This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0716
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE COUNCIL AND THE EUROPEAN PARLIAMENT Firearms and the internal security of the EU: protecting citizens and disrupting illegal trafficking
KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen
KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen
/* COM/2013/0716 final */
KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen /* COM/2013/0716 final */
SISÄLLYSLUETTELO KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN
PARLAMENTILLE - Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten
suojelu ja laittoman kaupan estäminen 1........... Johdanto........................................................................................................................ 3 2........... Toimien tarve EU:n tasolla............................................................................................... 7 3........... Päätavoite 1: Laillisten
markkinoiden turvaaminen.......................................................... 10 3.1........ Tehtävä 1: Sen selventäminen, mitkä
ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä luvanvaraisia 10 3.2........ Tehtävä 2: Merkintöjä koskevan EU:n
standardin määrittäminen.................................... 11 3.3........ Tehtävä 3: Aseenkantolupaa koskevien
sääntöjen yksinkertaistaminen............................ 12 4........... Päätavoite 2: Laillisesta
laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin 13 4.1........ Tehtävä 1: Laittomien aseiden
myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan tasalle 14 4.2........ Tehtävä 2: Varkauksien ja katoamisen
ehkäisy.............................................................. 14 4.3........ Tehtävä 3: Ulkoisten toimien ja
laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista peräisin olevien
laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi .......................................................................... 15 4.4........ Tehtävä 4: Edistetään ampuma-aseiden
ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena hävittämistapana 15 5........... Päätavoite 3: Kohdistetaan enemmän
painetta rikollismarkkinoihin.................................. 16 5.1........ Tehtävä 1:
Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet.................................................. 16 5.2........ Tehtävä 2: Rajatylittävä yhteistyö
ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja liikkumisen estämiseksi 16 5.3........ Tehtävä 3: Yhteistyön kehittäminen
rikollisten käyttämien ampuma-aseiden jäljittämiseksi 17 5.4........ Tehtävä 4: Pelotevaikutuksen
tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi... 18 6........... Päätavoite 4: Tehostetaan
tiedustelutoimintaa kehittäminen............................................. 18 6.1........ Tehtävä 1: Aseisiin liittyvää
rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien tarkempien ja kattavampien
tietojen kerääminen................................................................................................................... 18 6.2........ Tehtävä 2: Lainvalvontaa koskevan
koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan 20 7........... Päätelmät..................................................................................................................... 20 LIITE 1: Tavoitteet ja tehtävät..................................................................................................... 21 LIITE 2: Tilastot......................................................................................................................... 23 KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA
EUROOPAN PARLAMENTILLE Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus:
kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen 1. Johdanto Ampuma-aseita voidaan käyttää laillisesti ja
vastuullisesti siviilikäytössä ja niiden valmistus, myynti ja osto ovat osa
EU:n sisämarkkinoita[1].
Väärissä käsissä ampuma-aseilla voi kuitenkin olla tuhoisia seurauksia
kansalaisille ja yhteisöille. Aseisiin liittyvä väkivalta aiheuttaa EU:ssa
vielä aivan liian paljon uhreja[2].
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä EU:n 28 jäsenvaltiossa murhattiin tai
tapettiin yli 10 000 ihmistä ampuma-aseilla[3]
ja joka vuosi yli 4 000 ihmistä tekee itsemurhan ampumalla[4]. Vuosittain EU:ssa tehdään 100
000:aa asukasta kohti keskimäärin 0,24 murhaa ja 0,9 itsemurhaa ampuma-aseella[5]. Voimakkaat ja usein laittomat
ampuma-aseet voivat luoda turvattomuuden tunnetta kansalaisten keskuudessa
erityisesti syrjäytyneillä kaupunkialueilla. Tuusulassa (2007), Kauhajoella (2008),
Cumbriassa (2010) ja Alphen aan den Rijnissa (2011) tapahtuneisiin
kauhistuttaviin kouluampumisiin syyllistyneet olivat henkisesti epävakaita
aikuisia, joille oli kuitenkin myönnetty aseenkantolupa. Vuonna 2009
Winnendenissä nuori mies pääsi käsiksi pistooliin, jota säilytettiin
huolimattomasti hänen vanhempiensa makuuhuoneessa. Liègessä vuonna 2011
tapahtuneissa iskuissa hyökkääjällä oli valtava yksityinen asevarasto, jossa
oli myös sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuja aseita ja keräilyaseita, jotka
hän oli ostanut ja muuntanut toimiviksi aseiksi. Pelkästään nämä tapaukset
vaativat 61 ihmisen hengen, joista 19 oli lapsia[6].
Järjestäytynyt rikollisuus käyttää puolestaan
usein laittomia ampuma-aseita uhriensa pakottamiseen ja pelotteluun. Kyseisten
aseiden laiton tuonti, myynti ja valmistus ovat kannattava bisnes EU:n arviolta
3 600 järjestäytyneelle rikollisryhmälle.[7]
Terroristit ja ääriliikkeiden jäsenet ovat käyttäneet ampuma-aseita ihmisten
pelotteluun ja tappamiseen: Toulousen ja Montaubanin iskuissa menehtyi
seitsemän ihmistä vuonna 2012, ja vuoden 2011 iskussa Frankfurtin lentokentälle
kuoli kaksi[8]. EU:ssa on arviolta 80 miljoonaa laillista
siviilikäyttöön tarkoitettua ampuma-asetta. Vaikka tarkkoja tilastoja ei ole
olemassa, laittomasti liikkeessä olevat ampuma-aseet on usein varastettu,
niitä käytetään muuhun kuin niiden lailliseen käyttötarkoitukseen, ne on tuotu
laittomasti kolmansista maista tai muunnettu muista esineistä ampuma-aseiksi.
Schengenin tietojärjestelmän[9]
mukaan kateissa on edelleen lähes puoli miljoonaa EU:ssa kadonnutta tai
varastettua ampuma-asetta, joista ylivoimaisesti suurin osa on siviilikäyttöön
tarkoitettuja aseita. Ranskassa viranomaiset raportoivat varastettujen siviili-
ja sotilasaseiden takavarikointien lisääntyneen 40 prosentilla vuodesta 2010
vuoteen 2011[10].
Suuret määrät tehokkaita sotilasaseita on 1990-luvun puolivälistä lähtien tuotu
EU:hun Länsi-Balkanin ja entisen Neuvostoliiton maista[11] usein pienissä erissä
piilotettuina ajoneuvoihin, kuten kaukoliikenteen linja-autoihin[12]. Viime aikojen tapahtumiin
Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä liittyy riski, että ylijäämäaseita ja
varastettuja sotilaskäyttöön tarkoitettuja aseita tuodaan Euroopan laittomille
markkinoille samankaltaisia reittejä pitkin. Ampuma-aseita, niiden osia ja
komponentteja kaupataan myös yhä suuremmassa määrin verkossa ja toimitetaan
postimyynnissä sekä posti- ja pikalähetyspalvelujen kautta. EU:n
lainvalvontaviranomaiset ovat huolissaan siitä, että toimintakyvyttömiksi
tehdyt ampuma-aseet tehdään laittomasti uudelleen toimintakykyisiksi ja myydään
rikollisiin tarkoituksiin, että esimerkiksi merkinantopistooleja,
ilmapistooleja ja paukkupanoksilla ampumiseen tarkoitettuja aseita muunnetaan
laittomiksi ampuma-aseiksi ja että rikolliset saattavat hyvin pian hyödyntää
kolmiulotteista tulostusteknologiaa kotitekoisten aseiden kokoamiseen tai
ampuma-aseiden uudelleen toimintakykyisiksi tekemiseen tarvittavien
komponenttien valmistamiseen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ilmoittamia
salakuljetusreittejä koskeva yleiskatsaus on esitetty jäljempänä olevassa
kuvassa. Euroopan
ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmälle raportoidut kuljetusreitit [13] Ampuma-aseiden väärinkäyttö[14] on vakava uhka EU:n
turvallisuudelle sekä sisäisestä että ulkoisesta näkökulmasta katsottuna
riippumatta siitä, ovatko aseet laillisesti omistettuja siviiliaseita vai
laittomasti valmistettuja tai hankittuja siviili- tai sotilasaseita[15]. Tässä tiedonannossa
ehdotetaan kehitettäväksi yhdennetty politiikka, jolla tähän uhkaan voidaan
puuttua lainsäädännön, operatiivisen toiminnan, koulutuksen ja EU:n rahoituksen
avulla. Kansainvälisellä, EU:n ja kansallisella tasolla jo toteutettujen
toimien pohjalta politiikassa keskitytään neljään ensisijaiseen tavoitteeseen
(ks. liite 1, jossa luetellaan kaikki ehdotetut toimet). (1)
Turvataan siviilikäyttöön
tarkoitettujen ampuma-aseiden lailliset markkinat uusien EU:n normien
mukaisesti säätelemällä sitä, mitä ampuma-aseita voidaan myydä siviilikäyttöön,
miten ampuma-aseet olisi merkittävä, ja sitä, miten aseenkantolupa myönnetään
henkilöille, jotka haluavat omistaa ja käyttää ampuma-aseita. (2)
Vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista
rikollisten käsiin kehittämällä siviilikäyttöön
tarkoitettujen ampuma-aseiden turvallista varastointia koskevia tehokkaita
standardeja ja standardeja, jotka koskevat siviili- ja sotilasaseiden tekemistä
toimintakyvyttömiksi, sekä tehostamalla toimia EU:n ulkopuolelta peräisin
olevan ampuma-aseiden (siviili- tai sotilasaseiden) laittoman kaupan
vähentämiseksi. (3)
Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin parantamalla rajatylittävää yhteistyötä poliisin,
tullin ja rajavartiolaitoksen välillä ja arvioimalla tarve EU:n yhteisiin
sääntöihin siitä, mitkä ampuma-aseisiin liittyvät toimet olisi kriminalisoitava
ja minkätasoisia rikosoikeudellisia seuraamuksia jäsenvaltioiden olisi
otettava käyttöön. (4)
Tehostetaan tiedustelutoimintaa keräämällä ja jakamalla lisätietoja ampuma-aserikoksista ja laatimalla
lainvalvontaviranomaisille kohdennettua koulutusta. Nämä painopisteet perustuvat keskusteluihin
lainvalvontaviranomaisten kanssa, aseväkivallan uhrien, kansalaisjärjestöjen ja
valtuutettujen valmistajien jälleenmyyjien ja käyttäjien näkemyksiin sekä
komission maalis-kesäkuussa 2013 järjestämässä julkisessa kuulemismenettelyssä
saatuihin vastauksiin[16].
