30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/22

0.1

Jo vuosien ajan EU:ssa on pyritty edistämään kestävää kehitystä ja hillitsemään suuntauksia, jotka eivät ole kestäväpohjaisia. Göteborgin huippukokouksessa tehtiin päätös Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiasta näiden pyrkimysten kokoamiseksi ja tehostamiseksi. Komission tuoreimmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, etteivät ponnistukset ole vielä olleet riittäviä ja että Euroopalla on tässä asiassa edelleen suuria haasteita edessään.

0.2

Tässä valmistelevassa lausunnossa, jota komissio pyysi ETSK:lta, analysoidaan niitä erilaisia kysymyksiä, joissa EU:lla on vielä tehtävää kestävän kehityksen saavuttamiseksi, sekä tutkitaan, miten EU:n tulisi vahvistaa kestävän kehityksen strategiaansa. Syyt tähän ovat moninaiset: yksi syy on, että politiikassa ja yhteiskunnassa yleensä vallitsee hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä kestävä kehitys ylipäätään on ja kuinka hyvin tämänhetkiset tuotanto- ja kulutustottumukset sopivat yhteen kestävän kehityksen periaatteen kanssa ja missä määrin niitä tulisi muuttaa, ts. mitä kenenkin tulisi konkreettisesti tehdä (vrt. kohta 2.2).

0.3

ETSK pitää kestävän kehityksen tarkistetun strategian yhtenä erityistehtävänä tuoda selvästi esiin, että kestävän kehityksen aikaansaamat muutokset voivat olla, jos tavoitteet ja keinot valitaan oikein, voittopuolisesti myönteisiä eli yhteiskunta kokonaisuutena hyötyy niistä. Tästä ei nimittäin olla vielä läheskään yksimielisiä: pikemminkin epäillään, voidaanko Euroopan taloudellinen kilpailukyky sovittaa yhteen kestävän kehityksen kanssa.

0.4

ETSK ei ole koskaan jättänyt epäilyksen sijaa siitä, että terve talous menestyvine yrityksineen on työllisyyden, ympäristönsuojelun ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta ratkaisevaa; se on myös yhä suoranaisempaa tulosta edellä lueteltujen seikkojen laadusta ja tasosta. Toistaiseksi ei ole onnistuttu riittävän tehokkaasti viestittämään, että kestävä kehitys luo merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Tämä johtuu mm. siitä, että moniin erilaisten vaatimusten ja julkaisujen herättämiin kysymyksiin ei ole vielä saatu riittäviä vastauksia (vrt. kohta 2.2). Vaikutuksista ei ole selvyyttä, ja siksi epäilykset leviävät. Tästä syystä ETSK kehottaa komissiota painokkaasti selvittämään näitä ymmärtämistä helpottavia oleellisia kysymyksiä laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa — ja keskustelemaan myös niistä kysymyksistä, joista puhuminen on tähän asti ollut tabu.

0.5

Kestävä kehitys merkitsee markkinatalouden kehittämistä sekä ympäristönsuojelun, työllisyyden ja kilpailukyvyn entistä tiiviimpää kytkemistä tasapuolisuutta ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta koskeviin kysymyksiin (vrt. kohta 2.1.10). Kestävän kehityksen strategiassa on siis tarkasteltava huomattavasti pidempiä ajanjaksoja ja otettava huomioon paljon useampia näkökohtia kuin Lissabonin strategiassa tehdään. Tämän tavoitteena on ensi sijassa tehdä Euroopasta vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talousalue. Siksi ETSK kuvailee kohdassa 2.4, miten nämä kaksi strategiaa ovat yhteydessä toisiinsa ja miten ne voivat täydentää toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Komitea viittaa tosin myös vielä avoimiin kysymyksiin.

0.6

Niin sanottuja vapaita markkinavoimia säännellään jo nyt mm. sosiaalisin ja ympäristövaatimuksin, ja sääntelyä jatketaan toteuttamalla johdonmukaisesti kestävän kehityksen politiikkaa. Tämä edistää talouskasvua tietyillä aloilla, kun taas kestävän kehityksen vastainen toiminta taannuttaa taloutta. Näin ollen kestävän kehityksen yhteydessä on myös vähennettävä kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia. Tällaisen kestävän kehityksen mallin toteuttamisen varmistamiseksi on käytävä keskustelua verotuksesta, tuista, toimiluvista ja sääntelystä.

0.7

ETSK pitää selvänä, että EU:n nykyinen kestävän kehityksen strategia, josta päätettiin Göteborgin huippukokouksessa, on tarkistettava. Tässä yhteydessä on kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen ulottuvuus otettava entistä tasapainoisemmalla tavalla huomioon (vrt. kohta 3.2 ja seuraavat). Strategiasta on käytävä selvästi ilmi myös, miten EU:n yksittäiset politiikat voidaan muotoilla johdonmukaisemmin (vrt. kohta 3.8 ja seuraavat) ja miten vastaavat kestävän kehityksen strategiat, jotka on käynnistettävä valtio-, alue- ja jopa paikallistasolla, voidaan verkottaa keskenään (vrt. kohta 5).

0.8

Kestävä kehitys edellyttää muutakin kuin tuotanto- ja kulutustapojen muutosta EU:ssa. Kestävällä kehityksellä on väistämättä vaikutuksensa kansainväliseen kauppaan ja siten Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Politiikka, jossa kestävyyssyistä ajetaan kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja otetaan lisäksi huomioon muitakin tekijöitä, saattaa johtaa alakohtaisiin kilpailuhaittoihin sellaisiin kansantalouksiin verrattuna, joissa kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan vain osittain tai ei ollenkaan. Siinä tapauksessa alakohtaisia kaupallisia haittoja olisi pystyttävä tasapainottamaan. Siksi komitea kehottaa kohdassa 6 komissiota ottamaan huomioon ulkoiset näkökohdat, mikä tarkoittaa mm. sitä, että se pyrkii muuttamaan WTO:n sääntöjä vastaavasti.

0.9

Tuleva kestävän kehityksen strategia onnistuu sitä todennäköisemmin, mitä enemmän se sisältää mitattavissa olevia tavoitteita ja toimia sekä ymmärrettäviä indikaattoreita edistymisen seurantaa ja politiikan tehokkuuden arviointia varten (vrt. kohta 7). Tämä on kestävyydestä keskusteltaessa vaikeaa, sillä ei ole mitään tiettyä kohtaa, jossa voitaisiin sanoa tavoitteen nyt täyttyneen. Näin nähtynä kestävä kehitys on prosessi pikemmin kuin tavoite, mikä ei suinkaan tee alan politiikasta helpompaa. Politiikassa tulisi silti yrittää muotoilla mahdollisimman selviä tavoitteita ja myös ajalliset puitteet. Tässä huomataan usein, että tarvitaan useita välitavoitteita. ETSK havainnollistaa tätä Kioton tavoitteiden esimerkin avulla.

0.10

Myös kestävän kehityksen politiikka on luonnollisesti tarkistettava. Ennen kaikkea se tarvitsee kuitenkin avoimuutta, sillä kestävä kehitys on riippuvainen laajasta yhteiskunnallisesta yksimielisyydestä ja tuesta. Tämä edellyttää monipuolista tietoa: tietoa siitä, mitä kestävä kehitys on ja mitkä ovat sen vaikutukset, tai mitä vaikutuksia on odotettavissa, ellemme harjoita kestävän kehityksen politiikkaa. Jo uuden kestävän kehityksen strategian laatimisen, mutta myös myöhemmin sen täytäntöönpanon yhteydessä tulisi käydä laajaa poliittista keskustelua (vrt. kohta 8). Vastaava osallistumista edistävä prosessi tulee kuitenkin järjestää täysin eri tavalla kuin ennen Göteborgin huippukokousta tehtiin. Tuolloin määräajat olivat aivan liian tiukat, eikä todellista yhteiskunnallista keskustelua — jollaista nyt on tätä ETSK:n valmistelevaa lausuntoa laadittaessa osittain käyty — päässyt syntymään.

1.1

Euroopan komission varapuheenjohtaja Loyola de Palacio pyysi 12.11.2003 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) laatimaan Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiaa koskevan valmistelevan lausunnon, joka on komitean panos strategian tarkistamista koskevien tärkeimpien poliittisten suuntaviivojen laatimiseen. Komissio katsoo, että komitean tulisi

1.2

Tämän lisäksi tällä valmistelevalla lausunnolla pyritään myös edistämään ETSK:ssa parhaillaan käytävää sisäistä keskustelua, sillä jotta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia edistävä kestävä kehitys toteutuisi, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on annettava oma panoksensa asiaan ja tarjottava ratkaisevia virikkeitä kaikille politiikan ja hallinnon tasoille.

2.1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että kestävä kehitys on viime vuosina saavuttanut entistä tärkeämmän aseman poliittisen keskustelun aiheena. Komission yksiköt tunnustavat selvästi aiheen tärkeyden, ja kestävä kehitys on myös sisällytetty virallisesti Euroopan yhteisön perussopimuksiin (1). ETSK odottaa, että kestävän kehityksen asema vahvistuu tulevassa perustuslaissa yhdeksi unionin yleistavoitteista.

2.1.2

Komissio on jo tehnyt runsaasti erilaisia aloitteita kestävään kehitykseen tähtäävässä toiminnassaan. Pyrkimyksille taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöpoliittisten kysymysten verkottamiseen on viime vuosina annettu selvästi lisää painoarvoa ja huomiota. Esimerkkinä tästä on se, että Cardiffissa kesäkuussa 1998 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa eri kokoonpanoissaan luomaan omat strategiansa ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseksi ja kestävän kehityksen toteuttamiseksi omilla politiikan aloillaan. (2) Tätä prosessia, jonka vaiheilla on viime aikoina ollut varsin hiljaista, ei valitettavasti ole vielä saatu menestyksellisesti päätökseen. Tällä välin käynnistetyssä Lissabonin strategiassa ei ole toistaiseksi otettu kestävää kehitystä riittävästi huomioon, minkä vuoksi siihen oli Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksellä lisättävä ympäristöä käsittelevä luku.

