This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012DC0670
REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL on the Implementation of the Water Framework Directive (2000/60/EC) River Basin Management Plans
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY täytäntöönpano Vesipiirien hoitosuunnitelmat
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY täytäntöönpano Vesipiirien hoitosuunnitelmat
/* COM/2012/0670 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY täytäntöönpano Vesipiirien hoitosuunnitelmat /* COM/2012/0670 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE
JA NEUVOSTOLLE Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY
täytäntöönpano Vesipiirien hoitosuunnitelmat (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. Johdanto Vesipolitiikan puitedirektiivissä[1] vahvistettiin vuonna 2000
vesiekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskevat uudet, kunnianhimoiset
tavoitteet, joiden pohjalta varmistettaisiin vesivarojen ihmisten, liike-elämän
ja luonnon kannalta pitkällä aikavälillä kestävä käyttö. Vesipuitedirektiivillä
koottiin oikeudellisesti sitovaan välineeseen vesipiirien yhdennettyä hoitoa
koskevat tärkeimmät periaatteet ja yhdistettiin taloudelliset ja ekologiset
näkökohdat vesistöalueiden hoitoon. Vesipuitedirektiivissä vahvistettiin ohjelma
ja aikataulu, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden oli laadittava vesipiirien
hoitosuunnitelmat vuoteen 2009 mennessä. Suunnitelmissa oli määrä yksilöidä
kaikki toimet, joihin vesipiireissä aiottiin ryhtyä vesipuitedirektiivin
tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoa on tuettu
vuodesta 2001 yhteisen täytäntöönpanostrategian alaisella epävirallisella
yhteistyöllä, jota johtavat jäsenvaltioiden vesiasioista vastaavat johtajat ja
komissio ja johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät. Yhteisen
täytäntöönpanostrategian puitteissa on tuotettu toimintaohjeita ja monia
toimintapolitiikkaa koskevia asiakirjoja, ja se on arvokas foorumi kokemusten
ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle. Tämä vesipuitedirektiivin 18 artiklan
edellyttämä täytäntöönpanoa koskeva komission kertomus perustuu komission
arvioon jäsenvaltioiden toimittamista vesipiirien hoitosuunnitelmista.
Vesipiirien hoitosuunnitelmien yksityiskohtainen arviointi esitetään
kertomuksen ohella julkaistavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.
Se on yhtenä pohja-asiakirjana komission tiedonannolle suunnitelmasta Euroopan
vesivarojen turvaamiseksi. 2. Vesipuitedirektiivin tärkeimmät osat Vesipuitedirektiivin tärkeimpänä tavoitteena
on päästä siihen, että kaikkien vesistöjen tila on hyvä vuoteen 2015 mennessä.
Tähän kuuluu sekä pintavesien hyvää ekologista ja kemiallista tilaa että
pohjavesien hyvää määrällistä ja kemiallista tilaa koskevia tavoitteita. Vesipuitedirektiivin tärkeimpänä
täytäntöönpanovälineenä ovat vesipiirien hoitosuunnitelmat ja niihin liittyvät
toimenpideohjelmat. Suunnitteluprosessi alkaa direktiivin saattamisella osaksi
kansallista lainsäädäntöä ja hallintojärjestelyillä, minkä jälkeen määritellään
vesipiirit[2],
niiden seuranta ja tilan arviointi sekä asetetaan tavoitteet. Lopuksi laaditaan
toimenpideohjelmat ja toteutetaan ne. Toimenpiteiden tuloksellisuuden seuranta
ja arviointi antavat olennaista tietoa, jota tarvitaan suunnitteluvaiheesta
toiseen siirryttäessä. Toimenpideohjelma on väline, jolla reagoidaan
yksilöityihin paineisiin ja jonka avulla vesimuodostuman hyvä tila on
mahdollista saavuttaa. Suunnitteluprosessin toimivuus ja vesipiirin
hoitosuunnitelman riittävyys ja luotettavuus riippuvat kunkin edeltävän vaiheen
toteutuksen onnistumisesta. Jos esimerkiksi merkittäviä paineita jätetään
huomiotta paineiden ja vaikutusten analysointivaiheessa, seurantaa ei
todennäköisesti kohdenneta niiden arvioimiseen eikä toimenpideohjelmassa
päätetä toimista kyseisten paineiden korjaamiseksi. Kuva 1:
Vesipuitedirektiivin suunnitteluprosessikaavio 3. Vesipiirin hoitosuunnitelmien arviointi Vesipiirien hoitosuunnitelmien arviointi
perustuu jäsenvaltioiden raportointiin, joka koostuu julkaistuista
suunnitelmista ja niiden oheisasiakirjoista[3]
sekä sähköisestä raportoinnista vesiasioista käsittelevän eurooppalaisen
WISE-tietojärjestelmän[4]
kautta. Suunnitelmien arviointi on monimutkainen tehtävä, johon liittyy
laajojen 21 kielellä esitettyjen tietomäärien käsittelyä. Komission arviointi on yhtä täsmällinen kuin
jäsenvaltioiden raportointi. On selvää, että raportointi, erityisesti WISEn
kautta tapahtuva sähköinen raportointi, on myös jäsenvaltioille huomattava
tehtävä. On esimerkkejä korkealaatuisesta raportoinnista mutta myös
puutteellisia ja ristiriitaisia raportteja. 4. Vesipiirien hoitosuunnitelmien
hyväksynnän ja raportoinnin tilanne Jäsenvaltioista 23 on hyväksynyt suunnitelmat
ja raportoinut niistä. Neljässä jäsenvaltiossa (Belgia, Kreikka, Espanja ja
Portugali) suunnitelmia ei joko ole hyväksytty lainkaan tai on hyväksytty vain
muutamia, joista on raportoitu. Komissio on saanut yhteensä 124 vesipiirien
hoitosuunnitelmaa (odotetuista 174:stä). Näistä 75 prosenttia koskee valtioiden
rajat ylittäviä vesipiirejä[5]. Belgiassa Flanderin alue,
Bryssel-pääkaupunkialue ja liittovaltion hallitus (joka vastaa rannikkovesistä)
ovat hyväksyneet suunnitelmat; Vallonian alueen suunnitelmia odotetaan.
