52003DC0358

KOMISSION KERTOMUS UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY täytäntöönpanosta

SISÄLLYS

1. JOHDANTO

2. SOVELTAMISALA - JULKINEN JA YKSITYINEN SEKTORI

3. LAPSEN IKÄ (MYÖS ADOPTOITUJEN LASTEN OSALTA)

4. VANHEMPAINLOMAN KESTO JA PITÄMINEN (KOKOAIKAISENA VAI OSA-AIKAISENA, YHTÄMITTAISENA VAI JAKSOTTAISENA)

5. YKSILÖLLISYYS JA SIIRRETTÄVYYS VANHEMPIEN KESKEN

6. MYÖNTÄMISPERUSTEET/MUODOLLISUUDET

7. RAJOITUKSET JA PIENET YRITYKSET

8. IRTISANOMISSUOJA JA PALUUOIKEUS

9. TYÖNTEKIJÄN OIKEUDET JA ASEMA VANHEMPAINLOMAN AIKANA

10. POISSAOLO PAKOTTAVASTA SYYSTÄ

LIITE I

LIITE II

LIITE III

1. JOHDANTO

Neuvosto antoi 3.6.1996 vanhempainlomaa koskevan direktiivin 96/34/EY (neuvoston direktiivi 96/34/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1996, UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 145, 19.6.1996, s. 4-9. Muutettu direktiivillä 97/75/EY, EYVL L 10, 16.1.1998, s. 24), jolla pannaan täytäntöön ensimmäinen sosiaalipoliittisen sopimuksen mukainen työmarkkinaosapuolten välinen sopimus.

Tämä raportti perustuu tietoihin, jotka on lähetetty komissiolle direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisista täytäntöönpanomääräyksistään, joko lainsäädännöstä tai työehtosopimuksista. Komissio on myös lähettänyt jäsenvaltioille vanhempainlomaa koskevan lyhyen kyselylomakkeen, jonka vastaukset täydentävät aikaisemmin lähetettyjä tietoja. Komissio on myös kuullut työmarkkinaosapuolia ja riippumattomien lainopillisten asiantuntijoiden verkostoa tasa-arvoasiassa. On syytä panna merkille, että komissiolle lähetettyjen tietojen sisältö ja yksityiskohdat vaihtelevat huomattavasti. Tämän kertomuksen sisältö on marraskuun 2002 tilanteen mukainen.

2. SOVELTAMISALA - JULKINEN JA YKSITYINEN SEKTORI

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen määräykset, jotka on liitetty direktiiviin ja pantu sen avulla täytäntöön, koskevat kaikkia sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijöitä, niin miehiä kuin naisiakin, joilla on laissa, työehtosopimuksissa tai voimassa olevissa käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde jäsenvaltiossa (1 lausekkeen 2 kohta). On selvää, että se kattaa julkisen sektorin työntekijät.

>TAULUKON PAIKKA>

Komissio katsoo, että Kreikan merityöntekijöitä koskeva rajoitus on direktiivin vastainen ja on pannut vireille rikkomismenettelyn. Kreikka suunnittelee parhaillaan vanhempainloman ulottamista merityöntekijöihin ja tuomareihin.

3. LAPSEN IKÄ (MYÖS ADOPTOITUJEN LASTEN OSALTA)

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa määrätään, että työntekijöillä on oltava oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voivat huolehtia lapsesta, ja että loma on voitava ottaa jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten määrittelemään ikään saakka (enintään kahdeksan vuotta). Kaikki jäsenvaltiot myöntävät vanhempainlomaa sekä luonnollisista että adoptoiduista lapsista.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Komission vireille panemien rikkomismenettelyjen vuoksi:

* Irlanti on poistanut lainsäädännöstään määräyksen, että vanhempainlomaa saa ainoastaan 3. kesäkuuta 1996 jälkeen syntyneiden lasten osalta ja;

* Yhdistynyt kuningaskunta on poistanut lainsäädännöstään määräyksen, ettei vanhempainlomaa myönnetä ennen 15. joulukuuta 1999 syntyneiden lasten osalta.

* Luxemburgissa myönnetään samoin vanhempainlomaa ainoastaan 31. joulukuuta 1998 jälkeen syntyneiden lasten vanhemmille tai siinä tapauksessa, että lapsi on adoptoitu, jos adoptiomenettely on pantu alulle asianomaisessa oikeusistuimessa tämän päivämäärän jälkeen. Komissio on pannut vireille rikkomismenettelyn Luxemburgia vastaan.

* Saksassa vanhempainlomaa myönnetään vain, jos lapset ovat syntyneet 31. joulukuuta 1991 jälkeen, mutta tällä määräyksellä ei enää ole käytännön vaikutusta.

4. VANHEMPAINLOMAN KESTO JA PITÄMINEN (KOKOAIKAISENA VAI OSA-AIKAISENA, YHTÄMITTAISENA VAI JAKSOTTAISENA)

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa määrätään, että vanhempainloman on kestettävä vähintään kolme kuukautta. Sopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat päättää, myönnetäänkö vanhempainloma kokoaikaisena vai osa-aikaisena, jaksottaisena vai aikahyvityksenä.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Jos raskaus alkaa tai adoptio tapahtuu vanhempainloman aikana, Luxemburgissa loma päättyy ja sen tilalle tulee äitiys- tai adoptioloma. Komissio pitää tätä yhteensopimattomana direktiivin kanssa ja on pannut alulle rikkomismenettelyn.

5. YKSILÖLLISYYS JA SIIRRETTÄVYYS VANHEMPIEN KESKEN

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa määrätään, että mies- ja naispuolisille työntekijöille on myönnettävä yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan. Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdassa määrätään, että naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun edistämiseksi ja isien kannustamiseksi kantamaan yhtäläinen osa perhevelvollisuuksista oikeus vanhempainlomaan pitäisi periaatteessa myöntää siten, ettei se ole siirrettävissä.

>TAULUKON PAIKKA>

Kaikissa jäsenvaltioissa oikeus vanhempainlomaan on yksilöllinen ja periaatteessa se ei ole siirrettävissä, kuten direktiivissä edellytetään.

Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä on määräyksiä vanhempainloman siirtämisestä olosuhteissa, jotka mahdollisesti tulevaisuudessa määritellään laissa mutta joita ei vielä ole määritelty.

Saksassa kummallakin vanhemmista on kolmen vuoden lomaoikeus lapsen kolmanteen syntymäpäivään saakka. Vanhemmat, jotka päättävät pitää kokoaikaisen vanhempainloman siten, että toinen vanhemmista pitää koko jakson ja toinen tekee työtä koko ajan, voivat tehdä niin. Jos vanhemmat kuitenkin päättävät pitää osa-aikaista lomaa, molempien on pidettävä jonkin verran lomaa, jotta koko oikeus tulee käytetyksi. Kokoaikainen vanhempainloma on siten itse asiassa siirrettävissä. Vanhemmat eivät menetä loma-aikaa, jos äiti käyttää koko loman itse.

Täsmennyksiä Itävallan osalta:

Ennen 31.12.1999 syntyneiden lasten isillä oli toissijainen oikeus vanhempainlomaan ("johdettu oikeus"), ja heihin sovellettiin sukupuolikohtaisia määräyksiä:

Kun sosiaaliturvajärjestelmän [1] mukaan sekä äitien että isien piti

[1] vrt. Arbeitslosenversicherungsgesetz 1977: 26 ja 26a artiklat, muutettuina: Bundesgesetz 30.4.1996, BGB1202.

* asua samassa taloudessa lapsen kanssa ja

* pitää yksinomaisesti huolta lapsesta,

niin työvoimalainsäädännön määräyksissä taas vaadittiin yksiselitteisesti samaa vanhempainlomaan halukkaalta isältä, mutta ei äidiltä.

Isällä on oikeus vanhempainlomaan vain kahdessa tapauksessa:

* jos äidillä olisi oikeus vanhempainlomaan "äitiyden perusteella Itävallan lainsäädännön mukaan"; [2]

[2] 2(1) artikla Ziffer 1 Eltern-Karenzurlaubsgesetz muutettuna: BGBl 1995/434 ja BGB1 1 1997/61.

* tai jos äidillä ei ole oikeutta vanhempainlomaan, mutta hän ei (itsenäisenä) ammatinharjoittajana voi hoitaa lasta. [3]

[3] 2(1) artikla Ziffer 1 Eltern-Karenzurlaubsgesetz muutettuna: BGBl 1995/434 ja BGB1 1 1997/61.

1.1.2000 ja 31.12.2001 välisenä aikana syntyneiden lasten vanhempia koskevat määräykset, jos he haluavat työnantajan myöntävän vanhempainlomaa:

Sekä äitien että isien pitää

* asua samassa taloudessa

* pitää päätoimisesti huolta lapsesta

Isiä koskee kuitenkin vielä yksi yksiselitteinen ehto:

* äiti ei saa pitää vanhempainlomaa samanaikaisesti

* tai äiti ei ole lainkaan oikeutettu vanhempainlomaan. [4]

[4] 2(1) artikla Eltern-Karenzurlaubsgesetz muutettuna: BGBl 1999/153.

