This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011PC0370
Proposal for a DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on energy efficiency and repealing Directives 2004/8/EC and 2006/32/EC
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta
/* KOM/2011/0370 lopullinen - 2011/0172 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta /* KOM/2011/0370 lopullinen - 2011/0172 (COD) */
PERUSTELUT
1.
Ehdotuksen tausta
1.1.
Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
EU on asettanut
tavoitteekseen vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020
mennessä[1].
Tästä tavoitteesta on myös tehty yksi älykkääseen, kestävään ja osallistavaan
kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian[2] viidestä yleistavoitteesta. Komission
tuoreimmat arviot, joissa otetaan huomioon vuoteen 2020 ulottuvat kansalliset
energiatehokkuustavoitteet, jotka jäsenvaltiot ovat asettaneet Eurooppa 2020
-strategian puitteissa, osoittavat, että EU saavuttaa ainoastaan puolet 20
prosentin tavoitteestaan vuoteen 2020 mennessä[3]. Eurooppa-neuvosto[4] ja
Euroopan parlamentti[5]
ovat kehottaneet komissiota hyväksymään uuden kunnianhimoisen
energiatehokkuusstrategian, jonka puitteissa voitaisiin toteuttaa
määrätietoisia toimia vielä jäljellä olevien merkittävien mahdollisuuksien
hyödyntämiseksi. Antaakseen uutta pontta
energiatehokkuuden parantamiselle komissio esitti 8. maaliskuuta 2011 uuden
energiatehokkuussuunnitelman, jossa määritellään toimenpiteet uusien säästöjen
saavuttamiseksi energian tuotannossa ja käytössä. Tässä
lainsäädäntöehdotuksessa eräät energiatehokkuussuunnitelman näkökohdat
muunnetaan sitoviksi toimenpiteiksi. Ehdotuksen päätarkoituksena on edistää
merkittävällä tavalla vuodelle 2020 asetetun EU:n energiatehokkuustavoitteen
saavuttamista. Jotta tässä onnistuttaisiin, ehdotus on hyväksyttävä
kiireellisesti ja pantava viipymättä täytäntöön jäsenvaltioissa. Ehdotus
ulottuu myös 20 prosentin tavoitetta pidemmälle, ja siinä pyritään vahvistamaan
yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämiselle EU:ssa vuoden 2020 jälkeen.
Ehdotus on strateginen prioriteetti komission vuoden 2011 työohjelmassa.
1.2.
Yleinen tausta
EU
tuo entistä enemmän energiaa entistä korkeammin hinnoin. Tätä taustaa vasten
energiavarojen saatavuus tulee keskipitkällä aikavälillä nousemaan entistä
tärkeämpään asemaan, ja se saattaa myös vakavasti vaarantaa EU:n talouskasvun.
Tästä syystä energiatehokkuus on yksi keskeinen näkökohta Eurooppa 2020
-strategian lippulaivahankkeessa ”Resurssitehokas Eurooppa”[6].
Energiatehokkuuden parantaminen on kustannustehokkain ja nopein tapa parantaa
energian saannin varmuutta, ja se on tehokas keino vähentää ilmastonmuutokseen
vaikuttavia kasvihuonekaasupäästöjä. Kuten komission tiedonannossa
”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen
vuonna 2050”[7]
esitetään, energiatehokkuus voi auttaa EU:ta saavuttamaan ja jopa ylittämään
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteensa. EU:n
talouden energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa myös myönteisesti
talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Energiansäästöt vapauttavat
taloudellisia resursseja, jotka voidaan investoida edelleen muualle talouteen
ja jotka voivat helpottaa julkisten budjettien kireää tilannetta. Yksittäisten
kuluttajien kannalta energiatehokkuus merkitsee energialaskujen pienenemistä.
Energiaköyhyyteen voidaan puuttua strategisesti toteuttamalla
energiatehokkuutta parantavia toimia. Lisäksi sen, että voidaan tuottaa enemmän
kuluttamalla vähemmän energiaa, pitäisi parantaa EU:n eri teollisuudenalojen
kilpailukykyä ja antaa niille maailmanlaajuinen johtoasema energiatehokkuuteen
liittyvien teknologioiden alalla. Energiatehokkuus ja säästöt hyödyttävät koko
EU:n taloutta, julkista sektoria, yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Näistä
syistä Euroopan energiastrategiassa vuoteen 2020 energiatehokkuus nimettiin
yhdeksi EU:n energiapolitiikan painopistealueista tulevina vuosina.
1.3.
Voimassa olevat säännökset ja määräykset
Tämän
ehdotuksen soveltamisala on päällekkäinen kahden direktiivin eli
yhteistuotantodirektiivin (2004/8/EY) ja energiapalveludirektiivin (2006/32/EY)[8] kanssa.
Kummankaan direktiivin avulla ei ole täysin pystytty hyödyntämään energian
säästömahdollisuuksia. Siksi ehdotetaan, että nämä kaksi direktiiviä kumotaan
kun uusi direktiivi tulee voimaan, lukuun ottamatta energiapalveludirektiivin 4
artiklan 1–4 kohtaa ja liitteitä I, III ja IV. Näiden säännösten mukaan
jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuoteen 2017 mennessä ohjeellinen
energiansäästötavoite, joka on 9 prosenttia kunkin jäsenvaltion energian
loppukulutuksesta energiapalveludirektiivin täytäntöönpanoa edeltäneen
viisivuotiskauden perusteella laskettuna. Tämä tavoite – vaikka se onkin
laajuudeltaan ja vaatimustasoltaan erilainen – edistää EU:n 20 prosentin
energiatehokkuustavoitteen saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, joten se olisi
pidettävä voimassa vuoteen 2017 saakka. Muita
uuden direktiivin säännösten kanssa päällekkäisiä säännöksiä ovat
energiamerkintöjä koskevan direktiivin 2010/30/EU[9] 9
artiklan 1 ja 2 kohta, jotka kumotaan uuden direktiivin tullessa voimaan.
1.4.
Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun
politiikkaan ja muihin tavoitteisiin
Ehdotus
liittyy kiinteästi älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävään
Eurooppa 2020 -strategiaan[10],
sillä EU:n 20 prosentin energiatehokkuustavoite sisältyy yhteen strategian
viidestä yleistavoitteesta. Se on yksi vuodelle 2011 suunnitelluista
ehdotuksista, joiden avulla pyritään toteuttamaan yksi strategian seitsemästä
keskeisestä aloitteesta, Eurooppa 2020 -lippulaivahanke ”Resurssitehokas
Eurooppa”. Ehdotus on EU:n ilmastopolitiikan mukainen ja täydentää sitä. Tämän
ehdotuksen tavoitteena olevan energiakulutuksen vähentämisen pitäisi myös
auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan
energian osuutta koskevat tavoitteensa, jotka on vahvistettu uusiutuvista
lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä
2009/28/EY[11].
2.
Kuulemiset ja vaikutusten arviointi
2.1.
Kuulemiset, tiedonkeruu ja asiantuntijatiedon
käyttö
Ehdotuksen
pohjana on käytetty laajasti jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kannanottoja,
joita on saatu eri yhteyksissä, myös julkisessa internet-kuulemisessa[12]. Toisen
laajan kuulemisen käynnistivät tammikuussa 2011 kestävää energiaa käsittelevän
Bukarestin foorumin työryhmät (joihin kuuluu jäsenvaltioiden ja sidosryhmien
edustajia)[13].
Ehdotettujen vaihtoehtojen vaikutuksista tehtiin kattava analyysi, jossa
käytettiin kolmen mallin ja lukuisien selvitysten tuloksia. Analyysissä tarkasteltiin
vaihtoehtojen taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia ottaen
huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.
2.2.
Vaikutusten arviointi
Vaikutustenarvioinnissa
on tarkasteltu lukuisia vaihtoehtoja, jotka on ryhmitelty kolmelle tasolle: - Ensimmäisen tason toimintavaihtoehdoissa
tarkastellaan keinoja parantaa nykyistä poliittista kehystä. Analyysissa
keskitytään pääasiassa seuraaviin kysymyksiin: olisiko
energiapalveludirektiivissä nykyisin sovellettavaa lähestymistapaa tavoitteiden
asettamiseen jatkettava vuoteen 2020 saakka, olisiko kansallisia
energiansäästötavoitteita korotettava EU:n 20 prosentin tavoitteen
saavuttamiseksi, ja jos olisi, olisiko tavoitteiden oltava sitovia vai
ohjeellisia. Analyysin perusteella energiatehokkuusdirektiivin
tavoitteet olisi säilytettävä loppukäyttösektoreilla niiden määräaikaan saakka
eli vuoteen 2016, mutta 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi
niitä on täydennettävä kunnianhimoisemmilla energiansäästötavoitteilla Eurooppa
2020 -prosessin puitteissa. Analyysin mukaan näiden tavoitteiden ei tarvitse
olla tällä hetkellä sitovia ja samat tai paremmat tulokset voidaan saavuttaa
sitovilla toimenpiteillä. Yhdessä nykyisen toimintakehyksen kanssa näiden
sitovien toimenpiteiden pitäisi olla riittäviä, jotta EU:n 20 prosentin tavoite
saavutetaan vuonna 2020. Edistymistä on kuitenkin seurattava ja tarvittavat
korjaavat toimet on toteutettava riittävän ajoissa, jotta 20 prosentin
tavoitteen saavuttaminen vuonna 2020 voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa,
ettei edistyminen ole riittävän nopeaa. -
Toisen tason toimintavaihtoehdoissa tarkastellaan erilaisia toimenpiteitä,
joilla voidaan hyödyntää vielä jäljellä olevat taloudelliset mahdollisuudet
kysyntä- ja tarjontapuolella. Vaikutustenarvioinnissa
tarkastellaan energiansäästövelvoitejärjestelmiä mahdollisena keinona saavuttaa
energiansäästöjä loppukäyttösektoreilla. Vaikutustenarvioinnin tulosten mukaan
energiansäästövelvoitteilla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, mutta energiapalveludirektiivin
nykyisiä säännöksiä (joissa tällaiset velvoitteet ovat vain yksi
vaihtoehdoista, joilla jäsenvaltiot voivat varmistaa, että energialaitokset
saavuttavat säästöjä loppukäyttösektoreilla) olisi vahvistettava. Tähän
liittyen käsitellään seuraavia kysymyksiä: minkä tasoisia energiansäästöjä
energialaitoksilta vaaditaan, pitäisikö tällaisten velvoitejärjestelmien
suunnittelu jättää täysin jäsenvaltioiden vastuulle vai pitäisikö järjestelmien
keskeiset osatekijät yhdenmukaistaa. Vaikutustenarvioinnissa esitetään
kansallisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien käyttöönottoa kaikissa
jäsenvaltioissa tavoitteena saavuttaa 1,5 prosentin vuotuinen säästö energian
loppukulutuksessa. Vaikka tietyt keskeiset osatekijät on yhdenmukaistettava
EU:n tasolla (kohdealat, vaatimustaso ja laskentamenetelmät), jäsenvaltioille
olisi jätettävä mahdollisuus mukauttaa järjestelmät kansallisiin
olosuhteisiinsa tai säilyttää nykyiset järjestelmänsä suurelta osin. Lisäksi
harkittiin vaihtoehtoa, jossa Euroopassa otetaan käyttöön kaupattavien
valkoisten todistusten järjestelmä, mutta se hylättiin samoista syistä kuin
vaihtoehto, jossa järjestelmän kaikki osatekijät yhdenmukaistetaan täysin. Toisessa
toimintavaihtoehtojen kokonaisuudessa tarkastellaan toimenpiteitä, joihin
osallistuu julkinen sektori. Analyysin mukaan kahdenlaiset toimenpiteet
voisivat olla hyödyllisiä. Ensinnäkin 3 prosenttia julkisten elinten
omistuksessa olevista rakennuksista olisi kunnostettava vuosittain
kustannusoptimaaliselle tasolle, eli nykyinen saneerausaste
kaksinkertaistettaisiin. Toiseksi julkiset elimet olisi velvoitettava ostamaan
energiatehokkaita tuotteita ja rakennuksia nykyisten energiamerkkien ja
-todistusten pohjalta. Muita
vaihtoehtoja, joilla olisi huomattavia myönteisiä vaikutuksia niiden
kustannuksiin verrattuna, ovat energiapalvelumarkkinoita edistävät toimet,
entistä parempien tietojen antaminen kotitalouksille ja yrityksille entistä
useammin niiden tosiasiallisesta energiankulutuksesta laskutuksen ja älykkäiden
kulutusmittareiden avulla sekä suurten yritysten pakolliset
energiakatselmukset. Vaikutustenarviointi osoittaa, että kaikilla näillä
toimenpiteillä voidaan korjata tietovajetta, joka on yksi tehokkuuden esteitä,
ja niiden avulla voitaisiin saavuttaa suuria energiansäästöjä. Muiden
vaihtoehtojen, joissa energiatehokkuutta pyritään edistämään vapaaehtoisilla
toimenpiteillä, ei katsota olevan riittäviä, jotta kaikki säästömahdollisuudet
voitaisiin toteuttaa. Vaikutustenarvioinnissa
analysoidaan myös sitä, millä toimenpiteillä voitaisiin auttaa hyödyntämään
energiatehokkuuden parantamismahdollisuudet energian muuntamisessa ja
jakelussa. Arvioinnissa hylätään vaihtoehdot, joihin sisältyy nykyisen
yhteistuotantodirektiivin säännösten jatkaminen, koska ne eivät edistä energiatehokkuutta
koko energiahuoltoalalla vaan ainoastaan suhteessa yhteistuotantoon
varmistamatta kuitenkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon tosiasiallista
käyttöönottoa (jäsenvaltioilla on ainoastaan velvollisuus kerätä tietoja ja
raportoida komissiolle). Analyysin mukaan vähimmäisvaatimusten vahvistaminen
energiantuotannon tehokkuudelle (mukaan lukien yhteistuotantoa ja
kaukolämmitystä/-jäähdytystä koskevat pakolliset vaatimukset uusille
sähköntuotantolaitoksille ja tehokkaiden yhteistuotantolaitosten pakollinen
liittäminen ja ensisijainen pääsy verkkoon) parantaisi merkittävästi tuotannon
energiatehokkuutta. Energiatehokkuusvelvoitteiden asettaminen energia-alan
sääntelyviranomaisille olisi myös hyödyllinen keino parantaa energian siirron
ja jakelun tehokkuutta. Vaikutustenarvioinnissa
tarkastellaan kansallisen raportoinnin ja täytäntöönpanon seurannan
vaihtoehtoja. Jotta hallinnollista taakkaa voitaisiin rajoittaa ja samalla
varmistaa edistymisen asianmukainen seuranta, arvioinnissa ehdotetaan
kevytmuotoista vuotuista raportointia tiettyjen energiatehokkuus- ja
säästöindikaattoreiden pohjalta, joita voitaisiin hyödyntää vuotuisissa
kansallisissa uudistusohjelmissa. Tätä täydennettäisiin
energiatehokkuustoimenpiteitä ja ‑ohjelmia koskevilla
yksityiskohtaisemmilla tiedoilla, joita pyydettäisiin jäsenvaltioilta vain joka
kolmas vuosi. -
Kolmannen tason toimintavaihtoehdoissa arvioidaan valittujen ensimmäisen ja
toisen tason toimenpiteiden oikeudellista muotoa. Arvioinnissa todetaan, että
EU:n 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi EU:n politiikassa
on hyödynnettävä kaikkien sektoreiden energiansäästömahdollisuudet, mukaan
lukien sektorit, jotka eivät kuulu energiapalveludirektiivin soveltamisalaan.
Tästä syystä esitetään sellaisen uuden lainsäädäntöehdotuksen antamista, joka
kattaa kahden nykyisen direktiivin soveltamisalan ja laajentaa sen kaikille
sektoreille, joilla on mahdollisuuksia saavuttaa energiansäästöjä. Kahden
direktiivin yhdistäminen yhdeksi säädökseksi katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi,
jotta nykyistä sääntelykehystä voidaan yksinkertaistaa ja johdonmukaistaa. Oikeudellisen
muodon osalta analyysin tulos ei ollut yhtä selvä. Samalla kun
lainsäädäntöehdotuksen erityiset säännökset ovat saaneet muotonsa on myös
käynyt selväksi, että direktiivi on sopivin säädöstyyppi, kun otetaan huomioon
säädöksen sisältö ja tarve hyväksyä uusia täytäntöönpanotoimenpiteitä
kansallisella tasolla. Valittujen
toimintavaihtoehtojen kokonaisvaikutusten arvioimiseksi tehty mallintaminen
osoittaa, että ehdotettujen toimenpiteiden nettovaikutus EU27:ssä on riittävä,
jotta primäärienergian 20 prosentin säästötavoite voidaan saavuttaa.
Vaikutustenarviointi osoittaa myös, että lisäkustannukset, jotka aiheutuvat 20
prosentin kokonaistavoitteen saavuttamisesta valitun toimenpidekokonaisuuden
avulla, ovat vähäiset verrattuna hyötyihin. Näiden toimenpiteiden
taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät kokonaisvaikutukset
edistävät vahvasti EU:n politiikan ja Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista. Energiatehokkuus
on yksi keskeisistä tekijöistä, joiden avulla voidaan saavuttaa siirtymistä
vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 koskevan etenemissuunnitelman tavoitteet.
Päästöoikeuksien hinta on tärkeä kannustin kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiselle. Tämän ehdotuksen valmistelun yhteydessä toteutettu mallinnus
osoitti, että ehdotetut toimenpiteet johtavat kasvihuonekaasupäästöjen
lisävähennyksiin, mutta tulokset eivät olleet selviä sen suhteen, mikä on
toimenpiteiden mahdollinen vaikutus päästöoikeuksien hintaan. Toteuttaessaan
toimenpiteitä 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi komission
on seurattava uusien toimenpiteiden vaikutusta EU:n päästökauppajärjestelmästä
annettuun direktiiviin 2003/87/EY, jotta päästökauppajärjestelmässä säilytettäisiin
kannustimet, joilla palkitaan vähähiilisyyttä edistävät investoinnit ja
valmistetaan päästökauppajärjestelmään kuuluvia aloja tulevaisuudessa
tarvittaviin innovaatioihin. Tässä yhteydessä on harkittava
tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien päästökauppajärjestelmän
mukauttaminen siirtämällä sivuun vastaava päästöoikeuksien määrä
huutokaupattavien oikeuksien määrästä vuosina 2013–2020, jos asiasta tehdään
poliittinen päätös.
3.
Ehdotuksen oikeudellinen sisältö
3.1.
Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus
Ehdotetulla
direktiivillä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämiselle
EU:ssa, jotta voidaan varmistaa primäärienergian 20 prosentin säästötavoitteen
saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä ja tasoittaa tietä energiatehokkuuden
parantamiselle myös sen jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden
tarkoituksena on poistaa esteet ja korjata markkinoiden puutteita, jotka
haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokuutta. Loppukäyttösektorin
kannalta ehdotetussa direktiivissä keskitytään toimenpiteisiin, joissa
asetetaan julkiselle sektorille vaatimuksia, jotka koskevat sekä sen omistamien
rakennusten kunnostamista että korkeiden energiatehokkuusvaatimusten
soveltamista rakennusten, tuotteiden ja palveluiden hankinnoissa. Ehdotuksen
mukaan jäsenvaltioiden olisi perustettava energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä.
Suurissa yrityksissä olisi järjestettävä säännöllisiä energiakatselmuksia.
Lisäksi ehdotuksessa asetetaan energiayhtiöille mittaamista ja laskutusta
koskevia vaatimuksia. Energian
tuotantosektorin osalta ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot hyväksyvät
kansalliset lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmat, joiden avulla hyödynnetään
tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmön ja -jäähdytyksen
mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että
aluesuunnittelumääräykset ovat linjassa näiden suunnitelmien kanssa.
Viranomaisten on vahvistettava lupaperusteet, joilla varmistetaan, että
laitokset sijaitsevat lähellä lämmön kysyntäpisteitä ja että kaikki uudet
sähköntuotantolaitokset ja olemassa olevat laitokset, joita uudistetaan
merkittävästi, varustetaan tehokkailla yhteistuotantoyksiköillä.
Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava määritellä ehdot, joiden täyttyessä
tästä velvollisuudesta voidaan poiketa. Lisäksi ehdotuksessa edellytetään, että
jäsenvaltiot kokoavat kaikkien polttoaineiden polttoa tai kaasun ja öljyn
jalostusta harjoittavien laitosten energiatehokkuustiedot, ja asetetaan
vaatimukset, jotka koskevat ensisijaista/taattua verkkoon pääsyä, tehokkaasta
yhteistuotannosta saatavan sähkön asettamista ajojärjestyksessä etusijalle sekä
uusien hukkalämpöä tuottavien teollisuuslaitosten liittämistä kaukolämmitys-
tai jäähdytysverkkoihin. Muita
ehdotettuja toimenpiteitä ovat muun muassa kansallisten energia-alan
sääntelyviranomaisten tehokkuusvaatimukset, tiedotustoimet,
sertifiointijärjestelmien saatavuutta koskevat vaatimukset, energiapalvelujen
kehittämistä edistävät toimet sekä jäsenvaltioiden velvollisuus poistaa
energiatehokkuuden esteet, erityisesti ristiriitaiset kannustimet rakennuksen
omistajan ja vuokralaisen välillä tai rakennusten omistajien kesken. Lopuksi
ehdotuksessa säädetään kansallisten energiatehokkuustavoitteiden
vahvistamisesta vuodelle 2020 ja velvoitetaan komissio esittämään vuonna 2014
arvio siitä, voiko unioni saavuttaa 20 prosentin säästön primäärienergian
kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Komission on esitettävä arvionsa Euroopan
parlamentille ja neuvostolle, ja sen jatkoksi on tarvittaessa annettava
lainsäädäntöehdotus, jossa vahvistetaan pakolliset kansalliset tavoitteet.
3.2.
Oikeusperusta
Ehdotus
perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2
kohtaan. Sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan mukaan ”sisämarkkinoiden
toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristön säilyttämistä ja sen
tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen unionin
energiapolitiikalla pyritään jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä […]
c) edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin
energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä”. Tämän ehdotuksen
tavoitteena on nimenomaan luoda yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämiselle
unionissa.
3.3.