Espanjassa on hyväksytty Tinto Odiel y Piedras, Guadalete y Babrate ja Cuencas
Mediterraneas Andaluzas -vesipiirien hoitosuunnitelmat, mutta niistä ei ole raportoitu,
ja ainoastaan Katalonian vesipiirin hoitosuunnitelma on sekä hyväksytty että
raportoitu. Portugalissa ja Kreikassa suunnitelmia ei ole hyväksytty eikä
niistä ole raportoitu[6].
Kuva 2[7]:
Vesipiirien hoitosuunnitelmien hyväksymispäivä: VIHREÄ - hyväksytty. PUNAINEN -
ei hyväksytty tai hyväksytty osittain. Jos vesipiirien hoitosuunnitelmien
hyväksyminen viivästyy jäsenvaltiossa täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa,
siitä aiheutuu seurauksia täytäntöönpanon toisessa vaiheessa sekä kyseisissä
jäsenvaltioissa että maissa, joiden kanssa niillä on yhteisiä valuma-alueita. 5. Komission päätelmät: Tärkeimmät huomiot
ja suositukset 5.1. Saavutetaanko vesistöjen
hyvää tilaa vuonna 2015 koskeva tavoite? Vesistöjen hyvää tilaa koskeva
vesipuitedirektiivin tavoite on välttämätön hyvälaatuisen veden riittävyyden
varmistamiseksi. Kaikkien vesistöjen hyvään tilaan saattaminen mahdollistaa
vesiekosysteemien palautumisen ja niiden ekosysteemipalvelujen syntymisen,
joita tarvitaan elämän ja vedestä riippuvaisen taloudellisen tuotannon
ylläpitämiseksi. Vesipiirien hoitosuunnitelmien arvioinnista
käy ilmi, että edistymistä tavoitteeseen nähden on odotettavissa, mutta hyvään
tilaan ei päästä vuoteen 2015 mennessä merkittävässä osassa vesistömuodostumia.
Tähän on monta syytä. Komission tekemässä vesipiirien hoitosuunnitelmien
arvioinnissa[8]
yksilöidään tärkeimmät kussakin jäsenvaltiossa havaitut esteet ja korostetaan,
että vesiympäristöön kohdistuvat suurimmat paineet aiheutuvat
hydrologis-morfologisista paineista, pilaantumisesta ja liiallisesta
vedenotosta. || Jäsenvaltioiden määrä || Vesistömuodostumien määrä || %-osuus vesistöistä, joiden tila oli tai saattoi olla hyvä vuonna 2009 || %-osuus vesistöistä, joiden tila on tai saattaa olla hyvä vuonna 2015 || Edistymisprosentti vuosina 2009–2015 || Tila ei tiedossa vuonna 2009[9] Pintavesien ekologinen tila || 21[10] || 82684 || 43 || 53 || 10 || 15 Pintavesien kemiallinen tila || Tiedot liian epäselvät, joten vuoden 2009 perustilaa ei ole voitu määrittää[11]. || 40 Pohjavesien määrällinen tila[12] || 24 || 5197 || 85 || 92 || 7 || 6 Pohjavesien kemiallinen tila || 24 || 5197 || 68 || 77 || 9 || 3 Lähde: Jäsenvaltioiden
toimittamat tiedot, 2012. Vesipiirien hoitosuunnitelmissa annetut
pintavesien kemiallista tilaa koskevat tiedot eivät ole riittävän selkeät
vuotta 2009 koskevan perustilan määrittämiseksi. Vesistömuodostumien
kemiallinen tila on merkittävästi parantunut viimeisten 30 vuoden aikana, mutta
tiettyjen vesipuitedirektiivissä vahvistettujen prioriteettiaineiden osalta
tilanne on tavoitteita huonompi. Suuresta osasta pintavesistömuodostumia
raportoitiin, ettei niiden kemiallinen tila ole tiedossa. Lisäksi ensimmäisten
vesipiirien hoitosuunnitelmien aikaan ympäristönlaatunormidirektiivin
2008/105/EY täytäntöönpano on ollut eri vaiheissa, mikä tekee kemiallista tilaa
koskevista arvioista jäsenvaltioissa vaikeasti verrattavia. Vesipuitedirektiivissä todetaan, että hyvään
tilaan pääseminen saattaa joissakin vesistömuodostumissa viedä pidemmän ajan.
