This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011DC0782
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS Developing a Maritime Strategy for the Atlantic Ocean Area
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle
/* KOM/2011/0782 lopullinen */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle /* KOM/2011/0782 lopullinen */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ
ALUEIDEN KOMITEALLE Meristrategian laadinta Atlantin valtameren
alueelle (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
1.
Soveltamisala
EU:n länsirajan merkkinä oleva Atlantti on
maailman toiseksi suurin valtameri. Tällä tiedonannolla vastataan Euroopan
unionin (EU) neuvoston[1]
ja Euroopan parlamentin[2]
pyyntöön. Siinä ehdotetaan EU 2020 ‑strategian[3] ja sen lippulaiva-aloitteiden
mukaista johdonmukaista ja tasapainoista lähestymistapaa, joka edistäisi
alueellista yhtenäisyyttä ja ottaisi huomioon kansainvälisen ulottuvuuden. Samalla kun uuden toimintamallin ensisijaisena
tavoitteena olisi auttaa Atlantin rannikolla eläviä ja työskenteleviä yhteisöjä
toimimaan uusien taloudellisten realiteettien edellyttämällä tavalla, siinä
tunnustetaan, että myös EU:lla on vastuu maailman valtamerien hoidosta.
Laajasti ottaen strategia kattaa viiden EU:n jäsenvaltion, joilla on Atlantin
rantaviivaa, eli Ranskan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Yhdistyneen
kuningaskunnan rannikot, aluevedet ja lainkäyttövaltaan kuuluvat vedet[4] sekä kansainväliset vedet,
jotka lännessä ulottuvat Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, idässä Afrikkaan ja
Intian valtamereen[5],
etelässä Eteläiseen jäämereen ja pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen[6]. Mainittua viittä EU:n
jäsenvaltiota koskevien, niin kansallisella kuin alueellisellakin tasolla
toteutettavien toimien lisäksi tavoitteena on, että strategiaan sitoutuvat myös
muut kyseistä aluetta käyttävät EU-valtiot sekä sellaiset kansainväliset
kumppanit, joilla on siihen rajoittuvia vesialueita. On myös tarpeen
tarkastella Islannin EU-jäsenyyden mahdollisia vaikutuksia. Kaikki ehdotettavat toimet on tarkoitus rahoittaa
nykyisistä ohjelmista, eikä niistä kohdistuisi EU:n talousarvioon uusia
vaikutuksia.
2.
Haasteet ja mahdollisuudet
Atlanttia koskevat haasteet ja mahdollisuudet
voidaan ryhmitellä viiteen aihealueeseen. Ne eivät kuitenkaan ole toisistaan
erillisiä, vaan yhteen aihealueeseen kuuluvat toimet voivat vaikuttaa myös
toisen aihealueen tavoitteisiin, ja ne kaikki edistävät osaltaan
yleistavoitetta kestävien työpaikkojen ja kestävän kasvun luomisesta.
2.1.
Ekosysteemiperustaisen lähestymistavan
täytäntöönpano
Ihmisen toimintaa on hallinnoitava Atlantilla
niin, että tuloksena on terve ja tuottava ekosysteemi. Tämä toteutetaan
parhaiten siten, että kaikkia mereen vaikuttavia toimia hallinnoidaan
yhteisesti. Ekosysteemiperustainen lähestymistapa on merien hoidon perusta sekä
yhteisessä kalastuspolitiikassa että meristrategiapuitedirektiivissä[7]. Kummassakin välineessä
viitataan suurempaan yhtenäisyyteen[8].
Atlantin alueella täytäntöönpanomenettelyt kestävän kalastuksen turvaamiseksi
ja ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ovat kuitenkin käytännössä suurelta
osin erilliset ja edellyttävät lisäpanostusta. Tästä syystä Atlantti-strategiassa olisi
keskityttävä seuraaviin näkökohtiin: –
Kalastus on ollut yksi talouden keskeisistä aloista
Atlantin kummallakin puolen, ja alueen kalastuksen osuus EU:n kalastuslaivaston
purettujen saaliiden kokonaismäärästä on yhä noin kolmannes[9]. Tuonnin arvon perusteella
neljäsosa EU:hun tuotavasta kalasta tulee Norjasta ja Islannista. Yhteisen
kalastuspolitiikan uudistusta koskevassa ehdotuksessa[10] esitetään kyseisten kantojen
hoitamista niin, että saavutetaan kestävä enimmäistuotto ja samalla säilytetään
elollisiin vesiluonnonvaroihin perustuvat hyödykkeet ja palvelut nykyisille ja
tuleville sukupolville. Asiassa onkin edistytty huomattavasti. Esimerkiksi
Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmien 61/105 ja 64/72 mukaisesti molemmat
Pohjois-Atlantin alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt, Koillis-Atlantin
kalastuskomissio ja Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö, ovat sulkeneet
kalastusalueita pohjatroolikalastukselta, ei pelkästään syvänmeren kalakantojen
kestävyyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä vaan myös haavoittuvien
meriekosysteemien säilyttämiseksi sienieläimet ja koralli mukaan luettuina.