2.1.3

Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto valitsi komission tiedonannon pohjalta siinä ehdotettujen kuuden aiheen joukosta neljä ensisijaista aihetta kestävää kehitystä koskevaa keskustelua varten. Aiheet ovat

Käsiteltäväksi ei otettu köyhyyden torjumista eikä väestön ikääntymistä, mikä johtaa siihen, että kestävän kehityksen strategiassa painopisteenä näyttää olevan ympäristöpolitiikka ja että sosiaalisiin kysymyksiin kiinnitetään vähemmän huomiota. ETSK:n mielestä tämä on epäasianmukainen signaali. Komitean mielestä tällaiset rakenteelliset seikat ovat keskeisiä pitkän aikavälin perspektiivin kannalta, strategian globaalin ulottuvuuden huomioon ottamiseksi sekä — mikä on yhtä tärkeää — kansalaisten sitouttamiseksi strategian kehittämiseen.

2.1.4

Komissio on alkanut ainakin osittain tarkistaa omaa politiikkaansa selvittääkseen, ollaanko jo oikealla tiellä kohti kestävää kehitystä. (Osa)tarkistuksista ajankohtaisin lienee ollut komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ympäristöpolitiikka vuonna 2003” (3). Siinä valotetaan kestävän kehityksen ympäristöpoliittista ulottuvuutta, ja komission saamat tulokset tuottavat pettymyksen. (4)

2.1.4.1

Ilmastonsuojelupolitiikan osalta neuvosto vahvisti vielä Göteborgin huippukokouksessa sitoutumisensa ”todennettavissa olevan edistyksen saavuttamiseen” Kioton tavoitteiden täyttämisessä jo ”vuoteen 2005 mennessä” (5). Tiedonannossa ”Ympäristöpolitiikka vuonna 2003” päädytään kuitenkin siihen, että EU ei nykyisellä politiikallaan pääse Kioton tavoitteisiin.

2.1.4.2

EU ei myöskään liikenteen alalla näytä löytäneen oikeaa tietä kohti kestävämpiä toimintaperiaatteita. Tiedonannossa todetaan esimerkiksi, että ilmastolle vahingolliset liikenteen päästöt ovat edelleen kasvussa ja että etenkin liittymistä valmistelevien maiden kehityssuuntaukset ”eivät ole järin kannustavia: raide- ja linja-autoliikenteen määrä on vähentynyt jyrkästi, ja lento- ja henkilöautoliikenne kasvaa nopeammin kuin EU:ssa”. (6)

2.1.4.3

Terveyden alalla komissio viittaa siihen, että ilmansaasteet aiheuttavat vuosittain noin 60 000 ihmisen kuoleman EU:n suurkaupungeissa. Yksi lapsi seitsemästä kärsii astmasta, ja astmaa sairastavien lasten määrä on viime vuosina kasvanut jyrkästi. (7)

2.1.4.4

Luonnonvaroihin liittyvät näkymät ovat yhtä huonot. Komissio katsoo, että erityisesti biologiseen monimuotoisuuteen liittyy EU:ssa vielä vakavia ongelmia. (8)

2.1.5

Komissio päätyi joulukuussa 2003 siihen, että vaikka viime vuosina on toteutettu monia ympäristönsuojelutoimia, ei ”nykyisten ympäristön kannalta kestämättömien kehityssuuntausten korjaaminen” ole silti vielä kunnolla käynnistynyt. (9) Tämä ei varmaankaan ole hyvä mutta ei myöskään hätkähdyttävä tulos. Jo vuonna 1999 komission tiedonannossa ”Euroopan ympäristöpolitiikan tuleva suunta — kohti kestävää kehitystä” (10) huomautettiin, että ”edistyminen kestävän kehityksen saavuttamisessa on selvästi ollut rajallista” ja että ”tässä tiedonannossa esiintuodut suuntaukset osoittavat (…), että tällä hetkellä emme etene kohti kehityksen varmistamista”.

2.1.6

ETSK tulkitsee edellä mainitut seikat siten, että kestävään kehitykseen johtavalla vaikeakulkuisella tiellä on menossa vasta alkutaival. Tätä tulkintaa tukee myös se, että komissio on vasta nyt alkanut laatia eräitä keskeisimpiä ympäristöpoliittisia aiheita koskevia asiakirjoja, joiden pohjalta on määrä laatia vastaavia aihekohtaisia strategioita. ETSK:n tietoon ei ole tähän mennessä tullut, onko laadittu asiakirjoja, jotka koskevat kestävästä kehityksestä käytävää keskustelua taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuina.

2.1.7

ETSK on näin ollen saanut sen kuvan, että

2.1.8

ETSK voi sen vuoksi vain yhtyä komission toteamukseen, jonka mukaan ”monet ympäristön kannalta kestämättömistä suuntauksista aiheutuvat siitä, ettei alojen välisiä yhteyksiä oteta nykyisin riittävästi huomioon. Tämä johtaa siihen, että eri politiikanalat toimivat toisiaan vastaan sen sijaan, että ne tukisivat toisiaan. Epäyhtenäisyys tekee politiikoista sekä kalliita että tehottomia ja hidastaa näin siirtymistä kestävään kehitykseen.” (11)

2.1.9

Komissio on havainnut, että eräät sen omista politiikoista pikemminkin haittaavat kuin edistävät kestävää kehitystä. Havainto saa lisää painoarvoa siitä, että komissio tietää itse, miten välttämätöntä poliittinen johtajuus on tällä alalla: ”Tarvitaan voimakasta poliittista sitoutumista, jotta voidaan tehdä kestävän kehityksen edellyttämät muutokset. Vaikka kestävä kehitys hyödyttää epäilemättä koko yhteiskuntaa, sen saavuttamiseksi on tehtävä vaikeita kompromisseja ristiriitaisten etujen välillä. Näihin kompromisseihin on suhtauduttava avoimesti ja rehellisesti. Politiikan muutokset on tehtävä oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla, eikä pienten erityisryhmien etuja voida asettaa laajempien yhteiskunnallisten näkökohtien edelle.” (12)

2.1.10

ETSK panee merkille, ettei tähänastisiin kestävää kehitystä koskeneisiin Euroopan unionin tason pohdintoihin ole sisällytetty selkeästi tai ainakaan riittävästi keskeisiä kysymyksiä, kuten sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta (elämmekö tulevien sukupolvien kustannuksella?), tasapuolisuutta (elämmekö toisten yhteiskuntien, esimerkiksi kolmannen maailman, kustannuksella?) tai maailmanlaajuista köyhyyden torjumista. Tämä asia korjaantuisi varmasti, jos komissio seuraisi kestävän kehityksen edistymistä jatkuvasti paitsi ympäristöpolitiikassa myös talous- ja sosiaalipolitiikan alalla. Jo Tukholmassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati vuonna 2001, että ”tulevissa suuntaviivoissa tulisi ottaa huomioon myös kestävän kehityksen edistäminen” (13). Näin ei kuitenkaan ole tähän mennessä tehty. Edellä mainituista kysymyksistä olisi siis keskusteltava aivan yhtä perusteellisesti kuin siitä, millaisia ekologisia seurauksia syntyisi pitkällä aikavälillä, jos kaikki maapallon ihmiset ottaisivat tuotanto- ja kulutusjärjestelmämme käyttöön sellaisenaan (14).

2.1.11

Kartoitettaessa EU:n rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007—2013 (15) kestävän kehityksen edistämiselle olisi voitu antaa ratkaiseva sysäys. Komitea toteaa kuitenkin, että kestävän kehityksen kannalta sangen ongelmallisiksi osoittautuneiden tähänastisten politiikkojen jatkaminen muutoksitta ja niiden kirjaaminen tulevaisuudessa budjettikohtaan ”Kestävä kasvu” ei riitä. Komitea huomauttaa, että ”kestävä kehitys” ja ”kestävä kasvu” ovat kaksi eri asiaa, joiden tulisi täydentää toisiaan mutta jotka voivat hyvin myös olla keskenään ristiriidassa (vrt. kohta 2.3). Tästä syystä myös rahoitusnäkymiä kartoittaessa ne on erotettava selvästi toisistaan.

2.2.1

ETSK:n käsityksen mukaan kestävän kehityksen riittämätön edistyminen johtuu seuraavista syistä:

2.2.2

ETSK katsoo, että kestävän kehityksen strategia on tulevien vuosikymmenien poliittinen yleistavoite. Se on otettava huomioon kaikissa ajankohtaisissa politiikoissa ja ohjelmissa, joiden on oltava kestävää kehitystä koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia ja tuettava niitä. Tämä pätee Lissabonin strategiaan (ks. kohta 2.4) samoin kuin kaikkiin muihin parhaillaan toteutettaviin poliittisiin strategioihin ja toimiin.

2.2.3

Komissio voi luottaa siihen, että se saa asiaa koskevalle politiikalleen kansalaisten laajan tuen. Kyselyissä on käynyt ilmi, että väestön suuri enemmistö hyväksyy sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden periaatteen ja tavoitteen, jonka mukaan luonnonvaroja ei saa kuluttaa niiden uusiutumismäärää enempää, kun sen sijaan vain vähemmistö on kuullut käsitteen ”kestävä kehitys” edes kerran. Tämä tarkoittaa, että ihmiset pystyvät samaistumaan kestävän kehityksen taustalla vaikuttaviin yleisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta itse käsitteen tuntee vain pieni vähemmistö. Voidaan siis päätellä, että viestien perillemeno on ongelma, joka on ratkaistava.

2.2.4

On helppoa päästä yksimielisyyteen jokseenkin väljistä sanamuodoista kuten ”kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (17). Tällaista ilmaisua ei kukaan halua vastustaa.

2.2.5

On helppo ladella tyhjänpäiväisyyksiä, esimerkiksi ”ei pidä toistaa jo tehtyjä virheitä”, joita on kuultu usein EU:n laajentumisen yhteydessä. Ne eivät kuitenkaan johda tuloksiin, jos virheitä salaillaan tai jos vastastrategioista vain puhutaan, mutta niitä ei käytetä. Tästä on hyvänä esimerkkinä liikennepolitiikka.

2.2.6

Kestävän kehityksen strategian yhdeksi tavoitteeksi on siksi asetettava kielteisten suuntausten nimeäminen aiempaa selvemmin ja vastatoimien kehittäminen. Lisäksi on edistettävä entistä ponnekkaammin myönteisiä esimerkkejä ja kehityssuuntauksia.