Tästä syystä siinä sallitaan jäsenvaltioiden käyttää vesistömuodostuman
luonnollisiin olosuhteisiin perustuvia poikkeuksia, joilla hyvään tilaan
pääsemisen määräaikaa voidaan siirtää jopa vuoteen 2027 tai sitä pidemmälle[13]. Hyvän tilan saavuttamiselle asetettua
määräaikaa voidaan pidentää myös, jos – muiden ehtojen ohella –
vesistömuodostuman tilan palauttaminen hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä[14] on teknisesti
toteuttamiskelvotonta tai sen kustannukset suhteettoman korkeat. Poikkeuksia sovellettaessa
vesipuitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioita perustelemaan ja selittämään ne
vesipiirien hoitosuunnitelmissa. Tämä tarkoittaa, että on selitettävä, millä
perusteella arviot luonnonolosuhteista, suhteettomista kustannuksista ja/tai
teknisestä toteuttamiskelvottomuudesta on tehty ja kuinka hyvää tilaa koskevaan
tavoitteeseen on määrä edetä. Tällaiset perustelut ovat päätöksenteon
avoimuuden ja vastuullisuuden kannalta keskeisiä. Aivan liian usein vesipiirien
hoitosuunnitelmissa turvaudutaan poikkeuksiin, jotta nykyistä vedenkäyttöä ja
hoitokäytäntöä voidaan jatkaa, eikä esitetä suunnitelmaa vesipuitedirektiivin
tavoitteiden saavuttamiseksi. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi arvioitava esteet, jotka ovat haitanneet
ensimmäisen täytäntöönpanovaiheen toteuttamista ja toteutettava toimet niiden
poistamiseksi toisessa vaiheessa. –
Olisi nostettava toimenpiteiden vaatimustasoa
hyvään tilaan pääsemiseksi. Olisi toteutettava tuloksellisuuden suhteen
epävarmoissa tilanteissa joka tapauksessa toteuttamisen arvoisia toimenpiteitä
(ns. no-regret-toimenpiteitä). 5.2. Seuranta ja arviointi: vankka
tietopohja ja siihen perustuva päätöksenteko Vesistömuodostumien tehokas seuranta ja
kattavan arvioinnin menetelmät ovat olennainen osa toimivaa vesistöalueiden
hoitoa. Seurannan kustannukset ovat paljon alhaisemmat kuin vääristä
päätöksistä aiheutuvat kustannukset. Vesipuitedirektiivissä säädetään mukautuvista
seurantaohjelmista, joita voidaan käyttää siten, että asetetaan eniten
tarvitsevien vesistöalueiden seuranta etusijalle. Älykkäiden seurantaohjelmien
pitäisi olla erottamaton osa näyttöpohjan keruuta toimenpiteiden suunnittelua
ja toteutusta varten. Monissa seurantaohjelmissa jää epäselväksi, käytetäänkö
määrittelyä ja paineita koskevia tietoja vesipiirien hoitosuunnitelmia edelleen
kehitettäessä ja jos niin miten. Komissiolle toimitetuista tiedoista käy
selvästi ilmi seurannan muusta toiminnasta erottava kuilu. Tämä osoittaa, että
EU:n pintavesimuodostumista noin 15 prosentin ekologista tilaa ja 40 prosentin
kemiallista tilaa ei tunneta. Joidenkin jäsenvaltioiden vesistömuodostumista
yli 50 prosentin ekologista ja kemiallista tilaa ei tunneta. Tarvitaan
päättäväistä toimintaa. Ekologinen tila määritellään
vesipuitedirektiivissä vesiekosysteemien rakenteen ja toiminnan laatuna.
Ekologisen tilan arviointimenetelmiä eri jäsenvaltioissa verrattiin
vesipuitedirektiivin interkalibrointimenettelyssä, jotta varmistettaisiin, että
menetelmät ovat jäsenvaltioiden välisen tulosvertailun mahdollistavien
vesipuitedirektiivin määritelmien mukaisia. Tämä edisti laajaa tietojenvaihtoa,
jonka ansiosta maat, joilla on vähemmän kokemusta ekologisen tilan
arvioinnista, hyötyivät toisten maiden osaamisesta. Huomattavasta edistymisestä huolimatta
joissakin maissa on suuria puutteita arviointimenetelmien kehittämisessä ja
käytössä. Interkalibrointi on usein otettu tieteellisenä harjoituksena sen
sijaan, että sitä käytettäisiin vesien hoidossa. Puutteet ovat merkittäviä
vaihettumisalueiden ja rannikkovesien osalta sekä biologisissa arviointimenetelmissä,
jotka ovat herkkiä hydrologis-morfologisille paineille. Tällaiset paineet ovat
suurimpia paineita, jotka estävät hyvään ekologiseen tilaan pääsemisen. Kemiallisen tilan arvioinnin osalta
vesistömuodostumista suuren osan tilaa ei tunneta. Kemiallinen seuranta on
monissa jäsenvaltioissa riittämätöntä: kaikkia prioriteettiaineita ei seurata
tai seurataan vain rajallista määrää vesistömuodostumia. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi parannettava ja laajennettava seuranta- ja
arviointivälineitä, jotta varmistetaan tilastollisesti luotettava ja kattava
kuva vesiympäristön tilasta jatkosuunnittelua varten. 5.3. Oikeudellinen kehys ja
hallintotapa Vankka oikeudellinen kehys ja
