkilötietoja 1 kohdassa tarkoitetuilta yksiköiltä ja käsitellä niitä siltä
osin kuin on tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi, jollei 3 jakson
säännöksistä muuta johdu. 4. Euroopan syyttäjänvirasto saa
siirtää henkilötietoja kolmansille maille, kansainvälisille järjestöille ja
Interpolille, jos se on tarpeen Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin
kuuluvien rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tämän asetuksen mukaisesti. 5. Euroopan syyttäjänviraston
jäsenvaltioille, unionin elimille tai virastoille, kolmansille maille,
kansainvälisille järjestöille tai Interpolille toimittamien henkilötietojen
siirtäminen edelleen kolmansille osapuolille on kiellettyä, ellei Euroopan
syyttäjänvirasto ole käsillä olevan tapauksen olosuhteita harkittuaan antanut
siihen nimenomaista suostumustaan sellaista tarkoitusta varten, joka ei ole
ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot toimitettiin. 2 JAKSO
SUHTEET YHTEISTYÖKUMPPANEIHIN 57 artikla
Suhteet Eurojustiin 1. Euroopan syyttäjänvirasto luo
Eurojustiin erityissuhteen ja ylläpitää sitä tiiviin yhteistyön sekä virastojen
välisten, jäljempänä määriteltyjen operatiivisten sekä hallinnon ja johdon
välisten yhteyksien kautta. 2. Euroopan syyttäjänvirasto voi ottaa
Eurojustin mukaan operatiivisiin toimintoihinsa, jotka liittyvät
rajatylittäviin tai monimutkaisiin tapauksiin seuraavin tavoin: a) antamalla tutkimuksiaan koskevia tietoja,
myös henkilötietoja, erityisesti jos niistä käy ilmi seikkoja, jotka
mahdollisesti eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston aineelliseen tai
alueelliseen toimivaltaan; b) pyytämällä Eurojustia tai sen
toimivaltaista kansallista jäsentä tai toimivaltaisia kansallisia jäseniä
osallistumaan sellaisia seikkoja koskevien tutkintatoimien koordinointiin,
jotka mahdollisesti eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston aineelliseen tai
alueelliseen toimivaltaan; c) pyytämällä Eurojustia auttamaan
liitännäistoimivaltaa koskevan sopimuksen tekemisessä Euroopan
syyttäjänviraston ja asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten
jäsenvaltioiden välillä 13 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen lainkäyttöviranomaisen
mahdollisuutta ratkaista kysymys liitännäistoimivallasta; d) pyytämällä Eurojustia tai sen
toimivaltaisia kansallisia jäseniä käyttämään sille tai niille unionin tai
jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti kuuluvia valtuuksia sellaisten tiettyjä
seikkoja koskevien tutkintatoimien osalta, jotka mahdollisesti eivät kuulu
Euroopan syyttäjänviraston aineelliseen tai alueelliseen toimivaltaan; e) antamalla Eurojustille tai sen
toimivaltaisille kansallisille jäsenille tietoja 27, 28 ja 29 artiklassa
tarkoitetuista syytteeseenpanoa koskevista päätöksistä, ennen kuin ne annetaan
Euroopan syyttäjän hyväksyttäviksi, jos Eurojustilla saattaa olla asiassa
toimivaltaa ja jos tietojen antaminen on aiheellista sillä perusteella, että
Eurojust on osallistunut asian käsittelyyn aikaisemmin; f) pyytämällä Eurojustilta tai sen
toimivaltaisilta kansallisilta jäseniltä apua Euroopan syyttäjänviraston
päätösten tai oikeusapupyyntöjen tai näiden täytäntöönpanoa koskevien pyyntöjen
välittämisessä niille Eurojustin jäsenvaltioille, jotka eivät osallistu
Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen, tai kolmansille maille. 3. Euroopan syyttäjänvirastolle
annetaan pääsy Eurojustin asianhallintajärjestelmässä olevien tietojen ristiintarkistusjärjestelmään.
Jos Euroopan syyttäjänviraston asianhallintajärjestelmään syöttämien tietojen
ja Eurojustin syöttämien tietojen väliltä löytyy vastaavuus, tästä ilmoitetaan
sekä Eurojustille, Euroopan syyttäjänvirastolle että jäsenvaltiolle, joka toimitti
tiedot Eurojustille. Jos tiedot ovat peräisin kolmannelta maalta, Eurojust
ilmoittaa tälle vastaavuuden löytymisestä ainoastaan Euroopan syyttäjänviraston
suostumuksella. 4. Edellä olevan 1 kohdan nojalla
käynnistetty yhteistyö edellyttää henkilötietojen ja muiden tietojen vaihtoa.
Tällaisen tiedonvaihdon kautta saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan niihin
tarkoituksiin, joita varten tiedot on toimitettu. Tietojen muu käyttö sallitaan
ainoastaan siinä määrin kuin se kuuluu tiedot vastaanottaneen elimen
toimivaltaan, ja siihen on saatava etukäteen lupa tiedot toimittaneelta
elimeltä. 5. Euroopan syyttäjänvirasto nimeää ja
ilmoittaa Eurojustille ne henkilöstönsä jäsenet, joilla on oikeus tarkastella
ristiintarkistuksen tuloksia. 6. Euroopan syyttäjänvirasto saa
Eurojustin hallinnolta tukipalveluja ja hyödyntää sen resursseja. Järjestelyn
yksityiskohdista määrätään sopimuksessa. Eurojust tarjoaa Euroopan
syyttäjänvirastolle seuraavat palvelut: a) tekninen tuki vuotuisen talousarvion,
vuotuisen ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun kattavan ohjelma-asiakirjan sekä
hallintosuunnitelman laatimisessa; b) tekninen tuki henkilöstön
palvelukseenotossa ja uranhallinnassa; c) turvapalvelut; d) tietotekniset palvelut; e) taloushallinto-, kirjanpito- ja
tilintarkastuspalvelut; f) muut yhteisen edun mukaiset palvelut. 58 artikla
Suhteet unionin toimielimiin,
laitoksiin ja muihin elimiin 1. Euroopan syyttäjänvirasto luo
Europoliin erityissuhteen. 2 Edellä olevan 1 kohdan
mukaisesti käynnistetty yhteistyö edellyttää henkilötietojen ja muiden tietojen
vaihtoa. Tällaisen tiedonvaihdon kautta saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan
niihin tarkoituksiin, joita varten tiedot on toimitettu. Tietojen muu käyttö
sallitaan ainoastaan siinä määrin kuin se kuuluu tiedot vastaanottaneen elimen
toimivaltaan, ja siihen on saatava etukäteen lupa tiedot toimittaneelta
elimeltä. 3. Euroopan syyttäjänvirasto toimii
yhteistyössä komission ja OLAFin kanssa SEUT-sopimuksen 325 artiklan 3 kohdan
mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Ne tekevät tätä varten sopimuksen
yhteistyönsä toteuttamistavoista. 4. Euroopan syyttäjänvirasto luo
yhteistyösuhteet muihin unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin ja pitää
yllä näitä suhteita. 59 artikla
Suhteet kolmansiin maihin ja
kansainvälisiin järjestöihin 1. Euroopan syyttäjänvirasto voi sopia
käytännön yhteistyöjärjestelyistä 56 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettujen yhteisöjen kanssa. Tällaiset käytännön yhteistyöjärjestelyt
voivat koskea erityisesti strategisten tietojen vaihtoa ja yhteyshenkilöiden lähettämistä
Euroopan syyttäjänvirastoon. 2. Euroopan syyttäjänvirasto voi
toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nimetä yhteyspisteitä kolmansissa
maissa yhteistyön helpottamiseksi. 3. Komissio voi SEUT-sopimuksen 218
artiklan mukaisesti esittää neuvostolle ehdotuksia sopimusten neuvottelemisesta
yhden tai useamman kolmannen maan kanssa Euroopan syyttäjänviraston ja näiden
kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee keskinäistä oikeusapua
rikosasioissa ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista Euroopan
syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvissa asioissa. 4. Jäsenvaltioiden on aineellisen
toimivaltaansa kuuluvien rikosten osalta joko tunnustettava Euroopan
syyttäjänvirasto toimivaltaiseksi viranomaiseksi keskinäistä oikeusapua
rikosasioissa ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien
kansainvälisten sopimustensa täytäntöönpanon osalta tai tarvittaessa muutettava
näitä kansainvälisiä sopimuksia varmistaakseen, että Euroopan syyttäjänvirasto
voi suorittaa tehtäviään tällaisten sopimusten perusteella, kun se aloittaa
tehtäviensä hoitamisen 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 3 JAKSO
HENKILÖTIETOJEN SIIRTÄMINEN 60 artikla
Henkilötietojen siirtäminen
unionin elimille tai virastoille Euroopan syyttäjänvirasto voi siirtää
henkilötietoja suoraan unionin elimille tai virastoille siltä osin kuin on
tarpeen sen tai vastaanottajana olevan unionin elimen tai viraston tehtävien
suorittamiseksi, jollei tämän asetuksen nojalla asetetuista mahdollisista
rajoituksista muuta johdu. 61 artikla
Henkilötietojen siirtäminen