Toissijaisuusperiaate
Toissijaisuusperiaatetta
sovelletaan tähän ehdotukseen, koska energia-asiat eivät kuulu unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. EU
on asettanut tavoitteekseen vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosentilla
vuoteen 2020 mennessä. Tästä tavoitteesta on myös tehty Eurooppa 2020
-strategian viidestä yleistavoitteesta. Nykyisellä energiatehokkuutta
koskevalla lainsäädännöllä, erityisesti energiapalveludirektiivillä ja
yhteistuotantodirektiivillä, ei ole täysin pystytty hyödyntämään kaikkia
energian säästömahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden tasolla tällä hetkellä voimassa
olevat toimenpiteet eivät myöskään riitä poistamaan jäljellä olevia markkina-
ja sääntelyesteitä. Energiahaasteet,
joihin tällä ehdotuksella pyritään vastaamaan (energiansaannin varmuus, kestävä
kehitys ja ilmastonmuutos sekä EU:n kilpailukyky), koskettavat koko EU:ta
Yhteinen EU-tason toiminta on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa, että
toiminta on koordinoitua ja yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaammin. Uudessa
direktiivissä ehdotetut toimenpiteet auttavat osaltaan varmistamaan, että
kaikki jäsenvaltiot osallistuvat asianmukaisesti toimiin, joita tarvitaan 20
prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteillä varmistetaan myös
tasapuoliset toimintaolosuhteet kaikille markkinatoimijoille, etenkin
vahvistamalla energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset (jotka koskevat
muun muassa pääsyä julkisille markkinoille, yritysten
energiakatselmusvelvoitteita, energialaitosten energiansäästövelvoitteita ja
yhteistuotannon harjoittajien pääsyä verkkoon). Ehdotus antaa investoijille
varmuuden EU:n tavoitteen saavuttamisesta ja tuesta energiatehokkuuden
parantamistoimenpiteille, kuten tehokkaalle yhteistuotannolle ja kaukolämmölle
ja -jäähdytykselle.
3.4.
Suhteellisuusperiaate ja sääntelytavan valinta
Ehdotuksessa
ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi.
Siinä asetetaan tiukat energiatehokkuusvaatimukset useille aloille, mutta
jäsenvaltiot voivat edelleen suosia energiatehokkuuden parantamistoimenpiteitä
kansallisiin olosuhteisiinsa parhaiten sopivalla tavalla. Sääntelytavaksi
on valittu direktiivi, joka on saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista
lainsäädäntöä. Direktiivissä määritellään lopullinen tulos ja yleiset
vaatimukset, mutta jätetään jäsenvaltioille riittävästi joustovaraa mukauttaa
täytäntöönpano kansallisiin erityispiirteisiinsä. Tässä nimenomaisessa
tapauksessa direktiivi riittää ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseen.
Sääntelyn aste on siis oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.
4.
Talousarviovaikutukset
Kuten ehdotukseen liittyvässä
rahoitusselvityksessä esitetään, direktiivi pannaan täytäntöön nykyistä
talousarviota käyttäen, eikä sillä ole vaikutusta monivuotiseen
rahoituskehykseen.
5.
Lisätiedot
5.1.
Lainsäädännön yksinkertaistaminen
Ehdotus
edistää lainsäädännön yksinkertaistamista, vaikka se ei sisällykään
yksinkertaistamista koskevan työsuunnitelman toimenpideluetteloon. Tämän
ehdotuksen hyväksymisen myötä energiapalveludirektiivi ja
yhteistuotantodirektiivi korvataan yhdellä direktiivillä, joka tarjoaa
kokonaisvaltaisemman lähestymistavan energiatehokkuuteen ja energian
säästämiseen. Myös hallinnolliset menettelyt yksinkertaistuvat jossain määrin,
kun täytäntöön on pantava vain yksi direktiivi kahden sijaan. Raportointivelvollisuuksista
säädetään nykyisin molemmissa direktiiveissä. Ne korvataan yhdellä
vuosittaisella raportilla (perinpohjainen raportti joka kolmas vuosi), joka
pohjautuu Eurooppa 2020 -strategian mukaiseen raportointiprosessiin. Ehdotuksessa
yksinkertaistetaan myös nykyiseen energiapalveludirektiiviin sisältyviä
energiansäästötoimenpiteitä koskevia vaatimuksia. Tässä suhteessa ehdotuksen
pitäisi auttaa keventämään jäsenvaltioiden nykyistä hallinnollista taakkaa
huomattavasti.
5.2.
Lainsäädännön kumoaminen
Ehdotuksen
hyväksymisestä seuraa, että aiempaa lainsäädäntöä kumotaan. Tämä koskee
direktiivin 2010/30/EU 9 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä direktiivejä 2004/8/EY ja
2006/32/EY. Direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1–4 kohta ja liitteet I, III ja
IV kumotaan vasta 1. päivästä tammikuuta 2017.
5.3.
Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai
raukeamislauseke
Ehdotus
sisältää useita uudelleentarkastelulausekkeita.
5.4.
Uudelleenlaatiminen
Ehdotukseen
ei liity uudelleenlaatimista.
5.5.
Vastaavuustaulukko
Jäsenvaltioiden
on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla
direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten
säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko.
5.6.
Euroopan talousalue (ETA)
Ehdotus
on Euroopan talousalueen kannalta merkittävä, minkä vuoksi se olisi ulotettava
kattamaan myös Euroopan talousalue. 2011/0172 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI energiatehokkuudesta ja direktiivien
2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[14], sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[15], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[16], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1)
Unionia kohtaavat ennen näkemättömät haasteet,
jotka johtuvat yhä kasvavasta riippuvuudesta energian tuonnista ja niukoista
energiavaroista sekä tarpeesta rajoittaa ilmastonmuutosta ja selvitä
talouskriisistä. Energiatehokkuus on yksi arvokas keino, jolla näihin
haasteisiin voidaan vastata. Se parantaa unionin energiansaannin varmuutta
vähentämällä primäärienergian kulutusta ja energian tuontia. Se auttaa
vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaalla tavalla ja siten
hillitsemään ilmastonmuutosta. Siirtymisen energiatehokkaampaan talouteen
pitäisi myös nopeuttaa innovatiivisten teknologisten ratkaisujen leviämistä ja
parantaa unionin teollisuuden kilpailukykyä, mikä edistää talouskasvua ja luo
laadukkaita työpaikkoja useilla energiatehokkuuteen liittyvillä aloilla. (2)
Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 järjestetyn
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä korostetaan tarvetta parantaa
energiatehokkuutta unionissa, jotta voidaan saavuttaa tavoitteeksi asetettu 20
prosentin säästö unionin primäärienergian kulutuksessa ennusteisiin verrattuna
vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsee unionin primäärienergian kulutuksen
vähentämistä 368 Mtoe:lla vuonna 2020[17].
(3)
Kesäkuun 17 päivänä 2010 järjestetyn
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä vahvistetaan
energiatehokkuustavoite yhdeksi unionin uuden työllisyyden ja älykkään,
kestävän ja osallistavan kasvun strategian (Eurooppa 2020 -strategian)
yleistavoitteeksi. Osana tätä prosessia ja jotta tavoite voitaisiin panna
täytäntöön kansallisella tasolla, jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset
tavoitteet läheisessä vuoropuhelussa komission kanssa sekä kuvailtava
kansallisissa uudistusohjelmissaan, kuinka ne aikovat saavuttaa tavoitteet. (4)
Komission tiedonannossa Energia 2020[18]
energiatehokkuus asetetaan keskeiselle sijalle EU:n energiastrategiassa vuoteen
2020 sekä peräänkuulutetaan uutta energiatehokkuusstrategiaa, jonka avulla
kaikki jäsenvaltiot voivat irrottaa energiankäytön talouskasvusta. (5)
Euroopan parlamentti pyysi 15 päivänä joulukuuta
2010 antamassaan päätöslauselmassa energiatehokkuustoimintasuunnitelman
tarkistamisesta[19]
komissiota sisällyttämään tarkistettuun energiatehokkuustoimintasuunnitelmaansa
toimenpiteitä puutteellisen edistymisen korjaamiseksi, jotta EU:n yleinen
energiatehokkuustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. (6)
Yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista
on ”Resurssitehokas Eurooppa”, jonka komissio hyväksyi 26 päivänä tammikuuta
2011[20].
Siinä energiatehokkuus nimetään yhdeksi keskeiseksi tekijäksi energiavarojen
kestävän käytön varmistamisessa. (7)
Helmikuun 4 päivänä 2011 järjestetyn
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tunnustetaan, että EU:n
energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen ei etene suunnitellusti ja että
tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta voidaan hyödyntää merkittävät
mahdollisuudet päästä suurempaan energiansäästöön rakennusten, liikenteen,
tuotteiden ja prosessien osalta. (8)
Komissio hyväksyi 8 päivänä maaliskuuta 2011
energiatehokkuussuunnitelman 2011[21].
Siinä vahvistetaan, että unioni on jäämässä jälkeen
energiatehokkuustavoitteestaan. Tilanteen korjaamiseksi suunnitelmassa
esitetään joukko energiatehokkuuspolitiikkoja ja -toimenpiteitä, jotka kattavat
koko energiaketjun, mukaan lukien energian tuotanto, siirto ja jakelu. Lisäksi
siinä käsitellään julkisen sektorin johtavaa asemaa energiatehokkuuden alalla,
rakennusten ja laitteiden energiatehokkuutta, teollisuuden energiatehokkuutta
sekä tarvetta tarjota loppukäyttäjille keinoja säädellä omaa
energiankulutustaan. Liikennesektorin energiatehokkuutta tarkastellaan
liikenteen valkoisessa kirjassa, joka hyväksyttiin 28 päivänä maaliskuuta 2011[22].
Erityisesti valkoisen kirjan aloitteessa 26 peräänkuulutetaan asianmukaisia
hiilidioksidipäästönormeja kaikissa liikennemuodoissa, tarvittaessa
täydennettyinä energiatehokkuusvaatimuksilla kaikenlaisten voimanlähdetyyppien
kattamiseksi. (9)
Komissio antoi 8 päivänä maalikuuta 2011
tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen
talouteen vuonna 2050”[23],
jossa todetaan, että energiatehokkuuden parantamiseen on paneuduttava aiempaa
enemmän myös tästä näkökulmasta. (10)
Tätä taustaa vasten on välttämätöntä saattaa ajan
tasalle energiatehokkuutta koskeva unionin lainsäädäntökehys antamalla
direktiivi, jolla pyritään saavuttamaan yleinen energiatehokkuustavoite eli 20
prosentin säästö unionin primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja
saavuttamaan lisäparannuksia energiatehokkuudessa vuoden 2020 jälkeen. Tätä
varten direktiivissä olisi vahvistettava yhteinen kehys energiatehokkuuden
edistämiselle unionissa ja määriteltävä erityiset toimenpiteet joidenkin
energiatehokkuussuunnitelmaan 2011 sisältyvien suositusten toteuttamiseksi ja
suunnitelmassa yksilöityjen vielä toteutumattomien merkittävien
energiansäästömahdollisuuksien hyödyntämiseksi. (11)
Vastuunjakopäätöksen (N:o 406/2009/EY)[24] mukaan
komission on arvioitava vuoteen 2012 mennessä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden
edistymistä tavoitteessa vähentää energiankulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020
mennessä ennusteisiin verrattuna ja annettava tätä koskeva kertomus. Lisäksi
päätöksessä edellytetään, että jäsenvaltioiden auttamiseksi niiden
pyrkimyksissä täyttää yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumukset
komissio ehdottaa 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä tiukennettuja tai uusia
toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamisen vauhdittamiseksi. Tähän
vaatimukseen vastataan tällä direktiivillä. Lisäksi se edistää niiden
tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu siirtymistä kilpailukykyiseen
vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 koskevassa etenemissuunnitelmassa, etenkin
vähentämällä energia-alan kasvihuonekaasupäästöjä, sekä päästöttömän
sähköntuotannon saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. (12)
Kaikkien olemassa olevien
energiansäästömahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista
lähestymistapaa, joka kattaa säästöt energian toimitus- ja
loppukäyttösektoreilla. Samalla hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja
lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla annetun direktiivin
2004/8/EY[25]
ja energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin
2006/32/EY[26]
säännöksiä olisi vahvistettava. (13)
Olisi parasta, jos 20 prosentin
energiatehokkuustavoite saavutettaisiin energiatehokkuutta eri aloilla
edistävien erityisten kansallisten ja Euroopan tason toimenpiteiden
kumulatiivisen täytäntöönpanon tuloksena. Jos tämä lähestymistapa ei tuo
tulosta, poliittista kehystä olisi kuitenkin tarpeen vahvistaa lisäämällä
siihen sitovien tavoitteiden järjestelmä. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltiot
olisi siis velvoitettava vahvistamaan kansalliset energiatehokkuustavoitteet,
-järjestelmät ja ‑ohjelmat. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, onko
näiden tavoitteiden oltava sitovia vai ohjeellisia niiden alueella. Toisessa
vaiheessa komission olisi arvioitava nämä tavoitteet ja kunkin jäsenvaltion
yksittäiset toimet sekä saavutettua edistystä koskevat tiedot, jotta voidaan
arvioida, millä todennäköisyydellä unionin yleinen tavoite saavutetaan ja
ovatko yksittäisten jäsenvaltioiden toimet riittäviä yhteisen tavoitteen
saavuttamiseksi. Siksi komission olisi seurattava tiiviisti kansallisten
energiatehokkuusohjelmien toteuttamista tarkistetun lainsäädäntökehyksen
mukaisesti ja osana Eurooppa 2020 -prosessia. Jos arviointi osoittaa, ettei
unionin yleistä tavoitetta todennäköisesti saavuteta, komission olisi
ehdotettava pakollisia kansallisia tavoitteita vuodelle 2020 ottaen huomioon
kunkin jäsenvaltion lähtötason, niiden taloudellisen suorituskyvyn ja
toteutetut varhaiset toimet. (14)
Julkisten menojen kokonaismäärä vastaa 19
prosenttia unionin bruttokansantuotteesta Tästä syystä julkinen sektori on
tärkeä liikkeellepaneva voima, joka voi edistää markkinoiden muutosta kohti
energiatehokkaampia tuotteita, rakennuksia ja palveluja ja muuttaa tapaa, jolla
kansalaiset ja yritykset kuluttavat energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen
energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä voi myös vapauttaa julkisia
resursseja muuhun käyttöön. Kansallisen, alueellisen ja paikallistason
julkisten elinten olisi toimittava esimerkkeinä energiatehokkuuden alalla. (15)
Rakennusten saneerausastetta olisi kasvatettava,
koska olemassa oleva rakennuskanta muodostaa suurimman potentiaalisen
energiansäästösektorin. Rakennukset ovat myös ratkaisevassa asemassa kun
pyritään saavuttamaan EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95
prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Julkisten
elinten omistamat rakennukset muodostavat merkittävän osan rakennuskannasta ja
niillä on suuri näkyvyys yhteiskunnassa. Siksi on asianmukaista määritellä
vuosittainen saneerausaste kaikille julkisten elinten omistamille rakennuksille
niiden energiatehokkuuden parantamiseksi. Saneerausaste ei saisi rajoittaa rakennusten
energiatehokkuudesta 19 päivänä toukokuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivissä 2010/31/EU[27]
vahvistettujen lähes nollaenergiarakennuksia koskevien velvoitteiden
soveltamista. Julkisten rakennusten kunnostamisvelvoite täydentää mainitun
direktiivin säännöksiä, sillä niiden mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava
olemassa olevien rakennusten laajamittaisten korjausten yhteydessä, että
rakennusten energiatehokkuus nostetaan tasolle, joka täyttää energiatehokkuutta
koskevat vähimmäisvaatimukset. (16)
Lukuisat kunnat ja muut julkiset elimet
jäsenvaltioissa ovat jo ottaneet käyttöön kokonaisvaltaisia lähestymistapoja
energian säästämiseen ja energian tarjontaan, esimerkiksi noudattamalla
kaupunginjohtajien ilmastosopimusaloitteen mukaisesti laadittuja kestävän
energiankäytön toimintasuunnitelmia, sekä kokonaisvaltaisia lähestymistapoja
kaupunkien kehittämiseen, joissa mennään rakennuksia tai liikennemuotoja
koskevia yksittäisiä toimia pidemmälle. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava
kuntia ja muita julkisia elimiä laatimaan kokonaisvaltaisia ja kestäviä
energiatehokkuussuunnitelmia, joilla on selvät tavoitteet, ottamaan kansalaiset
mukaan niiden kehittämiseen ja toteuttamiseen ja tiedottamaan heille
riittävästi suunnitelmien sisällöstä ja edistymisestä tavoitteiden
saavuttamisessa. Tällaisilla suunnitelmilla voidaan saavuttaa huomattavia
energiansäästöjä, etenkin jos niiden toteutuksessa käytetään
energianhallintajärjestelmiä, joiden avulla asianomaiset julkiset elimet voivat
paremmin hallita energiankulutustaan. Kaupunkien, kuntien ja muiden julkisten
elinten välillä olisi kannustettava kokemusten vaihtoa innovatiivisimmista
ratkaisuista. (17)
Tiettyjen tuotteiden ja palvelujen hankintojen ja
rakennusten oston ja vuokraamisen osalta niiden julkisten elinten, jotka
tekevät julkisia rakennusurakoita tai julkisia tavara- ja palveluhankintoja
koskevia sopimuksia, olisi näytettävä esimerkkiä ja tehtävä energiatehokkaita
hankintapäätöksiä. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa julkisia hankintoja
koskevien EU-direktiivien säännöksiin. (18)
Arviointi, joka on tehty mahdollisuudesta perustaa
unionin tasolla ”valkoisten todistusten” järjestelmä, on osoittanut, että
nykyisessä tilanteessa kyseinen järjestelmä aiheuttaisi liiallisia
hallintokustannuksia. Lisäksi on olemassa riski, että energiansäästöt
keskittyisivät joihinkin jäsenvaltioihin eikä niitä saavutettaisi kaikkialla
unionissa. Energiansäästötavoite voidaan ainakin tässä vaiheessa saavuttaa
paremmin kansallisilla energiatehokkuusvelvoitejärjestelmillä tai muilla
vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, joilla saavutetaan samansuuruiset
energiansäästöt. Komission olisi kuitenkin määriteltävä delegoidulla
säädöksellä ehdot, joiden mukaisesti jokin jäsenvaltio voisi tulevaisuudessa
tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa saavutetut energiansäästöt. Tällaisten
järjestelmien vaatimustaso on asianmukaista vahvistaa yhteisellä unionin tason
kehyksellä samalla kun jäsenvaltioille jätetään huomattavasti joustovaraa,
jotta ne voivat ottaa täysimittaisesti huomioon markkinatoimijoiden kansallisen
organisaation, energiasektorin erityiset toimintaolosuhteet ja loppuasiakkaiden
tottumukset. Yhteisen kehyksen olisi annettava energialaitoksille mahdollisuus
tarjota energiapalveluja kaikille loppuasiakkaille eikä ainoastaan niille,
joille ne myyvät energiaa. Tämä lisää kilpailua energiamarkkinoilla, koska
energialaitokset voivat eriyttää tuotteensa tarjoamalla täydentäviä
energiapalveluja. Yhteisen kehyksen pitäisi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus
sisällyttää kansalliseen järjestelmäänsä vaatimuksia, joilla tavoitellaan
sosiaalisia päämääriä, etenkin sen varmistamiseksi, että myös heikossa asemassa
olevat asiakkaat voivat hyötyä paremmasta energiatehokkuudesta. Lisäksi sen
pitäisi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus vapauttaa pienet yritykset energiatehokkuusvelvoitteesta.
Komission tiedonannossa ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small
Business Act)”[28]
esitetään periaatteet, jotka niiden jäsenvaltioiden, jotka päättävät olla
käyttämättä tätä mahdollisuutta, olisi otettava huomioon. (19)
Energiansäästömahdollisuuksien hyödyntämiseksi
tietyissä markkinasegmenteissä, joissa energiakatselmuksia ei yleensä tarjota
kaupallisesti (kuten kotitalouksissa tai pienissä ja keskisuurissa
yrityksissä), jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että energiakatselmuksia on
saatavilla. Energiakatselmusten olisi oltava pakollisia ja säännöllisiä
suurille yrityksille, koska niiden energiansäästöt voivat olla mittavia. (20)
Katselmukset olisi suoritettava riippumattomalla ja
kustannustehokkaalla tavalla. Riippumattomuusvaatimus sallii sen, että
katselmuksia suorittavat yrityksen omat asiantuntijat, kuitenkin sillä
edellytyksellä, että he ovat päteviä tai akkreditoituja eivätkä ole suoraan
tekemisissä katselmuksen kohteena olevan toiminnan kanssa ja että jäsenvaltio
on perustanut järjestelmän, jolla varmistetaan ja tarkastetaan katselmusten
laatu ja määrätään tarvittaessa seuraamuksia. (21)
Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä
määriteltäessä olisi otettava huomioon tehokkuuden parannukset ja säästöt,
joita voidaan saavuttaa kustannustehokkaiden teknisten innovaatioiden kuten
älykkäiden mittareiden laajamittaisella käytöllä. Näiden innovaatioiden
säästöhyötyjen maksimoimiseksi loppukäyttäjien olisi voitava nähdä
havainnollisessa muodossa kustannus- ja kulutusindikaattorit ja saada
säännöllisesti tosiasialliseen kulutukseen perustuvia käyttäjäkohtaisia
laskuja. (22)
Jäsenvaltioiden olisi energiatehokkuutta parantavia
toimenpiteitä suunnitellessaan otettava asianmukaisesti huomioon tarve
varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja unionin lainsäädännön
yhdenmukainen täytäntöönpano Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
määräysten mukaisesti. (23)
Tehokas sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja
kaukolämpö ja -jäähdytys tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia primäärienergian
säästöihin, eikä näitä mahdollisuuksia ole juurikaan hyödynnetty unionissa.
Jäsenvaltioiden olisi laadittava kansalliset suunnitelmat tehokkaan
yhteistuotannon ja kaukolämmön ja -jäähdytyksen kehittämiseksi. Suunnitelmien
olisi katettava tarpeeksi pitkä ajanjakso, jotta investoijat saisivat tietoja
kansallisista kehityssuunnitelmista ja voitaisiin edistää vakaata ja
kannustavaa investointiympäristöä. Uudet sähköntuotantolaitokset ja olemassa
olevat laitokset, joita uudistetaan merkittävästi tai joiden lupa saatetaan
ajan tasalle, olisi varustettava tehokkailla yhteistuotantoyksiköillä sähkön
tuotannosta syntyvän hukkalämmön hyödyntämiseksi. Hukkalämpö voitaisiin sitten
siirtää kaukolämpöverkon kautta sinne missä sitä tarvitaan. Tätä varten
jäsenvaltioiden olisi vahvistettava lupaperusteet, joilla varmistetaan, että
laitokset sijaitsevat lähellä lämmön kysyntäpisteitä. Jäsenvaltioiden olisi
kuitenkin voitava määritellä ehdot, joiden täyttyessä näistä velvollisuuksista
voidaan poiketa. (24)
Tehokas yhteistuotanto olisi määriteltävä sen
energiansäästön perusteella, joka saavutetaan käyttämällä sähkön ja lämmön
yhteistuotantoa niiden erillisen tuotannon sijasta. Unionin lainsäädännössä
käytetyt yhteistuotannon ja tehokkaan yhteistuotannon määritelmät eivät saisi
rajoittaa erilaisten määritelmien käyttöä kansallisessa lainsäädännössä muissa
tarkoituksissa kuin missä niitä käytetään unionin lainsäädännössä.