Tämä tiedonanto on vastaus Euroopan
parlamentin pyyntöön lisätoimien toteuttamisesta ampuma-aseisiin liittyvien
riskien tunnistamiseksi ja niiden poistamiseksi, aseiden laillisen tuotannon,
myynnin ja omistuksen turvaamiseksi, rikollisten toimitusketjujen
hajottamiseksi ja laittoman käytön estämiseksi[17].
Se täydentää EU:n toimia muilla keskeisillä aloilla, kuten järjestäytyneen
rikollisuuden ja terrorismin torjunta, ja vuonna 2005 hyväksytty EU:n strategia
pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden
laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi[18]. Komissio toteuttaa myös muita, perusteellisia
analyysejä saadakseen paremman käsityksen tässä tiedonannossa esitetyistä
ongelmista ja niiden taustalla olevista syistä. Se aikoo kuulla sidosryhmiä,
mukaan luettuna Euroopan parlamenttia, jäsenvaltioita, laillisia valmistajia ja
siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden käyttäjien liittoja, esittääkseen vuonna
2015 uusia oikeasuhteisia ja tarvittaessa lainsäädännöllisiä ehdotuksia
vaikutustenarvioinnin perusteella[19].
2. Toimien
tarve EU:n tasolla EU on toteuttanut viimeisten 10 vuoden aikana
useita toimia torjuakseen ampuma-aseiden EU:n sisäiselle turvallisuudelle
aiheuttamaa uhkaa. Tänä vuonna EU liittyi (toimivaltansa
puitteissa) YK:n ampuma-asepöytäkirjaan[20],
jolla pyritään tehostamaan käsiaseiden, pistoolien ja muiden pienaseiden
tarkastuksia niitä EU:sta vietäessä ja EU:n sisällä. Koko maailman tasolla
toivotaan äskettäin hyväksytyn asekauppasopimuksen[21] muodostuvan merkkipaaluksi
asekaupan valvonnan osalta. Sopimuksen mukaisesti valtio-osapuolet sitoutuvat
arvioimaan kaiken viennin, jotta laiton asekauppa voidaan poistaa ja siten
edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä estää kansainvälisen humanitaarisen tai
kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vakava rikkominen. Nämä kansainväliset sopimukset ovat olennaisen
tärkeitä, vaikkakin ne ovat vasta ensimmäinen askel kohti täysin tehokkaita
toimia. EU on tämän vuoksi pyrkinyt löytämään tasapainoisen lähestymistavan
siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden (ei sotilasaseiden) laillisen kaupan
säätelemiseksi kansainvälisillä markkinoilla, siviiliaseiden laittoman kaupan
ja laittoman käytön torjumiseksi ja tavanomaisten sotilasaseiden kauppaa ja
välitystä koskevien normien kehittämiseksi. Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä
(neuvoston direktiivi 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna
direktiivillä 2008/51/EY) vahvistettiin säännöt, jotka koskevat muiden kuin
sotilaskäyttöön tarkoitettujen aseiden hankintaa ja hallussapitoa, ja siinä
perustettiin Euroopan ampuma-asepassi metsästysluvan omistaville metsästäjille,
ampumaurheilun harrastajille, keräilijöille ja kauppiaille EU:n alueella
matkustamista varten. Asetuksen N:o 258/2012, jäljempänä ’ampuma-aseita koskeva
asetus’, mukaisesti EU edellyttää vientilupaa muuhun kuin sotilaskäyttöön
tarkoitettujen ampuma-aseiden viennille EU:n ulkopuolisiin maihin YK:n
ampuma-asepöytäkirjan mukaisesti. Vuodesta 1998 EU on yhteisen ulko- ja
turvallisuuspolitiikan puitteissa soveltanut aseiden vientiä koskevia
käytännesääntöjä, jotka korvattiin vuonna 2008 yhteisellä kannalla, johon
sisältyy yhteinen luettelo sotilaskäyttöön tarkoitetuista aseista ja
kansallisia luvanmyöntämispolitiikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset[22]. Direktiivillä 2009/43/EY
pyritään yksinkertaistamaan lupamenettelyjä EU:n sisällä tapahtuvien aseiden
siirtojen osalta[23].
Vähimmäisvaatimukset ovat voimassa myös kolmansien maiden välillä tapahtuvassa
tavanomaisten aseiden välitystoiminnassa, joka toteutetaan jäsenvaltion
alueella[24].
EU on tulliliiton puitteissa kehittänyt viime
vuosina yhteisen kehyksen, johon sisältyvien arviointiperusteiden ja
tietojärjestelmien avulla hallitaan riskejä, jotka liittyvät EU:n ulkorajat
osana kaupallista toimitusketjua ylittävien tavaroiden liikkumiseen. Komissio
on äskettäin tuonut esiin EU:n tulliviranomaisten kohtaamia riskienhallinnan
haasteita ja tehnyt useita ehdotuksia, joilla parannetaan tullin valmiuksia,
mukaan luettuna tiedon, tietolähteiden ja muiden välineiden ja menettelyjen
tehokkaampaa käyttöä riskien tunnistamiseksi ja kaupallisen toimitusketjun
liikkeiden analysoimiseksi.[25] Operatiivisella tasolla EU:ssa on perustettu
Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä tiedonvaihdon ja yhteistyön
edistämiseksi[26]
ja vuonna 2010 hyväksytty toimintasuunnitelma ampuma-aseiden jäljittämisen ja
ampuma-aseiden laittoman kaupan vastaisen yhteistyön helpottamiseksi[27]. Jäsenvaltiot ja komissio ovat
nimenneet Europolin laatiman, vuoden 2013 vakavaa ja järjestäytynyttä
rikollisuutta koskevan EU:n uhkakuva-arvion perusteella ampuma-aseiden laittoman
valmistuksen ja laittoman kaupan torjumisen yhdeksi EU:n yhdeksästä
lainvalvonnan painopisteestä vuosina 2014–2017[28].
Ulkoisten toimien alalla EU hyväksyi vuonna
2005 pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien
ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjuntaa koskevan
strategian. Strategiassa vahvistetaan kolme periaatetta, joihin pienaseisiin ja
kevyisiin aseisiin liittyvät EU:n toimet perustuvat – ennaltaehkäisy, yhteistyö
kumppanien kanssa ja monenvälisyyden tukeminen. Näin täydennetään ja edistetään
pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevan Yhdistyneiden
kansakuntien toimintaohjelman sekä kansainvälisen jäljittämisvälineen[29] täytäntöönpanoa yhdistämällä
kaikki EU:n käytössä olevat välineet ja toimintatavat ampuma-asekysymyksen
kaikkien osa-alueiden käsittelemiseksi. EU:n eri budjettikohdista myönnettiin
vuosina 2011–2013 yhteensä noin 21 miljoonaa euroa aseistariisunnan,
demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen tukemiseen ja ampuma-aseiden,
pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan torjuntaan eri puolilla
maailmaa. EU tukee esimerkiksi fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen
hallinnointiin liittyviä tehtäviä Libyassa ja laajemmalla alueella[30], pienaseiden ja kevyiden
aseiden valvonnasta vastaavaa Kaakkois-Euroopan selvitystoimistoa, alueellisia
ampuma-aseiden valvontakeskuksia Keski-Amerikassa (CASAC) ja Afrikassa (RECSA),
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) sihteeristöä, Yhdistyneiden
kansakuntien aseriisuntatoimistoa, useita kansalaisjärjestöjä[31] ja Interpolin ampuma-aseiden
jäljitysjärjestelmää (ks. jäljempänä). Komissio on yhdessä Euroopan
ulkosuhdehallinnon kanssa laatinut ehdotuksen[32]
vuosia 2014–2020 koskevaksi vakautusvälineeksi, jonka puitteissa ampuma-aseiden
kaupan torjumiseksi tarkoitettua lisärahoitusta voitaisiin kohdentaa
kumppanimaihin täydennettynä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten
antamalla avulla. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden ehdokasmaiden on
puolestaan yhdenmukaistettava kansallinen lainsäädäntönsä aseiden vientiä,
välitystoimintaa, hankkimista, hallussapitoa ja laitonta kauppaa koskevien
säädösten[33]
kanssa. Kuten edellä tarkoitetut tilastot ja esimerkit
osoittavat, lisätoimia tarvitaan kuitenkin edelleen. Aseasiantuntijoiden mukaan
rikolliset käyttävät hyväkseen kansallisten ampuma-aselainsäädäntöjen eroja,
mikä lisää rajat ylittävien laittomien kuljetusten riskiä[34]. Sen vuoksi kansallisia
ampuma-aselainsäädäntöjä on lähennettävä. Luotettavien EU:n laajuisten
tilastojen ja tiedustelutietojen puuttuminen haittaa tehokkaita
toimintapoliittisia ja operatiivisia toimia, ja sen seurauksena ampuma-aseisiin
on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin muihin vakaviin rikoksiin huolimatta
siitä, että ne ovat keskeinen tekijä esimerkiksi huumekaupassa. Yhteisissä tullioperaatioissa
keskityttiin ampuma-aseisiin viimeksi vuonna 2006[35]. Silloin ei pystytty
suorittamaan takavarikointeja, koska johtolangat ja ampuma-aseiden laittoman
kaupan reittejä koskevat tarkat tiedot puuttuivat. EU-tason toimilla voidaan
edistää perustietojen ja tilastojen laatimista tietopuutteiden korjaamiseksi ja
antaa aineksia parhaita käytäntöjä koskevaan jäsenvaltioiden väliseen
vuoropuheluun. EU:n on myös tarkasteltava, mitä voidaan
tehdä, jotta ampuma-aseiden laittomaan kauppaan voitaisiin puuttua suoremmin.
