”LIITE III a

Väliaikaisesti sovellettavat menetelmät

Taulukko 1

Palvelimia koskevat viitteet ja tarkentavat huomautukset

Parametri	Lähde	Vertailutestimenetelmä/otsikko	Huomautuksia
Palvelimen tehokkuus ja suorituskyky aktiivisessa tilassa	ETSI	ETSI EN 303470:2019		Yleisiä huomautuksia standardin EN 303470: 2019 mukaisesta testauksesta: a. Testaus suoritetaan asianmukaisella EU:n jännitteellä ja taajuudella (esim. 230 V, 50 Hz). b. Samoin kuin liitteessä III olevassa 2 kohdassa säädetään APA-laajennuskorttien osalta, testattava yksikkö testataan valmiustilan virrankulutusta, aktiivisen tilan tehokkuutta ja palvelimen suorituskykyä aktiivisessa tilassa mitattaessa siten, että muun tyyppiset laajennuskortit (joille ei myönnetä sallittua lisämäärää eikä sellaista käytetä SERT-testauksessa) on poistettu (1). c. Sellaisten palvelinten tapauksessa, i. joiden on ilmoitettu kuuluvan palvelintuoteperheeseen, ii. jotka toimitetaan kokoonpanossa, jossa kaikkiin muistikanaviin ei ole liitetty samanlaisia DIMM-moduuleja, testataan kokoonpano, jossa kaikkiin muistikanaviin on liitetty samanlaiset DIMM-moduulit (2).
Virrankulutus valmiustilassa (Pidle)	ETSI	ETSI EN 303470:2019
Maksimiteho	ETSI	ETSI EN 303470:2019	Suurin teho on suurin mitattu tehontarve, joka on ilmoitettu SERT-testauksessa millä tahansa yksittäisellä työkuormalla ja kuormitustasolla.
Virrankulutus valmiustilassa ilmoitetun toimintaolosuhdeluokan ylimmässä lämpötilassa	The Green Grid	Simplified high temperature idle power reporting for (EU) 2019/424 SERT collection	Testi suoritetaan lämpötilassa, joka vastaa kyseisen toimintaolosuhdeluokan (A1, A2, A3 tai A4) korkeinta sallittua lämpötilaa.
Virtalähteen hyötysuhde	EPRI ja Ecova	Generalized Test Protocol for Calculating the Energy Efficiency of Internal AC-DC and DC-DC Power Supplies Revision 6.7	Testaus suoritetaan asianmukaisella EU:n jännitteellä ja taajuudella (esim. 230 V, 50 Hz).
Virtalähteen tehokerroin	EPRI ja Ecova	Generalized Test Protocol for Calculating the Energy Efficiency of Internal AC-DC and DC-AC Power Supplies Revision 6.7
Toimintaolosuhdeluokka		Valmistajan on ilmoitettava tuotteen toimintaolosuhdeluokka: A1, A2, A3 tai A4. Testattava yksikkö asetetaan lämpötilaan, joka vastaa sen toimintaolosuhdeluokan (A1, A2, A3 tai A4) korkeinta sallittua lämpötilaa, jonka mukainen tuotteen on ilmoitettu olevan. Yksikkö testataan SERT-testillä (Server Efficiency Rating Tool), ja testisykliä tai -syklejä jatketaan 16 tunnin ajan. Yksikön katsotaan olevan ilmoitettujen toimintaolosuhteiden mukainen, jos SERT-testissä saadaan hyväksyttäviä tuloksista (eli jos testattava yksikkö on toimintatilassa koko 16 tunnin testin ajan).	Testattava yksikkö asetetaan lämpökaappiin, jonka lämpötila nostetaan kyseisen toimintaolosuhdeluokan (A1, A2, A3 tai A4) korkeimpaan sallittuun lämpötilaan siten, että lämpötilan muutos on enintään 0,5 °C minuutissa. Testattava yksikkö pidetään valmiustilassa 1 tunnin ajan, jotta saavutetaan vakaa lämpötila ennen testauksen aloittamista.
Laiteohjelmiston saatavuus		Ei saatavilla
Turvallinen datanpoisto	NIST	Guidelines for Media Sanitization, NIST Special Publication 800-88 – Revision 1
Palvelimen purettavuus		Ei saatavilla
Kriittisten raaka-aineiden määrä		EN 45558:2019

Taulukko 2

Tiedontallennustuotteita koskevat viitteet ja tarkentavat huomautukset

Parametri	Lähde	Vertailutestimenetelmä/otsikko	Huomautuksia
Virtalähteen hyötysuhde	EPRI ja Ecova	Generalized Test Protocol for Calculating the Energy Efficiency of Internal AC-DC and DC-DC Power Supplies Revision 6.7	Testaus suoritetaan asianmukaisella EU:n jännitteellä ja taajuudella (esim. 230 V, 50 Hz).
Virtalähteen tehokerroin	EPRI ja Ecova	Generalized Test Protocol for Calculating the Energy Efficiency of Internal AC-DC and DC-DC Power Supplies Revision 6.7
Toimintaolosuhdeluokka	The Green Grid	’Operating condition class of data storage products’	Valmistajan, maahantuojan tai valtuutetun edustajan on ilmoitettava tuotteen toimintaolosuhdeluokka: A1, A2, A3 tai A4. Testattava yksikkö asetetaan lämpötilaan, joka vastaa sen toimintaolosuhdeluokan (A1, A2, A3 tai A4) korkeinta sallittua lämpötilaa, jonka mukainen tuotteen on ilmoitettu olevan.
Laiteohjelmiston saatavuus		Ei saatavilla
Turvallinen datanpoisto	NIST	Guidelines for Media Sanitization, NIST Special Publication 800-88 – Revision 1
Tiedontallennus-tuotteen purettavuus		Ei saatavilla	.
Kriittisten raaka-aineiden määrä		EN 45558:2019

