4.11.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/36

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 3 päivänä marraskuuta 2011,

Italian pyytämän, Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueita koskevan poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 7770)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2011/721/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan lantamäärän käytön hehtaaria kohti vuodessa, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna kyseisen direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kyseessä olevassa tapauksessa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)	Italia on pyytänyt komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaista poikkeusta Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueiden osalta.

(3)

Pyydetyn poikkeuksen mukaan Italian Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueilla sallima määrä olisi enintään 250 kilogrammaa nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti vuodessa tiloilla, joiden kasvustoista vähintään 70 prosenttia on suuria typpimääriä kuluttavia ja joilla on pitkä kasvukausi. Poikkeuksen soveltamisalaan arvioidaan kuuluvan Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueilla noin 10 313 nautakarjatilaa ja 1 241 sikatilaa, mikä vastaa 15,9:ää ja 9,7 prosenttia samojen alueiden kaikista nautakarja- ja sikatiloista, 10,7 prosenttia käytetystä maatalousmaasta, 29,1 prosenttia lypsykarjasta ja 49,3 prosenttia sikojen kokonaismäärästä. Lisäksi myös peltokasvitilat voivat pyytää poikkeusta.

(4)

Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö, jossa myös vahvistetaan Emilia Romagnan (päätös nro 1273/2011, 5.9.2011), Lombardian (päätös nro IX/2208, 14.9.2011), Piemonten (päätös nro 18–2612, 19.9.2011) ja Veneton (päätös nro 1150, 26.7.2011) toimintaohjelmat, on annettu, ja sitä sovelletaan samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa kaudella 2012–2015.

(5)	Toimintaohjelman soveltamisalaan kuuluvat nimetyt pilaantumisalttiit vyöhykkeet kattavat noin 63 prosenttia Emilia Romagnan käytössä olevasta maatalousmaasta (KMM), 82 prosenttia Lombardian KMM:sta, 38 prosenttia Piemonten KMM:sta ja 87 prosenttia Veneton KMM:sta.

(6)

Vedenlaadusta toimitettujen tietojen mukaan keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 50 mg/l 89 prosentissa ja alle 25 mg/l 63 prosentissa Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton pohjavesimuodostumista. Pintavesien osalta keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 25 mg/l yli 98 prosentissa seuranta-asemista, eikä nitraattipitoisuus ole yli 50 mg/l millään seuranta-asemalla.

(7)

Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueiden osuus koko Italian kotieläinkannasta on yli 70 prosenttia ja tarkemmin eriteltynä 67,1 prosenttia lypsykarjasta, 60,6 prosenttia muusta nautakarjasta, 81 prosenttia sikakarjasta ja 79,4 prosenttia siipikarjasta. Näiden määrä on kuitenkin vähentynyt vuosina 1982–2007 (keskimäärin 20 prosenttia kaikilla neljällä alueella).

(8)	Kemiallisen typen käyttö on vähentynyt vuosina 1979–2008, samoin fosforipitoisten kivennäislannoitteiden käyttö; viimeksi mainittu on vähentynyt 70 prosentilla.

(9)	Emilia Romagnassa, Lombardiassa, Piemontessa ja Venetossa nurmikasvuston, vilja- ja säilörehumaissin sekä syysviljojen osuus on noin 53 prosenttia maatalousmaasta.

(10)

Poikkeuspyyntöön liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ehdotettu 250 kilogramman määrä nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti vuodessa on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi suurella nettosademäärällä, pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla hyvätuottoisilla kasvustoilla.

(11)	Tutkittuaan pyynnön komissio katsoo, että ehdotettu 250 kilogramman määrä nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti ei estä direktiivin 91/676/EY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(12)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin Italian 10 päivänä maaliskuuta 2011 ja 28 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyillä kirjeillä pyytämä Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueita koskeva poikkeus, jonka tarkoituksena on sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainittuja määriä suuremman karjanlannan määrän käyttö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)	’tiloilla’ maatiloja riippumatta siitä, harjoitetaanko niillä karjankasvatusta vai ei;

b)	’lohkolla’ yksittäistä peltoa tai peltojen ryhmää, joiden sato, maaperätyyppi ja lannoituskäytännöt ovat samanlaiset;

