7.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 322/27

(1)

Jotta vältettäisiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja estettäisiin se, että laitoksia rangaistaan asettamalla niille suuremmat omien varojen vaatimukset olemassa olevia kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevien tunnustamismenettelyjen aikana, asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan siirtymäkausi, jonka aikana unioniin sijoittautuneet laitokset voivat pitää ehdot täyttävinä keskusvastapuolina kolmansien maiden keskusvastapuolia, joiden kanssa kyseiset laitokset määrittävät transaktioita.

(2)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (2) tiettyjen parametrien osalta, joita käytetään laskettaessa laitosten omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä vastuita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa vaaditaan, että tietyt kolmansien maiden keskusvastapuolet ilmoittavat määritysosapuoliltaan saamiensa alkumarginaalien kokonaismäärän tietyn ajanjakson ajan. Kyseinen siirtymäkausi vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa säädettyä siirtymäkautta.

(3)

Molempien siirtymäkausien oli määrä päättyä 15 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 3 kohdassa komissio valtuutetaan antamaan täytäntöönpanosäädös, jotta omien varojen vaatimuksia koskevaa siirtymäkautta voidaan pidentää kuudella kuukaudella poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kyseistä pidennystä olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa säädettyihin määräaikoihin. Kyseisiä siirtymäkausia on viimeksi pidennetty 15 päivään joulukuuta 2017 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/954 (3).

(5)

Tähän mennessä asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan mukaisesti tunnustamista hakeneista kolmansiin maihin sijoittautuneista keskusvastapuolista Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on tunnustanut 29. Näistä yksi, keskusvastapuoli Uudesta-Seelannista, on tunnustettu komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/2774 (4) nojalla. Tämän lisäksi kolme keskusvastapuolta Intiasta voitaisiin tunnustaa komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/2269 (5) nojalla. Loput kolmansien maiden keskusvastapuolet odottavat vielätunnustamista, eikä tätä tunnustamismenettelyä saada päätökseen 15 päivään joulukuuta 2017 mennessä. Jos siirtymäkautta ei pidennetä, unioniin sijoittautuneita laitoksia (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneita tytäryrityksiä), joilla on vastuita kyseisille lopuille kolmansien maiden keskusvastapuolille, vaaditaan lisäämään omia varojaan kyseisten vastuiden osalta merkittävästi, mikä saattaisi johtaa siihen, että kyseiset laitokset luopuvat suorien osallistujien asemastaan kyseisissä keskusvastapuolissa tai ainakin tilapäisesti määrityspalvelujen tarjoamisesta kyseisten laitosten asiakkaille, ja aiheuttaa siten vakavia häiriöitä markkinoilla, joilla kyseiset keskusvastapuolet toimivat.

(6)

Unionin ulkopuolisille rahoitusmarkkinoille aiheutuvien häiriöiden välttämistarve, joka johti asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden aikaisempiin pidentämisiin, olisi tästä syystä edelleen olemassa täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2017/954 vahvistetun pidennetyn siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Siirtymäkauden uusi pidentäminen antaisi unioniin sijoittautuneille laitoksille (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneille tytäryrityksille) mahdollisuuden välttää se, että niiden omien varojen vaatimukset kasvavat merkittävästi siitä syystä, ettei ole saatu päätökseen sellaisten keskusvastapuolien tunnustamismenettelyä, jotka tarjoaisivat unioniin sijoittautuneiden laitosten (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryritysten) tarvitsemia tietyntyyppisiä määrityspalveluja toimivalla ja helppokäyttöisellä tavalla. Sen vuoksi siirtymäkausia olisi tarkoituksenmukaista pidentää vielä kuudella kuukaudella.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan pankkikomitean lausunnon mukaiset,