30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 109/46

1.1

pitää tervetulleena mahdollisuutta tarkastella kokonaisuutena ehdotuksia Euroopan unionissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeviksi politiikoiksi.

1.2

kannattaa Euroopan yhdentymisen tulevaisuutta ja erityisesti laajentumista ajatellen kokonaisvaltaisen, maahanmuuttajien kotouttamista koskevan strategian kehittämistä.

1.3

vahvistaa yhteisten periaatteiden, toimintalinjojen ja menettelytapojen arvon ja tarpeen sekä laittomien että laillisten maahanmuuttajien kotouttamisessa.

1.4

ymmärtää jäsenvaltioiden varautuneisuuden kotouttamispolitiikan alalla ja uskoo, että EU voisi tuoda lisäarvoa kansallisella tasolla toteutettaviin toimiin tukemalla kotouttamista ensisijaisesti tukiohjelmilla ja -aloitteilla lainsäädännön yhdenmukaistamisen sijasta.

1.5

pitää tervetulleena komission lupausta toteuttaa joukko toimia ja aloitteita, joilla voidaan tukea maahanmuuttajien kotouttamista kansalaisyhteiskuntaan ja heidän pääsyään Euroopan unionin työmarkkinoille.

1.6

kehottaa komissiota soveltamaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisimman hajautettua lähestymistapaa, jossa unioni, jäsenvaltiot, alueelliset ja paikalliset tasot sekä työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat toimiin aktiivisesti.

1.7

pahoittelee, että tiedonannossa ja laajassa vaikutusten arvioinnissa ei ole tunnustettu paikallis- ja aluehallinnon keskeistä roolia kotouttamispolitiikkojen menestyksekkäässä toimeenpanossa. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat ensinnäkin suoraan julkisia palveluita tarjoava taho ja lisäksi toisten lakisääteisten ja vapaaehtoisten palveluntarjoajien kumppaneita. Ne toimivat myös yhteisöjen johtajina ja ovat maahanmuuttajayhteisöille suunnatun palveluntarjonnan eturintamassa sekä lähinnä kansalaisia olevia poliittisen vastuun kantajia.

1.8

pahoittelee, ettei paikallis- ja alueviranomaisia ole kuultu riittävästi maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä käsittelevän tiedonannon laajaa vaikutusten arviointia laadittaessa.

1.9

korostaa paikallisviranomaisten ratkaisevaa roolia, sillä niiden toimivaltaan kuuluvilla asunto-, suunnittelu-, koulutus-, terveys- ja työllisyyspolitiikoilla on suora vaikutus kotouttamiseen ja ne voivat edistää sosiaalista osallisuutta ja yhteisöjen kestävyyttä.

1.10

on vakuuttunut siitä, että kotouttamispolitiikkojen toimeenpanossa onnistutaan vain, jos paikallis- ja aluetason toimijoille osoitetaan riittävästi huomiota. Tämä koskee etenkin demokraattisesti valittuja tahoja, koska niiden on oltava erityisen tietoisia kansalaisten huolenaiheista.

1.11

pitää tervetulleena, että alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan osallistumaan kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämiseen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden alalla. Tämä helpottaa parhaiden käytäntöjen vertailua ja määrittelyä sekä jäsenvaltioiden hyväksymien strategioiden todellisten vaikutusten ja tulosten analysointia.

1.12

katsoo, että maahanmuutto on vastaanottaville maille myönteinen asia. Jotta maahanmuuttajat voivat kuitenkin maksimoida potentiaalinsa, jäsenvaltioiden on tarjottava asianmukainen perusta heidän kotouttamiselleen maahanmuuttovirtojen asianmukaisen ohjauspolitiikan avulla. Komitea ilmaisee kuitenkin samalla kannattavansa Euroopan perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen toteamusta, jonka mukaan unionitason koordinointi ”ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle etsimään työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana” (III-168 artiklan 5 kohta).

