52007PC0844

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel, 21.12.2007

KOM(2007) 844 lopullinen.

2007/0286 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

teollisuuden päästöistä (ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen)

(uudelleenlaadittu)

(komission esittämä) [KOM(2007) 843 lopullinen] [SE K(2007) 1679][SEK(2007) 1682]

PERUSTELUT

1) EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Lissabonin asialista, kuudes ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma ja EU:n kestävän kehityksen strategia ovat vauhdittaneet merkittävästi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 96/61/EY (IPPC) ja muun teollisuuden päästöihin sovellettavan lainsäädännön tarkistamisprosessia. Yksi niiden keskeisistä näkökohdista on ympäristönsuojelun tason parantaminen kustannustehokkaasti ja kannustamalla teknologisiin innovaatioihin. Tarkistamishanke on katsottu tarpeelliseksi myös sääntelyn parantamista ajatellen, ja se on sisällytetty komission yksinkertaistamisohjelmaan, joka kattaa kauden 2006–2009.

Yleinen tausta

Teollisuus on tärkeä osa Euroopan taloutta. Se aiheuttaa kuitenkin myös ympäristön pilaantumista, synnyttää jätettä ja kuluttaa energiaa. Vaikka päästöt ovat vähentyneet viime vuosikymmenten aikana, suuri osa epäpuhtauksista on edelleen peräisin teollisuudesta.

IPPC-direktiivin soveltamisalaan kuuluu noin 52 000 laitosta. Valtaosa merkittävimpien epäpuhtauksien kokonaispäästöistä on näistä laitoksista ilmaan joutuvia päästöjä, jotka ylittävät selvästi ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa asetetut tavoitteet. Tavoitteiden kautta saavutettavat myönteiset terveys- ja ympäristövaikutukset eivät toteudu, ellei IPPC-laitosten päästöjä saada vähennettyä tuntuvammin.

Teollisuudesta aiheutuu myös muita merkittäviä ympäristövaikutuksia, jotka kohdistuvat esimerkiksi vesistöön, maaperään ja jätekuormitukseen. Yhtenäistetty lähestymistapa, jossa otetaan huomioon lupamenettelyn kokonaisympäristövaikutukset, on siksi välttämätön.

Keskeistä tällaiselle lähestymistavalle on parhaan käytettävissä olevan tekniikan (Best Available Technique, BAT) hyödyntäminen. Sillä tarkoitetaan sellaisen vakiintuneen tekniikan käyttämistä, jolla tehokkaimmin saavutetaan korkea taso koko ympäristön suojelussa ja jonka käyttö asianomaisella teollisuudenalalla on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista, kun otetaan huomioon sen kustannukset ja hyödyt.

Komissio laatii jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa käydyn tietojenvaihdon pohjalta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja (BREF), joissa ilmoitetaan, mitä pidetään EU:n tasolla parhaana käytettävissä olevana tekniikkana kullakin teollisuudenalalla.

Teollisuuslaitoksiin sovelletaan myös alakohtaisia direktiivejä, joissa vahvistetaan toiminnan edellytykset ja muut tekniset vaatimukset. Näitä säännöksiä on pidettävä vähimmäisvaatimuksina suhteessa IPPC-direktiiviin.

Voimassa olevat aiemmat säännökset

Ehdotuksen tavoitteena on tarkistaa ja yhdistää seuraavat erilliset säädökset yhdeksi säädökseksi.

Neuvoston direktiivi 78/176/ETY, annettu 20 päivänä helmikuuta 1978, titaanidioksiditeollisuuden jätteistä (EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19)

Neuvoston direktiivi 82/883/ETY, annettu 3 päivänä joulukuuta 1982, menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1)

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1992, menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi (EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11) (kolmesta viimeksi mainitusta käytetään yhteisnimitystä "TiO2-direktiivit")

Neuvoston direktiivi 96/61/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1996, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (”IPPC-direktiivi”) (EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26)

Neuvoston direktiivi 1999/13/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1999, orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (”direktiivi VOC-yhdisteistä”) (EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, jätteenpoltosta (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1)

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämä ehdotus on yhdenmukainen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan kanssa ja sen tavoitteena on ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso.

2) KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Lainsäädännön uudelleentarkastelu aloitettiin vuoden 2005 lopussa. Se perustuu laajaan tutkimusohjelmaan ja sidosryhmien jatkuvaan kuulemiseen. Näissä puitteissa on muun muassa perustettu neuvoa-antava ryhmä sekä järjestetty sidosryhmien kuulemistilaisuus ja internet-kysely.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Internet-kysely toteutettiin huhtikuun 17. päivän ja kesäkuun 18. päivän 2007 välisenä aikana. Vastauksia saatiin ja analysoitiin noin 450.

Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että

- EU:n lainsäädännön pitäisi vastaisuudessakin kattaa kaikki IPPC-laitosten merkittävimmät ympäristövaikutukset yhtenäisellä tavalla,

- paras käytettävissä oleva tekniikka on pidettävä keskeisenä periaatteena teollisuuslaitosten aiheuttaman pilaantumisen riskin torjunnassa/minimoimisessa ja BREF-asiakirjojen pitäisi vaikuttaa ratkaisevasti parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönottoon,

- EU:n tasolla on määriteltävä vähimmäissäännöt tarkastukselle ja muille seurantaan ja päästöistä raportoimiseen liittyville lisätoimille,

- kohdennetun tutkimuksen avulla voidaan tunnistaa uusia tekniikoita, jotka saattavat tulevaisuudessa saada parhaan käytettävissä olevan tekniikan aseman,

- toiminnanharjoittajille asetetut tarpeettomat seuranta- ja raportointivaatimukset olisi poistettava ja kaikki vaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle laatimia selontekoja, olisi yhdistettävä ja järkeistettävä.

Kaikki taustatiedot ovat saatavissa aloitetta käsittelevällä CIRCA-verkkosivustolla[1].

Asiantuntijatiedon käyttö

Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat

Tämän ehdotuksen laadinnassa on hyödynnetty seuraavien alojen asiantuntemusta: 1) teollisuuden päästöistä (ilmaan, veteen ja maaperään) aiheutuvien terveys- ja ympäristövaikutusten arviointi, 2) ympäristöteknologia, jolla torjutaan tai lievennetään teollisuuden päästöjä, 3) talouden analyysi ja mallinnus, 4) terveysvaikutusten arviointi ja myös rahallinen määrittäminen, 5) ekosysteemin saaman hyödyn arviointi, 6) asiantuntemus teollisuuslaitosten lupien ja valvonnan alalla.

Käytetty menettely

Tärkeimpiä hyödynnettyjä menettelyjä olivat asiantuntijatapaamiset ja laaja-alaisen tutkimusohjelman tilaaminen. Tutkimusohjelmaan kuului täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten tietojen mallintaminen ja kerääminen tapaustutkimusten muodossa sekä alakohtainen ja maantieteellinen arviointi.

Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu

Näkemyksiä tiedusteltiin jäsenvaltioita edustavilta monien eri alojen asiantuntijoilta, tiedemiehiltä, elinkeinoelämän edustajilta, ympäristöalan kansalaisjärjestöiltä ja erikoisalojen konsulteilta.

Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista

Komission saamat tiedot voidaan tiivistää seuraavasti: i) teollisuuden päästöt voivat aiheuttaa vakavia riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, mutta ne voidaan välttää ja niitä voidaan vähentää kustannustehokkaasti hyödyntämällä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, ii) nykyisten säädösten tiukentaminen on tarpeen, jotta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa hyödynnettäisiin mahdollisimman tehokkaasti ympäristön hyväksi ja jotta jäsenvaltiot saisivat tukea säännösten täytäntöönpanossa, iii) eri säädösten välisiä vuorovaikutussuhteita olisi selkiytettävä ja eräitä raportointiin ja seurantaan liittyviä säännöksiä yksinkertaistettava tarpeettoman hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja nykyisen täytäntöönpanokäytännön tehostamiseksi.

Asiantuntijalausuntojen julkistaminen

Kaikki asiantuntijoiden ja yhteyshenkilöiden raportit (luonnokset ja lopulliset versiot) sekä sidosryhmien kommentit ja kannanotot on julkaistu automaattisesti internetissä julkista levitystä varten.

Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa esiin tulleet pääasialliset ongelmat liittyvät 1) nykyisen lainsäädännön puutteisiin, joiden vuoksi täytäntöönpano on vajavaista ja yhteisöllä on vaikeuksia valvoa täytäntöönpanoa, minkä seurauksena terveys- ja ympäristöhyödyt ovat olleet odotettua suppeammat, ja 2) nykyisen lainsäädäntökehyksen osittain monimutkaisiin ja epäjohdonmukaisiin säännöksiin. Nämä ongelmat vaikeuttavat EU:n kestävän kehityksen strategiassa ja erityisesti teemakohtaisissa strategioissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja lisäksi ne saattavat luoda kilpailun vääristymiä ympäristönsuojeluvaatimusten erilaisuuden ja tarpeettomien hallinnollisten rasitusten vuoksi.

Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin näistä lähtökohdista useita vaihtoehtoja edellä mainittujen ongelmien korjaamiseen soveltuvan kustannustehokkaimman toimenpidekokonaisuuden määrittämiseksi. Komissio on ehdottanut arvioinnin pohjalta seuraavaa:

Komissio ehdottaa, että nykyisen lainsäädännön epäjohdonmukaisuus ja monimutkaisuus korjataan luomalla yksi ainut direktiivi, johon yhdistetään uudelleenlaadinnan kautta IPPC-direktiivi ja kuusi alakohtaista direktiiviä.

Joitakin nykyisen lainsäädännön säännöksiä on myös tarkistettava parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämisessä havaittujen puutteiden, eräiden epäselvien vaatimusten aiheuttamien ongelmien (esimerkiksi parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan perustuva luvansaanti tai luvan tarkistaminen), täytäntöönpanon valvontaa koskevien säännösten puuttumisen ja teemakohtaisten strategioiden tavoitteiden saavuttamista haittaavien lainsäädännön rajoitusten korjaamiseksi. Lainsäädäntöön suositellaan tehtäväksi muun muassa seuraavat tärkeät muutokset:

- parhaan käytettävissä olevan tekniikan käsitteen täsmentäminen ja aseman vahvistaminen

- suurten polttolaitosten ja titaanidioksidia valmistavien laitosten päästöjen vähimmäisraja-arvojen tarkistaminen niiden saattamiseksi yhdenmukaisiksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vaatimusten kanssa

- komitean perustaminen tekemään muihin kuin olennaisiin teknisiin vaatimuksiin tieteellisen ja teknisen edistyksen edellyttämiä muutoksia ja määrittämään, minkä tyyppisiä ja minkä muotoisia selontekoja jäsenvaltioilta vaaditaan

- tarkastuksia ja ympäristöystävällisyyden parantamista koskevien säännösten lisääminen

- innovaatioiden tukeminen ja uusien tekniikoiden kehittely ja levittäminen

- joidenkin luvansaantia, seurantaa ja raportointia koskevien säännösten yksinkertaistaminen ja täsmentäminen turhan hallinnollisen rasituksen karsimiseksi

- lainsäädännön soveltamisalan laajentaminen ja säännösten täsmentäminen teemakohtaisten strategioiden tavoitteiden edistämiseksi tehokkaammin.

Vaikutusten arvioinnista laadittu kertomus on luettavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/ippc/index.htm.

3) EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tarkoituksena on tarkistaa ja yhdistää seitsemän erillistä tällä hetkellä voimassa olevaa teollisuuden päästöihin liittyvää direktiiviä yhdeksi direktiiviksi.

Uudelleenlaadintamenetelmässä on mahdollista yhdistää samaan tekstiin sekä direktiiveihin ehdotetut sisällölliset muutokset että direktiivien entiselleen jätettävät alkuperäiset säännökset.

Ehdotuksessa myös täydennetään tai lisätään joitakin säännöksiä, joilla varmistetaan lainsäädännön täytäntöönpano ja sen noudattamisen valvonta kansallisella tasolla ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamiseksi. Samalla yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja karsitaan turhia hallinnollisia rasituksia. Selkeämpien säännösten ansiosta lainsäädännön seuranta ja noudattamisen valvonta yhteisön tasolla helpottuu.

Oikeusperusta

Direktiivin pääasiallinen tavoite on ympäristön suojeleminen. Ehdotus perustuu siksi EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan.

Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä:

Voimassa olevassa lainsäädännössä asetetaan vähimmäisvaatimukset teollisuuden päästöjen ehkäisemiselle ja vähentämiselle yhteisössä. Tämä periaate on säilytetty ehdotuksessa. Lisäksi suurin osa teollisuuden päästöistä (jotka päätyvät esimerkiksi ilmakehään tai veteen) ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä. Kaikkien jäsenvaltioiden on siksi ryhdyttävä toimenpiteisiin maidensa väestöön ja ympäristöön kohdistuvan riskin pienentämiseksi.

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä:

Ehdotuksen tärkeimpänä tavoitteena on muuttaa ja yksinkertaistaa nykyistä teollisuuden päästöihin sovellettavaa lainsäädäntöä, jossa säädetään teollisuuden päästöjen ehkäisemiseen ja vähentämiseen koko yhteisössä sovellettavista vähimmäisvaatimuksista. Teollisuudesta aiheutuu huomattava osa ilmakehään, veteen ja maaperään joutuvista päästöistä. Teollisuudesta syntyy myös jätettä ja se kuluttaa energiaa. Teollisuuden päästöihin liittyy yleensä myös huomattava valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus, eli ilmakehään tai veteen joutuneet epäpuhtaudet nostavat myös muissa jäsenvaltioissa mitattuja päästötasoja. Ongelman laajuus edellyttää yhteisön laajuisia toimia. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi ratkaista ongelmia yksin, vaan EU:n tason yhteistoiminta on tarpeen.

Ehdotuksessa yksinkertaistetaan nykyistä lainsäädäntöä ja tiukennetaan joitakin säännöksiä, jotta täytäntöönpano jäsenvaltioissa olisi toimivampaa ja lainsäädännön noudattamista pystyttäisiin valvomaan yhteisön toimin. Ehdotuksessa jätetään täytäntöönpanon, täytäntöönpanon valvonnan ja vaatimusten noudattamisen valvonnan keinot asiasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten päätettäväksi ja varmistetaan näin ympäristön ja kaikkien EU:n kansalaisten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä.

Valittu säädöslaji on direktiivi, sillä 1) ehdotuksen tarkoituksena on nykyisten direktiivien uudelleenlaadinta ja yksinkertaistaminen, ja 2) siinä vahvistetaan tavoitteita, mutta jätetään täytäntöönpanon yksityiskohdat jäsenvaltioiden päätettäviksi.

Ehdotukseen sisältyy joitakin uutuuksia, jotka vähentävät turhaa taloudellista ja hallinnollista rasitusta erityisesti siten, että ne kannustavat jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhdistetyn lupamenettelyn useiden EU-tason säädösten alaisille laitoksille, yksinkertaistavat seuranta- ja raportointivaatimuksia ja luovat asteittain yhteistä tietojärjestelmää ja sähköistä teollisuuden päästöjen raportointijärjestelmää. Lisäksi eräät raportointivaatimukset kumotaan.

Vaikka ehdotukseen sisältyy tarkempia säännöksiä lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta, vaatimusten noudattamisesta ja lupien tarkistamisesta, se jättää jäsenvaltioiden viranomaisille riittävästi joustomahdollisuuksia kustannustehokkaimpien täytäntöönpanojärjestelmien käyttöönottamiseksi, kunhan lainsäädännön tavoitteet saavutetaan. Ehdotuksessa myös täsmennetään lainsäädännön tämänhetkistä soveltamisalaa jäsenvaltioiden tähänastisten epäjohdonmukaisten ja epäyhtenäisten tulkintojen välttämiseksi. Lainsäädäntöön on ehdotettu sisällytettäväksi muutamia uusia aloja, sillä niiden lisääminen on vaikutusten arvioinnin perusteella tarpeellista, lisäarvoa tuottavaa ja suhteellisuusperiaatteen mukaista.

Ehdotus on näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä:

Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoitteena on yhdistää ja yksinkertaistaa seitsemän voimassa olevaa direktiiviä yhdeksi säädökseksi. Paras säädöstyyppi on direktiivi, kun otetaan huomioon edellä mainittu ja se, että voimassa olevassa lainsäädännössä asetetaan yhteisön tavoitteet, mutta jätetään tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät välineet jäsenvaltioiden valittaviksi.

4) TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

5) LISÄTIEDOT

Yksinkertaistaminen

Ehdotuksella yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja säädetään (EU:n tai kansallisten) viranomaisten hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisesta.

Nykyisiä säännöksiä yksinkertaistetaan ja järkeistetään laatimalla ne uudelleen. Päällekkäiset säännökset ja turhat velvoitteet kumotaan, ja selonteko- ja seurantavaatimuksia yksinkertaistetaan siirtymällä sähköiseen raportointiin. Tämän pitäisi auttaa jäsenvaltioita vähentämään turhaa hallinnollista rasitusta, sillä suurimmat säästöt saadaan aikaan muuttamalla täytäntöönpanokäytäntöjä jäsenvaltioiden tasolla. Tämä johtuu lainsäädännön luonteesta, sillä siinä määritellään puitteet ja periaatteet eikä täytäntöönpanon yksityiskohtia.

Ehdotus sisältyy yhteisön säännöstön yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan ja sen työ- ja lainsäädäntöohjelmaan viitenumerolla CLWP 2007/ENV/002.

Lainsäädännön kumoaminen

Ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että seitsemän aiempaa direktiiviä kumotaan.

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke

Komissio arvioi lainsäädännön täytäntöönpanoa ja laatii siitä joka kolmas vuosi kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

Vastaavuustaulukko

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko.

Euroopan talousalue

Ehdotus on ETA:n kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan myös Euroopan talousaluetta.

Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus

Nykyisten direktiivien soveltamisalaa ei ole muutettu. Ehdotusta sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin (jotka vastaavat nykyisen IPPC-direktiivin soveltamisalaa), liitteen VII osassa 1 lueteltuihin toimintoihin (jotka vastaavat nykyisen VOC-yhdisteistä annetun direktiivin soveltamisalaa), polttolaitoksiin, jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sekä titaanidioksidia tuottaviin laitoksiin. Liitteen I soveltamisalaa on kuitenkin muutettu hieman eräiden muiden toimintojen, kuten 20–50 MW:n polttolaitosten, puun ja puutuotteiden suojauksen ja puupaneelien tuotannon sisällyttämiseksi siihen.

Ehdotuksessa on seitsemän lukua. I luku on yleinen kehysosa, jossa vahvistetaan kaikkiin direktiivin soveltamisalaan kuuluviin teollisuustoimintoihin sovellettavat yhteiset säännökset. II lukua sovelletaan liitteen I toimintoihin. Siinä vahvistetaan kyseisiä toimintoja koskevat erityiset säännökset ja tehdään muutoksia nykyisen IPPC-direktiivin vaatimuksiin. III luvussa asetetaan tekniset vähimmäisvaatimukset suurille polttolaitoksille, IV luvussa jätteenpolttolaitoksille, V luvussa liuottimia käyttäville laitoksille ja VI luvussa titaanidioksidia tuottaville laitoksille. VII luvussa on säännöksiä toimivaltaisista viranomaisista, jäsenvaltioiden kertomuksista, komiteasta ja seuraamuksista sekä tavanomaiset loppusäännökset.

Artiklakohtaiset huomautukset

Artiklakohtaiset huomautukset liittyvät vain niihin artikloihin, jotka ovat uusia tai joihin on tehty huomattavia muutoksia.

- Lupaehtojen määrittäminen liitteessä I luetelluille toiminnoille (14–17 artikla)

Luvan tulee käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet ja siinä pitää myös olla päästöjen raja-arvot pilaaville aineille, asiaankuuluvat maaperän ja pohjavesien suojelua koskevat määräykset sekä päästöjen tarkkailuvaatimukset, jotta koko ympäristön suojelussa saavutettaisiin korkea taso. Lupaehdot on määriteltävä parhaan käytettävissä olevan tekniikan pohjalta.

Komissio hyväksyy parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja sidosryhmien kanssa käytävän tietojenvaihdon perusteella määrittääkseen parhaat käytettävissä olevat tekniikat ja vähentääkseen teollisuuden päästötasojen eroja yhteisössä.

Yksityiskohtainen analyysi on osoittanut, että parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämisessä on merkittäviä puutteita johtuen siitä, että nykyisen lainsäädännön parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat säännökset ovat epäselviä, toimivaltaisille viranomaisille on jätetty runsaasti joustomahdollisuuksia niistä poikkeamiseksi lupamenettelyssä ja vertailuasiakirjojen asema on epäselvä. IPPC-direktiivin täytäntöönpanemiseksi myönnetyissä luvissa on tästä syystä usein ehtoja, jotka eivät perustu vertailuasiakirjoissa kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, eikä poikkeamista silti perustella lainkaan tai riittävästi.

Näiden puutteiden seurauksena alun perin tavoitellut ympäristöhyödyt eivät ole toteutuneet ja sisämarkkinoilla on edelleen huomattavia vääristymiä.

Ehdotuksessa korjataan nämä puutteet asettamalla selkeämmät ja tiukemmat säännökset parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntämisestä. Ehdotuksessa vaaditaan, että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja käytetään viitteenä lupaehtoja määriteltäessä ja että päästöjen raja-arvot eivät saa ylittää vertailuasiakirjoissa kuvatun parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla saavutettavia päästötasoja.

Eräiden erityistapausten huomioon ottamiseksi ehdotuksessa sallitaan, että toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia eli hyväksyä päästöjen raja-arvoja, jotka ylittävät parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät vertailuasiakirjoissa kuvatut päästötasot. Poikkeuksia voidaan kuitenkin myöntää vain tarkoin edellytyksin, eivätkä päästöjen raja-arvot saa ylittää direktiivin III–VI luvuissa asetettuja arvoja. Poikkeuksia ja niiden perusteluja koskevien tietojen on myös oltava julkisesti saatavilla.

Jotta toiminnanharjoittajat voisivat testata uusia tekniikoita, joiden avulla voidaan saavuttaa entistä korkeampi ympäristönsuojelun taso, ehdotukseen on myös sisällytetty mahdollisuus, että toimivaltainen viranomainen myöntää tilapäisen poikkeuksen vertailuasiakirjassa kuvatun parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla saavutettavista päästötasoista.

Ehdotukseen on sisällytetty myös uusi vaatimus, jonka mukaan maaperää ja pohjavettä on tarkkailtava määräajoin laitosten alueella sen varmistamiseksi, että käytössä on riittävästi tietoa kyseisten ympäristön osien suojelemiseksi vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta.

- Säännökset raja-arvojen noudattamisesta ja ympäristösuojelun tason parantamisesta liitteen I toiminnoille (22, 24 ja 25 artikla)

Nykyiseen säännöstöön sisältyvät vaatimustenmukaisuudesta ilmoittamiseen, tarkastuksiin ja lupien uudelleentarkasteluun liittyvät säännökset ovat epämääräisiä, minkä vuoksi jäsenvaltiot soveltavat lainsäädäntöä hyvin eri tavoilla. Tästä seuraa, että ympäristönsuojelun taso ei ole optimaalinen ja sisämarkkinoilla ilmenee vääristymiä.

Ehdotuksessa onkin annettu tarkemmat säännökset, joilla varmistetaan direktiivin tehokas täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta. Toiminnanharjoittajien on uuden säännöksen mukaan ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti lupaehtojen noudattamisesta. Jäsenvaltioiden pitäisi myös varmistaa, että toiminnanharjoittaja ja toimivaltainen viranomainen ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli direktiiviä ei noudateta.

Ehdotukseen sisältyy myös vaatimus, jonka mukaan lupaehdot on tarkistettava ja tarvittaessa ajanmukaistettava, kun uusi tai tarkistettu parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva vertailuasiakirja hyväksytään, jotta parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys tai muut laitoksen toimintaan liittyvät muutokset voidaan ottaa huomioon.

Ehdotuksessa jäsenvaltioita vaaditaan myös ottamaan käyttöön ympäristötarkastusjärjestelmä. Uudet säännökset pohjautuvat suurelta osin jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annettuun suositukseen 2001/331/EY.

Muutokset auttavat varmistamaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöönoton ja joissakin tapauksissa nopeuttamaan sitä, ja tätä kautta ne edistävät teemakohtaisten strategioiden tavoitteiden saavuttamista ja vähentävät kilpailun vääristymiä.

- Säännökset laitoksen sulkemisesta ja alueen ennallistamisesta liitteen I toiminnoille (23 artikla)

Teollisuustoiminta voi heikentää merkittävästi maaperän ja pohjavesien laatua vaarallisten aineiden käytön, valmistuksen tai vapautumisen takia. Nykyisen säännöstön vaatimukset laitoksen sulkemisesta ja alueen ennallistamisesta toiminnan lopettamisen jälkeen ovat epämääräisiä.

Ehdotuksessa selkiytetään vaatimuksia ja helpotetaan maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian tavoitteiden saavuttamista edellyttämällä, että toiminnanharjoittajat laativat perusviivaraportin, jossa esitetään kvantitatiiviset tiedot maaperän ja pohjaveden tilasta. Kun laitoksen toiminta loppuu, toiminnanharjoittajan on kunnostettava alue ja palautettava se alkuperäiseen tilaansa.

- Päästöjen raja-arvot polttolaitoksille (33 ja 35 artikla, liitteen V osat 1 ja 2)

Suuri osa merkittävimpien epäpuhtauksien kokonaispäästöistä on suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvia päästöjä. Ne ylittävät selvästi ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa asetetut tavoitteet. Tavoitteiden kautta saavutettavat myönteiset terveys- ja ympäristövaikutukset eivät toteudu, ellei laitosten päästöjä saada vähennettyä edelleen. Tästä syystä on syytä asettaa tietyille polttolaitosten ryhmille ja pilaaville aineille tiukemmat päästöjen raja-arvot, joissa on otettu huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka.

- Seurantavaatimukset jätteenpolttolaitoksille ja jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille (43 ja 35 artikla, liitteen VI osa 6)

Ehdotuksessa esitetään lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja turhien hallinnollisten kustannusten karsimiseksi eräitä lisäpoikkeuksia nykyisiin vähimmäisvaatimuksiin, jotka koskevat tiettyjen jätteenpolttolaitoksista ja jätettä käyttävistä rinnakkaispolttolaitoksista aiheutuvien päästöjen seurantaa. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeukset ainoastaan ehdotuksen mukaisten edellytysten täyttyessä.

- Päästöjen raja-arvot ja kertomusten toimittamista koskevat vaatimukset titaanidioksidia tuottaville laitoksille (63 ja 64 artikla, liitteen VIII osat 1, 3 ja 4)

Titaanidioksidia tuottavista laitoksista voi joutua huomattavia määriä pilaavia aineita ilmakehään ja veteen. Ehdotuksessa asetetaan tällaisten vaikutusten vähentämiseksi tietyille pilaaville aineille tiukemmat päästöjen raja-arvot, jotka perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan.

- Täytäntöönpanotoimenpiteet

Direktiivillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle. Tapaukset, joissa täytäntöönpanovalta on siirretty, luetellaan erikseen jokaisessa asiaankuuluvassa artiklassa. Toimenpiteistä, joita komissio hyväksyy, päätetään valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 ja 7 kohdan mukaisesti.

Täytäntöönpanotoimenpiteitä käytetään erityisesti määriteltäessä perusteita, joiden nojalla vertailuasiakirjassa kuvattuun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvistä päästötasoista voidaan poiketa, ja muutettaessa liitteissä V–VIII asetettuja muita kuin olennaisia vähimmäisvaatimuksia tieteen ja tekniikan edistyksen huomioon ottamiseksi.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

2007/0286 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

?teollisuuden päästöistä ⎪ (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

?EUROOPAN PARLAMENTTI JA ⎪ EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s √ 175 ∏ artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[2],

ottavat huomioon √ Euroopan ∏ talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

noudattavat perustamissopimuksen 189 c √ 251 ∏artiklassa määrättyä menettelyä[5],

sekä katsovat seuraavaa:

∫ uusi

1. Titaaniteollisuuden jätteistä 20 päivänä helmikuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/176/ETY[6], menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi 3 päivänä joulukuuta 1982 annettua neuvoston direktiiviä 82/883/ETY[7], menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi 15 päivänä joulukuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/112/ETY[8], ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/61/EY[9], orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/13/EY[10], jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY[11] ja tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/80/EY[12] on muutettu merkittävästi. Selkeyden vuoksi olisi mainitut direktiivit laadittava uudelleen.

2. Jotta teollisen toiminnan aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä, vähentää ja niin pitkälle kuin mahdollista myös estää noudattaen periaatetta, jonka mukaan saastuttajan olisi maksettava, ja periaatetta, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, on tarpeen vahvistaa tärkeimpien teollisuudenalojen valvontaa koskeva yleinen kehys, jossa annetaan etusija pilaantumisen estämiseksi lähteellä ja luonnonvarojen harkitun hoidon varmistamiselle.

3. Ilmaan, veteen tai maaperään kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskevat erilliset toimenpiteet ovat omiaan edistämään saasteiden siirtymistä ympäristön osasta toiseen, sen sijaan että niillä suojeltaisiin ympäristöä kokonaisuutena. Tästä syystä on asianmukaista säätää ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen ehkäisemiseen ja vähentämiseen, jätehuoltoon, energiatehokkuuteen ja onnettomuuksien ehkäisemiseen liittyvästä yhtenäistetystä lähestymistavasta.

4. On tarpeen tarkistaa teollistuuslaitoksiin liittyvä lainsaadäntö, jotta voidaan yksinkertaistaa ja selkiyttää voimassa olevat säännökset, vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja jotta voidaan panna täytäntöön päätelmät, jotka sisältyvät kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY[13] jatkotoimenpiteinä annettujen ilman pilaantumista koskevaa teemakohtaisesta strategiaa[14], maaperän suojelua koskevaa teemakohtaisesta strategiaa[15] ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevaa teemakohtaisesta strategiaa[16] koskeviin komission tiedonantoihin. Näissä teemakohtaisissa strategioissa asetetaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevia tavoitteita, joita ei voida saavuttaa, ellei teollisesta toiminnasta aiheutuvia päästöjä vähennetä edelleen.

5. Jotta pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen voidaan varmistaa, laitoksia olisi voitava käyttää ainoastaan, jos niille on myönnetty lupa, ja tiettyjä orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja ainoastaan silloin, jos niille on myönnetty lupa tai ne on rekisteriöity.

6. Lupien myöntämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa vaatimuksia tiettyihin laitosluokkiin kuuluville laitoksille yleisesti sitovien sääntöjen muodossa.

7. Kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY[17] soveltamisalaan kuuluvien laitosten luvissa ei pitäisi mainita kasvihuonekaasupäästöjen raja-arvoja, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on tarpeen varmistaa, ettei aiheudu merkittävää paikallista pilaantumista, tai jos laitos on väliaikaisesti suljettu järjestelmän ulkopuolelle.

8. Toiminnanharjoittajien olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle lupahakemus, jossa on kaikki lupaehtojen vahvistamiseen tarvittavat tiedot. Toiminnanharjoittajien olisi voitava lupahakemusta toimittaessaan käyttää tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY[18] ja vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY[19] soveltamisesta saatuja tietoja.

9. Lupaan olisi sisällytettävä kaikki tarvittavat toimenpiteet ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamiseksi kokonaisuudessaan ja myös pilaavia aineita koskevat päästöjen raja-arvot, maaperän ja pohjaveden suojelua koskevat asianmukaiset vaatimukset sekä päästöjen tarkkailuvaatimukset. Lupaehtojen perustana olisi oltava paras käytettävissä oleva tekniikka.

10. Jotta voitaisiin määritellä, mitä parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla tarkoitetaan, ja rajoittaa teollisen toiminnan päästötasojen epäsuhta yhteisössä, komission olisi hyväksyttävä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevia vertailuasiakirjoja, jotka perustuvat sidosryhmien kanssa käytävän tietojenvaihdon tuloksiin. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja olisi käytettävä viitteenä lupaehtoja määriteltäessä. Niitä voidaan täydentää muilla tietolähteillä.

11. Tiettyjen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten pitäisi voida myöntää poikkeuksia ja sallia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyvien päästötasojen ylittäminen. Poikkeusten olisi perustuttava tarkkaan määriteltyihin perusteisiin, eivätkä päästöt saisi ylittää tässä direktiivissä vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

12. Jotta toiminnanharjoittajat voisivat testata uusia tekniikoita, joilla voitaisiin parantaa ympäristönsuojelun tasoa, toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava myöntää tilapäisiä poikkeuksia ja sallia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvien päästötasojen ylittyminen.

13. Laitoksessa tehtävät muutokset voivat lisätä päästöjä. Toimivaltaiselle viranomaiselle olisi tästä syystä ilmoitettava kaikista suunnitelluista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön. Jos laitoksiin tehdään olennaisia muutoksia, joilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisiin tai ympäristöön, olisi lupaa tarkistettava, jotta voidaan varmistaa, että kyseessä olevat laitokset noudattavat edelleen tämän direktiivin vaatimuksia.

14. Karjalannan ja lietteen levittämisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristön laatuun. Jotta näiden vaikutusten ehkäiseminen ja vähentäminen voidaan varmistaa yhdennetyllä tavalla, on tarpeen, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista syntyvän karjanlannan tai lietteen levittää toimininnaharjoittaja tai kolmas osapuoli parhaita käytettävissä olevia tekniikoita käyttäen. Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää nämä vaatimukset joustavasti, parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltaminen, kun toiminnanharjoittaja tai kolmas osapuoli levittää karjanlantaa tai lietettä, voidaan yksilöidä luvassa tai muissa toimenpiteissä.

15. Jotta voidaan ottaa huomioon parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittyminen tai muut laitoksen toimintaa koskevat muutokset, lupaehtoja olisi tarkistettava säännöllisesti ja ajantasaistettava tarvittaessa, erityisesti komission hyväksyessä uusia tai tarkistettuja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja.

16. On tarpeen varmistaa, ettei laitoksen toiminta aiheuta maaperän ja pohjaveden laadun huonontumista. Lupaehdoissa olisi tästä syystä mainittava maaperän ja pohjaveden tarkkailu ja se, että toiminnanharjoittajan olisi kunnostettava laitoksen alue toimintojen lopullisen päättymisen jälkeen.

17. Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja säännösten noudattamisen valvonnan varmistamiseksi toiminnanharjoittajien olisi raportoitava säännöllisesti toimivaltaiselle viranomaiselle lupaehtojen noudattamisesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittaja ja toimivaltainen viranomainen toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jos tämän direktiviin säännöksiä ei noudateta, ja säädettävä ympäristötarkastusjärjestelmästä.

18. Yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekoon on tarpeen, jotta yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon ne kannat ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä päästöksenteossa; siten lisätään päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

19. Suuret polttolaitokset aiheuttavat paljon epäpuhtauspäästöjä ilmaan, millä on merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Tämän vaikutuksen lähentämiseksi ja ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY[20] vaatimusten täyttämiseksi ja ilman pilaantumista koskevaa teemakohtaista strategiaa koskevassa komission tiedonannossa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla tiukempia päästöjen raja-arvoja tiettyjen polttolaitosluokkien ja epäpuhtauksien osalta.

20. Jos vähärikkisen polttoaineen tai kaasun toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava myöntää väliaikaisia poikkeuksia ja sallia, että kyseessä olevien polttolaitosten päästöt voivat ylittää tässä direktiivissä vahvistetut päästöraja-arvot.

21. Kyseessä olevan toiminnanharjoittajan ei pitäisi käyttää polttolaitosta kuin enintään 24 tunnin ajan päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen jälkeen ja ilman päästöjen puhdistinlaitteita tapahtuva käyttö ei saisi ylittää 120 tuntia 12 kuukauden ajanjakson aikana pilaantumisen aiheuttamien kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi. Jos energiansaantiin on kuitenkin pakottava tarve tai on tarpeen välttää jonkun toisen polttolaitoksen käytöstä aiheutuvien kokonaispäästöjen kasvu, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus myöntää lupa poiketa näistä aikarajoista.

22. Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi ja sen välttämiseksi, että jätteitä siirretään valtioiden rajojen ylitse alhaisemman ympäristönsuojelun tason omaaviin laitoksiin, on tarpeen vahvistaa tiukat toimintaedellytykset, tekniset vaatimukset ja päästöjen raja-arvot ja ylläpitää niitä sellaisten laitosten osalta, jotka polttavat tai rinnakkaispolttavat jätettä yhteisössä.

23. Tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa käytettävistä orgaanisisista liuottimista aiheutuu orgaanisten yhdisteiden päästöjä ilmaan, mikä lisää paikallisten ja valtioista toiseen kulkeutuvien valokemiallisten hapettimien muodostumista, ja vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen. Tästä syystä on tarpeen toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia orgaanisten liuottimien käytön ehkäisemiseksi ja edellyttää orgaanisten yhdisteiden päästöraja-arvojen noudattamista ja asianmukaisia toimintaolosuhteita. Olisi voitava myöntää toiminnanharjoittajille lupa poiketa päästöraja-arvojen noudattamisesta, jos muilla toimenpiteillä, kuten liuotinpitoisuudeltaan alhaisten tai liuottimia sisältämättömien tuotteiden tai menetelmien käytöllä, päästään vastaaviin päästövähennyksiin.

24. Titaanidioksidin tuotantolaitokset voivat aiheuttaa merkittävää ilman ja veden pilaantumista. Näiden vaikutusten vähentämiseksi on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla tiukemmat päästöraja-arvot tiettyjen pilaavien aineiden osalta.

25. Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[21] mukaisesti.

26. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa erityisesti siksi, että voitaisiin vahvistaa perusteet poikeita parhaita käytettävissä olevia tekniikkoja koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvien päästötasojen noudattamisesta ja että voitaisiin määrittää määräaikausmittausten tiheys ja peruslinjaraportin sisältö sekä ympäristöriskien arvioinnissa käytettävät perusteet. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös siksi, että voitaisiin hyväksyä toimenpiteitä uusien tekniikoiden kehittämiseksi ja soveltamiseksi ja että voitaisiin joissakin tapauksessa vahvistaa rikkidioksidille keskimääräinen päästöraja-arvo, vahvistaa päivämäärä, josta alkaen raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien päästöjä ilmaan on tarkkailtava jatkuvasti, vahvistaa, millaisia tietoja ja missä muodossa jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja liitteiden V–VIII mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. Jätteenpolttolaitosten ja jätteen rinnakkaispolttolaitosten osalta tähän voi sisältyä perusteiden vahvistaminen poikkeusten myöntämiseksi hiukkasten kokonaispäästöjä koskevasta jatkuvasta tarkkailusta. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä on tarkoitus muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia tai täydentää tätä direktiiviä lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

27. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tämän direktiivin rikkomisen seuraamuksia koskevat säännöt ja huolehdittava niiden täytäntöönpanosta. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia.

28. Jotta käytössä olevilla laitoksilla olisi riittävästi aikaa mukautua teknisesti tämän direktiivin uusin vaatimuksiin, joitakin uusista vaatimuksista olisi sovellettava näihin laitoksiin vasta sovitun määräajan kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivästä. Polttolaitokset tarvitsevat riittävästi aikaa tarvittavien päästöjen puhdistusmenetelmien käyttöön ottamiseen liitteessä V vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi.

29. Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen, vaan se voidaan teollisen toiminnan aiheuttaman pilaantumisen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

30. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Direktiivin erityisenä tavoitteena on edistää Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan soveltamista.

31. Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

32. Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä IX olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

√Yhteiset säännökset ∏

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala √ Kohde ∏

Tässä direktiivissä √ vahvistetaan ∏ tarkoituksena on liitteessä I mainitusta toiminnasta √ teollisuuden toiminnoista ∏ aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskevat säännöt.

Siinä säädetään √ myös ∏ yllä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvia ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemistä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämistä toimenpiteistä , mukaan lukien ja jätteiden √ syntymisen ehkäisemistä ∏ koskevista säännöistä koskevat toimenpiteet koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi, tämän kuiteenkaan rajoittamatta julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin 85/337/ETY säännösten ja muiden yhteisön asiaa koskevien säännösten soveltamista.

∫ uusi

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan II–VI luvuissa tarkoitettuihin pilaantumista aiheuttaviin teollisuuden toimintoihin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta uusien tuotteiden ja prosessien tutkimus-, kehitys- ja testaustoimiin.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

2 3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)1. ”aineella” kaikkia alkuaineita ja niiden yhdisteitä, lukuun ottamatta direktiivin 80/836/Euratom mukaisia √ seuraavia aineita: ∏

(a) radioaktiiviset aineet, √ sellaisina kuin ne on määritelty ∏ perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annettussa neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom[22] ; ja

(b) geneettisesti muunnettuja organismeja √ muuntogeeniset mikro-organismit ∏, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 23 päivänä huhtikuuta 1990[23] annetussa neuvoston direktiivissä, ja

√ (c) muuntogeeniset organismit, sellaisina kuin ne on määritelty ∏ geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 90/220/ETY[24] 2001/18/EY[25].

(2)2. (2)2”pilaamisella” aineiden, tärinän, lämmön tai melun päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti Ö välittömästi tai välillisesti Õ ilmaan, veteen tai maaperään siten, että seuraukset voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle, tai että se vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä;

(3)3. “laitoksella” kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I √ tai liitteessä VII olevassa osassa 1 ∏ mainittua toimintoa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää √ samassa paikassa tapahtuvaa ∏ toimintoa, joka on teknisesti sidoksissa √ mainituissa liitteissä lueteltuun ∏ paikalla suoritettuun toimintoon ja joka mahdollisesti vaikutaa päästöihin ja pilaantumiseen:

4. ”olemassa olevalla laitoksella” toimivaa laitosta tai olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti ennen tämän direktiivin täytäntöönpanopäivää luvan saanutta laitosta tai laitosta, joka on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta täydellisen lupa-anomukseen liittyvän arvion, sillä edellytyksellä, että kyseinen laitos otetaan käyttöön viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanopäivästä;

(4)5. ”päästöllä” laitoksesta yhdestä tai useammasta lähteestä suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään päästettyjä aineita, tärinää, lämpöä tai melua;

(5)6. ”päästön raja-arvolla Ö päästöraja-arvolla Õ” tietyillä erityisillä parametreillä ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää. Päästöjen raja-arvot voidaan myös määritellä tietyille aineryhmille tai -luokille, erityisesti niille, jotka luetellaan liitteessä III. Aineiden päästöjen raja-arvoja sovelletaan yleensä päästökohdassa päästöjen tullessa laitoksesta ulos, jolloin mahdollinen laimentuminen ei vaikuta määrittelyyn. Mitä tulee epäsuoriin päästöihin veteen, vedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon päästöjen raja-arvoja määritettäessä, edellyttäen että näin taataan koko ympäristön suojelun vastaava taso ja ettei ympäristöön kohdisteta suurempaa epäpuhtausrasitetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 76/464/ETY ja sen soveltamiseksi säädettyjen direktiivien noudattamista;

(6)7. ”ympäristölaatunormilla” yhteisön lainsäädännössä eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä;

8. ”toimivaltaisella viranomaisella” viranomaista tai viranomaisia tai elintä, jonka vastuulla on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tästä direktiivistä aiheutuvien tehtävien suorittaminen;

(7)9. ”luvalla” yhden tai useamman kirjallisen päätöksen osaa tai kokonaisuutta, jolla myönnetään kirjallinen lupa √ kirjallista lupaa ∏ käyttää laitoksen √ tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen ∏ osaa tai koko laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan se, että laitos täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman käyttäjän käytössä;

(8)10. (a)”käytön muutoksella” muutosta laitoksen ominaisuuksissa tai toiminnassa tai laitoksen laajennusta, jolla saattaa olla vaikutuksia ympäristöön;

(b)”olennaisella muutoksella” käytön √ toiminnan luonteen ∏ muutosta √ tai laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen laajennusta ∏, josta toimivaltaisen viranomaisen mukaan saattaa aiheutua merkittäviä ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia.

Tämän määritelmän mukaisesti käytön muutoksia tai laajennuksia pidetään olennaisina, jos muutos tai laajennus itsessään vastaa liitteessä I mahdollisesti vahvistettuja rajoja;

(9)11. ”parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla” tietyn toiminnan ja siinä käytettävien tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat periaatteessa käytännön pohjaksi raja-arvoille √ ja muille lupaehdoille ∏ , joiden Ö ja joilla on Õ tarkoitus on estää, ja milloin se ei ole mahdollista, vähentää yleisesti päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön;

(a) ”keinoilla” Ö ”tekniikoilla” Õ sekä käytettyjä menetelmiä että laitoksen suunnittelua, rakennetta, ylläpitoa, käyttöä sekä tapaa, jolla sen toiminta pysäytetään;

(b) ”käytettävissä olevilla Ö tekniikoilla Õ ” menetelmiä, jotka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että niiden käyttö kyseisellä teollisuuden alalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla, kustannukset ja hyöty huomioon ottaen, on mahdollista; näitä keinoja Ö tekniikoita Õ joko voidaan käyttää tai tuottaa kyseisen jäsenvaltion alueella, jos kyseinen toiminnanharjoittaja voi käyttää niitä kohtuullisin ehdoin;

(c) ”parhaalla Ö tekniikalla Õ ” menetelmää, jolla tehokkaimmin saavutetaan yleisesti korkea taso koko ympäristön suojelussa.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa määritettäessä tulisi ottaa erityisesti huomioon liitteessä IV luetellut osatekijät;

(10)12. ”toiminnanharjoittajalla” ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai jolla on hallinnassaan laitos √ tai polttolaitos, jätteenpolttolaitos tai jätettä käyttävä rinnakkaispolttolaitos ∏ tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, kuka tahansa henkilö, jolle on luovutettu merkittävää taloudellista päätäntävaltaa laitoksen teknisen toiminnan suhteen;

⎢2003/35/EY, 4 artiklan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

(11)13. ”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

(12)14. ”yleisöllä, jota asia koskee” yleisöä, johon lupamenettely vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisöä, jonka etua päätös luvan myöntämisestä tai luvan tai lupaehtojen päivittämisestä koskee; tämän määritelmän mukaisesti katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen etua.

∫ uusi

(13) ”uudella tekniikalla” teollisuuden toimintoa koskevaa uutta tekniikkaa, jolla voidaan, jos se saadaan kehitettyä kaupallisesti, nostaa yleistä ympäristönsuojelun tasoa tai saavuttaa suuremmat kustannussäästöt kuin parhaalla käytössä olevalla tekniikalla;

(14) “vaarallisilla aineilla” vaarallisia aineita tai valmisteita, sellaisina kuin ne on määritelty vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa direktiviissä 67/548/EY[26] ja vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY[27];

(15) “perusviivaraportilla” kvantitatiivista tietoa vaarallisten aineiden aiheuttamasta maaperän ja pohjaveden pilaantumisesta;

(16) “rutiinitarkastuksilla” suunnitellun tarkastusohjelman osana suoritettavia ympäristötarkastuksia;

(17) “muilla kuin rutiinitarkastuksilla” valitusten johdosta taikka onnettomuuksien tai sääntöjen noudattamatta jättämisen tutkinnan johdosta suoritettavia ympäristötarkastuksia;

⎢ 2001/80/EY 2 artikla (mukautettu)

(18)6. ”polttoaineella” kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, joita polttolaitoksessa poltetaan, lukuun ottamatta jätteitä, joihin sovelletaan yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/369/ETY[28], yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä, 89/429/ETY[29], ja vaarallisten jätteiden polttamisesta 16 päivänä joulukuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/67/EY[30], tai myöhempää yhteisön säädöstä, jolla kumotaan ja korvataan yksi tai useampia näistä direktiiveistä;

(19)(7)”polttolaitoksella” teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää;

(20)(11) ‘biomassalla’ √ mitä tahansa seuraavista: ∏

(a) tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta tai sen osasta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena; ja

(b) ja seuraavia polttoaineena käytettyjä jätteitä:

(ai) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

(bii) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään;

(ciii) ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään;

(div) korkkijäte;

(ev) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;

(21)8. ”monipolttoaine√ monipolttoainepolttolaitoksella ∏yksiköllä” polttolaitoksia, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

(22)12. ”kaasuturbiinilla” lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini;

⎢2000/76/EY, 3 art. (mukautettu)

1(23) “jätteellä” jätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 20../../EY [31] 75/442/ETY 1 3 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä.

2(24) ”vaarallisella jätteellä” vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 20../../EY 3 artiklan 4 b kohdassa määriteltyä kiinteää tai nestemäistä √ vaarallista ∏ jätettä;

(25)3. ”sekalaisella yhdyskuntajätteellä” kotitalouksista sekä kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka luonteensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa kotitalousjätettä mutta johon eivät kuitenkaan sisälly Euroopan jäteluettelosta 3 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2000/532/EY[32] 94/3/EY liitteessä olevassa luokassa 20 01 mainitut lähteellä erikseen kerättävät jakeet eivätkä muut kyseisessä liitteessä olevassa luokassa 20 02 mainitut jätteet,

(26)4. √” jätteenpolttolaitoksella” ∏polttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei, Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan myös Ö siten, että Õ polttamalla jäte hapettamalla jäte poltetaan hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan;

(27)5. √ ”jätettä käyttävällä ∏ rinnakkaispolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa laitosta √ teknistä yksikköä ∏, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen √ loppukäsittelemiseksi ∏käsittelemiseksi polttamalla jäte hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan;

(28)7. ”nimelliskapasiteetilla” √ jätteenpolttolaitoksen ∏ polttolaitoksen √ tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksen ∏ uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen asianmukaisella tavalla huomioon erityisesti jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna;

(29)10. ”dioksiineilla ja furaaneilla” kaikkia liitteessä I VI olevassa 2 osassa lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja,

(30)13. ”polttojätteellä” direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa jätteeksi määriteltyä nestemäistä tai kiinteää √ jätettä ∏ ainesta (mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, kaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili), joka syntyy √ jätteenpolttolaitoksessa∏ polttolaitoksessa tai √ jätettä käyttävässä ∏rinnakkaispolttolaitoksessa prosessista, savukaasun tai jäteveden käsittelystä taikka muista poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista;

⎢1999/13/EY, 2 art. (mukautettu)

16(31) ”orgaanisella yhdisteellä” yhdistettä, joka sisältää alkuaineista ainakin hiiltä ja yhtä tai useampaa seuraavista: vety, halogeeni, happi, rikki, fosfori, pii tai typpi, lukuun ottamatta hiilen oksideja ja epäorgaanisia karbonaatteja ja bikarbonaatteja,

(32)17. “haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” orgaanista yhdistettä √ sekä kreosoottien osaa ∏, jonka höyrynpaine 293,15 K:n lämpötilassa on vähintään 0,01 kPa tai jolla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa. Tässä direktiivissä sitä kreosoottien osaa, joka ylittää syntyvälle höyrynpaineelle asetetun kynnysarvon 293,15 K:n lämpötilassa pidetään haihtuvana orgaanisena yhdisteenä;

(33)18. “orgaanisella liuottimella” mitä hyvänsä haihtuvaa orgaanista yhdistettä, jota √ käytetään mihin tahansa seuraavista: ∏

(a) sellaisenaan tai yhdessä muiden aineiden kanssa ilman, että siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia, raaka-aineiden, tuotteiden tai jäteaineiden liuottamiseen;

(b) tai jota käytetään puhdistusaineena epäpuhtauksien liuottamiseen;

(c) taikka liuotteena,

(d) dispergointiväliaineena;

(e) viskositeetin säätäjänä;

(f) pintajännityksen poistajana;

(g) pehmittimenä;

(h) tai säilöntäaineena;

(34)20. “pinnoitteella/maalilla” valmistetta, jota käyttään antamaan pinnalle koristava, suojaava tai muu käyttötarpeen mukainen vaikutus, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä valmisteet, jotka sisältävät nidien asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia √ sellaisena kuin se on määritelty orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/42/EY 2 artiklan 8 kohdassa∏.

5 artikla

Vaatimukset luvan myöntämiselle olemassa oleville laitoksille

1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 6 ja 8 artiklan mukaisesti annettujen lupien avulla tai ehtoja asianmukaisesti uudelleen tarkistamalla ja tarpeellisesti ajanmukaistamalla, että olemassa olevia laitoksia käytetään 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan sekä 14 artiklan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan sekä 15 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanopäivästä lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön erityissäännösten soveltamista.

2. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet 1, 2, 11 ja 12 artiklan sekä 14 artiklan kolmannen luetelmakohdan, 15 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan, 16 ja 17 artiklan sekä 18 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamiseksi olemassa oleviin laitoksiin tämän direktiivin täytäntöönpanopäivästä alkaen..

⎢96/61/EY, 4 art. (mukautettu)

4 artikla

Luvan myöntäminen uusille laitoksille √ Lupavelvoite ∏

1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta uutta laitosta √ tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta ∏ ei käytetä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa, tämän rajoittamatta tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 24 päivänä marraskuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 88/609/ETY[33] esitettyjä poikkeuksia.

⎢1999/13/EY, 3 art. (mukautettu)

√Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön laitosten rekisteröintiä koskevan menettelyn sellaisten laitosten osalta, joka kuuluvat ainoastaan V luvun soveltamisalaan. ∏

⎢1999/13/EY, 2 art. (mukautettu)

8. “rekisteröinnillä” laissa määriteltyä √ Rekisteröintimenettely ∏ menettely √ on määriteltävä sitovassa säännöksessä ja siihen on sisällyttävä ∏ , johon liittyy ainakin toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle antama ilmoitus aikomuksesta käyttää laitosta tai harjoittaa toimintoa, joka kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan;. .