tarkoituksenmukainen hallintorakenne ovat olennaisia edellytyksiä yhdennetyn
vesistöalueiden hoidon onnistumiselle. Vesipuitedirektiivissä asetettiin vesien
hoidolle uudeksi painopisteeksi vesiympäristön suojelu ja ekologiset tavoitteet
yhdennetyn vesistöalueiden hoidon keskiöön vesipiirien hoidon tasolla. Oli
odotettavissa, että tätä varten oli mukautettava voimassa olleita oikeudellisia
kehyksiä ja vesien hoidosta vastaavia hallintoja. Vaikka edistys on ollut merkittävää, sitä ei
ole tapahtunut kaikissa jäsenvaltioissa: joissakin tilanne on pysynyt
muuttumattomana. Vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet näyttäisivät otetun
huomioon lisätavoitteina, mutta niitä ei ole yhdennetty toimintapoliittiseen
päätöksentekoon. On olennaista taata tarkoituksenmukainen
alojen välinen koordinointi päätöksenteossa. Taloudellista toimintaa koskevat
päätökset, joissa ei oteta huomioon vesivarojen riittävyyttä nyt ja
tulevaisuudessa, voivat johtaa kestämättömiin käytäntöihin, kuten varojen
liikakäyttöön. Tällaisilla käytännöillä on haittavaikutuksia ympäristöön,
väestöön ja talouden eri sektoreihin. Hyväksyttyään vesipuitedirektiivin
jäsenvaltioiden odotetaan sisällyttävän vesipiirien hoitosuunnitelmiin kaikki
vedenkäyttötavat ja varmistavan johdonmukaisuuden vesipiirien
hoitosuunnitelmien ja muiden maankäytön suunnitteluun liittyvien työvälineiden
välillä. Vesipuitedirektiivissä siirryttiin myös tavanomaisesta veden käyttöön
perustuvasta lähestymistavasta kohti yhdennetympää lähestymistapaa, joka
otettaisiin huomioon myös hallinnon järjestämisessä. Tämä siirtymä on
toteutunut vaihtelevassa määrin. Joissakin tapauksissa vesipuitedirektiivin
täytäntöönpanosta vastaavat tätä tarkoitusta varten nimetyt yksiköt, joilla ei
ole selkeää yhteyttä päivittäiseen vesiasioiden hoitoon eikä vesipiirien
tasolta tulevaan palautteeseen. Järjestelystä seuraa päällekkäisyyksiä ja
joissakin tapauksissa päätöksiä ja toimia, jotka eivät ole vesipuitedirektiivin
tavoitteiden mukaisia. Vesidirektiivin periaatteena on, että
vesiasioita hoidetaan vesipiirien tasolla, ja tätä periaatetta toteutettaessa
on olennaista tehdä rajat ylittävää yhteistyötä ja koordinoida
täytäntöönpanoprosesseja. Vesipuitedirektiivin hyväksymisen myötä
kansainvälinen yhteistyö on lujittunut ja parantunut merkittävästi. Se on
edennyt joissakin tapauksissa tietojenvaihdosta yhteiseen ongelmanmääritykseen
ja yhteisiin päätöksiin rajat ylittävistä toimenpiteistä. Suurissa rajat
ylittävissä vesipiireissä on valmisteltu yhteisiä vesipiirien
hoitosuunnitelmia, mutta ponnisteluja on jatkettava toimenpiteiden
koordinoimiseksi. Yleisön ja käyttäjien osallistuminen
vesiasioiden hoitoon on toinen keskeinen vesipuitedirektiivin tuoma elementti.
Ennakoiva lähestymistapa voi edesauttaa tekemään optimaalisia päätöksiä, joihin
suhtaudutaan myönteisemmin ja jotka on helpompi panna täytäntöön.
Kuulemisprosesseista saatujen tulosten tarkastelua koskeva avoimuus on tärkeää;
tästä on olemassa hyviä esimerkkejä. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi jatkettava yhdennetyn eri alojen rajat
ylittävän vesiasioiden hoidon lujittamista; olisi etsittävä ratkaisuja, joilla
luodaan tasapaino ympäristönsuojelun ja kestävän talouskasvun välille pitkällä
aikavälillä, ja mukautettava tarvittaessa lainsäädännössä ja hallinnossa
omaksuttua lähestymistapaa. –
Olisi koordinoitava yhteisen vesistöalueen
jakavien maiden kanssa vesipiirien hoitosuunnitelmien laadinnan varhaisessa
vaiheessa; olisi sovittava rajat ylittävistä toimenpiteistä ja toteutettava
niitä. –
Olisi osallistettava sidosryhmät ja viranomaiset
suunnitteluprosessin alusta saakka ja toimittava avoimesti. 5.4. Määrällisten ja laadullisten
näkökohtien yhdentäminen vesiasioiden hoidossa Kun vesiasioita hoidetaan toimivalla tavalla,
otetaan yhtäläisesti huomioon sekä määrälliset että laadulliset näkökohdat: vesipuitedirektiivin
tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, jos vesiekosysteemeissä on riittävä
määrä puhdasta vettä. Tämän vuoksi tarvitaan ekologinen virtaama, joka tukee
ekologista tilaa ja varmistaa veden riittävyyden eri käyttötarkoituksiin. Veden
määrä on olennainen seikka monilla vesistöalueilla Euroopassa. Vesipiirien
hoitosuunnitelmissa on yksilöity toimenpiteitä, joilla ratkotaan veden
niukkuuteen ja kuivuuteen liittyviä ongelmia, joiden odotetaan pahenevan
ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä[15].