2.2.7

Strategia määritellään tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän oman toiminnan tarkaksi suunnitelmaksi, jossa varaudutaan alusta pitäen kaikkiin tekijöihin, jotka saattavat vaikuttaa omaan toimintaan. EU:n tulevassa kestävän kehityksen strategiassa pitäisi näin ollen

2.2.8

Kestävä kehitys on pikemminkin laadullinen prosessi, jonka tavoitteista vain osa voidaan selvästi mitata ja todeta konkreettisten lukujen pohjalta. Kestävä kehitys poikkeaa monista muista politiikan aloista, joiden tavoitteet ovat määriteltävissä (x prosenttia kasvua, y prosenttia työttömyyttä tai raja-arvon z saavuttaminen), koska siinä ei koskaan tule vastaan sellaista pistettä, jossa voitaisiin sanoa, että tavoite on saavutettu jonkin tietyn toimen toteuttamisen tai jostakin tietystä laista päättämisen jälkeen. Koska poliittiset tavoitteet jäävät monille ihmisille kuitenkin jokseenkin hämäriksi, on kestävän kehityksen merkitys ja strategian täytäntöönpanon seuraukset välttämättä esitettävä heidän elinympäristöstään saatavien havainnollisten esimerkkien valossa.

2.2.9

ETSK:n 31. toukokuuta 2001 hyväksymässä oma-aloitteisessa lausunnossa (18) otettiin myönteinen kanta EU:n kestävän kehityksen strategian silloiseen luonnokseen ja ilmoitettiin komitean olevan ”tietoinen siitä, että kestävän kehityksen politiikka sisältää jo luonnostaan osin varsin radikaalin lähestymistavan yhteiskunnan tulevaan kehitykseen. Matkan varrella on tehtävä joitain kivuliaitakin ratkaisuja”. EU:n kestävän kehityksen strategia on tältä osin kuitenkin varsin epähavainnollinen ja aivan liian abstrakti. Siitä ei itse asiassa käy ilmi, mitä konkreettisia muutoksia milläkin tasolla on tehtävä ja miten tämä pitkän aikavälin politiikka väistämättä vaikuttaa nykyiseen talouteen ja toimintatapoihin.

2.2.10

Komission puheenjohtaja Prodi kirjoittaa EU:n kestävää kehitystä koskevan esitteen johdannossa, että kestävä kehitys ei ole pelkästään teoreettinen käsite, jolta puuttuu käytännön merkitys, vaan että siinä on kyse konkreettisista asioista ja päätöksistä, jotka vaikuttavat syvällisesti kaikkien ihmisten arkeen. (19) Koska itse strategia kuitenkin on varsin abstrakti, syvälliset vaikutukset eivät käy siitä kyllin selvästi ilmi. Tämä on yksi strategian olennaisista puutteista, ja se on vastedes korjattava.

2.2.11

ETSK pysyy kestävän kehityksen tukemista koskevassa sitoumuksessaan. Se on yksimielinen siitä, ettei kestävä kehitys ole ylellisyyttä, johon vain ”rikkailla” yhteiskunnilla on varaa, eikä myöskään yksi monista valintamahdollisuuksista. Nykyisistä ympäristön kannalta kestämättömiksi osoittautuneista tuotanto- ja kulutusmalleista on luovuttava, koska viime kädessä on kyse niiden ihmiselämää ylläpitävien tekijöiden suojelemisesta, jotka pitävät yllä myös taloutta. Kestävä kehitys on siis ehdottoman välttämätön edellytys tulevaisuuden haasteiden kohtaamiselle.

2.2.12

Tulisi jatkuvasti korostaa sitä, että kestävä kehitys merkitsee syvällekäyviä muutoksia yhteiskunnan toiminnassa. Kansalaisille on annettava mahdollisuus tehdä tietojensa ja koulutuksensa pohjalta kestävästä kehityksestä totta ja kohdata siihen liittyvät tulevaisuuden haasteet.

2.2.13

ETSK seisoo näiden sanojensa takana, vaikka tietääkin, että tulossa on varmasti huomattavia muutoksia. Komitea ei usko, että muutokset tulevat johtamaan vain kaikkia osapuolia hyödyttäviin tilanteisiin. Tosiasiallinen edistyminen edellyttää kuitenkin ehdottomasti sitä, että abstrakteille aiheille tai tavoitteille löydetään selkeät yhtymäkohdat tavalliseen arkielämään. Kaukaisilta vaikuttavat asiat on tehtävä näkyviksi ihmisten omassa tutussa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että strategiassa on annettava vastauksia lukuisiin avoimiin kysymyksiin, joita ovat muun muassa seuraavat:

2.2.14

Jos tällaisiin kysymyksiin ei strategian puitteissa saada ymmärrettäviä vastauksia, vaarana on, että tietyissä piireissä saattaa hyvinkin syntyä pelkoa ja siten viime kädessä vastarintaa tällaista politiikkaa kohtaan. Vaara on erityisen suuri, jos syntyy vaikutelma, että kestävä kehitys on ensisijaisesti haitta ja uhka taloudelle, eikä sitä nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena. ETSK pelkää, että Euroopassa ollaan jo tässä pisteessä. Kestävän kehityksen toteuttaminen on siksi juuttunut paikoilleen eikä edistymisestä ole vielä saatavana hyviä uutisia.

2.2.15

Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston toteamuskaan ei tässä vaiheessa pysty muuttamaan tilannetta, vaikka se onkin varsin tärkeä ja kannattamisen arvoinen. Sen mukaan ”[s]elkeät ja vakaat kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Tähän sisältyy mahdollisuus teknologisen innovaation ja investointien uuteen tulemiseen, mikä puolestaan saa aikaan kasvua ja työllisyyttä.” (24) ETSK antaa kannatuksensa tälle tärkeälle viestille, jota ei kuitenkaan ole toistaiseksi välitetty uskottavasti tai jota ei ole ymmärretty suuressa osassa yhteiskuntaa ja talouselämää. Kestävää kehitystä ei vielä tunnusteta kasvun ja talouden todelliseksi moottoriksi.

2.2.16

Komitean mielestä on selvää, että kestävän kehityksen toteuttaminen edellyttää erittäin suuria investointeja esimerkiksi asuntojen kunnostukseen, ympäristöä säästäviin liikennejärjestelmiin, kestävään energiantuotantoon ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Työpaikkoja synnyttävät ja uusia kasvusysäyksiä antavat investoinnit ovat välttämättömiä kestävän kehityksen toteuttamiseksi.

2.2.17

Jotta kestävän kehityksen strategia voidaan toteuttaa, on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota rahoitusta koskeviin kysymyksiin. Politiikalla on mahdollistettava myönteinen investointi-ilmasto, ja tässä yhteydessä on kuultava järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja oltava yhteistyössä sen kanssa. Tätä varten julkisen sektorin on määritettävä, mitä aloja investoinneissa painotetaan. Myös yksityissektorilta edellytetään suuria investointeja talous- ja työmarkkinapoliittisesti myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi.

2.2.18

Jos ei onnistuta viestittämään, että kestävä kehitys luo merkittäviä uusia mahdollisuuksia, ei myöskään synny rakentavaa poliittista keskustelua kestävästä kehityksestä tai siihen johtavista teistä.

2.2.19

Kestävän kehityksen tähänastisen strategian puutteena on ollut poliittisten keinojen ja tavoitteiden liiallisen epämääräisyyden ja abstraktiuden lisäksi varmasti myös se, että jopa kiinnostuneiden tarkkailijoiden on ollut vaikea saada käsitystä siitä, mistä asiaa koskevat tekstit voi löytää. ETSK toteaa, että tähän mennessä on laadittu runsaasti asiakirjoja, joissa aiheen käsittelytapa vaihtelee pintaraapaisusta perusteellisiin selvityksiin. (25) Kiinnostuneelle lukijalle on epäselvää, mitkä lausunnot ja vaatimukset ovat luonteeltaan velvoittavia, eikä EU:n Internet-sivuistakaan ole asiassa apua.

2.2.20

ETSK myöntää, että komission on erittäin vaikea saada ihmiset osallistumaan kestävän kehityksen niitä osa-alueita koskevaan keskusteluun, joita he eivät koe itselleen läheisiksi. Tämä alkaa jo melko tutussa elinympäristössä esiintyvistä ongelmista (esimerkiksi luonnonsuojelun alalla kysytään usein, mitä pahaa lajien monimuotoisuuden vähenemisessä tai haikaroiden sukupuuttoon kuolemisessa on; vielä vaikeampaa on saada ihmiset ymmärtämään, että ilveksen ja suden kaltaiset suuretkin petoeläimet ovat osa suojeltavaa eurooppalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä). Paljon mutkikkaammaksi asia muuttuu aiemmin mainittujen aiheiden, tasapuolisuuden ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kohdalla. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaamisen tarve hyväksytään kyllä laajalti, mutta monet talouden mittapuihin soveltumattomat asiat joutuvat yleisen suuntauksen mukaan yhteiskunnassa yhä enemmän taka-alalle, mikä ei missään tapauksessa helpota kestävästä kehityksestä käytävää keskustelua.

2.3.1

ETSK käsittää kestävän kehityksen markkinatalouden aktiiviseksi kehittämiseksi, jota täydennetään ekologisilla seikoilla ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden kaltaisilla näkökohdilla.

2.3.2

ETSK pitää tämän kehittämisen — joka ei varmastikaan ole yksinkertaista — yhteydessä yhtä asiaa ehdottoman välttämättömänä: uudessa kestävän kehityksen strategiassa on tehtävä selväksi, että sen toteuttamisen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset toimintapuitteet on asetettava siten, että Euroopan talousalueen kilpailukyky kärsii kestävästä kehityksestä mahdollisimman vähän ja saa pikemminkin uusia kasvusysäyksiä.

2.3.3

Komitea on tietoinen siitä, että teollisuus osaltaan kehittää ja ottaa käyttöön parempaa teknologiaa, jolla hillitään kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia ja resurssien käyttöä. Täyttääkseen tehtävänsä teollisuuden on oltava kilpailukykyistä, ja vain kilpailukykyisen yritykset voivat lisätä työllisyyttä ja edistää sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista.

2.3.4

Kestävää kehitystä koskevassa keskustelussa käytetään usein kuvailmauksia. Yhdessä niistä kuvataan kestävää kehitystä kannattelevia kolmea tasa-arvoista tai yhdenvertaista pilaria, jotka edustavat talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa.