⎢96/61/EY, 2 art. 9 kohta (mukautettu)

2. Lupa voi koskea √ kahta ∏ yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman käyttäjän käytössä √ jotka sijaitsevat samassa paikassa tai eri paikoissa ∏.

∫ uusi

Jos luvan soveltamisalaan kuuluu kaksi tai useampia laitoksia, kunkin laitoksen on noudatettava tämän direktiivin vaatimuksia.

5 artikla

Toiminnanharjoittaja

Kaksi tai useampi luonnollinen tai oikeushenkilö voi toimia laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajana yhdessä, tai toimia laitoksen tai polttolaitoksen eri osien toiminnanharjoittajina.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

68 artikla

Päätökset √ Luvan myöntäminen ∏

1. Ttoimivaltainen viranomainen myöntää luvan, jonka ehdot takaavat, että √ jos ∏ laitos vastaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, tai päinvastaisessa tapauksessa kieltäytyy myöntämästä lupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden tai yhteisön määräyksistä johtuvien vaatimusten soveltamista.

Kaikkiin myönnettyihin tai muutettuihin lupiin on sisällyttävä tässä direktiivissä tarkoitetut yksityiskohtaiset määräykset, joilla suojellaan ilmaa, vesiä ja maaperää.

7 artikla

Yhtenäinen menettely lupien myöntämiseksi

2. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta luvan myöntämismenettely ja -ehdot olisivat täysin yhteensovitettuja silloin, kun siihen osallistuu useita toimivaltaisia viranomaisia √ tai useita toiminnanharjoittajia tai jos myönnetään useampia lupa ∏, jotta voidaan taata tehokas yhtenäinen menettely kaikkien menettelyn osalta toimivaltaisten viranomaisten välillä.

⎢96/61/EY, 9 art. (mukautettu)

3.2. Kun on kyse uudesta laitoksesta tai merkittävästä Ö olennaisesta Õ muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6, ja 7 ja 9 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät √ tutkitaan ja otetaan huomioon ∏ on otettava huomioon lupaa myönnettäessä.

7 artikla

√ Yleisesti sitovat säännöt ∏

8. Jäsenvaltiot voivat asettaa √ sisällyttää ∏ tiettyjä vaatimuksia tietyille laitosryhmille, √ polttolaitoksille, jätteenpolttolaitoksille tai jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille ∏ yleisesti sitoviin muodossa √ sääntöihin ∏ ilman, että niitä sisällytetään yksittäisiin lupaehtoihin ja edellyttäen, että varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja vastaava korkea ympäristönsuojelun taso kokonaisuudessaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta √ lupavelvoitetta ∏ tämän direktiivin lupamenettelyn täytäntöönpanovelvoitteen soveltamista.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

√Jos hyväksytään yleisesti sitovia sääntöjä, on riittävää, että luvassa viitataan tällaisiin sääntöihin. ∏

∫ uusi

8 artikla

Säännösten noudattamista koskevat kertomukset

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

(1) toiminnanharjoittaja laatii toimivaltaiselle viranomaiselle kertomuksen lupaehtojen noudattamisesta vähintään kerran vuodessa;

⎢96/61/EY, 14 art. (mukautettu)

(2) toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti laitoksen päästöjen tarkkailun tuloksista ja pienimmällä mahdollisella viiveellä kaikista tapahtumista tai onnettomuuksista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

9 14 artikla

√ Sääntöjen noudattamatta jättäminen ∏ Lupaehtojen noudattaminen

1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta √ Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen ∏, että toiminnanharjoittaja täyttää laitoksessaan lupaehdot √ lupaehtoja noudatetaan ∏.

⎢ 1999/13/EY 10 artikla (mukautettu)

? uusi

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että havaittaessa tämän direktiivin säännöksiä rikotun, jos √ Jos havaitaan, että tämän direktiivin vaatimuksia on rikottu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ∏

(a) toiminnanharjoittaja ilmoittaa tästä √ välittömästi ∏ toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

(b) √toiminnanharjoittaja ∏ ? ja toimivaltainen viranomainen ⎪ toteuttaa √ toteuttavat tarvittavat ∏ toimenpiteet varmistaakseen, että toiminta saatetaan säännösten mukaiseksi mahdollisimman pian.

(b) Mikäli noudattamatta jättämisestä √ rikkomisesta ∏ aiheutuu ihmisten terveydelle √ tai ympäristölle ∏ välitöntä vaaraa ja niin kauan kuin toimintaa ei a b kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ole saatettu säännösten mukaiseksi, toiminnon suorittaminen √ laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminta on keskeytettävä ∏.

⎢2003/87/EY, 26 art. (mukautettu)

10 artikla

√ Kasvihuonekaasujen päästöt ∏

1. Jos laitoksen kasvihuonekaasupäästöt nimetään direktiivin 2003/87/EY liitteessä I kyseisessä laitoksessa harjoitettavaan toimintaan liittyviksi, luvassa ei saa asettaa kyseisen kaasun suoralle päästölle raja-arvoa, ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY[34] liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, että energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei määrätä koskemaan polttolaitoksia tai muita laitoksia, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä paikalla.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa.

4. Edellä olevaa kolmea 1–3 alakohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

II LUKU

√ Liitteessä I lueteltuja toimintoja koskevat erityissäännökset∏

∫ uusi

11 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin mainitussa liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien raja-arvojen saavuttamiseen.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

123 artikla

Toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että laitosta √ laitoksia∏ käytetään √ seuraavien periaatteiden mukaisesti: ∏ siten, että

1( a) kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty;

(2) käyttäen √ käytetään ∏ parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa;

(3)(b) merkittävää pilaantumista ei aiheuteta;

(4)(c) jätteiden syntymistä vältetään kaatopaikoista 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun direktiivin 75/442/ETY 20../../EY mukaisesti;

(5) jos jätteitä syntyy, ne käytetään hyödyksi tai, jos uudelleenkäyttö on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ne hävitetään Ö loppukäsitellään Õ siten, että niillä ei ole ympäristövaikutuksia tai vaikutus on mahdollisimman vähäistä;

(6)(d) energiankäyttö on tehokasta;

(7)(e) tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi;

(8)(f) tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään toiminnan lopullisen päättymisen jälkeen, jotta pilaantumisvaara vältettäisiin ja tuotantoalue saatettaisiin tyydyttävään tilaan √ 23 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti määriteltyyn tilaan ∏.

Tämän artiklan noudattamiseksi riittää, että jäsenvaliot varmistavat, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon tässä artiklassa määritetyt yleiset periaatteet päättäessään luvan myöntämisehdoista.

136 artikla

Lupahakemukset

1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettu lupahakemus sisältäisi √ seuraavat ∏ tiedot:

(a) √ tiedot ∏laitoksesta ja sen toiminnan luonteesta ja laajuudesta,

(b) √ tiedot ∏ raaka- ja lisäaineista sekä muista laitoksessa käytetyistä tai tuotetuista aineista tai energiasta,

(c) √ tiedot ∏ laitoksen päästölähteistä,

(d) √ tiedot ∏ laitoksen sijaintipaikan olosuhteista,

∫ uusi

(e) tarvittaessa perusviivaraportti,

⎢96/61/EY (mukautettu)

(f) √ tiedot ∏ laitoksen arvioitujen päästöjen laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristöelementtiin sekä päästöjen merkittävien ympäristövaikutusten erittely,

(g) √ tiedot ∏ teknisistä keinoista Ö tekniikoista Õ tai muista menetelmistä, joilla pyritään estämään laitoksen aiheuttamat päästöt, tai jos se ei ole mahdollista, vähentämään niitä,

(h) tarvittaessa tiedot toimenpiteistä laitoksen jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi,

(i) muista toimenpiteistä, jotta noudatettaisiin 3 12 artiklassa tarkoitettuja toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleisiä periaatteita,

(j) ympäristöön joutuvien päästöjen tarkkailusta,

⎢2003/35/EY, 4 art. 2 kohta (mukautettu)

(k) tiivistelmä hakijan mahdollisesti tarkastelemista √ ehdotetun teknologian, tekniikan ja toimenpiteiden ∏ päävaihtoehdoista.

⎢96/61/EY (mukautettu)

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista edellä esitetyistä luetelmakohdista.

2. Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai neuvoston tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta 24 päivänä kesäkuuta 1982 annetun direktiivin 82/501/ETY direktiivin 96/82 mukaisesti laadittu turvallisuuskertomus tai muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot mahdollistavat johonkin 1 kohdan tämän artiklan säätämiin vaatimuksiin vastaamisen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai ne on liitettävä liittää ne siihen.

∫ uusi

14 artikla

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat vertailuasiakirjat

1. Komissio hyväksyy 29 artiklassa tarkoitettuun tietojenvaihdon tuloksiin perustuvia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja.

2. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa on erityisesti selostettava parhaat käytettävissä olevat tekniikat, niihin liittyvät päästötasot ja päästöjen tarkkailu, maaperän ja pohjaveden tarkkailu sekä alueen ennallistaminen ja uudet tekniikat, ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet. Komissio tarkastelee uudelleen ja päivittää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja tarvittaessa.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

159 artikla

Luvan myöntämisehdot √ Lupaehdot ∏

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 312 ja 1019 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi, jotta varmistetaan ilman, veden ja maaperän suojelu ja saavutetaan näin koko ympäristön suojelun korkea taso.

2. Kun on kyse uudesta laitoksesta tai merkittävästä muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6 ja 7 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät on otettava huomioon lupaa myönnettäessä.

3. √ Näihin toimenpiteisiin ∏ on kuuluttava √ vähintään ∏: Luvan tulee käsittää

(a) päästöraja-arvot pilaaville aineille, erityisesti liitteessä III II luetelluille √ ja muille pilaaville aineille ∏, joita voidaan päästää kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä suhteessa niiden ominaisuuksiin ja siirtymiseen ympäristön elementistä (vesi, ilma, maaperä) toiseen;

(b) Tarpeen vaatiessa lupa käsittää asiaankuuluvat maaperän ja pohjavesien suojelua sekä laitoksen jätehuoltoa koskevat määräykset,: Tarvittaessa raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä.

(c) 5. Lupa käsittää asianmukaiset vaatimukset päästöjen tarkkailusta, ja siinä √ joissa ∏ täsmennetään mittausmenetelmät, mittausten tiheys ja niiden arviointimenettely, ja se velvoittaa √ jotka velvoittavat ∏ toimittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle √ säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut ∏ tarvittavat tiedot luvan ehtojen noudattamisen valvomiseksi;

Liitteen I kohdassa 6.6 tarkoitettujen laitosten osalta tässä kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä voidaan ottaa huomioon kustannukset ja hyödyt.

∫ uusi

(d) vaatimukset sellaisten vaarallisten aineiden määräajoin suoritettavasta tarkkailusta, joita on todennäköisesti laitoksen alueella, ottaen huomioon maaperän ja pohjaveden pilaantumismahdollisuuden laitoksen alueella;

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

(e) 6. Lupa käsittää laitoksen muuhun kuin tavanomaiseen käyttöön liittyvät toimenpiteet., √ jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin: ∏ Tällä tavoin otetaan asiaan kuuluvalla tavalla huomioon laitoksen käynnistys, vuodot, virhetoiminnot, väliaikainen seisautus tai lopullinen toiminnan lakkauttaminen, jos on olemassa vaara, että kyseisillä toimilla on vaikutuksia ympäristöön;

(f) Kaikissa tapauksissa lupaehdot sisältävät määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista. sekä takaavat koko ympäristön korkean suojelun tason.

Lupaan voi myös sisältyä tilapäisiä poikkeuksia 4 kohdassa tarkoitettuihin vaatimuksiin, jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä kunnostussuunnitelma varmistaa näiden vaatimusten noudattamisen kuuden kuukauden kuluessa ja jos suunnitelman toteuttaminen johtaa pilaantumisen vähentymiseen.

7. Lupa voi käsittää muita tämän direktiivin toteutumista palvelevia erityisehtoja jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen asianmukaiseksi katsomassa määrin.

2. Tarvittaessa √ Ensimmäisen kohdan a alakohdan soveltamiseksi ∏ raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä.

Liitteen I kohdassa 6.6 tarkoitettujen laitosten osalta tämän kohdan mukaisesti määritetyissä päästöjen raja-arvoissa on otettava huomioon näihin laitosryhmiin soveltuvat käytännön näkökohdat.

∫ uusi

3. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja on käytettävä viitteenä lupaehtoja määriteltäessä.

4. Jos laitosta tai sen osaa ei ole käsitelty parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa viiteasiakirjassa, tai jos näissä asiakirjoissa ei käsitellä kaikkia toiminnan mahdollisia ympäristövaikutuksia, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä laitosta tai kyseessä olevia toimintoja koskeva paras käytettävissä oleva tekniikka liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisesti ja asetettava lupaehdot vastaavasti.

5. Liitteessä I olevan 6 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettujen laitosten osalta sovelletaan 1–4 kohtaa sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvän eläinsuojelulainsäädännön soveltamista.

⎢96/61/EY, 2 art. (mukautettu)

16 artikla

Päästöraja-arvot, vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet

1.6. √ Pilaavien ∏ aineiden päästöjen raja-arvoja sovelletaan yleensä päästökohdassa päästöjen tullessa laitoksesta ulos, jolloin mahdollinen √ ennen kyseistä hetkeä tapahtunut ∏ laimentuminen ei vaikuta √ kyseisten arvojen ∏ määrittelyyn.

Mitä tulee √ pilaavien aineiden ∏ epäsuoriin päästöihin veteen, vedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon √ kyseessä olevan laitoksen ∏ päästöjen raja-arvoja määritettäessä, edellyttäen että näin taataan koko ympäristön suojelun vastaava taso ja ettei ympäristöön kohdisteta suurempaa epäpuhtausrasitetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 76/464/ETY ja sen soveltamiseksi säädettyjen direktiivien noudattamista;.

⎢96/61/EY, 9 art. (mukautettu)

24. Päästöraja-arvot, vastaavat parametrit ja 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellisessä 3 kohdassa tarkoitetut tekniset toimenpiteet perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, ilman määräystä käyttää tiettyä tekniikkaa tai tiettyä teknologiaa määräämättä kuitenkaan tietyn tekniikan tai teknologian käyttämisestä siten, että otetaan huomioon kyseisen laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 10 artiklan soveltamista. Kaikissa tapauksissa lupaehdot sisältävät määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista sekä takaavat koko ympäristön korkean suojelun tason.

∫ uusi

Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöraja-arvot, jotka eivät ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästöraja-arvoja, sellaisina kuin ne on määritelty parasta käytettävissä olevaa tekniikka koskevissa vertailuasiakirjoissa.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityistapauksissa, ottaen huomioon ympäristöön liittyvät ja taloudelliset kustannukset ja hyödyt sekä kyseessä olevan laitokset tekniset ominaisuudet, maantieteellisen sijainnin ja paikalliset ympäristöolot, vahvistaa päästöraja-arvoja, jotka ylittävät parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan sitä koskevassa vertailuasiakirjassa liitetyt raja-arvot.

Nämä raja-arvot eivät kuitenkaan saa ylittää V–VIII liitteessä vahvistettuja raja-arvoja, mikäli mahdollista.

Komissio voi vahvistaa perusteet, joiden mukaisesti voidaan myöntää tässä kohdassa tarkoitettu poikkeus.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4. Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa sovelletaan karjalannan ja lietteen levittämiseen liitteessä I olevan 6 kohdan 6 alakohdassa tarkoitetun laitoksen alueen ulkopuolelle. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää nämä vaatimukset muihin toimenpiteisiin kuin lupaan.

5. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää tilapäisiä poikkeuksia 2 kohdan ja 12 artiklan ensimmäisen alakohdan 1 ja 2 luetelmakohdan vaatimusten soveltamisesta sellaisten päästömäärien lisäysten osalta, jotka aiheutuvat uusien tekniikoiden testauksesta ja käytöstä, edellyttäen, että kuuden kuukauden kuluessä poikkeuksen myöntämisestä näiden tekniikoiden käyttö joko lopetetaan tai toiminnosta aiheutuvat päästöt saavuttavat vähintään parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot.

17 artikla

Tarkkailuvaatimukset

1. Edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen tarkkailuvaatimusten on soveltuvin osin perustuttava parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin tarkkailua koskeviin päätelmiin.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä 15 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun määräajoin suoritettavan tarkkailun tiheys kunkin yksittäisen laitoksen osalta luvassa tai yleisesti sitovissa säännöissä.

Tarkkailu on suoritettava vähintään seitsemän vuoden välein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Komissio voi vahvistaa perusteet määräajoin suoritettavan tarkkailun tiheyden määrittämiselle.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

18 artikla

Yleisesti sitovat säännöt

⎢96/61/EY, 9 art. 8 kohta (mukautettu)

1. Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjä vaatimuksia tietyille laitosryhmille yleisesti sitovassa muodossa ilman, että niitä sisällytetään yksittäisiin lupaehtoihin ja edellyttäen, √ Yleisesti sitovia sääntöjä hyväksyessään jäsenvaltioiden on varmistettava ∏ että varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja vastaava korkea ympäristönsuojelun taso, joka vastaa sellaista ympäristönsuojelun tasoa, √ joka voidaan saavuttaa yksittäisiä lupaehtoja noudattamalla ∏ kokonaisuudessaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin lupamenettelyn täytäntöönpanovelvoitteen soveltamista.

∫ uusi

2. Yleisesti sitovien sääntöjen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin, mutta niissä ei määrätä tietyn tekniikan tai erityisen teknologian käytöstä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisesti sitoviin sääntöihin sisältyvät päästöjen raja-arvot, tai vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet, jotka eivät ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästöraja-arvoja, kuten ne on määritelty parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisesti sitova säännöt saatetaan ajan tasalle parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittymisen mukaisesti.

Kun komissio hyväksyy uuden tai tarkistetun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat vertailuasiakirjan, jäsenvaltion on neljän vuoden kuluessa asiakirjan julkaisemisesta tarvittaessa harkittava uudelleen ja saatettava ajantasalle kyseessä olevia laitoksia koskevat sitovat säännöt.

4. Näissä 1–3 kohdan mukaisissa sitovissa säännöissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

1910 artikla

Paras käytettävissä oleva tekniikka ja yYmpäristönlaatunormit

Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, luvassa edellytetään √ lupaan on sisällytettävä ∏ lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

2011 artikla

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys

Jäsenvaltiot huolehtivat Ö Jäsenvaltioiden on huolehdittava Õ, että toimivaltainen viranomainen seuraa parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä tai että ? siitä ja uusien tai tarkistettujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen julkaisemisesta ⎪ tiedotetaan viranomaiselle.

2112 artikla

Toiminnanharjoittajien laitoksissa tekemät muutokset

1. √ Jäsenvaltioiden on toteutettava ∏ Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toiminnanharjoittaja tiedottaa √ toimivaltaiselle viranomaiselle ∏ toimivaltaisille viranomaisille kaikista laitoksessa suunnitteilla olevista 2 artiklan 10 a alakohdan mukaisista muutoksista, joilla voi olla ympäristövaikutuksia. Tarpeen vaatiessa toimivaltaiset viranomaiset √ toimivaltainen viranomainen ajanmukaistaa ∏ ajanmukaistavat luvan tai sen ehdot.

2. Jäsenvaltiot toteuttavat Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jottei mihinkään toiminnanharjoittajan laitoksessa suunnittelemaan 2 artiklan 10 b alakohdassa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen ryhdytä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa.

Lupahakemuksen ja √ toimivaltaisen viranomaisen päätöksen soveltamisalaan on sisällyttävä ∏ toimivaltaisten viranomaisten päätökseen tulee käsittää laitoksen osat sekä 613 artiklassa luetellut seikat √ yksityiskohdat ∏, joita muutokset voivat koskea. Artiklan 3, 6—10 artiklan ja 15 artiklan, 1, 2 ja 4 kohdan tätä asiaa koskevia säännöksiä sovelletaan samalla tavalla.

⎢96/61/EY, 2 art. 10 kohdan b alakohta (mukautettu)

3. b Tämän määritelmän mukaisesti √ Laitoksen luonteen tai toiminnan ∏ käytön muutoksia tai laajennuksia pidetään olennaisina, jos pelkästään niiden johdosta saavutetaan muutos tai laajennus itsessään vastaa liitteessä I mahdollisesti vahvistetut rajoja kapasiteettia koskevat raja-arvot;

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

2213 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lupaehtojen tarkistus ja ajanmukaistaminen

1. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset √ Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa ∏ tarkastavat säännöllisesti ja ajanmukaistaa ajanmukaistavat tarpeen vaatiessa lupaehdot √ tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi ∏.

∫ uusi

2. Toiminnanharjoittajan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki lupaehtojen tarkistamiseen tarvittavat tiedot.

Toimivaltaisen viranomaisen on lupaehtoja tarkistaessaan otettava huomioon kaikki päästöjen tarkkailuista tai tarkastuksista saadut tiedot.

3. Kun komissio hyväksyy uuden tai tarkistetun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan, jäsenvaltioiden on neljän vuoden kuluessa asiakirjan julkaisemisesta varmistettava, että toimivaltainen viranomainen tarvittaessa tarkistaa ja ajanmukaistaa kyseessä olevia laitoksia koskevat lupaehdot.

Kaikkiin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyihin poikkeuksiin sovelletaan ensimmäisen alakohdan säännöksiä.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

42. Tarkastus suoritetaan joka tapauksessa, jos √ Lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa ajanmukaistetaan vähintään seuraavissa tapauksissa ∏:

(a) laitoksen aiheuttama pilaantuminen on niin merkittävää, että luvan nojalla voimassa olevat päästöraja-arvot olisi arvioitava uudelleen tai uusia päästöraja-arvoja olisi lisättävä,

(b) olennaiset muutokset parhaissa käytettävissä olevissa teknisissä keinoissa ? parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys mahdollistaa merkittävät päästövähennykset ⎪ mahdollistavat päästöihin merkittävän vähennyksen ilman kohtuuttomia kustannuksia,

(c) menetelmän käytön tai toiminnan turvallisuus vaatii toisenlaisten keinojen Ö tekniikkojen Õ käyttöönottoa,

(d) ?lupaehtojen tarkistus on tarpeen 19 artiklan mukaisten ympäristönlaatunormien noudattamiseksi. ⎪

uudet lainsäädännölliset toimenpiteet yhteisön tai jäsenvaltion taholta edellyttävät sitä.

∫ uusi

23 artikla

Laitoksen sulkeminen ja alueen ennallistaminen

1. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti noudatetaan 12 artiklan 8 kohdassa vahvistetun periaatteen noudattamisen varmistamiseksi määrättyjä lupaehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY[35] ja maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 20../../EY[36] soveltamista.

2. Jos laitoksen toimintoihin liittyy sellaisten vaarallisten aineiden käyttö, tuotanto tai ympäristöön päästäminen, jotka mahdollisesti aiheuttavat laitoksen alueella maaperän tai pohjaveden pilaantumista, toiminnanharjoittajan on laadittava perusviivaraportti ennen laitoksen toiminnan käynnistämistä tai ennen laitoksen luvan ajanmukaistamista. Raportissa on oltava tarvittavat kvantitatiiviset tiedot, joiden perusteella voidaan määritellä maaperän ja pohjaveden tila toiminnan käynnistyessä.

Komissio vahvistaa perusviivaraportin sisältöä koskevat perusteet.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3. Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti arvioitava maaperän ja pohjaveden tila vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen osalta. Jos todetaan, että 2 kohdassa tarkoitetussa perusviivaraportissa vahvistettuun maaperän ja pohjaveden alkutilanteeseen verrattuna laitoksen toiminta on aiheuttanut vaarallisten aineiden aiheuttamaan maaperän tai pohjaveden pilaantumista, toiminnanharjoittajan on kunnostettava alue ja palautettava se alkuperäiseen tilaansa.

4. Jos toiminnanharjoittajan ei tarvitse laatia 2 kohdassa tarkoitettua perusviivaraporttia, sen on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei laitoksen alue aiheuta merkittävää riskiä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

∫ uusi

24 artikla

Säännösten noudattamista koskevat kertomukset

Edellä olevan 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun säännösten noudattamista koskevaan kertomukseen on sisällytettävä laitoksen toiminnan, mukaan luettuna päästötasot, ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa käsiteltyjen parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden vertailu.

25 artikla

Tarkastukset

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön laitostarkastuksia koskeva järjestelmä.

Järjestelmään on sisällyttävä laitoksissa tehtävät tarkastukset.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

14 artikla

Lupaehtojen noudattaminen

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta √ Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ∏

toiminnanharjoittaja täyttää laitoksessaan lupaehdot,

toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti laitoksen päästöjen tarkkailun tuloksista ja pienimmällä mahdollisella viiveellä kaikista tapahtumista tai onnettomuuksista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia,

laitosten toiminnanharjoittajat antavat √ toimivaltaisille viranomaisille ∏ toimivaltaisen viranomaisen edustajille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan tarkastukset√ laitoksen alueella ∏ laitoksessa, ottamaan näytteitä ja keräämään kaiken tehtävänsä suorittamiseen tämän direktiivin mukaisesti tarvittavan tiedon.

ò uusi

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki laitokset kuuluvat tarkastussuunnitelmaan.

3. Kuhunkin tarkastussuunnitelmaan on sisällyttävä:

(a) merkittävien ympäristökysymysten yleisarvio,

(b) tarkastussuunnitelmaan kuuluva maantieteellinen alue,

(c) tarkastussuunnitelmaan kuuluvia laitoksia koskeva rekisteri ja tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen tasoa koskeva yleinen arvio näiden laitosten osalta,

(d) tarkastussuunnitelman tarkistamista koskevat säännökset,

(e) suunnitelma 5 kohdassa tarkoitettuja rutiinitarkastuksia koskevaksi ohjelmaksi,

(f) edellä olevan 6 kohdan mukaisesti toteutettavia muita kuin rutiinitarkastuksia koskevat menettelyt,

(g) tarvittaessa eri tarkastusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.

4. Toimivaltainen viranomainen laatii tarkastussuunnitelmien pohjalta säännöllisesti tarkastusohjelmat, määrittelee laitosvierailujen tiheyden eri laitostyyppien osalta.

Näihin ohjelmiin on sisällyttävä vähintään yksi tarkastuskäynti kuhunkin laitokseen vuodessa, elleivät ohjelmat perustu kyseessä olevien laitosten ympäristöriskien järjestelmälliseen arvioitniin.

Komissio vahvistaa ympäristöriskien arviointia koskevat perusteet.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5. Rutiinitarkastukset riittävät kyseessä olevan laitoksen kaikkien asiaankuuluvien ympäristövaikutusten tutkimiseen.

Rutiinitarkastuksilla on varmistettava, että toiminnanharjoittaja noudattaa lupaehtoja.

Rutiinitarkastuksilla on myös osaltaan arvioitava lupaehtojen tehokkuutta.

6. Muita kuin rutiinitarkastuksia on käytettävä vakavien ympäristövalitusten, vakavien ympäristöonnettomuuksien, onnettomuuksien ja sääntöjen noudattamattajättämisten tutkimiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja soveltuvien osin ennen luvan myöntämistä, tarkistamista tai ajanmukaistamista.

7. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kunkin rutiinitarkastuksen ja muun kuin rutiinitarkastuksen jälkeen tarkastusraportti, jossa selvitetään, noudatetaanko laitoksessa tämän direktiivin vaatimuksia, ja todetaan, tarvitaanko lisätoimia.

Raportti annetaan tiedoksi kyseessä olevalle toiminnanharjoittajalle ja saatetaan yleisön saataville kahden kuukauden kulessa tarkastuksesta.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että kaikki raportissa esille tuodut tarvittavat toimet toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa.

⎢96/61/EY

2615 artikla

Tiedon saannin vapaus ja julkinen osallistuminen lupamenettelyyn

⎢2003/35/EY, 4 art. 3 kohta (mukautettu)

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti √ menettelyihin, jotka koskevat ∏ menettelyyn, joka koskee

(a) luvan myöntämistä uusia laitoksia varten,

(b) luvan myöntämistä olennaiseen muutokseen laitoksen toiminnassa,

(c) laitoksen luvan tai lupaehtojen tarkistamista 13 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan 22 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti,

∫ uusi

(d) edellä olevassa 7 ja 18 artiklassa säädettyjen yleisesti sitovien sääntöjen hyväksymistä.

⎢2003/35/EY, 4 art. 3 kohta (mukautettu)

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä IV V säädettyä menettelyä.

∫ uusi

2. Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohtaa ei sovelleta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) uusi laitos tai olennainen muutos kuuluvat direktiivin 85/337/ETY soveltamisalaan,

(b) kaikki tarvittavat lupaehdot kuuluvat yleisesti sitovien sääntöjen soveltamisalaan,

(c) ei ole tarpeen antaa tiukempia määräyksiä 19 artiklan säännösten noudattamiseksi.

⎢2003/35/EY, 4 art. 3 kohta (mukautettu)

35. Kun päätös √ luvan myöntämisestä, tarkistamisesta tai ajanmukaistamisesta tai yleisesti sitovien sääntöjen hyväksymisestä tai ajanmukaistamisesta on tehty ∏, toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava asiasta yleisölle asianmukaisten menettelyjen mukaisesti ja saatettava yleisön saataville seuraavat tiedot:

(a) päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta sekä ehdot ja myöhemmät tarkistukset, ja

(b) tutkittuaan yleisön, jota asia koskee, ilmaisemat huomautukset ja mielipiteet, päätöksen perusteena olevat seikat ja näkökohdat, mukaan lukien tiedot yleisön osallistumisprosessista,

∫ uusi

(c) ennen päätöksen tekemistä pidettyjen kuulemisten tulokset ja selvitys siitä, miten nämä tulokset on otettu huomioon kyseistä päätöstä tehtäessä,

(d) kyseessä olevaa laitosta tai toimintoa koskevan parasta käytettävissä olevaa tekniikka koskevien vertailuasiakirjojen nimet,

(e) tiedot siitä, miten luvassa tai yleisesti sitovissa säännöissä mainitut päästöjen raja-arvot on määritelty verrattuna parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin ja niihin liitettyihin päästötasoihin,

(f) jos on myönnettu 16 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus, syyt poikkeuksen myöntämiselle sekä asetetut ehdot,

(g) edellä olevan 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yleisesti sitovien sääntöjen ja 22 artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen lupien tarkistusten tulokset,

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

(h)2. Edellä 9 artiklassa tarkoitettujen lupaehtojen mukaisesti saadut, toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöjä koskevat valvontatulokset Ö tarkkailutulokset Õ on oltava julkisesti saatavilla.

43. Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa direktiivin 90/313/ETY 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa olevien rajoitusten soveltamista.

⎢2003/35/EY, 4 art. 3 kohta (mukautettu)

2715a artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, √ on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 26 artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy ∏:

(a) √asia koskee riittävästi kyseessä olevaa yleisöä ∏ joiden etua asia riittävästi koskee, tai vaihtoehtoisesti

(b) jotka väittävät √ kyseessä oleva yleisö väittää ∏ oikeuksiensa heikentyvän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä niin edellytetään,

on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, missä vaiheessa muita päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää huomautuksia.

3. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun ja mikä oikeuden heikentymisen tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

Edellä 2 artiklan 14 kohdassa tarkoitetut √ Kaikki kansallisen lainsäädännön ∏ vaatimukset täyttävien √ ympäristönsuojelua edistävien ∏ valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan tämän artiklan a alakohdassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä.

Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata tämän artiklan b alakohdassa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4. Tämän artiklan Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan säännökset eivät estä mahdollisuutta, että hallinnollinen viranomainen √ hallintoviranomainen ∏ alustavasti tutkii asian uudelleen, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen hallinnollisten muutoksenhakumenettelyjen loppuunsaattamisesta ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

Kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

5. Tämän artiklan säännösten tehostamiseksi Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

⎢96/61/EY

2817 artikla

Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset

⎢2003/35/EY, 4 art. 5 kohdan a alakohda (mukautettu)

1. Jos jäsenvaltio toteaa, että tietyn laitoksen käytöllä on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, tai jos jäsenvaltio, johon laitoksen käyttö todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi, sitä pyytää, sen jäsenvaltion, jonka alueella 4 artiklan tai 12 21 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa on haettu, on toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle liitteen V IV mukaisesti toimitettavat tai saataville annettavat tiedot samanaikaisesti kun ne annetaan oman maan kansalaisten √ yleisön ∏ saataville.

Nämä tiedot ovat pohjana tarvittaville neuvotteluille kahden jäsenvaltion välisissä keskinäisissä suhteissa vastavuoroisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

2. Jäsenvaltiot valvovat √ varmistavat ∏ keskinäisissä suhteissansa, että 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakemukset annetaan asianmukaiseksi ajaksi yleisesti saataville mahdollisesti altistumisen kohteena olevassa jäsenvaltiossa, jotta tämä valtio voisi ottaa kantaa asiaan ennen toimivaltaisen viranomaisen päätöstä.

⎢2003/35/EY, 4 art. 5 kohdan b alakohta

3. Kun toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen hakemuksesta, 1 ja 2 kohdan mukaisten kuulemisten tulokset on otettava huomioon.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti kuulluille jäsenvaltioille hakemusta koskevasta päätöksestä ja toimitettava niille 155 26 artiklan 5 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan yleisön, jota asia koskee, saataville asianmukaisella tavalla niiden omalla alueella.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

2916 artikla

Tietojen vaihtaminen

1. 1. Tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen komissiolle joka kolmas vuosi, ja ensimmäisen kerran 18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta, saatavilla olevat edustavat tiedot liitteessä I olevista toimintaluokittain sovituista raja-arvoista sekä tarvittaessa parhaista käytettävissä olevista tekniikoista, joista arvot johdatetaan erityisesti 9 artiklan säännösten mukaisesti. Myöhempiä ilmoituksia varten kyseisiä tietoja ajanmukaistetaan tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2. Komissio organisoi tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden ja parhaista käytettävissä olevista teknisistä keinoista, niihin liittyvästä tarkkailusta ja niiden kehityksestä kiinnostuneen teollisuuden välille. ? sekä ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa ⎪

∫ uusi

(a) laitosten ympäristönsuojelun tasosta päästöjen, pilaantumisen kulutuksen ja raaka-aineiden luonteen, enegian käytön tai jätteen muodostumisen osalta;

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

(b) √käytetystä tekniikasta, siihen liittyvästä tarkkailusta ja niiden kehityksestä. ∏

Komissio julkaisee tietojen vaihdon tulokset joka kolmas vuosi.

3. 3. Tämän direktiivin täytäntöönpanoon ja sen tehokkuuteen suhteessa yhteisön muihin ympäristönsuojelukeinoihin liittyvät kertomukset laaditaan direktiivin 91/692/ETY 5 ja 6 artiklan mukaisesti. Ensimmäinen kertomus kattaa kolmen vuoden ajanjakson tämän direktiivin 21 artiklassa tarkoitetusta täytäntöönpanopäivästä alkaen. Komissio antaa tämän kertomuksen neuvoston käsittelyyn tarvittaessa ehdotuksin varustettuna.

4. 4. Jäsenvaltiot perustavat tai nimeävät viranomaisen tai viranomaiset, jotka ovat vastuussa tietojen vaihdosta 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, ja ilmoittavat tästä komissiolle.

∫ uusi

30 artikla

Uudet tekniikat

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kannustimia, jotka innostavat toiminnanharjoittajia kehittämään ja soveltamaan uusia tekniikoita.

Komissio hyväksyy ensimmäisen kohdan soveltamiseksi toimenpiteitä, jotta voidaan määritellä:

(a) ne teollisuustoiminnot, joiden osalta uusien tekniikoiden kehittäminen ja soveltaminen on etusijalla, ;

(b) uusien tekniikoiden kehittämistä ja soveltamista koskevat jäsenvaltioiden indikatiiviset tavoitteet,

(c) välineet uusien tekniikoiden kehittämisessä ja soveltamisessa tapahtuneen kehityksen arvioimiseksi.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

18 artikla

Päästöjen raja-arvot yhteisössä

1. Komission ehdotuksesta neuvosto vahvistaa perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn mukaisesti päästöjen raja-arvot:

liitteessä I tarkoitetuille laitosluokille liitteen 5.1 ja 5.4 kohdassa tarkoitettuja kaatopaikkoja lukuunottamatta ja

ja

liitteessä III tarkoitetuille pilaaville aineille,

joiden suhteen yhteisöllisten toimien tarve on todettu, erityisesti 16 artiklassa säädetyn tietojen vaihdon perusteella.

2. Yhteisön yhteisten, tätä direktiiviä soveltamalla määriteltyjen päästöjen raja-arvojen puuttuessa sovelletaan liitteessä II tarkoitettujen direktiivien mukaisia asianmukaisia ja muiden yhteisön säädösten mukaisia päästöjen raja-arvoja liitteessä I tarkoitettuihin laitoksiin tämän direktiivin mukaisina päästöjen vähimmäisraja-arvoina.

Komission ehdotuksesta neuvosto vahvistaa perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn mukaisesti liitteen I kohdissa 5.1 ja 5.4 tarkoitettujen kaatopaikkojen osalta sovellettavat tekniset määräykset sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin vaatimusten soveltamista.

⎢2001/80/EY, 1 art. (mukautettu)

III LUKU

√ Polttolaitoksia koskevat erityissäännökset ∏

311 artikla

√ Soveltamisala ∏

Tämä direktiivi koskee Tätä lukua sovelletaan polttoainetyypistä (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen) riippumatta √ energiantuotantoon suunniteltuihin ∏ polttolaitoksiin, joiden Ö mitattu lämpöarvo Õ nimellisteho on vähintään 50 MW.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)”päästöllä” aineiden päästämistä ilmaan polttolaitoksesta;

(2)”savukaasulla” kaasupäästöjä, jotka sisältävät kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia päästöjä; niiden tilavuusvirrat on ilmaistava kuutiometreinä tunnissa standardilämpötilassa (273 K) ja -paineessa (101,3 kPa) vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen, jäljempänä (Nm3/h);

(3)”päästöjen raja-arvolla” polttolaitoksesta tulevien savukaasujen sisältämän aineen sallittua määrää, joka voidaan päästää ilmaan tietyn ajan kuluessa; se määritellään massan osuutena savukaasujen tilavuudesta, mg/Nm3, olettaen, että savukaasun happipitoisuus nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta on kolme prosenttia, kiinteiden polttoaineiden osalta kuusi prosenttia ja kaasuturbiinien osalta 15 prosenttia savukaasun tilavuudesta;

(4)”rikinpoistoasteella” polttolaitoksella tietyn ajan kuluessa ilmaan päästämättä jätetyn rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn polttoaineen rikin määrään;

(5)”käyttäjällä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää polttolaitosta tai jolla on taikka jolle on uskottu päätösvalta sitä koskevissa taloudellisissa ratkaisuissa;

(6)”polttoaineella” kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, joita polttolaitoksessa poltetaan, lukuun ottamatta jätteitä, joihin sovelletaan yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/369/ETY[37], yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä, 89/429/ETY[38], ja vaarallisten jätteiden polttamisesta 16 päivänä joulukuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/67/EY[39], tai myöhempää yhteisön säädöstä, jolla kumotaan ja korvataan yksi tai useampia näistä direktiiveistä;

”polttolaitoksella” teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää.

Tätä direktiiviä sovelletaan vain energiantuotantoon tarkoitettuihin polttolaitoksiin, lukuun ottamatta niitä, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan hyväkseen valmistusprosesseissa. Tätä direktiiviä ei sovelleta erityisesti lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:

(a) laitokset, joissa palamistuotteita käytetään suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai esineiden tai materiaalien muuhun käsittelyyn, esimerkiksi uudelleenlämmitysuunit ja lämpökäsittelyuunit,

(b) jälkipolttolaitokset, toisin sanoen kaikki tekniset laitteet, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina,

(c) katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet,

(d) laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi,

(e) kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit,

(f) koksaamot,

(g) Cowperin ilmankuumentimet,

(h) ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettävät tekniset laitteet,

(i) offshore-lautoilla käytettävät kaasuturbiinit,

√(j) laitokset, joissa käytetään muita jätteitä kuin 38 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä ∏,

(j) kaasuturbiinit, joille on myönnetty lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden osalta on toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan jätetty täydellinen lupahakemus ennen 27 päivää marraskuuta 2002, edellyttäen, että laitos on otettu käyttöön viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan ja liitteessä VIII olevan A ja B osan soveltamista.

Laitokset, jotka toimivat diesel-, bensiini- tai kaasukäyttöisillä moottoreilla, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(8)”monipolttoaineyksiköllä” polttolaitoksia, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

(9)”uudella laitoksella” polttolaitoksia, joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai, jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen;

(10)”olemassa olevalla laitoksella” polttolaitoksia, joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai, jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty ennen 1 päivää heinäkuuta 1987;

(11)”biomassalla” tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta tai sen osasta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena, ja seuraavia polttoaineena käytettyjä jätteitä:

a) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte,

b) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään,

c) ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään,

d) korkkijäte,

e) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja, ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;

(12)”kaasuturbiinilla” lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini;

(13)”syrjäisimmillä alueilla” Ranskan merentakaisia departementteja Ranskan osalta, Azoreja ja Madeiraa Portugalin osalta ja Kanariansaaria Espanjan osalta.

∫ uusi

32 artikla

Yhdistämissäännöt

1. Jos kahden tai useamman erillisen polttolaitokset savukaasut päästetään ilmaan yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten yhdistelmää on pidettävä yhtenä polttolaitoksena ja niiden kapsiteetit olisi laskettava yhteen.

⎢2001/80/EY, 2 art. 7 kohta (mukautettu)

2. Kun kaksi tai useampia uusia laitoksia √ erillisiä polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat toimittaneen täydellisen lupahakemuksen 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen∏ rakennetaan siten, että toimivaltaisten viranomaisten mielestä niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten muodostamaa kokonaisuutta pidetään yhtenä yksikkönä √ polttolaitoksena, ja niiden kapasiteetit on yhdistettävä. ∏

⎢2001/80/EY

3 artikla

1. 1. Jäsenvaltioiden on 1 päivään heinäkuuta 1990 mennessä laadittava asianmukaiset ohjelmat olemassa olevien laitosten kokonaisvuosipäästöjen asteittaiseksi vähentämiseksi. Ohjelmiin on sisällyttävä aikataulut ja täytäntöönpanomenettelyt.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa mainittujen ohjelmien mukaisesti jatkettava päästöjen enimmäismäärien ja vastaavien prosentuaalisten vähennysten, jotka rikkidioksidin osalta on vahvistettu liitteessä I olevassa 1—6 sarakkeessa ja typen oksidien osalta liitteessä II olevassa 1—4 sarakkeessa, noudattamista mainituissa liitteissä säädettyihin päivämääriin mennessä ja siihen asti, kun 4 artiklan olemassa oleviin laitoksiin sovellettavat säännökset on pantu täytäntöön.

3. Ohjelmien toteuttamisen yhteydessä jäsenvaltioiden on myös määritettävä kokonaisvuosipäästöt liitteessä VIII olevan C osan mukaisesti.

4. 4. Jos merkittävä ja odottamaton muutos energian kysynnässä taikka muutos tiettyjen polttoaineiden tai tuotantolaitosten kapasiteetin saatavuudessa aiheuttaa jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti laatiman ohjelman täytäntöönpanolle vakavia teknisiä vaikeuksia, komissio tekee kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja pyynnön perusteet huomioon ottaen päätöksen, jolla se muuttaa päästöjen enimmäismääriä ja/tai liitteessä I ja II asetettuja päivämääriä tuon jäsenvaltion osalta ja ilmoittaa päätöksestään neuvostolle ja jäsenvaltioille. Mikä hyvänsä jäsenvaltio voi kolmen kuukauden kuluessa saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa päättää asiasta toisin.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten uusien laitosten rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa sellaisten uusien laitosten käyttölupiin, joiden osalta on jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen lupahakemus ennen 27 päivää marraskuuta 2002, edellyttäen, että kyseinen laitos otetaan käyttöön viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sisältyvät ehdot, jotka koskevat liitteissä III-VII olevissa A osissa vahvistettujen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöraja-arvojen noudattamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan soveltamista.

⎢2001/80/EY, 9 art. (mukautettu)

33 artikla

√ Päästöraja-arvot ∏

1. Polttolaitosten savukaasut on poistettava hallitulla tavalla √ yhdestä tai useammasta savuhormista koostuvan ∏ savupiipun kautta; Päästöehdot on määrättävä 4 artiklassa tarkoitetussa luvassa ja 10 artiklassa tarkoitetuille polttolaitoksille myönnettävissä luvissa. Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava erityisesti, että savupiipun korkeus lasketaan siten, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä suojellaan.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkiin muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa käyttölupiin sisältyvät ehdot√ Kaikissa luvissa, jotka koskevat polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa, tai jotka ovat jättäneet täydellisen lupahakemuksen ennen 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, edellyttäen, että laitoksen toiminta käynnistyy enintään vuoden kuluttua tästä päivämäärästä, on mainittava edellytykset, joilla varmistetaan, että näiden laitosten päästöt eivät ylitä ∏, jotka koskevat liitteissä liitteessä V olevassa III–VII olevissa B osissa 1 osassa vahvistettuja rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoja noudattamista.

√ 3. Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, jotka eivät kuulu 2 kohdan soveltamisalaan, on mainittava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden laitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja. ∏

⎢2001/80/EY, 7 art. (mukautettu)

42. Toimivaltainen viranomainen voi antaa tavallisesti vähärikkistä polttoainetta käyttävälle √ polttolaitokselle ∏ laitokselle luvan √ poiketa ∏ sallia, että rikkidioksidille 2 ja 3 kohdassa 4 artiklassa säädettyjen päästöraja-arvojen noudattamisvelvoitteesta enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos käyttäjä ei kykene noudattamaan näitä raja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia. Komissiolle √ Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ∏ komissiolle 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista. välittömästi tällaisista tapauksista.

53. Toimivaltainen viranomainen voi √ myöntää ∏ antaa luvan poiketa 2 ja 3 kohdassa 4 artiklassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta, jos √ polttolaitoksen ∏laitoksen, joka tavanomaisesti käyttää vain kaasumaista polttoainetta ja joka muutoin olisi varustettava savukaasun puhdistuslaitteella, on poikkeuksellisesti ja enintään 10 päivän ajan, paitsi jos on pakottava tarve turvata energian saanti, √ on ∏ turvauduttava muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi. √ Poikkeus voidaan myöntään enintään 10 päivän ajaksi, paitsi jos on pakottava tarve turvata energian saanti. ∏

Toimivaltaiselle viranomaiselle √ Toiminnanharjoittajan ∏ on välittömästi ilmoitettava √ toimivaltaiselle viranomaiselle ∏ kustakin ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta erityistapauksesta.

Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle √ ensimmäisen alakohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista ∏ tässä kohdassa tarkoitetuista tapauksista.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

10 artikla

6. Jos polttolaitosta laajennetaan vähintään 50 MW:lla, liitteissä VIII-VII olevissa B osissa vahvistettuja √ liitteessä V olevassa 2 osassa yksilöityjä ∏ päästöraja-arvoja sovelletaan √ on sovellettava muutoksen kohteena olevaan ∏ laitoksen uuteen osaan ja ne määritetään √ on määritettävä ∏ suhteessa koko √ polttolaitoksen ∏laitoksen √ mitattuun ∏ lämpöarvoon. Tätä säännöstä ei sovelleta 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jos polttolaitoksen käyttäjä suunnittelee direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa tai 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muutosta, sovelletaan liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistettuja rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoja.

⎢2001/80/EY, 4 art. 4 kohta (mukautettu)

3. Rajoittamatta direktiivin 96/61/EY[40] ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY soveltamista jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä vähennettävä päästöjään huomattavasti joko:

a) toteuttamalla asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että olemassa olevien laitosten käyttölupiin sisältyvät ehdot, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitetuille uusille laitoksille vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamista, tai

b) varmistamalla, että olemassa olevat laitokset kuuluvat 6 kohdassa tarkoitetun kansallisen päästöjen vähentämistä koskevan suunnitelman piiriin,

sekä soveltamalla tarvittaessa 5, 7 ja 8 artiklaa.

4. Rajoittamatta direktiivien 96/61/EY ja 96/62/EY soveltamista olemassa olevat laitokset voivat poiketa 3 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen noudattamisesta ja ne voidaan jättää kansallisten päästöjen vähentämissuunnitelman ulkopuolelle seuraavin edellytyksin:

a) olemassa olevan laitoksen käyttäjä sitoutuu toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä toimittamassaan kirjallisessa ilmoituksessa olemaan käyttämättä laitosta enempää kuin 20000 käyttötunnin ajan ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2008 ja päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015,

b) käyttäjän on toimitettava joka vuosi toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot siitä, kuinka paljon laitoksen jäljellä olevasta sallitusta käyttöajasta on käytetty ja kuinka paljon sitä on vielä jäljellä.

5. Jäsenvaltiot voivat säätää päästöjen raja-arvoista ja täytäntöönpanon määrärajoista, jotka ovat tiukempia kuin 1, 2, 3 ja 4 kohdassa ja 10 artiklassa vahvistetut. Ne voivat lisätä vaatimusten soveltamisalaan muita epäpuhtauksia, määrätä lisävaatimuksista tai vaatia laitoksen mukauttamista tekniikan kehitykseen.

6. Jäsenvaltiot voivat, kustannukset ja hyödyt sekä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY[41] ja direktiivin 96/62/EY mukaiset velvoitteet huomioon ottaen, laatia ja panna täytäntöön kansallisen suunnitelman päästöjen vähentämiseksi olemassa olevissa laitoksissa, ottaen huomioon muun muassa liitteissä I ja II asetettujen enimmäismäärien noudattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin ja direktiivin 96/61/EY soveltamista.

Olemassa olevien laitosten typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjen vuosittaista kokonaismäärää on kansallisessa päästöjen vähentämissuunnitelmassa vähennettävä tasolle, johon olisi päästy soveltamalla 3 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja vuonna 2000 jo olemassa oleviin laitoksiin (mukaan lukien ne laitokset, joissa vuonna 2000 toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää kunnostussuunnitelmaa kansallisessa lainsäädännössä vaaditun päästövähennyksen saavuttamiseksi) kunkin laitoksen vuoden 2000 lopussa päättyvän viiden viimeisen vuoden käyttöjakson keskimääräisen todellisen vuotuisen toiminta-ajan, käytetyn polttoaineen ja nimellislämpötehon pohjalta.

Kansallisen päästöjen vähentämissuunnitelman piiriin kuuluvan laitoksen sulkemisen seurauksena eivät suunnitelman piiriin edelleen kuuluvien laitosten vuosittaiset kokonaispäästöt saa kasvaa.

Kansallisessa päästöjen vähentämissuunnitelmassa ei missään tapauksessa voida vapauttaa laitosta noudattamasta asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, direktiivin 96/61/EY säännökset mukaan lukien.

Kansallisia päästöjen vähentämissuunnitelmia koskevat seuraavat ehdot:

a) suunnitelman on sisällettävä tavoitteet ja niihin liittyvät osatavoitteet, toimenpiteet ja aikataulut tavoitteiden ja osatavoitteiden saavuttamiseksi sekä valvontamekanismi,

b) jäsenvaltioiden on toimitettava kansallinen päästöjen vähentämissuunnitelmansa komissiolle viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003;

c) kuuden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetusta suunnitelman toimittamisesta komissio arvioi, täyttääkö suunnitelma tämän kohdan vaatimukset. Jos komissio katsoo, ettei näin ole, se ilmoittaa asiasta jäsenvaltiolle. Jäsenvaltion on seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ilmoitettava toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut varmistaakseen tämän kohdan vaatimusten täyttymisen;

d) komissio laatii viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2002 suuntaviivat jäsenvaltioille näiden suunnitelmien valmistelun tueksi.

7. Sen perusteella, miten on edistytty ihmisten terveyden suojelemisessa happamoitumisen ehkäisemiseksi asetettujen sekä direktiivin 96/62/EY mukaisten ilman laatua koskevien yhteisön ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi:

(a) jatkotoimenpiteiden tarpeen;

b) suurten polttolaitosten raskasmetallipäästöjen määrät;

(c) päästöjen lisävähennysten kustannustehokkuuden ja niistä aiheutuneet kustannukset sekä edut jäsenvaltioiden polttolaitossektorilla verrattuna muihin toimialoihin;

(d) miten tällaiset päästöjen vähennykset ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa;

(e) sekä suurille polttolaitoksille asetettujen vaatimusten, mukaan lukien kotimaisia kiinteitä polttoaineita koskevien säännösten, että energiamarkkinoiden kilpailutilanteen vaikutukset ympäristöön ja sisämarkkinoihin;

(f) jäsenvaltioiden toimittamat 6 kohdan mukaiset kansalliset päästöjen vähentämissuunnitelmat.

Komissio sisällyttää kertomukseensa asianmukaisen ehdotuksen liitteessä VI olevan A osan 2 alaviitteessä mainitun poikkeuksen mahdollisista päättymispäivämääristä tai alhaisemmista raja-arvoista.

8. Edellä 7 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on tarvittaessa liitettävä asianmukaiset ehdotukset direktiivi 96/61/EY huomioon ottaen.