Vesipiirien hoitosuunnitelmissa on kuitenkin yksilöity puutteita, jotka
liittyvät asiaa koskevan tiedon laatuun ja saatavuuteen sekä johdonmukaisten
toimenpiteiden puuttumiseen. Moniin vesipiirien hoitosuunnitelmiin on
sisällytetty tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta useimmissa
tapauksissa niitä ei ole otettu huomioon toimenpiteitä valittaessa. Sen sijaan
niitä on suunniteltu käsiteltävän yksityiskohtaisemmin vesipiirien
hoitosuunnitelmien laadinnan seuraavassa vaiheessa. Tulvariskien hallinta on olennainen osa
yhdennettyä vesiasioiden hoitoa, minkä vuoksi vesipiirien hoitosuunnitelmissa
mainitaan tulvaan liittyviä seikkoja kaikkialla EU:ssa. Erityisesti ne
mainitaan syinä vesistömuodostumien raskaalle muuttamiselle. Vesipiirien
hoitosuunnitelmien laadinnan toisessa vaiheessa suunnitelmat on koordinoitava
ensimmäisten tulvariskien hallintasuunnitelmien kanssa. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi sovellettava ekologisen virtaaman
järjestelmiä sen varmistamiseksi, että viranomaiset ja käyttäjät tietävät,
kuinka paljon vettä ja millainen virtaamajärjestelmä tarvitaan hyvään ekologiseen
tilaan pääsemiseksi. –
Olisi parannettava veden määrää, saatavuutta ja
kysyntäennusteita koskevaa dataa, jotta on mahdollista kehittää johdonmukaisia
ja tuloksellisia toimenpiteitä. –
Olisi sisällytettävä vesipiirien
hoitosuunnitelmiin ilmastonmuutosta koskeva tarkastelu. –
Olisi koordinoitava tulvariskien
hallintasuunnitelmien valmistelu ja niitä koskevat kuulemiset vesipiirien
hoitosuunnitelmien laadinnan toisen vaiheen kanssa johdonmukaisuuden
varmistamiseksi. 5.5. Ennen vesipuitedirektiiviä
annetun lainsäädännön keskeinen rooli sen tavoitteiden saavuttamisessa Ennen vesipuitedirektiiviä EU:n
vesipolitiikassa ratkottiin vesiympäristöön kohdistuvia merkittäviä paineita
antamalla yhdyskuntajätevesien käsittelyä ja nitraatteja koskevat direktiivit[16]. Näillä direktiiveillä
suojellaan vesistöjä ravinteilta, jotka liittyvät maatalouteen ja
yhdyskuntakehitykseen, ja edesautetaan vesipuitedirektiivin tavoitteiden
toteutumista. Nitraattidirektiivin
täytäntöönpano on edistynyt suhteellisen hyvin vanhoissa jäsenvaltioissa
(EU-15), mutta merkittävästi huonommin vuonna 2004 ja sen jälkeen EU:hun
liittyneissä jäsenvaltioissa (EU-12), joille on myönnetty siirtymäaikoja.
Edistymistä estää eniten taloudellisen tuen ja tarkoituksenmukaisen
suunnittelun puute. Yhdyskuntajätevesidirektiivin
mukaisista tuoreimmista raporteista[17]
käy ilmi, että käyttöön on otettu jätevedenkeräysjärjestelmät, joilla saadaan
talteen pilaantumisen kokonaiskuormituksesta 99 prosenttia EU:n 15
jäsenvaltiossa ja 65 prosenttia EU:n 12 jäsenvaltiossa. Jätevesien biologinen
käsittely tehtiin kuormituksesta 96 prosentille EU:n 15 jäsenvaltiossa ja 48
prosentille EU:n 12 jäsenvaltiossa. Tätä tehokkaampi käsittely tehtiin
kuormituksesta 89 prosentille EU:n 15 jäsenvaltiossa ja 27 prosentille EU:n 12
jäsenvaltiossa. Direktiivien noudattamisen pullonkaulana on edelleen
investointien vaatimien varojen puute. Tästä syystä olisi edistettävä
kustannustehokkaita innovatiivisia teknisiä ratkaisuja. Teollisuuden
päästöistä aiheutuvaa pilaantumista säännellään ympäristön pilaantumisen
ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetulla direktiivillä
(IPPC-direktiivi)[18].
Direktiivin tuoreimmasta täytäntöönpanoraportista käy ilmi, että vaikka
teollisuuden päästöjä koskevaa lainsäädäntöä on direktiivin ansiosta merkittävästi
parannettu monissa jäsenvaltioissa, liian monissa luvissa oli vahvistettu
päästöjen raja-arvot, jotka eivät ole parhaiden käytettävissä olevien
tekniikoiden mukaisia ja joilla ei suojella ympäristöä riittävästi. Suositukset
jäsenvaltioille: –
Olisi lujitettava nitraattidirektiivin mukaisia
toimintaohjelmia ja haavoittuvien alueiden nimeämistä, parannettava jätevesien
käsittelyä koskevien sääntöjen noudattamista vahvistamalla tarkoituksenmukaiset
investointisuunnitelmat ja varmistettava, että päästöjen raja-arvot ovat
parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaiset. 5.6. Järkevän käytön edistäminen
veden asianmukaisen hinnoittelun avulla Kuluttajia veden käytön tehostamiseen
vesipuitedirektiivin mukaisesti kannustavien hinnoittelupolitiikkojen kehittäminen
edellyttää veden kustannuksia koskevaa riittävää tietoa ja tällaisen tiedon
avoimuutta. Avoimen hinnoittelupolitiikan toteuttamisessa ei kuitenkaan ole
juurikaan edistytty. Tehokas veden käyttö edellyttää käytetyn veden
määrän mittaamista. Kiinteät hinnat, kastelualueeseen perustuvat tariffit tai
käyttäjien kesken jaetut laskut tuskin kannustavat kestävään veden käyttöön.
Joissakin jäsenvaltioissa veden kulutuksen mittaamista ei ole toteutettu
kokonaisuudessaan joillakin sektoreilla, kuten maataloudessa tai
kotitalouksissa. Vesipalvelujen taloudellisten kustannusten,
pääomakustannukset mukaan luettuina, kattaminen varmistaa investointien pitkän
aikavälin kestävyyden. Myös ympäristö- ja resurssikustannukset ovat osa veden
käytön ja jätevesien aiheuttamia ulkoisia kustannuksia, jotka olisi katettava.