”LIITE III a

Väliaikaisesti sovellettavat menetelmät

1.   MITTAUKSIIN JA LASKELMIIN LIITTYVÄT LISÄTEKIJÄT

Taulukko 3b

Testilaitteita koskevat vaatimukset ja testattavan yksikön kokoonpano  (*1)

Laitteen kuvaus	Ominaisuudet	Muut ominaisuudet ja ominaispiirteet
Tehonmittaus	Määritelty asiaa koskevassa standardissa	Tietojen kirjaustoiminto
Luminanssin mittauslaite (LMD)	Määritelty asiaa koskevassa standardissa	Kosketusanturityyppinen ja tietojen kirjaustoiminto
Valaistusvoimakkuuden mittauslaite (IMD)	Määritelty asiaa koskevassa standardissa	Tietojen kirjaustoiminto
Signaaligeneraattori	Määritelty asiaa koskevassa standardissa	Ks. asiaa koskevat huomautukset liitteen III taulukossa 3a. Viitteet ja tarkentavat huomautukset
Valonlähde (Projektori)	Luo automaattiseen kirkkaudensäädön anturiin vähintään 12 luksin ja televisioissa ja monitoreissa enintään 150 luksin ja digitaalisissa ilmoitusnäytöissä enintään 20 000 luksin valaistusvoimakkuuden vähintään noin 1,5 metrin etäisyydeltä anturista	Puolijohdelamppu (ledi, laser- tai ledi-laser-yhdistelmä). Projektorin värintoistoalueen on oltava vähintään REC 709. Kallistettava kiinnitysalusta, joka mahdollistaa projektorin säteen täsmällisen suuntaamisen. Tämä voidaan yhdistää optiseen suuntausominaisuuteen tai korvata sillä.
Valonlähde (himmennettävä ledilamppu)	Kuten määritelty kohdassa 1.2.1
Tietokone tietojen kirjaamiseksi samanaikaisesti yhteisellä aika-asteikolla	Vähintään 3 sopivaa porttia, jotka mahdollistavat liitännän tehon, luminanssin ja valaistusvoimakkuuden mittauslaitteisiin.	USB- ja Thunderbolt-portit katsotaan sopiviksi porteiksi.
Tietokone, jossa on kuvaesitys- tai kuvanmuokkaussovellus ja joka on liitetty projektoriin	Sovellus, joka mahdollistaa koko kuva-alan täyttävien valkoisten kuvakalvojen projisoinnin siten, että värilämpötilaa ja luminanssin (harmaa) tasoa säädellään samanaikaisesti

1.1   Tiivistelmä testausjärjestyksestä

1.

Sijoitetaan testattava yksikkö telineeseen, johon merkitään tarvittaessa automaattiseen kirkkaudensäätöön käytettävän anturin (ABC-anturin) sijainti sekä näytön luminanssin ja ympäristön valaistustason mittauslaitteiden sijainnit.

2.

Käydään läpi alkuasetelma ja vahvistetaan pakotetun valikon varoitusten ja ”normaaliasetuksia” vastaavien oletusasetusten oikea noudattaminen.

3.

Tarvittaessa mykistetään ääni.

4.

Jatketaan testattavan yksikön lämmittämistä samalla kun asennetaan testauslaitteisto ja määritetään huippuvalkoisen dynaaminen testikuvio, joka mahdollistaa tasaisen näytön luminanssin ja tehon mittaamisen.

5.

Jos automaattista kirkkaudensäätöä koskevaa myönnytystä sovelletaan, määritetään testattavaa yksikköä varten tarvittava valaistusvoimakkuusalue ja automaattisen kirkkaudensäädön vasteaika. Profiloidaan näytön luminanssin automaattinen kirkkaudensäätö 100 luksin ja 12 luksin välisille ympäristön valaistustasoille ja mitataan päällä-tilan tehonvähennys näiden rajojen välillä. Jotta automaattisen kirkkaudensäädön vaikutus tehoon ja näytön luminanssiin voidaan profiloida yksityiskohtaisesti, valaistusvoimakkuusalue voidaan jakaa useisiin osiin juuri 100 luksin vertailupisteen yläpuolelta (esim. 120 luksia) 60 luksin, 35 luksin ja 12 luksin kautta testiympäristössä sallittuun pimeimpään tasoon. Digitaalisilla ilmoitusnäytöillä profilointia voidaan jatkaa päivänvalon valaistusvoimakkuuksilla 20 000 luksiin saakka tietojen keräämiseksi asetuksen tulevia tarkistuksia varten.

6.

Mitataan valkoisen luminanssin huippuarvo näytön normaaliasetuksilla. Jos tämä on pienempi kuin 150 cd/m2 monitorien osalta tai pienempi kuin 220 cd/m2 muiden näyttötuotteiden osalta, mitataan myös käyttäjävalikon kirkkaimman esiasetuksen (ei myymälätilan) valkoisen luminanssin huippuarvo.

7.

Mitataan päällä-tilan tehontarve käyttämällä dynaamista televisiolähetyksen SDR-testisekvenssiä, kun automaattinen kirkkaudensäätö on kytketty pois päältä. Mitataan päällä-tilan tehontarve käyttämällä dynaamisia televisiolähetyksen HDR-testisekvenssejä ja varmistetaan, että HDR-tila on aktivoitu (vahvistetaan HDR-toiston alussa näyttöön tulevalla ilmoituksella ja/tai normaalien kuva-asetusten muutoksella).

8.

Mitataan virransäästötilan ja pois päältä -tilan tehontarve sekä automaattisen valmiustilatoiminnon aktivoitumiseen tarvittava aika.

