5.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 140/136

(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 94/69/EY (3), ensisijaisena tavoitteena on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään.

(2)

Yhteisön näkemys, jonka on viimeksi esittänyt erityisesti maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, on se, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon keskimääräinen vuosittainen pintalämpötila saisi nousta enintään 2 celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon, mikä tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöjä olisi maailmanlaajuisesti vähennettävä vuoteen 2050 mennessä ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen olisi vähennyttävä edelleen vuoden 2020 jälkeen osana yhteisön ponnisteluja tähän globaaliin päästövähennystavoitteeseen pääsyn edistämiseksi. Kehittyneiden maiden, myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden, olisi edelleenkin näytettävä suuntaa ja sitouduttava yhteisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Niiden olisi tehtävä näin myös vähentääkseen yhteisesti kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 60–80 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Kaikkien talouden alojen olisi annettava panoksensa näiden päästövähennysten saavuttamiseen, kansainvälinen meriliikenne ja lentoliikenne mukaan luettuina. Lentoliikenne myötävaikuttaa näiden päästövähennysten saavuttamiseen, koska se on sisällytetty yhteisössä toteutettavaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, jäljempänä ”yhteisön järjestelmä”. Jos jäsenvaltiot eivät ole 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä hyväksyneet sellaista sopimusta, johon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta sisältyvät kansainvälisen meriliikenteen päästöt, tai jos yhteisö ei ole mainittuun päivään mennessä hyväksynyt tällaista sopimusta UNFCCC:n kautta, komission olisi tehtävä ehdotus kansainvälisten meriliikenteen päästöjen sisällyttämisestä yhteisön vähentämissitoumukseen, jolloin tavoitteena on ehdotetun säädöksen voimaantulo vuoteen 2013 mennessä. Ehdotuksella olisi saatettava kaikki kielteiset vaikutukset yhteisön kilpailukykyyn mahdollisimman vähiin samalla kun otetaan huomioon mahdolliset ympäristöhyödyt.

(3)

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi lisäksi yhteisön tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta, millä yhteisö edistää omalta osaltaan maailmanlaajuisen ja kattavan sopimuksen aikaansaamista vuoden 2012 jälkeiselle ajalle edellyttäen, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat toteuttamaan riittäviä toimia vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti.

(4)

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että yhteisö on sitoutunut muuntamaan Euroopan erittäin energiatehokkaaksi ja vähän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi taloudeksi, ja päätti, että kunnes vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen ja kattava sopimus on tehty ja sitomatta yhteisön kantaa kansainvälisissä neuvotteluissa, yhteisö tekee määrätietoisen ja itsenäisen sitoumuksen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

(5)

Energiatehokkuuden parannukset ovat olennainen tekijä, jotta jäsenvaltiot pystyvät täyttämään tämän päätöksen mukaiset vaatimukset. Tässä yhteydessä komission olisi seurattava tarkasti, miten edistytään tavoitteessa vähentää energiankulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ja ehdotettava lisätoimia, jos edistyminen on riittämätöntä.

(6)

Yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä, joka kattaa tietyt talouden alat, on perustettu direktiivillä 2003/87/EY (4). Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava päästöjen vähentämiseen, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan kustannustehokkaasti vähentää vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Jäsenvaltioiden olisi siksi otettava käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa edelleen kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin lähteistä, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan.

(7)

Kunkin jäsenvaltion osuus olisi määriteltävä suhteessa asianomaisen jäsenvaltion tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen tasoon vuonna 2005, kuitenkin siten mukautettuna, että niiden ulkopuolelle jätetään sellaisten laitosten päästöt, jotka olivat olemassa vuonna 2005 mutta jotka on otettu yhteisön järjestelmään kaudella 2006–2012. Vuosittaiset kiintiöt kaudeksi 2013–2020 hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna olisi määriteltävä tarkistettujen ja todennettujen tietojen perusteella.

(8)

Jäsenvaltioiden vähentämispyrkimysten olisi perustuttava jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun periaatteeseen ja tarpeeseen lisätä kestävää talouskasvua kaikkialla, ja niissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden suhteellinen bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden. Jäsenvaltioiden, joilla tällä hetkellä on suhteellisen alhainen BKT asukasta kohden ja siten korkeat BKT:n kasvuodotukset, olisi voitava lisätä kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 2005 tasosta, mutta yhteisön itsenäisen vähentämissitoumuksen edistämiseksi niiden olisi kuitenkin rajoitettava kasvihuonekaasupäästöjensä kasvua. Jäsenvaltioiden, joilla tällä hetkellä on suhteellisen korkea BKT asukasta kohden, olisi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 2005 tasosta.