Aseen elinkaari alkaa valmistuksesta ja päättyy hävittämiseen. Ase voi
kulkeutua rikollisten käsiin kaikissa vaiheissa eli myynnin, hallussapidon,
kaupan, varastoinnin ja deaktivoimisen aikana. Toiminnan tehostaminen aseen
elinkaaren kaikkein heikoimmilla alueilla aseen valmistuksesta sen
hävittämiseen helpottaisi laillista kauppaa sisämarkkinoilla ja
lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä järjestäytyneiden rikollisryhmien
toiminnan kartoittamisessa ja sen torjunnassa, mikä on eräs tärkeimmistä EU:n
sisäisen turvallisuuden strategian ja vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden
torjumista koskevan toimintapoliittisen syklin tavoitteista[36]. 3. Päätavoite
1: Turvataan siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden lailliset markkinat Ampuma-aseiden johdonmukainen valvonta
sisämarkkinoilla antaa varmuutta laillisille tuottajille ja ampuma-aseiden
omistajille ja helpottaa rajatylittävää poliisiyhteistyötä rikollisen toiminnan
lopettamiseksi. Sääntöjä sovelletaan kuitenkin eri tavoin eri maissa ampuma-aseiden
luvanvaraisuuden, selvästi tunnistettavissa olevia merkintöjä koskevien
menettelyjen sekä aseiden kaupan pitämisen ja hallussapidon osalta. 3.1. Tehtävä
1: Sen selventäminen, mitkä ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä
luvanvaraisia Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä otetaan
huomioon, että tietyt aseet, kuten automaattiaseet (lueteltu luokkaan A), ovat
niin vaarallisia ja niiden laillinen siviilikäyttö on niin vähäistä, että niitä
ei pitäisi hyväksyä siviilikäyttöön[37].
EU edellyttää, että tarkkuusammunnan harrastajat ja metsästäjät käyttävät
muuntyyppisiä luvanvaraisia aseita (luokka B), kuten puoliautomaattiaseita ja
yksipatruunaisia kivääreitä, joita pidetään vaarattomampina. Muita vähäisemmän
riskin ampuma-aseita (luokka C), esimerkiksi rihlatulla piipulla varustettuja
pitkiä yksipatruunaisia kertatuliaseita, koskevat väljemmät vaatimukset, kuten
ilmoitus viranomaisille aseen säilytyspaikasta. Luokkaan D kuuluviin aseisiin,
kuten sileäpiippuisiin pitkiin yksipatruunaisiin kertatuliaseisiin, ei sovelleta
rajoituksia. Nämä ovat vähimmäisvaatimuksia, ja jäsenvaltiot voivat halutessaan
soveltaa tiukempia vaatimuksia. Äskettäin tehdyssä kyseisten sääntöjen
yksinkertaistamista koskevassa arvioinnissa[38]
päätettiin olla ehdottamatta luokkien määrän vähentämistä. Komissio on alkanut
kyseisen arvioinnin pohjalta tarkastella tätä kysymystä laajemmin, mukaan
lukien mahdollisuutta vähentää laitonta kauppaa sellaisten jäsenvaltioiden
välillä, jotka soveltavat erilaisia sääntöjä, ja mahdollisuutta parantaa lainvalvontaviranomaisten
rajatylittävää yhteistyötä. Toisessa vaiheessa komissio arvioi teknisellä
tasolla tietyntyyppisten siviilikäyttöön hyväksyttyjen ampuma-aseiden, kuten
puoliautomaattiaseiden, arvon suhteessa turvallisuusriskeihin, ja harkitsee,
olisiko tarkoituksenmukaista rajoittaa lisää kyseisten aseiden käyttöä. Kolmanneksi komissio arvioi sen, onko tarpeen
mennä ampuma-aseita koskevan direktiivin soveltamisalaa pitemmälle ja harkita
jäsenvaltioiden kokemukset huomioon ottaen, pitäisikö sellaisten ilma-aseiden,
jäljitelmäaseiden, antiikkiaseiden ja toimintakyvyttömiksi tehtyjen aseiden,
jotka voidaan helposti muuntaa aseiksi tai käyttää aseina, myynnissä ja
hallussapidossa soveltaa sääntelyä[39].
Samanaikaisesti komissio ehdottaa yhteisiä suuntaviivoja aseiden
toimintakyvyttömiksi tekemistä koskevista standardeista sen varmistamiseksi,
että toimintakyvyttömiksi tehdyt aseet on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi. Koska ampuma-aseella voi aiheuttaa vahinkoa
vain, jos se on ladattu, komissio tutkii keinoja estää rikollisia hankkimasta
ja väärinkäyttämästä ampumatarvikkeita, esimerkiksi merkitsemällä ja ottamalla
käyttöön laillisten siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden patruunalippaiden
enimmäiskoko. Lisäksi komissio aikoo pohtia, miten
voitaisiin varmistaa suurempi oikeusvarmuus talouden toimijoille ja
lainvalvontaviranomaisille. EU:n lainsäädännössä olevia erilaisia
ampuma-aseisiin liittyviä teknisiä termejä, jotka koskevat esimerkiksi käytöstä
poistamista ja merkintäjärjestelmiä, olisi määriteltävä ja selvennettävä
Euroopan ampuma-aseasiantuntijoiden työryhmän laatimassa sanastossa. 3.2. Tehtävä
2: Merkintöjä koskevan EU:n standardin määrittäminen EU:n markkinoille saatetuissa ampuma-aseissa
on erilaisia merkintöjä, jotka koostuvat valmistuksen, tuonnin tai myynnin
yhteydessä painetuista tai kaiverretuista tunnuksista ja/tai numeroista[40]. Merkintöjen tavoitteena on
ensinnäkin varmistaa, että tuote on olemassa olevien laatu- ja
turvallisuusvaatimusten mukainen, ja toiseksi mahdollistaa ampuma-aseiden tunnistaminen
ja jäljittäminen siinä tapauksessa, että ne ovat kadonneet, ne on varastettu,
niitä on käytetty väärin tai ne on siirretty laittomasti. Ampuma-aseita koskeva direktiivi sisältää
perussäännökset tunnistamisen ja jäljittämisen mahdollistamiseksi.
Jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että ampuma-aseen kaikki olennaiset osat
merkitään, mutta ne voivat määrittää merkintöjä koskevat menettelyt
kansallisella tasolla sekä laatua ja turvallisuutta koskevat kysymykset.
Laittomien aseiden ja merkintävaatimusten osalta on havaittu monia ongelmia.
Merkinnät voidaan poistaa tai niitä voidaan muuttaa. On myös näyttöä siitä,
että toimintakyvyttömiksi tehdyt ampuma-aseet voidaan koota käyttäen
merkitsemättömiä osia, mikä tekee aseesta vaikean tai mahdottoman jäljittää. Lainvalvontaviranomaiset
raportoivat, että tutkijat löytävät rikospaikalta asetta todennäköisemmin
käytettyjä ammuksia ja patruunoita, joita ei ole yleensä merkitty. Komissio aikoo sen vuoksi tutkia yhteistyössä
aseteollisuuden ja kannettavien ampuma-aseiden pysyvän kansainvälisen
tarkastuskomission (C.I.P)[41]
kanssa mahdollisuutta merkitä kaikki siviili- ja sotilasaseet, aseiden
olennaiset osat, ampumatarvikkeet ja ampumatarvikkeiden pakkaukset
EU-merkinnällä, jotta voidaan minimoida riski merkintöjen muuttamisesta. Komission tavoitteena on kehittää
kansainvälisten kumppaneiden kanssa merkintöjä koskeva yleinen standardi, joka
perustuu kaikkien YK:n jäsenvaltioiden joulukuussa 2005 hyväksymään
kansainväliseen jäljittämisvälineeseen[42].
3.3. Tehtävä
3: Aseenkantolupaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen Kansalaisten turvallisuuden ja
sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tärkeää soveltaa
johdonmukaista lähestymistapaa EU:n asekauppiaille[43], välittäjille ja omistajille
myönnettyjen lupien osalta. Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä viitataan
tarkemmin määrittelemättömiin ilmauksiin ”lupakirja” ja ”lupa” (luokan B
ampuma-aseiden osalta), ”lupa” (luokkien C ja D osalta), ”julistus” (luokan C
osalta) tai ”rekisteröinti” (välittäjien osalta). Rikolliset saattavat pyrkiä
hankkimaan ampuma-aseita sieltä, missä kansalliset menettelyt ovat
joustavimpia. Komissio harkitsee määritelmien mahdollisten
puutteiden korjaamista. Se aikoo myös arvioida tiiviissä yhteistyössä
eurooppalaisten asevalmistajien ja aseiden omistajien järjestöjen kanssa, onko
hyödyllistä vaatia lääkärintarkastuksia ja rikosrekisterin tarkastuksia ehtona
ampuma-aseiden lailliselle ostolle ja omistukselle, sekä ajallisesti
rajoitettuja aseenkantolupia, jotka voidaan uusia; tätä käytäntöä noudatetaan
jo nyt monissa jäsenvaltioissa samalla tavalla kuin ajokortin osalta. Olisi
myös ehkä hyödyllistä hyväksyä lisää yhteisiä EU:n standardeja ampuma-aseen
omistuksen tai käytön laillisista perusteista ja siitä, milloin lupa olisi evättävä.