Tätä toimintaa olisi kuitenkin tehostettava. Yksittäisten lajien hoidosta on
siirryttävä monia lajeja koskeviin pitkäaikaisiin suunnitelmiin, joissa
ekosysteemi otetaan huomioon nykyistä laajemmin. Atlantin rantavaltioihin
kuuluvien jäsenvaltioiden on otettava vastaan kalastuspolitiikan uudistuksen
tarjoamat alueellistamismahdollisuudet Atlanttiin sovellettavien teknisten
toimenpiteiden hyväksymistä varten. Komissio aikoo tehdä ehdotuksen asiaan
kuuluvasta toimintakehyksestä heti, kun säädös yhteisen kalastuspolitiikan
uudistamisesta on annettu. –
Vesiviljelyllä voidaan EU:ssa tyydyttää se osa
terveellisten ja kestävällä tavalla tuotettujen kalatuotteiden kysynnästä, jota
ei pystytä kattamaan pyydetyillä saaliilla. Voimakkaan vuoroveden mukana
virtaavat Atlantin puhtaat rannikkovedet tarjoavat mahdollisuuden tyydyttää
tätä kysyntää varmistaen, että kilpailukyky säilyy maailmanmarkkinoilla ja
ympäristönäkökohdat otetaan huomioon. Nykyisellään vesiviljelyn laajentumista
Atlantin rannikolla rajoittaa kuitenkin tilan puute. Tutkimuksen kehittyessä
uudet teknologiat ja innovatiiviset tekniset menettelyt mahdollistavat alan
siirtymisen yhä ulommas merelle, ja tilan jakaminen muiden infrastruktuurien,
kuten tuulipuistojen, kanssa on mahdollisuus, jota olisi mietittävä aina uutta
lupamenettelyä käynnistettäessä. Tämän vuoksi strategiassa on painotettava
aluesuunnittelun käyttöä välineenä, jolla ekosysteemiperustainen lähestymistapa
voidaan panna täytäntöön Atlantin alueella. Tällaisen toimintatavan odotetaan
lisäävän suojeltujen alueiden yhtenäisyyttä, yhteenliitettävyyttä ja
kestävyyttä Atlantilla luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n
toimintasuunnitelman mukaisesti. Yhdennetyn meripolitiikan ja alueellisen
yhteistyön EU-välineillä tuetaan jo nyt aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden
hoitoa Atlantilla koskevia pilottihankkeita. Euroopan komissio selvittää
parhaillaan vaihtoehtoja näihin mekanismeihin sovellettavaksi jäsennellymmäksi
toimintamalliksi, jota käyttäen Atlantin rannikolla sijaitsevat jäsenvaltiot ja
Atlanttiin liittyvät sidosryhmät voisivat toteuttaa ekosysteemiperustaista
lähestymistapaa. –
Veden kierto Atlantin valtameressä aiheuttaa
muutoksia Euroopan maa- ja meriekosysteemeissä. Euroopan ilmastoa koskevien
tulevien muutosten ennustaminen ja näihin muutoksiin sopeutuminen ei onnistu,
jollei Atlanttia ymmärretä nykyistä paremmin. Tämä edellyttää avaruudesta tapahtuvaa
ja merellä toteutettavaa havainnointia koskevaa kestävää järjestelmää
keskeisten merta koskevien muuttujien seuraamiseksi. Eurooppalaiset ja
pohjoisamerikkalaiset kumppanit osallistuvat Argo-ohjelmaan, jossa on seurattu
keskeytyksettä Pohjois-Atlantin lämpötilaa ja suolapitoisuutta 900:n poijun
avulla. Komissio aikoo selvittää vaihtoehtoisia tapoja, joilla tätä valtamerten
havainnointijärjestelmää voitaisiin tukea, sekä valmistella yhdessä kumppanien
kanssa sen laajentamista niin, että seuranta ulottuisi nykyistä suurempiin
syvyyksiin ja käsittäisi myös biogeokemiallisia ja fysikaalisia muuttujia.
2.2.
Euroopan hiilijalanjäljen pienentäminen
Koska ilmastonmuutoksen hillitseminen on
erottamaton osa EU:n kaikkia politiikkoja, strategiassa olisi keskityttävä seuraaviin
seikkoihin: –
Tuulet ovat Atlantilla on voimakkaampia kuin muilla
Euroopan rantoja huuhtovilla merillä. Valtameri ei pelkästään tarjoa puhdasta
energiaa, vaan se myös vähentää osaltaan riippuvuutta etäällä sijaitsevista
fossiilisen polttoaineen lähteistä. Tuuliturbiinit sisältyvät EU:n strategiseen
energiateknologiasuunnitelmaan, ja niitä ollaan jo siirtämässä ulommas merelle[11] voimakkaampien tuulien
hyödyntämiseksi ja maisemavaikutusten vähentämiseksi. Merituulipuistojen
yleistyminen Atlantilla merkitsee ratkaisevan tärkeitä teollisia
toimintamahdollisuuksia satamille, jotka toimittavat niille palveluja. On
mahdollista, että vuoteen 2020 mennessä noin 20 prosenttia merelle
asennetusta Euroopan tuulivoimakapasiteetista on Atlantilla. –
Atlantin voimakkaiden aaltojen ja
vuorovesivirtausten tarjoamat mahdollisuudet on niin ikään hyödynnettävä.