(9)

Jotta osuudet, joilla jäsenvaltiot osallistuvat pyrkimyksiin täyttää yhteisön itsenäinen vähentämissitoumus, jakautuvat oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken, ei mitään jäsenvaltiota olisi vaadittava vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä enempää kuin 20 prosenttia alle vuoden 2005 tason eikä minkään jäsenvaltion olisi sallittava lisätä kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä yli 20 prosenttia yli vuoden 2005 tason. Kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä vuosina 2013–2020. Kunkin jäsenvaltion olisi saatava siirtää seuraavalta vuodelta määrä, joka on enintään 5 prosenttia sen vuosittaisesta päästökiintiöstä. Jos jäsenvaltion päästöt jäävät alle tämän vuosittaisen päästökiintiön, jäsenvaltion olisi saatava siirtää tämän ylittävät päästövähennyksensä seuraaville vuosille.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi keinona tasoittaa eri jäsenvaltioille vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia, maantieteellistä joustavuutta edistämällä ja keinona parantaa yhteisön kokonaissitoutumisen yleistä kustannustehokkuutta saatava siirtää osa vuotuisesta päästökiintiöstään toisille jäsenvaltioille. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava ilmoittamalla niistä komissiolle ja rekisteröimällä kukin siirto molempien jäsenvaltioiden rekistereihin Tällaiset siirrot voidaan toteuttaa molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä tai kahdenvälisin järjestelyin.

(11)

Kasvihuonekaasujen päästöjä olisi vähennettävä Euroopan unionissa merkittävästi. Hanketoiminnasta saatujen hyvitysten käyttöä olisi rajoitettava niin, että se täydentää kotimaista toimintaa. Unioni on edelleen sitoutunut puhtaan kehityksen mekanismin jatkuvaan parantamiseen ja se pyrkii parannuksiin asianmukaisten kansainvälisten prosessien kautta. On tärkeää, että hanketoiminnasta saatavat jäsenvaltioiden käyttämät hyvitykset merkitsevät todellisia, todennettavia, täydentäviä ja pysyviä päästövähennyksiä ja että niillä on selviä etuja kestävän kehityksen kannalta eikä merkittäviä kielteisiä ympäristö- tai sosiaalisia vaikutuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös raportoitava laadullisista arviointiperusteista, joita ne soveltavat tällaisten hyvitysten käyttöön.

(12)

Jotta jäsenvaltiolla on liikkumavaraa sitoumustensa täyttämisessä ja jotta voidaan edistää kestävää kehitystä kolmansissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, sekä lisätä investoijien luottamusta, yhteisön olisi edelleenkin tunnustettava tietty määrä kolmansissa maissa toteutettavista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishankkeista saatavia hyvityksiä siihen asti, kun on saatu aikaan ilmastonmuutosta koskeva kansainvälinen sopimus, jäljempänä ”kansainvälinen ilmastonmuutossopimus”. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että niiden toimenpiteet, jotka koskevat näiden hyvitysten ostamista, edistävät hankkeiden oikeudenmukaista maantieteellistä jakautumista, erityisesti lisäämällä vähiten kehittyneistä maista ja pienistä saarikehitysmaista ostettujen sertifioitujen päästövähennysten osuutta, ja kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen aikaansaamista.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi siksi voitava käyttää hyvityksiä, jotka myönnetään kaudella 2008–2012 toteutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten johdosta, edellyttäen, että ne on saatu hanketyypeistä, jotka olivat hyväksyttäviä käytettäviksi yhteisön järjestelmässä kyseisellä kaudella. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava käyttää kasvihuonekaasujen päästöhyvityksiä, jotka myönnetään kauden 2008–2012 jälkeen toteutettujen vähennysten johdosta, edellyttäen, että ne on saatu kyseisellä kaudella rekisteröidyistä ja toteutetuista hanketyypeistä, jotka olivat hyväksyttäviä käytettäviksi yhteisön järjestelmässä kyseisellä kaudella.