Vaikka ampuma-aseita koskevassa direktiivissä
vahvistetaan säännöt, jotka koskevat aseiden omistajien ja asekauppiaiden
rekisteröintiä ja lupia, välittäjien rekisteröinti jätetään kansallisten
viranomaisten harkintaan, ja ennakkolupaa välitystoiminnalle edellytetään
ainoastaan kolmansien maiden välisissä liiketoimissa. Tämä voi johtaa siihen,
että laiton toiminta siirtyy jäsenvaltioihin, joissa sääntely on lievempää[44]. Laiton välitystoiminta, joka
on erittäin kannattavaa ja harvoin säänneltyä missään maassa, saattaa olla EU:n
laittoman asekaupan tärkein edistäjä[45]:
yhdessä jäsenvaltiossa (Yhdistynyt kuningaskunta) on vuodesta 2007 lähtien
ollut 15 laitonta aseiden välitystä koskevaa tuloksellista syytetoimea[46]. Sen vuoksi komissio harkitsee
tarvetta välittäjien pakolliseen rekisteröintiin ja seulontaan. Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä myyjät
velvoitetaan ilmoittamaan poliisille, jos ase, sen osat tai ampumatarvikkeet
katoavat tai ne varastetaan, ja pitämään ajan tasalla tiedot ampuma-aseiden tyypeistä,
määrästä, alkuperästä ja säilytyspaikasta. Kadonneiden, varastettujen tai
väärin käytettyjen ampuma-aseiden jäljittämisen helpottamiseksi komissio
harkitsee, olisiko samaa vaatimusta sovellettava jokaiseen, joka hakee lupaa
myydä, ostaa tai antaa aseita muiden käyttöön. 4. Päätavoite
2: Laillisesta laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista
rikollisten käsiin Rikolliset etsivät keinoja kiertää
tiukimmankin laillisilla markkinoilla sovellettavan valvonnan, ja äskettäin
laaditussa uhkakuva-arviossa (ks. edellä 1 kohdassa oleva kartta) on
kiinnitetty huomiota siihen, että Eurooppaan tuodaan sen lähialueiden
konfliktialueilta peräisin olevia laittomia aseita, ja että asemessuja,
verkkokauppaa ja aseiden 3D-painatustekniikkaa voidaan käyttää väärin. EU:n on
pystyttävä tunnistamaan mahdolliset heikkoudet niillä markkinoilla, joilla
ampuma-aseita tuotetaan rikollisiin tarkoituksiin tai joilla siviili- ja
sotilaskäyttöön tuotetut ampuma-aseet joutuvat rikollisille markkinoille
myynnin, käytön tai toimintakyvyttömäksi tekemisen yhteydessä. Näitä
heikkouksia tarkastellaan ampuma-asedirektiiviä koskevassa
arviointikertomuksessa, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2015, ja niihin
olisi puututtava panemalla ampuma-aseita koskeva direktiivi asianmukaisesti
täytäntöön ja tarvittaessa saattamalla se ajan tasalle. Heikkouksiin voidaan
puuttua myös kehittämällä valmiuksia ja avustushankkeita kolmansissa maissa
esimerkiksi ylijäämävarastojen hävittämisen, asevarastojen hallinnoinnin ja
turvallisuuden aloilla sekä vastuullisella siirtojen valvonnalla. 4.1. Tehtävä
1: Laittomien aseiden myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan
tasalle Monissa EU:n jäsenvaltioissa ja niiden
naapurimaissa pidetään usein asemessuja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia hankkia
toimintakyvyttömiksi tehtyjä aseita, paukkupanoksia ampuvia aseita,
jäljitelmäaseita tai antiikkiaseita, myös piipulla varustettuja aseita, jotka
eivät ole antiikkia ja jotka on kielletty joissakin jäsenvaltioissa. Komissio
varmistaa aseiden siirtoa koskevien EU:n standardien täytäntöönpanon ja toimii
yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatiakseen ohjeita siitä, miten voitaisiin
rajoittaa laittomien ampuma-aseiden kulkeutumista asemessujen kautta. Jos
kyseisiä standardeja ei noudateta, komissio käynnistää rikkomusmenettelyn. Sähköinen kauppa laajenee nopeasti, ja jotkut
jäsenvaltiot ovat tuoneet esille sen, että aseiden verkkomyyntiin on vaikea
puuttua tehokkaasti lainvalvonnan keinoin. Europolin olisi tutkittava osana
laajempaa uhkakuva-arviota kyseisten verkkomarkkinoiden luonnetta ja laajuutta,
mukaan luettuna aseiden ja ampumatarvikkeiden 3D-painatustekniikan tuomia
haasteita. Neuvoston vuonna 2010 hyväksymän toimintasuunnitelman mukaisesti
Europol laatii käsikirjan internetpohjaisen ampuma-aseiden laittoman kaupan
torjumiseksi.[47]
Komissio tukee verkkopoliisitoiminnan käynnistämistä jäsenvaltioissa samaan
tapaan kuin huumausaineiden kaupan torjunnassa. Lisäksi komissio tarkastelee
sitä, onko internetissä tapahtuva kaikkien tai tiettyjen ampuma-aseiden, osien
ja ampumatarvikkeiden täydellinen myynti- ja ostokielto EU:ssa toteutettavissa
ja oikeasuhteista turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen[48]. Useat jäsenvaltiot ovat esittäneet huolensa
asiasta, minkä vuoksi komissio kuulee kansallisia viranomaisia ja lähetyspalveluja,
joiden kanssa se on tehnyt yhteistyötä räjähteiden jäljittämisessä, siitä miten
voidaan vähentää riskiä laittomien aseiden kuljettamisesta postilähetyksinä. 4.2. Tehtävä
2: Varkauksien ja katoamisen ehkäisy Markkinavalvonnan tehostaminen voi johtaa
laillisten ampuma-aseiden varkauksien lisääntymiseen. Komissio aikoo
tarkastella EU:n ampuma-aseiden omistajien hallussaan pitämien aseiden
turvallisia säilytyspaikkoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, mukaan luettuna
kassakaappien pakollista käyttöä, jota jo edellytetään joidenkin
jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Komissio tekee yhteistyötä aseteollisuuden
kanssa teknisten ratkaisujen kehittämisessä. Kyseessä voivat olla esimerkiksi
biometriset tunnistimet, jolloin ostettuun aseeseen tallennetaan omistajan
henkilötiedot, ja sitä voi käyttää ainoastaan aseen laillinen omistaja.
Komissio laatii yksityiskohtaisen kustannus-hyötyanalyysin siitä, miten
tällaisen ”älykkään aseen” turvaominaisuudet voitaisiin tehdä pakollisiksi
EU:ssa laillisesti myydyissä ampuma-aseissa. 4.3. Tehtävä
3: Ulkoisten toimien ja laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista
peräisin olevien laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi Viimeisimpien uhkakuva-arvioiden perusteella
EU:n olisi jatkettava avun antamista naapurimaille, konfliktialueille ja
konfliktista toipuville alueille eri puolilla maailmaa, jotta tehokkaampien
kansallisten aseviennin valvontajärjestelmien avulla voitaisiin estää
pienaseiden ja kevyiden aseiden käyttö rikollisiin tarkoituksiin, asevarkaudet
ja laiton kauppa[49].
Euroopan unionin erityisedustajan ja Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman
asevalvontakonferenssissa[50]
äskettäin annettujen suositusten mukaisesti ehdokasmaita pyydetään laatimaan ja
panemaan täytäntöön pienaseita ja kevyitä aseita koskeva strategia, johon
sisältyy asevarastojen tuhoaminen tai turvaaminen sekä ampuma-aseiden riskien
minimoimista koskevien EU:n normien hyväksyminen. Komissio sisällyttää
turvallisuuskysymykset osaksi muita asiaa koskevia vuoropuheluita kuten
viisumisopimuksia koskevaa vuoropuhelua, ja arvioi kansallisten
lainsäädäntöpuitteiden ja aseiden laittoman kaupan torjunnassa harjoitettavaa
poliisi- ja tulliyhteistyötä koskevien järjestelyiden kestävyyttä. EU jatkaa
pienaseita ja kevyitä aseita koskevan asetuksen säännösten sisällyttämistä
kaikkiin asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiinsa ja jatkaa pienaseita ja
kevyitä aseita koskevia valtavirtaistamistoimia maantieteellisten ja
temaattisten yhteistyövälineidensä kautta. Aseviennin valvontaan liittyvän pitkäaikaisen
avustusohjelman avulla EU pyrkii niin ikään edistämään yleismaailmallista,
täysimääräistä ja tehokasta asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa ja edistämään
tosiasiallista monenvälisyyttä tavoitteena estää pienaseiden ja kevyiden
aseiden sekä niissä käytettävien ammusten tarjonta ja epävakauttava
leviäminen. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa perustuu erityisesti yhteiseen
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen,
Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineeseen, liittymistä valmistelevaan
tukivälineeseen sekä vakautusvälineeseen[51]. 4.4. Tehtävä
4: Edistetään ampuma-aseiden ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena
hävittämistapana Komissio on tietoinen merkittävistä eroista
aseiden käytöstä poistamista koskevien standardien välillä eri jäsenvaltioissa,
ja laittomasti uudelleen toimintakykyisiksi tehtyjä aseita on raportoitu
käytetyn aseina henkirikoksissa. Syynä saattaa olla ampuma-aseita koskevan
direktiivin epäasianmukainen täytäntöönpano[52],
esimerkiksi silloin, kun yhden jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti
toimintakyvyttömiksi tehdyt osat siirretään toiseen jäsenvaltioon, jossa
sovelletaan tiukempia standardeja. Komissio tarkastelee uudelleen aseiden
käytöstä poistamista koskevia ohjeita ampuma-asedirektiivin mukaisesti ja
arvioi siviili- ja sotilasaseiden käytöstä poistamista koskevien kansallisten
standardien tehokkuutta sekä tarvetta oikeudellisesti sitoviin yhteisiin
standardeihin koko EU:n alueella. Komissio katsoo, että hävittäminen on
tehokkain ja edullisin tapa poistaa ampuma-aseiden aiheuttamat riskit. Lisäksi
se aikoo selvittää, miten se voi parhaiten tukea ja edistää aseiden
hävittämistä niiden käytöstä poistamisen sijaan. Tältä pohjalta EU aikoo
jatkossakin auttaa kolmansia maita vähentämään pienaseiden ja kevyiden aseiden
sekä niissä käytettävien ammusten ylijäämävarastoja niitä hävittämällä ja
parantamalla jäljellä olevien varastojen asianmukaista hallinnointia ja
turvaamista. 5. Päätavoite
3: Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin Operatiivinen yhteistyö EU:n tasolla on viime
vuosina johtanut laittomasti hallussa pidettyjen ampuma-aseiden
takavarikointeihin yleensä osana toimia, joilla puututaan huumekauppaan, tai
osana liikennepoliisin toimia, mutta kattavat tilastot puuttuvat. Aseiden salakuljetuksessa
EU:hun käytetään vääriä, väärennettyjä tai harhaanjohtavia asiakirjoja. Sen
vuoksi viranomaisten on tarkastettava EU:hun saapuvien lähetysten sisältö sekä
EU:n ulkorajoilla että siinä määrätullitoimipaikassa, jossa tavarat on
tulliselvitetty. Päätös asettaa ampuma-aseet etusijalle vuosien 2014–2017
vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevassa toimintapoliittisessa
syklissä tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden EU:n yhteisille toimille usean
vuoden ajan. 5.1. Tehtävä
1: Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet Tämä tavoite edellyttää tuekseen selkeät
ohjeet lainvalvontaviranomaisille. Neuvosto on halunnut yhdenmukaistaa rajat
ylittävät tutkimusmenettelyt, jotka koskevat takavarikoituja tai takaisin
saatuja rikoksiin liittyviä aseita[53].
