EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32011R0142

Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011 , muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

OJ L 54, 26.2.2011, p. 1–254 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 03 Volume 044 P. 68 - 321

In force: This act has been changed. Current consolidated version: 08/12/2020

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/142/oj

26.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 54/1


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 142/2011,

annettu 25 päivänä helmikuuta 2011,

muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan, 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan b, d, e, h ja i alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 17 artiklan 2 kohdan, 18 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdan, 19 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan, 20 artiklan 10 ja 11 kohdan, 21 artiklan 5 ja 6 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan a, b ja c alakohdan sekä e–h alakohdan, 27 artiklan toisen kohdan, 31 artiklan 2 kohdan, 32 artiklan 3 kohdan, 40 artiklan, 41 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 42 artiklan, 43 artiklan 3 kohdan, 45 artiklan 4 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan 7 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan a alakohdan sekä 48 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY (2) ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1069/2009 vahvistetaan ihmisten ja eläinten terveyttä koskevat säännöt eläimistä saataville sivutuotteille ja niistä johdetuille tuotteille. Kyseisessä asetuksessa määritellään edellytykset, joilla eläimistä saatavat sivutuotteet on hävitettävä ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviämisen estämiseksi. Lisäksi kyseisessä asetuksessa täsmennetään edellytykset eläimistä saatavien sivutuotteiden käytölle eläinten rehuissa ja erilaisissa muissa tarkoituksissa kuten kosmeettisissa valmisteissa, lääkkeissä ja teknisissä tuotteissa. Siinä myös velvoitetaan toimijat käsittelemään eläimistä saatavat sivutuotteet virallisen valvonnan alaisissa laitoksissa.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 säädetään, että eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt esimerkiksi käsittelyvaatimusten, hygieniaolojen ja niiden asiakirjatodisteiden muodon osalta, joiden on oltava eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetysten mukana jäljitettävyyden varmistamiseksi, on vahvistettava täytäntöönpanotoimenpitein.

(3)

Tässä asetuksessa esitetyt eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä ja hävittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi vahvistettava, jotta saavutettaisiin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 tavoitteet, joita ovat erityisesti eläinperäisten ainesten kestävä käyttö ja ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoinen suoja.

(4)

Asetusta (EY) N:o 1069/2009 ei sovelleta luonnonvaraisten eläinten kokonaisin ruhoihin tai ruhonosiin, jotka ovat peräisin eläimistä joiden ei epäillä kantaneen tai sairastaneen ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, lukuun ottamatta kaupallisiin tarkoituksiin pyydystettyjä vesieläimiä. Sitä ei sovelleta myöskään luonnonvaraisen riistan kokonaisiin ruhoihin tai ruhonosiin, joita ei ole otettu talteen kaatamisen jälkeen hyvän metsästyskäytännön mukaisesti. Metsästetyistä eläimistä saadut sivutuotteet olisi hävitettävä asianomaisen metsästyskäytännön mukaisesti ja metsästäjien ammattikunnan määrittelemää hyvää metsästyskäytäntöä noudattaen siten, että ehkäistään riskien leviäminen.

(5)

Asetusta (EY) N:o 1069/2009 sovelletaan metsästystrofeiden valmistamiseksi käytettäviin eläimistä saataviin sivutuotteisiin. Tällaisten metsästystrofeiden valmistus, ja myös esineiden valmistus eläimistä tai eläinten osista muilla tavoin (esimerkiksi plastinoimalla), olisi tehtävä edellytyksin, joilla estetään ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen.

(6)

Asetusta (EY) N:o 1069/2009 sovelletaan kansainvälisesti toimivista liikennevälineistä peräisin olevaan ruokajätteeseen, jota voi olla esimerkiksi Euroopan unioniin kolmannessa maassa olevasta määräpaikasta saapuvassa lentokoneessa tai laivassa tarjoillusta ruoasta peräisin oleva aines. Ruokajäte kuuluu asetuksen soveltamisalaan myös, jos se on tarkoitettu käytettäväksi ruokinnassa, käsiteltäväksi jollakin kyseisessä asetuksessa sallitulla käsittelymenetelmällä, muunnettavaksi biokaasuksi tai kompostoitavaksi. Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 kielletään ruokajätteen käyttö muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokinnassa. Ruokajätettä saa sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti käsitellä ja käyttää käsittelyn jälkeen, jos näin johdettua tuotetta ei anneta edellä mainituille eläimille.

(7)

Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi otettava eläinperäisen rehun määritelmän perustaksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 767/2009 (3) säädetty rehuaineiden määritelmä.

(8)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 kielletään eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden, jotka ovat peräisin tartunnalle herkistä lajeista, lähettäminen tiloilta, laitoksista tai vyöhykkeiltä, joihin kohdistuu rajoitus vakavien tartuntatautien esiintymisen vuoksi. Eläinten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi unionissa mainitun kiellon laajuuden määrittämisessä käytettävänä vakavien tartuntatautien luettelona olisi pidettävä Maailman eläintautijärjestön, jäljempänä ’OIE’, erityisesti maaeläinten ja vesieläinten terveyttä koskevissa säännöstöissä olevaa luetteloa.

(9)

Koska tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden polttaminen ja rinnakkaispolttaminen ei kuulu jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (4) soveltamisalaan, tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt tällaisista toimista aiheutuvien terveysriskien ehkäisemiseksi ottaen huomioon mahdolliset ympäristövaikutukset. Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden polttamisesta tai rinnakkaispolttamisesta syntyvät jäämät olisi kierrätettävä tai hävitettävä unionin ympäristölainsäädännön mukaisesti erityisesti sen vuoksi, että lainsäädännössä sallitaan tuhkan sisältämän fosforin käyttö lannoitteissa ja polttohaudattujen lemmikkieläinten tuhkan luovuttaminen omistajille.

(10)

Eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät elintarvikkeet olisi mahdollisten terveysriskien vähentämiseksi hävitettävä hautaamalla ne kaatopaikalle kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (5) mukaisesti, ainoastaan sillä edellytyksellä että ne on käsitelty elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (6) mukaisesti.

(11)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden hävittäminen jäteveden mukana olisi kiellettävä, sillä jätevesivirtaan ei sovelleta vaatimuksia, joilla varmistettaisiin ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunta. Olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sellaisten kohtuuttomien riskien torjumiseksi, jotka aiheutuvat eläimistä saatavien nestemäisten sivutuotteiden vahingossa tapahtuvasta hävittämisestä esimerkiksi lattioiden ja käsittelyssä käytettävien laitteiden puhdistamisen yhteydessä.

(12)

Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (7) säädetään eräistä toimenpiteistä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, että eräät ainekset muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (8) soveltamisalaan kuuluvat eläimistä saatavat sivutuotteet mukaan luettuina eivät kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan siltä osin kuin ne kuuluvat unionin muun lainsäädännön soveltamisalaan, lukuun ottamatta niitä, jotka on tarkoitettu poltettaviksi, haudattavaksi kaatopaikalle tai käytettäviksi biokaasu- tai kompostointilaitoksissa. Mainittu asetus on kumottu ja korvattu 4 päivästä maaliskuuta 2011 alkaen asetuksella (EY) N:o 1069/2009. Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi prosessien, joiden avulla eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita muunnetaan biokaasuksi ja kompostoidaan, olisi oltava tässä asetuksessa säädettyjen terveyssääntöjen ja direktiivissä 2008/98/EY säädettyjen ympäristönsuojelutoimenpiteiden mukaisia.

(13)

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pitäisi voida sallia vaihtoehtoisia parametreja, jotka liittyvät eläimistä saatavien sivutuotteiden muuntamiseen biokaasuksi tai kompostoimiseen yhdenmukaisen mallin mukaisesti tehtävän validoinnin perusteella. Tällaisessa tapauksessa mädäte ja komposti olisi voitava saattaa markkinoille koko Euroopan unionissa. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi lisäksi voitava sallia eräitä parametreja, jotka liittyvät tiettyihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin, kuten ruokajätteeseen ja ruokajätteen ja tiettyjen muiden ainesten seoksiin, jotka muunnetaan biokaasuksi tai kompostoidaan. Koska tällaisia lupia ei myönnetä yhdenmukaista mallia noudattaen, mädäte ja komposti olisi saatettava markkinoille ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa parametrit on sallittu.

(14)

Jotta estettäisiin taudinaiheuttajista johtuva elintarvikkeiden saastuminen, eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten olisi sijaittava eri laitosalueella kuin teurastamot tai muut laitokset, joissa käsitellään elintarvikkeita erityisesti eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (9) mukaisesti, jollei eläimistä saatavia sivutuotteita käsitellä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymillä edellytyksillä ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviämisen estämiseksi elintarvikkeita käsitteleviin laitoksiin.

(15)

Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (10) säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) vuotuisia valvontaohjelmia. Kyseisiin valvontaohjelmiin olisi sisällytettävä eräiden lajien ruokinnassa biodiversiteetin tukemiseksi käytettävät eläinten ruhot siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että ohjelmissa saadaan riittävästi tietoa TSE:n esiintymisestä tietyssä jäsenvaltiossa.

(16)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 sallitaan tietyn luokkaan 1 kuuluvan aineksen käyttö luonnollisessa elinympäristössään elävien uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintujen ja muiden lajien ruokinnassa biodiversiteetin tukemiseksi. Tällainen ruokinta olisi sallittava eräiden lihansyöjälajien osalta, joita tarkoitetaan luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (11), ja eräiden petolintujen osalta, joita tarkoitetaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (12), asianomaisten lajien luonnollisen ravinnonhakukäyttäytymisen huomioon ottamiseksi.

(17)

Asetuksella (EY) N:o 1069/2009 otettiin käyttöön menettely eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden vaihtoehtoisten hävittämis- tai käsittelymenetelmien sallimiseksi. Komissio voi sallia tällaiset menetelmät Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, lausunnon perusteella. EFSA:n tekemän arvioinnin helpottamiseksi hakemuksille olisi vahvistettava vakiomalli, josta hakijoille käy selväksi tarvittavien todisteiden luonne. Perussopimusten mukaisesti vaihtoehtoisia menetelmiä koskevat hakemukset olisi voitava jättää unionin virallisilla kielillä, kuten Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä neuvoston asetuksessa N:o 1 (13) säädetään.

(18)

Rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12 päivänä tammikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 (14) mukaan muiden rehualan toimijoiden kuin alkutuottajien on hoidettava rehun varastointi ja kuljetus tiettyjä hygieniavaatimuksia noudattaen. Koska mahdollisia riskejä voidaan kyseisten vaatimusten ansiosta vähentää vastaavalla tavalla, tämän asetuksen vaatimuksia ei pitäisi soveltaa eläimistä saatavista sivutuotteista johdettujen rehuseosten varastointiin ja kuljetukseen.

(19)

Tieteen ja tutkimuksen edistämiseksi sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi ihmisten tai eläinten tautien diagnostiikassa, toimivaltaisen viranomaisen pitäisi saada vahvistaa edellytykset tällaisesta aineksesta otettavien näytteiden käytölle tutkimus-, opetus- ja diagnostisiin tarkoituksiin. Kyseisiä edellytyksiä ei kuitenkaan pidä vahvistaa taudinaiheuttajista peräisin oleville näytteille, joita koskevat erityissäännöt vahvistetaan eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista vaatimuksista sellaisten tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa, joita eivät koske direktiivin 89/662/ETY ja, taudinaiheuttajien osalta, direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I luvussa mainittujen erityisten yhteisön säädösten kyseiset vaatimukset, 17 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/118/ETY (15).

(20)

Direktiivissä 97/78/EY vapautetaan näyttelyihin tarkoitetut eläinten sivutuotteet, jos niitä ei ole tarkoitettu saatettaviksi markkinoille, ja tiettyihin tutkimuksiin tai määrityksiin tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet unionin saapumispaikan rajatarkastusasemalla tehtävistä eläinlääkärintarkastuksista. Kyseisessä direktiivissä sallitaan mainittuja poikkeuksia koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden vahvistaminen. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava asianmukaiset edellytykset näyttelyihin ja tiettyihin tutkimuksiin tai määrityksiin tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonnille sen varmistamiseksi, että ihmisten tai eläinten terveydelle ei aiheudu kohtuuttomia riskejä kyseisten tuotteiden saapuessa unioniin. Kyseiset edellytykset ja direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanotoimenpiteet olisi vahvistettava tässä asetuksessa unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi toimijoille.

(21)

Eläimistä saatavia sivutuotteita olisi keräämisen jälkeen käsiteltävä asianmukaisin edellytyksin, joilla varmistetaan ettei ihmisten ja eläinten terveydelle aiheudu kohtuuttomia riskejä. Laitosten, joissa toteutetaan eräitä toimia ennen kuin eläimistä saataville sivutuotteille tehdään jatkokäsittelyjä, olisi oltava tiloiltaan ja toiminnaltaan sellaisia, että riskien leviäminen estetään. Tämän pitäisi koskea myös laitoksia, joissa toteutetaan toimia, jotka sisältävät eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä unionin eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti ja jotka ovat muita kuin eläinlääkäreiden hoitotoimien aikana toteuttamia eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaan toimijoiden on varmistettava, että eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet ovat jäljitettävissä kaikissa valmistus-, käyttö- ja hävittämisketjun vaiheissa, jotta sisämarkkinat eivät häiriinny tarpeettomasti silloin kun on kyse tapahtumista, jotka liittyvät ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuviin tosiasiallisiin tai mahdollisiin riskeihin. Sen vuoksi jäljitettävyydestä pitäisi huolehtia eläimistä saatavia sivutuotteita synnyttävien, keräävien tai kuljettavien toimijoiden lisäksi myös tuottajien, jotka hävittävät eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita polttamalla, rinnakkaispolttamalla tai kaatopaikalle hautaamalla.

(23)

Eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita varten käytettävät säiliöt ja kuljetusvälineet olisi pidettävä saastumisen estämiseksi puhtaina. Jos säiliö tai kuljetusväline on tarkoitettu yksinomaan tietyn aineksen, kuten eläimistä saatavan nestemäisen sivutuotteen, josta ei aiheudu kohtuutonta terveysriskiä, kuljetukseen, toimijat voivat kohdistaa saastumisen ehkäisytoimenpiteensä kyseisestä aineksesta aiheutuvaan tosiasialliseen riskiin.

(24)

Jäsenvaltioille olisi annettava lupa velvoittaa toimijat käyttämään Traces-järjestelmän käyttöönotosta ja päätöksen 92/486/ETY muuttamisesta 30 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla komission päätöksellä 2004/292/EY (16) käyttöönotettua yhdennettyä eläinlääkinnällistä tietojärjestelmää, jäljempänä ’Traces-järjestelmä’, jolla toimijat todistavat eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden lähetysten saapumisen määräpaikkaan. Lähetysten saapumisesta voi antaa todisteen myös kaupallisen asiakirjan neljännellä jäljennöksellä, joka palautetaan tuottajalle. Näistä kahdesta vaihtoehdosta saadut kokemukset olisi arvioitava tämän asetuksen ensimmäisen soveltamisvuoden jälkeen.

(25)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetään eräistä renderöityjen rasvojen, kalaöljyn ja munatuotteiden käsittelyä koskevista parametreista, jotka mahdollistavat mahdollisten terveysriskien riittävän torjumisen, kun kyseisiä tuotteita käytetään muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi. Kyseiset parametrit olisi sen vuoksi sallittava vaihtoehtoina tässä asetuksessa säädetyille eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyille.

(26)

Ternimaidon ja ternimaitotuotteiden pitäisi olla peräisin nautakarjasta, joka on vapaa eräistä taudeista, joita tarkoitetaan eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetussa neuvoston direktiivissä 64/432/ETY (17).

(27)

Viittaukset kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettuun neuvoston direktiiviin 76/768/ETY (18), tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/22/EY (19) sekä elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/23/EY (20) olisi saatettava ajan tasalle, ja käsittelemättömällä lannalla käytävää kauppaa koskevissa terveyssäännöissä oleva viittaus eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 30 päivänä marraskuuta 2009 annettuun neuvoston direktiiviin 2009/158/EY (21) olisi saatettava ajantasalle.

(28)

Eräitä lemmikkieläinten ruoan tuotannossa käytettäviä tuontiaineksia olisi käsiteltävä ja käytettävä edellytyksin, jotka ovat asianmukaisia suhteessa kyseisen aineksen mahdollisesti aiheuttamaan riskiin. Olisi erityisesti säädettävä niiden turvallisesta kanavoinnista määräpaikkana oleviin laitoksiin, joissa kyseistä ainesta ja luokkaan 3 kuuluvaa ainesta lisätään lemmikkieläinten ruokaan. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava sallia määräpaikkana olevien laitosten varastoida tuontiainesta yhdessä luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa, sillä edellytyksellä että tuontiaines voidaan jäljittää.

(29)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 viitataan eräisiin johdettuihin tuotteisiin, joita voidaan saattaa markkinoille unionin eräässä muussa lainsäädännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Kyseisessä lainsäädännössä myös vahvistetaan edellytykset eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonnille, keräämiselle ja siirrolle tällaisten johdettujen tuotteiden valmistusta varten. Asetusta (EY) N:o 1069/2009 sovelletaan kuitenkin, jos mainitussa unionin muussa lainsäädännössä ei säädetä edellytyksistä, joilla estetään tällaisesta raaka-aineesta mahdollisesti aiheutuvat terveysriskit. Koska tällaisia edellytyksiä ei ole vahvistettu ainekselle, joka on käynyt läpi tiettyjä jalostusvaiheita ennen kuin se täyttää mainitussa unionin muussa lainsäädännössä vahvistetut markkinoille saattamisen edellytykset, ne olisi vahvistettava tässä asetuksessa. Erityisesti olisi vahvistettava tällaisen aineksen tuontia ja käsittelyä unionissa koskevat edellytykset tiukkoine valvonta- ja dokumentointivaatimuksineen tällaisesta aineksesta mahdollisesti aiheutuvien terveysriskien leviämisen estämiseksi.

(30)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava asianmukaiset terveysvaatimukset erityisesti ainekselle, jota käytetään ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (22) mukaisesti lääkkeiden, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (23) mukaisesti eläinlääkkeiden, lääkinnällisistä laitteista 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/42/ETY (24) mukaisesti lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista 27 päivänä lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/79/EY (25) mukaisesti in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen tuotteiden, aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/385/ETY (26) mukaisesti aktiivisisten implantoitavien lääkinnällisten laitteiden tai laboratorioreagenssien (”valmiit tuotteet”) valmistukseen. Jos tällaisesta aineksesta aiheutuvat riskit vähenevät puhdistamisen, tuotteen konsentroinnin tai käsittely- ja hävittämisedellytysten ansiosta, olisi sovellettava ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 ja tämän asetuksen mukaisia jäljitettävyysvaatimuksia. Tällöin valmiita tuotteita tuottavissa laitoksissa ei tarvitse soveltaa eri luokkiin kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden erottelua koskevia vaatimuksia, koska aineksen käyttö muihin tarkoituksiin ja erityisesti sen muuntaminen elintarvikkeeksi tai rehuksi voidaan estää, kun toimija soveltaa sääntöjä asianmukaisesti toimivaltaisen viranomaisen vastuulla. Tällaisten ainesten lähetyksille, jotka aiotaan tuoda unioniin, olisi tehtävä saapumispaikan rajatarkastusasemalla direktiivin 97/78/EY mukaiset eläinlääkärintarkastukset sen varmistamiseksi, että tuotteet täyttävät edellytykset niiden markkinoille saattamiseksi unionissa.

(31)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/156/EY (27) mukaan eräistä taudeista, joille hevoseläimet ovat alttiita, on pakko ilmoittaa. Muihin tarkoituksiin kuin ruokintaan tarkoitettujen hevoseläimistä saatavien verituotteiden, kuten eläinlääkkeiden valmistukseen tarkoitettujen verituotteiden, olisi tautien tartuntavaaran vähentämiseksi oltava peräisin hevoseläimistä, joissa ei ole ilmennyt kliinisiä merkkejä kyseisistä taudeista.

(32)

Markkinoille olisi voitava saattaa tuoreita vuotia ja nahkoja, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, sillä edellytyksellä että ne täyttävät ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/99/EY (28) mukaisesti vahvistetut tuoreeseen lihaan sovellettavat terveysvaatimukset, koska kyseisten vaatimusten ansiosta mahdollisia terveysriskejä voidaan vähentää asianmukaisella tavalla.

(33)

Tässä asetuksessa metsästystrofeiden ja muiden eläimistä valmistettujen esineiden valmistukselle ja markkinoille saattamiselle vahvistettuja terveyssääntöjä, joilla poistetaan mahdolliset riskit, olisi sovellettava luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 (29) säädettyjen, eräiden luonnonvaraisten eläinlajien suojelua koskevien sääntöjen lisäksi, koska mainitulla asetuksella on eri tavoite. Eläimistä tai eläimistä saatavista sivutuotteista valmistettuihin anatomisiin esineisiin, joille on tehty esimerkiksi plastinaation kaltainen mahdolliset riskit poistava käsittely, ei pitäisi soveltaa eläinten terveydentilan vuoksi asetettavia rajoituksia tällaisten tuotteiden käytön helpottamiseksi erityisesti opetustarkoituksissa.

(34)

Markkinoille saatettavien mehiläishoidon sivutuotteiden pitäisi olla vapaita eräistä taudeista, joille mehiläiset ovat alttiita ja jotka luetellaan eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (30).

(35)

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat pyytäneet komissiota määrittämään öljykemian tuotteiden valmistusketjun päätepisteen, jonka jälkeen asetuksen (EY) N:o 1069/2009 vaatimukset eivät enää kyseisiä tuotteita koske. Kyseistä päätepistettä koskeva päätös olisi tehtävä heti kun käytettävissä on arviointi siitä, miten öljykemian prosesseilla voidaan vähentää mahdollisia terveysriskejä, joita voi olla mihin tahansa ainesluokkaan kuuluvissa eläinrasvoissa niitä käsiteltäessä.

(36)

Tässä asetuksessa olisi viitattava sellaisten kolmansien maiden ja alueiden tai niiden osien luetteloiden vahvistamisesta, joista on sallittua tuoda Euroopan unionin alueelle tiettyjä eläimiä ja tuoretta lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 12 päivänä maaliskuuta 2010 annettuun komission asetukseen (EU) N:o 206/2010 (31) siltä osin kuin olisi sallittava eräiden eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonti kyseisistä kolmansista maista ja kyseisiltä muilta alueilta, koska kyseisistä tuotteista aiheutuvat riskit ovat samanlaiset kuin elävien eläinten tai tuoreen lihan tuonnista mahdollisesti aiheutuvat riskit.

(37)

Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi samanlaisten terveysriskejä koskevien näkökohtien perusteella viitattava myös muihin luetteloihin kolmansista maista, joista voidaan tuoda tiettyjä eläinperäisiä aineksia, sellaisten kolmansien maiden määrittämiseksi, joista voidaan tuoda asianomaisten lajien eläimistä saatavia sivutuotteita. Tällaisia luetteloita on vahvistettu niiden kolmansien maiden ja kolmansien maiden alueiden osien alueiden luettelosta, joista jäsenvaltiot sallivat elävien hevoseläinten ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnin, sekä päätösten 93/195/ETY ja 94/63/EY muuttamisesta 6 päivänä tammikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/211/EY (32), eläinten terveyttä ja kansanterveyttä sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista ihmisravinnoksi tarkoitettujen raakamaidon ja maitotuotteiden Euroopan unionin alueelle tuontia varten 2 päivänä heinäkuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 605/2010 (33), sellaisia kolmansia maita ja alueita, joista simpukoiden, piikkinahkaisten, vaippaeläinten, merikotiloiden ja kalastustuotteiden tuonti on sallittua, koskevien luetteloiden vahvistamisesta 6 päivänä marraskuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/766/EY (34), sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 8 päivänä elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (35) ja luettelon vahvistamisesta kolmansista maista tai niiden osista, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta luonnonvaraisten jäniseläinten, tiettyjen luonnonvaraisten maanisäkkäiden ja tarhattujen kanien lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 9 päivänä helmikuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 119/2009 (36).

(38)

Koska eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita, kuten nautaeläinten selkärankaa, käyttävän valokuvausteollisuuden jätteet aiheuttavat riskejä paitsi ihmisten ja eläinten terveydelle myös ympäristölle, tällaiset sivutuotteet olisi joko hävitettävä tai vietävä eläimistä saatavien sivutuotteiden alkuperämaana olevaan kolmanteen maahan jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (37) mukaisesti.

(39)

Säännöissä, jotka koskevat eräiden eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden kauttakulkua Venäjän federaation alueiden välillä Euroopan unionin kautta, olisi viitattava hyväksyttyjen rajatarkastusasemien luettelon laatimisesta, komission eläinlääkintäalan asiantuntijoiden tekemiä tarkastuksia koskevien tiettyjen sääntöjen vahvistamisesta sekä Traces-järjestelmän eläinlääkintäyksikköjen määrittämisestä 28 päivänä syyskuuta 2009 tehdyssä komission päätöksessä 2009/821/EY (38) säädettyyn rajatarkastusasemien luetteloon. Kyseisen kauttakulun yhteydessä olisi käytettävä kolmansista maista tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisistä tarkastusmenettelyistä yhteisön rajatarkastusasemilla 22 päivänä tammikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 136/2004 (39) säädettyä yhteistä eläinlääkinnällistä tuloasiakirjaa.

(40)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä, että terveystodistukset, joiden on oltava eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetysten mukana unionin saapumispaikassa, jossa tehdään eläinlääkärintarkastukset, olisi annettava todistuksen myöntämistä koskevien periaatteiden mukaisesti, jotka vastaavat eläimiä ja eläintuotteita koskevien todistusten laadinnasta 17 päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/93/EY (40) säädettyjä periaatteita.

(41)

Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden koko ketjun viralliset tarkastukset olisi tehtävä rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (41) säädettyjen virallisia tarkastuksia koskevien yleisten velvoitteiden mukaisesti.

(42)

Sen vuoksi tässä asetuksessa on tarpeen säätää asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanotoimenpiteistä.

(43)

Asetuksella (EY) N:o 1069/2009 kumotaan asetus (EY) N:o 1774/2002 4 päivästä maaliskuuta 2011.