Vuorovesienergian ennustettavuus voi kompensoida tuulienergian vaihtelevuutta.
Saaret voivat saada suuren osan energiastaan merestä. Uusiutuvan merienergian
menestyksekäs ja laajamittainen käyttö voi kuitenkin toteutua vain, jos
pystytään takaamaan verkkoyhteydet, joilla päätuotantokeskukset yhdistetään
kulutuskohteisiin. Kymmenen Euroopan maata sopi joulukuussa 2010
offshore-sähköverkon rakentamisesta Pohjanmerelle. Komissio aikoo ehdottaa
energiainfrastruktuurien täytäntöönpanon uusissa suuntaviivoissa, että Irlanninmeri
yhdistetään Pohjanmeren ja Itämeren kanssa ”pohjoisten merien
offshore-verkoksi”, jota pidetään ensisijaisena energiainfrastruktuurina. Tämä
nopeuttaa lupien myöntämisprosessia. Komissio aikoo toteuttaa neuvoston pyynnön[12] ja selvittää Euroopan
energiapolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan väliset synergiat tavoitteena
edistää merienergian tuotantoa, erityisesti aalto-, vuorovesi-, virtaus- ja
lämpögradienttilähteistä, mukaan luettuna Atlantilta saatava energia. –
Meriliikenteessä tapahtuvat muutokset vaikuttavat
myös hiilijalanjäljen vähentämiseen Atlantilla. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tuella
käydään parhaillaan neuvotteluja kansainvälisistä merikuljetuksista johtuvien
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Energiatehokkuutta mittaavan
suunnitteluindeksin hyväksyminen vähentää vuoden 2013 jälkeen rakennettujen
laivojen päästöjä. Päästötavoitteet saattavat pienemmän polttoainekulutuksen laivoja
suosiessaan vaikuttaa Atlantin laivareitteihin. Atlantti-strategiassa olisi
otettava huomioon Atlantin laivaliikenteen toimintamahdollisuudet yhä kasvavan
liikenteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen asettamissa rajoissa. Päästöjä vähentää myös rahtiliikenteen siirtyminen
maalta merelle. EU:n tuoreen liikennettä käsittelevän valkoisen kirjan
mukaisesti toimet vesiliikenteen integroimiseksi Euroopan liikenneverkkoihin
ovat paraikaa käynnissä. Atlantin rannikolla ei ole yhtään Euroopan megaluokan satamaa
vaan pikemminkin joukko tärkeitä pienempiä satamia, ja hanketta edistetään jo
meneillään olevissa EU:n ”merten moottoritiet” ‑hankkeissa Bilbaon ja
Zeebruggen sekä Sinesin ja La Spezian välisillä reiteillä sekä uudella Gijónin
ja Saint-Nazaren välisellä reitillä, jota on tarkoitus kehittää edelleen
reittiliikenteen kasvattamiseksi. Nantes-Saint-Nazairen ja Vigon välille
suunnitellaan uutta reittiä, jota on tarkoitus laajentaa myöhemmin Le Havreen
ja Algésirasiin. Brestin ja Leixõesin välille on tarkoitus avata yhteys vuonna
2014. Atlantin alueen viranomaiset harkitsevat multimodaalisten
liikennekäytävien laajentamista osana Euroopan laajuisia liikenneverkkoja
(TEN-T). Muita EU:n toimia lähimerenkulun tehostamiseksi Atlantilla ovat
esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen[13]
ja Blue Belt ‑hankkeiden toteuttaminen hallinnollisten rasitteiden, kuten
tullimenettelyjen, vähentämiseksi EU:n sisäiseltä rahtiliikenteeltä. Komissio
aikoo arvioida edistymistä viimeistään vuonna 2012. Yhdysvaltojen merenkulkuhallinnon
kanssa meriliikenteestä käytävän vuoropuhelun tuloksena laadittiin vuonna 2011
lähimerenkulkua koskeva yhteistyöpöytäkirja. Alueviranomaisten pohdinnat,
komission edistymiskertomus sekä muiden merenkulkuviranomaisten kanssa
tehtävästä yhteistyöstä saadut kokemukset otetaan huomioon Atlantti-strategian
pyrkimyksissä lisätä lähimerenkulkua.
2.3.