⎢2001/80/EY

5 artikla

Sen estämättä, mitä liitteessä III säädetään:

(1) Laitoksia, joiden nimellislämpöteho on vähintään 400 MW ja joiden toiminta-aika ei ylitä seuraavassa mainittuja tuntimääriä vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo):

- 2000 tuntia 31 päivään joulukuuta 2015,

- 1500 tuntia 1 päivästä tammikuuta 2016,

koskee rikkidioksidipäästöjen raja-arvo 800 mg/Nm3;

Tätä säännöstä ei sovelleta uusiin laitoksiin, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2) Espanjan kuningaskunta voi 31 päivään joulukuuta 1999 asti myöntää toimiluvan uusille voimalaitoksille, joiden nimellislämpöteho on vähintään 500 MW, jotka polttavat kotimaista tai maahan tuotua kiinteää polttoainetta ja jotka otetaan käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä ja jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

(a) maahan tuotujen kiinteiden polttoaineiden osalta rikkidioksidipäästöjen raja-arvo on 800 mg/Nm3,

(b) kotimaisten kiinteiden polttoaineiden osalta rikinpoistoaste on vähintään 60 prosenttia,

edellyttäen, että laitoksien, joita tämä poikkeus koskee, sallittu kokonaiskapasiteetti on enintään:

- 2000 MWe, kun on kyse kotimaisista kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista,

- kun on kyse maahan tuotuja kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista, 7500 MWe tai 50 prosenttia kaikkien sellaisten kiinteitä polttoaineita polttavien laitosten kaikesta uudesta kapasiteetista, joille on myönnetty toimilupa 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä, sen mukaan kumpi on alhaisempi.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten uusien laitosten osalta, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla, tai 10 artiklassa tarkoitettujen laitosten osalta, tutkitaan, onko sähkön ja lämmön yhteistuotanto teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jos toteutettavuus varmistuu ottaen huomioon markkina- ja jakelutilanne, laitoksia on kehitettävä sen mukaisesti.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

347 artikla

√ Päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöt tai rikkoutuminen ∏

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitetuissa luvissa määrätään menettelystä Ö puhdistinlaitteiden Õ poistolaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen varalta.

2. Rikkoutumisen sattuessa toimivaltaisen viranomaisen on erityisesti edellytettävä, että käyttäjä vähentää toimintaa tai keskeyttää sen, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käyttää laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla.

Toimivaltaiselle viranomaiselle √ Toiminnanharjoittajan on ∏ joka tapauksessa ilmoitettava √ toimivaltaiselle viranomaiselle ∏ asiasta √ päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöstä tai rikkoutumisesta ∏ 48 tunnin kuluessa.

Ilman Ö puhdistinlaitteita Õ poistolaitteita tapahtuvan toiminnan yhteenlaskettu kesto ei missään tapauksessa saa ylittää 120:tä tuntia √ minkään ∏ 12 kuukauden jakson aikana.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia√ ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa mainittuihin ∏ edellä mainittuihin 24 ja 120 tunnin √ aikarajoihin ∏rajoihin, √ seuraavissa tapauksissa: ∏ jos sen arvion mukaan

(a) on välttämätöntä turvata energian saanti, tai Ö energiansaannin turvaaminen on välttämätöntä, Õ

(b) rikkoutunut √ polttolaitos ∏laitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi toisella laitoksella, mikä johtaisi päästöjen lisääntymiseen.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

3512 artikla

√ Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu ∏

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi√ varmistettava ∏, että √ ilman epäpuhtauksia tarkkaillaan ∏ tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten päästöjä ja kaikkia muita tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä arvoja valvotaan liitteessä VVIII olevan A 3 osan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että käyttäjä vastaa tällaisen valvonnan kustannuksista.

∫ uusi

2. Päästöjen tarkkailuun käytettävän automaattisen laitteiston asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti vuosittain liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen tarkkailussa käytettävien näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainti.

4. Kaikki mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä siten, että toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa, että luvassa olevia toimintaa koskevia vaatimuksia ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

36 artikla

√ Päästöjen raja-arvojen noudattaminen ∏

√ Ilmaa pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä V olevassa 4 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan. ∏

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

378 artikla

√ Monipolttoainepolttolaitokset ∏

1. Toimivaltaisen viranomaisen on kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävän monipolttoaineyksiköllä varustetun uuden √ polttolaitokset ∏laitoksen osalta 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun luvan myöntämisen sekä lisäksi 4 artiklan 3 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen tällaisten laitosten osalta asetettava päästöraja-arvot seuraavasti:

(a) ensiksi kirjaamalla √ kirjataan ∏ kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöraja-arvo, joka vastaa liitteessä VIII-VII √ olevassa ∏ 1 ja 2 osassa säädettyä Ö koko Õ polttolaitoksen nimellislämpötehoa Ö mitattua lämpöarvoa Õ ,

b) toiseksi määrittämällä √ määritetään ∏ polttoainepainotetut päästöraja-arvot, jotka saadaan kertomalla edellä mainittu √ a kohdassa tarkoitettu ∏ yksilöllinen päästöraja-arvo kunkin polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla,

c) kolmanneksi yhdistämällä √ yhdistetään ∏ polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, monipolttoaineyksikköihin √kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävien polttolaitosten ∏, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn √ jalostamisesta ∏ saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, ? osalta komissio voi muuttaa 1 kohtaa sellaisen keskimääräisen rikkidioksidipäästöjen raja-arvon vahvistamiseksi, jota sovelletaan kaikkiin laitoksiin, joiden mitattu lämpöarvo on vähintään 50 MW. ⎪sovelletaan suurimman päästöarvon polttoainetta (pääasiallinen polttoaine) koskevia säännöksiä, jos polttolaitoksen käytön aikana tuon polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on vähintään 50 prosenttia.

∫ uusi

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

è1 1 Oikaisu, EYVL L 319, 23.11.2002, s. 30

ð uusi

Jos pääasiallisen polttoaineen osuus on alle 50 prosenttia, päästöjen raja-arvo määritellään suhteellisesti yksittäisten polttoaineiden antaman lämpötehon ja kaikkien polttoaineiden antamien lämpötehojen summan suhteena seuraavasti:

a) ensiksi kirjaamalla kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöjen raja-arvo, joka vastaa liitteessä III—VII säädettyä polttolaitoksen nimellislämpötehoa,

b) toiseksi laskemalla pääasiallisen polttoaineen (polttoaine, jolla liitteiden III—VII mukaan on korkein päästöjen raja-arvo, ja mikäli kahdella polttoaineella on sama päästöjen raja-arvo, se polttoaine, jolla on suurempi lämpöteho) päästöjen raja-arvo; tämä arvo saadaan kertomalla tuolle polttoaineelle liitteissä III—VII annettu päästöjen raja-arvo kertoimella kaksi ja vähentämällä tästä luvusta päästöjen raja-arvoltaan alhaisimman polttoaineen päästöjen raja-arvo,

c) kolmanneksi määrittämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot, jotka saadaan kertomalla laskettu polttoaineen päästöjen raja-arvo pääasiallisen polttoaineen lämpöteholla ja muut yksittäiset päästöjen raja-arvot kunkin polttoaineen tuottamalla lämpöteholla sekä jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla,

d) neljänneksi yhdistämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.

3. Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen sijasta voidaan soveltaa seuraavia rikkidioksidipäästöjen keskiarvoja (riippumatta käytetyistä polttoaineyhdistelmistä):

a) 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten osalta: 1000 mg/Nm3 jalostamon kaikkien tällaisten laitosten keskiarvona,

(b) 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten osalta: 600 mg/Nm3 jalostamon kaikkien tällaisten laitosten keskiarvona, kaasuturbiineita lukuun ottamatta.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän säännöksen soveltaminen ei johda olemassa olevien laitosten päästöjen lisääntymiseen.

4. Kahta tai useampaa polttoainetta vuorotellen käyttävällä monipolttoaineyksiköllä varustetulle laitokselle myönnettävän 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun luvan sekä 4 artiklan 3 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen laitosten osalta sovelletaan liitteessä III-VII säädettyjä kutakin käytettyä polttoainetta vastaavia päästöjen raja-arvoja.

11 artikla

Rakennettaessa polttolaitoksia, joilla todennäköisesti on huomattavia vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että suoritetaan kaikki asianmukainen tiedottaminen ja neuvottelut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY[42] 7 artiklan mukaisesti.

13 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käyttäjä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kohtuullisen ajan kuluessa jatkuvien mittausten tuloksista, mittalaitteiden tarkastuksesta ja yksittäisistä mittauksista sekä kaikista muista mittauksista, joiden avulla on tarkoitus arvioida, onko tämän direktiivin säännöksiä noudatettu.

15 artikla

1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1990 ilmoitettava komissiolle 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadituista ohjelmista.

Viimeistään vuoden kuluttua olemassa olevien laitosten päästöjen vähentämisen eri vaiheiden päättymisestä jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yhteenvetokertomus ohjelmien täytäntöönpanon tuloksista.

Kunkin vaiheen puolivälissä laaditaan lisäksi osakertomus.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on annettava yleiskatsaus

(a) kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista polttolaitoksista,

(b) rikkidioksidin ja typen oksidien päästöistä tonneina vuodessa sekä näiden aineiden pitoisuuksista savukaasuissa,

(c) toimenpiteistä, jotka jo on toteutettu tai joita suunnitellaan päästöjen vähentämiseksi sekä muutoksista käytetyn polttoaineen valinnassa,

(d) jo tehdyistä tai suunnitelluista käyttötavan muutoksista,

(e) jo toimeenpannuista tai suunnitelluista polttolaitosten lopullisista sulkemisista, ja

(f) tarvittaessa olemassa olevia laitoksia varten tehdyissä ohjelmissa asetetuista päästöjen raja-arvoista.

Savukaasujen sisältämien epäpuhtauksien vuosipäästöjen ja pitoisuuksien määrittelyssä jäsenvaltioiden on otettava huomioon 12, 13 ja 14 artikla.

3. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 5 artiklaa tai liitteessä III olevaa huomautusta taikka liitteessä VI olevan A osan alaviitteitä, on annettava tästä vuosittain kertomus komissiolle.

17 artikla

1. Kumotaan direktiivi 88/609/ETY 27 päivänä marraskuuta 2002 lukien, tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista tai vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvoitteeseen noudattaa mainitun direktiivin liitteessä IX lueteltuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava se täytäntöön.

2. ⎝1Ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ⎜luvan saaneiden uusien laitosten osalta direktiivin 88/609/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/66/EY, 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 2 kohta, 6 artikla, 15 artiklan 3 kohta, liitteet III, VI ja VIII sekä liitteessä IX olevan A osan 2 kohta pysyvät voimassa 1 päivään tammikuuta 2008 asti, minkä jälkeen ne kumotaan.

3. Viittauksia direktiiviin 88/609/ETY pidetään viittauksia tähän direktiivin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

IV luku

√ Jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviin laitoksiin sovellettavat erityissäännökset ∏

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteena on ehkäistä tai rajoittaa niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista, jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja erityisesti ilmaan, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin joutuvien päästöjen aiheuttamaa pilaantumista ja tästä ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja.

Tämä tavoite saavutetaan, kun asetetaan tiukat toimintaedellytykset ja tekniset vaatimukset vahvistamalla poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksille päästöjen raja-arvot yhteisössä sekä myös direktiivin 75/442/ETY vaatimuksia noudattamalla.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

382 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä lukua sovelletaan √ on sovellettava ∏ poltto- ja rinnakkaispolttoilaitoksiin√ sellaisiin jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviin laitoksiin, joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä. ∏

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan: Ö Tämän luvun soveltamiseksi jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sisältyvät: Õ

1. ”jätteellä” direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä,

2. ”vaarallisella jätteellä” vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdassa määriteltyä kiinteää tai nestemäistä jätettä.

Seuraaviin vaarallisiin jätteisiin ei sovelleta tämän direktiivin vaarallisia jätteitä koskevia erityisvaatimuksia:

(a)palavat nestemäiset jätteet mukaan lukien jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/439/ETY 1 artiklassa määritellyt jäteöljyt edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

(i)polykloorattujen aromaattisten hiilivetyjen, esimerkiksi polykloorattujen bifenyylien (PCB) tai pentaklooratun fenolin (PCP), massapitoisuus ei ole suurempi kuin asiaankuuluvassa yhteisön lainsäädännössä on säädetty;

(ii)kyseiset jätteet eivät ole vaarallisia sen johdosta, että ne sisältäisivät direktiivin 91/689/ETY liitteessä II lueteltuja muita aineita määrinä tai pitoisuuksina, jotka olisivat ristiriidassa direktiivin 75/442/ETY 4 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen kanssa; ja

(iii)tehollinen lämpöarvo on vähintään 30 MJ kilogrammaa kohti;

(b)palavat nestemäiset jätteet, jotka eivät voi aiheuttaa niiden poltosta suoraan syntyvissä savukaasuissa muita kuin direktiivin 93/12/ETY 1 artiklan 1 kohdassa määritellystä kaasuöljystä syntyviä päästöjä tai suurempaa päästöpitoisuutta kuin tällä tavoin määritellyn kaasuöljyn poltosta aiheutuu,

3. ”sekalaisella yhdyskuntajätteellä” kotitalouksista sekä kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka luonteensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa kotitalousjätettä mutta johon eivät kuitenkaan sisälly komission päätöksen 94/3/EY liitteessä olevassa luokassa 20 01 mainitut lähteellä erikseen kerättävät jakeet eivätkä muut kyseisessä liitteessä olevassa luokassa 20 02 mainitut jätteet,

4. ”polttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei. Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan myös jätteen polttoa hapettamalla sekä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan.

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko polttolaitoksen, mukaan lukien kaikki polttolinjat √, jätteen rinnakkaispolttolinjat ∏ sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton √ ja rinnakkaispolton ∏valvontaan ja poltto-√ ja rinnakkaispoltto-olosuhteiden ∏olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.

5. ”rinnakkaispolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen käsittelemiseksi.

Jos rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita, vaan pikemminkin jätteiden lämpökäsittely, laitosta on pidettävä 4 kohdassa tarkoitettuna √ jätteenpolttolaitoksena ∏polttolaitoksena.

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko laitoksen, mukaan lukien kaikki rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät,

6. ”jo käytössä olevalla poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksella” poltto- tai rinnakkaispolttolaitosta

(a) joka on toiminnassa ja jolla on ennen … päivää joulukuuta 2002 voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukainen lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002;

(b) jolle on myönnetty lupa toimia poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksena tai joka on rekisteröity sellaiseksi ja jolla on voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukainen ennen 28 päivää joulukuuta 2002 myönnetty lupa edellyttäen, että laitos otetaan käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2003, tai

(c) jonka osalta on jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen lupahakemus ennen 28 päivää joulukuuta 2002 edellyttäen, että laitos otetaan käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2004,

7. ”nimelliskapasiteetilla” polttolaitoksen uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen asianmukaisella tavalla huomioon erityisesti jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna,

8. ”päästöllä” aineiden, tärinän, lämmön tai melun välitöntä tai välillistä pääsyä laitoksessa sijaitsevista piste- tai hajakuormituslähteistä ilmaan, veteen tai maaperään,

9. ”päästöjen raja-arvolla” tiettyjen erityisparametrien avulla ilmaistua päästön massaa, pitoisuutta ja/tai tasoa, joka ei saa ylittyä yhden tai useamman ajanjakson aikana,

10. ”dioksiineilla ja furaaneilla” kaikkia liitteessä I lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja,

11. ”toiminnanharjoittajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai valvoo laitosta tai, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, jolle on annettu laitoksen teknistä toimintaa koskeva taloudellinen päätösvalta,

12. ”luvalla” toimivaltaisen viranomaisen tekemää kirjallista päätöstä (tai useita tällaisia päätöksiä), jolla myönnetään lupa käyttää laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan, että laitos täyttää kaikki tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä,

13. ”polttojätteellä” direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa jätteeksi määriteltyä nestemäistä tai kiinteää ainesta (mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, kaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili), joka syntyy poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista, savukaasun tai jäteveden käsittelystä taikka muista poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista.

⎢2000/76/EY, 2 art. (mukautettu)

2. Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu seuraavat laitokset: √ Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin: ∏

(a) Laitokset, joissa käsitellään ainoastaan seuraavia jätteitä:

√(i) edellä olevan 3 artiklan 21 kohdan b alakohdassa lueteltuja jätteitä, ∏

(i) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

(ii) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään;

(iii) ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään;

(iv) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä;

(v) korkkijäte;

(iivi) radioaktiivinen jäte;

(iiivii) direktiivissä 90/667/ETY säännellyt eläinten ruhot, kuten niistä on säädetty tämän kuitenkaan rajoittamatta mainitun direktiivin tulevaa muuttamista muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 [43] ,

(ivviii) offshorelaitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja hyödyntämisestä syntyvä jäte, joka poltetaan näillä laitoksilla;

(b) koelaitokset, joita käytetään tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen polttoprosessin kehittämiseksi ja joissa käsitellään jätettä alle 50 tonnia vuodessa.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

394 artikla

√ Luvan hakeminen ∏ ja myöntäminen

1. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset eivät saa toimia ilman toimintaan myönnettyä lupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 75/442/ETY 11 artiklan tai direktiivin 91/689/ETY 3 artiklan soveltamista.

2. Direktiivin 92/61/EY soveltamista rajoittamatta on √ Jätteenpolttolaitosta ∏ poltto- tai √ jätettä käyttävää ∏rinnakkaispolttolaitosta koskevan, toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettavan lupahakemuksen √ on ∏ sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että √ seuraavat edellytykset täyttyvät ∏:

(a) laitoksen suunnittelussa, varustelussa √, huollossa ∏ ja käytössä noudatetaan tämän luvun direktiivin vaatimuksia, ottaen huomioon poltettavan √ tai rinnakkaispoltettavan ∏ jätteen luokat;

(b) poltto- ja rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö hyödynnetään niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista, esimerkiksi yhdistetyn lämmön √lämmön-, prosessihöyryn tai sähkön ∏- ja energiantuotannon avulla tai prosessihöyryn tai kaukolämmön tuotannolla;

(c) polttojätteen määrä ja haitallisuus minimoidaan ja se kierrätetään, silloin kuin tämä on asianmukaista;

(d) polttojäte, jonka muodostumista ei voida ehkäistä tai vähentää tai jota ei voida kierrättää, käsitellään kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemuksesta käy ilmi, että ilmaan johdettavien päästöjen mittaamiseen ehdotetut mittaustekniikat ovat liitteen III mukaiset ja veden osalta liitteessä III olevan 1 ja 2 kohdan mukaiset.

40 artikla

√ Lupaehdot ∏

14. Toimivaltaisen viranomaisen poltto- tai rinnakkaispolttolaitokselle myöntämässä luvassa on sen lisäksi, että lupien on oltava direktiiveissä 91/271/ETY, 96/61/EY, 96/62/EY, 76/464/ETY ja 1999/31/EY säädettyjen soveltuvien vaatimusten mukaisia√ Luvassa on ∏:

(a) nimenomaisesti mainittava Ö lueteltava Õ jäteluokat , joiden käsittely on sallittu, Luettelossa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä √ käyttäen ∏ ainakin Euroopan jäteluettelossa √ Euroopan jäteluetteloa koskevassa komission päätöksessä 2000/532/EY vahvistettuja jäteluokkia∏, jos mahdollista, √ ja tarvittaessa esitettävä tiedot jätteen määrästä ∏ kunkin jäteluokan osalta ;

(b) ilmoitettava laitoksen jätteenpolton tai rinnakkaispolton kokonaiskapasiteetti;

⎢2000/76/EY, 8 art. 6 kohta (mukautettu)

6. Luvassa on

(ca) vahvistettava √ mainittava ∏ liitteessä IV tarkoitettujen epäpuhtauksien √ ilmaan ja veteen kohdistuvien ∏ päästöjen raja-arvot 2 kohdan mukaisesti sekä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi;

(db) määritettävä jäteveden osalta toiminnan valvontaan liittyvät parametrit vähintään √ vaatimukset jätevesipäästöjen ∏ pH:n, lämpötilan ja virtaaman osalta;

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

(ec) määritettävä näytteenotto- ja mittausmenettelyt √ ja -tiheydet ∏, joiden avulla täytetään kunkin ilmaan ja veteen joutuvan epäpuhtauden määräaikaismittauksia varten asetetut velvoitteet √, joita käytetään päästöjen tarkkailumääräysten noudattamiseen ∏.

⎢2000/76/EY, 4 art. 13 kohta (mukautettu)

(f) Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä luvassa puhdistus- Ö puhdistin- Õ tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuva pisin sallittu aika, jona säänneltyjen aineiden pitoisuudet ilmaan joutuvissa päästöissä √ ilmaan joutuvat päästöt Õ ja puhdistetussa jätevedessä Ö jätevesipäästöt Õ saavat ylittää säädetyt päästöjen raja-arvot.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

25. √ Edellä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi ∏ Toimivaltaisen viranomaisen vaarallista jätettä käyttävälle √ jätteenpolttolaitokselle ∏ poltto- tai √ jätettä käyttävälle ∏ rinnakkaispolttolaitokselle myönnetyssä luvassa on 4 kohdassa olevan lisäksi √ oltava seuraavat tiedot ∏ :

(a) lueteltava ne Ö luettelo ∏ eri luokkiin kuuluvan vaarallisen jätteen määrät, √ määristä ∏, joiden käsittely on sallittu;

(b) esitettävä vaarallisen jätteen pienin ja suurin massavirta, sen pienimmät ja suurimmat lämpöarvot ja suurimmat sallitut pitoisuudet epäpuhtauksille kuten PCB, PCP, kloori, fluori, rikki ja raskasmetallit √sekä muut pilaavat aineet ∏.

36. Jäsenvaltiot voivat laatia luettelon niistä luvassa mainittavista √ lupaan sisältyvistä ∏ jäteluokista, joita voidaan rinnakkaispolttaa tiettyihin luokkiin kuuluvissa √ jätettä käyttävissä ∏ rinnakkaispolttolaitoksissa. sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen määräysten soveltamista.

7. 4. Toimivaltaisen viranomaisen on määräajoin tarkasteltava lupaehtoja ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/61/EY soveltamista.

9. Jos polttolaitos tai rinnakkaispolttolaitos ei noudata lupaehtoja ja erityisesti ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen raja-arvoja, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä toimiin näiden ehtojen noudattamisen varmistamiseksi.

417 artikla

√ Päästöjen vähentäminen Õ Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

⎢2000/76/EY, 6 art. 5 kohta (mukautettu)

15. Poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että ehkäistään ilmaan joutuvat päästöt, jotka aiheuttavat merkittävää ilman pilaantumista maanpinnan tasolla; erityisesti savu√ Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten savukaasut ∏ kaasut on poistettava valvotusti sekä yhteisön ilmanlaatustandardien mukaisesti savupiipulla, jonka korkeus määritetään siten, että suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

21.√ Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VI olevassa 3 ja 4 osassa vahvistettuja tai mainitun liitteessä olevan 4 osan mukaisesti määriteltyjä päästöjen raja-arvoja. ∏ Polttolaitokset on suunniteltava, rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteessä V vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa.

2. Rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteen II mukaisesti määritetyt tai siinä vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa.

Jos √ jätettä käyttävässä ∏ rinnakkaispolttolaitoksessa yli 40 prosenttia tuloksena olevasta lämmön luovutuksesta on peräisin vaarallisesta jätteestä √ tai laitoksessa rinnakkaispoltetaan käsittelemätöntä sekalaista yhdyskuntajätettä ∏, sovelletaan liitteessä VI V olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja.

3. Päästöjen raja-arvojen noudattamisen tarkastamiseksi tehtävien mittausten tulokset on standardoitava 11 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

4. Käsittelemättömän sekalaisen yhdyskuntajätteen rinnakkaispolton osalta raja-arvot määrätään liitteen V mukaisesti eikä liitettä II sovelleta.

5. Jäsenvaltiot voivat asettaa päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen määräysten soveltamista.

8 artikla

Savukaasujen puhdistuksesta syntyvät jätevesipäästöt

1. Savukaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästämiseen poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta on oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupa.

32. Savukaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästämistä vesistöön on rajoitettava niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista ja √ pilaavien aineiden pitoisuudet eivät saa ylittää ∏ vähintään liitteessä VIIV olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja mukaisesti.

3. Savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi voidaan erillisen käsittelyn jälkeen päästää vesistöön, jos se luvassa erikseen sallitaan ja edellyttäen, että

(a) yhteisön, kansallisten ja paikallisten asiaa koskevien säännösten vaatimukset täyttyvät päästöjen raja-arvojen osalta; ja

(b) liitteessä IV tarkoitetut epäpuhtauksien massapitoisuudet eivät ylitä siinä asetettuja päästöjen raja-arvoja.

4. Päästöjen raja-arvoja sovelletaan paikassa, jossa liitteessä IV tarkoitettuja epäpuhtauksia sisältävä savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi poistetaan √ jätteenpolttolaitoksesta ∏ poltto- tai √ jätettä käyttävästä ∏ rinnakkaispolttolaitoksesta.

Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä 11 artiklassa tarkoitetut mittaukset:

(a) savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(b) yhdestä tai useammasta muusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(c) paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta.

Toiminnanharjoittajan on tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat määrittääkseen ne lopullisessa jätevesipäästössä olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä, jotta voidaan tarkistaa, noudatetaanko liitteessä IV asetettuja päästöjen raja-arvoja savukaasujen puhdistusprosessissa syntyvän jätevesivirran osalta.

Liitteessä IV esitettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi ei missään olosuhteissa saa suorittaa jäteveden laimennusta.

5. Jos liitteessä IV tarkoitettuja epäpuhtauksia sisältävä savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi käsitellään √ jätteenpolttolaitoksen ∏poltto- tai √ jätettä käyttävän ∏ rinnakkaispolttolaitoksen ulkopuolella pelkästään tällaisen jäteveden käsittelyyn tarkoitetussa käsittelylaitoksessa, liitteessä IV VI olevassa 5 osassa olevia √ vahvistettuja ∏ päästöjen raja-arvoja on sovellettava paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelylaitoksesta. √Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa joko laitoksessa tai muualla, ∏

Jos ulkopuolinen käsittelylaitos ei ole tarkoitettu ainoastaan polttamisesta syntyvän jäteveden käsittelyyn, toiminnanharjoittajan on suoritettava √ tehtävä ∏ 4 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt tarvittavat ainetaselaskelmat √ käyttäen liitteessä VI olevan 6 osan 2 kohdassa vahvistettuja mittaustuloksia ∏ määrittääkseen ne lopullisessa jätevesipäästössä olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä, jotta voidaan tarkistaa, noudatetaanko liitteessä IV asetettuja päästöjen raja-arvoja savukaasujen puhdistusprosessissa syntyvän jätevesivirran osalta.

Liitteessä IV VI olevassa 5 osassa vahvistettujen esitettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi ei missään olosuhteissa saa suorittaa jäteveden laimennusta.

57. √Jätteenpolttolaitokset ∏ poltto- ja √ jätettä käyttävät ∏ rinnakkaispolttolaitokset ja niiden jätteiden varastointiin käyttämät alueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat luvattomat ja ennalta arvaamattomat epäpuhtauspäästöt ehkäistään asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä annettujen säännösten mukaisesti

. Varastokapasiteettia on oltava myös √ jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen ∏ laitosalueen epäpuhtaille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille. Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.

8. Jäsenvaltiot voivat asettaa päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen määräysten soveltamista.

⎢2000/76/EY, 4 art. 13 kohta (mukautettu)

63. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tai polttolinjalla ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan 45 artiklan 4 kohdan c alakohdan soveltamista.; Lisäksi

Ttällaisen toiminnan yhteenlaskettu eksto √ ei saa ylittää ∏on lisäksi oltava alle 60 tuntia vuodessa.

√ Toisessa alakohdassa vahvistettua aikarajaa on sovellettava ∏ Tätä 60 tunnin kestoa sovelletaan koko laitoksen niihin √ uuneihin ∏ linjoihin, jotka on yhdistetty samaan savukaasujen puhdistuslaitteeseen Ö puhdistinlaitteeseen Õ .

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

4213 artikla

Poikkeukselliset käyttöolosuhteet √ Häiriöt ∏

2. Häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

4311 artikla

Mittausvaatimukset√ Päästöjen tarkkailu ∏

1. Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin huolehdittava siitä, että √ päästöjen tarkkailu toteutetaan liitteessä VI olevan 6 ja 7 osan mukaisesti ∏ ilmaa koskevia 2—12 ja 17 kohdan ja vettä koskevia 9 ja 14—17 kohdan säännöksiä noudatetaan.

2. Poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksessa on tehtävä liitteen III mukaisesti seuraavat ilmaan joutuvien epäpuhtauksien mittaukset:

(a) jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: NOx, edellyttäen, että on vahvistettu päästöjen raja-arvot, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF ja SO2;

(b)jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta sekä savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö;

(c)raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa mittausten aikavälit siltä osin kuin ne ovat asettaneet päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille.

3. Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa.

4. HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei HCl:n päästöjen raja-arvo ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan c alakohdassa on säädetty.

5. Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

6. Toimivaltainen viranomainen voi myöntämässään luvassa sallia, että poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa tehdään HCl:sta, HF:sta ja SO2:sta jatkuvien mittauksien sijasta määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan c alakohdassa on säädetty, jos toiminnanharjoittaja voi näyttää toteen, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja päästöjen raja-arvoja.

7. Toimivaltainen viranomainen voi myöntämässään luvassa sallia, että raskasmetallien määräaikaismittausten aikaväliä harvennetaan kahdesta kerrasta vuodessa yhteen kertaan kahdessa vuodessa sekä että dioksiinien ja furaanien määräaikaismittausten aikaväliä harvennetaan kahdesta kerrasta vuodessa yhteen kertaan vuodessa, jos rinnakkaispoltosta tai poltosta syntyvät päästöt ovat alle 50 prosenttia liitteen II tai liitteen V mukaisesti määritetyistä päästöjen raja-arvoista ja jos käytettävissä on 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laadittuja arviointiperusteita, jotka koskevat täytettäviä vaatimuksia. Näiden arviointiperusteiden on pohjauduttava vähintään toisen alakohdan a ja d alakohdan säännöksiin.

Aikavälin harventaminen voidaan sallia 1 päivään tammikuuta 2005 saakka, vaikka kyseisiä arviointiperusteita ei olisikaan käytettävissä edellyttäen, että

(a)rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuu ainoastaan sellaisten tavanomaisten jätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja se määritellään tarkemmin d alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella;

(b)näiden jätteiden osalta on käytettävissä kansallisia laatukriteerejä, jotka on ilmoitettu komissiolle;

(c)näiden jätteiden rinnakkaispoltto ja poltto on direktiivin 75/442/ETY 7 artiklassa tarkoitettujen asianmukaisten jätehuoltosuunnitelmien mukaista;

(d) toiminnanharjoittaja voi todistaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että päästöt alittavat kaikissa olosuhteissa huomattavasti liitteessä II tai liitteessä V raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistetut päästöjen raja-arvot; tämän arvioinnin on perustuttava tietoihin kyseisten jätteiden laadusta ja mainittujen epäpuhtauksien päästöjen mittauksiin;

€ laatukriteerit ja määräaikaismittausten uusi aikaväli on esitetty luvassa; ja

(f) tässä kohdassa tarkoitetusta mittausten aikavälistä tehdyt päätökset täydennettyinä tiedoilla kyseessä olevien jätteiden määrästä ja laadusta toimitetaan vuosittain komissiolle.

8. Päästöjen raja-arvojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mittausten tulokset on standardoitava seuraavia olosuhteita vastaaviksi ja hapen osalta liitteessä VI tarkoitetun kaavan mukaisesti: a)

(a) lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 11 prosenttia, kuiva kaasu;

(b) direktiivissä 75/439/ETY määritellyn jäteöljyn polttamisen yhteydessä syntyvässä savukaasussa: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 3 prosenttia, kuiva kaasu;

(c) jos jätteitä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan standardoida toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet,

(d) rinnakkaispolton osalta mittaustulokset on standardoitava liitteen II mukaisesti laskettavan kokonaishappipitoisuuden mukaan.

Jos epäpuhtauksien päästöjä on rajoitettu savukaasun puhdistuksella vaarallisia jätteitä käsittelevässä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa, tehdään ensimmäisessä alakohdassa säädetty happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin epäpuhtauspitoisuus, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

10 artikla

Valvonta ja seuranta

1. On asennettava mittauslaitteistot ja käytettävä tekniikoita, joilla voidaan seurata poltto- ja rinnakkaispolttoprosessin kannalta merkityksellisiä parametrejä, olosuhteita ja massapitoisuuksia.

2. Mittausvaatimukset vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä luvassa tai siihen liittyvissä ehdoissa.

23. Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen seurantaan käytettävän Automaattisen √ mittausjärjestelmän ∏ laitteiston asianmukaista asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti√ testejä ∏ kerran vuodessa liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohdan mukaisesti . Kalibrointi on tehtävä rinnakkaismittauksilla viitemenetelmin vähintään kolmen vuoden välein.

34. Toimivaltainen viranomainen vahvistaa √ päästöjen tarkkailussa käytettävien ∏ näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainnin.

5. Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä liitteessä III olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

⎢2000/76/EY, 11 art. (mukautettu)

49. Kaikki √ tarkkailutulokset ∏mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä tarkoituksenmukaisella √ sellaisella ∏ tavalla, jotta √ että ∏ toimivaltaiset viranomaiset √ toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että luvassa olevia toimintaa koskevia vaatimuksia ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan ∏ voivat tarkistaa päättämiensä menettelyjen mukaisesti, noudatetaanko sallittuja toimintaa koskevia vaatimuksia ja tässä direktiivissä asetettuja päästöjen raja-arvoja.

10. Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a) yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä liitteessä V olevassa a kohdassa tai liitteessä II vahvistettuja päästöjen raja-arvoja,

97 prosenttia vuoden aikana mitatuista vuorokausikeskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevan e kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistettua päästön raja-arvoa,

(b) yksikään puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevassa b kohdassa olevassa sarakkeessa A vahvistettuja päästöjen raja-arvoja, tai soveltuvissa tapauksissa 97 % vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevan b kohdan sarakkeessa B vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;

(c) yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä liitteessä V olevassa c ja d kohdassa tai liitteessä II vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;

(d) liitteessä V olevan e kohdan toisen luetelmakohdan tai liitteen II säännöksiä noudatetaan.

11. Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot.

Jotta vuorokausikeskiarvo olisi pätevä, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi.

12. Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n, HCl:n ja SO2:n määräaikaismittausten keskiarvot määritetään 10 artiklan 2 ja 4 kohdan sekä liitteen III vaatimusten mukaisesti.

513. Heti kun yhteisön alueella on käytettävissä sopivia mittaustekniikoita, komissio tekee 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päätöksen √ vahvistaa ∏ ajankohdan, josta lähtien ilmaan joutuvia raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästöjä raja-arvoja koskevia jatkuvia mittauksia on tehtävä √ mitattava ∏ liitteen III mukaisesti.

∫ uusi

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

⎢2000/76/EY, 11 art. (mukautettu)

44 artikla

√ Päästöraja-arvojen noudattaminen ∏

10. Ilmaa √ ja vettä ∏ pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos √ liitteessä V olevassa 8 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan ∏.

14. Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:

(a) edellä 8 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen parametrien jatkuvat mittaukset;

(b) suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina; vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat säätää 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittauksista;

(c) 24 tunnin ajan tapahtuvaa poistoa edustavan näytteen vähintään kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut mittaukset 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista epäpuhtauksista, joiden numerot liitteessä IV ovat 2—10;

(d) vähintään puolen vuoden välein tapahtuvat dioksiinien ja furaanien mittaukset; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa mittausten aikavälit siltä osin kuin ne ovat asettaneet päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille.

15. Käsitellyn jäteveden epäpuhtausmassan seuranta on toteutettava yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ja siitä sekä mittausten aikaväleistä on määrättävä luvassa.

16. Veteen joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a) suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän (epäpuhtaus 1) osalta 95 prosenttia ja 100 prosenttia mitatuista arvoista ei ylitä vastaavia liitteessä IV vahvistettuja päästöjen raja-arvoja;

(b) raskasmetallien (epäpuhtaudet 2—10) osalta enintään yksi mittaus vuodessa ylittää liitteessä IV vahvistetut päästöjen raja-arvot; vaihtoehtoisesti, jos jäsenvaltio säätää useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää liitteessä IV vahvistetut päästöjen raja-arvot;

(c) dioksiinien ja furaanien (epäpuhtaus 11) osalta kahdesti vuodessa tehtävät mittaukset eivät ylitä liitteessä IV vahvistettua päästöjen raja-arvoa.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

456 artikla

Toimintaa koskevat vaatimukset

1. √Jätteenpolttolaitoksia ∏ polttolaitoksia käytettäessä on saavutettava sellainen polttotaso, että kuonassa tai pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden polttohävikki alle 5 prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa on käytettävä sopivia jätteen esikäsittelymenetelmiä.

2. √ Jätteenpolttolaitokset∏ polttolaitokset √ ja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset Õ on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että Ö jätteen poltosta tai rinnakkaispoltosta Õ prosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi Ö vähintään Õ 850 °C:een mitattuna uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta.

Jos √ poltettavan tai rinnakkaispoltettavan ∏ vaarallisen jätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan √ on oltava vähintään 1 000 oC. ∏ on nostettava vähintään kahdeksi sekunniksi 1 100 °C:een

√ Jätteenpolttolaitoksissa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa vahvistetut lämpötilat on mitattava palamiskammion sisäseinän läheisyydestä. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suorittaa mittaukset jostain muusta palamiskammion edustavasta kohdasta. ∏

3. √ Jätteenpolttolaitoksen ∏ polttolaitoksen kukin √ palamiskammio ∏ linja on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen √ 2 kohdassa vahvistettujen lämpötilojen ∏ alle 850 tai 1 100 °C:n. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että √ nämä lämpötilat ∏ 850 tai 1 100 °C:n lämpötilaa pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.

Käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tai kun palamiskaasun lämpötila laskee alle 850 tai 1 100 °C:n, lLisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin mitä aiheutuu tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/12/ETY [44] 75/716/ETY 1 artiklan 1 kohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta.

2. Rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi 850 °C:een. Jos rinnakkaispoltetaan vaarallista jätettä, jonka sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötila on nostettava 1 100 °C:een.

43. √Jätteen polttolaitoksissa Õ poltto- ja Ö jätettä käyttävissä Õ rinnakkaispolttolaitoksissa on oltava käytössä Ö on käytettävä Õ automaattista järjestelmää, joka estää jätteen syötön Ö seuraavissa tapauksissa Õ :

(a) käynnistyksen aikana, kunnes √ 2 kohdassa vahvistettu ∏ 850° tai 1 100 °C:n taikka 4 kohdan tai 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty lämpötila on saavutettu;

(b) aina, kun lämpötila alittaa √ 2 kohdassa vahvistetun ∏ 850 tai 1 100 °C:n taikka 4 kohdan tai 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn lämpötilan;

(c) aina, kun tässä direktiivissä edellytetyt jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajoista ylittyy √ savukaasujen ∏ puhdistuslaitteiden Ö puhdistinlaitteiden Õ häiriöiden tai vikojen vuoksi.

56. √ Jätteenpolttolaitosten tai jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten tuottama ∏ Poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

67. Tartuntavaarallinen kliininen jäte olisi √ on ∏ syötettävä suoraan uuniin sekoittamatta sitä ensin muihin luokkiin kuuluviin jätteisiin ja käsittelemättä sitä suoraan.

78. √Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta käyttää ja johtaa Õ poltto- tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitosta käyttää ja valvoo sen hoitajan on oltava luonnollinen henkilö, joka on pätevä hoitamaan laitosta.

46 artikla

Toimintaolosuhteiden muuttamista koskeva valtuutus

1.4. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan 45 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa asetetuista vaatimuksista ja mainitun artiklan 4 3 kohdassa tarkoitetuista lämpötiloista poikkeavien sellaisten vaatimusten noudattamiseen, jotka määritetään tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten myönnettävässä luvassa, edellyttäen, että tämän direktiivin √ muita ∏vaatimuksia noudatetaan. Jäsenvaltiot voivat määrätä tällaisia lupia koskevista säännöistä.

2. √Jätteenpolttolaitosten osalta ∏ Ttoimintaa koskevien vaatimusten muutos ei saa aiheuttaa polttojätteen määrän kasvua eikä polttojätettä, jonka sisältämien orgaanisten epäpuhtauksien Ö pilaavien aineiden Õ määrä on suurempi verrattuna polttojätteeseen, jonka voidaan odottaa syntyvän 45 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatettaessa.

Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan 2 kohdassa asetetuista vaatimuksista ja 3 kohdassa tarkoitetuista lämpötiloista poikkeavien sellaisten vaatimusten noudattamiselle, jotka määritetään tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten myönnettävässä luvassa, edellyttäen, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan. Tällaisen poikkeuksen ehtona on oltava, että noudatetaan vähintään liitteessä V olevia säännöksiä orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja CO-päästöjen raja-arvoista.

√ 3. Niiden jätteenpolttolaitosten, joilla on valtuutus muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti on noudatettava vähintään liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja orgaanisen hiilen kokonaismäärää ja CO-päästöjä koskevia päästöjen raja-arvoja. ∏

Jos sellu- ja paperiteollisuuden nykyisissä kuorikattiloissa rinnakkaispoltetaan niiden omia jätteitä tuotantopaikalla√ Sellu- ja paperiteollisuudessa käytettävien kattiloiden, joissa rinnakkaispoltetaan kuorijätettä omalla tuotantopaikalla, joka oli toiminnassa ja jolla oli lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jolla oli valtuutus muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti ∏ tällainen lupa edellyttää, että noudatetaan on noudatettava vähintään liitteessä VI V olevassa 3 osassa olevia säännöksiä orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen raja-arvoja.

√ 4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ∏ Jäsenvaltion on ilmoitettava tämän tiedot kaikista 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksytyistä toimintaolosuhteista säännösten mukaisesti määritetyistä toimintaa koskevista vaatimuksista ja tehtyjen tarkistusten tuloksista komissiolle osana niitä tietoja, jotka toimitetaan kertomusten toimittamista koskevien Ö 67 artiklanÕ vaatimusten täyttämiseksi.

475 artikla

Jätteen toimittaminen ja vastaanotto

1. √ Jätteenpolttolaitoksen ∏poltto- tai √ jätettä käyttävän ∏ rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki jätteen toimittamiseen ja vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ympäristölle aiheutuvat haitat ja erityisesti ilman, maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantuminen sekä √ muut kielteiset ympäristövaikutukset, ∏ haju- ja meluhaitat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat, tai vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista. Näiden toimenpiteiden on täytettävä vähintään 3 ja 4 kohdassa esitetyt vaatimukset.

2. Toiminnanharjoittajan on määriteltävä kunkin jäteluokan massa mahdollisuuksien mukaan komission päätöksellä 2000/532/EY hyväksytyn Euroopan jäteluettelon mukaisesti ennen jätteen hyväksymistä √ jätteenpolttolaitokseen ∏poltto- tai √ jätettä käyttävään ∏ rinnakkaispolttolaitokseen.

3. Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä √ jätteenpolttolaitokseen ∏poltto- tai √ jätettä käyttävään ∏ rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on oltava hallussaan √ kerättävä ∏ jätteeseen liittyvät tiedot varmistaakseen muun muassa 404 artiklan 5 2 kohdassa määriteltyjen lupaehtojen täyttymisen.

Näihin tietoihin on sisällyttävä √ seuraavat tiedot ∏:

(a) kaikki hallinnolliset tiedot jäljempänä 4 kohdan a alakohdassa mainituissa asiakirjoissa esitetystä tuotantoprosessista;

(b) jätteen fysikaalinen ja jos mahdollista myös kemiallinen koostumus sekä muu tarvittava tieto sen arvioimiseksi, soveltuuko jäte poltettavaksi aiotussa prosessissa;

(c) jätteen vaaralliset ominaisuudet, aineet joiden kanssa sitä ei voi sekoittaa ja jätteen käsittelyssä noudatettavat varotoimet.

4. Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä √ jätteenpolttolaitokseen ∏poltto- tai √ jätettä käyttävään ∏ rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on suoritettava vähintään seuraavat vastaanottotoimenpiteet:

(a) direktiivissä √ 20../…/EY ∏ 91/689/ETY ja tarvittaessa Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93[45] sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetuissa säännöksissä √ annetussa lainsäädännössä ∏ edellytettyjen asiakirjojen tarkastaminen;

(b) silloin kun se on tarkoituksenmukaista, edustavien näytteiden ottaminen esimerkiksi tartuntavaarallisesta kliinisestä jätteestä, mikäli mahdollista ennen jäte-erän purkamista, jotta voidaan tarkastaa jätteen vastaavan 3 kohdassa edellytettyjä tietoja ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkastaa käsiteltäväksi tulevan jätteen laadun.

√ Edellä olevassa b kohdassa tarkoitettuja ∏ näytteitä on säilytettävä vähintään kuukauden ajan √ kyseessä olevan jätteen ∏ polton √ tai rinnakkaispolton ∏ jälkeen.

5. √ Toimivaltainen viranomainen ∏ Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää √ jätteenpolttolaitoksille tai jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille, jotka ovat II osan soveltamisalaan kuuluvien laitoksen osia ja joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan ainoastaan kyseisessä laitoksessa syntyneitä jätteitä ∏ teollisuuslaitoksille ja yrityksille, jotka polttavat tai rinnakkaispolttavat ainoastaan omia jätteitään niiden syntymispaikalla, luvan poiketa 2, 3 ja 4 kohdan säännöksistä edellyttäen, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.

489 artikla

Polttojäte

1. Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnasta syntyvä polttojätteen määrä ja haitallisuus on minimoitava. Silloin, kun tämä on asianmukaista, polttojäte on kierrätettävä välittömästi itse laitoksessa tai sen ulkopuolella asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

2. Kuivan pölymäisen polttojätteen, kuten kattilatuhkan sekä palamiskaasujen käsittelystä syntyvän kuivan polttojätteen, kuljetuksen ja välivarastoinnin on tapahduttava esimerkiksi suljetuissa säiliöissä siten, että estetään kyseisen jätteen joutuminen ympäristöön.

3. Ennen poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten polttojätteen käsittely- tai kierrätystapojen määrittämistä on tehtävä tarvittavat tutkimukset, jotta voidaan selvittää eri polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja pilaamispotentiaali. Selvityksen √ Näiden testien ∏ on koskettava jätteen liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärää.

⎢2000/76/EY, 4 art (mukautettu)

49 artikla

√ Olennaiset muutokset ∏

8. Jos tavanomaista jätettä polttavan poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittaja suunnittelee toiminnan muuttamista siten, että siihen kuuluisi vaarallisen jätteen poltto tai rinnakkaispoltto, tätä on pidettävä direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna merkittävänä muutoksena, ja näin ollen on sovellettava mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohtaaÖ Liitteen II soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa toimivan ainoastaan tavanomaista jätettä käyttävän jätteenpolttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnassa tapahtuvaa muutosta, johon liittyy vaarallisen jätteen poltto tai rinnakkaispoltto, on pidettävä olennaisena muutoksena Õ

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

5012 artikla

√ Jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia koskeva raportointi ja yleisölle annettavat tiedot ∏ Tiedonsaanti ja yleison osallistuminen

1. Uusien jätteenpolttolaitosten ja √ jätettä käyttävien ∏ rinnakkaispolttolaitosten lupia koskevien hakemusten on oltava riittävän ajan yleisön saatavilla yhdessä tai useammassa julkisessa tilassa, kuten paikallisviranomaisten toimitilassa, jotta se voi esittää niistä √ hakemuksista ∏ huomautuksia ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee asiassa päätöksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 90/313/ETY[46] ja neuvoston direktiivin 96/61/EY säännösten soveltamista. Myös mainittu päätös, joka sisältää vähintään jäljennöksen luvasta ja sen mahdolliset myöhemmät muutokset, on annettava yleisön saataville.

2. Direktiivin 96/61/EY 15 artiklan 2 kohdan estämättä on yleisöllä oltava Nniitäden √ jätteenpolttolaitoksia ∏poltto- ja √ jätettä käyttäviä ∏rinnakkaispolttolaitoksia osalta, joiden nimelliskapasiteetti on kaksi tonnia tunnissa tai enemmän, √ koskevissa 67 artiklassa tarkoitetuissa raporteissa on oltava tiedot ∏ on oikeus tutustua toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain esittämään kertomukseen, joka koskee laitoksen toimintaanasta ja seurantaannasta √ ja selostettava ainakin poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin kulku sekä ilmaan ja veteen joutuneet päästöt suhteutettuna tämän direktiivin mukaisiin päästörajoihin. Nämä tiedot on saatettava yleisön käyttöön. ∏ Tässä kertomuksessa on selostettava ainakin prosessin kulku sekä ilmaan ja veteen joutuneet päästöt suhteutettuna tämän direktiivin mukaisiin päästörajoihin.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava luettelo niistä √ jätteenpolttolaitoksista ∏poltto- ja √ jätettä käyttävistä ∏ rinnakkaispolttolaitoksista, joiden nimelliskapasiteetti on alle kaksi tonnia tunnissa, ja luettelo on annettava yleisön saataville.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

14 artikla

Uudelleentarkastelua koskeva säännös

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä kertomuksen, joka perustuu kokemuksiin tämän direktiivin täytäntöönpanosta erityisesti uusien laitosten osalta sekä päästöjenvalvontatekniikassa ja jätehuollossa tapahtuneeseen kehitykseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/61/EY säännösten soveltamista. Lisäksi kertomuksen on perustuttava teknologian tason kehitykseen, laitosten toiminnasta saatuihin kokemuksiin ja ympäristövaatimusten kehitykseen. Kertomukseen sisältyy erityinen osasto liitteessä II olevan II.1.1 kohdan soveltamisesta ja erityisesti siitä, onko olemassa olevien sementtiuunien osalta taloudellisesti ja teknisesti mahdollista noudattaa niitä raja-arvoja, jotka on asetettu liitteessä II sen II.1.1 kohtaa koskevassa alaviitteessä tarkoitettujen uusien sementtiuunien NOx-päästöille. Kertomukseen on tarvittaessa liitettävä ehdotuksia tämän direktiivin asiaan liittyvien säännösten tarkistamiseksi. Ennen kertomuksen antamista komissio ehdottaa kuitenkin tarvittaessa muutosta liitteessä II olevaan II.3 kohtaan, jos jätevirtoja ohjataan suuremmassa määrin muuntyyppisiin kuin liitteessä II olevissa II.1 ja II.2 kohdassa tarkoitettuihin rinnakkaispolttolaitoksiin.

15 artikla

Kertomukset

Tämän direktiivin täytäntöönpanosta annettavat kertomukset on laadittava neuvoston direktiivin 91/692/ETY 5 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Ensimmäinen kertomus koskee vähintään ensimmäistä 28 päivän joulukuuta 2002 jälkeistä täyttä kolmen vuoden jaksoa ja sen on oltava direktiivin 94/67/EY 17 artiklassa ja direktiivin 96/61/EY 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen jaksojen mukainen. Komissio laatii tätä varten asianmukaisen kyselylomakkeen sopivana ajankohtana.

16 artikla

Direktiivin mukauttaminen tulevaisuudessa

Komissio muuttaa 17a rtiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen 10, 11 ja 13 artiklaa sekä liitteitä I ja III niiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen tai uusiin tutkimustuloksiin, jotka koskevat päästöjen vähentämisestä terveydelle aiheutuvia hyötyjä.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

V luku

√Orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja koskevat erityissäännökset ∏

511 artikla

Tarkoitus ja sSoveltamisala

Tämän direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä ympäristöön ja pääasiassa ilmaan kohdistuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia sekä ehkäistä tai vähentää ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvia vaaroja vahvistamalla toimenpiteet ja menettelytavat, jotka on pantava täytäntöön liitteessä I määriteltyjen toimintojen osalta, jos niissä ylitetään liitteessä II A luetellut liuottimien kulutuksen kynnysarvot.