(44)

Sen jälkeen kun asetus (EY) N:o 1774/2002 hyväksyttiin, on annettu eräitä täytäntöönpanosäädöksiä eli kalojen lajinsisäistä kierrätyskieltoa sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden hautaamista ja polttamista koskeva komission asetus (EY) N:o 811/2003 (42), tiettyjen haaskalintujen ruokintaa tietyllä luokkaan 1 kuuluvalla aineksella koskeva komission päätös 2003/322/EY (43), turkiseläinten lajinsisäiseen kierrätyskieltoon tehtävää poikkeusta koskeva komission päätös 2003/324/EY (44), maitoa ja maitopohjaisia tuotteita koskeva komission asetus (EY) N:o 79/2005 (45), hävittämistä tai käyttöä koskeva komission asetus (EY) N:o 92/2005 (46), muita eloperäisiä lannoitteita ja maanparannusaineita kuin lantaa koskeva komission asetus (EY) N:o 181/2006 (47), hyväksyttyjen laitosten luetteloita koskeva komission asetus (EY) N:o 1192/2006 (48) ja tiettyjen luokkaan 3 kuuluvien välituotteitten tuontia ja kauttakuljetusta koskeva komission asetus (EY) N:o 2007/2006 (49).

(45)

Lisäksi on vahvistettu eräitä siirtymäkauden toimenpiteitä, erityisesti tiettyjen luokkaan 1 tai 2 kuuluvien ainesten tuontia ja käsittelyä koskeva komission asetus (EY) N:o 878/2004 (50), valokuvateknisen gelatiinin tuontia tietyistä kolmansista maista koskeva komission päätös 2004/407/EY (51) ja entisten elintarvikkeiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskeva komission asetus (EY) N:o 197/2006 (52).

(46)

Jotta eläimistä saatavia sivutuotteita koskevat unionin säännöt olisivat entistä yksinkertaisemmat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 hyväksymisen aikaan esittämän toiveen mukaisesti, kyseisiä täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteitä on tarkasteltu uudelleen. Ne olisi nyt kumottava ja korvattava tapauksen mukaan tällä asetuksella, jotta eläimistä saataville sivutuotteille ja niistä johdetuille tuotteille saataisiin johdonmukainen oikeudellinen kehys.

(47)

Asetusta (EY) N:o 1069/2009 sovelletaan 4 päivästä maaliskuuta 2011, ja myös tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä. Lisäksi olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jotta sidosryhmät voisivat sopeutua tässä asetuksessa vahvistettuihin uusiin sääntöihin ja saattaa markkinoille tiettyjä ennen kyseistä päivämäärää sovellettujen unionin terveyssääntöjen mukaisesti tuotettuja tuotteita ja jotta tuonti voisi jatkua tämän asetuksen vaatimusten tultua voimaan.

(48)

Eräiden asetuksessa (EY) N:o 878/2004 tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattamisen ja viennin olisi sallittava jatkua kansallisten toimenpiteiden mukaisesti, koska niihin liittyvät riskit ovat sellaisia, että tällaista rajoitettua ainesmäärää voidaan säännellä kansallisella tasolla siihen asti kun säännöt mahdollisesti yhdenmukaistetaan. Kunnes tietyn rajoitetun määrän vähittäiskaupan alalta tulevia eläinperäisiä tuotteita keräämistä ja hävittämistä koskevat toimenpiteet vahvistetaan lisätodisteiden perusteella, toimivaltaisen viranomaisen pitäisi voida sallia tällaisten tuotteiden kerääminen ja hävittäminen muilla tavoilla, sillä edellytyksellä että ihmisten ja eläinten terveyden vastaava suoja on varmistettu.

(49)

Tämä asetusluonnos on esitetty 27 päivänä syyskuuta 2010 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle näkemysten vaihtoa varten sen pyynnön mukaisesti, jonka Euroopan parlamentti esitti hyväksyessään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 ensimmäisessä käsittelyssä, sekä ottaen huomioon parlamentin eräitä teknisiä kysymyksiä koskevat täsmällisemmät ehdotukset.

(50)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan täytäntöönpanotoimenpiteet

a)

asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 säädetyille ihmisten ja eläinten terveyttä koskeville terveyssäännöille, jotka liittyvät eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin;

b)

tietyille näytteille ja tuotteille, jotka vapautetaan eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla direktiivin 97/78/EY 16 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä I esitettyjä määritelmiä.

3 artikla

Eräiden johdettujen tuotteiden valmistusketjun päätepiste

Kuten asetuksen (EY) N:o 1069/2009 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, markkinoille voi saattaa, tuontia lukuun ottamatta, ilman rajoituksia seuraavia johdettuja tuotteita:

a)

biodiesel, joka täyttää liitteessä IV olevan IV luvun 3 jakson 2 kohdan b alakohdassa esitetyt johdettujen tuotteiden hävittämistä ja käyttöä koskevat vaatimukset;

b)

käsitelty lemmikkieläinten ruoka, joka täyttää liitteessä XIII olevan II luvun 7 kohdan a alakohdassa esitetyt käsiteltyä lemmikkieläinten ruokaa koskevat erityiset vaatimukset;

c)

puruluut, jotka täyttävät liitteessä XIII olevan II luvun 7 kohdan b alakohdassa esitetyt puruluita koskevat erityiset vaatimukset;

d)

sorkka- ja kavioeläinten vuodat ja nahat, jotka täyttävät liitteessä XIII olevan V luvun C kohdassa esitetyt kyseisten tuotteiden päätepistettä koskevat erityiset vaatimukset;

e)

villa ja karva, joka täyttää liitteessä XIII olevan VII luvun B kohdassa esitetyt kyseisten tuotteiden päätepistettä koskevat erityiset vaatimukset;

f)

sulat ja höyhenet ja untuva, jotka täyttävät liitteessä XIII olevan VII luvun C kohdassa esitetyt kyseisten tuotteiden päätepistettä koskevat erityiset vaatimukset;

g)

turkis, joka täyttää liitteessä XIII olevan VIII luvun edellytykset.

4 artikla

Vakavat tartuntataudit

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädettyjen eläinten terveydentilan vuoksi asetettavien yleisten rajoitusten vahvistamiseksi vakavina tartuntatauteina pidetään OIE:n maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön (vuoden 2010 painos) 1.2.3 artiklassa ja vesieläinten terveyttä koskevan säännöstön 1.3 luvussa lueteltuja tauteja.

II   LUKU

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN JA NIISTÄ JOHDETTUJEN TUOTTEIDEN HÄVITTÄMINEN JA KÄYTTÖ

5 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käyttörajoitukset

1.   Toimijoiden on liitteessä II olevassa I luvussa tarkoitetuissa jäsenvaltioissa noudatettava edellytyksiä, jotka koskevat turkiseläinten ruokkimista tietyillä aineksilla, jotka on johdettu kyseisessä luvussa mainittujen samojen lajien eläinten ruhoista tai ruhonosista.

2.   Toimijoiden on noudatettava liitteessä II olevan II luvun rajoituksia, jotka koskevat tuotantoeläinten ruokkimista laidunkasvillisuudella, joka on kasvatettu sellaisessa maassa, johon on levitetty orgaanisia lannoitteita tai maanparannusaineita.

6 artikla

Hävittäminen polttamalla tai rinnakkaispolttamalla

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita poltetaan tai rinnakkaispoltetaan yksinomaan

a)

polttolaitoksissa tai rinnakkaispolttolaitoksissa, joilla on direktiivin 2000/76/EY mukainen lupa; tai

b)

silloin kun kyseessä ovat laitokset, joilta ei vaadita direktiivin 2000/76/EY mukaista lupaa, poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksissa, joiden toimivaltainen viranomainen on sallinut hävittää polttamalla eläimistä saatavia sivutuotteita tai hävittää tai hyödyntää rinnakkaispolttamalla eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, jos ne ovat jätettä, asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut polttolaitokset ja rinnakkaispolttolaitokset asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan mukaisesti vain, jos kyseiset laitokset täyttävät tämän asetuksen liitteessä III esitetyt vaatimukset.

3.   Polttolaitosten ja rinnakkaispolttolaitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava liitteessä III olevassa I luvussa esitettyjä polton ja rinnakkaispolton yleisiä vaatimuksia.

4.   Suurkapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava liitteessä III olevan II luvun vaatimuksia.

5.   Pienkapasiteetin poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava liitteessä III olevan III luvun vaatimuksia.

7 artikla

Eräiden luokkaan 1 ja 3 kuuluvien ainesten toimittaminen kaatopaikalle

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklassa ja 14 artiklan c alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että seuraavat luokkaan 1 ja 3 kuuluvat ainekset toimitetaan hyväksytylle kaatopaikalle:

a)

tuotu lemmikkieläinten ruoka tai tuontiaineksesta valmistettu lemmikkieläinten ruoka, joka on peräisin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta luokkaan 1 kuuluvasta aineksesta;

b)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan f ja g alakohdassa tarkoitettu luokkaan 3 kuuluva aines, jos

i)

kyseinen aines ei ole ollut kosketuksissa kyseisen asetuksen 8 tai 9 artiklassa tai 10 artiklan a–e tai h–p alakohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden kanssa;

ii)

sillä hetkellä kun ainekset on tarkoitettu hävitettäviksi, seuraavat edellytykset täyttyvät:

kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetuille aineksille on tehty asetuksen (EY) N:o 852/2004 2 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettu käsittely, ja

kyseisen asetuksen 10 artiklan g alakohdassa tarkoitetut ainekset on käsitelty tämän asetuksen liitteessä X olevan II luvun mukaisesti tai tämän asetuksen liitteessä XIII olevassa II luvussa esitettyjen lemmikkieläinten ruokaa koskevien erityisten vaatimusten mukaisesti; ja

iii)

tällaisen aineksen hävittäminen ei aiheuta riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle.

8 artikla

Käsittelylaitoksia ja muita laitoksia koskevat vaatimukset

1.   Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että niiden valvonnassa olevat käsittelylaitokset ja muut laitokset täyttävät seuraavat liitteessä IV olevassa I luvussa esitetyt vaatimukset:

a)

1 jaksossa esitetyt käsittelyä koskevat yleiset edellytykset;

b)

2 jaksossa esitetyt jäteveden käsittelyä koskevat vaatimukset;

c)

3 jaksossa esitetyt luokkaan 1 tai 2 kuuluvan aineksen käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset;

d)

4 jaksossa esitetyt luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä käsittelylaitokset ja muut laitokset vain, jos kyseiset laitokset täyttävät liitteessä IV olevassa I luvussa esitetyt vaatimukset

9 artikla

Käsittelylaitoksia ja muita laitoksia koskevat hygienia- ja käsittelyvaatimukset

Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että niiden valvonnassa olevat laitokset täyttävät seuraavat liitteessä IV esitetyt vaatimukset:

a)

II luvussa esitetyt hygienia- ja käsittelyvaatimukset;

b)

luvussa III esitetyt vakiokäsittelymenetelmät, jos niitä käytetään asianomaisessa laitoksessa;

c)

luvussa IV esitetyt vaihtoehtoiset käsittelymenetelmät, jos niitä käytetään asianomaisessa laitoksessa.

10 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden biokaasuksi muuntamista tai kompostointia koskevat vaatimukset

1.   Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että niiden valvonnassa olevat laitokset täyttävät seuraavat liitteessä V esitetyt eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden biokaasuksi muuntamista tai kompostointia koskevat vaatimukset:

a)

I luvussa esitetyt biokaasu- ja kompostointilaitoksiin sovellettavat vaatimukset;

b)

II luvussa esitetyt biokaasu- ja kompostointilaitoksiin sovellettavat hygieniavaatimukset;

c)

III luvun 1 jaksossa esitetyt muuntamista koskevat vakioparametrit;

d)

III luvun 3 jaksossa esitetyt mädätettä ja kompostia koskevat vaatimukset.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä biokaasu- ja kompostointilaitokset vain, jos kyseiset laitokset täyttävät liitteessä V esitetyt vaatimukset.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia muuntamista koskevien vaihtoehtoisten parametrien käytön biokaasu- ja kompostointilaitoksissa, jos liitteessä V olevan III luvun 2 jaksossa esitettyjä vaatimuksia noudatetaan.

III   LUKU

POIKKEUKSET ERÄISTÄ ASETUKSEN (EY) N:o 1069/2009 SÄÄNNÖKSISTÄ

11 artikla

Tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä koskevat erityissäännöt

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden kuljetuksen, käytön ja hävittämisen sellaisin edellytyksin, joilla varmistetaan ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunta.

Toimivaltaisen viranomaisen on erityisesti varmistettava, että toimijat noudattavat liitteessä VI olevan I luvun vaatimuksia.

2.   Toimijoiden on noudatettava liitteessä VI olevassa I luvussa esitettyjä tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä koskevia erityissääntöjä.

3.   Toimijat voivat lähettää toiseen jäsenvaltioon tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä, jotka koostuvat seuraavista eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista, ilmoittamatta lähetyksestä alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1069/2009 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle Traces-järjestelmällä ja ilman että kyseinen viranomainen hyväksyy lähetyksen kyseisen asetuksen 48 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti:

a)

luokkaan 1 tai 2 kuuluva aines ja luokkaan 1 tai 2 kuuluvasta aineksesta johdettu liha-luujauho tai eläinrasva;

b)

käsitelty eläinvalkuainen.

12 artikla

Kaupallisia näytteitä ja näyttelyesineitä koskevat erityissäännöt

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia kaupallisten näytteiden ja näyttelyesineiden kuljetuksen, käytön ja hävittämisen sellaisin edellytyksin, joilla varmistetaan ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunta.

Toimivaltaisen viranomaisen on erityisesti varmistettava, että toimijat noudattavat liitteessä VI olevan I luvun 1 jakson 2, 3 ja 4 kohdan vaatimuksia.

2.   Toimijoiden on noudatettava liitteessä VI olevan I luvun 2 jaksossa esitettyjä kaupallisia näytteitä ja näyttelyesineitä koskevia erityissääntöjä.

3.   Toimijat voivat lähettää toiseen jäsenvaltioon kaupallisia näytteitä, jotka koostuvat seuraavista eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista, ilmoittamatta lähetyksestä alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1069/2009 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle Traces-järjestelmällä ja ilman että kyseinen viranomainen hyväksyy lähetyksen kyseisen asetuksen 48 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti:

a)

luokkaan 1 tai 2 kuuluva aines ja luokkaan 1 tai 2 kuuluvasta aineksesta johdettu liha-luujauho tai eläinrasva;

b)

käsitelty eläinvalkuainen.

13 artikla

Ruokintaa koskevat erityissäännöt

1.   Sillä edellytyksellä, että liitteessä VI olevan II luvun 1 jaksossa säädettyjä yleisiä vaatimuksia ja muita toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti asettamia edellytyksiä noudatetaan, toimijat voivat antaa luokkaan 2 kuuluvaa ainesta, jos se on saatu eläimistä, joita ei ole tapettu tai jotka eivät kuolleet ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin esiintymisen tai tällaisen taudin epäilyn vuoksi, ravinnoksi seuraaville eläimille:

a)

eläintarhaeläimet;

b)

turkiseläimet;

c)

hyväksyttyjen kenneleiden koirat tai ajokoirat;

d)

säilöön otetut koirat ja kissat;

e)

kalansyötiksi kasvatetut toukat ja madot.

2.   Sillä edellytyksellä, että liitteessä VI olevan II luvun 1 jaksossa säädettyjä yleisiä vaatimuksia ja muita toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti asettamia edellytyksiä noudatetaan, toimijat voivat antaa luokkaan 3 kuuluvaa ainesta ravinnoksi seuraaville eläimille:

a)

eläintarhaeläimet;

b)

turkiseläimet;

c)

hyväksyttyjen kenneleiden koirat tai ajokoirat;

d)

säilöön otetut koirat ja kissat;

e)

kalansyötiksi kasvatetut toukat ja madot.

14 artikla

Eräiden lajien ruokkiminen ruokintapaikoilla, ruokintapaikkojen ulkopuolella ja eläintarhoissa

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia luokkaan 1 kuuluvan aineksen, joka koostuu erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä kokonaisista ruhoista tai ruhonosista, käytön ruokinnassa, joka tapahtuu

a)

uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintujen ja muiden luontaisessa elinympäristössään elävien lajien ruokintapaikoilla biodiversiteetin tukemiseksi, jos liitteessä VI olevan II luvun 2 jaksossa esitetyt edellytykset täyttyvät;

b)

ruokintapaikkojen ulkopuolella, tarvittaessa keräämättä ensin pois kuolleita eläimiä, liitteessä VI olevan II luvun 2 jakson 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luonnonvaraisten eläinten ruokkimiseksi, jos kyseisen luvun 3 jaksossa esitetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä kokonaisista ruhoista tai ruhonosista koostuvan luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja eläintarhaeläimistä johdetun aineksen käytön eläintarhaeläinten ruokinnassa, jos liitteessä VI olevan II luvun 4 jaksossa esitetyt edellytykset täyttyvät.

15 artikla

Keräämistä ja hävittämistä koskevat erityissäännöt

Jos toimivaltainen viranomainen sallii eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisen asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c tai e alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella, hävittäminen on tehtävä seuraavien liitteessä VI olevassa III luvussa esitettyjen erityissääntöjen mukaisesti:

a)

1 jaksossa esitetyt eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä koskevat erityissäännöt;

b)

2 jaksossa esitetyt eläimistä saatavien sivutuotteiden polttamista ja hautaamista syrjäisillä alueilla koskevat säännöt;

c)

3 jaksossa esitetyt mehiläisten ja mehiläishoidon sivutuotteiden polttamista ja hautaamista koskevat säännöt.

IV   LUKU

VAIHTOEHTOISTEN MENETELMIEN HYVÄKSYNTÄ

16 artikla

Vaihtoehtoisia menetelmiä koskevien lupahakemusten vakiomalli

1.   Jäsenvaltioiden tai muiden osapuolten on jätettävä eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden käytön tai hävittämisen vaihtoehtoisia menetelmiä, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 20 artiklan 1 kohdassa, koskevat hakemukset noudattaen vaihtoehtoisia menetelmiä koskevien hakemusten liitteessä VII esitettyyn vakiomalliin liittyviä vaatimuksia.

2.   Jäsenvaltion on nimettävä kansallisia yhteystahoja, jotka antavat tietoa toimivaltaisesta viranomaisesta, joka vastaa eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden käytön tai hävittämisen vaihtoehtoisia menetelmiä koskevien hakemusten arvioinnista.

3.   Komissio julkaisee luettelon kansallisista yhteystahoista verkkosivustollaan.

V   LUKU

KERÄÄMINEN, KULJETUS, TUNNISTEMERKINNÄT JA JÄLJITETTÄVYYS

17 artikla

Eläimistä saataviin sivutuotteisiin liittyviä kaupallisia asiakirjoja ja terveystodistuksia sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden tunnistusmerkintöjä, keräämistä, kuljetusta ja jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset

1.   Toimijoiden on varmistettava, että kaikki eläimistä saatavat sivutuotteet ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

a)

ne täyttävät liitteessä VIII olevassa I ja II luvussa esitetyt keräämistä, kuljetusta ja tunnistusmerkintöjä koskevat vaatimukset;

b)

niiden kuljetuksessa on mukana kaupalliset asiakirjat tai terveystodistukset liitteessä VIII olevassa III luvussa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.   Eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien toimijoiden on pidettävä kirjaa lähetyksistä ja säilytettävä niihin liittyvät kaupalliset asiakirjat tai terveystodistukset liitteessä VIII olevassa IV luvussa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

3.   Toimijoiden on noudatettava liitteessä VIII olevassa V luvussa esitettyjä eräiden johdettujen tuotteiden merkitsemistä koskevia vaatimuksia.

VI   LUKU

LAITOSTEN REKISTERÖINTI JA HYVÄKSYNTÄ

18 artikla

Useamman kuin yhden samalla laitosalueella sijaitsevan eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevän laitoksen hyväksymistä koskevat vaatimukset

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää hyväksynnän useammalle kuin yhdelle samalla laitosalueella sijaitsevalle eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevälle laitokselle sillä edellytyksellä, että ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen laitosten välillä on estetty laitoksen tilojen sijoittelun ja eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden laitoksissa tapahtuvan käsittelyn avulla.

19 artikla

Eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsitteleviä hyväksyttyjä laitoksia koskevat vaatimukset

Toimijoiden on varmistettava, että silloin kun niiden valvonnassa olevat, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät laitokset suorittavat yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimea, ne noudattavat tämän asetuksen liitteessä IX olevissa seuraavissa luvuissa esitettyjä vaatimuksia:

a)

I luku, jos ne valmistavat mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua lemmikkieläinten ruokaa;

b)

II luku, jos ne varastoivat mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita ja suorittavat eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelemiseksi niiden keräämisen jälkeen seuraavia mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettuja toimia:

i)

lajittelu;

ii)

paloittelu;

iii)

jäähdytys;

iv)

jäädytys;

v)

suolaus;

vi)

muu säilyttävä käsittely;

vii)

vuotien ja nahkojen tai erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen;

viii)

eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä sisältävät toimet, jotka suoritetaan unionin eläinlääkintälainsäädännön velvollisuuksia noudattaen;

ix)

biokaasuksi muunnettavaksi / kompostoitavaksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden hygienisointi-/pastörointikäsittely ennen tällaista muuntoa tai kompostointia toisessa laitoksessa tämän asetuksen liitteen V mukaisesti;

x)

seulonta

c)

III luku, jos ne varastoivat johdettuja tuotteita mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin.

20 artikla

Eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsitteleviä rekisteröityjä laitoksia koskevat vaatimukset

1.   Rekisteröityjen laitosten toiminnanharjoittajien tai muiden rekisteröityjen toimijoiden on käsiteltävä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita liitteessä IX olevassa IV luvussa esitettyjä edellytyksiä noudattaen.

2.   Rekisteröityjen toimijoiden, jotka kuljettavat eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita muuten kuin saman toiminnanharjoittajan tilojen välillä, on erityisesti noudatettava liitteessä IX olevan IV luvun 2 kohdassa esitettyjä edellytyksiä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta

a)

hyväksyttyihin toimijoihin, jotka kuljettavat eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita sivutoimenaan;

b)

toimijoihin, jotka on rekisteröity harjoittamaan kuljetusta asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukaisesti.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa seuraavat toimijat asetuksen (EY) N:o 1069/2009 23 artiklan 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta:

a)

toimijat, jotka käsittelevät tai valmistavat metsästystrofeita tai muita tämän asetuksen liitteessä XIII olevassa VI luvussa tarkoitettuja esineitä yksityisiin tai ei-kaupallisiin tarkoituksiin;

b)

toimijat, jotka käsittelevät tai hävittävät opetustarkoituksissa käytettäviä tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä.

VII   LUKU

MARKKINOILLE SAATTAMINEN

21 artikla

Muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten rehuksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittely ja markkinoille saattaminen

1.   Toimijoiden on noudatettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 31 artiklan 2 kohdan nojalla muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten rehuksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden markkinoille saattamista, tuontia lukuun ottamatta, koskevia seuraavia vaatimuksia, jotka esitetään tämän asetuksen liitteessä X:

a)

I luvussa esitetyt käsittelyä ja markkinoille saattamista koskevat yleiset vaatimukset;

b)

II luvussa esitetyt käsiteltyä eläinvalkuaista ja muita johdettuja tuotteita koskevat erityiset vaatimukset;

c)

III luvussa esitetyt tiettyä kalanrehua ja tiettyjä kalansyöttejä koskevat vaatimukset.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että markkinoille saatetaan, tuontia lukuun ottamatta, asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan e, f ja h alakohdan mukaisesti luokkaan 3 luokiteltuja maitoa, maitopohjaisia tuotteita ja maidosta johdettuja tuotteita, joita ei ole käsitelty tämän asetuksen liitteessä X olevan II luvun 4 jakson I osassa esitettyjen yleisten vaatimusten mukaisesti, sillä edellytyksellä että kyseinen aines on sellaisten vaatimusten mukaista, jotka liittyvät kyseisen jakson II osassa esitettyyn poikkeukseen, joka koskee kansallisten standardien mukaisesti käsitellyn maidon markkinoille saattamista.

22 artikla

Orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden markkinoille saattaminen ja käyttö

1.   Toimijoiden on noudatettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 15 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 32 artiklan 1 kohdan nojalla orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden markkinoille saattamista, tuontia lukuun ottamatta, sekä käyttöä ja erityisesti maahan levittämistä koskevia vaatimuksia, jotka esitetään tämän asetuksen liitteessä XI.

2.   Luonnonvaraisista merilinnuista peräisin olevan guanon markkinoille saattamiseen, tuonti mukaan luettuna, ei sovelleta mitään eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia.

3.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa on tarkoitus levittää maahan luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdetusta liha-luujauhosta tai käsitellystä eläinvalkuaisesta valmistettua orgaanista lannoitetta tai maanparannusainetta, on sallittava, että mainittuihin aineksiin sekoitetaan yksi tai useampi ainesosa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 32 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla tämän asetuksen liitteessä XI olevan II luvun 1 jakson 3 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 48 artiklan 1 kohdassa säädetään, yhteisen rajan jakavien alkuperäjäsenvaltion ja määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä lannan lähettämisen näiden kahden jäsenvaltion raja-alueilla sijaitsevien maatilojen välillä sillä edellytyksellä, että noudatetaan mahdollisten ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjuntaa koskevia, kahdenvälisessä sopimuksessa vahvistettuja asianmukaisia vaatimuksia, joita ovat esimerkiksi asianomaisten toimijoiden velvollisuudet pitää asianmukaista kirjaa.

5.   Kuten asetuksen (EY) N:o 1069/2009 30 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa edistettävä jäsenvaltioiden hyvän maatalouskäytännön ohjeiden kehittämistä, levittämistä ja käyttöä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden osalta.

23 artikla

Välituotteet

1.   Unioniin tuotavien tai unionin kautta kulkevien välituotteiden on oltava tämän asetuksen liitteessä XII tarkoitettujen, ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien mahdollisten riskien torjuntaa koskevien edellytysten mukaisia.