1.2   Testin yksityiskohtainen kuvaus

1.2.1   Testattavan yksikön (näytön) ja mittauslaitteiden asentaminen

Kuva 1: Näytön ja ympäristövalonlähteen fyysinen sijoittelu

Jos käytettävissä on automaattinen kirkkaudensäätötoiminto ja testattava yksikkö on varustettu jalustalla, jalusta kiinnitetään näyttöosaan ja testattava yksikkö sijoitetaan vaakasuoralle pöydälle tai tasolle, jonka korkeus on vähintään 0,75 metriä ja joka on peitetty mustalla heikosti heijastavalla materiaalilla (tyypillisiä materiaaleja ovat huopa, fleece tai teatteritaustakangas). Jalustan kaikkien osien on oltava näkyvillä. Ensisijaisesti seinään asennettaviksi tarkoitetut näytöt kiinnitetään käytön helpottamiseksi tukikehykseen siten, että näytön alareuna on vähintään 0,75 metrin korkeudella lattiasta. Näytön alla ja vähintään 0,5 metriä sen edessä oleva lattiapinta ei saa olla heijastava, ja se on parasta peittää mustalla, heikosti heijastavalla materiaalilla.

Testattavan yksikön ABC-anturin fyysinen sijainti määritetään ja sen mitatut koordinaatit suhteessa testattavan yksikön ulkopuolella olevaan kiinteään pisteeseen merkitään muistiin. Etäisyydet H ja D sekä projektorin säteilykulma (ks. kuva 1) merkitään muistiin mittausten toistettavuuden helpottamiseksi. Valonlähteen valaistusvoimakkuutta koskevista vaatimuksista riippuen etäisyydet H ja D ovat tavallisesti yhtä suuret ± 5 mm ja välillä 1,5–3 m. Projektorin säteilykulman säätöön voidaan käyttää mustaa kuvakalvoa, jonka keskellä on pieni valkoinen ruutu, jotta säde voidaan kohdistaa ABC-anturiin ja voidaan tuottaa kapea valonsäde kulmamittausta varten. Jos ABC-anturi on suunniteltu toimimaan optimaalisesti siten, että valaistussäteen kulma on suositellun 45 asteen ulkopuolella, voidaan käyttää tätä ensisijaista kulmaa ja tallentaa yksityiskohtaiset tiedot. Jos käytetään kosketuksetonta (etä-)luminanssimittaria, jossa valonlähteen säteilykulma on matala, on huolehdittava siitä, ettei valonlähde heijastu luminanssin mittaukseen käytetystä näytön alasta.

Valaistusvoimakkuusmittari asennetaan mahdollisimman lähelle ABC-anturia varoen kuitenkin, ettei ympäristön valo heijastu mittarin kotelosta anturiin. Tämä voidaan saavuttaa soveltamalla yhdessä erilaisia menetelmiä, kuten peittämällä valaistusvoimakkuusmittari mustalla huovalla ja käyttämällä sellaista säädettävää mekaanista kiinnitystä, joka ei mahdollista mittarin kotelon ulottumista ABC-anturin etuosan ulkopuolelle.

Seuraavaa koeteltua menettelyä suositellaan, jotta ABC-anturin valaistusvoimakkuusarvot voidaan kirjata tarkasti ja toistettavasti siten, että mekaaninen asennus on mahdollisimman ongelmaton. Tällä menettelyllä voidaan korjata mahdolliset valaistusvirheet, jotka aiheutuvat siitä, että valaistusvoimakkuusmittaria on käytännössä mahdotonta asentaa täsmälleen samaan fyysiseen asentoon ABC-anturin kanssa samanaikaista valaistusta varten. Menettely mahdollistaa siten ABC-anturin ja valaistusvoimakkuusmittarin samanaikaisen valaisemisen ilman, että testattavaa yksikköön ja mittariin tarvitsee puuttua fyysisesti asennuksen jälkeen. Asianmukaisen tietojenkirjautusohjelman avulla vaaditut valaistusvoimakkuuden askelmuutokset voidaan synkronoida päällä-tilan tehonmittauksen ja näytön luminanssimittauksen kanssa, jotta automaattista kirkkaudensäätöä koskevat tiedot voidaan kirjata ja profiloida automaattisesti.

Valaistusvoimakkuusmittari sijoitetaan muutaman senttimetrin päähän ABC-anturista, jotta varmistetaan, että ABC-anturiin ei pääse projektorisäteen suoria heijastuksia mittarin kotelosta. Valaistusvoimakkuusmittarin ilmaisimen vaaka-akselin on oltava samalla vaaka-akselilla ABC-anturin kanssa, ja mittarin pystyakselin on oltava täysin yhdensuuntainen näytön pystytason kanssa. Mittarin kiinnityspisteen fyysiset koordinaatit suhteessa kiinteään ulkoiseen pisteeseen, jota käytetään ABC-anturin fyysisen sijainnin tallentamiseen, mitataan ja kirjataan.

Projektori kiinnitetään asentoon, jossa sen projisoiman säteen akseli on linjassa näytön pintaan nähden kohtisuorassa olevan pystytason kanssa ja kulkee ABC-anturin pystyakselin läpi (ks. kuva 1). Projektorin alustan korkeus, kallistuskulma ja etäisyys testattavasta yksiköstä säädetään siten, että koko kuva-alan täyttävä projisoitu huippuvalkoinen kuva voidaan kohdistaa alueelle, joka kattaa ABC-anturin ja valaistusvoimakkuusmittarin, ja tuottaa suurimman ympäristön valaistustason (luksia), joka anturissa vaaditaan testausta varten. Tässä yhteydessä on huomattava, että joissakin digitaalisissa ilmoitusnäytöissä on automaattinen kirkkaudensäätö, joka toimii ympäristön valaistusolosuhteissa, jotka vaihtelevat enintään 20 000 luksista alle 100 luksiin.

Näytön luminanssin mittauksessa käytettävä kosketusluminanssimittari asennetaan siten, että se on linjassa testattavan laitteen näyttöruudun keskipisteen kanssa.

