14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/1

—

ottaa huomioon osana Uruguayn kierroksen WTO-neuvotteluita vuonna 1994 tehdyn sopimuksen kaupan teknisistä esteistä (1),

—

ottaa huomioon yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22. joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (2) (asetus kaupan esteistä),

—

ottaa huomioon aikaisemmin antamansa päätöslauselmat, erityisesti 13. lokakuuta 2005 Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä (3), 1. kesäkuuta 2006 transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä (4), 28. syyskuuta 2006 talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä (5), 12. lokakuuta 2006 EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi (6), 22. toukokuuta 2007 aiheesta "Globaali Eurooppa – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat" (7), 19. kesäkuuta 2007 EU:n ja Venäjän talous- ja kauppasuhteista (8), 19. helmikuuta 2008 EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (9), 24. huhtikuuta 2008 aiheesta "Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä" (10), 5. helmikuuta 2009 kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa (11), 26. maaliskuuta 2009 EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksesta (12), 21. lokakuuta 2010 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista (13), 17. helmikuuta 2011 EU:n ja Korean tasavallan välisestä vapaakauppasopimuksesta (14) ja 6. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (15) antamansa päätöslauselmat sekä 10. toukokuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten vahvistamansa kannan (16) ja 11. toukokuuta 2011 EU:n ja Intian vapaakauppasopimusneuvottelujen tilanteesta (17), 11. toukokuuta 2011 EU:n ja Japanin kauppasuhteista (18), 8. kesäkuuta 2011 EU:n ja Kanadan kauppasuhteista (19), 13. syyskuuta 2011 tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (20), 27. syyskuuta 2011 Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (21) sekä 25. lokakuuta 2011 julkisia hankintoja koskevan EU:n politiikan uudistamisesta (22) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä" (KOM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Eurooppa-neuvostolle "Vuoden 2011 raportti kaupan ja investointien esteistä EU:n strategisten talouskumppanien kannustaminen markkinoillepääsyn helpottamiseen: toiminnan painopisteet kaupan esteiden poistamiseksi" (KOM(2011)0114),

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 julkaistun Copenhagen Economicsin raportin "Assessment of barriers to trade and investment between the EU and Japan",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0365/2011),

A.

katsoo, että Maailman kauppajärjestön (WTO) suojeluksessa perustettu sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin sääntelemiseen ja edistämiseen sekä oikeudenmukaisten ja tasa-arvoisten maailmanlaajuisten kaupankäyntisääntöjen laatimiseen; korostaa, että on yhä ponnisteltava WTO:n uudistamiseksi siten, että siitä tehtäisiin demokraattisempi ja tehokkaampi ja sen suhteita muihin keskeisiin kansainvälisiin organisaatioihin selkiytettäisiin;

B.

katsoo, että EU:n ensisijaisena tavoitteena pitäisi edelleen olla tasapainoisten tulosten saavuttaminen Dohan kehitysohjelmassa, mikä tukisi kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden integroitumista kansainväliseen kauppajärjestelmään ja edesauttaisi oikeudenmukaisempien ja tasa-arvoisempien monenkeskisten kauppasääntöjen laatimista ja voimaansaattamista sen kaikkien jäsenten keskuudessa;

C.

ottaa huomioon, että WTO:n kansainväliset kauppatilastot vuosilta 2000–2009 osoittavat, että kaupankäynti on lisääntynyt huomattavasti alueilla, jotka ovat avanneet markkinoitansa poistamalla tai vähentämällä merkittävästi kaupan esteitä (23); ottaa kuitenkin huomioon, että ILOn ja WTO:n yhteisestä raportista käy ilmi, että jotkin rahoituskriisin aikana kauppaansa enemmän vapauttaneet teollisuus- ja kehitysmaat ovat kohdanneet enemmän ulkoisia kaupan häiriöitä, jotka ovat johtaneet huomattaviin työpaikkojen menetyksiin näissä maissa (24);

D.

ottaa huomioon, että komission kaupan ja investointien esteistä laatimassa vuoden 2011 raportissa luetellaan esimerkkejä, joista käy ilmi, että erilaiset tullien ulkopuoliset kaupan esteet hankaloittavat EU:n markkinoillepääsyä maailman eri maissa – teollisuusmaissa ja suurimmissa kehittyvän talouden maissa sekä WTO:n jäsenvaltioissa – enemmän kuin tullitariffit, joista ollaan suurelta osin luopumassa globalisaation myötä;

E.