Kyseisiä suuntaviivoja olisi arvioitava ja tarvittaessa ajanmukaistettava. 5.2. Tehtävä
2: Rajatylittävä yhteistyö ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja
liikkumisen estämiseksi Jäsenvaltioiden ja Europolin ase- ja tullialan
asiantuntijat ovat laatineet osana toimintapoliittista sykliä johdonmukaisia
operatiivisia toimia koskevan kokonaissuunnitelman[54]. Suunnitelmaan sisältyy: ·
ampuma-aserikoksia koskevien tietojen koordinoitu
keruu ja vaihto, johon osallistuu poliisi-, raja- ja tulliviranomaisia sekä jäsenvaltioissa
että EU:n ulkopuolella; ·
poliisin valvontatoimet, joilla pyritään puuttumaan
laittomien ampuma-aseiden tärkeimpiin lähteisiin ja reitteihin, mukaan luettuna
Länsi-Balkan, ja EU:n itärajalla tapahtuvan ja Pohjois-Afrikasta peräisin
olevan laittoman asekaupan riskien arviointi (päätavoitteen 2 tehtävän 3
mukaisesti); ·
toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän
ampuma-aserikoksiin liittyvien kuulutusten johdosta toteutettavien
yhdenmukaistettujen jatkotoimien edistäminen sen varmistamiseksi, että
ratkaisemattomien kuulutusten määrä ei edelleen lisäänny; ja ·
jäsenvaltioiden ja Europolin johdolla toteutettava
poliisin yhteisiä tullioperaatioita koskeva ohjelma, johon komissio osallistuu.
Ohjelman tavoitteena on selvittää, millainen riski on olemassa siihen, että
matkustajat kuljettavat ampuma-aseita jäsenvaltiosta toiseen. Komissio ja neuvosto valvovat Europolin kanssa
kyseisten operatiivisten toimien tehokkuutta. EU:n sisäisen turvallisuuden
rahastosta tuetaan vuosien 2014–2017 toimintapoliittisen syklin mukaisten
toimien täytäntöönpanoa[55].
5.3. Tehtävä
3: Yhteistyön kehittäminen rikollisten käyttämien ampuma-aseiden
jäljittämiseksi Lainvalvontaviranomaisten yhteistyön aloista
voidaan mainita erityisesti ampuma-aseiden jäljittäminen. Jäljittäminen on
olennaista, jotta voidaan selvittää, kuka on vastuussa ampuma-aserikoksista, ja
selvittää, miten ampuma-aseet on hankittu. Jäljittämisellä voidaan paljastaa
asekaupan rakenteet ja ampuma-aserikoksiin syyllistyneet henkilöt. Sen avulla
hallitukset voivat ottaa käyttöön tehokkaita ja kohdennettuja ampuma-asetoimia.
Tällä hetkellä on epäselvää, onko jäsenvaltioiden viranomaisilla valmiuksia
tutkia järjestelmällisesti kaikkien takaisin saamiensa tai takavarikoimiensa
aseiden alkuperä. EU:n olisi autettava jäsenvaltioita tarkastelemalla käytössä
olevaa jäljittämistä koskevaa käsikirjaa ja esteitä sen soveltamiselle.
Komissio harkitsee kansainvälisen jäljittämisvälineen ja Yhdistyneiden
kansakuntien pienaseita ja kevyitä aseita koskevien kansainvälisten valvontanormien
(ISACS)[56]
mukaisesti kehitettyjen kansainvälisten parhaiden käytänteiden perusteella,
ovatko sitovat säännöt tarpeen tällä alalla. Jäljittämistä koskeviin ohjeisiin
ja sääntöihin voisi kuulua velvollisuus tallentaa olennaiset tiedot
takavarikoiduista aseista Interpolin laittomien aseiden rekisteröinnin ja
jäljityksen hallintajärjestelmään (iARMS)[57].
Kyseinen järjestelmä tuottaa myös raportteja riskistä, että aseet joutuvat
rikollisten käsiin, ja se helpottaa kansainvälisten jäljittämispyyntöjen tekemistä. Komissio pyrkii myös parantamaan ballistista
tunnistamista koskevia valmiuksia. Kun tiedon ja parhaiden käytänteiden vaihtoa
jäsenvaltioiden välillä helpotetaan, kyseisen lainvalvonnan alan uudet
tekniikat leviävät nopeammin koko EU:n alueella. Olisi myös mahdollista luoda
ballistiikkaa ja asetyyppejä koskeva keskustietokanta, jota Europol
ylläpitäisi. Tietokanta perustuisi Interpolin ampuma-asetaulukkoon ja
ballistisen tiedon verkostoon ja sillä autettaisiin poliisia ja tullia
ampumatarvikkeiden ja aseiden tunnistamisessa. 5.4. Tehtävä
4: Pelotevaikutuksen tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi Rikosoikeudelliset seuraamukset voivat olla
pelotteena ampuma-aserikoksia suunnitteleville henkilöille, mutta tekojen
kriminalisointi vaihtelee huomattavasti eri puolilla EU:ta. Esimerkiksi
kuudessa jäsenvaltiossa ampuma-aseen merkitsemättä jättäminen valmistuksen
yhteydessä ei ole rikos[58].
Laittomien markkinoiden kysyntää voitaisiin vähentää, jos jäsenvaltioiden
lainsäädäntöä yhdenmukaistettaisiin sen osalta, mitkä ampuma-aserikokset ovat
rangaistavia, ja millaisia seuraamuksia niistä voi olla. Jäsenvaltioiden
saamien kokemusten perusteella ja siitä, ovatko voimassa olevat kansalliset
seuraamukset osoittautuneet ”tehokkaiksi, oikeasuhteisiksi ja varoittaviksi”[59], annetun arvion pohjalta
komissio tarkastelee SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla tarvetta
antaa EU:n lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan yhteiset määritelmät
ampuma-aseisiin liittyville rikoksille ja niistä annettavat vähimmäisrangaistukset.
Yhteisesti määriteltyihin rikoksiin saattaisivat kuulua aseiden laiton
valmistus, laiton kauppa, merkintöjen muuttaminen, laiton hallussapito ja
aikomus myydä aseita. 6. Päätavoite
4: Tehostetaan tiedustelutoimintaa Takavarikoidut aseet antavat näyttöä aseen
mahdollisesta käytöstä aiemmissa rikoksissa. Lisäksi aseen historian
jäljittäminen voi auttaa siihen liittyvää rikollisuutta ja rikollisjärjestöjä
koskevissa tutkimuksissa[60].
Ampuma-aseiden kirjaaminen ja jäljittäminen EU:ssa on osittaista ja
riittämättömästi koordinoitua. Takavarikoinnit voidaan esimerkiksi kirjata
poliisin tietokantoihin, mutta ei tullin tietokantoihin, tai päinvastoin.
Tiedon tallennusmuodot ja järjestelmiin pääsyä koskevat säännöt EU:n eri
järjestelmissä, kuten tullialan riskinhallintajärjestelmässä,
tullitietojärjestelmässä ja Europolin tietojärjestelmässä, eivät myöskään ole
yhteentoimivia[61].
Jäljempänä esitetyillä ehdotuksilla voitaisiin edistää huomattavasti
mainittujen ongelmien ratkaisua. Lisäksi voitaisiin antaa tehokkaampaa ohjausta
ja koulutusta siitä, miten etulinjan lainvalvontaviranomaiset voivat
täysimääräisesti hyödyntää tietojärjestelmiä käytettävissä olevan ajan ja
resurssien puitteissa. 6.1. Tehtävä
1: Aseisiin liittyvää rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien
tarkempien ja kattavampien tietojen kerääminen Tietotekniikkavälineitä ja tietolähteitä olisi
käytettävä yhdessä ja järkevästi operatiivisella tasolla rikostutkinnan eri
vaiheissa. Järjestelmien avulla EU voi myös saada selkeämmän kokonaiskäsityksen
ampuma-aserikollisuudesta. Komissio kuulee Euroopan ampuma-aseasiantuntijoiden
työryhmää, jäsenvaltioiden keskitettyjä asiointipisteitä, joissa käsitellään
laittomaan asekauppaan liittyviä asioita, rajavalvonnan kansallisia
koordinointikeskuksia, oikeusviranomaisia, tulliviranomaisia, Interpolia, YK:n
toimintaohjelman yhteyspisteitä jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa
ja Euroopan tietosuojavaltuutettua. EU:n olisi laadittava ampuma-aseita
koskevien tietojen keräämissuunnitelma ja loppukäyttäjille tarkoitetut ohjeet
synergian hyödyntämiseksi ja rikollisuutta koskevien kansallisten arviointien
parantamiseksi. Suunnitelmaan kuuluu viisi perusperiaatetta. Ensinnäkin jäsenvaltioille olisi annettava
mahdollisuus toteuttaa ampuma-aseita koskevien riskien kansallisia arviointeja.
Laillisia ampuma-aseita koskevan tietokoneistetun arkistointijärjestelmän
käyttöön ottaminen vuoden 2014 loppuun mennessä (ampuma-aseita koskevaan
direktiiviin[62]
sisältyvä vaatimus) auttaisi jäsenvaltioita tässä suhteessa. Jäsenvaltioiden
olisi myös vaihdettava kokemuksia järjestelmien käyttöönotosta toimien
päällekkäisyyden välttämiseksi. Toiseksi kansallisten
ampuma-aseasiantuntijoiden olisi rekisteröitävä kaikki takavarikoidut tai
takaisin saadut ampuma-aseet teknisesti riittävän yksityiskohtaisesti
jäljittämisen ja trendien tunnistamisen mahdollistamiseksi. Nämä tiedot olisi
tallennettava Europolin tietojärjestelmään. Kun tulliviranomaiset pysäyttävät
EU:n alueelle laittomasti tuodun aseen, heidän on tallennettava perustiedot
tullitietojärjestelmään[63]
ennen aseen toimittamista ampuma-aseasiantuntijoille.
Ampuma-aseasiantuntijoiden olisi tarkastettava kaikki takavarikoidut
ampuma-aseet ja verrattava niitä kadonneita tai varastettuja ampuma-aseita
koskeviin tietokantoihin, kuten Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) ja
iARMS-järjestelmään. Kansalliset lainvalvontasovellukset olisi saatettava ajan
tasalle, jotta tapauksesta vastaava virkamies voi luoda, päivittää tai poistaa
tietueita ”yhden luukun asioinnin” -periaatteella, millä varmistetaan, että
tiedot on merkitty oikein kansallisiin rekistereihin, SIS II -järjestelmään ja
iARMS-järjestelmään. Europolin, jolla on pääsy kaikkiin valtioiden rajat
ylittäviin järjestelmiin (tulli, SIS II -järjestelmä ja iARMS-järjestelmä sekä
Europolin tietojärjestelmä), olisi verrattava tunnistetiedoista puhdistettuihin
tietoihin perustuvia vuosittaisia tilastoja takavarikointien kokonaismäärään ja
raportoitava kaikista eroavuuksista tai tietojen laatuun liittyvistä
ongelmista. Kolmanneksi kaikista kadonneista tai
varastetuista ampuma-aseista olisi tehtävä kuulutus SIS II- ja
iARMS-järjestelmässä. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että
kaikilla loppukäyttäjillä on pääsy tällä hetkellä käytettävissä oleviin
hakuvälineisiin, joiden avulla he voivat tehdä yhden haun kansallisiin
rekistereihin, SIS II- ja iARMS-järjestelmiin, ja kaikki hakutulokset näytetään
käyttäjän näytössä. Neljänneksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä
laittomia ampuma-aseita koskevien tietojen yleisempää jakamista varten
käytettävissä olevia turvallisia verkkoja, kuten Europolin
SIENA-tiedonvaihtoverkkoa, jonka avulla Europolin kansalliset yhteyshenkilöt
voivat avustaa muuta rikollista toimintaa, kuten huumekauppaa, koskevissa
tutkimuksissa, joihin liittyy ampuma-aseita[64].