Atlantin merenpohjan luonnonvarojen kestävä
hyödyntäminen
Atlantin merenpohjan luonnonvarojen kestävää
hyödyntämistä silmällä pitäen strategiassa olisi keskityttävä seuraaviin
näkökohtiin: –
Komission tuoreessa tiedonannossa
perushyödykemarkkinoihin ja raaka-aineisiin liittyviin haasteisiin
vastaamisesta[14]
korostetaan tarvetta lisätä investoimista Euroopan luonnonvaroihin varmistaen
samalla, että mineraalien louhinta tapahtuu turvallisissa olosuhteissa
ympäristön ja työvoiman tarpeita kunnioittaen. Kansainvälinen
merenpohjajärjestö hyväksyi vuonna 2010 monimetallikonkreetioiden etsintää ja
tutkimista koskevat säännöt[15],
ja heinäkuussa 2011 se myönsi etsintäluvan Keski-Atlantin selänteen pohjoisella
osalla sijaitsevaa aluetta varten. Järjestön nykyiset toimeksiannot koskevat
pääasiassa pitkän aikavälin geologisia ja ympäristöä koskevia, julkisin varoin
rahoitettavia selvityksiä, ei niinkään kaupallisin perustein tehtäviä mineraalitutkimuksia.
Innovaatiounionia koskevassa EU2020-lippulaiva-aloitteessa hahmotellulla
eurooppalaisella raaka-ainekumppanuudella[16]
on tarkoitus edistää tutkimusta ja innovointia merten raaka-aineiden kestävän
saatavuuden turvaamiseksi. –
Merentutkimuslaitoksilla Atlantin molemmin puolin
on hyvät edellytykset syventää ymmärtämystä siitä, miten valtameriluonnon
suurta monimuotoisuutta voidaan vielä hyödyntää elintarvikkeiksi,
polttoaineiksi ja lääkkeiksi sen ekosysteemitoiminnot samalla säilyttäen. Laitokset
tekevät yhä enemmän yhteistyötä. Viisi Atlanttiin ulottuvaa EU-valtiota ja muut
EU:n jäsenvaltiot sekä Norja ja Islanti tekevät jo nyt yhteistyötä
seitsemänteen puiteohjelmaan[17]
liittyvän SEAS-ERA-koordinointitoimen[18]
puitteissa ja laativat parhaillaan terveitä ja tuottavia meriä ja valtameriä
koskevaa uutta yhteistä ohjelma-aloitetta[19]
työn jakamiseksi kansallisten merentutkimusohjelmien kesken. Vaikka
transatlanttisten kumppanuuksien perustaminen on ollut vaikeaa, koska
rahoitusmahdollisuuksien ajoitus on yhdenmukaistettava, komissio pyrkii
määrittelemään järjestelyt, joilla Atlantin kummankin puolen organisaatiot
voisivat osallistua yhteisiin hankkeisiin. –
Tutkimuslaitosten ja muiden viranomaisten
tuottamien tietojen saanti ei ole aina ollut helppoa. EU:n aloitteessa
”Meriosaaminen 2020”[20]
on tarkoitus tukea yrityksiä ja suojeluviranomaisia tarjoamalla meritietojen
hakua varten yksi yhteinen portaali, jossa tiedot on järjestetty
merialueittain. Näin vähennetään rannikko- ja meri-infrastruktuurien suunnittelussa,
rakentamisessa ja käytössä tarvittavien tietojen yhteenkokoamisesta aiheutuvia
kustannuksia. Meritiedon saatavuus ei pelkästään paranna nykyisten
toimintaprosessien kilpailukykyä vaan kannustaa myös innovointiin, kun tiedot
ovat sellaisten tutkijoiden ja pienten yritysten käytettävissä, joilla tätä
mahdollisuutta ei ole aikaisemmin ollut. Tarkoitus on, että EU:n toimilla myös
edistetään globaaleja avoimen pääsyn aloitteita, joihin kuuluvat mm. GEBCO[21] ja OneGeology[22]. Strategiassa olisi
tarkasteltava mahdollisuuksia, joita nämä hankkeet avaavat Atlantin alueelle.
2.4.
Reagoiminen uhkiin ja hätätilanteisiin
EU:n on oltava valmistautunut Atlantilla
ilmeneviin uhkiin ja hätätilanteisiin, joiden syynä voivat olla onnettomuudet,
luonnonkatastrofit tai rikollinen toiminta. Atlantin valtameren alueella tärkeimpiä
näkökohtia ovat seuraavat: –
Tärkeiden meriturvallisuutta koskevien
oikeudellisten välineiden hyväksyminen, viimeisimpänä kolmas
meriturvallisuuspaketti vuonna 2009[23],
on pienentänyt laivaonnettomuuksien riskiä. Bonnin ja Lissabonin sopimukset[24] ovat parantaneet
jäsenvaltioiden välistä koordinointia merionnettomuuksiin valmistautumisessa ja
reagoimisessa. Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan seurauksena tehdään vuosittain
yli 24 000 laivatarkastusta. Onnettomuuksia voi kuitenkin yhä tapahtua, ja
Atlantin merenpohja on suojaton erilaisia luonnonilmiöitä vastaan, esimerkkinä
Vendéen aluetta vuonna 2010 koetelleet myrskyt. Ilmaston muuttuminen ihmisen
mereen kohdistamien vaikutusten lisäksi merkitsee sitä, ettei tulevaisuutta voi
ennakoida menneen perusteella. Odottamattomaan on aina varauduttava. Kriisitilanteissa ensimmäiset tunnit ovat
äärimmäisen tärkeitä, ja paikallisesti vaikuttavissa tapahtumissa tarvitaan
apua naapureilta. Myrskyjen, maanjäristysten, tsunamien, ydinonnettomuuksien,
tulokaslaji-invaasioiden ja öljyonnettomuuksien varalta on oltava mekanismit
valmiina. Ennakkovaroituksia varten tarvitaan jatkuvaa seurantaa merellä,
nopeaa tiedonsiirtoa, valmiusryhmien koordinointia ja asiantuntija-avun hankintaa. Komissio johtaa ennaltaehkäisyyn ja
valmistautumiseen liittyvää työtä. Siihen kuuluu myös riskienhallintapolitiikka[25], joka yhdistää rajat ylittäviä
onnettomuuksia koskevat uhat ja riskien arvioinnin päätöksentekoon ja
skenaarioiden suunnitteluun. Suurten onnettomuuksien yhteydessä EU:n
pelastuspalvelumekanismi auttaa jäsenvaltioilta ja Euroopan
meriturvallisuusvirastolta saatavan avun koordinoinnissa ja kuljetuksissa.