2.3.5

Nämä kolme pilaria ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, ja toimintaperiaatteita muovattaessa on huolellisesti varottava vaarantamasta niiden nykyisiä vakaussuhteita. Talouden saattamista epätasapainoon on varottava etenkin taloudellisesti huonoina aikoina (eli nykyisessä Euroopassa), kestävä kasvu on ehdottoman välttämätöntä, ja tarpeen vaatiessa ympäristönsuojelun tai sosiaalipolitiikan osalta on myös joskus tehtävä vähennyksiä.

2.3.6

Pilarimallin vastakohtana on kuva ”vesistössä olevasta poijuin varustetusta laivaväylästä”. Poijut ovat merkkeinä ekologisista ja sosiaalisista rajoista, laiva (eli talous) voi liikkua väylällä vapaasti, mutta se ei saa poistua väylältä.

2.3.7

ETSK suosittelee komissiolle ehdottomasti näiden vertausten ja niiden taustalla olevien ajattelutapojen ottamista kestävää kehitystä koskevien kiistanalaistenkin keskustelujen aiheeksi. Komitean mielestä on kiistatonta, että talouden, sosiaalialan ja ympäristön välisen suhteen on oltava tasapainossa. Nämä kolme ulottuvuutta, pilaria tai elementtiä ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Ympäristö on olennainen lähtökohta ja perusta taloudelliselle toiminnalle, jonka avulla voidaan luoda yhteisöön vaurautta ja parantaa elämänlaatua, ja siksi vakaa ja terve ympäristö on kestävän kehityksen välttämätön edellytys. Selvää on kuitenkin myös se, että kestävä kehitys on paljon muutakin kuin vain perinteistä ympäristönsuojelua uudessa muodossa ja uusin menetelmin.

2.3.8

Valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat vuonna 1992 Riossa ja vuonna 2002 Johannesburgissa, koska talouden toimintatavat ovat selvästi joutuneet äärirajoilleen. Tietyt talouden toimintatavat ovat selvästikin luoneet sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita ratkaistaessa ympäristönsuojelun teknisten keinojen rajallisuus on käynyt selväksi.

2.3.9

ETSK katsoo näin ollen aiheelliseksi keskustella kestävän kehityksen strategian puitteissa avoimesti myös aiemmin lähes tabuina pidetyistä kysymyksistä. Yksi näistä kysymyksistä koskee jatkuvaa talouskasvua, joka on kaikkien politiikkojen ensisijainen tavoite ja keskeinen näkökohta. ETSK on viime vuosina luonnollisesti aina korostanut kasvun merkitystä taloudelliselle kehitykselle. ETSK puolsi kasvualoitetta myös Lissabonin strategian yhteydessä.

2.3.9.1

Komitea katsoo kuitenkin aiheelliseksi eritellä kasvukysymystä syvällisemmin. Tulisi etenkin yksilöidä aiempaa tarkemmin alat, joilla kasvu on erityisen toivottavaa myös kestävän kehityksen kannalta. Yhden näistä aloista muodostavat — myös komission käsitysten mukaan — uusiutuvat energiamuodot, jotka kuitenkin nykyisin edellytyksin ovat usein vielä liian kalliita ympäristön kannalta kestämättömämpiin energiamuotoihin verrattuina ja näin ollen talouden näkökulmasta ongelmallisia. Toimintaedellytyksiä on siis muutettava täsmällisillä poliittisilla välineillä, ja niiden asianmukaista muuttamista valmistelevat toimet on kuvattava täsmällisesti ja määriteltävä sitovasti kestävän kehityksen strategiassa.

2.3.9.2

Toisaalta tulisi yksilöidä aiempaa selkeämmin alat, joilla kasvun jatkuminen ei ole toivottua vaan pikemminkin haitallista. Saksassa joudutaan maksamaan vuosittain 40 miljardia euroa niin sanottuja terveyskuluja (26), koska ihmiset käyttävät vääränlaista ravintoa tai liikkuvat liian vähän. Jokainen saksalainen ”tuottaa” pelkästään epäterveellisellä elämäntavallaan keskimäärin suuremman osuuden bruttokansantuotteesta kuin jokainen Intian kansalainen koko taloudellisen toimintansa kautta (noin 470 euroa vuodessa). Tämän alan kasvu ei kestävän kehityksen näkökulmasta ole toivottavaa siitä huolimatta, että se luo lisää työpaikkoja. Näin tarkasteltuna kestävä kehitys voi hyvinkin olla talouskasvua osittain rajoittava tekijä. Tämä esimerkki osoittaa myös, että pelkkä bruttokansantuote on tosin hyödyllinen taloudellisen toiminnan tunnusluku, mutta se ei siitä huolimatta sovi yhteiskunnan hyvinvoinnin eikä väestön tai ympäristön terveyden indikaattoriksi (eikä se sitä paitsi siihen tehtävään pyrikään).

2.3.9.3

Kasvua koskeva kysymys ei kuitenkaan ole vain Eurooppaa koskeva laadullinen kysymys. Siihen liittyy myös maailmanlaajuinen määrällinen ulottuvuus. Komissio kuvaa tiedonannossaan ”Euroopan ympäristöpolitiikan tuleva suunta” (27), että bruttokansantuotteen kasvu tulee globaalistumisen jatkumisen, kauppavirtojen lisääntymisen ja länsimaiden kulutusmallien leviämisen myötä olemaan 40 prosenttia vuosina 1990—2010 ja 140 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vaikka teknistä tietämystä ja myös ympäristön kuormittumista vähentävää teknologiaa siirrettäneen kehitysmaihin, tämä kasvu voi ”myös vaikuttaa maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöihin, joiden ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä”. Ilmastokatastrofin ainekset olisivat silloin valmiina.

2.3.10

Komission pitäisi käydä ponnekkaampaa keskustelua myös tulevan tuottavuuden kehittämisen tavoista kestävää kehitystä koskevan mielipiteiden vaihdon puitteissa. ETSK on valmis kumppaniksi tähän keskusteluun. On täysin selvää, että tuottavuuden parantaminen on välttämätön edellytys yritysten kehittämiselle. Tuottavuutta on aina pidetty työllisyyden ja hyvinvoinnin moottorina, sillä hyvä tuottavuus on aina aiemmin mahdollistanut tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen alhaisempaan hintaan, mikä taas on herättänyt uutta kysyntää ja auttanut luomaan uusia työpaikkoja.

2.3.10.1

Hyvä tuottavuus ei puhtaasti taloudellisessa merkityksessä ole kestävän kehityksen indikaattori. Esimerkkinä tästä on sokerin tuotanto, joka Brasiliassa on liiketaloudellisesta näkökulmasta epäilemättä maailman tuottavinta. Siitä hyötyvät kuitenkin vain harvat monikansalliset konsernit, ja paikallista väestöä ja ympäristöä riistetään häikäilemättömästi.

2.3.10.2

Tuottavuutta on kuitenkin suunnattava uudelleen kohti kestävää kehitystä. Tuottavuutta ei saa mitata ainoastaan tuotteen arvona jaettuna tuotantokustannuksilla, vaan sitä on arvioitava laajemmin ottaen huomioon myös elämänlaatu ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentäminen maailmanlaajuisesti.

2.3.10.3

Tuottavuuden tulevaa kehitystä tulisi hyödyntää kestävän kehityksen moottorina: ympäristö-, raaka-aine- ja energiatehokkuuden parannukset ovat esimerkkejä kestävää kehitystä edistävistä tuottavuuden edistysaskelista. Jäsenvaltioiden ja EU:n tulee käynnistää interventiotoimia tätä suunnanmuutosta tukevien kannustimien antamiseksi.

2.3.11

Kestävää kehitystä koskevaan keskusteluun pitäisi siis tähänastista enemmän tuoda tietoisia vastakkainasetteluja (”kasvua millä hinnalla hyvänsä” vastaan ”kasvu on kestävän kehityksen periaatteiden vastaista” sekä ”tuottavuuden kehitys on taloutta eteenpäin vievä voima” vastaan ”tuottavuus luo lisää sosiaalisia ja ympäristöongelmia”). Kestävä kehityshän on muita politiikan aloja paljon riippuvaisempi laajasta yhteiskunnallisesta yhteisymmärryksestä.

2.4.1

Lissabonin strategia eroaa kolmessa olennaisessa kohdassa kestävän kehityksen strategiasta. Lissabonin strategialla on

2.4.2

ETSK on pannut tyytyväisenä merkille, että Göteborgin huippukokouksessa Lissabonin strategiaan lisättiin ympäristöä koskeva luku ja tehtiin päätös kestävän kehityksen strategiasta, vaikka tämä oli sisällöltään suhteellisen suppea. (28) Se, että neuvosto vaati vasta äskettäin uudelleen ympäristöpoliittisten näkökohtien tehokkaampaa liittämistä Lissabonin strategiaan, osoittaa, että asiassa on vielä puutteita. Ympäristönsuojelun parempi huomioon ottaminen voi edistää Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen strategian yhtenäisyyttä, mutta automaattisesti niin ei selvästikään tapahdu.

2.4.3

Lisäksi on todettava, että Riossa ja Johannesburgissa kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeiksi määritellyt aiheet (esimerkiksi tasapuolisuus ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus) eivät sisälly suoraan Lissabonin strategiaan eivätkä myöskään välttämättä ole tuloksena sen täytäntöönpanosta.

2.4.4

Näiden kahden strategian täytyy olla johdonmukaisia pitkän aikavälin yleistavoitteena olevan kestävän kehityksen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että kestävän kehityksen tavoitteiden on sisällyttävä kaikkiin Lissabonin strategiaan kuuluviin politiikanaloihin. Tällä tavalla Lissabonin strategia voi ja sen pitäisikin olla tärkeä välivaihe siirryttäessä kohti kestävää kehitystä, mutta se ei voi korvata kestävän kehityksen pitkän aikavälin strategiaa.

2.4.5

Ollakseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaista Lissabonin strategian avulla käynnistetyn talouskasvun on oltava laadullista kasvua, joka on nykyistä paremmin irrotettu luonnonvarojen kulutuksesta. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että Lissabonin strategia voi osaltaan vauhdittaa kestävän kehityksen strategiaa, jos sen avulla edistetään talouden uudelleensuuntaamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen toimintaan.