2.   Välituotteita, jotka on kuljetettu tämän asetuksen liitteessä XII olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun laitokseen, voidaan käsitellä ilman asetuksesta (EY) N:o 1069/2009 ja tästä asetuksesta johtuvia lisärajoituksia, sillä edellytyksellä että

a)

laitoksessa on välituotteiden vastaanottamiseksi riittävät tilat ja laitteet, joilla estetään ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien leviäminen;

b)

välituotteet eivät aiheuta ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien leviämisvaaraa välituotteiden puhdistamisen, välituotteissa olevien eläimistä saatavien sivutuotteiden muunlaisen käsittelyn, välituotteessa olevien eläimistä saatavien sivutuotteiden konsentroinnin tai välituotteiden käsittelyn kannalta asianmukaisten bioturvallisuustoimenpiteiden ansiosta;

c)

laitoksessa pidetään kirjaa vastaanotettujen ainesten määrästä ja tapauksen mukaan niiden luokasta sekä laitoksesta tai toimijasta, jolle laitoksen tuotteet on toimitettu; ja

d)

käyttämättömät välituotteet ja muut laitoksesta ylijääneet ainekset, kuten vanhentuneet tuotteet, hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

3.   Välituotteiden määräpaikkana olevan laitoksen toiminnanharjoittaja tai omistaja tai hänen edustajansa saa käyttää ja/tai lähettää välituotteita yksinomaan edelleen sekoitettaviksi, pinnoitettaviksi, koottaviksi, pakattaviksi tai merkinnöin varustettaviksi.

24 artikla

Lemmikkieläinten ruoka ja muut johdetut tuotteet

1.   Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen käyttö on kielletty sellaisten johdettujen tuotteiden valmistuksessa, jotka on tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittaviksi tai käytettäviksi lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 33 ja 36 artiklassa tarkoitettuja johdettuja tuotteita.

2.   Jos eläimistä saatavaa sivutuotetta tai siitä johdettua tuotetta saa käyttää tuotantoeläinten ruokinnassa tai muussa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 36 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa tarkoituksessa eikä tämän asetuksen liitteessä XIII ole esitetty tällaisia tuotteita koskevia erityisiä vaatimuksia, eläimistä saatava sivutuote tai siitä johdettu tuote on saatettava markkinoille, tuontia lukuun ottamatta, tämän asetuksen liitteessä X olevassa II luvussa esitettyjen käsiteltyä eläinvalkuaista ja muita johdettuja tuotteita koskevien erityisten vaatimusten mukaisesti.

3.   Toimijoiden on noudatettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 40 artiklan nojalla tämän asetuksen liitteessä XIII olevassa I ja II luvussa esitettyjä vaatimuksia, jotka koskevat lemmikkieläinten ruoan markkinoille saattamista, tuontia lukuun ottamatta.

4.   Toimijoiden on noudatettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 40 artiklan nojalla tämän asetuksen liitteessä XIII olevassa I luvussa ja III–XII luvussa esitettyjä vaatimuksia, jotka koskevat johdettujen tuotteiden markkinoille saattamista, tuontia lukuun ottamatta.

VIII   LUKU

TUONTI, KAUTTAKULJETUS JA VIENTI

25 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonti, kauttakuljetus ja vienti

1.   Seuraavien eläimistä saatavien sivutuotteiden tuonti unioniin ja kuljetus unionin kautta on kielletty:

a)

käsittelemätön lanta;

b)

käsittelemättömät sulat ja höyhenet ja niiden osat sekä untuvat;

c)

kennomainen mehiläisvaha.

2.   Seuraavien tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta ei sovelleta mitään eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia:

a)

villa ja karva, joka on pesty tehdasmaisesti tai joka on käsitelty jollain muulla menetelmällä kohtuuttomien riskien eliminoimiseksi;

b)

turkisnahat, joita on kuivattu vähintään kahden päivän ajan olosuhteissa, joissa lämpötila on 18 °C ja kosteuspitoisuus 55 prosenttia.

3.   Toimijoiden on noudatettava seuraavia asetuksen (EY) N:o 1069/2009 41 artiklan 3 kohdassa ja 42 artiklassa tarkoitettuja erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät eräiden eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta ja jotka esitetään tämän asetuksen liitteessä XIV:

a)

rehuketjussa muuksi kuin lemmikkieläinten ruuaksi tai turkiseläinten rehuksi käytettäväksi tarkoitettujen luokkaan 3 kuuluvan aineksen ja johdettujen tuotteiden tuontia ja kauttakuljetusta koskevat erityiset vaatimukset, jotka esitetään kyseisen liitteen I luvussa;

b)

tuotantoeläinten rehuketjun ulkopuolella käytettäväksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuontia ja kauttakuljetusta koskevat erityiset vaatimukset, jotka esitetään kyseisessä liitteessä olevassa II luvussa.

26 artikla

Eräiden luokkaan 1 kuuluvien ainesten markkinoille saattaminen, tuonti mukaan luettuna, sekä vienti

Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että markkinoille saatetaan, tuonti mukaan luettuna, ja viedään direktiivin 96/22/EY 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tai direktiivin 96/23/EY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla laittomalla tavalla käsitellyistä eläimistä johdettuja vuotia ja nahkoja, sorkka- ja kavioeläinten suolistoja sisältöineen tai ilman sisältöä sekä selkärangan ja kallon sisältäviä luita ja luutuotteita, sillä edellytyksellä seuraavia vaatimuksia noudatetaan:

a)

Kyseiset ainekset eivät saa olla mistään seuraavista eläimistä johdettuja luokkaan 1 kuuluvia aineksia:

i)

eläimet, joilla epäillään olevan TSE-tartunta asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti;

ii)

eläimet, joissa TSE on virallisesti todettu;

iii)

eläimet, jotka on lopetettu TSE:n hävittämistoimenpiteiden yhteydessä;

b)

kyseiset ainekset eivät saa olla tarkoitettuja mihinkään seuraavista käyttötavoista:

i)

ruokinta;

ii)

levittäminen maahan, josta tuotantoeläimiä ruokitaan;

iii)

seuraavien valmistus:

kosmeettiset valmisteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 76/768/ETY 1 artiklan 1 kohdassa,

aktiiviset implantoitavat lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 90/385/ETY 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa,

lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 93/42/ETY 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa,

in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 98/79/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa,

eläinlääkkeet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2001/82/EY 1 artiklan 2 kohdassa,

lääkkeet sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 kohdassa;

c)

ainekset on tuotava merkinnällä varustettuina ja niiden on oltava tämän asetuksen liitteessä XIV olevan IV luvun 1 jaksossa esitettyjen eräitä eläimistä saatavien sivutuotteiden siirtoja koskevien erityisten vaatimusten mukaisia;

d)

ainekset on tuotava kansallisen lainsäädännön mukaisia terveystodistuksia koskevia vaatimuksia noudattaen.

27 artikla

Tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden tuonti ja kauttakuljetus

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden, jotka koostuvat johdetuista tuotteista tai eläimistä saatavista sivutuotteista, 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet mukaan luettuina, tuonnin ja kauttakuljetuksen sellaisin edellytyksin, joilla varmistetaan ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien hallinta.

Kyseisiin edellytyksiin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)

tulolle on saatava etukäteen lupa lähetyksen määräjäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta; ja

b)

lähetys on lähetettävä unionin saapumispaikasta suoraan hyväksytylle käyttäjälle.

2.   Toimijoiden on esitettävä tutkimusnäytteet ja diagnostiset näytteet, jotka aiotaan tuoda jonkin jäsenvaltion kautta, joka on muu kuin määräjäsenvaltio, jollakin päätöksen 2009/821/EY liitteessä I luetelluista unionin hyväksytyistä rajatarkastusasemista. Kyseisille tutkimusnäytteille ja diagnostisille näytteille ei tehdä rajatarkastusasemalla direktiivin 97/78/EY I luvun mukaisia eläinlääkärintarkastuksia. Rajatarkastusaseman toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden tulosta määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle Traces-järjestelmällä.

3.   Tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä käsittelevien toimijoiden on noudatettava tämän asetuksen liitteessä XIV olevan III luvun 1 jaksossa esitettyjä tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden hävittämistä koskevia erityisiä vaatimuksia.

28 artikla

Kaupallisten näytteiden ja näyttelyesineiden tuonti ja kauttakuljetus

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia kaupallisten näytteiden tuonnin ja kauttakuljetuksen tämän asetuksen liitteessä XIV olevan III luvun 2 jakson 1 kohdassa esitettyjen erityissääntöjen mukaisesti.

2.   Kaupallisia näytteitä käsittelevien toimijoiden on noudatettava tämän asetuksen liitteessä XIV olevan III luvun 2 jakson 2 ja 3 kohdissa esitettyjä kaupallisten näytteiden käsittelyä ja hävittämistä koskevia erityissääntöjä.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia näyttelyesineiden tuonnin ja kauttakuljetuksen tämän asetuksen liitteessä XIV olevan III luvun 3 jaksossa esitettyjen näyttelyesineitä koskevien erityissääntöjen mukaisesti.

4.   Näyttelyesineitä käsittelevien toimijoiden on noudatettava tämän asetuksen liitteessä XIV olevan III luvun 3 jaksossa esitettyjä näyttelyesineiden pakkaamiseen, käsittelyyn ja hävittämiseen liittyviä edellytyksiä.

29 artikla

Eläimistä saatavien sivutuotteiden eräitä siirtoja Venäjän federaation alueiden välillä koskevat erityiset vaatimukset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sallittava sellaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden lähetysten erityiset siirrot unionin kautta maanteitse tai rautateitse Venäjän federaatiosta tai Venäjän federaatioon joko suoraan tai muun kolmannen maan kautta direktiivin 2009/821/EY liitteessä lueteltujen unionin hyväksyttyjen rajatarkastusasemien välillä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen on unionin saapumispaikan rajatarkastusasemalla sinetöinyt lähetyksen sarjanumeroidulla sinetillä;

b)

lähetyksen mukana olevissa direktiivin 97/78/EY 7 artiklassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on jokaisella sivulla rajatarkastusasemasta vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen virkaeläinlääkärin leima: ”ONLY FOR TRANSIT TO RUSSIA VIA THE EU” (Vain EU:n kautta Venäjälle tapahtuvaa kuljetusta varten);

c)

direktiivin 97/78/EY 11 artiklassa säädettyjä menettelyä koskevia vaatimuksia noudatetaan;

d)

saapumispaikan rajatarkastusaseman virkaeläinlääkäri on asetuksen (EY) N:o 136/2004 liitteessä III säädetyssä yhteisessä eläinlääkinnällisessä tuloasiakirjassa todistanut, että lähetys on hyväksytty passitettavaksi.

2.   Direktiivin 97/78/EY 12 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitettu lähetysten purkaminen ja varastointi jäsenvaltion alueelle on kielletty.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia varmistaakseen, että unionin alueelta lähtevien lähetysten ja tuotteiden määrä vastaa unionin alueelle tulevien lähetysten ja tuotteiden määrää.

30 artikla

Luettelo kolmansissa maissa olevista laitoksista

Kolmansissa maissa olevien laitosten luettelot on kirjattava Traces-järjestelmään komission verkkosivuillaan julkaisemien teknisten vaatimusten mukaisesti.

Kaikkia luetteloita on päivitettävä säännöllisesti.

31 artikla

Terveystodistusten sekä tuonti- ja kauttakulkuilmoitusten mallit

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetysten, jotka on tarkoitettu tuotaviksi tai kuljetettaviksi unionin kautta, mukana on oltava unionin saapumispaikassa, jossa tehdään direktiivin 97/78/EY mukaisesti eläinlääkärintarkastukset, tämän asetuksen liitteessä XV esitettyjen mallien mukaiset terveystodistukset ja ilmoitukset.

IX   LUKU

VIRALLINEN VALVONTA

32 artikla

Virallinen valvonta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1069/2009 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden koko keräys-, kuljetus-, käyttö- ja hävittämisketjun tarkastamiseksi.

Tällaiset toimenpiteet on toteutettava asetuksen (EY) N:o 882/2004 3 artiklassa säädettyjä virallista valvontaa koskevia periaatteita noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun virallisen valvonnan on sisällettävä kirjanpidon ja muiden asiakirjojen tarkastuksia tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä seuraavat asetuksen (EY) N:o 1069/2009 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut viralliset tarkastukset tämän asetuksen liitteessä XVI esitettyjen vaatimusten mukaisesti:

a)

I luvussa esitetyt käsittelylaitosten viralliset tarkastukset;

b)

III luvun 1–9 jaksossa esitetyt eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelyyn liittyvien muiden toimien viralliset tarkastukset.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetyksiin kiinnitettävät sinetit.

Jos toimivaltainen viranomainen kiinnittää sinetin tällaiseen lähetykseen, joka kuljetetaan määräpaikkaan, sen on ilmoitettava tästä määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut luettelot laitoksista ja toimijoista tämän asetuksen liitteessä XVI olevassa II luvussa esitetyn mallin mukaisesti.

6.   Kun toimija jättää hakemuksen, määräjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä luokkaan 1 tai 2 kuuluvien ainesten ja luokkaan 1 tai 2 kuuluvista aineksista johdetun liha-luujauhon tai eläinrasvojen hyväksymisestä tai hylkäämisestä 20 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, sillä edellytyksellä että hakemus on jätetty jollakin kyseisen jäsenvaltion virallisista kielistä.

7.   Toimijan on jätettävä 6 kohdassa tarkoitettu lupahakemuksensa tämän asetuksen liitteessä XVI olevan III luvun 10 jaksossa esitetyn vakiomallin mukaisesti.

33 artikla

Laitosten uudelleenhyväksyminen väliaikaisen hyväksynnän myöntämisen jälkeen

1.   Jos laitokselle, joka on hyväksytty käsittelemään luokkaan 3 kuuluvaa ainesta, myönnetään myöhemmin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti väliaikainen hyväksyntä luokkaan 1 tai 2 kuuluvan aineksen käsittelemiseksi, kyseinen laitos ei saa aloittaa uudelleen luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelyä ennen kuin se on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksynnän luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen kyseisen asetuksen 44 artiklan mukaisesti.

2.   Jos laitokselle, joka on hyväksytty käsittelemään luokkaan 2 kuuluvaa ainesta, myönnetään myöhemmin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti väliaikainen hyväksyntä luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittelemiseksi, kyseinen laitos ei saa aloittaa uudelleen luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelyä ennen kuin se on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksynnän luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen kyseisen asetuksen 44 artiklan mukaisesti.

X   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Eräiden eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden markkinoille saattamisen rajoitukset ihmisten ja eläinten terveyteen liittyvistä syistä

Toimivaltainen viranomainen ei voi kieltää tai rajoittaa seuraavien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden markkinoille saattamista muista ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvistä syistä kuin niiden sääntöjen vuoksi, joista säädetään unionin lainsäädännössä ja erityisesti asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 ja tässä asetuksessa:

a)

tämän asetuksen liitteessä X olevassa II luvussa tarkoitetut käsitelty eläinvalkuainen ja muut johdetut tuotteet;

b)

tämän asetuksen liitteessä XIII tarkoitetut lemmikkieläinten ruoka ja eräät muut johdetut tuotteet;

c)

tämän asetuksen liitteessä XIV tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet ja johdetut tuotteet, jotka tuodaan unioniin tai kuljetetaan unionin kautta.

35 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan seuraavat säädökset:

a)

asetus (EY) N:o 811/2003;

b)

päätös 2003/322/EY;

c)

päätös 2003/324/EY;

d)

asetus (EY) N:o 878/2004;

e)

päätös 2004/407/EY;

f)

asetus (EY) N:o 79/2005;

g)

asetus (EY) N:o 92/2005;

h)

asetus (EY) N:o 181/2006;

i)

asetus (EY) N:o 197/2006;

j)

asetus (EY) N:o 1192/2006;

k)

asetus (EY) N:o 2007/2006.

2.   Viittauksia kumottuihin säädöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

36 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Toimijat voivat 31 päivään joulukuuta 2011 ulottuvan siirtymävaiheen ajan saattaa markkinoille orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita, jotka on valmistettu asetusten (EY) N:o 1774/2002 ja (EY) N:o 181/2006 mukaisesti ennen 4 päivää maaliskuuta 2011,

a)

sillä edellytyksellä että ne on valmistettu jostakin seuraavista:

i)

luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettu liha-luujauho;

ii)

käsitelty eläinvalkuainen;

b)

siitä huolimatta, että niitä ei ole sekoitettu jonkin ainesosan kanssa siten, että estetään seoksen myöhempi käyttö ruokinnassa.

2.   Unioniin saa 31 päivään tammikuuta 2012 ulottuvan siirtymävaiheen ajan edelleen tuoda eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden lähetyksiä, joiden mukana on terveystodistus, ilmoitus tai kaupallinen asiakirja, joka on täytetty ja allekirjoitettu asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä X esitetyn asianomaisen mallin mukaisesti, sillä edellytyksellä että kyseiset todistukset, ilmoitukset ja asiakirjat on täytetty ja allekirjoitettu ennen 30 päivää marraskuuta 2011.

3.   Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2012 ulottuvan siirtymävaiheen ajan sallia asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklasta poiketen, että luokkaan 3 kuuluvaa, eläinperäisiä tuotteita sisältävää ainesta tai eläinperäisiä tuotteita sisältäviä entisiä elintarvikkeita, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai sellaisten valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien tai muiden vikojen vuoksi, jotka eivät aiheuta riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle kyseisen asetuksen 10 artiklan f kohdan mukaisesti, kerätään ja kuljetetaan sekä hävitetään muulla tavoin kuin polttamalla tai hautaamalla paikan päällä kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, sillä edellytyksellä että tämän asetuksen liitteessä VI olevassa IV luvussa esitettyjä muilla tavoin tapahtuvaa hävittämistä koskevia vaatimuksia noudatetaan.

37 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä maaliskuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1.

(2)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(3)  EUVL L 229, 1.9.2009, s. 1.

(4)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(5)  EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.

(6)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(7)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(8)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(9)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(10)  EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(11)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(12)  EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.

(13)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58.

(14)  EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1.

(15)  EYVL L 62, 15.3.1993, s. 49.

(16)  EUVL L 94, 31.3.2004, s. 63.

(17)  EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64.

(18)  EYVL L 262, 27.9.1976, s. 169.

(19)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3.

(20)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.

(21)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 74.

(22)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(23)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

(24)  EYVL L 169, 12.7.1993, s. 1.

(25)  EYVL L 331, 7.12.1998, s. 1.

(26)  EYVL L 189, 20.7.1990, s. 17.

(27)  EUVL L 192, 23.7.2010, s. 1.

(28)  EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11.

(29)  EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.

(30)  EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54.

(31)  EUVL L 73, 20.3.2010, s. 1.

(32)  EUVL L 73, 11.3.2004, s. 1.

(33)  EUVL L 175, 10.7.2010, s. 1.

(34)  EUVL L 320, 18.11.2006, s. 53.

(35)  EUVL L 226, 23.8.2008, s. 1.

(36)  EUVL L 39, 10.2.2009, s. 12.

(37)  EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1.

(38)  EUVL L 296, 12.11.2009, s. 1.

(39)  EUVL L 21, 28.1.2004, s. 11.

(40)  EYVL L 13, 16.1.1997, s. 28.

(41)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(42)  EUVL L 117, 13.5.2003, s. 14.

(43)  EUVL L 117, 13.5.2003, s. 32.

(44)  EUVL L 117, 13.5.2003, s. 37.

(45)  EUVL L 16, 20.1.2005, s. 46.

(46)  EUVL L 19, 21.1.2005, s. 27.

(47)  EUVL L 29, 2.2.2006, s. 31.

(48)  EUVL L 215, 5.8.2006, s.10.

(49)  EUVL L 379, 28.12.2006, s. 98.

(50)  EUVL L 162, 30.4.2004, s. 62.

(51)  EUVL L 208, 10.6.2004, s. 9.

(52)  EUVL L 32, 4.2.2006, s. 13.


LIITE I

2 ARTIKLASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.

turkiseläimillä’ turkisten tuotantoa varten pidettäviä tai kasvatettavia eläimiä, joita ei käytetä ihmisravinnoksi;

2.

verellä’ tuoretta kokoverta;

3.

rehuaineella’ asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan g alakohdassa määriteltyjä eläinperäisiä rehuaineita, mukaan luettuina käsitelty eläinvalkuainen, verituotteet, renderöidyt rasvat, munatuotteet, kalaöljy, rasvajohdannaiset, kollageeni, gelatiini, hydroloidut proteiinit, dikalsiumfosfaatti, trikalsiumfosfaatti, maito, maitopohjaiset tuotteet, maidosta johdetut tuotteet, ternimaito, ternimaitotuotteet sekä linkoihin tai separaattoreihin jäänyt aine;

4.

verituotteilla’ verestä tai verifraktioista johdettuja tuotteita verijauhoa lukuun ottamatta; niihin sisältyvät kuivattu/jäädytetty/nestemäinen plasma, kuivattu kokoveri, kuivatut/jäädytetyt/nestemäiset punasolut tai niiden fraktiot ja sekoitukset;

5.

käsitellyllä eläinvalkuaisella’ eläinvalkuaista, joka on saatu yksinomaan luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta ja joka on käsitelty liitteessä X olevan II luvun 1 jakson mukaisesti (veri- ja kalajauho mukaan luettuina) niin, että se soveltuu käytettäväksi suoraan rehuaineena tai muuten käytettäväksi rehuissa, myös lemmikkieläinten ruoassa, taikka käytettäväksi orgaanisissa lannoitteissa tai maanparannusaineissa; siihen eivät kuitenkaan kuulu verituotteet, maito, maitopohjaiset tuotteet, maidosta johdetut tuotteet, ternimaito, ternimaitotuotteet, linkoihin tai separaattoreihin jäänyt aine, gelatiini, hydroloidut proteiinit, dikalsiumfosfaatti, munat ja munatuotteet munankuoret mukaan luettuina, trikalsiumfosfaatti ja kollageeni;

6.

verijauholla’ käsiteltyä eläinvalkuaista, joka on johdettu veren tai verifraktioiden lämpökäsittelystä liitteessä X olevan II luvun 1 jakson mukaisesti;

7.

kalajauholla’ vesieläimistä, merinisäkkäitä lukuun ottamatta, johdettua käsiteltyä eläinvalkuaista;

8.

renderöidyillä rasvoilla’ rasvoja, jotka on saatu käsittelemällä

a)

eläimistä saatavia sivutuotteita; tai

b)

ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, jotka toimija on tarkoittanut muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi;

9.

kalaöljyllä’ vesieläinten käsittelystä johdettua öljyä tai ihmisravinnoksi tarkoitetun kalan käsittelystä saatua öljyä, jonka toimija on tarkoittanut muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi;

10.

mehiläishoidon sivutuotteilla’ muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettua hunajaa, mehiläisvahaa, emoainetta, kittivahaa ja siitepölyä;

11.

kollageenilla’ proteiinipohjaisia tuotteita, jotka on johdettu eläinten vuodista, nahoista, luista ja jänteistä;

12.

gelatiinilla’ luonnollista, liukoista ja hyytelöivää tai ei-hyytelöivää proteiinia, jota saadaan eläinten luista, vuodasta, nahasta ja jänteistä valmistetun kollageenin osittaisella hydrolyysilla;

13.

rasvan sulatuksessa syntyvällä proteiinijäännöksellä’ proteiineja sisältävä rasvan sulatuksen jäännöstä rasvan ja veden osittaisen erottamisen jälkeen;

14.

hydroloiduilla proteiineilla’ eläimistä saatavien sivutuotteiden hydrolyysilla saatuja polypeptidejä, peptidejä ja aminohappoja ja niiden seoksia;

15.

valkoisella vedellä’ maidon, maitopohjaisten tuotteiden tai maidosta johdettujen tuotteiden sekä veden seosta, joka kerätään talteen huuhdeltaessa meijerilaitteistoja, maitotuotteiden säiliöt mukaan luettuina, ennen niiden pesua ja desinfiointia;

16.

purkitetulla lemmikkieläinten ruoalla’ lämpökäsiteltyä lemmikkieläinten ruokaa ilmatiiviisti suljetuissa säiliöissä;

17.

puruluilla’ lemmikkieläimille tarkoitettuja syötäviä tuotteita, jotka on valmistettu parkitsemattomista sorkka- ja kavioeläinten vuodista ja nahoista tai muusta eläinperäisestä aineksesta;

18.

arominvahventeilla’ nestemäistä tai kuivattua johdettua eläinperäistä tuotetta, jota käytetään lemmikkieläinten ruokien maistuvuuden parantamiseen;

19.

lemmikkieläinten ruoalla’ lemmikkieläinten ruokaa ja puruluita, jotka

a)

sisältävät luokkaan 3 kuuluvaa, muuta kuin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan n, o ja p alakohdassa tarkoitettua ainesta;

b)

voivat sisältää luokkaan 1 kuuluvaa tuotua ainesta, joka koostuu eläimistä saatavista sivutuotteista, jotka on johdettu direktiivin 96/22/EY 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tai direktiivin 96/23/EY 2 artiklan b alakohdassa määritellyllä laittomalla tavalla käsittelyistä eläimistä;

20.

käsitellyllä lemmikkieläinten ruoalla’ lemmikkieläinten ruokaa, lukuun ottamatta raakaa lemmikkieläinten ruokaa, joka on valmistettu liitteessä XIII olevan II jakson 3 kohdan mukaisesti;

21.

raa’alla lemmikkieläinten ruoalla’ luokkaan 3 kuuluvaa ainesta sisältävää lemmikkieläinten ruokaa, jolle ei ole tehty mitään muuta säilyttävää käsittelyä kuin jäähdytys tai pakastaminen;

22.

ruokajätteellä’ kaikkia ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä, mukaan luettuina keskuskeittiöt ja kotitalouksien keittiöt, peräisin olevaa jäteruokaa, myös käytettyä ruokaöljyä,

23.

mädätteellä’ biokaasulaitoksessa tapahtuvan eläimistä saatavien sivutuotteiden muuntamisen tuloksena syntyviä jätteitä;

24.

ruoansulatuskanavan sisällöllä’ nisäkkäiden ja sileälastaisten lintujen ruoansulatuskanavan sisältöä;

25.

rasvajohdannaisilla’ tuotteita, jotka on johdettu renderöidystä rasvasta, joka on luokkaan 1 tai 2 kuuluvien renderöityjen rasvojen osalta käsitelty liitteessä XIII olevan XI luvun mukaisesti;

26.

guanolla’ lepakoiden tai luonnonvaraisten merilintujen ulosteesta saatua luonnontuotetta, jota ei ole mineralisoitu;

27.

liha-luujauholla’ luokkaan 1 tai 2 kuuluvista aineksista jollakin liitteessä IV olevassa III luvussa esitetyllä käsittelymenetelmällä johdettua eläinvalkuaista;

28.