Projisoidun valaistuskuvan, joka menee päällekkäin testattavan yksikön näytön alapuolella olevan vaakatason kanssa, ei pidä ulottua näytön pystytason etupuolelle, paitsi jos heijastava jalusta ulottuu tätä suuremmalle näytön etupuoliselle alueelle, jolloin kuvan reuna asetetaan linjaan jalustan ääripäiden kanssa (ks. kuva 1). Projisoidun kuvan vaakasuoran yläreunan on oltava vähintään 1 cm kosketusluminanssimittarin kotelon alareunan alapuolella. Tämä voidaan saavuttaa optisella säädöllä tai projektorin fyysisellä asemoinnilla vaaditun 45° säteilykulman ja ABC-anturin suurimman vaaditun valaistusvoimakkuuden asettamissa rajoissa.

Kun testattavan yksikön ja valaistusvoimakkuusmittarin sijaintikoordinaatit on merkitty muistiin ja projektori tuottaa stabiilin valaistusvoimakkuuden mitattavalla alueella (puolijohdelampuilla stabiilisuus saavutetaan tavallisesti muutaman minuutin kuluttua päälle kytkimisestä), testattavaa yksikköä siirretään riittävästi, jotta valaistusvoimakkuusmittarin etupinta ja ilmaisimen keskipiste voidaan linjata testattavan laitteen ABC-anturin fyysisten sijaintikoordinaattien kanssa. Tässä pisteessä mitattu valaistusvoimakkuus merkitään muistiin, ja mittari palautetaan alkuperäiseen asetusasemaan yhdessä testattavan yksikön kanssa. Valaistusvoimakkuus mitataan uudelleen asetusasemassa. Kahdessa testiasemassa mitatun valaistusvoimakkuuden prosentuaalista eroa (jos sellainen on) voidaan soveltaa lopullisessa raportoinnissa korjauskertoimena kaikkiin muihin valaistusvoimakkuuden mittauksiin (tämä korjauskerroin ei muutu valaistusvoimakkuuden mukaan). Näin saadaan tarkka tietosarja valaistusvoimakkuudesta ABC-anturissa, vaikka luksimittari ei sijaitse kyseisessä pisteessä, ja se mahdollistaa näytön luminanssia, tehoa ja valaistusvoimakkuutta kuvaavien käyrien samanaikaisen piirtämisen automaattisen kirkkaudensäädön tarkkaa profilointia varten.

Testijärjestelyyn ei tehdä muita fyysisiä muutoksia.

Toisin kuin televisioissa, digitaalisissa ilmoitusnäytöissä voi olla useampi kuin yksi ympäristövaloanturi. Testausta varten teknikon on määritettävä yksi testissä käytettävä anturi ja eliminoitava muut valoanturit peittämällä ne läpinäkymättömällä teipillä. Käyttämättömät anturit voidaan myös kytkeä pois päältä, jos niitä voidaan ohjata. Useimmissa tapauksissa sopivin anturi on eteenpäin suunnattu anturi. Sellaisiin digitaalisiin ilmoitusnäyttöihin sovellettavia mittausmenetelmiä, joissa on useita valoantureita, voidaan tutkia tarkemmin testimenetelmän parannuksessa, joka määritellään yhdenmukaistetussa standardissa.

Testauslaboratorioissa, jotka haluavat käyttää kuvatussa testijärjestelyssä himmennettävää valonlähdettä projektorivalonlähteen sijaan, sovelletaan seuraavia lamppuja koskevia spesifikaatioita, ja mitatut lampun ominaisuudet kirjataan.

Valonlähteessä, jota käytetään ABC-anturin valaisemiseen tietyllä valaistusvoimakkuudella, on käytettävä himmennettävää lediheijastinlamppua, ja sen halkaisijan on oltava 90 mm ± 5 mm. Lampun mitoitussäteilykulman on oltava 40° ± 5°. Ekvivalentin värilämpötilan (CCT) mitoitusarvon on oltava 2 700 ± 300 K koko valaistusvoimakkuusalueella 12 luksista suurimpaan testauksessa vaadittavaan valaistusvoimakkuuteen saakka Värintoistoindeksin (CRI) mitoitusarvon on oltava 80 ± 3. Lampun etupinnan on oltava kirkas (eli ei värjätty eikä päällystetty spektriä muuttavalla materiaalilla), ja etupinta voi olla sileä tai rakeinen; kun valoa näytetään tasaista valkoista pintaa vasten, diffuusiokuvion on oltava paljain silmin tasainen. Lamppukokoonpano ei saa muuttaa ledivalonlähteen spektriä, mukaan lukien IR- ja UV-alueet. Valon ominaisuudet eivät saa vaihdella kaikilla ABC-anturin testauksessa tarvittavilla himmennysalueilla.

1.2.2   ”Normaaliasetusten” ja energiavaikutusta koskevien varoitusten oikean noudattamisen tarkastaminen

Testattavaan yksikköön liitetään tehomittari havainnointia varten ja vähintään yksi videosignaalin lähde. Testin aikana varmistetaan, että automaattinen kirkkaudensäätö pysyy päällä kaikilla esiasetuksilla ”myymälätilaa” lukuun ottamatta.

1.2.3   Ääniasetukset

Syötetään tulosignaali, joka sisältää ääni- ja kuvasignaalin (1 kHz:n ääni SDR-videotestimateriaalissa on sopivin). Äänen voimakkuusasetus pienennetään nollaan tai äänen mykistys aktivoidaan. On varmistettava, ettei äänen mykistäminen vaikuta ”normaaliasetusten” kuvaparametreihin.

1.2.4   Huippuvalkoisen testikuvion määrittäminen valkoisen luminanssin huippuarvon mittauksia varten

Kun testattava yksikkö näyttää huippuvalkoisen kuviota, näyttö voi himmetä nopeasti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana ja tämän jälkeen himmetä vähitellen, kunnes stabiloituu. Tämän vuoksi teho- ja luminanssiarvoja on mahdotonta mitata johdonmukaisesti ja toistettavasti välittömästi sen jälkeen, kun kuvaa aletaan näyttää. Jotta mittaukset voitaisiin toistaa, on saavutettava jonkinasteinen stabiilisuus. Nykyteknologiaa käyttävien näyttöjen testaus osoittaa, että 30 sekunnin ajan pitäisi olla riittävä, jotta huippuvalkoisen kuvan luminanssi stabilisoituu. Käytännön havaintona voidaan todeta, että tämä aikaikkuna mahdollistaa myös kaikkien näytöllä olevien tilaa osoittavien ilmoitusten häviämisen.