1.13

korostaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi ja että sekä maahanmuuttajilta että alkuperäisväestöltä vaaditaan ponnistuksia todellisen sosiaalisen koheesion saavuttamiseksi.

1.14

korostaa, että maahanmuuttajat ja pakolaiset on välttämättä otettava mukaan paikallis- ja aluetasolla tarjottujen palveluiden kehittämiseen. Näin voidaan luoda asianmukaiset ja tehokkaat palvelut ja käynnistää maahanmuuttajien ja pakolaisten aktiivinen kotouttaminen jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja työelämään.

1.15

korostaa, että yhteisön maahanmuuttopolitiikassa tulisi antaa erityistä arvoa lähtömaiden taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehittämiselle näiden maiden kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi poistamalla puutetta ja vähentämällä tyytymättömyyttä, joiden vuoksi kyseisten maiden kansalaiset lähtevät kotimaastaan, ja siirtolaismäärien rajoittamiseksi sellaiselle tasolle, joka on kestävä ja hyödyllinen sekä vastaanottaville että lähtömaille.

1.16

muistuttaa, että maahanmuutto ei yksin voi pitkällä aikavälillä ratkaista EU:n työvoimapulaa, ja viittaa tähän liittyen ikääntyvien ihmisten panosta työmarkkinoilla käsittelevään lausuntoonsa sekä yleisemmin tarpeeseen toteuttaa koulutusta, uudelleenkoulutusta, ammatinvalinnanohjausta sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen sääntelyvälineitä koskevaa politiikkaa, jolla edistetään täystyöllisyyttä.

1.17

toteaa huolestuneena tasa-arvonäkökohtien puuttumisen tiedonannosta ja korostaa erityisten sukupuolikohtaisten kotouttamistoimien tärkeyttä, sillä naispuolisten maahanmuuttajien keskuudessa vallitsee usein korkea työttömyys.

1.18

toteaa, että vastaanottavan maan kielen heikko tuntemus muodostaa huomattavan esteen kotoutumiselle, sillä se vaikeuttaa erityisesti työpaikan saantia, ammattikoulutukseen pääsyä ja hyvän koulumenestyksen saavuttamista.

1.19

vahvistaa, ettei Lissabonissa asetettuja tavoitteita voida saavuttaa ilman toimivaa maahanmuuttopolitiikka ja että näin ollen maahanmuuttajien ja pakolaisten yhteiskunnallista kotouttamista tulisi edistää vuoden 2006 jälkeen yhteisön rakennepoliittisilla välineillä sisällyttämällä nämä asiat talous- ja sosiaalipolitiikkoihin uuden tavoitteen 2 puitteissa.

1.20

kannattaa komission perääntymistä asiassa, joka käy ilmi sen yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa koskevasta tiedonannosta (KOM(2000) 757 lopullinen). Siinä käsiteltiin kolmansien maiden kansalaisille myönnettävää, EU:n kansalaisiin nähden yhdenvertaista oikeusasemaa, joka voisi johtaa EY:n perustamissopimukseen perustuvan ”yhteiskunnan kansalaisuuden” tarjoamiseen.

2.1

kehottaa komissiota tunnustamaan selkeämmin paikallis- ja alueviranomaisten roolin menestyksekkäiden kotouttamis- ja työllistämisaloitteiden toimeenpanossa ja edistämisessä. Paikallis- ja alueviranomaisten soveltuvuus tehtävään perustuu siihen, että ne toimivat yhteisöjen johtajina ja palveluiden pääasiallisina tarjoajina. Lisäksi ne tuntevat hyvin maahanmuuttajien ongelmat paikallistasolla, sillä ne ovat välittömässä yhteydessä maahanmuuttajiin ja heitä edustaviin tahoihin.