(14)

Vähiten kehittyneissä maissa on toteutettu vain hyvin harvoja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeita. Koska yhteisö tukee CDM-hankkeiden oikeudenmukaista jakautumista muun muassa komission maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittoutuman kautta, kuten 18 päivänä syyskuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle alttiimpien köyhien kehitysmaiden välille” todetaan, on aiheellista tarjota varmuus siitä, että myös sellaisista hankkeista saatavat hyvitykset tunnustetaan, jotka käynnistetään vähiten kehittyneissä maissa kauden 2008–2012 jälkeen, edellyttäen, että ne ovat hyväksyttäviä käytettäviksi yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012. Tällaiset hyvitykset olisi tunnustettava vuoteen 2020 saakka tai kunnes kyseinen maa tekee yhteisön kanssa sopimuksen, riippuen siitä, kumpi ajankohta on aikaisempi.

(15)

Jäsenvaltioiden liikkumavaran lisäämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi kehitysmaissa jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää sellaisista hankkeista saatavia täydentäviä hyvityksiä, jotka johtuvat yhteisön ja kolmansien maiden välisistä sopimuksista. Jos ei tehdä kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta, jossa määritellään kehittyneiden maiden sallitut päästömäärät, yhteistoteutushankkeita (JI-hankkeet) ei voida jatkaa vuoden 2012 jälkeen. Tällaisista hankkeista saadut kasvihuonekaasujen päästöjä koskevat hyvitykset olisi kuitenkin edelleenkin tunnustettava kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella.

(16)

On tärkeää, että jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää CDM-hyvityksiä, sillä siten autetaan varmistamaan näitä hyvityksiä koskevien markkinoiden toteutuminen vuoden 2012 jälkeen. Tällaisten markkinoiden varmistamiseksi ja jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan yhteisössä vähentää edelleen ja siten edistää yhteisön uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, energian toimitusvarmuutta, innovointia ja kilpailukykyä koskevien tavoitteiden toteutumista, tarkoituksena on, että siihen asti, kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on saatu aikaan, kukin jäsenvaltio voi vuosittain käyttää kolmansissa maissa toteutetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishankkeista saatavia hyvityksiä määrän, joka vastaa enintään kolmea prosenttia kunkin jäsenvaltion niistä kasvihuonekaasupäästöistä, jotka eivät kuuluneet direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan vuonna 2005, tai muissa jäsenvaltioissa toteutetuista hankkeista saatavia hyvityksiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava siirtää tämän määrän käyttämätön osa toisille jäsenvaltioille. Tiettyjen jäsenvaltioiden, joilla on negatiivinen raja tai tässä päätöksessä vahvistettu enintään viiden prosentin positiivinen raja, olisi edellä tarkoitettujen hyvitysten lisäksi voitava käyttää vuosittain vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä saarikehitysmaissa toteutetuista hankkeista saatavia lisähyvityksiä yhteen prosenttiin saakka niiden vuoden 2005 todennetuista päästöistä, jos ne täyttävät jonkin tässä päätöksessä asetetuista neljästä ehdosta.

(17)

Tämä päätös ei saisi estää tiukempia kansallisia tavoitteita. Jos jäsenvaltiot rajoittavat tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvia kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin niiden tämän päätöksen velvoitteet edellyttävät, tässä päätöksessä asetettua kasvihuonepäästöjen vähennysten hyvitysten käyttöä koskevaa rajoitusta ei olisi sovellettava päästöjen lisävähennyksiin kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)

Kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa saavutettavan kustannustehokkuuden lisäämiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joilla on kunnianhimoisia tavoitteita, jäsenvaltiot voivat käyttää hyvityksiä, jotka on saatu yhteisön tason hankkeista sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklassa.

(19)

Heti kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on saatu aikaan, jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vain sellaiset sertifioidut päästövähennykset, jotka on saatu kyseisen sopimuksen ratifioineista maista, jollei yhteisestä lähestymistavasta muuta johdu.

(20)

Se, että tietyissä tämän päätöksen säännöksissä viitataan siihen, että yhteisö hyväksyy kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, ei vaikuta siihen, että myös jäsenvaltiot voivat tehdä tämän sopimuksen.

(21)

Kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on hyväksytty vuoden 2012 jälkeiseksi kaudeksi, ja siten kuin tuossa sopimuksessa määrätään, yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi osallistuttava sopimuksen ratifioineille kehitysmaille suunnattavaan rahoitukseen, joka on tarkoitettu sellaisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimiin, joita voidaan mitata ja todentaa ja joista voidaan raportoida ja jotka ovat kansallisesti asianmukaisia ja vastaavat tavoitetta rajoittaa maailmanlaajuisen vuotuisen keskimääräisen pintalämpötilan nousu kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneesta tasosta.