käsitellyillä vuodilla ja nahoilla’ käsittelemättömistä vuodista ja nahkoista johdettuja tuotteita, puruluita lukuun ottamatta,

a)

jotka on kuivattu;

b)

jotka on suolattu joko kuivina tai suolaliuoksessa vähintään 14 päivän ajan ennen lähettämistä;

c)

jotka on suolattu vähintään 7 päivän ajan käyttäen merisuolaa, johon on lisätty 2 prosenttia natriumkarbonaattia;

d)

joita on kuivattu vähintään 42 päivän ajan vähintään 20 °C:n lämpötilassa; tai

e)

joille on tehty muu säilyttävä käsittely kuin parkitseminen;

29.

käsittelemättömillä vuodilla ja nahoilla’ kaikkia nahkakudoksia ja nahanalaisia kudoksia, joille ei ole tehty muita käsittelyjä kuin leikkaus, jäähdytys tai pakastaminen;

30.

käsittelemättömillä sulilla ja höyhenillä ja niiden osilla’ sulkia ja höyheniä ja niiden osia lukuun ottamatta sulkia ja höyheniä, joita on käsitelty

a)

höyryllä; tai

b)

muulla menetelmällä kohtuuttomien riskien eliminoimiseksi;

31.

käsittelemättömällä villalla’ muuta villaa kuin sellaista,

a)

joka on pesty tehdasmaisesti;

b)

joka on saatu parkitsemalla; tai

c)

jota on käsitelty muulla menetelmällä kohtuuttomien riskien eliminoimiseksi;

32.

käsitellyllä karvalla’ muuta karvaa kuin sellaista,

a)

joka on pesty tehdasmaisesti;

b)

joka on saatu parkitsemalla; tai

c)

jota on käsitelty muulla menetelmällä kohtuuttomien riskien eliminoimiseksi;

33.

käsittelemättömillä sianharjaksilla’ muita sianharjaksia kuin sellaisia,

a)

jotka on pesty tehdasmaisesti;

b)

jotka on saatu parkitsemalla; tai

c)

joita on käsitelty muulla menetelmällä kohtuuttomien riskien eliminoimiseksi;

34.

näyttelyesineellä’ eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi näyttelyissä tai taiteellisessa toiminnassa;

35.

välituotteella’ johdettua tuotetta

a)

joka on tarkoitettu lääkkeiden, eläinlääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden, aktiivisten implantoitavien lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden tai laboratorioreagenssien valmistukseen;

b)

jonka suunnittelu-, muunto- ja valmistusvaiheet on toteutettu niin pitkälle, että tuotetta voidaan pitää johdettuna tuotteena ja että se soveltuu kyseiseen tarkoitukseen joko suoraan tai tuotteen komponenttina;

c)

joka kuitenkin vaatii jonkin verran jatkokäsittelyä tai -muuntamista, kuten sekoittamista, pinnoittamista, kokoamista, pakkaamista tai merkinnöillä varustamista, jotta se soveltuu saatettavaksi markkinoille tai otettavaksi käyttöön lääkkeenä, eläinlääkkeenä, lääkinnällisenä laitteena, aktiivisena implantoitavana lääkinnällisenä laitteena, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuna lääkinnällisenä laitteena tai laboratorioreagenssina;

36.

laboratorioreagenssilla’ pakattua käyttövalmista tuotetta, joka sisältää eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita ja joka on tarkoitettu laboratoriokäyttöön käytettäväksi yksin tai yhdistelmässä muun kuin eläinperäisen aineen kanssa reagenssina tai reagenssituotteena, kalibrointiaineena tai kontrolliaineena muiden aineiden havaitsemiseksi, mittaamiseksi, tutkimiseksi tai valmistamiseksi;

37.

in vitro -analyysissa käytetyllä tuotteella’ pakattua käyttövalmista tuotetta, joka sisältää verituotetta tai muuta eläimestä saatavaa sivutuotetta ja jota käytetään yksin tai yhdistelmän osana reagenssina, reagenssituotteena, kalibrointiaineena, testipakkauksena tai muuna järjestelmänä ja joka on tarkoitettu käytettäväksi ihmisestä tai eläimistä otettujen näytteiden in vitro -tutkimukseen yksinomaan tai pääasiallisesti fysiologisen tilan, terveydentilan, sairauden tai geneettisen epänormaaliuden analysoimiseksi tai turvallisuuden ja yhteensopivuuden määrittämiseksi reagenssien kanssa;

38.

tutkimusnäytteillä ja diagnostisilla näytteillä’ eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu seuraaviin tarkoituksiin: tutkimukset osana diagnostisia toimia tai määritykset tieteen ja tekniikan kehityksen edistämiseksi osana opetus- tai tutkimustoimintaa;

39.

kaupallisella näytteellä’ eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu tiettyihin tutkimuksiin tai määrityksiin tarkoituksena suorittaa tuotantoprosessi tai kehittää rehuja tai muita johdettuja tuotteita, koneiden testaus mukaan luettuna, käytettäväksi laitoksessa, joka

a)

tuottaa rehuja tai tuotteita käytettäväksi muussa tarkoituksessa kuin elintarvikkeena tai rehuna; tai

b)

käsittelee eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita;

40.

rinnakkaispoltolla’ eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden, jos ne ovat jätettä, hyödyntämistä tai hävittämistä rinnakkaispolttolaitoksessa;

41.

palamisella’ prosessia, jossa polttoaineita hapetetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden, jos ne eivät ole jätettä, energia-arvon käyttämiseksi;

42.

polttamisella’ eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden hävittämistä jätteenä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 4 kohdassa määritellyssä polttolaitoksessa;

43.

poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista syntyvällä polttojätteellä’ direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 13 kohdassa tarkoitettua polttojätettä, joka syntyy eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita käsittelevissä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksissa;

44.

värikoodeilla’ liitteessä VIII olevan II luvun 1 kohdan c alakohdassa esitettyjen värien järjestelmällinen käyttö tässä asetuksessa säädettyjen tietojen ilmoittamiseksi pakkauksen, säiliön tai ajoneuvon pinnalla tai pinnan osalla tai niihin kiinnitetyssä etiketissä tai merkissä;

45.

väliasteen toimilla’ 19 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja muita toimia kuin varastointia;

46.

parkitsemisella’ vuotien kovettamista käyttämällä kasviparkitusaineita, kromisuoloja tai muita aineita kuten alumiinisuoloja, rautasuoloja, piihapon suoloja, aldehydejä ja kinoneja tai muita synteettisiä kovetteita;

47.

eläinten täyttämisellä’ eläinten nahan preparointia, täyttämistä ja kokoamista luonnollisen näköiseksi eläimeksi niin, että täytetyn eläimen nahasta ei aiheudu ihmisten ja eläinten terveydelle kohtuuttomia riskejä;

48.

kaupalla’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 28 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden välistä tavaroiden kauppaa;

49.

käsittelymenetelmillä’ liitteessä IV olevassa III ja IV luvussa lueteltuja menetelmiä;

50.

erällä’ yksittäisessä laitoksessa samoja tuotantoparametreja (esimerkiksi ainesten alkuperä) käyttäen tuotettua tuotannon määrää tai useita tällaisia määriä, kun ne yhteisvarastoidaan lähetyseränä;

51.

ilmatiiviisti suljetulla säiliöllä’ säiliötä, joka on suunniteltu ja tarkoitettu suojaamaan mikro-organismien sisäänpääsyltä;

52.

biokaasulaitoksella’ laitosta, jossa eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet muodostavat ainakin osan aineksesta, joka hajotetaan biologisesti anaerobisissa olosuhteissa;

53.

keräyskeskuksilla’ tiloja, jotka ovat muita kuin käsittelylaitoksia ja joissa kerätään asetuksen (EY) N:o 1069/200918 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita käytettäviksi samassa artiklassa tarkoitettujen eläinten ruokintaan;

54.

kompostointilaitoksella’ laitosta, jossa eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet muodostavat ainakin osan aineksesta, joka hajotetaan biologisesti aerobisissa olosuhteissa;

55.

rinnakkaispolttolaitoksella’ direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 5 kohdassa määriteltyä kiinteää tai liikkuvaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita;

56.

polttolaitoksella’ direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyä kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn;

57.

lemmikkieläinten ruokia valmistavalla laitoksella’ asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja tiloja tai laitosta, jossa valmistetaan lemmikkieläinten ruokia tai arominvahventeita;

58.

käsittelylaitoksella’ tiloja tai laitosta, jossa käsitellään eläimistä saatavia sivutuotteita asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja liitteen IV ja/tai liitteen X mukaisesti.


LIITE II

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖÄ KOSKEVAT RAJOITUKSET

I   LUKU

Turkiseläinten lajinsisäinen kierrätys

1.

Seuraavia turkiseläimiä voidaan Virossa, Latviassa ja Suomessa ruokkia saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetuilla liha-luujauhoilla ja muilla tuotteilla, jotka on käsitelty liitteessä IV olevan III luvun mukaisesti:

a)

ketut (Vulpes vulpes);

b)

supikoirat (Nyctereutes procyonides).

2.

Virossa ja Latviassa voidaan ruokkia minkkejä (Mustela vison) saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla liha-luujauholla ja muilla tuotteilla, jotka on käsitelty liitteessä IV olevassa III luvussa esitetyillä käsittelymenetelmillä.

3.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ruokinta on suoritettava seuraavin edellytyksin:

a)

Ruokintaa voi suorittaa ainoastaan sellaisilla turkistarhoilla,

i)

jotka toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt hakemuksen perusteella, jossa on osoitettu asiakirjoilla, ettei ole aihetta epäillä TSE-taudinaiheuttajan esiintymistä hakemuksessa tarkoitetun lajin populaatiossa;

ii)

joilla on tilallaan käytössä turkiseläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) seurantajärjestelmä, johon sisältyy TSE-näytteiden säännöllisiä laboratoriotutkimuksia;

iii)

jotka ovat antaneet asianmukaiset takeet siitä, että liitteessä IV olevan III luvun mukaisesti käsiteltyjä eläimistä saatavia sivutuotteita, liha-luujauhoa tai muita tuotteita, jotka on johdettu näistä eläimistä tai niiden jälkeläisistä, ei voi päästä muiden eläinten kuin turkiseläinten ravinto- tai rehuketjuun;

iv)

joilla ei ole ollut yhteyttä turkistarhaan tai maatilaan, jossa epäillään TSE-tautitapausta tai on virallisesti todettu TSE-tautitapaus;

v)

joilla rekisteröidyn turkistarhan hoitaja varmistaa, että

saman lajin eläinten ruokintaan tarkoitetut turkiseläinten ruhot käsitellään ja prosessoidaan erillään ruhoista, joita ei saa käyttää tähän tarkoitukseen,

turkiseläimet, joita ruokitaan liitteessä IV olevan III luvun mukaisesti käsitellyillä liha-luujauholla tai muilla tuotteilla, jotka on johdettu saman lajin eläimistä, pidetään erillään eläimistä, joita ei ruokita saman lajin eläimistä johdetuilla tuotteilla;

turkistarha noudattaa liitteessä VI olevan II luvun 1 jakson 2 kohdassa ja liitteessä VIII olevan II luvun 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa esitettyjä vaatimuksia.

b)

Turkistarhan hoitajan on varmistettava, että tietystä lajista peräisin olevat ja saman lajin ruokintaan tarkoitetut liha-luujauho ja muut tuotteet on

i)

käsitelty asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksytyssä käsittelylaitoksessa käyttäen ainoastaan jotakin tämän asetuksen liitteessä IV olevassa III luvussa esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–5 ja 7;

ii)

tuotettu terveistä eläimistä, jotka on tapettu turkistuotantoa varten.

c)

Jos turkistarhalla epäillään yhteyttä tai on vahvistettu yhteys turkistarhaan tai maatilaan, jossa epäillään TSE-tautitapausta tai on vahvistettu TSE-tautitapaus, turkistarhan hoitajan on viipymättä

i)

ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tästä yhteydestä;

ii)

keskeytettävä turkiseläinten lähetykset kaikkiin kohteisiin ilman toimivaltaisen viranomaisen kirjallista lupaa.

II   LUKU

Tuotantoeläinten ruokkiminen laidunkasvillisuudella

Jos tuotantoeläimiä ruokitaan laidunkasvillisuudella joko antamalla eläinten laiduntaa sitä suoraan tai syöttämällä niille laidunkasvillisuutta, ja asianomaiseen maahan on levitetty orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita, sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua vähintään 21 päivän varoaikaa on noudatettava;

b)

on käytettävä ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 32 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä tämän asetuksen liitteessä XI olevan II luvun mukaisia orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita.

Kyseisiä edellytyksiä ei kuitenkaan sovelleta, jos maahan on levitetty ainoastaan seuraavia orgaanisia lannoitteita tai maanparannusaineita:

a)

lanta ja guano;

b)

ruoansulatuskanavan sisältö, maito, maitopohjaiset tuotteet, maidosta johdetut tuotteet, ternimaito ja ternimaitotuotteet, joiden toimivaltainen viranomainen ei katso aiheuttavan vakavan eläintaudin leviämisriskiä.


LIITE III

HÄVITTÄMINEN JA HYÖDYNTÄMINEN

I   LUKU

POLTTOA JA RINNAKKAISPOLTTOA KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET

1   jakso

Yleiset edellytykset

1.

Tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on varmistettava, että hänen valvonnassaan oleva laitos täyttää seuraavat hygieniaedellytykset:

a)

Eläimistä saatavat sivutuotteet on hävitettävä mahdollisimman pian niiden saavuttua toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien edellytysten mukaisesti. Ennen hävittämistä ne on säilytettävä asianmukaisesti toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien edellytysten mukaisesti.

b)

Laitos on ottanut saastumisvaaran välttämiseksi käyttöön asianmukaiset järjestelyt säiliöiden ja ajoneuvojen tehokasta puhdistusta ja desinfiointia varten erityisesti erikseen osoitetulla alueella, josta jätevesi poistetaan unionin lainsäädännön mukaisesti.

c)

Laitoksen on sijaittava hyvin ojitetulla kovalla perustalla.

d)

Laitoksella on oltava asianmukaiset järjestelyt hyönteisten, jyrsijöiden ja lintujen kaltaisilta tuhoeläimiltä suojautumista varten. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä asiakirjoilla osoitettua tuholaisten torjuntaohjelmaa.

e)

Henkilökunnalle on tarvittaessa saastumisriskin estämiseksi oltava asianmukaiset tilat, kuten käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat.

f)

Tilojen kaikille osille on vahvistettava puhdistusmenettelyt ja osoitettava ne asiakirjoin. Puhdistusta varten on oltava sopivat välineet ja puhdistusaineet.

g)

Hygieniavalvontaan on kuuluttava ympäristön ja laitteiden säännöllinen tarkastus. Tarkastusaikataulut ja -tulokset on osoitettava asiakirjoin ja säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

2.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat tai vähennetään niitä niin paljon kuin on käytännössä mahdollista.

3.

Eläimillä ei saa olla pääsyä laitokseen eivätkä ne saa päästä käsiksi polttoa tai rinnakkaispolttoa odottaviin eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin taikka eläimistä saatavien sivutuotteiden poltosta tai rinnakkaispoltosta syntyneeseen tuhkaan.

4.

Jos poltto- tai rinnakkaispolttolaitos sijaitsee karjatilalla,

a)

karjan ja sen rehun ja alusen on oltava fyysisesti täysin erotettu poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta tarvittaessa aitauksen avulla;

b)

laitteet on varattava kokonaan polttolaitoksen käyttöön, eikä niitä saa käyttää muualla tilalla, tai vaihtoehtoisesti ne on puhdistettava ja desinfioitava tällaisen käytön jälkeen;

c)

henkilöstön on vaihdettava päällysvaatteensa ja jalkineensa ennen karjan tai karjan rehun käsittelyä.

5.

Polttoa tai rinnakkaispolttoa odottavat eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet sekä tuhka on varastoitava kannellisiin, asianmukaisesti tunnistemerkittyihin ja tapauksen mukaan tiiviisiin säiliöihin.

6.

Puutteellisesti poltetut eläimistä saatavat sivutuotteet on poltettava uudelleen tai hävitettävä muilla tavoilla asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti, ei kuitenkaan hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle.

2   jakso

Toimintaolosuhteet

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että prosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäsuotuisimmissakin oloissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 °C:seen tai 0,2 sekunniksi 1 100 °C:seen mitattuna sen kammion sisäseinän läheisyydestä, jossa poltto- tai rinnakkaispoltto tapahtuu, tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä edustavasta kammion kohdasta.

3   jakso

Poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista syntyvä polttojäte

1.

Poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista syntyvän polttojätteen määrä ja haitallisuus on minimoitava. Silloin kun se on asianmukaista, polttojäte on hyödynnettävä itse laitoksessa tai sen ulkopuolella asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti tai toimitettava hyväksytylle kaatopaikalle.

2.

Kuiva polttojäte, pöly mukaan luettuna, on kuljetettava ja välivarastoitava esimerkiksi suljetuissa säiliöissä siten, että estetään kyseisen jätteen joutuminen ympäristöön.

4   jakso

Lämpötilan mittaus ja muut parametrit

1.

On käytettävä tekniikoita, joilla voidaan seurata poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin kannalta merkityksellisiä muuttujia ja olosuhteita.

2.

Lämpötilanmittausta koskevat vaatimukset on vahvistettava toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä hyväksynnässä tai siihen liitetyissä ehdoissa.

3.

Kaiken seurantaan käytettävän automaattisen laitteiston toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti kerran vuodessa.

4.

Lämpötilanmittaustulokset on tallennettava ja esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa päättämiensä menettelyjen mukaisesti, noudatetaanko tässä asetuksessa säädettyjä sallittuja toimintaolosuhteita.

5   jakso

Poikkeukselliset toimintaolosuhteet

Jos poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa ilmenee häiriö tai olosuhteet ovat poikkeukselliset, toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

II   LUKU

SUURKAPASITEETIN POLTTO- JA RINNAKKAISPOLTTOLAITOKSET

1   jakso

Erityiset toimintaolosuhteet

Poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten, jotka käsittelevät yksinomaan eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, joiden kapasiteetti ylittää 50 kg tunnissa (suurkapasiteetin laitokset) ja joilta ei vaadita direktiivin 2000/76/EY mukaisesti toimintalupaa, on oltava seuraavien edellytysten mukaisia:

a)

Laitoksen jokainen linja on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Lisäpolttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen tapauksen mukaan alle 850 tai 1 100 °C:n. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että tapauksen mukaan 850 tai 1 100 °C:n lämpötila pysyy yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin kammiossa, jossa poltto tai rinnakkaispoltto tapahtuu, on polttamatonta ainesta.

b)

Jos eläimistä saatavat sivutuotteet tai niistä johdetut tuotteet syötetään kammioon, jossa poltto tai rinnakkaispoltto tapahtuu, jatkuvana prosessina, laitoksessa on oltava automaattinen järjestelmä, joka estää eläimistä saatavien sivutuotteitten tai niistä johdettujen tuotteiden syötön ennen kuin lämpötila on tapauksen mukaan 850 tai 1 100 °C ja aina kun lämpötila ei pysy yllä.

c)

Toiminnanharjoittajan on käytettävä polttolaitosta siten, että saavutetaan sellainen polttotaso, että kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden polttohävikki alle viisi prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa on käytettävä sopivia esikäsittelymenetelmiä.

2   jakso

Jätevesipäästöt

1.

Poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset ja niissä eläimistä saatavien sivutuotteiden varastointiin käytettävät alueet on suunniteltava siten, että estetään pilaavien aineiden luvattomat ja tahattomat päästöt maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin.

2.

Laitosalueen saastuneille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville saastuneille vesille on oltava varastokapasiteettia.

Toiminnanharjoittajan on tapauksen mukaan varmistettava, että tällaiset hulevedet ja muut vedet voidaan tarvittaessa testata ja käsitellä ennen hävittämistä.

III   LUKU

PIENKAPASITEETIN POLTTO- JA RINNAKKAISPOLTTOLAITOKSET

Poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksiin, jotka käsittelevät yksinomaan eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, joiden kapasiteetti alittaa 50 kg eläimistä saatavia sivutuotteita tunnissa tai eräkohtaisesti (pienkapasiteetin laitokset) ja joilta ei vaadita direktiivin 2000/76/EY mukaisesti toimintalupaa, sovelletaan seuraavaa:

a)

Laitoksia voidaan käyttää vain seuraavien hävittämiseen:

i)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut kuolleet lemmikkieläimet; tai

ii)

kyseisen asetuksen 8 artiklan b, e ja f alakohdassa tarkoitettu luokkaan 1 kuuluva aines, 9 artiklassa tarkoitettu luokkaan 2 kuuluva aines tai 10 artiklassa tarkoitettu luokkaan 3 kuuluva aines;

b)

jos pienkapasiteetin laitokseen tuodaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan b alakohdassa tarkoitettua luokkaan 1 kuuluvaa ainesta, laitos on varustettava lisäpolttimella;

c)

laitosten on toimittava siten, että eläimistä saatava sivutuotteet muuttuvat kokonaan tuhkaksi.


LIITE IV

KÄSITTELY

I   LUKU

KÄSITTELYLAITOKSIA JA ERÄITÄ MUITA LAITOKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1   jakso

Yleiset edellytykset

1.

Käsittelylaitosten, joissa käsittely tapahtuu painesteriloimalla tai asetuksen (EY) N:o 1069/2009 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja käsittelymenetelmiä käyttäen, on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)

Käsittelylaitos ei saa sijaita samalla laitosalueella kuin teurastamo tai muu asetuksen (EY) N:o 852/2004 tai asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti hyväksytty tai rekisteröity laitos, ellei tällaisesta teurastamosta tai muusta laitoksesta peräisin olevien eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelystä ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvia riskejä vähennetä noudattamalla vähintään seuraavia edellytyksiä:

i)

käsittelylaitoksen on oltava fyysisesti erillään teurastamosta tai muusta laitoksesta ja se on tarvittaessa sijoitettava rakennukseen, joka on täysin erillään teurastamosta tai muusta laitoksesta;

ii)

käsittelylaitokseen on asennettava ja otettava käyttöön seuraavat:

kuljetusjärjestelmä, joka yhdistää käsittelylaitoksen teurastamoon tai muuhun laitokseen ja jota ei voi ohittaa,

erilliset sisäänkäynnit, vastaanottopaikat, laitteet ja uloskäynnit käsittelylaitokselle ja teurastamolle tai muulle laitokselle;

iii)

on toteutettava toimenpiteet, joilla ehkäistään riskien leviäminen käsittelylaitoksessa ja teurastamossa tai muussa laitoksessa työskentelevän henkilöstön toiminnan vuoksi;

iv)

käsittelylaitokseen ei saa päästää ulkopuolisia ihmisiä tai eläimiä.

Poiketen siitä, mitä i–iv alakohdassa säädetään, luokkaan 3 kuuluvaa ainesta käsittelevien käsittelylaitosten kohdalla toimivaltainen viranomainen saa sallia kyseisissä alakohdissa mainittujen edellytysten sijasta muita edellytyksiä, joilla pyritään vähentämään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvia riskejä, mukaan luettuina riskit, joita syntyy sellaisen luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelystä, joka on peräisin asetuksen (EY) N:o 852/2004 tai asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti hyväksytyistä tai rekisteröidyistä laitosalueen ulkopuolella sijaitsevista laitoksista.

Jos toimivaltaiset viranomaiset hyödyntävät tätä poikkeusta, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 1069/2009 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean puitteissa.

b)

Käsittelylaitoksessa on oltava toisistaan asianmukaisella tavalla erotettu ”puhdas” ja ”likainen” alue. Likaisella alueella on oltava eläimistä saatavien sivutuotteiden vastaanottoa varten katettu tila, ja sen on oltava helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa. Lattioiden on oltava sellaiset, että nesteet valuvat helposti pois.

c)

Käsittelylaitoksessa on oltava henkilökunnalle asianmukaiset tilat, kuten käymälät, pukuhuoneet ja pesutilat.

d)

Käsittelylaitoksella on oltava riittävä kuuman veden ja höyryn tuotantokapasiteetti eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelemiseksi.

e)

Likaisella alueella on tapauksen mukaan oltava laitteet eläimistä saatavien sivutuotteiden hienontamista ja hienonnettujen sivutuotteiden käsittely-yksikköön siirtämistä varten.

f)

Silloin kun vaaditaan lämpökäsittelyä, laitteissa on oltava seuraavat varusteet:

i)

mittarit lämpötilan seuraamiseksi tosiaikaisesti ja tarvittaessa käytetyn käsittelymenetelmän mukaan myös paineen seuraamiseksi kriittisissä valvontapisteissä;

ii)

tallentimet mittaustulosten jatkuvaa kirjaamista varten siten, että ne ovat käytettävissä tarkastuksia ja virallista valvontaa varten;

iii)

asianmukainen turvajärjestelmä, joka estää käsittelylämpötilan liiallisen alenemisen.

g)

Laitoksen alue, jolla käsiteltäväksi tuotava aines puretaan, ja alueet, joilla kyseinen aines käsitellään ja johdettu tuote varastoidaan, on erotettava selvästi toisistaan, jotta voidaan estää johdettujen tuotteiden uudelleensaastuminen eläimistä saatavista sivutuotteista, jotka vastaanotetaan.

2.

Käsittelylaitoksessa on oltava asianmukaiset laitteet säiliöiden tai astioiden, joissa eläimistä saatavat sivutuotteet vastaanotetaan, ja niiden kuljetukseen käytettyjen kuljetusvälineiden, laivoja lukuun ottamatta, puhdistusta ja desinfiointia varten.

3.

Kun ajoneuvot lähtevät käsittelylaitoksen likaiselta alueelta, ajoneuvojen pyörien ja muiden osien desinfiointia varten on tarvittaessa oltava asianmukaiset välineet.

4.

Kaikilla käsittelylaitoksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen unionin lainsäädännön mukaisesti asettamat vaatimukset täyttävä jäteveden poistojärjestelmä.

5.

Käsittelylaitoksella on oltava oma laboratorio tai sen on käytettävä ulkopuolisen laboratorion palveluja. Laboratoriossa on oltava varustus tarvittavien analyysien tekemiseksi, sillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, joka on myönnetty laboratorion mainittujen analyysien suoritusvalmiutta koskevan arvioinnin perusteella, sen on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti akkreditoitu tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä sille säännöllisesti tarkastuksia mainittujen analyysien suoritusvalmiuden arvioimiseksi.

6.