√Tätä lukua sovelletaan liitteessä VII olevassa 1 osassa lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin toimintoihin, jotka saavuttavat mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa vahvistetut kulutuksen kynnysarvot. ∏

522 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä luvussa tarkoitetaan:

1. ”laitoksella” kiinteää teknistä yksikköä, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa 1 artiklassa mainittua toimintoa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyviä toimintoja, jotka ovat teknisesti sidoksissa samassa paikassa suoritettaviin toimintoihin ja jotka voivat vaikuttaa päästöihin;

(1)2 ”olemassa olevalla laitoksella” toimivaa laitosta tai ennen tämän direktiivin voimaansaattamista voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti luvan saanutta tai rekisteröityä laitosta tai laitosta, joka on jättänyt toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellisen lupahakemuksen edellyttäen, että kyseinen laitos otetaan käyttöön viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaansaattamisesta;, √jolle on myönnetty lupa ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 tai joka on toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen 1 päivää huhtikuuta 2001, edellyttäen, että mainitun laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2002; ∏

3. ”pienellä laitoksella” laitosta, joka kuuluu liitteen II A kohdissa 1, 3, 4, 5, 8, 10, 13, 16 tai 17 mainittujen alhaisempien kynnysarvojen piiriin tai liitteessä II A mainittujen muiden toimintojen osalta laitosta, joka kuluttaa liuottimia vähemmän kuin 10 tonnia/vuosi;

4. ”olennaisella muutoksella”

- direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan kuuluvan laitoksen osalta määritelmä on mainitussa direktiivissä annetun mukainen;

- pienten laitosten osalta nimelliskapasiteetin lisäystä, joka aiheuttaa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen kasvun yli 25 prosentilla. Jokainen muutos, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo sellaiseksi, että sillä voi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tai ympäristöön, on myös olennainen muutos;

- kaikkien muiden laitosten osalta nimelliskapasiteetin muutosta, joka aiheuttaa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen kasvun yli 10 prosentilla. Jokainen muutos, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo sellaiseksi, että sillä voi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tai ympäristöön, on myös olennainen muutos;

5. ”toimivaltaisella viranomaisella” viranomaista tai viranomaisia tai elintä, jonka vastuulla on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tästä direktiivistä aiheutuvien tehtävien suorittaminen;

6. ”toiminnanharjoittajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai valvoo laitosta tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, henkilöä, jolle on luovutettu merkittävää taloudellista päätäntävaltaa laitoksen teknisen toiminnan suhteen;

7. ”luvalla” kirjallista päätöstä, jolla toimivaltainen viranomainen myöntää luvan käyttää koko laitosta tai sen osaa;

8. ”rekisteriöinnillä” laissa määriteltyä menettelyä, johon liittyy ainakin toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle antama ilmoitus aikomuksesta käyttää laitosta tai harjoittaa toimintoa, joka kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan;

9. ”päästöillä” haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä laitoksesta ympäristöön;

11.(2) ”poistokaasuilla” lopullista kaasumaista päästöä, joka sisältää haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai muita epäpuhtauksia ja joka vapautuu ilmaan poistoputkesta tai puhdistinlaitteistosta., Tilavuusvirtaukset ilmaistaan yksikkönä m3/h vakio-olosuhteissa;

10.(3) ”hajapäästöillä” haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja, jollei liitteessä II A muuta säädetä, minkä tahansa tuotteen sisältämien liuottimien muita kuin poistokaasupäästöjä ilmaan, maaperään ja veteen. Niihin kuuluvat päästöt, joita ei ole otettu talteen ja jotka vapautuvat ulkoiseen ympäristöön ikkunoiden, ovien, tuuletusaukkojen ja muiden samankaltaisten aukkojen kautta;

12.(4) ”kokonaispäästöillä” poistokaasujen sisältämien päästöjen sekä hajapäästöjen kokonaismäärää;

13. ”päästöjen raja-arvolla” tietyillä erityisillä parametreillä pitoisuutena, prosenttiosuutena ja/tai päästötasona ilmaistua haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen määrää vakio-olosuhteissa (N) laskettuna, ja jota ei yhden tai useamman ajanjakson kuluessa saa ylittää;

14. ”aineilla” mitä hyvänsä kemiallisia alkuaineita tai niiden yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnollisessa tilassaan tai teollisuuden tuottamina, joko kiinteässä tai nestemäisessä muodossa taikka kaasuna;

15.(5) ”valmisteella” kahden tai useamman aineen seoksia tai liuoksia; √ “valmisteella” valmistetta, kuten se on määritelty kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006[47] (REACH) 3 artiklan 2 kohdassa, ∏

16. ”orgaanisella yhdisteellä” yhdistettä, joka sisältää alkuaineista ainakin hiiltä ja yhtä tai useampaa seuraavista: vety, halogeeni, happi, rikki, fosfori, pii tai typpi, lukuun ottamatta hiilen oksideja ja epäorgaanisia karbonaatteja ja bikarbonaatteja,

17. ”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” orgaanista yhdistettä, jonka höyrynpaine 293,15 K:n lämpötilassa on vähintään 0,01 kPa tai jolla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa. Tässä direktiivissä sitä kreosoottien osaa, joka ylittää syntyvälle höyrynpaineelle asetetun kynnysarvon 293,15 K:n lämpötilassa pidetään haihtuvana orgaanisena yhdisteenä;

18. ”orgaanisella liuottimella” mitä hyvänsä haihtuvaa orgaanista yhdistettä, jota käytetään sellaisenaan tai yhdessä muiden aineiden kanssa ilman, että siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia, raaka-aineiden, tuotteiden tai jäteaineiden liuottamiseen, tai jota käytetään puhdistusaineena epäpuhtauksien liuottamiseen, taikka liuotteena, dispergointiväliaineena, viskositeetin säätäjänä, pintajännityksen poistajana, pehmittimenä tai säilöntäaineena;

19. ”halogenoidulla orgaanisella liuottimella” orgaanista liuotinta, jonka jokainen molekyyli sisältää vähintään yhden bromi-, kloori-, fluori- tai jodiatomin;

20. ”pinnoitteella/maalilla” valmistetta, jota käytetään antamaan pinnalle koristava, suojaava tai muu käyttötarpeen mukainen vaikutus, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä valmisteet, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

(6)21. ”liimalla” mitä hyvänsä valmistetta√ seosta ∏, jota käytetään yhdistämään tuotteen erilliset osat toisiinsa, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä valmisteet√ seokset ∏, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

(7)22. ”painovärillä” valmistetta√ seosta ∏, jota käytetään painatustoiminnoissa tekstin tai kuvien painamiseen erilaisille pinnoille, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä valmisteet√ seokset ∏, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

(8)23. ”lakalla” läpinäkyvää pinnoitetta;

(9)24. ”kulutuksella” laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuottimien kokonaismäärää yhden kalenterivuoden tai muun 12 kuukauden ajanjakson aikana, lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka otetaan talteen uudelleenkäyttöä varten;

(10)25. ”prosessiin menevällä määrällä” orgaanisten liuottimien määrää ja niiden määrää toiminnossa käytettävissä valmisteissa√ seoksissa ∏, mukaan lukien laitoksessa tai sen ulkopuolella kierrätettävät liuottimet, jotka lasketaan joka kerta, kun niitä käytetään toiminnon suorittamisessa;

(11)26. ”orgaanisten liuottimien uudelleenkäytöllä” laitoksesta talteenotettujen orgaanisten liuottimien käyttöä teknisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin, myös polttoaineeksi, mutta ei kuitenkaan tällaisen talteenotetun orgaanisen liuottimen loppusijoitusta jätteenä;

27. vapautuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden määrää ilmaistuna massayksikkönä/tunti;

28. laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuottimien keskimääräistä päivittäistä enimmäismassaa, jos laitos toimii tavanomaisissa toimintaolosuhteissa ja suunnitellulla teholla,

29. aikoja, jolloin laitos tai toiminto ovat käynnissä, lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa;

30.(12) ”hallituilla olosuhteilla” olosuhteita, joiden vallitessa laitosta käytetään niin, että toiminnosta vapautuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet kerätään talteen ja päästetään ulos hallitusti joko poistoputken tai puhdistinlaitteiston kautta, minkä vuoksi ne eivät ole kokonaisuudessaan hajapäästöjä;

31. ”vakio-olosuhteilla”273,15 K:n lämpötilaa ja 101,3 KPa:n ilmanpainetta;

32. ”24 tunnin keskiarvolla” 24 tunnin aikana tavanomaisessa toiminnassa saatujen kaikkien hyväksyttävien lukemien aritmeettista keskiarvoa;

(13)33. ”käynnistys- ja alasajotoimilla” toiminnon, laiteyksikön tai säiliön toiminnan käynnistämiseen, alasajoon taikka tyhjäkäynnin aloittamiseen tai lopettamiseen liittyviä toimintoja, √ lukuun ottamatta ∏. Ssäännöllisiä oskillointitoiminnon vaiheita ei pidetä käynnistämisenä tai alasajona.

3 artikla

Uusia laitoksia koskevat velvoitteet

Jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

1. kaikki uudet laitokset ovat 5, 8 ja 9 artiklan säännösten mukaisia;

2. kaikki uudet laitokset, jotka eivät kuulu direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan, rekisteröidään tai niille haetaan lupa ennen kuin ne otetaan käyttöön.

4 artikla

Olemassa olevia laitoksia koskevat velvoitteet

Rajoittamatta direktiivin 96/61/EY soveltamista, jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

1. olemassa olevat laitokset ovat 5, 8 ja 9 artiklan mukaisia viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2007;

2. kaikkien olemassa olevien laitosten on oltava rekisteröityjä tai niillä on oltava lupa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2007;

3. lupaa hakevien tai rekisteröitävien laitosten, jotka käyttävät liitteen II B vähentämisohjelmaa, on ilmoitettava siitä toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2005; jos

4. jos:

- laitokseen tehdään olennainen muutos, tai

- jos laitos olennaisen muutoksen jälkeen tulee ensimmäistä kertaa tämän direktiivin soveltamisalan piiriin,

olennaisen muutoksen kohteena olevaa laitoksen osaa pidetään joko uutena laitoksena tai, jos koko laitoksen kokonaispäästöt eivät ylitä niitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olennaisen muutoksen kohteena ollutta osaa olisi pidetty uutena laitoksena, olemassa olevana laitoksena.

⎢1999/13/EY, 5 art. 6 kohta (mukautettu)

53 artikla

√ Vaarallisten aineiden korvaaminen ∏

6. Aineet ja valmisteet √ seokset ∏ , jotka sisältämiensä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuoksi on direktiivin 67/548/ETY[48] mukaisesti luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi ja joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet R45, R46, R49, R60, R61, on korvattava niin pitkälle kuin mahdollista ja 7 artiklan 1 kohdassa mainitut ohjeet huomioon ottaen vähemmän haitallisilla aineilla tai valmisteilla √ seoksilla ∏ mahdollisimman pian.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

545 artikla

Vaatimukset √ Päästöjen vähentäminen ∏

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset √ tarvittavat ∏ toimenpiteet joko luvan myöntämisen edellytyksissä tai sitovilla yleisillä määräyksillä varmistaakseen √, että joko∏ , että 2–12 kohdan säännöksiä noudatetaan.

2. Kaikissa laitoksissa on noudatettava:

(a) joko √ haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt eivät ylitä ∏ poistokaasujen päästöraja-arvoja ja hajapäästöjen √ raja-arvoja ∏arvoja, tai kokonaispäästöjen raja-arvoja, sekä √ ja että ∏ muita liitteessä VII olevassa 2 ja 3 osassa II A vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan,

tai

(b) √tai että laitokset noudattavat ∏ liitteessä VII olevassa 5 osassa II B esitettyjä √ vahvistettuja ∏ vähentämisohjelman vaatimuksia , √ edellyttäen, että saavutetaan vastaavat päästövähennykset kuin a kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja soveltamalla. ∏

⎢ 1999/13/EY liitteessä II B oleva 1 kohta (mukautettu)

√Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti b kohdassa tarkoitettuja päästövähennyksiä vastaavien vähennysten saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä. ∏

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

2.3.(a) √ Poiketen 1 kohdan a alakohdasta, jos toiminnaharjoittaja ∏ Hajapäästöjen osalta jäsenvaltioiden on päästöjen raja-arvona sovellettava laitoksiin hajapäästöjen arvoja. Jos toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla kuitenkin osoitetaan√ osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että yksittäisen laitoksen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista noudattaa hajapäästöjä koskevaa raja-arvoa ∏keskeistä arvoa, toimivaltainen viranomainen √ voi antaa luvan ylittää raja-arvot ∏ voi tehdä tämän yksittäisen laitoksen kohdalla poikkeuksen edellyttäen, että tästä ei ole odotettavissa merkittäviä vaaroja ihmisten terveydelle tai ympäristölle. √ ja että ∏ Ttoiminnanharjoittajan on osoitettava √ osoittaa ∏ kunkin poikkeuksen osalta toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla√ toimivaltaiselle viranomaiselle ∏, että laitoksessa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

3. √Poiketen 1 kohdasta sellaisten liitteessä VII olevan 2 osan taulukon 8 kohdassa mainittujen pinnoitusprosessien osalta, joita ei voida suorittaa hallituissa oloissa, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että laitos ei noudata mainitussa kohdassa vahvistettuja päästövaatimuksia, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että vaatimusten noudattaminen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa noudatetaan. ∏

Niiden toimintojen osalta, joita ei voida suorittaa hallituissa olosuhteissa, saadaan poiketa liitteen II A mukaisista päästöjen rajoittamista koskevista määräyksistä, jos tämä mahdollisuus on nimenomaisesti mainittu kyseisessä liitteessä. Silloin on sovellettava liitteen II B vähentämisohjelmaa, paitsi jos toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että tämä vaihtoehto ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollinen. Tässä tapauksessa toiminnanharjoittajan on osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että laitoksessa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

4. Jäsenvaltioiden on 11 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle tiedot a ja b 2 ja 3 kohdassa kohtaa koskevasta poikkeuksesta√ tarkoitetuista poikkeuksista ∏.

4. 4. Laitoksissa, jotka eivät sovella vähentämisohjelmaa, jokaisen tämän direktiivin voimaansaattamispäivän jälkeen asennetun puhdistinlaitteiston on täytettävä kaikki liitteessä II A olevat vaatimukset.

5. Edellä 6 ja 8 kohdassa tarkoitettuja hHaihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä √,joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet R40, R45, R46, R49, R60, R61 tai R68 ∏ on kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi rajoitettava samalla tavalla kuin hallituissa olosuhteissa toimivan laitoksen päästöjä, siinä määrin kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista√, eivätkä ne saa ylittää liitteessä VII olevassa 4 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja ∏.

6.5. Laitosten, joissa harjoitetaan kahta tai useampaa toimintaa, joista kukin ylittää liitteessä II A VII olevassa 2 osassa esitetyt kynnysarvot, on:

(a) 6, 7 ja 8 5 kohdassa esitettyjen aineiden osalta täytettävä näissä kohdissa kyseisessä kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen;

(b) kaikkien muiden aineiden osalta, joko

(i) täytettävä 12 kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen, tai

(ii) niiden √ varmistettava, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ∏ kokonaispäästöt eivät saa ylittää √ ylitä ∏ päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olisi sovellettu i alakohtaa.

7. Edellä 6 kohdassa tarkoitettujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joissa 6 kohdassa tarkoitettuja merkintöjä edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 10 g/h, on noudatettava päästöjen raja-arvoa 2 mg/Nm3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

8. Vaaralausekkeella R40 osoitettujen halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta on, jos merkintää R40 edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöjen raja-arvoa 20 mg/m3. Päästöjen raja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

9.Niiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joille tämän direktiivin voimaantulon jälkeen on osoitettu tai joissa on oltava jokin 6 ja 8 kohdassa mainittu vaaralauseke, on mahdollisimman pian noudatettava 7 ja 8 kohdassa mainittuja päästöjen raja-arvoja.

7.10. Kaikki aiheelliset varotoimenpiteet on toteutettava √ haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ∏ päästöjen pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä käynnistys-ten ja alasajojen √alasajotoimintojen ∏ aikana.

11. 11. Ne olemassa olevat laitokset, jotka käyttävät olemassa olevia puhdistinlaitteistoja ja noudattavat seuraavia päästörajoituksia:

- 50 mg C/Nm3 poltolle,

- 150 mg C/Nm3 käytettäessä muuta puhdistinlaitteistoa,

voivat poiketa liitteessä II A esitetyistä poistokaasupäästöjen raja-arvoista 12 vuoden ajan 15 artiklassa tarkoitetusta päivästä, sillä edellytyksellä, että koko laitoksen kokonaispäästöt eivät ylitä niiden päästöjen kokonaismäärää, jotka olisivat aiheutuneet siinä tapauksessa, että kaikki taulukossa esitetyt vaatimukset olisi täytetty.

12. Vähentämisohjelma taikka 11 kohdan tai 6 artiklan soveltaminen eivät vapauta laitoksia, joiden päästöt sisältävät 6, 7 ja 8 kohdassa määritettyjä aineita, kyseisissä kohdissa esitettyjen vaatimusten .

13. Jos riskiarviointi suoritetaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93[49] ja komission asetuksen (EY) N:o 1488/94[50] tai neuvoston direktiivin 67/548/ETY ja komission direktiivin 93/67/ETY[51] mukaisesti jonkin merkintää R40, R60 tai R61 edellyttävän aineen osalta, jonka käyttöä tässä direktiivissä rajoitetaan, komissio tarkastelee riskiarvioinnista saatuja johtopäätöksiä ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

⎢1999/13/EY (uusi)

6 artikla

Kansalliset suunnitelmat

1. Jäsenvaltiot voivat määritellä ja toteuttaa kansallisia suunnitelmia 1 artiklan mukaisista toiminnoista ja teollisuuslaitoksista aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi, lukuun ottamatta liitteessä II A tarkoitettuja toimintoja 4 ja 11, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/61/EY soveltamista. Mitään muita toimintoja ei voida kansallisella suunnitelmalla sulkea tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Näiden suunnitelmien avulla aikaansaatujen vähennysten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuotuisissa päästöissä, jotka ovat peräisin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista olemassa olevista laitoksista, on oltava samassa ajassa vähintään yhtä suuria kuin siinä tapauksessa, että kansallisen suunnitelman voimassaoloaikana olisi sovellettu 5 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä liitteen II A mukaisia päästörajoituksia. Kansallinen suunnitelma on toimitettava komissiolle uudelleen joka kolmas vuosi, tarvittaessa ajantasaistettuna.

Jäsenvaltio, joka määrittelee ja toteuttaa kansallisia suunnitelmia, voi vapauttaa olemassa olevia laitoksia 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä liitteessä II A vahvistettujen päästöjen raja-arvojen soveltamisesta. Kansallisessa suunnitelmassa ei missään tapauksessa voida vapauttaa olemassa olevaa laitosta noudattamasta direktiivin 96/61/EY säännöksiä.

2. Kansallisessa suunnitelmassa on oltava luettelo toimenpiteistä, joita on toteutettu tai joita toteutetaan 1 kohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamisen turvaamiseksi, mukaan lukien ehdotetun suunnitelman seurantajärjestelmän yksityiskohdat. Siinä on myös oltava sitovia vähentämisen välitavoitteita, joihin tavoitteen saavuttamisessa tapahtuvaa edistymistä voidaan verrata. Sen on oltava sopusoinnussa asiaa koskevan yhteisön nykyisen lainsäädännön sekä tämän direktiivin asianomaisten säännösten kanssa, ja sen on sisällettävä:

- sen yhden tai useamman toiminnon määrittely, jota suunnitelma koskee;

- näissä toiminnoissa saavutettava päästöjen vähentäminen, joka vastaa vähentämistä, joka olisi saavutettu soveltamalla 1 kohdan mukaisia päästörajoja;

- suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten lukumäärä, niiden kokonaispäästöt ja kunkin toiminnon kokonaispäästöt.

Suunnitelmassa on myös oltava täydellinen kuvaus niistä toimista, joiden avulla suunnitelman vaatimukset toteutetaan, näyttö kyseisten toimien täytäntöönpanokelpoisuudesta sekä yksityiskohtaiset tiedot siitä, kuinka suunnitelman noudattamista seurataan.

3. Jäsenvaltion on toimitettava suunnitelma komissiolle. Suunnitelmaan on liitettävä tarvittavat asiakirjat, myös komission erityisesti pyytämät asiakirjat, sen osoittamiseksi, että 1 kohdassa esitetty tavoite saavutetaan. Olemassa olevat laitokset, joihin tehdään olennainen muutos, kuuluvat edelleen kansallisen suunnitelman soveltamisalaan, jos ne kuuluivat suunnitelmaan ennen tällaisen olennaisen muutoksen tekemistä.

4. Jäsenvaltion on nimettävä kansallinen viranomainen, joka on vastuussa 3 kohdassa vaadittujen tietojen keräämisestä ja arvioimisesta sekä kansallisen suunnitelman toteuttamisesta.

(a) 5. Komissio ilmoittaa 13 artiklassa tarkoitetulle komitealle kansallisten suunnitelmien arviointiperusteista viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

(b) Jos komissio suunnitelman, uudelleen toimitetun suunnitelman tai jäsenvaltioiden 11 artiklan mukaisesti toimittamien, edistymistä koskevien kertomusten perusteella ei ole vakuuttunut siitä, että suunnitelman tavoitteet saavutetaan määräajassa, se ilmoittaa kantansa perusteluineen jäsenvaltiolle ja 13 artiklassa tarkoitetulle komitealle. Se tekee näin kuuden kuukauden kuluessa suunnitelman tai kertomuksen vastaanottamisesta. Jäsenvaltion on tämän jälkeen kolmen kuukauden kuluessa ilmoitettava komissiolle ja komitealle ne korjaavat toimenpiteet, jotka se aikoo toteuttaa varmistaakseen tavoitteiden saavuttamisen.

6. Jos komissio kuuden kuukauden kuluessa korjaavia toimia koskevasta ilmoituksesta päättää, että nämä toimet ovat riittämättömiä suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi määräajassa, jäsenvaltion on täytettävä 5 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä liitteen II A vaatimukset olemassa oleville laitoksille tässä direktiivissä säädetyssä ajassa. Komission on ilmoitettava päätöksestään 13 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

558 artikla

√ Päästöjen tarkkailu ∏

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan laitoksen toiminnanharjoittajaa koskeva velvoite toimittaa kerran vuodessa tai pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja, joiden avulla se voi arvioida tämän direktiivin noudattamista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että poistokanavia, joihin on liitetty puhdistinlaitteita ja joista lopullisessa poistokohdassa aiheutuva päästö on keskimäärin yli 10 kg/h kokonaishiiltä, jatkuvasti seurataan sen varmistamiseksi, että niiden vaatimuksia noudatetaan.

3. Muissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehdään joko jatkuvia tai määräajoin suoritettavia mittauksia. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa on saatava vähintään kolme lukemaa kunkin mittaustoimenpiteen aikana.

4. Mittauksia ei vaadita silloin, jos putkien suulle asennettavia puhdistinlaitteita ei tarvita tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

5. Komissio järjestää liuottimien hallintasuunnitelman käyttöä jäsenvaltioissa koskevan tietojenvaihdon, joka perustuu tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyviin tietoihin 15 artiklassa tarkoitettua päivää seuraavalta kolmen vuoden ajanjaksolta.

√Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin varmistettava, että päästöjen mittaukset suoritetaan liitteessä VII olevan 6 osan mukaisesti. ∏

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

569 artikla

Päästöraja-arvojen noudattaminen

√Poistokaasujen päästöraja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VII olevassa 8 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetaan. ∏

57 artikla

√ Säännösten noudattamista koskevat kertomukset ∏

1. Seuraavien vaatimusten noudattaminen on osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla:

√ Edellä olevan 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa säännösten noudattamista koskevassa kertomuksessa on osoitettava, että jompaa kumpaa seuraavista noudatetaan ∏:

(a) poistokaasupäästöjen raja-arvot, hajapäästö √ hajapäästöjen raja-arvot ∏ ja kokonaispäästöjen raja-arvot;

(b) liitteessä VII olevan 5 osan liitteen II B mukaisen vähentämisohjelman vaatimukset;

(c) 5 artiklan 3 kohdan säännökset. √ edellä olevan 54 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset. ∏

Liitteessä III on √ Säännösten noudattamista koskevaan kertomukseen voivat sisältyä liitteessä VII olevan 7 osan mukaisesti laaditut ∏ liuottimien hallintasuunnitelmatan liittyviä ohjeita, joiden avulla voidaan osoittaa, että näitä vaatimuksia on noudatettu.

Kaasujen määrät saadaan lisätä poistokaasuihin jäähdyttämis- ja laimentamistarkoituksessa, kun se on teknisesti perusteltua, mutta niitä ei saa ottaa huomioon määriteltäessä epäpuhtauden massapitoisuutta poistokaasussa.

3. Jatkuvissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos:

(a) mikään 24 tunnin keskiarvo tavanomaisen toiminnan aikana ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja

(b) mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

4. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yhden seurantatoimenpiteen aikana:

(a) kaikkien lukemien keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja

(b) mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

5. Edellä 5 artiklan 7 ja 8 kohdan säännösten noudattaminen on tarkistettava kyseessä olevien yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuksien summan perusteella. Muissa tapauksissa noudattamista on arvioitava vapautuneen kokonaishiilimassan perusteella, jollei liitteessä II A toisin säädetä.

⎢1999/13/EY, 2 art. 4 kohta (mukautettu)

58 artikla

√ Olemassa oleviin laitoksiin tehtävät olennaiset muutokset ∏

√ 1. Olemassa olevassa laitoksessa käytettyjen orgaanisten liosten keskimääräisen päivittäisen enimmäismassan muutosta, jos laitos toimii tavanomaisissa toimintaolosuhteissa, lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, pidetään olennaisena, jos sen seurauksena haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt lisääntyvät yli: ∏

- √25 prosenttia sellaisen laitoksen osalta, jonka toiminnot kuuluvat liitteessä VII olevan 2 osan kohdissa 1, 3, 4, 5, 8, 10, 13, 16 tai 17 mainittujen alhaisempien kynnysarvojen piiriin tai liitteessä VII olevassa 2 osassa mainittujen muiden toimintojen osalta, jos liuottimien kulutus on alle 10 tonnia/vuosi; ∏

- √ kaikkien muiden laitosten osalta 10 prosenttia. ∏

⎢1999/13/EY, 4 art. 4 kohta (mukautettu)

2.4. Jos √ olemassa olevaan ∏ laitokseen: tehdään olennainen muutos tai jos laitos olennaisen muutoksen jälkeen tulee √ kuuluu ∏ ensimmäistä kertaa tämän direktiivin solveltamisalaan, piiriin olennaisen muutoksen kohteena olevaa laitoksen osaa pidetään joko uutena laitoksena tai, jos koko laitoksen kokonaispäästöt eivät ylitä niitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olennaisen muutoksen kohteena ollutta osaa olisi pidetty uutena laitoksena, olemassa olevana laitoksena.

⎢1999/13/EY, 9 art. 2 kohta (mukautettu)

3.2. Olennaisen muutoksen suorittamisen jälkeen √ yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ∏ päästöraja-arvojen noudattaminen tarkistetaan uudelleen.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

7 59 artikla

Korvaaminen √ Tietojen vaihtaminen orgaanisten liuottimien korvaamisesta Õ

1. Komissio varmistaa √ järjestää ∏, että jäsenvaltioiden ja kyseessä olevien toimintojen kesken vaihdetaan tietoja orgaanisten aineiden √ liuottimien ∏ ja niitä mahdollisesti korvaavien aineiden käytöstä √ käyttöä ja sellaisia tekniikoita, joilla on vähiten vaikutuksia ilmaan, veteen, maaperään, ekosysteemeihin sekä ihmisten terveyteen, koskevan tietojen vaihdon jäsenvaltioiden, kyseessä olevan teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä ∏ Se arvioi käyttökelpoisuutta, .

√ Tietoja on vaihdettava kaikkien seuraavien osa-alueiden osalta: ∏

(a) käyttön soveltuvuus,

(b) mahdolliset vaikutukset ihmisten terveyteen yleensä ja erityisesti työperäinen altistuminen,

(c) mahdolliset vaikutukset ympäristöön sekä

(d) taloudelliset vaikutukset, erityisesti käytettävissä olevien vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyä koskevat kysymykset.

ohjeiden antamiseksi sellaisten aineiden ja tekniikoiden käytöstä, joiden mahdolliset vaikutukset ilmaan, veteen, maaperään, ekosysteemeihin ja ihmisten terveyteen ovat mahdollisimman vähäiset.

Komissio julkaisee toimintokohtaiset ohjeet tietojen vaihdon jälkeen.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa mainitut ohjeet otetaan huomioon lupia myönnettäessä ja yleisiä sitovia sääntöjä laadittaessa.

10 artikla

Noudattamatta jättäminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että havaittaessa tämän direktiivin säännöksiä rikotun:

toiminnanharjoittaja ilmoittaa tästä toimivaltaiselle viranomaiselle ja toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että toiminta saatetaan säännösten mukaiseksi mahdollisimman pian, ja

mikäli noudattamatta jättämisestä aiheutuu ihmisten terveydelle välitöntä vaaraa ja niin kauan kuin toimintaa ei a alakohdan mukaisesti ole saatettu säännösten mukaiseksi, toiminnon suorittaminen keskeytetään.

11 artikla

Tietojärjestelmät ja kertomusten antaminen

1. Jäsenvaltioiden on joka kolmas vuosi kertomuksen muodossa toimitettava komissiolle tiedot tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Tämä kertomus on laadittava komission direktiivin 91/692/ETY[52] 6 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti laatiman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta. Kyselylomake tai kaava on lähetettävä jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkua, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on annettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee. Jäsenvaltioiden on julkaistava kertomukset heti, kun ne on toimitettu komissiolle, jollei direktiivin 90/313/ETY[53] 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu. Ensimmäinen kertomus koskee kolmea ensimmäistä vuotta 15 artiklassa tarkoitetusta päivästä lukien.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti annettaviin tietoihin on erityisesti sisällyttävä riittävä määrä edustavaa aineistoa sen osoittamiseksi, että 5 artiklan vaatimuksia ja tapauksen mukaan 6 artiklan vaatimuksia on noudatettu.

3. Komission on jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta laadittava kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä, kun jäsenvaltiot ovat toimittaneet ensimmäiset kertomuksensa. Komission on toimitettava kyseinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle siihen liittyvine aiheellisine ehdotuksineen.

1260 artikla

Tietojen julkisuus

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ainakin uusia laitoksia tai direktiivin 96/61/EY mukaista lupaa edellyttävien laitosten olennaisia muutoksia koskevat lupahakemukset ovat sopivan ajan yleisön saatavilla, jotta yleisöllä on mahdollisuus tehdä niitä koskevat huomautuksensa ennen toimivaltaisen viranomaisen päätöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 90/313/ETY soveltamista. Tähän ei liity minkäänlaista velvoitetta muokata tietoja yleisöä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/61/EY soveltamista.

1. Toimivaltaisen viranomaisen päätöksen, johon on liitetty ainakin jäljennös luvasta, ja siihen mahdollisesti tehtävien päivitysten on myös oltava yleisön saatavilla.

Laitoksiin sovellettavat sitovat yleiset säännöt sekä luettelo rekisteröidyistä ja luvan saaneista toiminnoista √ laitoksista, joilta edellytetään lupaa ja rekisteröintiä, ∏ on oltava yleisön saatavilla.

2. Edellä 8 ja 9 55 artiklassa tarkoitettujen ja lupa- tai rekisteröintiedellytysten mukaisen päästöjen tarkkailun tulosten, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen hallussa, on oltava yleisön saatavilla.

3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista niistä rajoituksista muuta johdu, joiden perusteella viranomaisilla on oikeus kieltäytyä direktiivin 90/313/ETY 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tietojen antamisesta, mukaan lukien luottamukselliset kaupalliset ja teolliset tiedot.

⎢ 78/176/EY (mukautettu)

VI luku

√ Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat erityismääräykset ∏

61 artikla

√ Soveltamisala ∏

√ Tätä lukua on sovellettava titaanidioksidia tuottaviin laitoksiin. ∏

1 artikla

1. 1. Tällä direktiivillä on tarkoitus estää ja asteittain rajoittaa titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttamaa pilaantumista pyrkimyksenä sen poistaminen.

2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(a) ”pilaantumisella” ihmisen toiminnan aiheuttamaa, suoraan tai välillisesti minkä tahansa titaanidioksiditeollisuuden tuotantoprosessista syntyvien jäännösaineiden pääsemistä ympäristöön niin, että siitä aiheutuu vaaraa ihmisten terveydelle, haittaa luonnonvaroille ja luonnonjärjes- telmille, vahinkoa virkistysarvoille tai että se vaikeuttaa kyseisen ympäristön muuta oikeutettua käyttöä,

(b) ”jätteellä”:

- titaanidioksiditeollisuuden tuotantoprosessin mitä tahansa jäteainetta, jonka haltija hävittää tai on velvollinen voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaan hävittämään,

- mitä tahansa edellisessä luetelmakohdassa mainittujen jäännösaineiden käsittelyprosessista syntyvää jäteainetta;

(c) ”huolehtimisella”:

- jätteiden keräilyä, lajittelua, kuljetusta ja käsittelyä sekä varastoimista ja sijoittamista kaatopaikalle joko maan päälle tai sisään ja imeyttämistä maaperään,

- jätteiden päästämistä pintavesiin, pohjavesiin ja mereen ja upottamista mereen,

- jätteiden uudelleenkäyttämiseksi, hyödyntämiseksi ja kierrättämiseksi tarvittavia toimenpiteitä;

(d) ”olemassa olevalla teollisuuslaitoksella” sellaista teollisuuslaitosta, joka on perustettu tämän direktiivin tiedoksiantopäivään mennessä;

(e) ”uudella teollisuuslaitoksella” sellaista teollisuuslaitosta, jota ollaan vasta perustamassa tämän direktiivin tiedoksiantopäivänä tai joka perustetaan tämän päivän jälkeen. Olemassa olevien teollisuuslaitosten laajennukset, joiden seurauksena kyseisen laitoksen paikallinen titaanidioksidin tuotantokapasiteetti lisääntyy 15 000 tonnilla vuodessa tai sen yli, käsitellään uusina teollisuuslaitoksina.

⎢82/883/ETY

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään direktiivin 78/176/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vesistöön päästöjen, vesistöön upottamisen, varastoimisen tai kaatopaikalle viemisen ja maahan johtamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten valvomiseksi ja tarkastamiseksi ottaen huomioon fysikaaliset, kemialliset, biologiset sekä ekologiset näkökohdat.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

- ”alttiina olevalla alueella” vettä, maanpintaa, maanalaisia kerroksia ja ilmaa, joissa tai joihin titaanidioksiditeollisuudesta syntyviä jätteitä päästetään, upotetaan, varastoidaan, viedään kaatopaikalle tai imeytetään;

- ”näytteenottopaikalla” paikkaa, josta näytteitä otetaan.

3 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetut valvonnassa ja tarkastamisessa sovellettavat muuttujat on eritelty liitteissä.

2. Jos muuttuja mainitaan liitteissä sarakkeessa «pakollinen», on näytteenotto ja näytteiden analysointi suoritettava osoitetuista osaympäristöistä.

3. Jos muuttuja mainitaan liitteissä sarakkeessa ”vapaaehtoinen”, on jäsenvaltioiden annettava näytteenotto ja näytteiden analysointi suoritettavaksi osoitetuista osaympäristöistä, jos ne pitävät sitä tarpeellisena.

⎢92/112/ETY

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään direktiivin 78/176/ETY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti menettelytavoista olemassa olevien teollisuuslaitosten aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi ja sillä on tarkoitus parantaa kilpailuolosuhteita titaanidioksiditeollisuudessa.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(a) sulfaattimenetelmää käytettäessä:

- ”kiinteällä jätteellä”:

- liukenemattomia malmijätteitä, joita kloori ei ole hajottanut tuotantoprosessin aikana,

- vihtrilliä, toisin sanoen kiteistä ferrosulfaattia (FeSO47H20);

- ”vahvalla happojätteellä”:

- titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyviä emäliuoksia. Jos nämä emäliuokset liittyvät heikkoihin happojätteisiin, joiden vapaan rikkihapon kokonaispitoisuus on suurempi kuin 0,5 prosenttia sekä erilaisiin raskasmetalleihin, on nesteitä ja jätettä yhdessä pidettävä vahvana happojätteenä;

- ”käsittelyjätteellä”:

- suodatussuoloja, lietteitä ja nestemäistä jätettä, jotka syntyvät vahvojen happojätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo on, ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5;

- ”heikolla happojätteellä”:

- pesuvesiä, jäähdytysvesiä ja lauhteita sekä muita lietteitä ja nestemäisiä jätteitä kuin edellä mainittuihin määritelmiin sisältyvät, joiden vapaan rikkihapon pitoisuus on 0,5 prosenttia tai vähemmän;

- ”neutraloidulla jätteellä”:

- kaikkia nesteitä, joiden pH-arvo on suurempi kuin 5,5, jotka sisältävät vain rippeitä raskasmetalleista ja jotka ovat syntyneet suoraan suodattamalla tai dekantoimalla vahvasta tai heikosta happojätteestä sen käsittelyn jälkeen, jossa on vähennetty happamuutta ja raskasmetallipitoisuutta;

- ”pölyllä”:

- kaikenlaista tuotantolaitoksista syntyvää pölyä, erityisesti malmi- ja pigmenttipölyä;

- ”SOx:llä”:

- kaasumaista rikkidioksidi-trioksidia, jota vapautuu tuotannon ja sisäisten jätteenkäsittelyprosessien eri vaiheissa, mukaan lukien happopisarat;

(b) kloorimenetelmää käytettäessä:

- ”kiinteällä jätteellä”:

- liukenemattomia malmijätteitä, joita kloori ei ole hajottanut tuotantoprosessin aikana,

- metalliklorideja ja metallihydroksideja (suodatusaineita), joita syntyy kiinteässä muodossa titaanitetrakloridin valmistuksessa,

- koksijäännöksiä, joita syntyy titaanitetrakloridin valmistuksessa;

- ”vahvalla happojätteellä”:

-jätettä, joka sisältää enemmän kuin 0,5 prosenttia vapaata suolahappoa ja erilaisia raskasmetalleja;

- ”käsittelyjätteellä”:

- suodatussuoloja, lietteitä ja nestemäistä jätettä, jotka syntyvät vahvojen happojätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo on, ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5;

- ”heikolla happojätteellä”:

- pesuvesiä, jäähdytysvesiä ja lauhteita sekä muita lietteitä ja nestemäisiä jätteitä kuin edellä mainittuihin määritelmiin sisältyvät, joiden vapaan kloorivedyn pitoisuus on 0,5 prosenttia tai vähemmän;

- ”neutraloidulla jätteellä”:

- kaikkia nesteitä, joiden pH-arvo on suurempi kuin 5,5, jotka sisältävät vain rippeitä raskasmetalleista ja jotka ovat syntyneet suoraan suodattamalla tai dekantoimalla vahvasta tai heikosta happojätteestä sen käsittelyn jälkeen, jossa on vähennetty happamuutta ja raskasmetallipitoisuutta;

- ”pölyllä”:

- kaikenlaista tuotantolaitoksista syntyvää pölyä, erityisesti malmi- ja pigmenttipölyä;

- ”kloorilla”:

- kaasumaista klooria, jota vapautuu valmistusprosessin eri vaiheissa;

(c) sulfaatti- tai kloorimenetelmää käytettäessä:

- ”upottamisella vesistöön”:

- kaikenlaisista laivoista tai ilma-aluksista lähtöisin olevaa, mitä tahansa tarkoituksellista ainesten tai materiaalien sijoittamista sisäisiin pintavesiin, sisäisiin rannikkovesiin, aluevesiin tai avomerelle.

2. Direktiivissä 78/176/ETY määritellyillä termeillä on sama merkitys tässä direktiivissä.

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

624 artikla

√ Jätteen poistokielto ∏

Jäsenvaltioiden on √kiellettävä ∏ toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että √ seuraavien ∏ jätteiden päästäminen sisäisiin pintavesiin, sisäisiin rannikkovesiin, aluevesiin ja avomerelle on kiellettyä √ vesistöihin, meriin tai valtameriin ∏:

(1a) olemassa olevien, sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten tuottaman kiinteään jätteen, vahvan haponjätteen ja käsittelyjätteen osalta:

- 15 päivään kesäkuuta 1993 alkaen kaikkiin edellä mainittuihin vesistöihin;

(b) olemassa olevien, kloorimenetelmää käyttävien laitosten tuottaman kiinteän jätteen ja vahvan happojätteen osalta:

- 15 päivään kesäkuuta 1993 alkaen kaikkiin edellä mainittuihin vesistöihin;

⎢92/112/EY, 2 art. 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

(2) √ sulfaattimenetelmää käyttävissä laitoksissa ∏ titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyviät emäliuoksiaet. Jos nämä emäliuokset liittyvät heikkoihin √ sekä tällaisiin liuoksiin liittyvät happojätteet, jotka sisältävät yli 0,5 prosenttia vapaata rikkihappoa, ja erilaiset raskasmetallit, mukaan luettuna happojäte, ∏, happojätteisiin jotkaiden vapaan rikkihapon kokonaispitoisuus on suurempi kuin 0.5 prosenttia √ on laimennettu niin, että ne sisältävät 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa ∏, sekä erilaisiin raskasmetalleihin, on nesteitä ja jätettä yhdessä pidettävä vahvana happojätteenä,

√(3) kloorimenetelmää käyttävissä laitoksissa syntyvä jäte, joka sisältää yli 0,5 prosenttia vapaata kloorivetyä ja erilaisia raskasmetalleja, mukaan luettuna tällainen jäte, jota on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa; ∏

(4) suodatussuolot, lietteet ja nestemäiset jätteet, jotka syntyvät √ 2 ja 3 kohdassa mainittujen jätteiden ∏ vahvojen happojätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5.

⎢78/176/ETY

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteistä huolehdittaessa ei aiheuteta vaaraa ihmisten terveydelle tai haittaa ympäristölle, ja erityisesti:

- ei vaaranneta vettä, ilmaa, maaperää ja kasveja sekä eläimiä;

- ei vahingoiteta luontoa tai maisemaa.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet edistääkseen jätteiden syntymisen ehkäisemistä, niiden kierrättämistä ja jalostamista, raaka-aineiden erottamista niistä sekä muita menetelmiä jätteiden uudelleen käyttämiseksi.

4 artikla

1. Jätteen vesistöihin päästäminen, kaataminen, varastoiminen, kaatopaikalle sijoittaminen ja maaperään imeyttäminen on kiellettyä ilman sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämää ennakkolupaa, jonka alueella jäte tuotetaan. Ennakkolupa tarvitaan myös sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta,

- jonka alueella jäte päästetään vesistöön, varastoidaan, sijoitetaan kaatopaikalle tai imeytetään maaperään,

- jonka alueelta se päästetään tai upotetaan vesistöön.

2. Lupa voidaan myöntää vain rajoitetuksi ajaksi. Se voidaan uusia.

5 artikla

Kun kyseessä on vesistöihin päästäminen tai upottaminen, toimivaltainen viranomainen voi 2 artiklan mukaisesti ja liitteen I mukaisesti annettavien tietojen perusteella myöntää 4 artiklassa tarkoitetun luvan, edellyttäen, että:

(a) jätteistä ei voida huolehtia sopivammalla tavalla;

(b) käytettävissä olevaan tieteelliseen ja tekniseen tietoon perustuvat arviot eivät anna aihetta olettaa, että jätteellä olisi sen paremmin välittömiä kuin myöhemminkään esiin tulevia haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön;

(c) jätteellä ei ole haitallisia vaikutuksia veneilyyn, kalastukseen, vapaa-ajan toimintaan, raaka-aineiden hankintaan, suolanpoistoon, kalan- ja simpukankasvatukseen, alueisiin, joilla on erityistä tieteellistä merkitystä, tai muuhun kyseisten vesialueiden oikeutettuun käyttöön.

6 artikla

Kun kyseessä on varastointi, kaatopaikalle sijoittaminen tai maaperään imeyttäminen, toimivaltainen viranomainen voi 2 artiklan mukaisesti ja liitteen I mukaisesti annettavien tietojen perusteella myöntää 4 artiklassa tarkoitetun luvan, edellyttäen, että:

(a) jätteistä ei voida huolehtia sopivammalla tavalla;

(b) käytettävissä olevaan tieteelliseen ja tekniseen tietoon perustuvat arviot eivät anna aihetta olettaa, että jätteellä olisi sen paremmin välittömiä kuin myöhemminkään esiin tulevia haitallisia vaikutuksia pohjavesiin, maaperään tai ilmakehään;

(c) jätteellä ei ole haitallisia vaikutuksia virkistyskäyttöön, raaka-aineiden hankintaan, kasveihin, eläimiin, alueisiin, joilla on erityistä tieteellistä merkitystä, tai muuhun kyseisen ympäristön oikeutettuun käyttöön.

⎢ 92/112/ETY (mukautettu)

3 artikla

Minkä tahansa 2 artiklassa mainitun kiinteän jätteen, vahvan happojätteen, käsittelyjätteen, heikon happojätteen tai neutraloidun jätteen upottaminen vesistöön on oltava kiellettyä 15 päivästä kesäkuuta 1993 alkaen.

5 artikla

Siinä tapauksessa, että joillakin jäsenvaltioilla on huomattavia teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia 4 artiklassa mainitun soveltamispäivän noudattamisessa, komissio voi myöntää lykkäyksen sillä edellytyksellä, että komissiolle on annettu 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä ohjelma kyseisten jätteiden päästöjen tehokkaasta vähentämisestä. Tämän ohjelman tulee johtaa näiden jätteiden päästöjen ehdottomaan kieltoon 30 päivään kesäkuuta 1993 mennessä.

Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin antamisesta komissiolle on ilmoitettava ja sitä on kuultava näistä tapauksista. Komissio tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

11 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkien titaanidioksiditeollisuuden jätteiden ja erityisesti niiden jätteiden, joiden päästö tai upottaminen veteen tai päästö ilmakehään on estettävä:

- syntyminen estetään tai ne käytetään uudelleen, milloin se teknisesti ja taloudellisesti on mahdollista,

- ne käytetään uudelleen tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä tai vahingoittamatta ympäristöä.

Sama koskee myös jätteitä, jotka syntyvät edellä mainittujen jätteiden uudelleenkäytöstä tai käsittelystä.

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

636 artikla

√ Veteen joutuvien päästöjen vähentäminen ∏

√ 1. Laitosten päästöt veteen eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja. ∏

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden päästöjä vähennetään seuraavien määräysten mukaisesti:

(a) olemassa olevista, sulfaattimenetelmää käyttävistä teollisuuslaitoksista:

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä alle 800 kilogramman kokonaissulfaattimäärään tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten SO4-ioneja vapaassa rikkihapossa ja metallisulfaateissa);

(b) olemassa olevista, kloorimenetelmää käyttävistä teollisuuslaitoksista:

- heikko happojäte, käsittelyjäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä seuraaviin kokonaiskloorimääriin tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten Cl-ioneja vapaassa suolahapossa ja metalliklorideissa)

- käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaan,

- käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaan,

- käytettäessä kuonaa 450 kilogrammaan.

Jos laitos käyttää useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on arvoja sovellettava samassa suhteessa kuin näitä malmeja on käytetty.

7 artikla

Muiden kuin sisäisten pintavesien osalta jäsenvaltiot voivat lykätä 6 artiklan a kohdassa mainittua käyttöönottopäivää enintään 31 päivään joulukuuta 1994 asti, mikäli vakavat tekniset ja taloudelliset vaikeudet niin vaativat ja sillä edellytyksellä, että komissiolle annetaan 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä ohjelma tällaisten jätteiden päästöjen tehokkaasta vähentämisestä. Tämän ohjelman mukaan on seuraavat päästörajat tuotettua titaanidioksiditonnia kohti saavutettava seuraaviin päivämääriin mennessä:

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte: 1 200 kilogrammaa 15 päivään kesäkuuta 1993,

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte: 800 kilogrammaa 31 päivään kesäkuuta 1994,

Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin antamisesta komissiolle on ilmoitettava ja sitä on kuultava näistä tapauksista. Komissio tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

8 artikla

1. Edellä 6 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta jäsenvaltiot voivat valinnaisesti käyttää asianmukaisten raja-arvojen lisäksi pitoisuustavoitteita, jotka on asetettu niin, että niiden vaikutukset ympäristönsuojelun ja kilpailun vääristymisen välttämisen kannalta ovat vertailukelpoisia tässä direktiivissä säädettyjen päästörajojen vastaavien vaikutusten kanssa.

2. Jos jäsenvaltio käyttää valinnaisesti pitoisuustavoitteita, sen on esitettävä komissiolle ohjelma (12), jossa osoitetaan, että kyseisten toimenpiteiden vaikutus ympäristönsuojeluun ja kilpailun vääristymiseen on vertailukelpoinen raja-arvojen vastaavien vaikutusten kanssa niihin päivämääriin mennessä, jolloin näitä päästörajoja on sovellettava 6 artiklan mukaisesti.

Tämä ohjelma on toimitettava komissiolle vähintään kuusi kuukautta ennen kuin jäsenvaltio aloittaa suunnittelemiensa pitoisuustavoitteiden soveltamisen.

Komissio vahvistaa tämän ohjelman direktiivin 78/176/ETY 10 artiklan menettelytapojen mukaisesti.

Komissio tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

⎢ 78/176/EY (mukautettu)

8 artikla

2.1. Kyseisen jJäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että √ myrkyllisyystestit suoritetaan liitteessä VIII olevan 2 osan 1 kohdan mukaisesti ja että testien tulokset noudattavat liitteessä VIII olevan 2 osan 2 kohdassa vahvistettuja arvoja. ∏ jokin seuraavista tilanteista korjataan ja tarvittaessa vaadittava vesistöihin päästämisen ja upottamisen, varastoimisen ja kaatopaikalle sijoittamisen tai maaperään imeyttämisen lykkäämistä:

(a) jos liitteessä II olevan A osan 1 kohdassa määrätyn tarkastuksen tulos osoittaa, että 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja luvan edellytyksiä ei täytetä, tai

(b) jos liitteessä II olevan A osan 2 kohdassa mainittujen akuuttia myrkytystä koskevien kokeiden tulokset osoittavat, että siinä säädetyt rajat on ylitetty, tai

⎢82/883/EY, 12 art. (mukautettu)

(c) jos tulokset tarkastuksesta, jonka jäsenvaltiot ovat velvollisia suorittamaan vaikutuksen alaisella alueella, viittaavat alttiina olevan alueen huononemiseen, tai

⎢ 78/176/EY (mukautettu)

(d) jos vesistöön päästäminen tai upottaminen tuottaa vahinkoa veneilylle, kalastukselle, virkistystoiminnalle, raakaaineiden hankkimiselle, suolanpoistolle, kalan- ja simpukankasvatukselle, alueille, joilla on erityistä tieteellistä merkitystä, tai kyseisten vesialueiden muulle oikeutetulle käytölle, tai

(e) jos varastointi, kaatopaikalle sijoittaminen tai maaperään imeyttäminen tuottaa vahinkoa vapaa-ajan toiminnalle, raaka-aineiden hankinnalle, kasveille, eläimille, alueille, joilla on erityistä tieteellistä merkitystä tai kyseisten ympäristöjen muulle oikeutetulle käytölle.

2. Jos asia koskee useampaa jäsenvaltiota, toimenpiteet on toteutettava yhteistyössä.

ê 78/176/ETY (mukautettu)

è1 83/29/ETY 1 art.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelmat olemassa olevista teollisuuslaitoksista tulevien jätteiden aiheuttaman pilaantumisen asteittaiseksi vähentämiseksi ja mahdolliseksi pois- tamiseksi kokonaan.

2. Edellä 1 kohdassa mainituissa ohjelmissa on asetettava yleiset tavoitteet nestemäisten, kiinteiden ja kaasumaisten jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämiselle niin, että ne on saavutettava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1987. Ohjelmissa on oltava myös välitavoitteet. Niihin on lisäksi sisällytettävä tiedot alttiina olevan ympäristön tilasta, toimenpiteistä pilaantumisen vähentämiseksi ja menetelmistä sellaisten jätteiden käsittelemiseksi, jotka syntyvät suoraan tuotantoprosesseista.

3. è1 Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ohjelmat on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1980, jonka on annettava 15 päivään maaliskuuta 1983 mennessä aiheelliset ehdotukset neuvostolle ç näiden ohjelmien yhdenmukaistamisesta siltä osin, kun on kysymys pilaantumisen vähentämisestä ja mahdollisesta poistamisesta sekä titaaniteollisuuden kilpailuolosuhteiden parantamisesta. Neuvosto päättää näistä ehdotuksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan parlamentin lausunto ja talous- ja sosiaalikomitean lausunto on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä .

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava ohjelma viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1982.

10 artikla

1. Edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ohjelmien on katettava kaikki olemassa olevat teollisuuslaitokset ja niissä on osoitettava suoritettavat toimenpiteet jokaiselle teollisuus- laitokselle erikseen.

2. Jos jäsenvaltio katsoo, että erityisten olosuhteiden vuoksi jonkin yksittäisen teollisuuslaitoksen osalta lisätoimenpiteet eivät ole tarpeen tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi, sen on kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta esitettävä komissiolle perustelut, miksi tähän johtopäätökseen on päädytty.

3. Hankittuaan tarvittavan, riippumattoman aineiston näiden perustelujen oikeellisuuden toteamiseksi, komissio voi yhtyä jäsenvaltion käsitykseen, että ei ole tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä kyseisen yksittäisen laitoksen osalta. Komission on annettava suostumuksensa perusteluineen kuuden kuukauden kuluessa.

4. Jos komissio ei yhdy jäsenvaltion käsitykseen, on kyseistä laitosta koskevat lisätoimenpiteet sisällytettävä kyseisen jäsenvaltion ohjelmaan.

5. Jos komissio yhtyy jäsenvaltion käsitykseen, sen päätös voidaan ottaa uudelleen tutkittavaksi määräajoin tämän direktiivin mukaisesti suoritettavan tarkastuksen tulosten perusteella ja tuotantoprosessin minkä tahansa huomattavan muutoksen tai ympäristöpolitiikan tavoitteiden muutosten perusteella.

11 artikla

Uusia teollisuuslaitoksia varten on haettava ennakkolupa toimivaltaisilta viranomaisilta siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelle laitos aiotaan rakentaa. Ennen tällaisen luvan antamista on tehtävä selvitys sen vaikutuksista ympäristöön. Tällaisia lupia voidaan myöntää vain yrityksille, jotka sitoutuvat käyttämään ainoastaan vähiten ympäristölle vahingollisia markkinoilla saatavilla olevia materiaaleja, menetelmiä ja tekniikoita.