2.4.6

Näin ollen esimerkiksi EU:n kasvualoitteen yhteydessä tehtävien investointien — kuten EU:n muidenkin menojen — on oltava kestävän kehityksen kriteerien mukaisia. ETSK viittaa tässä yhteydessä siihen, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa on asiasta jo laadittu monenlaisia pohdintoja. (29) ETSK suosittelee, että komissio antaisi neuvostolle ja parlamentille sekä alueiden komitealle ja ETSK:lle erillisen tiedonannon, jossa se kuvaisi liikenne- ja energiahankkeisiin sekä muihin infrastruktuurihankkeisiin ja kestävän kehityksen politiikkaan tehtävien EU:n investointien johdonmukaisuutta (mm. EIP:n investoinnit mukaan luettuina).

3.1

ETSK pitää strategian tarkentamista hyvinkin aiheellisena, mutta sen mielestä on muistutettava kestävän kehityksen tärkeiden osa-alueiden mahdollisesta syrjään jäämisen vaarasta. Riossa ja Johannesburgissa keskusteltiin perinpohjaisesti maailmanlaajuisista kysymyksistä (kuten yleismaailmalliseen köyhyyteen vaikuttaminen, taloudellisen toiminnan kautta syntyvä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus), joita tuskin enää löytyy EU:n tähänastisesta kestävän kehityksen strategiasta. Näiden aiheiden käsittelyä on syvennettävä.

3.2

Riossa vuonna 1992 pidetyn huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelmassa mainitaan neljän Göteborgissa käsitellyn politiikanalan lisäksi esimerkiksi köyhyyden torjuminen. Myös Göteborgissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyssä luonnoksessa kestävää kehitystä koskevaksi strategiaksi (30) todetaan, että ”joka kuudes eurooppalainen elää köyhyydessä”. Neuvosto ei tosin ottanut käsiteltäväksi molempia sosiaaliasioihin liittyviä ydinkysymyksiä (31). EU:n kestävän kehityksen strategiassa on kuitenkin käsiteltävä unionissa esiintyvän köyhyyden lisäksi myös taloudellisen toimintamme vaikutusta yleismaailmalliseen köyhyyteen ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin. ETSK:n mielestä tasapuolisuutta ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei ole tähän mennessä pohdittu riittävästi. Johdonmukaisesta politiikasta ollaan vielä kaukana, mistä on yhtenä osoituksena se, että kehitysavun määrärahat eivät ole edes puolta luvatusta määrästä. Tätä puutetta ei voida paikata edes ”kaikki paitsi aseet” -aloitteen kaltaisin keinoin.

3.3

Komissio mainitsi kestävyysstrategian ensimmäisessä luonnoksessa köyhyyden torjunnan ohella myös väestön ikääntymisen keskustelun ensisijaiseksi aiheeksi. Vaikka molemmat aiheet on ainakin mainintana sisällytetty Lissabonin strategiaan, ne eivät sisälly pidemmälle aikavälille suunniteltuun kestävän kehityksen strategiaan, jonka painopisteenä ovat pääasiassa ympäristöaiheet. Tämä epäkohta on poistettava, ja sosiaalista ulottuvuutta on käsiteltävä nykyistä intensiivisemmin.

3.4

Tulevassa strategiassa on käsiteltävä edellä mainittujen yleismaailmallisten aiheiden ohella myös aihetta ”työ ja ympäristö” eli sitä, miten ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen avulla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja.

3.5

Koska kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus on erittäin tärkeä, sosiaalisten kysymysten ja talouteen sekä ympäristöön liittyvien kysymysten välisistä suhteista on keskusteltava ja ne on esitettävä konkreettisesti.

3.6

ETSK korostaa sen vuoksi, että sosiaalikysymyksille on osoitettava erityisen runsaasti huomiota kestävän kehityksen strategiaa tarkistettaessa. Jos näin ei tehdä, haittavaikutukset näkyvät koko strategiassa ja sen saamassa kannatuksessa.

3.7

ETSK ehdottaa, että EU:n kestävän kehityksen strategian tulevassa tarkistuksessa ja vuoden 2010 jälkeenkin kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalipolitiikan neljään eri osa-alueeseen.

3.7.1

Kestävässä työelämässä on kyse laadukkaasta työelämästä osana täystyöllisyyttä. Laadulla tarkoitetaan tässä yksilön koko uran kattavaa työelämän laatua. Liikkuvuuden ja joustavuuden kasvaviin vaatimuksiin on vastattava laajasti elinikäistä oppimista ja uusia sopeutettuja sosiaalisen suojelun muotoja stimuloivin riittävin resurssein. Työ ja perhe on voitava sovittaa yhteen nykyistä paremmin. Työpaikalla etusijalle on asetettava työsuojelu, työn organisointi ja työajat työntekijän tyytyväisyyden ja itseluottamuksen parantamiseksi. Sukupuolten tasa-arvo on yksi työelämän laadun parantamiseen tähtäävän politiikan kulmakivistä.

3.7.2

Väestön ikääntymisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset tulee analysoida perusteellisesti, jotta yhteiskunnallisia muutoksia voidaan ennakoida ja tarvittavia politiikkoja sopeuttaa. Eläketurvan pitkäjänteinen kestävyys edellyttää kaikissa jäsenvaltioissa uudistusten toteuttamista tai jatkamista. Eläkejärjestelmiin kohdistuvaa painetta lisää erityisesti monissa maissa vallitseva suuntaus siirtyä eläkkeelle alle 60-vuotiaana. On edistettävä sukupolvien välistä yhteisvastuuta. Politiikassa on keskityttävä lasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja luotava siten perustaa tulevien sukupolvien hyvinvoinnille. Lapsista liian moni elää köyhyydessä, jättää koulunsa kesken eikä voi odottaa tulevaisuudelta paljoakaan. Komitea laatii sukupolvien välisiä suhteita käsittelevän lausunnon, jossa se keskittyy käsittelemään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia sukupolvien välisen kuilun ylittämisessä.

3.7.3

Sosiaalisen osallisuuden on yhteiskunnassa koskettava kaikkia kansalaisia, joille on tarjottava oikeudet ja mahdollisuudet oikeuksiensa saavuttamiseen. Keskeinen tavoite on köyhyyden poistaminen. Kodittomat, huumeiden käyttäjät, rikolliset ja muut syrjäytyneet on integroitava takaisin yhteiskuntaan. Etniset vähemmistöt, siirtolaiset ja muut syrjäytymisvaarassa olevat tulee ottaa sosiaalista osallisuutta edistävien toimien ensisijaiseksi kohderyhmäksi. Tärkeimpiä välineitä ovat johdonmukaiset ja kattavat toimet, jotka tukevat yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Kaikkia kansalaisia koskevien sosiaalista osallisuutta edistävien politiikkojen muotoilu on jokaisen kansalaisten elämänlaadun parantamista ajatellen keskeistä.

3.7.4

Kuluneina vuosina terveydenhuolto ja terveyteen kohdistuvat uudet uhkat ovat tulleet entistä akuutimmiksi. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat elintarvikkeita, vettä, kemikaaleja, tupakkaa jne. koskevien hälyttävien tietojen vuoksi käynnistäneet erilaisia aloitteita. EU on puolestaan laatinut puiteohjelman kansanterveyden edistämiseksi ja etenkin ohjelmia ympäristötekijöiden ja haitallisten elintapojen aiheuttamien sairauksien torjumiseksi. Terveydenhuoltoon ja terveysriskien torjumiseen liittyviä erilaisia ohjelmia ei kuitenkaan koordinoida riittävästi eikä niiden yhteydessä tehdä yhteistyötä. Tätä seikkaa komitea on painottanut lukuisissa lausunnoissaan. Komitea katsoo, että terveydensuojelu on yhteinen velvollisuutemme ja kansalaisten perusoikeus. Komitea aikoo laatia aiheesta lausunnon, jossa tarkoituksena on esittää johtopäätöksiä sattuneista hätätilanteista ja luoda innovatiivinen lähestymistapa eteenpäin luotaavaa ja tulevan keskustelun pohjana toimivaa analyysia varten. Tähän liittyen komitea tulee korostamaan terveydenhuoltoon käytettyjen voimavarojen hyötysuhdetta.

3.7.5

Edellä käsitellyt aiheet kattava kestävää sosiaalista kehitystä käsittelevä peruskirja, johon sisältyvät asiaankuuluvat kansalaisten perusoikeudet, voi toimia erittäin kannustavana välineenä. Peruskirjaan tulisi liittää EU:n toimintaohjelma, jolla pyrittäisiin koordinoimaan eri toimia ja autettaisiin jäsenvaltioita keskittymään ensisijaisiin aiheisiin. Komitea korostaa, että tämä lähestymistapa voisi tarjota erityistä lisäarvoa sekä käsillä olevaa että tulevaa unionin laajentumista ajatellen.

3.8

Uudessa strategiassa olisi myös selvitettävä, miten rakennerahastoista myönnettävät määrärahat voidaan EU:n uudella (vuonna 2007 alkavalla) rahoituskaudella saada vastaamaan kestävää kehitystä koskevan keskustelun tuloksia. Komissio pyrkii siihen, että ”kestävä kehitys asetetaan koheesion yleiseksi tavoitteeksi” (32). Näitä pyrkimyksiä olisi jatkettava. Komission on parannettava rakennerahastojen toiminnan johdonmukaisuutta antamalla rahoituksen saajille selkeitä laadullisia tavoitteita. ETSK odottaa kiinnostuneena uusista rahoitusnäkymistä käytävää keskustelua ja kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavien välineiden ja seurantajärjestelmien sisällyttämistä siihen. Ei voida enää hyväksyä, että esimerkiksi komissio yhtäältä arvostelee liikennepolitiikan linjauksia (vrt. kohta 2.1.4.2), mutta osallistuu joskus konkreettisesti niiden rahoitukseen muun muassa rakennerahastojen kautta. Tällaisista ristiriitaisuuksista on päästävä eroon. EU:n on asetettava tukien myöntämiselle kestävää kehitystä koskevia ehtoja ja valvottava ehtojen noudattamista.