c)	’nurmella’ pitkä- tai lyhytikäistä nurmea (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä vähemmän kuin neljä vuotta);

d)	’myöhään kypsyvällä maissilla’ FAO-luokkaan 600–700 kuuluvaa maissia, joka istutetaan maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkuun ja jonka kasvukausi kestää vähintään 145–150 päivää;

e)	’maissilla tai durralla, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja,’ keskimyöhäistä tai varhain kypsyvää maissia tai durraa, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja, kuten italianraiheinää, ohraa, ruisvehnää tai syysruista;

f)	’syysviljalla, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja’ syysvehnää, -ohraa tai -ruisvehnää, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja, kuten maissia, durraa, puntarpäätä tai hirssiä;

g)	’typentarpeeltaan suurilla kasvustoilla, joiden kasvukausi on pitkä’ nurmea, myöhään kypsyvää maissia, maissia tai durraa, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja, ja syysviljaa, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja;

h)	’karjanlannalla’ karjan sontaa ja virtsaa, myös laiduntamisen aikana tai käsitellyssä muodossa;

i)	’lannan käsittelyllä’ sianlannan erottelua kahteen osaan, kiinteään ja nestemäiseen, sen käytettävyyden sekä typen ja fosfaattien talteenoton parantamiseksi;

j)	’käsitellyllä lannalla’ sianlannan käsittelystä saatavaa nestemäistä osaa, jonka typen ja fosfaattien välinen suhde (N/P2O5) on vähintään 2,5;

k)	’käsitellyllä lannalla, josta on poistettu typpeä,’ käsiteltyä lantaa, jonka typpipitoisuus on alle 30 prosenttia sian raakalannan typpipitoisuudesta;

l)	’maaperällä, jonka orgaanisen aineen pitoisuus on alhainen,’ maata, jonka orgaanisen hiilen pitoisuus ylimmässä 30 senttimetrin paksuisessa kerroksessa on alle 2 prosenttia;

m)

’suolattomalla ja suolapitoisuudeltaan alhaisella maalla’ maaperää, jonka kyllästetyn maannoksen sähkönjohtavuus (Ece) on alle 4 mS/cm tai vesiuutteen sähkönjohtavuus maan ja veden välisen suhteen ollessa 1:2 (EC 1:2) on alle 1 ms/cm taikka maaperää varmasti sellaisiksi alueiksi määritellyillä alueilla, joihin ei kohdistu suolaatumisriskiä, sellaisina kuin ne on esitetty alueen maaperäkartassa;

n)	’typenkäytön tehokkuudella’ karjanlannan muodossa levitetyn typen (prosentteina ilmaistua) kokonaismäärää, joka on kasvustojen käytettävissä kyseisenä vuonna.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan tapauskohtaisesti tiloihin, joiden kasvustoista vähintään 70 prosenttia on suuria typpimääriä kuluttavia ja joilla on pitkä kasvukausi, edellyttäen, että 4–7 artiklan edellytykset täyttyvät.

4 artikla

Vuosittainen lupa ja sitoumus

1)   Viljelijöiden, jotka haluavat käyttää tämän päätöksen mukaista poikkeusta, on tehtävä toimivaltaisille viranomaisille hakemus vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta.

2)   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen hakemuksen yhteydessä viljelijöiden on kirjallisesti sitouduttava täyttämään 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset.

5 artikla

Lannan käsittely

1)   Viljelijöiden, jotka käyttävät käsitellyn sianlannan levittämistä koskevaa poikkeusta, on ilmoitettava vuosittain toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)	lannan käsittelyn tyyppi;

b)	käsittelylaitoksen kapasiteetti ja tärkeimmät ominaisuudet, teho mukaan luettuna;

c)	käsittelylaitokseen toimitetun lannan määrä;

d)	kiinteän osan määrä, koostumus, typpi- ja fosfaattipitoisuudet mukaan luettuina, sekä määränpää;

e)	käsitellyn lannan määrä, koostumus, typpi- ja fosfaattipitoisuudet mukaan luettuina, sekä määränpää;

f)	arvio käsittelystä aiheutuvista kaasupäästöistä.