12 artikla

Jäsenvaltiot voivat antaa tiukempia säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

649 artikla

√ Ilmaan joutuvien päästöjen estäminen ja vähentäminen ∏

1.(iii) jäsenvaltioiden on asetettava velvollisuus asentaa laitteet, joilla estetään hHappopisaroiden päästöt √ laitoksista on estettävä ∏ ;

√ 2. Laitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja. ∏

10 artikla

Jäsenvaltioiden on tarkastettava 6, 8 ja 9 artiklassa mainittuja arvoja ja päästöjen vähenemistä kunkin laitoksen todellisessa tuotannossa.

⎢ 78/176/EY (mukautettu)

765 artikla

√ Päästöjen ja ympäristön tarkkailu ∏

1. Riippumatta kyseisen jätteen käsittelymenetelmästä ja käsittelyn laajuudesta sen vesistöihin päästämiseen ja upottamiseen, maan päälle varastoimiseen, kaatopaikalle viemiseen ja maaperään imeyttämiseen on yhdistettävä jätteen ja alttiina olevan ympäristön liitteessä II esitetty tarkastus sen fysikaaliset, kemialliset, biologiset ja ekologiset tekijät huomioon ottaen.

2. Tarkastukseen kuuluvat toimenpiteet suorittaa määräajoin yksi tai useampi jäsenvaltion nimeämä toimielin, jolle jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut 4 artiklassa tarkoitetun luvan. Jos kyseessä on jäsenvaltioiden väliset rajat ylittävä pilaantuminen, asianomaiset osapuolet nimeävät yhdessä kyseisen toimielimen.

3. Komissio antaa neuvostolle vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta ehdotuksen menettelytavoista alttiina olevan ympäristön valvomiseksi ja tarkastamiseksi. Neuvosto päättää tästä ehdotuksesta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan parlamentin lausunto ja talous- ja sosiaalikomitean lausunto on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

√ 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava veteen joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 63 artiklaa noudatetaan ∏.

√ 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 64 artiklaa noudatetaan ∏.

∫ uusi

Tällaiseen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään liitteessä VII olevassa 5 osassa vahvistettu päästöjen tarkkailu.

⎢ 82/883/EY (mukautettu)

4 artikla

31. Jäsenvaltioiden on √ varmistettava, että ∏valvottava ja tarkastettava √ titaanidioksidia tuottavien laitosten jätteille ∏ alttiina √ olevaa ympäristöä tarkkaillaan liitteessä VIII olevan 4 osan mukaisesti ∏ olevia alueita ja niiden ulkopuolella olevia vyöhykkeitä, joihin vaikutuksen ei katsota ulottuvan, ottaen erityisesti huomioon paikalliset ympäristötekijät sekä jätehuoltoon kyseisen jätteen osalta liittyvät tekijät, kuten onko se ajoittaista vai jatkuvaa.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tapauskohtaisesti tarkat paikat, joista näytteitä on otettava, näiden paikkojen etäisyys lähimmästä haitallisten aineiden käsittelypaikasta ja syvyys tai korkeus, paitsi milloin liitteissä on tästä poikkeavia määräyksiä.

Näytteet on otettava samasta paikasta ja syvyydestä ja samoissa olosuhteissa, kun näytteenotto on jatkuvaa; esimerkiksi jos kyseessä on vuorovesialue, samaan aikaan suhteessa vuoroveteen.

3. Alttiina olevien alueiden valvomiseksi ja tarkastamiseksi jäsenvaltioiden on määriteltävä näytteiden ottokertojen ja analysoinnin tiheys jokaista liitteissä olevaa muuttujaa varten.

Pakollisesti määriteltävien muuttujien osalta näytteiden otto- ja analysointikertoja ei saa olla liitteissä vähimmäismääräksi määrättyä harvemmin. Kuitenkin sen jälkeen, kun jätteen käyttäytyminen, sen aiheuttama vaara ja vaikutukset ovat vakiintuneet niin pitkälti kuin mahdollista, ja edellyttäen ettei mitään huomattavaa huononemista tapahdu ympäristön laadussa, jäsenvaltiot voivat määrätä näytteiden otto- ja analysointitiheyden tätä pienemmäksi. Jos sen jälkeen tapahtuu huomattavaa ympäristön laadun huononemista jätteiden vuoksi tai jonkin jätehuollossa tapahtuvan muutoksen vuoksi, jäsenvaltion on palattava näytteiden otto- ja analysointitiheyteen, joka ei ole pienempi kuin liitteissä säädetty. Jos jäsenvaltio pitää välttämättömänä tai suositeltavana, se voi eritellä eri muuttujat niin, että tätä alakohtaa sovelletaan niihin muuttujiin, joissa mitään huomattavaa ympäristön laadun huononemista ei ole havaittu.

4. Valvoakseen ja tarkastaakseen tarkoitukseen soveltuvaa viereistä aluetta, johon vaikutuksen ei katsota ulottuvan, jäsenvaltion on määrättävä näytteiden otto- ja analysointitiheys. Jos jäsenvaltio havaitsee, ettei ole mahdollista määrätä tällaista viereistä aluetta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle.

∫ uusi

4. Tarkkailu on toteutettava CEN-standardien mukaisesti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

⎢ 82/883/ETY (mukautettu)

5 artikla

1. Suositeltavat mittausmenetelmät muuttujien arvojen määrittämiseksi on eritelty liitteissä. Muita menetelmiä käyttävien laboratorioiden on varmistettava, että saadut tulokset ovat vertailukelpoisia.

2. Näytteiden kuljettamiseen käytettävien astioiden, yhden tai useamman muuttujan analysoimiseksi tarkoitettujen osanäytteiden säilyttämiseen käytettyjen aineiden ja menetelmien, analysoitavaksi tarkoitettujen näytteiden ja niiden kuljetuksen ja varastoinnin sekä esikäsittelyn analysointia varten on tapahduttava siten, että ne eivät olennaisesti vaikuta analyysin tuloksiin.

6 artikla

Alttiina olevien alueiden valvomiseksi ja tarkastamiseksi jäsenvaltiot saavat milloin tahansa määrätä muita muuttujia tässä direktiivissä säädettyjen lisäksi.

⎢78/176/ETY

13 artikla

1. Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot:

- 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti myönnetyistä luvista,

- 7 artiklan mukaisesti suoritetun alttiina olevan ympäristön tarkastuksen tuloksista,

- 8 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle myös niiden 11 artiklaan liittyen saamat yleisluontoiset tiedot materiaaleista, menetelmistä ja tekniikoista.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa saatuja tietoja saadaan käyttää vain tämän direktiivin panemiseksi täytäntöön.

3. Komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, niiden virkamiehet ja muut toimihenkilöt eivät saa paljastaa tämän direktiivin perusteella saamiaan tietoja eivätkä sellaisia tietoja, joita koskee salassapitovelvollisuus.

4. Edellä 2 ja 3 kohta eivät estä sellaisten yleisten tietojen tai tutkimusten julkaisemista, jotka eivät sisällä yksittäisiä yrityksiä tai yritysryhmittymiä koskevia tietoja.

14 artikla

ê 91/692/ETY 2 art. 1 kohta ja liitteessä I oleva b alakohta

Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden määräajoin toimitettava komissiolle tietoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sektorikohtaisessa kertomuksessa, joka kattaa myös muut asiaa koskevat yhteisön direktiivit. Tämä kertomus on laadittava direktiivin 91/692/ETY[54] 6 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti komission valmistaman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta. Kyselylomake tai kaava lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkamista, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee.

Ensimmäinen kertomus kattaa jakson vuodesta 1993 vuoden 1995 loppuun.

Komissio julkaisee yhteisön kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti jäsenvaltioiden kertomukset.

⎢82/883/ETY

7 artikla

1. Kertomukseen, jonka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle direktiivin 78/176/ETY 14 artiklan mukaisesti, on sisällytettävä keskeiset tiedot saman direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettävien toimielimien suorittamista valvonta- ja tarkastustoimenpiteistä. Näihin keskeisiin tietoihin on sisällyttävä jokaisesta alttiina olevasta alueesta:

- näytteenottopaikan kuvaus, mukaan lukien sen pysyvät piirteet, jotka voidaan koodittaa, sekä muut hallinnolliset ja maantieteelliset tiedot. Nämä tiedot on annettava vain kerran, kun näytteenottopaikka on määrätty;

- kuvaus käytetyistä näytteenottomenetelmistä;

- pakollisina määriteltävien muuttujien mittaustulokset ja myös valinnaisesti määriteltävien muuttujien mittaustulokset, jos jäsenvaltio katsoo siitä olevan hyötyä;

- käytetyt mittaus- ja analysointimenetelmät ja tarvittaessa niiden määritysraja, mittaustarkkuus ja toistettavuus;

- muutokset, joita on tehty 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti näytteiden otto- ja analysointitiheyteen.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti annettava ilmoitus on annettava ensimmäisen kerran tämän direktiivin tiedoksi antamista seuraavan kolmannen vuoden aikana kerätyistä tiedoista.

3. Komissio julkaisee sovittuaan etukäteen kyseisen jäsenmaan kanssa yhteenvedon sille toimitetuista tiedoista.

4. Komissio arvioi alttiina olevien alueiden valvonnassa ja tarkastamisessa käytettävän menettelytavan tehokkuuden ja tarvittaessa viimeistään kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin tiedoksiannosta esittää neuvostolle ehdotukset menettelytapojen parantamiseksi, sekä tarvittaessa mittausmenetelmien yhdenmukaistamiseksi mukaan lukien niiden määritysrajan, mittaustarkkuuden ja toistettavuuden sekä näytteenottomenetelmät.

8 artikla

Jäsenvaltiot saavat poiketa tästä direktiivistä tulvan tai luonnonkatastrofin sattuessa tai poikkeuksellisissa sääolosuhteissa.

9 artikla

Tarpeelliset muutokset liitteiden sisällön mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, koskien:

sarakkeessa ”vapaaehtoinen” lueteltuja muuttujia;

suositeltavia mittausmenetelmiä;

on tehtävä 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

13 artikla

Jos jätteistä huolehtimisen edellytyksenä on, että direktiivin 78/176/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti useamman kuin yhden jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava ennakkoluvat, on kyseisten jäsenvaltioiden neuvoteltava keskenään tarkastusohjelman sisällöstä ja toimeenpanosta.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

VII luku

√ Komitea, siirtymä- ja loppusäännökset ∏

∫ uusi

66 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin velvoitteiden täyttämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja elimet.

67 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komission saataville saatetaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja edustavat tiedot päästöistä ja muista ympäristövaikutuksista sekä tiedot päästöjen raja-arvoista, parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja 15 ja 16 artiklan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista.

Jäsenvaltioiden on kehitettävä ja säännöllisesti ajantasaistettava kansalliset tietojärjestelmät, jotta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat saatavilla sähköisessä muodossa.

2. Komissio vahvistaa mitä tietoja ja millaisessa muodossa jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdan mukaisesti.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3. Komissio toimittaa kolmen vuoden kuluessa 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin perustuva kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

68 artikla

Liitteiden muuttaminen

Komissio mukauttaa liitteessä V olevan 3 ja 4 osan, liitteessä VI olevan 1, 2, 6, 7 ja 8 osan, liitteessä VII olevan 5, 6, 7 ja 8 osan sekä liitteessä VIII olevan 2 ja 4 osan tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

⎢82/883/ETY

10 artikla

1. Perustetaan komitea tekniikan kehitykseen mukauttamista varten, jäljempänä ”komitea”, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

⎢807/2003 3 art. ja liitteessä III oleva 34 kohta

11 artikla

1. Komissiota avustaa tekniseen kehitykseen mukauttamista käsittelevä komitea.

⎢1882/2003 3 art. ja liitteessä III oleva 61 kohta (mukautettu)

1969 artikla

Komiteamenettely

⎢1882/2003, 1 art. ja liitteessä I oleva 17 kohta sekä 3 art. ja liitteessä III oleva 61 kohta

1. Komissiota avustaa komitea.

⎢2000/76/EY

17 artikla

Sääntelykomitea

1. Komissiota avustaa sääntelykomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

⎢807/2003 3 art. ja liitteessä III oleva 34 kohta

2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY[55] 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

ê 1882/2003, 1 art. ja liitteessä I oleva 17 kohta sekä 3 art. ja liitteessä III oleva 61 kohta

2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY[56] 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

⎢807/2003, 3 art. ja liitteessä III oleva 34 kohta, 1882/2003 3 art. ja liitteessä III oleva 61 kohta, 2000/76/EY 17 art.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

⎢807/2003, 3 art. ja liitteessä III oleva 34 kohta, 1882/2003 1 art. ja liitteessä I oleva 17 kohta, sekä 3 art. ja liitteessä III oleva 61 kohta

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

⎢2000/76/EY, 17 art.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

∫ uusi

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

⎢1999/13/EY, 14 art. (mukautettu)

14 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on määritettävä seuraamukset tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden toimeenpanemiseksi. Määritettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja vaikuttavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 15 artiklassa mainittuna ajankohtana sekä myöhemmistä muutoksista niin pian kuin mahdollista.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

19 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2002 sekä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

16 artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavat seuraamukset. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

∫ uusi

70 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 1 päivänä tammikuuta 2011)] sekä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

⎢

71 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava 2 artiklan, 3 artiklan 4 kohdan, 3 artiklan 14–18 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan, 6 artiklan, 8 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 12 artiklan 8 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan e alakohdan, 14 artiklan, 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 15 artiklan 3–5 kohdan, 16 artiklan 2–5 kohdan, 17 artiklan, 18 artiklan 2–4 kohdan, 22 artiklan 2–3 kohdan, 22 artiklan 4 kohdan b ja d alakohdan, 23 artiklan, 24 artiklan, 25 artiklan, 26 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan, 26 artiklan 3 kohdan c–g alakohdan, 29 artiklan a ja b alakohdan, 30 artiklan, 32 artiklan, 33 artiklan 3 kohdan, 35 artiklan 2-4 kohdan, 36 artiklan, 37 artiklan 2 kohdan, 43 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 2 kohdan, 65 artiklan 4 kohdan, 66–67 artiklan ja 70 artiklan sekä liitteiden osalta liittessä I olevan 1 osan 1 kohdan, 2 osan 5 kohdan c alakohdan, 3 osan 5 kohdan, 4 osan 7 kohdan, 5 osan 2 kohdan, 5 osan 3 kohdan, 6 osan 1 kohdan c alakohdan, 6 osan 4 kohdan b alakohdan, 6 osan 6 kohdan, 6 osan 9 kohdan, 6 osan 10 kohdan, liitteessä IV olevan 1 kohdan b alakohdan, liitteessä V olevan 1-4 osan, liitteessä VI olevan 1 osan b kohdan, 4 osan 2 kohdan 2 alakohdan, 3 kohdan 1 alakohdan ja 3 kohdan 2 alakohdan, liitteessä VI olevan 6 osan 2 kohdan 5 alakohdan ja 2 kohdan 6 alakohdan, liitteessä VII olevan 7 osan 3 kohdan ja liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan sekä 3 osan 2-3 kohdan noudattamisen edellyttämän lait, asetukset ja hallinnolliset määräyksen voimaan viimeistään [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 30 päivänä kesäkuuta 2012 eli viimeistään 1,5 vuotta voimaantulon jälkeen)]. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 30 päivästä kesäkuuta 2012 eli 1,5 kuluttua voimaantulosta)]. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

72 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan direktiivit 78/176/ETY, 82/883/ETY, 92/112/ETY, 96/61/EY, 1999/13/EY ja 2000/76/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä IX olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 1 päivästä tammikuuta 2014 eli kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta)], rajoittamatta kuitenkaan liitteessä IX olevassa B osassa lueteltujen direktiivien saattamista kansalliseen lainsäädäntöön ja soveltamista koskeviin määräaikoihin liittyvien jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämistä.

2. Kumotaan direktiivi 2001/80/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä IX olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, 1 päivästä tammikuuta 2016, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä IX olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

3. Viittauksia kumottuihi direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

∫ uusi

73 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa, 1 osan 3 kohdassa, 1 osan 4 kohdassa, 2 osan 1–4 kohdassa, 2 osan 5 kohdan a ja b alakohdassa, 2 osan 6 kohdassa, 3 osassa, 4 osan 1–6 kohdassa, 5 osan 1 kohdassa, 5 osan 2 kohdassa, 5 osan 3 kohdan a ja b kohdassa, 5 osan 4 kohdassa, 6 osan 1 kohdan a ja b alakohdassa, 6 osan 2–5 kohdassa, 6 osan 6 kohdan b ja c alakohdassa, 6 osan 7 kohdassa ja 6 osan 8 kohdassa tarkoitettujen laitosten sekä 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja 6 osan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laitosten, joissa on alle 40 000 siipikarjapaikkaa ja jotka olivat toiminnassa ennen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 1 päivästä tammikuuta 2014 eli 3 vuoden kuluttua voimaantulosta)].

2. Liitteessä I olevan 2 osan 5 kohdan c alakohdassa, 5 osan 3 kohdan c, d ja e alakohdassa, 6 osan 1 kohdan c alakohdassa, 6 osan 9 alakohdassa ja 6 osan 10 alakohdassa tarkoitettujen laitosten sekä 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja 6 osan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laitosten, joissa on alle 40 000 siipikarjapaikkaa ja jotka olivat toiminnassa ennen 71 artiklan 1 kodhassa tarkoitettua päivämäärää, osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä [päivä/kuukausi/vuosi (esimerkiksi 1 päivästä heinäkuuta 2015 eli 4,5 vuotta voimaantulosta)].

3. Liitteen III soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivästä tammikuuta 2016.

4. Jätettä rinnakkaispolttavien polttolaitosten on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3 kohdan 1 alakohtaa 31 päivään joulukuuta 2015.

Näihin laitoksiin sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2016 liitteessä VI olevan 4 osan 3 kohdan 2 alakohtaa.

⎢

74 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

75 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […] päivänä […] kuuta […].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

puhemies puheenjohtaja

[…] […]

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

LIITE I

1 11 artiklassa tarkoitetut teollisen toiminnan luokat

1. Tämä direktiivi ei koske laitoksia tai laitosten osia, joita käytetään uusien tuotteiden ja menetelmien tutkimukseen, kehittämiseen tai testaamiseen.

2. Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos sama toiminnanharjoittaja suorittaa useampaa saman otsakkeen alle lukeutuvaa toimintaa √ suoritetaan ∏ samassa laitoksessa tai samalla paikalla, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen.

∫ uusi

Laskettaessa 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten yhteenlaskettua mitattua lämpötehoa, näihin laskelmiin ei otetan mukaan polttolaitoksia, joiden mitattu lämpöteho on alle 3 MW.

Laskettaessa 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten yhteenlaskettua mitattua lämpötehoa, näihin laskelmiin ei otetan mukaan polttolaitoksia, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja joita käytetään enintään 350 tuntia vuodessa.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

1. Energia-alan teollisuus

1.1 Polttolaitokset √ Polttoaineiden polttaminen laitoksissa ∏, joiden lämmöntuotto Ö mitattu lämpöteho Õ on enemmän kuin 50 MW(1) ? 20 MW tai enemmän. ⎪

1.2. √Kaasun- ja öljynjalostamotinenÕ

1.3. Koksaamot Ö Koksin tuotanto Õ

1.4. Kivihiiltä kaasuttavat ja nesteyttävät laitokset. √ Polttoaineiden kaasuttaminen tai nesteyttäminen ∏

2. Metallien tuotanto ja jalostus

2.1. Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintrauslaitokset.

2.2. Raakarautaadan tai terästäksen tuottavat laitokset tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, joiden kapasiteettin ylittääessä 2,5 tonnia tunnissa.

2.3. Laitokset, joissa rRautametallejaien jalostetaanus:

(a) √ kuumavalssausmenetelmällä, jonka kapasiteettin ylittäessä 20 tonnia raakaterästä tunnissa; ∏

(b) √ takomallaoissa ∏ , joissa vasaroiden iskutyön ylittäessä 50 kilojoulea vasaraa kohti ja käytettyn lämmöntuotton ylittäessä 20 MW;

(c) suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa.

2.4. Rautametallivalimotissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia √ virheettömiä valuja ∏ päivässä

2.5. √ Muiden kuin rautametallien jalostus:∏ Laitokset,

(a) joissa tuotetaan ei-rautametalleja muiden kuin rautametallien tuotanto malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä;

(b) b) joissa sulatetaan ei-rautametalleja√ muiden kuin rautametallien sulatus ∏, sisältäen metalliseokset, mukaan luettuna kierrätettävät tuotteet, (puhdistuksesta, sulattovalusta jne.) ja joiden Ö kun Õ sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta √, lukuun ottamatta valimotoimintoja ∏ .

∫ uusi

(c) muita kuin rautametalleja käsittelevät valimot, joissa tuotetaan valumetallituotteita ja joiden tuotantokapasiteetti ylittää 2,4 tonnia hyviä valuja päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 12 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

2.6. Metallien ja tai muovien pintakäsittelylaitokset, joissa käytetään √ käyttäen ∏elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessaenemmän kuin 30 m3 .

3. Mineraaliteollisuus

3.1. Laitokset, jotka tuottavat kKlinkkeriän (sementti) tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai kalkkina tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä.

3.2. Asbestian ja √ tai ∏ asbestipohjaisiaten tuotteitaden valmistavatus laitokset.

3.3. Lasian valmistavatus laitokset, mukaan lukien lasikuitujadut valmistavat laitokset, joiden kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.4. Mineraalejaien sulattavatus laitokset, mukaan lukien mineraalikuitujadut valmistavat laitokset, joiden kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.5. Laitokset, joissa valmistetaan Keraamisiaten tuotteitaden, valmistus polttamalla, erityisesti kattotiilet, tiilet, tulenkestävät rakennuskivet, laatat, hiekkakivi tai posliini, ja joiden kun tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä ja/tai uunin tilavuus ylittää 4 m3 ja ? tai ⎪ lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden.

4. Kemian teollisuus

√Tämän jakson soveltamiseksi ∏ Ttuotanto tämän kohdan toimintaluokissa tarkoitetussa merkityksessä tarkoittaa teollisessa mittakaavassa tapahtuvaa 4.1–4.64.7 kohdassa mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallista ? tai biologista ⎪ jalostamista.

4.1. Kemialliset laitokset, jotka valmistavat oOrgaanisen kemian perustuotteitaden valmistus , kuten:

(a) yksinkertaiset hiilivedyt (suoraketjuiset tai rengasrakenteiset, tyydyttyneet tai tyydyttämättömät, alifaattiset tai aromaattiset),

(b) happea sisältävät hiilivedyt, erityisesti alkoholit, aldehydit, ketonit, karboksyylihapot, esterit, asetaatit, eetterit, peroksidit, epoksihartsit,

(c) rikin hiilivedyt,

(d) typen hiilivedyt, erityisesti amiinit, amidit, typpipitoiset yhdisteet tai nitraatit, nitriilit, syanaatit, isosyanaatit,

(e) fosforia sisältävät hiilivedyt,

(f) rikin hiilivedyt,

(g) organometalliyhdisteet,

(h) perusmuovit (polymeerit, synteettiset kuidut, selluloosapohjaiset kuidut),

(i) synteettiset kumit,

(j) väriaineet ja pigmentit,

(k) pinta-aktiiviset aineet.

4.2. Kemialliset laitokset, jotka valmistavat eEpäorgaanisten kemian perustuotteitaden kuten seuraavien tuotteiden, valmistus:

(a) kaasut, kuten ammoniakki, kloori tai kloorivety, fluori tai fluorivety, hiilen oksidit, rikkiyhdisteet, typen oksidit, vety, rikkidioksidi, karbonyylikloridi;

(b) hapot, kuten kromihappo, fluorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo, rikkihappo, oleiinihappo, rikkihapokkeet;

(c) emäkset, kuten ammoniumhydroksidi, kaliumhydroksidi, natriumhydroksidi;

(d) suolot, kuten ammoniumkloridi, kaliumkloraatti, kaliumkarbonaatti, natriumkarbonaatti, perboraatti, hopeanitraatti;

(e) epämetallit, metallioksidit tai muut epäorgaaniset yhdisteet, kuten kalsiumkarbidi, pii, piikarbidi.

4.3. Kemialliset laitokset, jotka valmistavat fFosforiin, typpeen tai kaliumiin perustuviaen lannoitteitaden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) valmistus

4.4. √ Kasvinsuojeluaineiden tai biosidien tuotanto ∏ Kasvinsuojeluaineita lähtöaineita ja torjunta-aineita valmistavat kemialliset laitokset.

4.5. Farmaseuttisten valmisteiden lähtöaineita kemiallisella tai biologisella menetelmällä valmistavat laitokset. √ Farmaseuttisten tuotteiden, myös välituotteiden, tuotanto ∏

4.6. Räjähteitäden valmistavat kemialliset laitokset tuotanto

∫ uusi

4.7. Poltto- tai voiteluaineina käytettävien kemikaalien tuotanto

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

5. Jätehuolto

Sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaarallisia jätteitä koskevien 12 päivänä joulukuuta 1991 annettujen neuvoston direktiivin 75/442/ETY 11 artiklan ja direktiivin 91/689/ETY 3 artiklan soveltamista:

5.1. Neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja Vaarallisiaten jätteitäden hävittävätminen ja uudelleenkäytettävätö laitokset, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 75/442/ETY liitteissä II A ja II B (toiminnat R1, R5, R6, R8 ja R9) ja jäteöljyhuollosta 16 päivänä kesäkuuta 1975 annetulla direktiivillä 75/439/ETY, ja joiden √ kun ∏ kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä:

√(a) biologinen käsittely, ∏

√(b) fysikaalis-kemiallinen käsittely, ∏

√(c) poltto tai rinnakkaispoltto, ∏

√(d) seostus tai sekoitus, ∏

√(e) uudelleenpakkaus, ∏

√(f) varastointi, kun varastokapasiteetti ylittä 10 tonnia, ∏

√(g) käyttö pääasiallisesti polttoaineena tai muuna energiantuotantokeinona, ∏

√(h) liuottimien talteenotto tai uudistaminen, ∏

√(f) muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden talteenotto tai uudistaminen, ∏

√(j) happojen tai emästen uudistaminen, ∏

√(k) pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen ∏

√(l) katalyyttien ainesosien hyödyntäminen, ∏

√(m) öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö. ∏

5.2. Yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/369/ETY ja yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/429/ETY määritellyn kaltaiset yhdyskunta ? Vaarattomien ⎪ jätteiden polttolaitokset, joiden kun kapasiteetti ylittää 3 tonnia tunnissa.

5.3. Direktiivin 75/442/ETY liitteen II A otsakkeiden D8, D9 alla määritellyn kaltaiset vVaarattomien jätteiden hävityslaitokset hävittäminen√ loppukäsittely ∏ ? tai hyödyntäminen ⎪, joiden kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, √ mukaan luettuna seuraavat toiminnot: ∏

√(a) biologinen käsittely, ∏

√(b) fysikaalis-kemiallinen käsittely, ∏

∫ uusi

(c) jätteen esikäsittely rinnakkaispolttoa varten,

(d) tuhkan ja kuonan käsittely,

(e) metalliromun käsittely.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

5.4 Kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25000 tonnia, lukuun ottamatta inerttijätteen kaatopaikkoja.

6. Muu toiminta

6.1. Teollisuuslaitokset, joissa valmistetaan: √ Seuraavien tuotteiden tuotanto teollisuuslaitoksissa: ∏

(a) massa puusta tai muista kuitumateriaaleista

(b) paperi tai kartonki kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä

∫ uusi

(c) puupaneeli kapasiteetin ylittäessä 600 m3 päivässä.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

6.2. √ Tekstiilikuitujen ∏ Kuitujen tai tekstiilien esikäsittely- (pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäyslaitokset, joiden käsittelykapasiteettin ylittäessä ylittää 10 tonnia päivässä.

6.3. Nahanparkituslaitokset, joiden käsittelykapasiteettin ylittäessä on enemmän kuin 12 tonnia valmiita tuotteita päivässä.

6.4. Teurastamotoiminta, jotka tuottavat enemmän kuin √ tuotantokapasiteetin ylittäessä ∏50 tonnia ruhoja päivässä,

Sellaisten elintarvikkeiden käsittely ja jalostus, jotka valmistetaan: ? Seuraavien ihmisille tai eläimille tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoon tarkoitettujen raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pakkaamista lukuun ottamatta seuraavia: ⎪

(i) eläinperäiset raaka-aineet (paitsi √ ainoastaan ∏ maito) ja jossa valmiiden tuotteiden tuotantonon ylittää ylittäessä 75 t/päivä,

(ii) kasviperäiset raaka-aineet ja jossa valmiiden tuotteiden tuotantonon on enemmän kuin ylittäessä 300 t/päivä (neljännesvuosittain laskettavan keskiarvon perusteella).

∫ uusi

(iii) eläin- ja kasviperäisten raaka-aineiden seos valmiin tuotteen tuotantokapasiteen ylittäessä päivässä:

- 75 tonnia, jos A yhtä suuri tai suurempi kuin 10 tai

- [300-(22.5x A)] kaikissa muissa tapauksissa

joissa ”A” on valmiin tuotteen tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus (prosentteina)

Pakkauksen painoa ei saa sisällyttää tuotteen lopulliseen painoon.

Tätä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa ainoa raaka-aine on maito.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

(c) √ Pelkän ∏ Mmaidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä200 t/päivä (vuosittain laskettava keskiarvon perusteella).

6.5. Ruhojaen ja √ tai ∏ eläinperäistäen jätettä jätteen hävittävätminen ja jälleenkäyttävätö laitokset, joiden käsittelykapasiteettin ylittää ylittäessä 10 t/päivä.

6.6 Siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset, joissa on enemmän kuin , kun

(a) a) 40 000 siipikarjapaikkaa

∫ uusi

(a) broileripaikkoja on yli 40 000 tai munivien kanojen paikkoja on yli 30 000 tai ankkapaikkoja on yli 24 000 tai kalkkunapaikkoja on yli 11 500,

⎢96/61/EY (mukautettu)

(b) 2 000 paikkaa tuotantosioille (yli 30 kg:n painoisille) tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja on yli 2 000 tai

(c) 750 emakkopaikkaa emakkopaikkoja on yli 750 .

∫ uusi

Jos kyseessä ovat muut siipikarjalajit kuin a kohdassa tarkoitetut tai a, b ja c kohdassa tarkoitettujen lajien samassa laitoksessa kasvatettavat eri tyypit, kynnysarvo on laskettava edellä vahvistettuja kynnysarvoja vastaavien erittyvää typpeä kuvaavien tekijöiden perusteella.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

6.7 Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittelylaitokset, erityisesti kiillotus, painatus, pinnoittaminen, rasvanpoisto, vedenpitäviksi käsittely, liimaus, maalaus, puhdistaminen tai kyllästys suorittavat laitokset, joissa käytetään √ käytettäessä ∏ orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 t vuodessa.

6.8 Hiilen (kivihiilen) tai elektrografiitin tuotanto polttamalla tai hiilettämällä valmistavat laitokset.

∫ uusi

6.9 Puun ja puutuotteiden suojaus tuotantokapasiteetin ylittäessä 75 m3 päivässä.

6.10 Jätevesi, joka käsitellään ulkopuolisessa laitoksessa, joka ei kuulu yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/EY[57] soveltamisalaan ja jonka on päästänyt I luvun soveltamisalaan kuuluva laitos.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

LIITE II

LUETTELO 18 ARTIKLAN 2 KOHDASSA JA 20 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA DIREKTIIVEISTÄ

1. Direktiivi 87/217/ETY asbestin aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja vähentämisestä.

2. Direktiivi 82/176/ETY kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista.

3. Direktiivi 83/513/ETY kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista.

4. Direktiivi 84/156/ETY muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista.

5. Direktiivi 84/491/ETY heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista.

6. Direktiivi 86/280/ETY direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon I sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 88/347/ETY ja 90/415/ETY, jotka muuttavat direktiivin 86/280/ETY liitettä II.

7. Direktiivi 89/369/ETY yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä.

8. Direktiivi 89/429/ETY yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä.

9. Direktiivi 94/67/ETY vaarallisten jätteiden polttamisesta.

10. Direktiivi 92/112/ETY menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamisesta.

11. Direktiivi 88/609/ETY tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/66/EY.

12. Direktiivi 76/464/ETY tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta.

13. Direktiivi 75/442/ETY jätteistä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/156/ETY.

14. Direktiivi 75/439/ETY jäteöljyhuollosta.

15. Direktiivi 91/689/ETY vaarallisista jätteistä.

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

? uusi

LIITE IIIII

Luettelo tärkeimmistä pilaantumista aiheuttavista aineista, jos ne ovat merkityksellisiä, kun asetetaan päästöjen raja-arvoja √ Pilaavien aineiden luettelo ∏

ILMA

1. Rikin oksidit ja muut rikkiyhdisteet

2. Typen oksidit ja muut typpiyhdisteet

3. Hiilimonoksidi

4. Helposti haihtuvat orgaaniset yhdisteet

5. Metallit ja niiden yhdisteet

6. Hiukkaset ? mukaan luettuna pienhiukkaset ⎪

7. Asbesti (suspendoituneet hiukkaset, kuidut)

8. Kloori ja sen yhdisteet

9. Fluori ja sen yhdisteet

10. Arseeni ja sen yhdisteet

11. Syanidit

12. Aineet ja valmisteet, joilla osoitetaan olevan ilman välityksellä karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia.

13. Polyklooratut dibentsodioksiinit ja polyklooratut dibentsofuraanit.

VESI

1. Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä.

2. Organofosforiyhdisteet

3. Orgaaniset tinayhdisteet

4. Aineet ja valmisteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia vesiympäristössä tai sen välityksellä

5. Pysyvät hiilivedyt ja pysyvät ja biokertyvät myrkylliset orgaaniset aineet

6. Syanidit

7. Metallit ja niiden yhdisteet

8. Arseeni ja sen yhdisteet

9. Biosidit ja kasvinsuojeluaineet

10. Suspendoituneet aineet

11. Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit).

12. Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa parametreillä kuten BHK, KHK)

∫ uusi

13. Aineet, jotka on lueteltu yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY liitteessä X[58].

⎢ 96/61/EY (mukautettu)

LIITE III IV

√ Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määrittelyperustet ∏

Seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon yleisesti tai yksittäistapauksissa 2 artiklan 12 alakohdassa määritellyistä parhaista käytettävissä olevista teknisistä keinoista päätettäessä, kun otetaan huomioon toimenpiteestä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset ja edut sekä varovaisuus- ja ennaltaehkäisyn periaatteet:

1. Vähän jätteitä tuottavien teknisten keinojen käyttö;

2. Mahdollisimman vaarattomien aineiden käyttö;

3. Prosessissa käytettyjen ja tuotettujen aineiden ja jätteiden talteenotto- ja kierrätyskeinojen kehittäminen kun se on tarpeellista;

4. Vertailukelpoiset prosessit, laitteet ja toimintamenetelmät, joita on kokeiltu menestyksekkäästi teollisessa mittakaavassa;

5. Tekniikan kehitys ja muutokset tieteellisessä tiedossa ja ymmärtämyksessä;

6. Kyseessä olevien päästöjen luonne, vaikutukset ja laajuus;

7. Uusien tai olemassa olevien laitosten käyttöönottopäivä;

8. Parhaan käytettävissä olevan teknisen keinon käyttöönottoon vaadittava aika;

9. Prosessissa käytettävien raaka-aineiden (vesi mukaan luettuna) kulutus ja ominaisuudet sekä energiankäytön tehokkuus;

10. Päästöjen kokonaisvaikutuksen ja ympäristöriskien ehkäisyn ja minimoimisen tarve;

11. Onnettomuuksien ehkäisyn ja niiden ympäristöseurausten minimoimisen tarve.

12. komission 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaisemat tiedot tai kansainvälisten järjestöjen julkaisemat tiedot.

⎢2003/35/EY

LIITEIVV

Yleisön osallistuminen päätöksentekoon

1. Yleisölle on ilmoitettava (julkisin ilmoituksin tai muin asianmukaisin tavoin, kuten mahdollisuuksien mukaan sähköisin viestimin) seuraavat seikat päätöksenteon varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

(a) lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 22 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mukaan lukien 13 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;

∫ uusi

(b) uusien tai ajanmukaistettujen yleisesti sitovien sääntöjen kehittäminen 18 artiklan mukaisesti, mukaan luettuna sääntöjä koskevat ehdotetut vaatimukset ja yleistajuinen tiivistelmä oikeudellisesta ja hallinnollisestä kehyksestä, jossa sääntöjä sovelletaan;

⎢ 2003/35/EY (mukautettu)

(bc) tarvittaessa tieto, että päätökseen sovelletaan kansallista tai valtiosta toiseen ulottuvien ympäristövaikutusten arviointimenettelyä taikka että siitä käydään 28 17 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;

(cd) yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja, joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

(de) mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on;

(ef) tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;

(fg) milloin, missä ja miten asianomaiset tiedot annetaan saataville;

(gh) yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista ja kuulemista varten.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan:

(a) kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

(b) ympäristöä koskevan tiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY säännösten mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta 68 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti.

3. Yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle tai huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään.

4. Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon.

5. Jäsenvaltiot päättävät yksityiskohtaisista järjestelyistä yleisölle tiedottamiseksi (esimerkiksi jakamalla ilmoituksia tietyllä alueella tai ilmoittamalla asiasta paikallisissa sanomalehdissä) sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi (esimerkiksi kirjallisten lausuntojen tai julkisen kuulemisen avulla). On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla mahdollistetaan, että yleisölle tiedottamiseen ja yleisön, jota asia koskee, valmistautumiseen sekä tehokkaaseen osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän liitteen mukaisesti jää riittävästi aikaa.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

è1 1 2006/105/EY, 1 art. ja liitteen B 2 alakohta

è2 2 20 art. ja II liite, s. 703

è3 3 20 art. ja II liite, s. 703 ja 20 art. ja II liite, s. 704

LIITE VI

√Polttolaitoksiin liittyvät tekniset säännökset ∏

1 osa

SO 2 -PÄÄSTÖJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT JA VÄHENNYSTAVOITTEET [59],[60]

Suurten polttolaitosten NOx-päästöt (NO2-päästöinä) vuonna 1980 (kilotonnia) | NOx-päästöjen enimmäismäärä (kilotonnia/vuosi) | Prosentuaalinen vähennys vuoden 1980 päästöistä | Prosentuaalinen vähennys vuoden 1980 korjatuista päästöistä |

Vaihe 1 | Vaihe 2 | Vaihe 1 | Vaihe 2 | Vaihe 1 | Vaihe 2 |

1993[63] | 1998 | 1993[64] | 1998 | 1993[65] | 1998 |

Belgia | 110 | 88 | 66 | -20 | -40 | -20 | -40 |

⎝1 Bulgaria ⎜ | ⎝1 155 ⎜ | ⎝1 125 ⎜ | ⎝1 95 ⎜ | ⎝1 -19 ⎜ | ⎝1 -39 ⎜ | ⎝1 -19 ⎜ | ⎝1 -39 ⎜ |

⎝3 Tŝekin tasavalta ⎜ | ⎝3 403 ⎜ | ⎝3 228 ⎜ | ⎝3 113 ⎜ | ⎝3 -43 ⎜ | ⎝3 -72 ⎜ | ⎝3 -43 ⎜ | ⎝3 -72 ⎜ |

Tanska | 124 | 121 | 81 | -3 | -35 | -10 | -40 |

Saksa | 870 | 696 | 522 | -20 | -40 | -20 | -40 |

⎝3 Viro ⎜ | ⎝3 20 ⎜ | ⎝3 10 ⎜ | ⎝3 12 ⎜ | ⎝3 -52 ⎜ | ⎝3 -40 ⎜ | ⎝3 -52 ⎜ | ⎝3 -40 ⎜ |

Kreikka | 36 | 70 | 70 | +94 | +94 | 0 | 0 |

Espanja | 366 | 368 | 277 | +1 | -24 | -20 | -40 |

Ranska | 400 | 320 | 240 | -20 | -40 | -20 | -40 |

Irlanti | 28 | 50 | 50 | +79 | +79 | 0 | 0 |

Italia | 580 | 570 | 428 | -2 | -26 | -20 | -40 |

⎝3 Kypros ⎜ | ⎝3 3 ⎜ | ⎝3 5 ⎜ | ⎝3 6 ⎜ | ⎝3 +67 ⎜ | ⎝3 +100 ⎜ | ⎝3 +67 ⎜ | ⎝3 +100 ⎜ |

⎝3 Latvia ⎜ | ⎝3 10 ⎜ | ⎝3 10 ⎜ | ⎝3 9 ⎜ | ⎝3 -4 ⎜ | ⎝3 -10 ⎜ | ⎝3 -4 ⎜ | ⎝3 -10 ⎜ |

⎝3 Liettua ⎜ | ⎝3 21 ⎜ | ⎝3 8 ⎜ | ⎝3 11 ⎜ | ⎝3 -62 ⎜ | ⎝3 -48 ⎜ | ⎝3 -62 ⎜ | ⎝3 -48 ⎜ |

Luxemburg | 3 | 2,4 | 1,8 | -20 | -40 | -20 | -40 |

⎝3 Unkari ⎜ | ⎝3 68 ⎜ | ⎝3 33 ⎜ | ⎝3 34 ⎜ | ⎝3 -51 ⎜ | ⎝3 -49 ⎜ | ⎝3 -51 ⎜ | ⎝3 -49 ⎜ |

⎝3 Malta ⎜ | ⎝3 1,7 ⎜ | ⎝3 7 ⎜ | ⎝3 2,5 ⎜ | ⎝3 +299 ⎜ | ⎝3 +51 ⎜ | ⎝3 +299 ⎜ | ⎝3 +51 ⎜ |

Alankomaat | 122 | 98 | 73 | -20 | -40 | -20 | -40 |

Portugali | 23 | 59 | 64 | +157 | +178 | -8 | 0 |

⎝3 Puola ⎜ | ⎝3 698 ⎜ | ⎝3 426 ⎜ | ⎝3 310 ⎜ | ⎝3 -39 ⎜ | ⎝3 -56 ⎜ | ⎝3 -39 ⎜ | ⎝3 -56 ⎜ |

⎝1 Romania ⎜ | ⎝1 135 ⎜ | ⎝1 135 ⎜ | ⎝1 77 ⎜ | ⎝1 -1 ⎜ | ⎝1 -43 ⎜ | ⎝1 -1 ⎜ | ⎝1 -43 ⎜ |

⎝3 Slovenia ⎜ | ⎝3 17 ⎜ | ⎝3 15 ⎜ | ⎝3 16 ⎜ | ⎝3 -12 ⎜ | ⎝3 -6 ⎜ | ⎝3 -12 ⎜ | ⎝3 -6 ⎜ |

⎝3 Slovakia ⎜ | ⎝3 141 ⎜ | ⎝3 85 ⎜ | ⎝3 46 ⎜ | ⎝3 -40 ⎜ | ⎝3 -67 ⎜ | ⎝3 -40 ⎜ | ⎝3 -67 ⎜ |

Yhd. kuningaskunta | 1016 | 864 | 711 | -15 | -30 | -15 | -30 |

Itävalta | 19 | 15 | 11 | -20 | -40 | -20 | -40 |

Suomi | 81 | 65 | 48 | -20 | -40 | -20 | -40 |

Ruotsi | 31 | 25 | 19 | -20 | -40 | -20 | -40 |

LIITE III

SO 2 -päästöjen √ 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat ∏ raja-arvot

KIINTEÄT POLTTOAINEET

A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 %):

⎢2001/80/EY, 4 art. 2 kohta (mukautettu)

√ 1. Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia .∏

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

[pic]

Huom.

Kun yllä olevia päästöjen raja-arvoja ei voida saavuttaa polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on korkeintaan 100 MW, on saavutettava vähintään 60 prosentin rikinpoistoaste, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 100 MW mutta enintään 300 MW, 75 prosentin rikinpoistoaste, ja laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 300 MW, 90 prosentin rikinpoistoaste. Yli 500 MWth:n laitoksilta vaaditaan vähintään 94 prosentin rikinpoistoaste taikka vähintään 92 prosentin rikinpoistoaste, jos sopimus savukaasujen rikinpoistolaitteiden tai kalkki-injektiolaitteiden asentamisesta on tehty ja työt niiden asentamiseksi aloitettu ennen 1 päivää tammikuuta 2001.

B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 %)

Polttoainetyyppi | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

Biomassa | 200 | 200 | 200 |

Yleisesti | 850 | 200[66] | 200 |

Huom.

Kun yllä olevia päästöjen raja-arvoja ei voida saavuttaa polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on korkeintaan 300 MW, on saavutettava 300 mg:n/Nm3 SO2-raja-arvo tai vähintään 92 prosentin rikinpoistoaste, ja laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 300 MW, vähintään 95 prosentin rikinpoistoaste, jolloin suurin sallittu päästöraja-arvo on 400 mg/Nm3.

LIITE IV

SO 2 -PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT

NESTEMÄISET POLTTOAINEET

A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %):

[pic]

B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %),

50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

850 | 400—200 (lineaarinen vähennys)[67] | 200 |

Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31 päivää joulukuuta 2007, sovelletaan 1 700 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa.

∫ uusi

Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

√ 2. Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ∏

Mitattu lämpöteho (MWth) | Kivihiili ja ruskohiili | Biomassa | Turve | Nestemäiset polttoaineet |

? 50-100 ⎪ | ? 400 ⎪ | 200 | ? 300 ⎪ | ? 350 ⎪ |

? 100-300 ⎪ | ? 250 ⎪ | 200 | ? 300 ⎪ | ? 250 ⎪ |

? > 300 ⎪ | ? 200 ⎪ | 200 | ? 200 ⎪ | ? 200 ⎪ |

⎢2001/80/EY, 5 art. (mukautettu)

Sen estämättä, mitä liitteessä III säädetään:

(1) √Polttolaitoksia Õ Laitoksia, joiden nimellislämpöteho on vähintään 400 MW √ joissa käytetään kiinteitä polttoaineita ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 ∏ ja joiden toiminta-aika ei ylitä seuraavassa mainittuja tuntimääriä √ 1 500 tuntia vuodessa Õ (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta √ päästöraja-arvoa ∏ raja-arvoa 800 mg/Nm3.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

LIITE V

3. Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm 3) √ kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ∏

Kaasumaiset polttoaineet

A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %):

Polttoainetyyppi | Raja-arvot (mg/Nm3) |

Kaasumaiset polttoaineet Yyleensä | 35 |

Nestekaasu | 5 |

Jalostamojakeiden kaasutuksesta saadut lämpöarvoltaan vähäiset kaasut, koksaamokaasut, masuunikaasu | 800400 |

?Lämpöarvoltaan vähäiset masuunikaasut ⎪ | ? 200 ⎪ |

Hiilen kaasutuksesta saatu kaasu | [68] |

B. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %)

Kaasumaiset polttoaineet yleensä | 35 |

Nestekaasu | 5 |

Koksiuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni | 400 |

Masuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni | 200 |

∫ uusi

4. NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth) | Kivihiili ja ruskohiili | Biomassa ja turve | Nestemäiset polttoaineet |

50-100 | 300 Ruskohiilen pölypolton osalta 450 | 300 | 450 |

100-300 | 200 | 250 | 200 |

> 300 | 200 | 200 | 150 |

⎢ 2001/80/EY liite VI (mukautettu)

(2) Laitoksia, joiden nimellislämpöteho on yli 500 MW ja jotka eivät vuodesta 2008 alkaen toimi yli 2000 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), koskevat 31 päivään joulukuuta 2015 asti seuraavat säännökset:

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti luvan saaneita laitoksia koskee typenoksidipäästöjen raja-arvo (NO2:na mitattuna) 600 mg/N3;

4 artiklan 6 kohdan nojalla kansallisen suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten osallistumista kansalliseen suunnitelmaan arvioidaan käyttäen perustana raja-arvoa 600 mg/Nm3.

Tällaisia laitoksia √ Polttolaitoksiin, jotka käyttävät kiinteitä polttoaineita, joiden mitattu lämpöteho ei ylitä 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 ja ∏ , jotka eivät toimi yli 1500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), koskee 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen sovelletaan √ NOx-päästöjen osalta ∏ typenoksidipäästöjen raja-arvoa (NO2:na mitattuna) 450 mg/Nm3.

√Kiinteitä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden mitattu lämpötila on 500 MW tai enemmän ja joille myönnettiin lupa ennen 1 päivää tammikuuta 1987 ja jotka eivät toimi yli 1 500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx-päästöjen osalta raja-arvoa 450 mg/Nm3. ∏

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

LIITE VI

√ 5. ∏ ? Kaasukäyttöisiin polttolaitoksiin ⎪ √ sovelletaan NOx - ∏ ? ja CO-päästöjen osalta ⎪ √ raja-arvoa (mg/Nm3) ∏ :

A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat NOx-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta, 3 % neste- ja kaasumaisten polttoaineiden osalta):

Polttoainetyyppi | Raja-arvot[69] (mg/Nm3) |

Kiinteät[70],[71] |

50—500 MWth | 600 |

>500 MWth | 500 |

1 päivästä tammikuuta 2016 |

50—500 MWth | 600 |

>500 MWth | 200 |

Nestemäinen |

50—500 MWth | 450 |

>500 MWth | 400 |

Kaasumainen |

50—500 MWth | 300 |

>500 MWth | 200 |

B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat NOX-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina

Kiinteät polttoaineet (O2-pitoisuus 6 %)

Polttoainetyyppi | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

Biomassa | 400 | 300 | 200 |

Yleisesti | 400 | 200[72] | 200 |

Nestemäiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %)

50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

400 | 200[73] | 200 |

Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31 päivää joulukuuta 2007, sovelletaan 400 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa.

Kaasumaiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %)

50—300 MWth | > 300 MWth |

Maakaasu (viite 1) | 150 | 100 |

Muut kaasut | 200 | 200 |

Kaasuturbiinit

Yksittäiseen kaasuturbiiniyksikköön 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat NOX-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 (O2-pitoisuus 15 %) (päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 %):

> 50 MWth (lämpöteho ISO-olosuhteissa) |

Maakaasu (viite 1) | 50 (viite 2) |

Nestemäiset polttoaineet (viite 3) | 120 |

Kaasumainen polttoaine (muu kuin maakaasu) | 120 |

? NOx ⎪ | ? CO ⎪ |

? Kaasukäyttöiset kattilat ⎪ | ? 100 ⎪ | ? 100 ⎪ |

? Kaasuturbiinit (myös CCGT), jotka käyttävät polttoaineena maakaasua(1) ⎪ | √ 50(2)(3) ∏ | ? 100 ⎪ |

?Kaasuturbiinit (myös CCGT), jotka käyttävät polttoaineena muuta kuin maakaasua(4) ⎪ | ? 90 ⎪ | ? 100 ⎪ |

? Kaasumoottorit ⎪ | ? 100 ⎪ | ? 100 ⎪ |

Ohjeet 1:

(1)Maakaasu on luonnossa esiintyvä metaani, jonka tilavuudesta on enintään 20 % inerttejä kaasuja ja muita aineosia.

Huomautus 2:

(2)75 mg/Nm3 seuraavissa tapauksissa, joissa kaasuturbiinin hyötysuhde määritetään ISO-olosuhteissa:

(i) sähköä ja lämpöä yhdistetysti tuottavissa järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden kokonaishyötysuhde on yli 75 %

(ii) CCGT-järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden keskimääräinen vuosittainen sähkön tuotannon hyötysuhde on kaiken kaikkiaan yli 55 %

(iii) mekaanisen voimansiirron kaasuturbiinit.

(3)Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, jotka eivät kuulu yhteenkään edellä tarkoitettuun √ huomautuksessa 2 mainittuun ∏ luokkaan ja joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, √ NOx ∏-päästöjen raja-arvo on 50x*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina (ISO-olosuhteissa).

Huomautus 3:

(4) Tätä √ Näitä ∏ päästöraja-arvoja sovelletaan ainoastaan √ myös nestemäisinä polttoaineina ∏ kevyt- ja keskitisleitä polttaviin √ käyttäviin ∏ kaasuturbiineihin.

√Kaasuturbiinien osalta ∏ ? (mukaan luettuna CCGT) ⎪ tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja √ NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia. ∏

Näitä √ päästöraja-arvoja ∏ raja-arvoja ei sovelleta alle 500 tuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain selvitys tällaisesta käyttöajasta Ö tilastoitava tällainen käyttöaika Õ .

∫ uusi

6. Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth) | Kivihiili ja ruskohiili | Biomassa ja turve | Nestemäiset polttoaineet |

50-100 | 30 | 30 | 30 |

100-300 | 25 | 20 | 25 |

> 300 | 20 | 20 | 20 |

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

LIITE VII

HIUKKASPÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT

A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat hiukkaspäästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta, 3 % nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta):

Polttoainetyyppi | Mitattu lämpöteho (MW) | Raja-arvot (mg/Nm3) |

Kiinteä | ≥ 500 < 500 | 50[74] 100 |

Nestemäinen[75] | kaikki laitokset | 50 |

Kaasumainen | kaikki laitokset | 5 yleensä 10 masuunikaasun osalta 50 niiden terästeollisuuden tuottamien kaasujen osalta, joita voidaan käyttää muualla |

B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat hiukkasten päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina:

Kiinteät polttoaineet (O2-pitoisuus 6 %)

50—100 MWth | > 100 MWth |

50 | 30 |

Nestemäiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %)

50—100 MWth | > 100 MWth |

50 | 30 |

Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31 päivää joulukuuta 2007, sovelletaan 50 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa.

√ 7. Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) ∏ kaasumaisia polttoaineita √ käyttävien kattiloiden osalta. ∏ (O2-pitoisuus 3 %).

