52008DC0301

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 14.5.2008

KOM(2008) 301 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista

JOHDANTO

Euroopan uuden sukupolven alakohtaisiin ja alueellisiin koheesiopolitiikan ohjelmiin vuosina 2007–2013 sisältyy noin 347 miljardin euron suuruinen yhteisön tuki uusille investoinneille, mikä muodostaa toiseksi suurimman erän yhteisön talousarviosta. Näissä voimavaroissa kuvastuu unionin jatkuva pyrkimys jäsenvaltioiden, alueiden ja yksittäisten ihmisten välisten elintaso- ja mahdollisuuserojen vähentämiseen sekä taloudellisen, yhteiskunnallisen ja alueellisen koheesion edistämiseen globaalin talouden kontekstissa. Resurssit kohdennetaan jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka kuuluvat lähentymistavoitteen[1] piiriin (35 % unionin väestöstä, 81,5 % saatavilla olevista investointiresursseista[2]), ja entistäkin selvemmin kilpailukykytekijöihin, jotka ovat unionin tärkeimmän prioriteetin, Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian, mukaisia. Koheesiopolitiikka on merkittävin unionin rahoitustuen lähde kasvu- ja työllisyysstrategiassa, ja strategian omavastuullisuus varmistetaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistumisella.

Komission sekä kansallisten ja alueellisten viranomaisten välisessä neuvotteluprosessissa strategisena lähtökohtana on ollut varmistaa, että kansallisissa strategioissa ja toimintaohjelmissa keskitytään EU:n merkittäviin painopisteisiin ja samalla otetaan huomioon kansallinen ja alueellinen konteksti. Viimeisten puolentoista vuoden aikana käydyn tiiviin vuoropuhelun tuloksena kaikki 27 kansallista strategista viitekehystä ovat toiminnassa, samoin kuin 429 suunnitelluista 455 toimintaohjelmasta.

Neuvotteluprosessin tuoma lisäarvo ulottuu paljon rahoitusvaroja laajemmalle. Jäsenvaltioiden, alueiden, kumppaneiden ja paikallisten toimijoiden kanssa käydyt keskustelut ovat osoittaneet, että politiikka toimii muutoksen liikkeellepanijana. Dialogi on tarjonnut puitteet tehokkaiden alue- tai alakohtaisten strategioiden laatimiselle, jotta kasvu tehostuisi, luotaisiin uusia ja laadukkaampia työpaikkoja ja parannettaisiin rahoitus- ja tuenjakomekanismeja, jolloin päästään pitkäaikaiseen vaikutukseen ja julkisten varojen tehokkaampaan käyttöön. Neuvotteluprosessin tuloksena ohjelmien laatu on olennaisesti kohentunut ja niiden sisältö on saatu selvemmin suunnattua yhteisön keskeisten painopisteiden mukaiseksi.

Tässä tiedonannossa kuvataan tällaiset saavutukset tiivistetysti.[3]

KOHEESIOPOLITIIKALLA VASTATAAN TÄMÄN PÄIVÄN ONGELMIIN JA TULEVAISUUDEN HAASTEISIIN

Alueiden väliset erot ovat edelleenkin haaste laajentuneelle Euroopan unionille, kun myös globaalisti kilpailu on lisääntynyt. Onkin olennaisen tärkeää, että koheesiopolitiikalla tuetaan vähemmän kehittyneitä jäsenvaltioita ja alueita, jotta ne voivat saavuttaa muiden tason ja pienentää alueiden välisiä eroja. Kaikki jäsenvaltiot ovat pyrkineet tunnistamaan alueellisia tarpeita ja muovaamaan strategioita, joilla lievitetään alueiden sisäistä ja alueiden välistä epätasapainoa.

Perustamissopimuksen ja politiikan tavoitteiden mukaisesti uuden sukupolven koheesio-ohjelmilla vuosiksi 2007–2013 annetaan merkittävä panos EU:n kasvu- ja työllisyystavoitteiden toteutumisen tueksi. Ohjelmat onkin kattavasti nivottu EU:n keskeisten talous- ja poliittisten painopisteiden mukaisiksi tukemaan kestävää kehitystä vahvistamalla kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, edistämällä sosiaalista osallisuutta sekä suojelemalla ja parantamalla ympäristön laatua.[4]

Kokonaisvaltaisen poliittisen toimintatavan ansiosta koheesiopolitiikalla autetaan samalla yksityisiä ihmisiä, yrityksiä, kaupunkeja, alueita ja jäsenvaltioita sekä ehdokasmaita voittamaan luonteeltaan ja laajuudeltaan ennennäkemättömät globaalit haasteet ja tarjoamaan paremman ja turvallisemman tulevaisuuden. Komissio on nimennyt tällaisia haasteita neljännessä koheesioraportissaan[5] sekä tuoreessa tiedonannossaan[6] vuosina 2008–2009 tehtävää talousarvion tarkastelua varten. Jäljempänä tuodaan esille se, miten ohjelmissa jo nyt vastataan tällaisiin haasteisiin.

Koheesiopolitiikka Lissabonin toimintaohjelman ytimessä

Uuden sukupolven koheesiopolitiikka vuosille 2007–2013 on olennaisen tärkeä Lissabonin toimintaohjelmaa varten, koska uudelle ohjelmakaudelle on tehty monia merkittäviä uudistuksia. Yksi neuvotteluiden keskeinen tulos on kasvu- ja työllisyysohjelmaa tukevien, erityisesti innovaatioihin, tutkimukseen, osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien huomattava lisääminen aiempaan verrattuna. EU-27:n vähemmän kehittyneillä alueilla, jotka kuuluvat lähentymistavoitteen piiriin, 65 % varoista kohdennetaan Lissabonin strategiaan liittyviin menoihin, ja kehittyneemmillä alueilla, jotka kuuluvat alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin, on tarkoitus investoida 82 % varoista Lissabonin strategiaan liittyviin painopisteisiin. EU-15-jäsenvaltioiden lähentymistavoitealueilla 74 % ja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen alueilla 83 % investoinneista suunnattiin Lissabonin strategian tyyppisiin menoihin. Luvut vaihtelevat kuitenkin sekä jäsenvaltioittain että alueittain. Kärkipäässä ovat Portugalin ja Espanjan lähentymisalueet, joissa Lissabonin painopisteisiin suunnattu osuus kokonaisvaroista on keskimäärin 80%, sekä Itävallan lähentymisalueet, joissa osuus on 92 %, ja Tanskan ja Ruotsin alueet, joissa osuus on 91 %.