kolmansille maille ja kansainvälisille järjestöille 1. Euroopan syyttäjänvirasto voi
siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle, kansainväliselle
järjestölle tai Interpolille siltä osin kuin on tarpeen sen tehtävien
suorittamiseksi, ainoastaan seuraavien välineiden nojalla: a) päätös, jonka komissio on hyväksynyt
[direktiivin 95/46/EY 25 ja 31 artiklan mukaisesti] ja jossa todetaan, että
asianomainen maa tai kansainvälinen järjestö tai asianomaisen maan tai
järjestön tietojenkäsittelyn sektori tarjoaa riittävän tietosuojan tason,
jäljempänä ’tietosuojan tason riittävyyttä koskeva päätös’; tai b) kansainvälinen sopimus, joka on tehty
unionin ja asianomaisen kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön välillä
SEUT-sopimuksen 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan riittävät
yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat takeet. Tällaiselle siirrolle ei tarvita erillistä lupaa. Euroopan syyttäjänvirasto voi sopia tällaisten
sopimusten tai tietosuojan tason riittävyyttä koskevien päätösten
täytäntöönpanoa koskevista käytännön yhteistyöjärjestelyistä. 2. Euroopan syyttäjänvirasto voi
poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, antaa luvan henkilötietojen
siirtämiseen kolmansille maille, kansainvälisille järjestöille tai Interpolille
tapauskohtaisesti, jos a) tietojen siirtäminen on ehdottoman välttämätöntä
unionin olennaisten etujen, taloudelliset edut mukaan lukien, suojelemiseksi
Euroopan syyttäjänviraston tavoitteiden puitteissa; b) tietojen siirtäminen on ehdottoman välttämätöntä
rikollisuuteen tai terrorismiin liittyvän välittömän vaaran estämiseksi; c) siirto on muutoin välttämätön tai lain
vaatima unionin tai sen jäsenvaltioiden tärkeän, unionin tai jäsenvaltioiden
lainsäädännössä tunnustetun yleisen edun turvaamiseksi tai oikeusvaateen
laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi; tai d) siirto on välttämätön rekisteröidyn tai
jonkun muun henkilön elintärkeiden etujen suojelemiseksi. 3. Lisäksi Euroopan syyttäjänvirasto
voi Euroopan tietosuojavaltuutetun suostumuksella hyväksyä tiedonsiirtojen
sarjan edellä olevan a–d alakohdan mukaisesti enintään vuodeksi kerrallaan,
ottaen huomioon yksilöiden yksityisyyden sekä perusoikeuksien ja ‑vapauksien
suojan toteutumista koskevat takeet. 4. Euroopan tietosuojavaltuutetulle on
ilmoitettava tapauksista, joissa 3 kohtaa on sovellettu. 5. Euroopan syyttäjänvirasto voi
siirtää hallinnollisia henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 45/2001
9 artiklan mukaisesti. IX LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET 62 artikla
Oikeudellinen asema ja
toimintaedellytykset 1. Euroopan syyttäjänvirastolla on
kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen
oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi muun muassa hankkia ja
luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.
2. Vastaanottavan jäsenvaltion Euroopan
syyttäjänvirastolle tarjoamia tiloja ja palveluja varten tarvittavat
järjestelyt sekä Euroopan syyttäjään, hänen varasyyttäjiinsä ja viraston
henkilöstöön sekä heidän perheenjäseniinsä vastaanottavassa jäsenvaltiossa
sovellettavat säännöt vahvistetaan Euroopan syyttäjänviraston ja vastaanottavan
jäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa viimeistään [2
vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen]. 3. Vastaanottavan jäsenvaltion on varmistettava
Euroopan syyttäjänviraston toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset, mukaan
lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä
asianmukaiset liikenneyhteydet. 63 artikla
Kielijärjestelyt 1. Edellä 7 ja 72 artiklassa tarkoitettuihin
asiakirjoihin sovelletaan asetusta N:o 1[10]. 2. Euroopan syyttäjänviraston
toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista huolehtii Euroopan unionin elinten
käännöskeskus. 64 artikla
Salassapitovelvollisuus 1. Euroopan syyttäjällä, hänen
varasyyttäjillään ja viraston henkilöstöllä, valtuutetuilla Euroopan
syyttäjillä ja heidän kansallisella henkilöstöllään on velvollisuus pitää
salassa kaikki tiedot, jotka ovat tulleet heidän tietoonsa heidän tehtäviensä
suorittamisen yhteydessä. 2. Salassapitovelvollisuus koskee
kaikkia henkilöitä ja kaikkia elimiä, jotka tekevät yhteistyötä Euroopan
syyttäjänviraston kanssa. 3. Salassapitovelvollisuus jatkuu myös
1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden viranhoidon, työsuhteen tai
toiminnan päätyttyä. 4. Salassapitovelvollisuus koskee
kaikkia Euroopan syyttäjänviraston saamia tietoja, ellei tietoja ole jo
julkistettu tai asetettu yleisesti saataville. 5. Euroopan tietosuojavaltuutetun
jäseniä ja henkilöstöä sitoo salassapitovelvollisuus, joka koskee kaikkia tietoja,
jotka ovat tulleet heidän tietoonsa heidän tehtäviensä suorittamisen
yhteydessä. 65 artikla
Avoimuus 1. Euroopan syyttäjänviraston
hallinnollisiin tehtäviin liittyviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY)
N:o 1049/2001. 2. Euroopan syyttäjä hyväksyy kuuden
kuukauden kuluessa Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta asetuksen (EY) N:o
1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. 3. Päätöksistä, jotka Euroopan
syyttäjänvirasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan
nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle SEUT-sopimuksen
228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne
Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT-sopimuksen 263 artiklassa
määrättyjen edellytysten mukaisesti. 66 artikla
Euroopan petostentorjuntavirasto
ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin 1. Edistääkseen Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999[11]
soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien
torjuntaa Euroopan syyttäjänvirasto liittyy kuuden kuukauden kuluessa siitä,
kun se on aloittanut toimintansa, 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn
toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF)
sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa
mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan Euroopan
syyttäjänviraston kaikkiin työntekijöihin. 2. Tilintarkastustuomioistuimella on
valtuudet tehdä asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia
kaikkien Euroopan syyttäjänvirastolta unionin rahoitusta saaneiden
avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta. 3. OLAF voi asetuksessa (EY) N:o
1073/1999 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96[12] säädettyjen säännösten ja
menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, myös paikalla suoritettavia
todentamisia ja tarkastuksia, selvittääkseen, onko Euroopan syyttäjänviraston
rahoittamiin menoihin liittynyt sääntöjenvastaisuuksia, jotka vahingoittavat
unionin taloudellisia etuja. 4. Euroopan syyttäjänviraston kolmansien
maiden, kansainvälisten järjestöjen ja Interpolin kanssa sopimissa käytännön
yhteistyöjärjestelyissä sekä sen tekemissä muissa sopimuksissa,
avustussopimuksissa ja avustuspäätöksissä on nimenomaisesti annettava
tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia
tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltuuksiensa mukaisesti, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista. 67 artikla
Turvallisuusluokiteltujen
tietojen suojaamista koskevat säännöt Euroopan syyttäjänvirasto soveltaa
turvallisuutta koskevia periaatteita, jotka sisältyvät Euroopan unionin
turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten
turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskeviin komission
turvallisuussääntöihin, jotka vahvistetaan komission päätöksen 2001/844/EY,
EHTY, Euratom[13]
liitteessä. Tämä koskee muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä
ja tallentamista. 68 artikla
Hallinnolliset tutkimukset Euroopan oikeusasiamies voi tutkia Euroopan
syyttäjänviraston hallinnollista toimintaa SEUT-sopimuksen 228 artiklan
määräysten mukaisesti. 69 artikla
Yleinen
korvausvastuujärjestelmä 1. Euroopan syyttäjänviraston
sopimusperusteinen vastuu määräytyy asianomaiseen sopimukseen sovellettavan