Viidenneksi komissio tekee maailmanlaajuisella
tasolla yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden
torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) kanssa ampuma-aseiden maailmanlaajuisen
laittoman kaupan reittien kartoittamiseksi ja rikollisen toiminnan tärkeimpien
solmukohtien tunnistamiseksi. Näihin on puututtava EU:n tulevissa ja
maailmanlaajuisessa operaatioissa, joissa hyödynnetään täysimääräisesti EU:n
nykyisiä välineitä, muun muassa tullialan riskinhallintajärjestelmää. EU aikoo
tukea täydentäviä toimia, joilla pyritään parantamaan aseellisten konfliktien
alueille menevien ja näiltä alueilta tulevien asevirtojen järjestelmällistä
seurantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. 6.2. Tehtävä
2: Lainvalvontaa koskevan koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten
tarvitaan Operatiivisten vaatimusten nojalla Euroopan
poliisiakatemia (CEPOL) toteuttaa parasta aikaa osana lainvalvontaviranomaisten
koulutusohjelmaa[65]
”puuteanalyysiä”, jonka avulla voidaan määritellä ampuma-aseiden aiheuttamaa
riskiä koskevat koulutustarpeet. Kansallisen ja EU:n tason koulutuksen on
vuodesta 2014 lähtien otettava kyseiset tarpeet huomioon. CEPOLin olisi myös
tehtävä kolmansien maiden kumppaneiden kanssa yhteistyötä ampuma-asekysymyksiä
käsittelevien lainvalvontaviranomaisten koulutuksen osalta. 7. Päätelmät Tässä tiedonannossa esitellään keinoja, joilla
EU voi auttaa jäsenvaltioita vahvistamaan pyrkimyksiä vähentää ampuma-aseiden
laittoman käytön aiheuttamaa uhkaa. Komissio ehdottaa kokonaisvaltaista
politiikkaa ampuma-aseiden sisämarkkinoiden parantamiseksi ampuma-aseiden
laillisten käyttäjien hyödyksi ja rikollisen väärinkäytön EU:n sisäiselle
turvallisuudelle aiheuttaman kielteisen vaikutuksen lieventämiseksi. Kyseinen politiikka
olisi pantava täytäntöön monialaisen osallistumisen kautta. Politiikan
täytäntöönpanoon osallistuisivat paikallisviranomaiset, aseteollisuus, pysyvä
kansainvälinen ampuma-aseiden testauskomitea, ampuma-aseiden laillisten
käyttäjien liitot, lääkärit, eurooppalainen standardointiorganisaatio ja
Euroopan puolustusvirasto sekä lainvalvontaviranomaiset hallinnollista
lähestymistapaa koskevan aloitteen mukaisesti kehitettyjen parhaiden
käytäntöjen perusteella[66].
Nämä tehtävät on suoritettava noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin
perusoikeuskirjaan kirjattuja perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien
oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Komissio aikoo kuulla sidosryhmiä sekä
Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita arvioidakseen eri vaihtoehtoja, joilla
havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua. Komissio tekee tarvittaessa
toteutettavuutta ja turvallisuuteen, aseteollisuuteen ja laillisten
ampuma-aseiden käyttäjiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan arvioinnin
perusteella asianmukaisia ehdotuksia, joihin kuuluvat myös vuonna 2015
annettavat säädösehdotukset[67].
LIITE 1: Päätavoitteet ja tehtävät Päätavoite || Tehtävä || Toteuttaja (yhteistyökumppanit) || Ajankohta 1. Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden laillisten markkinoiden turvaaminen || Sen selventäminen, mitkä ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä luvanvaraisia || Komissio (EFE, aseteollisuus) || 2015 || 2. Merkintöjä koskevan EU:n standardin määrittäminen || Komissio (aseteollisuus, C.I.P., eurooppalainen standardointijärjestö) || 2015 || 3. Aseenkantolupaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen || Komissio (jäsenvaltiot, aseteollisuus, aseenomistajat) || 2015 2. Laillisesta laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin || 1. Laittomien aseiden myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan tasalle || Komissio (jäsenvaltiot, Europol, Euroopan puolustusvirasto) || 2015 || 2. Varkauksien ja katoamisen ehkäisy || Komissio (jäsenvaltiot, C.I.P., aseteollisuus) || 2015 || 3. Ulkoisten toimien ja laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista peräisin olevien laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi || EEAS (komissio, YK) || 2013–2015 || 4. Edistetään ampuma-aseiden ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena hävittämistapana || Komissio ja EEAS (Euroopan puolustusvirasto) || 2013–2015 3. Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin || 1. Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet || Komissio (jäsenvaltiot, Europol) || 2014–2015 || 2. Rajatylittävä yhteistyö ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja liikkumisen estämiseksi || Komissio, EEAS, jäsenvaltiot ja Europol || 2013–2017 || 3. Yhteistyön kehittäminen rikollisten käyttämien ampuma-aseiden jäljittämiseksi || Komissio (jäsenvaltiot, Europol || 2015 || 4. Pelotevaikutuksen tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi || Komissio || 2015 4. Tehostetaan tiedustelutoimintaa || 1. Aseisiin liittyvää rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien tarkempien ja kattavampien tietojen kerääminen || Komissio (jäsenvaltiot, Europol) || 2014–2017 || 2. Lainvalvontaa koskevan koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan || CEPOL (komissio) || 2014 LIITE 2: Tilastot Siviilikäyttöön tarkoitettujen
ampuma-aseiden tuotanto vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköinä) (koko
maailmaa koskevat luvut kursiivilla)[68]: Yhteensä: 1 974 156 (10 255 580) Lyhyet aseet: 806 645 (1 219 000) Pitkät aseet: 1 167 511 (5 074 395) Siviilikäyttöön tarkoitettujen
ampuma-aseiden vienti vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköä)[69]: Yhteensä: 1 200 941 Lyhyet aseet: 566 345 Pitkät aseet: 634 596 Siviilikäyttöön tarkoitettujen
ampuma-aseiden tuonti vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköä)[70]: Yhteensä: 195 382 Lyhyet aseet: 25 958 Pitkät aseet: 169 424 Siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen
ampuma-aseiden vienti vuonna 2011 28 jäsenvaltion EU:ssa (arvo euroina)[71]: Yhteensä: 931 633 044 Kansalliset tilastot aseiden laillisesta
hallussapidosta ja aseilla tehdyistä henkirikoksista[72] || Lailliset ampuma-aseet 100:aa asukasta kohti || Ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä 100 000:aa asukasta kohti || Ampuma-aseilla tehtyjen itsemurhien määrä 100 000:aa asukasta kohti Belgia || 17,2 || 0,68 || 1,96 Bulgaria || 6,2 || 0,67 || 0,87 Tšekki || 16,3 || 0,19 || 1,39 Saksa || 30,3 || 0,19 || 0,94 Tanska || 12 || 0,27 || 1,16 Viro || 9,2 || 0,24 || 1,57 Irlanti || 8,6 || 0,48 || 0,56 Kreikka || 22,5 || 0,26 || 0,97 Espanja || 10,4 || 0,2 || 0,42 Ranska || 31,2 || 0,06 || 2,33 Kroatia || 21,7 || 0,39 || 2,35 Italia || 11,9 || 0,71 || 0,81 Kypros || 36,4 || 0,46 || 0,48 Latvia || 19 || 0,22 || 0,94 Liettua || 0,7 || 0,18 || 1 Luxemburg || 15,3 || 0,62 || 1 Unkari || 5,5 || 0,07 || 0,72 Malta || 11,9 || 0 || 1,68 Alankomaat || 3,9 || 0,33 || 0,24 Itävalta || 21,9 || 0,28 || 2,68 Puola || 1,3 || 0,09 || 0,12 Portugali || 8,5 || 0,41 || 1,09 Romania || 0,7 || 0,02 || 0,06 Slovenia || 13,5 || 0,1 || 2,34 Slovakia || 8,3 || 0,18 || 0,94 Suomi || 45,3 || 0,45 || 3,34 Ruotsi || 31,6 || 0,41 || 1,2 Yhdistynyt kuningaskunta || 6,5 || 0,07 || 0,18 [1] EU:n tuottajat valmistivat lähes 2 miljoonaa asetta
siviilikäyttöön vuonna 2011, mikä on arviolta 20 prosenttia koko maailman
tuotannosta, ks. Council of Foreign Relations -järjestön julkaisu ’The Global
Regime for Transnational Crime’, 2.7.2012, ja liitteessä 2 olevat täydentävät
luvut. [2] Eurostat, ’Trends in crime and criminal justice’
18/2013. [3] Ajanjakso 2000-2009. Lähde: YK:n huumeiden ja
rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) vuotta 2011 koskeva
yleinen henkirikoskatsaus (Global Study on Homicide). Luvut antavat tilanteesta
vain osittaisen kuvan, sillä useimpien jäsenvaltioiden osalta tilastoja ei
ollut saatavilla koko ajanjaksolta. [4] Gunpolicy.org [5] Ks. liite 2. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja:
Maltalla aseella tehtyjä henkirikoksia oli nolla 100 000 asukasta kohti, kun
luku Italian kohdalla oli 0,71. Aseita 100 asukasta kohti oli Liettuassa ja
Romaniassa 0,7, kun Suomessa luku oli 45. Lähteet: UNODC, Small Arms Survey
-tutkimus, GunPolicy.org. [6] Lukuun sisältyvät tekoihin syyllistyneet kuusi henkilöä,
jotka tekivät itsemurhan hyökkäyksensä jälkeen. [7] Europolin vuonna 2013 laatima vakavaa ja
järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhkakuva-arvio (Serious and Organised
Crime Threat Assessment). ”Ampuma-aseiden kauppaa harjoittavat usein
rakenteeltaan selkeät, järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka harjoittavat
yleensä huumausaineiden tai muiden tuottavien laittomien hyödykkeiden
kauppaa”; UNODC, ’Digest of Organized Crime Cases’ 2012, s. 101. [8] Europol, TE-SAT 2013 - EU Terrorism Situation and Trend
Report. Käytetyt aseet olivat Colt 45 -pistooli ja Uzi -konepistooli
(Toulousessa ja Montaubanissa) ja 9 mm:n FN P35 -pistooli (Frankfurtissa). [9] Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä on EU:n
tietojärjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat vaihtaa
tietoja kadonneista, varastetuista tai vääriin käsiin joutuneista
ampuma-aseista (kuten niiden tyypeistä ja sarjanumeroista). [10] Lähde: Ranskan poliisi. [11] Tarkkoja arvioita näiden varastojen koosta on mahdotonta
esittää, ja saatavilla olevat tiedot vaihtelevat suuresti, mikä johtuu myös
siitä, että asemäärät vaihtelevat. Erään äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan
puolustukseen tarkoitetut varastot Bosnia ja Hertsegovinassa olivat vuonna 2011
arviolta 76 000 kappaletta pienaseita ja kevyitä aseita sekä 100 000
tonnia ampumatarvikkeita. Montenegrossa määrä oli vuonna 2011 28 000 asetta ja
7 000 tonnia ampumatarvikkeita; Pierre Gobinet ’Significant Surpluses:
Weapons and Ammunition Stockpiles in South-east Europe’, Small Arms Survey, The
Regional Approach to Stockpile Reduction and the US Office of Weapons Removal
and Abatement, joulukuu 2011. [12] Lähde: Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä;
Convertible Weapons in the Western Balkans, SEESAC, 2009. Yhdistyneessä
kuningaskunnassa vuosina 2010–2011 varastetuista 2 534 ampuma-aseesta 63
prosenttia varastettiin asunnoista; Homicides, Firearms Offences and Intimate
Violence 2010/11: Supplementary Volume 2 to Crime in England and Wales 2010/11,
Kevin Smith et al, Home Office Statistical Bulletin 2012. [13] Perustuu Alankomaiden, Belgian, Bulgarian, Espanjan,
Irlannin, Itävallan, Kreikan, Kyproksen, Portugalin, Puolan, Ruotsin, Saksan,
Slovakian, Slovenian, Tanskan, Tšekin, Unkarin, Viron ja Yhdistyneen
kuningaskunnan antamiin tietoihin. [14] EU:n tasolla on olemassa kaksi samankaltaista, mutta
erillistä aseiden määritelmää. 1) EU:n sisämarkkinoilla ja yhteisessä
kauppapolitiikassa ’ampuma-aseella’ tarkoitetaan kannettavaa asetta, jolla
voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia,
joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa
ampumakelpoiseksi. (Direktiivi 2008/51/EY, ja kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän,
ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman
valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n
ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden
osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja
kauttakuljetusmenettelyistä 14 päivänä maaliskuuta 2012 annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012, EUVL L 94, 30.3.2012.)