EU-12:n jäsenvaltioiden tulokset osoittavat, että Lissabonin painopisteet on liitetty ohjelma-asiakirjoihin, vaikka talouden muilla sektoreilla on kysyntää voimavaroille eikä menojen varaamiseen näihin tarkoituksiin ole oikeudellista velvoitetta.[7] Lissabonin tavoitteisiin liittyvä rahoitusosuus on näissä maissa keskimäärin 59 % (esimerkiksi Puola 64 %, Slovakia 59 %, Romania 52 %).

Kasvu- ja työllisyysstrategialla on merkitystä myös Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteeseen kuuluvissa ohjelmissa. Lähes puolet tämän tavoitteen piiriin kuuluvista varoista käytetään Lissabonin tavoitteisiin suuntautuneisiin toimiin, joista tutkimus ja innovaatiot ovat erityisen merkittävässä asemassa (27 % tähän painopisteeseen osoitetusta kokonaisbudjetista).

Vastaaminen globalisaatioon ja rakennemuutokseen

Kiihtyvä globalisaatio ja tiukka kilpailu maailmanmarkkinoilla tarjoavat jäsenvaltioille, alueille ja kaupungeille uusia mahdollisuuksia mutta edellyttävät samalla sopeutumista rakennemuutoksiin ja tällaisten muutosten yhteiskunnallisten seurausten hallintaa sekä entistä paremmin toimivia sisämarkkinoita.

Yksi ennakkoedellytys yksityisten sijoitusten lisäämiselle, yhtenäismarkkinoiden tehostamiselle ja talouskehityksen tukemiselle on, että varmistetaan pääsy Euroopan markkinoiden ytimeen ja helpotetaan pääsyä uusille markkinoille. Lähentymistavoitealueilla, erityisesti EU-12:ssa, on vakavia puutteita liikenneinfrastruktuurissa, minkä vuoksi suuret liikenneinvestoinnit ovat edelleen merkittävä resurssitarpeiden painopiste (yhteensä 82 miljardia euroa eli 24 % kokonaisvaroista). Kun otetaan huomioon lähtötilanne, tällaisten sijoitusten rajahyöty on suuri ja odotettu kokonaistuottavuuden kasvu merkittävä. Investoinnit kestävään liikenteeseen, kuten julkiseen kaupunkiliikenteeseen, rautateihin (uudistetun rautatieverkoston pituuden odotetaan Puolassa kolminkertaistuvat 538:sta 1 786:een kilometriin) sekä multimodaalisiin ja älykkäisiin liikennejärjestelmiin, ovat arvoltaan lähes 35 miljardia euroa[8], missä on vuosiin 2000–2006 verrattuna kasvua 71 %. Liikenteeseen osoitetut investoinnit ovat TEN-T:n painopisteissä lähes 38 miljardia euroa, mikä on 13 miljardia enemmän kuin vuosina 2000–2006. (Romania aikoo käyttää 72 % liikennevaroistaan TEN-T-hankkeisiin.) Kun liikenneyhteyksiin tehtäviin investointeihin liitetään muita monialaisia toimia, niillä on vaikutuksia kaikkien alueiden koheesioon, mutta tämä on erityisen tärkeää alueilla, joilla on erityisiä vaikeuksia, kuten harvaanasutuilla ja syrjäisimmillä alueilla.

Jotta Euroopan alueet voisivat hyötyä muuttuvasta maailmasta, tarvitaan kilpailukykyä parantavia investointeja, joilla kehitetään osaamista ja innovaatioita ja tuetaan Euroopan tieteen ja tekniikan kehitystä sen kilpailuetujen pohjalta. Inhimilliseen ja fyysiseen pääomaan tehtävien investointien kautta koheesiopolitiikka tehostaa Euroopan työvoiman tuottavuutta ja kokonaistuottavuutta, mikä on erittäin toivottava tulos kilpailuedun säilyttämisen kannalta.

On rohkaisevaa, että jäsenvaltiot ovat asettaneet T&K- ja innovaatioinvestoinnit etusijalle ja asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita, joiden avulla ne voivat päästä lähemmäs Lissabonissa vuodelle 2010 asetettua tavoitetta, jonka mukaan 3 % BKT:stä olisi investoitava tälle alalle. Koheesiopolitiikalla tuetaan T&K- ja innovaatiotoimintaa yli 86 miljardilla eurolla, mikä on 25 % koheesiopolitiikan varoista. Espanjan esimerkki erottuu joukosta: vaikka Espanjalle osoitettu rahoitustuki on supistunut noin 42 % vuosiin 2000–2006 verrattuna, T&K-menojen odotetaan yli kaksinkertaistuvan absoluuttiselta arvoltaan, jolloin niitä on noin 8 miljardia euroa eli 23 % kokonaismäärärahoista. Joissakin EU-15-maissa T&K- ja innovaatiotoimintaan osoitetaan huomattavan suuri osuus koheesiovaroista (Tanskassa 70 % ja Suomessa ja Itävallassa noin 50 %). EU-12-jäsenvaltioissa noin 20 % kokonaiskoheesiobudjetista on osoitettu T&K- ja innovaatiotoimintaan. Kaikissa näissä tuloksissa kuvastuvat neuvottelujen aikana tehdyt ponnistelut T&K- ja innovaatiotoiminnan priorisoimiseksi nykyisen tutkimuskapasiteetin ja -potentiaalin pohjalta (Slovakia), etsimällä uusia mahdollisuuksia (Yhdistynyt kuningaskunta), tukemalla luonnontieteiden tutkijoita ja jatko-opiskelijoita (Slovenia, Latvia, Viro, Unkari, Liettua) ja yleisemmin edistämällä teknologian ja osaamisen siirtoa, innovaatioklustereita sekä tutkimus- ja kehitystyön ja yritysten välisiä kumppanuussuhteita.