Tässä voivat auttaa myös ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen
seurantajärjestelmän meripalvelulta saatavat tarkat ennusteet. Se laatii
erillisiä ennusteita luoteisen mannerjalustan, Iberian niemimaan ja
Biskajanlahden vesialueille. Atlantin rantaviivan ja rannikolla elävän väestön
suojelusta vastaavien kansallisten ja alueellisten viranomaisten olisi
harkittava EU:n alueellisten yhteistyöohjelmien puitteissa hankkeita
valmiuksien testaamiseksi ja sitouduttava aktiivisesti EU:n
pelastuspalvelumekanismiin. –
Atlantti mahdollistaa Euroopan kaupankäynnin.
Euroopan toimitusvarmuuden on oltava ehdoton, ja ase-, ihmis- ja huumekaupan on
loputtava. EU:n ja Yhdysvaltojen talouksien osuus maailman BKT:stä on noin
puolet ja maailman kauppavirroista lähes kolmannes. Kesäkuussa 2011 nämä
kumppanit sopivat vaatimusten vastavuoroisesta tunnustamisesta vähentääkseen
sääntelystä johtuvaa kaupan vaikeutumista kuitenkin niin, että samalla taataan
elintärkeän transatlanttisen toiminnan turvallisuus. Muiden tärkeiden
merireittien osalta strategiana on valmiuksien kehittäminen rannikkovaltioissa.
Parhaillaan on työn alla tarvearvio, jonka perusteella on tarkoitus ratkaista,
minkälaisilla toimenpiteillä voitaisiin vakausvälinettä käyttäen vähentää
merirosvousta, aseellisia ryöstöjä ja pankkivankien ottoa Guineanlahdella. Euroopan meriturvallisuusviraston SafeSeaNet-verkko
kokoaa jo yhteen laivoista tehtävät pakolliset ilmoitukset ja toimii
yhdyskäytävänä rannikkoasemien poimimille alusten automaattisen
tunnistusjärjestelmän signaaleille. Kalastusaluksia jäljitetään alusten
satelliittiseurantajärjestelmällä, ja kaukotunnistus- ja paikannusjärjestelmä (Long
Range Identification and Tracking system) mahdollistaa kaikkien yli 300
tonnin matkustaja- ja rahtialusten seurannan tuhannen meripeninkulman säteellä
Euroopan rannikosta. On myös osoitettu, että laivoja voidaan jäljittää vieläkin
kauempaa muita tekniikoita käyttäen[26].
Salakuljetusta, laitonta kalastusta, laitonta kauppaa ja muita vastaavia uhkia
vastaan taistelevilla toimijoilla ei kuitenkaan ole vielä mahdollisuutta saada
tilanteesta kattavaa kuvaa, koska eri viranomaisten väliset tietojen jakamista
koskevat sopimukset eivät vielä ole kaikilta osin voimassa. Sen vuoksi Atlantin
alueet hyötyvät toteutusvaiheessa olevista, yhteisen tietojenvaihtoympäristön
kehittämiseen tähtäävistä EU:n toimenpiteistä. Tämä ympäristö yhdistää
toisiinsa laitonta muuttoliikettä ja rajat ylittävää rikollisuutta koskevaan
tietojenvaihtoon liittyvät järjestelmät, kuten Euroopan
rajavartiointijärjestelmän (Eurosur), ja SeaSafeNet-järjestelmän. Tietojen
jakaminen ei ole vain EU:n sisäinen asia. Esimerkiksi syyskuussa 2011
Yhdysvallat ja Euroopan unioni sopivat laitonta, ilmoittamatonta ja
sääntelemätöntä kalastusta koskevien tietojen jakamisesta.
Atlantti-strategiassa olisi keskitettävä huomio siihen, että jakamisesta
saadaan paras mahdollinen hyöty.
2.5.