Energiansäästön maksimoimiseksi ja energiansäästömahdollisuuksien menetyksen
välttämiseksi erityistä huomiota olisi kiinnitettävä yhteistuotantoyksiköiden
toimintaolosuhteisiin. (25)
Jotta loppukäyttäjä voisi valita avoimemmin
perustein yhteistuotannosta saatavan sähkön ja muilla tekniikoilla tuotetun
sähkön välillä, tehokkaan yhteistuotannon alkuperä olisi taattava yhdenmukaistettujen
hyötysuhteen viitearvojen pohjalta. Alkuperätakuujärjestelmät eivät sinällään
merkitse oikeutta päästä osalliseksi kansallisista tukijärjestelmistä. On
tärkeää, että alkuperätakuilla voidaan kattaa kaikki tehokkaalla
yhteistuotannolla tuotetut sähköenergian muodot. Alkuperätakuut olisi
erotettava vaihdettavista todistuksista. (26)
Yhteistuotantosektorin ja kaukolämpö- ja
jäähdytyssektorin erityisrakenne monine pienine ja keskisuurine tuottajineen
olisi otettava huomioon etenkin arvioitaessa yhteistuotantokapasiteetin tai
siihen liittyvien verkkojen rakennuslupiin liittyviä hallintomenettelyjä,
soveltaen ”pienet ensin” -periaatetta. (27)
Useimmat EU:n yritykset ovat pieniä ja keskisuuria
yrityksiä (pk-yrityksiä). Niihin liittyy valtavia energiansäästömahdollisuuksia
koko EU:n kannalta. Auttaakseen pk-yrityksiä ottamaan käyttöön
energiatehokkuustoimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi luotava suotuisa
toimintakehys, jonka puitteissa pk-yrityksille tarjotaan teknistä apua ja
kohdennettua tiedotusta. (28)
Teollisuuden päästöistä 24 päivänä marraskuuta 2010
annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU[29]
energiatehokkuus mainitaan yhtenä perusteista, joiden perusteella määritellään
paras käytettävissä oleva tekniikka. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa
olisi käytettävä lähtökohtana määriteltäessä lupaehtoja direktiivin
soveltamisalaan kuuluville laitoksille, mukaan lukien polttolaitokset, joiden
nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW. Mainitussa direktiivissä
jäsenvaltioille kuitenkin jätetään mahdollisuus olla määräämättä
energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia polttolaitoksille tai muille
laitoksille, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä laitosalueella,
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta
yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2003/87/EY[30]
liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta. Jotta voidaan varmistaa
merkittävien energiatehokkuusparannusten saavuttaminen sähkön ja lämmön
tuotantolaitoksissa ja kaasun- ja öljynjalostamoissa, tosiasiallisia
energiatehokkuustasoja olisi seurattava ja verrattava parhaan käytettävissä
olevan tekniikan soveltamiseen liittyviin vastaaviin energiatehokkuustasoihin.
Komission olisi verrattava energiatehokkuustasoja ja harkittava
lisätoimenpiteiden ehdottamista, jos tosiasiallisten energiatehokkuustasojen ja
parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltamiseen liittyvien tasojen välillä
esiintyy merkittäviä eroja. Tosiasiallisista energiatehokkuusarvoista kerättyjä
tietoja olisi käytettävä myös arvioitaessa uudelleen sähkön ja lämmön erillisen
tuotannon yhdenmukaistettuja hyötysuhteen viitearvoja, jotka on vahvistettu 21
päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission päätöksessä 2007/74/EY[31]. (29)
Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava puolueettomin,
avoimin ja syrjimättömin perustein säännöt niiden kustannusten kantamiselle ja
jakamiselle, jotka aiheutuvat verkkoyhteyksistä ja verkkojen vahvistamisesta
sekä tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien
liittämiseksi tarvittavista teknisistä mukautuksista. Tässä olisi otettava
huomioon suuntaviivat ja säännöt, joita on kehitetty verkkoon pääsyä koskevista
edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o
1228/2003 kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009[32] ja maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä
koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13
päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen
(EY) N:o 715/2009[33]
mukaisesti. Tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön tuottajien olisi
voitava järjestää tarjouskilpailu liittymätöistä. Tehokkaasta yhteistuotannosta
ja erityisesti pienimuotoisista yhteistuotantoyksiköistä ja mikroyhteistuotantoyksiköistä
saatavan sähkön pääsyä verkkojärjestelmään olisi helpotettava. (30)
Tämän direktiivin tehokkaan ja ripeän
täytäntöönpanon varmistamiseksi saatavilla olisi oltava riittävä määrä
energiatehokkuusalan luotettavia ammattilaisia, jotta voidaan varmistaa
esimerkiksi energiakatselmuksia koskevien vaatimusten noudattaminen ja
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien toteuttaminen. Siksi jäsenvaltioiden
olisi otettava käyttöön energiapalvelujen ja energiakatselmusten tarjoajien ja
muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden toteuttajien
sertifiointijärjestelmät. (31)
Energiapalvelujen markkinoita on kehitettävä
edelleen sekä energiapalvelujen kysynnän että niiden tarjonnan varmistamiseksi.
Tätä voidaan osaltaan edistää avoimuudella, esimerkiksi laatimalla luetteloja
energiapalvelujen tarjoajista. Kysyntää voidaan lisätä myös mallisopimuksilla
ja ohjeistuksella, etenkin energiatehokkuutta koskevien sopimusten osalta.
Kuten muissakin kolmannen osapuolen rahoitusjärjestelyissä myös
energiatehokkuutta koskevassa sopimuksessa energiapalvelun saaja alentaa
investointikustannuksia käyttämällä osan energiansäästön rahallisesta arvosta
kolmannen osapuolen kokonaan tai osittain toteuttaman investoinnin takaisin
maksamiseen. (32)
On syytä yksilöidä ja poistaa sääntelyyn liittyvät
ja muut esteet, jotka haittaavat energiatehokkuutta koskevien sopimusten ja
muiden kolmannen osapuolen rahoitusjärjestelyjen käyttöä energian
säästämiseksi. Näihin lukeutuvat kirjanpitosäännöt ja -käytännöt, joiden vuoksi
pääomainvestointeja ja energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä johtuvia
vuotuisia rahallisia säästöjä ei voida ottaa riittävällä tavalla huomioon
kirjanpidossa koko investoinnin elinkaaren ajalta. Myös olemassa olevan
rakennuskannan kunnostamiseen liittyviin esteisiin, jotka johtuvat asiaan
liittyvien toimijoiden ristiriitaisista kannustimista, olisi puututtava
kansallisella tasolla. (33)
Jäsenvaltioita ja alueita olisi kannustettava
käyttämään täysimittaisesti hyväksi rakennerahastoja ja koheesiorahastoa
energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin liittyvien investointien
synnyttämiseksi. Energiatehokkuuteen tehtävät investoinnit voivat edistää
talouskasvua, työllisyyttä, innovointia ja kotitalouksien energiaköyhyyden
vähentämistä, ja niillä on siten myönteinen vaikutus taloudelliseen,
sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Mahdollisesti rahoitettavia
aloja ovat muun muassa julkisten rakennusten ja asuntojen
energiatehokkuustoimenpiteet ja uusien taitojen tarjoaminen
energiatehokkuussektorin työllisyyden edistämiseksi. (34)
Toteuttaessaan toimenpiteitä 20 prosentin
energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi komission on seurattava uusien
toimenpiteiden vaikutusta EU:n päästökauppajärjestelmästä annettuun
direktiiviin 2003/87/EY, jotta päästökauppajärjestelmässä säilytettäisiin
kannustimet, joilla palkitaan vähähiilisyyttä edistävät investoinnit ja
valmistetaan päästökauppajärjestelmään kuuluvia aloja tulevaisuudessa
tarvittaviin innovaatioihin. (35)
Direktiivin 2006/32/EY mukaan jäsenvaltioiden on
asetettava vuodelle 2016 yhdeksän prosentin kansallinen ohjeellinen
energiansäästön kokonaistavoite, jonka ne pyrkivät saavuttamaan
energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden
avulla. Direktiivissä todetaan, että jäsenvaltioiden hyväksymän toisen energiatehokkuussuunnitelman
jälkeen komissio ehdottaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä, muun muassa
tavoitteiden soveltamisajan mahdollista jatkamista. Jos asiasta annettavassa
kertomuksessa tullaan siihen tulokseen, että mainitussa direktiivissä
vahvistettujen ohjeellisten kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa ei ole
edistytty riittävästi, ehdotuksissa olisi puututtava tavoitteiden tasoon ja
luonteeseen. Tähän direktiiviin liittyvässä vaikutusten arvioinnissa todetaan,
että jäsenvaltiot ovat edenneet suunnitellusti yhdeksän prosentin tavoitteen
saavuttamisessa; kyseinen tavoite on huomattavasti alhaisempi kuin sittemmin
hyväksytty 20 prosentin energiansäästötavoite vuodelle 2020, ja tästä syystä
tavoitteiden tasoon ei ole syytä puuttua. (36)
Vaikka tällä direktiivillä kumotaan direktiivi
2006/32/EY, direktiivin 2006/32/EY 4 artiklaa olisi sovellettava yhdeksän
prosentin tavoitteen saavuttamisen määräaikaan saakka. (37)
Jäsenvaltiot eivät voi ilman energiatehokkuuteen
liittyviä lisätoimenpiteitä saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on
saavuttaa unionin energiatehokkuustavoite eli 20 prosentin säästö
primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja tasoittaa tietä
energiatehokkuuden lisäparannuksille vuoden 2020 jälkeen, vaan se voidaan
saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun
toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun
suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä
on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. (38)
Jotta mahdollistetaan mukauttaminen tekniikan
kehitykseen ja energialähteiden jakautumisessa tapahtuviin muutoksiin,
komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tietyissä
kysymyksissä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan
toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. (39)
Kaikki direktiivin 2004/8/EY ja direktiivin
2006/32/EY olennaiset säännökset olisi kumottava välittömästi, lukuun ottamatta
direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1–4 kohtaa ja liitteitä I, III ja IV.
Energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen
osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19 päivänä toukokuuta
2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU[34] 9
artiklan 1 ja 2 kohta, jossa jäsenvaltioille asetetaan velvoite pyrkiä
hankkimaan ainoastaan parhaaseen energiatehokkuusluokkaan kuuluvia tuotteita, olisi
myös kumottava. (40)
Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi
kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä
säännöksiä, joilla muutetaan direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY sisältöä.
Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista
lainsäädäntöä perustuu kyseisiin direktiiveihin. (41)
Tämä direktiivi ei vaikuta direktiiveissä 2004/8/EY
ja 2006/32/EY mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden
kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista
lainsäädäntöä ja sovellettava niitä, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU
Kohde, soveltamisala, määritelmät ja
energiatehokkuustavoitteet 1 artikla
Kohde ja soveltamisala 1. Tässä direktiivissä vahvistetaan
yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämiselle unionissa, jotta voidaan
varmistaa unionin tavoitteena olevan 20 prosentin säästön saavuttaminen
primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja tasoittaa tietä
energiatehokkuuden parantamiselle myös sen jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden
tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinoiden
puutteita, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä
säädetään kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodelle
2020. 2. Tässä direktiivissä säädetyt
vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota pitämästä
voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Tällaisten
toimenpiteiden on oltava yhteensopivia unionin lainsäädännön kanssa.
Kansallisesta lainsäädännöstä, jossa säädetään tiukemmista toimenpiteistä, on
ilmoitettava komissiolle. 2 artikla
Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan 1. ’energialla’ kaikkia
energiatuotteiden muotoja, siten kuin ne on määritelty asetuksessa (EY) N:o
1099/2008[35]; 2. ’primäärienergian kulutuksella’
kotimaista bruttokulutusta, lukuun ottamatta muuta kuin energiakäyttöä; 3. ’energiapalvelulla’ energian ja
energiatehokkaan teknologian tai toiminnan yhdistelmästä muodostuvaa
fysikaalista etua, hyötyä tai hyödykettä, johon voi kuulua tämän palvelun
toimittamisen edellyttämiä käyttö-, huolto- ja valvontatoimia, joka toimitetaan
sopimuksen perusteella ja josta tavanomaisissa olosuhteissa on todettu
seuraavan todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa oleva
energiatehokkuuden parantuminen tai primäärienergian säästö; 4. ’julkisilla elimillä’ direktiivissä
2004/18/EY määriteltyjä hankintaviranomaisia; 5. ’energianhallintajärjestelmällä’
sellaisen suunnitelman toisiinsa liittyviä tai keskenään vuorovaikutussuhteessa
olevia osatekijöitä, jossa vahvistetaan energiatehokkuustavoite ja strategia
tämän tavoitteen saavuttamiseksi; 6. ’velvoitetuilla osapuolilla’
energian jakelijoita tai energian vähittäismyyntiyrityksiä, joita 6 artiklassa
tarkoitetut kansalliset energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät sitovat; 7. ’energian jakelijalla’ luonnollista
henkilöä tai oikeushenkilöä, myös jakeluverkonhaltijaa, joka vastaa energian
jakelusta energian toimittamiseksi loppukäyttäjille tai energiaa
loppukäyttäjille myyville jakeluasemille; 8. ’jakelunverkonhaltijalla’
direktiivissä 2009/72/EY ja direktiivissä 2009/73/EY määriteltyä
jakeluverkonhaltijaa; 9. ’energian
vähittäismyyntiyrityksellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy
energiaa loppukäyttäjille; 10. ’loppukäyttäjällä' luonnollista
henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa energiaa omaa loppukäyttöään varten; 11. ’energiapalvelujen tarjoajalla’
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa energiapalveluja tai
muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä loppukäyttäjän laitteisiin
tai tiloihin; 12. ’energiakatselmuksella’
järjestelmällistä menettelyä, jolla saadaan riittävästi tietoa rakennuksen tai
rakennusryhmän, teollisen tai kaupallisen toiminnan tai laitoksen tai
yksityisen tai julkisen palvelun energiankulutuksesta ja jonka avulla voidaan
tunnistaa mahdollisuudet kustannustehokkaaseen energiansäästöön ja määrittää
säästön suuruus ja jolla raportoidaan katselmuksen tuloksista; 13. ’energiatehokkuutta koskevalla
sopimuksella’ edunsaajan ja energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen
tarjoajan välistä sopimusjärjestelyä, jonka perusteella toimenpiteen tarjoajan
tekemä investointi korvataan suhteessa sopimuksessa sovittuun
energiatehokkuuden parantumistasoon tai muuhun sovittuun energiatehokkuuskriteeriin,
kuten rahalliseen säästöön; 14. ’siirtoverkonhaltijalla’
direktiivissä 2009/72/EY[36]
ja direktiivissä 2009/73/EY[37]
määriteltyä siirtoverkonhaltijaa; 15. ’yhteistuotannolla’ lämpöenergian ja
sähkö- tai mekaanisen energian samanaikaista tuottamista samassa prosessissa; 16. ’taloudellisesti perusteltavissa
olevalla tarpeella’ tarvetta, joka ei ylitä lämmitys- tai jäähdytystarvetta ja
joka muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti muilla energiantuotantotavoilla
kuin yhteistuotannolla; 17. ’hyötylämmöllä’
yhteistuotantoprosessissa tuotettua lämpöä, joka täyttää taloudellisesti
perusteltavissa olevan lämmitys- tai jäähdytystarpeen; 18. ’yhteistuotannosta saatavalla
sähköllä’ hyötylämmön tuotantoon liittyvässä prosessissa tuotettua ja liitteessä
I säädetyin menetelmin laskettua sähköä; 19. ’tehokkaalla yhteistuotannolla’
liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa; 20. ’kokonaishyötysuhteella’ sähkö- ja
mekaanisen energian tuotannon ja hyötylämpötuotoksen vuosittaista summaa jaettuna
polttoainepanoksella, joka käytetään yhteistuotantoprosessissa tuotettavaan
lämpöön ja sähkö- ja mekaanisen energian kokonaistuotantoon; 21. ’rakennusasteella’ yhteistuotannosta
saadun sähkön ja hyötylämmön välistä suhdetta laitoksen toimiessa ainoastaan
yhteistuotantolaitoksena tietyn yksikön operatiivisten tietojen perusteella; 22. ’yhteistuotantoyksiköllä’ yksikköä,
joka voi toimia yhteistuotannossa; 23. ’pienimuotoisella
yhteistuotantoyksiköllä’ yhteistuotantoyksikköä, jonka asennettu kapasiteetti
on alle 1 MWe; 24. ’mikroyhteistuotantoyksiköllä’
yhteistuotantoyksikköä, jonka enimmäiskapasiteetti on alle 50 kWe; 25. ’tonttitehokkuudella’ tontin
pinta-alan ja rakennuksen pinta-alan suhdetta tietyllä alueella; 26. ’tehokkaalla kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä’
kaukolämpö- tai jäähdytysjärjestelmää, jossa käytetään vähintään
50-prosenttisesti uusiutuvista lähteistä, jätteistä tai yhteistuotannosta
taikka näiden yhdistelmästä saatavaa lämpöä ja jonka direktiivissä 2010/31/EU
tarkoitettu primäärienergiatekijä on vähintään 0,8; 27. ’merkittävällä uudistamisella’
uudistustöitä, joiden kustannukset ylittävät 50 prosenttia uuden vastaavan
yksikön investointikustannuksista päätöksen 2007/74/EY mukaisesti tai jotka
edellyttävät direktiivin 2010/75/EU nojalla annetun luvan saattamista ajan
tasalle. 3 artikla
Energiatehokkuustavoitteet 1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava
kansallinen energiatehokkuustavoite, joka ilmastaan primäärienergian kulutuksen
absoluuttisena tasona vuonna 2020. Tavoitetta asettaessaan niiden on otettava
huomioon unionin 20 prosentin energiansäästötavoite, tässä direktiivissä
säädetyt toimenpiteet, direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti
vahvistettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi
hyväksytyt toimenpiteet sekä muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet
jäsenvaltioissa ja unionin tasolla. 2. Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta
2014 mennessä, tuleeko unioni todennäköisesti saavuttamaan primäärienergian
kulutusta koskevan 20 prosentin säästötavoitteensa vuoteen 2020 mennessä, mikä
edellyttää EU:n primäärienergian kulutuksen vähentämistä 368 Mtoe:lla vuonna
2020, ja ottaa tässä arvioinnissa huomioon 1 kohdassa tarkoitettujen
kansallisten tavoitteiden yhteismäärän sekä 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun
arvioinnin. II
LUKU
Energian käytön tehokkuus 4 artikla
Julkiset elimet 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia julkisten elinten omistamien
rakennusten kokonaispinta-alasta kunnostetaan vuosittain siten, että ne
vastaavat vähintään asianomaisen jäsenvaltion direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan
mukaisesti vahvistamia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan
soveltamista. Kolmen prosentin osuus lasketaan sellaisten asianomaisen
jäsenvaltion julkisten elinten omistamien rakennusten kokonaispinta-alasta,
joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2 ja jotka eivät
kunkin vuoden 1 päivänä tammikuuta täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti
vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. 2. Jäsenvaltiot voivat antaa julkisten
elintensä ottaa vuotuisen saneerausasteen laskennassa huomioon tiettynä vuonna
syntyneen kunnostetun rakennuspinta-alan ylijäämän siten, että kyseinen
pinta-ala katsotaan kunnostetuksi jonakin kahdesta edeltävästä tai kahdesta
seuraavasta vuodesta. 3. Edellä olevan 1 kohdan
soveltamiseksi jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä laadittava
ja asetettava julkisesti saataville niiden julkisten elinten omistamista
rakennuksista luettelo, jossa ilmoitetaan a) pinta-ala neliömetreinä ja b) kunkin rakennuksen energiatehokkuus. 4. Jäsenvaltioiden on kannustettava
julkisia elimiä a) hyväksymään joko itsenäisenä
suunnitelmana tai osana laajempaa ilmasto- tai ympäristösuunnitelmaa
energiatehokkuussuunnitelman, johon sisältyy erityisiä
energiansäästötavoitteita ja jonka avulla pyritään elimen energiatehokkuuden
jatkuvaan parantamiseen; b) ottamaan käyttöön
energianhallintajärjestelmän osana suunnitelmansa täytäntöönpanoa. 5 artikla
Julkisten elinten hankinnat Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
julkiset elimet hankkivat ainoastaan liitteessä III tarkoitettuja
energiatehokkaita tuotteita, palveluja ja rakennuksia. 6 artikla
Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät 1. Kunkin jäsenvaltion on perustettava
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä. Järjestelmällä on varmistettava, että joko
kaikki jäsenvaltion alueella toimivat energian jakelijat tai energian
vähittäismyyntiyritykset saavuttavat vuotuisen energiansäästön, joka vastaa 1,5
prosenttia niiden energianmyynnin määrästä edellisenä vuonna kyseisessä
jäsenvaltiossa, lukuun ottamatta liikenteessä käytettyä energiaa.
Velvoitettujen osapuolten on saavutettava tämä energiansäästö loppukäyttäjien
keskuudessa. 2. Jäsenvaltioiden on ilmaistava
kultakin velvoitetulta osapuolelta edellytetyn energiansäästön määrä suhteessa
joko niiden energian loppukulutukseen tai primäärienergian kulutukseen.