Innovaatiotoimintaan liittyvät läheisesti myös toimet sellaisissa ohjelmissa, joissa kehitetään tietämyspohjaista palvelutaloutta investoimalla tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen, yrityksille ja kansalaisille suunnattuihin online-palveluihin sekä kestävään laajakaistainfrastruktuuriin. Laajakaistaisen internetin saatavuus sekä tieto- ja viestintätekniikan strateginen käyttö on yleisesti tunnustettu tärkeiksi talouden kehityksen ja kasvun kannalta ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja alueellinen koheesion edistäjiksi. Alueilla, joilla tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään tehokkaasti, on paremmat mahdollisuudet torjua väestökadon ja taloudellisen toiminnan siirtämisen kaltaisia kehityssuuntauksia ja lisäksi kohentaa kansalaisten osallisuutta ja mahdollisuuksia. Koheesiopolitiikkaan kuuluvien investointien, jotka kohdistuvat palveluihin sekä tieto- ja viestintätekniikan palveluihin ja infrastruktuuriin, odotetaan yli kaksinkertaistuvan kokonaismäärältään edelliseen ohjelmakauteen verrattuna, jolloin niiden määrä nousee 15,3 miljardiin euroon. Suurimmat tähän osoitetut budjetit (yli miljardi euroa) on esitetty Puolassa, Italiassa, Kreikassa, Slovakiassa ja Espanjassa.

Innovaatioihin, osaamiseen ja tekniikkaan tehtyjen investointien muuntaminen uusiksi työpaikoiksi edellyttää yritysten kehityksen tukemista esimerkiksi yrittäjyys- ja yritystuki palveluiden kaltaisilla aloilla, jolloin autetaan erityisesti pk-yrityksiä kohentamaan kilpailukykyään ja lähestymään kansainvälisiä markkinoita. Näiden alojen tuki on arvoltaan noin 27 miljardia euroa (8 % koheesiopolitiikan varoista). Esimerkiksi Suomessa tuetaan aloittelevia yrityksiä 343 miljoonalla eurolla, ja Puolassa tuetaan koheesiopolitiikan sijoitusten kautta yrityksen perustamiseen tarvittavan ajan lyhentämistä 60 päivästä seitsemään. Uusien yritysten ja itsenäisen ammatinharjoittamisen käynnistämistä tuetaan 2,8 miljardilla eurolla, ja erityisesti pyritään saavuttamaan henkilöt, joilla on eritystarpeita. Lisäksi useimmat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet sitoutuneensa tehostamaan koheesiopolitiikan voimavarojen vaikutusta panemalla täytäntöön Jeremie-aloitteen[9].

Voimistuvan globaalin kilpailun haaste edellyttää kansalaisilta ja yrityksiltä sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Laadukkaan koulutuksen tarjoaminen ja entistä suuremmat ja tehokkaammat investoinnit inhimilliseen pääomaan ovat keskeisellä sijalla, jos Eurooppa mielii menestyä globaalistuvassa maailmassa.[10] Uusissa ohjelmissa on osoitettu noin 14 miljardia euroa yritysten ja työntekijöiden tukemiseen , jotta ne voisivat vahvistaa muutoksen ennakointi- ja hallinta valmiuksiaan. Tästä summasta on noin 9,4 miljardia euroa osoitettu sellaisten yritysten tukemiseen, jotka ottavat käyttöön tehokkaat toimintatavat henkilöstönsä kehittämiseksi ja näin investoivat tärkeimpään omaisuuteensa: ihmisiin. Tätä toimintatapa pohjautuu esimerkiksi eri elinten väliselle yhteistyölle ja klustereiden muodostamiselle (mm. Tanska), työmarkkinaosapuolten panokselle (mm. Alankomaat) ja siihen liittyy työntekijöiden motivoiminen osaamisensa kehittämiseen koko työelämän ajan. Globalisaation ja rakennemuutoksen kohtaamille yrityksille ja toimialoille on myönnetty 2,5 miljardia euroa sopeutumista varten. Suhteellisesti merkittävimmät osuudet ovat Ruotsissa, Suomessa, Slovakiassa, Irlannissa ja Puolassa.

Infrastruktuuri-investoinnit tietämyspohjaisessa palvelutaloudessa tai investoinnit T&K-toimintaan tai tieto- ja viestintätekniikkaan edellyttävä erittäin ammattitaitoista ja pätevää henkilöstöä. Inhimillisen pääoman merkitys on ymmärretty, minkä seurauksena on myönnetty lähes 26 miljardia koulutusjärjestelmien laadun ja saatavuuden parantamiseen.[11] Erityisesti keskitytään kattaviin elinikäisen oppimisen järjestelmiin, koulun käynnin varhaisen lopettamisen torjuntaan (Portugali, Kreikka, Italia) ja laadukkaan opetuksen turvaamiseen kaikille. Suurin osa (76 %) tästä summasta on osoitettu lähentymistavoitealueille, joilla koulutusuudistus on todettu ensisijaiseksi jatkokehityksen haasteeksi. Nämä investoinnit ovat keskeisellä sijalla, kun tuetaan siirtymistä työpaikasta toiseen, minkä vuoksi ne ovat olennaisia työmarkkinoiden ”joustoturvan” vahvistamiseksi sekä koulutustasoa koskevien Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Investoinnit ihmisten osaamiseen ovat lisäksi olennaisen tärkeitä, kun tehostetaan tuottavuutta ja näin tuetaan Euroopan kilpailukyvyn säilymistä.

