10.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/32

(1)

Kansainvälisen ilmailun osuus maailman kasvihuonepäästöistä on tällä hetkellä yli kaksi prosenttia ja kansainvälisen ilmailun kasvihuonepäästöt kasvavat eksponentiaalisesti, ennusteiden mukaan tällaiset kansainvälisestä ilmailutoiminnasta aiheutuvat päästöt voivat nykykehitysskenaariossa olla yli 200 prosenttia nykyistä suuremmat vuonna 2050. Maailman kasvihuonekaasupäästöjä olisi vuoteen 2050 mennessä vähennettävä ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Kaikkien talouden sektoreiden, myös kansainvälisen ilmailun, olisi annettava panoksensa päästövähennysten saavuttamiseksi.

(2)

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi saatettiin onnistuneesti päätökseen joulukuussa 2015, jolloin hyväksyttiin Pariisin sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa maailmanlaajuinen lämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna ja pyrkiä lämpötilan nousun rajoittamiseen 1,5 celsiusasteeseen.

(3)

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) perustettiin vuonna 1944 tehdyllä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksella, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’. Unionin jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimuspuolia ja ICAO:n jäseniä, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAO:n kokouksissa, kuten kolmen vuoden välein pidettävässä ICAO:n yleiskokouksessa. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat osapuolia vuonna 1997 tehdyssä Kioton pöytäkirjassa, jossa niiden edellytetään pyrkivän kansainvälisen ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ICAO:n kautta. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 1600/2002/EY (1) kehotetaan unionia määrittelemään ja toteuttamaan erityistoimia kansainvälisen ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jos tällaisista toimista ei ole sovittu ICAO:ssa vuoteen 2002 mennessä.

(4)

ICAO:n 33. yleiskokouksessa (2001) kannatettiin kansainvälisen ilmailun avoimen päästökauppajärjestelmän kehittämistä (2). Vuonna 2004 ICAO:n ilmailun ympäristönsuojelukomitea suositti, ettei pelkästään ilmailun päästöjä koskevaa, uuteen ICAO:n oikeudelliseen välineeseen perustuvaa päästökauppajärjestelmää tulisi valmistella pidemmälle. ICAO:n 35. yleiskokouksessa (2004) kannatettiin avoimen päästökauppajärjestelmän edelleen kehittämistä ja sitä, että ICAO:n jäsenvaltiot voivat sisällyttää kansainvälisen ilmailun aiheuttamat päästöt mukaan omiin päästökauppajärjestelmiinsä (3), kun taas ICAO:n 36. yleiskokouksessa (2007) kehotettiin jättämään muihin ICAO:n jäsenvaltioihin sijoittautuneet ilma-alusten käyttäjät järjestelmän ulkopuolelle, paitsi näiden valtioiden yhteisen sopimuksen pohjalta (4). Unioni, sen jäsenvaltiot ja muut Euroopan valtiot ovat johdonmukaisesti varanneet oikeuden soveltaa syrjimättömällä tavalla markkinaperusteisia toimenpiteitä kaikkiin sellaisiin ilma-aluksen käyttäjiin, jotka harjoittavat ilmaliikennettä niiden alueelle, niiden alueelta tai niiden alueen sisällä, ja muistuttavat, että Chicagon yleissopimuksessa tunnustetaan sen osapuolten oikeus soveltaa syrjimättömästi omaa ilmailulainsäädäntöään kaikkien valtioiden ilma-aluksiin, joilla harjoitetaan ilmaliikennettä niiden alueelle, niiden alueelta tai niiden alueen sisällä (5).

(5)

Koska kansainvälisen ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen on olennainen osa päästövähennyssitoumuksia, Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat direktiivin 2008/101/EY (6), jolla muutettiin direktiiviä 2003/87/EY (7). Direktiivin 2008/101/EY johdanto-osan 5 kappaleessa todetaan, että unioni pyrkii varmistamaan, että maailmanlaajuisen lämpötilan nousun hillitsemiseen tarkoitettu kansainvälinen sopimus sisältää toimenpiteitä, joilla vähennetään ilmailun aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, missä tapauksessa komission olisi tarkasteltava, mitkä direktiiviin 2003/87/EY tehtävät muutokset ovat tarpeen, siltä osin kuin direktiivi koskee ilma-alusten käyttäjiä.