Jos käsiteltävien tuotteiden määrä edellyttää riskianalyysin perusteella toimivaltaisen viranomaisen säännöllistä tai jatkuvaa läsnäoloa, käsittelylaitoksessa on oltava tarkastusyksikön yksinomaiseen käyttöön varattu asianmukaisesti varustettu lukittava huone.

2   jakso

Jäteveden käsittely

1.

Luokkaan 1 kuuluvaa ainesta käsittelevissä käsittelylaitoksissa ja muissa tiloissa, joissa poistetaan erikseen määriteltyä riskiainesta, teurastamoissa ja luokkaan 2 kuuluvaa ainesta käsittelevissä käsittelylaitoksissa on oltava jäteveden käsittelyn ensimmäisenä vaiheena esikäsittelyprosessi eläinperäisen aineksen talteenottamiseksi ja keräämiseksi.

Esikäsittelyprosessissa käytettyjen laitteiden on koostuttava vesilukoista tai seuloista, joiden aukkojen suodattimen huokoskoko tai silmäkoko on prosessin loppupäässä enintään 6 millimetriä, tai vastaavista järjestelmistä, joilla taataan, että niiden läpi virranneessa jätevedessä olevat kiinteät partikkelit ovat enintään 6 millimetrin suuruisia.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista tiloista peräisin olevan jäteveden on läpikäytävä esikäsittelyprosessi, jolla taataan, että kaikki jätevesi on suodatettu prosessin kautta ennen sen juoksuttamista pois tiloista. Jauhaminen, liotus tai muu käsittely tai painekäsittely, joka voisi helpottaa kiinteän eläinperäisen aineksen kulkeutumista esikäsittelyprosessin läpi, on kielletty.

3.

Kaikki esikäsittelyprosessilla 1 kohdassa tarkoitetuissa tiloissa talteenotettu eläinperäinen aines on kerättävä ja kuljetettava tapauksen mukaan joko luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvana aineksena, ja se on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 säännösten mukaisesti.

4.

Jätevesi, joka on läpikäynyt esikäsittelyprosessin 1 kohdassa tarkoitetuissa tiloissa, sekä muista tiloista, joissa käsitellään tai prosessoidaan eläimistä saatavia sivutuotteita, peräisin oleva jätevesi on käsiteltävä unionin lainsäädännön mukaisesti ilman tästä asetuksesta johtuvia rajoituksia.

5.

Toimivaltainen viranomainen voi 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi velvoittaa toimijat käsittelemään jäteveden, joka on peräisin käsittelylaitosten likaiselta alueelta tai laitoksista, joissa suoritetaan väliasteen toimia luokkaan 1 tai 2 kuuluvalla aineksella tai varastoidaan luokkaan 1 tai 2 kuuluvaa ainesta, sellaisin edellytyksin, joilla varmistetaan taudinaiheuttajista johtuvan riskin pieneneminen.

6.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden, veri ja maito mukaan luettuina, tai johdettujen tuotteiden hävittäminen jätevesivirrassa on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1–5 kohdan soveltamista.

Linkoihin tai separaattoreihin jäävästä aineesta koostuva luokkaan 3 kuuluva aines voidaan kuitenkin hävittää jätevesivirrassa, jos sille on tehty jokin tämän asetuksen liitteessä X olevan II luvun 4 jakson III osassa esitetty linkoihin tai separaattoreihin jäävää ainesta koskeva käsittely.

3   jakso

Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset

Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvaa ainesta käsittelevien käsittelylaitosten tilojen on oltava siten sijoiteltuja, että luokkaan 1 kuuluva aines voidaan pitää täysin erillään luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta raaka-aineen vastaanotosta lähtien tuloksena syntyvän johdetun tuotteen lähettämiseen asti, jollei luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja luokkaan 2 kuuluvan aineksen seosta käsitellä luokkaan 1 kuuluvana aineksena.

4   jakso

Luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittelyä koskevat erityiset vaatimukset

Edellä 1 jaksossa säädettyjen yleisten edellytysten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

1.

Luokkaan 3 kuuluvaa ainesta käsittelevä käsittelylaitos ei saa olla samalla laitosalueella kuin luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvaa ainesta käsittelevä käsittelylaitos, ellei se sijaitse täysin erillisessä rakennuksessa.

2.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia, että luokkaan 3 kuuluvaa ainesta käsitellään paikassa, jossa käsitellään tai prosessoidaan myös luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvaa ainesta, jos ristikontaminaatio estetään seuraavin keinoin:

a)

tilojen sijoittelu, erityisesti raaka-aineiden vastaanotto- ja lisäkäsittelyjärjestelyt;

b)

käsittelylaitteiden sijoittelu ja käyttö mukaan luettuina erillisten käsittelylinjojen sijoittelu ja käyttö tai puhdistusjärjestelyt, joilla estetään ihmisten ja eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuvien riskien leviäminen; ja

c)

lopputuotteiden väliaikaiseen varastointiin käytettävien alueiden sijoittelu ja käyttö.

3.

Luokkaan 3 kuuluvaa ainesta käsittelevissä käsittelylaitoksissa on oltava käytössä laitteet, joilla seulotaan eläimistä saatavissa sivutuotteissa tai niistä johdetuissa tuotteissa olevia epäpuhtauksia, kuten pakkausmateriaaleja tai metallinpalasia, jos käsiteltävät ainekset on tarkoitettu käytettäväksi ruokinnassa. Tällaiset epäpuhtaudet on poistettava ennen käsittelyä tai sen aikana.

II   LUKU

HYGIENIA- JA KÄSITTELYVAATIMUKSET

1   jakso

Yleiset hygieniavaatimukset

Käsittelylaitoksissa on asetuksen (EY) N:o 1069/2009 25 artiklassa säädettyjen yleisten hygieniavaatimusten lisäksi oltava käytössä asiakirjoilla osoitettu tuholaisten torjuntaohjelma kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen, hyönteisten, jyrsijöiden ja lintujen kaltaisilta tuhoeläimiltä suojautumista varten tehtävien järjestelyjen toteuttamiseksi.

2   jakso

Yleiset käsittelyvaatimukset

1.

Prosessointiolosuhteiden jatkuvan seuraamisen varmistamiseksi on käytettävä asianmukaisesti kalibroituja mittareita/kirjaamislaitteita. Mittareiden/kirjaamislaitteiden kalibrointiajankohdista on pidettävä kirjaa.

2.

Aines, joka ei mahdollisesti ole käynyt läpi täsmennettyä lämpökäsittelyä (kuten prosessin alussa ulos päässyt aines tai keitinvuoto), on kierrätettävä uudelleen lämpökäsittelyn läpi tai kerättävä ja käsiteltävä uudelleen tai hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

3   jakso

Luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelymenetelmät

Luokkaan 1 tai 2 kuuluvaa ainesta on käsiteltävä III luvussa tarkoitetulla käsittelymenetelmällä 2, 3, 4 tai 5, jollei toimivaltainen viranomainen edellytä painesterilointia (menetelmä 1).

4   jakso

Luokkaan 3 kuuluvan aineksen käsittely

1.

Kriittisten valvontapisteiden, joiden perusteella käsittelyn aikana käytettyjen lämpökäsittelyjen laajuus määräytyy, on sisällettävä kunkin III luvussa täsmennetyn käsittelymenetelmän osalta seuraavat:

a)

raaka-aineen partikkelikoko;

b)

lämpökäsittelyprosessissa saavutettu lämpötila;

c)

raaka-aineeseen sovellettu paine;

d)

lämpökäsittelyprosessin kesto tai syöttönopeus jatkuvassa prosessissa. Kullekin käytettävälle kriittiselle valvontapisteelle on täsmennettävä vähimmäiskäsittelyvaatimukset.

2.

Jos toimivaltainen viranomainen on sallinut, että III luvun G kohdan mukaisena käsittelymenetelmänä 7 käytetään kemiallisia käsittelyjä, kriittisten valvontapisteiden, joiden perusteella kemiallisten käsittelyjen laajuus määräytyy, on sisällettävä saavutettu mukautettu pH-arvo.

3.

Jokaisen kriittisen valvontapisteen vähimmäisprosessointiarvojen noudattamisen osoittamiseksi on pidettävä kirjaa, ja ne on säilytettävä vähintään kahden vuoden ajan.

4.

Luokkaan 3 kuuluvaa ainesta on käsiteltävä jollakin III luvussa esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–5 tai 7, tai jos kyse on vesieläinperäisestä aineksesta, jollakin käsittelymenetelmistä 1–7.

III   LUKU

VAKIOKÄSITTELYMENETELMÄT

A.   Käsittelymenetelmä 1 (painesterilointi)

Hienontaminen

1.

Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 50 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 50:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 50 millimetrin suuruisia partikkeleita, on prosessi keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Eläimistä saatavat sivutuotteet, joiden partikkelikoko on enintään 50 millimetriä, on kuumennettava keskeytyksettä yli 133 °C:n sisälämpötilaan vähintään 20 minuutin ajaksi vähintään 3 baarin (absoluuttisessa) paineessa. Paine on tuotettava poistamalla kaikki ilma sterilointitilasta ja korvaamalla se höyryllä (”kyllästetty höyry”); lämpökäsittelyä voidaan käyttää yksinomaisena prosessina tai prosessia edeltävänä tai sitä seuraavana sterilointivaiheena.

3.

Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

B.   Käsittelymenetelmä 2

Hienontaminen

1.

Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 150 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 150:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 150 millimetrin suuruisia partikkeleita, on prosessi keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on lämmitettävä siten, että sisälämpötila on yli 100 °C vähintään 125 minuutin ajan, yli 110 °C vähintään 120 minuutin ajan ja yli 120 °C vähintään 50 minuutin ajan.

Sisälämpötilat on saavutettava joko peräkkäin tai mainitut lämpötilat on saavutettava mainituiksi ajanjaksoiksi kokonaisajan puitteissa.

3.

Prosessointi on suoritettava panosprosessina.

C.   Käsittelymenetelmä 3

Hienontaminen

1.

Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 30 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 30:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 30 millimetrin suuruisia partikkeleita, on prosessi keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on lämmitettävä siten, että sisälämpötila on yli 100 °C vähintään 95 minuutin ajan, yli 110 °C vähintään 55 minuutin ajan ja yli 120 °C vähintään 13 minuutin ajan.

Sisälämpötilat on saavutettava joko peräkkäin tai mainitut lämpötilat on saavutettava mainituiksi ajanjaksoiksi kokonaisajan puitteissa.

3.

Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

D.   Käsittelymenetelmä 4

Hienontaminen

1.

Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 30 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 30:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 30 millimetrin suuruisia partikkeleita, on prosessi keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavat sivutuotteet on laitettava astiaan, johon lisätään rasva, ja lämmitettävä siten, että sisälämpötila on yli 100 °C vähintään 16 minuutin ajan, yli 110 °C vähintään 13 minuutin ajan, yli 120 °C vähintään 8 minuutin ajan ja yli 130 °C vähintään 3 minuutin ajan.

Sisälämpötilat on saavutettava joko peräkkäin tai mainitut lämpötilat on saavutettava mainituiksi ajanjaksoiksi kokonaisajan puitteissa.

3.

Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

E.   Käsittelymenetelmä 5

Hienontaminen

1.

Jos käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden partikkelikoko on yli 20 millimetriä, kyseisten tuotteiden kokoa on pienennettävä asianmukaisilla välineillä niin, että hienonnuksen jälkeen partikkelikoko ei ylitä 20:tä millimetriä. Laitteiden tehokkuus on tarkastettava päivittäin, ja laitteiden kunto on kirjattava. Jos tarkastuksissa havaitaan yli 20 millimetrin suuruisia partikkeleita, on prosessi keskeytettävä ja korjauksia suoritettava ennen prosessin jatkamista.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Hienonnuksen jälkeen eläimistä saatavia sivutuotteita on lämmitettävä niin kauan, että ne hyytyvät, minkä jälkeen niitä on puristettava, jotta rasva ja vesi poistuvat valkuaispitoisesta aineksesta. Valkuaispitoinen aines on lämmitettävä tämän jälkeen siten, että sisälämpötila on yli 80 °C vähintään 120 minuutin ajan ja yli 100 °C vähintään 60 minuutin ajan.

Sisälämpötilat on saavutettava joko peräkkäin tai mainitut lämpötilat on saavutettava mainituiksi ajanjaksoiksi kokonaisajan puitteissa.

3.

Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

F.   Käsittelymenetelmä 6 (yksinomaan luokkaan 3 kuuluvia vesieläimistä tai vedessä elävistä selkärangattomista peräisin olevia sivutuotteita varten)

Hienontaminen

1.

Eläimistä saatavat sivutuotteet on hienonnettava partikkelikokoon, joka on enintään

a)

50 millimetriä tehtäessä lämpökäsittely 2 kohdan a alakohdan mukaisesti; tai

b)

30 millimetriä tehtäessä lämpökäsittely 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tämän jälkeen niihin on lisättävä muurahaishappoa pH-arvon alentamiseksi pysyvästi enintään 4,0:aan. Seos on varastoitava vähintään 24 tunniksi ennen uutta käsittelyä.

Aika, lämpötila ja paine

2.

Hienontamisen jälkeen seos on lämmitettävä

a)

vähintään 90 °C:n sisälämpötilaan vähintään 60 minuutin ajaksi; tai

b)

vähintään 70 °C:n sisälämpötilaan vähintään 60 minuutin ajaksi.

Jatkuvaa lämpövirtaa käytettäessä tuotteen siirtymistä lämpömuuntimen läpi on valvottava mekaanisilla käskyillä, jotka rajoittavat sen siirtymistä niin, että lämpökäsittelyn loputtua tuote on käynyt läpi ajallisesti ja lämpötilan kannalta riittävän prosessin.

3.

Prosessointi voidaan suorittaa panosprosessina tai jatkuvana prosessina.

G.   Käsittelymenetelmä 7

1.

Mikä tahansa toimivaltaisen viranomaisen sallima käsittelymenetelmä, kun toimija on osoittanut kyseiselle viranomaiselle seuraavat seikat:

a)

lähtöaineeseen liittyvien, sen alkuperästä johtuvien merkityksellisten vaarojen ja jäsenvaltion, alueen tai vyöhykkeen, jossa menetelmää aiotaan käyttää, eläinten terveystilanteeseen liittyvien mahdollisten riskien yksilöiminen;

b)

kyky laskea käsittelymenetelmän avulla kyseiset vaarat sellaiselle tasolle, joka ei aiheuta merkittävää riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle;

c)

näytteiden ottaminen lopputuotteesta päivittäin 30 tuotantopäivän ajan seuraavien mikrobiologisten vaatimusten mukaisesti:

i)

heti käsittelyn jälkeen aineksesta otetut näytteet:

1 gramma tuotetta ei saa sisältää perfringens -bakteeria;

ii)

varastoinnin aikana tai varastosta poiston yhteydessä aineksesta otetut näytteet:

 

Salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5, c = 0, m = 0, M = 0

 

Enterobacteriaceae: 1 grammassa: n = 5, c = 2; m = 10; M = 300

jossa

n

=

testattavien näytteiden määrä;

m

=

bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, jos bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M

=

bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, jos bakteerien lukumäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c

=

sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, jos muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

2.

Tiedot kriittisistä valvontapisteistä, joita noudattaen jokainen käsittelylaitos täyttää tyydyttävästi mikrobiologiset vaatimukset, on talletettava ja säilytettävä siten, että toiminnanharjoittaja ja toimivaltainen viranomainen voivat valvoa kyseisen käsittelylaitoksen toimintaa. Talletettavat ja valvottavat tiedot ovat partikkelikoko, kriittinen lämpötila ja tapauksen mukaan käsittelyn absoluuttinen kesto, paineprofiili, raaka-aineiden syöttönopeus ja rasvan uudelleenkierrätysnopeus.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia sellaisten käsittelymenetelmien käytön, jotka on hyväksytty ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä V olevan III luvun mukaisesti.

4.

Toimivaltaisen viranomaisen on keskeytettävä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen käsittelymenetelmien käyttö lopullisesti tai väliaikaisesti, jos se saa todisteet siitä, että jokin 1 kohdan a tai b alakohdassa mainittu olosuhde on merkittävästi muuttunut.

5.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä käytössään olevat 1 ja 2 kohdan mukaiset tiedot sallitusta käsittelymenetelmästä.

IV   LUKU

VAIHTOEHTOISET KÄSITTELYMENETELMÄT

1   jakso

Yleiset säännökset

1.

Luokkaan 1 tai 2 kuuluvan aineksen käsittelystä peräisin olevaan ainekseen, tämän luvun 2 jakson D kohdan mukaisesti tuotettua biodieseliä lukuun ottamatta, on tehtävä pysyvät merkinnät liitteessä VIII olevassa V luvussa esitettyjen eräiden johdettujen tuotteiden merkitsemistä koskevien vaatimusten mukaisesti.

2.

Uuden vaihtoehtoisen menetelmän käyttöönoton helpottamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyynnöstä toimitettava virallisen valvonnan tulokset toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle silloin kun vaihtoehtoista menetelmää käytetään toisessa jäsenvaltiossa ensimmäisen kerran.

2   jakso

Käsittelyvaatimukset

A.   Emäshydrolyysi

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa kaikkiin luokkiin kuuluviin eläimistä saataviin sivutuotteisiin.

2.   Käsittelymenetelmä

Emäshydrolyysi on tehtävä seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Menetelmässä on käytettävä sellaista moolimäärää NaOH-liuosta tai KOH-liuosta tai näiden yhdistelmää, että se vastaa likimäärin mädätettävien eläimistä saatujen sivutuotteiden painoa, tyyppiä ja koostumusta.

Jos eläimistä saaduissa sivutuotteissa on korkea rasvapitoisuus, joka neutraloi emäksen, emästä on lisättävä siten, että saavutetaan tarkoitettu moolimäärä;

b)

eläimistä saadut sivutuotteet on sijoitettava terässäiliöön. Mitattu määrä emästä on lisättävä kiinteänä tai a alakohdassa tarkoitettuna nesteenä;

c)

säiliö on suljettava ja eläimistä saatuja sivutuotteita ja emässeosta lämpökäsiteltävä vähintään 150 °C:n sisälämpötilassa vähintään 4 baarin (absoluuttisessa) paineessa vähintään

i)

kolmen tunnin ajan keskeytyksettä;

ii)

kuuden tunnin ajan keskeytyksettä, jos käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja eläimistä saatuja sivutuotteita.

Luokkaan 1 kuuluvasta aineksesta johdettu aines, joka koostuu TSE:n hävittämistoimenpiteiden yhteydessä lopetetuista eläimistä, jotka ovat märehtijöitä, joille ei tarvitse tehdä TSE-testiä, tai märehtijöitä, joille tehdystä testistä on saatu negatiivinen tulos asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voidaan kuitenkin käsitellä tämän jakson 2 kohdan c alakohdan i alakohdan mukaisesti; tai

iii)

yhden tunnin ajan keskeytyksettä, jos kyseiset eläimistä saadut sivutuotteet koostuvat kalasta tai siipikarjasta peräisin olevasta aineksesta.

d)

prosessointi on suoritettava panosprosessina, ja säiliössä olevaa ainesta on sekoitettava koko ajan mädätysprosessin tehostamiseksi, kunnes kudokset ovat liuenneet ja luut ja hampaat pehmenneet; ja

e)

eläimistä saatuja sivutuotteita on käsiteltävä niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

B.   Korkeassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa tapahtuva hydrolyysi

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa luokkaan 2 tai 3 kuuluvaan ainekseen.

2.   Käsittelymenetelmä

Korkeassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa tapahtuva hydrolyysi on tehtävä seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Eläimistä saatavia sivutuotteita on lämpökäsiteltävä epäsuorasti kohdistetulla höyryllä biolyysireaktorissa vähintään 180 °C:n sisälämpötilassa vähintään 40 minuutin ajan keskeytyksettä vähintään 12 baarin (absoluuttisessa) paineessa;

b)

käsittely on suoritettava panosprosessina, ja säiliössä olevaa ainesta on sekoitettava koko ajan; ja

c)

eläimistä saatavia sivutuotteita on käsiteltävä niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

C.   Korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuva biokaasuprosessi

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa kaikkiin luokkiin kuuluviin eläimistä saataviin sivutuotteisiin.

2.   Käsittelymenetelmä

Korkeassa paineessa tapahtuvaan hydrolyysiin perustuva biokaasuprosessi on tehtävä seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Eläimistä saadut sivutuotteet on käsiteltävä ensin hyväksytyssä käsittelylaitoksessa luvussa III esitetyllä käsittelymenetelmällä 1 (painesterilointi).

b)

Edellä a alakohdassa tarkoitetun käsittelyn jälkeen aineksia, joista rasva on poistettu, on käsiteltävä vähintään 220 °C:n lämpötilassa ja vähintään 25 baarin (absoluuttisessa) paineessa. Lämmityksen on tapahduttava kahdessa vaiheessa: ensin suoralla höyryllä ja sitten epäsuorasti samakeskeisessä lämmönvaihtimessa.

c)

Prosessointi on suoritettava panosprosessina tai jatkuvana prosessina, ja ainesta on sekoitettava koko ajan.

d)

Eläimistä saatavia sivutuotteita on käsiteltävä niin, että aikaa, lämpötilaa ja painetta koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

e)

Tuloksena oleva aines on sekoitettava veteen, ja sitä on käytettävä anaerobisesti (biokaasumuunto) biokaasureaktorissa.

f)

Jos lähtöaineena on luokkaan 1 kuuluvaa ainesta, koko prosessin on tapahduttava samalla laitosalueella suljetussa järjestelmässä, ja käsittelyn aikana tuotettu biokaasu on poltettava nopeasti samassa laitoksessa vähintään 900 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen tehdään nopea jäähdytys.

D.   Biodieselin tuotantoprosessi

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa kaikkiin luokkiin kuuluvista, eläimistä saatavista sivutuotteista johdettuihin rasvaosiin.

2.   Käsittelymenetelmä

Biodiesel on tuotettava seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Jollei käytetä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan VIII tai XII jakson mukaisesti tuotettua kalaöljyä tai renderöityä rasvaa, eläimistä saatavien sivutuotteiden rasvaosat on käsiteltävä ensin käyttämällä

i)

III luvussa esitettyä käsittelymenetelmää 1 (painesterilointi), kun kyseessä on luokkaan 1 tai 2 kuuluva aines; ja

ii)

jotakin luvussa III esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–5 tai 7, kun kyseessä on luokkaan 3 kuuluva aines, ja jotakin luvussa III esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–7, kun kyseessä on kalasta johdettu aines.

b)

Käsiteltyä rasvaa on käsiteltävä edelleen käyttämällä yhtä seuraavista menetelmistä:

i)

menetelmä, jossa käsitelty rasva erotetaan proteiinista, ja kun kyseessä on märehtijäperäinen rasva, sen liukenemattomat epäpuhtaudet poistetaan niin, että niiden määrä on enintään 0,15 painoprosenttia, minkä jälkeen rasva esteröidään ja transesteröidään.

Luokkaan 3 kuuluvasta aineksista johdettuja käsiteltyjä rasvoja ei kuitenkaan tarvitse esteröidä. Esteröintiä varten pH-arvo on säädettävä pienemmäksi kuin 1 lisäämällä rikkihappoa (H2SO4) tai vastaavaa happoa. Seos on kuumennettava 72 °C:n lämpötilaan vähintään kahden tunnin ajaksi, ja sitä on sekoitettava voimakkaasti tämän ajan.

Transesteröinti on tehtävä säätämällä pH noin arvoon 14 lisäämällä kaliumhydroksidia tai vastaavaa emästä ja pitämällä seos 35–50 °C:n lämpötilassa vähintään 15 minuutin ajan. Transesteröinti on tehtävä kahdesti edellä kuvatulla tavalla käyttäen uutta emäsliuosta. Tämän jälkeen tuotteet on jalostettava muiden muassa tyhjiötislauksella 150 °C:n lämpötilassa, jolloin tuloksena on biodieseliä;

ii)

menetelmä, jossa käytetään toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä vastaavia prosessiparametreja.

E.   Brookesin kaasutusmenetelmä

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa luokkaan 2 tai 3 kuuluvaan ainekseen.

2.   Käsittelymenetelmä

Brookesin kaasutusmenetelmä on suoritettava seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Jälkipolttokammio on lämmitettävä maakaasulla.

b)

Eläimistä saadut sivutuotteet on asetettava kaasutusuunin ensiökammioon ja luukku suljettava. Ensiökammiossa ei saa olla polttimia, vaan sen on lämmittävä johtumisen kautta ensiökammion alapuolella sijaitsevan jälkipolttokammion lämmöllä. Ensiökammioon saa tulla ilmaa ainoastaan pääluukussa olevien kolmen venttiilin kautta prosessin tehostamiseksi.

c)

Eläimistä saaduista sivutuotteista muodostuu monimutkaisia hiilivetyjä, ja tuloksena olevien kaasujen on virrattava ensiökammiosta takaseinässä olevan kapean aukon kautta sekoitus- ja krakkausosaan, jossa ne on hajotettava alkuaineikseen. Lopuksi kaasujen on siirryttävä jälkipolttokammioon, jossa niiden täytyy palaa maakaasupolttimen liekissä ilmaylimäärän vallitessa.

d)

Kussakin yksikössä on oltava kaksi poltinta ja kaksi toisioilmapuhallinta polttimen tai puhaltimen vikaantumisen varalta. Toisiokammio on suunniteltava niin, että vähimmäisviipymäaika on kaksi sekuntia vähintään 950 °C:n lämpötilassa kaikissa palamisolosuhteissa.

e)

Lähtiessään toisiokammiosta poistokaasujen on kuljettava poistoputken alaosassa olevan barometrisen säätöläpän kautta, joka jäähdyttää kaasut, laimentaa ne ympäröivällä ilmalla ja pitää ensiö- ja toisiokammioiden paineen tasaisena.

f)

Prosessin toimintasyklin on kestettävä 24 tuntia, johon sisältyy täyttäminen, käsittely, jäähdytys ja tuhkan poisto. Syklin lopussa syntynyt tuhka on poistettava ensiökammiosta imujärjestelmällä umpinaisiin pusseihin, jotka on suljettava ja kuljetettava muualle.

g)

Muiden ainesten kuin eläimistä saatujen sivutuotteiden kaasutus ei ole sallittua.

F.   Eläinrasvan polttaminen lämpökattilassa

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa kaikkiin luokkiin kuuluvista, eläimistä saatavista sivutuotteista johdettuihin rasvaosiin.