Yleensä | 5 |

Masuunikaasun osalta | 10 |

Niiden √ Ne ∏terästeollisuuden tuottamienat kaasujent osalta, joita voidaan käyttää muualla | 30 |

√ 2 osa ∏

√ 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat raja-arvot ∏

⎢2001/80/EY, 2 art. (mukautettu)

√ 1. Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoituna happipitoisuuteen, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia .∏

∫ uusi

Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet.

⎢ 2001/80/EY liite III ja IV (mukautettu)

? uusi

√ 2. Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ∏

Mitattu lämpöteho (MWth) | Kivihiili ja ruskohiili | Biomassa | Turve | Nestemäiset polttoaineet |

? 50-100 ⎪ | ? 400⎪ | 200 | ? 300 ⎪ | ? 350 ⎪ |

? 100-300 ⎪ | ? 200 ⎪ | 200 | ? 300 leijupolton osalta 250⎪ | ? 200 ⎪ |

? > 300 ⎪ | ? 150 Kiertoleijupolton ja paineistetun leijupolton osalta 200⎪ | ? 150 ⎪ | ? 150 leijupolton osalta 200⎪ | ? 150 ⎪ |

⎢ 2001/80/EY liite V (mukautettu)

3. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %) Ö Kaasumaisia polttoaineita käyttäviin kattiloihin sovellettava SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3). ∏

Kaasumaiset polttoaineet √Yleensä ∏ | 35 |

Nestekaasu | 5 |

Koksiuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni | 400 |

Masuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni | 200 |

⎢ 2001/80/EY liite VI (B) (mukautettu)

? uusi

? 4. NOx-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ⎪

?Mitattu lämpöteho (MWth) ⎪ | ?Kivihiili ja ruskohiili ⎪ | ?Biomassa ja turve ⎪ | ?Nestemäiset polttoaineet ⎪ |

? 50-100 ⎪ | ? 300 ⎪ √Ruskohiilen pölypolton osalta 400 ∏ | ? 250 ⎪ | ? 300 ⎪ |

? 100-300 ⎪ | ? 200 ⎪ | ? 200 ⎪ | ? 150 ⎪ |

? > 300 ⎪ | ? 150 Ruskohiilen pölypolton osalta 200 ⎪ | ? 150 ⎪ | ? 100 ⎪ |

? 5. Kaasukäyttöisiin polttolaitoksiin sovelletaan NOx - ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa (mg/Nm3) : ⎪

? NOx ⎪ | ? CO ⎪ |

? Kaasukäyttöiset kattilat ⎪ | ? 100 ⎪ | ? 100 ⎪ |

?Kaasuturbiinin (my-s CCGT)(1) ⎪ | ? 50(2) ⎪ | ? 100 ⎪ |

? Kaasumoottorit ⎪ | ? 75 ⎪ | ? 100 ⎪ |

⎢ 2001/80/EY liite VI (mukautettu)

? uusi

Huomautukset

√(1) Kevyitä- tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin sovelletaan tässä kohdassa vahvistettuja NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja. ∏

√Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, joiden hyötysuhde on yli 35% ISO-olosuhteissa, NOx-päästöjen raja-arvo on 50x*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina (ISO-olosuhteissa). ∏

√Kaasuturbiinien osalta ∏ ? (mukaan luettuna CCGT) ⎪ tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja √ NOx- ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia. ∏

√ Tässä kohdassa vahvistettuja päästöjen ∏ raja-arvoja ei sovelleta alle 500 tuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain selvitys tällaisesta käyttöajasta Ö tilastoitava tällainen käyttöaika Õ .

⎢ 2001/80/EY liite VII (mukautettu)

√ 6. Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ∏

∫ uusi

Mitattu lämpöteho (MWth) |

50- 300 | 20 |

> 300 | 10 20 biomassan ja turpeen osalta |

⎢ 2001/80/EY liite VII (mukautettu)

√ 7. Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ∏

Yleensä | 5 |

Masuunikaasun osalta | 10 |

Niiden Ne terästeollisuuden tuottamienat kaasujent osalta, joita voidaan käyttää muualla | 30 |

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

LIITE VIII

3 osa

√ Päästöjen tarkkailu ∏ PÄÄSTÖJEN MITTAUSMENETELMÄT

A. POLTTOLAITOSTEN PÄÄSTÖJEN MITTAUS- JA ARVIOINTIMENETTELYT

1. 27 päivään marraskuuta 2004 saakka:

Mitatulta lämpöteholtaan yli 300 MW:n uusissa laitoksissa, joille on myönnetty lupa 4 artiklan 1 kohdan nojalla, SO2-, hiukkas- ja NOx-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. SO2- ja hiukkaspitoisuuksia voidaan kuitenkin seurata kertamittauksin tai muiden sopivien määritysmenetelmien avulla, jos tällaisia mittauksia tai menetelmiä, jotka toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava ja hyväksyttävä, voidaan käyttää pitoisuuksien mittaamiseen.

Uusissa laitoksissa, joille on myönnetty lupa 4 artiklan 1 kohdan nojalla, ja jotka eivät kuulu ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää mainittujen kolmen epäpuhtauden jatkuvia mittauksia, jos tätä pidetään tarpeellisena. Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, päästöissä esiintyvien edellä mainittujen aineiden määrä on arvioitava säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymin kertamittauksin tai sopivin määritysmenetelmin.

2. 27 päiväna marraskuuta 2002 lähtien ja rajoittamatta 18 artiklan 2 kohdan soveltamista.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä jatkuvia jätekaasujen Ö savukaasujen Õ SO2-, NOx- ja hiukkaspitoisuuksiendet mittauksia √ on mitattava jatkuvasti ∏ kaikissa mitatulta lämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa.

∫ uusi

Savukaasujen CO-pitoisuus on mitattava jatkuvasti kaikissa kaasumaisia polttoaineita käyttävissä, mitatulta lämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

2. Ensimmäisestä alakohdasta poiketen √ Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että ∏ ei jatkuvia mittauksia tarvitse edellyttää √ 1 kohdassa tarkoitettuja jatkuvia mittauksia ei edellytetä ∏ seuraavissa tapauksissa:

(a) niiden polttolaitosten osalta, joiden jäljellä oleva käyttöikä on alle 10 000 käyttötuntia,

(b) maakaasua polttavista kattiloista tai kaasuturbiineista √ käyttävistä laitoksista ∏ peräisin olevan SO2:n ja hiukkasten osalta,

(c) tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista √ polttolaitoksista ∏ kaasuturbiineista tai kattiloista peräisin olevan SO2:n osalta tapauksissa, joissa ei ole √ savukaasun ∏ rikinpoistolaitteistoa,

(d) biomassaa polttavista kattiloista √ polttolaitoksista ∏ peräisin olevan SO2:n osalta, jos käyttäjä pystyy osoittamaan, että SO2-päästöt eivät missään olosuhteissa voi olla korkeampia kuin määrätyt päästöjen raja-arvot.

3. Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, ? rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja kaasukäyttöisten laitosten osalta myös hiilimonoksidin ⎪ kertamittausten suorittamista on vaadittava vähintään joka kuudes kuukausi.

∫ uusi

4. Kivihiiltä tai ruskohiiltä käyttävien polttolaitoksissa on mitattava elohopean kokonaispäästöt vähintään kerran vuodessa.

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

5. Päästöissä esiintyvien edellä mainittujen aineiden määrä voidaan vaihtoehtoisesti arvioida sopivin määritysmenetelmin, jotka toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava ja hyväksyttävä. √ SO2- ja NOx-päästöt voidaan 3 kohdassa tarkoitettujen SO2- ja NOx-päästöjen mittausten sijaan mitata myös muilla toimivaltaisen viranomaisen todentamilla ja hyväksymillä mittauksilla. ∏ Näissä menetelmissä on käytettävä soveltuvia Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeja heti, kun ne ovat käytettävissä Ö tai Õ Jjos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, sovelletaan √ on käytettävä ∏ ISO-standardeja taikka kansallisia tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen

3. Laitoksissa, joiden on noudatettava 5 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä III säädettyjä rikinpoistoasteita, ovat voimassa tämän osan 2 kohdan mukaisesti määrätyt SO2-päästömittauksia koskevat vaatimukset. Polttolaitoksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta on lisäksi valvottava säännöllisesti.

64. Olennaisista √ Merkittävistä ∏ käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille √ toimivaltaiselle viranomaiselle ∏. Näiden √ Toimivaltaisen viranomaisen ∏ on päätettävä, ovatko 2 1–4 kohdassa vahvistetut valvontavaatimukset yhä riittävät vai onko niitä muutettava.

75. Edellä 2 1 kohdan mukaisesti on jatkuvasti mitattava myös asiaankuuluvia prosessiin liittyviä suureita, nimittäin √ savukaasun ∏ happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta. Poistokaasun √Savukaasun∏ vesihöyrypitoisuuden jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen, jos näytteeksi otettu poistolaasu √ savukaasu ∏ kuivataan ennen päästöjen analysointia.

8. Epäpuhtauksien ja prosessiin liittyvien muuttujien edustavat mittaukset — eli näytteiden otto ja niiden analyysi — sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti heti, kun ne ovat käytettävissä. √ Näytteiden otto pilaavista aineista ja näytteiden analysointi sekä prosessiin liittyvien muuttujien mittaukset sekä automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä näiden järjestelmien kalibrointiin käytettävä vertailumittauksen on tehtävä CEN-standardien mukaisesti. ∏ Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

Jatkuvissa mittauksissa käytettävät √ Automaattiset mittausjärjestelmät ∏ järjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin.

⎢2001/80/EY, 4 art. 13 kohta (mukautettu)

13 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käyttäjä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kohtuullisen ajan kuluessa jatkuvien mittausten tuloksista, mittalaitteiden tarkastuksesta ja yksittäisistä mittauksista sekä kaikista muista mittauksista, joiden avulla on tarkoitus arvioida, onko tämän direktiivin säännöksiä noudatettu. √ Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle automaattisten mittausjärjestelmien tarkistusten tulokset. ∏

⎢ 2001/80/EY (mukautettu)

? uusi

96. √Päästöraja-arvojen osalta Õ Yyhden mittaustuloksen 95 prosentin luottamusvälin arvo ei saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päästöjen raja-arvon prosenttiosuuksia:

?Hiilimonoksidi ⎪ | ? 10% ⎪ |

Rikkidioksidi | 20% |

Typen oksidit | 20% |

Hiukkaset | 30% |

10. Vahvistetut päivittäiset keskiarvot ja tuntikeskiarvot on määritettävä mitatuista vahvistetuista tuntikeskiarvoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty edellä 9 kohdassa esitetty luottamusvälin arvo.

11. Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän √ automaattisen mittausjärjestelmän ∏ toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän √ automaattisen mittausjärjestelmän ∏ luotettavuutta.

B. POLTTOLAITOSTEN VUOSITTAISTEN KOKONAISPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTELY

Toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava uusista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n ja NOX:n vuosittaisten kokonaispäästöjen määrityksestä vuoden 2003 loppuun saakka. Jos käytetään jatkuvaa valvontaa, polttolaitoksen käyttäjän on laskettava kunakin päivänä päästetyn epäpuhtauden massa kunkin epäpuhtauden osalta erikseen savukaasujen tilavuusvirran pohjalta. Jos jatkuvaa valvontaa ei käytetä, käyttäjän on arvioitava vuosittaiset päästöt A osan 1 kohdan pohjalta toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle uusien polttolaitosten vuosittaiset SO2:n ja NOX:n kokonaispäästöt samalla kertaa kuin olemassa olevien laitosten vuosittaisia kokonaispäästöjä koskevat C osan 3 kohdassa vaaditut tiedot.

Jäsenvaltioiden on laadittava ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja tämän jälkeen vuosittain SO2-, NOx- ja hiukkaspäästöjen kartoitus kaikista polttolaitoksista, joiden mitattu lämpöteho on vähintään 50 MW. Toimivaltaisen viranomaisen käyttöön on annettava seuraavat tiedot kustakin yhden käyttäjän hallinnassa tietyssä paikassa käytetystä laitoksesta:

SO2:n, NOx:n ja hiukkasten (kokonaisleijumana) vuosittaiset kokonaispäästöt,

sisään syötetyn energian vuosittainen kokonaismäärä (nettolämpöarvon mukaan), joka eritellään viiteen polttoaineluokkaan: biomassa, muut kiinteät polttoaineet, nestemäiset polttoaineet, maakaasu sekä muut kaasut.

Komissiolle on toimitettava joka kolmas vuosi kahdentoista kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä tämän kartoituksen tuloksista tehty yhteenveto, jossa on eriteltävä päästöt jalostamokohtaisesti. Vuosittaiset laitoskohtaiset tiedot on toimitettava pyynnöstä komissiolle. Komissio toimittaa kaikille jäsenvaltioille yhteenvedon kansallisten kartoitusten vertailusta ja niitä koskevasta arviosta kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kansalliset kartoitukset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen komissiolle vuosittain tiedot niistä olemassa olevista laitoksista, joiden on katsottu täyttävän 4 artiklan 4 kohdan mukaiset ehdot, sekä tiedot näiden laitosten käytetystä ja jäljellä olevasta myönnetystä käyttöiästä.

C. Olemassa olevien laitosten kokonaispäästöjen määrittely vuoden 2003 loppuun asti

1. Jäsenvaltioiden on vuodesta 1990 alkaen ja kunakin seuraavana vuonna vuoden 2003 loppuun asti laadittava olemassa olevista laitoksista täydellinen SO2- ja NOx-päästöjen kartoitus:

laitoksittain yli 300 MWth:n laitosten sekä jalostamoiden osalta,

yhteisesti muiden tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten osalta.

2. Näihin kartoituksiin käytetyn menetelmän on vastattava polttolaitosten SO2:n ja NOx:n päästöjen määrittelyyn vuonna 1980 käytettyä menetelmää.

3. Tämän kartoituksen tulokset on toimitettava komissiolle sopivasti tiivistetyssä muodossa yhdeksän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä. Tällaisten päästökartoituksien laatimiseen käytetyt menetelmät ja niiden perustana olevat yksityiskohtaiset tiedot on komission pyynnöstä annettava sen käyttöön.

4. Komissio järjestää tällaisten kansallisten kartoituksien järjestelmällisen vertailun ja tekee neuvostolle tarpeen mukaan ehdotuksia, joilla pyritään yhdenmukaistamaan päästöjen kartoituksen menetelmiä tämän direktiivin tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi.

⎢2001/80/EY, 14 art. (mukautettu)

è1 1 Oikaisu, EYVL L 319, 23.11.2002, s. 30

? uusi

4 osa

√ Päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi ∏

14 artikla

1. Jatkuvissa mittauksissa katsotaan liitteissä III-VII olevissa A osissa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetun, jos tulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina

a) yhdenkään kalenterikuukauden keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja

b) että

(i) rikkidioksidin ja hiukkasten osalta 97 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista ei ylitä 110 prosenttia päästöjen raja-arvoista, sekä että

(ii) typen oksidien osalta 95 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista ei ylitä 110 prosenttia päästöjen raja-arvoista.

Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon.

2. Tapauksissa, joissa määritystä varten vaaditaan vain kertamittauksia tai muita soveltuvia määritysmenetelmiä, liitteessä III-VII vahvistettuja päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästöjen raja-arvoja.

⎝1 3. Rikinpoistoastetta katsotaan 1 noudatetun 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa⎜ , jos liitteessä VIII olevan A osan 3 kohdan mukaisesti suoritettujen mittausten arviointi osoittaa, että kaikki kalenterikuukausittaiset keskiarvot tai kaikki liukuvat kuukausittaiset keskiarvot saavuttavat vaaditut rikinpoistoasteet.

Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon.

4. Uusien laitosten, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla, katsotaan noudattavan päästöjen raja-arvoja kalenterivuoden käyttötuntien osalta, jos:

(a) yksikään vahvistettu päästöjen päivittäinen keskiarvo ei ylitä liitteissä III-VII olevissa B osissa asetettuja arvoja, ja

(b) 95 prosenttia vuoden aikana vahvistettujen päästöjen tuntikohtaisista keskiarvoista ei ylitä 200:aa prosenttia liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistetuista arvoista.

”Vahvistetut keskiarvot” määritetään liitteessä VIII olevan A osan 6 kohdan mukaisesti.

Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon.

∫ uusi

1. Jatkuvissa mittauksissa katsotaan 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetun, jos mittaustulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina kaikki seuraavat edellytykset täyttyivät:

(a) yksikään vahvistettu kuukausittainen keskiarvo ei ylitä 1 ja 2 osassa vahvistettuja asiaan kuuluvia päästöraja-arvoja;

(b) yksikään vahvistettu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 110 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöraja-arvoista;

(c) jos polttolaitoksissa on ainoastaan hiiltä käyttäviä kattiloita, joiden mitattu lämpöarvo on alle 50 MW, yksikään validoitu päiväkohtainen keskiarvo ei ole yli 150 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöraja-arvoista.

(d) 95 prosenttia vuoden aikana vahvistettujen päästöjen tuntikohtaisista keskiarvoista ei ole yli 200 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöraja-arvoista.

Vahvistetut keskiarvot määritetään 3 osassa olevan 10 kohdan mukaisesti.

Keskimääräisten päästöarvoja laskettaessa ei oteta huomioon 33 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja 34 artiklassa tarkoitettuina ajanjaksoina sekä käynnistyksen että alasajon yhteydessä mitattuja arvoja.

2. Tapauksissa, joissa jatkuvia mittauksia ei tarvita, 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästö- raja-arvoja.

⎢2000/76/EY, 3 art. (mukautettu)

è1 1 Oikaisu, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 52

LIITE VI

√ Jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat tekniset säännökset ∏

1 osa

Määritelmät

Tässä direktiivissä liitteessä tarkoitetaan:

6. ⎝1

(a) ”jo käytössä olevalla √ jätteenpolttolaitoksella ∏ poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksella” ⎜ √ yhtä seuraavista jätteenpolttolaitoksista ∏ poltto tai rinnakkaispolttolaitosta,

(ia) joka on toiminnassa ja jolla on ennen … päivää joulukuuta 2002 voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukainen lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 √ laitos, joka oli toiminnassa ja jolla oli sovellettava yhteisön lainsäädännön mukaisesti myönnettävä lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ∏,

(iib) Ö laitos, Õ jolle on √ oli ∏ myönnetty lupa toimia √ jätteenpolttolaitoksena ∏ poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksena tai joka on √ oli ∏ rekisteröity sellaiseksi ja jolla on √ oli ∏ voimassaolevan √ sovellettavan ∏ yhteisön lainsäädännön mukainen ennen 28 päivää joulukuuta 2002 myönnetty lupa edellyttäen, että laitos otetaan √ otettiin ∏ käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2003, tai

(iiic) Ö laitos, Õ jonka osalta on √ oli ∏ jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen lupahakemus √ hyväksymispyyntö ∏ ennen 28 päivää joulukuuta 2002 edellyttäen, että laitos otetaan √ otettiin ∏ käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2004,

∫ uusi

(b) ”uudella jätteenpolttolaitoksella” jätteenpolttolaitoksia, jotka eivät kuulu a kohdan soveltamisalaan.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

LIITE 1 2 osa

Dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien ekvivalenttikertoimet

Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien (toksisuusekvivalentin) määrittämiseksi seuraavien dibentso-p-dioksiinien ja furaanien massapitoisuudet kerrotaan seuraavilla ekvivalenttikertoimilla ennen yhteenlaskua:

Toksisuusekvivalenttikerroin |

2, 3, 7, 8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDD) | 1 |

1, 2, 3, 7, 8 – Pentaklooridibentsodioksiini (PeCDD) | 0,5 |

1, 2, 3, 4, 7, 8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) | 0,1 |

1, 2, 3, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) | 0,1 |

1, 2, 3, 7, 8, 9 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD) | 0,1 |

1, 2, 3, 4, 6, 7, 8 – Heptaklooridibentsodioksiini (HpCDD) | 0,01 |

Oktaklooridibentsodioksiini (OCDD) | 0,001 |

2, 3, 7, 8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDF) | 0,1 |

2, 3, 4, 7, 8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) | 0,5 |

1, 2, 3, 7, 8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF) | 0,05 |

1, 2, 3, 4, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) | 0,1 |

1, 2, 3, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) | 0,1 |

1, 2, 3, 7, 8, 9 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) | 0,1 |

2, 3, 4, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF) | 0,1 |

1, 2, 3, 4, 6, 7, 8 — Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) | 0,01 |

1, 2, 3, 4, 7, 8, 9 — Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF) | 0,01 |

Oktaklooridibentsofuraani (OCDF) | 0,001 |

LIITE V 3 osa

√ Jätteenpolttolaitosten ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot ∏

⎢2000/76/EY, 11 art. (mukautettu)

18. Päästöjen raja-arvojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mittausten tulokset on standardoitava seuraavia olosuhteita vastaaviksi ja hapen osalta liitteessä VI tarkoitetun kaavan mukaisesti: √ Kaikki päästöraja-arvot on laskettava siten, että ∏

(a) lämpötila √ on 273,15 K ∏ 273 K, ja paine 101,3 kPa, happipitoisuus 11 prosenttia, kuiva kaasu; √, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty. ∏

(b) direktiivissä 75/439/ETY määritellyn jäteöljyn polttamisen yhteydessä syntyvässä savukaasussa: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 3 prosenttia, kuiva kaasu;

√ Savukaasun raja-arvot standardoidaan 11 prosentin happipitoisuuteen, ellei kyseessä ole direktiivin 20../../EY 3 artiklan h kohdassa määritellyn mineraalijäteöljyn polttaminen, jolloin ne standardoidaan 3 prosentin happipitoisuuteen, kuten myös 2 osan 7 kohdassa ja 5 osassa tarkoitetuissa tapauksissa. ∏

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

1.1(a) Vuorokausikeskiarvot √ Seuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm³) päästöraja-arvojen vuorokausikeskiarvot ∏

Hiukkasten kokonaismäärä | 10 mg/m³ |

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä √ (TOC) ∏ | 10 mg/m³ |

Kloorivety (HCl) | 10 mg/m³ |

Fluorivety (HF) | 1 mg/m³ |

Rikkidioksidi (SO2) | 50 mg/m³ |

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) typpidioksidina √ NO2:na ∏ sellaisten jo käytössä olevien √ jätteenpolttolaitosten ∏ polttolaitosten, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien √ jätteenpolttolaitosten ∏ polttolaitosten osalta | 200 mg/m³[76] |

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) typpidioksidina √ NO2:na ∏ sellaisten jo käytössä olevien polttolaitosten osalta, joiden nimelliskapasiteetti on enintään 6 tonnia/tunti | 400 mg/m³[77] |

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia NOx-päästöjä koskevia poikkeuksia sellaisten jo käytössä olevien polttolaitosten osalta,

- joiden nimelliskapasiteetti on enintään 6 tonnia tunnissa, edellyttäen että luvassa asetetaan vuorokausikeskiarvojen ylärajaksi 500 mg/m3, 1 päivään tammikuuta 2008 saakka,

- joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia tunnissa ja enintään 16 tonnia tunnissa edellyttäen, että luvassa asetetaan vuorokausikeskiarvojen ylärajaksi 400 mg/m3, 1 päivään tammikuuta 2010 saakka,

- joiden nimelliskapasiteetti on yli 16 tonnia mutta alle 25 tonnia tunnissa ja jotka eivät aiheuta päästöjä veteen, edellyttäen, että luvassa asetetaan vuorokausikeskiarvojen ylärajaksi 400 mg/m3, 1 päivään tammikuuta 2008 saakka.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2008 saakka hiukkaspäästöjä koskevia poikkeuksia jo käytössä olevien polttolaitosten osalta edellyttäen, että luvassa asetetaan vuorokausikeskiarvojen ylärajaksi 20 mg/m3.

1.2(b) Puolen tunnin keskiarvot sSeuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm³) päästöraja-arvojen √ puolen tunnin keskiarvot ∏

(100 %) A | (97 %) B |

Hiukkasten kokonaismäärä | 30 mg/m³ | 10 mg/m³ |

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä √ (TOC) ∏ | 20 mg/m³ | 10 mg/m³ |

Kloorivety (HCl) | 60 mg/m³ | 10 mg/m³ |

Fluorivety (HF) | 4 mg/m³ | 2 mg/m³ |

Rikkidioksidi (SO2) | 200 mg/m³ | 50 mg/m³ |

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) typpidioksidina √ NO2:na ∏ sellaisten jo käytössä olevien √ jätteenpolttolaitosta ∏ polttolaitosten, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien √ jätteenpolttolaitosten ∏ polttolaitosten osalta | 400 mg/m³[78] | 200 mg/m³[79] |

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2010 saakka NOx-päästöjä koskevia poikkeuksia sellaisten jo käytössä olevien polttolaitosten osalta, joiden nimelliskapasiteetti on 6—16 tonnia tunnissa edellyttäen, että puolen tunnin keskiarvo ei ole suurempi kuin 600 mg/m3 sarakkeen A osalta tai suurempi kuin 400 mg/m3 sarakkeen B osalta.

1.3(c) Vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa on mitattava kaikki √ seuraavien raskasmetallien päästöraja-arvojen (mg/Nm³) ∏ keskiarvot:

Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd) | Yhteensä: 0,05 mg/m³ | yhteensä 0,1 mg/m3[80] |

Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl) |

Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg) | 0,05 mg/m³ | yhteensä 0,1 mg/m3[81] |

Antimoni ja sen yhdisteet puhtaana antimonina (Sb) | Yhteensä: 0,5 mg/m³ | yhteensä 1 mg/m3[82] |

Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As) |

Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb) |

Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr) |

Koboltti ja sen yhdisteet puhtaana kobolttina (Co) |

Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu) |

Mangaani ja sen yhdisteet puhtaana mangaanina (Mn) |

Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni) |

Vanadiini ja sen yhdisteet puhtaana vanadiinina (V) |

Nämä keskiarvot koskevat sekä kyseisten raskasmetallien että niiden yhdisteiden kaasumaisia ja höyrymäisiä päästöjä.

1,4(c) Vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa on mitattava kaikki √ seuraavien raskasmetallien päästöraja-arvojen (mg/Nm³) ∏ keskiarvot: Päästöraja viittaa dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuteen, joka määritetään toksisuusekvivalentteina liitteen I 2 osan mukaisesti

Dioksiinit ja furaanit | 0,1 ng/m³ |

1.5 (e) Seuraavat hiilimonoksidipitoisuuksien (CO) raja-arvot eivät saa ylittyä (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta) palamiskaasuissa √ Savukaasujen hiilimonoksidipäästöjen (mg/Nm³) raja-arvot ovat ∏ :

(a) 50 milligrammaa/m3 palamiskaasua vuorokausikeskiarvona,

(b) 100 mg/m3 palamiskaasua kaikissa puolen tunnin keskiarvoina määritetyissä mittauksissa minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana.

(c) 150 milligrammaa/m3 palamiskaasua vähintään 95 prosentissa kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista tai 100 mg/m3 palamiskaasua kaikissa puolen tunnin keskiarvoina määritetyissä mittauksissa minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana.

√Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia tässä kohdassa vahvistettavien päästöraja-arvojen soveltamiseen leijupolttotekniikkaa ∏ leijukerrostekniikkaa käyttäville √ jätteenpolttolaitoksille ∏ polttolaitoksille edellyttäen, että luvassa sallittava √ vahvistettava ∏ hiilimonoksidin (CO) päästöraja-arvo on enintään 100 mg/m3 √ mg/Nm3 ∏ tuntikeskiarvona.

⎢2000/76/EY, 13 art. (mukautettu)

√ 2. Edellä olevan 41 artiklan 5 kohdassa ja 42 artiklassa kuvatuissa tilanteissa sovellettavat päästöraja-arvot. Õ

4. Ilmaan joutuvien √ jätteenpolttolaitoksen ∏ polttolaitoksen päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei saa missään olosuhteissa ylittää arvoa 150 mg/m3 √ mg/m3 ∏ puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna;. myöskään iIlmaan joutuvien √ 1 kohdan 2 alakohdassa ja 1 kohdan 5 alakohdan b luetelmakohdassa vahvistettuja orgaanisen hiilen päästöjen ja ∏ CO-päästöjen ja orgaanisen hiilen päästöjen raja-arvot eivät saa ylitty √ raja-arvoja ei saa ylittää ∏ . Kaikkien muiden 6 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten on täytyttävä.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

? uusi

(f) 3. Jäsenvaltiot voivat antaa tässä liitteessä säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

LIITE II 4 osa

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvojen määrittäminen jätteen rinnakkaispoltolle

1. Seuraavaa kaavaa (sekoitussääntö) on sovellettava siinä tapauksessa, että tämän liitteen √ osan ∏ taulukoissa ei ole esitetty erityistä kokonaispäästöjen raja-arvoa C.

Jätteiden kullekin rinnakkaispoltossa syntyvän savukaasun sisältämälle epäpuhtaudelle √ pilaavalle aineelle ∏ sekä hiilimonoksidille √ CO:lle ∏ määritetään √ päästöraja-arvo ∏ raja-arvo seuraavasti:

√

Vjäte x Cjäte + Vprosessi x Cprosessi_____________________________________ C

Vjäte + Vprosessi

∏

Vjäte | : | Pelkästään jätteenpoltosta syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään sen jätteen perusteella, jonka luvassa määritetty lämpöarvo on pienin tässä direktiivissä vahvistettujen olosuhteiden mukaisesti standardoituna. Jos vaarallisten jätteiden polttamisen seurauksena syntyvä lämmönluovutus on alle 10 prosenttia laitoksen lämmön kokonaisluovutuksesta, Vjäte on laskettava (käsitteellisestä) määrästä jätettä, joka poltettuna vastaisi 10 prosentin lämmön luovutusta lämmön kokonaisluovutuksen ollessa määrätty. |

Cjäte | : | Jätteenpolttoon tarkoitetuille laitoksille liitteessä V 3 osassa vahvistetut päästöraja-arvot asiaankuuluvien epäpuhtauksien ja hiilimonoksidin osalta. |

Vprosessi | : | Laitosprosessista, mukaan lukien laitoksessa tavanomaisesti käytettyjen sallittujen polttoaineiden (lukuun ottamatta jätteitä) polttaminen, syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään niiden happisisältöjen perusteella, joiden mukaan päästöt on standardoitava yhteisön tai kansallisten Ö lainsäädännön Õ mukaisesti. Jos säännökset puuttuvat Ö tällaista lainsäädäntöä ei ole annettu Õ näiden laitosten osalta, käytetään sellaisen savukaasun todellista happisisältöä, jota ei ole laimennettu lisäämällä siihen prosessin kannalta tarpeetonta ilmaa. Muiden olosuhteiden mukaisesti tapahtuvasta standardoinnista säädetään tässä direktiivissä. |

Cprosessi | : | Tämän liitteen √ osan ∏ taulukoissa tietyille teollisuusaloille √ teollisuuden toiminnoille vahvistetut ∏ asetetut päästöraja-arvot, tai jos tällainen taulukko tai tällaiset raja-arvot puuttuvat, sellaisten laitosten savukaasussa esiintyvien asianomaisten epäpuhtauksien ja hiilimonoksidin päästöjen raja-arvot, jotka ovat kyseisiä laitoksia koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisia, kun niissä poltetaan tavanomaisesti sallittuja polttoaineita (lukuun ottamatta jätteitä). Jos tällaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole, käytetään luvassa asetettuja √ vahvistettuja ∏ päästöraja-arvoja. Jos tällaisia luvassa asetettuja Ö vahvistettuja Õ päästöraja-arvoja ei ole, käytetään todellisia massapitoisuuksia. |

C | : | tämän liitteen taulukoissa tietyille teollisuusaloille ja tietyille epäpuhtauksille asetetut kokonaispäästöjen raja-arvot ja happipitoisuus tai jos tällainen taulukko tai tällaiset raja-arvot puuttuvat, CO:n ja asianomaisten epäpuhtauksien kokonaispäästöjen raja-arvot, joilla korvataan tämän direktiivin erityisliitteissä asetetut päästöjen raja-arvot. √ Tiettyjä teollisuutoimintoja ja tiettyjä pilaavia aineita koskevat kokonaispäästöjen raja-arvot tässä osassa vahvistetussa happipitoisuudessa, tai jos tällaisia arvoja ei ole, tämän direktiivin erityisissä liitteessä vahvistetut päästöraja-arvot korvaavat kokonaispäästöjen raja-arvot, ∏ kokonaishappipitoisuus, jolla korvataan standardisoinnin perustana oleva happipitoisuus, määritetään edellä tarkoitetun pitoisuuden pohjalta, jossa otetaan huomioon osavolyymit. √Kaikki päästöraja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273, 15 K ja paine 101, 3 kPA, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty. ∏ |

Jäsenvaltiot voivat antaa tässä liitteessä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

2.II.1. Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä sementtiuuneja koskevat erityissäännökset Vuorokausikeskiarvot (jatkuvien mittauksien osalta).

Näytteenottoajat ja muut mittausvaatimukset 7 artiklan mukaan. Kaikki arvot mg/m3:na (dioksiinit ja furaanit ng/m3:na).

2.1 √Jäljempänä olevan 2 kohdan 2 alakohdassa ja 2 kohdan 3 alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja sovelletaan vuorokausikeskiarvoina hiukkas-, HCl-, HF, NOx-, SO2- ja TOC-kokonaispäästöihin (jatkuvat mittaukset), vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona raskasmetalleihin ja vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona dioksiineihin ja furaaneihin. ∏

Päästöjen raja-arvojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mittausten tulokset √ Kaikki arvot ∏ standardisoidaan seuraavia olosuhteita vastaaviksi: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuuteen 10 % kuiva kaasu.

Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

2.2II.1.1 C - √ Seuraavien pilaavien aineiden ∏ kokonaispäästöjen raja-arvot √ (mg/Nm3 lukuun ottamatta dioksiineja ja furaaneja) ∏

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | C |

Hiukkasten kokonaismäärä | 30 |

HCl | 10 |

HF | 1 |

NOx jo käytössä olevien laitosten osalta | 800 |

NOx uusien laitosten osalta | ? 500 ⎪[83] |

Cd + Tl | 0,05 |

Hg | 0,05 |

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V | 0,5 |

Dioksiinit ja furaanit √ (ng/Nm3)∏ | 0,1 |

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2008 saakka NOx-päästöjä koskevia poikkeuksia alle kolme tonnia jätettä tunnissa polttavien, jo käytössä olevien märkämenetelmällä toimivien sementtiuunien tai sementtiuunien osalta edellyttäen, että luvassa asetetaan NOx-kokonaispäästöjen raja-arvoksi enintään 1 200 mg/m3.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2008 saakka hiukkaspäästöjä koskevia poikkeuksia alle kolme tonnia jätettä tunnissa polttavien sementtiuunien osalta edellyttäen, että luvassa asetetaan kokonaispäästöjen raja-arvoksi enintään 50 mg/m3.

2.3II.1.2. C — SO2:n ja orgaanisen hiilen kokonaispäästöjen raja-arvot √ (mg/Nm3) ∏

Epäpuhtaus | C |

SO2 | 50 |

TOC | 10 |

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia näistä päästöraja-arvoista tapauksissa, joissa orgaaninen hiili ja SO2 eivät synny jätteenpoltosta.

II.1.3. CO-päästöjen raja-arvot

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa CO-päästöjen raja-arvot.

3.II.2. Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä polttolaitoksia koskevat erityissäännökset

3.1II.2.1. √Cprosessi ilmaistuna ∏ vuorokausikeskiarvoina √ (mg(Nm3) ∏ ? 31 päivään joulukuuta 2015 saakka ⎪.

Jos suurten polttolaitosten osalta asetetaan tiukempia päästöjen raja-arvoja yhteisön tulevan lainsäädännön mukaisesti, viimeksi mainitulla korvataan kyseisten laitosten ja epäpuhtauksien osalta seuraavissa taulukoissa esitetyt päästöjen raja-arvot (Cprosessi) sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 88/609/ETY säännösten soveltamista. Tässä tapauksessa seuraavia taulukoita on mukautettava näihin tiukempiin päästöjen raja-arvoihin viipymättä 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. √Polttolaitosten mitattua lämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 32 artiklan yhdistämissääntöjä. ∏

Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

C prosessi :

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden √, lukuun ottamatta biomassaa, ∏ osalta mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %):

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | √ 850 ∏ | √ 200 ∏ | √ 200 ∏ |

Kiinteät polttoaineet yleensä | 850 | 850—200 (lineaarinen vähennys 100:sta 300 MWth:iin) | 200 |

Kotimaiset polttoaineet | tai rikinpoistoaste ≥90 % | tai rikinpoistoaste ≥92 % | tai rikinpoistoaste ≥95 % |

NOx | - | 400 | √ 200 ∏ 300 | 200 |

Hiukkaset | 50 | 50 | 30 | 30 |

Tammikuun 1 päivään 2007 saakka NOx-päästöjen raja-arvoa ei sovelleta laitoksiin, joissa rinnakkaispoltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2008 saakka NOx- ja SO2-päästöjä koskevia poikkeuksia leijukerrosteknologiaa ja kiinteitä polttoaineita käyttävien jo käytössä olevien 100—300 MWth:n rinnakkaispolttolaitosten osalta edellyttäen, että luvassa asetetaan Cprosessi-arvoksi enintään 350 mg/Nm3 NOx-päästöjen osalta ja enintään 850—400 mg/Nm3 (lineaarinen vähennys 100:sta 300 MWth:iin) SO2-päästöjen osalta.

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %):

”biomassalla”: tarkoitetaan tuotteita, jotka muodostuvat kokonaan tai osittain maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen sekä 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i—v alakohdassa lueteltuja jätteitä.

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 200 | 200 | 200 |

NOx | - | 350 | 300 | √ 200 ∏ 300 |

Hiukkaset | 50 | 50 | 30 | 30 |

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 1 päivään tammikuuta 2008 saakka NOx-päästöjä koskevia poikkeuksia leijukerrosteknologiaa käyttävien ja biomassaa polttoaineena käyttävien jo käytössä olevien 100 —300 MWth:n rinnakkaispolttolaitosten osalta edellyttäen, että luvassa asetetaan Cprosessi-arvoksi enintään 350 mg/Nm3.

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 3 %):

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 850 | √ 400 ∏ 850—200 (lineaarinen vähennys 100:sta 300 MWth:iin) | 200 |

NOx | - | 400 | √ 200 ∏ 300 | 200 |

Hiukkaset | 50 | 50 | 30 | 30 |

∫ uusi

3.2 Cprosessi vuorokausikeskiarvona (mg/Nm3) 1 päivästä tammikuuta 2016.

Polttolaitosten mitattua lämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 32 artiklan yhdistämissääntöjä. Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

3.2.1 Cprosessi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten osalta:

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 400 Turve: 300 | 200 | 200 |

NOx | - | 300 ruskohiilipöly 400 | 200 | 200 |

Hiukkaset | 50 | 30 | 25 Turve: 20 | 20 |

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6%):

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 200 | 200 | 200 |

NOx | - | 300 | 250 | 200 |

Hiukkaset | 50 | 30 | 20 | 20 |

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 350 | 250 | 200 |

NOx | - | 400 | 200 | 150 |

Hiukkaset | 50 | 30 | 25 | 20 |

3.2.2 Cprosessi 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta:

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 6 %) biomassaa lukuun ottamatta:

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 400 Turve: 300 | 200 Turve: 300, lukuun ottamatta leijupolttoa 250 | 150 Kiertoleijupoltto tai paineistettu leijupoltto, tai turvetta käytettäessä kaiken leijupolton osalta: 200 |

NOx | - | 300 Turve: 250 | 200 | 150 Ruskohiilen pölypoltto: 200 |

Hiukkaset | 50 | 20 | 20 | 10 Turve: 20 |

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6%):

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 200 | 200 | 150 Leijupoltto: 200 |

NOx | - | 250 | 200 | 150 |

Hiukkaset | 50 | 20 | 20 | 20 |

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine | < 50 MWth | 50—100 MWth | 100—300 MWth | > 300 MWth |

SO2 | - | 350 | 200 | 150 |

NOx | - | 300 | 150 | 100 |

Hiukkaset | 50 | 30 | 25 | 20 |

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

è1 Oikaisu, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 52

3.3II.2.2. C– kokonaispäästöjen raja-arvot √ raskasmetallien osalta (mg/Nm3) ∏

C mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %). √ ilmaistuna ∏ Vvähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina kaikki keskiarvoina √ (O2-pitoisuus 6% kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3% nestemäisten osalta ∏ :

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | C |

Cd + Tl | 0,05 |

Hg | 0,05 |

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V | 0,5 |

√3.4. C – kokonaispäästöjen raja-arvot (ng/Nm3) dioksiineille ja furaaneille ∏

C ng/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %). √ ilmaistuna ∏ Vvähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina kaikki keskiarvoina √ (O2-pitoisuus 6% kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3% nestemäisten osalta ∏ :

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | C |

Dioksiinit ja furaanit | 0,1 |

4II.3. Kohtien II.1 tai II.2 alaan kuulumattomia √ Tämän osan 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomilla teollisuudenaloilla käytettävin rinnakkaispolttolaitoksiin∏ jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä teollisuusaloja koskevat √ sovellettavat ∏ erityissäännökset

4II.3.1. C– kokonaispäästöjen raja-arvot √ (ng/Nm3) ∏

C √ dioksiinien ja furaanien osalta ∏ ilmaistuna ng/Nm3:na. Vvähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina kaikki keskiarvoina:

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | C |

Dioksiinit ja furaanit | 0,1 |

√4.2 C– kokonaispäästöjen raja-arvot raskasmetallien osalta (mg/Nm3) ∏

C mg/Nm3:na. ilmaistuna vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina kaikki keskiarvoina:

Epäpuhtaus √ Pilaava aine ∏ | C |

Cd + Tl | 0,05 |

Hg | 0,05 |

LIITE IV 5 osa

Savukaasujen puhdistuksesta syntyvään jäteveteen sovellettavat päästöraja-arvot

Pilaavat aineet | Päästöraja-arvot massapitoisuuksina suodattamattomien näytteiden osalta √ (mg/l dioksiineja ja furaaneja lukuun ottamatta) ∏ |

1. Direktiivissä 91/271/ETY olevassa I liitteessä määritelty suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärä | (95 %) 30 mg/l | (100 %) 45 mg/l |

2. Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg) | 0,03 mg/l |

3. Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd) | 0,05 mg/l |

4. Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl) | 0,05 mg/l |

5. Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As) | 0,15 mg/l |

6. Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb) | 0,2 mg/l |

7. Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr) | 0,5 mg/l |

8. Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu) | 0,5 mg/l |

9. Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni) | 0,5 mg/l |

10. Sinkki ja sen yhdisteet puhtaana sinkkinä (Zn) | 1,5 mg/l |

11. Dioksiinit ja furaanit liitteen I mukaisesti määritettyjen yksittäisten dioksiinien ja furaanien summana | è1 0,3 ng/l ç |

Toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 päivään tammikuuta 2008 saakka sallia jo käytössä olevalle jätteenpolttolaitoksille suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärää koskevia poikkeuksia edellyttäen, että luvan mukaisesti 80 prosenttia mitatuista arvoista ei ole suurempi kuin 30 mg/l ja että mikään niistä ei ole suurempi kuin 45 mg/l.

LIITE III 6 osa

√ Päästöjen tarkkailu ∏

1. Mittaustekniikat

1.1. Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi suoritettavien mittausten on oltava edustavia.

1.2 Kaikkien epäpuhtauksien √ pilaavien aineiden ∏, myös dioksiinien ja furaanien, näytteenotto ja analyysi √ ja automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus ∏ sekä automaattisten mittausjärjestelmien √ niiden ∏ kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on suoritettava CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. √Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin. ∏

1.3. Yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päivittäisistä päästöraja-arvoista:

Hiilimonoksidi: | 10 % |

Rikkidioksidi: | 20 % |

Typpidioksidi: | 20 % |

Hiukkasten kokonaismäärä: | 30 % |

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä: | 30 % |

Kloorivety: | 40 % |

Fluorivety: | 40 %. |

⎢2000/76/EY, 10 art. (mukautettu)

5. Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä liitteessä III olevan 1.1 ja 2 1.2 kohdan mukaisesti.

⎢2000/76/EY, 11 artikla (mukautettu)

? uusi

11 artikla

Mittausvaatimukset

√ 2. Ilmaa pilaavien aineiden mittaukset. ∏

2.1. Poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksessa on tehtävä liitteen III mukaisesti sSeuraavat ilmaan joutuvien epäpuhtauksien √ ilmaa pilaavien aineiden ∏ mittaukset √ on suoritettava ∏ :

(a) jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: NOx, edellyttäen, että on vahvistettu päästö raja-arvot, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF ja SO2;

(b) jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta sekä savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö;

(c) raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa mittausten aikavälit siltä osin kuin ne ovat asettaneet päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille.

2.23. Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran √ jätteenpolttolaitoksen ∏ poltto- tai √ jätettä käyttävän ∏ rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa.

2.34. HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei HCl:n päästöraja-arvo ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään määräaikaismittaukset siten kuin 2 √ 2 kohdan 1 alakohdan ∏ c alakohdassa on säädetty.

2.45. Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

2.56. Toimivaltainen viranomainen voi myöntämässään luvassa sallia, √ päättää, ettei HCI:n, HF:n ja SO2:n jatkuvia mittauksia edellytetä jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty tai että ∏ ? mittauksia ei edellytetä lainkaan ⎪ poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa tehdään HCl:sta, HF:sta ja SO2:sta jatkuvien mittauksien sijasta määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan c alakohdassa on säädetty, jos toiminnanharjoittaja voi näyttää toteen, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja Ö vahvistettuja Õ päästöraja-arvoja.

?Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei NOx:n jatkuvia mittauksia edellytetä, ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty sellaisissa olemassa olevissa jätteenpolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia tunnissa, ja sellaisissa olemassa olevissa jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden nimelliskapasiteetti on alle 6 tonnia tunnissa, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa kyseessä olevan jätteen laatua, käytettyä tekniikkaa ja päästöjä koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailutulosten perusteella, että NOx-päästöt eivät missään tilanteessa voi ylittää määrättyjä päästöraja-arvoja. ï

2.67. ? Toimivaltainen viranomainen voi ï √ seuraavissa tapauksissa ∏ ð päättää, että raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja on mitattava alle kaksi kertaa vuodessa tai ei ollenkaan: ⎪ Toimivaltainen viranomainen voi myöntämässään luvassa sallia, että raskasmetallien määräaikaismittausten aikaväliä harvennetaan kahdesta kerrasta vuodessa yhteen kertaan kahdessa vuodessa sekä että dioksiinien ja furaanien määräaikaismittausten aikaväliä harvennetaan kahdesta kerrasta vuodessa yhteen kertaan vuodessa, jos

(a) √ jätteen ∏rinnakkaispoltosta tai poltosta syntyvät päästöt ovat kaikissa olosuhteissa alle 50 prosenttia √ päästöraja-arvoista ∏ liitteen II tai liitteen V mukaisesti määritetyistä päästöjen raja-arvoista ja jos käytettävissä on 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laadittuja arviointiperusteita. Näiden arviointiperusteiden on pohjauduttava vähintään toisen alakohdan a ja d alakohdan säännöksiin.

Aikavälin harventaminen voidaan sallia 1 päivään tammikuuta 2005 saakka, vaikka kyseisiä arviointiperusteita ei olisikaan käytettävissä edellyttäen, että

(ba) rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuu ainoastaan sellaisten tavanomaisten jätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja se määritellään tarkemmin d alakohdassa c kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella;

(b) näiden jätteiden osalta on käytettävissä kansallisia laatukriteerejä, jotka on ilmoitettu komissiolle;

(c) näiden jätteiden rinnakkaispoltto ja poltto on direktiivin 75/442/ETY 7 artiklassa tarkoitettujen asianmukaisten jätehuoltosuunnitelmien mukaista;

(cd) toiminnanharjoittaja voi todistaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että päästöt alittavat kaikissa olosuhteissa huomattavasti liitteessä II tai liitteessä V raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistetut päästöjen raja-arvot; tämän arvioinnin on perustuttava tietoihin kyseisten jätteiden laadusta ja mainittujen epäpuhtauksien päästöjen mittauksiin√ kyseisten jätteiden laatua koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailun perusteella, ∏; √että päästöt jäävät kaikissa tapauksissa merkittävästi raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistettujen päästöraja-arvojen alle; ∏

(e) laatukriteerit ja määräaikaismittausten uusi aikaväli on esitetty luvassa; ja

(f) tässä kohdassa tarkoitetusta mittausten aikavälistä tehdyt päätökset täydennettyinä tiedoilla kyseessä olevien jätteiden määrästä ja laadusta toimitetaan vuosittain komissiolle.

2.78. Päästöjen raja-arvojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mMittausten tulokset on standardoitava √ käyttämällä 3 osassa mainittuja standardin mukaisia happipitoisuuksia tai laskettava 4 osan mukaisesti ja käyttämällä 7 osassa annettua kaavaa. ∏ seuraavia olosuhteita vastaaviksi ja hapen oslta liitteessä VI tarkoitetun kaavan mukaisesti:

(a) lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 11 prosenttia, kuiva kaasu;

(b) direktiivissä 75/439/ETY määritellyn jäteöljyn polttamisen yhteydessä syntyvässä savukaasussa: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 3 prosenttia, kuiva kaasu;

(c) jJos jätteitä √ jätettä ∏ poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan standardoida toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet,

(d) rinnakkaispolton osalta mittaustulokset on standardoitava liitteen II mukaisesti laskettavan kokonaishappipitoisuuden mukaan.

Jos epäpuhtauksien √ pilaavien aineiden ∏ päästöjä on rajoitettu savukaasun puhdistuksella vaarallisia jätteitä käsittelevässä Ö jätteenpolttolaitoksessa Õpoltto- tai Ö jätettä käsittelevässä Õ rinnakkaispolttolaitoksessa, suoritetaan ensimmäisessä alakohdassa säädetty happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin epäpuhtauspitoisuus √ pilaavan aineen pitoisuus ∏, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus.

√ 3. Vettä pilaavien aineiden mittaukset ∏

14. 3.1. Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:

(a) edellä 8 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen parametrien √ pH:n, lämpötilan ja virtauksen ∏ jatkuvat mittaukset;

(b) suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina √ tai 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittaukset; ∏ ; vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat säätää 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittauksista;

(c) 24 tunnin ajan tapahtuvaa poistoa edustavan näytteen vähintään kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut mittaukset 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista epäpuhtauksista, joiden numerot liitteessä IV ovat 2—10 √ Hg:n, Cd:n, Tl:n, As:n, Pb:n, Cr:n, Ni:n ja ZN:n mittaukset ∏ ;

(d) vähintään puolen vuoden välein tapahtuvat dioksiinien ja furaanien mittaukset; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa mittausten aikavälit siltä osin kuin ne ovat asettaneet päästöjen raja-arvot polysyklisille aromaattisille hiilivedyille tai muille epäpuhtauksille.

⎢2000/76/EY, 8 artikla (mukautettu)

3.2 Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä 11 artiklassa tarkoitetut mittaukset:

(a) savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(b) yhdestä tai useammasta muusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(c) paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti poltto- √ jätteenpolttolaitoksesta ∏ tai √ jätettä käyttävästä ∏ rinnakkaispolttolaitoksesta.

⎢ 2000/76/EY (mukautettu)

LIITE VI 7 osa

Kaava, jolla lasketaan päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen

[pic]

ES | = | laskettu päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen |

EM | = | mitattu päästöpitoisuus |

OS | = | standardin mukainen happipitoisuus |

OM | = | mitattu happipitoisuus. |

8 osa

√ Päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi ∏

⎢2000/76/EY, 11 artikla (mukautettu)

√ 1. Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot ∏

101.1. Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a) yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä 3 osan 1 kohdan 1 alakohdassa tai 4 osassa liitteessä V olevassa a kohdassa tai liitteessä II vahvistettuja √ tai 4 osan mukaisesti laskettuja ∏ päästöraja-arvoja;

97 prosenttia vuoden aikana mitatuista vuorokausikeskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevan e kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistettua päästön raja-arvoa,

(b) yksikään puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevassa b 3 osan 1 kohdan 2 alakohdassa olevassa sarakkeessa A vahvistettuja päästöraja-arvoja, tai soveltuvissa tapauksissa 97 % vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä liitteessä V olevan b kohdan 3 osan 1 kohdan 2 alakohdassa olevassa sarakkeessa B vahvistettuja päästöraja-arvoja;

(c) yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä liitteessä V olevassa c ja d kohdassa tai liitteessä II 3 osan 1 kohdan 3 alakohdassa ja 1 kohdan 4 alakohdassa tai 4 osassa vahvistettuja √ tai 4 osan mukaisesti laskettuja ∏ päästöraja-arvoja;

(d) liitteessä V olevan e kohdan toisen luetelmakohdan tai liitteen II säännöksiä noudatetaan.

√(d) hiilimonoksidin (CO) osalta: ∏

√(i) jätteenpolttolaitosten osalta: ∏

√- vähintään 97 % vuoden aikana mitatuista vuorokauden keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdan a alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja; ∏

√ja ∏

√- vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana tai kaikista saman jakson aikana otetuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdassa b ja c alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja ∏

√(ii) jätettä käsittelevien rinnakkaispolttolaitosten osalta: 4 osan säännöksiä noudatetaan. ∏

1.211. 11. Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty liitteessä III olevassa 3 kohdassa 6 osan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot lasketaan näistä vahvistetuista keskiarvoista.