Nykyisissä näyttötuotteissa on usein sisäänrakennettu elektroniikka ja näytönohjausohjelmisto, joka suojaa näytön tehonsyöttöä ylikuormitukselta ja kuvaruutua jälkihohdolta (kuvan palaminen näyttöön) rajoittamalla kuvaruutuun syötettyä kokonaistehoa. Tämä voi johtaa alhaisempaan luminanssiin ja pienempään tehonkulutukseen esimerkiksi silloin, kun näytetään dynaamista testikuviota, jossa on suuri valkoinen alue.

Tässä testimenetelmässä luminanssin huippuarvo mitataan 100-prosenttisesti valkoisella dynaamisella testikuviolla, mutta valkoinen alue on empiirisesti rajoitettu, jotta vältetään suojamekanismien aktivoituminen. Soveltuva dynaaminen testikuvio määritetään näyttämällä kahdeksaa dynaamista ”ruudut ja ääriviivat” -testikuviota, jotka perustuvat VESAn dynaamisin ”L” -testikuvioihin pienimmästä (L 10) suurimpaan (L 80) ja tallentamalla samalla teho ja näyttöruudun luminanssi. Käyrä, joka kuvaa tehoa ja näyttöruudun luminanssia suhteessa L-kuvioon, auttaa määrittämään, rajoittaako näytönohjain arvoja ja milloin näin tapahtuu. Jos esimerkiksi tehonkulutus kasvaa L 10:stä L 60:een ja luminanssi joko kasvaa tai pysyy vakiona (ei pienene), nämä kuviot eivät näytä aiheuttavan rajoittamista. Jos dynaaminen testikuvio L 70 ei osoita tehonkulutuksen tai luminanssin kasvua (kun kasvua esiintyi aikaisemmissa L-kuvioissa), tämä viittaa siihen, että rajoittamista esiintyy L 70:ssä tai välillä L 60–L 70. On myös mahdollista, että rajoittamista on esiintynyt L 50:n ja L 60:n välillä ja että L 60:n kohdalla piirretyt pisteet ovat itse asiassa laskusuunnassa. Näin ollen suurin kuvio, jossa rajoituksia ei varmasti esiinny, on L 50, ja tämä on oikea kuvio luminanssin huippuarvon mittaamiseen. Jos on ilmoitettava luminanssien suhde, luminanssikuvio valitaan kirkkaimmalla esiasetuksella. Jos testattavalla yksiköllä tiedetään olevan luminanssin ohjausominaisuudet, jotka eivät mahdollista valkoisen luminanssin huippuarvon optimaalisen dynaamisen testikuvion valitsemista edellä kuvatulla valintamenettelyllä, voidaan käyttää seuraavaa yksinkertaistettua valintamenettelyä. Näytöillä, joiden läpimitta on vähintään 15,24 cm (6 tuumaa) ja alle 30,48 cm (12 tuumaa), käytetään L 40 PeakLumMotion-signaalia. Näytöillä, joiden läpimitta on vähintään 30,48 cm (12 tuumaa), käytetään L 20 PeakLumMotion-signaalia. Kummalla tahansa menettelyllä valittu valkoisen luminanssin huippuarvon dynaaminen testikuvio ilmoitetaan ja sitä käytetään kaikissa luminanssitesteissä.

1.2.5   Automaattisen kirkkaudensäädön säätöalueen määrittäminen suhteessa ympäristövaloon ja vasteajan määrittäminen

Asetuksen (EU) 2019/2021 soveltamiseksi ilmoitettuun energiatehokkuusindeksiin sisältyy automaattista kirkkaudensäätöä koskeva tehomyönnytys, jos automaattinen kirkkaudensäätö täyttää tietyt vaatimukset, jotka koskevat näytön luminanssin säätöä 100 luksin ja 12 luksin ympäristön valaistustasojen välillä, kun vertailupisteinä ovat 60 luksia ja 35 luksia. Jos ympäristön valaistustasoa pienennetään 100 luksista 12 luksiin, näytön luminanssin muutoksen on aiheutettava vähintään 20 prosentin pienennys näytön tehontarpeessa, jotta asetuksen mukaisen automaattista kirkkaudensäätöä koskevan tehomyönnytyksen vaatimukset täyttyvät. Luminanssin dynaamista ”L”-testikuvioita, jota käytetään arvioitaessa automaattisen kirkkaudensäädön luminanssinsäädön vaatimustenmukaisuutta, voidaan käyttää samanaikaisesti myös tehon vähenemisen vaatimustenmukaisuuden arviointiin.

Digitaalisiin ilmoitusnäyttöihin voidaan soveltaa paljon laajempaa automaattisen kirkkaudensäädön säätöaluetta valaistusvoimakkuuden muuttuessa, ja tässä kuvattua testimenetelmää voidaan laajentaa tietojen keräämiseksi asetuksen tulevia tarkistuksia varten.