Väestömuutos ja osallisuutta edistävät työmarkkinat, yhteiskunnat ja taloudet

Väestön supistumisen uhatessa on tärkeää lisätä työvoimaan osallistumista ja kohentaa ammatillista osaamista, jotta voidaan tukea vaurautta, tuottavuutta, kilpailukykyä ja yhteenkuuluvuutta edistävää yhteiskuntaa. Jotta päästäisiin Lissabonissa asetettuun tavoitteeseen 70 %:n työllisyysasteesta, uusissa ohjelmissa tuetaan noin 19 miljardilla eurolla erityisesti naisten, nuorten, ikääntyneiden ja heikosti koulutettujen työntekijöiden työllisyyden esteiden poistamista. Kummankin tavoitteen mukaisesti on myönnetty merkittäviä summia, mutta nimenomaan kilpailukykyalueilla on varattu suurimpia budjettiosuuksia (keskimäärin 30,4 % ESR:n osalta). Esimerkiksi Ruotsi on varannut 67 % ESR-budjetistaan työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Koheesiopolitiikalla voidaan siis tarjota arvokasta tukea myös sellaisilla työmarkkinoilla, joilla työllisyysaste on verrattain korkea, kun käytetään räätälöityjä toimenpiteitä ja ne kohdistetaan väestöryhmiin, jotka edustavat toistaiseksi hyödyntämättömiä työvoimaresursseja.

Tällaisten toimien edunsaajien monimuotoisuus osoittaa, että ohjelmat sopeutuvat eri jäsenvaltioiden ja alueiden tarpeisiin ja täydentävät kansallisia toimintalinjoja. Verrattuna ohjelmakauteen 2000–2006 maahanmuuttajille suunnattu tuki on selvemmin esillä. Kaikki EU-15-jäsenvaltiot ja huomattava määrä EU-12-jäsenvaltioita aikoo kohdistaa maahanmuuttajiin toimia, joiden kokonaisarvo on 1,2 miljardia euroa ja joihin yhdistyy koko järjestelmään suunnattuja toimia, esimerkiksi koulutusjärjestelmien osalta (Belgia). Koheesio-ohjelmilla myös nopeutetaan uusien tulokkaiden sosiaalista osallisuutta uusissa yhteiskunnissaan (esimerkiksi Espanjassa siirtolaisten integroiminen maaseudun, rannikoiden ja kaupunkien yhteisöihin, tietokeskusten kehittäminen kausityötä tekeviä siirtolaisia varten jne.).

Myös vahvassa taloudessa on joitakin ryhmiä ja yhteisöjä, joita koettelevat köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Haaste on erityisen merkittävä useimpien jäsenvaltioiden suurkaupungeissa. Noin 10 miljardilla eurolla tuetaan työllisyydestä kauimmas etääntyneiden työmarkkinoille paluuta asteittaisen tuen avulla. Tähän on yhdistetty syrjintää työpaikalla torjuvat toimet. Erityisen suuret osuudet on tällä alalla suunniteltu kilpailukykyohjelmiin (18,2 % verrattuna lähentymisohjelmien 10,8 %:iin). Koheesiopolitiikalla annetaan lisäksi yhtenäistä tukea etnisille vähemmistöille, myös romaneille, jotka ovat EU:n suurin vähemmistö. Useimmissa niissä maissa, joita asia koskee, romanien asioita käsitellään integroiduissa hankkeissa.

Kestävän kehityksen, ilmastomuutoksen ja energian haasteisiin vastaaminen

Kestävä kehitys, myös ilmastomuutoksen vaikutusten lievittäminen, on noussut keskeiselle sijalle EU:n poliittisella asialistalla.[12] Ympäristön laadun parantaminen on kaikille jäsenvaltioille yhteinen prioriteetti, ja siihen on varattu noin kolmannes koheesiopolitiikan budjetin kokonaismäärästä (105 miljardia euroa). Monissa EU-12-jäsenvaltioissa politiikalla rahoitetaan raskaita perusinvestointeja, joilla parannetaan ympäristöinfrastruktuuria ja autetaan näitä maita noudattamaan alan EU-lainsäädäntöä, minkä lisäksi toteutetaan koulutustoimia ja parannetaan ympäristön hallinnan osaamista. Esimerkiksi Romania on päättänyt kohdentaa 80 % ympäristöä varten osoitetuista koheesiovaroista ympäristöä koskevan yhteisön säännöstön noudattamiseen. Latvia aikoo nostaa jätevedenkäsittelypalveluiden piiriin kuuluvien asukkaiden osuuden 9:stä 62:een prosenttiin.