Sosiaalisesti osallistava kasvu
Atlantin rannikon suurista vaihteluista huolimatta
monilla alueen yhteisöillä on yhteisinä ongelmina kalastukseen ja
laivanrakennukseen liittyvän työllisyyden heikkeneminen, massaturismin
siirtyminen aurinkoisemmille seuduille ja yhä useampien ikääntyvien ihmisten
valinta muuttaa rannikolle eläkepäiviksi. Haasteena on varmistaa, että
rannikolle luodaan uusia suuren lisäarvon työpaikkoja ja että uudessa
taloustilanteessa työtä etsivillä olisi näissä töissä tarvittavat taidot. –
Meriasioiden asiantuntemuksen säilyttämiseksi ja
meriammattien houkuttelevuuden palauttamiseksi tarvitaan nykyistä laajempaa
koulutuksen vastavuoroista tunnustamista, joka koskee myös seuraavan sukupolven
merentutkijoita[27],
uudelleen koulutusta ja ammattipätevyyksiä. Meriammateista eläkkeelle jääneiden
henkilöiden kokemusta on hyödynnettävä aiempaa paremmin, ja nuoret on saatava
kiinnostumaan alasta. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kalastajien ja
merimiesten työoloista olisi jatkuttava. Komissio on aloittanut vuodelta 2005
olevan ammattipätevyyksiä koskevan direktiivin arvioinnin, jonka päättävät
vuonna 2011 annettava vihreä kirja ja vuonna 2012 tehtävä direktiivin
tarkistus. Strategian olisi pyrittävä tuomaan Atlantin meriteollisuuden panos tähän
työhön. Meriteollisuuden ja oppilaitosten alueellisia
klustereita muodostamalla voidaan turvata ammattitaitoinen työvoima ja edistää
työntekijöiden liikkuvuutta alojen sisällä. Esimerkiksi Brestin
offshore-teollisuudelle on hyötyä lähellä sijaitsevista meriasioiden opetusta
ja tutkimusta tarjoavista laitoksista. Irlannin Marine Instituten
SmartOcean-aloitteessa palkataan monikansallisia it-alan yrityksiä ja pieniä
yrityksiä kehittämään meriteollisuudelle suuren lisäarvon tuotteita. Uuden
viestintätekniikan tulo alalle merkitsee sitä, että kriittinen massa
maantieteellisesti toisistaan erillään toimivia yrityksiä ja tutkijoita voi
perustaa virtuaaliklustereita. Strategian olisi kannustettava tällaisten
klustereiden muodostamiseen alueellisten yhteistyöhankkeiden kautta. –
Matkailu voi valistuneiden matkailijoiden[28] ansiosta auttaa elvyttämään
joitakin Atlantin rannikkoalueita, mutta laadukkaiden työpaikkojen tukemiseksi
tarvitaan ympärivuotista eikä vain kesäaikaan käytävää kauppaa. Atlantin
luonnon karu kauneus, luonnon monimuotoisuus, perinteinen mereneläviin
perustuva keittotaito ja kelttikulttuuri ovat helposti hyödynnettävissä olevia
valtteja. Mereen liittyvä virkistys- ja harrastetoiminta on merkittävä
tulolähde, ja se luo laadukkaita työpaikkoja. Suurena puutteena Atlantin
rannikolla on kuitenkin etenkin suurille huviveneille sopivien ankkuripaikkojen
vähäisyys. Toisaalla räjähdysmäisesti laajentunut risteilymatkailu ei ole vielä
saanut jalansijaa Atlantilla. Atlantti-strategiaan olisi sisällytettävä mahdollisuudet
tämän alan kehittämiseen.
3.
EU:n välineet
Mereen merkittävällä tavalla vaikuttavien ja
huomattavan paikallisen autonomian mahdollistavien EU:n säädösvälineiden
soveltamisaika on pikku hiljaa päättymässä, ja EU:n ohjelmakaudelle 2014–2020
tarkoitettuja rahoitusvälineitä valmistellaan parhaillaan. Nyt ja
lähitulevaisuudessa tehtävät ohjelmasuunnittelua koskevat päätökset vaikuttavat
koko kyseisen kauden ajan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että Atlanttiin
liittyvät sidosryhmät ovat valmiita käyttämään kyseisiä välineitä vastatakseen
edellä määriteltyihin haasteisiin. Tärkeimmät välineet ovat: –
Yhteinen strategiakehys rakennerahoitukselle, jonka
mukaisesti Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet muutetaan
keskeisiksi toimiksi erityisesti energia- ja ympäristöaloilla. Määritellään
keskeiset toimet suhteessa yleistavoitteisiin ja lippulaiva-aloitteisiin.
Yhteinen strategiakehys käsittää toimet, joita nykyisin rahoitetaan
koheesiorahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan
sosiaalirahastosta, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan
maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, ja siinä määritellään yhteydet ja
koordinointimekanismit EU:n muihin välineisiin, kuten tutkimusta, innovointia
ja elinikäistä oppimista koskeviin ohjelmiin sekä verkostoihin nähden. –
Horisontti 2020 – tutkimuksen innovoinnin ja
teknologian kehittämisen yhteinen strategiakehys, joka kytkeytyy tiukasti
kansallisiin tutkimusohjelmiin huippuosaamisen edistämiseksi,
yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi.