Voidaan kuitenkin sanoa, että:

* sikäli kuin isällä on täysi yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan ja

* vuoden 1999 vanhempainlomalain muutokset ovat paremmin direktiivin mukaiset siten, että Itävallan lainsäädännössä on parannettu osa-aikaisen loman myöntämistä kasvatusvanhemmille ja adoptiotapauksissa,

* saattaa olla objektiivisia syitä eron tekemiseen isien ja äitien välillä.

On syytä panna merkille, että on edelleen olemassa erityismääräyksiä, jotka koskevat vain isiä, ja muita määräyksiä, jotka eivät ehkä kannusta isiä pitämään vanhempainlomaa.

Isillä on ilmoitusvelvollisuus, jos:

* he eivät elä samassa taloudessa lapsen kanssa

* tai eivät huolehdi lapsesta päätoimisesti.

Tässä tapauksessa heidän vanhempainlomansa voi päättyä ennenaikaisesti, ja työnantajalla on oikeus vaatia isää palaamaan työhön viipymättä [5] (vastaavanlaiset määräykset koskevat julkista sektoria [6]).

[5] 3(5)(l)(c) artikla.

[6] 10(3) artikla: Eltern-Karenzurlaubsgesetz vanha = 10(4) artikla: Elternkarenzurlaubsgesetz muutettuna: BGBl 1999/153, joka koskee valtion virkakuntaa, maatalouskoulujen opettajia ja sopimussuhteisia työntekijöitä. Heidän vanhempainlomansa muunnetaan "normaaliksi" palkattomaksi lomaksi, ellei työnantaja vaadi heitä palaamaan työhön viipymättä.

Tarkempia määräyksiä, jotka eivät kannusta isiä pitämään vanhempainlomaa, voidaan löytää kohdan 5 yhteydessä (palkka).

Käytännössä nuoret vanhemmat eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi ei ole mahdollista pitää vanhempainlomaa samanaikaisesti, varsinkin silloin kun vauva on juuri tullut perheeseen. Lisäksi isille pitäisi antaa oikeus aloittaa vanhempainloma heti synnytyksen jälkeen. [7]

[7] 2(2) artikla: EKUG.

6. MYÖNTÄMISPERUSTEET/MUODOLLISUUDET

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdassa määrätään, että vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on määriteltävä jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat pitää vanhempainloman vähimmäisedellytyksenä enintään vuoden työssäoloa tai palvelusaikaa, mukauttaa vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt lapseksi ottamista koskeviin erityisolosuhteisiin ja vahvistaa ilmoituksia koskevat määräajat.

>TAULUKON PAIKKA>

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA:

Yhdistyneen kuningaskunnan määräykset täyttävät useissa tapauksissa vähimmäisvaatimukset, jotka astuvat voimaan ainoastaan silloin, kun työmarkkinaosapuolet eivät pääse yksimielisyyteen omista vanhempainloman pitämismenettelyistään. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää työ- tai työehtosopimuksia tai yksilöllisiä järjestelyjä. Kun sopimukset on tehty, niitä sovelletaan edellyttäen, että ne täyttävät lainsäädännön (varmistuksena toimivat) vähimmäisvaatimukset.

7. RAJOITUKSET JA PIENET YRITYKSET

Puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan e ja f alakohdassa sallitaan työnantajien siirtää vanhempainloman myöntämistä perustelluista syistä ja ryhtyä erityisjärjestelyihin pienten yritysten toiminnallisten ja rakenteellisten tarpeiden huomioon ottamiseksi (komission 3. huhtikuuta 1996 pk-yrityksistä antaman suosituksen 96/280/EY mukaisesti).

Harvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet hyväksi näitä määräyksiä. Osa valtioista vaatii sopimaan käytännön lomajärjestelyistä, kuten ajoituksesta, lyhennetystä työajasta yms., työnantajan ja työntekijän välillä (esimerkiksi Tanska).

>TAULUKON PAIKKA>

8. IRTISANOMISSUOJA JA PALUUOIKEUS

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohdassa määrätään, että jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti työntekijöiden suojelemiseksi työstä erottamiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi varmistaakseen, että työntekijät voivat käyttää oikeuttaan vanhempainlomaan. Sopimuksen 2 lausekkeen 5 kohdassa määrätään, että työntekijöillä on vanhempainloman päättyessä oikeus palata takaisin aiempaan työhönsä, tai jos tämä on mahdotonta, heidän työsopimuksensa tai työsuhteensa mukaiseen vastaavaan tai samankaltaiseen työhön.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

9. TYÖNTEKIJÄN OIKEUDET JA ASEMA VANHEMPAINLOMAN AIKANA

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 6 kohdassa todetaan, että työntekijälle vanhempainloman alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut on säilytettävä sellaisinaan vanhempainloman loppuun asti. Vanhempainloman päättyessä sovelletaan näitä oikeuksia, kansallisesta lainsäädännöstä sekä kansallisista työehtosopimuksista ja käytännöistä aiheutuvat muutokset mukaan luettuina. Sopimuksen 2 lausekkeen 7 kohdassa todetaan, että jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät työsopimusta tai työsuhdetta koskevat järjestelyt vanhempainloman ajaksi. Sopimuksen 2 lausekkeen 8 kohdassa määrätään, että kaikki sosiaaliturvaa koskevat kysymykset ovat jäsenvaltioiden harkittavissa ja ratkaistavissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon, että sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien jatkuvuus on tärkeä eri järjestelmien, erityisesti terveydenhuollon, osalta.

Maa // Huomautuksia

Itävalta // Yksityinen sektori

Vanhempainlomaa - jos muusta ei sovita - ei lasketa mukaan määriteltäessä etuja, jotka riippuvat työsuhteen kestosta (työsuhteen kestoon perustuvat edut). Ensimmäisestä vanhempainlomasta otetaan työsuhteessa kuitenkin huomioon enintään 10 kuukautta, kun määritellään irtisanomisaikaa erottamistapauksessa, sairausetuuksien määräytymisjaksoa ja työsuhteen kestoon perustuvaa vuosilomaa.

Yhä useammat yksityisen sektorin työehtosopimukset ottavat vanhempainloman huomioon oikeudessa erorahaan (enintään 22 kuukauteen asti: metallityöntekijöiden työehtosopimukset). Työehtosopimus, jossa määrätään palkkaetujen automaattisesta kertymisestä vanhempainloman aikana, on kuitenkin poikkeus.

Oikeus sosiaaliturvaan yleensä - erityisesti terveydenhuoltoon - ei muutu. Eläkejärjestelmä: sosiaaliturvalain (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz) 227a pykälän perusteella tosiasiallinen, päätoiminen lapsenhoitoaika katsotaan Itävallassa sijaistyöksi eläkeoikeuden osalta, enintään 48 kuukauden ajan.

// Julkinen sektori

Muut sopimukset kuin Mutterschutzgesetzissä määrätyt periaatteet eivät ole mahdollisia (toisin kuin yksityisellä sektorilla). Periaatteessa virkamiehen asema ei muutu vanhempainloman aikana (virkamiehen ja valtion suhde päättyy muodollisesti virkamiehen kuolemaan). Voimassa on määräys, jossa otetaan huomioon kymmenen kuukauden aika työsuhteen pituutta laskettaessa. Vanhempainloman aikaa - ellei liittovaltion lainsäädännössä toisin määrätä - ei oteta huomioon työsuhteen kestoon perustuvissa oikeuksissa. Toisaalta vanhempainloma ei viivästytä automaattista etenemistä uralla. Oikeus sosiaaliturvaan yleensä - erityisesti terveydenhuoltoon - ei muutu. Vanhempainloma otetaan huomioon eläkkeissä; työntekijän ei tarvitse maksaa lisämaksuja. - Lisäloma (enintään kaikkiaan 10 vuotta) hidastaa etenemistä uralla, mutta se otetaan huomioon palvelusaikana. Työsopimussuhteiset työntekijät: koko vanhempainloma otetaan huomioon työsuhteen kestoa laskettaessa, lisälomasta lapsen hoitoa varten 5 %. Yksityinen ja julkinen sektori: vanhempainloman aikainen määriteltyä kynnystä alempi vähäinen työmäärä ei estä vanhempainetuuksien saamista, olipa työnantaja sama tai eri. Se katsotaan rinnakkaiseksi työsopimukseksi; jos työntekijä ei tule työhön, sitä ei katsota työsopimuksen rikkomiseksi (lain henki on, että työntekijä saa "pitää yhteyttä" yritykseen). Vaikka julkisen sektorin työsopimussuhteiset työntekijät voivat ryhtyä sellaiseen työhön, muutamat virkamiesryhmät eivät voi tehdä niin.

Oikeus saada tietoja: vanhempainloman aikana työnantajan pitäisi tiedottaa työntekijälle tärkeistä tapahtumista yrityksessä erityisesti, jos ne koskevat maksuvalmiusongelmia, yritysmuodon tai organisaation muutoksia (lex imperfecta).