1.2.5.1   Automaattisen kirkkaudensäädön vasteajan profilointi

Automaattisen kirkkaudensäädön ohjaustoiminnon vasteaika on aika, joka kuluu ABC-anturin havaitsemasta ympäristövalaistuksen muutoksesta siitä seuraavaan näytön luminanssin muutokseen testattavassa yksikössä. Testaustiedot ovat osoittaneet, että tämä viive voi olla jopa 60 sekuntia, ja tämä on otettava huomioon automaattisen kirkkaudensäädön ohjauksen profiloinnissa. Vasteajan arviointia varten 100 luksin kuvakalvo (ks. 1.2.5.2 kohta) vaihdetaan näytön stabiilissa luminanssitilassa 60 luksin kuvakalvoon ja mitataan näytön matalamman luminanssitason stabiloitumiseen kuluva aika. Matalammalla stabiililla luminanssitasolla 60 luksin kuvakalvo vaihdetaan 100 luksin kuvakalvoon ja mitataan korkeamman luminanssitason stabiloitumiseen kuluva aika. Pidempää näistä kahdesta aikavälistä käytetään vasteaikana, johon lisätään 10 sekunnin harkinnanvarainen aika. Tätä aikaa käytetään kuvaesityksessä kunkin kuvakalvon projisointiaikana.

1.2.5.2   Valonlähteen antaman valaistuksen säätö

Automaattisen kirkkaudensäädön profilointia varten testattavassa yksikössä näytetään 1.2.4 kohdassa määritelty huippuvalkoisen dynaaminen testikuvio ja valonlähteen kirkkautta muutetaan valkoisesta harmaiden kuvakalvojen avulla ympäristön valaistuksen muutosten simuloimiseksi. Valaistustason säätämiseksi muutetaan ensimmäisen harmaan kuvakalvon läpinäkyvyyttä, jotta saavutetaan profiloinnin lähtöpiste (esim. 120 luksia), mittaamalla luksitaso valaistusvoimakkuusmittarissa. Kuvakalvo tallennetaan ja kopioidaan. Kopiolle asetetaan uusi harmaa läpinäkyvyystaso vaadittuun 100 luksin vertailupisteeseen ja kuvakalvo tallennetaan ja kopioidaan, Prosessi toistetaan 60 luksin, 35 luksin ja 12 luksin vertailupisteille, Tähän voidaan lisätä musta (0 prosentin läpinäkyvyys) valaistuskalvo, jotta käyrän tiedot ovat symmetrisiä, ja vertailupisteiden kuvakalvot kopioidaan ja lisätään kuvaesitykseen nousevassa valaistusjärjestyksessä takaisin 120 luksiin.

1.2.5.3   Valonlähteen värilämpötilan säätö

Lisävaatimuksena on, että projisoidun valon valkoiselle pisteelle määritetään värilämpötila, jotta varmistetaan testitulosten toistettavuus, jos verifioinnissa käytetään eri projektorivalonlähdettä. Tätä testimenetelmää varten määritelty valkoisen pisteen värilämpötila on 2 700 ± 300 K, jotta se olisi yhdenmukainen aikaisemmissa testistandardeissa esitetyn automaattista kirkkaudensäätöä koskevan menetelmän kanssa.

Tämä valkoinen piste on helppo asettaa kaikilla kuvakalvojen luomiseen käytettävillä tunnetuilla tietokonesovelluksilla käyttämällä sopivaa värikappaletta (esim. punainen/oranssi) ja läpinäkyvyyden säätöä. Näillä välineillä voidaan projektorin tavallisesti kylmempi valkoinen piste säätää haluttuun 2 700 Kelviniin muuttamalla valitun värin läpinäkyvyyttä ja mittaamalla samalla värilämpötilaa valaistusvoimakkuusmittarin toiminnolla. Kun vaadittu lämpötila on saavutettu, sitä sovelletaan kaikkiin kuvakalvoihin.

1.2.5.4   Tietojen tallentaminen

Tehonkulutus, näyttöruudun luminanssi ja valaistusvoimakkuus ABC-anturissa mitataan ja kirjataan kuvaesityksen aikana. Näiden tietojen on korreloitava ajallisesti. Kolmen parametrin datapisteet on kirjattava, jotta tehonkulutus voidaan suhteuttaa näyttöruudun luminanssiin ja valaistusvoimakkuuteen ABC-anturissa. Tietojen suuren rakeisuuden varmistamiseksi vertailupisteiden väliin voidaan luoda kuinka monta kuvakalvoa tahansa käytettävissä olevan testiajan asettamissa rajoissa.

Digitaalisissa ilmoitusnäytöissä, jotka on suunniteltu toimimaan vaihtelevissa ympäristön valaistusolosuhteissa, automaattisen kirkkaudensäädön vaikutusalue näytön luminanssiin voidaan määrittää manuaalisesti käyttämällä mustan läpinäkyvyyden säätöä yhteen projisoituun huippuvalkoisen kuvakalvoon, joka on ennalta säädetty vaadittuun värilämpötilaan. Käyttäjävalikosta valitaan digitaalisen ilmoitusnäytön suositeltu esiasetus vaihteleville ympäristön valaistusolosuhteille. Näytön stabiilissa luminanssipisteessä vaihdetaan projisoitu kuvakalvo 0 prosentista 100 prosentin mustaan läpinäkyvyyteen vasteajan määrittämiseksi. Tätä sovelletaan kuvakalvojen harmaan läpinäkyvyyden askelmiin mustasta alkaen aina pisteeseen, jossa näytön luminanssi ei muutu, jotta voidaan määrittää automaattisen kirkkaudensäädön toiminta-alue. Tämän jälkeen voidaan luoda kuvaesitys kyseisen alueen profiloinnin edellyttämällä rakeisuudella.

1.2.6   Näytön luminanssin mittaukset

Kun automaattinen kirkkaudensäätö on päällä ja valaistusvoimakkuusmittarilla mitattu ympäristön valaistustaso on 100 luksia, testattavassa yksikössä näytetään valittu huippuvalkoisen testikuvio (ks. 2.3.4 kohta) stabiililla luminanssilla. Asetuksen vaatimusten noudattamiseksi luminanssimittauksessa vahvistetaan, että näytön luminanssitaso on vähintään 220 cd/m2 kaikkien muiden näyttöluokkien kuin monitorien osalta. Monitorien osalta vaatimustenmukaisuuden edellyttämä taso on vähintään 150 cd/m2. Näytöille, joissa ei ole automaattista kirkkaudensäätöä, tai laitteille, joissa ei sovelleta automaattista kirkkaudensäätöä koskevaa myönnytystä, voidaan tehdä mittauksia ilman testilaitteen ympäristövalaistusta koskevaa osaa.