2)   Lannan käsittelystä jäävä kiinteä osa on stabiloitava haju- ja muiden päästöjen vähentämiseksi, maatalous- ja hygieniaominaisuuksien parantamiseksi, käsittelyn helpottamiseksi sekä typen ja fosfaattien käytettävyyden lisäämiseksi. Näin saatua tuotetta ei saa levittää poikkeuksen saaneille tiloille. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä toimenpiteitä, joilla edistetään stabiloidun kiinteän osan käyttöä maaperässä, jonka orgaanisen aineen pitoisuus on alhainen. Tällainen maaperä on esitetty alueellisissa kartoissa, jotka toimitetaan viljelijöiden käyttöön.

3)   Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava käsitellyn lannan koostumuksen, koostumuksen vaihtelujen ja käsittelyn tehokkuuden arviointimenetelmät kunkin tapauskohtaisesta poikkeuksesta hyötyvän tilan osalta.

4)   Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava edustavissa paikoissa lannan käsittelystä aiheutuvia ammoniakki- ja muita päästöjä kunkin käsittelymenetelmän osalta. Toimivaltaisten viranomaisten on valvontatulosten perusteella laadittava päästökartoitus.

6 artikla

Lannan ja muiden lannoitteiden käyttö

1)   Poikkeuksesta hyötyvillä tiloilla maahan voidaan vuosittain levittää karjanlantaa, eläinten omat jätökset mukaan luettuina, ja käsiteltyä lantaa enintään määrä, joka sisältää 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohti, ja lisäksi on noudatettava 2–12 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2)   Typen kokonaiskuormitus ei saa ylittää kyseisen kasvuston arvioitua ravinnetarvetta, jossa on otettava huomioon maaperästä saatu ravinnemäärä ja lannan käsittelyn lisäämä typen saatavuus. Se ei saa ylittää toimintaohjelmissa vahvistettuja tilaan sovellettavia enimmäiskäyttövaatimuksia.

3)   Fosfaattien kokonaiskuormitus ei saa ylittää kyseisen kasvuston arvioitua ravinnetarvetta, jossa on otettava huomioon maaperästä saatu fosfaattimäärä. Poikkeuksen saaneilla tiloilla ei saa käyttää kemiallisia fosfaattilannoitteita.

4)   Kullakin tilalla on laadittava viimeistään 15 päivänä helmikuuta koko viljelyalan kattava lannoitussuunnitelma, jossa esitetään viljelykierto sekä suunniteltu lannan ja kivennäislannoitteiden käyttö.

Lannoitussuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

a)	karjan lukumäärä, kuvaus säilytys- ja varastointijärjestelmistä, käytettävissä olevat lannanvarastointitilat mukaan luettuina;

b)	tilalla tuotettuja lannasta peräisin olevia typpeä ja fosfaatteja koskeva laskelma;

c)	(tarvittaessa) lannan käsittelyn kuvaus ja käsitellyn lannan ominaispiirteet;

d)	tilalla käytettävän tai muualle toimitettavan lannan määrä, tyyppi ja ominaispiirteet;

e)	viljelykierto ja niiden lohkojen maa-ala, joilla viljellään typentarpeeltaan suuria kasvustoja, joiden kasvukausi on pitkä, sekä lohkot, joilla viljellään muita kasvustoja;

f)	kunkin viljellyn kasvuston sato-odotukset ravinteiden ja veden saatavuuden mukaan sekä paikalliset olosuhteet, kuten ilmasto, maaperätyyppi jne.;

g)	arvio kasvustojen tarvitsemista typen ja fosforin määristä kullakin lohkolla;

h)	laskelma lannasta peräisin olevan typen ja fosforin käytöstä kullakin lohkolla;

i)	laskelma kemiallisista lannoitteista peräisin olevan typen käytöstä kullakin lohkolla;

j)

arvio tarvittavan kasteluveden määrästä ja tarkat tiedot vedensaantilähteestä; suunnitelmaan on liitettävä vedenottolupa, asianomaisen vesikonsortion kanssa tehty vedenkäyttösopimus tai kartta, josta ilmenee, että tila sijaitsee alueella, jolla matala pohjavesi on kosketuksessa juuristovyöhykkeeseen.