2.   Käsittelymenetelmä

Eläinrasvan polttaminen lämpökattilassa on suoritettava seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Jollei käytetä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan VIII tai XII mukaisesti tuotettua kalaöljyä tai renderöityä rasvaa, eläimistä saatavista sivutuotteista johdetut rasvaosat on käsiteltävä ensin käyttämällä

i)

silloin kun kyseessä on toisessa laitoksessa poltettavaksi tarkoitettu luokkaan 1 tai 2 kuuluvan aineksen rasvaosa,

jotakin tässä liitteessä olevassa III luvussa esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–5 rasvaosan osalta, joka on peräisin sellaisten märehtijöiden käsittelystä, joille tehdystä testistä on saatu negatiivinen tulos asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja muiden eläinten kuin sellaisten märehtijöiden käsittelystä, joille on tehtävä TSE-testi,

III luvussa tarkoitettua käsittelymenetelmää 1 muiden märehtijöiden käsittelystä peräisin olevan rasvaosan osalta; ja

ii)

silloin kun kyseessä on luokkaan 1 tai 2 kuuluva aines, joka on tarkoitettu poltettavaksi samassa laitoksessa, tai luokkaan 3 kuuluva aines, jotakin käsittelymenetelmistä 1–5 tai 7; silloin kun kyseessä on kalasta johdettu aines, jotakin III luvussa esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–7.

b)

Rasvaosa on erotettava proteiinista, ja toisessa laitoksessa poltettavaksi tarkoitetun märehtijäperäisen rasvan osalta on poistettava liukenemattomat epäpuhtaudet niin, että niiden määrä on enintään 0,15 painoprosenttia.

c)

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetun käsittelyn jälkeen rasva on

i)

höyrystettävä höyrytyskattilassa ja sitä on poltettava vähintään 1 100 °C:n lämpötilassa vähintään 0,2 sekunnin ajan; tai

ii)

käsiteltävä käyttäen vastaavia toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä prosessiparametreja.

d)

Muun eläinperäisen aineksen kuin eläinrasvan polttaminen ei ole sallittua.

e)

Luokkaan 1 tai 2 kuuluvasta aineksesta saatu rasva on poltettava samassa laitoksessa, jossa rasva renderöidään, jotta saatu energia voidaan käyttää renderöintiprosessissa. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia kyseessä olevan rasvan kuljetuksen muihin laitoksiin poltettavaksi edellyttäen, että

i)

määräpaikkana oleva laitos on hyväksytty polttamaan rasvaa;

ii)

hyväksytyn laitoksen samoissa tiloissa tehtävä elintarvikkeiden ja rehun käsittely tapahtuu polttamisesta ehdottomasti erillään.

f)

Polttamisen on tapahduttava unionin ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon kyseisessä lainsäädännössä vahvistetut standardit, jotka koskevat päästöjen tarkkailuun ja seurantaan liittyviä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita.

G.   Termomekaaninen biopolttoaineen tuotantoprosessi

1.   Lähtöaineet

Tätä käsittelyä voidaan soveltaa lantaan, ruoansulatuskanavan sisältöön ja luokkaan 3 kuuluvaan ainekseen.

2.   Käsittelymenetelmä

Termomekaaninen biopolttoaineen tuotantoprosessi on suoritettava seuraavien käsittelyvaatimusten mukaisesti:

a)

Eläimistä saadut sivutuotteet on sijoitettava muuntimeen, ja niitä on käsiteltävä 80 °C:n lämpötilassa kahdeksan tunnin ajan. Käsittelyn aikana aineksen partikkelikokoa on pienennettävä jatkuvasti asianmukaisilla mekaanisilla välineillä.

b)

Sen jälkeen ainesta on käsiteltävä 100 °C:n lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan.

c)

Tuloksena olevan aineksen partikkelikoko saa olla enintään 20 millimetriä.

d)

Eläimistä saatuja sivutuotteita on käsiteltävä niin, että a ja b alakohdassa esitetyt aikaa ja lämpötilaa koskevat vaatimukset täyttyvät samanaikaisesti.

e)

Aineksen lämpökäsittelyn aikana haihtuvaa vettä on poistettava jatkuvasti biopolttoaineen yläpuolella olevasta ilmatilasta ja johdettava ruostumattomasta teräksestä olevaan kondensaattoriin. Kondensaattia on pidettävä vähintään 70 °C lämpötilassa vähintään yhden tunnin ajan ennen kuin se poistetaan jätevetenä.

f)

Aineksen lämpökäsittelyn jälkeen saatu biopolttoaine on tyhjennettävä muuntimesta ja siirrettävä kokonaan suljetulla tai eristetyllä kuljettimella poltettavaksi tai yhteispolttoon samalla laitosalueella.

g)

Prosessointi on suoritettava panosprosessina.

3   jakso

Johdettujen tuotteiden hävittäminen ja käyttö

1.

Johdettuihin tuotteisiin sovelletaan seuraavaa:

a)

Luokkaan 1 kuuluvan aineksen käsittelystä johdetut tuotteet on

i)

hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a tai b alakohdan mukaisesti;

ii)

hävitettävä hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle;

iii)

muunnettava biokaasuksi, sillä edellytyksellä että mädätysjätteet hävitetään i tai ii alakohdan mukaisesti; tai

iv)

lisäkäsiteltävä rasvajohdannaisiksi, joita käytetään muuten kuin ruokinnassa.

b)

Luokkaan 2 tai 3 kuuluvan aineksen käsittelystä johdetut tuotteet on

i)

hävitettävä 1 kohdan a alakohdan i tai ii alakohdassa säädetyllä tavalla joko ilman esikäsittelyä tai esikäsiteltyinä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a ja b alakohdan mukaisesti;

ii)

lisäkäsiteltävä rasvajohdannaisiksi, joita käytetään muuten kuin ruokinnassa;

iii)

käytettävä orgaanisena lannoitteena tai maanparannusaineena; tai

iv)

kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi.

2.

Käsiteltyyn ainekseen sovelletaan sen käsittelymenetelmän mukaan seuraavaa:

a)

Edellä 2 jakson A kohdassa määritellyllä emäshydrolyysillä käsitelty aines voidaan muuntaa biokaasulaitoksessa ja polttaa sen jälkeen nopeasti vähintään 900 °C:ssa, minkä jälkeen tehdään nopea jäähdytys; kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettu aines, muuntaminen biokaasuksi on tehtävä suljetussa järjestelmässä samalla laitosalueella kuin käsittely;

b)

biodieselin tuotantoprosessilla käsiteltyä ainesta voidaan

i)

käyttää polttoaineena ilman tästä asetuksesta johtuvia rajoituksia (päätepiste), kun kyseessä on biodiesel ja biodieselin tislausjäännös;

ii)

käyttää maahan levitettäväksi tarkoitettujen johdettujen tuotteiden tuotantoon, kun kyseessä on kaliumsulfaatti;

iii)

silloin kun kyseessä on glyseriini, joka on johdettu

luokkaan 1 tai 2 kuuluvasta aineksesta, joka on käsitelty III luvussa esitetyllä käsittelymenetelmällä 1, muuntaa biokaasuksi,

luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta, käyttää ruokinnassa.

3.

Tämän jakson mukaisesti käsitellyistä eläimistä saatavista sivutuotteista syntyvät jätteet, kuten liete, suodattimien sisältö, tuhka ja mädäte on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 ja tämän asetuksen mukaisesti.


LIITE V

ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN JA NIISTÄ JOHDETTUJEN TUOTTEIDEN MUUNTAMINEN BIOKAASUKSI TAI KOMPOSTOIMINEN

I   LUKU

LAITOKSIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET

1   jakso

Biokaasulaitokset

1.

Biokaasulaitoksessa on oltava laitokseen tuoduille eläimistä saataville sivutuotteille tai niistä johdetuille tuotteille, joiden partikkelikoko on ennen yksikköön siirtymistä enintään 12 millimetriä, pastörointi-/hygieniayksikkö, jota ei voi ohittaa ja jossa on oltava

a)

laitteet sen valvomiseksi, että 70 °C:n lämpötila saavutetaan yhdessä tunnissa;

b)

tallentimet a alakohdassa tarkoitettujen mittaustulosten jatkuvaa kirjaamista varten; ja

c)

riittävä järjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pastörointi-/hygienisointiyksikkö ei kuitenkaan ole pakollinen biokaasulaitoksissa, jotka muuntavat ainoastaan

a)

luokkaan 2 kuuluvaa ainesta, joka on käsitelty liitteessä IV olevassa III luvussa esitetyllä käsittelymenetelmällä 1;

b)

luokkaan 3 kuuluvaa ainesta, joka on käsitelty jollakin liitteessä IV olevassa III luvussa esitetyistä käsittelymenetelmistä 1–5 tai 7, tai jos kyse on vesieläinperäisestä aineksesta, jollakin käsittelymenetelmistä 1–7;

c)

luokkaan 3 kuuluvaa ainesta, jolle on tehty pastörointi-/hygienisointikäsittely muussa hyväksytyssä laitoksessa;

d)

eläimistä saatavia sivutuotteita, joita saa käyttää raaka-aineena ilman käsittelyä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan e alakohdan ii alakohdan ja tämän asetuksen mukaisesti;

e)

eläimistä saatavia sivutuotteita, joille on tehty liitteessä IV olevan IV luvun 2 jakson A kohdassa esitetty emäshydrolyysi;

f)

seuraavia eläimistä saatavia sivutuotteita, jos toimivaltainen viranomainen sen sallii:

i)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet, joille on tehty asetuksen (EY) N:o 852/2004 2 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritelty käsittely sillä hetkellä kun ne on tarkoitettu muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi;

ii)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan g alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet; tai

iii)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka muunnetaan biokaasuksi, jos mädäte sen jälkeen kompostoidaan tai käsitellään tai hävitetään tämän asetuksen mukaisesti.

3.

Jos biokaasulaitos sijaitsee tiloissa, joissa pidetään tuotantoeläimiä, tai tällaisten tilojen vieressä, eikä biokaasulaitoksessa käytetä ainoastaan kyseisistä eläimistä saatavaa lantaa, maitoa tai ternimaitoa, sen on sijaittava riittävän etäällä alueesta, jolla eläimiä pidetään.

Kyseinen välimatka on määriteltävä siten, että varmistetaan, ettei ihmisille tai eläimille aiheudu biokaasulaitoksen takia kohtuutonta tautien tartuntariskiä.

Biokaasulaitoksen on aina oltava fyysisesti täysin erotettu eläimistä, rehusta ja alusista, tarvittaessa aitauksen avulla.

4.

Kussakin biokaasulaitoksessa on oltava oma laboratorionsa, tai laitoksen on käytettävä ulkopuolista laboratoriota. Laboratoriossa on oltava varustus tarvittavien analyysien tekemiseksi, sillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, sen on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti akkreditoitu, tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä sille säännöllisesti tarkastuksia.

2   jakso

Kompostointilaitokset

1.

Kompostointilaitoksessa on oltava laitokseen tuotuja eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita varten suljettu kompostointireaktori tai suljettu alue, jota ei voi ohittaa ja jossa on oltava

a)

laitteet lämpötilan seuraamiseksi tosiaikaisesti;

b)

tallentimet a alakohdassa tarkoitettujen mittaustulosten tarvittaessa jatkuvaa kirjaamista varten;

c)

riittävä turvajärjestelmä, joka estää liian alhaisen käsittelylämpötilan.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, muunlaisia kompostointijärjestelmiä voidaan sallia, jos

a)

niitä käytetään siten, että kaikki järjestelmässä oleva aines noudattaa vaadittuja aika- ja lämpötilaparametreja ja että parametreja myös seurataan tarvittaessa jatkuvasti; tai

b)

niissä muunnetaan vain 1 jakson 2 kohdassa tarkoitettua ainesta; ja

c)

ne ovat kaikkien muiden tässä asetuksessa säädettyjen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisia.

3.

Jos kompostointilaitos sijaitsee tiloissa, joissa pidetään tuotantoeläimiä, tai tällaisten tilojen vieressä, eikä kompostointilaitoksessa käytetä ainoastaan kyseisistä eläimistä saatavaa lantaa, maitoa tai ternimaitoa, sen on sijaittava riittävän etäällä alueesta, jolla eläimiä pidetään.

Kyseinen välimatka on määriteltävä siten, että varmistetaan, ettei ihmisille tai eläimille aiheudu kompostointilaitoksen takia kohtuutonta tautien tartuntariskiä.

Kompostointilaitoksen on aina oltava fyysisesti täysin erotettu eläimistä, rehusta ja alusista, tarvittaessa aitauksen avulla.

4.

Kussakin kompostointilaitoksessa on oltava oma laboratorionsa, tai laitoksen on käytettävä ulkopuolista laboratoriota. Laboratoriossa on oltava varustus tarvittavien analyysien tekemiseksi, sillä on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, sen on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti akkreditoitu, tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä sille säännöllisesti tarkastuksia.

II   LUKU

BIOKAASU- JA KOMPOSTOINTILAITOKSIIN SOVELLETTAVAT HYGIENIAVAATIMUKSET

1.

Eläimistä saatavat sivutuotteet on muunnettava mahdollisimman pian niiden saavuttua biokaasu- tai kompostointilaitokseen. Ne on säilytettävä sopivalla tavalla kunnes ne käsitellään.

2.

Käsittelemättömän aineksen kuljetuksessa käytetyt säiliöt, astiat ja ajoneuvot on puhdistettava ja desinfioitava erikseen osoitetulla alueella.

Kyseinen alue on sijoitettava tai suunniteltava siten, että käsiteltyjen tuotteiden saastumisriski estetään.

3.

Lintuja, jyrsijöitä, hyönteisiä ja muita tuholaisia on torjuttava järjestelmällisesti.

Tätä tarkoitusta varten on käytettävä asiakirjoilla osoitettua tuholaisten torjuntaohjelmaa.

4.

Tilojen kaikille osille on vahvistettava puhdistusmenettelyt ja osoitettava ne asiakirjoin. Puhdistusta varten on oltava sopivat välineet ja puhdistusaineet.

5.

Hygieniavalvontaan on kuuluttava ympäristön ja laitteiden säännöllinen tarkastus. Tarkastusaikataulut ja -tulokset on osoitettava asiakirjoin.

6.

Koneet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa, ja mittauslaitteet on kalibroitava säännöllisin väliajoin.

7.

Mädätysjätteitä ja kompostia on käsiteltävä ja varastoitava biokaasu- tai kompostointilaitoksessa siten, ettei uudelleensaastuminen ole mahdollista.

II   LUKU

MUUNTAMISTA KOSKEVAT PARAMETRIT

1   jakso

Muuntamista koskevat vakioparametrit

1.

Luokkaan 3 kuuluvan aineksen, jota käytetään raaka-aineena pastörointi-/hygienisointiyksiköllä varustetussa biokaasulaitoksessa, on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a)

enimmäispartikkelikoko ennen yksikköön siirtymistä: 12 mm;

b)

kaikkien ainesten vähimmäislämpötila yksikössä: 70 °C; ja

c)

vähimmäisaika keskeytyksettä yksikössä: 60 minuuttia.

Luokkaan 3 kuuluvia maitoa, maitopohjaisia tuotteita, maidosta johdettuja tuotteita, ternimaitoa ja ternimaitotuotteita saa kuitenkin käyttää raaka-aineina biokaasulaitoksessa ilman pastörointi-/hygienisointikäsittelyä, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei niihin sisälly vakavaa ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin leviämisriskiä.

Tämän kohdan b ja c alakohdassa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia sovelletaan myös luokkaan 2 kuuluvaan ainekseen, joka tuodaan biokaasulaitokseen ilman esikäsittelyä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan e alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

2.

Luokkaan 3 kuuluvan aineksen, jota käytetään raaka-aineena kompostointilaitoksessa, on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a)

enimmäispartikkelikoko ennen kompostointireaktoriin siirtymistä: 12 mm;

b)

kaikkien ainesten vähimmäislämpötila reaktorissa: 70 °C; ja

c)

vähimmäisaika keskeytyksettä: 60 minuuttia.

Tämän kohdan b ja c alakohdassa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia sovelletaan myös luokkaan 2 kuuluvaan ainekseen, joka kompostoidaan ilman esikäsittelyä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan e alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

2   jakso

Biokaasu- ja kompostointilaitoksiin sovellettavat muuntamista koskevat vaihtoehtoiset parametrit

1.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia muiden kuin I luvun 1 jakson 1 kohdassa esitettyjen parametrien ja muuntamista koskevien muiden kuin vakioparametrien käyttämisen, jos hakija osoittaa, että tällaisilla parametreilla taataan biologisten riskien vähenevän riittävästi. Osoituksen on sisällettävä validointi, joka on suoritettava seuraavasti:

a)

Mahdollisten vaarojen, myös lähtöaineiden vaikutusten, tunnistaminen ja analysointi, joka perustuu muuntamisedellytysten ja parametrien täydelliseen määrittelyyn.

b)

Riskinarviointi, jossa arvioidaan kuinka a alakohdassa tarkoitettuja erityisiä muuntamisedellytyksiä käytännössä noudatetaan tavanomaisissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa.

c)

Aiotun prosessin validointi mittaamalla seuraavien elinkelpoisuuden/tarttuvuuden väheneminen:

i)

endogeeniset indikaattoriorganismit prosessin aikana, jossa indikaattori

esiintyy jatkuvasti raaka-aineessa suurina määrinä,

ei ole vähemmän lämmönkestävä muuntamiskäsittelyn letaaleille osatekijöille, muttei myöskään merkittävästi vastustuskykyisempi kuin taudinaiheuttajat, joiden valvontaan sitä käytetään,

on suhteellisen helppo ilmaista määrällisenä, tunnistaa ja vahvistaa; tai

ii)

hyvin kuvattu testiorganismi tai virus, altistamisen aikana, pannaan soveltuvassa testauselimessä lähtöaineeseen.

d)

Edellä c alakohdassa tarkoitetun aiotun prosessin validoinnin on osoitettava, että käsittelyllä pystytään vähentämään kokonaisriskiä seuraavasti:

i)

lämpö- ja kemiallisissa käsittelyissä seuraavasti:

bakteerien Enterococcus faecalis tai Salmonella Senftenberg (775W, H2S-negatiivinen) määrän väheneminen 5 log10,

lämpökestävien virusten, kuten parvoviruksen, infektiivisyystitterin väheneminen vähintään 3 log10, aina kun ne on todettu merkittäväksi vaaraksi, ja

ii)

kemiallisten käsittelyjen osalta myös seuraavasti:

vastustuskykyisten loisten kuten Ascaris sp.:n munien määrän väheneminen vähintään 99,9 prosentissa (3 log10) elinkelpoisista vaiheista.

e)

Kattavan valvontaohjelman suunnittelu, johon kuuluvat c alakohdassa tarkoitetun prosessin toimivuuden valvontamenettelyt.

f)

Toimenpiteet, joilla taataan valvontaohjelmassa vahvistettujen merkittävien prosessiparametrien jatkuva seuranta laitoksen ollessa toiminnassa.

Biokaasu- tai kompostointilaitoksissa käytettäviä prosessiparametreja koskevat yksityiskohtaiset tiedot ja muut kriittiset kohdat on talletettava ja säilytettävä siten, että omistaja, hoitaja tai hänen edustajansa ja toimivaltainen viranomainen voi valvoa kyseisen laitoksen toimintaa.

Hakijan on pyynnöstä annettava tiedot toimivaltaisen viranomaisen käyttöön. Tämän kohdan nojalla sallittua prosessia koskevat tiedot on annettava pyynnöstä komission käyttöön.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, siihen asti kun asetuksen (EY) N:o 1069/2009 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut säännöt annetaan, toimivaltainen viranomainen voi sallia muiden kuin tässä luvussa säädettyjen erityisten vaatimusten käytön – edellyttäen että taataan vastaava taudinaiheuttajien väheneminen – seuraavien osalta:

a)

ruokajäte, jota käytetään biokaasu- tai kompostointilaitoksessa ainoana eläimistä saatavana sivutuotteena; ja

b)

ruokajätteen seokset seuraavien ainesten kanssa:

i)

lanta;

ii)

ruoansulatuskanavan sisältö, joka on erotettu ruoansulatuskanavasta;

iii)

maito;

iv)

maitopohjaiset tuotteet;

v)

maidosta johdetut tuotteet;

vi)

ternimaito;

vii)

ternimaitotuotteet;

viii)

munat;

ix)

munatuotteet;

x)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatava sivutuotteet, joille on tehty asetuksen (EY) N:o 852/2004 2 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritelty käsittely.

3.

Jos asetuksen (EY) N:o 1069/2009 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetut ainekset tai 10 artiklan g alakohdassa tarkoitetut johdetut tuotteet ovat ainoita eläinperäisiä tuotteita, joita biokaasu- tai kompostointilaitoksessa käsitellään, toimivaltainen viranomainen voi sallia muiden kuin tässä luvussa esitettyjen erityisten vaatimusten käytön, jos se

a)

ei katso kyseiseen ainekseen sisältyvän minkään vakavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin leviämisriskiä;

b)

katsoo mädätysjätteiden tai kompostin olevan käsittelemätöntä ainesta ja velvoittaa toimijat käsittelemään niitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 ja tämän asetuksen mukaisesti.

4.

Toimijat voivat saattaa markkinoille mädätysjätettä ja kompostia, joka on tuotettu toimivaltaisen viranomaisen sallimia parametria noudattaen,

a)

1 kohdan mukaisesti;

b)

2 ja 3 kohdan mukaisesti, yksinomaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseiset parametrit on sallittu.

3   jakso

Mädätysjätteitä ja kompostia koskevat vaatimukset

1.

a)

Biokaasulaitoksessa muuntamisen aikana tai kompostointilaitoksessa kompostoinnin aikana tai välittömästi niiden jälkeen mädätysjätteistä tai kompostista käsittelyn valvomiseksi otettujen edustavien näytteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

 

Escherichia coli: 1 grammassa: n = 5, c = 1, m = 1 000, M = 5 000;

tai

 

Enterococcaceae: 1 grammassa: n = 5, c = 1, m = 1 000, M = 5 000;

ja

b)

varastoinnin aikana tai varastostaoton yhteydessä mädätysjätteistä tai kompostista otettujen edustavien näytteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Salmonella: ei esiinny 25 grammassa: n = 5; c = 0; m = 0; M = 0

jossa a tai b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa

n

=

testattavien näytteiden määrä;

m

=

bakteerimäärän raja-arvo; tulosta pidetään hyväksyttävänä, jos bakteerimäärä kaikissa näytteissä on enintään m;

M

=

bakteerien enimmäismäärä; tulosta on pidettävä epätyydyttävänä, jos bakteerien lukumäärä yhdessä tai useammassa näytteessä on vähintään M; ja

c

=

sellaisten näytteiden lukumäärä, joissa bakteerien lukumäärät voivat olla m:n ja M:n välillä ja näytettä silti pidetään hyväksyttävänä, jos muiden näytteiden bakteerimäärät ovat enintään m.

2.

Mädäte tai komposti, joka ei ole tässä jaksossa asetettujen vaatimusten mukaista, on vietävä uudelleen muunnettavaksi tai kompostoitavaksi, ja salmonellan tapauksessa käsiteltävä tai hävitettävä toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.


LIITE VI

TUTKIMUSTA, RUOKINTAA, KERÄÄMISTÄ JA HÄVITTÄMISTÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

I   LUKU

TUTKIMUSTARKOITUKSIIN JA MUIHIN TARKOITUKSIIN TARKOITETTUJA NÄYTTEITÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

1   jakso

Tutkimusnäytteet ja diagnostiset näytteet

1.

Toimijan on varmistettava, että tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden lähetysten mukana on kaupallinen asiakirja, jossa on mainittava

a)

aineksen kuvaus ja alkuperäinen eläinlaji;

b)

aineksen luokka;

c)

aineksen määrä;

d)

aineksen alkuperä- ja lähetyspaikka;

e)

lähettäjän nimi ja osoite;

f)

vastaanottajan ja/tai käyttäjän nimi ja osoite.

2.

Tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä käsittelevän käyttäjän on sinä aikana, kun hänen hallussaan olevaa ainesta käsitellään, toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi erityisesti hyvää laboratoriokäytäntöä noudattaen.

3.

Tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden myöhempi käyttö muihin kuin liitteessä I olevassa 38 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin on kielletty.

4.

Jollei tutkimusnäytteitä, diagnostisia näytteitä ja näytteistä johdettuja tuotteita säilytetä vertailutarkoituksia varten, ne on hävitettävä

a)

jätteenä polttamalla tai rinnakkaispolttamalla;

b)

käsittelemällä edellytyksin, jotka vastaavat vähintään höyryautoklaaveille validoitua menetelmää (1) , ja hävittämällä ne sen jälkeen jätteenä tai jätevetenä asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti, kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8 artiklan a alakohdan iv alakohdassa, 8 artiklan c ja d alakohdassa sekä 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet tai niistä johdetut tuotteet, jotka ovat osa soluviljelmää, testipakkausta tai laboratorionäytettä;

c)

painesteriloimalla ja sen jälkeen hävittämällä tai käyttämällä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12, 13 ja 14 kohdan mukaisesti.

5.

Tutkimusnäytteitä ja diagnostisia näytteitä käsittelevien käyttäjien on pidettävä tällaisten näytteiden lähetyksistä rekisteriä.

Rekisterissä on oltava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä näytteiden ja johdettujen tuotteiden hävittämispäivät- ja menetelmät.

6.

Poiketen siitä, mitä 1, 4 ja 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä, että opetustarkoituksessa käytetyt tutkimusnäytteet ja diagnostiset näytteet hävitetään muilla edellytyksillä, jotka eivät aiheuta kohtuuttomia riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle.

2   jakso

Kaupalliset näytteet ja näyttelyesineet

1.

Kaupallisia näytteitä ja näyttelyesineitä voi kuljettaa, käyttää ja hävittää ainoastaan 1 jakson 1–4 ja 6 kohdan mukaisesti.

2.

Jollei kaupallisia näytteitä ja näyttelyesineitä säilytetä vertailutarkoituksia varten, ne on sen jälkeen, kun tutkimukset tai määritykset on tehty,

a)

lähetettävä takaisin alkuperäjäsenvaltioon;

b)

lähetettävä toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, jos määrämaana olevan jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on antanut etukäteen luvan tällaiselle lähetykselle; tai

c)

hävitettävä tai käytettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti.

3.