Tutkimus, innovointi ja teknologian kehittäminen voivat luoda merkittäviä
kasvumahdollisuuksia, jotka tasapainottavat perinteisten meriteollisuusalojen
supistumista. Meneillään olevassa SEA-ERA-hankkeessa määritellään Atlantin
alueelle erityiset prioriteetit, jotka voidaan ottaa huomioon uuteen
puiteohjelmaan liittyvissä työohjelmissa. –
Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus. Komissio on
tehnyt ehdotuksen uudistussuunnitelmasta[29],
joka käsittää kunnianhimoiset alueellistamis- ja yksinkertaistamistavoitteet.
Vaikka tavoitteita, yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, tuloksia ja niiden
toteutusaikataulua koskevat keskeiset päätökset tehdään EU:n tasolla,
jäsenvaltioiden olisi voitava päättää joustavasti muista
kalastuksenhoitotoimenpiteistä komission valvonnassa ja EU:n lainsäädäntöä
noudattaen. Atlantin alueen jäsenvaltiot ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä tähän
hajauttamiseen ja odottavat sen johtavan kalastuksenhoitoon, jossa aiempaa
nopeammin ja tehokkaammin pystytään reagoimaan muuttuviin ekologisiin tai
taloudellisiin olosuhteisiin. –
Meristrategiadirektiivi[30], joka tarjoaa puitteet
ympäristön hyvän tilan saavuttamiselle tai säilyttämiselle meriympäristössä
viimeistään vuonna 2020. Ympäristön hyvä tila määritellään merialuetasolla[31], minkä vuoksi ympäristön hyvän
tilan määrittely, seuranta ja arviointi on tehtävä yhteistyönä
rannikkovaltioiden kesken. –
Merivalvontaa, meriosaamista ja merten
aluesuunnittelua koskevat meripolitiikan lippulaiva-aloitteet. Niissä
vahvistetaan EU-tason vaatimukset, mutta ne käsittävät myös erityisesti
Atlantin alueeseen liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi meriosaamisen
parantamisessa käytettäisiin hyväksi erillisiä ”tarkastuspisteitä”
Biskajanlahtea, Kelttienmerta, Iberian nimimaan rannikkoa ja Makaronesiaa
koskevien meren seurantaohjelmien puutteiden, päällekkäisyyksien ja
painopisteiden määrittelemiseksi. –
Ulkopolitiikan välineet kuten EKR (Euroopan
kehitysrahasto) ja kriittisiä merireittejä koskeva EU:n ohjelma kolmansien
maiden saamiseksi mukaan Atlantin laivaliikenteen suojeluun; tässä on
merkitystä myös vuoropuhelulla, jota käydään Atlantin alueella olevien
kumppanien kanssa kansainvälisellä (IMOn puitteissa) ja kahdenvälisellä
tasolla. –
Edellä esitetyissä puitteissa tarvitaan
tutkimuksen, pilottihankkeiden, vuoropuhelujen, kumppanuuksien sekä
strategisiin ja ohjelmaehdotuksiin tehtävien investointien priorisointia, jotta
tuloksena olisi Atlanttia mahdollisimman paljon hyödyttävä paketti.
4.
Strategian toteuttaminen
Atlantti-strategia ei toimi pelkästään EU:n
toimielinten voimin, vaan se edellyttää jäsenvaltioiden, alueiden,
paikallisviranomaisten, yksityissektorin sekä ajatushautomoiden sitoutumista.
Sen vuoksi strategian laadinta Atlantin valtameren alueelle nojaa seuraaviin
periaatteisiin: –
Atlantin alueella sijaitsevien jäsenvaltioiden,
alueiden sekä muiden sidosryhmien aktiivinen sitoutuminen ja aloitteellisuus
toimien suunnittelussa ja toteutuksessa, mukaan luettuna paikallisten
toimintaryhmien panos. Viimeksi mainitut ovat julkisten ja yksityisten
kumppanien muodostamia ryhmiä, jotka saavat erityistukea Euroopan
kalatalousrahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta
EU:n varoilla rahoitettavien hankkeiden määrittelyä varten. Tällainen
omatoimisuuteen ja alhaalta ylös etenemiseen perustuva toimintamalli on tuonut
paikallisyhteisöille varoja uudenlaisen taloudellisen toiminnan kehittämiseen
alueilla, joilla perinteiset mahdollisuudet vähenevät, ja sitä olisi käytettävä
myös vuoden 2013 jälkeisellä uudella rakennerahoituskaudella. –
Kansainvälisen yhteistyön edistäminen seuraavilla
aloilla: havainnointi, tietojen jakaminen, merten arviointi, tutkimus, laivojen
aiheuttamien päästöjen ja pilaantumisen vähentäminen, turvallinen merenkulku,
satamaturvallisuus, merirosvouksen torjunta sekä laittoman, sääntelemättömän ja
ilmoittamattoman kalastuksen torjunta. –
Toimintasuunnitelman hyväksyminen strategialle
vuoden 2013 loppuun mennessä, mukaan luettuina hankkeet ja toimet, joiden
