(1)

Epäsuoraa maankäytön muutosta, jäljempänä ’ILUC’, koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi direktiivissä (EU) 2018/2001 edellytetään, että komissio antaa delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan kriteerit suuren ILUC-riskin raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemiselle sekä vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille. Säädökseen olisi liityttävä kertomus merkityksellisten raaka-aineiden tuotannon maailmanlaajuisesta laajentumisesta, jäljempänä ’raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskeva kertomus’. Komissio antoi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle samana päivänä kuin tämän asetuksen.

(2)

Epäsuoraa maankäytön muutosta voi ilmetä, kun aiemmin ravinto- tai rehukasvien tuotantoon käytettyä maata muutetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon. Tällaisessa tapauksessa ravinto- ja rehukasvien kysyntä on edelleen tyydytettävä, mikä saattaa johtaa maatalousmaan laajentumiseen paljon hiiltä sitoville alueille, kuten metsiin, kosteikkoihin ja turvemaille, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (2) ja direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetuissa kestävyyskriteereissä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevissa kriteereissä ei oteta huomioon ILUC-päästöjä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1513 (3) paitsi myönnetään, että ILUC-päästöjä esiintyy, myös tunnustetaan, niiden laskemiseen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta, että epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä voi olla niin suuri, että se kumoaa jotkin tai kaikki mainitussa direktiivissä määriteltyjen yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden ansiosta saavutetut kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Sen vuoksi direktiivillä otettiin käyttöön yleinen raja, jolla rajoitetaan viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä kasveista, sokeri- ja öljykasveista sekä maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista tuotettujen niiden polttoaineiden määrää, joka voidaan ottaa huomioon direktiivissä 2009/28/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Kyseisen rajan mukaan tällaisten polttoaineiden osuus raide- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta saa olla kussakin jäsenvaltioissa enintään 7 prosenttia.

(5)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 säilytetään liikenteessä kulutettavia ravinto- ja rehukasveista tuotettuja biopolttoaineita ja biomassapolttoaineita koskeva rajoitus ja tiukennetaan sitä ottamalla käyttöön erityiset kansalliset rajat sille, kuinka suuri määrä kyseisiä polttoaineita voidaan kaikkiaan ottaa huomioon unionin vuoden 2030 uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisessa. Kyseiset rajat määritetään sen mukaan, mikä on kyseisten polttoaineiden osuus rautatie- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta kussakin jäsenvaltiossa vuonna 2020, ja niitä on mahdollista korottaa yhdellä prosenttiyksiköllä enintään 7 prosenttiin.

(6)

Direktiivin (EU) 2018/2001 mukaan olisi myös vahvistettava erityinen raja sellaisten ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joihin liittyy suuri ILUC-riski ja joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, kulutuksen määrälle kussakin jäsenvaltioissa vuonna 2019. Niiden osuutta olisi vähennettävä 31 päivästä joulukuuta 2023 alkaen asteittain siten, että osuus on nolla prosenttia viimeistään vuonna 2030.

(7)

Vaikka yleisesti myönnetään, että ravinto- ja rehukasvien käyttöön polttoaineiden tuotannossa liittyy epäsuoran maankäytön muutoksen riski, tieteellinen kirjallisuus osoittaa, että ILUC-päästöjen taso riippuu monista eri tekijöistä, kuten uusiutuvan polttoaineen tuotantoon käytetyn raaka-aineen tyypistä, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön aiheuttamasta raaka-aineen lisäkysynnästä sekä siitä, missä laajuudessa paljon hiiltä sitovaa maata suojellaan maailmanlaajuisesti.