Belgia // Yksityisellä sektorilla työsopimus pysyy voimassa loman aikana, vaikka sen täytäntöönpano keskeytyy. Saavutetut oikeudet säilyvät olennaisina työolosuhteina, joihin työntekijä palaa. Uusien oikeuksien saaminen, etenkin palkan osalta, määräytyy enimmäkseen työehtosopimuksien mukaan. Vanhempainloma ei anna oikeutta sosiaaliturvaetuihin ja aiheuttaa keskeytyksen sosiaaliturvaan ¢ ainoastaan "työmarkkinaosapuolten" järjestelmässä

Julkisella sektorilla vanhempainloma rinnastetaan palvelusaikaan, mutta työsopimussuhteisilla työntekijöillä ei ole sosiaaliturvaa ¢ ainoastaan "palkattomassa" järjestelmässä

Tanska // Vanhempainloma katsotaan palvelusajaksi, kun lasketaan työsuhteen kestoa, mutta ei eläkeasioissa.

Suomi // Työsopimus jatkuu, vaikka palkkaa ei makseta. Vanhempainloma otetaan huomioon vuosilomaa laskettaessa ja vakuutusaikana eläke-etuja laskettaessa (mutta soveltaminen yksityiseen sektoriin epävarma vakuutusoikeuden joulukuussa 2001 antaman päätöksen jälkeen).

Ranska // Vanhempainloma (puolet siitä) otetaan huomioon työsuhteen kestoon liittyvissä oikeuksissa. Eläkeoikeuksia laskettaessa loma otetaan huomioon vakuutusajassa. Kaikki ennen loman alkua saavutetut edut säilyvät. Vanhempainloman päätyttyä työntekijöillä on taas täydet oikeudet sairaus-, äitiys-, työkyvyttömyys- ja kuolintapauksessa maksettaviin korvauksiin.

Saksa // Työsopimus on edelleen olemassa vanhempainloman aikana, vaikka työntekovelvollisuus ja palkanmaksuvelvollisuus eivät ole voimassa. Vanhempainloma otetaan huomioon sairaus- ja eläkevakuutusasioissa, vaikka maksuja ei makseta, mutta sitä ei oteta huomioon laskettaessa työttömyysetuuskausia. Jokainen vanhempainlomakuukausi lyhentää työntekijän vuosilomaoikeutta yhdellä kahdestoistaosalla.

Kreikka // Yleensä vanhempainloma otetaan huomioon työsuhdeaikana kaikissa asioissa, vuosiloman laskeminen ja erorahat mukaan luettuina. Työntekijän on maksettava täysi sosiaaliturvamaksu (sekä työntekijän että työnantajan osalta), jos hän haluaa säilyttää sosiaaliturvan vanhempainloman aikana. On kuitenkin epäselvää, missä määrin vanhempainloma otetaan huomioon palvelusaikana ja sairausvakuutuksen osalta virkamiesten loman ajalta.

Irlanti // Vanhempainlomalla olevan työntekijän katsotaan olevan työnantajan palveluksessa, ja työsuhdeoikeuksien katsotaan jatkuvan lukuun ottamatta oikeutta palkkaan, eläke-etuja tai maksuvelvollisuuksia. Työstä poissaolon katsotaan olevan edellisen työsuhdejakson jatkoa. Kun työntekijä on lomalla, hänen voidaan katsoa olevan tulevien sosiaaliturvaoikeuksien osalta työsuhteessa. Vanhempainlomalla vietetty aika ei vaikuta oikeuteen saada lakisääteinen vuosiloma ja yleiset vapaapäivät.

Italia // Työsopimus pysyy voimassa loman aikana, vaikka sen täytäntöönpano keskeytyy. Vanhempainloma otetaan huomioon laskettaessa työsuhteen kestoon perustuvia oikeuksia (mutta ei "kolmannentoista kuukauden palkan" maksussa). Loma otetaan kokonaisuudessaan huomioon sosiaaliturvamaksuissa siihen saakka kun lapsi täyttää 3 vuotta ja enintään 6 kuukauden ajalta. Työntekijä kuuluu edelleen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Luxemburg // Työntekijä säilyttää kaikki ennen loman alkua saavutetut edut. Vanhempainloma otetaan huomioon laskettaessa työsuhteen kestoon perustuvia oikeuksia, se katsotaan stage-ajaksi sosiaaliturva-asioissa ja se oikeuttaa työntekijän täysiin työttömyyskorvauksiin. Vanhempainloma ei kuitenkaan anna oikeutta vuosilomaan. Työsopimus keskeytyy vanhempainloman ajaksi.

Alankomaat // Työsuhde jatkuu, mutta saavutettuja oikeuksia ei ole suojattu erityismääräyksellä. Yleinen työsuhdelaki suojaa kuitenkin saavutetut oikeudet.

Portugali // Työsuhteen osapuolten oikeudet, velvollisuudet ja turva keskeytyvät työn tekemisen ja palkan osalta. Loma otetaan kuitenkin huomioon oikeuksissa, jotka liittyvät esimerkiksi työsuhteen kestoon, palvelusaikaan ja ylennyksiin. Loma otetaan huomioon, kun lasketaan työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeitä, eikä se huononna oikeuttaa sairaskulukorvauksiin.

Espanja // Vanhempainloma otetaan huomioon palvelusaikana ja ainoastaan julkisella sektorilla ylennyskysymyksissä. Saavutetut tai kertyvät oikeudet tunnustetaan sikäli, kuin ne koskevat lapsenhoitolomaa. Sopimus keskeytyy vanhempainloman ajaksi, ja työntekijän työntekovelvollisuus ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuus mitätöityvät. On olemassa määräyksiä, joiden mukaan työntekijä voi säilyttää sosiaaliturvan hoitaessaan pientä lasta.

Ruotsi // Työntekijä, joka anoo lomaa tai käyttää lomaoikeuttaan, ei joudu hyväksymään vähennettyjä työsuhde-etuuksia eikä huonompia työehtoja kuin lomasta tai muusta siirrosta työehtosopimuksen puitteissa välttämättä aiheutuu.

Työsopimus jatkuu vanhempainloman aikana. Loma otetaan huomioon palvelusajan pituutta laskettaessa.

Yhdistynyt kuningaskunta // Työsopimus jatkuu vanhempainloman aikana, vaikka vain tiettyjä irtisanomiseen, erottamiseen ja kurinpito- ja valitusmenettelyihin liittyviä ehtoja sovelletaan. Työsuhteen kestoon ja eläkkeisiin liittyvät oikeudet, jotka on saavutettu ennen loman alkua, säilyvät. Työhön palatessaan vanhempi saa muista parannetuista ehdoista (myös palkkaan liittyvistä) koituvan edun.

10. POISSAOLO PAKOTTAVASTA SYYSTÄ

Vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet salliakseen työntekijöiden työstä poissaolot kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja/tai käytäntöjen mukaisesti kiireellisten perhesyihin liittyvien pakottavien syiden vuoksi sellaisen sairauden tai onnettomuuden sattuessa, joka ehdottomasti viipymättä vaatii työntekijän läsnäoloa. Jäsenmaat ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat täsmentää myöntämisperusteita ja soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä rajoittaa tämän oikeuden tietyksi ajaksi vuosittain ja/tai tapauksittain: (3 lausekkeen 2 kohta).

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautuksia Tanskasta:

Ei ole olemassa lainsäädännöllisiä määräyksiä juuri säädetyn vanhempainlomadirektiivin pakottavia syitä koskevan lausekkeen täytäntöönpanemiseksi. Siten Tanska ei edelleenkään täytä velvoitettaan panna pakottavia perhesyitä koskeva lauseke täytäntöön oikealla tavalla.

Huomautuksia Saksasta:

Saksassa äidit pitävät edelleen vanhempainlomaa 95 prosentissa tapauksista. Pääsyyt tähän ovat, että loma on hyvin pitkä ja käytännössä täysin siirrettävissä vanhempien välillä, jos sitä ei pidetä osa-aikaisena. Osa-aikainen vanhempainloma on rajoitettu eikä vielä kovin hyväksytty muoto. Vanhempainlomalaisille ei ole olemassa riittävää tulotukea - "Erziehungsgeld" vastaa edelleen enintään 900 markkaa, mikä ei jätä useimmille vanhemmille valinnanvaraa: pienempipalkkaisen on pidettävä vanhempainloma.

Huomautuksia Itävallasta:

Yksityisen sektorin työntekijöille ei ole joustavia määräyksiä kuten valtion virkamiehille. Jos (yksityisen sektorin) työntekijän lapset sairastuvat ja heidän vanhempansa joutuvat hoitamaan heitä enemmän kuin kaksi viikkoa vuodessa, vanhemmat joutuvat käyttämään tähän tarkoitukseen omaa lomaoikeuttaan.

Toisaalta työntekijät ovat käytännössä hyvin riippuvaisia muista kuin muodollisista tekijöistä (henkilökohtaisesta suhteesta työnantajaan, yrityksen yleisestä "ilmapiiristä"), jos he haluavat suhteessa paremmat ehdot.

LIITE I

TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEET

Belgia:

1. Convention collective de travail n 64 du Conseil National du Travail instituant un droit au congé parental du 29/04/1997 rendue obligatoire par l'A.R. du 29 octobre 1997.

2. Arrêté Royal du 10 août 1998 modifiant l'Arrêté Royal du 29 octobre 1997 relatif à l'introduction d'un droit au congé parental dans le cadre d'une interruption de carrière.