ottaa huomioon, että EU:n strategisten kumppanimaiden julkiset hankintamenettelyt eivät yleensä ole avoimia ulkomaisille toimijoille ja että kansainväliset sitoumukset eivät juuri vaikuta niihin, kun taas EU on tässä suhteessa näitä valtioita paljon avoimempi;

F.

ottaa huomioon, että EU:n tuottajilla on ollut pitkään vaikeuksia rekisteröidä ja puolustaa maantieteellisiä merkintöjään Yhdysvalloissa; toteaa, että Yhdysvallat käsittelee useita eurooppalaisia viinien nimityksiä (esimerkiksi "Champagne") yleisnimen kaltaisina niminä EU:n maantieteellisen merkinnän maineelle ja markkinaosuudelle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta huolimatta;

G.

ottaa huomioon, että EU:n tuottajilla on vaikeuksia päästä Japanin markkinoille, erityisesti auto- ja lentokoneteollisuuden ja lentotekniikan alalla, ja varsinkin julkisten hankintojen markkinoille; katsoo, että Japanin automarkkinoilla nämä vaikeudet johtuvat pääasiassa Japanin viivyttelystä asiaa koskevien kansainvälisten normien hyväksynnässä (Japani on valitettavasti hyväksynyt vain 40 YK:n Euroopan talouskomission vuoden 1958 sopimuksen nojalla laaditusta 127 säännöstä); panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että 47:stä henkilöautoja (M1) koskevasta säännöstä on hyväksytty 30, koska juuri tämä Japanin markkinoiden sektori on Euroopan autonvalmistajien kannalta merkittävin; katsoo että Japanin hidastelu kansainvälisten normien hyväksymisessä rajoittaa YK:n Euroopan talouskomission vuoden 1958 sopimuksen vastavuoroista tunnustamista koskevista määräyksistä saatavaa hyötyä; ottaa huomioon, että EU:n ja Japanin välinen, vuonna 1994 käynnistetty sääntelyn uudistamista koskeva vuoropuhelu ei ole vielä johtanut merkittävään edistymiseen sääntöjen yhdenmukaistamisessa tai niiden vastavuoroisessa tunnustamisessa; katsoo tämän osoittavan, että erityisesti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää tarkastella ja poistaa turhia tullien ulkopuolisia esteitä mahdollisesti aloittamalla EU:n ja Japanin väliset neuvottelut taloudellisesta yhdentymissopimuksesta tai vapaakauppasopimuksesta, jos selvitystyö osoittaa, että muun muassa edellä mainitut edellytykset – mukaan lukien 17 M1-sääntöä – täyttyvät; toteaa, että kevyiden ajoneuvojen päästöjen ja polttoainetehokkuuden mittaamiseen Japanissa käytettävän testisyklin takia EU:n ajoneuvojen on vaikeampi saada Japanissa ympäristöperusteisia verohelpotuksia;

H.

ottaa huomioon, että kuparin vientimaksujen nostaminen Venäjällä nollasta kymmeneen prosenttiin ja nikkelin vientimaksujen nostaminen viidestä kymmeneen prosenttiin vuoden 2010 joulukuun jälkeen sekä puutavaran korkeat vientimaksut ovat johtaneet Euroopan teollisuudelle, pääasiassa teräsalalle (25) ja metsäteollisuudelle elintärkeiden raaka-aineiden viennin rajoittamiseen;

I.

katsoo, että kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) olisi oltava tehokas väline, jolla varmistetaan avoimuus ja torjutaan keinottelua perushyödykemarkkinoilla;

J.

ottaa huomioon, että tullien ulkopuoliset esteet ovat lisääntyneet Kiinassa tasaisesti viime vuosina ja että ne saattavat rajoittaa Kiinan alueelle sijoittautuneiden yritysten ja varsinkin pk-yritysten kehitystä;

K.

ottaa huomioon, että eurooppalaisten kosmetiikkatuotteiden rekisteröiminen Kiinassa on ollut yli vuoden ajan lähes mahdotonta erityisesti uusia ainesosia sisältävien tuotteiden osalta, sillä Kiinalla ei ole ollut niitä varten kunnollista oikeudellista määritelmää eikä selviä suuntaviivoja menettelylle (26);

L.

katsoo, että vuoden 2010 lopusta lähtien on kannettu huolta Intian televiestinnän sääntelyviranomaisen suosituksista, jotka koskevat viestintäteknisten laitteiden tuotantopolitiikkaa, jonka mukaisesti kotimaassa valmistetuille tuotteille / televiestintälaitteille myönnettäisiin etuuskohtelu markkinoille pääsyssä pääasiassa tukiaisten mutta myös verotukseen ja julkisiin hankintoihin liittyvien keinojen avulla (27);