3.9

On arvioitava perusteellisesti myös jäsenvaltioiden yleistä alueellista kehitystä, jonka rahoitukseen rakennerahastot osallistuvat. Suurin EU:n viime vuosina rakennerahastoista rahoittamista maatalouden alan toimista oli Sachsenin osavaltiossa Saksassa sijaitsevan suurmeijerin laajentaminen, jolle myönnettiin 40 miljoonan euron investointituki. Tämä suurmeijeri on yksi Euroopan kannattavimmista ja tuottavimmista meijereistä, mikä johtuu paitsi EU:lta saadusta tuesta myös siitä, että siellä jalostetaan Tšekistä peräisin olevaa halpaa maitoa. Onko jalostustoiminnan keskittämisen tukeminen kuitenkaan aina kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, on yksi niistä kysymyksistä, joita komission olisi käsiteltävä kestävän kehityksen strategian puitteissa. Euroopan veronmaksajilla on oikeus tietää, ovatko EU:n osittain rahoittamat investointihankkeet kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia, eli on testattava, ovatko toimet yhteensopivia kestävän kehityksen periaatteen kanssa.

3.10

Johdonmukaisen politiikan periaatteiden mukaisesti on myös tarkistettava, vastaako tutkimus- ja kehityspolitiikan toteuttaminen täysin kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun tuloksia.

3.11

Sama koskee finanssi- ja veropolitiikkaa, vaikkakin ETSK on täysin tietoinen siitä, että niitä koskevat asiat kuuluvan enemmän jäsenvaltioiden kuin EU:n tehtäviin. Millainen on vakaussopimuksen suhde kestävään kehitykseen? Voidaanko uusilla veropoliittisilla aloitteilla edistää kestävää kehitystä? (33) ETSK ehdottaa komissiolle, että vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä siihen sisällytettäisiin suoraan ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia. Niiden tulee olla yhtä velvoittavia kuin taloutta ja finanssikysymyksiä koskevien vaatimusten. Kun tarkastellaan taloudellisten välineiden käytössä tapahtunutta kehitystä, voidaan todeta, että viime vuosina on käytetty aiempaa enemmän ympäristöveroja ja -maksuja. Havaittavissa on hidas mutta jatkuvasti laajeneva pyrkimys ympäristöverouudistuksen toteuttamiseen, kun joissakin maissa veropohjaa muutetaan siten, että työn verotusta vähennetään ja ympäristön pilaantumiseen, luonnonvaroihin ja palveluihin liittyviä veroja ja maksuja korotetaan (34).

3.11.1

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisten hankintaohjelmien laatiminen ja täytäntöön paneminen olisi erittäin merkittävää, sillä julkisten hankintojen osuus Euroopan unionin BKT:sta on 16 prosenttia. Siten se toimisi esimerkkinä myös mm. yrityksille ja yksityisille.

3.12

ETSK katsoo, että yritysten rooli on ratkaisevan tärkeä kestävän kehityksen edistämisessä. Komitean mielestä EU:n tulisi laatia kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevat toimintalinjat ja sitoutua niihin. Tämä tulisi toteuttaa eurooppalaisten yritysten ja julkisviranomaisten välisen vuoropuhelun ja kumppanuuden pohjalta ja Johannesburgin huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Tavoitteena olisi kannustaa toimia, joilla voidaan lisätä tuotteiden ja tuotantoprosessien tehokkuutta, ja edistää kestäviä kulutusmalleja resurssien käytön optimoimiseksi ja jätteiden minimoimiseksi. Unionin tasolla toimivia yrittäjäjärjestöjä tulisi kannustaa omaksumaan johtava rooli sellaisten kestävien tuotanto- ja kulutusmallien edistämisessä, joissa otetaan huomioon sekä yhteiskunnan tarpeet että ympäristön asettamat rajat (35).

4.1

Liittymisneuvotteluissa ei ole käsitelty kestävää kehitystä vaan yhteisön säännöstön käyttöönottoa. Ongelmat, jotka on ratkaistava kestävän kehityksen avulla, eivät selvästikään ole syntyneet nykyisten lakien noudattamatta jättämisestä, vaan niiden asettamissa rajoissa.

4.2

Lähes kaikki uudet jäsenvaltiot ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäseninä tähän mennessä laatineet kestävän kehityksen kansallisen strategian. Kestävän kehityksen strategioiden ja toteutetun politiikan välillä on huomattavia ristiriitoja niin uusissa kuin nykyisissäkin jäsenvaltioissa (katso kohta 5).

4.3

ETSK on useissa lausunnoissa käsitellyt tulevien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Se on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ympäristön tila on toisaalta osittain jo huomattavasti parantunut tai ainakin paranee tulevaisuudessa, kun kehitetään tekniikkaa ja esimerkiksi asennetaan suodattimia tai rakennetaan jätevedenpuhdistamoja. Toisaalta on havaittavissa selvästi kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia (36).

4.4

Energiatehokkuuden taso hakijamaissa on osittain katastrofaalinen. Esimerkiksi luonnonvarojen säästäminen, ympäristönsuojelu ja työpaikkojen luominen voitaisiin varsin hyvin yhdistää etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Hakijamaiden politiikoissa ei kuitenkaan ole havaittavissa vastaavia strategisia linjauksia.

4.5

Yleisenä suuntauksena on pikemminkin, että tulevissa jäsenvaltioissa ja hakijamaissa omaksutaan suhteellisen nopeasti EU:ssa vallitsevat tuotanto- ja kulutusmallit ja niiden myötä kestävää kehitystä haittaavat ongelmat, joita käsitellään parhaillaan EU:n jäsenvaltioissa.

4.6

On erityisen tärkeää viestittää uusien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden kansalaisille, että kestävä kehitys tuo tullessaan myönteisiä asioita eikä tarkoita luopumista vasta saavutetusta uudesta ”elämänlaadusta”. Jos viesti ei mene perille, EU:n kestävän kehityksen strategian täytäntöönpano saattaa vaikeutua jo siksi, että uusien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden edustajat voivat neuvostossa vastustaa komission asianmukaisia toimia entistä enemmän.

4.7

EU:n tasolla on asetettava edellytykset tukien myöntämiselle ja varmistettava, että varoja myönnetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Uusien jäsenvaltioiden toimivaltaisille tahoille on annettava päätösten tekoon tarvittavaa käytännön apua tekemällä valistustyötä poliittisella tasolla ja julkishallinnossa (37).

5.1

EU ei ole yksinään vastuussa kestävän kehityksen toteuttamisesta. EU:n merkitys on epäilemättä tärkeä, mutta myös jäsenvaltiot, alueet, kaupungit, yritykset ja yksittäiset kansalaiset kantavat osan vastuusta. Kaikki toiminta on vastedes verkotettava tiiviimmin. Tulevaisuudessa yksittäisten poliittisten ja hallinnollisten elinten kulloisetkin erityisvastuut, vaikutusmahdollisuudet ja toimivaltuudet on kuvattava selkeästi yhteen sovitetuissa strategioissa ja verkotettava keskenään. Kun lähes kaikki jäsenvaltiot — neljä uutta jäsenvaltiota mukaan luettuina — ovat nyt kehittäneet oman kestävän kehityksen strategiansa, nämä kansalliset strategiat olisi syytä arvioida. Olisi arvioitava etenkin niiden tehokkuutta ja tutkittava niiden keskinäistä johdonmukaisuutta sekä verrattava niitä EU:n kestävän kehityksen strategiaan.

5.2

Perusteellisen analyysin tuloksia ennakoimatta voidaan todeta, että kestävän kehityksen käsittelytavat ovat kansallisissa strategioissa varsin erilaiset. Joissakin strategioissa käsitellään pääasiassa ympäristökysymyksiä, toisissa taas käsitellään kestävän kehityksen kolmea eri ulottuvuutta ja esitetään kokonaisstrategioita tulevaa yhteiskunnallista kehitystä varten. Useimpia kansallisia strategioita ei varmastikaan ole suunniteltu EU:n strategian täytäntöönpanovälineiksi, vaan ne on kehitetty kansallisissa puitteissa Riossa asetetun kansallisia strategioita koskevan velvoitteen täyttämiseksi. Siitä huolimatta useimmissa kansallisissa strategioissa on samat painopisteet kuin EU:n strategiassa. Koska kansallisten strategioiden painopisteet ja täytäntöönpanoasteet sekä niissä käytetyt osallistumis- ja tarkistusjärjestelmät ovat erilaisia, ETSK odottaa, että tarkasta analyysista saadaan runsaasti vertailumateriaalia ja hyvä perusta vastavuoroiselle oppimiselle ja parhaiden käytäntöjen omaksumiselle. Komitea on valmis tekemään yhteistyötä kansallisten kestävän kehityksen neuvostojen ja niiden kattojärjestön EEAC:n (European Environmental Advisory Councils) kanssa edistääkseen kyseisiä toimia tai perustaakseen tietojenvälitysjärjestelmän tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

5.3

Liikennepolitiikan ja energiapolitiikan ohella myös EU:ssa vuonna 2003 tehdyistä tärkeistä uudistuksista näkyy selvästi, että EU:n ja jäsenvaltioiden välinen harmoninen yhteistyö on välttämätöntä. Maatalouskomissaari Fischler oli maatalousuudistuksen yhteydessä ehdottanut, että 20 prosenttia maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteisiin tarkoitetuista ensimmäisen pilarin määrärahoista kohdennettaisiin uudelleen. Tällaiset toimenpiteet olisivat varmasti edistäneet kestävää kehitystä. Jäsenvaltiot päättivät kuitenkin huomattavasti pienemmästä mukauttamisesta. EU antoi maatalousuudistuksen yhteydessä jäsenvaltioille myös mahdollisuuden kohdentaa 10 prosenttia maatalouden tähänastisista suorista tuista uudelleen kestävän kehityksen kannalta tärkeisiin toimenpiteisiin. Mikään jäsenvaltioista ei nähtävästi hyödynnä tätä mahdollisuutta Luxemburgissa tehtyjen päätösten täytäntöönpanon yhteydessä. Myös kalastuspolitiikassa kesti varsin kauan päästä yksimielisyyteen ensimmäisistä suojelutoimenpiteistä, vaikka nykyinen ympäristön kannalta kestämätön politiikka uhkaa kalakantojen lisäksi myös jo kalastajien toimeentuloa. Tämä osoittaa, että on tehtävä tiivistä yhteistyötä laadittaessa ja pantaessa täytäntöön kestävän kehityksen politiikkaa.