Tanska:

1. Lov om orlov jf. Lovbekndtgorelse nr.4 af 4 januar 1999 (Leave Act Consolidating Act N° 4 of 4 January 1999).

2. Bekendgørelse N°48 af 26 januar 1998 (Order N°48 of 26 January 1998 on training, sabbatical and child care leave.

3. Yksityinen sektori: Tanskan ammattijärjestöjen keskusliiton (LO) ja Tanskan työnantajien keskusliiton (DA) välinen sopimus vanhempainlomadirektiivin toteuttamisesta, 3. kesäkuuta 1999.

4. Julkinen sektori: Valtiovarainministeriön ja keskusjärjestöjen välinen sopimus sekä valtiovarainministeriön kiertokirje, 17. maaliskuuta 1997.

5. Merenkulun alalta on annettu säädösesitys direktiivin 3 artiklan täytäntöönpanemiseksi (Bill amending the Seafarers Act of 13 October 1999).

Saksa:

1. BErzGG, joulukuu 2000

2. Gesetz über die Gewährung von Erziehungsgeld und Erziehungsurlaub (Bundeserziehungsgeldgesetz - BErzGG), in der Fassung der Bekanntmachung vom 31/01/1994 (BGBl. I S. 180), zuletzt geändert durch Gesetz vom 24/03/1997 ref : Bundesgesetzblatt Teil I vom 24/03/1997 Seite 594

3. Gesetz über die Gewährung von Erziehungsgeld und zur Elternzeit (Bundeserziehungsgeldgesetz) in der Fassung der Bekanntmachung vom 7. Dezember 2001, BGBL. I, Nr. 65, S. 3358

Kreikka:

1. Laki nro 1483/1984, 5.10.1984, FEK A nro 153, 8.10.1984 [Huom: Koska lailla 2639/1998 muutettiin ainoastaan lain 1483/1984 5 pykälän 1 kohtaa, muut lain 1483 määräykset ovat edelleen voimassa.]

2. FEK A nro 205, 2.9.1998

3. Laki nro 2683/1999 (Virkamieslaki), FEK A nro 19, 9.2.1999.

4. Asetus nro 193/1988, FEK A nro 84, 6.5.1988.

Huom: On epäselvää keitä asetus 193/1988 nykyään koskee. Todennäköisesti se koskee a) valtion, julkisyhteisöjen ja paikallishallinnon palveluksessa olevia henkilöitä, joilla on määräaikainen sopimus sekä b) paikallishallinnon virkamiehiä.

5. Lain nro 2639/1998, 2.9.1998, 25 pykälällä muutetaan lain 1483/1984 5 pykälän 1 kohtaa.

Huomautus: Työministeriön toimivaltaan ei kuulu valtion virkamieskunta eikä julkisyhteisöjen henkilöstö, jotka muodostavat suuren osan Kreikan työntekijöistä. Siksi tässä on vain puolet Kreikan tilanteesta, koska sitä nimenomaista lainsäädäntöä, joka kattaa nämä työntekijät, ei mainita. Tämä koskee kaikkia tietoja Kreikan työsuhteista ja sosiaaliturvasta.

Espanja:

1. Real Decreto 1251/2001, de 16 de noviembre (BOE 17.11.2001), por el que se regulan las prestaciones económicas del sistema de la Seguridad Social por maternidad y riesgo durante el embarazo

2. Ley 39/1999 de 5 de noviembre, de conciliación de la vida familiar y laboral de las personas trabajadoras (BOE 6.11.1999)

3. Real Decreto Legislativo 1/1995, de 24 de marzo, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores, Boletín Oficial del Estado de número 75 de 29/03/1995 Página 9654 (Marginal 7730)

4. Ley 30/1984, de 30 de agosto, de medidas para la reforma de la Función Pública, Boletín Oficial del Estado número 185 de 03/08/1984 Página 3367 (Marginal 17387)

5. Ley 66/1997, de 30 de diciembre, de Medidas Fiscales, Administrativas y del Orden Social, Boletín Oficial del Estado número 313 de 31/12/1997 Página 38517 (Marginal 28053)

6. Ley 4/1995, de 23 de marzo, de regulación del permiso parental y por maternidad, Boletín Oficial del Estado número 71 de 24/3/1995 Página 9211 (Marginal 7242)

7. Real Decreto Legislativo 1/1994, de 20 de junio, por el que se aprueba el Texto Refundido de la Ley General de la Seguridad Social, Boletín Oficial del Estado número 154 de 29/6/1994 Página 20658 (Marginal 14960)

8. Real Decreto número 356/91 de 15/03/1991, por el que se desarrolla, en materia de prestaciones por hijo a cargo, la Ley 26/1990, de 20 de diciembre, por la que se establecen en la Seguridad Social prestaciones no contributivas, Boletín Oficial del Estado de 21/03/1991

9. Real Decreto número 356/91 de 15/03/1991, por el que se desarrolla, en materia de pensiones no contributivas la Ley 26/1990, de 20 de diciembre, por la que se establecen en la Seguridad Social prestaciones no contributivas, Boletín Oficial del Estado de 21/03/1991

10. Orden de 18 de julio de 1991, por la que se regula el Convenio Especial en el Sistema de la Seguridad Social, Boletín Oficial del Estado de 30/7/91

Ranska:

Yksityisellä sektorilla:

1. Code du travail, artiklat L 122-28-1 - L 122-32. Code de la Sécurité sociale, artikla L.351-4 ja 5

2. Loi n°84-9 de janvier 1984 (aviation civile et armement maritime).

Julkisella sektorilla:

1. Loi du 25.07.1994 (n°94-629) complétée par la loi du 16.12.1996 (n°96-1093) relative au congé parental après l'adoption d'un enfant.

2. Décret n° 85-986 du 16 septembre 1985 modifié par le décret 2002-684 du 30 avril 2002. : article 52 à 58. JO 2 mai 2002.

Irlanti:

1. Parental Leave Act, 1998 of 3 December 1998

2. Parental Leave (Notice of Force Majeure Leave) Regulations, 1998 (SI No. 454 of 1998)

3. Parental Leave (Disputes and Appeals) Regulations, 1999 (SI No. 6 of 1999)

4. Parental Leave (Maximum Compensation) Regulations, 1999 (SI No. 34 of 1999)

5. European Communities (Parental Leave) Regulations, 2000 (SI No. 231 of 2000)

Italia:

1. Legge 8 Marzo 2000 N°53 Disposizioni per il sostegno della maternita' e della paternita', per il diritto alla cura e alla formazione e per il coordinamento dei tempi delle citta'

2. D.L.gs 26 Marzo 2001 N° 151 Testo unico delle disposizioni legislative in materia di tutela e sostegno della maternita' e della paternita', a norma dell'articolo 15 della legge 8 marzo 2000, n. 53

Luxemburg:

1. Loi du 12 février 1999 concernant la mise en oeuvre du plan d'action national en faveur de l'emploi 1998.

Alankomaat:

1. Wet van 16 november 2001 tot vaststelling van regels voor het tot stand brengen van een nieuw evenwicht tussen arbeid en zorg in de ruimste zin (Wet arbeid en zorg). Chapter 6 of this new Act deals with parental leave. Staatsblad 2001, 567 and 568

2. Wet van 25 juni 1997 tot wijziging van titel 7.10 (arbeidsovereenkomst) van het Burgerlijk Wetboek met betrekking tot het ouderschapsverlof", Staatsblad 1997, 266.

3. Besluit van 25 juni 1997 tot vaststelling van het tijdstip van inwerkingtreding van de Wet van 25 juni 1997 tot wijziging van titel 7.10 (arbeidsovereenkomst) van het Burgerlijk Wetboek met betrekking tot het ouderschapsverlof", Staatsblad 1997, 267.

Itävalta:

1. Landesgesetz vom 04/11/1993 über die Regelung des Eltern-Karenzurlaubes (O.ö. Eltern-Karenzurlaubsgesetz - O.ö. EKUG), Landesgesetzblatt für Oberösterreich Nr. 123

2. Verordnung der o.ö. Landesregierung vom 15/09/1997 zur Bekämpfung von Nelkenwicklern, Landesgesetzblatt für Oberösterreich, Nr. 122/1997, ausgegeben und versendet am 24/10/1997

3. Landesgesetz vom 29/02/1996, mit dem das O.ö. Landesbeamtengesetz 1993, das als Landesgesetz geltende Gehaltsgesetz 1956, das O.ö. Landes-Vertragsbedienstetengesetz, das Landesbeamten-Pensionsgesetz, das O.ö. Mutterschutzgesetz und das O.ö. Karenzurlaubsgeldgesetz geändert und Bestimmungen über das Ausmaß der Lehrverpflichtung für Vertragslehrer an Musikschulen der o.ö. Gemeinden erlassen werden (O.ö. Dienstrechtsänderungsgesetz 1996), Landesgesetzblatt für Oberösterreich, Nr. 37/1996 , ausgegeben und versendet am 15/05/1996

4. Landesgesetz vom 03/12/1993 über das Dienstrecht der Beamten des Landes Oberösterreich (O.ö. Landesbeamtengesetz 1993 - O.ö. LBG), Landesgesetzblatt für Oberösterreich, Nr. 11/1994, zuletzt geändert durch 83/1996