lain mukaisesti. 2. Euroopan unionin tuomioistuimella on
toimivalta antaa ratkaisu Euroopan syyttäjänviraston tekemässä sopimuksessa
mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla. 3. Muun kuin sopimusperusteisen vastuun
osalta Euroopan syyttäjänvirasto korvaa viraston tai sen henkilöstön tehtäviään
suorittaessaan aiheuttamat vahingot jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien
yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti ja 47 artiklan mukaisesta
korvausvastuusta riippumatta. 4. Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan
myös valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtäviään suorittaessaan aiheuttamiin
vahinkoihin. 5. Euroopan unionin tuomioistuimella on
toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen
vahinkojen korvaamista. 6. Ne jäsenvaltioiden kansalliset
tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään tässä artiklassa
tarkoitettuja Euroopan syyttäjänviraston korvausvastuuta koskevia
riita-asioita, määräytyvät neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001[14] mukaan. 7. Euroopan syyttäjänviraston
henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta korvausvastuusta virastoa kohtaan
määrätään viraston henkilöstöön sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai
palvelussuhteen ehdoissa. 70 artikla
Raportointi 1. Euroopan syyttäjänvirasto julkaisee
vuosittain yleiskertomuksen toiminnastaan. Se toimittaa kertomuksen Euroopan
parlamentille, kansallisille parlamenteille, neuvostolle ja komissiolle. 2. Euroopan syyttäjä osallistuu kerran
vuodessa Euroopan parlamentin istuntoon ja neuvoston kokoukseen antaakseen
selvityksen Euroopan syyttäjänviraston toiminnasta, pidättymistä ja
luottamuksellisuutta koskevat velvollisuudet huomioon ottaen. Hän voi
pyynnöstään osallistua myös komission kokoukseen. 3. Kansalliset parlamentit voivat
kutsua Euroopan syyttäjän tai valtuutetut Euroopan syyttäjät osallistumaan
näkemystenvaihtoon Euroopan syyttäjänviraston toiminnasta. X LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET 71 artikla
Siirtymäsäännökset 1. Euroopan syyttäjä toteuttaa ennen
tehtäviensä hoitamisen aloittamista Euroopan syyttäjänviraston perustamista
varten tarvittavat toimenpiteet. 2. Euroopan syyttäjän varasyyttäjien
ensimmäisellä nimityskierroksella valitaan arvalla kaksi varasyyttäjää, jotka
nimitetään kuudeksi vuodeksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan
soveltamista. 3. Jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia
siihen päivään saakka, jona Euroopan syyttäjänvirasto perustetaan ja jona se
aloittaa toimintansa 75 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan syyttäjänvirasto
käyttää toimivaltaansa kaikkiin toimivaltansa piiriin kuuluviin rikoksiin,
jotka on tehty tämän päivän jälkeen. Euroopan syyttäjänvirasto voi käyttää
toimivaltaansa myös ennen tätä päivää tehtyyn, toimivaltansa piiriin kuuluvaan
rikokseen edellyttäen, että mikään toimivaltainen kansallinen viranomainen ei
ole vielä aloittanut tätä rikosta koskevia tutkinta- tai syytetoimia. 72 artikla
Hallintoa koskevat säännöt ja
ohjelma-asiakirjat Euroopan syyttäjä a) hyväksyy vuosittain
ohjelma-asiakirjan, joka käsittää Euroopan syyttäjänviraston vuotuiset ja
monivuotiset ohjelmat; b) hyväksyy petostentorjuntastrategian,
joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden, kun otetaan huomioon
toteutettavien toimenpiteiden kustannustehokkuus; c) hyväksyy valtuutettuja Euroopan
syyttäjiä koskevien eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat
säännöt; d) hyväksyy varasyyttäjien ja
valtuutettujen Euroopan syyttäjien asemaa, suorituskriteerejä, oikeuksia ja
velvollisuuksia koskevat säännöt, joissa säännellään myös valtuutettujen
Euroopan syyttäjien vuorottelusta 7 artiklan täytäntöönpanemiseksi; e) hyväksyy säännöt, joita sovelletaan
29 artiklan mukaisesti tehtäviin sovintoratkaisuihin ja niiden perusteella
maksettavien sakkojen määrän laskemiseen; f) hyväksyy säännöt, joita sovelletaan
palautteen antamiseen niille henkilöille tai yhteisöille, jotka ovat antaneet
Euroopan syyttäjänvirastolle tietoja; g) hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt
asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta viraston toimintaan; h) hyväksyy asetuksen (EY) N:o 45/2001
24 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt. 73 artikla
Ilmoitukset Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomaiset,
jotka ovat toimivaltaisia 6 artiklan 6 kohtaa, 13 artiklan 3 kohtaa, 17
artiklan 2 kohtaa ja 26 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa. Viranomaisten
nimeämistä ja mahdollisia myöhempiä muutoksia koskevat tiedot on ilmoitettava
samanaikaisesti Euroopan syyttäjälle, neuvostolle ja komissiolle. 74 artikla
Uudelleentarkastelu 1. Komissio esittää viimeistään [viiden
vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamisesta] Euroopan
parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan arviointikertomuksen,
johon voi liittyä lainsäädäntöehdotuksia. Kertomuksessa esitetään komission
päätelmät siitä, onko Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksia mahdollista ja
suotavaa laajentaa koskemaan muita rikoksia SEUT-sopimuksen 86 artiklan 4
kohdan mukaisesti. 2. Jos komissio päättelee, että
tarvitaan yksityiskohtaisempia sääntöjä Euroopan syyttäjänviraston
perustamisesta, sen tehtävistä tai sen toimintaan sovellettavista
menettelyistä, komissio tekee lainsäädäntöehdotuksia Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. Komissio voi suosittaa Eurooppa-neuvostolle Euroopan
syyttäjänviraston toimivaltuuksien laajentamista SEUT-sopimuksen 86 artiklan
mukaisesti. 75 artikla
Voimaantulo 1. Tämä asetus tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 2. Euroopan syyttäjänvirasto alkaa
hoitaa sille tällä asetuksella annettuja tutkinta- ja syyttämistehtäviä
päivänä, joka vahvistetaan Euroopan syyttäjänviraston perustamisensa jälkeen
esittämästä ehdotuksesta annettavalla komission päätöksellä. Komission päätös
julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava,
ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti. Tehty
Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja Liite Henkilötietoluokat 1. a) sukunimi, entiset
sukunimet, etunimet ja mahdollinen omaksuttu nimi; b) syntymäaika ja -paikka; c) kansalaisuus; d) sukupuoli; e) asuinpaikka, ammatti ja olinpaikka; f) sosiaaliturvatunnukset, ajokortit,
henkilöasiakirjat ja passitiedot, tulli- ja verotunnisteet; g) oikeushenkilöitä koskevat tiedot, jos
niihin liittyy sellaisten tunnistettujen tai tunnistettavissa olevien
henkilöiden tietoja, joiden osalta on käynnistetty rikostutkinta tai syytetoimia; h) pankkitilit ja muissa rahoituslaitoksissa
olevat tilit; i) epäiltyjen rikosten kuvaus ja laatu,
ajankohta, jona ne on tehty, niiden rikosoikeudellinen määrittely ja tutkinnan
edistyminen; j) tosiasiat, jotka viittaavat tapauksen
kansainväliseen ulottuvuuteen; k) seikat, jotka liittyvät epäiltyyn
jäsenyyteen rikollisjärjestössä; l) puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet,
liikennetiedot ja paikkatiedot sekä muut palvelun tilaajan tai käyttäjän
tunnistamiseksi tarvittavat tiedot; m) ajoneuvorekisteritiedot; n) DNA:n koodaamattomasta osasta saadut
DNA-tunnisteet, valokuvat ja sormenjäljet. 2. a) sukunimi, entiset
sukunimet, etunimet ja mahdollinen omaksuttu nimi; b) syntymäaika ja -paikka; c) kansalaisuus; d) sukupuoli; e) asuinpaikka, ammatti ja olinpaikka; f) kyseisiä henkilöitä koskevien rikosten
kuvaus ja laatu, ajankohta, jona ne on tehty, niiden rikosoikeudellinen
määrittely ja tutkinnan edistyminen. SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ
RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT
EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi Komission
ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) Toimintalohko:
Oikeusasiat Toiminto:
osasto 33 1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne X Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen.
¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai
valmistelutoimeen. X Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan
toimen jatkamiseen. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen. 1.4. Tavoite (Tavoitteet) 1.4.1. Komission monivuotinen
strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden)
saavuttamista ehdotus/aloite tukee Edistetään
unionin taloudellisten etujen tehokkaampaa suojaamista ja oikeusalueen
kehittämistä sekä lisätään EU:n yritysten ja kansalaisten luottamusta unionin
toimielimiin, samalla kunnioittaen kaikkia EU:n perusoikeuskirjassa
vahvistettuja perusoikeuksia. 1.4.2. Erityistavoite
(erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis-
ja budjetointijärjestelmässä Erityistavoite 2: Tehostetaan
rikosoikeudellista yhteistyötä ja edistetään siten todellisen Euroopan
oikeusalueen luomista. (Osa yleistavoitteesta 2: Vahvistetaan
luottamusta Euroopan oikeudenkäyttöalueeseen) Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä 33
03: Siviili- ja rikosoikeus 1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset
ja vaikutukset Selvitys siitä, miten
ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän
tilanteeseen Euroopan
syyttäjänviraston perustamisen odotetaan lisäävän unionin taloudellisten etujen
suojaa. Sen odotetaan johtavan myös siihen, että unionin taloudellisia etuja
vahingoittavien rikosten tekijöitä vastaan nostetaan enemmän syytteitä,
tuomioiden määrä lisääntyy ja laittomasti hankittuja varoja saadaan perittyä
takaisin aiempaa enemmän. Viraston toiminnalla odotetaan olevan myös
ennaltaehkäisevä vaikutus. Lisäksi virasto on riippumaton, mikä varmistaa sen,
että unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia koskevia tutkinta- ja
syytetoimia toteutetaan ilman kansallisten viranomaisten suoraa vaikutusta. 1.4.4. Tulos- ja
vaikutusindikaattorit Selvitys siitä,
millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Onnistuneiden
rikostutkintojen ja syytetoimien määrän lisääntyminen 1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin
ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Vaikka
sekä unionilla että jäsenvaltioilla on velvollisuus suojata unionin
talousarviota, unionilla on todellisuudessa hyvin pienet mahdollisuudet valvoa
jäsenvaltioiden menoja, eikä sillä ole käytännössä mitään mahdollisuuksia
puuttua EU:n varojen rikolliseen väärinkäyttöön. Kansalliset viranomaiset
hallinnoivat valtaosaa EU:n talousarviosta (esimerkiksi myöntäessään EU:n
talousarviosta rahoitettuja avustuksia julkisiin hankintoihin), ja kaikkien
unionin talousarviota vahingoittavien rikosten tutkinta- ja syytetoimet
kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
eroavaisuudet ja lainvalvontatoimien kirjavuus vaikeuttavat usein
unionin taloudellisia etuja vahingoittavien petosten ja muiden rikosten
tutkintaa. Kansalliset lainvalvontaviranomaiset, syyttäjät ja tuomarit
päättävät jäsenvaltioissa kansallisessa kriminaalipolitiikassa asetettujen
painopisteiden mukaisesti ja kansalliseen rikoslakiin perustuvien
toimivaltuuksien ja menettelysääntöjen perusteella, ryhtyvätkö ne toimiin
unionin talousarvion suojaamiseksi, ja jos, niin miten. Näin ollen unionin
taloudellisten etujen suojan taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioiden
välillä. EU:n talousarviota vahingoittavien rikosten vuoksi käynnistettyjen
syytetoimien tuloksellisuudessa on melkoisia eroja (19 prosentista 91
prosenttiin[15]),
mikä osoittaa, että nykyisissä suojamekanismeissa on puutteita, ja
edellyttää korjaavia toimenpiteitä. 1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava
lisäarvo Euroopan
syyttäjänviraston perustamisen synnyttämä lisäarvo on lähinnä siinä, että
unionin taloudellisia etuja vahingoittavista rikoksista nostetaan enemmän
syytteitä. Euroopan
syyttäjänviraston perustaminen parantaisi resurssien käyttöä sekä
tietojenvaihtoa, joka on tarpeen kyseisiä rikoksia koskevien tutkinta- ja
syytetoimien onnistumisen kannalta. Tämä puolestaan vahvistaisi
lainvalvontatahojen reagointia näihin rikoksiin yleensä ja kasvattaisi
ennaltaehkäisevää vaikutusta suhteessa potentiaalisiin rikoksentekijöihin.
Tilanteen niin vaatiessa Euroopan syyttäjänvirasto voisi tehostaa lainvalvontatoimia
unionin tasolla ja kansallisella tasolla yhdistämällä käytettävissä olevat
tutkija- ja syyttäjäresurssit. Euroopan
syyttäjänvirasto johtaa jäsenvaltioissa toteutettavia tutkinta- ja syytetoimia,
varmistaa tutkinta- ja syytetoimien tehokkaan koordinoinnin ja ratkaisee
ongelmat, jotka liittyvät erilaisiin sovellettaviin oikeudellisiin
järjestelmiin. Nykyinen järjestelmä, jossa jäsenvaltiot ovat Eurojustin ja
Europolin tukemina yksin vastuussa näistä tutkinta- ja syytetoimista, ei ole
tarpeeksi tehokas käsittelemään suuria määriä unionin taloudellisia etuja
vahingoittavia rikoksia ja niihin liittyviä vahinkoja. Sen
varmistaminen, että unionin rajallisia rahoitusvaroja käytetään EU:n
kansalaisten etujen mukaisesti ja että niitä suojataan petoksilta, on
välttämätöntä myös menojen sääntöjenmukaisuuden kannalta sekä sen
varmistamiseksi, että unionilla on yleinen luottamus takanaan. 1.5.3. Vastaavista toimista saadut
kokemukset Tietojenvaihto
EU:n varoihin kohdistuvia rikoksia koskevista epäilyistä ei monesti ole kansallisella
tasolla riittävää seurannasta, valvonnasta ja hallinnollisista
tutkimuksista vastaavien viranomaisten ja lainvalvontaelinten välillä. Tämä
johtuu osittain menettelyjä koskevassa säädöskehyksessä olevista aukoista,
jotka haittaavat monialaisten tutkimusten tehokasta toteuttamista
jäsenvaltioissa lainkäyttöviranomaisten sekä hallintoelinten ja tulli- ja
veroviranomaisten yhteistyönä. Virastot, jotka hallinnoivat ja kontrolloivat
EU-varojen maksuja, keskittyvät toisinaan pelkästään siihen, että rahat saadaan
takaisin hallinnollisten tai yksityisoikeudellisten menettelyjen kautta, vaikka
olemassa olisi vahvoja epäilyjä siitä, että asiassa on tapahtunut rikos. Tämä
saattaa johtaa rikosoikeudellisten syytetoimien ja siten myös pelotevaikutuksen
ja rikosten yleisen ehkäisemisen laiminlyöntiin. EU:n
taloudellista etua vahingoittavien rikosten tehokasta tutkintaa ja
syytteeseenpanoa haittaa lisäksi se, että lainkäyttöviranomaiset ja syyttäjät
eivät aina siirrä rikoksia koskevia tietoja muissa jäsenvaltioissa toimiville
kollegoilleen tai Eurojustille tai Europolille. Lisäksi
oikeusapupyyntöihin tai yhteisiin tutkintaryhmiin perustuva perinteinen
kansainvälinen yhteistyö ei monesti toimi riittävän hyvin tällaisia rikoksia
koskevien tehokkaiden tutkinta- ja syytetoimien kannalta huolimatta Eurojustin
ja Europolin kaltaisten EU:n elinten ponnisteluista. Oikeusapupyyntöihin
vastataan usein erittäin hitaasti, ja poliisi- ja lainkäyttöviranomaiset
kohtaavat kieliongelmiin ja erilaisiin oikeusjärjestelmiin liittyviä käytännön
vaikeuksia yrittäessään ottaa yhteyttä ulkomaisiin kollegoihinsa tai tehdä
näiden kanssa yhteistyötä. Joissakin valtioissa kansainvälisen yhteistyön
hitaus ja tehottomuus on monissa tapauksissa johtanut siihen, että asian
käsittelyä on mahdotonta jatkaa, koska sen vanhentumisaika on kulunut umpeen.