Suunnitelmia on tarkistettava seitsemän päivän kuluessa viljelykäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan.

5)   Kullakin tilalla on pidettävä lohkokohtaista lannoitekirjanpitoa. Siinä ilmoitetaan käytetyt määrät sekä lannan ja kemiallisten lannoitteiden levitysajankohta.

6)   Vedenottolupa, asianomaisen vesikonsortion kanssa tehty vedenkäyttösopimus tai kartta, josta ilmenee, että tila sijaitsee alueella, jolla matala pohjavesi on kosketuksessa juuristovyöhykkeeseen, on pidettävä saatavilla tilalla. Luvanvaraisen tai tarvittaessa sopimukseen perustuvan vedenoton määrän on oltava riittävä, jotta kasvustoista voidaan tuottaa sato ilman vedenkäyttörajoituksia.

7)   Kullakin poikkeusta hyödyntävällä tilalla on oltava maaperän typpi- ja fosforianalyysin tulokset. Näytteet on otettava ja analyysi on tehtävä vähintään neljän vuoden välein ennen 1 päivää kesäkuuta kullakin viljelykierron ja maaperän ominaisuuksien suhteen yhtenevällä tilan osalla. Analyysejä on tehtävä vähintään yksi viiden hehtaarin viljelyalaa kohti.

8)   Poikkeuksen saaneilla tiloilla levitetyn karjanlannan typenkäytön tehokkuuden on oltava vähintään 65 prosenttia lietelannan ja 50 prosenttia kiinteän lannan osalta.

9)   Karjanlantaa ja kemiallisia lannoitteita ei saa levittää poikkeuksen saaneilla tiloilla 1 päivän marraskuuta jälkeen.

10)   Vähintään kaksi kolmasosaa lannasta peräisin olevan typen määrästä, laiduntavan karjan jätöksiä lukuun ottamatta, on levitettävä ennen kunkin vuoden 30 päivää kesäkuuta. Tätä varten poikkeusta hyödyntävillä tiloilla on oltava asianmukainen karjanlannan varastointikapasiteetti, joka riittää kattamaan vähintään ne ajanjaksot, joiden aikana lantaa ei saa levittää.

11)   Nestemäinen lanta, käsitelty ja lietelanta mukaan luettuina, on levitettävä käyttäen menetelmiä, joiden päästötaso on alhainen. Kiinteä lanta on käytettävä 24 tunnin kuluessa.

12)   Maaperän suojaamiseksi suolaantumisriskiltä käsitelty lanta, josta on poistettu typpeä, sallitaan ainoastaan suolattomassa ja suolapitoisuudeltaan alhaisessa maassa. Tätä varten viljelijöiden, jotka aikovat levittää käsiteltyä lantaa, josta on poistettu typpeä, on mitattava tällaisten lohkojen sähkönjohtavuus vähintään neljän vuoden välein ja ilmoitettava mittaustulokset 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menetelmä, jota viljelijöiden on käytettävä sähkönjohtavuuden mittaamiseen. Niiden on myös laadittava kartat alueista, joihin kohdistuu suolaantumisriski.

7 artikla

Maankäyttö

Viljelijöiden, jotka hyödyntävät poikkeusta, on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	vähintään 70 prosentilla tilan viljelyalasta viljellään typentarpeeltaan suuria kasvustoja, joiden kasvukausi on pitkä;

b)	lyhytikäiset nurmet kynnetään keväällä;

c)	palkokasvien ja muiden ilmakehän typpeä sitovien kasvien osuus lyhyt- ja pitkäikäisissä nurmikasvustoissa on enintään 50 prosenttia;

d)	myöhään kypsyvä maissi korjataan (kokonaisuudessaan);

e)	talvirehukasvit, kuten italianraiheinä, ohra, ruisvehnä ja syysruis kylvetään kahden viikon kuluessa maissin/durran korjaamisesta, ja ne on korjattava aikaisintaan kaksi viikkoa ennen maissin/durran kylvämistä;

f)	kesärehukasvit, kuten maissi, durra, puntarpää ja hirssi kylvetään kahden viikon kuluessa talvirehukasvien korjaamisesta, ja ne on korjattava aikaisintaan kaksi viikkoa ennen syysviljojen kylvämistä;

g)	typentarpeeltaan suuret kasvustot kylvetään kahden viikon kuluessa nurmen kyntämisestä, eikä lannoitteita saa levittää sinä vuonna, jona pitkäikäinen nurmi kynnetään.