(22)

Kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on hyväksytty vuoden 2012 jälkeiseksi kaudeksi, ja siten kuin tuossa sopimuksessa määrätään, yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi osallistuttava sellaisille kehitysmaille annettavien avustusten rahoittamiseen, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, etenkin niiden yhteisöjen ja maiden osalta, joita ilmastonmuutos eniten uhkaa, tarkoituksin tukea niitä mukautumisessa ja riskien vähentämisstrategioissa.

(23)

Jos yhteisö ei ole hyväksynyt kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä, komission olisi tehtävä ehdotus maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä yhteisön vähennyssitoumukseen yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisesti ja siten, että jatketaan UNFCCC:n yhteydessä tehtyä työtä ja varmistetaan maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden osuuden pysyvyys ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyys sekä täsmällinen seuranta ja kirjanpito, jolloin tarkoituksena on, että ehdotettu säädös tulee voimaan vuodesta 2013 alkaen. Komission olisi arvioitava, olisiko yksittäisten jäsenvaltioiden ponnistelujen jakaantumista mukautettava tämän mukaisesti.

(24)

Tämän päätöksen mukaisten sitoumusten täytäntöönpanon edistymistä olisi arvioitava vuosittain niiden raporttien perusteella, joista säädetään järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 280/2004/EY (5). Joka toinen vuosi olisi arvioitava ennakoitua edistystä, ja vuonna 2016 olisi tehtävä perusteellinen arvio tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

(25)

Jos direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan tehdään mukautuksia, olisi vastaavasti mukautettava niiden kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää, jotka eivät kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan.

(26)

Kun yhteisö on hyväksynyt kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, jäsenvaltioiden päästörajoja olisi mukautettava sen uuden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksen saavuttamiseksi, joka yhteisölle asetetaan tuossa sopimuksessa, ottaen huomioon jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun periaatteen ja kestävän talouskasvun tarpeen kaikkialla yhteisössä. Niiden hyvitysten määrää, jotka saadaan kolmansissa maissa toteutetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishankkeista ja jotka kukin jäsenvaltio voi käyttää, olisi lisättävä enintään puolella tämän päätöksen mukaisesta lisävähentämispyrkimyksestä.

(27)

Olisi käytettävä päätöksen N:o 280/2004/EY mukaisesti perustettuja rekistereitä ja direktiivin 2003/87/EY mukaisesti nimettyä keskusvalvojaa, jotta voidaan varmistaa kaikkien tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi käytettyjen toimenpiteiden täsmällinen käsittely ja kirjanpito.

(28)

Koska yhteisön tekemä vähentämissitoumus merkitsee paitsi jäsenvaltioiden keskushallinnolle myös niiden alue- ja paikallishallinnoille sekä muille alue- ja paikallistason edustusfoorumeille ja organisaatioille asetettavia tehtäviä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava keskusviranomaistensa ja eri tason paikallisviranomaistensa yhteistyö.

(29)

Yksittäisten jäsenvaltioiden, keskushallintojen sekä alue- ja paikallistason organisaatioiden ja viranomaisten ohella myös markkinoilla toimijat sekä kotitaloudet ja yksittäiset kuluttajat olisi saatava mukaan yhteisön sitoumuksen täytäntöönpanoon riippumatta siitä, millaisen määrän kasvihuonekaasupäästöjä ne aiheuttavat.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava uusien innovoivien tekniikoiden käytölle annettava rahoitus, jotta teollisuuden toimijat voivat luoda uusia työpaikkoja, ja siten parantaa kilpailukykyä ja auttaa saavuttamaan Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet.

(31)

Koska sähköntuotannon lisääminen uusiutuvista energialähteistä on erityisen merkittävä keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (6) yhteydessä.

(32)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(33)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta määritellä kaudella 2013–2020 sovellettavat vuosittaiset päästökiintiöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina, osoittaa säännöt, jotka helpottavat jäsenvaltioiden suorittamaa päästökiintiöidensä osien siirtoa ja lisäävät näiden siirtojen avoimuutta, sekä hyväksyä toimenpiteitä rekistereitä ja keskusvalvojaa koskevien säännösten täytäntöönpanemiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän päätöksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

1)

”kasvihuonekaasupäästöillä” tarkoitetaan hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O), fluorattujen hiilivetyjen (HFC-yhdisteet), perfluorattujen hiilivetyjen (PFC-yhdisteet) ja rikkiheksafluoridin (SF6) päästöjä, jotka kuuluvat liitteessä I lueteltuihin, hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuihin luokkiin siten kuin tämä on määritelty päätöksen N:o 280/2004/EY mukaisesti, direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvia kasvihuonekaasupäästöjä lukuun ottamatta.