Näytöille, joiden suunniteltu valkoisen luminanssin huippuarvo normaaliasetuksissa on pienempi kuin vaatimuksenmukaisuuden edellyttämä 220 cd/m2 tai tarvittaessa 150 cd/m2, tehdään uusi huippuvalkoisen mittaus esiasetuksilla, joilla saavutetaan korkein mitattu valkoisen luminanssin huippuarvo. Asetuksen vaatimusten noudattamiseksi normaaliasetuksilla tehdyn valkoisen luminanssin huippuarvon mittauksen ja korkeimman valkoisen luminanssin huippuarvon mittauksen lasketun suhteen on oltava vähintään 65 prosenttia. Tämä ilmoitetaan ”luminanssien suhteena”.

Niille testattaville yksiköille, joissa on automaattinen kirkkaudensäätö, joka voidaan kytkeä pois päältä, tehdään uusi vaatimustenmukaisuustesti normaaliasetuksilla. Stabilisoitu huippuvalkoisen testikuvio näytetään mitatuissa 100 luksin valaistusolosuhteissa. Tämän jälkeen vahvistetaan, että testattavan yksikön tehontarve, joka on mitattu automaattinen kirkkaudensäätö päällä, on sama tai pienempi kuin tehontarve, joka on mitattu stabilisoidulla luminanssilla automaattinen kirkkaudensäätö pois päältä. Jos mitattu teho ei ole sama, päällä-tilan tehontarpeen määrittämisessä käytetään toimintatilaa, joka tuottaa suurimman mitatun tehon.

1.2.7   Päällä-tilan tehontarpeen mittaukset

Kunkin jäljempänä tarkoitetun testattavan yksikön SDR-formaatin teho mitataan normaaliasetuksilla käyttämällä 10 minuutin ”SDR dynamic video power test” -tiedoston HD-versiota, ellei tulosignaalin yhteensopivuus rajoitu SD:hen. Tiedoston lähde ja testattavan yksikön tuloliitäntä vahvistetaan sellaisiksi, että ne pystyvät syöttämään täyden mustan ja täyden valkoisen kuvadatatasoja. HD-kuvaresoluution skaalaaminen ylöspäin testattavan yksikön näytön natiiviresoluutioon on tehtävä testattavassa yksikössä eikä ulkoisella laitteella, jos testattava yksikkö sen sallii. Jos skaalaaminen ylöspäin testattavan yksikön natiiviresoluutioon on tehtävä ulkoisella laitteella, yksityiskohtaiset tiedot laitteesta ja sen liitännästä testattavaan yksikköön on kirjattava. Ilmoitettava teho on koko 10 minuutin pituisen tiedoston toiston aikana määritetty keskimääräinen teho.

HDR-formaatin teho, jos tämä toiminto on käytössä, mitataan käyttämällä kahta 5 minuutin HDR-tiedostoa ”HDR-HLG power” ja ”HDR-HDR10 power”. Jos jompaa kumpaa näistä HDR-näyttötiloista ei tueta, HDR-formaatin teho ilmoitetaan tuetussa toimintatilassa.

Kaikkeen tehontestaukseen sovelletaan asiaa koskevissa standardeissa määriteltyjä testauslaitteistojen spesifikaatioita ja testausolosuhteita.

Nykyisellä näyttöteknologialla testattavan yksikön esilämmitykseen ei tarvita pitkää aikaa, ja se voidaan helpoimmin toteuttaa edellä 1.2.4 kohdassa määritellyllä valkoisen luminanssin huippuarvon dynaamisella testikuviolla. Kun teholukemat ovat vakaita testattavan yksikön näyttäessä tätä testikuviota, voidaan aloittaa tehonmittaukset dynaamisilla SDR- ja HDR-testitiedostoilla.

Jos tuotteessa on automaattinen kirkkaudensäätö, se on kytkettävä pois päältä. Jos sitä ei voida kytkeä pois päältä, tuote on testattava edellä 1.2.5 kohdassa kuvatuissa mitatuissa 100 luksin valaistusolosuhteissa.

Sellaisten testattavien yksiköiden osalta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi verkosta saatavalla vaihtovirralla, mukaan lukien laitteet, joissa käytetään standardoitua tasavirran syöttöä, mutta joissa on testattavan yksikön kanssa pakattu ulkoinen teholähde, päällä-tilan teho mitataan vaihtovirran syöttöpisteessä.

a)

Sellaisten testattavien yksiköiden osalta, joissa on standardoitu tasavirran syöttö (sovelletaan ainoastaan USB-yhteensopivia tehonsyöttöstandardeja), tehomittaus tehdään tasavirran syötössä. Tätä helpottaa USB:n erotusyksikkö (BOU), joka pitää yllä syöttöliittimen ja testattavan yksikön tasavirran syötön datareittiä mutta katkaisee tehonsyöttöreitin, jotta virtamittaus ja jännitteen mittaus voidaan syöttää tehomittariin. USB:n erotusyksikön ja tehomittarin yhdistelmä on testattava perusteellisesti sen varmistamiseksi, että niiden suunnittelu ja kunto eivät häiritse joidenkin USB-tehonsyöttöstandardien mukaista kaapelin impedanssin tunnistustoimintoa. USB:n erotusyksikön kautta kirjattu teho on teho Pmeasured , joka ilmoitetaan päällä-tilan tehonmittausta koskevassa ilmoituksessa (ekosuunnittelua ja merkintää varten SDR-tilassa ja HDR-tilassa).

b)

Niille epätavallisille testattaville yksiköille, jotka kuuluvat asetuksen määritelmien piiriin mutta jotka on suunniteltu toimimaan sisäisellä akulla, jota ei voida ohittaa tai poistaa vaadittua tehotestausta varten, ehdotetaan seuraavaa menetelmää. Edellä esitettyjä ulkoista teholähdettä ja standardoitua tasavirran syöttöä koskevia varaumia sovelletaan siihen, valitaanko vaihto- vai tasavirran syöttöä koskeva tehoilmoitus.