M.

ottaa huomioon, että Brasilia ja Argentiina hyväksyvät säännöllisesti tullitariffeja koskevia sekä muita kuin tariffitoimenpiteitä, joilla on epäsuotuisa vaikutus eurooppalaisiin yrityksiin, vaikka molemmat maat kuuluvat Mercosuriin ja neuvottelevat näin ollen EU:n kanssa vapaakauppasopimuksesta; ottaa lisäksi huomioon, että EU:n yritykset ovat ilmoittaneet Brasilian markkinoilla esiintyvistä ongelmista, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien puutteellista suojaa ja täytäntöönpanoa, useisiin tuotteisiin vaikuttavaa patentti- ja tavaramerkkihakemusten ruuhkaa sekä lääkkeitä koskevia syrjiviä lisävaatimuksia; katsoo, että Brasilian viivyttely Madridin pöytäkirjan ratifioinnissa ja maan jääminen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) internetsopimusten ulkopuolelle haittaavat teollis- ja tekijänoikeuksien tehokasta suojaamista maassa; katsoo myös, että säädetyt sanktiot ovat pelotteena liian tehottomia teollis- ja tekijänoikeusrikkomusten estämiseksi;

N.

ottaa huomioon, että EU:n viejät joutuvat kohtaamaan muilla markkina-alueilla monenlaisia rajoitteita, kuten rajoitetut maahantuontipaikat sekä viinien ja väkijuomien, kosmetiikkatuotteiden ja matkapuhelinten tuonnissa edellytettävät lisäasiakirjat Vietnamissa (28) sekä hankala tullausarvon määrittämismenettely, mielivaltainen tuotteiden uudelleenluokittelu ja maatalouselintarvikkeita, viinejä ja väkijuomia, vaatteita ja koneita koskevan alv:n korottaminen Ukrainassa;

O.

ottaa huomioon, että esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Ukrainassa, Brasiliassa ja Nigeriassa puhtaan ja uusiutuvan energian alalla on yhä enemmän tullien ulkopuolisia esteitä, kuten kotimaisuusastetta koskevia vaatimuksia, syrjintää julkisissa hankinnoissa, kotimaisten valtionyhtiöiden suosimista, sellaisten työntekijöiden liikkuvuuden rajoittamista, jotka ovat ulkomaiden kansalaisia, sekä paikallista hankintaa ja omistusta koskevia vaatimuksia;

P.

katsoo, että tarvittaessa EU:n olisi aktiivisesti puolustettava yrityksiään, jos kauppakumppanit rikkovat sovittuja sääntöjä, WTO:n normeja ja periaatteita, ja käytettävä kaikkia saatavilla olevia keinoja, myös monenkeskisiä ja kahdenvälisiä riitojenratkaisumenettelyjä ja WTO:n sääntöjen mukaisia kaupan suojakeinoja;

Q.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännön mukaisesti sekä eurooppalaiset että ulkomaiset yritykset voivat osallistua eurooppalaisiin julkisiin tarjouskilpailuihin ilman syrjintää, ja katsoo, että unionin kumppaneiden olisi tehtävä kaikkensa, jotta ne voivat myöntää vastavuoroisesti eurooppalaisille yrityksille luvan osallistua julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin kolmansissa maissa tasapuolisin ja oikeudenmukaisin ehdoin;

1.

katsoo, että EU:n keskeisten strategisten kumppanimaiden soveltamien perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden ja muiden sääntelyllisten esteiden poistamisen tai vähentämisen sääntelyä koskevan vuoropuhelun avulla pitäisi kuulua Eurooppa 2020 -strategian mukaisen EU:n uuden kauppapolitiikan sääntelyllisiin painopisteisiin; pitää perusteettomina kaikkia kahden- ja monenvälisten kaupankäyntisääntöjen epäjohdonmukaisesta täytäntöönpanosta johtuvia esteitä; korostaa kuitenkin, että sääntelyä koskevassa vuoropuhelussa olisi kunnioitettava kaikkien valtioiden oikeutta lujittaa ihmisoikeuksia, ympäristö- ja sosiaalialan sääntöjä ja kansanterveyttä;

2.

