(1)

Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 169 artiklassa vahvistetaan verovelvollisten oikeus vähentää arvonlisävero, joka kannetaan verovelvollisen verollisia liiketoimiaan tai tiettyjä muita tarkoituksia varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Kyseisen direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vastikkeellisiin palveluihin rinnastetaan yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran ottaminen verovelvollisen omaan tai henkilöstönsä yksityiseen käyttöön taikka yleisesti ottaen muuhun kuin yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin kuuluvaan käyttöön.

(2)

Päätöksellä 2007/884/EY (2) Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan lupa rajoittaa auton vuokraajan tai leasingvuokraajan autonvuokraus- tai autoleasingkustannuksia koskeva, direktiivin 2006/112/EY 168 tai 169 artiklan mukainen arvonlisäveron vähennysoikeus 50 prosenttiin silloin, kun kyseinen auto ei ole yksinomaan yrityskäytössä. Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan päätöksellä lisäksi lupa olla sisällyttämättä vastiketta vastaan suoritettuihin palveluihin sellaisen auton yksityiskäyttöä, jonka verovelvollinen on vuokrannut tai leasingvuokrannut yrityskäyttöönsä. Kyseisten toimenpiteiden, jäljempänä “poikkeavat toimenpiteet”, ansiosta vuokraajan tai leasingvuokraajan ei tarvitse pitää kirjaa tällaisen auton yksityiskäytön kilometrimääristä eikä tehdä selvitystä arvonlisäverotusta varten kyseisen auton tosiasiallisen yksityiskäytön kilometrimääristä. Päätöksen 2007/884/EY voimassaolon on määrä päättyä 31 päivänä joulukuuta 2019.

(3)

Yhdistynyt kuningaskunta haki kirjeessään, jonka komissio kirjasi saapuneeksi 2 päivänä huhtikuuta 2019, lupaa jatkaa päätöksellä 2007/884/EY luvan saaneiden poikkeavien toimenpiteiden soveltamista.

(4)

Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 29 päivänä huhtikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 2 päivänä toukokuuta 2019 päivätyllä kirjeellä, että sillä oli kaikki hakemuksen arviointia varten tarvittavat tiedot.

(5)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä “Yhdistynyt kuningaskunta”, ilmoitti 29 päivänä maaliskuuta 2017 aikomuksestaan erota unionista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan nojalla. SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siitä päivästä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua kyseisestä ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa. Hyväksyttyään määräajan pidentämisen ensimmäistä kertaa 22 päivänä maaliskuuta 2019 ja toista kertaa 11 päivänä huhtikuuta 2019, Eurooppa-neuvosto hyväksyi 29 päivänä lokakuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/1810 (3), jolla se hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän uuden pyynnön johdosta SEU 50 artiklan 3 kohdassa määrätyn määräajan pidentämisen 31 päivään tammikuuta 2020.

(6)

SEU 50 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on neuvotellut Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista järjestelyistä ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin, jäljempänä “erosopimus”. Neuvosto hyväksyi 11 päivänä tammikuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/274 erosopimuksen allekirjoittamisesta (4). Unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoiden syys- ja lokakuussa 2019 käymien lisäneuvottelujen jälkeen päästiin sopimukseen erosopimuksen tarkistetusta tekstistä, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17 päivänä lokakuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/1750 tarkistetun erosopimuksen allekirjoittamisesta (5). Erosopimuksen neljännessä osassa (6) määrätään siirtymäkaudesta, joka alkaa erosopimuksen voimaantulopäivästä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Jollei erosopimuksessa toisin määrätä, siirtymäkauden aikana unionin oikeutta sovelletaan edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(7)

Tätä päätöstä lakataan joka tapauksessa soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sitä päivää seuraavasta päivästä, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan SEU 50 artiklan 3 kohdan nojalla, tai jos Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehty erosopimus on tullut voimaan, sitä päivää seuraavasta päivästä, jona siirtymäkausi päättyy, tai 31 päivänä joulukuuta 2022 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

(8)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti komissiolle hakemuksen yhteydessä päätöksen 2007/884/EU 3 artiklan toisen kohdan mukaisesti kertomuksen, joka sisältää uudelleenarvioinnin siitä prosenttimääräisestä rajoituksesta, jota arvonlisäveron vähennysoikeuteen sovelletaan. Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat tiedot osoittavat, että 50 prosentin suuruinen rajoitus vastaa edelleen hyvin todellisia olosuhteita poikkeavien toimenpiteiden kohteena olevien ajoneuvojen yritys- ja muun kuin yrityskäytön välisen suhteen osalta. Poikkeavia toimenpiteitä olisi kuitenkin jatkettava vain niin kauan kuin poikkeavien toimenpiteiden tehokkuuden ja prosenttiosuuden asianmukaisuuden arvioimiseksi on tarpeen. Yhdistyneelle kuningaskunnalle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa poikkeavien toimenpiteiden soveltamista rajoitetun ajan.

(9)

Olisi tarvittaessa vahvistettava määräaika poikkeavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamista vuoden 2022 jälkeen koskevan hakemuksen esittämiselle. Yhdistyneen kuningaskunnan olisi myös edellytettävä toimittavan voimassaolon jatkamista koskevan hakemuksen yhteydessä kertomuksen, joka sisältää arvonlisäveron vähennysoikeuteen sovellettavan prosenttimääräisen rajoituksen uudelleenarvioinnin.

(10)

Poikkeavat toimenpiteet eivät vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin.

(11)

Päätös 2007/884/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,