Kun näyttelyesineiden esilläpito tai niihin liittyvä taiteellinen toiminta on päättynyt, näyttelyesineet on lähetettävä takaisin alkuperäjäsenvaltioon, lähetettävä tai hävitettävä 2 kohdan mukaisesti.

II   LUKU

RUOKINTAA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

1   jakso

Yleiset vaatimukset

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklan 1 kohdan a, d, f, g ja h alakohdassa tarkoitettuja eläimiä voidaan ruokkia mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luokkaan 2 tai 3 kuuluvalla aineksella siten, että toimivaltaisen viranomaisen mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistamien edellytysten lisäksi täyttyvät vähintään seuraavat edellytykset:

1.

Eläimistä saatavat sivutuotteet on kuljetettava käyttäjille tai keräyskeskuksiin liitteessä VIII olevan I luvun 1 ja 3 jakson mukaisesti.

2.

Toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä keräyskeskukset, edellyttäen että

a)

ne ovat liitteessä IX olevassa II luvussa esitettyjen väliasteen toimia toteuttaviin laitoksiin sovellettavien vaatimusten mukaisia; ja

b)

niissä on asianmukaiset välineet käyttämättömän aineksen hävittämiseksi tai ne lähettävät sen käsittelylaitokseen tai hyväksyttyyn poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen tämän asetuksen mukaisesti.

3.

Jäsenvaltiot voivat sallia luokkaan 2 kuuluvan aineksen käsittelylaitoksen käyttämisen keräyskeskuksena.

4.

Jos keräyskeskus toimittaa muuta ainesta kuin vesieläimistä tai vedessä elävistä selkärangattomista peräisin olevia sivutuotteita loppukäyttäjille, keräyskeskuksen toiminnanharjoittajan on varmistettava, että ainekselle tehdään jokin seuraavista käsittelyistä:

a)

denaturointi väriaineliuoksella; liuoksen on oltava niin väkevää, että värjääntyminen näkyy käsitellyssä aineksessa selvästi eikä väri häviä ainesta pakastettaessa tai jäähdytettäessä, ja kaikkien ainespalojen koko pinnan on pitänyt olla kyseisen liuoksen peittämä joko siten, että aines on upotettu liuokseen, tai siten, että aines on sumutettu tai muulla tavoin käsitelty liuoksella;

b)

steriloiminen vedessä tai höyryssä keittämällä, kunnes kaikki ainespalat ovat täysin kypsät; tai

c)

muu toiminnanharjoittajasta vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen sallima käsittely.

2   jakso

Eräiden lajien ruokinta ruokintapaikoilla

1.

Toimivaltainen viranomainen voi sallia asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen käytön uhanalaisten tai suojeltujen lajien ruokkimiseen ruokintapaikoilla seuraavin edellytyksin:

a)

Aineksella ruokitaan

i)

jotakin seuraavista haaskalintulajeista seuraavissa jäsenvaltioissa:

Jäsenvaltio

Eläinlajit

Bulgaria

partakorppikotka (Gypaetus barbatus)

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

keisarikotka (Aquila heliaca)

merikotka (Haliaeetus albicilla)

haarahaukka (Milvus migrans)

isohaarahaukka (Milvus milvus)

Kreikka

partakorppikotka (Gypaetus barbatus)

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

keisarikotka (Aquila heliaca)

merikotka (Haliaeetus albicilla)

haarahaukka (Milvus migrans)

Espanja

partakorppikotka (Gypaetus barbatus)

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

pyreneidenkeisarikotka (Aquila adalberti)

haarahaukka (Milvus migrans)

isohaarahaukka (Milvus milvus)

Ranska

partakorppikotka (Gypaetus barbatus)

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

merikotka (Haliaeetus albicilla)

haarahaukka (Milvus migrans)

isohaarahaukka (Milvus milvus)

Italia

partakorppikotka (Gypaetus barbatus)

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

haarahaukka (Milvus migrans)

isohaarahaukka (Milvus milvus)

Kypros

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

Portugali

munkkikorppikotka (Aegypius monachus)

pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)

hanhikorppikotka (Gyps fulvus)

maakotka (Aquila chrysaetos)

Slovakia

maakotka (Aquila chrysaetos)

keisarikotka (Aquila heliaca)

merikotka (Haliaeetus albicilla)

haarahaukka (Milvus migrans)

isohaarahaukka (Milvus milvus)

ii)

jotakin direktiivin 92/43/ETY liitteessä II luetelluista Carnivora-heimon lajeista kyseisen direktiivin nojalla perustetuilla erityisten suojelutoimien alueilla; tai

iii)

jotakin direktiivin 2009/147/EY liitteessä I luetelluista Falconiformes- tai Strigiformes-heimon lajeista kyseisen direktiivin nojalla perustetuilla erityisillä suojelualueilla.

b)

Toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ruokintapaikasta vastuussa olevalle toimijalle luvan.

Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tällainen lupa, jos

i)

ruokintaa ei käytetä TSE-riskin aiheuttavan erikseen määritellyn riskiaineksen tai erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävien kuolleiden märehtijöiden vaihtoehtoisena hävittämiskeinona;

ii)

käytössä on asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädetty TSE:n seurantajärjestelmä, johon sisältyy TSE-näytteiden säännöllisiä laboratoriotutkimuksia.

c)

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava koordinaatio luvassa esitettyjen vaatimusten valvonnasta vastaavien muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

d)

Toimivaltainen viranomainen katsoo asianomaisten lajien erityistilannetta ja elinympäristöä käsittelevän arvioinnin perusteella, että lajien suojelun taso paranee.

e)

Toimivaltaisen viranomaisen antamaan lupaan sovelletaan seuraavaa:

i)

siinä on viitattava kyseeseen tuleviin lajeihin ja nimettävä ne;

ii)

siinä on kuvattava yksityiskohtaisesti ruokintapaikan sijainti sillä maantieteellisellä alueella, jossa ruokinta tapahtuu; ja

iii)

se on viipymättä peruttava väliaikaisesti, jos

epäillään yhteyttä tai on virallisesti todettu yhteys TSE:n leviämiseen, kunnes riski voidaan sulkea pois, tai

jotakin tässä asetuksessa säädetyistä säännöistä ei noudateta.

f)

Ruokinnasta vastaavan toimijan on

i)

varattava ruokintaa varten suljettu alue, johon pääsevät vain suojeltavien lajien eläimet; tarvittaessa on käytettävä aitauksia tai muita keinoja, jotka vastaavat asianomaisten lajien luonnollista ravinnonhakukäyttäytymistä;

ii)

varmistettava, että ruokintaan tarkoitetut soveltuvat nautaeläinten ruhot ja vähintään 4 prosenttia lampaiden ja vuohien soveltuvista ruhoista testataan TSE:n toteamiseksi ennen niiden käyttämistä ruokintaan ja että testeistä saadaan negatiivinen tulos TSE:n seurantaohjelmassa, joka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III mukaisesti ja tapauksen mukaan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 b kohdan toisen alakohdan nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti; ja

iii)

pidettävä kirjaa ainakin ruokintaan käytettyjen eläinten ruhojen lukumäärästä, tyypistä, arvioidusta painosta ja alkuperästä sekä ruokintapäivämääristä ja ruokintapaikasta ja tapauksen mukaan TSE-testien tuloksista.

2.

Jos jäsenvaltio pyytää komissiota sisällyttämään sen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, sen on toimitettava

a)

yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi luetteloa olisi laajennettava kattamaan tietty haaskalintulaji kyseisessä jäsenvaltiossa, mukaan luettuina perustelut sille, miksi kyseisiä lintuja on tarpeen ruokkia luokkaan 2 tai 3 kuuluvan aineksen sijasta luokkaan 1 kuuluvalla aineksella;

b)

selvitys toimenpiteistä, jotka aiotaan toteuttaa 1 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

3   jakso

Luonnonvaraisten eläinten ruokkiminen ruokintapaikkojen ulkopuolella

Toimivaltainen viranomainen voi sallia erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä kokonaisista ruhoista tai ruhonosista koostuvan luokkaan 1 kuuluvan aineksen käytön ruokintapaikkojen ulkopuolella, tarvittaessa keräämättä ensin pois kuolleita eläimiä, 2 jakson 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luonnonvaraisten eläinten ruokkimiseksi, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.

Toimivaltainen viranomainen katsoo asianomaisen lajin erityistilannetta ja elinympäristöä käsittelevän arvioinnin perusteella, että lajin suojelun taso paranee.

2.

Toimivaltainen viranomainen yksilöi luvassa maantieteellisesti rajatulla ruokintavyöhykkeellä sijaitsevat maatilat tai karjat seuraavin edellytyksin:

a)

Ruokintavyöhyke ei saa ulottua alueille, joilla harjoitetaan voimaperäistä eläinten kasvatusta.

b)

Maatilalla olevien tuotantoeläinten tai ruokintavyöhykkeellä laiduntavien karjojen on oltava virkaeläinlääkärin säännöllisessä seurannassa TSE-taudin ja ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien esiintymisen osalta.

c)

Ruokinta on viipymättä keskeytettävä väliaikaisesti, jos

i)

epäillään yhteyttä tai on virallisesti todettu yhteys TSE:n leviämiseen maatilalla tai karjassa, kunnes riski voidaan sulkea pois;

ii)

epäillään tai on virallisesti todettu ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin esiintyminen maatilalla tai karjassa, kunnes riski voidaan sulkea pois; tai

iii)

jotakin tässä asetuksessa säädetyistä säännöistä ei noudateta.

d)

Toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä luvassa

i)

asianmukaiset toimenpiteet, joilla estetään TSE:n tai muiden tartuntatautien tarttuminen kuolleista eläimistä ihmisiin tai muihin eläimiin, kuten suojeltavan lajin luonnolliseen ravinnonhakukäyttäytymiseen kohdennettavat toimenpiteet, ajoittaiset ruokintakiellot, tuotantoeläinten siirtorajoitukset ja muut ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien mahdollisen tartuntavaaran torjuntaan tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet, jotka liittyvät ruokinta-alueella esiintyviin lajeihin, joiden ruokintaan eläimistä saatavia sivutuotteita ei käytetä;

ii)

niiden henkilöiden tai yhteisöjen velvollisuudet ruokintavyöhykkeellä, jotka auttavat ruokinnassa tai ovat vastuussa tuotantoeläimistä i alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä;

iii)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 53 artiklassa tarkoitettujen sellaisten seuraamusten määräämistä koskevat edellytykset, joita sovelletaan tämän d alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen tekemiin säännösten rikkomisiin i alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä.

e)

Jos ruokinta toteutetaan keräämättä ensin pois kuolleita eläimiä, mahdollisten taudin leviämisriskien arvioimiseksi on laadittava arvio tuotantoeläinten todennäköisestä kuolleisuudesta ruokintavyöhykkeellä ja luonnonvaraisten eläinten todennäköisistä ruokintatarpeista.

4   jakso

Eläintarhaeläinten ruokkiminen luokkaan 1 kuuluvalla aineksella

Toimivaltainen viranomainen voi sallia erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä kokonaisista ruhoista tai ruhonosista koostuvan luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja eläintarhaeläimistä johdetun aineksen käytön eläintarhaeläinten ruokinnassa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ruokinnasta vastuussa olevalle toimijalle luvan. Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tällainen lupa, jos

i)

ruokintaa ei käytetä TSE-riskin aiheuttavan erikseen määritellyn riskiaineksen tai erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävien kuolleiden märehtijöiden vaihtoehtoisena hävittämiskeinona;

ii)

silloin kun käytetään erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävistä kokonaisista ruhoista tai ruhonosista koostuvaa luokkaan 1 kuuluvaa ainesta, joka on peräisin nautaeläimistä, käytössä on asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädetty TSE:n seurantajärjestelmä, johon sisältyy TSE-näytteiden säännöllisiä laboratoriotutkimuksia.

b)

Toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupa on viipymättä peruttava väliaikaisesti, jos

i)

epäillään yhteyttä tai on virallisesti todettu yhteys TSE:n leviämiseen, kunnes riski voidaan sulkea pois; tai

ii)

jotakin tässä asetuksessa säädetyistä säännöistä ei noudateta.

c)

Ruokinnasta vastaavan toimijan on

i)

varastoitava ruokintaan käytettävä aines ja suoritettava ruokinta suljetulla ja aidatulla alueella sen varmistamiseksi, että ruokintaan käytettävä aines ei ole muiden lihansyöjäeläinten kuin niiden eläintarhaeläinten saatavilla, joiden osalta on myönnetty lupa;

ii)

varmistettava, että ruokinnassa käytettäviksi tarkoitetut märehtijät kuuluvat TSE:n seurantaohjelmaan, joka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen III mukaisesti ja tapauksen mukaan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 b kohdan toisen alakohdan nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti;

iii)

pidettävä kirjaa ruokinnassa käytettyjen eläinten ruhojen lukumäärästä, tyypistä, arvioidusta painosta ja alkuperästä sekä TSE-testien tuloksista ja ruokintapäivämääristä.

III   LUKU

KERÄÄMISTÄ JA HÄVITTÄMISTÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

1   jakso

Eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämistä koskevat erityissäännöt

1.

Jos toimivaltainen viranomainen sallii eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisen paikan päällä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c ja e alakohdan mukaisesti, hävittäminen voidaan tehdä

a)

polttamalla tai hautaamalla paikassa, josta eläimistä saatavat sivutuotteet ovat peräisin;

b)

hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle; tai

c)

polttamalla tai hautaamalla sellaisessa paikassa, jossa ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle aiheutuvat riskit ovat mahdollisimman vähäiset, edellyttäen että kyseinen paikka sijaitsee riittävän välimatkan päässä, jotta toimivaltainen viranomainen voi hallinnoida ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ja ympäristölle aiheutuvan riskin estämistoimia.

2.

Kun eläimistä saatavia sivutuotteita poltetaan paikan päällä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan b, c ja e alakohdan mukaisesti, on varmistettava, että polttaminen tapahtuu

a)

asianmukaisesti rakennetuissa rovioissa ja siten, että eläimistä saatavat sivutuotteet muuttuvat tuhkaksi;

b)

vaarantamatta ihmisten terveyttä;

c)

käyttämättä prosesseja tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoja ympäristölle ja erityisesti vesistöihin, ilmaan, maaperään, kasveihin ja eläimiin kohdistuvia riskejä tai melua tai hajua;

d)

edellytyksin, joilla varmistetaan, että syntynyt tuhka hävitetään hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle.

3.

Kun eläimistä saatavia sivutuotteita haudataan paikan päällä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c ja e alakohdan mukaisesti, on varmistettava, että hautaaminen tapahtuu

a)

siten, etteivät ne ole lihansyöjäeläinten tai kaikkiruokaisten eläinten saatavilla;

b)

hyväksytylle kaatopaikalle tai muuhun paikkaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä prosesseja tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoja ympäristölle ja erityisesti vesistöihin, ilmaan, maaperään, kasveihin ja eläimiin kohdistuvia riskejä tai melua tai hajua.

4.

Jos hävittäminen tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c tai e alakohdan mukaisesti, eläimistä saatavat sivutuotteet on siirrettävä alkuperäpaikasta hävittämispaikkaan seuraavin edellytyksin:

a)

Eläimistä saatavat sivutuotteet kuljetetaan turvallisissa ja tiiviissä säiliöissä tai ajoneuvoissa;

b)

toimivaltainen viranomainen valvoo tarvittaessa eläimistä saatavien sivutuotteiden lastaamista ja purkamista;

c)

ajoneuvon renkaat desinfioidaan sen poistuessa alkuperäpaikasta;

d)

eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa käytetyt säiliöt ja ajoneuvot puhdistetaan perusteellisesti ja desinfioidaan sen jälkeen, kun eläimistä saatavat sivutuotteet on purettu; ja

e)

ajoneuvojen saattajien riittävyydestä, tiiviyden testaamisesta ja kaksinkertaisesta suojauksesta huolehditaan tarvittaessa.

2   jakso

Eläimistä saatavien sivutuotteiden polttaminen ja hautaaminen syrjäisillä alueilla

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu enimmäisprosenttiosuus saa olla enintään

a)

10 % asianomaisen jäsenvaltion nautaeläinpopulaatiosta;

b)

25 % asianomaisen jäsenvaltion lammas- ja vuohipopulaatiosta;

c)

10 % asianomaisen jäsenvaltion sikapopulaatiosta; ja

d)

muiden lajien populaatiosta prosenttiosuus, jonka toimivaltainen viranomainen määrittää sellaisen arvion perusteella, joka koskee kyseisten lajien polttamisesta tai hautaamisesta paikan päällä ihmisten ja eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuvia riskejä.

3   jakso

Mehiläisten ja mehiläishoidon sivutuotteiden polttaminen ja hautaaminen

Toimivaltainen viranomainen voi sallia mehiläisten ja mehiläishoidon sivutuotteiden hävittämisen polttamalla tai hautaamalla paikan päällä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, jos on toteutettu kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että polttaminen tai hautaaminen ei vaaranna eläinten tai ihmisten terveyttä tai ympäristöä.

IV   LUKU

HÄVITTÄMINEN MUILLA TAVOIN

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi sallia kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen muilla tavoin kuin polttamalla tai hautaamalla paikan päällä sillä edellytyksellä, että

a)

laitoksesta, josta aines kerätään, saatavan aineksen määrä on viikossa enintään 20 kilogrammaa riippumatta aineksen alkuperälajista;

b)

aines kerätään, kuljetetaan ja hävitetään siten, ettei ihmisten ja eläinten terveydelle aiheudu kohtuuttomia riskejä;

c)

toimivaltainen viranomainen tekee tämän jakson säännösten noudattamisen varmistamiseksi säännöllisesti tarkastuksia, joihin kuuluvat myös toimijoiden kirjanpidon tarkastukset laitoksissa, joissa aines kerätään.

Jäsenvaltio voi korottaa a alakohdassa tarkoitetun määrän enintään 50 kilogrammaan viikossa, jos se esittää komissiolle ja muille jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 1069/2009 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean puitteissa yksityiskohtaiset perustelut, joista käyvät ilmi niiden toimien luonne, joiden osalta määrää halutaan korottaa, lajit, joista asianomaiset eläimistä saatavat sivutuotteet ovat peräisin sekä syyt määrän korotustarpeelle ottaen huomioon kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu asianmukainen järjestelmä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelemiseksi ja hävittämiseksi.


(1)  CEN TC/102 – Terveydenhuollossa käytettävät sterilointilaitteet - EN 285:2006 + A2:2009 - Sterilointi. Höyrysterilaattorit. Suuret sterilaattorit, viite julkaistu: EUVL C 293, 2.12.2009, s. 39.


LIITE VII

VAIHTOEHTOISIA MENETELMIÄ KOSKEVIEN HAKEMUSTEN VAKIOMALLI

I   LUKU

Kielijärjestelyt

1.

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 20 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden vaihtoehtoisia käyttö- tai hävittämismenetelmiä koskevat lupahakemukset, jäljempänä ’hakemus’, on jätettävä jollakin vuonna 1958 annetun asetuksen N:o 1 1 artiklassa tarkoitetulla Euroopan unionin virallisella kielellä.

2.

Intressitahon, joka jättää hakemuksensa muulla kuin englannin kielellä, on ennen arviointia hyväksyttävä hakemuksensa virallinen käännös, jonka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) toimittaa.

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu ajanjakso alkaa vasta, kun intressitaho on hyväksynyt hakemuksen virallisen käännöksen.

II   LUKU

Hakemusten sisältö

1.

Jotta EFSA voisi arvioida ehdotetun vaihtoehtoisen menetelmän turvallisuuden, hakemuksessa on oltava kaikki tarvittavat tiedot seuraavista seikoista:

a)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden luokat, joihin vaihtoehtoista menetelmää aiotaan soveltaa, asetuksen (EY) N:o 1069/20098, 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen luokkien mukaisesti.

b)

Riskiaineksen yksilöiminen ja määritteleminen seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Merkittävän riskin aiheuttavat ainekset on yksilöitävä erikseen. Jokaisen aineksen osalta on arvioitava ihmisten ja eläinten altistumisriskien todennäköisyys tavanomaisissa ja kiireellisissä/epätavallisissa toimintaolosuhteissa. Jos altistuminen on merkittävää, potentiaalinen riski on arvioitava.

c)

Taudinaiheuttajiin liittyvien riskien vähentäminen seuraavien periaatteiden mukaisesti:

 

Se, miten prosessin avulla vähennetään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvia riskejä, on arvioitava suorien mittausten perusteella.

 

Jos suoria mittauksia ei ole saatavilla, voidaan käyttää mallintamista tai ekstrapolointia muista prosesseista. Riskien tehokkaan vähentämisen osoittamiseksi yksilöity vaara (esim. salmonella) on ilmaistava määrällisesti sekä raaka- eli syöttöaineessa että tuotoksena saatavassa aineessa. Tätä lukua sovellettaessa tuotos käsittää kaikki prosessista saatavat lopputuotteet ja johdetut sivutuotteet.

 

Arviointien tukena on oltava todisteita. Todisteita ovat mittausten osalta tiedot käytetystä menetelmästä (käytettyjen menetelmien herkkyys ja luotettavuus), analysoitujen näytteiden tyyppi ja todisteet näytteiden edustavuudesta (relevantit todelliset näytteet, tehtyjen testien lukumäärä).

 

Jos prionien mittauksessa käytetään prioneja korvaavia molekyylejä, on selitettävä, kuinka relevantteja ne ovat. Validius ja kyseeseen tulevat epävarmuustekijät on arvioitava.

d)

Riskien ehkäisy seuraavien periaatteiden mukaisesti:

 

Riskien ehkäisyssä käytettävien teknisten toimenpiteiden todennäköinen tehokkuus on analysoitava.

 

Analyysissä on otettava huomioon tavanomaiset ja kiireelliset/epätavalliset toimintaolosuhteet prosessin häiriöt mukaan luettuina.

 

Riskien ehkäisyn osoittamiseksi tarkoitetut valvonta- ja seurantamenettelyt on täsmennettävä.

 

Jos riskiä ei voida täysin ehkäistä, potentiaaliset riskit on arvioitava.

e)

Toisistaan riippuvaisten prosessien yksilöiminen seuraavien periaatteiden mukaisesti:

 

On arvioitava mahdolliset välilliset vaikutukset, jotka voivat vaikuttaa kykyyn vähentää tietyn prosessin riskejä.

 

Prosessista saatavien lopputuotteiden ja johdettujen sivutuotteiden kuljetuksesta, varastoinnista ja turvallisesta hävittämisestä voi aiheutua välillisiä vaikutuksia.

f)

Loppu- ja sivutuotteiden suunniteltu loppukäyttö seuraavien periaatteiden mukaisesti:

 

Prosessin loppu- ja sivutuotteiden suunniteltu loppukäyttö on täsmennettävä.

 

Todennäköiset riskit on laskettava c alakohdan mukaisesti arvioidusta sellaisten riskien vähenemisestä, joita voi aiheutua ihmisten ja eläinten terveydelle.

2.

Hakemukseen on liitettävä asiakirjatodisteet, erityisesti prosessin toiminnan vuokaavio, 1 kohdan c alakohdassa mainitut todisteet ja muut todisteet 1 kohdassa esitettyihin puitteisiin liittyvien selvitysten tueksi.

3.

Hakemuksessa on oltava intressitahon yhteystiedot mukaan luettuina intressitahona tai sen puolesta vastuussa olevan yhteyshenkilön nimi ja täydellinen osoite, puhelin- ja/tai faksinumero ja/tai sähköpostiosoite.


LIITE VIII

KERÄÄMINEN, KULJETUS JA JÄLJITETTÄVYYS

I   LUKU

KERÄÄMINEN JA KULJETUS

1   jakso

Ajoneuvot ja säiliöt

1.

Eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet on kerättävä ja kuljetettava sinetöidyissä uusissa pakkauksissa tai katetuissa tiiviissä säiliöissä tai ajoneuvoissa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valmistusketjun lähtöpisteestä alkaen.

2.

Ajoneuvot ja uudelleen käytettävät säiliöt sekä kaikki uudelleen käytettävät välineet tai kalusto, jotka ovat joutuneet kosketuksiin eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden kanssa, jotka ovat muita kuin asetuksen (EY) N:o 767/2009 mukaisesti markkinoille saatettuja johdettuja tuotteita ja jotka varastoidaan ja kuljetetaan asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteen II mukaisesti, on säilytettävä puhtaina.

Jolleivät ne ole tarkoitettuja yksinomaan tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden kuljetukseen, niiden on erityisesti oltava ristikontaminaation estämiseksi

a)

kuivia ja puhtaita ennen käyttöä; ja

b)

puhdistettuja, pestyjä ja/tai desinfioituja jokaisen käyttökerran jälkeen siinä määrin kuin ristikontaminaation estämiseksi on tarpeen.

3.

Uudelleen käytettäviä säiliöitä on käytettävä yksinomaan tietyn eläimistä saatavan sivutuotteen tai siitä johdetun tuotteen kuljetuksessa siinä määrin kuin ristikontaminaation estämiseksi on tarpeen.

Uudelleen käytettäviä säiliöitä voidaan kuitenkin käyttää, jos toimivaltainen viranomainen on sallinut tällaisen käytön

a)

erilaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden kuljetukseen, jos ne on puhdistettu ja desinfioitu eri käyttöjen välillä tavalla, jolla estetään ristikontaminaatio;

b)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden kuljetukseen sen jälkeen, kun niitä on käytetty ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden kuljetukseen, edellytyksin, joilla estetään ristikontaminaatio.

4.

Pakkausmateriaali on hävitettävä polttamalla tai muulla unionin lainsäädännön mukaisella tavalla.

2   jakso

Lämpötilavaatimukset

1.

Rehuaineen tai lemmikkieläinten ruoan valmistukseen tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet on ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvien riskien välttämiseksi kuljetettava asianmukaisessa lämpötilassa; lihasta ja lihatuotteista, jotka on tarkoitettu muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi, peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet on kuljetettava enintään 7 °C:n lämpötilassa, jollei niitä käytetä ruokintaan liitteessä II olevan I luvun mukaisesti.

2.