Sotilaskäyttöön tarkoitetut ampuma-aseet eivät kuulu sen lainsäädännön
soveltamisalaan, johon kyseistä määritelmää sovelletaan. 2) Ilmaisua ’pienaseet
ja kevyet aseet’ käytetään yleisesti YK:ssa ja EU:n yhteisen ulko- ja
turvallisuuspolitiikan alalla. Tälle ilmaisulle ei ole kansainvälisesti
sovittua määritelmää, mutta EU katsoo, että se kattaa automaattiset ja
puoliautomaattiset konepistoolit ja kiväärit, jotka on suunniteltu erityisesti
sotilaskäyttöön (12 päivänä heinäkuuta 2012 hyväksytty neuvoston yhteinen
toiminta Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden
epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen ja yhteisen toiminnan
1999/34/YUTP kumoamisesta). Tässä tiedonannossa käsitellään
turvallisuusriskejä, jotka liittyvät kaikkiin aseisiin (ampuma-aseet,
pienaseet, siviiliaseet ja sotilasaseet) [15] Neuvoston selvitys Euroopan unionin turvallisuusstrategian
täytäntöönpanosta – Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa; EU:n
sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti
turvallisempaa Eurooppaa (KOM(2010) 673. [16] Kuuleminen yhteisestä lähestymistavasta ampuma-aseiden
rikollisen käytön aiheuttamien haittojen vähentämiseksi EU:ssa; http://ec.europa.eu/yourvoice/index_fi.htm.
[17] Välikertomus järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä Euroopan
parlamentin erityisvaliokunta korostaa erityisesti aseiden merkitsemistä ja
laitonta kauppaa koskevien lisätoimien merkitystä. [18] EU:n strategia pienaseiden ja kevyiden aseiden ja niissä
käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi,
neuvoston asiakirja 5319/06. [19] Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 12 kohdassa
edellytetään, että komissio esittää vuoteen 2015 mennessä arvion tämän direktiivin
täytäntöönpanosta aiheutuneesta tilanteesta, ja liittää siihen tarvittaessa
ehdotuksia. [20] Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen
Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ampuma-aseiden,
niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja
kaupan torjumisesta. [21] Asekauppasopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien
yleiskokouksessa 2. huhtikuuta 2013. Siinä vahvistetaan yhteiset kansainväliset
normit, joihin sisältyvät pääasiassa ihmisoikeudet ja kansainvälinen
humanitaarinen oikeus. Yhteisillä normeilla säännellään tärkeimpien
aseluokkien, kuten pienaseiden ja kevyiden aseiden, kansainvälistä kauppaa.
Sopimus kattaa kaikki tavanomaiset aseet, ampuma-aseet, komponentit sekä
ampumatarvikkeet mukaan luettuina, riippumatta niiden loppukäytöstä. Sopimuksen
osapuolina olevat valtiot ovat velvollisia ottamaan kyseiset normit huomioon
päättäessään asekaupan sallimisesta. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun 50
valtiota on ratifioinut sen. Komissio antoi toukokuussa 2013 ehdotuksen
neuvoston päätökseksi EU:n jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan
sopimus. [22] Neuvoston 8. kesäkuuta 1998 hyväksymät Euroopan unionin
käytännesäännöt aseiden viennistä; neuvoston 13. kesäkuuta 2000 hyväksymää Euroopan
unionin yhteistä puolustustarvikeluetteloa päivitetään säännöllisesti;
käytännesäännöt korvattiin 8. joulukuuta 2008 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä
kannalla 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin
valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335,
13.12.2008, s. 99). [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY,
annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen
liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (EUVL L
146, 10.6.2009). [24] Yhteinen kanta YUTP/468/2003 aseiden välityksen
valvonnasta (EUVL L 156, 25.5.2003, s. 79). [25] Komission tiedonanto tullialan riskienhallinnasta ja
toimitusketjun turvallisuudesta (KOM(2012) 793). [26] Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä perustettiin
vuonna 2004 helpottamaan tiedonvaihtoa ja edistämään yhteistyötä laittoman
asekaupan ja aseiden hallussapidon torjumiseksi. Se tukee neuvoston
lainvalvontatyöryhmää ja siihen kuuluu ampuma-aseasiantuntijoita kaikista EU:n
jäsenvaltioista, Europolista ja liitännäisjäseninä olevista Liechtensteinista,
Norjasta, Sveitsistä ja Turkista. [27] Neuvoston suositus poliisiviranomaisten suorittamia
rajatylittäviä tiedusteluja koskevasta tavanomaisesta menettelystä jäsenvaltioissa
tutkittaessa takavarikoitujen tai takaisin saatujen, rikoksiin liittyvien
ampuma-aseiden toimituskanavia, 12. ja 13. kesäkuuta 2007; neuvoston päätelmät
eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta ns. raskaiden ampuma-aseiden, joita
voitaisiin käyttää tai joita käytetään rikolliseen toimintaan, laittoman
kaupankäynnin torjumiseksi, joulukuu 2010. [28] EU perusti vuonna 2010 järjestäytynyttä ja vakavaa
kansainvälistä rikollisuutta koskevan monivuotisen toimintapoliittisen syklin,
jotta voidaan varmistaa tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden
lainvalvontaviranomaisten, EU:n toimielinten, EU:n virastojen ja asianomaisten
kolmansien osapuolten välillä ja johdonmukaiset ja vahvat operatiiviset toimet,
joilla puututaan tärkeimpiin EU:n kohtaamiin rikollisuuteen liittyviin uhkiin.
Ensimmäinen täysi toimintapoliittinen sykli on voimassa vuodet 2014–2017, ja se
alkaa vuonna 2013 toteutetun vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan
uhan arvioinnin ja monivuotisen strategisen suunnitelman (heinäkuussa 2013) ja
operatiivisen toimintasuunnitelman (lokakuussa 2013) määrittelyn jälkeen;
neuvoston päätelmät järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta
koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin perustamisesta, oikeus- ja
sisäasioiden neuvoston 3 043. kokous Brysselissä 8. ja 9. marraskuuta 2010. [29] Pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien
osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskeva vuoden 2001 YK:n
toimintaohjelma on poliittisesti sitova asiakirja, jonka kaikki YK:n
jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti ja jossa säädetään maailmanlaajuisesta
sitoutumisesta kattavaan lähestymistapaan, jolla edistetään paikallisesti,
kansallisesti, osa-alueellisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti
pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden
ehkäisemistä, vähentämistä ja poistamista pyrkimyksenä edistää kansainvälistä
rauhaa ja turvallisuutta. Se kattaa hyvin monenlaisia toimia, kuten varastojen
hallinnointia ja turvallisuuteen liittyviä toimia, siirtojen valvontaa, kirjanpitoa,
tuhoamista, tiedonvaihtomekanismeja sekä aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja
yhteiskuntaan sopeuttamista. Sillä ei pyritä valvomaan siirtoja valtiosta
riippumattomille toimijoille tai siviilikäyttöön tarkoitettujen pienaseiden
hallussapitoa. Toimintaohjelman täytäntöönpanoa tarkastellaan joka toinen vuosi
järjestettävässä valtioiden kokouksessa ja säännöllisissä
tarkastelukonferensseissa (edellinen tarkastelukonferenssi pidettiin elo–
syyskuu 2012 New Yorkissa). Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 8.
