(1)

Direktiivi 2010/31/EU yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 (3) kanssa muodostaa pääasiallisen lainsäädännön, jossa käsitellään rakennusten energiatehokkuutta vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden kannalta. Direktiivillä 2010/31/EU on kaksi toisiaan täydentävää tavoitetta: nopeuttaa olemassa olevien rakennusten peruskorjausta vuoteen 2050 mennessä sekä tukea kaikkien rakennusten nykyaikaistamista hyödyntämällä älyteknologiaa (esimerkiksi tekoälyä ja pilvipalveluja) ja linkittämällä nämä selkeämmin puhtaaseen liikkuvuuteen.

(2)

Jotta rakennusten älyvalmiuden luokittelu unionissa olisi yhdenmukaista ja läpinäkyvää, olisi vahvistettava yhteinen määritelmä älyvalmiusindikaattorille ja yhteinen menetelmä sen laskemiseksi.

(3)

Älyvalmiusindikaattorijärjestelmän hyväksyttävyyden, käytettävyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi komissio on kehittänyt yhteistyössä monien eri sidosryhmien kanssa ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa menetelmän direktiivin 2010/31/EU 8 artiklan 10 kohdan ja sen liitteen I A mukaista rakennusten älyvalmiuden luokittelua varten.

(4)

Rakennusten älyvalmiuden luokitusmenetelmällä varmistetaan tietty yhdenmukaisuus ja vertailtavuus rakennusten älyvalmiusluokituksessa kaikkialla EU:ssa jättäen samalla riittävästi joustovaraa laskennan mukauttamiseen erityisolosuhteisiin.

(5)

Älyvalmiusindikaattorijärjestelmän toteutusta varten olisi luotava asianmukaiset valvontamekanismit.

(6)

Omistajan, kiinteistöpäällikön tai muun rakennukseen liittyvän tahon olisi tarvittaessa pystyttävä itse arvioimaan älyvalmiutta läpinäkyvin ohjein ja välinein.

(7)

Jotta vältettäisiin kustannusten ja työn päällekkäisyydet älyvalmiusindikaattorijärjestelmän ja olemassa olevin pakollisten järjestelmien välillä, rakennusten älyvalmiusluokituksessa käytettävän menetelmän olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus halutessaan liittää tai sisällyttää älyvalmiusindikaattorijärjestelmä kansallisiin energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmiin ja muihin direktiivin 2010/31/EU mukaisiin järjestelmiin.

(8)

Älyvalmiusindikaattori olisi suunniteltava siten, että se antaa kuvan rakennusten ja niiden järjestelmien älyvalmiudesta, ja sitä olisi käytettävä täydentämään – ei korvaamaan – järjestelmiä, joilla arvioidaan muita rakennuksiin liittyviä näkökohtia, kuten energiatehokkuutta tai kestävän kehityksen mukaisuutta.

(9)

Älyvalmiusindikaattorin ei ole tarkoitus olla rakennusten energiatehokkuuden indikaattori. Rakennusten omistajille olisi tiedotettava, että älyvalmiusindikaattorin osoittama älyvalmius ja energiatehokkuustodistuksissa ilmaistu rakennusten energiatehokkuus ovat eri asioita, joita sen vuoksi mitataan eri tavoilla, vaikka älyvalmius voikin auttaa parantamaan energiatehokkuutta.

(10)

Kuluttajille, rakennusten käyttäjille ja omistajille koituvat hyödyt maksimoidaan yhdistämällä rakennusten luokitusvälineitä, millä varmistetaan se, että kuluttajat sekä rakennusten käyttäjät ja omistajat saavat kattavan käsityksen rakennuksistaan ja siitä, miten niiden kokonaissuorituskykyä voidaan parantaa.

(11)

Älyvalmiusindikaattorin olisi oltava käytettävissä sekä olemassa oleville rakennuksille että uusille rakennushankkeille. Älyvalmiuspistemäärien laskemista olisi voitava helpottaa käyttämällä rakennusten digitaalisia mallinnuksia, kuten rakennustietomallinnuksia tai digitaalisia kahdennuksia.

(12)

Älyvalmiusindikaattorin laskentamallia olisi voitava käyttää kaiken tyyppisissä direktiivin 2010/31/EU soveltamisalaan kuuluvissa rakennuksissa ja rakennusten osissa.

(13)

Älyvalmiusindikaattorin avulla olisi voitava korostaa niitä lisähyötyjä, joita rakennusten omistajat ja käyttäjät saavat kehittyneistä älyteknologioista esimerkiksi energiansäästöinä ja ilmastonmuutokseen varautumisena tai sosiaalisen osallistavuuden ja esteettömyyden, käyttömukavuuden ja hyvinvoinnin lisääntymisenä.

(14)

Älyvalmiusindikaattorijärjestelmässä älyvalmiusindikaattorista annettavan todistuksen antamista varten tehtävä rakennusten ja rakennusten osien älyvalmiuden arviointi olisi annettava sellaisten asiantuntijoiden tehtäväksi, jotka ovat hyväksyttyjä tai valtuutettuja.