tukemista suositellaan. –
”Älykäs hallintotapa” strategian toteuttamiseksi
nykyisiin rakenteisiin nojaten. Strategian toteutuksen välineet: –
tehostettu yhteistyö – kokoukset, konferenssit,
työpajat, online-keskusteluryhmät ja tiedottamisen verkkosivustot, –
kohdennetut toimet jo olemassa olevien sopimusten
ja rakenteiden puitteissa (esim. Ospar-yleissopimus, alueelliset
kalastusjärjestöt ja Kansainvälinen merenkulkujärjestö), –
strateginen yhdistelmä 3 jaksossa määriteltyjä EU:n
rahoitus- ja lainsäädäntövälineitä Atlanttia koskevien tavoitteiden
saavuttamiseksi. Ensimmäiseksi
perustetaan Atlantti-foorumi, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden, parlamentin,
alueviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan sekä nykyisten ja syntymässä olevien
toimialojen osallistumisen. Sen yhteydessä järjestetään sarja työpajoja edellä
kuvatuista haasteista ja mahdollisuuksista sekä ajatushautomo ehdottamaan
vaihtoehtoisia tapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Foorumin on tarkoitus
aloittaa työnsä vuonna 2012, ja se lopetetaan vuonna 2013. [1] Yhdennettyä meripolitiikkaa koskevat neuvoston
päätelmät, 14.6.2010. [2] Päätöslauselma EU:n strategiasta Atlantin aluetta
varten, 9.3.2011 (viite B7‑0165/2011). [3] KOM(2010) 2020. [4] Tässä yhteydessä ei tarkastella Pohjanmeren rannikko- ja
vesialueisiin liittyviä haasteita, jotka ovat jossain määrin erilaisia.
Mahdollisen Pohjanmeristrategian laatimisesta ei vielä ole tehty päätöstä. [5] Nämä kattavat syrjäisimpiin alueisiin lukeutuvat Azorit,
Kanariansaaret, Ranskan Guayanan, Guadeloupen, Madeiran, Martiniquen,
Saint-Barthélemyn ja Saint-Martinin. [6] Arktista aluetta varten on kehitelty oma EU:n toimintamalli,
ks. KOM(2008) 763. [7] Ks. erityisesti EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19, 1 artiklan
3 kohta: Meristrategioissa ihmisen
toiminnan hallintaan sovelletaan ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa. [8] Ks. esim. meristrategiadirektiivin johdanto-osan 39 ja 40
kappale sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetusehdotuksen 2 artiklan
4 kohta. [9] Pohjanmeri pois luettuna. [10] KOM(2011) 417, Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus. [11] KOM(2008) 768, 13.11.2008. [12] Yleisten asioiden neuvosto, 16. marraskuuta 2009. [13] KOM(2009) 10, 25.1.2009. [14] KOM(2011) 25, helmikuu 2011. [15] ISBA/6/A/18, liite. [16] KOM(2010) 546 lopullinen. [17] Pääasiallinen väline, jolla EU rahoittaa tutkimusta ja
teknologian kehittämistä. [18] SEAS-ERA: Towards Integrated Marine Research Strategy and
Programmes – http://www.seas-era.eu. [19] http://www.jpi-oceans.eu. [20] Komission tiedonanto Meriosaaminen 2020: meritiedolla
ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun, KOM(2010) 461, 8.9.2010. [21] Valtamerten yleinen batymetrinen kartta. [22] Maailman maaperä- ja kallioperäkarttoja koskeva
kansainvälinen aloite, joka käynnistettiin vuonna 2007 kansainväliseen
”Planeetta-maa” teemavuoteen liittyen. [23] Asetukset, annettu 23.4.2009 (EUVL L 131, 28.5.2009), ja
niihin liittyvät direktiivit. [24] Lissabonin sopimuksessa määrätään kansainvälisen
toimintakeskuksen toteutuksesta Koillis-Atlantilla sattuvia
pilaantumisvahinkoja varten (CILPAN). [25] Riskien arviointi- ja kartoitusohjeet katastrofinhallintaa
varten, SEC(2010) 1626. [26] Esimerkiksi satelliiteilla, jotka poimivat laivan
lähettämän alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän signaalin. [27] Euroopan meripäivän 2010 työpaja ”Towards a European Young
Marine Scientists and Technologist Forum”: www.eurocean.org/euymast/. [28] KOM(2010) 352 lopullinen, 30.6.2010. [29] KOM(2011) 417. [30] Direktiivi 2008/56/EY, 17.6.2008. [31] Direktiivin 4 artiklan mukaisesti Koillis-Atlantin
merialue jakautuu neljään osa-alueeseen seuraavasti: i) Pohjanmeri sen laajemmassa merkityksessä, mukaan luettuina Kattegat
ja Englannin kanaali; ii)
Kelttienmeri; iii) Biskajanlahti ja
Iberian niemimaan rannikko; iv)
Atlantin valtamerellä sijaitseva Makaronesian luonnonmaantieteellinen vyöhyke
eli Azoreja, Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vedet.