5.4

Kestävän kehityksen puite-edellytykset on määritettävä unionin ja jäsenvaltioiden strategioissa, mutta suuri osa käytännön täytäntöönpanotoimista tapahtuu alue- ja paikallistasolla. Tavoitteet ja toimet on hahmoteltava niin kutsuttujen ”paikallisten agenda 21 -suunnitelmien” yhteydessä tiiviissä yhteistyössä vastuullisten poliitikkojen kanssa. Ilman tällaista ”alhaalta ylös” -lähestymistapaa kestävä kehitys ei ole mahdollista.

5.5

ETSK katsoo siis, että kestävä kehitys muodostaa myös konkreettisen sosiaalisen ja taloudellisen toimintakentän kaikilla tasoilla. Kestävä kehitys luo laajalle haarautuvan toimintakehyksen, joka tosin edellyttää aivan erityisiä tietoja ja valmiuksia; kysymyksessä on toimintakehys, jossa painotetaan aivan erityisesti tietoa ja tietoisuutta. Tätä ei toistaiseksi ole tuotu riittävästi esiin eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä eikä myöskään virallisen järjestelmän ulkopuolella tapahtuvassa oppimisessa.

5.6

Sen vuoksi kestävä kehitys — toimintakehyksenä mutta myös päämääränä sinänsä — on otettava kasvatuksen ja koulutuksen kohteeksi ja nostettava esiin asiana, johon on pyrittävä ja joka on toteutettava jokaisen yksittäisen kansalaisen välittömässä (maantieteellisessä ja sosiaalisessa) toimintaympäristössä.

5.7

Tässä yhteydessä unionin politiikat, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä EU:ssa, ovat erityisen tärkeitä, koska ne voivat antaa erittäin vahvoja sysäyksiä asiaa koskeville suuntauksille ja toimille, joita kehitetään paikallistasolla.

5.8

ETSK:n mielestä tulisi erittäin pikaisesti käsitellä kyseisten EU:n politiikkojen uudelleensuuntaamista, niin että ne antavat sysäyksen laajojen kestävää kehitystä koskevien paikallistason ohjelmien laatimiseen ja edistämiseen. ETSK ehdottaa siitä syystä, että tuetaan erityisesti sellaisia ohjelmia, jotka perustuvat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen yhteistyöhön ja joille on asetettu luotettavan tiedon, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen pohjalta yksittäistapauksissa konkreettiset ja mitattavissa olevat (määrälliset ja laadulliset) tavoitteet.

6.1

Ratkaisevan tärkeä kysymys on luonnollisesti kansantalouksien tuleva kilpailukyky. Kestävän kehityksen periaatteiden tiukka noudattaminen — esimerkiksi ottamalla käyttöön uusinta ympäristöteknologiaa ja sisällyttämällä ulkoiset kustannukset hintoihin — johtaa mahdollisesti tai jopa väistämättä yhden kansantalouden kannalta kilpailuhaittoihin silloin, kun muut kansantaloudet eivät noudata tai noudattavat vain osittain kestävän kehityksen periaatteita eikä haittoja tasoiteta kaupankäynnissä.

6.2

EU on juuri edellä kuvatussa tilanteessa. Yhdysvaltojen ja Venäjän kieltäytyminen Kioton pöytäkirjaan liittymisestä ja Bushin hallinnon ilmoitus siitä, että ympäristölainsäädännön vaatimuksista tingitään osittain uusien impulssien antamiseksi taloudelle, osoittavat selvästi, että yksi maailman tärkeimmistä talousmahdeista suosii toisenlaista, ympäristön kannalta haitallista kehitystä.

6.3

Sitäkin tärkeämpää on lisätä maailmanlaajuisissa neuvotteluissa niihin maihin kohdistuvia paineita, jotka ovat ainakin jossain määrin hylänneet kestävän kehityksen periaatteet. Jos suinkin mahdollista nämä maat olisi saatava kantamaan oma vastuunsa ja ryhtymään osaltaan kestävää kehitystä edistäviin toimenpiteisiin.

6.4

Tämäkään ei vielä riitä. ETSK käsitteli näitä perusongelmia jo lausunnossaan aiheesta ”YMP:n tulevaisuus”. (38) Komission on sen vuoksi tähänastista huomattavasti ponnekkaammin pyrittävä siihen, että esimerkiksi WTO-neuvotteluissa käsitellään ehdottomasti myös kestävän kehityksen kriteerejä, kuten selkeitä ympäristö-, eläinsuojelu- ja sosiaalinormeja. Kestävyys ei siis liity pelkästään tuotantoon ja kulutukseen, vaan hyvin tiiviisti myös kansainväliseen kauppaan. Toistaiseksi kestävyysnäkökohtia on kuitenkin käsitelty WTO:ssa aivan liian vähän.

6.5

Samoin kuin on hyväksyttävä esimerkiksi maataloustuotteiden vientitukia koskevat kehitysmaiden perustelut, on muiden valtioiden myös hyväksyttävä se, ettei EU voi enää suostua luopumaan paikallisesta tuotannosta heikon kilpailukyvyn vuoksi silloin, kun kilpailevien tuotteiden valmistuksessa on sovellettu kilpailua haittaavia ja kestävyyden kannalta sopimattomia menetelmiä. ETSK viittaa tässä aiemmin mainittuun esimerkkiin sokerintuotannosta (vrt. kohta 2.3.10.1).

6.6

EU:n tarkistetussa kestävän kehityksen strategiassa olisi keskityttävä perusteellisesti tähän aiheeseen ja esitettävä asianmukainen toimintasuunnitelma. (39)

6.7

Strategiaan kuuluu myös yhteenliittymien muodostaminen niiden maiden kanssa, jotka ovat valmiit yhteisiin toimiin kestävän kehityksen edistämiseksi. Niihin voisivat lukeutua erityisesti AKT-maat, joihin EU ylläpitää erityissuhteita.

6.8

Kestävästä kehityksestä EU:n tasolla käytävän keskustelun lähtökohtina ovat Yhdistyneiden kansakuntien jo aiemmin ilmaisemat pyrkimykset, joista taas on saatu virikkeitä myös kansallisiin strategioihin. Nämä toimintahaarat eivät voi jatkaa erillisinä, vaan ne on verkotettava keskenään. Unionin uuden kestävyysstrategian tehtävänä tulisi olla sen osoittaminen, miten eri tasojen (kansainvälinen taso, unionitaso, jäsenvaltiotaso sekä alue- ja paikallistaso) strategiat voidaan verkottaa yhdeksi yhtenäiseksi politiikaksi.

6.8.1

EU on Johannesburgissa sitoutunut toteuttamaan nykyiset kansainväliset kehitystavoitteet, etenkin vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetut kehitystavoitteet, erilaiset uudet ja mitattavissa olevat yksittäistavoitteet sekä Johannesburgin huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelman. Tämä kaikki on kirjattava EU:n kestävän kehityksen strategiaan.

7.1

ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että ”… strategioiden onnistumisen todennäköisyys lisääntyy, mikäli ne sisältävät

7.2

Syventävässä kestävän kehityksen strategiassa olisi ehdottomasti tuotava esille, että rakenteellisia muutoksia tulee tapahtumaan (ja kerrottava, millaisia muutokset luultavasti ovat). Olisi myös kerrottava, että toimintaedellytysten muuttuminen pitkällä aikavälillä johtaa työpaikkojen lisääntymiseen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun paranemiseen. Eri aloilla (talous, ympäristö, sosiaalipolitiikka) olisi määriteltävä riittävä määrä helposti ymmärrettäviä ja selkeitä indikaattoreita, joiden avulla voitaisiin mitata, kulkeeko kehitys oikeaan suuntaan. Eurostatin nykyinen asiaa koskeva toiminta vaikuttaa komitean mielestä oikeansuuntaiselta. Komitea suhtautuu torjuvasti Lissabonin strategiassa esitettyihin ajatuksiin esimerkiksi tarkistusindikaattorien vähentämisestä (ympäristönsuojelun alalla jäisi jäljelle ainoastaan yksi indikaattori eli hiilidioksidipäästöt). Euroopan ympäristökeskuksen laatima perusindikaattorisarja voi auttaa täydentämään rakenteellisia indikaattoreita.

7.3

Sen lisäksi, että kehityssuuntia mitataan indikaattorien avulla, olisi luotava skenaarioita, joiden pohjalta voidaan määritellä välitavoitteita. Koska kestävällä kehityksellä ei ole lopullista päätepistettä, kaikille osapuolille on näytettävä selkeästi, mihin suuntaan on kuljettava ja mitä vaikutuksia erilaisilla kehityssuuntauksilla viime kädessä on esimerkiksi jonkin talouden alan tilanteeseen tai kansalaisten arkeen.

7.4

ETSK suosittelee perusteellisen esikuva-analyysin tekemistä ja luettelon laatimista kestävää kehitystä koskevista hyvistä ja huonoista esimerkeistä.

8.1

ETSK korostaa tässä lausunnossa, että syynä riittämättömään edistymiseen on mm. se, että kestävän kehityksen perusmerkitys on jäänyt hämärän peittoon ja että tämän vuoksi asianosaisilla aloilla ilmenee pelkoa ja vastustusta. Lisäksi ei ole asetettu selkeitä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, minkä vuoksi kestävän kehityksen näkökulmaa ei ole sisällytetty merkittäviin politiikanaloihin tarpeeksi perusteellisesti. Näiden puutteiden korjaaminen helpottaa luultavasti myös täytäntöönpanoa.

8.2

Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi vuonna 2003 seuraavaa: ”Jotta kaikki Göteborgissa ehdotetut uudistukset voitaisiin toteuttaa, on ratkaisevan tärkeää, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat toimia nykyisten prosessien, strategioiden ja välineiden tehokkuuden ja yhtenäisyyden parantamiseksi”. (41) Eurooppa-neuvosto mainitsi siinä yhteydessä erityisesti Cardiffin prosessin, tavoitteet haitallisten yhteyksien purkamiseksi, rakenneindikaattorit, edistymisen seuraamisen ja parhaiden käytäntöjen määrittelyn. (42)

8.3

Komissiota kehotettiin jo Göteborgin päätöksissä parantamaan ehdotustensa johdonmukaisuutta arvioimalla niiden vaikutusten kestävyys. Komissio otti viime vuonna käyttöön yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin välineen, jota on jo kauppapolitiikassa käytetty samaan tapaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Komission yksiköt laativat yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin, jota käytetään komission ehdotusten pohjana ja perusteluna. Tähän mennessä esitetyissä esimerkeissä ei vielä riittävästi käytetä integroitua näkökulmaa käsiteltyjen ongelmien kuvaamiseen vaan korostetaan liikaa kustannus-hyötyanalyysiä. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi tehdään puolestaan yhdessä muiden osapuolten kanssa osallistumista edistävässä prosessissa.