Vaaditun energiansäästön ilmaisemiseen valittua menetelmää on käytettävä myös
velvoitettujen osapuolten ilmoittamien säästöjen laskennassa. Laskennassa
sovelletaan liitteessä IV vahvistettuja muuntokertoimia. 3. Lyhyen aikavälin säästöihin
tähtäävät toimenpiteet, jotka on määritelty liitteessä V olevassa 1 kohdassa,
saavat muodostaa enintään 10 prosenttia kultakin velvoitetulta osapuolelta
edellytetyistä energiansäästöistä ja ne voidaan ottaa huomioon 1 kohdassa
vahvistetun velvoitteen noudattamista laskettaessa ainoastaan siinä
tapauksessa, että ne on yhdistetty toimenpiteisiin, joilla pyritään pidemmän
aikavälin säästöihin. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että velvoitettujen osapuolten ilmoittamat säästöt lasketaan liitteessä V
olevan 2 kohdan mukaisesti. Niiden on perustettava tarkastusjärjestelmät,
joiden mukaisesti vähintään tilastollisesti merkittävä osuus velvoitettujen
osapuolten käyttöön ottamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä
varmennetaan riippumattomasti. 5. Jäsenvaltiot voivat
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmässä a) sisällyttää asettamiinsa säästövelvoitteisiin
vaatimuksia, joilla on sosiaalisia päämääriä, muun muassa edellyttämällä
toimenpiteiden toteuttamista energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa tai
sosiaalisin perustein myönnettävissä asunnoissa; b) sallia sen, että velvoitetut osapuolet
voivat velvoitteensa noudattamista laskiessaan ottaa huomioon energiapalvelujen
tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut
energiansäästöt; tässä tapauksessa niiden on vahvistettava selkeä, läpinäkyvä
ja kaikille markkinatoimijoille avoin akkreditointiprosessi, jolla pyritään
pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina; c) sallia sen, että velvoitetut osapuolet
voivat ottaa huomioon tiettynä vuonna saavutetut säästöt siten, että ne
katsotaan saavutetuksi jonakin kahdesta edeltävästä tai kahdesta seuraavasta
vuodesta. 6. Jäsenvaltioiden on julkaistava
kunkin velvoitetun osapuolen saavuttamat energiansäästöt sekä tiedot
järjestelmällä saavutettujen energiansäästöjen vuotuisesta kehityssuunnasta.
Saavutettujen energiansäästöjen julkaisemista ja varmentamista varten
jäsenvaltioiden on vaadittava velvoitettuja osapuolia toimittamaan vähintään
seuraavat tiedot: a) saavutetut energiansäästöt; b) kootut tilastotiedot loppukäyttäjistään
(yksilöiden merkittävät muutokset aiemmin toimitetuissa tiedoissa); ja c) tuoreet tiedot loppukäyttäjien
kulutuksesta, tarvittaessa myös kuormitusjakaumista, asiakassegmenteistä ja
asiakkaiden maantieteellisestä jakautumisesta, säilyttäen luonteeltaan
yksityisten tai kaupallisesti arkaluonteisten tietojen osalta niiden
loukkaamattomuus ja luottamuksellisuus sovellettavan Euroopan unionin
lainsäädännön mukaisesti. 7. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että markkinatoimijat pidättyvät sellaisista toimista, jotka voivat estää
energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden
kysyntää tai toteuttamista tai haitata niiden markkinoiden kehittymistä, mukaan
lukien markkinoiden sulkeminen kilpailijoilta tai määräävän markkina-aseman
väärinkäyttö. 8. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tämän
artiklan soveltamisesta pienet energian jakelijat ja pienet energian
vähittäismyyntiyritykset eli jakelijat ja yritykset, jotka jakelevat tai myyvät
energiaa alle 75 GWh vuodessa, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 10
henkilöä tai joiden vuosiliikevaihto tai vuotuisen taseen loppusumma on
enintään 2 000 000 euroa. Omaan käyttöön tuotettua energiaa ei oteta
huomioon näissä kynnysarvoissa. 9. Vaihtoehtona 1 kohdalle jäsenvaltiot
voivat toteuttaa muita toimenpiteitä energiansäästöjen saavuttamiseksi
loppukäyttäjien keskuudessa. Tällä lähestymistavalla saavutetun vuotuisen
energiansäästön on oltava yhtä suuri kuin 1 kohdassa vaadittu energiansäästö. Tämän vaihtoehdon valitsevien jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä ne vaihtoehtoiset
toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, mukaan lukien 9 artiklassa tarkoitetut
seuraamuksia koskevat säännöt, ja osoitettava, kuinka niiden avulla saavutetaan
vaadittu energiansäästö. Komissio voi evätä tällaiset toimenpiteet tai ehdottaa
niihin muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Tässä tapauksessa
asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa vaihtoehtoista lähestymistapaa ennen
kuin komissio nimenomaisesti hyväksyy uudelleen ilmoitetut tai muutetut
toimenpideluonnokset. 10. Komissio vahvistaa tarvittaessa 18
artiklan mukaisella delegoidulla säädöksellä järjestelmän kansallisilla
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmillä saavutettujen energiansäästöjen
vastavuoroista tunnustamista varten. Tällaisen järjestelmän on annettava
velvoitetuille osapuolille mahdollisuus ottaa huomioon jossain jäsenvaltiossa
saavutetut ja sertifioidut energiansäästöt velvoitteissa, joita niillä on
jossain toisessa jäsenvaltiossa. 7 artikla
Energiakatselmukset ja energianhallintajärjestelmät 1. Jäsenvaltioiden on edistettävä sitä,
että kaikkien loppukäyttäjien saatavilla on kohtuuhintaisia
energiakatselmuksia, joita suorittavat riippumattomasti pätevät tai
akkreditoidut asiantuntijat. Jäsenvaltioiden on kehitettävä ohjelmia, joilla
kotitalouksia ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä kannustetaan teettämään
energiakatselmuksia. Jäsenvaltioiden on saatettava pienten ja
keskisuurten yritysten tietoon konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka
energianhallintajärjestelmät voivat edistää niiden liiketoimintaa. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisalaan kuulumattomissa yrityksissä
teetetään pätevien tai akkreditoitujen asiantuntijoiden riippumattomalla ja
kustannustehokkaalla tavalla suorittama energiakatselmus 30 päivään kesäkuuta
2014 mennessä ja kolmen vuoden välein edellisestä energiakatselmuksesta. 3. Riippumattomalla tavalla
suoritettujen energiakatselmusten, jotka kuuluvat energianhallintajärjestelmiin
tai jotka on toteutettu sellaisten sidosryhmien järjestöjen ja jäsenvaltion
nimittämän elimen välisten vapaaehtoisten sopimusten nojalla, joita
asianomainen jäsenvaltio tai komissio valvoo, on katsottava täyttävän 2
kohdassa esitetyt vaatimukset. 4. Energiakatselmukset voivat olla
erillisiä tai osa laajempaa ympäristöauditointia. 8 artikla
Kulutuksen mittaaminen ja informatiivinen laskutus 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että sähkön, maakaasun, kaukolämmityksen tai ‑jäähdytyksen ja
kaukolämpöverkosta saatavan kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille
tarjotaan käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka mittaavat tarkasti heidän
todellista energiankulutustaan ja mahdollistavat sen asettamisen saataville ja
antavat tiedot kulutuksen todellisesta ajoittumisesta liitteen VI mukaisesti. Kun jäsenvaltiot ottavat käyttöön älykkäitä
mittareita sähkö- ja kaasumarkkinoista annettujen direktiivien 2009/72/EY ja
2009/73/EY mukaisesti, niiden on varmistettava, että energiatehokkuutta ja
loppukäyttäjille koituvaa hyötyä koskevat tavoitteet otetaan täysimittaisesti
huomioon mittareiden vähimmäistoimintoja ja markkinatoimijoille asetettavia
velvollisuuksia määriteltäessä. Sähkön tapauksessa mittareista vastaavien
operaattoreiden on voitava loppukäyttäjän pyynnöstä varmistaa, että mittari
pystyy ottamaan huomioon loppukäyttäjän tiloissa tuotetun ja verkkoon siirretyn
sähkön. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos loppukäyttäjät sitä
pyytävät, niiden tosiaikaista tuotantoa tai kulutusta koskevat mittaustiedot
asetetaan loppukäyttäjän puolesta toimivan kolmannen osapuolen saataville. Lämmityksen ja jäähdytyksen tapauksessa, jos
rakennus saa lämpöä kaukolämpöverkosta, rakennuksen sisääntuloon on asennettava
lämpöenergiamittari. Moniasuntoisiin rakennuksiin on lisäksi asennettava
käyttäjäkohtaiset lämpöenergian kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen
tai jäähdytyksen kulutusta kussakin asunnossa. Jos käyttäjäkohtaisten
lämpöenergian kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista, on
käytettävä liitteessä VI olevan 1.2 kohdan eritelmien mukaisia käyttäjäkohtaisia
lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin
radiaattorissa. Jäsenvaltioiden on laadittava säännöt, jotka
koskevat lämmönkulutuksen kustannusten jakamista moniasuntoisissa
rakennuksissa, joihin toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä. Sääntöihin on
sisällyttävä ohjeita korjauskertoimista, joiden avulla otetaan huomioon
rakennuksen ominaispiirteet, kuten lämmön siirtyminen asuntojen välillä. 2. Direktiivistä 2009/72/EY ja
direktiivistä 2009/73/EY johtuvien laskutusta koskevien velvoitteiden lisäksi
jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, että
laskutus on täsmällistä ja perustuu tosiasialliseen kulutukseen, kaikilla tämän
direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, mukaan lukien energian
jakelijat, jakeluverkon haltijat ja energian vähittäismyyntiyritykset,
liitteessä VI olevassa 2.1 kohdassa määritellyn vähimmäistiheyden mukaisesti. Laskun mukana on asetettava saataville
asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla loppukäyttäjä saa kattavan selvityksen
senhetkisistä energiakustannuksista, liitteessä VI olevan 2.2 kohdan
mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
loppukäyttäjät voivat valita joko sähköisen tai tulostetun laskun ja että
heillä on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja, joiden avulla he
voivat itse tarkastaa yksityiskohtaisesti aiemman kulutuksensa liitteessä VI
olevassa 1.1 kohdassa määritellyllä tavalla. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos
loppukäyttäjät sitä pyytävät, heidän energialaskujaan ja aiempaa kulutustaan
koskevat tiedot asetetaan loppukäyttäjän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan
saataville. 3. Käyttäjäkohtaisen energiankulutuksen
mittaamista ja laskutusta koskevat tiedot sekä muut 1, 2 ja 3 kohdassa ja
liitteessä VI mainitut tiedot on annettava loppukäyttäjille maksutta. 9 artikla
Seuraamukset Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännökset
6–8 artiklan nojalla annettujen kansallisten säännösten noudattamatta
jättämiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat
toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava
tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava
näistä säännöksistä komissiolle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän
direktiivin hyväksymisestä] ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista
myöhemmistä muutoksista. III LUKU
Energian toimitusten tehokkuus 10 artikla
Lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuuden edistäminen 1. Jäsenvaltioiden on 1 päivään
tammikuuta 2014 mennessä laadittava ja ilmoitettava komissiolle kansallinen
lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelma, jonka avulla pyritään kehittämään tehokkaan
yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmön ja -jäähdytyksen
hyödyntämismahdollisuuksia ja joka sisältää liitteessä VII määritellyt tiedot.
Suunnitelmat on saatettava ajan tasalle ja ilmoitettava komissiolle joka viides
vuosi. Jäsenvaltioiden on varmistettava sääntelykehyksensä avulla, että
kansalliset lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmat otetaan huomioon paikallisissa
ja alueellisissa kehittämissuunnitelmissa, myös kaupunkialueiden ja maaseudun
aluesuunnitelmissa, ja että ne täyttävät liitteessä VII vahvistetut
suunnitteluperusteet. 2. Jäsenvaltioiden on toteutettava
tarvittavat toimenpiteet tehokkaan kaukolämpö- ja
kaukojäähdytysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta tehokasta yhteistuotantoa
ja hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan
lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä voidaan kehittää 1, 3, 6 ja 7 kohdan
mukaisesti. Kaukolämmitystä ja -jäähdytystä kehittäessään niiden on
mahdollisuuksien mukaan valittava tehokas yhteistuotanto pelkän lämmöntuotannon
sijaan. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että kaikki uudet sähköä tuottavat lämpövoimalat, joiden kokonaislämpöteho on
yli 20 MW: a) on varustettu laitteilla, jotka
mahdollistavat hukkalämmön talteenoton tehokkaan yhteistuotantoyksikön avulla;
ja b) sijoitetaan paikkoihin, joissa lämmön
kysyntäpisteet voivat hyödyntää hukkalämpöä. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä direktiivin
2009/72/EY 7 artiklassa tarkoitetut lupaperusteet tai vastaavat
hyväksymisperusteet sen varmistamiseksi, että ensimmäisen alakohdan säännöksiä
noudatetaan. Niiden on erityisesti varmistettava, että uuden laitoksen
sijoittelussa otetaan huomioon yhteistuotannolle soveltuvien lämpökuormien
saatavuus liitteen VIII mukaisesti. 4. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa ehdot
3 kohdan säännöksistä poikkeamiselle, kun a) liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa
määritellyt lämpökuorman saatavuutta koskevat kynnysehdot eivät täyty; b) laitoksen sijoittelua koskevaa 3 kohdan b
alakohdan vaatimusta ei voida täyttää, koska laitos on sijoitettava lähelle
direktiivin 2009/31/EY nojalla luvan saanutta geologista varastointipaikkaa;
tai c) kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että
kustannukset ylittävät hyödyt verrattuna koko elinkaaren kustannuksiin, mukaan
lukien infrastruktuuri-investoinnit, jotka aiheutuvat saman sähkö- ja
lämpömäärän tuottamisesta erillisellä lämmityksellä tai jäähdytyksellä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä poikkeusehdot
komissiolle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä. Komissio voi evätä ehdot tai
ehdottaa niihin muutoksia kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Tässä
tapauksessa asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa poikkeusehtoja ennen kuin
komissio nimenomaisesti hyväksyy uudelleen ilmoitetut tai muutetut ehdot. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että kaupunkialueiden ja maaseudun aluesuunnittelua koskevat kansalliset
määräykset mukautetaan 3 kohdassa tarkoitettuihin lupaperusteisiin ja että ne
ovat linjassa 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten lämmitys- ja
jäähdytyssuunnitelmien kanssa. 6. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että aina kun olemassa olevia sähköntuotantolaitoksia, joiden nimellinen
kokonaislämpöteho on yli 20 MW, uudistetaan merkittävästi, tai kun niiden luvat
saatetaan ajan tasalle direktiivin 2010/75/EY 21 artiklan mukaisesti, uudessa
tai ajan tasalle saatetussa luvassa asetetaan yhdeksi ehdoksi laitoksen
muuttaminen siten, että se voi toimia tehokkaana yhteistuotantolaitoksena,
sillä edellytyksellä, että laitos sijaitsee paikassa, jossa hukkalämpö voidaan
hyödyntää lämmön kysyntäpisteissä liitteessä VIII olevan 1 kohdan
mukaisesti. Sähköntuotantolaitoksen varustamista
hiilidioksidin talteenotto- tai varastointilaitteilla ei pidetä näissä
säännöksissä tarkoitettuna uudistamisena. 7. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa ehdot
6 kohdan säännöksistä poikkeamiselle, kun a) liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa
määritellyt lämpökuorman saatavuutta koskevat kynnysehdot eivät täyty; tai b) kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että
kustannukset ylittävät hyödyt verrattuna koko elinkaaren kustannuksiin, mukaan
lukien infrastruktuuri-investoinnit, jotka aiheutuvat saman sähkö- ja
lämpömäärän tuottamisesta erillisellä lämmityksellä tai jäähdytyksellä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä poikkeusehdot
komissiolle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä. Komissio voi evätä ehdot tai
ehdottaa niihin muutoksia kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Tässä
tapauksessa asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa poikkeusehtoja ennen kuin
komissio nimenomaisesti hyväksyy uudelleen ilmoitetut tai muutetut ehdot. 8. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä
lupaperusteet tai vastaavat hyväksymisperusteet sen varmistamiseksi, että
hukkalämpöä tuottavat teollisuuslaitokset, joiden kokonaislämpöteho on yli 20
MW ja jotka rakennetaan tai joita uudistetaan merkittävästi [tämän direktiivin
voimaantulopäivän] jälkeen, ottavat talteen ja hyödyntävät hukkalämpönsä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava mekanismit sen
varmistamiseksi, että tällaiset laitokset liitetään kaukolämpö- tai
kaukojäähdytysverkkoihin. Ne voivat vaatia, että tällaiset laitokset vastaavat
liitäntämaksuista ja kustannuksista, joita aiheutuu kaukolämpö- ja
kaukojäähdytysverkkojen kehittämisestä siten, että ne voivat siirtää laitosten
hukkalämpöä kuluttajille. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa ehdot ensimmäisen
alakohdan säännöksistä poikkeamiselle, kun a) liitteessä VIII olevassa 2 kohdassa
määritellyt lämpökuorman saatavuutta koskevat kynnysehdot eivät täyty; tai b) kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että
kustannukset ylittävät hyödyt verrattuna koko elinkaaren kustannuksiin, mukaan
lukien infrastruktuuri-investoinnit, jotka aiheutuvat saman lämpömäärän
tuottamisesta erillisellä lämmityksellä tai jäähdytyksellä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä poikkeusehdot
komissiolle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä. Komissio voi evätä ehdot tai
ehdottaa niihin muutoksia kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Tässä
tapauksessa asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa poikkeusehtoja ennen kuin
komissio nimenomaisesti hyväksyy uudelleen ilmoitetut tai muutetut ehdot. 9. Komissio vahvistaa 1 päivään
tammikuuta 2013 mennessä 18 artiklan mukaisella delegoidulla säädöksellä
menetelmän 4 kohdan c alakohdassa, 7 kohdan b alakohdassa ja 8 kohdan b
alakohdassa tarkoitettua kustannus-hyötyanalyysiä varten. 10. Jäsenvaltioiden on varmistettava liitteessä
II olevassa f kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen hyötysuhteen
viitearvojen perusteella, että tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettavan sähkön
alkuperä voidaan taata kunkin jäsenvaltion vahvistamien puolueettomien,
avoimien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Niiden on varmistettava,
että tämä alkuperätakuu vastaa vaatimuksia ja sisältää vähintään liitteessä IX
määritellyt tiedot. Jäsenvaltioiden on tunnustettava vastavuoroisesti
toistensa alkuperätakuut yksinomaisena todistuksena tässä kohdassa
tarkoitetuista tiedoista. Sille, että kieltäydytään tunnustamasta
alkuperätakuuta tällaiseksi todistukseksi, erityisesti petosten estämiseen
liittyvistä syistä, on oltava puolueettomat, avoimet ja syrjimättömät
perusteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisesta
kieltäytymisestä ja sen perusteluista. Jos alkuperätakuun tunnustamisesta
kieltäydytään, komissio voi hyväksyä päätöksen, jolla kieltäytyvä osapuoli
velvoitetaan tunnustamaan alkuperätakuu, ottaen huomioon erityisesti puolueettomat,
avoimet ja syrjimättömät perusteet, joihin tunnustaminen perustuu. Komissiolla on valtuudet tarkistaa 18 artiklan
mukaisilla delegoiduilla säädöksillä yhdenmukaistettuja hyötysuhteen
viitearvoja, jotka on vahvistettu komission päätöksessä [päätöksen numero]
direktiivin 2004/8/EY nojalla, ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta
2015 ja tämän jälkeen joka kymmenes vuosi. 11. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että yhteistuotannolle mahdollisesti annettavan tuen ehdoksi asetetaan, että
tehokkaasta yhteistuotannosta saatavaa sähköä ja hukkalämmön tehokasta
hyödyntämistä käytetään primäärienergian säästöjen saavuttamiseen. Ne eivät saa
tehdä eroa laitosalueella kulutetun sähkön ja verkkoon siirretyn sähkön
välillä. Yhteistuotannolle sekä kaukolämmön tuotannolle ja kaukolämpöverkoille
annettavaan julkiseen tukeen sovelletaan valtiontukisääntöjä soveltuvin osin. 11 artikla
Energian muuntaminen Jäsenvaltioiden on laadittava liitteen X
mukaisesti inventaario kaikkien sellaisten niiden alueella olevien laitosten
tiedoista, joissa harjoitetaan polttoaineiden polttoa ja joiden nimellinen
kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW tai joissa harjoitetaan kaasun ja öljyn
jalostusta. Inventaario on saatettava ajan tasalle joka kolmas vuosi. Näihin
inventaarioihin sisältyvät vuosittaiset laitoskohtaiset tiedot on toimitettava
pyynnöstä komissiolle. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä 19 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuihin kertomuksiin ei-luottamuksellinen tiivistelmä, joka sisältää
kootut tiedot inventaarioista. 12 artikla
Energian siirto ja jakelu 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että kansalliset energia-alan sääntelyviranomaiset ottavat energiatehokkuuden
asianmukaisesti huomioon kaasu- ja sähköinfrastruktuurin toimintaa koskevissa
päätöksissään. Niiden on erityisesti varmistettava, että verkkotariffeissa ja
-säännöissä annetaan verkonhaltijoille kannustimia tarjota verkon käyttäjille
järjestelmäpalveluja, joiden avulla käyttäjät voivat toteuttaa
energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä älykkäiden verkojen jatkuvan
käyttöönoton yhteydessä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
energia-alan sääntelyviranomaisten vahvistamat tai hyväksymät verkkosäännöt ja
verkkotariffit täyttävät liitteessä XI vahvistetut perusteet, ottaen huomioon
asetuksen (EY) N:o 714/2009 ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti laaditut
ohjeet ja säännöt. 2. Jäsenvaltioiden on 30 päivään
kesäkuuta 2013 mennessä hyväksyttävä suunnitelmat, joiden mukaisesti a) arvioidaan niiden kaasu-, sähkö- ja
kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuriin liittyviä
energiatehokkuusmahdollisuuksia, etenkin siirron, jakelun, kuormituksen
hallinnan, yhteentoimivuuden ja energiaa tuottaviin laitoksiin liittämisen
osalta; b) määritellään konkreettisia toimenpiteitä
ja investointeja kustannustehokkaiden energiatehokkuuden parannusten
toteuttamiseksi verkkoinfrastruktuurissa ja laaditaan yksityiskohtainen
aikataulu niiden toteutukselle. 3. Jäsenvaltiot voivat sallia verkossa
siirrettävän ja jaeltavan energian osalta sellaiset järjestelmien ja
tariffirakenteiden osat, joilla on sosiaalinen tavoite, edellyttäen, että
siirto- ja jakelujärjestelmään kohdistuvat häiriövaikutukset pidetään
mahdollisimman vähäisinä eivätkä tällaiset vaikutukset ole suhteettomia
sosiaaliseen tavoitteeseen nähden. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että poistetaan sellaiset siirto- ja jakelutariffeihin sisältyvät kannustimet,
jotka tarpeettomasti lisäävät siirrettävän tai jaeltavan energian määrää.
Direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 2009/73/EY
3 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat asettaa sähkö- ja
kaasualoilla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka
koskevat energiatehokkuutta. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevia vaatimuksia
noudattaen ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelemien
avointen ja syrjimättömien perusteiden pohjalta, että niiden alueella toimivat
siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat a) takaavat tehokkaasta yhteistuotannosta
saatavan sähkön siirron ja jakelun; b) tarjoavat tehokkaasta yhteistuotannosta
saatavalle sähkölle ensisijaisen tai taatun pääsyn verkkoon; c) asettavat sähköntuotantolaitosten
ajojärjestyksessä etusijalle tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön. Ensimmäisessä alakohdassa vahvistettujen
velvoitteiden lisäksi siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on
noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia. Jäsenvaltiot voivat erityisesti helpottaa
tehokkaalla yhteistuotannolla pienimuotoisissa yhteistuotantoyksiköissä ja
mikroyhteistuotantoyksiköissä tuotetun sähkön liittämistä verkkojärjestelmään. 6. Jäsenvaltioiden on toteutettava
asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tehokkaan yhteistuotannon
harjoittajat voivat tarjota tasapainottamispalveluja ja muita operatiivisia
palveluja siirtoverkonhaltijoiden tai jakeluverkonhaltijoiden tasolla, kun tämä
sopii yhteen tehokkaan yhteistuotantolaitoksen toimintatavan kanssa.
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on varmistettava, että tällaiset
palvelut ovat osa palveluja koskevaa avointa ja tarkastettavissa olevaa
tarjousprosessia. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vaatia, että
siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat kannustavat tehokkaita
yhteistuotantolaitoksia sijoittautumaan lähelle kysyntäalueita alentamalla
liitäntä- ja käyttömaksuja. 7. Jäsenvaltiot voivat antaa verkkoon
liittämistä haluaville yhteistuotannosta saatavan sähkön tuottajille luvan
liittymätöitä koskevan tarjouspyynnön tekemiseen. IV
LUKU
Horisontaaliset säännökset 13 artikla
Sertifiointijärjestelmien saatavuus 1. Jäsenvaltioiden on teknisen
pätevyyden, objektiivisuuden ja luotettavuuden korkean tason saavuttamiseksi
varmistettava, että 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä energiapalvelujen,
energiakatselmusten ja energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden
tarjoajien, mukaan lukien direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 9 kohdassa
määriteltyjen rakennusosien asentajat, saatavilla on sertifiointijärjestelmiä
tai vastaavia pätevyysjärjestelmiä. 2. Jäsenvaltioiden on asetettava 1
kohdassa tarkoitetut sertifiointijärjestelmät tai vastaavat
pätevyysjärjestelmät julkisesti saataville ja niiden on tehtävä yhteistyötä
keskenään ja komission kanssa järjestelmien vertaamiseksi ja tunnustamiseksi. 14 artikla
Energiapalvelut Jäsenvaltioiden on edistettävä
energiapalvelumarkkinoita ja pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä näille
markkinoille a) julkaisemalla luettelon saatavilla
olevista energiapalvelujen tarjoajista ja niiden tarjoamista energiapalveluista
ja tarkastamalla ja päivittämällä sitä säännöllisesti; b) laatimalla mallisopimuksia julkisen
sektorin energiatehokkuutta koskevista sopimuksista; niihin on sisällyttävä
vähintään liitteessä XIII luetellut kohdat; c) jakamalla tietoa saatavilla olevista
energiapalvelusopimuksista ja lausekkeista, jotka tällaisiin sopimuksiin olisi
sisällytettävä energiansäästöjen ja loppukäyttäjän oikeuksien takaamiseksi; d) kannustamalla vapaaehtoisten
laatumerkintöjen kehittämiseen; e) jakamalla tietoa
energiapalveluhankkeita tukevista rahoitusvälineistä, kannustimista,
avustuksista ja lainoista. 15 artikla
Muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet 1. Jäsenvaltioiden on arvioitava
energiatehokkuuden sääntelyllisiä ja muita esteitä ja toteutettava
asianmukaisia toimenpiteitä niiden poistamiseksi, etenkin seuraavien tekijöiden
osalta: a) ristiriitaiset kannustimet rakennuksen
omistajan ja vuokralaisen välillä tai rakennusten omistajien kesken; olisi
pyrittävä varmistamaan, etteivät nämä osapuolet jätä tekemättä
energiatehokkuutta parantavia investointeja, jotka he olisivat muutoin tehneet,
siitä syystä, etteivät he saa henkilökohtaisesti niistä täyttä hyötyä, tai
siksi, ettei ole olemassa sääntöjä kustannusten ja hyötyjen jakamisesta
osapuolten kesken; b) julkisia hankintoja sekä vuotuisen talousarvion
laadintaa ja kirjanpitoa koskevat oikeudelliset säännökset ja hallinnolliset
määräykset ja hallinnolliset käytännöt; olisi pyrittävä varmistamaan, ettei
energiatehokkuutta parantavista investoinneista tehdä vähemmän houkuttelevia
yksittäisille julkisille elimille. Näihin esteiden poistamiseen tähtääviin
toimenpiteisiin voivat sisältyä kannustimien tarjoaminen, oikeudellisten
säännösten tai hallinnollisten määräysten kumoaminen tai muuttaminen taikka
ohjeiden ja tulkitsevien tiedonantojen antaminen. Nämä toimenpiteet voidaan
yhdistää energiatehokkuutta koskevan koulutuksen ja erityisen tiedotuksen ja
teknisen avun tarjoamiseen. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta
esteiden arvioinnista ja toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle 19 artiklan
2 kohdassa tarkoitetussa ensimmäisessä täydentävässä kertomuksessa. 16 artikla
Muuntokertoimet Energiasäästöjen vertailussa ja
vertailukelpoisiin yksiköihin muunnossa sovelletaan liitteessä IV vahvistettuja
muuntokertoimia, jollei muiden muuntokertoimien käyttö ole perusteltua. V
LUKU
Loppusäännökset 17 artikla
Delegoidut säädökset ja liitteiden mukauttaminen 1. Komissio valtuutetaan antamaan 18
artiklan mukainen delegoitu säädös 6 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta
kansallisilla energiatehokkuusvelvoitejärjestelmillä saavutettujen
energiansäästöjen vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmästä. Komissio valtuutetaan antamaan 18 artiklan
mukainen delegoitu säädös 10 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta
kustannus-hyötyanalyysin menetelmästä. Komissio valtuutetaan antamaan 18 artiklan
mukainen delegoitu säädös 10 artiklan 10 kohdan kolmannessa alakohdassa
tarkoitettujen yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen
uudelleentarkastelusta. 2. Komissio valtuutetaan antamaan 18
artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä liitteissä I–XV vahvistettujen arvojen,
laskentamenetelmien, primäärienergiakertoimen oletusarvon ja vaatimusten
mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ja liitteessä III vahvistettujen
suorituskykyvaatimusten mukauttamiseksi kilpailuolosuhteisiin. 18 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Komissiolle siirrettyyn valtaan
antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä ehtoja. 2. Siirretään komissiolle
määräämättömäksi ajaksi [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] lukien valta
antaa 17 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. 3. Euroopan parlamentti tai neuvosto
voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan
siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan
siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se
julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai jonakin
myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen
delegoitujen säädösten voimassaoloon. 4 Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun
säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille
ja neuvostolle. 5. Edellä 17 artiklan nojalla
hyväksytty delegoitu säädös tulee voimaan vain jos Euroopan parlamentti tai
neuvosto ei ole vastustanut sitä kahden kuukauden kuluessa siitä kun säädös on
annettu niille tiedoksi, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat
ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio
vastustaa säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa
pidennetään kahdella kuukaudella. 19 artikla
Uudelleentarkastelu ja täytäntöönpanon seuranta 1. Jäsenvaltioiden on raportoitava
kunkin vuoden huhtikuun 30 päivään mennessä kansallisten
energiatehokkuustavoitteiden täyttämisessä saavutetusta edistymisestä
liitteessä XIV olevan 1 kohdan mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava 30
päivään huhtikuuta 2014 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi täydentävä
kertomus, jossa annetaan tietoja kansallisista energiatehokkuuspolitiikoista ja
kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutetuista tai
suunnitelluista toimintasuunnitelmista, ohjelmista ja toimenpiteistä
energiatehokkuuden parantamiseksi siten, että voidaan saavuttaa 3 artiklan
1 kohdassa tarkoitetut kansalliset energiatehokkuustavoitteet.
Kertomuksissa on esitettävä ajan tasalle saatetut arviot odotetusta
primäärienergian kokonaiskulutuksesta vuonna 2020 sekä arviot primäärienergian
kulutuksesta liitteessä XIV olevassa 1 kohdassa mainituilla aloilla. Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä
mallin, joka toimii ohjeena täydentävien kertomusten laatimiselle. Malli
hyväksytään 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla neuvoa-antavalla menettelyllä.
Täydentäviin kertomuksiin on joka tapauksessa sisällyttävä liitteessä XIV määritellyt
tiedot. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut
kertomukset voivat olla osa neuvoston suosituksessa 2010/410/EU tarkoitettuja
kansallisia uudistusohjelmia. 4. Komissio arvioi vuotuiset
kertomukset ja täydentävät kertomukset ja arvioi, missä määrin jäsenvaltiot
ovat edistyneet 3 artiklan 1 kohdassa vaadittujen kansallisten
energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja tämän direktiivin
täytäntöönpanossa. Komissio toimittaa arviointinsa Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. Komissio voi kertomuksista tekemänsä arvioinnin pohjalta antaa
suosituksia jäsenvaltioille. 5. Komission arviointiin ensimmäisestä
täydentävästä kertomuksesta on sisällyttävä arviointi sellaisten olemassa
olevien ja uusien laitosten energiatehokkuustasoista, joissa harjoitetaan polttoaineiden
polttoa ja joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW tai joissa
harjoitetaan kaasun ja öljyn jalostusta, ottaen huomioon direktiivin 2010/75/EU
ja direktiivin 2008/1/EY nojalla määritetty paras käytettävissä oleva
tekniikka. Jos arvioinnissa havaitaan merkittäviä eroja tällaisten laitosten
tosiasiallisten energiatehokkuustasojen ja parhaan käytettävissä olevan
tekniikan soveltamiseen liittyvien tasojen välillä, komissio ehdottaa
tarvittaessa vaatimuksia näiden laitosten saavuttamien energiatehokkuustasojen
parantamiseksi tai suosittaa, että tällaisen tekniikan käyttö asetetaan
tulevaisuudessa yhdeksi ehdoksi, kun lupia myönnetään uusille laitoksille ja
olemassa olevien laitosten lupia tarkastellaan määräajoin uudelleen. Komissio seuraa myös tämän direktiivin
täytäntöönpanon vaikutusta direktiiviin 2003/87/EY, direktiiviin 2009/28/EY ja
direktiiviin 2010/31/EU. 6. Jäsenvaltioiden on toimitettava
komissiolle ennen kunkin vuoden marraskuun 30 päivää tilastotiedot
tehokkaalla ja tehottomalla yhteistuotannolla tapahtuvasta kansallisesta
sähkön- ja lämmöntuotannosta liitteessä I esitettyjen menetelmien mukaisesti
suhteessa sähkön- ja lämmöntuotannon kokonaiskapasiteettiin. Niiden on myös
toimitettava vuotuiset tilastotiedot yhteistuotantoon perustuvasta sähkön‑
ja lämmöntuotantokapasiteetista ja yhteistuotantoon käytettävistä
polttoaineista sekä kaukolämmön ja -jäähdytyksen tuotannosta ja kapasiteetista
suhteessa sähkön- ja lämmöntuotannon kokonaiskapasiteettiin. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tilastotiedot yhteistuotantoa soveltamalla saavutetuista
primäärienergian säästöistä liitteessä II esitettyjen menetelmien mukaisesti. 7. Komissio esittää 3 artiklan 2
kohdassa tarkoitetun arvionsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja antaa
sen johdosta tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jossa vahvistetaan pakolliset
kansalliset tavoitteet. 8. Komissio antaa viimeistään 30
päivänä kesäkuuta 2018 kertomuksen 6 artiklan täytäntöönpanosta Euroopan
parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksen johdosta annetaan tarvittaessa
lainsäädäntöehdotus yhdessä tai useammassa seuraavista tarkoituksista: a) 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn
säästöasteen muuttaminen; b) uusien yhteisten vaatimusten
vahvistaminen etenkin 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista kysymyksistä. 9. Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta
2018 mennessä jäsenvaltioiden edistymistä 15 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettujen sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamisessa. Arvioinnin
johdosta annetaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. 10. Komissio asettaa 1 ja 2 kohdassa
tarkoitetut kertomukset julkisesti saataville. 20 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa komitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 3, 4 ja 9 artiklaa ottaen huomioon
mainitun asetuksen 11 artiklan säännökset. 21 artikla
Kumoaminen Kumotaan direktiivi 2006/32/EY […] päivästä
[…]kuuta […] [määräaika tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista
lainsäädäntöä], lukuun ottamatta 4 artiklan 1–4 kohtaa ja liitteitä I, III ja
IV, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa
määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi
kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1–4 kohta ja
liitteet I, III ja IV kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2017. Kumotaan direktiivi 2004/8/EY […] päivästä
[…]kuuta […] [määräaika tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista
lainsäädäntöä], sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden
velvollisuuteen noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava
mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kumotaan direktiivin 2010/30/EU 9 artiklan 1
ja 2 kohta […] päivästä […]kuuta […] [määräaika tämän direktiivin saattamiselle
osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Viittauksia direktiiviin 2006/32/EY ja
direktiiviin 2004/8/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin tämän
direktiivin liitteessä XV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. 22 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän
direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset
määräykset voimaan viimeistään [12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon
jälkeen]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä
säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva
vastaavuustaulukko. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava
tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset
säännökset kirjallisina komissiolle. 23 artikla
Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 24 artikla
Osoitus Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
Yhteistuotannosta saatavan sähkön laskennan yleiset periaatteet OSA I. Yleiset periaatteet Yhteistuotannosta saatavan sähkön laskemiseen
käytettävien arvojen määrityksen perustana on yksikön odotettu tai
tosiasiallinen toiminta tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.
Mikroyhteistuotantoyksiköiden osalta laskeminen voi perustua varmennettuihin
arvoihin. a) Yhteistuotannosta saatava
sähköntuotanto katsotaan yhtä suureksi kuin yksikön vuosittainen
kokonaissähköntuotanto päägeneraattorien ulostulokohdasta mitattuna i) osassa II tarkoitetuissa tyyppien b, d,
e, f, g ja h yhteistuotantoyksiköissä, joiden vuosittaiseksi
kokonaishyötysuhteeksi jäsenvaltiot ovat asettaneet vähintään 75 prosenttia; ja ii) osassa II tarkoitetuissa tyyppien a ja
c yhteistuotantoyksiköissä, joiden vuosittaiseksi kokonaishyötysuhteeksi
jäsenvaltiot ovat asettaneet vähintään 80 prosenttia. b) Yhteistuotantoyksiköissä, joiden
vuosittainen kokonaishyötysuhde on alle a kohdan i alakohdassa tarkoitetun
arvon (osassa II tarkoitetut tyyppien b, d, e, f, g ja h yhteistuotantoyksiköt)
tai joiden vuosittainen kokonaishyötysuhde on alle a kohdan ii alakohdassa
tarkoitetun arvon (osassa II tarkoitetut tyyppien a ja c
yhteistuotantoyksiköt), yhteistuotannon laskemiseen käytetään seuraavaa kaavaa: ECHP = HCHP*C jossa: ECHP on yhteistuotannosta saatavan
sähkön määrä C on rakennusaste HCHP on yhteistuotannosta saatavan
hyötylämmön määrä (tätä tarkoitusta varten kokonaislämmöntuotanto vähennettynä
erillisissä kattiloissa tai höyrygeneraattorista ennen turbiinia otetulla
tuorehöyryllä tuotetulla lämmöllä). Yhteistuotannosta saatavaa sähköä koskevan
laskelman on perustuttava tosiasialliseen rakennusasteeseen. Jos
yhteistuotantoyksikön tosiasiallista rakennusastetta ei tiedetä, osassa II
tarkoitettujen tyyppien a, b, c, d ja e yksiköihin voidaan soveltaa etenkin
tilastollisiin tarkoituksiin seuraavia oletusarvoja edellyttäen, että näin
määritetty yhteistuotannosta saatava sähkö on enintään yksikön
kokonaissähköntuotanto: Yksikön tyyppi || Rakennusasteen oletusarvo C Kaasukombiturbiini, johon liittyy lämmön talteenotto || 0,95 Vastapainehöyryturbiini || 0,45 Väliottolauhdutusturbiini || 0,45 Kaasuturbiini, johon liittyy lämmön talteenotto || 0,55 Polttomoottori || 0,75 Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön rakennusasteen
oletusarvoja osassa II tarkoitettujen tyyppien f, g, h, i, j ja k yksiköille,
tällaiset oletusarvot on julkaistava ja ilmoitettava komissiolle. d) Jos osa yhteistuotantoprosessiin
käytettävän polttoainepanoksen energiasisällöstä otetaan talteen kemikaaleina
ja käytetään uudelleen, tämä osa voidaan vähentää polttoainepanoksesta ennen
kokonaishyötysuhteen laskemista a ja b kohdan mukaisesti. e) Jäsenvaltiot voivat määrittää
rakennusasteen sähkön ja hyötylämmön väliseksi suhteeksi yhteistuotannon
toimiessa alhaisella kapasiteetilla tietyn yksikön operatiivisten tietojen
perusteella. f) Jäsenvaltiot voivat käyttää a ja b
kohdan mukaisissa laskelmissa muitakin kuin yhden vuoden mittaisia
raportointikausia. OSA II. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat
yhteistuotantotekniikat a) Kaasukombiturbiini, johon liittyy
lämmön talteenotto b) Vastapainehöyryturbiini c) Väliottolauhdutusturbiini d) Kaasuturbiini, johon liittyy lämmön
talteenotto e) Polttomoottori f) Mikroturbiinit g) Stirling-moottorit h) Polttokennot i) Höyrykoneet j) Orgaaniset Rankine-prosessit k) Muuntyyppinen tekniikka tai
tekniikoiden yhdistelmä, joka vastaa 2 artiklan 19 alakohdassa
vahvistettua määritelmää. OSA III. Yksityiskohtaiset periaatteet Jäsenvaltioiden on yhteistuotannosta saatavan
sähkön laskennan yleisiä periaatteita toteuttaessaan ja soveltaessaan
noudatettava päätöksellä 2008/952/EY[38]
vahvistettuja yksityiskohtaisia ohjeita. LIITE II
Menetelmät yhteistuotantoprosessin hyötysuhteen määrittämiseksi Yhteistuotannon hyötysuhteen ja
primäärienergian säästöjen laskemiseen käytettävien arvojen määrityksen
perustana on yksikön odotettu tai tosiasiallinen toiminta tavanomaisissa
käyttöolosuhteissa. a) Tehokas yhteistuotanto Tässä direktiivissä tarkoitetun tehokkaan
yhteistuotannon on täytettävä seuraavat perusteet: –
yhteistuotantoyksiköiden yhteistuotannolla
saatavien b kohdan mukaisesti laskettujen primäärienergian säästöjen on oltava
vähintään 10 prosenttia verrattuna sähkön ja lämmön erillisen tuotannon
viitearvoihin, –
tehokkaaksi yhteistuotannoksi voidaan katsoa
pienimuotoisten yhteistuotantoyksiköiden ja mikroyhteistuotantoyksiköiden
tuotanto, jolla saadaan aikaan primäärienergian säästöjä. b) Primäärienergian säästöjen
laskeminen Liitteen I mukaisesti määritellyllä
yhteistuotannolla saatavat primäärienergian säästöt lasketaan seuraavan kaavan
perusteella: jossa: PES on primäärienergian säästö. CHP Hη yhteistuotannon
lämpöhyötysuhde, jolla tarkoitetaan vuosittaista hyötylämmön tuotosta jaettuna
yhteistuotannolla tuotetun hyötylämpötuotoksen ja sähkön yhteismäärään
käytetyllä polttoainepanoksella. Ref Hη on erillisen lämmöntuotannon
hyötysuhteen viitearvo. CHP Eη on yhteistuotannon
sähköhyötysuhde, jolla tarkoitetaan vuosittaista yhteistuotannosta saatavaa
sähköä jaettuna yhteistuotannolla tuotetun hyötylämpötuotoksen ja sähkön
yhteismäärään käytetyllä polttoainepanoksella. Jos yhteistuotantoyksikkö tuottaa
mekaanista energiaa, vuosittaiseen yhteistuotannosta saatavan sähkön määrään
voidaan lisätä erä, joka tarkoittaa kyseisen mekaanisen energian määrää
vastaavaa sähkön määrää. Tälle lisäerälle ei voida antaa 10 artiklan 10 kohdan
mukaista alkuperätakuuta. Ref Eη on erillisen sähköntuotannon
hyötysuhteen viitearvo. c) Energiansäästöjen laskeminen
vaihtoehtoista laskutapaa käyttäen Jäsenvaltiot voivat laskea sähkö- ja
mekaanisen energian ja lämmön tuotannosta saatavat primäärienergian säästöt
jäljempänä esitetyllä tavalla käyttämättä liitteen I määräyksiä samaan
prosessiin kuuluvan muun kuin yhteistuotetun lämmön ja sähkön sulkemiseksi