kehottaa komissiota tarkastelemaan järjestelmällisesti tullien ulkopuolisten esteiden moninaisuuteen, tekniseen mutkikkuuteen ja poliittiseen arkaluonteisuuteen liittyviä ongelmia osana kokonaisvaltaista strategiaa, johon kuuluu tehostettu sääntelyä koskeva vuoropuhelu kaikkien EU:n kauppakumppanien ja erityisesti strategisesti tärkeiden kauppakumppanien kanssa; katsoo, että varsinkin kahdenvälisten vapaakauppasopimusten toteutumisen arvioinnista vastaavat komiteat, WTO:n kulloisestakin asiasta vastaavat komiteat ja YK:n normeja asettavat virastot ovat asianmukaisia foorumeita, joilla voidaan keskustella näistä sääntelyn muutoksista;

3.

kehottaa komissiota erottamaan selvästi toisistaan sellaiset tullien ulkopuoliset esteet, jotka aiheuttavat epäoikeudenmukaisia kilpailun vääristymiä, ja esteet, jotka ilmentävät oikeutettuja julkisen vallan harjoittaman politiikan tavoitteita erityisesti kansanterveyden ja ympäristönsuojelun alalla; painottaa, että esimerkiksi muuntogeenisiä organismeja koskevaa unionin lainsäädäntöä ja maatalouteen vaikuttavia ihmisten ja kasvien terveyttä koskevia sääntöjä ei voida katsoa perusteettomiksi tullien ulkopuolisiksi esteiksi vaan päinvastoin niitä on puolustettava kansainvälisen kaupan toiminta-areenoilla;

4.

korostaa, että kahdenvälisten vapaakauppasopimusten mukaisessa jäsennellyssä sääntelyä koskevassa vuoropuhelussa on kunnioitettava kaikin puolin sekä EU:n että sen kauppakumppaneiden demokraattista normien hyväksymisprosessia;

5.

korostaa, että tullien ulkopuolisten esteiden poistaminen on komission yksiköiden välinen tehtävä, johon osallistuu komission eri pääosastoja, ja sen pitäisi olla etusijalla komission sääntelyä koskevalla kansainvälisellä asialistalla erityisesti kansainvälisten normien perusteella tehtävän teknisten sääntöjen yhdenmukaistamisen kautta;

6.

kehottaa komissiota käyttämään järjestelmällisesti yhteistyökanaviaan keskustellakseen samanmielisten kumppanien kanssa kolmansien maiden tullien ulkopuolisista esteistä ja sääntelyesteistä, jotta näiden esteiden poistamiseksi voidaan kehittää yhteisiä strategioita;

7.

katsoo, että vastavuoroisuuden vaatimuksen olisi teollisuusmaiden ja nousevan talouden maiden markkinoille pääsyn yhteydessä oltava yhtä olennainen osa EU:n kauppastrategiaa kuin tullien ulkopuolisten esteiden poistamisen tai vähentämisen;

8.

kehottaa komissiota puuttumaan näihin laajalle levinneisiin ja sitkeisiin ongelmiin kaikissa monenkeskisissä ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja erityisesti vapaakauppasopimuksissa sekä varmistamaan, että tullien ulkopuolisiin esteisiin kiinnitetään vähintään yhtä paljon huomiota kuin nykyisin tullitariffien poistamiseen kaikilla sääntelyfoorumeilla ja erityisesti teollisuusmaiden ja nousevan talouden maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa; tähdentää, että kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä on asetettava etusijalle kauppaa tukeva apu sekä tekninen ja rahoitustuki, jotta näitä maita voidaan auttaa parantamaan sääntely-ympäristöään ja ottaa samalla huomioon niiden erityistarpeet, jotka liittyvät niiden sisäisten markkinoiden kehittämiseen sekä syntymässä olevan teollisuuden ja maatalouden rakenteiden suojaamiseen, koska nämä ovat usein herkästi haavoittuvia;

9.

katsoo, että sen olisi EU:n viejien ja investoijien ja erityisesti pk-yritysten pääsyä kolmansien maiden markkinoille turvaavia kauppasopimuksia arvioidessaan kiinnitettävä tulevaisuudessa enemmän huomiota siihen, miten erityisesti perusteettomiin tullien ulkopuolisiin esteisiin on suhtauduttu, ja samalla otettava WTO:n sääntöjen mukaisesti huomioon kehitysmaiden eriytetyn erityiskohtelun tarve;

10.

kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään pitää yllä ajantasaista luetteloa tärkeimmistä esteistä, joita EU:n viejät ja investoijat kohtaavat merkittävillä kolmansien maiden markkinoilla, erityisesti niissä kumppanimaissa, joiden kanssa on tehty vapaakauppasopimus, ja myös jäsenvaltioiden ja yritysten esiin tuomien ongelmien määrästä ja luonteesta, ja katsoo, että kyseessä on väline, jolla voidaan arvioida tilannetta kolmansissa maissa;

11.

muistuttaa komissiota siitä, että unionin suhteessa kehitysmaihin harjoittaman teollis- ja tekijänoikeuspolitiikan olisi oltava TRIPS-sopimuksen velvoitteiden mukaista ja myös täysin vuonna 2001 annetun TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen mukaista erityisesti geneeristen lääkkeiden ja kansanterveyden osalta, jotta kehitysmaille jää mahdollisuuksia yleistä etua koskevien kysymysten huomioimiseen;

12.

katsoo, että vaikka EU:n yritysten ulkomaisille markkinoille pyrkiessään kohtaamien tullien ulkopuolisten esteiden ja muiden sääntelystä johtuvien hankaluuksien ja toisaalta EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvan työpaikkojen katoamisen välillä ei nykyisin voida osoittaa olevan suoraa kytköstä, komission olisi selvitettävä yhteistyössä muiden keskeisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, liittyvätkö tietyt EU:ssa ja kolmansissa maissa esiintyvät tullien ulkopuoliset esteet ja EU:ssa tapahtuva työpaikkojen häviäminen tai uusien työpaikkojen syntyminen toisiinsa;

13.

huomauttaa, että komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta kehittää ja perustaa varhaisvaroitusjärjestelmä tullien ulkopuolisten esteiden havaitsemiseksi ja vahvistaa nykyisiä analyysikeinojaan niiden laadulliseksi arvioimiseksi ja perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden määrittelemiseksi selvemmin; ehdottaa, että tämä järjestelmä toimisi kolmansissa maissa sijaitsevien EU:n edustustojen välityksellä yhteistyössä jäsenvaltioiden jo perustamien elinten kanssa;

14.

kehottaa komissiota parantamaan kansainvälistä sääntely-yhteistyötä, myös monenvälisissä yhteyksissä, ja sääntelyvaatimusten lähentämistä kansainvälisten normien pohjalta ja ryhtymään mahdollisuuksien mukaan sääntelyä koskevaan vuoropuheluun nykyisten tai mahdollisten tulevien kaupan esteiden poistamiseksi, jotta riitoja ja niihin liittyviä kaupankäynnin kustannuksia voitaisiin vähentää;

15.

kehottaa komissiota edistämään julkisia hankintoja koskevan sopimuksen osapuolten keskuudessa kyseisen sopimuksen pohjalta kehitettyihin kansainvälisiin normeihin perustuvien julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamista ja hyödyntämään tai laajentamaan nykyistä sääntelyä koskevaa vuoropuhelua sääntelykehystä koskevan yhteistyön vahvistamiseksi sekä EU:n ja sen teollistuneiden kumppanimaiden välisissä suhteissa vallitsevien nykyisten suoraan tai välillisesti syrjivien käytäntöjen muuttamiseksi tai tarvittaessa poistamiseksi kokonaan;

16.

katsoo, että yksi keino vähentää tullien ulkopuolisia esteitä kaupalle ja investoinneille on uudistaa julkisia hankintoja koskevaa sopimusta WTO:ssa ottaen asianmukaisesti huomioon, että hankintapolitiikkoja käytetään moniin eri tarkoituksiin; kehottaa tärkeimpiä nousevan talouden maita osallistumaan tähän prosessiin ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan tulevan sopimuksen viipymättä;

17.

kehottaa komissiota säilyttämään vahvan ja myönteisen kannan neuvotteluissa, joissa sovitaan Kiinan liittymisestä julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen, jotta voidaan varmistaa Kiinan julkisten hankintamenettelyjen yhtäläinen vastavuoroinen avautuminen ja eurooppalaisten yritysten tasapuolinen kohtelu ja ennakoitavat olosuhteet;

18.

suosittelee sääntelykeinojen käyttöä, jotta voidaan varmistaa, että EU:n tuella rahoitettuja julkisia hankintasopimuksia ei myönnetä niiden kolmansien maiden valtionyrityksille, jotka eivät ole allekirjoittaneet julkisia hankintoja koskevaa sopimusta eivätkä vastavuoroista markkinoiden avaamista koskevia kahdenvälisiä sopimuksia, ja suosittelee vaihtoehtona sitä, että mainituissa tapauksissa EU voi vaatia tukien palautusta;