5. Landesgesetz vom 3. Dezember 1993 über das Dienstrecht der Vertragsbediensteten des Landes Oberösterreich (O.ö. Landes Vertragsbedientstetengesetz - O.ö. LVBG), Landesgesetzblatt für Oberösterreich, Nr. 10/1994

6. Mutterschutzgesetz BGBl 1979/221 idF BGBl 1980/409, 1980/577, 1984/213, 1986/563, 1989/651, 1990/76, 1990/408, 1990/450, 1991/277, 1991/628, 1992/315, 1992/833, 1993/257, 1995/434, I 1997/9, I 1997/61, I 1998/70, I 1998/123, I 1999/70, I 1999/153, I 2001/98 und I 2001/103

7. Bundesgesetz vom 07/07/1976 betreffend die Vereinheitlichung des Urlaubsrechtes und die Einführung einer Pflegefreistellung, Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich, Nr. 390/1976 idF 832/1995

8. Bundesgesetz vom 12/12/1989 mit dem ein Karenzurlaub für Väter geschaffen (Eltern-Karenzurlaubsgesetz - EKUG) und das Mutterschutzgesetz 1979, das Angestelltengesetz, das Gutsangestelltengesetz, das Landarbeitergesetz 1984, das Arbeitslosenversicherungsgesetz 1977, das Allgemeine Sozialversicherungsgesetz, das Karenzurlaubsgeldgesetz, das Beamten-Dienstechtsgesetz 1979, das Gehaltsgesetz 1956, das Pensionsgesetz 1965, das Vertragsbedienstetengesetz 1948, die Bundesforste-Dienstordnung 1986, das Land- und Forstarbeiterdienstrechtsgesetz, das Landeslehrerdienstrechtsgesetz 1984 und das Land- und forstwirtschaftliche Landeslehrer-Dienstrechtsgesetz 1985 geändert werden, Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich, Nr. 651/1989 idF 434/1995

9. Bundesgestetz, Änderung mit dem das Landarbeitsgesetzes 1984. ref: BGBl 07/07/2000 p.625 - SG(2000)A/14169

10. Landarbeitsordnungs-Novelle 2000 ref: LGBL nr 53 - SG(2000)A/13454

11. Landesgesetz, mit dem das Oö. Landes-Gehaltsgesetz, das Oö. Landesbeamten-Pensionsgesetz, das Oö. Objektivierungsgesetz, das Oö. Mutterschutzgesetz, das Oö. Landesbediensteten-Schutzgesetz 1998, das Oö. Land- und forstwirtschaftliche Landeslehrer-Diensthoheitsgesetz 1988, das Oö. Land- und forstwirtschaftliche Landeslehrer-Diensthoheitsgesetz 1988, das Oö. Landes-Personalvertretungsgesetz und das Oö. Nebengebührenzulagengesetz geändert werden (Oö. Dienstrechtsänderungsgesetz 2000) ref : LGBl. Nr 24/2001, 20 Stück, 30/03/2001, seite 75; SG(2001)A/5408 du 10/05/2001

12. NÖ Gemeindebeamtendienstrordnung 1976 (GBDO 1976) ref : LGBl. für das Land Niederösterreich 2400-37; SG(2001)A/6064 du 29/05/2001

13. Dienstpragmatik der Landesbeamten 1972 (DPL 1972) ref : LGBl. für das Land Niederösterreich 2200-51; SG(2001)A/6063 du 29/05/2001

14. Gesetz mit dem die Kärntner Landarbeitsordnung 1995 geändert wird LGBI. nr. 79/2001 ref: LGBI. für Kärnten 23/11/1995, 43. Stück, seite 335; SG(2001) A/12755 du 22/11/2001

15. Bundesgesetz vom 7.8.2001, mit dem ein Kinderbetreuungsgeldgesetz erlassen wird sowie das Familienlastenausgleichsgesetz 1987, das Allgemeine Sozialversicherungsgesetz, das Gewerbliche Sozialversicherungsgesetz, das Bauern-Sozialversicherungsgesetz, das Beamten-Kranken- und Unfallversicherungsgesetz, das Mutterschutzgesetz 1979, das Eltern-Karenzurlaubsgesetz, das Landarbeitsgesetz 1984, das Karenzgeldgesetz, das Arbeitslosenversicherungsgesetz 1977, das Arbeitsmarktpolitik-Finanzierungsgesetz, das Überbrückungshilfengesetz, das Karenzurlaubsgeldgesetz und die Exekutionsordnung geändert werden, Bundesgesetzblatt Teil I Nr. 103 (BGBl I 2001/103)

16. Bundesgesetz, mit dem Karenz für Väter geschaffen wird (Väter-Karenzgesetz -VKG), BGBl 1989/651 idF BGBl 1990/299, 1990/408, 1990/450, 1991/277, 1992/315, 1992/833, 1994/665, 1995/434, I 1997/61, I 1998/70, I 1998/123, I 1999/153, I 2000/6 und I 2001/103 [bis 7.8.2001: ,Eltern-Karenzurlaubsgesetz (EKUG)"]

17. Familienlastenausgleichsgesetz (FLAG): Bundesgesetz vom 24. 10. 1967, BGBl. Nr. 376, betreffend den Familienlastenausgleich, zuletzt geändert durch BGBl I 2001/103

18. Verordnung der Bundesministerin für Gesundheit und Konsumentenschutz über die Festlegung eines Mutter-Kind-Paß-Untersuchungsprogrammes, die Voraussetzungen zur Erlangung des Mutter-Kind-Paß-Bonusses sowie über den Mutter-Kind-Paß (Mutter-Kind-Paß-Verordnung - MuKiPaßV), BGBl II 1997/24 (in Force until 31.12.2001)

19. Allgemeines Sozialversicherungsgesetz (ASVG) BGBl 1955, zuletzt geändert durch BGBl I 2001/99 und 2001/103

20. Arbeitlsosenversicherungsgesetz 1977 (AlVG), BGBl 1994/315, zuletzt geändert durch BGBl 2001/47 und BGBl 2001/103

22. Heimarbeitsgesetz 1960, BGBl 1961/105 idgF 21. - Hausgehilfen- and Hausangestelltengesetz, BGBl 1962/235 idgF

23. Bundes-Verfassungsgesetz (B-VG), Gesetz vom 1. Oktober 1920, womit die Republik Österreich als Bundesstaat eingerichtet wird (Bundes-Verfassungsgesetz), Staatsgesetzblatt Nr. 450, in der geltenden Fassung

24. Bundesgesetz über vom 31. Mai 1967, BGBl. Nr. 200, über die Kranken- und Unfallversicherung öffentlich Bediensteter (BKUVG) idF BGBl I 2001/102

25. Bundesgesetz über das Karenzgeld (Karenzgeldgesetz - KGG), BGBl I 1997/47 idF BGBl I 1997/139, I 1998/6, I 1998/30, I 1998/148, I 2000/142 und BGBl I 2001/103

26. Bundesgesetz vom 27. Juni 1974, BGBl. Nr. 395, über Geldleistungen an öffentlich Bedienstete während des Karenzurlaubes aus Anlass der Mutterschaft, zuletzt geändert durch BGBl I 2001/103

27. Vertragsbedienstetengesetz 1948, BGBl 1948/86, zuletzt geändert durch BGBl I 2000/94

28. Beamten-Dienstrechtsgesetz 1979, BGBl 1979/333, zuletzt geändert durch BGBl I 2000/94

29. Angestelltengesetz 1921, BGBl 1921/292 idgF, zuletzt geändert durch BGBl I 2000/44

30. Bundesgesetz vom 7. Juli 1976 betreffend die Vereinheitlichung des Urlaubsrechtes und die Einführung einer Pflegefreistellung (Urlaubsgesetz 1976), BGBl 1976/390, zuletzt geändert durch BGBl I 2001/7

Länder (julkinen sektori)

Burgenland

1. Gesetz vom 20. November 1997 über das Dienstrecht der Landesbeamten (Burgenländisches Landesbeamten-Dienstrechtsgesetz 1997), LGBl Bgld 1998/17 idF LGBl Bgld 2000/38

2. Gesetz vom 1. Oktober 1985 über das Dienstrecht der Vertragsbediensteten des Landes (Landesvertragsbedienstetengesetz 1985), LGBl Bgld 1985/49 idF LGBl Bgld 2000/39

3. Gesetz vom 20. Dezember 1971 über das Dienstrecht der Beamten und Vertragsbediensteten der Gmeinden (Gemeindebedienstetengesetz 1971), LBGl Bgld 1971/13 idF LGBl Bgld 1996/54

Kärnten

1. Gesetz vom 7. November 1991 über den Mutterschutz und den Karenzurlaub (K-MUG), LGBl Ktn 1992/9 idF LGBl Ktn 1997/73

2. Gemeindebedienstetengesetz, Wiederverlautbarung LGBl Ktn 1992/56 idF LGBl Ktn 1998/76

3. Stadtbeamtengesetz 1993, LGBl Ktn 1993/115, zuletzt geändert durch LGBl Ktn LGBl 1998/71

Niederösterreich (Ala-Itävalta)