8.4

ETSK toteaa, että Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien seurantaa koskevaa suunnitelmaa ei ole ajantasaistettu, ja vaikka se on tarkistettava ennen keväällä 2004 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta (43), ETSK ei tiedä, onko valmisteluja jo tehty. On kuitenkin selvää, että etenemissuunnitelman laatiminen on mahdotonta ilman selkeitä tavoitteita.

8.5

Keväällä 2004 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston on lisäksi määrä suorittaa Cardiffin prosessin vuosikatselmus. (44) ETSK olettaa, että tässä valitettavasti liian myöhään julkaistussa katselmuksessa todetaan neuvoston eri kokoonpanojen alakohtaisten strategioiden olevan toistaiseksi enimmäkseen vasta kirjallisia suunnitelmia.

8.6

Tarvitaan selvästi entistä suurempaa poliittista sitoutumista kestävää kehitystä koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen. EU:n tasolla tämä edellyttää komissiolta aiempaa huomattavasti selkeämpää ja paremmin koordinoitua lähestymistapaa kestävän kehityksen politiikkaan. Komission tulisi laatia vuosittain kestävää kehitystä koskeva selvitys. Tarvitaan myös nykyistä lujempaa sitoutumista Cardiffin prosessin tehokkaaseen toteuttamiseen. Neuvoston tulisi eri kokoonpanoissaan (energia, kilpailukyky, talousasiat, liikenne, maatalous jne.) valmistella vuosiraportteja, joissa tuodaan esiin edistyminen kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä kullakin politiikanalalla. Euroopan parlamentin tulisi vakiinnuttaa menettelyt koordinoidun lähestymistavan luomiseksi kestävää kehitystä koskevissa asioissa. Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa tulisi kannustaa antamaan virikkeitä kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä käytävään keskusteluun ja tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten kestävän kehityksen neuvostojen kanssa julkisen keskustelun vauhdittamiseksi ja kestävään kehitykseen sitoutumisen lisäämiseksi.

9.1

Komissio tunnustaa kaikissa asiakirjoissa viestinnän tärkeyden. Eurooppa-neuvosto korostaa Göteborgin huippukokouksen päätelmissä, että on tärkeää ”laajasti kuulla kaikkia asianomaisia sidosryhmiä” (kohta 23).

9.2

Komissio toteaa kestävän kehityksen strategiassaan (45) muun muassa seuraavaa: ”On esiintynyt huolta siitä, että poliittisten toimien perustana ovat olleet erityisryhmien edut pikemmin kuin koko yhteiskunnan laajat edut. Tämä näkemys on osa laajempaa tyytymättömyyttä. Monet uskovat, että politiikanteosta on tullut liian teknokraattista ja kaukaista ja että oman edun tavoittelu vaikuttaa siihen liikaa. Jotta voitaisiin torjua lisääntyvä vieraantuminen poliittisesta prosessista, politiikan laatimisesta on tultava avoimempaa. Avoin poliittinen prosessi mahdollistaa myös sen, että voidaan tunnistaa selkeästi kaikki tarvittavat kompromissit ristiriitaisten etujen välillä ja tehdä päätökset avoimesti. Varhaisemmassa vaiheessa käytävän nykyistä järjestelmällisemmän vuoropuhelun (erityisesti kuluttajien edustajien kanssa, koska kuluttajien edut jäävät liian usein huomiotta) pitäisi parantaa säädösten laatua ja nopeuttaa niiden täytäntöönpanoa, vaikka se voi pidentää ehdotusten laatimiseen käytettävää aikaa.”

9.3

Viestintä ja kuuleminen ovat kaksi eri asiaa. ETSK:n mielestä on ensinnäkin aivan välttämätöntä, että tuleva uusi kestävän kehityksen strategia laaditaan tiiviissä yhteistyössä eri osapuolten kanssa, toisin sanoen sekä jäsenvaltioiden kanssa (strategioiden verkottamisen parantamiseksi) että myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Ei riitä, että sisäpiirissä laadittua valmista strategiaa markkinoidaan ulospäin, vaan strategia on alusta asti laadittava avoimessa kuulemis- ja yhteistyöprosessissa, jos sen on uudessa konkretisoidussa muodossaan määrä saada laajaa hyväksyntää ja kannatusta.

9.4

ETSK:n mielestä kestävän kehityksen strategian kehittämistä on vastedes ehdottomasti jatkettava prosessissa, johon osallistuminen on paljon laajempaa kuin aiemmin. Komitea muistuttaa, että kuulemisasiakirjan julkaisemisen ja Göteborgissa käytyjen keskustelujen perustana olleen kestävän kehityksen strategian luonnoksen julkaisemisen välillä oli juuri ja juuri kaksi kuukautta. Laajan yhteiskunnallisen yksimielisyyden (ks. kohdat 2.2 ja 2.3 ) edellyttämiin keskusteluihin tarvitaan paljon enemmän aikaa kuin niille on tähän mennessä annettu.

9.4.1

Tästä valmistelevasta lausunnosta voi hyvinkin tulla sellaisen osallistumista edistävän prosessin ensimmäinen vaihe. ETSK lähtee siitä, että luonnos julkaistaan suunnitelmien mukaan touko- tai kesäkuussa 2004. Tämän jälkeen kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava riittävästi aikaa keskustella luonnoksesta. ETSK katsoo, että sopiva aika olisi vähintään kolme kuukautta.

9.4.2

Luonnosprosessia seuraamaan olisi perustettava sidosryhmien välinen foorumi, joka olisi samantapainen kuin luonnonvarojen kestävän käytön strategiaa kehitettäessä käytetty foorumi.

9.4.3

Osapuolten kanssa olisi lopuksi keskusteltava kuulemisprosessin tuloksesta. Uuden komission olisi vasta sen jälkeen tehtävä päätös uudesta kestävän kehityksen strategiasta. Komission olisi sitten laadittava poliittinen ohjelmansa uuden kestävän kehityksen strategian pohjalta.

9.4.4

ETSK on valmis seuraamaan ja tukemaan tätä prosessia ja tarttuu ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen Margot Wallströmin (46) tarjoukseen järjestää kuulemisprosessi yhdessä komission kanssa.

9.5

Edellä kohdassa 2 todettiin, että tulevina kuukausina olisi pyrittävä kestävän kehityksen strategian havainnollistamiseen ja syventämiseen. Havainnollistaminen on tärkeää, koska ihmisten on paljon helpompi noudattaa selkeitä tavoitteita kuin visioita.

9.6

Strategiaan liittyvää viestintää olisi vastedes myös tehostettava esimerkiksi kokoamalla kaikki toimenpiteet yhteen asiakirjaan.

9.7

Komitea toivoo, että vastedes myös kestävästä kehityksestä käytävä keskustelu sekä koulutus- ja tutkimuspolitiikka nivottaisiin vahvemmin yhteen. Koulutuksen ja kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun järkevä nivominen yhteen merkitsee epäsuorasti myös sitä, että annetaan kaikille mahdollisuus osallistua prosessiin.

9.7.1

Koulutuspolitiikka voidaan hyvinkin katsoa osaksi viestintästrategiaa, ja siinä on erityisen tärkeää kehittää pitkäjänteistä ja verkottunutta ajattelua sosiaalisessa kontekstissa.

9.7.2

Ympäristön kannalta kestämättömiä suuntauksia analysoidaan yhteiskunnissamme useimmiten 5—10 vuoden aikarajoissa uskaltautumatta kovinkaan usein kauemmas tulevaisuuteen. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon hankaluudet. Kestävän kehityksen edistämiseen käytettävät toimenpiteet on kuitenkin usein suunniteltava 15—20 vuodeksi tai vielä pidemmäksi ajaksi (sukupolviksi) eteenpäin. Yksi keskeisistä ongelmista, joka liittyy kestävän kehityksen vastaisten kehityssuuntausten torjuntaan ja niiden vastatoimenpiteisiin, onkin tieteellisesti luotettavien menetelmien puute vaihtoehtoisten skenaarioiden hahmottamiseksi. Tulisi harkita EU:n kestävän kehityksen strategiaa pitkällä aikavälillä luotaavan pohdintaryhmän perustamista ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisten elämäntapojen edistämistä. Kestävän kehityksen yhteydessä on pakosta turvauduttava skenaarioihin, jotka kattavat lukuisia aihepiirejä ja kehityssuuntauksia ja perustuvat kriittiseen ajatteluun. ETSK ehdottaa, että kestävän kehityksen tarkistettuun strategiaan sisällytetään erityinen tutkimus kestävää kehitystä koskevien kattavien simulointimallien kehittämistä varten. Siinä yhteydessä tulee kuvata johdonmukaisen kestävän kehityksen politiikan sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi myös sitä, mitä sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia on odotettavissa, jos kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia ei keskeytetä.

9.7.3

Työympäristöjen modernisointi ja ympäristöä vähemmän rasittavien teknologioiden käyttöönotto tulevat vaikuttamaan koulutuksen ja työntekijöiden ammatillisen koulutuksen tasoon. Mitä kehittyneempiä tuotantomenetelmät ovat, sitä enemmän hierarkkisia rakenteita puretaan ja sitä enemmän kaikki ansiotyössä olevat tarvitsevat täydennyskoulutusta ja elinikäistä oppimista. Yhteiskunnan, jonka tavoitteena on ajatella ja toimia kestävän kehityksen ehdoilla, on oltava yhteiskunta, jota leimaa korkeatasoinen koulutus.

9.7.4

Osaamiseen perustuva yhteiskunta on pitkällä aikavälillä epäilemättä välttämätön kestävän kehityksen edistämiseksi. Toisaalta se on myös kestävän kehityksen tulosta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että koulutusjärjestelmiin on sisällytettävä paljon enemmän tietoa kestämättömiin kehityssuuntauksiin liittyvistä asioista. Haasteiden ymmärtäminen lisää toteutettavien toimenpiteiden ymmärtämistä.