kyseisen prosessin ulkopuolelle. Kyseistä tuotantoa voidaan pitää tehokkaana
yhteistuotantona edellyttäen, että se täyttää tämän liitteen a kohdassa
esitetyt hyötysuhdeperusteet ja että sähkökapasiteetiltaan yli 25 MW:n
yhteistuotantolaitosten kokonaishyötysuhde on yli 70 prosenttia. Kyseisestä
yhteistuotannosta saadun sähkön määrän erittely alkuperätakuun saamiseksi ja
tilastotarkoituksiin on kuitenkin määritettävä liitteen I mukaisesti. Jos prosessin primäärienergian säästöt
lasketaan edellä tarkoitetulla vaihtoehtoisella laskutavalla, primäärienergian
säästöt on laskettava käyttäen tämän liitteen b kohdan kaavaa siten, että
tekijä ”CHP Hη” korvataan tekijällä ”Hη” ja tekijä ”CHP Eη”
tekijällä ”Eη”, jolloin Hη:lla tarkoitetaan prosessin
lämpöhyötysuhdetta, joka määritellään vuosittaisena lämpötuotoksena jaettuna
lämpö- ja sähkötuotoksen yhteismäärään käytetyllä polttoainepanoksella. Eη:lla tarkoitetaan prosessin
sähköhyötysuhdetta, joka määritellään vuosittaisena sähkötuotoksena jaettuna
lämpö- ja sähkötuotoksen yhteismäärään käytetyllä polttoainepanoksella. Jos
yhteistuotantoyksikkö tuottaa mekaanista energiaa, vuosittaiseen yhteistuotannosta
saatavan sähkön määrään voidaan lisätä erä, joka edustaa kyseisen mekaanisen
energian määrää vastaavaa sähkön määrää. Tälle lisäerälle ei voida antaa
10 artiklan 10 kohdan mukaista alkuperätakuuta. d) Jäsenvaltiot voivat käyttää tämän
liitteen b ja c kohdan mukaisissa laskelmissa muitakin kuin yhden vuoden
mittaisia raportointikausia. e) Mikroyhteistuotantoyksiköiden osalta
primäärienergian säästöjen laskeminen voi perustua varmennettuihin tietoihin. f) Sähkön ja lämmön erillisen
tuotannon hyötysuhteen viitearvot Yhdenmukaistetut hyötysuhteen viitearvot
sisältävät asiaankuuluvien tekijöiden, kuten rakentamisvuoden ja
polttoainetyyppien, mukaan eriytettyjen viitearvojen matriisin, ja niiden on
perustuttava hyvin dokumentoituun analyysiin, jossa otetaan huomioon muun
muassa todellisissa olosuhteissa operatiivisessa käytössä saadut tiedot,
polttoaineseos ja ilmasto-olosuhteet sekä sovelletut yhteistuotantoteknologiat. Edellä b kohdassa olevassa kaavassa
tarkoitetuilla sähkön ja lämmön erillisen tuotannon hyötysuhteen viitearvoilla
määritellään käyttöhyötysuhde siinä sähkön ja lämmön erillisessä tuotannossa,
joka on määrä korvata yhteistuotannolla. Hyötysuhteen viitearvot lasketaan seuraavia
periaatteita noudattaen: 1. Tämän direktiivin 2 artiklan 24
alakohdassa määriteltyjen yhteistuotantoyksiköiden osalta vertailu erillisen
sähkötuotannon kanssa perustuu periaatteeseen, jonka mukaan vertailu tapahtuu
polttoaineluokittain. 2. Yhteistuotantoyksiköitä verrataan
käyttäen markkinoiden parasta saatavilla olevaa ja taloudellisesti
perusteltavissa olevaa teknologiaa sähkön ja lämmön erillisen tuotannon osalta
yhteistuotantoyksikön rakentamisvuonna. 3. Yli kymmenen vuotta vanhojen
yhteistuotantoyksiköiden viitearvot vahvistetaan samalle tasolle kuin kymmenen
vuotta vanhojen yksiköiden hyötysuhteen viitearvot. 4. Sähkön ja lämmön erillisen tuotannon
hyötysuhteen viitearvojen on heijastettava jäsenvaltioiden ilmastollisia eroja. LIITE III
Julkisten elinten tekemiin tuotteiden, palvelujen ja rakennusten hankintoihin
liittyvät energiatehokkuusvaatimukset Tuotteita, palveluja tai rakennuksia
hankkivien julkisten elinten on a) jos tuote kuuluu direktiivin
2010/30/EU nojalla annetun delegoidun säädöksen tai direktiivin 92/75/ETY
täytäntöönpanemiseksi annetun komission direktiivin soveltamisalaan, hankittava
ainoastaan korkeimpaan energiatehokkuusluokkaan kuuluvia tuotteita, ottaen
huomioon kustannustehokkuuden, taloudellisen toteutettavuuden ja teknisen
soveltuvuuden sekä riittävän kilpailun; b) jos a alakohdan soveltamisalaan kuulumaton
tuote kuuluu sellaisen direktiivin 2009/125/EY nojalla annetun
täytäntöönpanotoimenpiteen soveltamisalaan, joka on annettu tämän direktiivin
voimaantulon jälkeen, hankittava ainoastaan tuotteita, jotka vastaavat
täytäntöönpanotoimenpiteessä määriteltyjä energiatehokkuuden viitearvoja; c) hankittava neuvoston päätöksen
[2006/1005/EY[39]]
soveltamisalaan kuuluvia toimistolaitteita, jotka ovat vähintään mainitun
päätöksen liitteenä olevan sopimuksen liitteessä C lueteltuja
energiatehokkuusvaatimuksia vastaavien vaatimusten mukaisia; d) hankittava ainoastaan renkaita,
jotka kuuluvat asetuksessa (EY) N:o 1222/2009[40] määriteltyyn korkeimpaan
polttoainetaloudellisuusluokkaan. Tämä vaatimus ei estä julkisia elimiä
hankkimasta korkeimpaan märkäpitoluokkaan tai vierintämeluluokkaan kuuluvia
renkaita, jos se on perusteltua turvallisuuteen tai kansanterveyteen
liittyvistä syistä; e) vaadittava palveluhankintasopimuksia
koskevissa tarjouspyynnöissään, että palveluntarjoajat käyttävät kyseessä
olevia palveluja tarjotessaan ainoastaan edellä a–d alakohdassa tarkoitetut
vaatimukset täyttäviä tuotteita; f) ostavat tai vuokraavat ainoastaan
rakennuksia, jotka täyttävät vähintään 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut
energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Näiden vaatimusten
noudattaminen on varmennettava direktiivin 2010/31/EU 11 artiklassa
tarkoitetuilla energiatehokkuustodistuksilla. LIITE IV
Tiettyjen energian loppukäytön polttoaineiden energiasisältö – muuntotaulukko[41] Energiatuote || kJ (nettolämpöarvo) || kgoe (nettolämpöarvo) || kWh (nettolämpöarvo) 1 kg koksia || 28500 || 0,676 || 7,917 1 kg kivihiiltä || 17200 — 30700 || 0,411 — 0,733 || 4,778 — 8,528 1 kg ruskohiilibrikettejä || 20000 || 0,478 || 5,556 1 kg mustaa ligniittiä || 10500 — 21000 || 0,251 — 0,502 || 2,917 — 5,833 1 kg ruskohiiltä || 5600 — 10500 || 0,134 — 0,251 || 1,556 — 2,917 1 kg öljyliusketta || 8000 — 9000 || 0,191 — 0,215 || 2,222 — 2,500 1 kg turvetta || 7800 — 13800 || 0,186 — 0,330 || 2,167 — 3,833 1 kg turvebrikettejä || 16000 — 16800 || 0,382 — 0,401 || 4,444 — 4,667 1 kg raskasta polttoöljyä || 40000 || 0,955 || 11,111 1 kg kevyttä polttoöljyä || 42300 || 1,010 || 11,750 1 kg moottoripolttoainetta (bensiiniä) || 44000 || 1,051 || 12,222 1 kg parafiinia || 40000 || 0,955 || 11,111 1 kg nestekaasua || 46000 || 1,099 || 12,778 1 kg maakaasua [1] || 47200 || 1,126 || 13,10 1 kg nesteytettyä maakaasua || 45190 || 1,079 || 12,553 1 kg puuta (kosteuspitoisuus 25 %) [2] || 13800 || 0,330 || 3,833 1 kg pellettejä/puubrikettejä || 16800 || 0,401 || 4,667 1 kg jätettä || 7400 — 10700 || 0,177 — 0,256 || 2,056 — 2,972 1 MJ lämpöenergiaa || 1000 || 0,024 || 0,278 1 kWh sähköenergiaa || 3600 || 0,086 || 1 [3] Lähde : Eurostat. [1] 93
prosenttia metaania. [2] Jäsenvaltiot
voivat soveltaa muita arvoja sen mukaan, minkä tyyppistä puuta asianomaisessa
jäsenvaltiossa eniten käytetään. [3] Sovelletaan,
jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen
energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa.
Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa
oletuskerrointa 2,5. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista muuntokerrointa,
jos ne pystyvät perustelemaan sen. LIITE V
Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät 1. Lyhyen
aikavälin säästöihin tähtäävät toimenpiteet Seuraavia
toimenpiteitä pidetään toimenpiteinä, joilla pyritään lyhyen aikavälin
säästöihin: a) energiatehokkaiden pienloistelamppujen
jakelu tai asentaminen; b) energiatehokkaiden suihkupäiden jakelu tai
asentaminen; c) energiakatselmukset; d) tiedotuskampanjat. 2. Energiansäästöjen laskeminen Kansallisten
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien energiasäästöjen laskennassa on otettava
huomioon toimenpiteiden vaikutusaika. Jos vaikutusajoille ei ole vahvistettu
kansallisia arvoja, sovelletaan 4 kohdassa esitettyjä oletusarvoja. Velvoitetut osapuolet voivat käyttää yhtä tai
useampaa seuraavista menetelmistä energiansäästöjen laskemiseksi 6 artiklan 2
kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten: a) tekniset arviot; b) mittaukset; c) jäsenvaltioiden selkein ja kestävin
perustein hyväksymät vakioarvot ja -vaikutusajat. Tällaiset arvot on
ilmoitettava komissiolle. Komissio voi pyytää, että arvoja muutetaan, jos ne
voivat vääristää kilpailua tai jos ne eivät ole yhtä vaativia kuin 3 ja 4
kohdassa esitetyt oletusarvot ja vaikutusajat; d) 3 ja 4 kohdassa esitetyt oletusarvot
ja vaikutusajat, jos kansallisia vakioarvoja ja ‑vaikutusaikoja ei ole vahvistettu.
3. Eurooppalaiset oletusarvot
laitetyypeittäin 3.1. Kodinkoneet a. PAKASTIMET JA JÄÄKAAPPI-PAKASTIMET
ERIKSEEN || Jääkaappi-pakastimet || Pakastimet *Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 64 || 62 **Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 76 || 73 Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 129 || 123 Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 193 || 185 b. PAKASTIMET JA JÄÄKAAPPI-PAKASTIMET YHDESSÄ || Jääkaappi-pakastimet ja pakastimet || *Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 64 || **Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 75 || Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 128 || Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 191 || c. KOTITALOUKSIEN PYYKINPESUKONEET *30 päivään marraskuuta 2013 || Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 26 Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 46 Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 63 *1 päivästä joulukuuta 2013 || Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 20 || Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 37 || *Joulukuun 1 päivästä 2013 kotitalouksien
pyykinpesukoneiden, joiden nimelliskapasiteetti on vähintään 4 kg,
energiatehokkuusindeksin (EEI) on oltava pienempi kuin 59 (ks. komission
asetuksen (EU) N:o 1015/2010 liite I). d. KOTITALOUKSIEN ASTIANPESUKONEET 30 päivään marraskuuta 2013** || Luokka A+ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 37 Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 69 Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 97 **1 päivästä joulukuuta 2013 || Luokka A++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 32 || Luokka A+++ Oletettu säästö (kWh/vuosi) || 60 || **Joulukuun 1 päivästä 2013 kotitalouksien
astianpesukoneiden, joiden nimelliskapasiteetti on vähintään 11 astiastoa, ja
kotitalouksien astianpesukoneiden, joiden nimelliskapasiteetti on 10 astiastoa
ja leveys enemmän kuin 45 cm, energiatehokkuusindeksin (EEI) on oltava pienempi
kuin 63 (ks. komission asetuksen (EU) N:o 1016/2010 liite I). 3.2. Asuntojen valaistus Yksikkökohtaiset säästöt, kun hehkulamput[42]
vaihdetaan pienloistelampuiksi 16 kWh/vuosi Yksikkökohtaiset säästöt, kun hehkulamput[43]
vaihdetaan ledilampuiksi 17 kWh/vuosi 4. Oletetut vaikutusajat Energiatehokkuutta parantava toimenpide, jossa vaihdetaan osia || Oletettu vaikutusaika vuosina || Kondenssikattila || 20 || Suorapolttokattila || 20 || Öljy- ja kaasupolttimet || 10 || Säätölaitteet || 15-20 || Säätöjärjestelmä – keskitetty || 15-25 || Säätöjärjestelmä – huonekohtainen || 15-25 || Lämmityksen säätö: automaattiset säätöventtiilit || 10 || Mittarit || 10 || LIITE VI
Käyttäjäkohtaisen energiankulutuksen mittaamista ja tosiasialliseen kulutukseen
perustuvan laskutuksen tiheyttä koskevat vähimmäisvaatimukset 1. Käyttäjäkohtaisen
energiankulutuksen mittaamista koskevat vähimmäisvaatimukset 1.1. Käyttäjäkohtaiset mittarit Kun asennetaan käyttäjäkohtainen mittari,
jäsenvaltioiden on varmistettava, että siinä on liitäntä, joka tarjoaa
loppukäyttäjälle suojatun tietojenvaihdon siten, että mittari voi siirtää
henkilökohtaiset mittaustiedot loppukäyttäjälle tai tämän nimeämälle
kolmannelle osapuolelle. Liitännän on tarjottava henkilökohtaisia
tietoja, joiden perusteella loppukäyttäjät voivat paremmin säädellä
energiankulutustaan ja käyttää tietoja säästömahdollisuuksien analysointiin.
Tietoihin on sisällyttävä vähintään nykyinen kulutusaste (esim. kWh, kJ, m3)
ja siihen liittyvät kustannukset, ja ne on annettava muodossa, joka kannustaa
kuluttajia parantamaan energiatehokkuutta. Kansallisen sääntelyviranomaisen on
varmistettava, että liitännästä saadaan myös julkisia tietoja, joiden avulla
loppukäyttäjä voi seurata ja käyttää sovellettavia käyttöajankohdasta riippuvia
tariffeja, joihin sisältyy reaaliaikainen hinnoittelu, kulutushuippujen
hinnoittelu ja kulutushuippujen alennukset. Loppukäyttäjän on voitava seurata liitännän
kautta siirrettyjen henkilökohtaisten tietojen avulla aiempia kulutustasojaan
(paikallisessa valuutassa ja yksikössä kWh, kJ tai
m3): a) edellisten seitsemän päivän aikana,
päivittäin; b) edellisen täyden viikon aikana; c) edellisen täyden kuukauden aikana; d) edellisen vuoden samana täytenä
kuukautena; e) edellisen täyden vuoden aikana. Aiemman kulutuksen ajanjaksojen on vastattava
laskutusjaksoja, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kotitalouksien laskujen
kanssa. Aiempaa kulutusta koskevia täydentäviä tietoja
(mistä tahansa päivästä, viikosta, kuukaudesta tai vuodesta älykkään mittauksen
aloittamisen jälkeen) ja muita hyödyllisiä tietoja, joiden avulla kuluttajat
voivat itse tarkkailla kulutustaan yksityiskohtaisemmin (esim.
käyttäjäkohtaisen kulutuksen graafinen kehitys, vertailutiedot,
kulutus/säästöt/menot kumulatiivisesti kunkin sopimuksen alusta alkaen ja
uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus käyttäjäkohtaisessa kulutuksessa
ja siihen liittyvät vältetyt hiilidioksidipäästöt), on asetettava helposti
saataville joko suoraan liitännän kautta tai internetin välityksellä. 1.2. Lämmityskustannusten jakolaitteet Lämmityskustannusten jakolaitteissa on oltava
selkeälukuinen näyttö, jonka avulla loppukäyttäjä voi seurata kulloistakin
kulutusastetta ja aiempia kulutustasoja. Lämmityskustannusten jakolaitteessa
näytettyjen aiemman kulutuksen ajanjaksojen on vastattava laskutusjaksoja. 2. Laskutusta koskevat
vähimmäisvaatimukset 2.1 Tosiasialliseen kulutukseen
perustuvan laskutuksen tiheys Jotta loppukäyttäjät voisivat säännellä omaa
energiankulutustaan, tosiasialliseen kulutukseen perustuva laskutus on
suoritettava seuraavalla tiheydellä: a) sähkönkulutuksen
osalta kuukausittain; b) maakaasun
kulutuksen osalta vähintään kahden kuukauden välein. Jos kaasua käytetään
käyttäjäkohtaiseen lämmitykseen, laskutus on tehtävä kuukausittain; c) kaukolämmön
ja -jäähdytyksen osalta laskutus on tehtävä kuukausittain
lämmitys-/jäähdytyskaudella. d) lämpimän veden osalta vähintään
kahden kuukauden välein. Laskuun, joka perustuu lämmityskustannusten
jakolaitteella tehtyyn lämpöenergian kulutuksen mittaamiseen, on liityttävä
selitys lämmityskustannusten jakolaitteen näytössä olevista luvuista, ottaen
huomioon lämmityskustannusten jakolaitteiden vakio-ominaisuudet (EN 834)[44]. 2.2. Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
laskuissa, sopimuksissa, liiketoimissa ja jakeluasemilla saatavissa kuiteissa
tai niiden mukana loppukäyttäjien saataville asetetaan selkeällä ja
ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot: a) energian
voimassa olevat tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus; b) loppukäyttäjän
nykyisen energiankulutuksen ja saman kauden edellisen vuoden kulutuksen vertailu
mieluiten graafisessa muodossa; c) vertailut
saman käyttäjäluokan keskimääräisen normaali- tai vertailukäyttäjän kanssa; d) sellaisten kuluttajajärjestöjen,
energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien
internet-sivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista
energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista
loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista
teknisistä eritelmistä. 2.3 Energiatehokkuutta koskeva neuvonta
laskuissa ja muu palaute loppukäyttäjille Energian jakelijoiden, jakeluverkon
haltijoiden ja energian vähittäismyyntiyritysten on sopimuksia ja
sopimusmuutoksia lähettäessään sekä asiakkaiden saamissa laskuissa tai
henkilöasiakkaille suunnattujen internet-sivustojen kautta ilmoitettava
asiakkailleen selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla sellaisten riippumattomien
kuluttajaneuvontakeskusten, energiatoimistojen tai vastaavien elinten
yhteystiedot, mukaan lukien niiden internet-osoitteet, joista he voivat saada
neuvoja saatavilla olevista energiatehokkuustoimenpiteistä, energiakulutuksensa
vertailuprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden teknisistä eritelmistä,
joiden avulla he voivat vähentää näiden laitteiden kulutusta. LIITE VII
Lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuuden suunnittelu 1. Tämän direktiivin 10 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmiin on
sisällyttävä a) kuvaus lämmityksen ja jäähdytyksen
kysynnästä; b) ennuste siitä, kuinka kysyntä muuttuu
seuraavien 10 vuoden aikana, ottaen erityisesti huomioon kysynnän kehitys
rakennuksissa ja eri teollisuudenaloilla; c) jäsenvaltion kartta, jossa on yksilöity i) lämmityksen ja jäähdytyksen
kysyntäpisteet, mukaan lukien –
kunnat ja taajamat, joiden tonttitehokkuus on
vähintään 0,3; ja –
teollisuusalueet, joiden lämmityksen ja
jäähdytyksen vuotuinen kokonaiskulutus on yli 20 GWh; ii) olemassa oleva ja suunniteltu
kaukolämpö- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuri; iii) lämmityksen ja jäähdytyksen mahdolliset
tarjontapisteet, mukaan lukien –
sähköntuotantolaitokset, joiden vuotuinen
kokonaissähköntuotanto on yli 20 GWh; ja –
jätteenpolttolaitokset; –
olemassa olevat ja suunnitellut
yhteistuotantolaitokset, jotka on luokiteltu liitteen VII mukaisesti, ja
kaukolämpölaitokset. d) sen lämmitys- ja jäähdytyskysynnän
määrittely, joka voitaisiin tyydyttää tehokkaalla yhteistuotannolla, muun
muassa kotitalouksien mikroyhteistuotannolla, ja kaukolämmityksellä ja
-jäähdytyksellä; e) tehokkaan yhteistuotannon
lisäämismahdollisuuksien määrittely, mukaan lukien lisäys, joka voidaan
toteuttaa olemassa olevia tuotanto- ja teollisuuslaitoksia tai muita
hukkalämpöä tuottavia laitoksia uudistamalla ja uusia rakentamalla; f) toimenpiteet, jotka on määrä hyväksyä
vuoteen 2020 ja vuoteen 2030 mennessä, jotta voidaan toteuttaa e alakohdassa
tarkoitetut mahdollisuudet d alakohdassa tarkoitetun kysynnän
tyydyttämiseksi, mukaan lukien i) toimenpiteet
yhteistuotannon osuuden kasvattamiseksi lämmityksen ja jäähdytyksen tuotannossa
ja sähköntuotannossa; ja ii) toimenpiteet tehokkaan
kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta se
pystyy ottamaan vastaan tehokkaan yhteistuotannon ja hukkalämmön ja uusiutuvien
energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käytön kasvun; g) tehokkaan yhteistuotannon osuus ja
direktiivin 2004/8/EY nojalla määritellyt mahdollisuudet ja saavutettu edistys; h) arvio säästettävästä primäärienergiasta; i) arvio lämmityksen ja jäähdytyksen
julkisista tukitoimenpiteistä, jos niitä on, sekä niiden vuosibudjetti ja
mahdollisen tukiosuuden määrittely. Tämä ei vaikuta velvollisuuteen tehdä
julkisista tukijärjestelmistä erillinen ilmoitus valtiontuen arviointia varten.
2. Mikäli se on tarkoituksenmukaista,
suunnitelma voi koostua yhteen kootuista alueellisista tai paikallisista
suunnitelmista. 3. Kaupunkien aluesuunnitelmia
laadittaessa on varmistettava, että a) uudet sähköä tuottavat lämpövoimalat ja
hukkalämpöä tuottavat teollisuuslaitokset sijoitetaan paikkoihin, joissa suurin
mahdollinen osa saatavilla olevasta hukkalämmöstä otetaan talteen olemassa
olevan tai ennustetun lämmitys- ja jäähdytyskysynnän tyydyttämiseksi; b) uudet asuinalueet tai uudet
teollisuuslaitokset, jotka kuluttavat lämpöä tuotantoprosesseissaan,
sijoitetaan paikoille, joissa suurin mahdollinen osa niiden lämmöntarpeesta
täytetään kansallisessa lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmassa määritellyllä
saatavissa olevalla hukkalämmöllä. Jotta voidaan varmistaa, että lämmityksen ja
jäähdytyksen kysyntä ja tarjonta vastaavat mahdollisimman hyvin toisiaan,
aluesuunnitelmissa on suosittava useiden teollisuuslaitosten keskittämistä
samalle alueelle; c) sähköä tuottavat lämpövoimalat,
hukkalämpöä tuottavat teollisuuslaitokset, jätteenpolttolaitokset ja muut
laitokset, joissa jätteistä tuotetaan energiaa, on liitetty paikalliseen
kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkkoon; d) asuinalueet ja teollisuuslaitokset, jotka
kuluttavat lämpöä tuotantoprosesseissaan, on liitetty paikalliseen kaukolämpö-
tai kaukojäähdytysverkkoon. LIITE VIII
Sähköä tuottavien lämpövoimaloiden ja teollisuuslaitosten sijoittelua koskevat
suuntaviivat 1. Tämän direktiivin 10 artikla 3 ja 6
kohdassa tarkoitettujen sähköä tuottavien lämpövoimaloiden sijoittelu Kun sarakkeessa C mainittua kapasiteettia
vastaava lämmön kysyntäpiste on olemassa tai on olemassa mahdollinen lämmön
kysyntäpiste, voimala on sijoitettava sarakkeessa A annettua vastaavaa
etäisyyttä lähemmäs. Mahdollinen lämmön kysyntäpiste määritellään pisteeksi,
josta voidaan osoittaa, että sellainen voidaan kohtuudella luoda esimerkiksi
rakentamalla kaukolämpöverkko. Esimerkiksi jos vakiomuotoisia
arviointitekniikoita käyttäen voidaan osoittaa, että yli 15 MW/km2:n
yhteenlaskettu lämpökuorma on olemassa, tämä katsotaan lämmön kysyntäpisteeksi.