Koheesiopolitiikassa tuetaan 48 miljardilla eurolla (14 % kokonaisbudjetista) useiden eri alojen toimia, joilla vastataan ilmastomuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Toimiin kuuluu myös lievittäviä ja sopeuttavia toimenpiteitä. Nämä toimet toteutetaan tukemalla suoria investointitoimenpiteitä, myös energiatehokkuuden ja uusiutuvien energianlähteiden edistämistä (9 miljardia euroa, joka jakautuu tasan näiden kahden luokan kesken) ja epäsuoria toimenpiteitä, kuten kestäviä kaupunkiliikennehankkeita (6,2 miljardia euroa). Entistä voimakkaammin painottuvat myös energiainfrastruktuuri (1,8 miljardia euroa) ja energialähteiden hallinnan kehittäminen, siirtyminen tehokkaaseen ja yhdennettyyn EU:n energiapolitiikkaan ja energiaverkkojen liittäminen toisiinsa, esimerkiksi TEN-E. Viimeksi mainittu on selkeästi etusijalla Puolassa, Romaniassa ja Kreikassa. Italiassa energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan osoitettujen varojen osuus on yli nelinkertainen edelliseen kauteen verrattuna. Luxemburg pyrkii koheesiopolitiikan investointien avulla pienentämään CO2-päästöjään 10 %:lla, ja Slovakia tavoittelee tuotannon energiaintensiteetin vähentämistä yli 20 %:lla. Moniin ohjelmiin sisältyy erityisten hiilidioksidipäästöjen arviointijärjestelmien kehittäminen, jotta toimia voitaisiin seurata Kioton CO2-päästötavoitteiden suhteen (esimerkiksi Italia, Ranska, Tšekki, Malta, Englanti ja Wales). Koheesiopolitiikka voi näin ollen osaltaan merkittävästi tukea niiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista, joiden mukaan energiankulutusta ja kasvihuonekaasujen päästöjä olisi vähennettävä 20 %:lla ja uusiutuvien energialähteiden osuutta lisättävä 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä.[13]

KOHEESIOPOLITIIKALLA VAHVISTETAAN HYVÄÄ HALLINTOTAPAA, OMAVASTUULLISUUTTA JA INSTITUTIONAALISIA VALMIUKSIA

Monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden lujittaminen

Uudella politiikalla on ollut huomattava vaikutus kansalliseen politiikan suunnitteluun, koska sillä on edelleen lujitettu monitasoista hallintoa. Ohjelman valmistelun aikana käyty dialogi on mahdollistanut entistä laajemman sidosryhmien osallistumisen tehokkaiden alue- ja alakehitysstrategioiden suunnitteluprosessiin. Tätä on tukenut myös valtiontukipolitiikan uudistus, jolla on avattu uusia mahdollisuuksia kansallisen ja yhteisön rahoituksen parempaan kohdentamiseen.[14] Tällaisen entistä strategisemman toimintatavan ansiosta politiikalla laajennetaan Lissabonin toimintaohjelman ja siihen liittyvien toimintalinjojen täytäntöönpanoa alue- ja paikallistasolle ja samalla varmistetaan, että toimet on sopeutettu paikallisiin olosuhteisiin ja että uudistuksiin on todella sitouduttu.

Monitasoisen hallinnon tuoma lisäarvo näkyy parhaiten kolmessa välinekokonaisuudessa, joiden myötä Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia liitettiin uuteen koheesiopolitiikkaan. Ensinnäkin yhteisön tasolla annettiin lokakuussa 2006 yhteisön strategiset suuntaviivat[15], joissa kuvataan uuden ohjelmakauden yleiset painopisteet. Toiseksi jäsenvaltioiden laatimia kansallisia strategisia viitekehyksiä koskevat neuvottelut ovat johtaneet Lissabonin keskeisen strategian läheisempään integraatioon, erityisesti kansallisten uudistusohjelmien suhteen. Lissabonin ohjelmaan liittyvien menojen suunniteltu taso määriteltiin (eli ’korvamerkittiin’) kaikissa kansallisissa strategisissa viitekehyksissä. Toimintaohjelmia koskevat neuvottelut mahdollistivat lopuksi kansallisten strategioiden sovittamisen alueellisiin ja paikallisiin oloihin.

Tämän seurauksensa vastuuta Lissabonin toimintaohjelmasta on edelleen laajennettu alue- ja paikallistasolle sekä laajempaan sidosryhmien joukkoon, jolloin korjataan yksi Lissabonin strategian ensimmäisen toimintavaiheen tärkeimmistä heikkouksista.[16] Esimerkiksi Ranskassa komissio, kansalliset ja alueelliset viranomaiset sekä kansainväliset asiantuntijat ovat yhteistyössä kehittäneet alueellisia innovaatiostrategioita. Saksassa useimmat työllisyyttä sivuavat toimet on ohjelmoitu aluetasolla. Omistajuuden vahvistumiseen on liittynyt selvempi keskittyminen Lissabonin ohjelmaan liittyviin, ammatillista osaamista ja elinikäistä oppimista koskeviin toimiin.

Kumppanuusperiaate on koheesiopolitiikan onnistuneen täytäntöönpanon perusta. Jo neuvotteluvaiheessa komissio kiinnitti erityishuomiota tämän periaatteen soveltamiseen, minkä ansioista toimintaan saatiin mukaan erityyppisiä kumppaneita (esimerkiksi kansalaisjärjestöjä, korkeakouluja tai alueellisia kehittämisvirastoja sekä työmarkkinaosapuolia). Rahastojen hajautettu hallinto mahdollistaa sidosryhmien laajan osallistumisen täytäntöönpanovaiheessa (kuten on suunniteltu esimerkiksi Espanjassa, Irlannissa ja Ruotsissa). Tällä tavoin kumppanuusperiaate auttaa mobilisoimaan paikallista tietämystä ja tukee kasvustrategioita, kun paikallisiin voimavaroihin keskitytään tehokkaammin ja vaikuttavammin. Se myös edistää julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä, joka usein virallistetaan julkisen ja yksityisen sektorin välisiksi kumppanuussuhteiksi, jolloin syntyy tehostava vaikutus ja investointien teho parantuu.

Institutionaalisten valmiuksien rakentaminen

Tehokkaat julkiset toimintalinjat edellyttävät pätevää ja tehokasta hallintoa. Institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen onkin avainasemassa, kun edistetään rakenteellisia sopeuttamistoimia, kasvua ja työllisyyttä sekä talouskehitystä. Koheesiopolitiikalla voidaan eri tavoin vaikuttaa myönteisesti tehokkaiden julkisten toimintalinjojen muotoutumiseen.