8 artikla

Muut toimenpiteet

1)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että käsitellyn lannan käyttöä koskevat poikkeukset ovat yhteensopivia lannan käsittelylaitosten kapasiteetin kanssa.

2)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki myönnetyt poikkeukset ovat yhteensopivia tilan vedenkäyttöjärjestelmän kanssa.

9 artikla

Lannan kuljetukseen liittyvät toimenpiteet

1)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että karjanlantakuljetukset tiloille ja tiloilta rekisteröidään maantieteellisten paikannusjärjestelmien avulla tai merkitään kuljetusasiakirjoihin ilmoittamalla alkuperäpaikka ja määränpää. Maantieteellisten paikannusjärjestelmien käyttö on pakollista, jos kuljetusetäisyys on yli 30 kilometriä.

2)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kuljetuksen mukana on asiakirja, jossa ilmoitetaan kuljetetun lannan määrä sekä sen typpi- ja fosfaattipitoisuus.

3)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että käsitellyn lannan ja käsittelystä saadun kiinteän osan typpi- ja fosfaattipitoisuus analysoidaan tunnustetuissa laboratorioissa. Analyysien tulokset on annettava tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle ja vastaanottavalle viljelijälle. Kunkin kuljetuksen mukana on oltava analyysitodistus.

10 artikla

Seuranta

1)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kartat, joista käy ilmi tilojen ja karjan sekä kunkin yksittäisen poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, sekä kartat, joista käy ilmi paikallinen maankäyttö kaikissa kunnissa, laaditaan ja päivitetään vuosittain. Tiedot poikkeusta hyödyntävien tilojen viljelykierrosta ja maatalouskäytännöistä on kerättävä ja päivitettävä vuosittain.

2)   Jotta poikkeuksen vaikutuksia vedenlaatuun voidaan arvioida, on luotava pintavesiä ja matalia pohjavesiä edustavista näytteenottopaikoista koostuva seurantaverkosto, jota on pidettävä yllä. Seurantaverkoston luonnos on toimitettava komissiolle. Alkuperäisten seurantakohteiden lukumäärää ei saa vähentää eikä kohteiden sijaintia muuttaa tämän päätöksen soveltamisaikana.

3)   Vedenlaadun seurantaa on tehostettava toimivaltaisten viranomaisten toteamien kaikkein haavoittuvaisimpien vesistöjen lähistöllä sijaitsevilla maatalouden valuma-alueilla.

4)   On perustettava seurantakohteita, jotta saataisiin tietoa maavesien typpi- ja fosfaattipitoisuuksista, maaprofiilin mineraalitypestä ja vastaavasta typen ja fosfaattien kulkeutumisesta juuristovyöhykkeen kautta pohjavesiin sekä typen ja fosfaattien pinta- ja pohjavesivalunnasta sekä poikkeuksen mukaisissa että tavanomaisissa olosuhteissa. Seurantapaikkojen on edustettava pääasiallisia maaperätyyppejä, lannoituskäytäntöjä ja kasvustoja. Seurantaverkoston luonnos on toimitettava komissiolle. Alkuperäisten seurantakohteiden lukumäärää ei saa vähentää eikä kohteiden sijaintia muuttaa tämän päätöksen soveltamisaikana.

11 artikla

Valvonta

1)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikille hakemuksille tehdään hallinnollinen tarkastus. Jos tarkastuksessa havaitaan, etteivät 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset täyty, asiasta on ilmoitettava hakijalle. Tässä tapauksessa hakemus on katsottava hylätyksi.

2)   On laadittava peltotarkastusohjelma, joka perustuu riskianalyysiin, aikaisempien vuosien tarkastusten tuloksiin ja direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanolainsäädännön edellyttämiin satunnaisotantaan perustuvien yleisten tarkastusten tuloksiin. Peltotarkastuksia on tehtävä vähintään viidelle prosentille poikkeusta hyödyntävistä tiloista, ja niiden on koskettava tämän päätöksen 5, 6 ja 7 artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamista.