(15)

Jos jäsenvaltiot katsovat sen aiheelliseksi, asiantuntijoita, jotka on valtuutettu rakennusten energiatehokkuuden sertifiointia, direktiivin 2010/31/EU mukaisten lämmitys-, ilmastointi- ja yhdistettyjen lämmitys- tai ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastusta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (4) mukaisten energiakatselmusten suorittamista varten, olisi voitava pitää pätevinä arvioimaan myös rakennusten tai rakennusten osien älyvalmiutta.

(16)

Rakennusten digitalisaatio ja verkkoyhteyksien lisääntyminen lisää kyberturvallisuuteen ja tietosuojaan liittyviä riskejä ja tekee rakennuksista ja niiden järjestelmistä alttiimpia kyberuhkille ja henkilötietojen väärinkäytölle. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Älyvalmiusindikaattorin olisi osaltaan lisättävä rakennusten omistajien ja käyttäjien näistä riskeistä saamaa tietoa,

1)

’älyvalmiusindikaattorilla’ indikaattoria, joka antaa tietoa rakennuksen tai rakennuksen osan direktiivin 2010/31/EU 8 artiklan 10 kohdan mukaisesta älyvalmiuden luokituksesta;

2)

’älyvalmiusindikaattorijärjestelmällä’ järjestelmää, jossa rakennuksille annetaan todistus älyvalmiudesta;

3)

’talouden toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka omistaa jäsenvaltion alueella sijaitsevan rakennuksen, tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka omistaa jäsenvaltion alueella sijaitsevan rakennuksen osan tai käyttää sitä ja joka pyytää sille älyvalmiustodistusta;

4)

’älyvalmiusluokituksella’ rakennuksen tai rakennuksen osan tässä asetuksessa vahvistetun menetelmän mukaista luokitusta;

5)

’älyvalmiuspistemäärällä’ rakennuksen tai rakennuksen osan älyvalmiusluokituksessa saamaa pistemäärää;

6)

’järjestelmällä’ järjestelmää, joka voi olla rakennuksessa ja joka on direktiivissä 2010/31/EU säädetyn älyvalmiusluokituksen soveltamisalan kannalta merkityksellinen, mukaan lukien mutta ei yksinomaan direktiivin 2010/31/EU 2 artiklassa määritellyt rakennuksen tekniset järjestelmät;

7)

’keskeisellä älyvalmiustoiminnolla’ yhtä direktiivin 2010/31/EU liitteessä I A olevassa 2 kohdassa tarkoitetuista kolmesta keskeisestä toiminnosta;

8)

’vaikuttavuuskriteerillä’ keskeistä vaikutusta, joka älyvalmiuspalvelulla on tarkoitus saavuttaa tämän asetuksen mukaisesti;

9)

’teknisellä järjestelmällä’ sellaisten älyvalmiuspalvelujen kokonaisuutta, jotka yhdessä toteuttavat yhdennetysti ja yhdenmukaisesti osan rakennukselta tai rakennuksen osalta odotettavista palveluista, kuten lämmityksen;

10)

’verkkoonliitettävyydellä’ järjestelmien kykyä vaihtaa dataa keskenään ja rakennuksen tai rakennuksen osan kykyä vaihtaa dataa verkon ja siihen liittyvien toimijoiden, kuten aggregaattorien, tai muiden rakennusten kanssa;

11)

’yhteentoimivuudella’ järjestelmän kykyä olla vuorovaikutuksessa yhteisesti sovittuihin standardeihin perustuvasti yhteistä tarkoitusta varten vaihtamalla tietoa ja dataa;

12)

’kyberturvallisuudella’ toimia, joita tarvitaan verkko- ja tietojärjestelmien, tällaisten järjestelmien käyttäjien ja muiden asianosaisten suojaamiseksi kyberuhalta;

13)

’älyvalmiilla teknologialla’ mahdollistavaa teknologiaa, kuten rakennusautomaatiota, yhtä tai useampaa älyvalmiuspalvelua varten;

14)

’älyvalmiuspalvelulla’ yhden tai useamman teknisen komponentin tai järjestelmän hoitamaa tehtävää tai tehtäväkokonaisuutta. Älyvalmiuspalvelussa hyödynnetään älyvalmiusteknologioita ja yhdistetään ne korkeamman tason toiminnoiksi;

15)

’älyvalmiustodistuksella’ jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän oikeushenkilön tunnustamaa todistusta, joka osoittaa rakennuksen tai rakennuksen osan älyvalmiuden tässä asetuksessa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuna;

16)

’toiminnallisuustasolla’ älyvalmiuspalvelun älyvalmiustasoa;

17)

’painotuskertoimella’ parametria, jota käytetään älyvalmiusindikaattoria laskettaessa ilmaisemaan tietyn teknisen järjestelmän tai vaikuttavuuskriteerin merkitys laskennassa;

18)

’ilmanvaihdolla’ prosessia, jossa ulkoilman virtaustasoja ohjataan sisäilman laadun ylläpitämiseksi ja parantamiseksi vaatimusten mukaisesti;

19)

’energiataseella’ menetelmää, jossa tiettyjä painotuskertoimia voidaan mukauttaa rakennuksen ilmastovyöhykkeen perusteella.