Vesipalvelujen kustannukset olisi lisäksi katettava ottamalla huomioon
saastuttaja maksaa ‑periaate[19]. Vain harva jäsenvaltio on toteuttanut
järjestelmän, jossa ympäristö- ja resurssikustannukset katetaan avoimelta
pohjalta. Kustannusten kattaminen toteutuu – enemmän tai vähemmän –
kotitalouksien ja teollisuuden osalta. Maataloudessa vedestä peritään monilla
alueilla maksua vain rajallisesti. Vesipiirien hoitosuunnitelmat osoittavat, että
kustannusten ja hyötyjen arviointi on heikkolaatuista. Tätä aihepiiriä on
merkittävästi parannettava, ja on määriteltävä yhteiset kustannusten (myös
ympäristö- ja resurssikustannusten) ja hyötyjen (myös ekosysteemipalvelujen)
laskemismenetelmät. Muussa tapauksessa ei ole mahdollista varmistaa, että
toteutetaan toimivaa hinnoittelupolitiikkaa ja vältetään suhteettomat ja
riittämättömät toimenpiteet. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi varmistettava, että
vedenhinnoittelupolitiikka on avointa ja perustuu mittaamiseen. –
Olisi parannettava kustannus-hyötyarviointia
kustannusten kattamisen varmistamiseksi. 5.7. Toimenpiteiden rahoittaminen Jäsenvaltioiden toimenpideohjelmissa on
erilaisia (oikeudellisia, hallinnollisia ja teknisiä sekä infrastruktuuriin ja
koulutukseen liittyviä) välineitä, ja niitä rahoitetaan eri keinoin. Julkisista
talousarvioista odotetaan katettavan osa toimenpiteistä, mutta myös yksityisten
toimijoiden odotetaan tarjoavan varoja esimerkiksi kustannusten
kattamisjärjestelmien kautta. EU:n rahastoista – rakennerahastoista tai
yhteisen maatalouspolitiikan varoista – voidaan myös osallistua joidenkin
vesipuitedirektiivin mukaisten toimenpiteiden rahoitukseen. Komission ehdotukseen uudeksi vuosia 2014–2020
koskevaksi LIFE-asetukseksi sisältyy mahdollisuus yhteisrahoittaa hankkeita,
joissa integroidaan eri EU-varoja ja muista lähteistä saatuja varoja yhteen
suuren mittakaavan hankkeeseen vesipuitedirektiivin mukaisten toimenpiteiden
toteuttamiseksi. Komission ehdotus vuosia 2014–2020 koskevaksi
koheesiopolitiikaksi rakentuu vesipuitedirektiivin tärkeimmille osatekijöille,
joita ehdotetaan ennakkoehdoiksi koheesio- ja rakennerahastojen rahoitukselle
vesialalla. Koheesiopolitiikka tarjoaa mahdollisuuden yhdistää veden käytön
hallintaan liittyvät tarpeet ja vesipolitiikan toteuttamisen. Rahoituspäätösten on oltava vesipiirien
hoitosuunnitelmissa asetettujen prioriteettien mukaisia. Useimmat vesipiirien
hoitosuunnitelmat eivät sisällä täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon
toimenpiteiden toteuttaminen maksaa ja kuinka ne on määrä rahoittaa.
Toimenpiteitä valittaessa on täsmennettävä rahoitusmekanismit ja rahoituksen
saatavuus. Muutoin täytäntöönpanon toteutuskelpoisuus on epävarmaa. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi tehtävä vesipiirien hoitosuunnitelmissa
vahvistettujen prioriteettien ja toimien mukaisia rahoituspäätöksiä (myös EU:n
varoista), EU:n vesilainsäädännössä säädettyjen vaatimusten täyttäminen mukaan
luettuna –
Olisi sisällytettävä vesipiirien
hoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin tieto niistä vastaavista viranomaisista
ja tieto siitä, kuka kustannukset kattaa. 5.8. Yhdentäminen muiden
politiikkojen kanssa Maankäytön suunnittelulla, maataloudella,
yhdyskuntakehityksellä, vesivoimalla, vesiliikenteellä ja tulvasuojelulla voi
kaikilla olla vaikutuksia vesivaroihin. Vesipiirien hoitosuunnitelma tarjoaa
ainutlaatuisen mahdollisuuden toimia vuorovaikutuksessa näiden alojen kanssa ja
kehittää puitteet, joissa kaikki tämä toiminta voi jatkua kestävällä tavalla.
Vesipuitedirektiivin täytäntöönpano edellyttää vesipolitiikan tavoitteiden
yhdentämistä vedestä riippuvaisten taloudellisten toimintojen kehittämiseen ja
suunnitteluun. Arvioiduista vesipiirien hoitosuunnitelmista
yli 90 prosenttia osoittaa, että maatalous aiheuttaa merkittäviä paineita
vesistöalueeseen, mukaan luettuina orgaanisen jätteen, ravinteiden ja
torjunta-aineiden aiheuttamat haja- ja pistekuormitus sekä
hydrologis-morfologiset vaikutukset. Vaikka toimenpideohjelmissa esitetään laaja
valikoima teknisiä ja muita toimenpiteitä ja taloudellisia välineitä, niistä
puuttuu tärkeitä osatekijöitä (kuten laajuus, ajoitus ja rahoitus). Yleisesti
ottaen hoitosuunnitelmissa ei esitetä päättäväisiä toimia maatalouden
aiheuttamien paineiden vähentämiseksi eikä niistä käy ilmi, että maatalouden
harjoittajia olisi tyydyttävällä tavalla osallistunut vesipuitedirektiivin
mukaisiin prosesseihin[20].