2.2

pitää erittäin tärkeänä tunnustaa laittomien siirtotyöläisten suuri määrä ja luoda menettelytapoja maahanmuuttolakeja vastaan rikkoneiden siirtolaisten aseman pikaiseksi laillistamiseksi soveltuvissa tapauksissa silloin kun asianmukainen vastaanotto on mahdollinen eikä siirtolainen ole syyllistynyt lakien vakavaan rikkomukseen. Jokaista tapausta tulisi tarkastella erikseen, ja laittomasta maahanmuutosta hyötyviä tahoja on pyrittävä rankaisemaan.

2.3

kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan koulutetun työvoiman rekrytoinnille kehitysmaista suuntaviivat, joissa tunnustetaan yhteisön velvollisuus varmistaa, etteivät lähtömaat kärsi aivovuodosta ja että siirtotyöläisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

2.4

muistuttaa, että on luotava aktiivinen politiikka ehkäisemään etenkin laitonta maahanmuuttoa, joka edistää ihmisarvoa loukkaavia markkinoita. Tätä varten on luotava EU:n ja etenkin niiden jäsenvaltioiden välinen toimintakehys, joihin maahanmuuttovirrat vaikuttavat välittömästi. Näin pyritään yhtäältä vastuullistamaan unionin ulkopuolisia lähtö- ja kauttakulkumaita avustus- ja tukihankkeiden avulla kohdemaihin suuntautuvan laittoman kuljetuksen estämiseksi ja pysäyttämiseksi paikan päällä sekä toisaalta valvomaan ja suojelemaan EU:n rajoja laittomalta maahanmuutolta.

2.5

kehottaa komissiota hyödyntämään paikallis- ja alueviranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä lähtömaiden vastaavien tahojen kanssa keräämiä kokemuksia kyseisten maiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi sekä helpottamaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavasta maahanmuuttoasioita koskevasta yhteistyöohjelmasta käytävään keskusteluun.

2.6

kehottaa komissiota tehostamaan Equal-ohjelman kaltaisia yhteisön ohjelmia, joilla edistetään yhteiskunnallista osallisuutta auttamalla heikossa asemassa olevia ja mahdollisesti syrjinnän kohteeksi joutuvia ryhmiä saamaan koulutusta ja työtä. Nämä ohjelmat tarjoavat resursseja, joita paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää edistääkseen pakolaisten integroitumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille.

2.7

katsoo, että komission tulisi toteuttaa toimia maahanmuuttajien kotouttamisen helpottamiseksi. Tällaiset ohjelmat tulisi suunnata erityisesti alue- ja paikallisviranomaisten tukemiseksi asianmukaisten palveluiden tarjoamisessa.

2.8

tukee kansalliskielten opettamista vieraina kielinä kaiken ikäisille siirtolaisryhmille, jotta ne kotoutuisivat paremmin, ja pitää erittäin tärkeänä parhaiden käytäntöjen tunnistamista ja levittämistä tällä alalla.

2.9

painottaa, että kotouttamispolitiikkoihin on liitettävä rasismin ja muukalaisvihan vastaisia tukistrategioita. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi

2.10

esittää, että tuleviin vuosittaisiin raportteihin yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä sisällytettäisiin sellaisten tukiohjelmien arviointi, joilla pyritään edistämään unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista. Näin voitaisiin tunnistaa parhaat käytänteet sekä laatia tältä perustalta poliittisia suosituksia.

2.11

kehottaa komissiota ottamaan huomioon keskustelussaan eurooppalaisen yhteenkuuluvuus-politiikan tulevaisuudesta tiettyjen alueiden ponnistukset tilanteessa, jossa niiden rakennerahastoista saama rahoitustuki saattaa vähentyä samalla kun niiden maahanmuuttajaväestö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

2.12

kehottaa laatimaan suuntaviivat maahanmuuttajien kansalaisoikeuksien tunnustamiseksi. Kansalaisoikeudet määräytyisivät maahanmuuttajien oleskelun pituuden mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja ne ovat tehokkaan kotouttamisen perusedellytys.