Tällaisen lämmön kysyntäpisteen kysyntäkapasiteetiksi katsotaan tällaisten
yhteenliitettävien neliökilometrikohtaisten kuormien kokonaismäärä. Etäisyys A ei ole suora viiva vaan reitti,
josta rakennusalan asiantuntijat ovat vakiomuotoisia arviointitekniikoita kuten
kustannuslaskentaa käyttäen katsoneet, että sitä pitkin on mahdollista rakentaa
vaaditun kokoinen vettä johtava putki kohtuullisin kustannuksin. Tässä ei oteta
huomioon sellaisia esteitä kuten vuoristoja, kaupunkien keskustoja, vaikeita
jokien tai meren ylityksiä jne. A || B || C Ehdotetun sähköntuotantolaitoksen ja lämmön kysyntäpisteen enimmäisetäisyys || Sähkövoimalan sähkökapasiteetti || Lämmön kysyntäpisteen arvioitu vuosikulutus < 100 km || > 1999* MWe || > 7500 TJ/vuosi < 65 km || >500 || > 1875 TJ/vuosi < 15 km || > 20 MW || > 50 TJ/vuosi * Uusi
laitos toimii tyypillisesti 90 prosentin kuormitusasteella. 2. Tämän direktiivin 10 artiklan 8 kohdassa
tarkoitettujen hukkalämpöä tuottavien teollisuuslaitosten sijoittelu A || B || C Ehdotetun teollisuuslaitoksen ja lämmön kysyntäpisteen enimmäisetäisyys || Kapasiteetti || Lämmön kysyntäpisteen arvioitu vuosikulutus < 75 km || > 75 MW (60–70 %:n kuormitusasteella) || > 1600 TJ/vuosi < 60 km || > 50 MW 60 %:n kuormitusasteella || > 1000 TJ/vuosi < 25 km || > 50 MW (kuormitusaste > 85 %) || > 400 TJ/vuosi < 15 km || > 20 MW || > 100 TJ/vuosi LIITE IX
Tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön alkuperätakuu a) Jäsenvaltioiden on toteutettava
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että i) tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan
sähkön alkuperätakuu –
antaa tuottajille mahdollisuuden osoittaa, että
niiden myymä sähkö on tuotettu tehokkaalla yhteistuotannolla, ja että se
myönnetään tätä tarkoitusta varten tuottajan pyynnöstä; –
on täsmällinen, luotettava ja vaikeasti
väärennettävä; –
myönnetään, siirretään ja peruutetaan sähköisesti; ii) tehokkaasta yhteistuotannosta saatava
energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran. b) Tämän direktiivin 10 artiklan 7
kohdassa tarkoitetun alkuperätakuun on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: –
energian tuotantolaitoksen nimi, sijainti, tyyppi
ja kapasiteetti (lämpö ja sähkö); –
tuotantoajankohdat ja -paikat; –
sen polttoainelähteen alempi lämpöarvo, josta sähkö
on tuotettu; –
sähkön kanssa tuotetun lämmön määrä ja
käyttötarkoitus; –
liitteen II mukaisesta tehokkaasta
yhteistuotannosta saatavan sähkön määrä, jonka takuu kattaa; –
primäärienergian säästöt, jotka on laskettu
liitteen II mukaisesti liitteessä II olevassa f kohdassa tarkoitettujen
yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen perusteella; –
laitoksen nimellinen sähkö- ja lämpöhyötysuhde; –
onko laitos saanut investointitukea ja kuinka
paljon; –
onko energiayksikkö saanut tukea jostain muusta
kansallisesta tukijärjestelmästä ja kuinka paljon sekä tukijärjestelmän tyyppi; –
laitoksen käyttöönottopäivämäärä; ja –
alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja
yksilöivä tunnistenumero. Alkuperätakuun standardiyksikkönä on 1 MWh. Se
koskee laitoksen rajalla mitattua ja verkkoon siirrettyä nettosähköntuotantoa. LIITE X
Inventaario energiaa muuntavien laitosten energiatehokkuustiedoista Tämän direktiivin 11 artiklassa
tarkoitettuihin inventaarioihin on sisällyttävä: a) nimiä sisältämätön luettelo
ainoastaan sähköä tuottavista laitoksista, joiden nimellislämpöteho on
vähintään 50 MW, sisältäen jokaisesta laitoksesta seuraavat tiedot: –
laitoksen keskimääräinen vuotuinen sähkötuotos (MWe)
ja nimellinen kokonaislämpöteho (MWth); –
keskimääräinen vuotuinen primääripolttoaine ja
polttoaineseos (soveltuvin osin); –
laitoksen tyyppi ja laitteistossa käytetty
teknologia; –
suunniteltu hyötysuhde ja sen edellytykset; –
käyttöönottopäivämäärä; –
viimeisimmän merkittävän uudistamisen ajankohta; –
keskimääräiset vuotuiset käyttötunnit; –
keskimääräinen vuotuinen nettohyötysuhde; b) nimiä sisältämätön luettelo
ainoastaan lämpöä tuottavista laitoksista, joiden nimellislämpöteho on
vähintään 50 MW, sisältäen jokaisesta laitoksesta seuraavat tiedot: –
laitoksen keskimääräinen vuotuinen lämpötuotos ja
nimellinen kokonaislämpöteho (MWth); –
keskimääräinen vuotuinen primääripolttoaine ja
polttoaineseos (soveltuvin osin); –
laitoksen tyyppi ja laitteistossa käytetty
teknologia; –
suunniteltu hyötysuhde ja sen edellytykset; –
lämpökuormakonfiguraatio; –
käyttöönottopäivämäärä; –
viimeisimmän merkittävän uudistamisen ajankohta; –
keskimääräiset vuotuiset käyttötunnit; –
keskimääräinen vuotuinen nettohyötysuhde; c) nimiä sisältämätön luettelo
yhteistuotantolaitoksista, joiden nimellislämpöteho on vähintään 50 MW,
sisältäen jokaisesta laitoksesta seuraavat tiedot: –
laitoksen keskimääräinen vuotuinen sähkö- ja
lämpötuotos (MWe ja MWth) ja nimellinen
kokonaislämpöteho (MWth); –
keskimääräinen vuotuinen primääripolttoaine ja
soveltuvin osin polttoaineseos yhdenmukaistetuista hyötysuhteen viitearvoista
annetun päätöksen 2007/74/EY mukaisesti; –
laitoksen tyyppi ja laitteistossa käytetty
teknologia liitteen VII mukaisesti; –
suunniteltu hyötysuhde ja sen edellytykset; –
suunnitellut pelkän sähköntuotannon ja pelkän
lämmöntuotannon hyötysuhteet; –
keskimääräinen vuotuinen rakennusaste; –
käyttöönottopäivämäärä; –
viimeisimmän merkittävän uudistamisen ajankohta; –
keskimääräiset vuotuiset käyttötunnit; –
keskimääräinen vuotuinen nettohyötysuhde; d) nimiä sisältämätön luettelo kaasun
ja öljyn jalostusta harjoittavista laitoksista, sisältäen jokaisesta
laitoksesta seuraavat tiedot: –
laitoksen keskimääräinen vuotuinen energiapanos (MWth); –
laitoksen keskimääräinen vuotuinen energiatuotos
(polttoaineseoksen energiasisältö, MWth); –
keskimääräinen vuotuinen raaka-aine; –
laitoksen tyyppi ja laitteistossa käytetty
teknologia; –
suunniteltu hyötysuhde (teoreettinen); –
käyttöönottopäivämäärä; –
viimeisimmän merkittävän uudistamisen ajankohta; –
keskimääräiset vuotuiset käyttötunnit; –
keskimääräinen vuotuinen nettohyötysuhde. LIITE XI
Energiaverkon sääntelyyn ja energia-alan sääntelyviranomaisten vahvistamiin tai
hyväksymiin verkkotariffeihin liittyvät energiatehokkuusperusteet 1. Verkkotariffien on vastattava
tarkasti sähkön ja kustannusten säästöjä, joita verkoissa on saavutettu
kysynnänhallinta- ja kysynnänohjaustoimenpiteillä ja hajautetulla tuotannolla,
mukaan lukien säästöt, joita on saatu alentamalla toimituskustannuksia ja
verkkoinvestointien kustannuksia ja optimoimalla verkon toiminta. 2. Verkkosääntöjen ja -tariffien on
annettava verkonhaltijoille mahdollisuus tarjota järjestelmäpalveluja ja
järjestelmätariffeja kysynnänohjaustoimenpiteitä, kysynnän hallintaa ja
hajautettua tuotantoa varten järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla, erityisesti
seuraavissa tarkoituksissa: a) loppukäyttäjät siirtävät kuormitusta
kulutushuipuista muihin aikoihin ottaen huomioon uusiutuvista lähteistä,
yhteistuotannosta ja hajautetusta tuotannosta peräisin olevan energian
saatavuuden; b) energiansäästöt, joita saavutetaan
energian yhteisostoryhmien toteuttamalla hajautettujen kuluttajien kysynnän
ohjauksella; c) energiapalvelujen tarjoajien, myös
energiapalveluyritysten, toteuttamista energiatehokkuustoimenpiteistä johtuva
kysynnän aleneminen; d) tuotantolähteiden liittäminen ja ajaminen
verkkoon alhaisemmilla jännitteillä; e) lähempänä kulutusta sijaitsevien
tuotantolähteiden liittäminen; ja f) energian varastointi. Tässä säännöksessä käsitteeseen ”järjestäytyneet
sähkömarkkinat” sisältyvät OTC-markkinat ja sähköpörssit, joissa käydään
kauppaa energialla, kapasiteetilla, tasapainottamispalveluilla ja
lisäpalveluilla kaikilla aikajaksoilla, mukaan lukien termiinimarkkinat,
spot-markkinat ja päivänsisäiset markkinat. 3. Saatavilla on oltava
verkkotariffeja, jotka tukevat loppukäyttäjien kysynnänohjaustoimenpiteiden
dynaamista hinnoittelua, mukaan lukien: a) käyttöajankohdasta riippuvat tariffit; b) kriittisten kulutushuippujen hinnoittelu; c) reaaliaikainen hinnoittelu; ja d) kulutushuippujen alennukset. LIITE XII
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden energiatehokkuusvaatimukset Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden on a) laadittava
ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja
jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä mukautuksista, kuten verkkoyhteyksistä
ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja
kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen
tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi
yhteenliitettyyn verkkoon; b) annettava tehokkaasta yhteistuotannosta
saatavan sähkön uudelle tuottajalle, joka haluaa tulla liitetyksi
järjestelmään, kattavat ja tarpeelliset tiedot, kuten: i) kattava ja yksityiskohtainen arvio
liittämisestä aiheutuvista kustannuksista; ii) kohtuullinen ja täsmällinen aikataulu
verkkoon liittämistä koskevan pyynnön vastaanottoa ja käsittelyä varten; iii) kohtuullinen ohjeellinen aikataulu
ehdotetulle verkkoon liittämiselle. Koko verkkoonliittämisprosessi ei saisi
kestää 12 kuukautta kauemmin; c) laadittava hajautetun tehokkaan
yhteistuotannon tuottajien liittämistä koskevat vakioidut ja yksinkertaistetut
menettelyt näiden tuottajien verkkoon liittämisen helpottamiseksi. Edellä a kohdassa tarkoitettujen sääntöjen on
perustuttava puolueettomiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin, joissa
otetaan erityisesti huomioon kaikki kustannukset ja hyödyt, jotka liittyvät
kyseisten tuottajien verkkoon liittymiseen. Säännöissä voidaan määrätä
erityyppisistä liittymistä. LIITE XIII
Julkisen sektorin energiatehokkuutta koskevien sopimusten vähimmäissisältö ·
Selkeä ja avoin luettelo toteutettavista
energiatehokkuustoimenpiteistä ·
Taatut säästöt, jotka saavutetaan toteuttamalla
sopimuksen sisältämät toimenpiteet ·
Sopimuksen kesto ja välitavoitteet,
irtisanomisehdot ja -aika ·
Selkeä ja avoin luettelo kunkin sopimuspuolen
velvoitteista ·
Viiteajankohta(-ajankohdat) saavutettujen säästöjen
määrittämiseksi ·
Selkeä ja avoin luettelo toimenpiteen
toteuttamisvaiheista ja niihin liittyvistä kustannuksista ·
Velvoite toteuttaa täysimittaisesti sopimukseen
sisältyvät toimenpiteet ja dokumentoida kaikki hankkeen aikana tehdyt muutokset ·
Kolmansien osapuolten osallistumista koskevat
säännöt (alihankinta) ·
Selkeä ja avoin esitys hankkeen
rahoitusvaikutuksista ja rahallisten säästöjen jakautumisesta sopimuspuolten
kesken (mm. palveluntarjoajalle maksettava korvaus) ·
Selkeät ja avoimet määräykset taattujen
saavutettujen säästöjen mittaamisesta ja varmentamisesta, laaduntarkastuksista
ja takuista ·
Määräykset menettelystä, jonka avulla otetaan
huomioon olosuhteiden muutokset, jotka vaikuttavat sopimuksen sisältöön ja
tulokseen (mm. energian hintojen muutokset, laitoksen käyttöaste) ·
Yksityiskohtaiset tiedot kummankin sopimuspuolen
velvoitteista LIITE XIV
Raportoinnin yleiset puitteet OSA 1. Vuosikertomusten yleiset
puitteet Tämän direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettujen vuosikertomusten pohjalta seurataan edistymistä vuodelle 2020
asetettujen kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kertomuksiin sisältyvät vähintään seuraavat tiedot: a) arvio seuraavista indikaattoreista
edelliseltä vuodelta: i) 2 artiklan 2 alakohdassa määritelty
primäärienergian kulutus ii) energian kokonaisloppukulutus iii) energian loppukulutus seuraavilla
aloilla: ·
teollisuus ·
liikenne (jaoteltuna matkustaja- ja
tavaraliikenteeseen) ·
kotitaloudet ·
palvelut iv) bruttoarvonlisäys seuravilla aloilla: ·
teollisuus ·
palvelut v) kotitalouksien käytettävissä olevat
tulot vi) bruttokansantuote (BKT) vii) lämpövoimaloiden sähköntuotanto viii) lämpövoimaloiden lämmöntuotanto ix) lämpövoimaloiden polttoainepanos x) matkustajakilometrit (pkm) xi) tonnikilometrit (tkm) xii) väestö Aloilla, joilla energiankulutus pysyy vakaana tai
kasvaa, jäsenvaltioiden on analysoitava tämän syyt ja liitettävä oma
arviointinsa arvioihin; b) ajantasaiset tiedot edellisen vuoden
aikana toteutetuista merkittävistä lainsäädäntötoimenpiteistä ja muista
toimenpiteistä, jotka edistävät energiatehokkuutta koskevien kansallisten
kokonaistavoitteiden saavuttamista vuoteen 2020 mennessä; c) sellaisten julkisten elinten omistamien
rakennusten kokonaispinta-ala, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2
ja jotka eivät kertomuksen antamisvuoden tammikuun 1 päivänä täytä 4 artiklan 1
kohdassa tarkoitettuja energiatehokkuusvaatimuksia; d) sellaisten jäsenvaltioiden julkisten
elinten omistamien rakennusten kokonaispinta-ala, jotka on kunnostettu
edellisen vuoden aikana; e) energiansäästöt, jotka on saavutettu 6
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kansallisilla
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmillä tai 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti
hyväksytyillä vaihtoehtoisilla toimenpiteillä. Ensimmäiseen kertomukseen on sisällyttävä myös
3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen tavoite. OSA 2. Täydentävien kertomusten yleiset puitteet Tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetut kertomukset muodostavat kehyksen kansallisten
energiatehokkuusstrategioiden kehittämiselle. Kertomuksissa on käsiteltävä merkittäviä
energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ja odotettuja/saavutettuja
energiansäästöjä, mukaan lukien energian toimittamisessa, siirrossa ja
jakelussa sekä energian loppukäytössä saavutetut säästöt. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kertomuksiin sisältyvät vähintään seuraavat tiedot: 1. Tavoitteet ja strategiat - 3 artiklan 1 kohdassa vaadittu
kansallinen energiatehokkuustavoite vuodelle 2020; - direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1
kohdassa vahvistettu kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite; - muut olemassa olevat
energiansäästötavoitteet, jotka koskevat koko taloutta tai tiettyjä aloja. 2. Toimenpiteet ja
energiansäästö Kertomuksissa on annettava tiedot
toimenpiteistä, jotka on hyväksytty tai aiotaan hyväksyä tämän direktiivin
keskeisten osien täytäntöönpanemiseksi, sekä niihin liittyvistä säästöistä. a) Primäärienergian
säästöt Kertomuksissa on lueteltava merkittävät
toimenpiteet ja toimet, joita on toteutettu primäärienergian säästämiseksi kaikilla
talouden aloilla. Kustakin toimenpiteestä tai toimenpidekokonaisuudesta on
esitettävä arvio vuoteen 2020 mennessä odotetuista säästöistä sekä säästöistä,
jotka on saavutettu kertomuksen antamisajankohtaan mennessä. Lisäksi olisi annettava tietoja toimenpiteiden
muista vaikutuksista/hyödyistä (kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen,
ilmanlaadun parantuminen, työpaikkojen syntyminen jne.) sekä niiden
toteuttamisbudjetista. b) Loppuenergian säästöt Ensimmäisessä ja toisessa täydentävässä
kertomuksessa on esitettävä tulokset direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 ja 2
kohdassa vahvistetun loppuenergian säästötavoitteen saavuttamisessa. Jos
saatavilla ei ole laskelmaa/arviota toimenpidekohtaisista säästöistä, on
ilmoitettava toimenpiteistä (yhdistettynä) sektoritasolla saavutettu
energiansäästö. Ensimmäiseen ja toiseen kertomukseen on
lisäksi sisällyttävä energiasäästöjen määrityksessä käytetty mittaus- ja/tai
laskentamenetelmä. Jos sovelletaan ”suositeltuja menetelmiä[45]”,
kertomuksessa on viitattava niihin. 3. Tämän direktiivin säännöksiin
liittyvät erityiset tiedot 3.1. Julkiset elimet (4 artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
luettelo julkisista elimistä, jotka ovat laatineet energiatehokkuussuunnitelman
4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 3.2. Energiatehokkuusvelvoitteet (6
artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
liitteen IV mukaisesti valitut kansalliset kertoimet. Ensimmäiseen täydentävään kertomukseen on
sisällyttävä lyhyt kuvaus 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta
järjestelmästä tai 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti hyväksytyistä
vaihtoehtoisista toimenpiteistä. 3.3. Energiakatselmukset ja
energianhallintajärjestelmät (7 artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
seuraavat tiedot: a) edeltävinä kolmena vuonna tehtyjen energiakatselmusten
määrä; b) edeltävinä kolmena vuonna suurissa
yrityksissä tehtyjen energiakatselmusten määrä; c) jäsenvaltion alueella sijaitsevien
suurten yritysten määrä ja tieto siitä, kuinka moneen niistä sovelletaan 7
artiklan 3 kohtaa. 3.4. Tehokkaan lämmityksen ja
jäähdytyksen edistäminen (10 artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
arvioi 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen lämmitys- ja
jäähdytyssuunnitelman toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä. 3.5. Energian muuntaminen (11
artikla) - Täydentäviin kertomuksiin on
sisällyttävä ei-luottamuksellinen tiivistelmä 11 artiklassa tarkoitetun
inventaarion tiedoista liitteen X vaatimusten mukaisesti. 3.6. Energian siirto ja jakelu (12
artikla) - Ensimmäiseen täydentävään kertomukseen
ja sen jälkeen 10 vuoden välein annettaviin kertomuksiin on sisällyttävä 12
artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin
energiatehokkuusmahdollisuuksia koskevat suunnitelmat. 3.7. Sertifiointijärjestelmien
saatavuus (13 artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
tiedot energiapalvelujen, energiakatselmusten ja energiatehokkuutta parantavien
toimenpiteiden tarjoajien saatavilla olevista sertifiointijärjestelmistä tai
vastaavista pätevyysjärjestelmistä. 3.8. Energiapalvelut (14 artikla) Täydentäviin kertomuksiin on sisällyttävä
linkki internet-sivustolle, jossa 14 artiklassa tarkoitetut energiapalvelujen
tarjoajien kansalliset luettelot ja rekisterit ovat saatavilla. 3.9. Muut energiatehokkuutta
edistävät toimenpiteet (15 artikla) Ensimmäiseen täydentävään kertomukseen on
sisällyttävä luettelo 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. LIITE XV
Vastaavuustaulukko Direktiivi 2006/32/EY || Tämä direktiivi 1 artikla || 1 artikla 2 artikla || 1 artikla 3 artiklan a alakohta || 1 artiklan 1 kohta 3 artiklan b alakohta || -- 3 artiklan c alakohta || -- 3 artiklan d alakohta || -- -- || 2 artiklan 2 alakohta 3 artiklan e alakohta || 2 artiklan 3 alakohta 3 artiklan f alakohta || -- 3 artiklan g alakohta || -- 3 artiklan h alakohta || -- 3 artiklan i alakohta || -- -- || 2 artiklan 4 alakohta -- || 2 artiklan 5 alakohta -- || 2 artiklan 6 alakohta 3 artiklan j alakohta || 2 artiklan 13 alakohta 3 artiklan k alakohta || -- 3 artiklan l alakohta || 2 artiklan 12 alakohta 3 artiklan m alakohta || -- 3 artiklan n alakohta || 2 artiklan 10 alakohta 3 artiklan o alakohta || 2 artiklan 7 alakohta 3 artiklan p alakohta || 2 artiklan 8 alakohta 3 artiklan q alakohta || 2 artiklan 9 alakohta 3 artiklan r alakohta || -- 3 artiklan s alakohta || -- -- || 2 artiklan 11 alakohta -- || 2 artiklan 14 alakohta -- || 3 artikla 4 artikla || -- 5 artikla || 4 artiklan 5 kohta 6 artiklan 1 kohdan a alakohta || 6 artiklan 6 kohdan b ja c alakohta 6 artiklan 1 kohdan b alakohta || 6 artiklan 7 kohta 6 artiklan 2 kohta || 6 artiklan 1, 2, 3, 4 ja 5 kohta, 6 kohdan a alakohta, 8, 9 ja 10 kohta 7 artiklan 1 kohta || -- 7 artiklan 2 kohta || 15 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta 7 artiklan 3 kohta || -- 8 artikla || 13 artiklan 1 kohta -- || 13 artiklan 2 kohta 9 artiklan 1 kohta || -- 9 artiklan 2 kohta || 14 artiklan b, c ja e alakohta 10 artiklan 1 kohta || 12 artiklan 4 kohta 10 artiklan 2 kohta || 12 artiklan 3 kohta 11 artikla || -- 12 artiklan 1 kohta || 7 artiklan 1 kohta 12 artiklan 2 kohta || -- -- || 7 artiklan 2 kohta 12 artiklan 3 kohta || 7 artiklan 3 kohta 13 artiklan 1 kohta || 8 artiklan 1 kohta 13 artiklan 2 kohta || 8 artiklan 2 kohta -- || 9 artikla -- || 11 artikla -- || 12 artiklan 1 ja 2 kohta -- || 14 artiklan a ja d alakohta -- || 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta -- || 15 artiklan 2 kohta -- || 16 artikla 14 artiklan 1 ja 2 kohta || 19 artiklan 1, 2 ja 3 kohta 14 artiklan 3 kohta || -- 14 artiklan 4 ja 5 kohta || 19 artiklan 4 ja 5 kohta -- || 17 artiklan 1 kohta 15 artiklan 1 kohta || 17 artiklan 2 kohta 15 artiklan 2 kohta || -- 15 artiklan 3 kohta || -- 15 artiklan 4 kohta || -- -- || 18 artikla -- || 19 artiklan 7 kohta -- || 19 artiklan 8 kohta -- || 19 artiklan 9 kohta -- || 19 artiklan 10 kohta 16 artikla || 20 artikla 17 artikla || 21 artikla 18 artikla || 22 artikla 19 artikla || 23 artikla 20 artikla || 24 artikla Liite I || -- Liite II || Liite IV Liite III || -- Liite IV || -- Liite V || -- Liite VI || Liite III -- || Liite V -- || Liite VI -- || Liite VII -- || Liite VIII -- || Liite IX -- || Liite X -- || Liite XI -- || Liite XII -- || Liite XIII -- || Liite XIV -- || Liite XV Direktiivi 2004/8/EY || Tämä direktiivi 1 artikla || 1 artikla 2 artikla || 1 artikla 3 artiklan a alakohta || 2 artiklan 15 alakohta 3 artiklan b alakohta || 2 artiklan 17 alakohta 3 artiklan c alakohta || 2 artiklan 16 alakohta 3 artiklan d alakohta || 2 artiklan 18 alakohta 3 artiklan e alakohta || -- 3 artiklan f alakohta || -- 3 artiklan g alakohta || 2 artiklan 20 alakohta 3 artiklan h alakohta || -- 3 artiklan i alakohta || 2 artiklan 19 alakohta 3 artiklan j alakohta || -- 3 artiklan k alakohta || 2 artiklan 21 alakohta 3 artiklan l alakohta || 2 artiklan 22 alakohta 3 artiklan m alakohta || 2 artiklan 24 alakohta 3 artiklan n alakohta || 2 artiklan 23 alakohta 3 artiklan o alakohta || -- -- || 2 artiklan 25 alakohta -- || 2 artiklan 26 alakohta -- || 2 artiklan 27 alakohta 4 artiklan 1 kohta || Liite II, kohdan f ensimmäinen alakohta -- || 10 artiklan 1–9 kohta 4 artiklan 2 kohta || 10 artiklan 10 kohdan kolmas alakohta 4 artiklan 3 kohta || -- 5 artikla || 10 artiklan 10 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta 6 artikla || -- 7 artiklan 1 kohta || 10 artiklan 11 kohta 7 artiklan 2 kohta || -- 7 artiklan 3 kohta || -- 8 artikla || 12 artiklan 5 kohta -- || 12 artiklan 6 kohta -- || 12 artiklan 7 kohta 9 artikla || -- 10 artiklan 1 ja 2 kohta || -- 10 artiklan 3 kohta || 19 artiklan 6 kohta 11 artikla || -- 12 artikla || -- 13 artikla || 17 artiklan 2 kohta 14 artikla || -- 15 artikla || 22 artikla 16 artikla || -- 17 artikla || 23 artikla 18 artikla || 24 artikla Liite I || Liite I, osa II Liite II || Liite I, osa I -- || Liite I, osa III Liite III || Liite II Liite IV || -- SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN
LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta ja direktiivien
2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[46] ENERGIA
[32] 1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne ¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai
valmistelutoimeen[47].