Lisäksi niissä on vain vähän yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka maaseudun
kehittämisohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia on käytetty. Komission ehdotukseen yhteisen maatalouspolitiikan
uudistamiseksi[21]
sisältyy useita osatekijöitä, joilla voitaisiin merkittävästi parantaa
maatalouden ja vesipolitiikan välistä vuorovaikutusta. Näihin sisältyy
vesipuitedirektiivin vaatimusten lisääminen täydentäviin ehtoihin, yhteisen
maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin ympäristöystävällisyyden parantamiseen
ja ohjelmointijärjestelmään, jossa nimenomaisesti yksilöidään veden käytön
tehokkuus ja vesiasioiden hallinta osatavoitteina, joihin maaseudun
kehittämisohjelmilla pyritään. Vesipuitedirektiivin 4 artiklan uusia
hankkeita ja muuttamisia koskevassa 7 kohdassa vahvistetaan ehdot, joiden
mukaisesti valinnat vesien suojelun ja taloudellisen kehityksen välillä on
tehtävä. Kyseisen artiklan mukaan uusien muutosten erityisenä ehtona on, että
ne on perusteltu vesipiirien hoitosuunnitelmissa. Arvioiduista 116
suunnitelmasta, joissa viitataan poikkeuksiin, vain kahdessatoista viitataan
hankkeisiin, joihin sovelletaan 4 artiklan 7 kohtaa. Vaikka on selvää, että
suunnitteilla tai käynnissä on useampia hankkeita, jotka todennäköisesti
heikentävät vesistöalueiden tilaa, niitä ei mainita vesipiirien
hoitosuunnitelmissa. Uusiin hankkeisiin ja ohjelmiin tehtyjen
viittausten puuttuminen useimmissa vesipiirien hoitosuunnitelmissa osoittavat,
että yhdennetyn vesiasioiden hallinnan puitteissa on tosiasiallisesti hukattu
mahdollisuuksia kestävään taloudelliseen kehitykseen. Kyseisen 4 artiklan 7 kohdan yhteydessä
vesivoiman kehittämiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vesivoiman
merkittäviä ympäristövaikutuksia on tarkasteltava asianmukaisesti. Nykyisten
laitosten kunnostaminen ja laajentaminen olisi asetettava etusijalle verrattuna
uusiin laitoksiin, joista olisi laadittava vesistöaluekohtaiset strategiset
arvioinnit ja joille olisi valittava energian tuotannon ja vähäisimpien
ympäristövaikutusten suhteen optimaalinen sijainti[22]. Vastaavasti sisävesiliikenteellä – vaikka se
voi olla vähähiilinen kuljetusmuoto – voi olla haitallisia vaikutuksia
vesiympäristöön. CIS-prosessin ja muiden prosessien[23] yhteydessä on laadittu
laajalti ohjeistusta, jota olisi käytettävä sen varmistamiseksi, että
sisävesiliikennettä kehitetään kestävällä tavalla haittaamatta
vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamista. Sisävesien ympäristöpaineet vaikuttavat
meriympäristön tilaan. Vesipiirien hoitosuunnitelmiin perustuvilla
toimenpiteillä edesautetaan meristrategiapuitedirektiivissä[24] tarkoitetun ympäristön hyvän
tilan saavuttamista. Meristrategiapuitedirektiivissä vaaditaan, että laaditaan
toimenpideohjelma vuoteen 2015 mennessä, jolloin voidaan hyödyntää
koordinointia myös vuoteen 2015 mennessä toteutettavan vesipiirien
hoitosuunnitelmien laadinnan toisen vaiheen kanssa. Suositukset jäsenvaltioille –
Olisi käytettävä vesipiirien
hoitosuunnitelmaprosessia selkeiden puitteiden luomiseksi vedestä riippuvaisten
taloudellisten toimintojen kehittämisessä. –
Olisi parannettava yhteistyötä maatalousyhteisön
kanssa toimenpideohjelmien valmistelussa niiden toteutettavuuden ja hyväksynnän
varmistamiseksi. Olisi varmistettava, että maatilojen neuvontajärjestelmä
toimii ennakoivasti, ja hyödynnettävä maaseudun kehittämisohjelman tarjoamat
mahdollisuudet. –
Olisi luotava tasapaino vapaaehtoisten toimien
ja pakollisten toimenpiteiden välille maatalouden alalla, jotta saadaan aikaan
vankka lähtötilanne maaseudun kehittämisohjelmille ja täydentävien ehtojen
vesiasioihin liittyville vaatimuksille. Olisi lisättävä luonnon omien,
monipuolisten vedenpidätystoimenpiteiden hyödyntämistä. –
Olisi koordinoitava vesiympäristöön vaikuttavia
(kuten vesiliikenteeseen, vesivoimaan ja tulvasuojatoimenpiteisiin liittyviä)
ohjelmia, suunnitelmia ja hankkeita ja sisällytettävä ne vesipiirien
hoitosuunnitelmiin. 6. Päätelmät ·
Vesipiirien hoitosuunnitelmien valmistelemiseksi ja
luonnostelemiseksi on nähty paljon vaivaa. Tietämyksemme EU:n vesistöjen
tilasta ja niihin vaikuttavista toiminnoista on parempi kuin koskaan ennen.