Lisäksi EU:n taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset ovat erittäin
monisäikeisiä. Unionin tasolla tehtävän yhteistyön osalta
jäsenvaltioilla on ollut varsin erilaisia kokemuksia yhteistyöstä Eurojustin ja
Europolin kanssa sekä jäsenvaltioiden ja OLAFin välillä. Eurojust ja Europol
eivät aina saa tietoja, joita ne tarvitsevat voidakseen tukea jäsenvaltioita.
OLAFin tuki jäsenvaltioille perustuu sen mahdollisuuteen antaa erityistä, yhteisöjen
taloudellisten etujen suojaamisesta tehtyyn yleissopimukseen liittyvän toisen
pöytäkirjan 7 artiklassa edellytettyä teknistä ja toiminnallista apua.
OLAFin tutkimuksiin sovelletaan lisäksi tietosuojasääntöjä sekä erityisehtoja,
jotka koskevat etenkin tietojen siirtämistä kansallisille
lainkäyttöviranomaisille. Tästä syystä myös OLAFin kanssa tehtävää yhteistyötä
on ajoittain kritisoitu johtuen varsinkin siitä, että tietojen siirtäminen
OLAFilta kansallisille syyttäjille kestää toisinaan kovin kauan. Lisäksi jotkut
jäsenvaltiot rajoittavat salassapitosääntöjen perusteella yhteistyötä
sellaisten OLAFin kaltaisten elinten kanssa, jotka eivät ole lainkäyttöelimiä. OLAFin
vuotuisten tilastojen mukaan kansallisille tutkinta- ja
lainkäyttöviranomaisille siirretyissä asioissa ei nosteta syytteitä yhtä
tehokkaasti ja tuloksellisesti kaikkialla EU:ssa. OLAF analysoi
yhdennessätoista toimintakertomuksessaan oikeudellisia jatkotoimia, joihin
jäsenvaltioissa oli ryhdytty 12 vuoden aikana sen tutkimiin asioihin liittyen,
ja totesi, että maiden välillä on erittäin huomattavia eroja siinä, missä
määrin EU:n talousarvioon liittyvät tutkinta- ja syytetoimet johtavat tuomioon
kohtuullisessa ajassa. Asioista keskimäärin alle 50 prosenttia etenee
syytevaiheeseen, mikä on osoitus siitä, että jäsenvaltioilla on vakavia
tutkinta- ja syytetoimien yleiseen tehokkuuteen liittyviä ongelmia. 1.5.4. Yhteensopivuus muiden
kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut Ehdotus petoksentorjuntadirektiiviksi Unioni
pyrkii tällä hetkellä suojaamaan taloudellisia etujaan hallinnollisten
tutkimusten, valvontatoimien ja tarkastusten avulla sekä lainsäädännöllä, kuten
ehdotuksella direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten
torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin. Se ei sen sijaan ole puuttunut EU:n
taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkinta- ja syytetoimissa
havaittuihin puutteisiin. Eurojust Eurojust
voi ainoastaan koordinoida tutkinta- ja syytetoimia ja kannustaa niiden
toteuttamiseen sekä auttaa tietojenvaihdossa. Europol ei voi pakottaa
vastahakoista jäsenvaltiota tutkimaan asiaa tai nostamaan siitä syytettä.
Eurojustin kansallisten jäsenten toimivaltuudet eivät monesti riitä
varmistamaan tehokkaita jatkotoimia jäsenvaltioissa. Ja vaikka toimivaltaa
olisikin, kansalliset jäsenet pidättyvät yleensä käyttämästä kansalliseen
lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaansa, sillä tällaisissa asioissa useimmat
päätökset tehdään yhteisymmärryksessä. Ehdotukseen
Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta liittyy Eurojustin uudistamista koskeva
ehdotus, jolla Eurojustista tehdään neuvoston, Euroopan parlamentin ja
komission yhdessä sopiman, EU:n erillisvirastoja koskevan yhteisen
lähestymistavan mukainen ja joka luo yhteyden Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston
välille. Tämä uudistus saattaa tehostaa tietojenvaihtoa ja parantaa
kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Aina
on tapauksia, jotka edellyttävät sekä Euroopan syyttäjänviraston että
Eurojustin panosta, esimerkiksi silloin kun epäillyt ovat osallistuneet sekä
unionin taloudellisia etuja vahingoittavien että muiden rikosten
toteuttamiseen. Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti tiivistä yhteistyötä.