Rehuaineen tai lemmikkieläinten ruoan valmistukseen tarkoitettu luokkaan 3 kuuluva käsittelemätön aines on varastoitava ja kuljetettava jäähdytettynä, jäädytettynä tai säilörehuna, jollei

a)

sitä käsitellä 24 tunnin kuluessa keräämisestä tai siitä, kun sen varastointi jäähdytettynä tai pakastettuna päättyy, kun myöhempi kuljetus tapahtuu kuljetusvälineessä, jossa varastointilämpötila pysyy yllä;

b)

sitä kuljeteta jäähdytettynä lämpöeristetyissä säilöissä, jos riskiä ei voida aineksen ominaisuuksien vuoksi vähentää muilla toimenpiteillä, silloin kun kyseessä ovat maito, maitopohjaiset tuotteet tai maidosta johdetut tuotteet, joille ei ole tehty mitään liitteessä X olevan II luvun 4 jakson I osassa tarkoitettua käsittelyä.

3.

Kylmäkuljetuksiin käytettävien ajoneuvojen on oltava sellaisia, että lämpötila pysyy sopivana koko kuljetuksen ajan ja että lämpötilaa voidaan valvoa.

3   jakso

Maidosta, maitopohjaisista tuotteista tai maidosta johdetuista tuotteista koostuvan luokkaan 3 kuuluvan aineksen keräämiseen ja kuljetukseen sovellettava poikkeus

Edellä olevaa 1 jaksoa ei sovelleta maidosta, maitopohjaisista tuotteista tai maidosta johdetuista tuotteista koostuvan luokkaan 3 kuuluvan aineksen keräämiseen ja kuljetukseen, jonka suorittaa asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti hyväksytyn maitoalan laitoksen toiminnanharjoittaja, jos kyseinen maidonjalostamo vastaanottaa aiemmin toimittamiaan tuotteita, jotka erityisesti asiakkaat sinne palauttavat.

4   jakso

Lannan keräämiseen ja kuljetukseen sovellettava poikkeus

Poiketen siitä, mitä 1 jaksossa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä kahden samalla tilalla sijaitsevan paikan tai samassa jäsenvaltiossa olevien viljelijöiden ja käyttäjien välillä kuljetettavan lannan keräämisen ja kuljetuksen muilla edellytyksillä, joilla estetään kohtuuttomien riskien aiheutuminen ihmisten ja eläinten terveydelle.

II   LUKU

TUNNISTEMERKINNÄT

1.

On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetykset ovat tunnistettavissa ja säilyvät tarkoin erillään ja tunnistettavissa siinä paikassa tapahtuvan keräyksen, josta eläimistä saatavat sivutuotteet ovat peräisin, ja kuljetuksen aikana;

b)

tiettyyn luokkaan kuuluvien eläimistä peräisin olevien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tunnistamiseen tarkoitettua merkintäainetta käytetään ainoastaan siinä luokassa, jossa sitä tämän asetuksen mukaan vaaditaan käytettäväksi, tai jos sen käytöstä säädetään 4 kohdan;

c)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähetykset lähetetään yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon pakkauksissa, säiliöissä tai ajoneuvoissa, jotka ovat varustettuja selvästi ja vähintään kuljetuksen ajan pysyvillä värikoodeilla tässä asetuksessa säädettyjen tietojen ilmoittamiseksi pakkauksen, säiliön tai ajoneuvon pinnalla tai pinnan osalla tai niihin kiinnitetyssä etiketissä tai merkissä seuraavasti:

i)

luokkaan 1 kuuluva aines merkitään mustalla värillä;

ii)

luokkaan 2 kuuluva aines (muu kuin lanta ja ruoansulatuskanavan sisältö) merkitään keltaisella värillä;

iii)

luokkaan 3 kuuluva aines merkitään vihreällä värillä, joka sisältää runsaasti sinistä, jotta se varmasti erottuu selvästi muista väreistä;

iv)

tuotavissa lähetyksissä i, ii ja iii alakohdassa kunkin aineksen osalta tarkoitettu väri siitä hetkestä, jona lähetys kulkee ensimmäisen unionin saapumispaikan rajatarkastusaseman kautta.

2.

Kuljetuksen ja varastoinnin aikana pakkaukseen, säiliöön tai ajoneuvoon kiinnitetyssä etiketissä on

a)

mainittava selkeästi eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden luokka; ja

b)

oltava selkeästi ja helppolukuisesti pakkauksessa, säiliössä tai ajoneuvossa ilmaisu tapauksen mukaan seuraavasti:

i)

luokkaan 3 kuuluvan aineksen osalta ilmaisu ”Ei ihmisravinnoksi”;

ii)

luokkaan 2 kuuluvan aineksen (lanta ja ruoansulatuskanavan sisältö pois luettuina) ja luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettujen tuotteiden osalta ilmaisu ”Ei eläinten ruokintaan”; jos luokkaan 2 kuuluva aines on kuitenkin tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten ruokintaan kyseisessä artiklassa tai sen mukaisesti säädetyin edellytyksin, etiketissä on sen sijaan oltava maininta ”… n ruokintaan” täydennettynä niiden eläinten lajin nimellä, joiden ruokintaan aines on tarkoitettu;

iii)

luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja luokkaan 1 kuuluvasta aineksesta johdettujen tuotteiden osalta ilmaisu

”Ainoastaan hävitettäväksi”, jos ne on tarkoitettu hävitettäviksi,

”Ainoastaan lemmikkieläinten ruoan valmistukseen”, jos ne on tarkoitettu lemmikkieläinten ruoan valmistukseen,

”Ainoastaan johdettujen tuotteiden valmistukseen. Ei ihmisten eikä eläinten ravinnoksi eikä maahan levitettäväksi”, jos ne on tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen;

iv)

maidon, maitopohjaisten tuotteiden, maidosta johdettujen tuotteiden, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden osalta ilmaisu ”Ei ihmisravinnoksi”;

v)

luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta tuotetun gelatiinin osalta ilmaisu ”Eläinten ruokintaan soveltuvaa gelatiinia”;

vi)

luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta tuotetun kollageenin osalta ilmaisu ”Eläinten ruokintaan soveltuvaa kollageenia”;

vii)

raa’an lemmikkieläinten ruoan osalta ilmaisu ”Ainoastaan lemmikkieläinten ruoaksi”;

viii)

kalanrehuksi tarkoitetun kalan ja kalasta johdettujen tuotteiden osalta, jotka on käsitelty ja pakattu ennen jakelua, selkeästi ja helppolukuisesti alkuperäisen rehunvalmistuslaitoksen nimi ja osoite sekä ilmaisu

”Sisältää ainoastaan luonnonvaraisesta kalasta saatua kalajauhoa – voidaan käyttää kaikkien lajien viljeltyjen kalojen ruokintaan”, kun kyseessä on luonnonvaraisesta kalasta saatu kalajauho,

”Sisältää ainoastaan lajin […] viljellystä kalasta saatua kalajauhoa – voidaan käyttää ainoastaan muiden kalalajien viljeltyjen kalojen ruokintaan”, kun kyseessä on viljellystä kalasta saatu kalajauho,

”Sisältää lajin […] luonnonvaraisesta ja viljellystä kalasta saatua kalajauhoa – voidaan käyttää ainoastaan muiden kalalajien viljeltyjen kalojen ruokintaan”, kun kyseessä on luonnonvaraisesta ja viljellystä kalasta saatu kalajauho;

ix)

hevoseläinten sellaisten verituotteiden osalta, jotka on tarkoitettu muihin tarkoituksiin kuin rehuksi, ilmaisu ”Hevoseläinten verta ja verituotteita. Ei ihmisten eikä eläinten ravinnoksi”;

x)

liitteessä XIV olevan II luvun 12 jaksossa tarkoitettujen sarvien, sorkkien, kavioiden ja muiden ainesten osalta, jotka on tarkoitettu orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden tuotantoon, ilmaisu ”Ei ihmisten eikä eläinten ravinnoksi”;

xi)

orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden osalta ilmaisu ”Orgaanista lannoitetta tai maanparannusainetta; varoaika levittämisestä vähintään 21 päivää, joiden aikana tuotantoeläimet eivät saa laiduntaa eikä laidunkasvillisuutta saa käyttää ruokintaan”;

xii)

liitteessä VI olevan II luvun 1 jakson mukaisesti ruokinnassa käytettävän aineksen osalta keräyskeskuksen nimi ja osoite sekä ilmaisu ”Ei ihmisravinnoksi”;

xiii)

lannan ja ruoansulatuskanavan sisällön osalta ilmaisu ”Lantaa”;

xiv)

välituotteiden osalta ulkopakkauksessa ilmaisu ”Ainoastaan lääkkeiden / eläinlääkkeiden / lääkinnällisten laitteiden / aktiivisten implantoitavien lääkinnällisten laitteiden / in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden / laboratorioreagenssien valmistukseen”;

xv)

tutkimusnäytteiden ja diagnostisten näytteiden osalta a alakohdassa säädetyn etikettitekstin sijasta ilmaisu ”Tutkimustarkoituksiin ja diagnostisiin tarkoituksiin”;

xvi)

kaupallisten näytteiden osalta a alakohdassa säädetyn etikettitekstin sijasta ilmaisu ”Kaupallinen näyte; ei ihmisravinnoksi”;

xvii)

näyttelyesineiden osalta a alakohdassa säädetyn tekstin sijasta ilmaisu ”Näyttelyesine; ei ihmisravinnoksi”.

c)

Edellä b alakohdan xi alakohdassa tarkoitettua etikettiä ei kuitenkaan vaadita orgaanisilta lannoitteilta ja maanparannusaineilta, jotka ovat

i)

loppukuluttajan käytettäviksi tarkoitetuissa enintään 50 kilogramman myyntipakkauksissa; tai

ii)

enintään 1 000 kilogramman suursäkeissä, jos

sen jäsenvaltion, jossa orgaaninen lannoite tai maanparannusaine on tarkoitettu levitettäväksi maahan, toimivaltainen viranomainen on ne sallinut,

kyseisissä säkeissä on merkintä, ettei tuotteita ole tarkoitettu levitettäväksi maahan, johon tuotantoeläimillä on pääsy.

3.

Jäsenvaltiot voivat luoda järjestelmiä tai vahvistaa sääntöjä, jotka koskevat niiden omalta alueelta peräisin olevien ja sinne jäävien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja johdettujen tuotteiden kuljettamisessa käytettävien pakkausten, säiliöiden ja ajoneuvojen värikoodeja, jos järjestelmät tai säännöt eivät sekoita edellä 1 kohdan c alakohdassa säädettyä värikoodijärjestelmää.

4.

Jäsenvaltiot voivat luoda järjestelmiä tai vahvistaa sääntöjä, jotka koskevat niiden omalta alueelta peräisin olevien ja sinne jäävien eläinperäisten sivutuotteiden merkitsemistä, jos järjestelmät tai säännöt eivät ole ristiriidassa tässä liitteessä olevassa V luvussa esitettyjen johdettuja tuotteita koskevien merkintävaatimusten kanssa.

5.

Poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat soveltaa kyseisissä kohdissa tarkoitettuja järjestelmiä tai sääntöjä sellaisiin eläinperäisiin sivutuotteisiin, jotka ovat peräisin niiden omalta alueelta mutta joita ei ole tarkoitettu sinne jääviksi, jos määrämaana oleva jäsenvaltio tai kolmas maa on ilmoittanut suostumuksestaan.

6.

Kuitenkin

a)

tämän luvun 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta maidosta, maitopohjaisista tuotteista tai maidosta johdetuista tuotteista koostuvan luokkaan 3 kuuluvan aineksen tunnistemerkintöihin, jotka tekee asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti hyväksytyn maitoalan laitoksen toiminnanharjoittaja, jos kyseinen maitoalan laitos vastaanottaa aiemmin toimittamiaan tuotteita, jotka erityisesti asiakkaat sinne palauttavat;

b)

toimivaltainen viranomainen voi 1 ja 2 kohdasta poiketen hyväksyä kahden samalla tilalla sijaitsevan paikan tai samassa jäsenvaltiossa olevien viljelijöiden ja käyttäjien välillä kuljetettavan lannan varustamisen muunlaisin tunnistemerkinnöin;

c)

asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan h alakohdassa määriteltyjä rehuseoksia, jotka on valmistettu eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista ja jotka on pakattu ja saatettu markkinoille rehuna asetuksen (EY) N:o 767/2009 4 kohdan mukaisesti, ei tarvitse varustaa 1 kohdan mukaisesti tunnistemerkinnöillä eikä niihin tarvitse tehdä 2 kohdan mukaisia merkintöjä.

III   LUKU

KAUPALLISET ASIAKIRJAT JA TERVEYSTODISTUKSET

1.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja johdettujen tuotteiden mukana on kuljetuksen aikana oltava tässä luvussa esitetyn mallin mukainen kaupallinen asiakirja tai tässä asetuksessa niin vaadittaessa terveystodistus.

Tällainen asiakirja tai todistus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos

a)

vähittäiskauppiaat toimittavat luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettuja tuotteita sekä orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita samassa jäsenvaltiossa muille loppukäyttäjille kuin liikkeenharjoittajille;

b)

luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi luettavat maito, maitopohjaiset tuotteet tai maidosta johdetut tuotteet kerätään ja palautetaan asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti hyväksytyn maidonjalostamon toiminnanharjoittajalle, jos kyseinen maidonjalostamo vastaanottaa aiemmin toimittamiaan tuotteita, jotka erityisesti asiakkaat sinne palauttavat;

c)

asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan h alakohdassa määritellyt rehuseokset, jotka on valmistettu eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista, saatetaan markkinoille asetuksen (EY) N:o 767/2009 4 kohdan mukaisesti pakattuina ja merkittyinä.

2.

Kaupallinen asiakirja on laadittava vähintään kolmena kappaleena (alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä). Alkuperäiskappaleen on oltava lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan asti. Vastaanottajan on säilytettävä se itsellään. Tuottajan ja kuljetuksesta vastaavan on kummankin säilytettävä itsellään yksi jäljennös.

Jäsenvaltio voi vaatia, että lähetysten saapumisesta annetaan todiste Traces-järjestelmällä tai kaupallisen asiakirjan neljännellä jäljennöksellä, jonka vastaanottaja lähettää tuottajalle.

3.

Terveystodistuksen on oltava toimivaltaisen viranomaisen antama ja allekirjoittama.

4.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden mukana on unionissa tapahtuvan kuljetuksen aikana oltava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valmistusketjun lähtöpisteestä alkaen 6 kohdassa esitetyn mallin mukainen kaupallinen asiakirja.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asetuksen (EY) N:o 1069/2009 21 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla vaihtoehtoisella järjestelmällä tapahtuvan tietojen toimituksen sallimisen lisäksi sallia, että sen alueella kuljetettavien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden mukana on

a)

erilainen paperinen tai sähköinen kaupallinen asiakirja, jos se sisältää tämän luvun 6 kohdan Huomautukset-kohdassa olevassa f alakohdassa tarkoitetut tiedot;

b)

kaupallinen asiakirja, jossa ainesten määrä ilmoitetaan aineksen painona tai määränä tai pakkausten lukumääränä.

5.

Rekisterit ja kaupalliset asiakirjat tai terveystodistukset on säilytettävä toimivaltaisia viranomaisia varten vähintään kaksi vuotta.

6.

Kaupallisen asiakirjan malli

Huomautukset

a)

Kaupalliset asiakirjat on laadittava tässä luvussa esitetyn mallin mukaan.

Kaupallisen asiakirjan on sisällettävä mallissa esitetyssä numerojärjestyksessä ne todistukset, jotka vaaditaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden kuljettamiseen.

b)

Se on laadittava tapauksen mukaan jollakin alkuperäjäsenvaltion tai määräjäsenvaltion virallisista kielistä.

Se voidaan laatia myös muilla virallisilla unionin kielillä, jos sen mukana on virallinen käännös tai jos määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut siihen etukäteen suostumuksen.

c)

Kunkin kaupallisen asiakirjan alkuperäiskappaleen on koostuttava yhdestä kaksipuolisesta paperiarkista, tai jos tarvitaan enemmän tilaa, asiakirjan on oltava sellainen, että kaikista sivuista muodostuu selvästi yhtenäinen kokonaisuus, jonka sivuja ei voi erottaa toisistaan.

d)

Jos kaupalliseen asiakirjaan liitetään lisäarkkeja lähetyksen sisällön tunnistamista varten, tällaiset arkit katsotaan myös asiakirjan alkuperäiskappaleen osaksi, ja lähetyksestä vastaavan henkilön on allekirjoitettava jokainen sivu.

e)

Jos kaupallinen asiakirja d alakohdassa tarkoitettuine lisäarkkeineen käsittää enemmän kuin yhden sivun, kunkin sivun alareunassa on oltava sivunumero – (sivunumero)/(sivujen kokonaismäärä) – ja kunkin sivun yläreunassa on oltava vastuuhenkilön antama asiakirjan koodinumero.

f)

Vastuuhenkilön on täytettävä ja allekirjoitettava kaupallisen asiakirjan alkuperäiskappale.

Kaupallisessa asiakirjassa on täsmennettävä

i)

päivämäärä, jona aines vietiin pois tiloista,

ii)

aineksen kuvaus mukaan luettuina

aineksen tunnistemerkinnät asetuksen (EY) N:o 1069/2009 8, 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen luokkien mukaisesti,

ruokinnassa käytettäväksi tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen ja siitä johdettujen tuotteiden osalta eläinlaji ja viittaus asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan sovellettavaan alakohtaan, ja

tapauksen mukaan eläimen korvamerkin numero;

iii)

aineksen määrä, paino tai pakkausten lukumäärä;

iv)

aineksen alkuperäpaikka, josta aines lähetetään;

v)

aineksen kuljettajan nimi ja osoite;

vi)

vastaanottajan nimi ja osoite sekä tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 852/2004, (EY) N:o 853/2004 tai (EY) N:o 183/2005 mukaisesti annettu hyväksyntä- tai rekisterinumero;

vii)

tapauksen mukaan alkuperälaitoksen hyväksyntä- tai rekisterinumero, joka on annettu asetuksen (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 852/2004, (EY) N:o 853/2004 tai (EY) N:o 183/2005 mukaisesti, sekä käsittelyn luonne ja käsittelymenetelmät;

g)

Vastuuhenkilön allekirjoituksen on oltava erivärinen kuin painoväri.

h)

Asiakirjan viitenumero ja paikallinen viitenumero annetaan samalle lähetykselle vain yhden kerran.

Kaupallinen asiakirja

Kuljetettaessa muita kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita Euroopan unionissa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti

Image

Image

IV   LUKU

REKISTERIT

1   jakso

Yleiset säännökset

1.

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rekistereissä, jotka liittyvät eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, jotka ovat muita kuin asetuksen (EY) N:o 767/2009 3 artiklan 2 kohdan h alakohdassa määritellyt rehuseokset, jotka on valmistettu eläimistä saatavista sivutuotteista ja niistä johdetuista tuotteista ja pakattu ja saatettu markkinoille asetuksen (EY) N:o 767/2009 4 kohdan mukaisesti, on oltava

a)

seuraavien kuvaus:

i)

eläinlajit sellaisten luokkaan 3 kuuluvan aineksen ja siitä johdettujen tuotteiden osalta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi rehuaineena, sekä kokonaisten ruhojen ja päiden ollessa kyseessä eläimen korvamerkin numero;

ii)

aineksen määrä;

b)

silloin kun rekisteriä pitää eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita lähettävä henkilö, seuraavat tiedot:

i)

päivämäärä, jona aines vietiin pois tiloista;

ii)

kuljettajan ja vastaanottajan nimet ja osoitteet sekä tarvittaessa hyväksyntä- tai rekisteröintinumerot;

c)

silloin kun rekisteriä pitää eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita kuljettava henkilö, seuraavat tiedot:

i)

päivämäärä, jona aines vietiin pois tiloista;

ii)

aineksen alkuperäpaikka, josta aines lähetetään;

iii)

vastaanottajan nimi ja osoite sekä tarvittaessa tämän hyväksyntä- tai rekisteröintinumero;

d)

silloin kun rekisteriä pitää eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita vastaanottava henkilö, seuraavat tiedot:

i)

aineksen vastaanottopäivä;

ii)

aineksen alkuperäpaikka, josta aines lähetetään;

iii)

kuljettajan nimi ja osoite.

2.

Poiketen siitä, mitä tämän jakson 1 kohdassa säädetään, toimijan ei tarvitse kirjata 1 kohdan a alakohdassa, b alakohdan i alakohdassa, c alakohdan i ja iii alakohdassa sekä d alakohdan ii ja iv alakohdassa tarkoitettuja tietoja erikseen, jos hän säilyttää jokaisesta lähetyksestä jäljennöksen III luvussa säädetyn kaupallisesta asiakirjasta ja pitää kyseiset tiedot saatavilla yhdessä muiden tämän jakson 1 kohdan nojalla vaadittavien tietojen kanssa.

3.

Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa poltetuista tai rinnakkaispoltetuista eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden määristä ja luokista sekä kyseisten toimien toteuttamispäivistä.

2   jakso

Erityisiin ruokintatarkoituksiin käyttöä koskevat lisävaatimukset

Jos eläimistä saatavia sivutuotteita käytetään erityisiin ruokintatarkoituksiin liitteessä VI olevan II luvun mukaisesti, toimijoiden on pidettävä asianomaisen aineksen osalta 1 jakson nojalla vaadittujen rekisterien lisäksi kirjaa seuraavista:

1.

kun kyseessä ovat loppukäyttäjät, käytetyn aineksen määrä, eläimet, joita kyseisellä aineksella aiotaan ruokkia, sekä käyttöpäivä;

2.

kun kyseessä ovat keräyskeskukset:

i)

liitteessä VI olevan I luvun 1 jakson 4 kohdan mukaisesti käsitelty määrä;

ii)

jokaisen ainesta käyttävän loppukäyttäjän nimi ja osoite;

iii)

tilat, joihin aines viedään käytettäväksi;

iv)

lähetetty määrä; ja

v)

päivämäärä, jona aines lähetettiin.

3   jakso

Eräisiin turkiseläimiin sovellettavat vaatimukset

Liitteessä II olevassa I luvussa tarkoitetun turkistarhan hoitajan on pidettävä kirjaa ainakin

a)

samasta eläinlajista peräisin olevalla aineksella ruokittujen eläinten turkisten ja ruhojen lukumäärästä; ja

b)

jokaisesta lähetyksestä aineksen jäljitettävyyden varmistamiseksi.

4   jakso

Eräiden orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden maahan levittämistä koskevat vaatimukset

Henkilön, joka on vastuussa maasta, johon levitetään muita orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita kuin liitteessä II olevan II luvun toisessa kohdassa tarkoitettuja aineksia ja johon tuotantoeläimillä on pääsy tai jolta korjataan tuotantoeläinten rehuksi tarkoitettua laidunkasvillisuutta, on vähintään kahden vuoden ajan pidettävä kirjaa

1.

maahan levitettyjen orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden määristä;

2.

orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden maahan levittämisen päivämääristä ja paikoista;

3.

orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden maahan levittämisen jälkeisistä päivämääristä, jolloin karja on päästetty laiduntamaan asianomaiselle maalle tai siltä on korjattu rehuksi tarkoitettua laidunkasvillisuutta.

5   jakso

Vesieläimistä saatavia sivutuotteita ja kalojen ruokintaa koskevat vaatimukset

Kalajauhoa tai muuta vesieläimistä peräisin olevaa rehua tuottavien jalostuslaitosten on pidettävä kirjaa

a)

päivittäisistä tuotantomääristä;

b)

alkuperälajeista, mukaan luettuna merkintä siitä, onko vesieläin pyydetty luonnosta vai vesiviljelty;

c)

alkuperälajin tieteellinen nimi, kun kyseessä on viljellyistä kaloista saatu kalajauho, joka on tarkoitettu syötettäväksi johonkin toiseen lajiin kuuluville viljellyille kaloille.

6   jakso

Eläimistä saatavien sivutuotteiden polttamista ja hautaamista koskevat vaatimukset

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdassa säädetystä eläimistä saatavien sivutuotteiden polttamisesta tai hautaamisesta vastaavan henkilön on pidettävä kirjaa

a)

poltettujen tai haudattujen eläimistä saatavien sivutuotteiden määristä, luokista ja lajeista;

b)

polttamis- ja hautaamispäivämääristä ja -paikoista.

7   jakso

Valokuvagelatiinia koskevat vaatimukset

Liitteessä XIV olevan II luvun 11 jaksossa tarkoitetusta hyväksytystä valokuvateknisestä laitoksesta vastaavan toimijan on pidettävä kirjaa valokuvagelatiinin ostoista ja käytöstä sekä jäämien ja ylijäämämateriaalin hävittämisestä.

V   LUKU

ERÄIDEN JOHDETTUJEN TUOTTEIDEN MERKITSEMINEN

1.

Johdetut tuotteet on luokkaan 1 tai 2 kuuluvaa ainesta käsittelevissä käsittelylaitoksissa merkittävä pysyvästi glyserolitriheptanoaatilla (GTH) siten, että

a)

GTH lisätään johdettuihin tuotteisiin, joille on aiemmin tehty desinfioiva lämpökäsittely lämmittämällä ne vähintään 80 °C:n sisälämpötilaan ja jotka sen jälkeen ovat suojattuja uudelleensaastumiselta;

b)

kaikkien johdettujen tuotteiden läpikotainen GTH:n homogeeninen pitoisuus on vähintään 250 mg/kg rasvaa.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jalostuslaitosten toiminnanharjoittajilla on oltava parametrien seuranta- ja tallennusjärjestelmä, jolla voidaan osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että vaadittu GTH:n homogeeninen vähimmäispitoisuus on saavutettu.

Seuranta- ja tallennusjärjestelmään on myös sisällyttävä triglyseridimuodossa olevan puhtaan GTH:n pitoisuuden määrittäminen uutteesta, joka on saatu uuttamalla GTH säännöllisin väliajoin otetuista näytteistä puhdistetulla petroli-eetteri (40-70) -seoksella.

3.

GTH:lla ei kuitenkaan tarvitse merkitä

a)

biokaasu- tai kompostointilaitokseen tarkoitettuja nestemäisiä johdettuja tuotteita;

b)

johdettuja tuotteita, joita käytetään turkiseläinten ruokinnassa liitteessä II olevan I luvun mukaisesti;

c)

biodieseliä, joka on tuotettu liitteessä IV olevan IV luvun 2 jakson D kohdan mukaisesti;

d)

johdettuja tuotteita, jotka on saatu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan, 13 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan sekä 16 artiklan e alakohdan mukaisesti, jos ne

i)

siirretään käsittelylaitoksesta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä suljetussa kuljetusjärjestelmässä, jota ei voi ohittaa,

välittömästi suoraa polttamista tai rinnakkaispolttoa varten, tai

<