Koheesiopolitiikan uudella, institutionaalisia valmiuksia koskevalla painopisteellä tuetaan julkishallinnon ja julkisten palveluiden valmiuksien vahvistamista kaikilla tasoilla niillä lähentymistavoitealueilla ja niissä koheesiomaissa, joissa on yhä institutionaalisia heikkouksia huolimatta viime vuosien merkittävistä edistysaskelista. Kaikissa EU-12-jäsenvaltioissa on suunniteltu usein huomattaviakin toimia, ja sama koskee Kreikan, Yhdistyneen kuningaskunnan (Wales), Italian ja Ranskan lähentymistavoitealueita, joilla kokonaisbudjetti on yli 2 miljardia euroa. Näillä toimilla tuetaan Lissabonin uudistuksia, jotka liittyvät paremman sääntelyn, yrityksen helpomman perustamisen, julkisten toimintalinjojen tehokkaan hallinnon sekä kansalaisille ja yrityksille suunnattujen palveluiden parantamisen, myös oikeuslaitoksen vahvistamisen (esimerkiksi Bulgaria, Slovenia ja Puola) kaltaisiin seikkoihin. Koheesiopolitiikalla tuetaan näitä toimenpiteitä investoimalla yli miljardi euroa sähköisen hallinnon tukitoimenpiteisiin.

Näillä toimilla myös edistetään rahastojen ja muiden julkisten toimintalinjojen tehokkaampaa hallintoa. Monissa jäsenvaltioissa on näyttöä siitä, että koheesiopolitiikan mukainen lähestymistapa, joka politiikan suunnittelussa pohjautuu monivuotiseen strategiseen suunnitteluun, on omaksuttu myös kansallisissa toimintalinjoissa. Ranskassa on omaksuttu vastaavat kaudet ja politiikan välineet Contrats de Plan Etat-Régions -sopimuksissa. Italiassa komission tukemat ’alueelliset sopimukset’ ovat yleistyneen kaikille aloilla aluepohjaisissa aloitteissa käyttäviksi politiikan välineiksi. Saksassa on asteittain omaksuttu Gemeinschaftsaufgabe rakennerahastojen lähestymistapaan. Muissa maissa on kansallisessa aluepolitiikassa omaksuttu monialainen yhdennetty lähestymistapa, josta esimerkkejä ovat Suomen ja Ruotsin alueelliset kasvusopimukset ja Englannin alueelliset talousstrategiat.

Lisäksi kaikki EU-12-jäsenvaltiot käyttävät teknisen avun Jaspers-järjestelyä[17], jonka avulla tuetaan valmiuksien kehittämistä laadukkaiden hankkeiden valmistelua varten, erityisesti suurhankkeissa ja näin parannetaan koheesiopolitiikan hallintoa.

Politiikan tehokas suunnittelu ja onnistunut täytäntöönpano uudistusten kautta edellyttävät laajaa tukea, ja koheesiopolitiikassa tämä korostuu, kun politiikan täytäntöönpanossa lujitetaan työmarkkinaosapuolten asemaa. Lähentymistavoitealueilla on osoitettu noin 1,2 miljardia euroa työmarkkinaosapuolten roolin kehittämiseen. Suurimmat määrät ovat Espanjassa. Myös kansalaisjärjestöille on niiden keskeisen panoksen vuoksi kaavailtu tukea valmiuksien rakentamiseksi eri alojen palveluiden tarjontaa varten, esimerkiksi yhteiskunnallisen osallisuuden, terveydenhuollon ja kuluttajapolitiikan alalla. Lisäksi käytetään miljardi euroa, jotta voidaan vahvistaa työllisyyssopimusten kehittämistyötä ja verkostoaloitteita, joilla pannaan liikkeelle työllisyyteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen liittyviä uudistuksia.

Koheesiopolitiikalla on tärkeä rooli, kun pohjustetaan ehdokasmaiden EU-jäsenyyttä rakentamalla valmiuksia ja menetelmiä politiikan tehokasta suunnittelua ja toteuttamista varten ja toteuttamalla investointeja. Uuden liittymistä valmistelevan välineen ( IPA) suunnittelu on tarkoin linjattu vastaamaan koheesiopolitiikan muotoa, ja siihen liittyy integroitu strategia ja monivuotinen suunnittelu sekä vastuun siirtäminen entistä enemmän kansallisille viranomaisille. Vastuun suurempi hajauttaminen on luonut omavastuullisuutta eri aiheista käsittelevissä ministeriöissä ja vahvistanut investointien strategista suunnittelua. Kun sovelletaan ”tekemällä oppimisen” ajattelutapaa, näiden piirteiden avulla on tarkoitus varmistaa, että hakijamaat ovat entistä paremmin valmistautuneita EU-jäsenyyteensä ja että koheesiopolitiikan varoja hallinnoidaan vastaisuudessakin tehokkaasti.