19.

muistuttaa Euroopan talouteen tehtävien suorien investointien merkityksestä ja tarpeesta luoda eurooppalaisille investoijille vakaa ja houkutteleva toimintaympäristö kolmansissa maissa ja sekä edistää avointa investointiympäristöä kaikkialla EU:n alueella; toteaa kuitenkin, että olisi kummankin osapuolen etujen mukaista tutkia unionin tasolla tällaisten investointien vaikutusta sisämarkkinoihin, jotta tietyillä strategisilla aloilla voidaan ennaltaehkäistä mahdolliset kielteiset vaikutukset eurooppalaiseen innovointiin ja osaamiseen;

20.

kannustaa EU:n yrityksiä ja viejiä käyttämään nykyisiä kanavia, myös tullien ulkopuolisia esteitä koskevia valituksia tai markkinoillepääsyä koskevan tietokannan valitusrekisteriä kaikenlaisista perusteettomista kaupan esteistä aiheutuneiden aineellisten vahinkojen ilmoittamiseen komissiolle, jonka tulisi arvioida näitä ja pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin torjumaan perusteettomia tullien ulkopuolisia esteitä;

21.

katsoo, että raaka-aineiden suhteen komission olisi noudatettava kestävää, kattavaa ja eri politiikan alojen rajat ylittävää strategiaa ja myönnettävä, että vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa sekä muissa kehitysmaissa – nousevan talouden maita lukuun ottamatta – vientirajoituksilla ja -veroilla saatetaan katsoa olevan merkitystä kehitystavoitteiden tukemisessa, ympäristönsuojelussa tai luonnonvarojen kestävässä käytössä; panee merkille, että vientiveroja soveltavat WTO:n jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita; pyytää, ettei EU pyri kieltämään WTO:ssa ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja talouskumppanuussopimuksissa vientiverojen käyttöä vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa sekä muissa kehitysmaissa – nousevan talouden maita lukuun ottamatta –, sillä kielto rajoittaisi kehitysmaiden mahdollisuuksia hyödyntää veroja lisäarvon luomisessa, talouden monipuolistamisessa, varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden suojelussa, elintarviketurvassa sekä valtion tuloihin ja ympäristöön liittyvissä kysymyksissä;

22.

katsoo, että täyden hyödyn saamiseksi kaupan vapauttamisesta niissä maissa, jotka avaavat markkinansa, poistavat tullit ja tullien ulkopuoliset esteet, kauppakumppanien olisi sovittava vastavuoroisesti väliaikaisista siirtymäkausista tiettyjen herkkien alojen markkinoillepääsylle ja investoinneille tai poikkeustapauksissa niiden jättämisestä kokonaan kaupan vapauttamisen ulkopuolelle;

23.

kehottaa komissiota EU:n ja Yhdysvaltojen välisten, tieto- ja viestintätekniikan palveluiden kauppaa koskevien periaatteiden (allekirjoitettu Yhdysvalloissa transatlanttisessa talousneuvostossa) mukaisesti tarkastelemaan uudelleen kattavasti ja käsittelemään syrjiviä tai kohtuuttomia säännöksiä, vastuita tai muita tieto- ja viestintäverkostoja ja -palveluja koskevia oikeudellisia menetelmiä, jotka rajoittavat vapaata tiedonkulkua ja palvelujen pääsyä markkinoille ja edistävät digitaalista kahtiajakoa;

24.

katsoo, että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaupan ja investointien esteisiin, jotka vaikuttavat EU:n palvelualaan, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan ja televiestintään, ammattilaisille ja liike-elämälle tarjottaviin palveluihin, rahoituspalveluihin, rakentamiseen sekä vähittäismyyntiin ja jakeluun; katsoo, että tällaisilla tullien ulkopuolisilla toimilla, joita ovat myös kotimaiset säännökset, omistusta koskevat rajoitukset ja monet kriisitoimet (mukaan lukien julkisten hankintojen syrjivät määräykset), on erityisen suuri merkitys, kun otetaan huomioon palvelujen kaupan korkeampi lisäarvo ja EU:n asema suurimpana palveluiden viejänä;

25.

katsoo, että WTO:hon olisi luotava välitysmekanismi, jolla helpotetaan tullien ulkopuolisten esteiden poistamista rakentavasti, tehokkaasti, nopeasti ja konflikteja välttäen SOLVIT -järjestelmän mallin mukaisesti aiempien vastaavien, sekä EU:n että Intian tekemien ehdotusten perusteella;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.