Menetelmässä sovelletaan seuraavia tarkentavia huomautuksia:

Täyteen ladattu akku: Latauksen aikana saavutettava piste, jossa valmistajan ohjeiden mukaan tuotetta ei enää tarvitse ladata osoittimen tai kuluneen ajan perusteella. Tästä pisteestä tehdään myöhempää vertailua varten visuaalinen profilointi laatimalla tehomittarin latauslokista graafinen esitys, jossa esitetään tehonmittaukset 1 sekunnin välein 30 minuutin ajalta ennen täyden latauksen pistettä ja sen jälkeen.

Täysin tyhjä akku: Kun testattava yksikkö on kytketty irti ulkoisesta teholähteestä, päällä-tilassa saavutettava piste, jossa näyttö kytkeytyy pois päältä automaattisesti (ei automaattisten valmiustilatoimintojen kautta) tai lakkaa näyttämästä kuvaa.

Jos osoitinta tai ilmoitettua latausaikaa ei ole, akku tyhjennetään täysin. Tämän jälkeen akku ladataan uudelleen siten, että kaikki näytön käyttäjän ohjaamat toiminnot ovat pois päältä. Tehonsyöttö kirjataan automaattisesti ajan funktiona siten, että datan rakeisuus on vähintään yksi lukema sekunnissa. Kun loki näyttää alhaisen tehon tasaisen viivan (akun ylläpitotilan) alkua tai sellaisen hyvin alhaisen tehon jakson alkua, jossa tehoa annetaan jaksotettuina purskeina, kyseiseen hetkeen akun lataussyklin alusta mitattua aikaa pidetään peruslatausaikana.

Akun valmistelu: Käyttämättömät litiumioniakut on ladattava täyteen ja tyhjennettävä kokonaan kerran ennen ensimmäisen testin tekemistä testattavalle yksikölle. Kemiallisesti tai teknologisesti muun tyyppiset käyttämättömät akut on ladattava täyteen ja tyhjennettävä kokonaan kolme kertaa ennen ensimmäisen testin tekemistä testattavalle yksikölle.

Menetelmä

Testattava yksikkö asennetaan kaikkia asiaankuuluvia testejä varten tässä testimenetelmässä kuvatulla tavalla. Vaihto- tai tasavirran syöttöä koskevan tehoilmoituksen valintaan sovelletaan edellä esitettyjä tehonsyöttöä koskevia varaumia.

Kaikki dynaamiset testisekvenssit, joihin liittyy tehonmittaus vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi ja asetuksen mukaista ilmoitusta varten, on tehtävä siten, että tuotteen akku on ladattu täyteen ja ulkoinen teholähde on kytketty irti. Täyden latauksen tila vahvistetaan tehomittarin lokin latausprofiilikäyrällä. Tuote kytketään vaadittuun mittaustilaan ja dynaaminen testisekvenssi aloitetaan välittömästi. Kun dynaaminen testisekvenssi on päättynyt, tuote kytketään pois päältä ja aloitetaan latausjakso, jonka tiedot kirjataan. Kun latauslokin profiili osoittaa, että täyden latauksen tila on saavutettu, asetuksen vaatimusten noudattamiseksi kirjattavan tehon laskentaan käytetään keskimääräistä tehoa, joka on mitattu latauksen kirjatusta alkamishetkestä täyden latauksen tilan kirjattuun alkamishetkeen.

Valmiustila, verkkovalmiustila ja pois päältä -tila (tapauksen mukaan) edellyttävät pitkiä akun kuormitusjaksoja, jotta voidaan varmistaa latauksen keskimääräistä tehoa koskevien tietojen hyvä toistettavuus (esim. 48 tuntia pois päältä- tai valmiustilassa ja 24 tuntia verkkovalmiustilassa).

Luminanssin mittauksessa ja automaattisen kirkkaudensäädön luminanssin profiloinnissa ulkoinen teholähde voidaan pitää kytkettynä.

Automaattisen kirkkaudensäädön tehonvähennystä koskevassa testissä soveltuvaa dynaamista huippuluminanssin testisekvenssiä näytetään jatkuvasti 30 minuutin ajan 12 luksin valaistusolosuhteissa. Akku ladataan välittömästi ja keskimääräinen teho kirjataan. Sama toistetaan 100 luksin valaistusolosuhteissa ja vahvistetaan, että keskimääräisten lataustehojen ero on vähintään 20 prosenttia.

SDR-formaatin tehoilmoitusta varten soveltuva 10 minuutin dynaaminen SDR-tehonmittaussekvenssi toistetaan kolme kertaa peräkkäin ja akun keskimääräinen lataustehon tarve kirjataan (P measured (SDR) = latausenergia / kokonaistoistoaika). HDR-formaatin tehoilmoitusta varten kumpikin 5 minuutin dynaaminen HDR-tehonmittaustiedosto toistetaan kolme kertaa nopeasti peräkkäin ja akun keskimääräinen lataustehon tarve kirjataan (P measured (HDR) = latausenergia / kokonaistoistoaika).

1.2.8   Virransäästötilan ja pois päältä -tilan tehontarpeen mittaus

Kaikkeen virransäästötilan ja poissa päältä -tilan tehon testaukseen sovelletaan asiaa koskevissa standardeissa määriteltyjä testauslaitteistojen spesifikaatioita ja testausolosuhteita. Testaukseen sovelletaan edellä 1.2.7 kohdassa esitettyjä varaumia, jotka koskevat vaihto- tai tasavirran käyttöä tehonmittauksissa, ja 1.2.7 kohdassa kuvattua akkukäyttöisten näyttöjen erityistä testausmenettelyä käytetään soveltuvin osin.