1. NÖ Mutterschutz-Landesgesetz, Wiederverlautbarung vom 18. Dezember 1975, LGBl NÖ 2039-0, zuletzt geändert durch LGBl NÖ 2039-6

2. NÖ Eltern-Karenzurlaubsgesetz (NÖ EKUG), LGBl NÖ 2050 idF LGBl NÖ 2050-1

3. Gesetz vom 15. Mai 1975 über die Gewährung eines Karenzurlaubsgeldes aus Anlaß der Mutterschaft (NÖ Karenzurlaubsgeldgesetz 1975), LGBl NÖ 2040 idF LGBl NÖ 2040-8

Oberösterreich (Ylä-Itävalta)

1. Landesgesetz vom 4. November 1993 über den Mutterschutz der in einem öffentlich-rechtlichen Dienstverhältnis zum Land Oberösterreich stehenden Dienstnehmerinnen (OÖ Mutterschutzgesetz - OÖ MSchG), LGBl OÖ 1993/122

2. Landesgesetz vom 4. November 1993 über die Regelung des Eltern-Karenzurlaubs (OÖ Eltern-Karenzurlaubsgesetz - OÖ EKUG), LGBl OÖ 1993/123

3. Landesgesetz vom 4. November 1993 über die Ansprüche der Geldleistungen aus Anlaß der Mutterschaft (OÖ Karenzurlaubsgeldgesetz - OÖ KUG), LGBl OÖ 1993/68

Salzburg

1. Salzburger Landesbeamtengesetz 1986, Wiederverlautbarung vom 15. Dezember 1986, LGBl Sbg 1987/1, zuletzt geändert durch LGBl Sbg 2000/3 und 2001/17

2. Salzburger Landesvertragsbedienstetengesetz 2000, LGBl Sbg 2000/4 idF LGBl Sbg 2001/17

3. Salzburger Gemeindebeamtengesetz 1968, Wiederverlautbarung vom 12. Februar 1968, LGBl Sbg 1968/27, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Sbg 2000/7

4. Salzburger Gemeindevertragsbedienstetengesetz 1968, Wiederverlautbarung vom 14. März 1968, LGBl Sbg Nr 31, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Sbg 2000/7

5. Salzburger Magistratsbeamtengesetz 1981, Wiederverlautbarung vom 6. Mai 1981, LGBl Sbg 1981/42, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Sbg 2000/7

Steiermark

1. Gesetz vom 3. Juli 1974 über das Dienstrecht der Landesbeamten (Steiermärkisches Landesbeamtengesetz), LGBl Stmk 1974/124, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 2000/40

2. Gesetz vom 24. September 1996, mit dem das Steiermärkische Landesbeamtengesetz geändert wird (4. Landesbeamtengesetz-Novelle 1996), LGBl Stmk 1997/2 idF LGBl Stmk 1998/44

3. Gesetz vom 3. Juli 1974 über das Dienstrecht der Landesvertragsbediensteten (Steiermärkisches Landesvertragsbedienstetengeetz), LGBl Stmk 1974/125 idF LGBl Stmk 2000/40

4. Gesetz vom 23. Mai 1957 über den Mutterschutz von Dienstnehmerinnen der steirischen Gemeinden, auf die das Mutterschutzgesetz, BGBl 1957/76, keine Anwendung findet, LGBl Stmk 1957/42, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 1975/65

5. Gesetz vom 4. Februar 1957 betreffend die Dienstordnung der öffentlich-rechtlichen Bediensteten der steirischen Gemeinden mit Ausnahme der Städte mit eigenem Statut (Gemeindebedienstetengesetz 1957), LGBl Stmk 1957/34, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 2000/1

6. Steiermärkisches Gemeinde-Vertragsbedienstetengesetz 1962, Wiederverlautbarung vom 24. September 1962, LGBl Stmk 1962/160, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 1995/15

7. Dienst- und Gehaltsordnung der Beamten der Landeshauptstadt Graz 1956, LGBl Stmk 1957/30, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 1996/46

8. Gesetz vom 5. März 1974 über das Dienst- und Gehaltsrecht der Vertragsbediensteten der Landeshauptstadt Graz (Grazer Gemeindevertragsbedienstetengesetz), LGBl Stmk 1974/30, zuletzt geändert durch die Novelle LGBl Stmk 1995/14

Tiroli

1. Tiroler Mutterschutzgesetz 1998, Wiederverlautbarung vom 29.9.1998, LGBl Tir 1998/86 idF LGBl Tir 2000/43

2. Tiroler Elternkarenzurlaubsgesetz, Wiederverlautbarung LGBl Tir 1998/87 idF LGBl Tir 2000/46

3. Tiroler Karenzurlaubsgeldgesetz 1998, Wiederverlautbarung vom 29.9.1998, LGBl Tir 1998/88 idF LGBl Tir 2000/47

4. Tiroler Gemeindebeamten-Kranken- und Unfallfürsorgegesetz 1998 (GKUFG 1998), Wiederverlautbarung vom 27.10.1998, LGBl Tir 1998/98 idF LGBl Tir 1999/42

Vorarlberg

1. Gesetz über das Dienstrecht der Landesbediensteten (Landesbedienstetengesetz 2000 - LBedG 2000), LGBl Vbg 2000/50 idF LGBl 2001/15

Wien

1. Gesetz über das Dienstrecht der Beamten der Bundeshauptstadt Wien (Dienstordnung 1994 - DO 1994), LGBl W 1994/56 idF LGBl W 2000/51

2. Gesetz über das Besoldungsrecht der Beamten der Bundeshauptstadt Wien (Besoldungsordnung 1994 - BO 1994), LGBl W 1994/55 idF LGBl W 2000/51

3. Gesetz über das Dienstrecht der Vertragsbediensteten der Gemeinde Wien (Vertragsbedienstetenordnung 1995 - VBO 1995), LGBl W 1995/50idF LGBl W 2000/51

4. Wiener Karenzurlaubszuschußgesetz, LGBl W 1998/19

Maataloussektori

1. Landarbeitsgesetz, BGBl 1984/287, Wiederverlautbarung vom 9.7.1984, zuletzt geändert durch BGBl I 2000/40 und I 2001/103 (Grundsatzgesetzgebung des Bundes)

2. Landarbeitsordnungen der Länder o.A.

Portugali:

1. Lei n.° 4/84 de 05/04/1984. Protecção da maternidade e da paternidade ref : Diário da República I Série n.° 81 de 05/04/1984 Página 1149

2. Lei n.° 17/95 de 09/06/1995. Altera a Lei n.° 4/84, de 5 de Abril (protecção da maternidade e da paternidade ref : Diário da República I Série A n.° 134 de 09/06/1995 Página 3754

3. Lei n.° 18/98 de 28/04/1998. Alargamento da protecção à maternidade e paternidade (altera a Lei n.° 4/84, de 5 dz abril, alterada pela Lei n.° 17/95, de 9 de Junho) ref : Diário da República I Série A n.° 98 de 28/04/1998 Página 1888

4. Decreto-lei n.° 136/85 de 03/05/1985. Regulamenta a Lei n° 4/84, de 5 de Abril (protecção da maternidade e da paternidade) ref : Diário da República I Série n.° 101 de 03/05/1985 Página 1161

5. Decreto-lei n.° 64-A/89 de 27/02/1989. Aprova o regime jurídico da cessação do contrato individual de trabalho, incluindo às condições de celebração e caducidade do contrato de trabalho a termo), ref : Diário da República I Série A n.° 48 (2° Suplemento) de 27/02/1989 Página 862-(4)

6. Decreto-lei n.° 272/81 de 30/09/1981, Diário da República I Série n.° 225 de 30/09/1981 Página 2614-(2)

7. Decreto-lei n.° 874/76 de 28/12/1976. Define o regime jurídico de ferias feriados e faltas ref : Diário da República I Série n.° 300 Página 2856

8. Nota n° 25/98 do Ministério do Trabalho e da Solidariedade. Identificação das disposições da legislação nacional que dão cumplimento à Directiva 96/34/CE, do Conselho relativa à licença parental

9. Decreto-lei n.° 333/95 de 23/12/1995, Diário da República I Série A n.° 295 de 23/12/1995 Página 8074

10. Äitiys- ja isyyslaki (viimeisin laitos) - Decreto-lei 230/2000, 23. syyskuuta

Suomi:

1. Työsopimuslaki/Lag om arbetsavtal (320/70), 30.4.1970

2. Merimieslaki/Sjömanslag (423/78), 7.6.1978

3. Sairausvakuutuslaki/Sjukförsäkringslag (364/63), 4.7.1963

4. Vuosilomalaki/Semesterlag (272/73)

5. Merimiesten vuosilomalaki/Semesterlag för sjömän (433/84), 1.6.1984

6. Asetus valtion virkamiesten vuosilomasta/Förordning om semester för statens tjänstemän (692/92)

7. Laki kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta/Lag om kommunala tjänsteinnehavares anställningstrygghet (484/96), 28.6.1996

8. Valtion virkamieslaki/Statstjänstemannalag (750/93), 19.8.1994

9. Valtion yleinen virkaehtosopimus (tarkentava virkaehtosopimus, 19.5.1998)

10. Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus

11. Laki merimieslain muuttamisesta/Lag om ändring av sjömanslagen (26/99), 22.1.1999

12. Kunnallinen virkaehtosopimus (uudistetut virkaehtosopimusmääräykset perhevapaista 1998)

13. Kirkon virka- ja työehtosopimukset (uudistetut määräykset perhevapaista 1998)

Ruotsi:

1. Förärldraledighetslag, Svensk författningssamling (SFS) 1995:584

2. Lag om allmän försäkring, Svensk författningssamling (SFS) 1962:381

3. Lag om ersättning och ledighet för närståendevård, Svensk författningssamling (SFS) 1988:1465

Yhdistynyt kuningaskunta:

Amendment N° 1 Regulations 2001 to Maternity and Parental Leave Amendment N° 2 Regulations (Northern Ireland) 2002 of 5 April 2002 to Maternity and Parental Leave.