Komissio arvioi kuitenkin, että vesipuitedirektiivin tavoitteiden
saavuttamiseksi tarvitaan päättäväisempiä ponnisteluja tulevissa
suunnitteluvaiheissa vuosina 2015, 2021 ja 2027. ·
Vesipuitedirektiivin kaikkien näkökohtien
täytäntöönpanosta on olemassa hyviä esimerkkejä. Vesipiirien hoitosuunnitelmien
hyväksymisessä ja toteuttamisessa aikataulusta jäljessä olevat jäsenvaltiot
voivatkin tätä viivettä kuroessaan ottaa oppia muiden suunnitelmista. ·
Toteutuksessa olisi varmistettava, että
vesiasioiden hallinta perustuu entistä parempaan ymmärrykseen vesistöalueisiin
vaikuttavista, asianmukaisessa seurannassa havaituista suurimmista riskeistä ja
paineista. Tämä johtaa kustannustehokkaisiin toimiin, joilla varmistetaan
vesivarojen pitkällä aikavälillä kestävä saatavuus ihmisten, liiketoiminnan ja
luonnon tarpeisiin. ·
Komissio aikoo jatkossakin pyrkiä edistämään
hedelmällistä, epävirallista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa
CIS-prosessin yhteydessä. ·
Komissio aikoo myös seurata kahdenvälisesti
jäsenvaltioiden kanssa tässä täytäntöönpanokertomuksessa ja sen
oheisasiakirjoissa esittämiensä suositusten toteuttamista sekä valvoa
vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoa tarpeen mukaan. ·
Tässä kertomuksessa esitettyjä huomioita on
käytetty komission tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen
turvaamiseksi” esitettyjen toimintapoliittisten ehdotusten yksilöinnissä, ja
niistä keskustellaan edelleen CIS-prosessissa. [1] Yhteisön vesipolitiikan puitteista annettu direktiivi
2000/60/EY; sen lisäksi on annettu pohjavesidirektiivi (2006/118/EY) ja
ympäristönlaatunormidirektiivi (2008/105/EY). [2] Tähän sisältyvät paineiden ja vaikutusten arviointi,
taloudellinen analyysi, vesistömuodostumien rajaaminen, pintavesimuodostumien
typologian ja vertailuolosuhteiden kartoittaminen sekä perusta ekologisen tilan
arvioinnille. [3] Ks. http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/implementation_documents_1/submitted_rbmps [4] Ks. http://water.europa.eu ja
erityisesti http://www.eea.europa.eu/themes/water/interactive/water-live-maps/wfd
[5] Norja panee vesipuitedirektiivin täytäntöön osana
sopimusta Euroopan talousalueesta kyseisessä sopimuksessa hyväksytyn aikataulun
mukaisesti. Näin ollen Norja on hyväksynyt yhdeksän vesipiirien
hoitosuunnitelmapilottia. [6] Euroopan
unionin tuomioistuin on antanut tuomiot Belgiaa, Kreikkaa ja Portugalia vastaan
suunnitelmien hyväksymisen ja niistä raportoinnin laiminlyömisestä. Espanjaa
koskeva tuomio on valmisteilla. Asianumerot ovat: Kreikka - C‑297/11, Belgia - C‑366/11, Portugali - C-223/11 [7] Ajantasaistettu katsaus osoitteessa: http://ec.europa.eu/environment/water/participation/map_mc/map.htm
[8] Ks. tähän tiedonantoon liittyvät komission yksiköiden
valmisteluasiakirjat. [9] Tähän eivät sisälly Espanja, Portugali ja Kreikka, koska
niiden vesipiirien hoitosuunnitelmat puuttuvat. [10] Ekologinen tila: Tähän eivät sisälly maat, jotka eivät ole
raportoineet vesipiirien hoitosuunnitelmista tai poikkeuksista tai joilla on
suuri määrä vesimuodostumia, joiden tila ei ole tiedossa. [11] Kemiallinen tila: Pintavesistä yli 40 prosentin osalta
raportoitiin ”kemiallinen tila ei tiedossa”, ja muiden vesistömuodostumien
osalta arviointi ei ole vertailukelpoinen. [12] Lukuihin eivät sisälly Suomi ja Ruotsi, joissa on hyvin
suuri määrä pieniä vesistömuodostumia, joiden tila on hyvä. [13] Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan c alakohta. [14] Direktiivin 4 artiklan 4, 5 ja 7 kohta. [15] Tiedonanto veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan EU:n
politiikan uudelleentarkastelusta. [16] Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu neuvoston
direktiivi 91/271/ETY, EYVL L 135, 30.5.1991, ja vesien suojelemisesta
maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta
annettu neuvoston direktiivi 91/676/ETY, EYVL L 375, 31.12.1991. [17] 6th Commission summary on the Implementation
of the Urban Waste Water Treatment Directive-Commission Staff Working Paper,
SEC(2011)1561 final (koskee vuosia 2007–2008). [18] Ympäristön
pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä
tammikuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY,
EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8–29. Direktiivi korvataan 7. tammikuuta 2014 alkaen
teollisuuden päästöistä 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU. Ks. http://ec.europa.eu/environment/air/pollutants/stationary/ippc/key_impl.htm [19] Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyt yhdeksää
jäsenvaltiota vastaan, koska ne ovat tulkinneet vesipalvelut kapeasti
sisältämään vain juomaveden ja vedenkäsittelyn. [20] Ks. ympäristöasioista vastaavan pääosaston internetisivusto
kaikilla EU-kielillä: "Guidance for administrations on making WFD
agricultural measures clear and transparent at farm level" and "Handbook on Farm Advisory Systems and water
protection". [21] http://ec.europa.eu/agriculture/cap-post-2013/legal-proposals/index_en.htm
[22] CIS
Policy Paper on WFD and Hydromorphological pressures. Recommendations
for better policy integration (2006). http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_documents/hydromorphology/hydromorphology/_EN_1.0_&a=d
[23] Ibidem. Katso myös Joint Statement on Inland Navigation
and Environmental Sustainability in the Danube River Basin (2007); PLATINA
project Good Practice Manual on Sustainable Waterway Planning (2011);
komission ohjeasiakirja, joka koskee sisävesiliikenteen kestävää kehittämistä
ja hallintaa EU:n luonnonsuojelulainsäädännön puitteissa (2012). [24] Yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annettu
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, EUVL L 174, 25.6.2008.