¨ Ehdotus/aloite
liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen. x Ehdotus/aloite
liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen. 1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen
strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden)
saavuttamista ehdotus/aloite tukee Tämä
ehdotus sisältyy älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020
-strategiaan. Se auttaa suoraan saavuttamaan yhden Eurooppa 2020 -strategian
viidestä yleistavoitteesta: 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen
toteuttamisen vuonna 2020. 1.4.2. Erityistavoite
(erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis-
ja budjetointijärjestelmässä Erityistavoite nro: Nro
3: Toteutetaan 20 prosentin vähennys EU:n energiankulutuksessa Nro
4: Edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä parannetaan liikenteen,
asumisen/palvelualan ja teollisuuden energiatehokkuutta poistamalla muita kuin
teknologisia esteitä (Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelma) Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä: Nro
3: 32 04 03 Nro
4: 32 04 06 1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset
ja vaikutukset Selvitys siitä, miten
ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän
tilanteeseen Ehdotus
vaikuttaa myönteisesti energian saannin varmuuteen Euroopassa, edistää
ilmastonmuutoksen lieventämistoimia ja vaikuttaa myönteisesti myös
talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Energiansäästöt vapauttavat
taloudellisia resursseja, jotka voidaan investoida edelleen muualle talouteen
ja jotka voivat täydentää rajallisia julkisia budjetteja. Yksittäisten
kansalaisten kannalta energiatehokkuus merkitsee energialaskujen pienenemistä.
Ehdotuksessa on myös toimenpiteitä, joilla käsitellään energiaköyhyyden
ongelmaa. Lisäksi sen, että vähemmällä energialla voidaan tuottaa enemmän,
pitäisi parantaa EU:n eri teollisuudenalojen kilpailukykyä ja antaa niille
maailmanlaajuinen johtoasema energiatehokkuuteen liittyvien teknologioiden
alalla. 1.4.4. Tulos- ja
vaikutusindikaattorit Selvitys siitä,
millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Tämän
ehdotuksen mukaisesti jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle vuosittain
edistymisestä direktiivin täytäntöönpanossa käyttäen useita indikaattoreita
(esim. primäärienergian kulutus, toimintaindikaattorit useilla aloilla, kuten
teollisuudessa, asunto- ja palvelusektoreilla, liikenteessä, energian
toimituksissa, vuoden aikana saneerattu julkisessa omistuksessa olevien
rakennusten kokonaispinta-ala). Jäsenvaltioiden on myös raportoitava kolmen
vuoden välein useista täytäntöönpanoa koskevista indikaattoreista. 1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin
ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Tämän
ehdotuksen lyhyen aikavälin tavoitteena on edistää merkittävästi EU:n
energiatehokkuustavoitteen saavuttamista vuonna 2020 sekä Eurooppa 2020
-strategian toteuttamista. Ehdotuksen pitkän aikavälin tavoitteena on toteuttaa
energiatehokkuusparannuksia EU:ssa vielä vuoden 2020 jälkeen. 1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava
lisäarvo EU
on asettanut tavoitteekseen vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosentilla
vuoteen 2020 mennessä. Tästä tavoitteesta on myös tehty Eurooppa 2020
-strategian viidestä yleistavoitteesta. Nykyisellä poliittisella kehyksellä ei
ole EU:n eikä jäsenvaltioiden tasolla onnistuttu hyödyntämään olemassa olevia
energiansäästömahdollisuuksia. Energia-alan
haasteet, joihin tällä ehdotuksella vastataan (energian saannin varmuus,
kestävyys ja ilmastonmuutos sekä EU:n kilpailukyky), ovat huolenaiheita koko
EU:ssa, minkä vuoksi tarvitaan EU:n tason toimia, jotta voidaan varmistaa
koordinointi ja yhteisten tavoitteiden tehokkaampi saavuttaminen. 1.5.3. Vastaavista toimista saadut
kokemukset Nykyisellä
energiatehokkuuskehyksellä, eli energiapalveludirektiivillä ja
yhteistuotantodirektiivillä, jotka tällä ehdotuksella kumotaan, ei niiden liian
pehmeän sanamuodon vuoksi ole onnistuttu kokonaisuudessaan hyödyntämään
olemassa olevia energiansäästömahdollisuuksia. Tällä ehdotuksella pyritään
korjaamaan mainittujen kahden direktiivin puutteet lujittamalla ja
selkeyttämällä tekstiä ja asettamalla selkeät tavoitteet. 1.5.4. Yhteensopivuus muiden
kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut Tämä
ehdotus liittyy läheisesti Eurooppa 2020 -strategiaan ja Eurooppa 2020
-lippulaiva-aloitteeseen, joka koskee resurssitehokasta Eurooppaa. Ehdotus on
EU:n ilmasto-, energia- ja sosiaalipolitiikkojen mukainen ja täydentää niitä. 1.6. Toiminnan ja sen
rahoitusvaikutusten kesto ¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto
on rajattu. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy
[PP/KK]VVVV. –
¨ Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV. x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa
ei ole rajattu. · Täytäntöönpano alkaa lainsäädäntöprosessin edistymisestä riippuen
mahdollisesti vuonna 2012. · Tämän jälkeen se toteutetaan täydessä laajuudessa. 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat)[48] x komissio hallinnoi suoraan keskitetysti
¨ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty –
¨ toimeenpanovirastoille –
¨ yhteisöjen perustamille elimille[49] –
¨ kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun
tehtäviä hoitaville elimille –
¨ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään
varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä ¨ hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ¨ hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa ¨ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava) Jos käytetään useampaa
kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava
lisätietoja. Huomautukset: Täytäntöönpanosta
suurin osa on jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio suorittaa useita selvityksiä
ja arviointeja sekä seuraa ja tukee (useiden yhteistyöaloitteiden kuten
koordinoitujen toimien kautta) täytäntöönpanoa kansallisella tasolla. 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja
raportointisäännöt Ilmoitetaan
sovellettavat aikavälit ja edellytykset Jäsenvaltioiden
on toimitettava i) vuosiraportti, joka perustuu useisiin energiaa ja
täytäntöönpanoa koskeviin perusindikaattoreihin, ja ii) kolmivuotisraportti,
jossa annetaan laajempia tietoja direktiivin täytäntöönpanosta sekä kansallisista
energiatehokkuustoimista ja -strategioista. 2.2. Hallinnointi- ja
valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit Direktiivin
täytäntöönpanoon liittyvät riskit yksilöidään ehdotuksen yhteydessä laaditussa
täytäntöönpanosuunnitelmassa. Riskit liittyvät vaiheeseen, jossa direktiivi
saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja täytäntöönpanovaiheeseen, ja
niitä on sekä ehdotuksen sisällä että sen ulkopuolella. 2.2.2. Valvontamenetelmä(t) Täytäntöönpanosuunnitelmaan
sisältyy toimia yksilöityjen riskien lieventämiseksi. Tällaisia toimia ovat
esimerkiksi jäsenvaltioiden kanssa käytävän vuoropuhelun ja niiden kanssa
tehtävän yhteistyön lujittaminen sekä koordinoiduissa toimissa että
kahdenvälisesti, vastaavuustaulukoita koskeva vaatimus sekä noudattamatta
jättämisestä koituvien seuraamusten vahvistaminen. Komissio aikoo myös arvioida
kansalliset vuotuiset ja kolmivuotisraportit. Komissio voi myös antaa
suosituksia. 2.3. Toimenpiteet petosten ja
sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi Ilmoitetaan käytössä olevat
ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet Tämä
ehdotus ei vaikuta EU:n talousarvion toimintapuoleen. Ei yksilöityjä riskejä. 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat
monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat · Talousarviossa jo olevat budjettikohdat Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja
budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha-laji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi………………………...……….] || JM/EI-JM ([50]) || EFTA-mailta[51] || ehdokas-mailta[52] || kolman-silta mailta || varainhoitoasetuk-sen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet (1A) 32.04.03 [Eurooppalaisen energiapolitiikan ja energian sisämarkkinoiden tukitoimet] || JM || EI || EI || EI || EI (1A) 32.04.06 [Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma – ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelma] || JM || KYLLÄ || KYLLÄ || EI || EI · Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat - EI Monivuotisen
rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha-laji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi………………………...……….] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas-mailta || kolman-silta mailta || varainhoitoasetuk-sen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet || [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI 3.2. Arvioidut vaikutukset
menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista
vaikutuksista menoihin EHDOTUS PANNAAN TÄYTÄNTÖÖN KÄYTTÄEN NYKYISTÄ
TALOUSARVIOTA EIKÄ SE VAIKUTA MONIVUOTISEEN RAHOITUSKEYKSEEN. milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || Numero || [Otsake 1A] PO: <ENER> || || || vuosi n[53] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ Toimintamäärärahat || || || || || || || || Budjettikohdan numero 32.04.03 || Sitoumukset || (1) || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 1,4 Maksut || (2) || 0,06 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 1,26 Budjettikohdan numero 32.04.06 || Sitoumukset || (1a) || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 33,6 Maksut || (2a) || 1,44 || 3,36 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 4,8 || 28,8 Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[54] || || || || || || || || Budjettikohdan numero 32010406 || || (3) || || || || || || || || <ENER> PO:n määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 35,0 Maksut || =2+2a +3 || 1,5 || 3,56 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 30,06 Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 35,0 Maksut || (5) || 1,5 || 3,56 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 30,06 Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN <1A> kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 35,0 Maksut || =5+ 6 || 1,5 || 3,56 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 30,06 Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan
otsakkeeseen: Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || || || || || || || || Maksut || (5) || || || || || || || || Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (viitemäärä) || Sitoumukset || =4+ 6 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 35,0 Maksut || =5+ 6 || 1,5 || 3,56 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 30,06 Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot” milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ PO: <ENER> || Henkilöresurssit || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 5.089 Muut hallintomenot || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0.602 PO <ENER> YHTEENSÄ || Määrärahat || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 5.691 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 5.691 milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || vuosi n[55] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 40,691 Maksut || 2,313 || 4,373 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 5,813 || 35,751 3.2.2. Arvioidut vaikutukset
toimintamäärärahoihin · x Ehdotus/aloite
ei edellytä uusia toimintamäärärahoja (aloite sisältyy nykyiseen
rahoituskehykseen). · ¨ Ehdotus/aloite
edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti: Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) Tavoitteet ja tuotokset ò || || || vuosi n || vuosi vuosi || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ TUOTOKSET Tyyppi[56] || Keskimäär. kustannukset || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Numero Lukumäärä || Kustannus || Numero Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä yhteensä || Kustannukset yhteensä cost ERITYISTAVOITE Nro 3: Toteutetaan 20 prosentin vähennys EU:n energiankulutuksessa verrattuna PRIMES 2007 -mallin mukaisiin vuotta 2020 koskeviin ennusteisiin - tuotos || study || 1 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 1 || 0,2 || 7 || 1,4 Välisumma erityistavoite 3 || || 0,2 || || 0,2 || || 0,2 || || 0,2 || || 0,2 || || 0,2 || || 0,2 || 7 || 1,4 ERITYISTAVOITE Nro 4: Edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä parannetaan liikenteen, asumisen/palvelualan ja teollisuuden energiatehokkuutta poistamalla muita kuin teknologisia esteitä (Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelma) - tuotos || selvitys || 1,4 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 2 || 2,8 || 14 || 19,6 - tuotos || koordinoitu toimi || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 0,3 || 2 || 2,1 || 14 Välisumma erityistavoite 4 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 2,3 || 4,8 || 16,1 || 33,6 KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || 5 || || 5 || || 5 || || 5 || || 5 || || 5 || || 5 || || 35 3.2.3. Arvioidut vaikutukset
hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto · ¨ Ehdotus/aloite
ei edellytä hallintomäärärahoja. · x Ehdotus/aloite
edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti: (aloite sisältyy nykyiseen
rahoituskehykseen) Hallintomäärärahojen tarve katetaan tämän
toimen hallinnointiin jo osoitetuilla varoilla ja/tai pääosaston sisäisillä
uudelleenjärjestelyillä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka
toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. milj. euroa (kolmen
desimaalin tarkkuudella) || vuosi N[57] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || || Henkilöresurssit || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 5,089 Muut hallintomenot || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,086 || 0,602 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 5,691 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[58] || || || || || || || || Henkilöresurssit || || || || || || || || Muut hallintomenot || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || || || || || || || || YHTEENSÄ || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 0,813 || 5,691 3.2.3.2. Henkilöresurssien arvioitu
tarve · ¨ Ehdotus/aloite
ei edellytä henkilöresursseja. · x Ehdotus/aloite
edellyttää jo osoitettuja henkilöresursseja seuraavasti: arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden
desimaalin tarkkuudella) || || vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) || || XX 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || XX 01 01 02 (lähetystöt) || || || || || || || || XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || || 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[59] || || XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || || || XX 01 02 02 (lähetystöjen sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || || || XX 01 04 yy[60] || - päätoimipaikassa[61] || || || || || || || || - lähetystöissä || || || || || || || || XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || || || 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || || YHTEENSÄ || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 || 0,727 XX viittaa
kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon. Henkilöresurssien tarve
katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai
pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena
saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka
toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. Kuvaus henkilöstön
tehtävistä: Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || Tarkoituksenmukaiset toimet komission eri tehtävien suorittamiseksi (esim. jäsenvaltioiden raporttien tarkastelu, selvitysten käynnistäminen ja valvonta, analyysien teko, täytäntöönpanon tukiohjelmien suunnittelu, täytäntöönpanon valvonta) Ulkopuolinen henkilöstö || 3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen
monivuotisen rahoituskehyksen kanssa · x Ehdotus/aloite
on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen. · ¨ Ehdotus/aloite
edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman
muuttamista. Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista
muutoksista, mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät …. · ¨ Ehdotus/aloite
edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen
rahoituskehyksen tarkistamista[62]. Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös
kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät …….. 3.2.5. Ulkopuolisten tahojen
osallistuminen rahoitukseen · x
Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja. · Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja
seuraavasti (arvio): määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin
tarkkuudella) || vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || Yhteensä Rahoitukseen osallistuva taho || || || || || || || || Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || || || || || || || || 3.3. Arvioidut vaikutukset
tuloihin · x Ehdotuksella/aloitteella
ei ole vaikutuksia tuloihin. · ¨ Ehdotuksella/aloitteella
on vaikutuksia tuloihin seuraavasti: –
¨ vaikutukset omiin varoihin –
¨ vaikutukset sekalaisiin tuloihin milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoito-vuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[63] vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) Momentti …………. || || || || || || || || Vastaava(t) menopuolen
budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten
tulojen tapauksessa: …. Selvitys tuloihin
kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä …. [1] 7224/1/07,
REV 1. [2] KOM(2010)2020. [3] SEC(2011)277. [4] EUCO
2/1/11. [5] 2010/2107(INI). [6] KOM(2011)21. [7] KOM(2011)112. [8] EUVL L
144, 27.4.2008, s. 64. [9] EUVL L
153, 18.6.2010, s. 1. [10] EUCO
13/10. [11] EUVL L
140, 23.4.2009, s. 16. [12] Lisätietoja
on ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin 1.2 kohdassa ja liitteissä I ja
II. [13] Raporttiluonnokset ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/energy/efficiency/bucharest. [14] EUVL C , ,
s. . [15] EUVL C , ,
s. . [16] EUVL C , ,
s. . [17] Vuonna
2007 tehtyjen ennusteiden mukaan primäärienergia kulutus olisi 1842 Mtoe vuonna
2020. 20 prosentin vähennys merkitsee 1474 Mtoe:n kulutusta vuonna 2020
eli 368 Mtoe:n vähennystä ennusteisiin verrattuna. [18] KOM(2010)
639 lopullinen. [19] 2010/2107
(INI). [20] KOM(2011)21. [21] KOM(2011)
109 lopullinen. [22] KOM(2011)
144 lopullinen. [23] KOM(2011)
112 lopullinen. [24] EUVL L
140, 5.6.2009, s. 136. [25] EUVL L 52,
21.2.2004, s. 50. [26] EUVL L
144, 27.4.2008, s. 64. [27] EUVL L
153, 18.6.2010, s. 13. [28] KOM(2008) 394 lopullinen. [29] EUVL L
334, 17.12.2010, s. 17. [30] EUVL L
275, 25.10.2003, s. 32. [31] EUVL L 32,
6.2.2007, s. 183. [32] EUVL L
211, 14.8.2009, s. 15. [33] EUVL L 309, 24.11.2009, s. 87. [34] EUVL L
153, 18.6.2010, s. 1. [35] EUVL L
304, 14.11.2008, s. 1. [36] EUVL L
211, 14.8.2009, s. 55. [37] EUVL L
211, 14.8.2009, s. 94. [38] EUVL L
338, 17.12.2008, s. 55. [39] EUVL L
381, 28.12.2006, s. 24. [40] EUVL L
342, 22.12.2009, s. 46. [41] Jäsenvaltiot
voivat soveltaa erilaisia muuntokertoimia, jos ne ovat perusteltavissa. [42] GLS tai
volframilankalamput. [43] GLS tai
volframilankalamput. [44] Standardi EN 834 ”Heat cost
allocators for the determination of the
consumption of room heating radiators. Appliances with electrical energy supply”. [45] Asiakirja
”Recommendations on Measurement and Verification Methods in the framework of
the Directive 2006/32/EC on Energy End-Use Efficiency and Energy Services”. [46] ABM:
toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi. [47] Sellaisina
kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a
ja b alakohdassa. [48] Kuvaukset
eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla
budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html [49] Sellaisina
kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa. [50] JM =
jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat. [51] EFTA:
Euroopan vapaakauppaliitto. [52] Ehdokasmaat
ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat. [53] Vuosi n on
ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [54] Tekninen
ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen
liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora
tutkimustoiminta. [55] Vuosi n on
ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [56] Tuotokset
ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen
opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit). [57] Vuosi n on
ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [58] Tekninen
ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen
liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta. [59] Sopimussuhteiset
toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat lähetystöissä,
paikalliset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat [60] Toimintamäärärahoista
katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat). [61] Etenkin
rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto
(maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto. [62] Katso
toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta. [63] Perinteiset
omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli
bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.