LIITE II

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 145 , 19.6.1996, s. 4-9

NEUVOSTON DIREKTIIVI 96/34/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1996, UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen, joka on Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan (N:o 14) liitteenä, ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, sekä katsoo, että

(1) sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan perusteella jäsenvaltiot, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta, jäljempänä `jäsenvaltiot`, ovat halukkaita jatkamaan vuoden 1989 sosiaalisen peruskirjan mukaista toimintaa ja ovat tehneet keskenään sopimuksen sosiaalipolitiikasta,

(2) sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan työmarkkinaosapuolet voivat yhdessä pyytää, että yhteisön tasolla tehtävät sopimukset pannaan täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä,

(3) työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 16 kohdassa määrätään naisten ja miesten yhtäläisestä kohtelusta muun muassa, että "olisi kehitettävä myös toimenpiteitä, joilla autetaan naisia ja miehiä sovittamaan yhteen työelämää ja perhettä koskevat velvoitteensa",

(4) laajasta yhteisymmärryksestä huolimatta neuvosto ei ole kyennyt tekemään päätöstä ehdotuksesta vanhempainlomaa ja perhesyiden vuoksi annettavaa lomaa koskevaksi direktiiviksi (1) sellaisena kuin ehdotus on muutettuna (2) 15 päivänä marraskuuta 1984,

(5) komissio on sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuullut työmarkkinaosapuolia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevista mahdollisista yhteisön toiminnan suuntaviivoista,

(6) arvioituaan tämän kuulemisen perusteella, että yhteisön toiminta on suotavaa, komissio on kuullut työmarkkinaosapuolia uudelleen suunnitellun ehdotuksen sisällöstä mainitun sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

(7) toimialaltaan yleiset työmarkkinakeskusjärjestöt (UNICE, CEEP ja EAY) ilmoittivat komissiolle yhteisellä kirjeellään 5 päivänä heinäkuuta 1995 halustaan aloittaa mainitun sopimuksen 4 artiklassa määrätty menettely,

(8) mainitut työmarkkinakeskusjärjestöt tekivät 14 päivänä joulukuuta 1995 vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen, ja ne toimittivat komissiolle yhteisen pyyntönsä, että puitesopimus pantaisiin täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä mainitun sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

(9) neuvosto kehotti 6 päivänä joulukuuta 1994 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin sosiaalipolitiikan tietyistä näkymistä, "Osallistuminen unionin taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen" (3), työmarkkinaosapuolia käyttämään hyväkseen mahdollisuuksia tehdä sopimuksia, sillä työmarkkinaosapuolet ovat yleensä kaikkein lähimpänä yhteiskunnallista todellisuutta ja sosiaalisia ongelmia; Madridissa niiden valtioiden Eurooppa-neuvoston jäsenet, jotka ovat osapuolina sosiaalipolitiikasta tehdyssä sopimuksessa, ilmaisivat tyytyväisyytensä tämän puitesopimuksen tekemisestä,

(10) allekirjoittajaosapuolet halusivat tehdä puitesopimuksen, jossa määrätään vanhempainlomaa ja pakottavasta syystä tapahtuvaa työstä poissaoloa koskevista vähimmäisvaatimuksista ja jossa jätetään jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten tehtäväksi määritellä vanhempainloman soveltamista koskevat edellytykset, jotta kunkin jäsenvaltion tilanne, perhepolitiikan tilanne mukaan lukien, otetaan huomioon erityisesti vanhempainloman myöntämisen edellytysten ja vanhempainlomaoikeuden käyttämisen osalta,

(11) puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopiva säädösmuoto on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettu direktiivi; näin ollen se velvoittaa jäsenvaltioita savutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää niiden valittavaksi muodon ja keinot,

(12) perustamissopimuksen 3 b artiklassa ilmaistun toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, ja ne voidaan näin ollen paremmin toteuttaa yhteisön tasolla; tämä direktiivi rajoittuu näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin vähimmäisvaatimuksiin eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(13) komissio on laatinut ehdotuksensa direktiiviksi ottaen huomioon sopimuspuolten edustavuuden, niiden valtuudet, puitesopimuksen lausekkeiden lainmukaisuuden sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien aiheellisten määräysten noudattamisen,

(14) komissio on tiedottanut asiasta Euroopan parlamentille sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevan, 14 päivänä joulukuuta 1993 annetun tiedonantonsa mukaisesti ja lähettänyt sille sopimustekstin siihen liittyvine direktiiviehdotuksineen ja sen perusteluineen,

(15) komissio on tiedottanut asiasta myös talous- ja sosiaalikomitealle ja lähettänyt sille sopimustekstin siihen liittyvine direktiiviehdotuksineen ja sen perusteluineen,

(16) puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdassa korostetaan, että tämän sopimuksen määräykset eivät ole riittävä peruste tämän sopimuksen piiriin kuuluvan työntekijöiden suojelun yleisen tason heikentämiselle, sanotun rajoittamatta jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolien oikeutta laatia tilanteen kehittymisen mukaan (siirrettävyyden poistaminen mukaan lukien) muunlaisia lakeja, asetuksia tai sopimuksia sillä edellytyksellä, että tässä sopimuksessa määrättyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan,

(17) työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa tunnustetaan kaikkien syrjinnän muotojen torjumisen tärkeys, erityisesti sukupuoleen, ihonväriin, rotuun, mielipiteisiin tai uskontoon perustuvan syrjinnän osalta,

(18) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa määrätään, että "unioni pitää arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina perusoikeuksia, sellaisena kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä, Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 allekirjoitetussa Euroopan yleissopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioden yhteisessä valtiosääntöperinteessä",

(19) jäsenvaltiot voivat uskoa tämän direktiivin täytäntöönpanon työmarkkinaosapuolille niiden yhteisestä pyynnöstä edellyttäen, että ne itse toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen milloin tahansa taata tässä direktiivissä säädettyjen tulosten toteutumisen, ja

(20) puitesopimuksen täytäntöönpano edistää sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Puitesopimuksen täytäntöönpano

Tämän direktiivin tarkoituksena on panna täytäntöön toimialaltaan yleisten työmarkkinakeskusjärjestöjen (UNICE, CEEP ja EAY) 14 päivänä joulukuuta 1995 tekemä, liitteenä oleva puitesopimus vanhempainlomasta.

2 artikla

Loppusäännökset

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 3 päivänä kesäkuuta 1998 tai varmistettava viimeistään tuona päivänä, että työmarkkinaosapuolet ovat toteuttaneet sopimusteitse tarvittavat toimenpiteet, ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen milloin tahansa taata tässä direktiivissä edellytettyjen tulosten toteutumisen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltioille sallitaan enintään vuoden lisäaika, jos se on tarpeen erityisten vaikeuksien tai työehtosopimuksella tapahtuvan täytäntöönpanon huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava tällaisista tilanteista komissiolle.

3. Jäsenvaltioiden antamissa 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 3 päivänä kesäkuuta 1996.

Neuvoston puolesta T. TREU Puheenjohtaja

LIITE III

PUITESOPIMUS VANHEMPAINLOMASTA

JOHDANTO-OSA

Oheinen puitesopimus merkitsee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n sitoutumista ottamaan käyttöön vanhempainlomaa ja pakottavista syistä töistä poissaoloa koskevat vähimmäismääräykset, jotka ovat tärkeä keino sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua naisten ja miesten välillä.

UNICE, CEEP ja EAY pyytävät komissiota antamaan tämän puitesopimuksen neuvoston käsiteltäväksi, jotta se vahvistaisi päätöksellä näiden vähimmäismääräysten sitovuuden Euroopan yhteisön kaikissa jäsenvaltioissa, lukuun ottamatta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa.