(8)

Tieteellisessä kirjallisuudessa osoitetaan myös, että epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutus siihen, kuinka paljon biopolttoaineilla, bionesteillä ja biomassapolttoaineilla voidaan saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, on erityisen merkittävä öljykasveilla. Näistä raaka-aineista tuotettuihin uusiutuviin polttoaineisiin katsotaan siten yleisesti liittyvän korkeampi epäsuoran maankäytön muutoksen riski. Tämä on otettu huomioon sekä direktiivin 2009/28/EY että direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VIII olevassa A osassa. Myös raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa, jossa on otettu huomioon viimeisimmät ja parhaat saatavilla olevat tutkimustiedot ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle, vahvistetaan, että ylivoimaisesti suurin osa ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle johtuu öljykasveista.

(9)

Raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa korostetaan myös, että se, kuinka öljykasvien tuotantoalueen laajentuminen paljon hiiltä sitovalle maalle vaikuttaa mahdollisuuksiin saada aikaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden avulla, riippuu monista tekijöistä. Määritettäessä tällaisen laajentumisen merkittävyyttä direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamiseksi näistä tekijöistä ovat ratkaisevia tietyn viitevuoden jälkeen tapahtuneen tuotantoalan laajentumisen absoluuttinen ja suhteellinen suuruus verrattuna kyseisen viljelykasvin kokonaistuotantoalaan, se osuus tästä laajentumisesta, joka on kohdistunut paljon hiiltä sitovaan maahan, sekä paljon hiiltä sitovan alueen tyyppi. Nämä tekijät, samoin kuin kullekin viljelykasviryhmälle määriteltävät tuottavuuskertoimet, olisi siten otettava huomioon, kun vahvistetaan määrittelykriteerejä sellaisille ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle.

(10)

Edellä mainitun perusteella ja ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tieteelliset tiedot ja tutkimukset, eri raaka-aineiden erot, eri hyödykemarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne ja toimintatapa, niihin liittyvä tahattomien tai haitallisten poikkeamavaikutusten riski, kattavien tietojen suhteellinen saatavuus ja näiden tietojen määräaikainen ja tiheä uudelleentarkastelu sekä niihin liittyvät Euroopan unionin kansainväliset velvoitteet, sääntelyprosessin tässä vaiheessa sopivimpana, objektiivisimpana ja tasapuolisimpana pidetään menetelmää, joka perustuu kunkin raaka-aineen yleiseen maailmanlaajuiseen tilanteeseen, sellaisen lähestymistavan sijaan, jossa yksittäisiä maita käsiteltäisiin erikseen. Tämä muodostaa parhaan saavutettavissa olevan sääntelyllisen lähestymistavan suhteessa tämän asetuksen keskenään kilpaileviin mutta toisiaan täydentäviin tavoitteisiin. Lisäksi vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin mahdollisuus tasapainottaa tällaista lähestymistapaa asianmukaisella tavalla.

(11)

Direktiivin (EU) 2018/2001 26 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava tässä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä sellaisten suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden määrittelemiseen, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Niiden olisi käytettävä tässä määrittelyssä liitteeseen sisältyviä tietoja, joita tarkastellaan uudelleen tämän asetuksen mukaisesti. Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevaa kertomusta muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön huomioon ottamiseksi. Liitettä olisi muutettava tarvittaessa.

(12)

Sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joiden katsotaan yleisesti aiheuttavan suurta ILUC-riskiä, ILUC-vaikutus voidaan välttää tietyissä olosuhteissa, ja niihin liittyvien raaka-aineiden viljely voi jopa osoittautua hyödylliseksi kyseisille tuotantoalueille. Tällaisia tapauksia varten on asianmukaista vahvistaa kriteerit, jotka mahdollistavat vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden määrittelyn ja sertifioinnin. Sertifioidut vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi vapautettava ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille asetetusta rajasta ja huomioon otettavan osuuden asteittaisesta pienentämisestä sillä edellytyksellä, että ne täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.

(13)

Biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita olisi pidettävä vähäistä ILUC-riskiä aiheuttavina ainoastaan, jos niiden tuotannossa käytetyn raaka-aineen viljelyssä on sovellettu asianmukaisesti todennettavissa olevia toimenpiteitä, joilla tuottavuutta parannetaan niitä parannuksia enemmän, jotka joka tapauksessa saavutettaisiin nykykehitykseen perustuvassa skenaariossa. Näillä toimenpiteillä olisi lisäksi varmistettava raaka-aineiden kestävyys ottaen huomioon kaikki direktiivissä 2009/28/EY tai direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut uusiutuvan energian tavoitteisiin liittyvät vaatimukset.