joulukuuta 2005 kansainvälisen välineen, jonka avulla valtiot voivat tunnistaa
ja jäljittää nopeasti ja luotettavasti laittomat pienaseet ja kevyet aseet. [30] Neuvoston päätös 2013/320/YUTP; tämä on osa EU:n
kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla tuetaan prosessia demokratiaan,
pysyvään rauhaan ja turvallisuuteen siirtymiseksi Libyassa; EU:n rajavalvonnan
avustusoperaatio Libyassa. [31] Esimerkkejä EU:n tukemista organisaatioista ovat Tukholman
kansainvälinen rauhantutkimuslaitos ja Saferworld. [32] Asetus on tarkoitus antaa syksyllä 2013. [33] Ampuma-aseita koskevat direktiivit (1991 ja 2008) ja
Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimiston toimien tukemisesta pienaseiden
ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista
ja poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelman
toteuttamiseksi 18 päivänä heinäkuuta 2011 annettu neuvoston päätös
2011/428/YUTP. [34] Lähde: Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä. [35] Operaatio Fireballin kohteena olivat Länsi-Balkanin maista
peräisin olevat kuorma-autot, jotka tulivat EU:n alueelle sen itärajan kautta. [36] Ks. edellä alaviite 29. [37] Ks. direktiivin 2008/51/EY liite. [38] COM(2012) 415; kertomus koski mahdollisia etuja ja
haittoja, joita aiheutuu ampuma-aseluokkien vähentämisestä kahteen (kielletyt
tai luvalliset), millä pyritään parantamaan kyseisten tuotteiden
sisämarkkinoiden toimintaa mahdollisen yksinkertaistamisen avulla, ja siinä
pääteltiin, että ”aseluokituksen pakollisesta rajoittamisesta EU:n tasolla kahteen
ampuma-aseluokkaan ei sinänsä koituisi selvää hyötyä”, jos asiaa käsitellään
erillään. [39] Esim. Yhdistynyt kuningaskunta kielsi kaikki käsiaseet
vuonna 1997 ja otti vuonna 2006 käyttöön rajoituksia, jotka koskevat
ilma-aseiden myyntiä sekä ”realististen” jäljitelmäaseiden tuontia ja myyntiä.
Liettua kielsi kaasupistoolit vuonna 2012. [40] Jos valmistaja niin haluaa ja kansallisista
oikeudellisista vaatimuksista riippuen merkintöihin voi sisältyä valmistaja,
mallinumero, kaliiperi tai patruunan määrittely, tarkastuslaitos ja
tarkastusvuosi sekä sarjanumero. Tarkastuslaitos on tekninen laitos, jossa
tutkitaan ampuma-aseet maissa, joissa tarkastus ja muut tekniset toimenpiteet
ovat pakollisia. Maassa voi olla yksi tai useampi tarkastuslaitos, joka voi sijaita
valmistajan tiloissa. Tarkastuslaitokset suorittavat testiammuntoja ja osien
turvaominaisuuksia koskevia testejä, ja laitteisiin painetaan tai kaiverretaan
merkintöjä, joissa ilmoitetaan testauksen tyyppi ja testausaika. [41] Kannettavien ampuma-aseiden pysyvä kansainvälinen
tarkastuskomissio (C.I.P) on kansainvälinen organisaatio, joka tarjoaa
tarkastuslaitoksille akkreditointia ja soveltaa standardoituja
merkintävaatimuksia, jotka ovat pakollisia kussakin 14 jäsenmaassa, joista 11
on EU:n jäsenvaltioita (Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa,
Slovakia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta). [42] Ks. edellä alaviite 30. Tämä poliittisesti sitova väline
edellyttää samalla tavoin kuin ampuma-aseita koskeva direktiivi joko merkintää,
joka osoittaa valmistajan nimen, valmistusmaan ja sarjanumeron, tai muita
yhdenmukaisia helppokäyttöisiä merkintöjä, joiden avulla kaikki valtiot
pystyvät helposti tunnistamaan valmistusmaan. [43] Asekauppiaalla tarkoitetaan ”jokaista, jonka
ammattitoiminta koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden, osien ja
ampumatarvikkeiden valmistuksesta, kaupasta, vaihdosta, vuokrauksesta,
korjauksesta tai muuntamisesta” (direktiivin 1991/477/EY 1 artiklan 2 kohta,
sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 1 kohdan c
alakohdalla). [44] Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 3 kohta. Välittäjällä
tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole asekauppias
ja jonka elinkeinotoiminta koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden myynnistä,
ostamisesta tai aseiden siirtojen järjestämisestä.” (direktiivin 91/477/EY 1
artiklan 1 kohdan e alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin
2008/51/EY 1 artiklan 1 kohdan b alakohdalla). [45] Ks. esimerkiksi Small Arms Survey, YK:n aseidenriisunnan
tutkimuslaitos (UNIDIR) ja YK:n aseistariisunta-asioista vastaava yksikkö,
”Developing a Mechanism to Prevent Illicit Brokering in Small Arms and Light
Weapons – Scope and Implications”, 2007. [46] Lähde: Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos. [47] Ns. raskaiden ampuma-aseiden laittoman kaupan torjuntaa
koskevan vuoden 2010 toimintasuunnitelman perusteella (ks. edellä alaviite 28). [48] Tällaiset toimenpiteet eivät saisi vaarantaa laillista
tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jolla pyritään hyödyntämään
3D-painatustekniikkaa ja siihen liittyviä tekniikkoja, ja jolla on selvästi
yhteiskunnallista merkitystä. [49] 2009/1012/YUTP; 2012/711/YUTP. [50] Bosnia ja Herzegovinassa 18. ja 19. kesäkuuta 2013 pidetty
ministerikonferenssi asevalvonnasta EU:n laajentumisen yhteydessä. Siihen
osallistuivat Euroopan unionin erityisedustajan toimisto ja Yhdistyneiden
kansakuntien kehitysohjelma (UNDP). [51] KOM(2011) 840 lopullinen, 2011/0406 (COD), ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen
perustamisesta; KOM(2011) 839 lopullinen, 2011/0405 (COD), ehdotus Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan naapuruuspolitiikan
rahoitusvälineen perustamisesta; TAIEX, liittymistä valmisteleva tukiväline,
asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2006, liittymistä
valmistelevasta tukivälineestä, EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82. Vakautusvälineen
osalta ks. edellä alaviite 33. [52] Jäsenvaltioita vaaditaan ryhtymään ”toimenpiteisiin sen
järjestämiseksi, että [toimivaltainen viranomainen tarkastaa a alakohdassa
tarkoitetut] deaktivointitoimenpiteet, jotta varmistetaan, että ampuma-aseelle
suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi”; direktiivin
91/477/EY liitteessä I oleva III kohta. [53] Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmän (EFE)
käsikirja ”Traces on the ownership of firearms – A handbook for systematic
tracking of firearms seized from illegal possession or in the course of
criminal offences” http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/07/st10/st10000.en07.pdf [54] Se on myös osa laajempaa EU:n seitsemännen tulli- ja
poliisiyhteistyötä koskevan toimintasuunnitelman mukaista yhteistyötä. [55] KOM(2011) 753 lopullinen, ehdotus asetukseksi
poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä
kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden
rahastoa. [56] http://www.smallarmsstandards.org/;
iARMS on Interpolin järjestelmä laittomien ampuma-aseiden rekisteröimiseksi ja
jäljittämiseksi– ks. tehtävä 3. [57] EU:n vakautusväline tukee käynnissä olevaa kehitystä ja
iARMS-järjestelmän käyttöönottoa; Siihen osallistuu tällä hetkellä kaksitoista
EU:n jäsenvaltiota: Belgia, Tšekki, Espanja, Irlanti, Kroatia, Unkari, Liettua,
Puola, Portugali, Romania, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta; neuvosto,
neljästoista tilanneselvitys pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä
käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista
koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta 2012/II) (2013/C 138/03). [58] Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Alankomaissa,
Itävallassa ja Suomessa. [59] Direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna
direktiivillä 2008/51/EY, 16 artikla. [60] UNODC, ”Digest of Organized Crime Cases”, s. 103. [61] KOM (2004) 376 poliisi- ja tulliyhteistyön kehittämisestä
Euroopan unionissa. [62] Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 2 kohta. [63] Neuvoston päätös 2009/917/YOS. Kyseiset tullitietojärjestelmässä
olevat tiedot aseen takavarikointipaikasta ja alkuperästä tallennetaan tullia
varten eli salakuljetettujen ampuma-ase-erien pysäyttämisen tehostamiseksi
riskianalyysin avulla. Sen vuoksi tietoja, joilla ei ole tullin kannalta
merkitystä (esim. kaliiperi), ei ole sisällytetty tullitietojärjestelmään. [64] COM(2012) 735 Lainvalvontayhteistyön vahvistaminen EU:ssa:
eurooppalainen tiedonvaihtomalli (EIXM). [65] COM(2013) 172 Lainvalvontaviranomaisten eurooppalaisen
koulutuskehyksen perustaminen. [66] Tukholman ohjelmassa — avoin ja turvallinen Eurooppa
kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (2010/C 115/01) korostettiin tällaisen
lähestymistavan tarvetta seuraavasti: ”paras tapa vähentää rikosten määrää on
toteuttaa tehokkaita toimia, joilla estetään niiden tekeminen [...] siten, että
käytetään monialaista lähestymistapaa, johon kuuluvat myös hallinnolliset
toimenpiteet ja hallintoviranomaisten yhteistyön edistäminen.” [67] Nämä perustuvat olemassa oleviin resursseihin ja ne on
tarkoitus laatia siten, että vältetään henkilöstön tai taloudellisten
resurssien lisätarve komissiossa tai erillisvirastoissa. [68] Lähde: World Forum of Shooting Activities -järjestö,
maaliskuu 2013, tarkastuslaitosten antamien tietojen perusteella; Belgian,
Suomen, Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta
käytettiin virallisia lukuja, muiden jäsenvaltioiden osalta on käytetty
arvioita. [69] Eurostat. [70] Eurostat. Belgia, Bulgaria, Itävalta, Ranska ja Romania
eivät ilmoittaneet pistooleiden ja revolvereiden viennistä, ja Belgia,
Bulgaria, Italia, Itävalta, Ranska, Romania, Saksa ja Suomi eivät ilmoittaneet
sotilasaseiden viennistä. [71] Lähde: Oslon rauhantutkimuslaitos. [72] Lähde: UNODC, Small Arms Survey, www.gunpolicy.org; näitä lukuja voidaan verrata Eurobarometriin
383 saatuihin vastauksiin, joissa keskimäärin viisi prosenttia ilmoitti
omistavansa ampuma-aseen. Luvut vaihtelivat Alankomaiden 1 prosentista
Kyproksen 18 prosenttiin.