ONNISTUNEIDEN TOIMINTALINJOJEN VALTAVIRTAISTAMINEN, TIETÄMYKSEN PARANTAMINEN JA HYVIEN TOIMINTATAPOJEN LEVITTÄMINEN

Uusia ohjelmia laatiessaan jäsenvaltiot ja alueet ovat hyödyntäneet koheesiopolitiikan aiempien sukupolvien – ja myös yhteisön aloitteiden Urban, Equal ja innovatiiviset toimet – parhaiten onnistuneita toimintatapoja. Tällainen valtavirtaistaminen on tuonut uusia mahdollisuuksia laaja-alaisille toimille, joissa on merkittävästi suuremmat resurssit. Esimerkiksi Equal-ohjelmalle rakentuvaa kansainvälistä yhteistyötä tuetaan noin 3 miljardilla eurolla, ja innovaatioita, myös yhteiskunnallisia, kehitetään koko ohjelman täytäntöönpanon ajan. Urban-aloitteen valtavirtaistaminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä kaupunkialueisiin liittyviä kysymyksiä integroidulla tavalla, erityisesti maissa, jotka eivät ole vielä hyötyneet tästä kokeiluja, verkostoitumista ja pilottihankkeita sisältävästä aloitteesta (esimerkiksi Latvia, Liettua, Tšekki, Malta, Kypros ja Viro). Uutuutensa vuoksi Urban-aloitteen yhdennettyä toimintatapaa ja paikallisviranomaisten toteuttamaa toimien hallinnointia on vielä seurattava, myös käyttämällä uutta Jessica-aloitetta[18].

Uuden koheesiopolitiikan kolmas tavoite, alueellinen yhteistyö, on kasvattanut merkitystään yhteisön Interreg -aloitteeseen verrattuna, minkä ansioista sen näkyvyys on lisääntynyt ja käytettävissä olevat resurssit kasvaneet (5,8 miljardista eurosta 7,8 miljardiin euroon). Komissio on onnistunut vakuuttamaan jäsenvaltiot ja alueet siitä, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia voidaan käyttää perustana kehitettäessä uusia ideoita ja yhteisiä toimintasuunnitelmia. Kansainvälistä yhteistyötä voidaan käyttää esimerkiksi strategisten kehittämistapojen tukena laajemmilla alueilla, kuten Itämeren alueella, Alpeilla, tai Välimeren tai Tonavan alueella.

Uuden Alueet talouden muutosten edistäjinä -aloitteen puitteissa voidaan lisäksi edistää hyvien toimintatapojen tunnistamista ja niiden vaihtoa alueiden välillä. Siinä tuetaan Euroopan laajuisia verkkoja, joilla autetaan huippuosaamisen siirtämistä koheesiopolitiikan mukaisesti tuettuihin hankkeisiin.

PÄÄTELMÄT – NEUVOTTELUJEN TUOMA LISÄARVO

- Koheesiopolitiikka on yksi yhteisön keskeisistä toimintalinjoista, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä kaikkialla unionin alueella. Koheesiopolitiikalla vastataan Euroopan merkittäviin sosioekonomisiin haasteisiin muita yhteisön toimintalinjoja täydentävällä ja niiden kanssa synergisellä tavalla, myös globaalit haasteet huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa hiljattain käyty dialogi on tuottanut strategisesti suuntautuneita ohjelmia, joissa on määrä investoida suuri osuus rahoitusvaroista sellaisten olosuhteiden luomiseen, joita onnistunut kilpailu globaalissa maailmassa edellyttää.

- Yksi neuvottelujen avaintekijöistä oli keskittyminen Lissabonin tavoitteisiin eli T&K-menojen osuuden kasvattamiseen kolmeen prosenttiin BKT:stä sekä työllisyysasteen nostamiseen 70 prosenttiin. Tähän pyritään antamalla tukea perusinfrastruktuuri-investointeihin, kuten liikenteeseen, koulutukseen, ammatilliseen osaamiseen, työvoiman sopeutumiskykyyn, yrittäjyyteen sekä uuden tietämyksen ja osaamisen luomiseen. Toinen merkittävä kohde on energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen 20 prosenttiin. Valtaosa koheesiopolitiikan resursseista (65 % lähentymistavoitealueilla ja 82 % alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvilla alueilla) kohdennetaankin Lissabonin ohjelmaan liittyviin painopisteisiin.

- Komission, jäsenvaltioiden ja alueiden välinen dialogi on lisäksi huomattavasti parantanut ohjelmien laatua, mihin liittyy myös arvioinnin, indikaattoreiden ja seurannan korostuminen. Dialogi on myös muuttanut jäsenvaltioiden ja alueiden sisäistä keskustelua, jota käydään nykyistä innovatiivisempien, osallisuutta paremmin edistävien ja selvemmin tulevaisuuteen suuntautuvien poliittisten strategioiden ja ohjelmien suunnittelusta ja kehittämisestä. Tähän sisältyy myös uusien innovatiivisten rahoitusjärjestelyvälineiden, kuten Jeremien ja Jessican, käytön lisääminen tavalla, joka on sopeutettu eri jäsenvaltioiden oloihin. Jäsenvaltioiden kanssa päästiin myös verrattain nopeasti sopimukseen uusista ohjelmista, koska epävirallista vuoropuhelua oli jo käyty aiheeseen liittyvän yhteisön lainsäädännön valmistelun loppuvaiheessa.

- Koheesiopolitiikan järjestelmä, johon kuuluu vastuun hajauttamiseen perustuva monitasoinen hallinto ja paikallisten toimijoiden roolin vahvistaminen, on laajentanut Lissabonin toimintaohjelman omistajuutta, kuten joulukuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toivoikin.[19] On merkittävää, että tällainen toimintatapa samalla edistää taloudellista tehokkuutta, sillä juuri alue- ja paikallistasolla on yhä useammin parhaat mahdollisuudet vastata globaaleihin haasteisiin ja hyötyä niistä. Tämä kuvastuu myös siinä, että ohjelmoinnissa on erityisesti uusissa jäsenvaltioissa siirrytty vuosiin 2000–2006 verrattuna selvemmin alueelliseen toimintatapaan.

- Institutionaalisiin valmiuksiin osoitetuilla investoinneilla on tarkoitus parantaa politiikan täytäntöönpanoon osallistuvien kansallisten instituutioiden laatua. Tällä on erityisen suurta merkitystä, kun kyseessä on koheesiopolitiikan resurssien yhteishallinto, jossa jäsenvaltioiden on pantava ohjelmat täytäntöön moitteettoman varainhoidon ja varainhoidon valvonnan periaatteiden mukaisesti. Koheesiopolitiikan monitasoisessa järjestelmässä kansallisten ja alueellisten hallintoviranomaisten valmiudet ovat tällöin ratkaisevassa asemassa.