Yhteistyön varmistamiseksi molemmissa asetuksissa säädetään, että Euroopan
syyttäjänvirasto voi pyytää Eurojustia tai sen kansallisia jäseniä
osallistumaan tutkintatoimiin tai koordinoimaan niitä tai muutoin käyttämään
toimivaltuuksiaan asian käsittelyn yhteydessä. Lisäksi
syyttäjänviraston on määrä saada Eurojustilta veloituksetta käytännön
tukipalveluja hallinnollisissa asioissa, kuten henkilöstöhallinnossa,
varainhoidossa ja tietotekniikka-asioissa. Tämä toimintatapa synnyttää
huomattavia synergiaetuja. Yksi esimerkki on se, että Euroopan syyttäjänvirasto
voi käyttää Eurojustin tietotekniikkainfrastruktuuria, mm. sen
asianhallintajärjestelmää, rekisteriä ja tilapäisiä tietokantoja, omien
asioidensa käsittelyn yhteydessä. Yhteistyön yksityiskohdista sovitaan Euroopan
syyttäjänviraston ja Eurojustin välillä tehtävässä sopimuksessa. OLAF OLAF
toteuttaa tällä hetkellä hallinnollisia tutkimuksia EU:n taloudellisten etujen
suojaamiseksi. OLAFilla on erikoistunutta henkilöstöä, jolla on huomattavasti
kokemusta yhteistyöstä kansallisten rikosoikeudellisista asioista vastaavien
viranomaisten kanssa. Monilla OLAFin henkilöstön jäsenillä on asiaankuuluva
tausta oman jäsenvaltionsa lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisten toiminnassa
(poliisi, tulli, syyttäjäntoimi). Osaa
OLAFin henkilöstöstä hyödynnettäisiin näin ollen Euroopan syyttäjänviraston
perustamisessa ottaen huomioon toisaalta heidän kokemuksensa hallinnollisten
tutkimusten tekemisestä ja toisaalta tavoite välttää päällekkäisyyksiä
hallinnollisessa ja rikostutkinnassa. Lisäksi on tärkeää hyödyntää OLAFin
nykyisiä verkostoja, joita se on kehittänyt vuosien mittaan petostentorjuntaan
liittyvien tutkimusten alalla. OLAF osallistuisi Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen
myös antamalla rikosteknisiä analyyseja koskevaa asiantuntija-apua sekä
teknistä ja operatiivista apua tutkinnan toteuttamisessa ja todisteiden
esittämisessä unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikostapausten
yhteydessä. Toimielimet
neuvottelevat parhaillaan ehdotuksesta OLAFin tutkimuksista annetun asetuksen
(EY) N:o 1073/1999 muuttamiseksi (OLAFin uudistaminen). Ehdotus parantaa
tietojenvaihtoa OLAFin ja EU:n toimielinten, elinten ja laitosten välillä ja
jäsenvaltioiden kanssa, kehittää OLAFin hallintoa ja tarjoaa tutkimusten
kohteena oleville henkilöille joukon menettelytakeita. OLAF ei saa
uudistuksessa käyttöönsä uusia toimivaltuuksia, kuten rikostutkintavaltuuksia. Europol Europolin
rooli rajoittuu tiedustelutietojen ja avun tarjoamiseen kansallisen tason
lainvalvontatoimiin. Europol ei voi seurata analyysiensa käsittelyä
jäsenvaltioissa eikä johtaa kansallisia tutkintatoimia. Europolin
toimintavaltuuksia rajoitetaan myös SEUT-sopimuksessa, jonka 88 artiklan
mukaan Europol ei voi itsenäisesti tutkia rikoksia, vaan kaikki Europolin
operatiivinen toiminta on toteutettava yhteydenpidolla kansallisiin
lainvalvontaviranomaisiin ja näiden suostumuksella. Vaikka Europolin
tukitehtävät ovatkin tärkeitä, ne eivät voi korvata valtuuksia tutkia
itsenäisesti rikollista toimintaa. Komissio
hyväksyi maaliskuussa 2013 Europol-asetusta koskevan ehdotuksen, jonka
keskeisenä tavoitteena on yhdenmukaistaa Europolin toimivaltuudet
SEUT-sopimuksen kanssa ja tehdä siitä tietojenvaihdon keskipiste sekä antaa
sille uusia koulutukseen liittyviä vastuualoja. Se ei kata poliisitutkintaa ja
lainvalvontaa koskevia valtuuksia EU:n taloudellisten etujen suojaamisen
alalla. 1.6. Toiminnan ja sen
rahoitusvaikutusten kesto ¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan
kesto on rajattu. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy
[PP/KK]VVVV. –
¨ Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV. X Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan
kestoa ei ole rajattu. –
Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2017 ja päättyy vuonna
2023, –
minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa. 1.7. Hallinnointitapa
(Hallinnointitavat) Suora hallinnointi,
jonka komissio toteuttaa käyttämällä –
yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa
henkilöstöään –
toimeenpanovirastoja ¨ hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden
kanssa X Välillinen hallinnointi, jossa
täytäntöönpanotehtäviä on siirretty –
¨ kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille –
¨ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille
(tarkennettava) –
¨Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle –
X varainhoitoasetuksen 208 ja 209 artiklassa
tarkoitetuille elimille –
¨ julkisoikeudellisille yhteisöille –
¨ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville
yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut –
¨ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille
on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden
täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut –
¨ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V
osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja
jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä. – Jos käytetään useampaa kuin yhtä
hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava
lisätietoja. 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja
raportointisäännöt Ilmoitetaan
sovellettavat aikavälit ja edellytykset. Euroopan
syyttäjänvirasto julkaisee vuosittain yleiskertomuksen toiminnastaan. Euroopan
syyttäjä osallistuu kerran vuodessa Euroopan parlamentin istuntoon ja neuvoston
kokoukseen antaakseen selvityksen Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- ja
syytetoimien tuloksista ja painopisteistä, pidättymistä ja luottamuksellisuutta
koskevat velvollisuudet huomioon ottaen. Euroopan
syyttäjää tai valtuutettuja Euroopan syyttäjiä voidaan pyytää toimittamaan
tietoja myös kansallisille parlamenteille. Euroopan
komissio tarkastelee lisäksi viiden vuoden kuluessa Euroopan syyttäjänviraston
perustamisesta annetun asetuksen voimaantulosta asetuksen täytäntöönpanoa sekä
sitä, onko Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksia mahdollista ja suotavaa
laajentaa koskemaan muita rikoksia SEUT-sopimuksen 86 artiklan
4 kohdan mukaisesti. 2.2. Hallinnointi- ja
valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit Tutkinta-
ja syytetoimet sekä täytäntöönpanovaltuudet ovat arkaluonteisia toimia, joilla
puututaan ihmisoikeuksiin ja jotka voivat näin ollen johtaa
vahingonkorvausvaateisiin. Henkilötietojen
käsittely vireillä olevien tutkimusten yhteydessä saattaa myös aiheuttaa
vahingonkorvauskanteita, jos tietoja on käsitelty laittomasti. 2.2.2. Valvontamenetelmä(t) Euroopan
syyttäjänviraston on tavanomaisessa vastuuvapausmenettelyssä –
toimitettava alustava tilinpäätös komission
tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle; –
toimitettava lopullinen tilinpäätös Euroopan
parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle; –
toimitettava Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä
kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteetonta
toteuttamista varten tarvittavat tiedot. Petostentorjunnan ja tilintarkastustuomioistuimen suorittamien
tarkastusten osalta –
Euroopan syyttäjänvirasto liittyy toimintansa
aloitettuaan 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen
sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista
ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset
määräykset, joita sovelletaan Euroopan syyttäjänviraston kaikkiin
työntekijöihin; –
tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä
kaikkien virastolta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien,
toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla
suoritettavia tarkastuksia; –
OLAF voi sovellettavien EU:n sääntöjen ja
menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, myös paikalla suoritettavia
todentamisia ja tarkastuksia, selvittääkseen, onko Euroopan syyttäjänviraston
rahoittamiin avustuksiin tai sopimuksiin liittynyt sääntöjenvastaisuuksia,
jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja; –
Euroopan syyttäjänviraston kolmansien maiden ja
kansainvälisten järjestöjen kanssa sopimissa käytännön yhteistyöjärjestelyissä
sekä sen muissa sopimuksissa, avustussopimuksissa ja avustuspäätöksissä on
nimenomaisesti annettava tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet
tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltuuksiensa mukaisesti. 2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien
ehkäisemiseksi Ilmoitetaan käytössä
olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet Hyväksytään
petostentorjuntastrategia, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden,
kun toteutettavien toimenpiteiden kustannustehokkuus otetaan huomioon. Hyväksytään
säännöt henkilöstöön liittyvien eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallinnointia
varten. 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN
ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat
monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat · Talousarviossa jo olevat budjettikohdat Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja
budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Määrärahalaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi………………………………….….] || JM/EI-JM ([16]) || EFTA-mailta || ehdokasmailta || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet || || || || || || · Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat Monivuotisen
rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Määrärahalaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi………………………………….….] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokasmailta || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet 3 || 33.03.YY.YY EPPO || JM || EI || EI || EI || EI 3.2. Arvioidut vaikutukset
menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista
vaikutuksista menoihin (vuoden 2013 hintoina) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || Numero 3 || Turvallisuus ja kansalaisuus EPPO[17] || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ Osasto 1[18] || Sitoumukset || (1) || 1,393 || 4,144 || 6,895 || 11,039 || 23,471 Maksut || (2) || 1,393 || 4,144 || 6,895 || 11,039 || 23,471 Osasto 2[19] || Sitoumukset || (1a) || 0,099 || 0,194 || 0,293 || 0,487 || 1,073 Maksut || (2a) || 0,099 || 0,194 || 0,293 || 0,487 || 1,073 Osasto 3[20] || Sitoumukset || (3a) || 1,052 || 2,455 || 3,507 || 4,558 || 11,572 || Maksut || (3b) || 1,052 || 2,455 || 3,507 || 4,558 || 11,572 EPPOn määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a+3 || 2,544 || 6,793 || 10,695 || 16,084 || 36,116 Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot” milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ PO: JUST || Henkilöresurssit || 0,170 || 0,170 || 0,170 || 0,170 || 0,680 Muut hallintomenot || 0,050 || 0,050 || 0,050 || 0,050 || 0,200 JUST PO YHTEENSÄ || Määrärahat || 0,220 || 0,220 || 0,220 || 0,220 || 0,880 Henkilöresurssit || 0,131 || 0,131 || 0,131 || 0,131 || 0,524 Muut hallintomenot || 0,050 || 0,050 || 0,050 || 0,050 || 0,200 OLAF YHTEENSÄ || Määrärahat || 0,181 || 0,181 || 0,181 || 0,181 || 0,724 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 0,401 || 0,401 || 0,401 || 0,401 || 1,604 milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 2,945 || 7,194 || 11,096 || 16,485 || 37,720 Maksut || 2,945 || 7,194 || 11,096 || 16,485 || 37,720 Säästöt monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa || 5 || ”Hallintomenot” Vähennykset otsakkeessa 5 (OLAF) || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ Osasto 1[21] || Sitoumukset || (1) || -1,393 || -4,144 || -6,895 || -11,039 || -23,471 Maksut || (2) || -1,393 || -4,144 || -6,895 || -11,039 || -23,471 Osasto 2[22] || Sitoumukset || (1a) || -0,099 || -0,194 || -0,293 || -0,487 || -1,073 Maksut || (2a) || -0,099 || -0,194 || -0,293 || -0,487 || -1,073 Osasto 3[23] || Sitoumukset || (3a) || -0,350 || -1,051 || -1,401 || -1,750 || -4,552 || Maksut || (3b) || -0,350 || -1,051 || -1,401 || -1,750 || -4,552 Vähennykset YHTEENSÄ otsakkeessa 5 || Sitoumukset || =1+1a+3 || -1,842 || -5,389 || -8,589 || -13,276 || -29,096 Siirtymäajan kuluessa kaikki EPPOn määrärahoja
tai henkilöstöä (kokoaikaiseksi muutettuna) koskevat lisäykset katetaan
vastaavana vähennyksenä OLAFin määrärahoista tai henkilöstöstä (kokoaikaiseksi
muutettuna).
Erotus eli valtuutettujen syyttäjien
sopimuksiin liittyvät kustannukset (osasto 3) || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || TOTAL || Sitoumukset || (1) || 0,702 || 1,404 || 2,106 || 2,880 || 7,020 Maksut || (2) || 0,702 || 1,404 || 2,106 || 2,880 || 7,020 Nämä kustannukset on laskettu 9:n, 18:n, 27:n
ja 36 valtuutetun syyttäjän mukaan (kokoaikaiseksi muutettuna). Kustannukset on katettava osaston 3
liikkumavarasta tai muissa virastoissa tehtävistä vähennyksistä.
3.2.2. Arvioidut vaikutukset [elimen]
määrärahoihin –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja. –
X Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja
seuraavasti: –
Maksusitoumusmäärärahat,
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) – vuoden 2013 hintoina
Tavoitteet ja tuotokset ò || || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ || TUOTOKSET Tyyppi || Keskimäär. kustannukset || Lukumäärä[24] || Kustannukset || Lukumäärä || Kustannukset || Lukumäärä || Kustannukset || Lukumäärä || Kustannukset || Yhteensä || Kustannukset yhteensä || ERITYISTAVOITE 1 Taloudellisten etujen suojaaminen tutkintatoimet || || || || || || || || || || || - Tuotos || asiat eerer of cases || 0,0083 || 184 || 1,526 || 491 || 4,076 || 773 || 6,417 || 1163 || 9,650 || || 21,669 || Erityistavoite 1 - välisumma || || 1,526 || || 4,076 || || 6,417 || || 9,650 || || 21,669 || ERITYISTAVOITE 2 Taloudellisten etujen suojaaminen syytetoimet || || || || || || || || || || || - Tuotos || asiat eerer of cases || 0,0083 || 92 || 0,763 || 246 || 2,038 || 387 || 3,208 || 581 || 4,825 || || 10,834 || Erityistavoite 2 – välisumma || || 0,763 || || 2,038 || || 3,208 || || 4,825 || || 10,834 || ERITYISTAVOITE 3 Yhteistyö muiden kanssa || || || || || || || || || || || - Tuotos || asiat eerer of cases || 0,0083 || 31 || 0,254 || 82 || 0,679 || 129 || 1,069 || 194 || 1,608 || || 3.610 || Erityistavoite 3 – välisumma || || 0,254 || || 0,679 || || 1,069 || || 1,608 || || 3,610 || KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || 2,543 || || 6,793 || || 10,694 || || 16,083 || || 36,113[25] || 3.2.3. Arvioidut vaikutukset EPPOn
henkilöresursseihin 3.2.3.1. Yhteenveto –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja. –
X Ehdotus/aloite edellyttää
hallintomäärärahoja seuraavasti: Henkilöresurssit || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (lukumäärinä) || 18 || 36 || 54 || 90 joista AD-palkkaluokassa || 12 || 24 || 36 || 60 joista AST-palkkaluokassa || 6 || 12 || 18 || 30 Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) || 6 || 11 || 17 || 28 joista sopimussuhteisia toimihenkilöitä || 5 || 9 || 14 || 23 joista kansallisia asiantuntijoita || 1 || 2 || 3 || 5 Henkilöstö yhteensä || 24 || 47 || 71 || 118 milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) Henkilöstömenot || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Yhteensä Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet || 1,179 || 3,537 || 5,895 || 9,432 || 20,043 joista AD-palkkaluokassa || 0,786 || 2,358 || 3,930 || 6,288 || 13,362 joista AST-palkkaluokassa || 0,393 || 1,179 || 1,965 || 3,144 || 6,681 Ulkopuolinen henkilöstö || 0,214 || 0,607 || 1,000 || 1,607 || 3,428 joista sopimussuhteisia toimihenkilöitä || 0,175 || 0,490 || 0,805 || 1,295 || 2,765 joista kansallisia asiantuntijoita || 0,039 || 0,117 || 0,195 || 0,312 || 663 Henkilöstömenot yhteensä || 1,393 || 4,144 || 6,895 || 11,039 || 23,471
Henkilöresurssien arvioitu tarve vastuullisessa
pääosastossa –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja. –
X Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja
seuraavasti: Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden
desimaalin tarkkuudella) || || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) || || 33 01 01 01 JUSTin henkilöstö || 1.3 || 1.3 || 1.3 || 1.3 || || 24 01 07 00 01 01 OLAFin henkilöstö || 1 || 1 || 1 || 1 || || XX 01 01 02 (EU:n ulkopuoliset edustustot) || || || || || || XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) || XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö) || || || || || || XX 01 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || || || || || || XX 01 04 yy || - päätoimipaikassa || || || || || || – EU:n ulkop. edustustoissa || || || || || || XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö) || || || || || || 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö) || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || YHTEENSÄ || 2.3 || 2.3 || 2.3 || 2.3 || XX viittaa
kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon. Henkilöresurssien tarve
katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai
pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena
saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka
toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä nykyisen talousarvion puitteissa. Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || Politiikan seuranta ja EPPOn neuvonta, talousarviota ja varainhoitoa koskeva EPPOn neuvonta sekä tukimaksuista huolehtiminen, vastuuvapaus, talousarvioesitykseen liittyvät menettelyt Ulkopuolinen henkilöstö || Ei sovelleta Kokoaikaiseksi muunnetun henkilöstön
kustannusten laskentamenetelmä olisi kuvattava liitteen 3 kohdassa. Siirtymäajan aikana kaikki EPPOn määrärahoja
tai henkilöstöä (kokoaikaiseksi muutettuna) koskevat lisäykset katetaan
vastaavana vähennyksenä OLAFin määrärahoista tai henkilöstöstä (kokoaikaiseksi
muutettuna). Henkilöstövähennykset OLAFissa || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (lukumäärinä) || -18 || -36 || -54 || -90 joista AD-palkkaluokassa || -12 || -24 || -36 || -60 joista AST-palkkaluokassa || -6 || -12 || -18 || -30 Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna) || -6 || -11 || -17 || -28 joista sopimussuhteisia toimihenkilöitä || -5 || -9 || -14 || - 23 joista kansallisia asiantuntijoita || -1 || -2 || -3 || -5 Henkilöstö yhteensä || -24 || -47 || -71 || -118 milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) vuoden 2013 hintoina OLAFin henkilöstömenojen vähennykset || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Yhteensä Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet || -1,179 || -3,537 || -5,895 || -9,432 || -20,043 joista AD-palkkaluokassa || -0,786 || -2,358 || -3,930 || -6,288 || -13,362 joista AST-palkkaluokassa || -0,393 || -1,179 || -1,965 || -3,144 || -6,681 Ulkopuolinen henkilöstö || -0,214 || -0,607 || -1,000 || -1,607 || -3,428 joista sopimussuhteisia toimihenkilöitä || -0,175 || -0,490 || -0,805 || -1,295 || -2,765 joista kansallisia asiantuntijoita || -0,039 || -0,117 || -0,195 || -0,312 || -663 Henkilöstömenot yhteensä 24,0107 || -1,393 || -4,144 || -6,895 || -11,039 || -23,471 3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen
monivuotisen rahoituskehyksen kanssa –
X Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen
rahoituskehyksen mukainen. –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen
asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista. –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön
ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista. Otsakkeen 5
määrärahoja olisi vähennettävä, jotta ne vastaisivat OLAFin
henkilöstötaulukkoon tehtyjä vähennyksiä. 3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen
rahoitukseen –
X Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu
ulkopuolisia tahoja. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja
seuraavasti (arvio): määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin
tarkkuudella) || vuosi 2017 || vuosi 2018 || vuosi 2019 || vuosi 2020 || Yhteensä Rahoitukseen osallistuva taho || || || || || Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || || || || || 3.3.
Arvioidut vaikutukset tuloihin –
¨ Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin. –
X Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia
tuloihin seuraavasti: –
¨ vaikutukset omiin varoihin –
X vaikutukset sekalaisiin tuloihin milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 XX artikla || || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. Vastaava(t)
menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen
sekalaisten tulojen tapauksessa: […] Selvitys tuloihin
kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä Tulot
muodostuvat niin sanotuista ”transaktiomaksuista”, jotka olisi maksettava
suoraan EU:n talousarvioon. Summia ei tässä vaiheessa ole mahdollista eritellä
luotettavasti. [1] Ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin
kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin –
COM(2012) 363 final, 11.7.2012. [2] Ks.
vihreä kirja yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta
ja Euroopan syyttäjäntoimen perustamisesta, KOM(2001) 715 lopullinen,
11.12.2001, ja sen seurantaraportti, KOM(2003) 128 lopullinen, 19.3.2003. [3] Ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin
kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin –
COM(2012) 363 final, 11.7.2012. [4] EUVL
L 280, 26.10.2010, s. 1. [5] EUVL
L 142, 1.6.2012, s. 1. [6] EYVL
L 8, 12.1.2001, s. 1. [7] Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25
päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä
ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L
298, 26.10.2012, s. 1). [8] EUVL
L 348, 24.12.2008, s. 130. [9] Asetus
N:o 31 (ETY), 11 (Euratom), annettu 18 päivänä joulukuuta 1961, Euroopan
talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien
henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien
palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta (EYVL 45, 14.6.1962, s. 1387),
sellaisena kuin se on muutettuna erityisesti 29 päivänä helmikuuta 1968
annetulla neuvoston asetuksella N:o 259/68 (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1),
sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna. [10] EYVL
L 17, 6.10.1958, s. 385. [11] EYVL
L 136, 31.5.1999, s. 1. [12] EYVL
L 292, 15.11.1996, s. 2. [13] EYVL
L 317, 3.12.2001, s. 1. [14] EYVL
L 12, 16.1.2001, s. 1. Asetus (EY) N:o 44/2001 korvataan 10.1.2015 alkaen
asetuksella (EU) N:o 1215/2012. [15] Euroopan
unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus,
COM(2012) 408. [16] JM
= jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat. [17] Ainoastaan
tutkinta- ja syyttäjähenkilöstön kustannukset ja niitä vastaavat kustannukset
lasketaan. Eurojustin tarjoamista hallinnollisista tukirakenteista ei aiheudu
kustannuksia. [18] Henkilöstöä
on tarkoitus ottaa palvelukseen vähitellen (10 % – 20 % – 30 % – 40 % – 50 % –
75 % – 100 %). [19] Vastaanottavan
jäsenvaltion odotetaan tarjoavan rakennuksen ja huolehtivan alustavasti siitä,
että rakennuksessa on kaikki toimisto-, tietotekniikka- ja
turvallisuuslaitteet. Pelkät laitekustannukset ja tieto- ja
viestintätekniikkaan liittyvät kustannukset neliömetriä kohden on sisällytetty
tähän laskelmaan. Jos vastaanottava jäsenvaltio ei tarjoa tätä sopimusta, tätä
osastoa on tarkistettava. [20] Tämän
osaston laskelmat perustuvat OLAFin tutkimustoiminnasta saatuihin kokemuksiin.
Laskelmiin on lisäksi sisällytetty kustannukset sopimuksista 36 valtuutetun
Euroopan syyttäjän (kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna) kanssa siten, että
näiden palkaksi arvioidaan 80 prosenttia palkkaluokan AD 10 palkasta.
Valtuutetut Euroopan syyttäjät on tarkoitus ottaa palvelukseen vähitellen
seuraavasti: 50 % – 75 % – 100 %. [21] Henkilöstöä
on tarkoitus ottaa palvelukseen vähitellen (10 % – 20 % – 30 % – 40 % – 50 % –
75 % – 100 %). [22] Vastaanottavan
jäsenvaltion odotetaan tarjoavan rakennuksen ja huolehtivan alustavasti siitä,
että rakennuksessa on kaikki toimisto-, tietotekniikka- ja
turvallisuuslaitteet. Pelkät laitekustannukset ja tieto- ja
viestintätekniikkaan liittyvät kustannukset neliömetriä kohden on sisällytetty
tähän laskelmaan. Jos vastaanottava jäsenvaltio ei tarjoa tätä sopimusta, tätä
osastoa on tarkistettava. [23] Tämän
osaston laskelmat perustuvat OLAFin tutkimustoiminnasta saatuihin kokemuksiin.
Laskelmiin on lisäksi sisällytetty kustannukset sopimuksista 36 valtuutetun
Euroopan syyttäjän (kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna) kanssa siten, että
näiden palkaksi arvioidaan 80 prosenttia palkkaluokan
AD 10 palkasta. Valtuutetut Euroopan syyttäjät on tarkoitus ottaa
palvelukseen vähitellen seuraavasti: 50 % – 75 % – 100 %. Koska jäsenvaltiot
ehdottavat valtuutettuja syyttäjiä, on todennäköistä, ettei asteittainen
palvelukseenotto toteudu tällä tavalla. [24] Lukumäärä
perustuu olettamuksiin, joita analysoidaan ehdotusluonnokseen liitetyssä
vaikutustenarvioinnissa. [25] Ero
kohdassa 3.2.1 mainittuihin 36 116 miljoonan euron kokonaiskustannuksiin
selittyy pyöristyssäännöillä.