2)

”vuosittaisella päästökiintiöllä” tarkoitetaan vuosittain sallittujen kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää vuosina 2013–2020 siten kuin 3 artiklan 2 kohdassa on tarkemmin säädetty.

a)

direktiivissä 2003/87/EY säädetyt sertifioidut päästövähennykset (CER) ja päästövähennysyksiköt (ERU), jotka myönnetään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 toteutettujen päästövähennysten johdosta, jotka olivat hyväksyttäviä käytettäväksi yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012;

b)

sertifioidut päästövähennykset ja päästövähennysyksiköt, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen toteutettujen päästövähennysten johdosta, edellyttäen, että ne ovat peräisin ennen vuotta 2013 rekisteröidyistä hankkeista, jotka olivat hyväksyttäviä käytettäväksi yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012;

c)

sertifioidut päästövähennykset, jotka myönnetään sellaisten vähiten kehittyneissä maissa toteutettujen hankkeista saatavien päästövähennysten johdosta, jotka olivat hyväksyttäviä käytettäväksi yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012, kunnes nämä maat ovat ratifioineet yhteisön kanssa tehdyn asiaa koskevan sopimuksen tai vuoteen 2020 saakka, riippuen siitä, kumpi ajankohta on aikaisempi;

d)

metsittämis- tai uudelleenmetsittämishankkeiden johdosta saatavat väliaikaiset sertifioidut päästövähennykset tai pitkäaikaiset sertifioidut päästövähennykset, edellyttäen, mikäli jäsenvaltio on käyttänyt väliaikaisia tai pitkäaikaisia sertifioituja päästövähennyksiä neuvoston päätöksen 2002/358/EY (8) mukaisiin sitoumuksiinsa kaudella 2008–2012, että tämä jäsenvaltio sitoutuu näiden hyvitysten jatkuvaan korvaamiseen väliaikaisilla tai pitkäaikaisilla sertifioiduilla päästövähennyksillä tai muilla Kioton pöytäkirjan mukaan pätevillä yksiköillä ennen väliaikaisten tai pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten voimassaolon päättymispäivää, ja tämä jäsenvaltio sitoutuu myös tämän päätöksen nojalla käytettyjen väliaikaisten tai pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten jatkuvaan korvaamiseen väliaikaisilla tai pitkäaikaisilla sertifioiduilla päästövähennyksillä tai muilla sitoumuksiin käytettävissä olevilla yksiköillä ennen väliaikaisten tai pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten voimassaolon päättymispäivää. Jos korvaaminen tapahtuu käyttämällä väliaikaisia tai pitkäaikaisia sertifioituja päästövähennyksiä, tämän jäsenvaltion on myös korvattava kyseiset väliaikaiset ja pitkäaikaiset sertifioidut päästövähennykset ennen niiden voimassaolon päättymispäivää jatkuvalta pohjalta, kunnes ne korvataan yksiköillä, joiden voimassaoloa ei ole rajoitettu.

a)

Euroopan unionin ilmastonmuutosta ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamista koskevaan toimenpidepakettiin liittyvän komission vaikutustenarvioinnin mukaan koko toimenpidekokonaisuuden suorat kustannukset ylittävät 0,70 prosenttia bruttokansantuotteesta;

b)

kyseiselle jäsenvaltiolle tosiasiallisesti hyväksytyn tavoitteen ja a alakohdassa tarkoitetun komission vaikutustenarvioinnin mukaisen kustannusvaikutuslaskelman välillä on lisäys, joka on vähintään 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta;

c)

liikenteeseen liittyvien päästöjen osuus tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvista kyseisen jäsenvaltion kokonaispäästöistä on yli 50 prosenttia; tai

d)

direktiivissä 2009/28/EY vahvistettu kyseisen jäsenvaltion uusiutuvia energiamuotoja koskeva tavoite vuoteen 2020 mennessä on yli 30 prosenttia.

a)

vuosittaiset kasvihuonekaasupäästönsä, jotka johtuvat 3 artiklan täytäntöönpanosta;

b)