- Uusissa avoimuusvaatimuksissa edellytetään, että jäsenvaltiot laativat suunnitelmia koheesiopolitiikan toimia koskevaa yleistä tiedottamista varten ja julkaisevat luettelon kaikista edunsaajista, jolloin koheesiopolitiikan mukaisesti tuettujen toimien avoimuus, legitimiteetti ja näkyvyys lisääntyvät.

- Koheesiopolitiikan varojen tehokkaalle käytölle vuosina 2007–2013 on nyt luotu perusta. Toivotut tulokset saadaan joutuisalla ja tehokkaalla täytäntöönpanolla. Tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot ja alueet täyttävät sitoumuksensa ja varmistavat ohjelmien johdonmukaisen täytäntöönpanon, jossa hyödynnetään kaikkien saatavilla olevien välineiden tarjoama synergia. Tarvitaan sekä kansallisen että aluetason järkähtämätöntä sitoutumista. Komissio valvoo ohjelmien etenemistä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koko kauden ajan, jotta varmistetaan ohjelmien pysyvä kohdentaminen kasvua tehostaviin ja työpaikkoja luoviin investointeihin muiden yhteisön merkittävien painopisteiden mukaisesti ja sopeutuen Euroopan ja sen alueiden keskipitkällä aikavälillä kohtaamiin haasteisiin.

[1] Alueet, joiden BKT on vähemmän kuin 75 % yhteisön ostovoimapohjaisesta keskiarvosta.

[2] Lisätietoja liitteessä 1. Jäsenvaltiokohtaiset rahoitusmäärät, ks: http://ec.europa.eu/regional_policy/atlas2007/fiche_index_en.htm

[3] Tämän tiedonannon jälkeen julkaistavassa komission sisäisessä valmisteluasiakirjassa annetaan yksityiskohtaisempi katsaus jäsenvaltioittain saatuihin tuloksiin.

[4] Liitteissä 2 a ja 2 b annetaan yksityiskohtainen katsaus koheesiopolitiikan panokseen yhteisön tärkeimpien painopisteiden osalta.

[5] Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta KOM(2007) 273, 30.5.2007.

[6] Komission tiedonanto: Uudistuva talousarvio muuttuvassa Euroopassa. Julkinen kuulemisasiakirja vuosina 2008–2009 suoritettavasta talousarvion tarkastelusta, SEK(2007) 1188, 12.9.2007.

[7] Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25) 9 artiklan 3 kohdassa ja liitteessä IV edellytetään, että EU-15-jäsenvaltioissa lähentymistavoitteen menoista 60 % ja alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen menoista 75 % osoitetaan investointeihin, jotka ovat Lissabonin strategian ytimessä: tutkimus, innovaatiot, tietoyhteiskunta, inhimilliset voimavarat ja yritysten kehittäminen. Yksityiskohtaisempi katsaus siihen, miten koheesiopolitiikan uusilla strategioilla ja ohjelmilla edistetään Lissabonin uudistetun kasvu- ja työllisyysstrategian toteutumista, on tiedonannossa ”Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian toteutus jäsenvaltioissa ja alueilla EU:n koheesiopolitiikan kautta vuosina 2007–2013”, KOM(2007) 798, 11.12.2007.

[8] Tämä summa kasvaa 6,5 miljardilla eurolla, jos huomioon otetaan myös investoinnit satamiin, lentokenttiin ja älykkäisiin liikennejärjestelmiin. Näistä valtaosa kuuluu myös TEN-T-verkkoon.

[9] JEREMIE (Euroopan yhteiset resurssit mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseksi) on yhdessä Euroopan investointipankin kanssa kehitetty rahoitusjärjestelyväline, jolla pyritään helpottamaan pk-yritysten osalta rahoituksen saantia tarjoamalla lainoja, pääomasijoituksia, riskipääomaa ja takuita. Tätä nykyä 20 jäsenvaltiota on suunnitellut Jeremie-aloitteen hyödyntämistä.

[10] Ks. Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

[11] Useimpien toimintaohjelmien voimakas panostus koulutukseen vastaa Koulutus 2010 -työohjelmassa vahvistettuja painopisteitä.

[12] Brysselissä maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/ec/93135.pdf)

[13] Komission tiedonanto: ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle”, KOM(2008) 30, 23.1.2008.

[14] Valtiontuen toimintasuunnitelma, 7.6.2005: KOM(2005) 107.

[15] http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/2007/osc/index_en.htm

[16] Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän raportti: Tavoitteiden saavuttaminen – Kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia, marraskuu 2004. http://europa.eu.int/comm/lisbon_strategy/index_en.html

[17] Jaspers (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu) on teknisen avun väline, jonka komissio tarjoaa yhteistyössä Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa ja jolla jäsenvaltioita autetaan laatimaan laadukkaita hankkeita. Jaspers-aloitteella on toimisto Varsovassa, Bukarestissa ja Wienissä, ja aloitteessa avustetaan parhaillaan 261 merkittävää hanketta.

[18] Jessica (Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten) on laina- ja avustusväline, joka on kehitetty yhdessä Euroopan investointipankin kanssa kaupunkialueiden uudistus- ja kehittämishankkeiden rahoitusta varten. Jescica-tyyppisistä toimista hyötyy yli 80 toiminnassa olevaa ohjelmaa.

[19] Euroopan unionin neuvosto, puheenjohtajamaa Portugalin päätelmät, 14. joulukuuta 2007, Bryssel, 16616/07, päätelmä 3.