I. YLEISHUOMIOT

1. ottaen huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan liitteenä olevan sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan, sekä katsoen, että

2. sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yhteisön tasolla tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä,

3. komissio on ilmoittanut aikomuksestaan ehdottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevaa yhteisön toimenpidettä,

4. sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 16 kohdassa, jossa käsitellään tasa-arvoista kohtelua, määrätään toimenpiteiden kehittämisestä, jotta naiset ja miehet voisivat yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa,

5. neuvoston 6 päivänä joulukuuta 1994 antamassa päätöslauselmassa todetaan, että yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva tehokas politiikka edellyttää kokonaisvaltaista ja yhtenäistä strategiaa, joka mahdollistaa paremman työaikojen järjestämisen, suuremman joustavuuden sekä sujuvamman työelämään paluun; päätöslauselmassa otetaan myös huomioon työmarkkinaosapuolten tärkeä asema tällä alalla ja etenkin niiden mahdollisuudet tarjota naisille ja miehille mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa,

6. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien toimenpiteiden olisi kannustettava ottamaan käyttöön sellaisia uusia joustavia työaikajärjestelyjä, jotka vastaisivat paremmin yhteiskunnan muuttuvia tarpeita ja joissa olisi otettava samalla huomioon sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet,

7. perhepolitiikkaa on tarkasteltava yhdessä väestökehityksen, väestön vanhenemisen vaikutusten, sukupolvien lähentymisen ja naisten työelämään osallistumisen edistämisen kanssa,

8. miehiä olisi kannustettava kantamaan yhtäläinen osuus perhevelvollisuuksista ja heitä olisi esimerkiksi valistusohjelmien avulla kannustettava vanhempainloman pitämiseen,

9. tämä sopimus on puitesopimus, jossa esitetään äitiyslomasta erillistä vanhempainlomaa ja pakottavista syistä töistä poissaoloa koskevat vähimmäismääräykset ja jolla siirretään myöntämisperusteiden ja soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen laatiminen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tehtäviksi, jotta kunkin jäsenvaltion tilanne voidaan ottaa huomioon,

10. jäsenvaltioiden olisi säädettävä tai määrättävä sairausvakuutuksen nojalla maksettavien luontoisetujen säilyttämisestä vanhempainloman vähimmäiskeston ajan,

11. jäsenvaltioiden olisi myös harkittava sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien säilyttämistä muuttumattomina vanhempainloman vähimmäiskeston ajan, jos se kansalliset olosuhteet ja valtiontalouden tila huomioon ottaen on asianmukaista,

12. tässä sopimuksessa otetaan huomioon tarve parantaa sosiaalipolitiikan vaatimuksia, suosia yhteisön talouden kilpailukykyä ja välttää asettamasta hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasitteita, jotka haittaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kehittämistä, ja

13. työmarkkinaosapuolilla on parhaat edellytykset löytää työnantajien ja työntekijöiden tarpeita vastaavia ratkaisuja, minkä vuoksi niille on annettava erityinen asema tämän sopimuksen täytäntöönpanossa ja soveltamisessa.

ALLEKIRJOITTAJAOSAPUOLET OVAT TEHNEET SEURAAVAN SOPIMUKSEN:

II SISÄLTÖ

1 lauseke: Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tässä sopimuksessa esitetään vähimmäismääräykset, joiden tarkoituksena on helpottaa työssä käyvien vanhempien työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista.

2. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, sekä naisiin että miehiin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.

2 lauseke: Vanhempainloma

1. Jollei 2 lausekkeen 2 kohdasta muuta johdu, työntekijöillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on tämän sopimuksen nojalla yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voisivat huolehtia lapsesta vähintään kolmen kuukauden ajan tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua kahdeksaan vuoteen ja jonka jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät.

2. Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun edistämiseksi tämän sopimuksen allekirjoittajaosapuolet katsovat, että 2 lausekkeen 1 kohdassa määrätty oikeus vanhempainlomaan olisi periaatteessa myönnettävä siten, että se ei olisi siirrettävissä.

3. Vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäismääräyksiä noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti

a) päättää, myönnetäänkö vanhempainloma kokoaikaisena, osa-aikaisena, jaksottaisena vai aikahyvityksenä,

b) pitää vanhempainlomaoikeuden vähimmäisedellytyksenä enintään vuoden työssäoloa ja/tai palvelusaikaa,

c) mukauttaa vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt lapseksiottamista koskeviin erityisolosuhteisiin,

d) vahvistaa vanheimpainlomaoikeuttaan käyttävän työntekijän työnantajalle antamaa ilmoitusta koskevat määräajat, jossa yhteydessä on ilmoitettava loman alkamis- ja päättymisajankohta,

e) määritellä ne tilanteet, joissa työnantaja kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisen kuulemisen jälkeen saa siirtää vanhempainloman myöntämistä yrityksen toiminnan kannalta perusteltujen syiden vuoksi (esimerkiksi jos työ on kausiluonteista, jos sijaista ei voida löytää lomasta ilmoittamista koskevan määräajan kuluessa, jos merkittävä osa työvoimasta pyytää vanhempainlomaa samaan aikaan tai jos jokin tietty tehtävä on strategisesti merkittävä); kaikki tämän lausekkeen soveltamisesta johtuvat ongelmat on ratkaistava kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti,

f) sallia edellisen e alakohdan lisäksi erityisjärjestelyjä pienten yritysten toiminnan- ja rakenteellisten tarpeiden huomioon ottamiseksi.

4. Sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat käyttää oikeuttaan vanheimpainlomaan, jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti työntekijöiden suojelemiseksi työstä erottamiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi.

5. Vanhempainloman päättyessä työntekijällä on oikeus palata takaisin aiempaan työhönsä, tai jos tämä on mahdotonta, hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukaiseen vastaavaan tai samankaltaiseen työhön.

6. Työntekijälle vanhempainloman alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut on säilytettävä sellaisinaan vanhempainloman loppuun asti. Vanhempainloman päättyessä sovelletaan näitä oikeuksia, kansallisesta lainsäädännöstä sekä kansallisista työehtosopimuksista ja käytännöistä aiheutuvat muutokset mukaan lukien.

7. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät työsopimusta tai työsuhdetta koskevat järjestelyt vanhempainloman ajaksi.

8. Kaikki tähän sopimukseen liittyvät sosiaaliturvaa koskevat kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden tarkasteltaviksi ja ratkaistaviksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon sosiaaliturvaetuuksia koskevien oikeuksien jatkuvuuden merkitys eri vaaratekijöiden ja erityisesti terveydenhuollon osalta.

3 lauseke: Työstä poissaolo pakottavan syyn vuoksi

1. Jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet salliakseen työntekijöiden työstä poissaolot kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti kiireellisten perhesyihin liittyvien pakottavien syiden vuoksi sellaisen sairauden tai onnettomuuden sattuessa, jolloin työntekijän välitön läsnäolo on välttämätöntä.

2. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat täsmentää 3 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja myöntämisperusteita ja soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä rajoittaa tämän oikeuden tietyksi ajaksi vuosittain ja/tai tapauksittain.

4 lauseke: Loppumääräykset

1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tai ottaa käyttöön tässä sopimuksessa määrättyjä suotuisampia määräyksiä.

2. Tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpano ei ole pätevä peruste heikentää työntekijöiden suojan yleistä tasoa sopimuksen piiriin kuuluvalla alalla, eikä se estä jäsenvaltioita ja/tai työmarkkinaosapuolia kehittämästä tilanteen muuttumisen mukaan (mukaan lukien siirtämisen kiellon käyttöönotto) lakeihin, asetuksiin tai sopimuksiin perustuvia erilaisia säännöksiä edellyttäen, että tässä sopimuksessa määrättyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

3. Tällä sopimuksella ei rajoiteta työmarkkinaosapuolten oikeutta tehdä asianmukaisella tasolla, myös Euroopan tasolla, sopimuksia, joilla mukautetaan ja/tai täydennetään tämän sopimuksen määräyksiä erityisolosuhteiden ottamiseksi huomioon.

4. Jäsenvaltioiden on saatettava neuvoston päätöksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kahden vuoden kuluessa päätöksen hyväksymisestä tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet [8] toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse tämän määräajan kuluessa. Jäsenvaltioille sallitaan enintään vuoden lisäaika päätöksen noudattamista varten, jos se on tarpeen erityisvaikeuksien tai työehtosopimuksella tapahtuvan täytäntöönpanon huomioon ottamiseksi.

[8] Joita tarkoitetaan sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 4 kohdassa.

5. Sopimuksen soveltamisesta johtuvien riitojen ja valitusten ehkäisy ja käsittely tapahtuu kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti.

6. Komission olisi osoitettava kaikki tämän sopimuksen tulkintaa Euroopan tasolla koskevat kysymykset ensi sijassa allekirjoittajaosapuolille lausunnon antamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, kansallisten tuomioistuinten ja yhteisön tuomioistuimen tehtäviä.

7. Allekirjoittajaosapuolet tarkastelevat uudelleen tämän sopimuksen soveltamista viiden vuoden kuluttua neuvoston päätöksestä, jos joku tämän sopimuksen osapuolista sitä pyytää.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 1995.

Fritz VERZETNITSCH, EAY:n puheenohtaja Emilio GABAGLIO, EAY:n pääsihteeri EAY Boulevard Emile Jacqmain 155 B-1210 Brussels

Antonio Castellano AUYANET, CEEP:n puheenjohtaja Roger GOURVÈS, CEEP:n pääsihteeri CEEP Rue de la Charité 15 B-1040 Brussels

François PERIGOT UNICE:n puheenjohtaja Zygmunt TYSZKIEWICZ, UNICE:n pääsihteeri UNICE Rue Joseph II 40 B-1040 Brussels