(14)

Lisätakeena vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin myönteisistä vaikutuksista vähäisen ILUC-riskin polttoaineiden tuotannossa käytettävä lisäraaka-aine olisi otettava huomioon ainoastaan, jos se on tulosta rajallisesta luokasta toimenpiteitä. Erityisesti huomioon olisi otettava ainoastaan toimenpiteet, jotka ovat taloudellisesti houkuttelevia, koska niiden avulla voidaan hyödyntää tällaisesta sertifioinnista seuraavaa taloudellista arvonlisää, analogisesti Kioton pöytäkirjan mukaisessa puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettavien taloudellista täydentävyyttä koskevien kriteerien kanssa.

(15)

Lisäksi on asianmukaista, että taloudellisen täydentävyyden kriteeriä ei sovelleta lisäraaka-aineeseen, jota viljellään viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla tai jota viljelevät riippumattomat pienviljelijät. Tämä aiheuttaisi itse asiassa kohtuuttoman hallinnollisen taakan, kun otetaan huomioon huomattavat mahdollisuudet tuottavuuden parantamiseen ja tarvittavien investointien rahoittamiseen kohdistuvat esteet. Siksi viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla toteutetut toimenpiteet tai riippumattomien pienviljelijöiden toteuttamat toimenpiteet olisi vapautettava taloudellisen täydentävyyden kriteerin täyttämisen toteennäyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lisäraaka-aineen tuottamista ja kestävyyskriteerien täyttämistä koskevan vaatimuksen noudattamista. Useissa analyyseissa, mukaan lukien FAOn pienviljelijöiden datamuotokuva, tehdyn tilastollisen työn perusteella tässä yhteydessä pientiloina olisi pidettävä alle kahden hehtaarin tiloja.

(16)

Huomioon olisi otettava ainoastaan nykyisissä tai uusissa hankkeissa saavutetut todelliset tuottavuuden parannukset, jotka ovat seurausta lisätuottojen saavuttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Sertifiointijakso olisi siksi rajattava kohtuulliseen aikaan ja laajuuteen, joka mahdollistaa asiaan liittyvien investointien täydellisen kuolettamisen ja luotettavien menettelyjen käytön sertifioinnin vaikuttavuuden seuraamiseen.

(17)

Jotta voidaan varmistaa vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sujuva sertifiointiprosessi, talouden toimijoiden olisi voitava luottaa vankkoihin ja luotettaviin sertifiointisääntöihin. Näissä säännöissä olisi otettava huomioon vapaaehtoisten kansallisten tai kansainvälisten järjestelmien rooli direktiivin (EU) 2018/2001 uudelleenlaaditun 30 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa parannetaan talouden toimijoiden tehtäväksi annetun varmentamisen luotettavuutta direktiivin 2009/28/EY vastaaviin säännöksiin verrattuna. Niiden kansallisten järjestelmien lisäksi, jotka komissio on hyväksynyt direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 6 kohdan mukaisesti, vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan käyttää vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin samalla tavoin kuin niitä käytetään direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistettujen kestävyyskriteerien täyttymisen sertifiointiin.

(18)

Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoiden toimittamat tiedot ovat läpinäkyviä, paikkansapitäviä ja luotettavia ja että ne on suojattu väärinkäytöksiltä, olisi otettava käyttöön vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat kattavat säännöt, joissa säädetään talouden toimijoiden esittämien väitteiden riittävän tasoisesta riippumattomasta tarkastuksesta. Tällaisia sääntöjä, joihin sisältyy myös ryhmäsertifiointi, voidaan edelleen tarkentaa ja yhdenmukaistaa hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksiä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 8 kohdan mukaisesti,