3)   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että vähintään yhdelle prosentille lantakuljetuksista tehdään tarkastus, joka perustuu riskienarviointiin ja 1 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten tarkastusten tuloksiin. Tarkastuksiin on kuuluttava vähintään kuljetusasiakirjojen tarkastaminen, lannan alkuperän ja määränpään todentaminen sekä näytteidenotto kuljetettavasta lannasta.

4)   Toimivaltaisille viranomaisille on annettava tarvittavat valtuudet ja keinot tämän päätöksen noudattamisen toteamiseksi. Jos valvonnassa todetaan, ettei tämän päätöksen säännöksiä ole noudatettu, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet tilanteen korjaamiseksi. Erityisesti viljelijät, jotka ovat jättäneet noudattamatta 5, 6 ja 7 artiklan säännöksiä, on suljettava seuraavana vuonna poikkeuksen ulkopuolelle.

12 artikla

Raportointi

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään joulukuussa ja vuoden 2015 osalta viimeistään syyskuussa kertomus, jossa on oltava seuraavat tiedot:

a)	selvitys siitä, miten poikkeuksen noudattamista on arvioitu tiloilla ja kuljetusten yhteydessä suoritettavin tarkastuksin, sekä tiedot hallinnollisissa ja peltotarkastuksissa todetuista tiloista, jotka eivät täytä edellytyksiä;

b)	tiedot lannan käsittelystä, lannan kiinteän osan prosessointi ja käyttö mukaan luettuina, ja yksityiskohtaiset tiedot käsittelyjärjestelmien ominaispiirteistä ja tehokkuudesta sekä käsitellyn lannan koostumuksesta ja kiinteän osan lopullisesta määränpäästä;

c)	5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kartat, joista käyvät ilmi alueet, joiden maaperän orgaanisen aineen pitoisuus on alhainen, sekä toteutetut toimenpiteet, joilla edistetään stabiloidun kiinteän osan käyttöä tällaisessa maaperässä;

d)	5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut menetelmät käsitellyn lannan koostumuksen, koostumuksen vaihtelujen ja käsittelyn tehokkuuden arvioimiseksi kunkin tapauskohtaisesta poikkeuksesta hyötyvän tilan osalta;

e)	5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu selvitys lannan käsittelystä aiheutuvista ammoniakki- ja muista päästöistä;

f)	6 artiklan 12 kohdassa tarkoitetut menetelmät sähkönjohtavuuden mittaamiseksi sekä kartat alueista, joihin kohdistuu suolaantumisriski;

g)	8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menetelmät sen varmistamiseksi, että käsitellyn lannan käyttöä koskevat poikkeukset ovat yhteensopivia lannan käsittelylaitosten kapasiteetin kanssa;

h)	8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut menetelmät sen varmistamiseksi, että myönnetyt poikkeukset ovat yhteensopivia tilan vedenkäyttöjärjestelmän kanssa;

i)

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kartat, joista käy ilmi tilojen ja karjan sekä kunkin yksittäisen poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, sekä kartat, joista käy ilmi paikallinen maankäyttö, sekä tiedot poikkeusta hyödyntävien tilojen viljelykierrosta ja maatalouskäytännöistä;

j)	10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun veden seurannan tulokset, pinta- ja pohjavesien laadun muutossuuntauksia koskevat tiedot mukaan luettuina, sekä selvitys poikkeuksen vaikutuksista vedenlaatuun;

k)	10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo kaikkein haavoittuvaisimmista vesistöistä;

l)	yhteenveto ja arviointi 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista seurantapaikoista saaduista tiedoista;

13 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan yhdessä toimintaohjelman täytäntöönpanoasetusten kanssa Emilia Romagnassa (päätös nro 1273/2011, 5.9.2011), Lombardiassa (päätös nro IX/2208, 14.9.2011), Piemontessa (päätös nro 18–2612, 19.9.2011) ja Venetossa (päätös nro 1150, 26.7.2011).

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012.

Sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015.

14 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

---

(1)  EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

---