5 artiklan mukaisesti käytettyjen hyvitysten käyttö, maantieteellinen jakautuminen ja niiden tyypit sekä hyvityksiin sovelletut laatukriteerit;

c)

ennakoitu edistyminen tämän päätöksen mukaisten velvoitteiden saavuttamisessa, mukaan lukien tiedot kansallisista politiikoista ja toimenpiteistä sekä kansallisista kehitysarvioista;

d)

tiedot suunnitelluista kansallisista lisäpolitiikoista ja -toimenpiteistä, jotka on suunnattu rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin niiden tämän päätöksen mukaiset sitoumukset edellyttävät ja 8 artiklassa tarkoitetun ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanoa silmällä pitäen.

a)

kasvihuonepäästöjen nopeampi, tehokas, avoin ja kustannustehokas seuranta, raportointi ja todentaminen;

b)

vuoden 2020 jälkeisiä kasvihuonekaasupäästöjä koskevien kansallisten kehitysarvioiden laatiminen.

a)

jäsenvaltion seuraavan vuoden päästökiintiöstä vähennetään näitä ylimääräisiä päästöjä vastaava määrä hiilidioksidiekvivalenttitonneina kerrottuna ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevalla kertoimella 1,08;

b)

laaditaan korjaava toimintasuunnitelma tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti; ja

c)

keskeytetään väliaikaisesti oikeus siirtää osa jäsenvaltion päästökiintiöstä ja JI/CDM-oikeuksia toiselle jäsenvaltiolle, kunnes jäsenvaltio on täyttänyt 3 artiklan 2 kohdan mukaiset velvoitteensa.

a)

toimet, jotka jäsenvaltio toteuttaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisten erityisvelvoitteidensa täyttämiseksi, asettaen etusijalle kansalliset politiikat ja toimenpiteet sekä yhteisön toimien täytäntöönpanon;

b)

näiden toimien toteuttamisaikataulun, joka mahdollistaa täytäntöönpanon vuosittaisen edistymisen arvioinnin.

a)

kansainvälisten neuvottelujen puitteissa sovittujen toimenpiteiden luonne ja muiden kehittyneiden maiden sitoutuminen päästövähennyksiin, jotka ovat verrattavissa yhteisön sitoumuksiin, ja taloudellisesti edistyneimpien kehitysmaiden sitoutuminen riittävien toimien toteuttamiseen vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti;

b)

kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen seuraukset ja niiden edellyttämät ratkaisut yhteisön tasolla siirtymiseksi kohti 30 prosentin vähentämistavoitetta tasapainoisella, avoimella ja oikeudenmukaisella tavalla, ottaen huomioon Kioton pöytäkirjan ensimmäisenä sitoumuskautena tehty työ;

c)

yhteisön teollisuuden kilpailukyky hiilivuodon riskien yhteydessä;

d)

kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen vaikutus muihin yhteisön talouden aloihin;

e)

vaikutus yhteisön maatalousalaan, mukaan lukien hiilivuodon riskit;

f)

asianmukaiset menettelyt maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien päästöjen ja poistumien sisällyttämiseksi yhteisön järjestelmään;

g)

metsittäminen, uudelleenmetsittäminen sekä metsien häviämisen ja huononemisen estäminen kolmansissa maissa, jos tältä osin saadaan aikaan kansainvälisesti tunnustettu järjestelmä;

h)

tarve toteuttaa muita yhteisön politiikkoja ja toimenpiteitä yhteisön ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien sitoumusten täyttämiseksi.

a)

sellaisten kasvihuonekaasujen päästökiintiöiden mukaisesti, jotka on myönnetty direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan nojalla ja joka on tulosta mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien lähteiden osalta tehdystä muutoksesta, komission hyväksyttyä lopullisesti direktiivin 2003/87/EY mukaisesti kansalliset jakosuunnitelmat kaudelle 2008–2012;

b)

sellaisen päästökiintiöiden tai hyvitysten määrän mukaisesti, joka on myönnetty direktiivin 2003/87/EY 24 ja 24 a artiklan nojalla tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltion päästövähennysten osalta;

c)

sellaisen kasvihuonekaasupäästöjen päästökiintiöiden määrän mukaisesti, joka on peräisin direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti yhteisön järjestelmän ulkopuolelle jätetyiltä laitoksilta ajalta, jolloin ne ovat olleet järjestelmän ulkopuolella.