Jotta vuorokausikeskiarvo olisi pätevä, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi.

1.312. Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n, HCl:n ja SO2:n määräaikaismittausten keskiarvot määritetään 10 artiklan 2 ja 4 kohdan 40 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 43 artiklan 3 kohdan sekä 6 osan 1 kohdan sekä liitteen III vaatimusten mukaisesti.

15. Käsitellyn jäteveden epäpuhtausmassan seuranta on toteutettava yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ja siitä sekä mittausten aikaväleistä on määrättävä luvassa.

2.16. √Veteen joutuvien päästöjen raja-arvot. ∏

Veteen joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a) suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän (epäpuhtaus 1) osalta 95 prosenttia ja 100 prosenttia mitatuista arvoista ei ylitä vastaavia liitteessä IV 5 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja;

(b) raskasmetallien √ (Hg, Cd, Tl, As, Pb, Cr, Cu, Ni ja Zn) ∏ (epäpuhtaudet 2—10) osalta enintään yksi mittaus vuodessa ylittää liitteessä IV 5 osassa vahvistetut päästöraja-arvot; vaihtoehtoisesti, jos jäsenvaltio säätää useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää liitteessä IV 5 osassa vahvistetut päästöraja-arvot;

(c) dioksiinien ja furaanien (epäpuhtaus 11) osalta kahdesti vuodessa tehtävät mittaukset √ tehtävien mittausten tulokset ∏ eivät ylitä liitteessä IV 5 osassa vahvistettua päästöraja-arvoa.

17. Jos tehdyistä mittauksista käy ilmi, että tässä direktiivissä ilmalle tai vedelle asetetut päästöjen raja-arvot on ylitetty, toimivaltaisille viranomaisille on viipymättä ilmoitettava asiasta.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

è1 1 Oikaisu, EYVL L 240, 10.9.1999, s. 24.

LIITE VIII

1 osa

√ Toiminnot ∏ SOVELTAMISALA

Tämä liite käsittää 1 artiklassa tarkoitettujen toimintojen luokat. Tässä liitteessä mainitut toiminnot kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan, jos ne ylittävät liitteessä II A mainitut kynnysarvot. Kussakin tapauksessa √ 1. Kussakin seuraavista kohdista ∏ toimintoon kuuluu laitteiden puhdistaminen mutta ei tuotteen puhdistamista, ellei toisin ole säädetty.

2. Liimapinnoitus

Toiminto, jossa liima levitetään johonkin pintaan, painatustoimintoihin liittyvää liimausta ja laminointia lukuun ottamatta.

3. Maalaukset, pinnoitukset

Toiminto, jossa levitetään yksi tai useampia kerroksia jatkuvaa kalvoa

(a) seuraaviin ajoneuvoihin √ johonkin seuraavista ajoneuvoista∏:

(i)

uudet autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkaan M1 moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltion lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/156/ETY mukaisesti ja luokkaan N1, mikäli ne maalataan samassa laitoksessa kuin M1-luokan ajoneuvot[84],

(ii) rekkojen ohjaamot, jotka on määritelty ajajan majoitustilaksi, ja direktiivissä 70/156/ETY säädettyjen N2- ja N3-ajoneuvoluokkien mukaiseen majoitukseen liittyvä tekninen välineistö kokonaisuudessaan,

(iii) pakettiautot ja rekat, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin N1, N2 ja N3 direktiivin 70/156/ETY mukaisesti, Ö lukuun ottamatta rekkojen ohjaamoja Õ mutta jotka eivät sisällä rekkojen ohjaamoita,

(iv) linja-autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin M2 ja M3 direktiivin 70/156/ETY mukaisesti,

(v) perävaunuihin, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin O1, O2, O3 ja O4 direktiivin 70/156/ETY mukaisesti,

(b) metalli- ja muovipintoihin mukaan lukien lentokoneiden, laivojen, junien, jne. pinnat,

(c) puupintoihin,

(d) tekstiili-, kangas-, folio- ja paperipintoihin,

(e) nahkaan.

Tämä ei √ Maalaus-/pinnoitustoiminnot eivät ∏ sisällä kappaleiden pinnoitusta metallilla elektroforeesi- ja kemiallista sumutustekniikkaa käyttäen. Jos maalaus/pinnoitus käsittää vaiheen, jossa sama kappale painetaan millä tahansa tekniikalla, kyseistä painatusvaihetta pidetään maalauksen/pinnoituksen osana. Erillisinä toimintoina suoritettuja painatustoimintoja ei kuitenkaan lueta kuuluviksi tähän kohtaan, mutta ne voivat kuulua tämän direktiivin V luvun piiriin √ soveltamisalaan ∏, jos painatustoiminto kuuluu sen soveltamisalaan √ mainittuun soveltamisalaan ∏ .

4. Kelapinnoitus

Toiminto, jossa rulla terästä, ruostumatonta terästä, päällystettyä terästä, kupariseoksia tai alumiininauhaa pinnoitetaan joko kalvon muodostuksella tai laminaatilla jatkuvassa prosessissa.

5. Kemiallinen pesu

Teollinen tai kaupallinen toiminto, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vaatteiden, huonekalujen tai vastaavien kulutustavaroiden puhdistamiseen tarkoitetussa laitoksessa, lukuun ottamatta tahrojen ja jälkien poistamista manuaalisesti tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa.

6. Jalkineiden valmistus

Kokonaisten jalkineiden tai niiden osien tuottamiseen tarkoitetut toiminnot.

7. Maalien, lakkojen, painovärien ja liimojen √ Maali-, lakka-, paninoväri- ja liimaseosten ∏ valmistus.

Edellä mainittujen lopputuotteiden ja niiden välituotteiden valmistus, kun se tapahtuu samassa laitoksessa, sekoittamalla pigmenttejä, hartseja ja liima-aineita orgaanisiin liuottimiin tai muihin kantoaineisiin, mukaan lukien dispergointi ja esidispergointi, viskositeetin ja värisävyjen säätäminen sekä lopputuotteen pakkaamiseen liittyvät toimet.

8. Lääketeollisuus

Lääkkeiden kemiallinen synteesi, käymisprosessi, uutto, formulointi ja viimeistely sekä raaka-aineiden valmistus, jos se tapahtuu samassa paikassa.

9. Painatus

Tekstin ja/tai kuvien jäljentäminen, jossa painoväri siirretään kuvansiirtäjän avulla jollekin pinnalle. Tämä sisältää asiaan kuuluvat lakkaus-, pinnoitus- ja laminointitekniikat. Kuitenkin vain seuraavat osaprosessit kuuluvat tämän direktiivin V luvun soveltamisalaan:

(a) fleksopaino - painatustoiminto, jossa kuvansiirtäjänä käytetään kumia tai kimmoisia valopolymeerejä, joiden päällä painovärit ovat painamatta jätettävien alueiden yläpuolella, ja jossa käytetään haihtumalla kuivuvia nestemäisiä painovärejä;

(b) heatset-rainaoffset - rainapainatustoiminto, jossa käytetään kuvansiirtäjää siten, että painettava ja painamatta jätettävä alue ovat samassa tasossa; raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina. Painamatta jätettävä alue käsitellään vettä imeväksi ja siten painoväriä hylkiväksi. Painettava alue käsitellään siten, että se ottaa vastaan ja välittää edelleen painovärin painettavalle pinnalle. Haihtuminen tapahtuu uunissa, jossa käytetään kuumaa ilmaa painetun materiaalin kuumentamiseksi;

(c) painatusprosessiin liittyvä laminointi - kahden tai useamman joustavan materiaalin liittäminen yhteen laminaattien tuottamiseksi;

(d) julkaisusyväpaino - syväpaino, jota käytetään aikakausilehdissä, esitteissä, luetteloissa tai vastaavissa tuotteissa olevan paperin painatukseen tolueenipohjaisia painovärejä käyttäen;

(e) syväpaino - painatustoiminto, jossa käytetään lieriömäistä kuvansiirtäjää, jolloin painettava alue on painamatta jätettävän alueen alapuolella, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat haihtumalla. Syvennykset täytetään painovärillä ja painamatta jätettävät alueet puhdistetaan ylimääräisestä painoväristä, ennen kuin painettava pinta koskettaa lieriötä ja nostaa painovärin syvennyksistä;

(f) rotaatioseripaino - rainapainatustoiminto, jossa painoväri puristetaan painettavalle pinnalle huokoisen kuvansiirtäjän läpi, jolloin painettava alue on avoinna ja painamatta jätettävä alue on eristetty, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat ainoastaan haihtumalla. Raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina;

(g) lakkaus - toiminto, jossa pakkausmateriaalin myöhempää sulkemista varten tarkoitettu lakka tai liima levitetään joustavalle materiaalille.

10. Kumin jalostus

Luonnonkumin tai synteettisen kumin sekoitus-, jauhamis-, seostus-, kalanterointi-, ekstrudointi- ja vulkanointitoiminto sekä kaikki avustavat toimenpiteet luonnonkumin tai synteettisen kumin muuttamiseksi lopputuotteeksi.

11. Pintojen puhdistus

Kemiallista pesua lukuun ottamatta toiminto, jossa käytetään orgaanisia liuottimia epäpuhtauksien poistamiseksi materiaalin pinnalta rasvanpoisto mukaan lukien. Puhdistustoimintoa, johon kuuluu useampi kuin yksi vaihe ennen jotakin muuta toimintoa tai sen jälkeen, pidetään yhtenä pinnan puhdistustoimintona. Tällä toiminnolla tarkoitetaan tuotteen pinnan puhdistusta eikä laitteiston puhdistusta.

12. Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus

Toiminto kasviöljyjen uuttamiseksi siemenistä ja muista kasviaineksista, kuivajäämien käsittely rehun tuottamiseksi, siemenistä, kasvi- ja/tai eläinaineksista saatujen rasvojen ja kasviöljyjen jalostus.

13. Ajoneuvojen korjausmaalaus

Teollinen tai kaupallinen maalaustoiminto tai siihen liittyvät rasvanpoistotoiminnot, joilla tehdään √ jompaa kumpaa seuraavista ∏:

(a) direktiivissä 70/156/ETY määriteltyjen maantieajoneuvojen tai niiden osien alkuperäinen maalaus korjaustyyppisillä materiaaleilla, kun se suoritetaan alkuperäisten tuotantolinjojen ulkopuolella, tai

(b) perävaunujen (mukaan luettuna puoliperävaunut) ( √ direktiivissä 70/156/ETY tarkoitettu ∏ ajoneuvoluokka O) maalaus.

14. Lankalakkaus

Muuntimiin, moottoreihin jne. tarkoitettuihin käämeihin käytettävien metallijohtimien pinnoitus.

15. Puun kyllästys

Puutavaran säilymistä parantava toiminto.

16. Puun ja muovin laminointi

Puun ja/tai muovin kiinnittäminen yhteen laminoitujen tuotteiden valmistamiseksi.

LIITE II A 2 osa

I.Kynnysarvot ja päästöjen √ päästöraja-arvot ∏ rajoittaminen

31. "vakio-olosuhteilla" 273,15 K:n lämpötilaa ja 101,3 KPa:n ilmanpainetta; √ Savukaasujen päästöraja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K, ilmanpaine 101,3 kPa, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty ∏

Toiminto (Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi) | Kynnysarvo (Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi) | Poistokaasujen päästöraja (mg C/Nm3) | Päästöraja √Päästöraja-arvo ∏ hajapäästöille (prosentteina liuottimien käytöstä) | Kokonaispäästöraja | Erityismääräykset |

Uudet √ laitokset ∏ | Toiminnassa olevat √ laitokset ∏ | Uudet √ laitokset ∏ | Toiminnassa olevat √ laitokset ∏ |

1 | Heatset-rainaoffset-painatus (> 15) | 15—25 > 25 | 100 20 | 30 (1) 30 (1) | (1) Liuotinjäämää lopputuotteessa ei pidetä hajapäästöjen osana. |

2 | Julkaisusyväpaino (> 25) | 75 | 10 | 15 |

3 | Muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino, muut laminointi- tai lakkausyksiköt (> 15) tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino (> 30) | 15—25 > 25 > 30 (1) | 100 100 100 | 25 20 20 | (1) Kynnysarvo tekstiilien ja kartongin rotaatioseripainolle. |

4 | Pintojen puhdistus √ 54 artiklan 5 kohdassa yksilöidyillä yhdisteillä ∏ 5 artiklan 6 ja 8 kohta (1) (> 1) | 1—5 > 5 | 20 (12) 20 (12) | 15 10 | (12) Raja-arvo viittaa yhdisteiden massaan mg C/Nm3, eikä hiilen kokonaismäärään. |

5 | Muu pintojen puhdistus (> 2) | 2—10 > 10 | 75 (1) 75 (1) | 20 (1) 15 (1) | (1) Näitä arvoja ei sovelleta laitoksiin, jotka osoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikkien käytettyjen puhdistusaineiden keskimääräinen orgaanisen liuottimen pitoisuus ei ylitä 30 paino- %:ia. |

6 | Ajoneuvojen maalaus (< 15) ja korjausmaalaus | > 0,5 | 50 (1) | 25 | (1) 9 artiklan 3 kohdan 8 osan 2 kohdan mukaisesti mittausten keskimääräisen keston on oltava 15 minuuttia |

7 | Kelapinnoitus (> 25) | 50 (1) | 5 | 10 | (1) Laitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, päästöraja √ arvo ∏ on 150 mg |

8 | Muu pinnoitus, mukaan lukien metallin, muovin, tekstiilien (5), folion ja paperin pinnoitus/maalaus (> 5) | 5—15 > 15 | 100 (1) (4) 50/75 (2) (3) (4) | ⎝1 25 (4) ⎜ 20 (4) | (1) Päästörajaa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin. (2) Ensimmäistä päästörajaa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista pinnoitussovellutuksiin. (3) Tekstiilien pinnoituslaitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin sovellettava päästöraja √ arvo ∏ on yhteensä 150. (4) Maalaustoiminnot, joita ei voi tehdä hallituissa olo-suhteissa (kuten laivanrakennuksessa, lentokoneen maalauksessa) saavat poiketa näistä arvoista 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan 54 artiklan 3 kohdan mukaisesti. (5) Rotaatioseripaino tekstiileille kuuluu toimintoon 3. |

9 | Lankalakkaus (> 5) | 10 g/kg (1) 5 g/kg (2) | (1) Sovelletaan laitoksiin, joissa langan keskimääräinen halkaisija on ≤ 0,1 mm. (2) Sovelletaan kaikkiin muihin laitoksiin. |

10 | Puupintojen maalaus (> 15) | 15—25 > 25 | 100 (1) 50/75 (2) | 25 20 | (1) Päästörajaa √ Päästöraja-arvoa ∏ sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin. (2) Ensimmäistä arvoa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista maalausprosesseihin. |

11 | Kemiallinen pesu | 20 g/kg (1) (2) (3) | (1) Ilmaistu vapautuneen liuottimen massana puhdistettua tuotekiloa kohden. (2) Edellä 5 artiklan 8 4 osan 2 kohdassa määriteltyä päästörajaa √ päästöraja-arvoa ∏ ei sovelleta tällä sektorilla √ tähän toimintoon ∏ . (3) Seuraava poikkeus koskee vain Kreikkaa: 12 vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulosta kokonaispäästörajaa ei sovelleta niihin olemassa oleviin laitoksiin, jotka sijaitsevat syrjäisillä alueilla ja/tai saarilla, joiden asukasluku on enintään 2 000 vakituista asukasta ja joilla uusinta tekniikkaa edustavien laitteiden käyttö ei ole taloudellisesti mahdollista. |

12 | Puun kyllästys (> 25) | 100 (1) | 45 | 11 kg/m3 | (1) √ Päästöraja-arvoa ∏ Eei sovelleta kreosootilla tapahtuvaan kyllästykseen. |

13 | Nahan viimeistely (> 10) | 10—25 > 25 > 10 (1) | 85 g/m2 75 g/m2 150 g/m2 | Päästörajat √ Päästöraja-arvot ∏ on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmistetun tuotteen neliömetriä kohden. (1) Nahan pinnoitusprosessissa sisustamisessa ja kulutushyödykkeinä käytetyissä yksittäisissä nahkatuotteissa, kuten laukuissa, vöissä, lompakoissa jne. |

14 | Jalkineiden valmistus (> 5) | 25 g paria kohden | Kokonaispäästörajat √ Kokonaispäästöjen raja-arvo ∏ on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmista jalkineparia kohden. |

15 | Puun ja muovin laminointi (> 5) | 30 g/m2 |

16 | Liimapinnoitus (> 5) | 5—15 > 15 | 50 (1) 50 (1) | 25 20 | (1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. |

17 | Maalien, lakkojen, Ö Maali- ja lakkaseosten Õ painovärien ja liimojen valmistus (> 100) | 100—1 000 > 1 000 | 150 150 | 5 3 | 5 % käytetystä liuottimesta 3 % käytetystä liuottimesta | Hajapäästöjen päästöraja √ päästöraja-arvo ∏ ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä maalausvalmistetta √ maaliseosta ∏ suljetussa pakkauksessa. |

18 | Kumin jalostus (> 15) | 20 (1) | 25 (2) | 25 % käytetystä liuottimesta | (1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. (2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai valmistetta √ seosta ∏ suljetussa pakkauksessa. |

19 | Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus (> 10) | Eläinrasva : 1,5 kg/tonni Risiiniöljy : 3 kg/tonni Rapsin siemen : 1 kg/tonni Auringonkukan siemen : 1 kg/tonni Soijapavut (tavanomainen murskaus) : 0,8 kg/tonni Soijapavut (valkoiset hiutaleet) : 1,2 kg/tonni Muut siemenet ja muut kasviainekset 3 kg/tonni (1) 1,5 kg/tonni (2) 4 kg/tonni (3) | (1) Toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava kokonaispäästörajat yksittäisiä siemeneriä ja muita kasviaineksia käsitteleville laitoksille tapauskohtaisesti käyttäen parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. (2) Sovelletaan kaikkiin fraktiointi-prosesseihin kumien poistoa lukuun ottamatta (kumien poistaminen öljystä). (3) Sovelletaan kumien poistoon. |

20 | Lääketeollisuus (> 50) | 20 (1) | 5 (2) | 15 (2) | 5 % käytetystä liuottimesta | 15 % käytetystä liuottimesta | (1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg. (2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai valmistetta √ seosta ∏ suljetussa pakkauksessa. |

3 osa

II. Ajoneuvojen maalauslaitosten √ päästöraja-arvot ∏

1. Kokonaispäästörajat ilmaistaan vapautuneen √ orgaanisen ∏ liuottimen grammamääränä suhteessa tuotteen neliömetreinä ilmaistuun pinta-alaan ja vapautuneen √ orgaanisen ∏ liuottimen kilomääränä suhteessa auton koriin.

2. Kaikkien jäljempänä √ 3 kohdassa ∏ olevassa taulukossa esitettyjen tuotteiden pinta-ala määritellään seuraavasti:

- pinta-ala laskettuna elektroforeesitekniikalla käsitellystä kokonaisalueesta yhdessä kaikkien niiden osien pinta-alojen kanssa, jotka mahdollisesti lisätään maalausprosessin seuraavissa vaiheissa silloin, kun ne maalataan samoilla maaleilla kuin kyseinen tuote, tai laitoksessa maalatun tuotteen kokonaispinta-ala.

Elektroforeesitekniikalla käsiteltävän alueen pinta-ala lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

2 x tuotteen korin kokonaispaino metallilevyn keskimääräinen paksuus x metallilevyn tiheys |

Tätä menetelmää sovelletaan myös muihin levyistä valmistettuihin maalattuihin osiin.

Tietokoneavusteista suunnittelua (CAD) tai vastaavia muita menetelmiä käytetään laskettaessa muiden osien lisäämisestä aiheutuvia pinta-aloja tai laitoksessa maalatun alueen kokonaispinta-ala.

3. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetty päästöjen kokonaisraja viittaa kaikkiin samassa laitoksessa suoritettaviin prosessivaiheisiin elektroforeesitekniikasta tai mistä tahansa muusta maalausprosessista lähtien aina loppuvaiheen vahaukseen ja suojapinnoitteen kiillotukseen asti, prosessilaitteiston puhdistukseen käytetty liuotin sekä suihkemaalikatokset ja muut kiinteät rakenteet sekä tuotannon aikana että sen ulkopuolella mukaan lukien. Kokonaispäästöraja ilmaistaan orgaanisten yhdisteiden massojen summana maalatun tuotteen kokonaispinta-alan neliömetriä kohden sekä niiden summana auton koria kohden.

Toiminto (Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi) | Tuotannon kynnysarvo (Viittaa maalatun tuotteen vuosituotantoon) | Kokonaispäästöjen raja-arvot |

Uudet √ laitokset ∏ | Toiminnassa olevat √ laitokset ∏ |

Uusien autojen maalaus (> 15) | > 5 000 | 45 g/m2 tai 1,3 kg/kori + 33 g/m2 | 60 g/m2 tai 1,9 kg/kori + 41 g/m2 |

≤ 5 000 itsekantavaa rakennetta tai > 3 500 alustalle rakennettua | 90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2 | 90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2 |

Kokonaispäästöjen raja-arvot (g/m2) |

Uusien rekkojen ohjaamojen maalaus (> 15) | ≤ 5 000 | 65 | 85 |

> 5 000 | 55 | 75 |

Uusien pakettiautojen ja rekkojen maalaus (> 15) | ≤ 2 500 | 90 | 120 |

> 2 500 | 70 | 90 |

Uusien linja-autojen maalaus (> 15) | ≤ 2 000 | 210 | 290 |

> 2 000 | 150 | 225 |

4. Ajoneuvojen maalauslaitosten, joiden liuottimien kulutuksen kynnysarvo jää alle edellä 3 kohdassa olevassa taulukossa esitetyn taulukon mukaisen kynnysarvon, on täytettävä korjausmaalaukselle liitteessä II A esitetyt 2 osassa √ vahvistetut ∏ vaatimukset.

⎢1999/13/EY, 5 artikla (mukautettu)

4 osa

√ Erityisiä vaaralausekkeita edellyttävien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevat päästöraja-arvot ∏

1.7. Edellä 6 kohdassa 53 artiklassa tarkoitettujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joissa 6 kohdassa mainitussa artiklassa tarkoitettuja merkintöjä edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 10 g/h, on noudatettava päästöraja-arvoa 2 mg/Nm3. Päästöraja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

2.8. 8. Vaaralausekkeella R40 √ tai R68 ∏ osoitettujen halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta on, jos merkintää R40 √ tai R 68 ∏ edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöraja-arvoa 20 mg/m3. Päästöraja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

LIITE II B 5 osa

Vähentämisohjelma

1. PERIAATTEET

Vähentämisohjelman tarkoituksena on mahdollistaa toiminnanharjoittajalle päästöjen vähennysten saavuttaminen muilla keinoin ja siten, että vähennykset vastaavat vähennyksiä, jotka saavutettaisiin päästöjen raja-arvoja soveltamalla. Tätä varten toiminnanharjoittaja voi käyttää mitä vähentämisohjelmaa tahansa, joka on erityisesti suunniteltu hänen laitokselleen edellyttäen, että lopuksi saavutetaan vastaava päästöjen vähennys. Jäsenvaltioiden on toimitettava direktiivin 11 artiklan mukaisesti komissiolle tietoja edistymisestä vastaavan päästöjen vähennyksen saavuttamisessa ja vähennysohjelman soveltamisessa saaduista kokemuksista.

2. KÄYTÄNTÖ

1. Käytettäessä maaleja/pinnoitteita, lakkoja, liimoja tai painovärejä voidaan käyttää seuraavaa ohjelmaa. Jos seuraava menetelmä ei sovellu, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttää jotakin muuta vaihtoehtoista ja sitä tyydyttävää poikkeusohjelmaa, jolla saavutetaan tässä esitetyt periaatteet √ jolla saavutetaan vastaavat päästöjen vähennykset kuin soveltamalla 2 ja 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja ∏ . Ohjelmassa otetaan √ on otettava ∏ huomioon seuraavat seikat:

(ai) jos vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään, toiminnanharjoittajalle on myönnettävä lisäaikaa omien päästöjen vähennysohjelmiensa toimeenpanemiseksi,

(bii) päästövähennysten vertailukohteen pitäisi vastata mahdollisimman tarkoin ilman vähennystoimenpiteitä syntyviä päästöjä.

2. Seuraava ohjelma on tarkoitettu laitoksille, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana, ja sitä käytetään päästövähennysten vertailukohteen määrittelemiseksi:

(i) Toiminnanharjoittajan on esitettävä päästöjen vähentämisohjelma, joka sisältää erityisesti käytettävien kokonaismäärien keskimääräisen liuotinpitoisuuden vähennyksiä ja/tai kiintoaineiden tehokkaampaa käyttöä laitoksen kokonaispäästöjen vähentämiseksi määrättyyn prosenttiin vuosittaisista vertailupäästöistä eli päästöjen tavoitearvoon. Tämä on tehtävä seuraavan aikataulun mukaisesti:

Ajanjakso | Vuosittaisten päästöjen sallittu enimmäismäärä |

Uudet laitokset | Olemassa olevat laitokset |

31.10.2001 mennessä | 31.10.2005 mennessä | Tavoitearvo × 1,5 |

31.10.2004 mennessä | 31.10.2007 mennessä | Tavoitearvo |

(aii) Vuosittainen vertailupäästö lasketaan seuraavasti:

(ia) Määritetään vuodessa kulutetun maalin/pinnoitteen ja/tai painovärin, lakan tai liiman sisältämän kiintoaineen kokonaismassa. Kiintoainetta ovat kaikki sellaiset aineet maaleissa/pinnoitteissa, painoväreissä, lakoissa tai liimoissa, joista tulee kiinteitä veden tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden haihduttua.

(ii) Vuosittaiset vertailupäästöt lasketaan kertomalla a (i) alakohdassa määritetty massa asianomaisella seuraavassa taulukossa esitetyllä kertoimella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa näitä kertoimia yksittäisten laitosten kohdalla siten, että kiintoaineiden käytön todennettavissa oleva tehostuminen otetaan huomioon.

Toiminto | Kerroin ii kohdan b alakohdan a kohdan ii alakohdan soveltamiseksi |

Syväpaino; fleksopaino; laminointi painatuksen osana; lakkaus painatuksen osana; puupintojen maalaus ja pinnoitus; tekstiilien, folion tai paperin pinnoitus ja maalaus; liimaus | 4 |

Kelapinnoitus, ajoneuvojen korjausmaalaus | 3 |

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnoitukset, ilmailu- ja avaruusalan pinnoitukset | 2,33 |

Muu pinnoitus ja rotaatioseripaino | 1,5 |

(bc) Päästöjen tavoitearvo on yhtä suuri kuin vuosittainen vertailupäästö kerrrottuna prosenttimäärällä, joka on

(1) (hajapäästöjen arvo √ raja-arvo ∏ + 15) laitoksille, jotka kuuluvat liitteen II A 2 osan 6 kohtaan ja jotka sijoittuvat 8 ja 10 kohdan alempiin kynnysrajoihin,

(2) (hajapäästöjen arvo √ raja-arvo ∏ + 5) kaikille muille laitoksille.

(cd) Vaatimuksia katsotaan noudatetun, jos liuottimien hallintasuunnitelmassa määritetty todellinen päästö on pienempi tai yhtä suuri kuin päästöjen tavoitearvo.

⎢1999/13/EY, 8 artikla (mukautettu)

6 osa

√ Päästöjen tarkkailu ∏ Seuranta

1.2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pPoistokanavia, joihin on liitetty puhdistinlaitteita ja joista lopullisessa poistokohdassa aiheutuva päästö on keskimäärin yli 10 kg/h kokonaishiiltä, seurataan √ on tarkkailtava ∏ jatkuvasti sen varmistamiseksi, että niiden vaatimuksia noudatetaan.

23. Muissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehdään joko jatkuvia tai määräajoin suoritettavia mittauksia. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa on saatava vähintään kolme lukemaa √ mittausarvoa ∏ kunkin mittaustoimenpiteen aikana.

34. Mittauksia ei vaadita silloin, jos putkien suulle asennettavia puhdistinlaitteita ei tarvita tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

⎢ 1999/13/EY (mukautettu)

? uusi

LIITE III 7 osa

Liuottimien hallintasuunnitelma

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä annetaan ohjeet liuottimien hallintasuunnitelman toteuttamiseksi. Siinä määritetään sovellettavat periaatteet (2 kohta), annetaan puitteet ainetaseelle (3 kohta) ja osoitetaan vaatimukset, joiden mukaan noudattamista arvioidaan (4 kohta).

12. Periaatteet

Liuottimien hallintasuunnitelmaan tarkoituksena on √ on käytettävä: ∏

(ai) arvioida √ arvioitaessa ∏ säännösten noudattamista 9 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti,

(bii) osoittaa √ osoittamaan ∏ tulevia vähennysvaihtoehtoja, ja

(ciii) mahdollistaa √ mahdollistamaan ∏ tietojen antaminen liuottimien kulutuksesta, liuotinpäästöistä ja tämän direktiivin säännösten V osan √ vaatimusten ∏ noudattamisesta.

23. Määritelmät

Seuraavat määritelmät muodostavat kehykset ainetaseen laatimiselle.

Prosessiin menevä orgaanisten liuottimien määrä (I):

I1 Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä hankituissa valmisteissa √ seoksissa ∏, ja joita käytetään prosessissa ajanjaksolla, jolta ainetasetta lasketaan.

I2. Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä valmisteissa √ seoksissa ∏ , jotka on otettu talteen ja käytetty uudelleen liuottimena prosessissa. (Kierrätetty liuotin lasketaan joka kerta, kun sitä käytetään toiminnon suorittamisessa.)

Toiminnosta poistuva orgaanisten liuottimien määrä (O):

O1. Poistokaasupäästöt.

O2. Veteen liuenneet orgaaniset liuottimet; laskettaessa O5-arvoa otetaan tarvittaessa huomioon jäteveden käsittely.

O3. Orgaanisten liuottimien määrä, joka jää jäljelle prosessista valmistuviin tuotteisiin epäpuhtauksina tai jääminä.

O4. Sellaiset orgaanisten liuottimien päästöt ilmaan, joita ei ole otettu talteen. Tähän kuuluu tilojen yleinen ilmanvaihto, jolloin ilmaa vapautuu ulkopuoliseen ympäristöön ikkunoiden, ovien, tuuletusaukkojen ja muiden vastaavien aukkojen kautta.

O5. Kemiallisista tai fysikaalisista reaktioista aiheutuvat orgaanisten liuottimien ja/tai yhdisteiden häviäminen (esimerkiksi polttamalla tai muuten poistokaasua tai jätevettä käsittelemällä hävitetyt tai esimerkiksi absorboimalla talteen otetut, edellyttäen, että ne eivät kuulu O6, O7, tai O8 kohtaan).

O6. Kerätyn jätteen sisältämät orgaaniset liuottimet.

O7. Orgaaniset liuottimet tai valmisteiden √ seosten ∏ sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka myydään tai aiotaan myydä kaupallista arvoa omaavina tuotteina.

O8. Valmisteiden √ Seosten ∏ sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka on otettu talteen uudelleen käyttöä varten, ei kuitenkaan käytettäväksi prosessiin, edellyttäen, että ne eivät kuulu O7 kohtaan.

O9. Muulla tavoin vapautuvat orgaaniset liuottimet.

43. 4. Liuottimien hallintasuunnitelman ? käyttäminen ⎪ käyttöä koskevat ohjeet vaatimusten noudattamista arvioitaessa.

Liuottimien hallintasuunnitelman käyttö määräytyy √ käytön on määräydyttävä ∏ sen mukaan, minkä vaatimuksen noudattamista tarkistetaan, seuraavasti:

(ai) Liitteessä II B Edellä olevassa 5 osassa olevan vähennysvaihtoehdon Ö vahvistetun vähennysjärjestelmän Õ, jossa kokonaispäästöraja ilmaistaan tuoteyksikkökohtaisina liuotinpäästöinä, tai muutoin liitteessä II A 2 ja 3 osassa olevien vaatimusten noudattamisen arviointi.

(ia) Kaikille toiminnoille, joissa käytetään liitettä II B 5 osassa Ö vahvistettua vähennysjärjestelmää Õ olisi Ö on Õ tehtävä vuosittain liuottimien hallintasuunnitelma kulutuksen (C) määrittelemiseksi. Seuraavaa yhtälöä voidaan käyttää ð on käytettävä ï kulutuksen laskennassa:

C = I1 − O8

Vastaavalla tavalla olisi √ on ∏ laskettava myös pinnoitteissa/maaleissa käytettävät kiintoaineet vuosittaisten vertailu- ja tavoitepäästöjen siitä edelleen johtamiseksi.

(iib) Tuoteyksikkökohtaisten kokonaisliuotinpäästöjen tai muuten liitteessä II A 2 ja 3 osassa mainittujen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma olisi Ö on Õ tehtävä vuosittain, jotta päästöt (E) voidaan määrittää. Seuraavaa yhtälöä voidaan käyttää ð on käytettävä ï kulutuksen laskennassa:

E = F + O1,

jossa F edustaa hajapäästöjä siten kuin ne on määritelty b kohdan i alakohdassa ii kohdan a alakohdassa. Päästöluku olisi √ on ∏ sitten jaettava asianomaisella tuoteparametrillä.

(iiic) Direktiivin 54 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohdan 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan ii alakohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma olisi √ on ∏ tehtävä vuosittain, jotta kokonaispäästöt kaikista asiaankuuluvista toiminnoista voidaan määrittää, ja tätä lukua on sitten verrattava niihin kokonaispäästöihin, jotka olisivat aiheutuneet, jos liitteessä II 2, 3 ja 5 osassa esitetyt vaatimukset olisi täytetty kunkin toiminnon osalta erikseen.

(bii) Hajapäästöjen määrittely, jotta niitä voidaan vertailla liitteessä II A 2 osassa olevien hajapäästöjen √ raja-arvojen ∏ kanssa.

(ia) Menetelmät

Seuraavaa yhtälöä Ö Jotain seuraavista yhtälöistä Õ voidaan käyttää ð on käytettävä ï hajapäästöjen laskennassa:

F = I1 − O1 − O5 − O6 − O7 − O8

tai

F = O2 + O3 + O4 + O9

√F ∏ Tämä määrä voidaan määrittää ð on määritettävä ï √ joko ∏ mittaamalla määrät suoraan. √ tai ∏ Vvastaavalla laskutoimituksella voidaan tehdä myös muilla keinoin, esimerkiksi käyttämällä prosessin talteenottotehokkuutta.

Hajapäästöjen määrä √ raja-arvo ∏ ilmaistaan prosessiin menevän aineen osuutena, joka voidaan laskea ð on laskettava ï seuraavaa yhtälöä käyttäen:

I = I1 + I2

(iib) Mittausten tiheys

Hajapäästöt voidaan määrittää ð on määritettävä ï lyhyellä mutta kattavalla mittaussarjalla. Sitä ei tarvitse tehdä uudelleen ennen kuin laitteita muutetaan.

⎢1999/13/EY, 9 artikla (mukautettu)

8 osa

√ Savukaasuja koskevien ∏ Ppäästöraja-arvojen noudattamisen √ arviointi ∏

13. Jatkuvissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos:

(a) mikään √ aritmeettinen keskiarvo, joka on saatu sellaisen 24 tunnin aikana, jolloin laitos tai toiminto ovat käynnissä lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, ∏ 24 tunnin keskiarvo tavanomaisen toiminnan aikana ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja

(b) mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

24. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yhden seurantatoimenpiteen aikana:

(a) kaikkien lukemien √ mittaustulosten ∏ keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja

(b) mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

35. Edellä olevan 4 osan 5 artiklan 7 ja 8 kohdan säännösten noudattaminen on tarkistettava kyseessä olevien yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuksien summan perusteella. Muissa tapauksissa noudattamista on arvioitava vapautuneen kokonaishiilimassan perusteella, jollei 2 osassa liitteessä II A toisin säädetä.

4.1. Kaasujen määrät saadaan lisätä poistokaasuihin jäähdyttämis- ja laimentamistarkoituksessa, kun se on teknisesti perusteltua, mutta niitä ei saa ottaa huomioon määriteltäessä epäpuhtauden massapitoisuutta poistokaasussa.

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

? uusi

LIITE VIII

√ Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat tekniset määräykset ∏

1 osa

√ Veteen joutuvia päästöjä koskevat raja-arvot ∏

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden päästöjä vähennetään seuraavien määräysten mukaisesti:

1.(a) olemassa olevista, sSulfaattimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset √ (vuotuisena keskiarvona) ∏ :

- heikko happojäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä alle ? 550 ⎪ 800 kg kokonaissulfaattia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten SO4-ioneja vapaassa rikkihapossa ja metallisulfaateissa);

2.(a) olemassa olevista, kloorimenetelmää √ Kloridimenetelmää ∏ käyttävät teollisuuslaitokset √ (vuotuisena keskiarvona) ∏ :

- heikko happojäte, käsittelyjäte ja neutraloitu jäte on vähennettävä 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä kaikissa vesistöissä seuraaviin kokonaiskloorimääriin tuotettua titaanidioksiditonnia kohti (toisin sanoen vastaten Cl-ioneja vapaassa suolahapossa ja metalliklorideissa)

(a) käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaa √ kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti ∏ ,

(b)- käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaa √ kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti ∏ ,

(c)- käytettäessä kuonaa ? 330 ⎪ 450 kilogrammaa √ kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti ∏ ,

3. Jos laitos käyttää √ Sellaisiin laitoksiin, jotka käyttävä kloridimenetelmää ja ∏ useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on arvoja √ 2 kohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja ∏ sovellettava samassa suhteessa kuin näitä malmeja on käytetty.

⎢ 78/176/EY (mukautettu)

LIITE II 2 osa

√ Akuuttia myrkytystä koskevat kokeet ∏ Jätteistä huolehtimistoimien valvonta ja tarkastus

A Jätteiden tarkastus

Jätteistä huolehtimistoimien yhteydessä suoritetaan: 1. jätteiden määrän, koostumuksen ja myrkyllisyyden tarkastukset, joilla varmistetaan, että 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitetun ennakkoluvan edellytykset täytetään;

12. Akuutin myrkytyksen kokeet √ on suoritettava ∏ tietyille nilviäis-, äyriäis-, kala- ja planktonlajeille, mieluiten sellaisille lajeille, joita esiintyy yleisesti päästöalueilla. Lisäksi on suoritettava kokeita suolaveden katkarapulajeille (Artemia salina).

√ 2. Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa testeissä ilmennyt suurin mahdollinen kuolleisuus ∏ Näissä testeissä ei saa 36 tunnin aikana ja jäteveden laimennussuhteen ollessa 1/5 000 ilmetä: ,

(a) testattavien lajien täysikasvuisilla yksilöillä yli 20 prosentin kuolleisuutta, √ 20 prosentin kuolleisuus, ∏

-(b) √ testattujen lajien ∏ toukka-asteilla kuolleisuutta, joka on suurempi √ kuolleisuus kuin ∏ vertailuryhmällä.

B. Alttiina olevan ympäristön valvonta ja tarkastus

I Jos kyseessä on päästö makeaan veteen tai mereen tai upottaminen, näiden tarkastusten on liityttävä seuraaviin kolmeen kohteeseen: vesipylväs, elävä aine ja kerrostumat. Päästöjen vaikutuksille alttiina olevan alueen määräaikaistarkastuksilla on mahdollista seurata vaikutuksen alaisen ympäristön kehitystä.

Tarkastukseen on sisällytettävä seuraavat tekijät: 1. pH

2. liuennut happi,

3. Sameus

4. hydratoituneet raudan oksidit ja hydroksidit suspensiona,

5. myrkylliset metallit vedessä, suspendoituneissa kiintoaineissa, kerrostumissa ja kerääntyneinä valittuihin rantaeliöihin ja avomerieliöihin,

6. kasvien ja eläinten moninaisuus ja suhteellinen sekä absoluuttinen runsaus,

II Tarkastukseen on varastoinnissa kaatopaikalle sijoitettaessa tai imeyttämisessä sisällytettävä: 1. kokeet, joilla varmistetaan, että pintavedet ja pohjavedet eivät ole saastuneet. Näiden testien on sisällettävä muun muassa seuraavat tekijät: - happamuus

- rautapitoisuus (liuenneena ja hiukkasina)

- kalkkipitoisuus

- myrkyllisten metallien pitoisuus (liuenneena ja hiukkasina), jos niitä esiintyy,

2. tarvittaessa kokeet muiden kuin toivottujen vaikutuksien määrittelemiseksi maapohjan rakenteessa,

3. yleistutkimus alueen ekologiasta kaatopaikan, varaston tai imeytyspaikan läheisyydessä.

⎢1999/13/EY, 2 artikla (mukautettu)

3 osa

√ Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot ∏

131. √Päästöraja-arvot, jotka ilmaistaan massapitoisuuksina kuutiometriä (Nm3) kohden ∏ ”vakio-olosuhteilla” 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 KPa:n ilmanpaineeessa √ ja savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevan korjauksen jälkeen. ∏

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

? uusi

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että päästöjä ilmakehään vähennetään seuraavien säännösten mukaisesti:

(a) olemassa olevista, sulfaattimenetelmää käyttävistä teollisuuslaitoksista:

2. (i) pölypäästöt Ö Hiukkaspäästöt Õ on rajoitettava 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä määrään, joka on korkeintaan 50 mg/nNm3 ? tuntikeskiarvona ⎪ niiden päälähteissä ja korkeintaan 150 mg/nNm3 mistä tahansa muusta lähteestä;

3. (ii) SOx-päästöt, jotka syntyvät titaanidioksidin valmistuksen uutto- ja kalsinointivaiheista, on rajoitettava 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä määrään, joka on √ SO2-ekvivalenttina lasketut ∏ ? kaasumainen rikkidioksidi ja trioksidi, mukaan lukien happopisarat: ⎪

(a) 10 ? 6 ⎪ kilogrammaa tuotettua titaanidioksiditonnia kohti ? vuotuisena keskiarvona ⎪;

(iii) Jäsenvaltioiden on asetettava velvollisuus asentaa laitteet, joilla estetään happopisaroiden päästöt;

(b) (iv) jätehappojen käsittelylaitokset eivät saa päästää enempää kuin √ jätehappojen käsittelylaitoksissa ∏ 500 mg/nNm3 ? tuntikeskiarvona ⎪ SOx:ää laskettuna SO2-ekvivalenttina;.

(v) laitokset, joilla pasutetaan jätteenkäsittelystä syntyviä suoloja, on SOx-päästöjen vähentämiseksi varustettava parhaalla saatavilla olevalla teknologialla, josta ei aiheudu liiallisia kustannuksia;

4. (b) √ Kloorin osalta laitoksissa ∏ olemassa olevat teollisuuslaitokset, jotka käyttävät kloorimenetelmää √ kloridimenetelmää ∏ :

(i) pölypäästöt on rajoitettava 31 päivään kesäkuuta 1993 mennessä määrään, joka on korkeintaan 50mg/nm3 niiden päälähteistä ja korkeintaan 150 mg/nm3 mistä tahansa muusta lähteestä;

(ii) klooripäästöt on vähennettävä 15 päivään kesäkuuta 1993 mennessä

(a) √5 mg/Nm3 päiväkeskiarvona; ∏ päivittäiseen keskimääräiseen pitoisuuteen, joka on korkeintaan 5 mg/nm3 ja

(b) korkeintaan 40 √ mg/Nm3 ∏ mg/nm3 kullakin hetkellä.

2. Tällä direktiivillä ei vaikuteta direktiivin 80/779/ETY säännöksiin.

3. Ilmakehään tapahtuvien SOx-päästöjen viitemittausten menettelytapa on esitetty liitteessä.

⎢ 82/883/EY (mukautettu)

LIITE II 4 osa

√ Titaanidioksidia tuottavien laitosten veteen päästämien jätteiden ympäristövaikutusten tarkkailu ∏

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISEN MENETELMÄ: PÄÄSTÖ TAI UPOTTAMINEN SUOLAPITOISEEN VETEEN

(jokien suistoalueille, rannikko- tai ulkomerelle)

Komponentit | Määriteltävät muuttujat | Pienin vuotuinen näytteiden otto- ja analysointitiheys | Suositeltava mittausmenetelmä |

pakollinen | vapaaehtoinen |

Vesipatsas Suodattamaton merivesi[85] | Lämpötila (°C) | 3 | Lämpötilan mittaus. Mittaus on suoritettava paikan päällä näytteenottohetkellä. |

Suolapitoisuus (‰) | 3 | Johtavuuden mittaus |

pH (pH-yksikkö) | 3 | Potentiometria. Mittaus on suoritettava paikan päällä näytteenottohetkellä. |

Liuennut O2 Liuennut O2 (mg/O2liuennut/l) | 3 | Winkler-menetelmä – Sähkökemiallinen menetelmä |

Sameus (mg kiintoaineita/l) tai Suspendoitunut aine (mg/l) | 3 | Sameus: sameudenmittaus Suspendoitunut aine: gravimetria – suodatus 0,45 µm membraanisuodattimen läpi, kuivaus 105 °C:n lämpötilassa, jonka jälkeen punnitus – linkous (minimiaika 5 min, keskim. kiihtyvyys 2800-3200 g), kuivaus 105 °C lämpötilassa, jonka jälkeen punnitus |

Fe (liuenneena sekä suspendoituneena) (mg/l) | 3 | Näytteen asianmukaisen valmistelun jälkeen määrittely atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla |

Cr, kokonais-Cd, kokonais-Hg (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti (mg/l) | V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

0,45 µm membraanisuodattimen läpi suodatettu merivesi[86] | Liuennut Fe (mg/l) | 3 | Määrittely atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla |

Cr, Cd, Hg (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti, V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

0,45 µm membraanisuodattimen läpi suodatettu merivesi | Kokonais-Fe (mg/l) | Cr, Cd, Hg (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti, V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

Raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit Fe (mg/l) | 3 | Näytteen ekstraktio sopimissa happamuusolosuhteissa Määrittely atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla Samaa happoekstraktiomenetelmää on käytettävä kaikille samasta laitoksesta peräisin oleville näytteille. |

Kerrostumat Kerrostuman päällimmäisestä kerroksesta niin lähellä pintaa kuin mahdollista | Kokonaismäärä- Ti,Fe (mg/kg kuiva-ainetta) | V, Cr, Mn, Ni,Cu, Zn, Cs, Hg, Pb (mg/kg kuiva-ainetta) | 1 | Samanlaiset menetelmät kuin vesipatsaalle suoritetuille mittauksille. Näytteen asianmukaisen valmistelun jälkeen (kostea tai kuiva mineralisointi ja puhdistus). Metallien määrät on mitattava määrätystä hiukkaskokojen vaihteluvälistä. |

Raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit Fe (mg/l) | 1 | Vastaavat menetelmät kuin vesipatsaalle suoritetut mittaukset |

Elävät organismit Paikalle tyypilliset lajit: pohjassa elävät kalat ja selkärangattomat tai muut ominaiset lajit[87] | Ti, Cr, Fe, Ni, Zn, Pb (mg/kg kostea- ja kuivapaivo) | V, Mn, Cu, Cd, Hg (mg/kg kostea- ja kuivapaivo) | 1 | Atomiabsorptiospektrofotometria asianmukaisten valmistelujen jälkeen lihanäytteestä jauhettuna koosteena (kostea tai kuiva mineralisointi ja puhdistus) Kaloilla metallit on mitattava lihaksista tai muista sopivista kudoksista. Näytteen on koostuttava vähintään 10 lajista Nilviäisistä ja äyriäisistä metallit on mitattava lihasta. Näytteen on koostuttava vähintään 50 lajista. |

Pohjaeläimistö | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Planktoneläimistö | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Kasvisto | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Kalat erikseen | Patologisten anatomisten vikojen esiintyminen kaloissa | 1 | Kemiallista analysointia varten otettujen tyypillisten lajien näytteiden visuaalinen tarkastus |

LIITE III

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISEN MENETELMÄ: PÄÄSTÖ MAKEAAN PINTAVETEEN

Komponentit | Määriteltävät muuttujat | Pienin vuotuinen näytteiden otto- ja analysointitiheys | Suositeltava mittausmenetelmä |

pakollinen | vapaaehtoinen |

Vesipatsas[88] Suodattamaton pintavesi | Lämpötila (°C) | 3 | Lämpötilan mittaus. Mittaus on suoritettava paikan päällä näytteenottohetkellä. |

Johtavuus 20 °C:ssa (µS cm−1) | 3 | Potentiometrinen mittaus |

pH (pH-yksikkö) | 3 | Potentiometria. Mittaus on suoritettava paikan päällä näytteenottohetkellä. |

Liuennut O2 Liuennut O2 (mg/l) | 3 | Winkler-menetelmä – Sähkökemiallinen menetelmä |

Sameus (mg kiintoaineita/l tai suspendoitunut aine (mg/l) | 3 | Sameus: sameudenmittaus Suspendoitunut aine: gravimetria – suodatus 0,45 µm membraanisuodattimen läpi, kuivaus 105°C:n lämpötilassa, jonka jälkeen punnitus linkous (minimiaika 5 min, keskim. kiihtyvyys 2 800-3 200 g), kuivaus 105°C:n lämpötilassa, jonka jälkeen punnitus |

Suodattamaton pintavesi[89] | Fe (liuenneena sekä suspendoituneena) (mg/l) | 3 | Näytteen asianmukaisen valmistelun jälkeen määrittely atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla |

Cr, kokonais-Cd, kokonais-Hg (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti (mg/l) | V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

0,45 µm membraanisuodattimen läpi suodatettu pintavesi[90] | Liuennut Fe (mg/l) | 3 | Määrittely atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla |

Cr, Cd, Hg (mg/l) | 3 | Atomiabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti, V, Mn, Ni, Sn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

0,45 µm membraanisuodattimen läpi suodatettu merivesi | Fe (mg/l) | Cr, Cd, Hg (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti, V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Cu, Pb (mg/l) | 3 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

Raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit Fe (mg/l) | 3 | Näytteen ekstraktio sopivissa happamuusolosuhteissa, mittaus atomiabsorptiospektrofotometrialla tai molekyyliabsorptiospektrofotometrialla. Samaa happoekstraktiomenetelmää on käytettävä kaikille samasta laitoksesta peräisin oleville näytteille. |

Kerrostumat Kerrostuman päällimmäisestä kerroksesta niin lähellä pintaa kuin mahdollista | Ti,Fe (mg/kg kuiva-ainetta) | V, Cr, Mn, Ni,Cu, Zn, Cs, Hg, Pb (mg/kg kuiva-ainetta) | 1 | Samanlaiset menetelmät kuin vesipatsaalle suoritetuille mittauksille. Näytteen asianmukaisen valmistelun jälkeen (kostea tai kuiva mineralisointi ja puhdistus). Metallien määrät on mitattava määrätystä hiukkaskokojen vaihteluvälistä. |

Raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit Fe (mg/l) | 1 | Vastaavat menetelmät kuin vesipatsaalle suoritetut mittaukset |

Elävät organismit Paikalle tyypilliset lajit | Ti, Cr, Fe, Ni, Zn, Pb (mg/kg kostea- ja kuivapaivo) | V, Mn, Cu, Cd, Hg (mg/kg kostea- ja kuivapaivo) | 1 | Atomiabsorptiospektrofotometria asianmukaisten valmistelujen jälkeen lihanäytteestä jauhettuna koosteena (kostea tai kuiva mineralisointi ja puhdistus) Kaloilla metallit on mitattava lihaksista tai muista sopivista kudoksista. Näytteen on koostuttava vähintään 10 lajista Nilviäisistä ja äyriäisistä metallit on mitattava lihasta. Näytteen on koostuttava vähintään 50 lajista. |

Pohjaeläimistö | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Planktoneläimistö | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Kasvisto | Moninaisuus ja suhteellinen runsaus | 1 | Tyypillisten lajien laadullinen ja määrällinen luokittelu, jossa osoitetaan näytteiden luku lajia kohti, esiintymistiheys ja hallitsevuus |

Kalat erikseen | Patologisten anatomisten vikojen esiintyminen kaloissa | 1 | Kemiallista analysointia varten otettujen tyypillisten lajien näytteiden visuaalinen tarkastus |

√ 1. Vesipatsasta on tarkkailtava vähintään kolme kertaa vuodessa, joko tarkkailemalla suodattamatonta tai suodatettua vettä määrittämällä seuraavat muuttujat: ∏

√(a) tarkkailtaessa suodattamatonta vettä: lämpötila, suolapitoisuus tai johtavuus 20°C:ssa, pH, liuennut O2, sameus tai suspendoituneena oleva aine, liuennut ja suspendoitunut Fe; Ti; ∏

√(b) tarkkailtaessa suodatettua vettä: ∏

√(i) 0,45 μm membraanisuodattimen läpi suodatettu vesi, liuennut Fe, ∏

√(ii) 0,45 µm membraanisuodattimeen jäänestä suspendoituneesta kiinteästä aineesta: Fe, raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit. ∏

√ 2. Kerrostumia on tarkkailtava vähintään kerran vuodessa ottamalla näytteitä kerrostuman päällimmäisestä kerroksesta niin lähellä pintaa kuin mahdollista ja määrittämällä näistä näytteistä seuraavat muuttujat: Ti, Fe, raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit. ∏

√ 3. Eläviä organismeja on tarkkailtava vähintään kerran vuodessa määrittämällä seuraavien aineiden pitoisuudet paikalle tyypillisistä lajeista: Ti, Cr, Fe, Ni, Zn, Pb ja määrittämällä pohjaeläimistön monimuotoisuus ja suhteellinen esiintymistiheys sekä patologisten anatomisten vikojen esiintyminen kaloissa. ∏

√ 4. Näytteenoton ollessa jatkuvaa on näytteet otettava samasta paikasta ja samasta syvyydestä samoissa olosuhteissa. ∏

∫ uusi

5 osa

Päästöjen tarkkailu

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään seuraavien jatkuvat tarkkailu:

(a) SO2 sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten jätehappojen käsittelylaitoksissa,

(b) kloorimenetelmää käyttävien laitosten kloori

(c) päälähteiden hiukkaspäästöt.