(6)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Pariisin pöytäkirja – Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen” korostetaan, että ICAO:n olisi pyrittävä sääntelemään tehokkaasti kansainvälisen ilmaliikenteen aiheuttamia päästöjä ennen vuoden 2016 loppua. Seuraavassa vuonna 2016 järjestettävässä ICAO:n yleiskokouksessa olisi sovittava kansainvälisestä välineestä, jonka on tarkoitus johtaa kansainvälisen ilmailun päästöihin sovellettavan yhtenäisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoon vuodesta 2020 alkaen.

(7)

ICAO:n 38. yleiskokouksessa (2013) vahvistettiin, että ICAO:n ja sen jäsenvaltioiden, yhdessä jokaisen ICAO:n jäsenvaltion asiaankuuluvien ympäristö- ja ilmailuorganisaatioiden kanssa, on tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen keskipitkällä aikavälillä yhteisen maailmanlaajuisen ei-sitovan tavoitteen, jonka mukaan kansainvälisen ilmailun aiheuttamat nettohiilipäästöt pyritään pitämään samalla tasolla vuodesta 2020 alkaen, ja päätettiin, että kansainvälisen ilmailun päästöihin sovellettava maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide on kehitettävä ja tämän työn tuloksista on raportoitava päätöksen tekemiseksi asiasta ICAO:n 39. yleiskokouksessa (2016). Kansainvälisen ilmailun aiheuttamien päästöjen arvioidaan olevan 70 prosenttia korkeammat vuonna 2020 kuin vuonna 2005 (8), minkä vuoksi unioni ja sen jäsenvaltiot ovat johdonmukaisesti puoltaneet sitä, että kansainvälisen ilmailun aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuiseksi vähennystavoitteeksi otettaisiin 10 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Näyttää kuitenkin tarkoituksenmukaiselta, että unioni käyttää tilaisuuden edistääkseen sellaisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen melko pikaista kehittämistä, jolla kansainvälisen ilmailun aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt rajoitetaan enintään vuoden 2020 tasolle ottaen huomioon, että tavoitetta voidaan tarpeen mukaan tarkastella uudelleen.

(8)

Jotta vuoden 2016 ICAO:n yleiskokouksessa edistyttäisiin asianmukaisen kansainvälisen välineen kehittämisessä, Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät asetuksen (EU) N:o 421/2014 (9) nojalla väliaikaisesti katsoa, että direktiivin 2003/87/EY vaatimukset täyttyvät Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolisissa maissa sijaitseville lentopaikoille saapuvien ja niiltä lähtevien lentojen osalta. Näin tehdessään unioni korosti, että oikeudellisia vaatimuksia voidaan soveltaa Euroopan talousalueen valtioissa sijaitseville lentopaikoille saapuvien ja niiltä lähtevien lentojen osalta, samalla tavalla kuin oikeudellisia vaatimuksia voidaan asettaa päästöille, jotka aiheutuvat kyseisten lentopaikkojen välisistä lennoista.

(9)

Direktiivissä 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 421/2014, säädetään tietyt velvoitteet, joita komissio noudattaa ICAO:n 39. yleiskokouksen (2016) seurauksena. Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen toimista, joilla pannaan täytäntöön vuodesta 2020 sellaista maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskeva kansainvälinen sopimus, jolla vähennetään ilmailusta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä syrjimättömästi. Kertomuksessa komissio tarkastelee, onko soveltamisalaan aiheellista sisällyttää 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen Euroopan talousalueen ulkopuolisissa maissa sijaitseville lentopaikoille saapuvista tai niiltä lähtevistä lennoista aiheutuvat päästöt, ja sisällyttää siihen tarvittaessa ehdotuksia tilanteen kehityksen mukaan.

(10)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta ICAO:n elimissä laadittavaan kansainväliseen välineeseen, jonka on tarkoitus johtaa kansainvälisen ilmailun päästöihin sovellettavan yhtenäisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoon vuodesta 2020 alkaen.

(11)

Vaikka unioni ei olekaan ICAO:n jäsen, sillä on tarkkailijan asema, joka mahdollistaa komission osallistumisen tiettyihin keskusteluihin unionin kannan tukemiseksi asianomaisissa ICAO:n elimissä, yleiskokous mukaan lukien.

(12)

Unionin kanta on tarpeen vahvistaa hyvissä ajoin ennen seuraavaa ICAO:n yleiskokousta,