⎢82/883/ETY

LIITE I

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISEN MENETELMÄ: PÄÄSTÖ ILMAKEHÄÄN

Komponentit | Määriteltävät muuttujat | Pienin vuotuinen näytteiden otto- ja analysointitiheys | Huomautuksia |

pakollinen | vapaaehtoinen |

Ilma | Rikkidioksidi (SO2)[91] Kloori[92] | Hiukkaset | Jatkuvasti | 1. Alueet, joilla valvontaa suoritetaan valmiin ilmansaastumisen valvontaverkoston avulla ja joilla ainakin yksi tarkastusasema on tuotantolaitoksen lähellä ja antaa edustavia lukemia laitoksesta peräisin olevista päästöistä. |

12[93] | 2. Alueet, joilla ei ole valmista valvontaverkostoa. Tuotantolaitoksen päästämien kaasumaisten päästöjen kokonaismäärien mittaus. Jos laitoksella on useampia päästölähteitä, voidaan suorittaa erilliset mittaukset. Rikkidioksidille suositeltava mittausmenetelmä on annettu ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille ja leijumalle 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivin 80/779/ETY liitteessä III (EYVL N:o L 229, 30. 8. 1980, s. 30) |

LIITE IV

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISEN MENETELMÄ: VARASTOINTI JA SIJOITTAMINEN MAALLE

Komponentit | Määriteltävät muuttujat | Pienin vuotuinen näytteiden otto- ja analysointitiheys | Suositeltava mittausmenetelmä |

pakollinen | vapaaehtoinen |

1. Suodattamaton pintavesi sijoituspaikan ympärillä alueella, johon varastointi vaikuttaa, ja yhdessä kohtaa tämän alueen ulkopuolella[94],[95],[96] 2. Suodattamaton pohjavesi sijoituspaikan ympärillä, sekä tarvittaessa ulosvirtauskohdat[97],[98] | pH (pH-yksikkö) | 1 | Potentiometria. Mittaus on suoritettava näytteenottohetkellä. |

SO4[99] (mg/l) | 1 | 1. Gravimetria 2. Kompleksometrinen titraus EDTA:lla 3. – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti[100] (mg/l) | V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 1 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Fe[101] (mg/l) | Cr (mg/l) | 1 | 4. Atomabsorptiospektrofotometria 5. – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ca (mg/l) | 1 | 6. Atomabsorptiospektrofotometria 7. Kompleksometrinen titraus |

Cu, Pb (mg/l) | 1 | 8. Atomabsorptiospektrofotometria 9. Polarografia |

Cl[102] (mg/l) | 1 | Titrimetria (Mohrin menetelmä) |

Varaston ja kaatopaikan ympäristö | Visuaalinen tarkastus: – topografia ja paikan järjestelyt vaikutus maapohjaan paikan ekologia | 1 | Jäsenvaltiot valitsevat menetelmät itse |

LIITE V

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISEN MENETELMÄ: MAAPERÄÄN JOHTAMINEN

Komponentit | Määriteltävät muuttujat | Pienin vuotuinen näytteiden otto- ja analysointitiheys | Suositeltava mittausmenetelmä |

pakollinen | vapaaehtoinen |

1. Suodattamaton pintavesi sijoituspaikan ympärillä alueella, johon johtaminen vaikuttaa. 2. Suodattamaton pohjavesi sijoituspaikan ympärillä, mukaan lukien ulosvirtauskohdat | pH (pH-yksikkö) | 1 | Potentiometria. Mittaus on suoritettava näytteenottohetkellä. |

SO4[103] (mg/l) | 1 | Gravimetria Kompleksometrinen titraus EDTA:lla – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ti[104] (mg/l) | V, Mn, Ni, Zn (mg/l) | 1 | Atomabsorptiospektrofotometria |

Fe[105] (mg/l) | Cr (mg/l) | 1 | Atomabsorptiospektrofotometria – Molekyyliabsorptiospektrofotometria |

Ca (mg/l) | 1 | Atomabsorptiospektrofotometria Kompleksometrinen titraus |

Cu, Pb (mg/l) | 1 | Atomabsorptiospektrofotometria Polarografia |

Cl[106] (mg/l) | 1 | Titrimetria (Mohrin menetelmä) |

Ympäristö Topografia | Maaperän vakavuus | 1 | Valokuvaus ja pinnanmuotojen kartoitus |

Läpäisevyys Huokoisuus | 1 | Pumppauskokeet Kaivojen poraus |

⎢78/176/ETY

LIITE I

TIEDOT, JOTKA ON ANNETTAVA 4, 5 JA 6 ARTIKLASSA TARKOITETUN ENNAKKOLUVAN SAAMISEKSI

A AINEEN OMINAISUUDET JA KOOSTUMUS:

1. Vesistöön upotettavan aineen kokonaismäärä ja keskimääräinen koostumus (esimerkiksi vuotta kohti);

2. Olomuoto (esimerkiksi kiinteä, liete, neste tai kaasumainen);

3. ominaisuudet: fysikaaliset (esimerkiksi liukenevuus ja tiheys), kemialliset ja biokemialliset (esimerkiksi hapenkulutus) sekä biologiset ominaisuudet;

4. myrkyllisyys,

5. pysyvyys (hidas hajoaminen): fysikaalinen, kemiallinen ja biologinen;

6. kertyvyys ja biomuuntuvuus biologisissa materiaaleissa tai kerrostumissa;

7. taipumus fysikaalisiin, kemiallisiin ja biokemiallisiin muutoksiin ja vuorovaikutukseen muiden orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kanssa vaikutuksen alaisessa ympäristössä;

8. sellaisten vikojen tai muiden muutoksien aiheuttamisen todennäköisyys, jotka vähentävät luonnonvarojen hyödynnettävyyttä (kalat, simpukat jne.).

B Vesistöön upottamis- ja päästöpaikkojen ominaisuudet sekä käsittelymenetelmät:

1. Sijainti (esimerkiksi päästö- tai upottamisalueen koordinaatit, syvyys ja etäisyys rannikolta), sijainti suhteessa muihin alueisiin (esimerkiksi virkistysalueisiin, kutu-, kasvatus- ja kalastusalueisiin sekä hyödynnettäviin luonnonvaroihin);

2. Käsittelynopeus tiettyä jaksoa kohti (esimerkiksi määrä päivää, viikkoa, kuukautta kohti):

3. Pakkaus- ja suojausmenetelmät, jos sellaisia käytetään;

4. Ehdotetun päästömenetelmän avulla saavutettava alkulaimennus, varsinkin laivan nopeus;

5. Hajaantumistekijät (esimerkiksi virtauksen, vuoroveden ja tuulen vaikutus vaakasuoraan kulkeutumiseen ja pystysuoraan sekoittumiseen);

6. Veden ominaisuudet (esimerkiksi lämpötila, pH, suolapitoisuus, kerrostuneisuus, saasteen happi-indeksit — liuennut happi (DO), kemiallinen hapenkulutus (COD), biokemiallinen hapen kulutus (BOD), orgaanisessa ja epäorgaanisessa muodossa esiintyvä typpi, mukaan lukien ammoniakki, suspendoituneena oleva aine, muut ravinteet ja tuottavuus);

7. Pohjan ominaisuudet (esimerkiksi topografia, geokemialliset ja geologiset piirteet sekä biologinen tuottavuus);

8. Muut kyseisellä alueella suoritetut päästöt ja upottamiset sekä niiden vaikutukset esimerkiksi raskasmetallien taustaluvut ja orgaanisen hiilen pitoisuus).

C Kaatopaikan, varastointi- tai imeytysalueen ominaisuudet ja käsittelymenetelmät:

1. Maantieteellinen sijainti;

2. Viereisten alueiden ominaisuudet;

3. Pakkaus- ja suojausmenetelmät, jos sellaisia käytetään;

4. Kaatopaikkasijoitus-, varastointi- ja imeyttämismenetelmien ominaisuudet, mukaan lukien arviointi vesistöjen, maaperän ja ilmakehän pilaantumisen välttämiseksi suoritetuista varotoimenpiteistä.

LIITE II

JÄTTEISTÄ HUOLEHTIMISTOIMIEN VALVONTA JA TARKASTUS

A JÄTTEIDEN TARKASTUS

Jätteistä huolehtimistoimien yhteydessä suoritetaan:

1. jätteiden määrän, koostumuksen ja myrkyllisyyden tarkastukset, joilla varmistetaan, että 4, 5 ja 6 artiklassa tarkoitetun ennakkoluvan edellytykset täytetään;

2. akuutin myrkytyksen kokeet tietyille nilviäis-, äyriäis-, kala- ja planktonlajeille, mieluiten sellaisille lajeille, joita esiintyy yleisesti päästöalueilla. Lisäksi on suoritettava kokeita suolaveden katkarapulajeille (Artemia salina).

Näissä testeissä ei saa 36 tunnin aikana ja jäteveden laimennussuhteen ollessa 1/5000 ilmetä:

- testattavien lajien täysikasvuisilla yksilöillä yli 20 prosentin kuolleisuutta,

- toukka-asteilla kuolleisuutta, joka on suurempi vertailuryhmällä.

B Alttiina olevan ympäristön valvonta ja tarkastus

I Jos kyseessä on päästö makeaan veteen tai mereen tai upottaminen, näiden tarkastusten on liityttävä seuraaviin kolmeen kohteeseen: vesipylväs, elävä aine ja kerrostumat. Päästöjen vaikutuksille alttiina olevan alueen määräaikaistarkastuksilla on mahdollista seurata vaikutuksen alaisen ympäristön kehitystä.

Tarkastukseen on sisällytettävä seuraavat tekijät:

1. pH

2. liuennut happi,

3. Sameus

4. hydratoituneet raudan oksidit ja hydroksidit suspensiona,

5. myrkylliset metallit vedessä, suspendoituneissa kiintoaineissa, kerrostumissa ja kerääntyneinä valittuihin rantaeliöihin ja avomerieliöihin,

6. kasvien ja eläinten moninaisuus ja suhteellinen sekä absoluuttinen runsaus,

II Tarkastukseen on varastoinnissa kaatopaikalle sijoitettaessa tai imeyttämisessä sisällytettävä:

1. kokeet, joilla varmistetaan, että pintavedet ja pohjavedet eivät ole saastuneet. Näiden testien on sisällettävä muun muassa seuraavat tekijät:

- happamuus

- rautapitoisuus (liuenneena ja hiukkasina)

- kalkkipitoisuus

- myrkyllisten metallien pitoisuus (liuenneena ja hiukkasina), jos niitä esiintyy,

2. tarvittaessa kokeet muiden kuin toivottujen vaikutuksien määrittelemiseksi maapohjan rakenteessa,

3. yleistutkimus alueen ekologiasta kaatopaikan, varaston tai imeytyspaikan läheisyydessä.

⎢ 92/112/EY (mukautettu)

LIITE

Kaasumaisten SOx-päästöjen viitemittausten tarkastusmenettely

Kun lasketaan erillisten laitosten päästämiä SO2:n ja SO3:n määriä sekä SO2-ekvivalenttina ilmaistuja happopisaroita, on otettava huomioon kyseisten erillisten toimintojen kestäessä päästetyn kaasun tilavuus ja samaan aikaan mitattu keskimääräinen SO2/SO3-pitoisuus. SO2/SO3:n virtaama ja pitoisuus on määriteltävä samoissa lämpötila- ja kosteusolosuhteissa.

〉

LIITE IX

A osa

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset (72 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 78/176/ETY (EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19) |

Neuvoston direktiivi 83/29/ETY (EYVL L 32, 3.2.1983, s. 28) |

Neuvoston direktiivi 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48) | Ainoastaan liitteessä I oleva b kohta |

Neuvoston direktiivi 82/883/ETY (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1) |

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36) | Ainoastaan liitteessä III oleva 34 kohta |

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY (EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11) |

Neuvoston direktiivi 96/61/ETY (EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26) |

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17) | Ainoastaan 4 artikla ja liite II |

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32) | Ainoastaan 26 artikla |

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1) | Ainoastaan liitteessä III oleva 61 kohta |

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1) | ainoastaan 21 artiklan 2 kohta |

Neuvoston direktiivi 1999/13/ETY; (EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1) |

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1) | ainoastaan liitteessä I oleva 17 kohta |

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY, (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87) | ainoastaan 13 artiklan 1 kohta |

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY, (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91) |

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1) |

Neuvoston direktiivi 2006/105/ETY; (EYVL L 363, 20.12.2006, s. 368) | ainoastaan liitteessä olevan B osan 2 kohta |

B osa

Luettelo määräajoista, jotka koskevat saattamista kansalliseen lainsäädäntöön

(72 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi | Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä | Määräajat täytäntöönpanolle |

78/176/EY | 25. helmikuuta 1979 |

82/883/EY | 31. joulukuuta 1984 |

92/112/EY | 15. kesäkuuta 1993 |

96/61/EY | 30. lokakuuta 1999 |

1999/13/EY | 1. huhtikuuta 2001 |

2000/76/EY | 28. joulukuuta 2000 | 28. joulukuuta 2002 28. joulukuuta 2005 |

2001/80/EY | 27. marraskuuta 2002 | 27. marraskuuta 2004 |

2003/35/EY | 25. kesäkuuta 2005 |

2003/87/EY | 31. joulukuuta 2003 |

_____________

LIITE X

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 78/176/ETY | Direktiivi 82/883/ETY | Direktiivi 92/112/ETY | Direktiivi 96/61/EY | Direktiivi 1999/13/EY | Direktiivi 2000/76/EY | Direktiivi 2001/80/EY | Tämä direktiivi |

1 artiklan 1 kohta | 1 artikla | 1 artikla | 1 artikla | 1 artikla | 1 artiklan ensimmäinen kappale | 1 artikla |

1 artiklan 2 kohdan a alakohta | 2 artiklan 2 kohta | 3 artiklan 2 kohta |

1 artiklan 2 kohdan b alakohta | 3 artiklan 1 kohta | 3 artiklan 23 kohta |

1 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta | --- |

2 artikla | 62 artikla |

3 artikla | 12 artiklan 4 ja 5 kohta |

4 artikla | 4 artikla | 3 artiklan johtolause ja 1 kohta | 4 artiklan 1 kohta | 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 5 artikla |

5 artikla | 12 artiklan 4 ja 5 kohta |

6 artikla | 12 artiklan 4 ja 5 kohta |

7 artiklan 1 kohta | 65 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

7 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 65 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

8 artiklan 1 kohta | 63 artiklan 2 kohta |

8 artiklan 2 kohta | 28 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

9 artikla | --- |

10 artikla | --- |

11 artikla | 13 artikla |

12 artikla | --- |

13 artiklan 1 kohta | 67 artikla |

13 artiklan 2, 3 ja 4 kohta | --- |

14 artikla | --- |

15 artikla | 14 artikla | 12 artikla | 21 artikla | 15 artikla | 21 artikla | 18 artiklan 1 ja 3 kohta | 71 artikla |

16 artikla | 15 artikla | 13 artikla | 23 artikla | 17 artikla | 23 artikla | 20 artikla | 75 artikla |

Liite I | --- |

Liitteen IIA johtolause ja 1 kohta | --- |

Liitteessä IIA oleva 2 kohta | Liitteessä VIII oleva 2 osa |

Liite IIB | --- |

2 artikla | --- |

3 artikla | --- |

4 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 65 artiklan 3 kohta |

4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | Liitteessä VIII oleva 4 osa |

4 artiklan 3 ja 4 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 65 artiklan 4 kohta |

5 artikla | --- |

6 artikla | --- |

7 artikla | --- |

8 artikla | --- |

9 artikla | --- |

10 artikla | 69 artikla |

11 artiklan 1 kohta | 19 artiklan 1 kohta | 13 artiklan 1 kohta | 17 artiklan 1 kohta | 69 artiklan 1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 69 artiklan 2 kohta |

11 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

12 artikla | --- |

13 artikla | --- |

Liite I | --- |

Liite II | Liitteessä VIII oleva 4 osa |

Liite III | Liitteessä VIII oleva 4 osa |

Liite IV | --- |

Liite V | --- |

2 artiklan 1 kohdan johtolause | --- |

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan johtolause ja ensimmäinen luetelmakohta | --- |

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta | 62 artiklan 2 kohta |

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas luetelmakohta ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan kolmas luetelmakohta | 62 artiklan 4 kohta |

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta | --- |

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan johtolause ja ensimmäinen, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta | --- |

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta | 62 artiklan 3 kohta |

2 artiklan 1 kohdan c alakohta | --- |

2 artiklan 2 kohta | --- |

3 artikla | 62 artikla |

4 artikla | 62 artikla |

5 artikla | --- |

6 artiklan ensimmäinen kappale, johtolause | 63 artiklan 1 kohta |

6 artiklan ensimmäinen kappale, a alakohta | Liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohta |

6 artiklan ensimmäinen kappale, b alakohta | Liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohta |

6 artiklan toinen kappale | Liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohta |

7 artikla | --- |

8 artikla | --- |

9 artiklan 1 kohta, johtolause | 64 artiklan 2 kohta |

9 artiklan 1 kohdan a alakohta, johtolause | --- |

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta | Liitteessä VIII olevan 3 osan 2 kohta |

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta | Liitteessä VIII olevan 3 osan 3 kohdan johtolause ja a alakohta |

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta | 64 artiklan 1 kohta |

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta | Liitteessä VIII olevan 3 osan 3 kohdan b alakohta |

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohta | --- |

9 artiklan 1 kohdan b alakohta | Liitteessä VIII olevan 3 osan 4 kohta |

9 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

10 artikla | 65 artikla |

11 artikla | 12 artiklan 4 ja 5 kohta |

Liite | --- |

2 artiklan johtolause | 3 artiklan johtolause |

2 artiklan 1 kohta | 2 artiklan 14 kohta | 3 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 3 kohta | 2 artiklan 1 kohta | 3 artiklan 3 kohta |

2 artiklan 4 kohta | --- |

2 artiklan 5 kohta | 2 artiklan 9 kohta | 3 artiklan 8 kohta | 2 artiklan 1 kohta | 3 artiklan 4 kohta |

2 artiklan 6 kohta | 2 artiklan 13 kohta | 3 artiklan 9 kohta | 2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen osa | 3 artiklan 5 kohta |

2 artiklan 7 kohta | 3 artiklan 6 kohta |

2 artiklan 8 kohta | 2 artiklan 5 kohta | 66 artikla |

2 artiklan 9 kohdan ensimmäinen virke | 2 artiklan 7 kohta | 3 artiklan 12 kohta | 3 artiklan 7 kohta |

2 artiklan 9 kohdan toinen virke | 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

2 artiklan 10 kohdan a alakohta | --- |

2 artiklan 10 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta | 3 artiklan 8 kohta |

2 artiklan 10 kohdan b alakohdan toinen alakohta | 21 artiklan 3 kohta |

2 artiklan 11 kohdan ensimmäinen alakohta ja ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta | 3 artiklan 9 kohta |

2 artiklan 11 kohdan toinen alakohta | 14 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 4 kohta |

2 artiklan 12 kohta | 2 artiklan 6 kohta | 3 artiklan 11 kohta | 2 artiklan 5 kohta | 3 artiklan 10 kohta |

2 artiklan 13 kohta | 3 artiklan 11 kohta |

2 artiklan 14 kohta | 3 artiklan 12 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 3 artiklan 13, 14, 15, 16 ja 17 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan johtolause | 12 artiklan johtolause |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan a kohta | 12 artiklan 1 ja 2 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan b kohta | 12 artiklan 3 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan c kohta | 12 artiklan 4 ja 5 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan d kohta | 12 artiklan 6 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan e kohta | 12 artiklan 7 kohta |

3 artiklan ensimmäisen alakohdan f kohta | 12 artiklan 8 kohta |

3 artiklan toinen alakohta | --- |

5 artiklan 1 kohta | 73 artiklan 1 ja 2 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 73 artiklan 3 ja 4 kohta |

5 artiklan 2 kohta | 71 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

6 artiklan 1 kohdan johtolause | 13 artiklan 1 kohdan johtolause |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan a alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan b alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan c alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan neljäs luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan d alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 13 artiklan 1 kohdan e alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan viides luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan f alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kuudes luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan g alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan seitsemäs luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan h alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kahdeksas luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan i alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdeksäs luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan j alakohta |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kymmenes luetelmakohta | 13 artiklan 1 kohdan k alakohta |

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

6 artiklan 2 kohta | 13 artiklan 2 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 14 artikla |

7 artikla | 6 artiklan 2 kohta |

8 artiklan ensimmäinen kappale | 4 artiklan 3 kohta | 6 artiklan 1 kohta |

8 artiklan toinen kappale | --- |

9 artiklan 1 kohdan virkkeen alkuosa | 15 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

9 artiklan 1 kohdan virkkeen toinen osa | --- |

9 artiklan 2 kohta | 6 artiklan 3 kohta |

9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke | 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johtolause sekä a ja b kohta |

9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke | 15 artiklan 2 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 15 artiklan 3, 4 ja 5 kohta |

9 artiklan 3 kohdan toinen alakohta | --- |

9 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta | 10 artiklan 1 kohta |

9 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta | 10 artiklan 2 kohta |

9 artiklan 3 kohdan viides alakohta | 10 artiklan 3 kohta |

9 artiklan 3 kohdan kuudes alakohta | 10 artiklan 4 kohta |

9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa | 16 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa | 16 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |

9 artiklan 4 kohdan toinen virke | 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan f alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 16 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta sekä 4 ja 5 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 17 artikla |

9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta | 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohta |

9 artiklan 5 kohdan toinen alakohta | --- |

9 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta | 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e alakohta |

9 artiklan 6 kohdan toinen alakohta | --- |

9 artiklan 7 kohta | --- |

9 artiklan 8 kohta | 7 artikla ja 18 artiklan 1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 18 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |

10 artikla | 19 artikla |

11 artikla | 20 artikla |

12 artiklan 1 kohta | 21 artiklan 1 kohta |

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke | 21 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

12 artiklan 2 kohdan toinen virke | 21 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

12 artiklan 2 kohdan kolmas virke | --- |

13 artiklan 1 kohta | 22 artiklan 1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 22 artiklan 2 ja 3 kohta |

13 artiklan 2 kohdan johtolause | 22 artiklan 4 kohdan johtolause |

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta | 22 artiklan 4 kohdan a alakohta |

13 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta | 22 artiklan 4 kohdan b alakohta |

13 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta | 22 artiklan 4 kohdan c alakohta |

13 artiklan 2 kohdan neljäs luetelmakohta | --- |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 22 artiklan 4 kohdan d alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 23 artikla |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 24 artikla |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 25 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |

14 artiklan johtolause | 9 artiklan 1 kohdan virkkeen alkuosa ja 25 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan johtolause |

14 artiklan ensimmäinen luetelmakohta | 9 artiklan 1 kohdan virkkeen toinen osa |

14 artiklan toinen luetelmakohta | 8 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 1 kohdan c alakohta |

14 artiklan kolmas luetelmakohta | 25 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 25 artiklan 2–7 kohta |

15 artiklan 1 kohdan johtolause sekä ensimmäinen ja toinen luetelmakohta | 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 26 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta sekä a ja b alakohta |

15 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta | 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 26 artiklan 1 kohdan d alakohta |

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 26 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 26 artiklan 2 kohta |

15 artiklan 2 kohta | 26 artiklan 3 kohdan h alakohta |

15 artiklan 4 kohta | 26 artiklan 4 kohta |

15 artiklan 5 kohta | 26 artiklan 3 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 26 artiklan 3 kohdan c–g alakohta |

15 a artiklan ensimmäinen kappale | 27 artiklan 1 kohta |

15 a artiklan toinen kappale | 27 artiklan 2 kohta |

15 a artiklan kolmas kappale | 27 artiklan 3 kohta |

15 a artiklan neljäs ja viides kappale | 27 artiklan 4 kohta |

15 a artiklan kuudes kappale | 27 artiklan 5 kohta |

16 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ja 11 artiklan 2 kohta | 67 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 67 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

16 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke | 29 artiklan johtolause |

16 artiklan 2 kohdan toinen virke | --- |

16 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke | 11 artiklan 1 kohdan toinen virke | 67 artiklan 2 kohta |

16 artiklan 3 kohdan toinen virke | --- |

16 artiklan 3 kohdan kolmas virke | 11 artiklan 3 kohta | 67 artiklan 3 kohta |

16 artiklan 4 kohta | --- |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 68 artikla |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 29 artiklan a ja b alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 30 artikla |

17 artikla | 11 artikla | 28 artikla |

18 artiklan 1 kohta | --- |

18 artiklan 2 kohta | 16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |

19 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

20 artiklan 1 ja 2 kohta | --- |

20 artiklan 3 kohta | 18 artikla | 17 artikla | 72 artikla |

22 artikla | 16 artikla | 22 artikla | 19 artikla | 74 artikla |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 2 artiklan 1 kohta |

Liitteen I johdannon ensimmäinen kappale | 2 artiklan 2 kohta |

Liitteen I johdannon toinen kappale | Liitteen I johdannon ensimmäinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteen I johdannon toinen ja kolmas alakohta |

Liitteessä I oleva 1 kohta | Liitteessä I oleva 1 kohta |

Liitteessä I oleva 2.1 kohta – 2.5 kohdan b alakohta | Liitteessä I oleva 2.1 kohta – 2.5 kohdan b alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I olevan 2.5 kohdan c alakohta |

Liitteessä I oleva 2.6 kohta | Liitteessä I oleva 2.6 kohta |

Liitteessä I oleva 3 kohta | Liitteessä I oleva 3 kohta |

Liitteessä I oleva 4.1–4.6 kohta | Liitteessä I oleva 4.1–4.6 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I oleva 4.7 kohta |

Liitteessä I olevan 5 kohdan johtolause | --- |

Liitteessä I oleva 5.1 kohta – 5.3 kohdan b alakohta | Liitteessä I oleva 5.1 kohta – 5.3 kohdan b alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I olevan 5.3 kohdan c–e alakohta |

Liitteessä I oleva 5.4 kohta | Liitteessä I oleva 5.4 kohta |

Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta | Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I olevan 6.1 kohdan c alakohta |

Liitteessä I oleva 6.2 kohta – 6.4 kohdan b alakohta | Liitteessä I oleva 6.2 kohta – 6.4 kohdan b alakohdan ii alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I olevan 6.4 kohdan b alakohdan iii alakohta |

Liitteessä I olevan 6.4 kohdan c alakohta – 6.6 kohdan c alakohta | Liitteessä I olevan 6.4 kohdan c alakohta – 6.6 kohdan c alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I olevan 6.6 kohdan c alakohdan viimeinen virke |

Liitteessä I oleva 6.7–6.8 kohta | Liitteessä I oleva 6.7–6.8 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä I oleva 6.9–6.10 kohta |

Liite II | --- |

Liite III | Liite II |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä II oleva 13 kohta |

Liitteen IV johtolause | 3 artiklan 9 kohta |

Liitteessä IV oleva 1–11 kohta | Liite III |

Liitteessä IV oleva 12 kohta | --- |

Liitteessä V olevan 1 kohdan a alakohta | Liitteessä IV olevan 1 kohdan a alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä IV olevan 1 kohdan b alakohta |

Liitteessä V olevan 1 kohdan b–g alakohta | Liitteessä IV olevan 1 kohdan c–h alakohta |

Liitteessä V oleva 2–5 kohta | Liitteessä IV oleva 2–5 kohta |

2 artiklan 2 kohta | 52 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 3 kohta | --- |

2 artiklan 4 kohta | 58 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 8 kohta | 4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |

2 artiklan 10 kohta | 52 artiklan 3 kohta |

2 artiklan 11 kohta | 52 artiklan 2 kohta |

2 artiklan 12 kohta | 52 artiklan 4 kohta |

2 artiklan 15 kohta | 52 artiklan 5 kohta |

2 artiklan 16 kohta | 3 artiklan 31 kohta |

2 artiklan 17 kohta | 3 artiklan 32 kohta |

2 artiklan 18 kohta | 3 artiklan 33 kohta |

2 artiklan 19 kohta | --- |

2 artiklan 20 kohta | 3 artiklan 34 kohta |

2 artiklan 21 kohta | 52 artiklan 6 kohta |

2 artiklan 22 kohta | 52 artiklan 7 kohta |

2 artiklan 23 kohta | 52 artiklan 8 kohta |

2 artiklan 24 kohta | 52 artiklan 9 kohta |

2 artiklan 25 kohta | 52 artiklan 10 kohta |

2 artiklan 26 kohta | 52 artiklan 11 kohta |

2 artiklan 27 kohta | --- |

2 artiklan 28 kohta | 58 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 29 kohta | --- |

2 artiklan 30 kohta | 52 artiklan 12 kohta |

2 artiklan 31 kohta | Liitteessä VII olevan 2 osan ensimmäinen virke Liitteessä VIII olevan 3 osan 1 kohta |

2 artiklan 32 kohta | --- |

2 artiklan 33 kohta | 52 artiklan 13 kohta |

3 artiklan 2 kohta | 4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

4 artiklan 1–3 kohta | 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |

4 artiklan 4 kohta | 58 artiklan 2 kohta |

5 artiklan 1 kohta | 54 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

5 artiklan 2 kohta | 54 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |

5 artiklan 3 kohdan a alakohta | 54 artiklan 2 kohta |

5 artiklan 3 kohdan b alakohta | 54 artiklan 3 kohta |

5 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta | 54 artiklan 4 kohta |

5 artiklan 4 kohta | --- |

5 artiklan 5 kohta | 54 artiklan 6 kohta |

5 artiklan 6 kohta | 53 artikla |

5 artiklan 7 kohta | Liitteessä VII olevan 4 osan 1 kohta |

5 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta | Liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohta |

5 artiklan 8 kohdan toinen alakohta | 54 artiklan 5 kohta |

5 artiklan 9 kohta | --- |

5 artiklan 10 kohta | 54 artiklan 7 kohta |

5 artiklan 11, 12 ja 13 kohta | --- |

6 artikla | --- |

7 artiklan 1 kohdan johtolause sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta | 59 artikla |

7 artiklan 1 kohdan toinen osa | --- |

7 artiklan 2 kohta | --- |

8 artiklan 1 kohta | 8 artiklan johtolause ja 1 kohta |

8 artiklan 2 kohta | Liitteessä VII olevan 6 osan 1 kohta |

8 artiklan 3 kohta | Liitteessä VII olevan 6 osan 2 kohta |

8 artiklan 4 kohta | Liitteessä VII olevan 6 osan 3 kohta |

8 artiklan 5 kohta | --- |

9 artiklan 1 kohdan johtolause | 57 artiklan 1 kohdan johtolause |

9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta | 57 artiklan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta |

9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 57 artiklan toinen alakohta |

9 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | Liitteessä VII olevan 8 osan 4 kohta |

9 artiklan 2 kohta | 58 artiklan 3 kohta |

9 artiklan 3 kohta | Liitteessä VII olevan 8 osan 1 kohta |

9 artiklan 4 kohta | Liitteessä VII olevan 8 osan 2 kohta |

9 artiklan 5 kohta | Liitteessä VII olevan 8 osan 3 kohta |

10 artikla | 4 artiklan 9 kohta | 9 artiklan 2 kohta |

11 artiklan 1 kohta kolmannesta virkkeestä kuudenteen virkkeeseen | --- |

12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 60 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | 60 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

12 artiklan 2 kohta | 60 artiklan 2 kohta |

12 artiklan 3 kohta | 60 artiklan 3 kohta |

13 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

14 artikla | 19 artikla | 16 artikla | 70 artikla |

Liitteen I johdannon ensimmäinen ja toinen virke | 51 artikla |

Liitteen I johdannon kolmas virke ja luettelo toiminnoista | Liitteessä VII oleva 1 osa |

Liitteessä IIA oleva I osa | Liitteessä VII oleva 2 osa |

Liitteessä IIA oleva II osa | Liitteessä VII oleva 3 osa |

Liitteessä IIA olevan II osan kuudennen kappaleen viimeinen virke | --- |

Liitteessä IIB olevan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke | 54 artiklan 1 kohdan b alakohta |

Liitteessä IIB olevan 1 kohdan kolmas virke | 54 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

Liitteessä IIB oleva 2 kohta | Liitteessä VII oleva 5 osa |

Liitteessä IIB olevan 2 kohdan toinen i alakohta ja taulukko | --- |

Liitteessä III oleva 1 kohta | --- |

Liitteessä III oleva 2 kohta | Liitteessä VII olevan 7 osan 1 kohta |

Liitteessä III oleva 3 kohta | Liitteessä VII olevan 7 osan 2 kohta |

Liitteessä III oleva 4 kohta | Liitteessä VII olevan 7 osan 3 kohta |

1 artiklan toinen kappale | --- |

2 artiklan 1 kohta | 38 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |

2 artiklan 2 kohdan johtolause | 38 artiklan 2 kohdan johtolause |

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan johtolause | 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan johtolause |

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i–v alakohta | 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta |

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vi alakohta | 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta |

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vii alakohta | 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohta |

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan viii alakohta | 38 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohta |

2 artiklan 2 kohdan b alakohta | 38 artiklan 2 kohdan b alakohta |

3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 3 artiklan 24 kohta |

3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | --- |

3 artiklan 3 kohta | 3 artiklan 25 kohta |

3 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta | 3 artiklan 26 kohta |

3 artiklan 4 kohdan toinen alakohta | 38 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta | 3 artiklan 27 kohta |

3 artiklan 5 kohdan toinen alakohta | 38 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |

3 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta | 38 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |

3 artiklan 6 kohta | Liitteessä VI olevan 1 osan a alakohta |

3 artiklan 7 kohta | 3 artiklan 28 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä VI olevan 1 osan b alakohta |

3 artiklan 10 kohta | 3 artiklan 29 kohta |

3 artiklan 13 kohta | 3 artiklan 30 kohta |

4 artiklan 2 kohta | 39 artikla |

4 artiklan 4 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta | 40 artiklan 1 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta |

4 artiklan 4 kohdan c alakohta | 40 artiklan 1 kohdan e alakohta |

4 artiklan 5 kohta | 40 artiklan 2 kohta |

4 artiklan 6 kohta | 40 artiklan 3 kohta |

4 artiklan 7 kohta | 40 artiklan 4 kohta |

4 artiklan 8 kohta | 49 artikla |

5 artikla | 47 artikla |

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta | 45 artiklan 1 kohta |

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 6 artiklan 2 kohta | 45 artiklan 2 kohta |

6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta | 45 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |

6 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta | 45 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |

6 artiklan 3 kohta | 45 artiklan 4 kohta |

6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke ja 6 artiklan 4 kohdan toinen alakohta | 46 artiklan 1 kohta |

6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke | 46 artiklan 2 kohta |

6 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta | 46 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |

6 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta | 46 artiklan 4 kohta |

6 artiklan 5 kohta | 41 artiklan 1 kohta |

6 artiklan 6 kohta | 45 artiklan 5 kohta |

6 artiklan 7 kohta | 45 artiklan 6 kohta |

6 artiklan 8 kohta | 45 artiklan 7 kohta |

7 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 41 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 41 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

7 artiklan 3 kohta ja 11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan johtolause | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan alkuosa |

7 artiklan 4 kohta | 41 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

7 artiklan 5 kohta | --- |

8 artiklan 1 kohta | 40 artiklan 1 kohdan c alakohta |

8 artiklan 2 kohta | 41 artiklan 3 kohta |

8 artiklan 3 kohta | --- |

8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta | 41 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |

8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 3.2 kohdan alkuosa |

8 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 3.2 kohdan toinen osa |

8 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta | --- |

8 artiklan 5 kohta | 41 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta |

8 artiklan 6 kohta | 40 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta |

8 artiklan 7 kohta | 41 artiklan 4 kohta |

8 artiklan 8 kohta | --- |

9 artiklan ensimmäinen alakohta | 48 artiklan 1 kohta |

9 artiklan toinen alakohta | 48 artiklan 2 kohta |

9 artiklan kolmas alakohta | 48 artiklan 3 kohta |

10 artiklan 1 ja 2 kohta | --- |

10 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke | 43 artiklan 2 kohta |

10 artiklan 3 kohdan toinen virke | --- |

10 artiklan 4 kohta | 43 artiklan 3 kohta |

10 artiklan 5 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 1.3 kohdan toinen osa |

11 artiklan 1 kohta | 43 artiklan 1 kohta |

11 artiklan 2 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.1 kohta |

11 artiklan 3 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.2 kohta |

11 artiklan 4 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.3 kohta |

11 artiklan 5 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.4 kohta |

11 artiklan 6 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.5 kohta |

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan alkuosa |

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan a alakohta |

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke | --- |

11 artiklan 7 kohdan toinen alakohta | --- |

11 artiklan 7 kohdan a alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan b alakohta |

11 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta | --- |

11 artiklan 7 kohdan d alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan c alakohta |

11 artiklan 7 kohdan e ja f alakohta | --- |

11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |

11 artiklan 8 kohdan c alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan toinen osa |

11 artiklan 8 kohdan d alakohta | Liitteessä VI olevan 4 osan 2.1 kohdan toinen alakohta |

11 artiklan 8 kohdan toinen alakohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan kolmas osa |

11 artiklan 9 kohta | 43 artiklan 4 kohta |

11 artiklan 10 kohdan a, b ja c alakohta | Liitteessä VI olevan 8 osan 1.1 kohdan a, b ja c alakohta |

11 artiklan 10 kohdan d alakohta | Liitteessä VI olevan 8 osan 1.1 kohdan d alakohta |

11 artiklan 11 kohta | Liitteessä VI olevan 8 osan 1.2 kohta |

11 artiklan 12 kohta | Liitteessä VI olevan 8 osan 1.3 kohta |

11 artiklan 13 kohta | 43 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 43 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |

11 artiklan 14 kohta | Liitteessä VI olevan 6 osan 3.1 kohta |

11 artiklan 15 kohta | 40 artiklan 1 kohdan e alakohta |

11 artiklan 16 kohta | Liitteessä VI olevan 8 osan 2 kohta |

11 artiklan 17 kohta | 9 artiklan 2 kohdan a alakohta |

12 artiklan 1 kohta | 50 artiklan 1 kohta |

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke | 50 artiklan 2 kohta |

12 artiklan 2 kohdan toinen virke | --- |

12 artiklan 2 kohdan kolmas virke | 50 artiklan 3 kohta |

13 artiklan 1 kohta | 40 artiklan 1 kohdan f alakohta |

13 artiklan 2 kohta | 42 artikla |

13 artiklan 3 kohta | 41 artiklan 5 kohta |

13 artiklan 4 kohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 2 kohta |

14 artikla | --- |

15 artikla | --- |

16 artikla | --- |

17 artiklan 2 ja 3 kohta | --- |

20 artikla | --- |

Liite I | Liitteessä VI oleva 2 osa |

Liitteen II ensimmäinen osa (numeroimaton) | Liitteessä VI olevan 4 osan 1 kohta |

Liitteessä II olevan 1 kohdan johtolause | Liitteessä VI olevan 4 osan 2.1 kohta |

Liitteessä II oleva 1.1–1.2 kohta | Liitteessä VI olevan 4 osan 2.2–2.3 kohta |

Liitteessä II oleva 1.3 kohta | --- |

Liitteessä II oleva 2.1 kohta | Liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä VI olevan 4 osan 3.2 kohta |

Liitteessä II oleva 2.2 kohta | Liitteessä VI olevan 4 osan 3.3 kohta |

Liitteessä II oleva 3 kohta | Liitteessä VI olevan 4 osan 4 kohta |

Liite III | Liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohta |

Liitteen IV taulukko | Liitteessä VI oleva 5 osa |

Liitteen IV viimeinen virke | --- |

Liitteessä V olevan a alakohdan taulukko | Liitteessä VI olevan 3 osan 1.1 kohta |

Liitteessä V olevan a alakohdan viimeiset virkkeet | --- |

Liitteessä V olevan b alakohdan taulukko | Liitteessä VI olevan 3 osan 1.2 kohta |

Liitteessä V olevan b alakohdan viimeinen virke | --- |

Liitteessä V oleva c alakohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 1.3 kohta |

Liitteessä V oleva d alakohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 1.4 kohta |

Liitteessä V oleva e alakohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 1.5 kohta |

Liitteessä V oleva f alakohta | Liitteessä VI olevan 3 osan 3 kohta |

Liite VI | Liitteessä VI oleva 7 osa |

1 artikla | 31 artikla |

2 artiklan 2 kohta | Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohta |

2 artiklan 3 kohdan toinen osa | Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohdan viimeinen virke |

2 artiklan 4 kohta | --- |

2 artiklan 6 kohta | 3 artiklan 18 kohta |

2 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta | 3 artiklan 19 kohta |

2 artiklan 7 kohdan toinen alakohta ja a–i alakohta | 31 artiklan toinen alakohta |

2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan j alakohta | --- |

2 artiklan 7 kohdan kolmas alakohta | --- |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 32 artiklan 1 kohta |

2 artiklan 7 kohdan neljäs alakohta | 32 artiklan 2 kohta |

2 artiklan 8 kohta | 3 artiklan 21 kohta |

2 artiklan 9 kohta | 32 artiklan 2 kohta |

2 artiklan 10 kohta | --- |

2 artiklan 11 kohta | 3 artiklan 20 kohta |

2 artiklan 12 kohta | 3 artiklan 22 kohta |

2 artiklan 13 kohta | --- |

3 artikla | --- |

4 artiklan 1 kohta | --- |

4 artiklan 2 kohta | 33 artiklan 2 kohta |

4 artiklan 3–8 kohta | --- |

5 artiklan 1 kohta | Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohdan viimeinen virke |

5 artiklan 2 kohta | --- |

6 artikla | --- |

7 artiklan 1 kohta | 34 artikla |

7 artiklan 2 kohta | 33 artiklan 4 kohta |

7 artiklan 3 kohta | 33 artiklan 5 kohta |

8 artiklan 1 kohta | 37 artiklan 1 kohta |

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa | 37 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa |

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa | --- |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 37 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 37 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | --- |

8 artiklan 2 kohdan a–d alakohta | --- |

8 artiklan 3 ja 4 kohta | --- |

9 artikla | 33 artiklan 1 kohta |

10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke | 33 artiklan 6 kohta |

10 artiklan 1 kohdan toinen virke | --- |

10 artiklan 2 kohta | --- |

12 artikla | 35 artiklan 1 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | 35 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |

13 artikla | Liitteessä V olevan 3 osan 8 kohdan kolmas osa |

14 artikla | Liitteessä V oleva 4 osa |

15 artikla | --- |

18 artiklan 2 kohta | --- |

Liite I | --- |

Liite II | --- |

Liitteet III ja IV | Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohta ja 2 osa |

Liite V A | Liitteessä V olevan 1 osan 3 kohta |

Liite V B | Liitteessä V olevan 2 osan 3 kohta |

Liite VI A | Liitteessä V olevan 1 osan 4 ja 5 kohta |

Liite VI B | Liitteessä V olevan 2 osan 4 ja 5 kohta |

Liite VII A | Liitteessä V olevan 1 osan 6 ja 7 kohta |

Liite VII B | Liitteessä V olevan 2 osan 6 ja 7 kohta |

Liitteessä VIII A oleva 1 kohta | --- |

Liitteessä VIII A oleva 2 kohta | Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan alkuosa ja 2, 3 ja 5 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan toinen osa |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä V olevan 3 osan 4 kohta |

Liitteessä VIII A oleva 3 kohta | --- |

Liitteessä VIII A oleva 4 kohta | Liitteessä V olevan 3 osan 6 kohta |

Liitteessä VIII A oleva 5 kohta | Liitteessä V olevan 3 osan 7 ja 8 kohta |

Liitteessä VIII A oleva 6 kohta | Liitteessä V olevan 3 osan 9 ja 10 kohta |

--- | --- | --- | --- | --- | --- | --- | Liitteessä V oleva 4 osa |

Liite VIII B | --- |

Liite VIII C | --- |

Liite IX | Liite IX |

Liite X | Liite X |

[pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic]

[1] http://circa.europa.eu/Public/irc/env/ippc_rev/library

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] EUVL C […], […], s. […].

[6] EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).

[7] EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

[8] EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11.

[9] EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

[10] EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/42/ETY (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87).

[11] EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

[12] EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

[13] KOM(2005) 446 lopullinen, 21.9.2005.

[14] KOM(2006) 231 lopullinen, 22.9.2006.

[15] KOM(2005) 666 lopullinen, 21.12.2005.

[16] EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

[17] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18).

[18] EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

[19] EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/105/EY (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 97).

[20] EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/ETY (EYVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

[21] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EYVL L 200, 22.07.2006, s. 11).

[22] EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

[23] EYVL L 117, 8.5. 5. 1990, s.1.

[24] Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 23 päivänä huhtikuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/220/ETY (EYVL N:o L 117, 8.5.1990, s. 15.), 5. , direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 94/15/EY (EYVL N:o L 103, 22.4., s. 20) 4. .

[25] EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

[26] EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1.

[27] EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

[28] EYVL L 163, 14.6.1989, s. 32.

[29] EYVL L 203, 15.7.1989, s. 50.

[30] EYVL L 365, 31.12.1994, s. 34.

[31] EUVL L ..., .

[32] EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3.

[33] EYVL L 336, 12. 7.12.1998, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 90/656/ETY (EYVL L 353, 17.12.1990, 12. s. 59).

[34] EYVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

[35] EYVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

[36] EUVL L ..., .

[37] EYVL L 163, 14.6.1989, s. 32.

[38] EYVL L 203, 15.7.1989, s. 50.

[39] EYVL L 365, 31.12.1994, s. 34.

[40] EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

[41] Katso tämän virallisen lehden s. 22.

[42] EYVL L 175, 05.07.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 97/11/ETY (EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5).

[43] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

[44] EYVL L 74, 27.3.1993, s. 81.

[45] EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1.

[46] Neuvoston direktiivi 90/313/ETY, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1990, ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

[47] EUVL L 136, 29.5.2007, s. 33–280.

[48] EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 98/98/EY (EYVL L 355, 30.12.1998, s. 1).

[49] EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1.

[50] EYVL L 161, 29.6.1994, s. 3.

[51] EYVL L 227, 8.9.1993, s. 9.

[52] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

[53] EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

[54] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

[55] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[56] Neuvoston päätös 1999/468/EY, tehty 28 päivänä kesäkuuta 1999, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23).

[57] EYVL L 135, 30.05.1991, s. 40.

[58] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[59] Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, jolle on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen.

[60] Päästöjen, jotka ovat peräisin polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästöjen enimmäismääriä vahvistettaessa, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon olemassa olevien laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä.

[61] Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, jolle on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen.

[62] Päästöjen, jotka ovat peräisin polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästöjen enimmäismääriä vahvistettaessa, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon olemassa olevien laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä.

[63] Jäsenvaltiot voivat teknisistä syistä lykätä NOX-päästöjen vähentämisen 1 vaiheen saavuttamispäivää korkeintaan kahdella vuodella ilmoittamalla siitä komissiolle yhden kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

[64] Jäsenvaltiot voivat teknisistä syistä lykätä NOX-päästöjen vähentämisen 1 vaiheen saavuttamispäivää korkeintaan kahdella vuodella ilmoittamalla siitä komissiolle yhden kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

[65] Jäsenvaltiot voivat teknisistä syistä lykätä NOX-päästöjen vähentämisen 1 vaiheen saavuttamispäivää korkeintaan kahdella vuodella ilmoittamalla siitä komissiolle yhden kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

[66] Lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joihin sovelletaan 850—200 mg:n/Nm3 raja-arvoa (lineaarinen vähennys).

[67] Lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joihin sovelletaan 850—200 mg:n/Nm3 raja-arvoa (lineaarinen vähennys).

[68] Neuvosto vahvistaa tällaiseen kaasuun sovellettavat päästöjen raja-arvot myöhemmin komission tekemien ehdotusten pohjalta, jotka perustuvat saatavaan tekniseen kokemukseen.

[69] Lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joilla sovelletaan seuraavia raja-arvoja: Kiinteä, jossa alle 10 % haihtuvia yhdisteitä: 1300 nestemäinen: 450 kaasumainen 350

[70] Laitoksia, joiden nimellislämpöteho on yli 500 MW ja jotka eivät vuodesta 2008 alkaen toimi yli 2000 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), koskevat 31 päivään joulukuuta 2015 asti seuraavat säännökset:

4 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti luvan saaneita laitoksia koskee typenoksidipäästöjen raja-arvo (NO2:na mitattuna) 600 mg/N3;

4 artiklan 6 kohdan nojalla kansallisen suunnitelman piiriin kuuluvien laitosten osallistumista kansalliseen suunnitelmaan arvioidaan käyttäen perustana raja-arvoa 600 mg/Nm3.

Tällaisia laitoksia, jotka eivät toimi yli 1500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), koskee 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen typenoksidipäästöjen raja-arvo (NO2:na mitattuna) 450 mg/Nm3.

[71] Laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %, sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2018 asti raja-arvoa 1200 mg/Nm3.

[72] Lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joilla sovelletaan raja-arvoa 300 mg/Nm3.

[73] Lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, joilla sovelletaan raja-arvoa 300 mg/Nm3.

[74] Raja-arvoa 100 mg/Nm3 voidaan soveltaa laitoksiin, joille on myönnetty lupa 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja joiden mitattu lämpöteho on vähintään 500 MWth ja jotka polttavat sellaista kiinteää polttoainetta, jonka lämpösisältö on alle 5800 kJ/kg (alempi lämpöarvo), kosteuspitoisuus on yli 45 % painosta, yhdistetty kosteus- ja tuhkapitoisuus on yli 60 % painosta ja kalsiumoksidipitoisuus on yli 10 %.

[75] Raja-arvoa 100 mg/Nm3 voidaan soveltaa laitoksiin, joiden mitattu lämpöteho on alle 500 MWth, ja jotka polttavat sellaista nestemäistä polttoainetta, jonka tuhkapitoisuus on yli 0,06 %.

[76] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka tätä NOx-päästöjen raja-arvoa ei sovelleta laitoksiin, joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä.

[77] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka tätä NOx-päästöjen raja-arvoa ei sovelleta laitoksiin, joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä.

[78] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka tätä NOx-päästöjen raja-arvoa ei sovelleta laitoksiin, joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä.

[79] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka tätä NOx-päästöjen raja-arvoa ei sovelleta laitoksiin, joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvää yhteisön lainsäädäntöä.

[80] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka keskiarvot jo käytössä oleville laitoksille, joille on myönnetty toimintalupa ennen 31 päivää joulukuuta 1996 ja joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä.

[81] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka keskiarvot jo käytössä oleville laitoksille, joille on myönnetty toimintalupa ennen 31 päivää joulukuuta 1996 ja joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä.

[82] Tammikuun 1 päivään 2007 saakka keskiarvot jo käytössä oleville laitoksille, joille on myönnetty toimintalupa ennen 31 päivää joulukuuta 1996 ja joissa poltetaan ainoastaan vaarallisia jätteitä.

[83] NOx-päästöille asetettujen raja-arvojen soveltamisen osalta uusina laitoksina ei pidetä sementtiuuneja, jotka ovat toiminnassa, joilla on yhteisön tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukainen lupa ja jotka aloittavat jätteen rinnakkaispolton 20 artiklan 3 kohdassa mainitun päivämäärän jälkeen.

[84] EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1–15.

[85] Jäsenvaltiot voivat valita analysoidaanko «Määriteltävät muuttujat» -sarakkeessa mainitut aineet suodatetusta vai suodattamattomasta vedestä.

[86] Jäsenvaltiot voivat valita analysoidaanko «Määriteltävät muuttujat» -sarakkeessa mainitut aineet suodatetusta vai suodattamattomasta vedestä.

[87] Päästävälle laitokselle tyypilliset lajit erityisesti niiden biokertyvyysherkkyyden kannalta, esim. Mytilus edulis, Crangon crangon, kampela, punakampela, turska, makrilli, meriharjus, silli ja meriantura (tai muut sopivat pohjassa elävät lajit).

[88] Näytteet on otettava samaan aikaan vuodesta ja, jos mahdollista, 50 cm pinnan alapuolelta.

[89] Jäsenvaltiot voivat valita analysoidaanko «Määriteltävät muuttujat» -sarakkeessa mainitut aineet suodatetusta vai suodattamattomasta vedestä.

[90] Jäsenvaltiot voivat valita analysoidaanko «Määriteltävät muuttujat» -sarakkeessa mainitut aineet suodatetusta vai suodattamattomasta vedestä.

[91] Jos käytetty tuontoprosessi on sulfaattimenetelmä.

[92] Käytettävä, kun mittausteknologia sallii jatkuvien mittausten suorittamisen ja milloin prosessissa käytetään klooria.

[93] Lukujen oltava riittävän edustavia ja merkitseviä.

[94] Näytteenotto on suoritettava aina samaan aikaan vuodesta.

[95] ¨¯°°Kaavio poistettu – sisältö poistettu

Kaavio poistettu – sisältö poistettu